Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 Tiehallinnon selvityksiä 31/27
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 Tiehallinnon selvityksiä 31/27 Tiehallinto Helsinki 27
ISBN 978-951-83-98-5 ISSN 1457-9871 TIEH 32157 Verkkoversion numerot Tiehallinnon selvityksiä 31/27 ISBN 978-951-83-99-2 ISSN 1459-1553 TIEH 32157-v TIEHALLINTO PL 33 521 HELSINKI Puhelinvaihde 24 2211
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26. Helsinki 27. Tiehallinto, palvelujen suunnittelu. Tiehallinnon selvityksiä 31/27, 36 s. + liitt. 11 s. ISSN 1457-9871, ISBN 978-951-83-98-5, TIEH 32157 Asiasanat: päällysteet ; ylläpito; kuntomittaukset ; luokitukset ; sillat ; siltarekisteri; soratiet ; kevyt liikenne; väylät Aiheluokka: 33 TIIVISTELMÄ Päällystettyjen teiden kuntoa seurataan kuntomittausten avulla. Tärkeimmät tieverkolta kerättävät kuntomuuttujat ovat päällysteen urasyvyys, pituussuuntainen tasaisuus, vauriot sekä tierakenteen kantavuus. Kaikki mittaustiedot kerätään Tiehallinnon Kuntorekisteriin, joka on toiminnansuunnittelun ja kuntoseurannan perusta. Urautuminen on vilkasliikenteisten pääteiden ongelma, syviä (yli 16 mm) uria on kuitenkin vähän ja tieverkon keskimääräinen urasyvyys on pysynyt ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tasaisuuden osalta kehitys on jatkunut positiivisena vuodesta 21 lähtien. Vaurioiden ja kantavuuden mittaamisen osalta on tapahtumassa uudistus, jonka seurauksena on mahdollista seurata entistä tarkemmin tierakenteessa tapahtuvia muutoksia. Sorateiden kunnon seuranta perustuu kesän palvelutason (pölyäminen, irtoaines ja tasaisuus) seuraamiseen sekä runkokelirikon inventointiin ja vaikutusten määrittämiseen. Kelirikkoisten tiekohtien yhteispituus on pienentynyt merkittävästi tarkastelujakson aikana. Toisaalta niiden lukumäärä on kasvanut. Edellisvuoteen verrattuna sorateiden kunto ja sen muutos on pysynyt ennallaan. Siltojen kuntoa seurataan pääasiassa siltojen yleistarkastuksilla. Yleistarkastus tehdään sillalle keskimäärin 5 vuoden välein. Yleistarkastuksessa sillan kaikki rakenneosat käydään visuaalisesti ja systemaattisesti läpi. Suurille vesistösilloille on oma tarkastusjärjestelmänsä. Kaikki tarkastustiedot kirjataan Tiehallinnon Siltarekisteriin, joka on perustana siltojen toimenpideohjelmoinnille ja siltojen kuntotilastojen laatimiselle. Siltojen kunto heikkenee edelleen koko maan tasolla lähes kaikilla tunnusluvuilla mitattuna. Siltojen kunnon heikkeneminen on kuitenkin hidastunut ja sen odotetaan pysähtyvän lähivuosina. Vilkasliikenteisten teiden sillat ovat muiden teiden siltoja paremmassa kunnossa. Kevyen liikenteen väylien päällysteen vauriomäärät on inventoitu kattavasti. Näiden tulosten perusteella kevyen liikenteen väylien kuntoa voidaan pitää hyvänä.
6 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 7 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 9 2 PÄÄLLYSTETYT TIET 1 2.1 Yleiskuvaus päällystettyjen teiden kunnosta 1 2.2 Kuntoluokitus - Päällystetyt tiet 11 2.3 Päällystettyjen teiden kuntomuuttujat 13 2.4 Päällystettyjen teiden kunto tiepiireittäin 17 3 SORATIET 2 3.1 Yleiskuvaus sorateiden kunnosta 2 3.2 Kuntoluokitus - Soratiet 21 3.3 Sorateiden kuntomuuttujat 21 3.4 Sorateiden kunto tiepiireittäin 24 4 SILLAT 26 4.1 Yleiskuvaus siltojen kunnosta 26 4.2 Kuntoluokitus - Sillat 27 4.3 Siltojen kuntomuuttujat 28 4.4 Siltojen kunto tiepiireittäin 31 5 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT 34 5.1 Yleiskuvaus kevyen liikenteen väylien kunnosta 34 5.2 Kuntoluokitus Kevyen liikenteen väylät 35 5.3 Kevyen liikenteen väylien kuntomuuttuja 35 5.4 Kevyen liikenteen väylien kunto tiepiireittäin 35 LIITTEET 37
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO Tieomaisuuden kunto on keskeinen tienpitäjän toimintaa ohjaava tekijä. Tätä varten Tiehallinto on kerännyt järjestelmällisesti tietoa 198-luvun lopusta lähtien. Kuntojulkaisun tavoitteena on antaa yleiskuva tästä työstä. Kuntotilanne esitetään vuodesta 1996 lähtien, mutta tarkastelu painottuu luonnollisesti vuoden 26 havaintoihin sekä edellisvuodesta tapahtuneeseen muutokseen. Kuntojulkaisuun liittyy kalvosarja sekä tietoaineisto julkaisun kuvista. Tavoitteena on antaa lukijalle sekä yhteenveto kuntotilanteesta että mahdollisuus tarkastella erikseen eri kuntomuuttujia ja tapahtuneita muutoksia. Kuntokuvaus kehittyy ja kuntomittauksissa otetaan käyttöön uusia menetelmiä. Vuonna 27 päättynyt Väyläomaisuuden hallinnan (VOH) tutkimusohjelman suosittelema kuntoluokitus on esitetty tässä julkaisussa kaikille osa-alueille. Päällystetyn tieverkon kuntokuvaus perustuu tiestömittauksiin ja kuntoennusteisiin. Siltojen kuntokuvaus perustuu siltojen yleistarkastuksiin. Sorateiden kuntokuvaus perustuu palvelutason ja runkokelirikon seuraamiseen. Kevyen liikenteen väylien kunnon seuranta perustuu päällystevaurioiden inventointiin. Tänä vuonna kuntojulkaisuun tehtiin kaksi uudistusta: Kunkin tieomaisuuden osa-alueen ensimmäinen aukeama pyrkii antamaan lukijalle yleiskuvan tarkasteltavan tieomaisuuden osan määrästä, tärkeistä käsitteistä, nykytilasta ja muutoksesta sekä jakauman kuntoluokituksen mukaan. Toinen uudistus on edellä mainitun nykytilan ja tapahtumassa olevan muutoksen esittäminen nuolikuvion avulla, jossa nuolen väri kertoo tilanteen ja suunta kehityksen. Nuolen värin merkitys asiat kunnossa, ei syytä huoleen asiat voisivat olla paremminkin, tarvitsevat huomiota asiat ovat huonosti, jotain kannattaa tehdä Nuolen suunnan merkitys tilanne parantunut tilanne ennallaan tilanne heikkenee Kuntoluokitus on Tiehallinnon tapa esittää yhtenäisellä tavalla eri rakenteiden kuntotilannetta. Päällystettyjen teiden ja siltojen osalta on seuranta vakiintunut, mutta sorateiden ja kevyenliikenteen väylien osalta on tunnistettu kehittämistarpeita. Kuntoluokitus on seuraavanlainen: 5 = Uuden veroinen 4 = Hyvä (normaalia kulumista) 3 = Tyydyttävä (korjaustarve lähestymässä) 2 = Huono (korjattava) 1 = Erittäin huono (korjaus myöhässä) Tämän kuntojulkaisun liitteessä on esitetty kriteerit, joiden mukaan kuntoluokka määritetään teknisten kuntomuuttujien avulla. Taulukko 1. Tieomaisuus liikennemäärän mukaan 26 (Tierekisteri 1.1.27) Tieomaisuus ja liikennemäärä (KVL) Yli 6 15-5999 35-1499 alle 35 Ei KVL tietoa Yhteensä Päällysteiden määrä (tie-km) ja 3243 1825 2315 16378 5 76 osuus kokonaismäärästä (6%) (21%) (41%) (32%) Sorateiden määrä (tie-km) ja 255 27173 27 429 osuus kokonaismäärästä (1%) (99%) Siltojen lukumäärä (kpl) ja 2965 325 2958 4328 858 14 314 osuus kokonaismäärästä (21%) (22%) (21%) (3%) (6%) Kevyen liikenteen väylien määrä (km) 55 55
1 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 PÄÄLLYSTETYT TIET 2 PÄÄLLYSTETYT TIET 2.1 Yleiskuvaus päällystettyjen teiden kunnosta Suomen päällystetyn tieverkon pituus tiekilometreinä on 5 76 km ja edellisvuoteen verrattuna lisäys on ollut 127 km. Päällysteiden kuntoa seurataan kaistoittain, jolloin tiepituuteen tulee lisää kaksiajorataisten teiden toinen ajorata sekä lisäkaistojen pituudet. Tämän lisäksi Tiehallinnon ylläpidettävänä on noin 1 km ramppeja, joiden kuntoon on kiinnitetty viime aikoina erityistä huomiota. Taulukko 2. Päällystetyn tieverkon kaistapituus. Päällystetty tieverkko Toiminnallinenluokka Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet Rampit Yhteensä Päällystetty tieverkko Liikennemääräluokka >6 15-5999 35-1499 <35 Yhteensä Kaistapituus (km) 1694 58 13196 24533 1 53431 Kaistapituus (km) 5884 1852 2332 16373 53431 Päällystettyjen teiden kuntoa kuvataan neljän tiestömittauksissa kerättävän kuntomuuttujan avulla: urasyvyys, tasaisuus, vauriot ja kantavuus. Tasaisuus ja urasyvyys kuvaavat tien pintakuntoa ja niillä on vaikutusta tienkäyttäjän kokemaan palvelutasoon ja ajokustannuksiin. Tien rakenteellista kuntoa kuvaavat tien pinnalta mitattava kantavuus sekä päällysteen vauriot. Näiden kuntomuuttujien lukuarvojen perusteella määritetään yleiskuva tieverkon nykyisestä palvelutasosta viisiportaisen kuntoluokituksen avulla. Tiestön keskimääräinen urasyvyys oli vuonna 26 vuoden 25 tasolla. Alemmalla tieverkolla urautuminen ei ole ongelma ylläpidolle. Keskimääräinen tasaisuus on parantunut hieman, päätieverkon keskimääräinen tasaisuus on erittäin hyvä sekä alemmalla tieverkolla on tapahtunut parannusta. Pintakunto Rakenteen kunto Päätiet Muut tiet Kuva 1. Arvio nykytilasta ja muutoksesta. Kuntotilanne parani hieman vuonna 26. Pääteiltä edellytetään nykyisin entistä parempaa kuntoa.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 11 PÄÄLLYSTETYT TIET 2.2 Kuntoluokitus - Päällystetyt tiet Kuntotilanteen positiivinen kehitys jatkuu ja kunnoltaan hyvien teiden pituus lisääntyi vuonna 26. Hieman yli puolet päällystetyistä teistä kuuluvat kuntoluokkaan hyvä (n. 54 %) ja lisäksi kuntoluokassa erittäin hyvä on noin 16 % kaistapituudesta. Kaistapituus (km) 35 3 25 2 15 1 5 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 2. Teiden kuntoluokkajakauma. Päällystettyjen teiden kuntoluokkien määrittämisen kriteerit (liikennemäärän, nopeusrajoituksen ja urasyvyyden mukaan) on esitetty liitteen 1 taulukoissa 1-3. Urasyvyyden kuntoluokkajakauma on lähes sama kuin v.25. Kaistapituus, km 25 225 2 175 15 125 1 75 5 25 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Päätiet Muut tiet Kaistapituus, km 25 2 15 1 5 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 3. Päällystettyjen teiden kuntoluokkajakauma pääteillä ja muilla teillä. Kuvasta 3 voidaan todeta, että pääteiden ja alemman tieverkon jakaumat ovat lähes samanlaisia, poikkeuksen muodostavat luokkiin huono ja erittäin huono kuuluvat tiet, joita on pääteillä hyvin vähän. Kuva 4. Uraluokkajakauma vuosina 1996-26. Kuvassa 4 on esitetty urasyvyys kuntoluokituksen mukaan vuosille 1996-26. Kuntokehitys jatkuu positiivisena.
12 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 PÄÄLLYSTETYT TIET 1 25 Kaistapituus, km 75 5 25 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kaistapituus, km 225 2 175 15 125 1 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 5. Urasyvyydeltään huonojen ja erittäin huonojen teiden määrä 1996-26. Kuvan 5 perusteella voidaan todeta, että urasyvyydeltään huonojen ja erittäin huonojen teiden määrä on noin 75 km ja se on pienentynyt hieman edellisvuodesta. Huonoimpaan uraluokkaan kuuluvia teitä on ainoastaan 145 km (noin 53 kilometristä). Tasaisuuden kuntoluokkajakauma on pysynyt suurin piirtein samana kuin vuonna 25. 3 25 Kuva 7. Tasaisuudeltaan huonojen ja erittäin huonojen teiden määrä 1996-26. Kuvasta 7 havaitaan, että huonojen ja erittäin huonojen teiden määrä on vähentynyt vuodesta 22 alkaen. Vähennys viime vuodesta on 1 kilometriä. Huonoimpaan tasaisuusluokkaan kuuluvien teiden määrä on noin 495 km. Vaurioiden kuntoluokkajakauma on samalla tasolla kuin vuonna 25. Tähän vaikuttaa, että vuonna 26 ei tehty vaurioinventointeja siirryttäessä uuteen vaurioiden mittaustapaan vaan vuoden 26 vaurioiden määrä perustuu Kuntorekisterin ennusteeseen. Kaistapituus, km 2 15 1 5 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Kaistapituus, km 25 2 15 1 5 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 6. Tasaisuusluokkajakauma 1996-26. Ainoana muutoksena on erittäin hyvien teiden määrän pieni kasvu ja hyvien teiden määrän pieni väheneminen (kuva 6). Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 8. Vaurioluokkajakauma 1996-26. Muutoksena on todettavissa erittäin hyvien teiden määrän pieni väheneminen ja hyvien teiden määrän lisääntyminen (kuva 8).
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 13 PÄÄLLYSTETYT TIET Kaistapituus, km 25 225 2 175 15 125 1 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 9. Vaurioiden vuoksi huonojen ja erittäin huonojen teiden määrä 1996-26. Kuvan 9 perusteella voidaan todeta, että huonojen ja erittäin huonojen teiden määrä on vähentynyt edellisvuodesta 1 kilometrillä. Huonoimpaan vaurioluokkaan kuuluvien teiden määrä on 634 km. 2.3 Päällystettyjen teiden kuntomuuttujat 2.3.1 Kunnon seuranta, kuvaaminen ja mittarit Kunkin vuoden kuntotila lasketaan aina viimeisimpien kuntomittausten, kuntoennustemallien sekä päällystystoimenpiteiden vaikutusten avulla. Laskettu kuntotila kuvaa päällystyskauden jälkeistä vuodenlopun tilannetta. Kuntotilaa kuvaavia tunnuslukuja ei voida koskaan pitää täysin absoluuttisen oikeina, koska kuntotilan muodostumiseen vaikuttavat ennustemalleissa sekä mittauslaitteissa ja -menetelmissä olevat virhelähteet. Yleisesti ottaen tunnuslukujen laatuun vaikuttaa selvästi enemmän mittausohjelma, ennustemallien tarkkuus ja toimivuus kuin mittauslaitteista ja menetelmistä johtuva epätarkkuus. Urat ja tasaisuus mitataan palvelutasomittauksella (PTM) pääteiltä ja vilkasliikenteisiltä teiltä vuosittain ja muilta teiltä joka kolmas vuosi. Mittauksia on tehty vuodesta 23 lähtien lasermittauskalustolla. Urasyvyys voidaan mitata erittäin luotettavasti ja mittaustulos on toistettavissa. Tulokset ovat vertailukelpoisia riippumatta siitä, missä päin Suomea mittaukset on suoritettu. Uramittauksen tulos lasketaan 1 metrin matkalle, ns. lankauramallilla saatujen maksimiurasyvyyksien keskiarvona. Tasaisuusmittauksen luotettavuus ja vertailukelpoisuus on erittäin hyvä myös eri vuosien välillä. Tien pinnan vauriot on inventoitu vuoteen 25 asti visuaalisella vaurioinventointimenetelmällä, mistä johtuen tulosten laatu ja toistettavuus eivät ole olleet riittäviä. Vuonna 26 siirryttiin automaattiseen vauriomittausmenetelmään (APVM), joka on toistettavuudeltaan visuaalista inventointia parempi. Tien kunto esitetään APVM-mittauksen tuloksissa vaurio-osuutena (%) tien eri osille. Tässä kuntojulkaisussa käytetään kuitenkin vaurioiden kuntoparametrina entistä vauriosummaa. Vuoden 27 APVM mittausten jälkeen uusi vauriomuuttuja voidaan esittää kuntojulkaisussa, koska koko tieverkko saadaan mitattua tarpeeksi kattavasti. Rakenteellinen kunto kuvaa tien kykyä kestää tulevaa kuormitusta ja toisaalta jo syntyneitä vaurioita. Rakenteellinen kunto vaikuttaa osaltaan myös pintakunnon kehittymiseen. Tien kantavuus mitataan kesäisin pudotuspainolaitteella. Kantavuusmittauksissa yksittäisen mittauspisteen taipuma-arvot voidaan mitata melko luotettavasti. Kantavuusmittausten vertailukelpoisuutta heikentää kuitenkin mitattavien kohteiden lämpötila- ja kosteusolosuhteiden muuttuminen. Lämpötilan vaikutusta pyritään eliminoimaan mittauksen yhteydessä tehtävällä lämpötilakorjauksella. Kantavuusmittauskäytäntö muuttui vuonna 26 laajavolyymisesta verkkoluonteisesta mittaamisesta otosluonteiseen mittaamiseen (n. 1 pistettä/vuosi), minkä lisäksi kevätkantavuuskertoimen malli muuttui. Tästä syystä vuonna 26 kantavuustuloksia ei voi verrata aiempien vuosien tuloksiin. Kaikkien mittausten tulokset talletetaan kuntotietorekisteriin (Kurre) 1 metrin kuntokeskiarvoina.
14 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 PÄÄLLYSTETYT TIET 2.3.2 Urasyvyys 9 8 Urasyvyys tarkoittaa tien poikittaista epätasaisuutta, jota kuvaavana mittarina käytetään urasyvyyttä millimetreissä. Urasyvyys kuntomuuttujaa käytetään teillä, joiden keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) ylittää 35 ajoneuvoa. Vuonna 26 päällystetyn tieverkon urasyvyys oli sama kuin vuonna 25. Osa pitkän aikavälin muutoksesta johtuu uuden ja vanhan PTM-auton välisistä mittaustapaeroista sekä kuntotietorekisterin vanhoille (ennen 23 mitatuille) ura-arvoille vertailukelpoisuuden säilyttämistarkoituksessa tehdyistä muunnoksista. Uusi mittaustapa otettiin käyttöön vuonna 23. Tiestön uratilanteessa ei siis ole tapahtunut niin suuria muutoksia kuin kuvat osoittavat, vaan kyse on mittausteknisten seikkojen aiheuttamasta tasomuutoksesta. Tämä tasomuutos on nyt tasaantunut, koska koko tieverkko oli mitattu uudella mittausautolla vuonna 25. Kaistapituus, km 7 6 5 4 3 2 1 13-16 16-18 18-2 >2 Urasyvyyden luokat, mm 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 11. Yli 13 mm syvien urien määrä pääteillä 1996-26 (KVL 35). Urat ovat pääasiassa pääteiden eli valta- ja kantateiden ongelma. Syviä, yli 16 mm uria sisältäviä teitä oli vuoden 26 lopussa 195 km, eli pääteiden kokonaispituuteen suhteutettuna varsin vähän (kuva 11). Yli 16 mm urien määrä on kuitenkin kasvanut edellisvuodesta 38 km. Urasyvyys, mm 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Vuosi Urasyvyys, mm 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 35-15 15-6 Yli 6 Liikennemääräluokka 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 1. Keskimääräinen urasyvyys 1996-26 (KVL 35). Kuva 12. Keskimääräinen urasyvyys liikennemääräluokittain1996-26. Kuvan 12 perusteella voidaan todeta, että vuoden 21 urakeskiarvojen hetkellisen huononemisen jälkeen vilkasliikenteisten teiden (KVL>15) keskimääräinen urasyvyys on pienentynyt selvästi vuoteen 25 saakka ja vuonna 26 keskimääräinen urasyvyys on taas kasvanut. Vähäliikenteisillä teillä (KVL 35-15) tilanne on parantunut vuodesta 22 lähtien. Tähän ovat eniten vaikuttaneet em. mittaustekniset syyt.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 15 PÄÄLLYSTETYT TIET 2.3.3 Tasaisuus Päällystettyjen teiden tasaisuutta kuvataan kansainvälisellä tasaisuusindeksillä IRI (International Roughness Index). IRI kuvaa ajoneuvon pystysuuntaista liikettä pituusyksikköä kohden ja se vastaa henkilöautossa olijoiden kokemaa tien epätasaisuutta. IRI:n yksikkö on mm/m ja sen arvo vaihtelee yleisimmin välillä.5 6.. Uuden mittaustekniikan käyttöönotto vuonna 23 ei vaikuta tasaisuuden arvoihin, koska mittaustapa ja laskentamenetelmä ovat noudattaneet ISO standardia. IRI-tasaisuus, mm/m 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Alle 35 35-15 15-6 Yli 6 Liikennemääräluokka IRI-tasaisuus, mm/m 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Vuosi Kuva 13. Keskimääräinen tasaisuus (IRI) 1996-26. Kuvan 13 perusteella voidaan todeta, että keskimääräinen tasaisuus on parantunut vuodesta 21 lähtien vähän kerrallaan. Pääteiden keskimääräinen tasaisuuden IRI arvo oli vuonna 26 1.3 mm/m, joka on erittäin hyvä. Muun tieverkon vastaava IRI arvo oli 2.1 mm/m. Molemmat tunnusluvat paranivat vuodesta 25. Vuonna 22 päällystysvolyymin lisääminen aikaansai sekä alemman että ylemmän tieverkon tasaisuuksien paranemisen. Tämä positiivisen kehityksen jatkuminen on todettavissa myös vuoden 26 tasaisuusmittauksista. 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 14. Keskimääräinen tasaisuus (IRI) liikennemääräluokittain 1996-26. Kuvan 14 perusteella voidaan todeta, että myös liikennemääräluokittain tasaisuuden kehitys on ollut viime vuosina myönteinen. 2.3.4 Vauriot Tien pinnan vauriot on inventoitu vuoteen 25 asti visuaalisella vaurioinventointimenetelmällä. Vuonna 26 siirryttiin automaattiseen vauriomittausmenetelmään (APVM). Vuoden 26 vaurioiden kuntoparametrina käytetään kuitenkin vielä vauriosummaa, joka on rikkinäisen päällysteen painotettu vauriopinta-ala (m 2 ) 1 metriä kohti. Vauriosumman laskennassa eri vauriotyypeille annetaan painokertoimet niiden haitallisuuden mukaisesti. Päällystevaurioita on tarkasteltu tieverkolta, jossa keskimääräinen vuorokausiliikenne on alle 6 ajoneuvoa. Päällystevaurioiden määrän vähentyminen näkyy konkreettisimmin tiestön keskimääräisen vauriosumman pienentymisenä (kuva 15). Vauriosummaan perustuva vauriomäärä on pienentynyt vuodesta 21 lähtien.
16 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 PÄÄLLYSTETYT TIET Vauriosumma, m 2 3 25 2 15 1 Päällystettyjen teiden kantavuutta kuvaa tien pinnan taipumasta laskettu kevätkantavuus sekä kantavuusaste. Kantavuusaste on kuntomuuttuja, joka on mitatun kantavuuden ja liikennemäärästä, kuormituskertaluvusta sekä päällysteluokasta riippuvan tavoitekantavuuden suhde. Tavoitekantavuus on vähäliikenteisten teiden 13 MN/m 2 :sta vilkasliikenteisten teiden 42 MN/m 2 :iin. Kantavuusaste vaihtelee tiestä riippuen yleensä välillä 5 2 %. Kantavuus ei suoraan vaikuta vauriosumman määrään, mutta kylläkin vaurioitumisnopeuteen. Hyvän kantavuuden omaava tie vaurioituu hitaammin kuin huonon kantavuuden omaava tie. 5 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Vuosi Kuva 15. Keskimääräinen vauriosumma 1996-26 (KVL<6). Kantavuusmittauskäytäntö muuttui vuonna 26 kattavasta verkkotason mittaamisesta otosluonteiseen mittaamiseen (n. 1 pistettä/vuosi), minkä lisäksi myös kevätkantavuuskertoimen malli muuttui. Aiemmin tilastoissa käytettyä koko tieverkon kantavuustietoa ei siis voi enää verrata nykykäytäntöön ja tässä osiossa esitetäänkin vain vuoden 26 kevätkantavuuden tulokset. 5 4 5 Vauriosumma, m 2 3 2 1 35-15 15-6 Yli 6 Liikennemääräluokka 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kevätkantavuus, MN/m 2 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Päätiet Muut tiet Kaikki tiet Kuva 16. Keskimääräinen vauriosumma liikennemääräluokittain 1996-26. Kuvan 16 perusteella voidaan todeta, että keskimääräisen vauriosumman muutokset ovat erittäin pieniä edeltäviin vuosiin verrattuna. Vauriosumma on kuitenkin parantunut hiukan kaikissa liikennemääräluokissa, kaikkein selkeimmin alimmassa luokassa (KVL<35). 2.3.5 Kantavuus Kuva 17. Keskimääräinen kevätkantavuus toiminnallisen luokan mukaan ja koko päällystetylle tieverkolle v.26. Kuvassa 17 olevaan otokseen perustuvaa kantavuustulosta voidaan pitää tyydyttävänä. Pääteiden kantavuustaso on hyvä ja alemman tieverkon heikoimpien osuuksien kantavuustasoa tulisi parantaa nykyisestä.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 17 PÄÄLLYSTETYT TIET Kevätkantavuus, MN/m 2 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Alle 35 35-15 15-6 Yli 6 Liikennemääräluokka 2.4.1 Urasyvyys tiepiireittäin Pienin keskimääräinen urasyvyys on kuvan 46 mukaan Uudenmaan, n ja n tiepiirien alueilla (5.5 mm). Keskimäärin syvimmät urat vuoden 26 lopussa olivat Keski-Suomen (6.6 mm) sekä Lapin ja n tiepiireissä (6.5 mm). Valtakunnallinen keskiarvo v.26 on 5.9 mm. Kuva 18. Keskimääräinen kevätkantavuus liikennemääräluokittain v.26. Kuva 18 perusteella voidaan todeta päällystetyn tieverkon kantavuuden vastaavan liikennekuormitusta. 2.4 Päällystettyjen teiden kunto tiepiireittäin Urasyvyyden, tasaisuuden ja vauriosumman jakaumat tiepiireittäin ja liikennemääräluokittain ovat esitetty liitteessä 1. Kaakkois- Suomi 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 5 6 7 8 9 1 Urasyvyys, mm Kuva 19. Keskimääräinen urasyvyys tiepiireittäin 1996-26 (KVL 35).
18 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 PÄÄLLYSTETYT TIET 2.4.2 Tasaisuus tiepiireittäin 2.4.3 Vauriot tiepiireittäin Keskimäärin tasaisin tieverkko vuonna 26 oli Uudenmaan tiepiirissä (1.7 mm/m) ja epätasaisin Turussa (2.1 mm/m). Valtakunnallinen keskiarvo v.26 on 1.9 mm. Vertailtaessa vuoden 26 vaurioiden määrää v. 25 arvoihin, huomataan, että kehitys on ollut positiivista kaikissa tiepiireissä. Keskimääräinen vauriosumma onkin pienin Uudellamaalla (11.9 m 2 ) ja suurin ssa (24.9 m 2 ). Valtakunnallinen keskiarvo v.26 on 21,5 m 2. Kaakkois- Suomi Kaakkois- Suomi 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 1, 1,5 2, 2,5 IRI-tasaisuus, mm/m 1 2 3 4 Vauriosumma, m2 Kuva 2. Keskimääräinen tasaisuus (IRI) tiepiireittäin 1996-26. Kuva 21. Keskimääräinen vauriosumma tiepiireittäin 1996-26 (KVL <6).
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 19 PÄÄLLYSTETYT TIET 2.4.4 Kantavuus tiepiireittäin Päällystetyn tieverkon keskimääräinen kevätkantavuus on selvästi parempi Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa (kuva 49). Paras kevätkantavuus on Uudenmaan tiepiirissä (457 MN/m 2 ) ja heikoin Lapin tiepiirissä (264 MN/m 2 ). Vertailua edellisvuosiin ei tehdä kantavuusmittauskäytännön muuttumisen vuoksi. Valtakunnallinen keskiarvo v.26 on 351, m 2. Kaakkois-Suomi 5 1 15 2 25 3 35 4 45 5 Kevätkantavuus, MN/m 2 Kuva 22 Keskimääräinen kevätkantavuus (MN/m 2 ) tiepiireittäin v.26.
2 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SORATIET 3 SORATIET 3.1 Yleiskuvaus sorateiden kunnosta Sorateiden pituus on 27 km. Sorateiden kuntokuvaus muodostuu kesäkauden palvelutason seurannan ja runkokelirikkoinventointien tuloksista. Palvelutasoinventointeja tehtiin soratieverkolla 12 km vuonna 26. lieventynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta toisaalta lievästi kelirikkoisten tieosien lukumäärä on lisääntynyt. Taulukko 4. Sorateiden pituudet liikennemääräluokissa. Kelirikkokohteiden Liikennemäärä pituus Pituus ja (km) kelirikon vakavuus Osuus (%) on 15-5999 1 Palvelutaso Soratiet 35-1499 244 1% 2-349 1 771 6% 1-199 8 933 33% Runkokelirikko 1-99 16 486% Yhteensä 27 429 1% Kuva 23. Arvio nykytilasta ja muutoksesta. Sorateiden palvelutaso pysyy vakaana ja asetetun tavoitteen mukaisena. Runkokelirikkokohteiden yhteispituus vähenee edelleen ja havaitut ongelmat ovat lievempiä.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 21 SORATIET 3.2 Kuntoluokitus - Soratiet Kuntoluokituksen mukaan soratieverkon nykytila on erittäin hyvä. Korjaustarpeessa olevia kohteita on vähän suhteessa soratieverkon koko pituuteen - vain 4.5 % (1219 km vaurioluokkien 1-3 mukaisia runkokelirikkoisia osuuksia). Sorateiden kuntoluokitus ei ole toistaiseksi vertailukelpoinen muiden väyläomaisuuden osa-alueiden kanssa, koska se perustuu vain runkokelirikon esiintymiseen. Tiepituus, km 7 6 5 4 3 2 1 n. 19 km Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 25 26 Kuva 24. Sorateiden kuntoluokkajakauma 25 ja 26. 3.3 Sorateiden kuntomuuttujat 3.3.1 Kunnon seuranta, kuvaaminen ja mittarit Sääolosuhteet vaikuttavat sorateiden kuntoon paljon voimakkaammin ja suoremmin kuin päällystettyjen teiden tai siltojen kuntoon. Sorateiden kuntoa seurataan arvioimalla: 1) palvelutasoa eli pintakuntoa kesäkaudella 2) keväisin esiintyvän runkokelirikon aiheuttamaa haittaa. Tienkäyttäjän kannalta nämä ovat tärkeimmät sorateiden käytettävyyteen vaikuttavat tekijät. Palvelutaso kuvaa tien kesäkauden aikaista kuntoa tienkäyttäjän kannalta. Runkokelirikon aiheuttama haitta kuvaa ajomukavuutta, logistista haittaa liikenteelle ja tien rakenteellista kuntoa. Sorateiden palvelutasomittaukset tehdään vuosittain toukokuusta marraskuuhun joka toinen viikko. Mittauksia tehdään vain osalla soratieverkkoa, vuonna 26 otos oli 45 % sorateiden pituudesta. Palvelutaso määritellään kolmen tekijän perusteella: tasaisuus, kiinteys ja pölyäminen. Runkokelirikko inventoidaan joka kevät runkokelirikon esiintymisaikana koko soratieverkolta. Inventoija arvioi myös ongelman poistamiseksi tarvittavat korjaustoimenpiteet. Runkokelirikon aiheuttama haittaa seurataan tarkoitukseen kehitetyllä indeksillä, johon vaikuttaa viiden viimeisen vuoden aikana esiintyneen runkokelirikon lisäksi runkokelirikkoisen tieosan pituus ja liikennemäärä. 3.3.2 Palvelutaso Palvelutason keskiarvo ei ole vaihdellut vuosina 21-26 ja sen suuruusluokka on noin 3.4, joka vastaa tyydyttävää. Palvelutasolle asetettu tavoitearvo on 3. Sorateiden palvelutason osatekijöiden (tasaisuus, kiinteys ja pö-lyäminen) erilliset kuvaajat on esitetty liitteessä. Palvelutso 5 4 3 2 1 21 22 23 24 25 26 Kuva 25. Keskimääräinen palvelutaso 21 26.
22 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SORATIET 5 2 4 Tiepituus, km 15 1 5 Palvelutaso 3 2 1 Erittäin hyvä, 5 Hyvä, 4 Tyydyttävä, 3 Huono, 2 21 22 23 24 25 26 Erittäin huono, 1 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Ekokuu Syyskuu Lokakuu 21 22 23 24 25 26 Kuva 26. Palvelutasoluokkajakauma 21 26. Kuvasta 26 nähdään, että palvelutaso on suurimmalla osalla soratieverkkoa hyvä tai tyydyttävä. Vuonna 26 hyväksi luokiteltujen sorateiden määrä pieneni edellisvuodesta ja erittäin huonojen sorateiden osuus on vain.2 %. Muutos ei ole merkittävä koska siihen vaikuttaa kesän sää: runsaat sateet parantavat pölyämisen ja irtoaineksen inventoituja arvoja. Tasaisuuteen ei sateella tai kuivalla kaudella ole merkitystä. Kuivana kesänä taas pölyn ja irtoaineksen inventointiarvot heikkenevät. Kuva 28. Keskimääräinen palvelutaso kuukausittain 21 26. Kuukausittainen taso vastaa koko maan ja koko kauden keskiarvotasoa (= 3.4). 3.3.3 Runkokelikon pituus Runkokelirikkokohteiden pituus on vuodesta 22 vuoteen 26 pienentynyt 12.5 prosentista 5. prosenttiin koko soratieverkon pituudesta (lukema oli vuonna 25 5.8 %). Tiepituus, km 1 4 1 2 1 8 6 4 2 Tiepituus, km 4 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 21 22 23 24 25 26 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 Kuva 27. Palvelutasoltaan huonojen ja erittäin huonojen teiden kokonaispituus (<3) 21 26. Kuvan 27 aikasarjan mukaan vuosina 22 ja 26 kahdessa alimmassa palvelutasoluokassa on ollut normaalia enemmän teitä, 4.5 %. Kuva 29. Runkokelirikon määrä viisivuotisjaksoilla. Kuva 3 esittää runkokelirikon määrä viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. Palvelutaso on eri kuukausina melko vakio. Vuonna 26 heinä- ja elokuun palvelutasoarvot olivat alhaisia poikkeuksellisen kuivan kesän vuoksi.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 23 SORATIET 3 2 Tiepituus, km 25 2 15 1 5 Tiepituus, km 15 1 5 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 Kuva 3. Sorateiden jakautuminen runkokelirikon perusteella laskettuihin vaurioluokkiin viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. Kuvasta 31 nähdään, että vakavien runkokelirikkokohteiden yhteispituus on pienentynyt jatkuvasti tarkaste-lujaksolta 1997-21 lähtien. Tiepituus, km 1 2 1 8 6 4 2 1996-2 1 63 1997-21 1 86 1998-22 862 1999-23 594 2-24 472 21-25 39 22-26 Kuva 31. Huonojen ja erittäin huonojen (kelirikkoluokat 1 ja 2) runkokelirikkokohteiden pituudet. Indeksiin vaikuttaa myös runkokelirikkokohteiden lukumäärä, joka muuttuu hitaasti viiden vuoden tarkastelu-jakson vuoksi. 118 Kuva 32. Runkokelirikkoisten tieosien yhteispituus viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. Tiepituus, km 1 6 1 2 8 4 < 5 5-99 1-149 15-299 >=3 Pituudella painotettu KVL 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 Kuva 33. Runkokelirikon jakautuminen liikennemääräluokkiin viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. Kuvassa 33 on laskettu pituudella painotettu liikennemäärä kelirikkoisille tieosille. Viimeisimmän tarkastelujakson aikana yli 6 prosenttia runkokelirikosta esiintyi teillä, joiden KVL oli alle 1 ajon/vrk. Vilkasliikenteisillä sorateillä (KVL>3) runkokelirikon osuus on vain 1%. Kelirikko jakaantuu nykyisin entistä tasaisemmin soratieverkolle.
24 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SORATIET Runkokelirikolle on tunnusomaista, että se esiintyy sään vaihtelujen vuoksi eri vaikeusasteisena ja myös hieman eri paikoissa eri vuosina. Viisivuotisjaksolla vain muutamat runkokelirikkokohteet esiintyvät joka vuosi tai edes neljänä vuonna samassa paikassa. Suurin osa kohteista, yli 75 %, esiintyy vain kerran koko aikajaksolla. 3.4 Sorateiden kunto tiepiireittäin Palvelutasoinventointien tulokset osatekijöittäin (tasaisuus, kiinteys ja pölyäminen) sekä runkokelirikkotulosten erittelyt erittelyt on esitetty liitteessä 2. 3.4.1 Palvelutaso tiepiireittäin 9 8 Kaikissa tiepiireissä sorateiden palvelutaso on tyydyttävän ja hyvän välillä (koko maan keskiarvo on 3.4), kuva 36. 7 Tiepituus, km 6 5 4 3 2 1 2 vuotta 3 vuotta 4 vuotta 5 vuotta 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 Kuva 34. Runkokelirikon toistuvuus viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. 3.3.4 Haittaindeksi Kaakkois- Suomi 21 22 23 24 25 26 Haittaindeksin arvo 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Savo- Karjala Keski- Suomi 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 Kuva 35. Runkokelirikon haittaindeksi viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. Haittaindeksin laskentaan vaikuttavat: runkokelirikkoisen tieosan pituus, runkokelirikon pituus ja pituudella painotettu KVL. Sitä vaikeuttavat osoitemuunnokset, matkan mittaamiseen ja visuaaliseen inventointiin liittyvä epätarkkuus. Viimeisimmän tarkastelujakson aikana tapahtunut positiivinen kehitys alkaa näkyä myös haittaindeksin arvossa. 1 2 3 4 5 Palvelutaso Kuva 36. Keskimääräinen palvelutaso tiepiireittäin 22 26.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 25 SORATIET 3.4.2 Runkokelirikko tiepiireittäin Kuvan 37 perusteella voidaan todeta, että runkokelirikkoa on vähiten Uudellamaalla. Lapissa kelirikkoa on yllättävän vähän, mutta suhteellisesti eniten Keski-Suomessa. Parannustoimenpiteet ovat vähentäneet runkokelirikon kokonaismäärää dramaattisesti eikä kelirikko ole uusiutunut näille kohteille. 3.4.3 Haittaindeksi tiepiireittäin Haittaindeksi vaihtelee paljon sekä piirien että tarkastelujaksojen välillä (kuva 38). Viimeisin haittaindeksin arvo on pienentynyt lähes kaikissa piireissä, mutta positiivinen muutos ei ole yhtä selvästi nähtävissä tämän muuttujan avulla kuin runkokelirikkoisten osuuksien pituudessa. Kaakkois-Suomi Kaakkois- Suomi 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 1996-2 1997-21 1998-22 1999-23 2-24 21-25 22-26 25 5 75 1 Tiepituus, km 5 1 15 2 Haittaindeksin arvo Kuva 37. Runkokelirikon määrä tiepiireittäin viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26. Kuva 38. Runkokelirikon haittaindeksi tiepiireittäin viisivuotisjaksoilla 1996 2,, 22 26.
26 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SILLAT 4 SILLAT 4.1 Yleiskuvaus siltojen kunnosta Sillat ovat tieverkon usein huomaamaton mutta tärkeä osa. Siltojen lukumäärä on 14 314, joista putkisiltoja on 2985 ja suuria siltoja ( >6 m) 477 kappaletta. Siltojen kokonaispinta-ala on noin 3.6 milj m². Siltojen vauriopistesumma kasvaa edelleen. Siltojen kuntotilassa ja kunnon kehityksessä on tiepiirikohtaisia, sangen suuriakin eroja. Eteläisen Suomen sillat ovat keskimäärin huonokuntoisempia kuin muualla maassa. Taulukko 3. Siltojen lukumäärä pääteillä ja muilla teillä. Päätiet Muut tiet Suuret sillat Muut sillat Putkisillat Päätiet 163 (1%) 361 (25%) 832 (6%) Muut tiet 314 (2%) 7242 (51%) 2153 (15%) Suuret sillat Muut varsinaiset sillat Putkisillat Siltojen ylläpidon tasoa seurataan siltojen kuntoluokituksen ja sillan vauriopistesumman (VPS) avulla. Varsinaisten siltojen ja putkisiltojen kuntoluokkien kuvaus on esitetty liitteen 3 taulukoissa 1 ja 2. Kuva 39. Arvio nykytilasta ja muutoksesta. Huono- tai erittäin huonokuntoisten siltojen määrä on vähentynyt pääteillä. Siltojen kunto on heikentynyt kaikilla tunnusluvuilla mitattuna.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 27 SILLAT 4.2 Kuntoluokitus - Sillat Suuri osa siltakannasta on kuntoluokissa hyvä tai erittäin hyvä (65 %). Tyydyttävässä kunnossa olevien siltojen määrä kasvaa edelleen. Suurin osa erittäin huonokuntoisista silloista sijaitsee muulla tieverkolla ja on tyypiltään putkisiltoja. Kunnon heikkeneminen on hidastumassa ja kuntoluokissa huono ja erittäin huono olevien siltojen lukumäärä on pienentynyt hieman sekä vuonna 25 että vuonna 26. Siltojen lukumäärä kuntoluokissa 8 7 6 5 4 3 2 1 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 4. Siltojen kuntoluokkajakauma siltojen lukumäärän mukaan1998-26. Päätiet Siltojen määrä kuntoluokissa (kpl) 2 175 15 125 1 75 5 25 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Päätiet Siltojen määrä kuntoluokissa (kpl) 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Suuret sillat Muut varsinaiset sillat Putkisillat Suuret sillat Muut varsinaiset sillat Putkisillat Kuva 41. Pääteiden siltojen kuntoluokkajakauma. Pääteiden suuria siltoja tarkasteltaessa on huolestuttavaa, että 38 % silloista on jonkinlaisessa toimenpidetarpeessa (luokat tyydyttävä erittäin huono). Muut varsinaiset sillat pääteillä ovat suuria siltoja paremmassa kunnossa. Huonokuntoisten putkisiltojen rikkoutumisten haittavaikutukset ovat huomattavia, joten huonokuntoisten putkisiltojen osuus pääteillä on vaarallisen suuri (27 %, 82 kpl) pääteillä. Kuva 42. Muiden teiden siltojen suhteellinen kuntoluokkajakauma. Muilla kuin pääteillä olevien suurten siltojen kunto on parempi kuin muiden varsinaisten siltojen. Kuitenkin suurista silloista on 5 % (14 kpl) kuntoluokassa huono tai erittäin huono. Joka toinen putkisilta (51 %, 16 kpl) tällä tieverkolla tarvitsee toimenpiteen joko heti tai lähitulevaisuudessa (luokat tyydyttävä erittäin huono), joten kuntotilanne on näiden putkisiltojen osalta huono.
28 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SILLAT 5 225 2 Siltojen lukumäärä 4 3 2 1 Siltojen lukumäärä 175 15 125 1 75 5 25 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Päätiet Muut tiet Alle 35 35-15 151-6 Yli 6 Ei tietoa Kuva 43. Siltojen kuntoluokkajakauma tien toiminnallisen luokan mukaan vuonna 26. Kuva 45. Siltojen kuntojakauma liikennemäärän mukaan 26. Huono- ja erittäin huonokuntoisten siltojen määrä pääteillä on hieman vähentynyt vuodesta 25, sitä vastoin muiden tieluokkien osalla määrä on kasvanut (kuva 44). Kuvasta 46 nähdään, että liikennemääräluokassa 151-6 olevien huono- ja erittäin huonokuntoisten siltojen lukumäärä on jo pienentynyt ja muissa liikennemääräluokissa lisääntyminen hidastunut. 5 Siltojen lukumäärä 1 8 6 4 2 Siltojen lukumäärä 4 3 2 1 Päätiet Muut tiet Yli 6 151-6 35-15 Alle 35 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 44. Huono ja erittäin huonokuntoisten siltojen lukumäärän kehitys tien toiminnallisen luokan mukaan 1996-26. Kuvasta 45 voidaan havaita, että siltojen kuntojakauma on samanlainen eri liikennemääräluokissa. Kuva 46. Huono ja erittäin huonokuntoisten siltojen lukumäärän kehitys liikennemäärän mukaan 1996-26. 4.3 Siltojen kuntomuuttujat 4.3.1 Siltojen kunnon seuranta, kuvaaminen ja mittarit Tiehallinnon siltojen kuntoa seurataan keskimäärin viiden vuoden välein tehtävillä siltojen yleistarkastuksilla. Yleistarkastuksessa sillan kaikki rakenneosat käydään visuaalisesti ja systemaattisesti läpi. Kuntotila esitetään kunkin sillan viimeisimmän tarkastuksen tuloksiin perustuvina jakaumina. Todellinen nykykunto on esitettäviä kuntojakaumia
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 29 SILLAT huonompi, koska siltojen keski-määräinen tarkastusväli on 5 6 vuotta ja tarkastusten tuloksia ei rappeuteta. Yleistarkastus tehdään Tiehallinnon sillantarkastuskäsikirjan ohjeiden mukaan. Tarkastaja kirjaa havaitsemansa vauriot ja luokittelee ne niiden sijainnin, vakavuuden ja korjauksen kiireellisyyden perusteella. Lisäksi tarkastaja antaa sillan kullekin päärakenneosalle vaurioiden määrän ja laajuuden perusteella kuntoarvion sekä rakenneosien kuntoarvioiden perusteella koko sillalle yleiskuntoarvion. Lisäksi hän tarkastaa Siltarekisterissä olevien perus-tietojen oikeellisuuden ja ehdottaa seuraavan tarkastuksen tyypin ja ajankohdan. Yleistarkastuksessa otetaan lisäksi digitaalisia valokuvia (yleiskuvat ja kuvat sillan merkittävimmistä vaurioista). Lopuksi tarkastaja kirjaa tarkastustulokset Siltarekisteriin ja siirtää valokuvat Siltarekisterin kuvatietokantaan. Yleistarkastuksia saavat suorittaa ainoastaan Tiehallinnon sillantarkastajatutkinnon hyväksytysti suorittaneet ja jokavuotiseen jatkokoulutukseen osallistuneet sillantarkastajat. Siltojen yleistarkastus on silmämääräistä havainnointia, mutta yksityiskohtaisesti ohjeistettua. Perus- ja jokavuotinen jatkokoulutus sekä ohjeiden jatkuva tarkentuminen parantaa tarkastuksen luotettavuutta ja toistettavuutta. Käytössä on laadunhallintajärjestelmä, jolla laatua ja sen kehitystä voidaan seurata. Tunnuslukujen erityyppisistä laskentatavoista johtuen kuntoluokitus on selvästi paremmin toistettava ja luotettavampia tunnusluku kuin sillan vauriopistesumma. Ennen kuin silta peruskorjataan, tehdään sillalle erikoistarkastus, jossa selvitetään tarkemmin sillan kuntotila käyttäen apuna erilaisia tutkimusmenetelmiä. Jos sillalle on tehty erikoistarkastus, määräytyvät sillan vauriopistesumma sekä kuntoluokka erikoistarkastuksen Siltarekisterikirjausten mukaan. 4.3.2 Vauriopistesumma Siltojen ylläpidon ja korjauksen tavoitteenasettelussa Tiehallinnossa käytetään sillan kunnon kuvaajana vauriopistesummaa. Vauriopistesumma (VPS) kuvaa sillan vaurioitumisen astetta ja määrää ottaen huomioon myös sillan koon. Sitä voidaan käyttää sekä yksittäisen sillan että koko sillaston kunnon kuvaajana. Yksittäisen vaurion vauriopisteet (VP) lasketaan neljän tekijän tulona seuraavasti: VP = Päärakenneosan painokerroin * Päärakenneosan kuntoarviopisteet * Vaurion vaurioluokkapisteet * Vaurion korjauksen kiireellisyyspisteet * Lisäkerroin Päärakenneosan painokertoimella painotetaan rakenneosia niiden merkittävyyden perusteella. Kuntoarviopisteillä huomioidaan vaurioituneen rakenneosan kokonaiskunto ja vaurion merkitys koko päärakenneosan kunnolle. Vaurioluokan ja vaurion korjauksen kiireellisyyspisteillä huomioidaan itse vaurion vakavuus. Sillan päällysrakenteen vauriopistesummaa korotetaan lisäkertoimella, kun sillan maksimijännemitta on yli 6 m tai sillan hyödyllinen leveys on yli 15 m. Avattavilla silloilla käytetään erikoisrakenteet huomioivaa lisäkerrointa. Siltakohtainen vauriopistesumma (VPS) saadaan kaikkien sillan vaurioiden vauriopisteiden summana. Kuvasta 47 voidaan nähdä, että siltojen vauriopistesumma kasvoi vuoteen 25 kiihtyvällä nopeudella. Vuonna 26 vauriopistesumman kasvu kuitenkin hidastui selvästi. Vauriopistesumma, VPS 8 7 6 5 4 3 2 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 47. Siltojen vauriopistesumman kehitys 1996-26. Kuvasta 48 voidaan todeta, että vähän vaurioituneiden siltojen määrä pienenee ja vastaavasti enemmän vaurioituneiden siltojen osuus kasvaa edelleen.
3 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SILLAT 1 % 3 % 75 % Osuus silloista 5 % 25 % Osuus silloista 2 % 1 % % % < 6 6 99 1 199 > 199 < 6 6 99 1 199 > 199 VPS luokka VPS luokka 1999 2 21 22 23 24 25 26 < 35 35 15 151 6 > 6 Kuva 48. Vauriopistesummien jakaumat VPS-luokittain vuosina 1999-26. Kuva 5. Vauriopistesummien jakaumat VPS-luokittain liikennemäärän mukaan 26. Kuvasta 49 nähdään, että tien toiminnallisen luokan mukaan tarkasteltuna siltojen vauriopistesummat jakaantuvat hyvin samankaltaisesti. Huomionarvoista on, että pääteiden sillat ovat yleensä suurempia kuin muiden teiden sillat ja sillan koko vaikuttaa vauriopistesummaa kasvattavasti. 4.3.3 Siltojen päärakenneosien kunto Kun tarkastellaan sillan kuntoa päärakenneosittain, voidaan todeta, että sillan päärakenneosista huonokuntoisimpia ovat päällysrakenteet, pintarakenteet ja kaiteet (kuva 51). 6 % Siltapaikka Osuus silloista 4 % 2 % Muut varusteet ja laitteet Liikuntasaumalaitteet Kaiteet Pintarakenteet Päällysteet Päällysrakenne % < 6 6 99 1 199 > 199 VPS luokka Päätiet Muut tiet Reunapalkki Alusrakenne 2 4 6 8 1 Lukumäärä Kuva 49. Siltojen vauriopistesummien jakaumat VPSluokittain tien toiminnallisen luokan mukaan. Kuva 51. Huono- ja erittäin huonokuntoisten päärakenneosien lukumäärä 26. Kuvasta 5 havaitaan, että KVL-luokalla ei ole kaikkein vilkasliikenteisimpiä teitä lukuun ottamatta suurta merkitystä sillan vauriopistesummaan.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 31 SILLAT 4.4 Siltojen kunto tiepiireittäin Huonokuntoisten siltojen määrä pieneni useimmissa tiepiireissä vuonna 26, mikä on erittäin po-sitiivinen asia. Huono- ja erittäin huonokuntoisten siltojen lukumäärän kasvun jatkuminen Uuden-maan tiepiirissä on huolestuttavaa, Kaakkois-Suomen tiepiirissä tilanne on pysynyt ennallaan ja Keski- Suomessa on tapahtunut selvästi havaittava lisäys (kuva 52). Kuvasta 53 voidaan todeta, että eniten huonokuntoisia siltoja on Etelä-Suomessa. Osaksi tämä selittyy ilmastollisilla eroilla ja erilaisella suolarasituksella. Pääteillä huonokuntoisia siltoja on eniten en- ja n tiepiireissä. 16 14 12 Siltojen lukumäärä 1 8 6 4 2 U T KaS H SK KeS V O L Päätiet Muut tiet Kaakkois-Suomi Kuva 53. Huonojen ja erittäin huonokuntoisten siltojen lukumäärä tiepiireittäin, tien toiminnallisen luokan mukaan. Vilkasliikenteisten teiden sillat ovat yleisesti paremmassa kunnossa kuin vähemmän liikennöityjen teiden sillat (kuva 54). Ero on kuitenkin pienempi eteläisessä Suomessa, etenkin Uudenmaan tiepiirissä. 1997 1999 21 22 23 24 24 25 26 Siltojem lukumäärä 8 6 4 2 5 1 15 2 Siltojen lukumäärä Kuva 52. Kuntoluokaltaan huonojen ja erittäin huonokuntoisten siltojen lukumäärän kehitys tiepiireittäin 1996-26. U T KaS H SK KeS V O L Alle 35 35-15 151-6 Yli 6 Kuva 54. Huonokuntoisten siltojen lukumäärä tiepiireittäin tien liikennemääräluokan mukaan.
32 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 SILLAT Kuvasta 55 nähdään, että siltojen vauriopistesumma kasvoi a ja a lukuun ottamatta. Voimakkainta kasvu oli Uudenmaan tiepiirissä. Kuvasta 56 voidaan havaita että pääteiden vauriopistesumma on noin puolet muiden teiden vauriopistesummasta, lukuun ottamatta Turun tiepiiriä, jossa pääteiden vauriopistesumman osuus on selkeästi muita tiepiirejä pienempi. 9 8 Kaakkois- Suomi Vauriopistesumma 7 6 5 4 3 2 1 U T KaS H SK KeS V O L Päätiet Muut tiet 1996 1998 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 56. Siltojen vauriopistesumma tiepiireittäin tien toiminnallisen luokan mukaan 26. VPS jakaantumisessa eri KVL-luokissa on huomattavia tiepiirikohtaisia eroja (kuva 57). Uudenmaan ja en tiepiireissä vilkasliikenteisten teiden siltojen osuus VPS:stä on suuri. Vastaavasti esimerkiksi Savo-karjalan ja Lapin tiepiireissä korostuu vähäliikenteisten siltojen osuus. Vauriopistesumma 6 5 4 3 2 1 25 5 75 1 125 Vauriopistesumma U T KaS H SK KeS V O L Alle 35 35-15 151-6 Yli 6 Kuva 55. Vauriopistesumman kehitys tiepiireittäin 1996-26. Kuva 57. Siltojen vauriopistesumma tiepiireittäin KVLluokan mukaan 26.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 33 SILLAT
34 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT 5 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT 5.1 Yleiskuvaus kevyen liikenteen väylien kunnosta Tiehallinnon ylläpitämiä päällystettyjä kevyen liikenteen väyliä on noin 5 5 km. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen aloitettiin laajamittaisemmin 197 luvulla ja nykyään uusia väyliä rakennetaan noin 1 km/v. Väylien korjausiäksi arvioidaan keskimäärin 2 vuotta, joten ensimmäiset väylät ovat jo tulleet korjausikään. Kevyen liikenteen väylien pituudet tiepiireittäin on esitetty taulukossa 5. Kevyen liikenteen väylien kuntoa kuvaa vauriosumma, joka oli inventoitu lähes koko verkolta viime vuonna. 26 tehtiin kevyen liikenteen väylien vaurioiden inventointia noin 17 km. Kuntoluokkien määrityksen kriteerit ovat liitteessä 4. Kuntotila on pysynyt edellisvuoteen verrattuna samana. Taulukko 5. Kevyen liikenteen väylien pituudet Tierekisterin 1.1.27 mukaan. Tiepiiri Vain toisella puolella Molemmin puolin Muita Yhteensä Kevyen liikenteen väylät 1 2 581 62 53 6 35 1 669 762 Pintakunto 3 Kaakkois-Suomi 41 34 57 51 4 8 9 595 428 274 97 54 42 114 66 43 87 547 359 Rakenteen kunto 1 586 78 13 767 12 485 54 39 578 14 393 47 Yhteensä (km) 4 354 519 71 627 51 5 5 Kuva 58. Arvio nykytilasta ja muutoksesta. Kevyen liikenteen väylien kunto on pysynyt ennallaan. Kevyenliikenteen väylien korjaustarve on lisääntymässä niiden ikääntymisen ja lisääntyneiden palvelutasovaatimusten myötä.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 35 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT 5.2 Kuntoluokitus Kevyen liikenteen väylät Kevyen liikenteen väylien kuntoluokka määritellään inventoiden vauriosumman (VS) mukaan. Kuvassa 59 on esitetty kuntoluokkajakauma vuosille 25-26. Tulosten osalta tulee huomioida, että vuosien 22-25 tulokset esitetään vuosiluvun 25 alla, koska vasta vuonna 25 saatiin vaurioinventoinnit kattamaan koko kevyenliikenteen väylästö. Kuvan perusteella voidaan todeta, että muutosta ei ole tapahtunut juuri lainkaan. Luokkaan hyvä kuuluvien väylien osuus on suurin. Luokkiin huono ja erittäin huono kuuluvien väylien pituus on vuonna 26 noin 25 km. Tiepituus, km 3 25 2 15 1 5 25 26 Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Kuva 59. Päällystettyjen kevyen liikenteen väylien kuntoluokkajakauma. 5.3 Kevyen liikenteen väylien kuntomuuttuja 5.3.1 Vauriosumma Päällystettyjen kevyen liikenteen väylien keskimääräinen vauriosumma on vuoden 26 osalta lähes sama kuin vuonna 25 (kuva 6). Muutaman kymmenyksen parannus on kuitenkin tapahtunut. 5.4 Kevyen liikenteen väylien kunto tiepiireittäin Tiepiirikohtaisten vauriosummien perusteella n ja n tiepiireissä on eniten erittäin hyviä kevyen liikenteen väyliä (kuva 61). Huonoja ja erittäin huonoja on eniten Keski-Suomessa ja Savo- Karjalassa. 2 Vauriosumma, m 2 15 1 Kaakkois-Suomi 25 26 5 25 26 5 1 15 2 25 3 35 Vauriosumma, m 2 Kuva 6. Kevyen liikenteen väylien keskimääräinenvauriosumma 25-26. Kuva 61. Kevyen liikenteen väylien keskimääräinen vauriosumma tiepiireittäin 25-26.
36 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT Tiepiirien välillä ei ole havaittavissa merkittävää eroa kuntotilanteessa. Kevyen liikenteen väylien toimenpidetarvetta on arvioitu vauriotyypeille asetettujen raja-arvojen ylittävien määrän ja vauriosummaltaan erittäin huonojen määrän avulla (vrt. kuva 63). Tällä tavoin arvioiden valtakunnallinen toimenpidetarve on noin 18 km eli 3.5 % kuntotietorekisterissä olevien inventointien kokonaispituudesta. Vastaavat tiepiiriosuudet on esitetty kuvassa 63. Kilometreissä toimenpidetarve vaihtelee tiepiiristä riippuen välillä 14 3 km. Kaakkois- Suomi Savo- Karjala Keski- Suomi Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono Kaakkois-Suomi Koko maa % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 % 7 % 8 % 9 % Toimenpiderajan ylittävät (%) Kuva 63. Kevyen liikenteen väylien arvioidun toimenpiderajan ylittävien osuus 22-26 inventointien perusteella. % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 % Kuva 62. Tiepiirikohtainen kevyen liikenteen väylien kuntoluokkajakauma v.26.
Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 37 LIITTEET LIITTEET Liite 1 Päällystetyt tiet 38 Liite 2 Soratiet 41 Liite 3 Sillat 46 Liite 4 Kevyen liikenteeen väylät 47
38 Tiehallinnon teiden ja siltojen kunto 26 LIITTEET 1 PÄÄLLYSTETTYJEN TEIDEN KUNTO Taulukko 1. Uraluokitus. KVL 6 15-5999 35-1499 Urien raja-arvot kuntoluokittain Erittäin Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin Nopeusrajoitus hyvä huono 12 km/h 5, 5,1 8, 8,1 13, 13,1 17, > 17, 1 km/h 5, 5,1 9, 9,1 14, 14,1 18, > 18, 8 km/h 5, 5,1 1, 1,1 15, 15,1 19, > 19, 6 km/h 5, 5,1 11, 11,1 17, 17,1 2, > 2, 1 km/h 6, 6,1 1, 1,1 14, 14,1 19, > 19, 8 km/h 6, 6,1 11, 11,1 15, 15,1 2, > 2, 6 km/h 6, 6,1 12, 12,1 17, 17,1 21, > 21, 1 km/h 7, 7,1 11, 11,1 15, 15,1 2, > 2, 8 km/h 7, 7,1 12, 12,1 16, 15,1 21, > 21, 6 km/h 7, 7,1 13, 13,1 18, 18,1 22, > 22, Urasyvyys liikennemääräluokittain Kaakkois-Suomi 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Taulukko 2. Tasaisuusluokitus. KVL 6 15-5999 35-1499 < 35 1 km/h 1, 1,1 1,6 1,61 2,2 2,21 3,2 > 3,2 8 km/h 1,2 1,21 2, 2,1 2,8 2,81 3,8 > 3,8 6 km/h 1,2 1,21 2,4 2,41 3,6 3,61 4,6 > 4,6 1 km/h 1, 1,1 1,8 1,81 2,6 2,61 3,6 > 3,6 8 km/h 1,2 1,21 2,2 2,21 3,2 3,21 4,2 > 4,2 6 km/h 1,4 1,41 2,6 2,61 4, 4,1 5, > 5, 1 km/h 1,2 1,21 2,2 2,21 3,2 3,21 4,4 > 4,4 8 km/h 1,4 1,41 2,4 2,41 3,8 3,81 5, > 5, 6 km/h 1,6 1,61 3, 3,1 4,6 4,61 5,8 > 5,8 1 km/h 1,4 1,41 2,6 2,61 4, 4,1 4,8 > 4,8 8 km/h 1,6 1,61 2,8 2,81 4,6 4,61 5,8 > 5,8 6 km/h 1,8 1,81 3,4 3,41 5,4 5,41 6,6 > 6,6 Taulukko 3. Vaurioluokitus. KVL 6 15-5999 35-1499 < 35 Tasaisuuden raja-arvot kuntoluokittain Nopeusrajoitus hyvä Erittäin Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 12 km/h 1, 1,1 1,4 1,41 1,8 1,81 2,8 > 2,8 Vauriosumman raja-arvot kuntoluokittain Nopeusrajoitus hyvä Erittäin Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 12 km/h 5 6 15 16 6 61 9 > 9 1 km/h 5 6 15 16 6 61 9 > 9 8 km/h 5 6 15 16 6 61 9 > 9 6 km/h 5 6 15 16 6 61 9 > 9 1 km/h 5 6 15 16 6 61 9 > 9 8 km/h 5 6 2 21 7 71 1 > 1 6 km/h 5 6 25 26 8 81 11 > 11 1 km/h 5 6 35 36 9 91 13 > 13 8 km/h 5 6 4 41 1 11 14 > 14 6 km/h 1 11 45 46 11 111 15 > 15 1 km/h 1 11 55 56 13 131 18 > 18 8 km/h 1 11 65 66 14 141 19 > 19 6 km/h 1 11 7 71 15 151 2 > 2 2 4 6 8 1 12 14 Urasyvyys, mm Kuva 1. Keskimääräinen urasyvyys tiepiireittäin 1994-26, kun KVL 6. Kaakkois-Suomi 2 4 6 8 1 12 14 Urasyvyys, mm 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 2. Keskimääräinen urasyvyys tiepiireittäin 1994-25, kun KVL on 35-1499.