VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

VESISTÖTARKKAILU 2011 16WWE1725 21.6.2012 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2011 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 4 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 4 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 5 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 7 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 9 3.1 Lämpötila... 9 3.2 Sadanta... 10 3.3 Lumitilanne... 11 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS.. 11 4.1 Yleistä... 11 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 11 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 12 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2011... 13 5.1 Yleistä... 13 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät... 14 5.3 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v. 2011... 15 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu... 16 5.5 Vedenlaatu eri vuodenaikoina... 17 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 17 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2011... 19 6.1 Yleistä... 19 6.2 Kokonaiskuormitus... 20 7 VESISTÖTARKKAILUT 2011... 22 7.1 Yleistä... 22 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU VARSINAIS-SUOMEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011... 22 9 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36... 23 9.1 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue 36.02... 27 9.1.1 Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää)... 27 9.1.2 Satamakeidas (Honkajoki/Kankaanpää)... 30 9.1.3 Alhonkeidas (Kankaanpää)... 33 9.2 Honkajoen alue 36.03... 34 9.2.1 Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki)... 34 9.3 Karvianjoen yläosan alue 36.04... 37

2 9.3.1 Horma-Säkkineva (Kauhajoki/Karvia)... 37 9.3.2 Alkkia (Parkano/Karvia)... 40 9.4 Tuorijoen valuma-alue 36.05... 43 9.4.1 Heitonneva (Merikarvia)... 43 9.5 Otamonjoen valuma-alue 36.06... 44 9.5.1 Huidankeidas (Honkajoki)... 44 9.5.2 Leppisuo 1 (Siikainen)... 45 9.5.3 Leppisuot 2 (Siikainen)... 46 9.5.4 Koivistonkeidas (Kankaanpää)... 47 9.6 Nummijoen valuma-alue 36.07... 48 9.6.1 Koihna- ja Säkkineva (Kauhajoki)... 48 9.6.2 Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonneva (Kauhajoki)... 49 9.7 Suomijoen valuma-alue 36.08... 51 9.7.1 Suomikeidas-Mustakeidas-Loukaskeidas-Haitikeidas (Karvia)... 51 9.7.2 Pohjoisneva (Parkano)... 54 10 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 55 10.1 Kokemäenjoen alue 35.1... 58 10.1.1 Lammisuo (Köyliö)... 58 10.1.2 Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen)... 60 10.1.3 Hakasuo (Huittinen)... 62 10.1.4 Kurkelansuo (Nakkila)... 62 10.2 Ikaalisten reitin valuma-alue 35.5... 63 10.2.1 Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Jämijärvi)... 63 10.2.2 Viherperänkeidas (Kankaanpää/Jämijärvi)... 68 10.2.3 69 10.2.4 Saarikeidas, Lauttneva, Haukkaneva, Mustakeidas, Vatilähteenneva (Jämijärvi)... 70 10.3 Loimijoen valuma-alue 35.9... 73 10.3.1 Matkussuo (Köyliö/Vampula)... 73 10.3.2 Haaroistensuo (Oripää)... 74 10.3.3 Arkkuinsuo-Isosuo ja Lylysuo (Punkalaidun)... 76 10.3.4 Linturahka (Mellilä)... 79 11 USKELANJOEN VESISTÖALUE 25... 80 11.1.1 Heposuo (Somero)... 80 12 PAIMIONJOEN VESISTÖALUE 27... 81 12.1 Juvanrahka (Tarvasjoki)... 81 13 AURAJOEN VESISTÖALUE 28... 82 13.1.1 Harmantinsuo (Mellilä)... 83 14 LAAJOEN VESISTÖALUE 31... 84 14.1.1 Raumjärvensuo (Laitila)... 84 15 SIRPPUJOEN VESISTÖALUE 32... 86 15.1.1 Isorahka-Hankeransuo (Laitila)... 86

3 16 LAPINJOEN VESISTÖALUE 33... 87 16.1.1 Joutsuo (Eura)... 87 16.1.2 Kirvessuo (Eura)... 89 17 EURAJOEN VESISTÖALUE 34... 89 17.1.1 Lammisuo-Kahalansuo (Eurajoki/Kiukainen)... 90 17.1.2 Eurassuo (Eura)... 91 18 SELKÄMEREN RANNIKKOALUEEN VESISTÖALUE 83... 92 18.1.1 Iso Rydistönkeidas (Merikarvia)... 92 18.1.2 Kotoneva (Merikarvia)... 94 18.1.3 Kirinneva (Merikarvia)... 96 19 VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO... 97 20 VAPON BIOLOGISET TARKKAILUT VARSINAIS-SUOMEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011... 97 20.1 Kasviplanktontutkimukset Honkajärvellä, Iso-Leppijärvellä ja Karvianjärvellä... 97 20.2 Tulokset... 98 20.2.1 Honkajärvi... 98 20.2.2 Iso-Leppijärvi... 99 20.2.3 Karvianjärvi... 99 20.3 Piilevätutkimukset Laajoella, Sammaljoella ja Samminjoella... 100 20.4 Tulokset... 101 20.4.1 Laajoki... 101 20.4.2 Sammaljoki... 104 20.4.3 Samminjoki... 105 21 VIITTEET... 106 21.1 Vesistötarkkailu... 106 21.2 Kasviplanktonselvitys... 106 21.3 Piileväselvitys... 106 Liitteet Liite 1 Vapon turvesoiden vesistötarkkailutuloskooste vuodelta 2011 Liite 2 Kasviplanktonmääritystulokset vuodelta 2011 Liite 3 Piilevämääritystulokset vuodelta 2011 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Eeva-Leena Anttila (FM), kasviplankton ja piilevät Yhteystiedot PL 38, Harjutie 14 69600 Kaustinen sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 www.poyry.fi

1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2009 tarkkailuun mukaan tulivat myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2011 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla https://data.nablabs.fi/. Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 44 tuotantoalueella 86 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2011 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella toteutettiin vuonna 2011 Vapon tarkkailuihin liittyen biologista tarkkailua sisältäen piilevä-, kasviplankton- ja pohjaeläinselvityksiä. Selvityksistä on vastannut Pöyry Finland Oy. Kasviplankton ja piileväselvityksien tulokset on käsitelty tässä yhteenvedossa, sen sijaan pohjaeläinselvityksistä tehdään erillinen yhteenveto. 4 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä

5 ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja samalla veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines mg/l Kiintoaines on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiin-

6 toainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn - arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l.

7 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. puuston raivaus, peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus (päästö) Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi).

Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskeutunut aines kerätään tietyin väliajoin pois altaan pohjalta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. 8

Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Turvetuotantoa koskevia asioita täsmennettiin, kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999. Turvetuotannon YVA- selvitys pitää tehdä, jos tuotantoalueen koko ylittää 150 ha tai arvioidut ympäristövaikutukset voivat olla laajoja. YVA -prosessin jälkeen voidaan hakea ympäristölupaa YVA - selvityksien perusteella. 9 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Niinisalo sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Apuna on käytetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta 2011. Vuoden 2011 keskilämpötila (5,6 o C) oli Niinisalossa 1,9 astetta vertailukauden 1971 2000 keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2011 oli 2,5 astetta edellistä vuotta lämpimämpi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista ja vuoden 2011 lämpimästä loppuvuodesta (kuva 1). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun 2011. Vuosi 2011 oli normaalia lämpimämpi, ainoastaan helmikuu oli vuosien 1971 2000 keskiarvoa kylmempi. Helmikuu oli erittäin kylmä, kuukauden keskilämpötila oli -11,6, mikä 4,7 astetta keskiarvoa kylmempi. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuun keksilämpötila oli 18,9 astetta, mikä on 3,0 asetetta keskiaroa lämpimämpi. Vuonna 2011 terminen kasvukausi oli normaalia pidempi. Lounais-Suomessa terminen kasvukausi alkoi 16.4. eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi 8.11. eli noin kolme viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2012). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

10 NIINISALO 25,0 2010 20,0 15,0 2011 1971-2000 oc 10,0 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Niinisalossa vuosina 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.2 Sadanta Vuonna 2011 Varsinais-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson 1971 2000 keskiarvoa (670 mm) enemmän (708 mm). Keskiarvoon verrattuna sateisempia kuukausia olivat tammi-, touko-, syys-, ja joulukuu. Kaikkina muina kuukausina satoi normaalia vähemmän. Kaikkein sateisin kuukausi oli syyskuu (156 mm), jolloin satoi 84 mm pitkänajan keskiarvoa enemmän. Huhtikuu oli vähäsateisin kuukausi (15 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana toukokuu oli vähäsateisin kuukausi ja heinäkuu sateisin (kuva 2). 180 160 140 120 mm 100 80 60 40 20 2010 2011 1971-2000 NIINISALO 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Niinisalossa vuosina 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000.

3.3 Lumitilanne Varsinais-Suomessa lunta oli talvella 2010-2011 keskimäärästä enemmän. Lunta satoi jo lokakuussa jolloin lunta oli 2 cm. Marraskuussa lumen syvyys oli 4 cm, joulukuussa 12 cm, tammikuussa 47 cm ja helmikuussa 57 cm. Maaliskuussa lumikerros oli paksuimmillaan, lunta oli 63 cm, mikä on 16 cm keskivertoa enemmän (Kuva 3). Huhtikuussa lunta oli 2 cm. Terminen talvi alkoi 17.11.2010 noin viikkoa normaalia myöhemmin ja loppui 2.4.2011 noin viikon keskimääräistä myöhemmin. 11 Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella 2010-2011 70 2010-2011 1971-2000 60 50 40 cm 30 20 10 0 Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 3 Lumen syvyys Niinisalossa talvella 2010-2011 ja vertailuajanjaksolla 1971-2000. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi-Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2011 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2011 Nablabs Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2011 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 275 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 487 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana kuusi järvihavaintopistettä ja 80 virtavesipistettä (Taulukko 1).

12 Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa 4 0 4 Häme 22 6 28 Keski-Suomi 74 59 133 Varsinais-Suomi 80 6 86 Etelä-Pohjanmaa 122 41 163 Pirkanmaa 50 23 73 yhteensä 352 135 487 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5-31.10)

5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2011 13 5.1 Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 266 suon yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 23 993 ha. Levossa oli 1 065 ha ja valmistelussa 2 040 ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 23 044 ha. Levossa oli 1 051 ha ja valmistelussa 2 040 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 2 653 ha ja 9 336 ha yli viisi vuotta sitten. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (Taulukko 2). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (Taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2011. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 895 53 435 356 1 511 6 250 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 0 0 2 0 28 27 Paimionjoen vesistöalue 68 0 0 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 64 0 0 0 0 64 31 Laajoen vesistöalue 0 0 46 0 0 46 33 Lapinjoen vesistöalue 83 0 0 4 0 87 34 Eurajoen vesistöalue 341 57 48 0 0 446 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 918 247 594 464 3 319 10 542 36 Karvianjoen vesistöalue 2 723 115 61 277 1 090 4 266 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 397 0 0 51 18 467 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 0 0 3 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 234 36 0 36 0 305 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 475 125 33 869 1 881 7 383 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 348 147 64 366 866 2 790 46 Purmonjoen vesistöalue 82 0 143 0 0 225 47 Ähtävänjoen vesistöalue 872 26 181 118 435 1 632 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 841 35 77 26 10 989 19 Perhonjoen vesistöalue 948 211 358 83 199 1 798 51 Lestijoen vesistöalue 0 0 0 0 0 0 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79 0 0 0 4 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 521 0 0 0 2 523 Yhteensä 2011 23 044 1 051 2 040 2 653 9 336 38 123 Yhteensä 2010 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 202 Yhteensä 2009 24 570 526 2 187 1 790 8338 37 409 Yhteensä 2008 22 781 494 1 363 1 904 7662 34 203

14 Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta (10 896 ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (Taulukko 3). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 666 76 86 38 101 967 Pirkanmaa 2 451 39 57 274 1 948 4 769 Varsinais-Suomi 4 873 195 272 321 1 623 7 283 Keski-Suomi 5 027 67 634 428 1 912 8 068 Etelä-Pohjanmaa 10 896 688 991 1 675 3 747 17 997 Uusimaa 79 0 0 0 4 83 Yhteensä 2011 23 993 1 065 2 040 2 735 9 336 39 168 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2011. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pintaala oli yhteensä 3 728 ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta (23 932 ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa. 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna (Taulukko 4). Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v.2010 73 %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v.2010 13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v. 2010 10,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 2008. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna 2011 15 2011 HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa 1262 19149 58 487 1999 144 0 23099 Levossa 131 426 0 0 465 41 0 1062 Valmistelussa 0 2003 0 37 0 0 0 2040 Poistunut 2007-2011 2662 Poistunut 2002-2006 3042 Poistunut ennen 2002 6283 Yhteensä 1392 21577 58 524 2464 185 0 38188 Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä 2010 2948 19660 58 494 3560 163 45 38168 Yhteensä 2009 3145 18441 58 554 4038 144 0 36445 Yhteensä 2008 5583 11988 0 104 6378 256 0 33835 Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v. 2011 Vuoden 2011 ominaiskuormitussoiden (25 kpl) vuorokauden keskivalumat on esitetty kuvassa 4. Vertailuarvona Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien ominaiskuormitussoiden (7 kpl) valumat. Kaikilla ominaiskuormitussoilla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Suurin keskivaluma oli Jokipolvensuolla (25,3 l/s km 2 ) ja pienin Oksuolla (5,4 l/s km 2 ). Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella (kuva 4), joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien seitsemän ominaiskuormitussuon keskivaluma oli 10,2 l/s km 2. Valuma on hieman kaikkien ominaiskuormitussoiden keskiarvoa pienempi. Suurin valuma oli Helminkäiskeitaalla (15,9 l/s km 2 ) ja pienin Nanhiansuolla (6,5 l/s km 2 ). Suurimmillaan valumat olivat syyskuussa (Kuva 4).

16 Ominaiskuormitussoiden valumat hydrologisena v. 2011 l/s km 2 Keskiarvo (n=25) Varsinais-Suomi (n=7) 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1.11.10 1.12.10 1.1.11 1.2.11 1.3.11 1.4.11 pvm 1.5.11 1.6.11 1.7.11 1.8.11 1.9.11 1.10.11 1.11.11 Kuva 4. Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat sekä Varsinais-Suomen ELYkeskuksen sijaitsevien ominaiskuormitussoiden valumat vuonna 2011. 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Vuonna 2011 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty Taulukko 5. Edellisvuoteen verrattuna vedenlaatu oli parantunut kaikkien mitattujen parametrien osalta. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2011 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2011 (n=25): 5,8 6,1 1785 598 63 25 2,8 50 ka 2010 (n=26): 6,0 9,2 2185 935 72 27 3,8 51 ka 2009 (n=25): 6,0 10 1855 729 82 28 3,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 9,3 2083 827 80 23 3,3 58 Minimi: 4,3 1,1 892 105 12 2,1 0,7 22 Maksimi: 6,5 19 4184 2698 141 159 7,3 85 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 6,2 7,3 2480 1224 39 11 3,4 35 Pintavalutus (n=13) 5,5 4,5 1957 703 60 28 2,6 60 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,9 5,7 2092 971 101 32 4,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 6,4 13 1152 221 80 21 3,0 32 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,3 4,3 1224 227 53 26 3,2 32 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 6,1 8,4 1539 313 75 24 2,6 41 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,9 6,5 1764 588 62 21 2,8 47 Tuotanto/valmistelu (n=5) 5,3 3,9 1899 649 71 49 3,0 64 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä.

17 Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,8. Happamin keskimääräinen ph oli Iso- Rydistönkeitaalla (4,3). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,5). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 50 mg O 2 /l, eniten Nanhiansuolla (85 mg O 2 /l) ja vähiten Höystösensuolla (22 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,1 mg/l ja korkein Mustakeidas-Saarikeitaalla (19 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus on 2,0 mg/l. Isonevan, Höystösensuon, Helminkäiskeitaan, Iso-Rydistönkeitaan ja Ristinevan kiintoainepitoisuudet olivat alle 3 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Okssuolta (141 g/l) ja vähiten Ristinevalta (12 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 63 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin pitoisuus on 20 g/l. Fosfaattifosforia purkuvesissä oli keskimäärin 25 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 184 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Helminkäiskeitaalla (892 g/l) ja Ristinevalta (963 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 1785 g/l ja ammoniumtyppeä 598 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen pitoisuus on 500 g/l. Rautapitoisin vesi oli Okssuolla (7,3 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Ristinevalla (0,7 mg/l) ja Iso-Rydistönkeitaalla (0,7 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,8 mg/l. 5.5 Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011 on esitetty Taulukko 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Talven korkeat ravinnepitoisuudet selittyvät puolestaan pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään. Keväällä happea kuluttavan aineksen COD Mn -arvo (humus) oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Kiintoainepitoisuudet olivat puolestaan keväällä korkeimmillaan. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti ravinteiden pitoisuuksiin. Kiintoaineen osalta kiintoaineen pitoisuus on keväällä suurin, koska sulamisvesien mukana irtoaa enemmän kiintoainesta. Kesällä (tuotantokaudella) COD Mn -arvo oli korkeammillaan. Syksyllä kiintoainepitoisuudet olivat alimmillaan ja kokonaistypen pitoisuus puolestaan korkeimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2011 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 5,9 5,0 2229 1282 89 84 6,0 51 kevät 5,6 10,0 1426 542 38 10 1,4 27 kesä 5,9 5,8 1542 393 64 19 2,8 56 syksy 5,7 4,4 2081 799 44 17 2,3 56 v. 2011 5,8 6,1 1785 598 63 25 2,8 50 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2011 ominaiskuormitus laskentaan otettiin mukaan myös kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta lasketaan aino-

18 astaan bruttokuormitus, koska kemialliselle hapenkulutukselle ei ole tarkkaa taustapitoisuutta. Kemiallisen hapenkulutuksen yksikköinä käytetään kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset (g/ha d) vuosina 2005-2011 on esitetty Taulukko 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2011 niiden 25 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2011. Tarkkailusoiden määrä on viime vuosina vaihdellut 19 25 kohteen välillä. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 57 g/ha d, kokonaistypen 11 g/ha d ja kokonaisfosforin 0,26 g/ha d. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 489 g O 2 /ha d. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli kasvanut kolmanneksen edellisvuodesta. Kokonaistypen nettokuormitus oli noin viidenneksen pienempi ja kokonaisfosfori neljänneksen pienempi edellisvuoteen verrattuna. Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2011. Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d ka 2011 (n=25): 87 19 0,56 489 57 11 0,26 ka 2010 (n=19): 64 19 0,57 43 14 0,35 ka 2009 (n=25): 95 21 0,79 69 14 0,53 ka 2008 (n=24): 123 28 0,85 81 17 0,43 ka 2007 (n=23): 89 23 0,75 68 18 0,54 Ka 2006 (n=24): 126 28 0,95 93 20 0,61 Ka 2005 (n=24): 142 25 0,90 117 19 0,65 Kuormitukset vaihtelivat paljon tuotantoalueittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Mustakeidas-Saarikeitaalta (336 g/ha d) ja Mäkikylänsuolta (290 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan kiintoaineen kuormitusta nostavat kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet (62 mg/l ja 56 mg/l). Korkeat kiintoainepitoisuudet ovat seurausta suurista virtaamista. Mäkikylänsuolla kevään erittäin korkea kiintoainepitoisuus (200 mg/l) mitattiin suuren virtaaman aikaan, joten kuormitus on myös suuri. Mäkikylänsuon kiintoainekuormituksesta 92 % tuli kevään aikana. Ristinevalla ja Iso-Rydistönkeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (31 g/ha d) ja Valkeissuolla (24 g/ha d). Sekä Pajusuolla, että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyivät keväällä 2011, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Mustakeidas-Saarikeitaalta (0,64 g/ha d) ja Pallonevalta (0,62 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan vesiensuojelutasona on Kasvillisuusallas. Mustakeidas-Saarikeitaan fosforikuormitus oli suurimmillaan keväällä, jolloin fosforipitoisuus alhainen, mutta virtaama korkea. Isonevalla, Jokipolvensuolla, Pajusuolla, Iso-Rydistönkeitaalla ja Ristinevalla fosforin nettokuormitus oli negatiivinen, koska nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuoden-

19 ajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty Taulukko 8. Vuonna 2011 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 25 tarkkailupisteellä. Taulukko 8. Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2011 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d Talvi (n=25) 21 8,1 0,28 167 14 6,2 0,20 Kevät (n=25) 468 61 1,7 1023 380 39 0,83 Kesä (n=25) 80 18 0,62 597 58 12 0,40 Syksy (n=25) 74 32 0,63 825 42 24 0,31 Vuosi (n=25) 87 19 0,56 489 57 11 0,26 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2011 selvästi eri vuodenaikoina. Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kuormitukset olivat puolestaan talvella pienimmillään, jolloin keskivaluma oli alhainen. Varsinkin kiintoaineen kuormituksen osalta eri vuodenaikojen vaikutus näkyy selvästi. Keväällä kiintoaineen kuormitus on huomattavasti muita vuodenaikoja korkeampi. Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 46,2 l/s km 2, kesällä 10,4 l/s km 2, syksyllä 27,8 l/s km 2 ja talvella 3,7 l/s km 2. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2011 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 2009-2011 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista.

20 Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2011 Vapo Oy Energia Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirisää oli 235 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 312 osa-alueesta. Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueelta tarkkailussa oli lisäksi mukana yhteensä 31 yksityisten tuottajien hallinnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 21 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2011 olivat seuraavat (vertailuna vuosien 2007-2010 arvot): Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 2011 940 197 6,0 5115 627 118 2,8 Vuosi 2010 704 199 6,0 475 142 3,8 Vuosi 2009 1001 213 8,3 724 144 5,6 Vuosi 2008 1294 286 8,9 877 182 4,8 Vuosi 2007 941 248 7,8 720 193 5,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (30 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 2011 oli seuraava (vertailuna vuosien 2007 2010 arvot): yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 2011 33 7,2 0,2 187 22 4,3 0,10 Vuosi 2010 29 8,6 0,25 19 6,1 0,16 Vuosi 2009 39 8,5 0,33 28 5,8 0,22 Vuosi 2008 82 19 0,57 54 12 0,29 Vuosi 2007 53 14 0,45 41 11 0,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELYkeskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Vuoden 2011 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava:

ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 24 5,5 0,18 147 15 3,3 0,09 Pirkanmaa 79 18 0,56 478 51 11 0,27 Varsinais-Suomi 183 34 1,1 882 127 20 0,58 Keski-Suomi 206 45 1,2 1 166 137 28 0,54 Etelä-Pohjanmaa 478 100 3,0 2 614 317 60 1,4 Uusimaa 2,5 0,55 0,0 14 1,7 0,33 0,01 Yhteensä 2011 973 204 6,2 5 301 648 123 2,9 Yhteensä 2010 732 208 6,3 494 148 3,9 Yhteensä 2009 1 040 222 8,7 753 150 5,8 Yhteensä 2008 1 369 301 9,4 930 191 5,1 Yhteensä 2007 975 251 8,1 746 194 5,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valumaalueisiin. Vuoden 2011 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: Vesistöalueet Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P 14 Kymijoen va 156 35 0,94 884 103 21 0,41 18 Porvoonjoen va 0,90 0,19 0,01 5,1 0,6 0,12 0,00 27 Paimionjoen va 2,2 0,47 0,01 12 1,4 0,28 0,01 28 Aurajoen va 2,0 0,44 0,01 11 1,3 0,26 0,01 31 Laajoen vesistöalue 1,5 0,32 0,01 8,2 1,0 0,19 0,00 33 Lapinjoen va 1,5 0,85 0,02 21 0,49 0,59 0,01 34 Eurajoen va 14 3,1 0,09 80 9,3 1,8 0,04 35 Kokemäenjoen va 245 46 1,5 1 208 172 28 0,77 36 Karvianjoen va 100 21 0,65 535 66 13 0,32 37 Lapväärtinjoen va 12 2,8 0,10 74 6,9 1,5 0,05 38 Teuvanjoen va 4,2 0,9 0,03 24 2,7 0,5 0,01 39 Närpiönjoen va 11 2,4 0,08 61 6,2 1,1 0,03 42 Kyrönjoen va 184 38 1,2 1 006 121 23 0,57 44 Lapuanjoen va 61 13 0,39 344 40 8,0 0,18 46 Purmonjoen va 7,1 1,5 0,05 40 4,7 0,93 0,02 47 Ähtävänjoen va 43 8,9 0,25 242 29 5,5 0,11 48 Kruunupyynjoen va 31 6,7 0,20 175 20 4,0 0,09 19 Perhonjoen va 50 11 0,33 290 33 6,7 0,15 81 Suomenlahden 2,5 0,5 0,02 14 1,7 0,33 0,01 rannikkoalueen va 83 Suomenselän 11 2,9 0,07 81 5,9 1,6 0,02 rannikkoalueen va Yhteensä 2011 940 197 6,0 5 115 627 118 2,8 Yhteensä 2010 704 199 6,0 475 142 3,8 Yhteensä 2009 1 001 213 8,3 724 144 5,6 Yhteensä 2008 1 294 286 8,9 877 182 4,8 Yhteensä 2007 940 248 7,8 719 192 5,6 21

22 7 VESISTÖTARKKAILUT 2011 7.1 Yleistä Vuoden 2011 Vapo Energia Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, niin sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2011 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2011 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2011 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta joillakin alueella pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2011 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Tulokset löytyvät myös Nablabsin verkkosivuilta https://data.nablabs.fi/. 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU VARSINAIS-SUOMEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2011. Osa tuotantosoista oli mukana ennakkotarkkailussa ympäristölupahakemuksiin tarvittavia selvityksiä varten. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella Vapon tuotantoalueista oli vuonna 2011 voimassa olevat ympäristöluvat seuraavilla: Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen), Hakasuo (Huittinen), Joutsuo (Eura), Satamakeidas (Honkajoki/Kankaanpää), Kurkikeidas-Kööpelinkeidas (Honkajoki /Kankaanpää), Marjakeidas (Honkajoki), Kotkankeidas (Honkajoki), Huidankeidas (Honkajoki), Leppisuo 1 ja Leppisuot 2 (Siikainen), Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Parkano), Viherperänkeidas (Kankaanpää/Jämijärvi), Mustakeidas-Saarikeidas (Jämijärvi/Ikaalinen), Lauttaneva-Haukkaneva (Ikaalinen/Jämijärvi), Vuorenpäännevan-Vatilähteenneva (Ikaalinen), Alkkia (Parkano/Karvia), Horma-Säkkineva (Kauhajoki/Karvia), Koihnanneva (Kauhajoki), Viitalanneva-Kampinkeidas (Kauhajoki), Suomikeidas (Karvia), Mustakeidas (Karvia), Loukaskeidas (Karvia), Haitikeidas (Parkano/Karvia), Pohjoisneva (Parkano), Lammisuo (Köyliö), Matkussuo (Köyliö/Vampula), Harmantinsuo (Mellilä), Linturahka (Mellilä), Lammisuo-Kahalansuo (Eurajoki/Kiukainen), Eurassuo (Eura), Kurkelansuo (Nakkila), Iso Rydistönkeidas (Merikarvia), Kotoneva (Merikarvia), Kirinneva (Merikarvia), Haaroistensuo (Oripää), Arkkuinsuo (Punkalaidun), Isosuo (Punkalaidun), Lylysuo (Punkalaidun), Heitonneva (Merikarvia), Juvanrahka (Tarvasjoki), Raumjärvensuo (Laitila),

23 Seuraavista ympäristöluvista on valitettu; Alhonkeidas (Kankaanpää), Koivistonkeidas (Kankaanpää) ja Kirvessuo (Eura). Ennakkotarkkailussa olivat Heposuo (Somero), Isorahka-Hankeransuo (Laitila) 9 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km 2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki Numijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen Vatajankosken keskivirtaama oli 13,6 m 3 /s vuonna 2011, kun pitkänajan 1971-2000 keskivirtaama on ollut 10,4 m 3 /s. Karvianjoen virtaamat olivat kevättulvien aikana ja syys-joulukuussa tavanomaista korkeampia. Kesän ajan virtaukset olivat vähäisiä lukuun ottamatta heinäkuun lopun korkeita virtaamia (kuva 5). m 3 /s Virtaama, Karvianjoki, Vatajankoski 100 90 1971-2000 2011 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1.1.11 20.1.11 8.2.11 27.2.11 18.3.11 6.4.11 25.4.11 14.5.11 2.6.11 21.6.11 10.7.11 29.7.11 17.8.11 5.9.11 24.9.11 13.10.11 1.11.11 20.11.11 9.12.11 28.12.11 Kuva 5. Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 2011 ja vertailukaudella 1971-2000. Karvianjoen vesistön turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijärven ja Karvianjärven ympäristöön sekä Honkajoen alueelle. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueista suurin osa. Vuonna 2011 Karvianjoen vesistöalueen Vapon tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 723 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta. Levossa oli

24 114 ha ja valmistelussa 60,5 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana Karvianjoen alueella tuotannosta on poistunut 276 ha. Taulukko 9. Karvianjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet 2011 ja tuotantoalat. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2011, ha Tuotan- Levossa Valmistenossa lussa 36 Karvianjoen vesistöalue 2723,4 114,8 60,5 36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue (bif.) 312,6 0,0 0,0 36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 150,0 36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 42,6 36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 120,0 36.03 Honkajoen alue 836,9 45,0 0,0 36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 98,5 36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 46,5 45,0 36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 134,0 36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 557,9 36.04 Karvianjoen yläosan alue 166,9 0,0 0,0 36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 106,2 36.046 Säkkijoen va Säkkineva Kauhajoki 2,0 36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 54,0 36.047 Mustajoen va Alkkia Karvia 4,7 36.05 Tuorijoen valuma-alue 66,4 0,0 4,6 36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 66,4 4,6 36.06 Otamonjoen valuma-alue 287,8 0,0 55,9 36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 49,5 55,9 36.065 Koirajoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 90,0 36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 148,3 36.07 Nummijoen valuma-alue 576,3 41,4 0,0 36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 41,0 36.072 Nummijoen keskiosan a Koihnanneva Kauhajoki 33,0 36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 390,1 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Jalasjärvi 23,9 36.073 Nummijärven a Uitonneva/Viitalanneva/ Kauhajoki 32,7 36.077 Ylimysluoman va Uitonneva/Viitalanneva/ Kauhajoki 88,6 36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 8,4 36.08 Suomijoen valuma-alue 476,5 28,4 0,0 36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 115,0 36.082 Suomijärven a Loukaskeidas Karvia 9,4 36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 84,1 36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41,7 36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 181,7 19,0 36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 54,0 Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus. Jonkin verran vesistökuormitusta tulee myös Karvian kalalaitokselta Kantissa. Karvianjoen vesistöalueelle teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän. Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on 42 920 ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormitus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Karvianjoen Vatajankosken vuoden 2011 keskivalumaa 13,57 l/s*km 2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja (taulukko 10) sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2011 vesistökuormitustietoja.

Taulukko 10. Karvianjoen vesistöalueen (36) eri valuma-alueiden pinta-alat Valuma-alue Koodi km² Karvianjoki 36 3438,0 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 36.02 2093,8 Ristiluoman va 36.024 32,4 Pukanluoman va 36.025 90,4 Pukanluoman va 36.025 90,4 Honkajoen alue 36.03 998,3 Marjakylän a 36.031 998,3 Honkaluoman a 36.032 913,2 Honkaluoman a 36.032 913,2 Pukaran Pikkujoen va 36.037 60,3 Karvianjoen yläosan alue 36.04 642,0 Hormaluoman va 36.045 13,2 Säkkijoen va 36.046 48,8 Mustajoen va 36.047 49,8 Mustajoen va 36.047 49,8 Tuorijoen valuma-alue 36.05 178,5 Lauttijärvenjoen alue 36.053 101,5 Otamonjoen valuma-alue 36.06 413,0 Samminjoen alaosan a 36.063 215,3 Koirajoen va 36.065 105,3 Leppijoen va 36.066 67,7 Rynkäjoen va 36.067 63,1 Nummijoen valuma-alue 36.07 157,5 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijärven a 36.073 47,5 Ylimysluoman va 36.077 18,7 Ylimysluoman va 36.077 18,7 Koihnanluoman va 36.078 12,4 Suomijoen valuma-alue 36.08 171,9 Suomijoen alaosan a 36.081 171,9 Suomijärven a 36.082 89,8 Kattilajoen va 36.084 58,2 Kattilajoen va 36.084 58,2 Kattilajoen va 36.084 58,2 Ojajoen va 36.085 20,2 Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2011 kiintoaineen osalta noin 66,3 t, typen 12,9 t ja fosforin 0,32 t ja näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli vesistöalueen alaosalla 0,05 mg/l, typen 8,7 µg/l ja fosforin 0,22 µg/l vuonna 2011. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon (lähinnä humus) bruttokuormitus oli 535 t O 2 ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,36 mg/l O 2 (taulukko 11). 2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä (taulukko 11) ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Karvianjoen korkeita ainepitoisuuksia kuvaa hyvin Karvianjoen Paaston (Honkajoki) vuosien 1999-2011 keskimääräiset ainepitoisuudet; kokonaisfosfori 80 µg/l, kokonaistyppi 1200 µg/l ja kiintoaine 8,5 mg/l. Keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen valumaalueista Nummijoen valuma-alueella (kiintoaine 0,3 mg/l, Kok-N 62,7 µg/l ja Kok-P 1,08 µg/l ja COD Mn 2,41 mg/l O 2 ). 25

26 Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa olivat Horma-Säkkinevalla kohdistuen Hormaluomaan (kiintoaine 0,66 mg/l, Kok-N 142 µg/l ja Kok-P 2,0 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 5,14 mg/l O 2 ) sekä Nummijoen keskiosan alueeseen (kiintoaine 0,32 mg/l, Kok-N 70 µg/l ja Kok-P 1,0 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 2,53 mg/l O 2 ). Lähes yhtä suuret vesistökuormitusvaikutukset olivat myös Viitalannevalla (Uitonnevan ym.) Ylimysluoman valuma-alueella, sillä nettolisäykset olivat kiintoaineella 0,23 mg/l, kokonaistypellä 45,8 µg/l ja kokonaisfosforilla 1,05 µg/l sekä ja COD Mn bruttolisäys 1,98 mg/l O 2. Ylimysluoman ja Hormaluoman valuma-alueet ovat pieniä (18,7 ja 13,2 km2), joista johtuen turvetuotannon vesistövaikutukset ovat niillä kohtalaisen suuria. Taulukko 11. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna 2011. Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 36 Karvianjoen vesistöalue 0,36 0,05 8,8 0,22 36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue (bif.) 0,06 0,01 1,4 0,04 36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,06 0,24 47,7 1,10 36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,11 0,02 2,4 0,17 36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,57 0,07 13,2 0,30 36.03 Honkajoen alue 0,22 0,03 4,8 0,22 36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,04 0,00 1,0 0,02 36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,02 0,00 0,4 0,03 36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,07 0,01 1,5 0,04 36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 1,60 0,26 34,2 2,40 36.04 Karvianjoen yläosan alue 0,20 0,02 5,0 0,09 36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 5,14 0,66 142,2 2,08 36.046 Säkkijoen va Säkkineva Kauhajoki 0,33 0,04 7,7 0,18 36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,45 0,05 10,5 0,24 36.047 Mustajoen va Alkkia Karvia 0,40 0,05 9,2 0,21 36.05 Tuorijoen valuma-alue 0,17 0,02 3,8 0,09 36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,29 0,03 6,8 0,16 36.06 Otamonjoen valuma-alue 0,36 0,04 8,4 0,19 36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,20 0,02 4,7 0,11 36.065 Koirajoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,65 0,08 14,9 0,34 36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 0,99 0,12 22,9 0,53 36.07 Nummijoen valuma-alue 2,41 0,30 62,8 1,08 36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,42 0,05 9,8 0,22 36.072 Nummijoen keskiosan a Koihnanneva Kauhajoki 0,20 0,02 4,6 0,11 36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 2,53 0,32 70,1 1,03 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Jalasjärvi 0,10 0,01 2,4 0,05 36.073 Nummijärven a Uitonneva/Viitalanneva/Ka Kauhajoki 0,30 0,03 6,9 0,16 36.077 Ylimysluoman va Uitonneva/Viitalanneva/Ka Kauhajoki 1,98 0,23 45,8 1,05 36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 0,96 0,11 22,1 0,51 36.08 Suomijoen valuma-alue 1,29 0,15 29,9 0,69 36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,28 0,03 6,6 0,15 36.082 Suomijärven a Loukaskeidas Karvia 0,05 0,01 1,2 0,03 36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,62 0,07 14,4 0,33 36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,30 0,03 6,9 0,16 36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 1,59 0,18 36,7 0,84 36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,13 0,13 26,0 0,60

27 9.1 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue 36.02 9.1.1 Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Kurkikeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 118/2004/4, myönnetty 31.12.2004). Kurkikeidas sijaitsee Kankaanpään Alahonkajoen kylässä. Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1978. Vuonna 2011 Kurkikeitaalla oli tuotannossa 270 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 13,7 ha. Kaikki tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen avulla. Vesistötarkkailu kohdistuu Pukanluomaan, joka saa alkunsa Kaartiskaluomasta. Kaartiskaluomaan tulee Kurkikeitaan lisäksi myös kuivatusvesiä noin 43 ha alalta Satamakeitaalta. Säännöllisesti tarkkaillaan myös Pukanluomaan laskevan Myllyojan veden laatua. Kurkikeitaan tuotantoalueesta Pukanluoman valuma-alueella on 120 ha, mikä on valuma-alueesta (90,4 km 2 ) noin 1,3 %. Vuonna 2011 lisättiin vesistötarkkailuun Ristiluoma, jonka kautta Kurkikeitaalta johdettaan kuivatusvesiä 120 ha alalta Karvianjokeen Vatajankosken alapuolelle.. Kurkikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Kurkikeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N 1 577 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 41 mg/l O 2. Myllyoja saa alkunsa Pohjankankaan lähteistä ja sen veden laatu on merkittävästi parempi kuin Kaartiskaluoman ja Pukanluoman (taulukko 12). Vuosien 1999-2010 keskimääräiset ravinnepitoisuudet Myllyojan vedessä ovat kuitenkin reheville vesille ominaisia. Humusaineita on vähemmän kuin muissa Kurkikeitaan havaintopaikoissa ja ajoittain vesi on ollut lähes humuksetonta. Vuonna 2011 Myllyojassa ravinteita oli aiempaa enemmän, etenkin lokakuussa 2011 runsaiden sateiden seurauksena vedessä oli runsaasti ravinteita ja myös humusta. Toukokuussa ja elokuussa 2011 vesi oli laadullisesti suhteellisen hyvää, mutta fosforia oli varsin runsaasti. Kaartiskaluoman vesi on ruskeaa humusvettä, jonka fosforitaso on erittäin korkea (taulukko 12). Havaintopaikkaan tulee Satamakeitaan alueelta kuivatusvesiä, mikä näkyy veden korkeampina rauta- ja humusainepitoisuuksia kuin alajuoksulla Pukanluomassa. Pukanluomassa, Kurkikeitaan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, Kaartiskaluoman vedet ovat jo sekoittuneet Myllyojan vesiin. Myllyojan vesien vaikutuksesta veden laatu on hieman parempaa kuin ylempänä Kaartiskaluomassa (taulukko 12). Pukanluomassa veden laatu oli vuonna 2011 heikompaa kuin keskimäärin vuosina 1999-2010, sillä fosforia oli vedessä runsaasti ja syksyllä myös typpeä sekä humusaineita. Pukanluoman alajuoksulla veden laatu on ollut samanlaista kuin ylempänä. Ristiluoman vesi oli vuonna 2011 heikkolaatuista, sillä ravinnepitoisuudet olivat korkeita, vesi väriltään hyvin tummaa ja humuspitoista. Osa luoman kuormituksesta tulee Kurkikeitaalta, mutta korkeiden fosfaattifosforipitoisuuksien perusteella myös hajakuormitus on suurta. Vuoden 2011 Kaartiskaluoman veden laadun perusteella (ravinteet, humus) Kurkikeitaan kuivatusvesillä oli vähäistä vaikutusta alapuolisiin vesiin, mitä tukevat myös teoreettiset laskelmat. Laskelmien mukaan Kurkikeitaan ja Satamakeitaan tuotantoalueiden kuivatusvedet lisäsivät vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa Pukanluoman veden kokonaisfosforipitoisuutta 1,57 µg/l ja kokonaistyppipitoisuutta 63 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta 0,32 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,74 mg/l O 2. Myös Ristiluomassa vaikutukset olivat samaa tasoa (taulukko 12)

28 Runsaiden syyssateiden vuoksi oletettavasti luonnonhuuhtouma oli poikkeuksellisen suurta ja samalla myös kuivatusvesien vesistövaikutukset laskennallisia suurempia. Taulukko 12. Kurkikeitaan havaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut 1999-2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Myllyoja 1999-2010 Keskiarvo n = 31 6,7 4,6 100 2,3 3,5 575 40 254 36 16 777 14 Minimi 5,7 <1 15 0,7 2,8 300 <5 18 18 1,5 65 1,9 Maksimi 7,2 35 275 4,0 4,5 1120 130 350 160 38 1890 43 16.5.2011 6,9 3,0 75 1,8 3,5 510 53 270 30 13 830 9 16.8.2011 7,1 1,4 30 1,0 3,7 580 150 300 52 31 320 4 11.10.2011 5,6 2 225 1,5 3,5 920 29 1400 40 keskiarvo 2011 6,5 2,2 110 1,4 3,5 670 102 285 37 22 850 17 Kaartiskaluoma 1999-2010 Keskiarvo n = 31 6,7 4,7 190 6,7 5,1 932 134 181 83 34 2312 25 Minimi 5,2 2,0 110 2,9 3,1 430 34 31 47 17 1210 11 Maksimi 7,7 9,0 300 13 10 1700 420 600 360 72 3610 62 24.5.2011 6,8 4,6 175 4,3 4,7 880 99 92 59 30 650 26 16.8.2011 7,2 7,9 175 9,5 6,7 830 91 210 100 54 3500 19 11.10.2011 5,7 3,3 300 3,0 4,3 1400 74 2200 45 keskiarvo 2011 6,6 5,3 217 5,6 5,2 1037 95 151 78 42 2117 30 Pukanluoma, Kurkikeitaan ap 1999-2010 Keskiarvo n = 31 6,7 6,7 157 7,3 4,5 919 117 276 77 28 1726 21 Minimi 5,5 <1 50 2,9 3,6 380 <5 50 40 11 790 5,0 Maksimi 7,2 25 325 31 6,7 1900 280 980 350 50 2800 56 16.5.2011 6,8 5,1 150 4,8 4,5 770 110 220 55 28 1700 18 16.8.2011 7,0 4,7 100 4,1 4,4 600 73 220 70 41 1700 10 11.10.2011 5,9 3,8 275 3,1 5,0 1500 63 2000 42 keskiarvo 2011 6,6 4,5 175 4,0 4,6 957 92 220 63 35 1800 23 Pukanluoma, alajuoksu 1999-2010 Keskiarvo n = 31 6,7 11,2 162 10 4,4 849 63 282 82 28 1884 19 Minimi 5,7 <1 50 3,3 3,4 290 <5 70 39 11 870 5 Maksimi 7,3 130 300 103 6,1 2000 230 1100 350 57 3430 53 16.5.2011 6,9 4,2 150 5,0 4,5 770 72 250 53 28 2000 17 16.8.2011 7,2 7,8 110 7,5 4,6 620 20 240 84 50 2200 12 11.10.2011 6,1 5,5 225 4,0 4,9 1400 61 1800 39 keskiarvo 2011 6,7 5,8 162 5,5 4,6 930 46 245 66 39 2000 23 Ristiluoma 2011 17.5.2011 6,5 11 225 7,3 5,2 1400 180 170 67 24 2100 33 1.9.2011 7,0 12 325 20 6,5 1300 55 39 135 55 4600 41 11.10.2011 5,7 7,0 300 6,1 4,4 1500 65 2000 47 keskiarvo 2011 6,4 10 283 11 5,3 1400 118 105 89 40 2900 40 Vuosien 1999-2011 vedenlaadun tarkastelun mukaan Myllyojassa on selvästi parempilaatuista vettä kuin muissa Kurkikeitaan havaintopaikoissa (kuva 6). Kaartiskaluoman ja Pukanluoman yläosan alaosaa hieman korkeammat typpi- ja humuspitoisuudet kertovat turvetuotannon (Kurkikeidas ja Satamakeidas) vesistövaikutuksista. Fosforipitoisuudet kasvavat alajuoksulle päin lähinnä maatalouden hajakuormituksen kasvun seurauksena. Suuria muutoksia ei ole havaintopaikkojen veden laaduissa tapahtunut jaksolla 1999-2011. Loppusyksyn 2011 humus- ja typpipitoisuudet olivat korkeita kaikissa havaintopaikoissa runsaiden sateiden vuoksi, mutta fosforipitoisuuksiin sateiden vaikutus oli vähäinen.

Kuva 6. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatutietoja 1999-2011. 29

9.1.2 Satamakeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Satamakeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 117/2004/4, myönnetty 31.12.2004). Satamakeidas sijaitsee Honkajoen taajaman itäpuolella. Satamakeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto 1976. Satamakeitaalla oli vuonna 2011 tuotannossa 647 ha, levossa 45 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 36 ha. Kaikki tuotannossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen avulla. Levossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltaiden ja virtaaman säädön avulla. Satamakeitaan tuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella (36). Punkaluoman valuma-alueelle (36.025) johdetaan kuivatusvedet 42,6 ha:n alalta. Honkaluoman alueella (36.032) sijaitsee 46,5 ha:n tuotannossa oleva ala ja 45 ha:n levossa oleva ala. Lisäksi tuotannossa olevalta 557,9 ha:n alalta kuivatusvedet johdetaan Pukaran Pikkujoen valuma-alueelle (36.037). Satamakeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Satamakeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,0 mg/l, Kok.N 998 µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 23 mg/l O 2. Vesistötarkkailu kohdistuu Ylijoki-Pikkujoen alueelle, jonka kautta Satamakeitaan kuivatusvedet laskevat Karvianjokeen Honkajoen taajaman yläpuolelle. Ylijoen havaintopiste on Satamakeitaan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Pikkujoki alapuolella. Ylijoki laskee Karvianjokeen Pikkujoki nimellä. Satamakeitaan tuotantoalue Ylijoen- Pikkujoen alueella on kokonaisuudessaan 558 ha, mikä on Ylijoki-Pikkujoen valumaalueesta (60,3 km 2 ) noin 9,3 %. Valuma-alue on maatalousvaltaista haja-asutusaluetta. Peltojen (586 ha) osuus koko valuma-alueesta on 9,7 %. Pikkujoessa sijainnut Pukaran kalanviljelylaitos on lopettanut toimintansa. Ylijoki on voimakkaasti kuormittunutta jo ennen Satamakeitaan tuotantoalueilta tulevia kuivatusvesiä. Kiintoainetta on ajoittain erittäin runsaasti kuten myös fosforiyhdisteitä (taulukko 13). Pikkujoen vedenlaadussa on havaittavissa Satamakeitaan kuivatusvesien vaikutus. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat Pikkujoessa selvästi korkeampia kuin Ylijoessa ja myös humusaineen osalta pitoisuudet kasvavat hieman alajuoksulla. Vuonna 2011 Yli- ja Pikkujoen veden laadut olivat vuosien 1999-2010 keskimääräistä tasoa, typpiyhdisteitä oli enemmän, mutta fosforia vähemmän. Kiintoainetta Pikkujoessa oli vuonna 2011 kohtalaisen runsaasti kuten aiempinakin vuosina (taulukko 13). Satamakeitaan kuivatusvedet eivät lisänneet vuona 2011 joen humuspitoisuutta, sillä CODMn pitoisuudet olivat alempia Pikkujoessa kuin Ylijoessa. 30

Taulukko 13. Satamakeitaan vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut 1999-2011. 31 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Pikkujoki 1999-2010 Keskiarvo n =31 6,7 10,9 185 7,8 6,5 1115 119 261 97 33 2186 24 Minimi 6,0 <1 100 4,4 4,5 540 16 35 54 15 1050 11 Maks imi 7,1 87 350 14 8,6 2060 390 660 350 62 3300 46 19.5.2011 6,7 12 150 1,6 6,3 1100 89 420 66 20 1700 22 18.8.2011 7,2 10 175 8,7 7,4 790 60 100 119 50 2800 17 12.10.2011 6,0 2,0 275 4,2 6,8 2100 65 1800 40 keskiarvo 2011 6,6 7,9 200 4,8 6,8 1330 75 260 83 35 2100 26 Ylijoki 1999-2010 Keskiarvo n =30 6,6 8,9 181 7,2 4,4 833 57 261 59 18 2276 22 Minimi 5,5 2,0 90 3,3 3,2 320 2 31 32 10 930 8 Maks imi 7,2 38 350 32 6,4 1620 310 600 330 29 7200 51 19.5.2011 6,4 5,3 200 3,9 4,0 900 100 340 34 14 1800 23 18.8.2011 7,1 6,8 200 9,4 4,5 600 52 120 51 20 2700 15 12.10.2011 5,6 5,3 275 2,1 4,1 1300 38 2000 46 keskiarvo 2011 6,3 5,8 225 5,2 4,2 933 76 230 41 17 2167 28 Satamakeitaan vesistöhavaintopaikkojen vuosien 1999-2011 veden laatutietojen perusteella, korkeat fosforipitoisuudet ovat viime vuosina pysyneet samalla tasolla kuten myös typpipitoisuudet. Humusainepitoisuuksissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia (kuva 7). Ainepitoisuuksien vaihtelu on erittäin suurta, mikä hankaloittaa tulkintaa. Satamakeitaan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella Ylijoessa kokonaisravinnepitoisuudet ovat alempia kuin Pikkujoessa. Fosforin osalta Pikkujoen pitoisuudet ovat olleet vuosina 1999-2010 noin 40 µg/l ja typen osalta noin 280 µg/l korkeampia kuin Ylijoessa. Humusainepitoisuuksissa ero on noin 2 mg/l. Satamakeitaan tuotantoalueen kuivatusvedet lisäsivät teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa Pikkujoen veden kokonaisfosforipitoisuutta 2,4 µg/l ja kokonaistyppipitoisuutta 34 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta 0,26 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,6 mg/l O 2. Pikkujoen ja Ylijoen vesien typpipitoisuusero vuonna 2011 oli 400 µg/l ja fosforilla 42 µg/l sekä kiintoaineella 2 mg/l. Satamakeitaan kuivatusvesien aiheuttamat lisäysarviot olivat vuonna 2011 paljon alempia kuin havaitut pitoisuudet. Kuormitusta tulee kuitenkin havaintopaikkojen välille runsaasti hajakuormituksesta.

32 Kokonaisfosfori µg/l 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 330-350 Ylijoki Pikkujoki Kuva 7. Satamakeitaan havaintopaikkojen veden laatutietoja 1990-2011.

9.1.3 Alhonkeidas (Kankaanpää) Alhonkeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/2009/4, myönnetty 25.9.2009). Luvasta on valitettu. Alhonkeitaan turvetuotantoalue sijaitsee Alahonkajoen kylässä Kankaanpään kaupungissa noin 10 km kuntakeskuksesta luoteeseen. Alhokeidas sijaitsee Karvianjoen (36) Inhotunjärven-Ala-Honkajoen valuma-alueen Karvianjoen keskiosan (36.022) osavaluma-alueella. Tuotantokelpoista alaa on 63 ha. Vuonna 2011 Alhonkeitaalla ei ollut vielä tuotannossa tai valmistelussa olevia alueita. Kuivatusvedet johdetaan suunnitelman mukaan kahden laskuojan kautta Karvianjokeen. Vesistötarkkailua on tehty säännöllisesti jo useamman vuoden ajan kummastakin kuivatusvesiojasta. Ojien vedet ovat väriltään hyvin tummia, happamia ja ravinteikkaita (taulukko 14). Rauta- ja humusainepitoisuudet ovat korkeita. Ojassa 2 vedenlaatu on ollut selvästi heikompi kuin ojassa 1, sillä sen vesi on hyvin sameaa ja erittäin ravinteikasta. Ojan 2 valuma-alueella sijaitsee runsaasti viljelymaita ja ravinnekuormituksesta suurin osa on peräisin maataloudesta. Elokuussa 2011 ojan 1 valuma-alueella tehtiin epäilemättä jotain kaivuutöitä, sillä vesi ole erittäin heikkolaatuista lähes kaikkien analyysien perusteella. Myös ojassa 2 vesi oli heikompilaatuista samana ajankohtana kuin muulloin. Taulukko 14. Alhonkeitaan vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut 1999-2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Alhonkeidas, alapuolinen oja.2007-2010 keskiarvo n =12 5,3 6,4 318 6,6 2,6 711 43 6 40 17 4083 44 minimi 4,6 1,0 200 1,2 2,3 540 20 6 16 7 3100 34 maksimi 6,7 12 500 21 3,1 890 86 6 70 33 5700 54 17.5.2011 5,2 1,5 300 1,8 2,3 620 48 < 5 24 11 2800 37 16.8.2011 5,0 122 1600 29 2,9 2600 < 5 < 5 146 42 30000 124 11.10.2011 4,3 <1 400 0,7 3,3 840 13 3200 65 keskiarvo 2011 4,8 41 767 10,6 2,8 1353 27 <5 61 27 12000 76 Alhonkeidas, alapuolinen oja 2. 2007-2010 keskiarvo n =12 6,4 11,3 271 18,2 5,0 975 40 72 105 40 4817 32 minimi 5,9 3,2 225 7,4 4,3 700 14 11 65 17 3300 24 maksimi 6,8 16 325 34 5,6 1200 74 190 150 77 7300 45 17.5.2011 6,4 6,8 200 8,1 4,4 840 35 82 53 18 2400 26 16.8.2011 6,5 12 400 15 4,7 1100 46 32 133 65 6200 39 11.10.2011 5,4 4,5 325 2,4 3,9 1200 46 2800 54 keskiarvo 2011 6,1 7,6 308 8,5 4,3 1047 41 57 78 42 3800 40 33

34 9.2 Honkajoen alue 36.03 9.2.1 Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki) Kotkankeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 115/2004/4, myönnetty 31.12.2004). Kotkankeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen valuma-alueen Honkaluoman alueella (36.032). Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1993. Vuonna 2011 Kotkankeitaalla oli tuotannossa 134 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 10 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja kasvillisuuskenttä. Kotkankeitaan kuivatusvedet purkautuvat purkuojaa pitkin Leppäluoman kautta Karvianjokeen. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee kuivatusvesien purkureitillä Leppäluomassa. Kotkankeitaalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella Kotkankeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9 mg/l, Kok.N 903 µg/l, Kok.P 35 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 33 mg/l O 2. Marjakeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 116/2004/4, myönnetty 31.12.2004). Marjakeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen alueen (36.03) Marjakylän alueella (36.031). Marjakeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1985. Vuonna 2011 Marjakeitaalla oli tuotannossa 98,5 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja kosteikko. Marjakeitaan kuivatusvedet purkautuvat lyhyttä purkuojaa pitkin Karvianjokeen. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Karvianjoessa purkukohdan alapuolella Paastossa. Marjakeitaalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (3 kpl) perusteella Marjakeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,2 mg/l, Kok.N 899 µg/l, Kok.P 29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 59 mg/l O 2. Kotkankeidas sijaitsee Leppäluoman valuma-alueella (arviolta noin 6 km 2 ), josta Kotkankeitaan (134 ha) osuus on suuri (noin 24 %). Leppäluoman vedet ovat ruskeita, ravinteikkaita ja rautapitoisia (taulukko 15). Humusta Leppäluomassa on ollut keskimäärin suhteellisen vähän turvetuotannon kuivatusvesiksi. Karvianjoen (Paasto) veden laatuun verrattuna Leppäluoman vesien keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat olleet alhaisempia. Sen sijaan rautapitoisuudet ovat olleet Leppäluomassa korkeampia kuin Karvianjoessa. Leppäluomassa vuonna 2011 vedessä oli selvästi vähemmän fosforia ja rautaa, mutta humusaineita hieman enemmän kuin vuosina 1999-2010 keskimäärin. Leppäluoman pieni valuma-alue ja veden laatu suhteessa Karvianjokeen (valuma-alue Honkajoen Vatajankoskessa 998 km 2 ) huomioiden Kotkankeitaan kautta tuleva vesistökuormitus ei ole Karvianjoen kannalta kovin merkittävää. Kotkankeitaan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys Karvianjoessa oli vuonna 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforin osalta 0,04 µg/l ja kokonaistypen osalta 1,5 µg/l sekä kiintoaineen osalta 0,01 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,07 mg/l O 2. Kotkankeitaan turvetuotantoalueen kuivatusvesien vaikutukset ovat yleensä näkyvät Leppäluoman veden laadussa kohonneina typpiyhdisteiden ja humusainepitoisuuksina. Vuonna 2011 Kotkankeitaan vesistövaikutukset olivat vedenlaadun perusteella ja myös teoreettisten laskelmien mukaan varsin lieviä. Leppäluomassa kuivatusvesiin usein liittyvää ammoniumtyppeä oli vähän.

35 Marjakeidas (98,5 ha) sijaitsee Karvianjoen varressa noin 3 km Honkajoen taajamasta alavirtaan. Kuivatusvedet johdetaan kosteikon kautta Karvianjokeen. Karvianjoen vesi on ravinteikasta ja sameaa, mutta humusaineita on suhteellisen vähän. Karvianjoessa vedessä oli vuonna 2011 typpeä vuosien 1999-2010 keskimääräistä tasoa selvästi enemmän, josta suurin osa mineraalityppenä (taulukko 15). Korkeat mineraalitypen pitoisuudet kertovat selvistä kuormitusvaikutuksista, mutta sen alkuperä ei ole alhaisen humusainepitoisuuden perusteella. Karvianjoen Paaston havaintopaikan veden laatuun eivät Marjakeitaan tuotantoalueen kuivatusvedet vaikututa oleellisesti, sillä laimenemisolosuhteet ovat hyvät. Marjakeitaan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys Karvianjoen ravinnepitoisuuksiin oli vuonna 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforin osalta 0,02 µg/l ja kokonaistypen osalta 1,0 µg/l sekä kiintoaineen osalta 0,005 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,04 mg/l O 2. Taulukko 15. Kotkankeitaan ja Marjakeitaan vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut 1999-2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Leppäluoma 1999-2010 Keskiarvo n =31 6,6 6,2 182 7,5 3,7 788 146 145 61 21 2308 24 Minimi 6,1 <1 80 3,6 2,8 330 5,0 8,0 31 7,9 990 6,7 Maks imi 8,4 16 300 14,9 5,2 1250 430 370 350 43 4370 62 19.5.2011 7,0 11 150 6,5 5,9 630 63 110 41 10 1700 21 18.8.2011 6,7 3,3 250 3,8 3,6 720 55 57 37 13 2000 33 11.10.2011 5,9 6,0 200 3,4 3,5 1100 26 1600 34 keskiarvo 2011 6,5 6,8 200 4,6 4,3 817 59 84 35 12 1767 29 Karvianjoki Paasto 1999-2010 Keskiarvo n =31 6,7 8,5 158 7,2 5,5 1211 232 395 80 22 1615 20 Minimi 6,1 1,6 70 2,6 3,2 620 26 55 46 9,0 940 10 Maks imi 7,0 23 270 17 7,5 1930 740 1000 330 62 2600 32 17.5.2011 6,7 7,3 150 5,1 5,3 1400 570 250 58 12 1500 20 18.8.2011 6,8 7,5 200 5,6 6,5 1900 890 450 82 31 2000 18 11.10.2011 6,3 4,8 250 4,1 5,5 1500 60 1700 38 keskiarvo 2011 6,6 6,5 200 4,9 5,8 1600 730 350 67 22 1733 25 Vuosien 1999-2011 vedenlaadun tarkastelun mukaan Kotkankeitaan kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevan Leppäluodon ravinnetaso on alhaisempi kuin Karvianjoen, mutta humusainepitoisuudet ovat olleet usein korkeampia (kuvat 8-9). Karvianjoen veden kokonaistyppipitoisuus on ollut jaksolla 1999-2011 kasvussa, mutta fosforin ja humusaineiden osalta mitään selvää suuntausta ei ole. Leppäluomassa veden fosforipitoisuus on viime vuosina laskenut, mutta typpipitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sen sijaan humusainepitoisuudet ovat olleet viime vuosina kasvusuuntauksessa, vaikka vuonna 2011 humusta oli vedessä suhteellisen vähän.

36 Kokonaisfosfori 200 180 270-350 Leppäluoma Karvianjoki, Paasto 160 140 120 µg/l 100 80 60 40 20 0 2500 Leppäluoma Kokonaistyppi Karvianjoki, Paasto 2000 1500 µg/l 1000 500 0 Kuva 8. Kotkan- ja Marjakeitaan vesistöhavaintopaikkojen ravinnepitoi-suudet 1999-2011. CODMn 70 Leppäluoma Karvianjoki, Paasto 60 50 40 mg/l 30 20 10 0 Kuva 9. Kotkan- ja Marjakeitaan vesistöhavaintopaikkojen humuisaine-pitoisuus 1999-2011.

9.3 Karvianjoen yläosan alue 36.04 37 9.3.1 Horma-Säkkineva (Kauhajoki/Karvia) Hormanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 27/2006/4, dnro LSY-2002-Y-343, myönnetty 3.3.2006). Hormanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto 1979. Tuotannossa oli vuonna 2011 496,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 1,8 ha. Hormaneva sijaitsee osittain Hormaluoman valuma-alueella (36.045) ja Nummijoen keskiosan alueella (36.072). Molemmat valuma-alueet kuuluvat Karvianjoen vesistöalueelle (36). Hormaluoman valuma-alueella sijaitsevan 106,2 ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltailla ja 100,8 ha:n alalta virtaaman säädöllä ja ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Nummijoen keskiosan alueella 390,1 ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään koko alalta laskeutusaltailla, virtaama säädöllä ja ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat ovat Hormaluomassa, Nummijoessa (2 kpl) ja Karvianjärvessä. Hormaluoman 13,2 km 2 suuruisesta valuma-alueesta (36.045) turvetuotannon osuus on vähentynyt aiemmasta (35 %) ollen nykyisin vain 8 %. Horma-Säkkinevan kuivatusvedet johdetaan nykyisin pääosin Nummijoen valuma-alueelle (36.072). Hormaluoman veden laatu on ollut heikkoa. Vesi on hapanta, runsasravinteista ja rauta- sekä humuspitoista (taulukko 16). Turvetuotannon kuivatusvesillä on selvää vaikutusta Hormaluoman veden laatuun, sillä korkeiden humusainepitoisuuksien lisäksi myös usein kuivatusvesien vaikutuksiin liittyvän ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet korkeita. Kuivatusvesien johtaminen Hormaluomaan vähentyi oleellisesti jo vuonna 2007, mikä näkyi veden alentuneina typpi- ja humusainepitoisuuksina (kuvat 10-11). Vuonna 2011 Hormaluoman vedessä oli runsaasti ravinteita, mutta vähemmän kuin vuosina 1999-2010 keskimäärin. Hormanevan kuivatusvesien aiheuttama pitoisuuslisäys Hormaluomassa oli vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa korkeahko; kokonaisfosforilla 5 µg/l ja kokonaistypellä 243 µg/l sekä kiintoaineella 1,2 mg/l. Nummijoen vesi on hieman hapanta ja fosforipitoista. Humusaineita vedessä on ollut suhteellisen vähän (taulukko 16). Vuonna 2011 Nummijoen alemman havaintopaikan (Hormanevan ap.) vesi oli laadullisesti heikompaan kuin aiemmin, sillä ravinteita oli huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja myös humusainepitoisuudet olivat kohonneet. Hormanevan kuivatusvesivaikutuksiin ei vedenlaadun heikkeneminen liity, sillä Nummijoen ylemmällä havaintopaikalla vesi oli laadullisesti samanlaista kuin Hormanevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Nummijokeen tulee kuormitusta Hormanevan 390 ha lisäksi muilta turvetuotantoalueilta noin 190 ha alalta. Hormanevan ja muiden tuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutukset Nummijoen veden laatuun olivat vuonna 2011 lievät, sillä ainepitoisuudet ovat vain hieman korkeampia Nummijoessa kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella kuin alapuolella. Laskennallisesti Hormanevan kuivatusvesien aiheuttama pitoisuuslisäys Nummijoessa oli vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforilla 1,0 µg/l ja kokonaistypellä 70 µg/l sekä kiintoaineella 0,32 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,53 mg/l O 2 eli samaa tasoa kuin havaintopaikkojen vesinäytteiden mukaiset erot.

38 Taulukko 16. Hormanevan tuotantoalueen vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laatu 1999-2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nummijoki, Nummikoski, Hormanevan yp.2008-2010 keskiarvo n= 10 6,6 14 126 11 5,0 1080 115 128 65 12 1670 18 minimi 6,1 3,4 70 5,8 3,7 590 6,0 <5 49 6,0 1400 14 maksimi 6,9 40 180 25 8,9 1600 370 450 87 28 1900 27 26.5.2011 6,7 8,3 125 5,2 4,5 800 64 100 49 8,0 1600 17 18.8.2011 6,8 15 120 14 5,2 1200 120 100 76 10 1800 16 10.10.2011 6,5 9,2 150 5,6 5,0 1200 49 1200 20 keskiarvo 2011 6,7 11 132 8,4 4,9 1067 92 100 58 9,0 1533 18 Nummijoki, Koskela, Hormanevan ap. 2008-2010 keskiarvo n= 10 6,9 3,3 120 6,0 4,3 562 26 20 37 11 1700 14 minimi 6,8 9,0 135 10 4,8 960 110 92 76 9,0 1900 18 maksimi 6,8 8,0 100 8,6 4,3 910 13 20 67 9,0 1600 18 26.5.2011 6,7 17 150 6,6 4,5 830 84 120 56 8,0 1700 19 18.8.2011 6,9 10 130 11 4,9 1100 100 100 66 8,0 1900 18 10.10.2011 6,5 9,2 150 5,3 4,9 1200 45 1300 23 keskiarvo 2011 6,7 12 143 7,7 4,8 1043 92 110 55 8,0 1633 20 Hormaluoma 1999-2010, Hormaneva ap. keskiarvo n= 31 5,8 10,9 350 9,4 4,0 1822 508 195 85 34 2299 52 minimi 4,5 2,2 220 2,2 2,8 960 15 <5 38 5 960 25 maksimi 7,0 95 650 64 6,2 4000 2200 1170 170 79 3700 100 23.5.2011 5,9 5,4 275 4,1 3,2 1000 100 22 60 24 1900 42 18.8.2011 6,1 8,1 400 3,8 3,4 1200 80 10 124 59 1900 53 10.10.2011 5,1 2,8 350 2,6 4,1 1400 52 1900 57 keskiarvo 2011 5,7 5,4 342 3,5 3,6 1200 90 16 79 42 1900 51 Kuva 10. Hormaluoman kokonaisfosforipitoisuus 1999-2011.

39 Kuva 11. Hormaluoman kokonaistyppi- ja humusainepitoisuus 1999-2011. Karvianjärvi on suuri (921 ha) ja suhteellisen matala (keskisyvyys 1,4 m, suurin syvyys 8,1 m.) viljelysmaiden keskellä sijaitseva järvi. Karvianjärven veden laatu määräytyy pitkälle Säkkijoen ja Mustajoen kautta tulevien vesien perusteella, sillä Karvianjärven valuma-alueesta (152 km 2 ) Säkkijoen (48 km 2 ) ja Mustajoen (50 km 2 ) yhteinen osuus on noin 65 %. Hormaluoman valuma-alueen (13 km 2 ) osuus Karvianjärven valuma-alueesta on pieni. Karvianjärven kärsiin rehevöitymisongelmista, joiden seurauksena vedessä esiintyy suurta happivajetta. Usein talvisin happivaje on suuri jopa pintavedessä kuten lopputalvella 2011 (taulukko 17). Talven 2011 happivaje oli niin suurta, että lienee aiheuttanut jo kalakuolemia järvessä. Karvianjärven rehevyyttä kuvaavat keskimääräiset pintaveden korkeat ravinnepitoisuudet. Jaksolla 1999-2010 kokonaisfosforia on ollut pintavedessä keskimäärin 75 µg/l. Keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet jaksolla 1999-2010 noin 1400 µg/l. Vuonna 2011 Karvianjärven vedenlaadussa ei ollut tapahtunut muutoksia jakson 1999-2010 keskimääräiseen tasoon nähden. Karvianjärven pintaveden humusainepitoisuudet kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä. Karvianjärven keskimääräinen COD Mn -pitoisuus on ollut vuosina 1999-2010

40 keskimäärin 24 mg/l. Karvianjärveen tulee turvetuotannon kuivatusvesiä useilta soilta, mutta turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Karvianjärven ravinnepitoisuuksiin ovat teoreettisten laskelmien mukaan suhteellisen vähäiset. Karvianjärveen laskevien turvetuotannon kuivatusvedet aiheuttivat vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa seuraavat pitoisuusnousut: kokonaisfosfori 2,0 µg/l ja kokonaistyppi 142 µg/l sekä kiintoaine 0,66 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 5,14 mg/l O 2. Taulukko 17. Karvianjärven pintaveden laatutietoja v. 1999-2011 Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N NO4-N P P Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Karvianjärvi 1999-2010 Keskiarvo n = 24 64 6,4 10 167 12 4,6 1378 55 28 75 6,0 1463 50 24 Minimi 10 5,7 <1 50 1,8 3,4 890 <5 9,0 49 1,8 790 23 16 Maksimi 132 8,3 26 320 43 6,7 2000 250 62 120 9,0 2260 118 35 2011 15.3.2011 2 6,2 1,0 175 5,1 6,8 1800 66 2300 28 1.9.2011 77 6,9 14 175 11 4,2 1300 110 47 79 3,0 1200 19 22 9.3.2 Alkkia (Parkano/Karvia) Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1976. Tuotantokelpoista alaa on 335 ha, joka oli tuotannossa vuonna 2011. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kasvillisuusallas. Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen vesistöalueella (36). Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma- Ilvesjoki. Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi-Kärppäluoma-Mustajoki-Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella (36.047) reitille Mustajoki-Karvianjärvi. Karvianjoen vesistöalueelle johdettiin Alkkialta kuivatusvesiä vain 4,7 ha alalta vuonna 2011. Alkkian tuotantoalueella suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Alkkialta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 15 mg/l, Kok.N 1 460 µg/l, Kok.P 68 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 42 mg/l O 2. Alkkian vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Mustajoessa (2 kpl) ja Neva-Lylyssä sekä vuodesta 2011 alkaen myös Kärkiluomassa. Neva-Lylyyn ei mene Alkkian kuivatusvesiä, mutta se sijaitsee aivan tuotantoalueen vieressä. Mustajoen molempiin havaintopaikkoihin tulee kuivatusvesiä. Kärkiluomasta vedet virtaavat Kyrönjoen vesistöön. Mustajokeen tulee Alkkian turvetuotantoalueelta (4,5 ha) alalta kuivatusvesiä. Mustajokeen tulee myös Mustakeitaalta kuivatusvesiä 54 ha alalta. Mustajoen valuma-alueesta turvetuotannon osuus on noin prosentti. Mustajoen veden laatu on erittäin heikko, vesi on hyvin tummaa, humuspitoista ja erittäin runsasravinteista (taulukko 18). Etenkin kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita. Fosfaattifosforin korkeat pitoisuudet kuvastavat Mustajokeen kohdistuvan suurta kuormitusta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen selvityksien mukaan kuormitus on peräisin Mustakosken puutarhalta. Vuonna 2011 Mustajoen veden laatu oli ylemmällä havaintopaikoilla keskimääräistä tasoa, mutta alemmalla selvästi heikkolaatuisempaa kuin aiemmin (taulukko 18). Musta-

41 joen alaosan vesi oli vuonna 2011 jätevesimäistä erittäin korkeine ravinnepitoisuuksineen. Mustajoen yläosan veden laadussa ei ole tapahtunut vuosien 1999-2011 välillä muutoksia, mutta alaosalla veden laatu on heikentynyt (kuva 12). Alkkian ja Mustakeitaan kuivatusvesien vaikutukset Mustajoen veden laatuun peittyvät täysin voimakkaan hajakuormituksen alle. Myös teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Mustajoessa kokonaisfosforilla 0,21 µg/l ja kokonaistypellä 9,2 µg/l sekä kiintoaineella 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,40 mg/l O 2. Kärkiluoman vesi oli vuonna 2011 tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista. Alkkialta tulee kuivatusvesiä 250 ha alalta Kärkiluomaan, mutta vuoden 2011 vedenlaadun perusteella niiden vesistövaikutukset ovat olleet lieviä. Laskennalliset pitoisuusnousut olivat Ilvesjoen yläosalle kokonaisfosforilla 1,1 µg/l ja kokonaistypellä 49 µg/l sekä kiintoaineella 0,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,1 mg/l O 2. Taulukko 18. Mustajoen veden keskimääräiset veden laadut 1999-2010 ja Kärkiluoman vedenlaatu vuonna 2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustajoki yläjuoksu 1999-2010 Keskiarvo n = 30 5,9 9,6 292 13 4,7 1245 229 120 94 36 3009 45 Minimi 4,9 2,8 225 3,8 3,1 830 22 <5 43 14 1250 34 Maksimi 6,5 32 420 43 9,0 2000 910 370 210 99 9000 65 25.5.2011 6,0 3,4 250 3,4 4,5 950 83 < 5 52 24 1700 44 17.8.2011 6,5 8,7 275 11 5,0 1100 100 8,0 117 44 3400 38 12.10.2011 5,6 2,5 300 2,3 4,5 1200 60 1900 57 Keskiarvo 2011 6,1 4,9 275 5,5 4,6 1083 92 6,5 76 34 2333 46 Mustajoki alajuoksu 1999-2010 Keskiarvo n = 30 6,3 13 275 11,3 7,0 2458 118 1331 302 191 2306 42 Minimi 5,2 2,0 150 3,8 3,5 1300 21 66 88 50 1250 21 Maksimi 7,1 56 420 46 15 5657 404 5250 900 690 3600 68 23.5.2011 6,5 5,9 250 3,9 6,8 2500 170 1700 250 170 2000 35 17.8.2011 7,0 9,3 225 9,5 13 5800 540 4300 951 720 2600 30 10.10.2011 5,5 4,8 300 2,8 5,8 1700 149 2200 65 Keskiarvo 2011 6,3 6,7 258 5,4 8,5 3333 355 3000 450 445 2267 43 Kärkiluoma 2011 31.5.2011 6,2 8,5 220 3,9 3,4 660 14 < 5 28 6,0 2100 31 1.9.2011 6,8 13 400 11,5 4,8 960 54 < 5 87 28 4500 36 10.10.2011 5,4 6,0 300 4,3 3,8 1100 28 1800 43 Keskiarvo 2011 6,2 9,1 307 6,6 4,0 907 34 < 5 48 17 2800 37

42 Kuva 12. Mustajoen veden kokonaisravinepitoisuudet 1999-2011. Neva-Lyly on pieni suolampi, aivan Alkkian turvetuotantoalueen tuntumassa, jolla on virkistyskäyttöarvoa (uimaranta ja kalastus). Kuivatusvesiä ei Neva-Lylyyn johdeta. Neva-Lylyn veden laatu on ollut hyvää (taulukko 19). Vesi on vaaleanruskeaa suoperäiseltä valuma-alueelta tulevien humusvesien vaikutuksesta. Keskimääräiset ravinnetasot ja myös a-klorofylli ilmentävät lieviä rehevyysvaikutuksia. Vuonna 2011 Neva-Lylyn vedessä oli vähän ravinteita ja levätuotanto vähäistä. Lammen vesi oli laadullisesti hyvää. Taulukko 19. Neva-Lylyn pintaveden keskimääräiset veden laatu 2004-2011. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Neva-Lyly 2004-2010 Keskiarvo n = 15 85 6,3 1,5 115 1,0 2,2 510 25 < 5 15 4,3 232 13 18 Minimi 20 5,6 <1 90 <0,5 1,7 380 10 <5 8 2,5 100 4 14 Maks imi 115 6,9 3,6 160 1,7 3,0 740 63 <5 23 6,0 810 21 22 2011 15.3.2011 72 5,9 < 1 150 0,4 2,1 480 11 180 18 31.8.2011 82 6,2 < 1 125 1,3 1,6 410 9 <5 13 0 250 6,5 17

9.4 Tuorijoen valuma-alue 36.05 43 9.4.1 Heitonneva (Merikarvia) Heitonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 85/2009/4 dnro LSY-2008-Y-328, myönnetty 28.10.2009). Heitonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2010. Vuonna 2011 Heitonnevalla oli tuotannossa 66,4 ha ja valmistelussa 4,6 ha. Tuotannossa ja valmistelussa olevien alojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Heitonnevan kuivatusvedet johdetaan Karvianjoen vesistöalueen Tuorijoen valuma-alueen Lauttijärven alueelle (36.053). Kuivatusvesireitti on metsäoja-lauttijärvenjoki-lauttijärvi- Salmi-Vähäjärvi-Taipaleenjoki-Tuorijoki-Merikarvianjoki. Heitonnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Heitonnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N 2 376 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 75 mg/l O 2. Heitonnevan vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Lauttijärvenjoessa. Havaintopaikoista toinen sijaitsee Heitonnevan kuivatusvesien purkuojan yläpuolella ja toinen alapuolella. Lauttijärvenjoen vedenlaatu on tarkkailtu ennakkoon jo vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 2010 ja 2011 tulokset ovat siten ensimmäisiä Heitonnevan turvetuotannon vaikutustarkkailutuloksia. Lauttijärvenjoen vesi on hyvin tummaa, hapanta, ravinteikasta ja varsin humuspitoista (taulukko 20). Ennakkotarkkailussa (vv.2007-2009) havaintopaikkojen veden laadut olivat samankaltaisia ja suuria pitoisuuseroja ei esiintynyt. Heitonnevan kuntoonpano vuonna 2010 näkyi Lauttijärvenjoen vedenlaadussa lievänä typpipitoisuuksien kasvuna ja selvänä humusainepitoisuuksien nousuna. Tuotannon alkaminen vuonna 2011 näkyi lievänä typpi- ja fosforipitoisuuden kohoamisena Lauttijärvenjoen vedessä, mutta humusainepitoisuuksiin Heitonnevan kuivatusvedet eivät vaikuttaneet havaittavasti. Vuonna 2011 Lauttijärvenjioen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin vuosina 2007-2009 molemmissa havaintopaikoissa sateisen kesän ja syksyn johdosta. Teoreettisten laskelmien perusteella Heitonnevan kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Lauttijärvenjoessa kokonaisfosforilla 0,16 µg/l ja kokonaistypellä 6,7 µg/l sekä kiintoaineella 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,29 mg/l O 2. Kuntoonpanovaiheessa nämä pitoisuusnousut ovat yleensä hieman suurempia.

Taulukko 20. Heitonnevan havaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut 2007-2011. 44 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lauttijärvenjoki, Koittankoski, Heitonnevan yp. 2007-2009 (ennakkotarkkailu) keskiarvo n =9 6,6 5,0 278 6,3 6,9 905 40 35 45 14 2300 40 minimi 5,5 2,4 225 3,9 4,1 630 8 <5 31 8 1800 30 maks imi 7,0 7,9 350 10,9 8,7 1100 110 63 64 25 2900 55 Lauttijärvenjoki, Koittannkoski, Heitonnevan yp. 2010-11 (vaikutustarkkailu) 18.5.2010 6,2 5,9 300 5,5 5,6 940 64 13 31 8 1800 36 11.8.2010 7,2 2,4 200 9,6 9,4 1300 110 68 94 40 2900 41 20.10.2010 4,9 13,5 300 5,1 5,7 1600 94 19 53 11 1900 61 keskiarvo 2010 6,1 7,3 267 6,7 6,9 1280 89 33 59 20 2200 46 14.6.2011 6,8 7,7 325 4,7 8,1 1100 76 25 60 17 2900 38 17.8.2011 5,3 13,2 350 8,0 4,2 1300 27 5 68 14 2100 56 4.10.2011 5,3 1,3 400 2,2 4,9 1200 37 2100 54 keskiarvo 2011 5,8 7,4 358 4,9 5,7 1200 52 15 55 16 2367 49 Lauttijärvenjoki, Hepokoski, Heitonnevan ap. 2007-2009 (ennakkotarkkailu) keskiarvo n =9 6,7 5,4 284 7,0 7,7 873 32 40 46 14 2344 39 minimi 5,6 2,4 225 3,9 5,1 570 5 <5 34 9 1900 31 maks imi 7,1 9,0 400 11,2 9,8 1000 92 73 68 22 3200 53 Lauttijärvenjoki, Heponkoski, Heitonnevan ap. 2010-11 (vaikutustarkkailu) 18.5.2010 6,2 4,4 300 4,7 6,7 960 64 13 35 9 2000 37 11.8.2010 6,9 8,2 300 9,8 8,5 1400 93 14 70 19 2700 62 20.10.2010 5,2 18,1 350 6,3 5,9 1800 88 24 65 12 2300 59 keskiarvo 2010 6,1 10,2 317 6,9 7,0 1387 82 17 57 13 2333 53 14.6.2011 6,8 7,8 350 5,5 8,9 1200 110 10 65 19 2900 44 17.8.2011 5,9 18,8 400 11,4 5,4 1500 44 5 86 17 2400 49 4.10.2011 5,5 1,3 400 2,6 5,4 1200 33 2200 54 keskiarvo 2011 6,0 9,3 383 6,5 6,6 1300 77 8 61 18 2500 49 9.5 Otamonjoen valuma-alue 36.06 9.5.1 Huidankeidas (Honkajoki) Huidankeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (41/2008/4). Huidankeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 1987. Vuonna 2011 Huidankeitaalla oli tuotannossa 148,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 1,7 ha. Kaikki tuotantokunnossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Huidankeidas sijaitsee vedenjakaja-alueella, joka jakaa kahden päävesistöalueen Karvianjoen (36) ja Isojoen-Lapväärtinjoen (37) vedet. Koko turvetuotantoalue sijaitsee kuitenkin Karvianjoen päävesistöalueen puolella Otamonjoen vesistöalueen Rynkäjoen vesistöalueella (36.067). Huidankeitaan kuivatusvedet johdetaan kahden purkuojan kautta Pieksuluomaan ja edelleen Rynkäjoen ja Samminjoen kautta Hirvijärveen. Huidankeitaalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Huidankeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N 2 002 µg/l, Kok.P 60 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 59 mg/l O 2.

45 Huidankeitaan vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä Pieksuluomassa. Pieksuluoman vesi on tummaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 21). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksista kertovat korkeat humusainepitoisuudet. Peltoja valuma-alueella on vähän, joten luoman korkeat fosforipitoisuudet ovat pääosin peräisin turvetuotantoalueelta. Vuonna 2011 veden laatu Pieksuluomassa oli keskimääräistä hieman heikompaa, sillä humusaineita ja typpiyhdisteitä oli tavanomaista enemmän. Vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa Huidankeitaan turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Rynkäjoessa; kokonaisfosforilla 0,53 µg/l ja kokonaistypellä 22,9 µg/l sekä kiintoaineella 0,12 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,99 mg/l O 2. Pieksuluoman valuma-alue Huidankeitaan purkuojan kohdalla on vain noin 10 km2, joten vesistövaikutukset Pieksuluomaan ovat noin kuusinkertaiset Rynkäjokeen (valumaalue 63 km 2 ) verrattuna, mikä vesistötarkkailutuloksien perusteella voi olla hyvinkin oikea suurusluokka. Taulukko 21. Pieksuluoman veden laatu 2004-2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Pieksuluoma, Huidankeitaan laskuojien ap 2004-2010 Keskiarvo n = 20 6,3 6,8 246 5,8 4,1 948 130 78 64 24 2085 36 Minimi 5,5 <1 100 2,1 3,4 380 19 8,0 32 9,0 1200 11 Maks imi 7,0 50 385 9,5 5,0 1500 420 240 140 56 3200 60 19.5.2011 5,9 3,5 225 4,4 3,7 960 88 56 44 13 1800 37 18.8.2011 6,0 3,7 400 4,1 3,8 1100 52 < 5 55 20 2600 48 11.10.2011 4,9 2,0 400 2,3 4,0 1500 71 2200 66 Keskiarvo 2011 5,6 3,1 342 3,6 3,8 1187 70 31 57 17 2200 51 9.5.2 Leppisuo 1 (Siikainen) Leppisuo 1 tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 82/2009/4, myönnetty 21.10.2009). Leppisuo 1 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1982. Vuonna 2011 tuotannossa oli 90 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 14,7 ha. Leppisuo 1 sijaitsee Karvianjoen vesistöalueen Otamonjoen valuma-alueen Leppijoen valuma-alueella (36.066). Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Leppisuo 1 turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Herranmetsänojaan ja edelleen Iso-Leppijärveen. Leppisuolla 1 ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Leppisuolta 1 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,6 mg/l, Kok.N 2 536 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 29 mg/l O 2. Leppisuo 1 vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Herranmetsänojassa ja Iso- Leppijärvessä. Herranmetsänojan havaintopaikka sijaitsee kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Iso-Leppijärvi kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Herranmetsänojan vesi turvetuotantoalueen yläpuolella on ollut heikkolaatuista, sillä vesi hapanta ja voimakkaan humusleimaista (taulukko 22). Ojan rautapitoisuudet ovat olleet korkeita ja vesi väriltään hyvin tummaan ruskeaa. Veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut korkea kuten myös kokonaistyppipitoisuus. Vuonna 2011 Herranmetsänojan vesi oli pääpiirteittäin yhtä heikkolaatuista kuin aiemmin, mutta fosforia ja rautaa oli hieman vähemmän.

46 Herranmetsänoja laskee noin 800 m laskuojan 4 liittymän jälkeen Iso-Leppijärveen. Järvi on varsin pienikokoinen (40 ha) ja varsin matala (suurin syvyys 0,6 m). Järvi on kasvamassa umpeen. Veden laatu vaihtelee melko nopeasti järveen tulevien vesien veden laadun mukaisesti. Vuosina 2004 2010 järven vesi on ollut sameaa ja hapanta humusvettä. Ravinnepitoisuudet ovat olleet rehevälle vesistölle tyypillisen korkeita. Maaliskuussa 2011 Iso-Leppijärvi oli pohjaan saakka jäässä ja vesinäytettä ei saatu. Elokuussa 2011 Iso-Leppijärven vedessä oli ravinnepitoisuudet korkeita kuten myös erittäin runsas levätuotanto, sen sijaan humusta oli erittäin vähän. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Iso-Leppijärveen kokonaisfosforilla 0,34 µg/l ja kokonaistypellä 14,9 µg/l sekä kiintoaineella 0,08 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn - arvon bruttolisäys oli 0,65 mg/l O 2. Taulukko 22. Leppisuo 1 havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut 2004-2011. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD a-kloropaikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P Mn fylli % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 µg/l Iso Leppijärvi 2004-2010 Keskiarvo n =10 74 6,2 13,8 336 18,3 5,7 1034 40 66 97 32 4600 37 15,3 Minimi 50 5,1 2,6 55 2,4 2,2 455 <5 <5 30 10 280 8 8,4 Maksimi 128 7,8 63,0 700 74,0 12 1600 82 75 220 61 12000 61 18,4 31.8.2011 61 6,2 14,3 350 8,2 5,6 1000 11 <5 61 10 3700 9 42,0 Herranmetsänoja 2004-2010 Keskiarvo n = 20 6,0 8,8 407 11,1 5,2 935 55 61 76 27 5664 46 Minimi 4,8 1,8 225 3,4 3,3 560 <5 <5 25 5 1500 24 Maksimi 6,7 70,0 1300 60,1 12 1600 350 290 320 75 27000 66 14.6.2011 6,6 16,5 400 11,8 8,2 1100 100 34 81 35 6600 36 17.8.2011 4,7 6,5 450 4,5 4,3 1200 53 < 5 52 12 3100 61 4.10.2011 4,7 1,0 450 1,4 3,8 890 31 3100 54 keskiarvo 2011 5,3 8,0 433 5,9 5,4 1063 77 20 55 24 4267 50 9.5.3 Leppisuot 2 (Siikainen) Leppisuot 2 tuotantoalueella (Torvi- ja Iivarinkeidas) on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 11/2008/4, myönnetty 25.1.2008). Leppisuot 2 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2009, jolloin valmistelussa oli 82,5 ha. Vuonna 2011 Leppisuolla 2 oli tuotannossa 49,5 ha ja valmistelussa 55,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Leppisuot 2 sijaitsee Karvianjoen vesistöalueen Otamonjoen valuma-alueen Samminjoen alaosan valuma-alueella (36.063). Tuotantoalueen vedet johdetaan laskuojan kautta Samminjokeen, joka laskee noin 8,5 km päässä tuotantoalueesta Hirvijärveen. Leppisuolla 2 suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2011. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Leppisuolta 2 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N 1 205 µg/l, Kok.P 64 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 mg/l O 2. Leppisuo 2 vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien purkuojassa ja Samminjoessa purkuojan ylä- ja alapuolella. Leppisuot 2 kuivatusvesien purkuojassa vesi on ollut vuosina 2006-2009 hyvin tummaa, ravinteikasta ja humusleimaista (taulukko 23). Vuonna 2011 ojan vedessä oli enemmän typpeä, mutta vähemmän fosforia kuin vuosina 2006-2009 keskimäärin. Ojan vesi oli laadullisesti hyvin samanlaista kuin nykyisin jo ennen Leppisuot 2 kuntoonpanoa vuosina 2006-2008.

47 Samminjoen vedessä on ollut vähemmän ravinteita ja humusaineita kuin Leppisuon purkuojassa, mutta rautaa on jopa enemmän. Samminjoen veden keskimääräinen ravinnetaso kuvastaa rehevyyttä (taulukko 23). Vuonna 2011 Samminjoen vedessä oli vuosien 2004-2010 keskimääräistä tasoa enemmän typpeä ja humusta, mutta fosforia vähemmän. Leppisuot 2 purkuojan ylä- ja alapuolisten Samminjoen havaintopaikkojen lähes identtisten vedenlaatujen perusteella Leppisuot 2 kuivatusvesillä ei ole havaittavaa vaikutusta Samminjoen veden laatuun. Taulukko 23. Leppisuot 2 havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut 2004-2011. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Oja Leppisuon alapuolella 2006-2010 Keskiarvo n =13 6,4 6,6 288 7,8 5,3 1146 149 51 82 36 2915 42 Minimi 4,6 2,5 225 3,1 4,3 640 15 7 60 24 2300 33 Maksimi 6,9 13 450 15 7,3 1500 240 130 139 61 4200 64 31.5.2011 6,2 4,8 240 2,6 4,2 910 30 31 47 23 1500 38 18.8.2011 5,6 7,4 400 7,8 4,7 1800 420 24 88 30 2600 61 4.10.2011 5,8 4,1 300 5,1 4,6 1200 74 2600 31 keskiarvo 2011 5,9 5,4 313 5,2 4,5 1303 225 28 69 27 2233 43 Samminjoki yp. Pynttäisen mts. 2004-2010 Keskiarvo n = 20 6,7 7,9 250 12 5,7 912 36 113 56 18 3281 30 Minimi 5,8 3,6 200 5,6 4,0 540 <5 10 34 5,9 1500 17 Maksimi 7,5 18 350 25 9,2 1200 160 450 110 38 5300 40 31.5.2011 6,4 8,9 220 5,3 4,3 1500 20 120 34 7,0 2100 30 18.8.2011 6,1 12 350 12 4,2 1200 47 67 68 17 3400 41 4.10.2011 5,8 7,9 300 5,7 4,9 1200 40 2900 45 keskiarvo 2011 6,1 10 290 7,6 4,5 1300 34 94 47 12 2800 39 Samminjoki ap. Huhtalanlammi 2004-2010 Keskiarvo n = 20 6,6 8,2 249 11 5,7 913 35 123 56 19 3306 30 Minimi 5,7 4,0 200 5,8 4,0 520 <5 <5 35 7,4 1600 18 Maksimi 7,4 16 350 20 8,9 1200 100 470 94 40 5000 41 31.5.2011 6,4 7,8 200 5,7 4,5 960 22 130 35 6,0 2000 30 18.8.2011 6,1 11 350 12 4,4 1400 100 78 78 19 3300 42 4.10.2011 5,8 5,6 300 5,7 4,9 1200 43 2700 45 keskiarvo 2011 6,1 8,3 283 7,8 4,6 1187 61 104 52 13 2667 39 9.5.4 Koivistonkeidas (Kankaanpää) Koivistonkeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 119/2009/4, dnro LSY-2008-Y-7, myönnetty 18.12.2009). Luvasta on valitettu. Tuotantokelpoista alaa on 80,7 ha. Koivistonkeitaalla ei ollut vielä tuotannossa tai valmistelussa olevia alueita. Koivistonkeidas sijaitsee Karvianjoen keskiosan (36.022) ja Samminjoen yläosan (36.064) valuma-alueiden rajalla. Kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Saaresoja Samminjoki Hirvijärvi. Vesistötarkkailua suunnitellussa purkuvesissä on tehty jo vuodesta 2005 lähtien. Saaresojan vesi on ollut hapanta, erittäin ravinteikasta humusvettä (taulukko 24). Saaresojan vedenlaatu on ollut vieläkin heikompaa, sillä humusaineita on ollut erittäin runsaasti kuten myös fosforia. Saaresojan ylimmällä havaintopaikalla vedenlaatu on kaikkein heikoin, sillä humusta, rautaa ja ravinteita on erittäin runsaasti. Saaresojan keski- ja alaosalla vedet ovat hyvin samanlaisia.

Taulukko 24. Koivistonkeitaan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut 2005-2011. 48 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Saaresoja 2005-2010 (ylin) Keskiarvo n =14 6,0 8,6 411 17,5 4,9 1169 111 62 83 30 5257 54 Minimi 5,1 2,1 300 3,5 3,1 700 12 <5 37 12 2300 18 Maksimi 7,0 18,0 500 37,7 9,2 1500 260 220 120 49 7500 72 17.5.2011 6,4 3,7 300 5,4 5,0 1200 61 76 58 22 3000 40 16.8.2011 6,8 15,0 550 25,5 7,9 1500 370 26 162 94 8400 52 11.10.2011 4,9 2,5 450 1,9 3,4 1100 47 2700 64 keskiarvo 2011 6,0 7,1 433 11,0 5,4 1267 216 51 89 58 4700 52 Saaresoja, Myllykoski 2007-2010 (keskiosalla Keskiarvo n = 9 6,4 10,5 306 13,0 4,8 1073 44 83 70 21 4117 39 Minimi 5,9 6,0 200 6,0 3,8 570 18 <5 36 7 2500 23 Maksimi 7,0 25,7 450 25,7 6,2 1600 100 280 150 67 6100 60 31.5.2011 6,2 8,9 240 5,7 3,8 1100 46 160 37 10 2200 30 18.8.2011 5,9 11,0 350 9,6 3,4 1200 54 24 72 18 3700 45 11.10.2011 5,3 5,0 300 3,4 3,7 1100 33 2500 45 keskiarvo 2011 5,8 8,3 297 6,3 3,6 1133 50 92 47 14 2800 40 Saaresoja, Rajakoski 2007-2010 (alin) Keskiarvo n = 12 6,5 13,9 275 14,8 4,9 1019 43 86 73 23 4141 37 Minimi 6,0 5,2 200 6,4 3,3 610 13 14 37 7 2400 24 Maksimi 7,0 22,2 450 22,5 7,0 1500 91 450 140 67 6200 49 31.5.2011 6,3 8,6 220 5,5 3,7 970 38 140 35 8 2200 30 18.8.2011 6,1 13,0 400 13,1 3,7 1300 60 77 78 19 3700 47 11.10.2011 5,4 7,8 225 4,8 3,8 1300 37 2400 45 keskiarvo 2011 5,9 9,8 282 7,8 3,7 1190 49 109 50 14 2767 40 9.6 Nummijoen valuma-alue 36.07 9.6.1 Koihna- ja Säkkineva (Kauhajoki) Koihnannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 79/2005/4, dnro LSY-2002-Y-345, myönnetty 19.7.2005). ). Säkkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 81/2005/4, dnro LSY- 2002-Y-347, myönnetty 19.7.2005). Koihnannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1977. Vuonna 2011 Koihnannevalla oli levossa 41,4 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 33,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on perustaso ja osalla alueesta virtaamansäätö. Säkkinevalla tuotannossa oli 2,0 ha vuonna 2011 ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 37,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin pintavalutus ja 11,8 alalla virtaamansäätö. Koihnanneva sijaitsee pääosin Nummijoen keskiosan alueella (36.072) ja osin myös Koihnanluoman valuma-alueella (36.078). Koihnannevan kuivatusvesiä purkautuu 33 ha:n alalta Nummijokeen ja 8,4 ha:n alalta Koihnanluoman kautta Nummijokeen. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Nummijoessa Jokelassa. Havaintopaikkaan tulee turvetuotannon kuivatusvesiä myös Nummijärven suunnasta. Nummijoen vesi oli vuonna 2011 hieman hapanta ja ravinteikasta. Humusaineita vedessä oli suhteellisen vähän (taulukko 25). Kuormitusvaikutuksia esiintyy, sillä ammoniumtypen pitoisuudet olivat elokuussa 2011 korkeahkoja. Nummijoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin edellisenä vuonna. Havaintopaikan yläpuolella sijaitsee kalankasvatuslaitos, jolta voi tulla myös ammoniumtyppipäästövaikutuksia.

Taulukko 25. Nummijoen Jokelan havaintopaikan veden laatu v. 2010-2011 49 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Nummijoki, Jokelanperä 2010-2011 26.5.2011 6,6 8,8 125 3,8 3,3 690 29 73 33 < 2 1300 16 18.8.2011 6,7 9,3 90 14 3,6 1200 110 6,0 44 < 2 1000 12 10.10.2011 6,7 7,4 125 5,2 3,5 1000 34 720 18 keskiarvo 2011 6,7 8,5 113 7,6 3,5 963 70 40 37 < 2 1007 15 keskiarvo 2010 6,8 11 97 9,9 3,7 1210 140 75 44 4,7 1133 17 9.6.2 Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonneva (Kauhajoki) Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonnevan turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella Nummijoen Nummijärven (36.073) ja Ylimysluoman (36.077) valumaalueella sekä Kyrönjoen vesistöalueen Kainastonjoen Kauhajoen valuma-alueella (42.096). Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonnevan alueen ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1979. Tuotantokelpoista alaa on 366,7 ha. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 18/2003/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan (99063/1) Viitalannevan ja Kampinkeitaan turvetuotantoalueelle. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on jätetty vuonna 2010 mennessä. Vuonna 2011 Viitalannevalla ja Kampinkeitaalla oli 121,3 ha tuotannossa. Viitalannevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ojaa pitkin Ylimysluomaan, josta vedet laskevat Nummijärveen. Kampinkeitaan vedet laskevat Lapinluoman kautta Nummijärveen. Vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentillä. Uitonnevalla ei ollut vuonna 2011 tuotannossa tai kuntoonpanossa olevia alueita. Kuivatusvedet johdetaan Ylimysjärven ja -luoman kautta Nummijärveen. Viitalannevan, Kampinkeitaan ja Uitonnevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat läheisessä Nummijärvessä ja vuodesta 2010 lähtien kuivatusvesin purkureiteillä Ylimysluomassa ja Lapinluomassa. Nummijärvi (478 ha) on matala (alle 3 m) keskellä viljelysmaita sijaitseva järvi. Nummijärven vedet virtaavat Nummijokea pitkin Karvianjokeen. Nummijärven vesi on hapanta ja ravinnepitoista (taulukko 26). Nummijärven pintaveden ravinnepitoisuudet ovat olleet keskimäärin fosforilla 41 µg/l ja typellä 1100 µg/l. Humusaineita Nummijärven vedessä on ollut suhteellisen vähän. Nummijärvi on rehevä, jota kuvaavat myös erittäin runsas levätuotanto ja pintaveden lopputalviset happivajeet. Vuonna 2011 Nummijärven vedessä oli keskimääräistä tasoa enemmän typpeä, mutta hieman vähemmän fosforia ja humusta. Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Nummijärven vedenlaatuun olivat vuonna 2011 vähäisiä, sillä, kuivatusvesille tyypilliset ammoniumtyppi- ja humusainepitoisuudet olivat alhaisia. Lapinluoman vesi on tummanruskeaa, ravinteikasta ja humuspitoista (taulukko 26). Korkeista ammoniumtypen ja humusaineiden pitoisuuksista päätellen kuivatusvesillä on ollut selviä vesistövaikutuksia Lapinluomassa. Ylimysluoman vesi on erittäin hapanta, ruskeaa, ravinteikasta ja humuspitoista (taulukko 26). Veden laatu on kuitenkin parempaa kuin Lapinluomassa. Typpipitoisuudet ovat suhteellisen alhaisia, joten kovin suuria kuivatusvesivaikutuksia ei ole havaittavissa. Viitalannevan, Kampinkeitaan ja Uitonnevan suurten tuotantoalueiden kuivatusvesillä on vaikutusta Nummijärven tilaan, mutta myös alueen maa- ja metsätalouden hajakuormitus on voimakasta. Teoreettisten laskelmien mukaan Viitalannevan, Kampinkeitaan ja Uitonnevan kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäykset olivat suuria Nummijärveen vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforilla 0,16 µg/l ja kokonais-

50 typellä 6,9 µg/l sekä kiintoaineella 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,30 mg/l O 2. Lapinluoman valuma-alue on pieni (noin 4 km 2 ) ja siihen Kampinkeitaan kuivatusvesien vaikutus oli vuonna 2011 selvä. Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat Lapinluoman veden kokonaisfosforipitosuutta 1,9 µg/l ja kokonaistyppipitosuutta 82 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta 0,4 mg/l Taulukko 26. Nummijärven, Lapinluoman ja Ylimysluoman vedenlaatutietoja. Nummijärven kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysytelleet korkeina tarkastelujakson 1999-2011 aikana (kuva 13). Humusainepitoisuudet kasvoivat vuoden 2005 jälkeen, mutta viime vuosina humuspitoisuudet ovat olleet 1990-luvun lopun alhaista tasoa (kuva 14). Kuva 13. Nummijärven pintaveden humusainetyppitoisuus 1999-2011.