EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 2.9.2009 SEK(2009) 1128 lopullinen C7-0123/09 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja KOMISSION TIEDONANTOON EU:n yhteisen uudelleensijoittamisohjelman perustamisesta ja ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008 2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta 23 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY muuttamisesta Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista {KOM(2009) 447 lopullinen} {KOM(2009) 456 lopullinen} {SEK(2009) 1127} FI 1 FI
1. TAUSTA Uudelleensijoittamisella tarkoitetaan pakolaisten, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) on tunnustanut kansainvälistä suojelua tarvitseviksi, uudelleensijoittamista ensimmäisestä vastaanottajamaasta (yleensä kolmannen maailman maa) toiseen maahan, jossa he saavat pysyvää suojelua. Uudelleensijoittaminen tarjoaa ratkaisun pakolaisille, jotka eivät voi palata lähtömaahansa ja joita ei voida integroida paikallisesti ensimmäiseen vastaanottajamaahan. Uudelleensijoittamisessa pakolaiset siirretään EU:n alueen ulkopuolelta johonkin EU:n jäsenvaltioon. Pakolaisia on noin 10 miljoonaa eri puolilla maailmaa. Noin viisi prosenttia heistä tarvitsee uudelleensijoittamista. Vain pieni osa näistä pakolaisista sijoitetaan todellisuudessa uudelleen. Näin ollen tarpeiden ja humanitaaristen toimien välillä on rakenteellinen ristiriita. Vain pieni osa vuosittain uudelleensijoitettavista pakolaisista sijoitetaan EU:n alueelle. Vuonna 2008 uudelleensijoitetuista 65 596 pakolaisesta EU:hun tuli 4 378 pakolaista. Luku eroaa huomattavasti Yhdysvaltojen ja muiden perinteisten teollistuneen maailman uudelleensijoittajamaiden sijoittamien pakolaisten määrästä. 2. UUDELLEENSIJOITTAMINEN EU:SSA: TÄMÄNHETKINEN TILANNE (LÄHTÖKOHTA) Tällä hetkellä kymmenen EU:n jäsenvaltiota osallistuu vuosittain uudelleensijoittamiseen. Ruotsilla, Tanskalla, Suomella, Alankomailla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Irlannilla on ollut uudelleensijoittamisohjelma jo muutamia vuosia. Vuoden 2007 jälkeen Portugali, Ranska, Romania ja Tšekki ovat päättäneet ottaa kansallisen uudelleensijoittamisohjelman käyttöön. Tämä myönteinen kehitys johtuu useista tekijöistä. Ensinnäkin Euroopan pakolaisrahasto (ERF III) on tukenut merkittävästi uudelleensijoittamista vuodesta 2007 alkaen. Toiseksi eri jäsenvaltioiden sidosryhmät ovat viime vuosina toteuttaneet monia uudelleensijoittamiseen liittyviä hankkeita ja kumppanuusjärjestelyjä. Kolmas myönteinen kehityssuuntaus on EU:n tasolla osoitettu vahva poliittinen mielenkiinto. Tämä mielenkiinto suuntautui erityisesti tarpeeseen sijoittaa Syyriassa ja Jordaniassa olevia irakilaisia pakolaisia EU:n alueelle. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi vuonna 2008 päätelmät irakilaisten pakolaisten uudelleensijoittamisesta. Päätelmissä korostettiin sitä, että uudelleensijoittaminen edistää suojelutilanteen säilyttämistä Syyriassa ja Jordaniassa. Neuvoston päätelmien jälkeen neljä jäsenvaltiota, jotka eivät aikaisemmin olleet mukana uudelleensijoittamisessa, päätti sitoutua sijoittamaan pakolaisia Irakista (Saksa, Italia, Belgia ja Luxemburg). Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO), jonka toiminta alkanee vuonna 2010, tukee jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä käytännön yhteistyössä, myös uudelleensijoittamisessa. 3. ONGELMAN MÄÄRITTELY Tilanne on nyt yleensä ottaen myönteinen ja kehittyy edelleen vähitellen, erityisesti kun otetaan huomioon EASO:n mahdollinen perustaminen. Monia merkittäviä puutteita ja rakenteellisia rajoitteita on kuitenkin havaittavissa. Suurin ongelma on se, että EU osoittaa nykyisin vähän solidaarisuutta kolmansia maita kohtaan pakolaisten vastaanottamisessa. EU:n vastaanottamien pakolaisten määrä on liian pieni, kun otetaan huomioon koko maailman uudelleensijoittamistarve. Toinen ongelma on se, että liian harvat jäsenvaltiot osallistuvat uudelleensijoittamiseen. Tällä hetkellä vain 10 FI 2 FI
jäsenvaltiota (Ruotsi, Suomi, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti, Alankomaat, Portugali, Ranska, Romania ja Tšekki) uudelleensijoittaa pakolaisia vuosittain. EU:n kansainvälinen rooli uudelleensijoittamisessa ei ole riittävä. Tällä on kielteinen vaikutus EU:n tavoitteeseen olla keskeinen toimija maailmanlaajuisissa humanitaarisissa asioissa sekä EU:n vaikutusvaltaan kansainvälisillä foorumeilla. Uudelleensijoittamiseen osallistuvien EU:n jäsenvaltioiden välinen koordinointi on uudelleensijoittamista koskevien painopisteiden (ts. uudelleensijoitettavien kansallisuuksien ja erityisryhmien) osalta vähäistä. Jäsenvaltiot päättävät painopisteistä kansallisesti ja tekevät tiivistä kahdenvälistä yhteistyötä UNHCR:n kanssa ilman EU:n tasolla käytäviä alustavia neuvotteluja tai tehtäviä päätöksiä. Tämän seurauksena uudelleensijoittamista ei käytetä strategisesti EU:n ulkopoliittisena välineenä. Uudelleensijoittaminen täyttää humanitaarisen tarkoituksen ei ainoastaan niiden henkilöiden osalta, jotka todella sijoitetaan uudelleen, vaan myös kolmansien maiden osalta, kun niiltä poistuu suurten pakolaismäärien sijoittamiseen liittyvä taakka. Uudelleensijoittamisella voi sen vuoksi olla tärkeä asema osana EU:n ulkoista turvapaikkapolitiikkaa ja yleisemmin EU:n ulkopolitiikkaa. Uudelleensijoittamisen vaikutus olisi strategisesti suurempi, jos uudelleensijoitettavien pakolaisten kansallisuuksia ja erityisryhmiä koskevista painopisteistä päätettäisiin ensi sijassa EU:n tasolla. Nykyinen rahoituskehys asettaa rajoitteita. Euroopan pakolaisrahasto antaa lisärahoitusta niille jäsenvaltioille, jotka uudelleensijoittavat erityispakolaisryhmiä. Näitä kriteerejä pidetään liian jäykkinä. Kolmannen ongelmaryhmän muodostaa jäsenvaltioiden rakenteellisen yhteistyön puute uudelleensijoittamisessa. Tiedonvaihto ja koordinointi uudelleensijoittamistoimissa ovat puutteellisia. Tällä on kielteinen vaikutus uudelleensijoittamisen laatuun. Toinen seuraus on mittakaavaetujen puuttuminen. Uudelleensijoittaminen edellyttää huomattavia logistisia valmisteluja, kuten valinta- ja perehdyttämismatkoja, terveys- ja turvallisuustarkastuksia, matkustus- ja viisumijärjestelyjä sekä vastaanotto- ja integrointiohjelmia. Jäsenvaltiot voisivat mahdollisesti toteuttaa eräät näistä toiminnoista joko yhdessä tai läheisessä yhteistyössä toistensa kanssa. 4. TOISSIJAISUUSPERIAATE Yhteisön osallistumisen taustalla on tarve kehittää jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta EU:ssa, jossa ei ole sisärajoja, haasteellisessa tilanteessa, josta yksittäiset maat eivät yksin pysty selviytymään tehokkaasti. Yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevien toimien tarvetta on jo tarkasteltu viimeaikaisissa vaikutusten arviointia koskevissa kertomuksissa. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat useasti kehottaneet luomaan mainitun järjestelmän ja sille ulkoisen ulottuvuuden. 5. TAVOITTEET Yleistavoitteet: (a) tuetaan pakolaisten kansainvälistä suojelua uudelleensijoittamisen avulla; (b) lisätään humanitaarista vaikutusta ja EU:n toimia osallistumalla uudelleensijoittamiseen enemmän yhdessä; Erityistavoitteet: FI 3 FI
(c) varmistetaan, että EU osoittaa enemmän solidaarisuutta kolmansille maille pakolaisten vastaanottamisessa; (d) varmistetaan, että useammat EU:n jäsenvaltiot osallistuvat uudelleensijoittamiseen; (e) varmistetaan, että EU:n toteuttamat uudelleensijoittamistoimet kohdistetaan jatkuvasti suojelua eniten tarvitseviin henkilöihin tai henkilöryhmiin (erityisesti heikoimmassa asemassa olevat henkilöt, kuten lapset, tai tietyiltä maantieteellisiltä alueilta olevat henkilöt); (f) lisätään uudelleensijoittamisen strategista käyttöä EU:n tasolla; (g) vahvistetaan EU:n kansainvälistä roolia yleisesti uudelleensijoittamista koskevissa asioissa erityisesti kehittämällä uudelleensijoittamista kiinteänä ja johdonmukaisena osana EU:n ulkopolitiikkaa; (h) parannetaan yhteistyön avulla EU:ssa sovellettavien uudelleensijoittamismenettelyjen laatua; (i) alennetaan yhteistyön avulla uudelleensijoittamiseen liittyviä taloudellisia ja rahoituksellisia kustannuksia EU:ssa; (j) supistetaan EU:n jäsenvaltioiden välisiä suojelunormien eroja ja lisätään tehokkuutta lähentämällä uudelleensijoittamiskriteerejä. 6. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Ongelman tarkastelun perusteella uudelleensijoittamispolitiikan kolme tärkeintä osatekijää EU:n tasolla ovat seuraavat: käytännön yhteistyö, poliittinen osatekijä ja rahoituksellinen osatekijä. Ne muodostavat lähtökohdan toimintapoliittisten vaihtoehtojen muodostamiselle. 6.1. 1. toimintavaihtoehto: nykyisen tilanteen säilyttäminen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) tehtävänä on tarjota puitteet turvapaikkaasioissa tehtävälle käytännön yhteistyölle, myös uudelleensijoittamista koskeville toimille. On monia mahdollisia uudelleensijoittamiseen liittyviä käytännön yhteistyön muotoja, joita EASO voisi kehittää, kuten parhaiden käytänteiden kartoittaminen, koulutus, sellaisiin jäsenvaltioihin kohdistuvat kumppanuusjärjestelyt, jotka eivät vielä osallistu uudelleensijoittamiseen, ja uudelleensijoittamiseen osallistuvien maiden välisten yhteisten toimintojen järjestäminen. Jos tilanne säilyy nykyisellään, poliittisia ja rahoituksellisia osatekijöitä ei kehitetä edelleen. 6.2. 2. toimintavaihtoehto: keskitason vaihtoehto (dynaaminen prosessi) Myös tässä vaihtoehdossa EASO kehittäisi käytännön yhteistyötä. Vaihtoehdossa tarkoitettu käytännön yhteistyö eroaisi 1. vaihtoehdon mukaisesta käytännön yhteistyöstä ensisijaisesti niin, että siinä käytännön yhteistyön toiminnot liittyisivät poliittisen ja rahoituksellisen osatekijän kehittämiseen edelleen. Kahden muun osatekijän kehitys edistäisi ja vahvistaisi käytännön yhteistyön osatekijää. Tässä vaihtoehdossa kehitettäisiin jäsenneltyä poliittista yhteistyötä ottamalla käyttöön poliittinen kehys ja vahvistamalla sitä rahoituksellisella osatekijällä. Tavoitteena on luoda poliittinen kehys, jonka puitteissa asetettaisiin uudelleensijoittamiseen liittyvät poliittiset ja strategiset painopisteet. Kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät (jäsenvaltioiden asiantuntijat, komissio, UNHCR ja kansalaisjärjestöt) osallistuvat poliittiseen kehykseen. Tehtävät ovat seuraavat: FI 4 FI
1. Uudelleensijoittamiseen liittyvien, EU:n yhteisten vuotuisten painopisteiden määrittäminen uudelleensijoitettavien pakolaisten kansallisuuksien ja erityisryhmien osalta. Tämän ansiosta uusiin tarpeisiin voidaan vastata tehokkaasti ja joustavasti. 2. Jäsenvaltiot voivat saada Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta tehdyn päätöksen 13 artiklan mukaista lisärahoitusta, jos ne sijoittavat pakolaisia uudelleen EU:n yhteisten vuotuisten painopisteiden mukaisesti. On korostettava, että jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapaasti uudelleensijoittaa muita pakolaisryhmiä. 3. Uudelleensijoittamisen, ulkoisen turvapaikkapolitiikan ja EU:n ulkopolitiikan välisen integroidun lähestymistavan varmistaminen. 4. Tämän poliittisen kehyksen puitteissa uudelleensijoittamisesta keskusteltaisiin myös yleisemmin. Poliittisen kehyksen luominen johtaa siihen, että EASO:n toteuttamia käytännön yhteistyön toimia ohjataan entistä enemmän. Jäsenvaltiot saavat lisärahoitusta vuosittain sovittujen EU:n painopisteiden kattamien pakolaisten uudelleensijoittamiseen. Tämä edellyttää Euroopan pakolaisrahastosta annetun päätöksen muuttamista. Aikomuksena ei ole tehdä rakenteellisia muutoksia pakolaisrahastosta annettavan tuen jakotapaan, koska sillä olisi vaikutusta muiden turvapaikka-asioihin liittyvien toimintojen rahoitukseen. Tässä toisessa toimintavaihtoehdossa on kaksi alavaihtoehtoa: Alavaihtoehdot eroavat toisistaan ainoastaan poliittista kehystä koskevan mekanismin osalta. Alavaihtoehdossa 2A perustetaan uusi uudelleensijoittamista käsittelevä komitea komitologiasääntöjen mukaisesti. Alavaihtoehdossa 2B käytettäisiin olemassa olevia rakenteita. 6.3. 3. toimintavaihtoehto: maksimivaihtoehto Tämän vaihtoehdon mukaan perustettaisiin täysimääräinen EU:n laajuinen uudelleensijoittamisjärjestelmä. Uudelleensijoittaminen toteutettaisiin yhteistoimintana painopisteiden määrittelemisen ja myös täytäntöönpanon osalta. EU:n yhteinen uudelleensijoittamisohjelma olisi täysin joustava ja koostuisi seuraavista osista: (1) Kaikki jäsenvaltiot osallistuisivat ohjelmaan asettamalla tietyn käytettävissä olevan uudelleensijoituspaikkojen määrän. EU:ssa käytettävien paikkojen kokonaismäärä asetettaisiin ja täytettäisiin EU:n tasolla. Päätökset uudelleensijoittamista koskevista painopisteistä tehtäisiin EU:n tasolla. Samoin EU:n tasolla varmistettaisiin, että uudelleensijoittamistoimet integroitaisiin ulkoiseen turvapolitiikkaan ja EU:n yleiseen ulkopolitiikkaan. (2) Jäsenvaltiot eivät toteuttaisi uudelleensijoittamistoimia yhteisen ohjelman ulkopuolella. Uudelleensijoittamista koskevat kriteerit ja uudelleensijoitetuille pakolaisille heidän saapumisensa jälkeen myönnettävä status yhdenmukaistettaisiin. (3) Uudelleensijoitettavien pakolaisten valintaprosessi keskitettäisiin EU:n tasolla. Kaikki lähtöä edeltävät toiminnot toteutettaisiin yhdessä. EASO:lla olisi todennäköisesti johtava rooli toiminnan organisoinnissa. Tämä edellyttäisi EASO:n uudelleensijoittamistoimiin liittyvän kapasiteetin lisäämistä. (4) Rahoituksellista osatekijää olisi tarkistettava kokonaisuudessaan. 7. VAIHTOEHTOJEN ARVIOINTI Eri vaihtoehtojen vaikutusten arviointi esitetään taulukossa sivulla 5. FI 5 FI
1. Perustilanne muuttuu erityisesti siksi, että vuonna 2010 on tarkoitus perustaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO). EASO:n perustamisesta johtuvien vaikutusten määrittelemiseksi olemme erottaneet staattisen perustilanteen (tilanne keväällä 2009) ja muuttuvan perustilanteen (tilanne EASO:n perustamisen jälkeen, jos EU ei toteuta muita toimia). 2. Koska alavaihtoehtojen 2A ja 2B odotetaan johtavan samaan tulokseen, niiden tehokkuutta tavoitteiden saavuttamiseksi ja vaikutusta arvioidaan yhdessä. Vaihtoehto 2A eroaa kuitenkin vaihtoehto 2B:stä poliittisen toteutettavuuden ja oikeasuhteisuuden arvioinnin osalta. 8. VAIHTOEHTOJEN VERTAILU Vaihtoehtojen 1, 2 ja 3 määrällinen vaikutus Vaihtoehtojen tehokkuus päätavoitteen saavuttamiseksi (EU:n paremman solidaarisuuden varmistaminen kolmansien maiden suhteen pakolaisten vastaanottamisessa) on seuraava: vaihtoehto 1 5 prosentin lisäys, vaihtoehto 2 15 prosentin lisäys, vaihtoehto 3 10 prosentin lisäys; Vaihtoehtojen ensimmäinen vaikutus (uudelleensijoittamiseen liittyvät suorat rahoituskustannukset) on seuraava: vaihtoehto 1 lisäys 3 825 000 euroa, vaihtoehto 2 lisäys 11 475 000 euroa, vaihtoehto 3 lisäys 7 650 000 euroa. Vaihtoehtojen toinen vaikutus (suorat rahoituskustannukset / mittakaavaetujen vaikutus) on seuraava: vaihtoehto 1 vähennys 803 350 euroa, vaihtoehto 2 vähennys 1 759 000 euroa, vaihtoehto 3 vähennys 2 524 500 euroa. Yleisarvio: 1. Vaihtoehdot 2 ja 3 saavat vaihtoehtoa 1 paremman arvosanan. Vaihtoehtoa 3 vastaan puhuu kaksi seikkaa: alhaisempi arvosana päätavoitteen saavuttamisessa ja poliittinen toteutettavuus / oikeasuhteisuus. 2. Useimmat jäsenvaltiot kannattavat asteittaista lähestymistapaa, jossa korostetaan tiiviimpää yhteistyötä ja opastetaan uusia jäsenvaltioita uudelleensijoittamiseen liittyvissä asioissa kriteerien yhdenmukaistamisen sijaan. Jäsenvaltioilla on vakaa mielipide erityisesti siitä, että ohjelmaan osallistumisen pitäisi olla vapaaehtoista. Vaikka EU:n yhteisen kokonaisvaltaisen uudelleensijoittamisohjelman perustaminen saisikin riittävää kannatusta, on epävarmaa, olisivatko eräät jäsenvaltiot nykyisessä tilanteessa riittävän valmiit osallistumaan uudelleensijoittamiseen. On kyseenalaista, olisiko mainitun kokonaisvaltaisen ohjelman perustaminen tässä vaiheessa tarpeellinen ja oikeasuhteinen toimenpide tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaihtoehtojen 1 ja 2 vertailun pohjalta suositellaan vaihtoehtoa 2. Alavaihtoehtoa 2B suositellaan poliittisen toteutettavuuden ja oikeasuhteisuuden perusteella. Suurin osa jäsenvaltioista katsoo, että perustana olisi käytettävä nykyisiä konsultointi- ja päätöksentekomekanismeja. Uudelleensijoittamiseen suhtaudutaan nykyisessä poliittisessa tilanteessa myönteisesti, mutta uutta muodollista rakennetta ei haluta luoda siihen mahdollisesti liittyvän byrokratian vuoksi ja koska jäsenvaltiot pelkäävät, että niiden vapaus päättää itse painopisteistä vähenisi. Oikeasuhteisuuden näkökulmasta tarkasteltuna nykyisten rakenteiden käyttö on suotavaa, jos tavoitteet saavutetaan yhtä tehokkaasti ja vaikutusten odotetaan pysyvän samoina. Tämän vuoksi alavaihtoehto 2B on paras. FI 6 FI
9. SEURANTA JA ARVIOINTI Komissio arvioi EU:n yhteistä uudelleensijoittamisohjelmaa kolmen vuoden kuluttua ohjelman perustamisen jälkeen. Arvioinnissa otetaan huomioon poliittisen yhteistyön, rahoituksellisen osatekijän ja käytännön yhteistyön suhteen saavutettu edistys. Arvioinnissa käytetään kahdeksaa määrällisesti mitattavaa indikaattoria, jotka kattavat vaihtoehdon eri osat ja tavoitteet (poliittinen, rahoituksellinen ja käytännön yhteistyö). FI 7 FI
Vaihtoehtojen vaikutusten vertailu Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Vaihtoehto 3 Tavoitteet nyt progressiivinen dynaaminen maksimi 1 2 3 Varmistetaan EU:n parempi solidaarisuus kolmansille maille pakolaisten vastaanottamisessa 0 Varmistetaan, että useammat EU:n jäsenvaltiot osallistuvat uudelleensijoittamiseen 0 Varmistetaan, että uudelleensijoittamistoimet kohdistetaan jatkuvasti eniten tarvitseviin henkilöihin (esim. lapset, tietyiltä alueilta olevat pakolaiset) 0 keskisuuri/suuri keskisuuri keskisuuri/suuri suuri suuri suuri 4 Lisätään uudelleensijoittamisen strategista käyttöä EU:n tasolla 0 pieni keskisuuri keskisuuri 5 Vahvistetaan EU:n kansainvälistä roolia uudelleensijoittamista koskevissa asioissa kehittämällä uudelleensijoittamista kiinteänä ja johdonmukaisena osana EU:n ulkopolitiikkaa 0 pieni keskisuuri keskisuuri 6 7 Parannetaan yhteistyön avulla EU:ssa sovellettavien uudelleensijoittamismenettelyjen laatua 0 Alennetaan yhteistyön avulla uudelleensijoittamiseen liittyviä henkeä kohden laskettuja taloudellisia ja rahoituksellisia kustannuksia EU:ssa 0 keskisuuri/suuri suuri keskisuuri/suuri suuri 8 Supistetaan EU:n jäsenvaltioiden välisiä suojelunormien eroja ja lisätään tehokkuutta lähentämällä uudelleensijoittamiskriteerejä 0 pieni keskisuuri suuri Vaikutukset 1 Uudelleensijoittamiseen (valinta, vastaanotto, integrointi) liittyvät suorat rahoituskustannukset 0 pieni lisäys keskisuuri/suuri lisäys keskisuuri FI 8 FI
2 Uudelleensijoittamiseen (valinta, vastaanotto, integrointi) liittyvät suorat rahoituskustannukset henkeä kohden 0 pieni vähennys keskisuuri vähennys merkittävä vähennys 3 4 5 Uudelleensijoitettujen pakolaisten integrointiin liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset laajemmassa merkityksessä (kokonaiskustannukset) 0 pieni lisäys keskisuuri/suuri keskisuuri Uudelleensijoitettujen pakolaisten integrointiin liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset laajemmassa merkityksessä (kustannukset henkeä kohden) 0 pieni pieni pieni Uudelleensijoittamisen vaikutus kolmansiin maihin, erityisryhmiin ja EU:n ulkosuhteisiin 0 pieni keskisuuri keskisuuri 6 Tasa-arvon lisääntyminen pakolaisten suojelussa 0 pieni keskisuuri suuri 7 Vaikutus perusoikeuksiin 0 pieni keskisuuri/suuri keskisuuri Poliittinen toteutettavuus ja oikeasuhteisuus 2 A 2 B 1 Keskeisten sidosryhmien tuki tälle vaihtoehdolle 0 keskisuuri keskisuuri/suuri pieni 2 Oikeasuhteisuus 0 eräitä ongelmia eräitä ongelmia vähän ongelmia paljon ongelmia FI 9 FI