LAN TULVIIN JA SIIKAJOEN BIFURKAATIO MUSTAJOEN KAUTTA TEMMESJOKEEN

Vastaanottaja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Asiakirjatyyppi Alustava selvitys Päivämäärä 10.10.2014 Viite 1510007427 RUUKINKOSKEN POHJAPADON VAIKUTUS MANKI- LAN TULVIIN JA SIIKAJOEN BIFURKAATIO MUSTAJOEN KAUTTA TEMMESJOKEEN

1 Päivämäärä 10.10.2014 Laatija Pekka Leiviskä ja Piia Sassi-Päkkilä Hyväksyjä Veli-Pekka Latvala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kuvaus Ruukinkosken pohjapadon vaikutus Mankilan tulviin ja Siikajoen bifurkaatio Mustajoen kautta Temmesjokeen Viite 1510007427

2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 3 2. RUUKINKOSKEN POHJAPADON VAIKUTUS VEDENKORKEUKSIIN... 3 3. BIFURKAATIO MUSTAJOKEEN... 5 4. JOHTOPÄÄTÖKSET... 8

3 1. JOHDANTO Työ liittyy kokonaisuuteen Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämisselvityksen laatiminen. Siikajoen ja Mankilan alueen tulvien vähentämiseksi on esitetty erilaisia aloitteita mm. Ruukinkosken pohjapadon varustamista tulvaluukuilla sekä Siikajoen tulvavesien johtamista Mustajoen kautta Temmesjokeen. Tässä raportissa on selvitetty edellä esitettyjen toimenpiteiden vaikutusta Mankilan tulviin ja myös hankkeiden toteuttamiskelpoisuutta. 2. RUUKINKOSKEN POHJAPADON VAIKUTUS VEDENKORKE- UKSIIN Ruukinkosken pohjapadolla on jonkin verran vaikutusta padon lähialueen vedenkorkeuksiin tulvavedenkorkeuksilla HW1/20 HW1/1000 (kerran 20 vuodessa kerran 1000 vuodessa toistuva tulvavesikorkeus). Mitä suuremmaksi tulva kasvaa, sitä pienemmäksi pohjapadon vaikutus jää (kuva 1). Kuva 1. Ruukinkosken pohjapadon vaikutus yläpuolisiin vesikorkeuksiin tulvatilanteissa HQ1/20 HQ1/1000. Ruukinkosken pohjapadon vaikutusta on arvioitu poistamalla pohjapato kokonaan HEC-RAS- virtausmallista. Pohjapadon vaikutus näkyy merkittävimmin kerran 20 vuodessa toistuvassa tulvatilanteessa (WS HQ1/20). Poistamalla pohjapato mallista, poiston vaikutus tasaantuu noin 10 km ylempänä olevalle Siikajoen sillalle mennessä (86 tie). Tästä on vielä matkaa noin 10 km Harjunnivan sillalle (kuva 2). Tarkastelussa pohjapatoa ei ole korvattu luonnonkynnyksellä, jollainen paikalla todennäköisesti on. Kynnyksen lisääminen pohjapadon tilalle pienentää vielä hieman laskennallista korkeuseroa, joka pohjapadon poistosta aiheutuu.

4 Kuva 2. Ruukinkosken pohjapadon poistamisen vaikutus yläpuolisiin vesikorkeuksiin tulvatilanteessa HQ1/20. Kerran 1000 vuodessa toistuvassa tulvatilanteessa (WS HQ1/1000) pohjapadon poistamisen vaikutus ei käytännössä näy edes padon läheisyydessä (kuva 3). Kuva 3. Ruukinkosken pohjapadon poistamisen vaikutus yläpuolisiin vesikorkeuksiin tulvatilanteessa HQ1/1000. Edellisen tarkastelun perusteella Ruukinkosken pohjapadolla ei ole vaikutusta tulvatilanteessa Mankilan alueen tulvavedenkorkeuksiin. Tulvaluukkujen lisääminen Ruukinkosken pohjapatoon ei täten vaikuttaisi Mankilan alueen tulviin.

5 3. BIFURKAATIO MUSTAJOKEEN Temmesjoen vesistöalueen pinta-ala on 1 181 km 2 ja järvisyysprosentti on 0,5. Vesistöalueen pääuoma, Temmesjoki, saa alkunsa Siikalatvalla sijaitsevasta Viirinevasta ja virtaa Tyrnävän ja Limingan kuntien läpi päätyen Liminganlahteen (kuva 4). Temmesjoen kokonaispituus on 73 km ja putouskorkeus on noin 100 m. Vesistöalueella virtaa kolme muuta merkittävää jokea: Tyrnävänjoki, Ängeslevänjoki ja Liminganjoki. Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki virtaavat Temmesjoen pohjoispuolella ja laskevat Temmesjokeen Limingassa 4-tien länsipuolella. Liminganjoki jakautuu alaosalla kahteen uomaan: Temmesjokeen laskevaan uomaan ja suoraan Liminganlahteen laskevaan uomaan. Järviä on Temmesjoen vesistöalueella erittäin vähän ja ne sijaitsevat sivujokien latvoilla. Vesistöalueella on ainoastaan yksi virtaaman ja vedenkorkeuden havaintoasema, joka sijaitsee Tyrnävänjoella ja joka on ollut käytössä vuodesta 1989. (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011) Kuva 4. Temmesjoen vesistöalueen 2. jakovaiheen valuma-alueet (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Tie 8090 rajoittaa Siikajoen tulvaveden pääsyä Temmesjoen vesistöön (kuva 5). Tarkastellun paikkatietoaineiston ja siinä olevien rumpu- ja silta-aineistojen perusteella tiessä ei ole yhtään aukkoa, josta vesi pääsisi tien alitse. Mikäli aineistossa on virhe ja rumpuja todellisuudessa esiintyy, virtaa vettä rummun kautta Temmesjoen vesistöön. Peruskartassa näkyy oja tien molemmin puolin. Toisaalta tie on toteutettu vedenjakajalle, jolloin kyseisen kaltainen tilanne on hyvin mahdollinen. Ennen tien rakentamista bifurkaatio Siikajoesta Mustajokeen ja edelleen Temmesjokeen on ollut mahdollinen.

6 Kuva 5. Hartaanselkä jakaa Siikajoen ja Temmesjoen vesistöalueet. Tie 8090 kulkee vedenjakajalla. Temmesjoen tulvavirtaamia on arvioitu SYKE:n (Suomen ympäristökeskus) vesistömallin simuloitujen virtaamien sekä Kaiteran nomogrammin avulla, koska varsinaista mitattua virtaamatietoa ei ole. Temmesjoen suualueen tulvavirtaama on SYKEn vesistömallin mukaan luokkaa MHQ 80 m 3 /s aikajaksolla 1960 2013 ja suurin tulvavirtaama on ollut noin 120 m 3 /s. Tarkastelemalla Kaiteran nomogrammia saadaan kyseiselle valuma-alueelle (käyttäen 100 mm lumen vesiarvon keskimääräistä maksimia) keskiylivalumaksi noin 95 l/s/km 2 ja tästä käyttämällä oheista taulukkoa (taulukko 1) saadaan kerran 20 ja kerran 100 vuodessa toistuviksi tulvavirtaamiksi: HQ 1/20 = 1,9 * 95 l/s/km 2 *1035 km 2 /1000 = 187 m 3 /s HQ 1/100 = 2,5 * 95 l/s/km 2 *1035 km 2 /1000 = 246 m 3 /s Taulukko 1. Eri toistumisaikoja vastaavat ylivalumat (Suomen ympäristökeskus 2007). Temmesjoelle tehdyn alustavan tulvariskiarvioinnin mukaan vesistöalueella on ollut useita tulvia, joiden haitalliset vaikutukset ulottuvat jokisuulle. Vahingoista ei ole tehty kuitenkaan selvityksiä. Suurimmat tulvat ovat sattuneet vuosina 1977, 1981, 1983, 1989, 1993 ja 2000. 1970-lukua edeltävistä tulvista ei ole tietoja. Laajimmat tulva-alueet vuoden 2000 ilmakuvien perusteella olivat: Temmesjoen alaosalla Liminganjoen ja pohjapadon välisellä alueella, Rahjo-ojan alaosalla, Ängeslevänjoen keskiosalla Ängeslevän kylän läheisyydessä sekä Ängeslevänjoen alaosalla.

7 Ilmakuvien perusteella tulva-alueilla on yksittäisiä rakennuksia ja myös laajoja peltoalueita. Vesistöalueella pelto-ojien ja purojen tulviminen on yleistä, mutta jokiuomissa tulva-alueiden merkitys on selvästi pienempi. Vuoden 2000 tulvan ilmakuvien perusteella vesistöalueella ei ole ollut merkittäviä vahinkoja, mutta kuvausajankohta ei ollut suurimman tulvan aikaan. Asutuksen ja rakentamisen lisääntyminen on voinut lisätä riskejä, vaikka pääasiassa rakentamista on pystytty 2000-luvulla ohjaamaan riittävän korkealle. SYKE:n vesistömallin mukaisesti vuoden 2000 tulvavirtaama Temmesjokisuulla olisi ollut noin 103 m 3 /s. Bifurkaatio Siikajoesta Temmesjokeen lisäisi tulvia ainakin Temmesjokisuulla (kuva 6), mutta myös Temmesjokivarressa on asutusta, johon lisävedellä voisi olla vaikutusta. Ala-Temmeksen (58.021) valuma-alueen pinta-ala on 107 km 2 ja vesistömallin mukainen keskimääräinen tulvavirtaama MHQ noin 12,5 m 3 /s. Kaiteran nomogrammilla laskettuna keskimääräinen tulvavirtaama MHQ on noin 12 m 3 /s ja kerran 100 vuodessa toistuva tulvavirtaama HQ 1/100 noin 30 m 3 /s. Vesistömallin mukainen suurin tulvavirtaama olisi ollut ajanjaksolla 1960 2013 37 m 3 /s. Mikäli näihin virtaamiin lisätään noin 50 m 3 /s Siikajoesta, virtaama jolla voidaan Mankilan alueen tulvia vähentää, niin Temmesjoen yläjuoksun vesimäärä moninkertaistuu ja tulvimista aiheutuu. Bifurkaation Siikajoesta Mustajokeen ja edelleen Temmesjokeen pitäisi olla hallittu ja se olisi toteutettavissa ainoastaan, jos Siikajoella on tulvatilanne, mutta Temmesjoella virtaamat olisivat vähäisiä. Koska vesistöalueet ovat vierekkäin, tällainen tilanne ei liene koskaan mahdollinen. Lisäksi toimenpide edellyttäisi huomattavia rakenteita, kuten kanava, silta, säätöluukut jne. Kuva 6. Temmesjoen valuma-alueen alustava tulvariskien arviointi sekä karkean tason tulva-alue (Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus 2011).

8 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Tulvaluukkujen lisääminen Ruukinkosken pohjapatoon ei vähennä Mankilan alueen tulvia. Luukuilla voisi olla hyvin vähistä vaikutusta aivan padon yläpuolisiin tulvavesikorkeuksiin yleisillä tulvilla. Nykyisin Siikajoesta ei virtaa tulva-aikana vettä Mustajoen kautta Temmesjokeen. Jotta Mankilan tulvia voitaisiin vähentää, olisi Siikajoesta poisjohdettava vesimäärä oltava noin 50 m 3 /s. Tulvaaikana näin suurta vesimäärää ei voida johtaa Temmesjokeen, jonka oma tulvavirtaama on luokkaa 30 40 m 3 /s. Lähteet: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. 2011. Tulvariskien alustava arviointi Temmesjoen vesistöalueella. POPELY/1/07.02/2011. 31.3.2011. 14 s. Suomen ympäristökeskus. 2007. Silta- ja rumpulausunnot. Luonnos oppaaksi. 20.12.2007. 48 s.