Perhonjoen alaosan yleispiirteiset tulvavaarakartat HW1/20 HW1/1000

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS Perhonjoen alaosan yleispiirteiset tulvavaarakartat HW1/20 HW1/ Insinööritoimisto Pekka Leiviskä Vauhtipyörä 4, Tyrnävä

2 ALKUSANAT 2 Tässä työssä laadittiin arvio Perhonjoen tulvavedenkorkeudesta alaosan suojaksi rakennettujen penkereiden kohdalla. Mallintaminen tapahtui Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta käyttöön saadulla virtaamamallilla. Hydrologisten virtaamatietojen arvioinnissa suurena apuna oli Susanna Airiola. Tapani Ruhanen yhdessä Tapani Hautalan kanssa toimitti runsaasti tietoa penkereiden rakenteista, silta-aukoista sekä muista vesistön hydrauliikkaan liittyvistä detaljeista. Karttaaineiston osalta arvokkaana apuna työskenteli Salla Korkiakangas. Lämpimät kiitokset kaikille projektissa mukana olleille!

3 3 SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT...2 SISÄLLYSLUETTELO YLEISTÄ VESISTÖALUEKUVAUS Vesistöalueen sijainti Hydrologia VIRTAAMAMALLIN KALIBROINTI Mallin rakenne Kalibrointi Maastoaineisto Metatietolomake LASKENTATULOKSET Tulvavirtaamat Ylittyvät pengerharjat Tulvauomat Fiskviken Väärabäcken Mallin yläosa TULVAKARTAT Merivesi HW1/ Väärabäckenin uoma TULVAVAARAKARTAT...18 LIITTEET...19

4 1 YLEISTÄ 4 Perhonjoen alaosan yleispiirteisten tulvavaarakarttojen laatimiseksi on tässä työssä hyödynnetty Kaitforsin ja Pelon välistä vahingonvaaraselvitystä varten laadittua virtaus/maastomallia. Sen maastoaineisto koostuu osin Alavetelin kunnan kaavakarttaaineistosta, ympäristökeskuksen vanhoista kuivatussuunnitelmien pellonkorkeustiedoista sekä reuna-alueiden osalta maanmittauslaitoksen peruskartan korkeuskäyristä. Pelon pohjapadon alapuolinen aineisto koostuu pääosin maanmittauslaitoksen korkeuskäyräaineistosta, jota on täydennetty eri kuivatushankkeiden osalta peltojen korkeustiedoilla. Aineiston käsittely on suoritettu maastomallin osalta Autodeskin Civil 3D 2008 versiolla. Poikkileikkaukset maastomallista sekä tulva-alueiden vedensyvyyksien karttapohjainen esitys on luotu Rivercad XP -ohjelmistolla. Tasaisen virtauksen laskenta eri tulvatilanteissa on suoritettu HEC-RAS versiolla. Tässä työssä käytetty korkeusjärjestelmä on N43 +. Muunnettaessa korkeustietoja N60+ järjestelmään tulee korkeuksiin lisätä +0,15 m. Tulvakarttojen poikkiviivoihin vedenkorkeudet on merkitty N60+ mukaisina.

5 5 2 VESISTÖALUEKUVAUS 2.1 Vesistöalueen sijainti Tässä työssä tarkastellaan Perhonjoen keskiosan järviryhmän alapuolella sijaitsevan Kaitforsin voimalaitoksen alapuoleista jokijaksoa merelle saakka. Perhonjoen vesistöalue on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Perhonjoen vesistöalue. (Kuva Länsi-Suomen ympäristökeskus 2007)

6 2.2 Hydrologia 6 Vesistöalueen alaosalla on kolme havaintopaikkaa, joissa on havaittu veden virtaamaa. Rimmin, Pelon ja Kaitforsin havaintoasemien sijainti ilmenee kuvasta 2. Lisäksi alueella sijaitsee uusi havaintoasema Lahnakoskella. Sen havaintoja on kuitenkin vain lyhyeltä aikajaksolta, joten kyseisiä tietoja ei tässä yhteydessä voitu hyödyntää. Kuva 2. Perhonjoen alaosan virtaamahavaintoasemat. Taulukkoon 1 on koostettu Kaitforsin, Pelon ja Rimmin asemien havaintotiedot. Liitteessä 1 on havaintoasemien havainnoista lasketut virtaaman toistuvuuskuvaajat. Taulukko 1. Havaintoarvojen perusteella lasketut eri toistuvuuden mukaiset virtaamat. Havaintopaikka F [km 2 ] Havaintojakso HQ1/20 HQ1/50 HQ1/100 HQ1/250 HQ1/1000 Kaitfors Pelo Rimmi

7 7 Kertoimet, joita käytettiin virtaamien laskemiseksi Perhonjoen eri osiin, on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Valuma-alueen koko suhteessa Kaitforsin (F = km 2 ) alueeseen. Havaintopaikka Valuma-aluekokosuhde Muuntokerroin [km 2 ] Perhonjoki, Kaitfors 2253/2253 1,0000 Perhonjoki, Pelo 2315/2253 1,0275 Perhonjoki, Rimmi 2408/2253 1,0688 Perhonjoki, Såkabäcken 2566/2253 1,1389 Perhonjoen alaosalta löytyy virtaamahavaintoja kolmelta eri havaintopaikalta. Havaintopaikkoja ovat Rimmi (F=2 408 km 2 ), Pelo (F=2 315 km 2 ) sekä Kaitfors (F=2 253 km 2 ). Aikajaksot eri havaintoasemilla sijoittuvat hydrologisesti erityyppisiin ajanjaksoihin. Rimmin havainnot ovat vuosilta eli osin ajalta, jolloin tekojärviä ei oltu vielä rakennettu. Pelon havainnot ovat vuosilta Tekojärvet oli rakennettu, mutta Perhonjoen keskiosan järviryhmää ei säännöstelty. Kaitforsin havainnot alkavat vuodesta 1983 eli aikana, jolloin koko säännöstelykapasiteetti on ollut käytössä. Pelon havaintojen HQ arvo (n. 380 m 3 /s) on virheellinen ja voi jonkin verran aiheuttaa virhettä ylöspäin toistuvuusanalyysissä. 1/20 ja 1/50 toistuvuuksilla on perusteltua käyttää Kaitforsin arvoja, koska on oletettavaa, että näillä toistuvuuksilla pystytään säännöstelyllä vielä tasaamaan tulvahuippuja. Sen sijaan harvinaisemmilla tulvilla (HQ1/100 - HQ1/1000) voidaan olettaa, että säännöstelytilavuus on käytetty loppuun ja säännöstelyllä ei pystytä leikkaamaan tulvahuippuja. Rimmin ja Pelon toistuvuusanalyysin tulokset ovat hyvin lähellä toisinaan. HQ1/100, HQ1/250 sekä HQ1/1000 arvot on tässä laskettu Pelon havaintoaseman avulla, koska ajanjaksolla oli tekojärvet rakennettuina, mutta järviryhmää ei vielä säännöstelty. Pelon havaintoaikajakso on kuitenkin aika lyhyt, jotta sillä voitaisiin täysin luotettavasti arvioida harvinaisia toistuvuuksia. Pääsääntöisesti toistuvuuskäyrää voidaan luotettavasti extrapoloida vain noin kaksi kertaa havaintojakson pituiselle ajalle. Siten tässä työssä laadittuja suurimpien tulvien virtaama-arvioita HQ1/250 ja HQ1/1000 ei voida pitää täysin luotettavina. Myös arvioon HQ1/100 virtaaman suuruudesta sisältyy epävarmuutta.

8 3 VIRTAAMAMALLIN KALIBROINTI 3.1 Mallin rakenne 8 Tässä työssä laskettiin HEC-RAS ohjelmistolla vedenkorkeudet Perhonjoen uomaan eri tulvavirtaamatoistuvuuksilla. Perhonjoen pääuoman osalle laadittu malli saatiin käyttöön ympäristökeskuksesta. Malli on aiemmin kalibroitu Kaitforsin lyhytaikaissäännöstelyä varten käyttäen enintään 48 m 3 /s virtaamia. pl yläpuolinen alue on laskettu Kaitforsin vahingonvaaramallilla. Tässä työssä osoittautui, että malliin kalibroitu karkeuskerroin ei soveltunut hyvin tulvavirtaamille ja karkeuskerroin jouduttiin muuttamaan tämän työn laskentojen suorittamiseksi. Lisäksi mallissa käytettyihin poikkileikkauksiin lisättiin peruskarttalehden/vanhojen maastomittaustietojen avulla tulva-alueen korkeustietoja, jotta tulvilla poikkileikkauksen virtausala olisi riittävä. Lisäksi mallia täydennettiin silloilla, pohjapadoilla sekä penkereillä. Laskennassa oli mukana Väärabäckenin sekä Vessi-Hakokurun penkereet. Lisäksi huomioitiin Skataforsin penkereen tausta tulvasuojattuna alueena. Jokivarressa on lisäksi lukuisia muitakin penkereitä joiden ylitse vesi virtaa. Näiden tausta-alueen osalta veden kastelema alue on huomioitu. Kuvassa 3 on mallin kaaviokuva. Vanhauoma +kalatie Kaitfors VL Vetilmossen Rimmin yp., 6b, 7, Honga- bäcken- Skatafors yms. Vessi- Hakokuru penger Väärabäcken penger Såkabäcken Skataforsin penger Meri, Fiskviken Meri, joen alaosa Kuva 3. Virtausmallin kaaviokuva.

9 3.2 Kalibrointi 9 Länsi-Suomen ympäristökeskukselta saadun mallin kalibroinnin testaaminen suoritettiin havaintoaineistoilla, jotka oli mitattu vuosina 1979 sekä Malli on kalibroitu Kaitforsin voimalaitosvirtaamavaihteluvälille. Taulukko 3. Kalibroinnin testauksessa käytetyt virtaamatiedot. Havaintopaikka pl Q = 253 m 3 /s HW N43 + [m] Q = 126 m 3 /s v N43 + [m] 192 Lahnakoski, 16,62 silta , , , , , Pelon silta 18, Tastin silta 24,79 Mallin laskentatulokset 126 m 3 /s virtaamalla on esitetty kuvassa 4. Laskentatulokset poikkeavat merkittävästi ylimmän havainnon osalta havaituista Perhonjoki_Kaitfors_meri Plan: Plan Perhonjoki Perhonjoki Legend WS v Crit v Ground OWS v Elevation (m) Main Channel Distance (m) Kuva 4. Aiemmin kalibroidun mallin laskentatulokset tulvavirtaamalla Q = 126 m 3 /s.

10 10 Kuvassa 5 on esitetty aiemmin lasketun mallin laskenta tulvavirtaamalla 253 m 3 /s. Lasketut vedenkorkeudet poikkeavat selvästi havaituista. Mallissa pienemmille virtaamille käytetty karkeuskerroin ei näytä oikein hyvin toimivan tulvatilanteissa. Lisäksi ilmeisesti poikkileikkaukset ovat ehkä liian lähelle uomaa mitattuja ja tulva-alue puuttuu Perhonjoki_Kaitfors_meri Plan: Plan Perhonjoki Perhonjoki Legend WS Crit Ground OWS Elevation (m) Main Channel Distance (m) Kuva 5. Aiemmin kalibroidun mallin laskentatulokset tulvavirtaamalla Q = 253 m 3 /s. Muuttamalla mallissa koko uoman karkeus aiemmasta vaihteluvälistä 0,020-0,100 koko välille arvoon 0,033 saadaan kuvien 6-7 mukainen tilanne. Havaitut arvot vastaavat hyvin laskettuja arvoja Perhonjoki_Kaitfors_meri Plan: Plan Perhonjoki Perhonjoki Legend WS v Crit v Ground OWS v Elevation (m) Main Channel Distance (m) Kuva 6. Muutettu karkeuskerroin arvoon 0,033 koko uomalle tulvavirtaamalla Q = 126 m 3 /s.

11 11 Kuvasta 7 havaitaan, että havaintoarvot ja laskettu arvo ovat jo paljon lähempänä toisiaan virtaamalla 253 m 3 /s. 30 Perhonjoki_Kaitfors_meri Plan: Plan Perhonjoki Perhonjoki Legend 25 WS Crit Ground OWS Elevation (m) Main Channel Distance (m) Kuva 7. Muutettu karkeuskerroin arvoon 0,033 koko uomalle tulvavirtaamalla Q = 253 m 3 /s. Jatkossa laskenta on suoritettu mallilla, jolla karkeuskerroin on koko uomajaksolla sama 0, Maastoaineisto Maastoaineisto koostuu vanhoista kuivatushankkeiden vaaituista peltokorkeuksista, peruskartan korkeuskäyristä sekä Kruunupyyn kunnalta käyttöön saaduista kaavakarttaaineistoista. Koska maastoaineistossa osa materiaalista on peruskarttapohjaista, on suositeltava esitellä aineisto vain yleispiirteisellä karttapohjalla käyttäen enimmäistarkkuutena mittakaavaa 1: Aineistorajat on esitetty kartalla liitteessä Metatietolomake Laskenta-aineiston osalta on laadittu metatietolomake. Lomake sisältää keskeiset tiedot lähtöaineistona käytetystä maastoaineistosta ja hydrologisista tiedoista. Metatietolomake on liitteenä 3.

12 12 4 LASKENTATULOKSET 4.1 Tulvavirtaamat Perhonjoki on säännöstelty vesistö ja säännöstelyajanjaksolla suurimmat havaitut virtaamat ovat olleet noin HQ1/50 suuruusluokkaa. Suuremmista virtaamista ei säännöstelyaltaiden rakentamisen jälkeen ole kokemuksia. Säännöstelyaltailla on arvioitu voitavan leikata tulvahuippuja noin HQ1/80 tulvantoistuvuuksiin saakka. Sen jälkeen tulvamaksimit kasvavat selkeästi suuremmiksi altaiden tulvaleikkauskapasiteetin loppuessa. Taulukkoon 4 on lihavoidulla merkitty virtaamat, joiden avulla on laskettu saman pystysarakkeen muut virtaama-arvot. Toistuvuuksille sarakkeissa HQ1/20 ja HQ1/50 on käytetty Kaitforsin toistuvuuskuvaajan mukaisia arvoja ja vastaavasti sarakkeissa HQ1/100, HQ1/250 sekä HQ1/1000 laskennassa on käytetty Pelon toistuvuuskuvaajan mukaisia virtaamia. Edellä mainittu jaottelu kahden eri virtaama-aikajakson käytöstä on perustettu ajatukselle, että säännöstelytoimenpitein on 1/20 ja 1/50 vuoden virtaamatilanne hoidettavissa säännöstelykapasiteetin avulla. Säännöstelyaltaiden tulvaa leikkaava tilavuus on vielä täysimääräisesti käytettävissä. HQ1/100 ja suuremmilla virtaaman toistuvuuksilla sen sijaan altaiden tulvanleikkauskapasiteettia ei voida täysimääräisesti enää hyödyntää. Suuremman toistuvuuden virtaama-arvot on arvioitu Pelon mittausaseman ajanjakson avulla. Pelon havainnot ovat ajanjaksolta, jolloin säännöstelyaltaat oli rakennettu, mutta järviryhmää ei vielä säännöstelty. Taulukko 4. Eri toistuvuuden mukaiset virtaamat Perhonjoen alaosalla. Virtaaman muutospaikka F [km 2 ] HQ1/20 HQ1/50 HQ1/100 HQ1/250 HQ1/1000 Perhonjoki, Kaitfors Perhonjoki, Pelo Perhonjoki, Rimmi Perhonjoki, Såkabäcken

13 Ylittyvät pengerharjat Toistuvuus, jolla tulvavesi ylittää pengerharjan arvioitiin ylä- ja alapään harjakorkeuden sekä vastaavan lasketun vedenkorkeuden avulla kyseisessä kohdassa. Taulukkoon 5 on koostettu tulvantoistuvuudet, joilla harja ylittyy. Taulukkoon lasketut arvot Perhonjoen vedenkorkeudesta on määritetty huomioimatta penkereen ylitse virtaavan veden määrään. Siten esim. ylempänä penkereen ylitse virtaavaa vesimäärää ei ole vähennetty pääuomasta. Ylitse virtaava vesimäärähän tarkasti ottaen alentaisi hieman tulvahuippua alempana pääuomassa ja jokin pengerjakso saattaisi säästyä kyseisellä virtaamalla ylivirtaukselta. Taulukko 5. Penkereen harja ja toistuvuus, jolloin vesi virtaa harjan ylitse. Penger Harjan korkeus N43 + [m] Perhonjoki pl Virtaaman toistuvuus, jolla harja ylittyy Väärabäcken 16, HQ1/100 Skatafors- 3,51-5, HQ1/100 Rimmi Rimmin yp. 6,04-6, HQ1/1000 oik. ranta Vessi- 7,16-9, HQ1/100 Hakokuru Vetilmossen 7,70-9, HQ1/ b. penger 5,10-5, HQ1/ penger 5,40-5, HQ1/100 Hongabäcken- 3,11-4, HQ1/100 Skataforsen Palofjärden o ja v 3,20-3, HQ1/ Tulvauomat Fiskviken Ylittäessään Skataforsenin oikean puolen penkereen veden virtaus suuntautuu kohti Fiskvikenin merenlahtea. Penkereen suojaaman uoman purkautuminen on arvioitu poistamalla penger, laatimalla maastomallista poikkileikkaukset ja laskemalla uoman purkautumiskäyrä penkereen sijainnin kohdalle. Kuvassa 8 on esitetty purkautumiskäyrä ilman pengertä.

14 14 Fiskviken Plan: Imported Plan Legend W.S. Elev 2.5 W.S. Elev (m) Q Total (m3/s) Kuva 8. Purkautuminen Skataforsenin penkereen kohdalta Fiskvikenin suuntaan eri vedenkorkeuksilla ilman pengertä Väärabäcken Väärabäckenin uoman suojaksi rakennettu penger suojaa aluetta virtaaman toistuvuudelle HQ1/50 asti. Suuremmilla toistuvuuksilla HQ1/100 - HQ1/1000 vesi alkaa virrata penkereen ylitse. Oheisessa kuvassa on esitetty purkautumiskäyrä Väärabäckenin uomaan. Vaarabacken Plan: Imported Plan 01 1/24/ Legend W.S. Elev 16 W.S. Elev (m) Q Total (m3/s)

15 15 Kuva 9. Väärabäckenin uomaan purkautuva vesimäärä eri vedenkorkeuksilla mikäli pengertä ei ole lainkaan. Purkautumiskäyrä Perhonjoen risteyskohdasta, noin 500 m penkereen yläpuolelta Mallin yläosa Laskentamallin yläosana käytettiin Kaitforsin voimalaitokselle laadittua muuttuvan virtauksen mallia. Yläosa yhdistettiin muun osan mallin poikkileikkauksen kohdalla. Kyseisessä kohdassa käytetty purkautumiskäyrä oli yläosan mallin alapuoleisena reunaehtona. Perhonjoki_Pelo_meri Plan: HQ20_ Legend W.S. Elev 19 W.S. Elev (m) Q Total (m3/s) Kuva 10. Kaitforsin voimalaitokselle laaditun vahingonvaaraselvitysmallin alapuoleinen reunaehtona käytetty purkautumiskäyrä kohdassa pl

16 16 5 TULVAKARTAT 5.1 Merivesi HW1/200 Meriveden vaikutus Perhonjoen alaosalla tarkasteltiin toistuvuudella HW1/200. Ympäristöoppaan 52 (Ollila 1999) "Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumisriskit ranta-alueille rakennettaessa" mukaan HW1/200 on Raahessa N60 + 1,57 m ja Pietarsaaressa N60 + 1,25 m. Painottamalla arvoja etäisyyksien suhteen saadaan Perhonjoen alaosalle korkeudeksi HW1/200 N60 + 1,33 m. Koska on erittäin epätodennäköistä, että suuri tulvatilanne sattuisi juuri samaan aikaan meriveden ollessa harvinaisen korkealla, tarkasteltiin tässä pelkän merivesikorkeuden vaikutusalueen rajaus Perhonjoen alaosan jokisuistossa korkeudella N60 + 1,33 m. Tarkastelussa on arvioitu meriveden vaikutus sekä Perhonjoen alaosan että Fiskvikenin lahden kohdalta leikkaamalla mallia mainitun korkeuden avulla. Liitteessä 4 on esitetty kuva meriveden kastelemasta alueesta. 5.2 Väärabäckenin uoma Perhonjoen kalataloudellisen kunnostussuunnitelman mukaan Väärabäckenin kautta virtasi ennen penkereen rakentamista tulvavesiä arviolta noin 50 m 3 /s. Rakennettuun penkereeseen on nykyisin toteutettu 2 kpl 500 mm rumpuputkia, joiden pohjat ovat korkeudessa N43 +13,05m sekä +12,20m. Kunnostetun penkereen harja on korkeudessa N ,10 m. Väärabäckenin uomaa laadittaessa on malliin sisällytetty 8-tien kohdalla Hongabäckenin silta (va=8 m, pohja= -1,1 m, tsv=+3,6 m) sekä rautatien aukot: Vessin ratasilta (va=6,0 m, pohja= +1,2 m, tsv=+5,6 m) ja Kolaojan ratasilta (va=6 m, pohja= +0,4 m, tsv=+5,8 m). Lisäksi virtaamissa huomioitiin rautatien osalta 1x1200 mm ja 2x1000 mm rumpuputket. Väärabäckenin penkereen suojaama alue tarkasteltiin siten, että Perhonjoen pääuoman vedenkorkeudet on laskettu päästämällä vesi ylittämään sekä Väärabäckenin että Vessi- Hakokurun penkereen ylitse. Vettä menee vain sen verran kuin pengerten ehjien harjojen ylitse pääsee. Näin saavutetaan maksimivedenkorkeus Perhonjoessa. Tämän mukaan on laadittu tulvavaarakartat Perhonjoen uoman läheisyydessä ja joen pohjoispuolen penkereiden suojaamat alueet. Väärabäckenin maksimin laatimiseksi on Väärabäckenin penger poistettu laskennasta korkeuteen 14,00 m saakka ja määritetty maksimivirtaamat Väärabäckenin uomaan. Hakokurun penkereen on oletettu murtuneen 250 m:n matkalta korkeustasoon 8,50 saakka. Murtuma-aukon virtaama ohjautuu Vääräbäckniin uomaan hieman Såkabäckenin yläpuolella. Lisäksi tulvatilanteessa on huomioitu Såkabäckenin valuma-alueelta (F=105,47 km 2 ) tuleva virtaama. Laskelmat Såkabäckenille on tehty Kuikkisenojan valuma-aluetta vertailuvesistönä käyttäen vuosijaksoa Väärabäckenin tulovirtaamat laaditun yläosan purkautumiskäyrän sekä Såkabäckenin tulovirtaaman osalta on esitetty taulukossa 6.

17 17 Taulukko 6. Väärabäckenin uomaan Perhonjoesta menevä virtaama eri tulvatoistuvuuksilla Tulvan toistuvuus Väärabäckeniin *) Såkabäckenistä Perhonjoki, risteyskohdan yläpuoli Hakokurun penkereen murtuma-aukosta HQ1/ HQ1/ HQ1/ HQ1/ HQ1/ *) Sisältää epätarkkuutta tarkan virtaaman osalta, koska virtaamamallin ylimmät poikkileikkaukset laadittu peruskartan korkeustiedoilla.

18 18 6 TULVAVAARAKARTAT Tulvavaarakarttojen laadinnassa on seuraavat keskeiset seikat huomattava: - alkuosan laskenta Kaitforsin VL - pl vahingonvaaramallin avulla - pl meri Perhonjoen mitatut poikkileikkaukset yhdistettynä tulva-alueiden osalta maaston korkeustietoihin - Väärabäckenin + Vessi-Hakokurun penkereiden ylitse menevä virtaama on pois pääuoman virtaamasta -> Perhonjoen maksimikorkeudet - Väärabäckeniin menevä maksimivirtaama on arvioitu laatimalla Vääräbäckenin uomaan virtaamamalli. Malli alkaa Perhonjoen penkereen yläpuolisen risteyksen kohdalta ja jatkuu edelleen Kåla- ja Hongabäckeniä myöten. Uomaan on lisätty Såkabäckenin tulovirtaama. Lisäksi virtaamatilanteissa HQ1/100 - HQ1/1000 Vääräbäckenin penkereen lisäksi Hakokurun penkereen on oletettu osittain murtuneen. - Perhonjoen siltojen kannet ovat kuivillaan kaikissa virtaamatilanteissa. - Tiestöt eivät kuvaudu oikein, koska teiden todellisia korkeuksia ei ole MML:n maastoaineistossa eikä peltokorkeusvaaitustiedoissa - Tulvavaarakarttojen poikkiviivoissa vedenkorkeudet on esitetty N60+ korkeusjärjestelmän mukaisina! Tulvavaarakartat merialueen HW1/200 osalta on esitetty liitteessä 4 ja HW1/20 - HW1/1000 on esitetty liitteissä 5-9.

19 LIITTEET Liite Kuva 11. Kaitforsin virtaaman toistuvuuskuvaaja. Kuva 12. Pelon virtaaman toistuvuuskuvaaja.

20 20 Liite 1.2 Kuva 13. Rimmin virtaaman toistuvuuskuvaaja.