Tekes projekti 40024 Yrityksen maksukyky ja strateginen johtaminen Tutkimusraportti aiheesta Velkojien oikeussuojan toteutuminen yrityssaneerauksen

Tekes projekti 40024 Yrityksen maksukyky ja strateginen johtaminen Tutkimusraportti aiheesta Velkojien oikeussuojan toteutuminen yrityssaneerauksen valvonnassa Jenny Väyrynen 30.6.2009

Sisällysluettelo 1 Johdanto 1 1.1 Taustatietoa tutkimukselle.1 1.2 Tutkimusongelma..3 1.3 Lähestymistapa ja rajaus 3 2 Lomakkeet 4 2.1 Valvojien vastaukset..4 2.1.1 Valvontaa kohdistuvat odotukset 5 2.1.2 Valvonta käytännössä..7 2.1.3 Valvonnan mahdolliset kehityssuunnat.12 2.1.2 Valvojan oikeus saada tietoa.15 2.2 Velallisten vastaukset 17 2.2.1 Valvontaan kohdistuvat odotukset.18 2.2.2 Valvonta käytännössä.20 2.2.3 Valvonnan mahdolliset kehityssuunnat..22 2.3 Velkojien vastaukset.26 2.3.1 Asiakassuhteen ylläpitäminen 27 2.3.2 Valvontaan kohdistuvat odotukset.28 2.3.3 Valvonta käytännössä.29 2.3.4 Valvonnan mahdolliset kehityssuunnat..31

1 Johdanto 1.1 Taustatietoa tutkimukselle Notkahdus joka iski Suomen talouselämään 90-luvun alussa, kohdistui erityisen vahvasti yrityksiin. Huomattiin, että myös pohjimmiltaan elinkelpoiset yritykset, joilla oli vankka kokemus takanaan, haettiin tai hakeutui konkurssiin. 1 Vaikka talouskriisi iski ensin yrityksiin, johti tämä siihen että talouskriisi vaikutti myös yksityishenkilöiden talouteen kun työpaikkoja vähennettiin tai lakkautettiin konkurssien myötä. Moni työntekijä jäi työttömäksi joka oli taas omiaan lisäämään yksityishenkilöiden maksuvaikeuksia. Tässä vaiheessa Suomen valtio oli tehtävä jotain jotta paha noidankehä katkeaisi. Laki yrityksen saneerauksesta säädettiin ripeään tahtiin ja laki astui voimaan 8.2.1993. Lain voimaantulovuonna yrityssaneeraus on tähän asti ollut kaikkein suosituin, jolloin pantiin vireille 572 yrityssaneerausta. 2 Tämän jälkeen ja ehkä juuri sen takia kun saneerausta käytettiinkin niin vilkkaasti, huomattiin säädetyssä laissa olevan puutteita joita on sitten myöhemmin yritetty korjata. Yrityssaneerauslaki uudistettiinkin suurilta osin vuonna 2007 tarkoituksena korjata ne pykälät jotka olivat aiheuttaneet enimmät ongelmat ja vilkkaimmat keskustelut. 3 Yrityssaneerauksen pyrkimyksenä on elinkelpoisten yritysten terveyttäminen jotka jostain syystä ovat ajautuneet maksuvaikeuksiin. 4 Saneerausmenettely eroaa konkurssista siinä että saneerauksessa yrityksen korkeampaa jatkamisarvoa voidaan hyödyntää ja näin ollen saadaan korkeampi arvo yritykselle. Yrityksen jatkamisarvo ei välttämättä kaikissa tilanteissa ole korkeampi kuin rahaksimuuttoarvo mutta yleensä asia on näin. Saneerauksessa velkojilla on useasti myös suurempi mahdollisuus saada enemmän saataviaan katetuksi kuin konkurssissa. 5 1 Kavanterä 1993, s. 12 2 Tilastokeskus, vireille pantujen saneerauksien lukumäärää pidetään luotettavampana kuin yrityssaneerausten hakemusmäärää. Tämä perustellaan sillä että hakemuksia voi olla monta yhden yrityksen kohdalla kun sekä velallisella että velkojalla on itsenäinen oikeus hakea yrityssaneerausta. 3 Vuoden 2007 uudistuksessa selvennettiin lain 63a. Aikaisemmin oli hyvin epämääräistä milloin velkoja sai vaatia oikeutta lisäsuoritukseen. Uudistuksessa haluttiin välttää tällaiset ongelmat ja määrättiin että vahvistetussa saneerausohjelmassa on määriteltävä oikeus lisäsuoritukseen. Lisäksi lain perusteluissa todettiin että haluttiin selventää lakia niin että yritysten valikoituminen ja ohjautuminen yrityssaneerausmenettelyyn tapahtuisi entistä nopeammin, HE 185/2006 vp 4 Koskelo 1994, s.6 5 Kavanterä 1993, s.14.

Saneerauksen onnistuminen on monesta tekijästä riippuvainen. Ensiksi ja ehkä myös kaikkein tärkein on itse yritys. Yritystoiminnan on itsessään oltava kannattava jotta yrityksellä olisi mahdollisuuksia selvitä maksuvaikeuksista ja tulevista haasteista maksuvaikeuksien jälkeen. 6 Toiseksi on selvittäjän pystyttävä arvioimaan yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyisyyttä sekä laatia realistinen saneerausohjelma yritykselle. 7 Haasteet eivät toki lopu tähän vaikkakin YrSanL 77 4 mom. mukaan muodollinen saneerausmenettely päättyy kun saneerausohjelma vahvistetaan tuomioistuimessa. Vahvistamisen jälkeen yritys, eli velallinen noudattaa maksuohjelmaa ja tekee ohjelman mukaiset suoritukset velkojille. Ajatus että saneeraus loppuu ohjelman vahvistamiseen, tuntuu hullunkuriselta. Maallikon ajattelumaailmaan sopien itse saneerauksen tulisi olla sitä kun todelliset suoritukset veloille alkavat kertyä. Velkojien turvaksi on järjestetty mahdollisuus saada tietoa siitä miten maksuohjelma etenee. Suoritteiden valvomiseksi voidaan määrätä valvoja jonka tehtävä yrityssaneerauslain mukaan on valvoa ohjelman toteutumista. Mitä tämä valvonta sitten käytännössä on, ei ilmene lakitekstistä. Valvonnan aktiivisuus taikka passiivisuus on riippuvaista kyseisen tapauksen valvojaksi määrätystä henkilöstä. Lain antama vähimmäismääräys tuo velvoitteen valvojalle raportoida puolivuosittain velkojille ohjelman etenemisestä jollei saneerausohjelmasta muuta johdu.( YrSanL 61 ) Puolivuosittain on suhteellisen pitkä aika kun ajatellaan nykyistä talouselämää jossa käänteet ovat nopeat ja jonkin asian olemassaolo taikka olemattomuus voi olla hetkestä kiinni. 8 Maallikolle yrityssaneerausmenettely mahdollisineen velan leikkauksineen voi vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta menettelyltä. Velkojat saattavat vieroksua jossain määrin menettelyä ja yrityksen asiakkaalla voi olla epävarma olo, onko enää ketään jäljellä hoitamassa esim. takuuhuoltoa jos ongelmia ilmenee? Koska saneerausmenettely on ajallisesti pitkä prosessi, on tärkeää säilyttää luottamus edellä mainittujen ryhmien kohdalla. Velkojien tosiallista turvaa ajatellen prosessin edetessä avainhenkilön asemaa pitää hallussaan valvoja. Valvojan tehtäväksi kun on jäänyt ohjelman toteutuksen seuranta. Mikä voisikaan olla parempi etu velkojille ja tosiasiallinen oikeudellinen turva kun se että velallinen maksaa ohjelman mukaiset maksut? 6 Koulu 1997, s.88 7 Ibid, s.127 8 Paljon uutisoitu tapaus Rakennusliike Henry Kataja Oy:n kassakriisi ja yrityksen hakeutuminen saneeraukseen on saanut paljon ja nopeita käänteitä aikaiseksi. HS 18.1.2009

1.2 Tutkimusongelma Tutkimusongelma, johon syvennytään pohjautuu yrityssaneerausohjelman vahvistamisen jälkeen olevaan valvontaan. Kysymykset joihin keskitytään, ovat seuraavanlaisia: Minkälaiseksi valvonta on muodostunut käytännössä ja onko se sellaista jota lainsäätäjä alkuun ajatteli sen olevan? Onko olemassa eri valvontatapoja ja miten ne toteutetaan? Kuinka valvonta toteutetaan velkojan oikeussuojaa huomioiden? Velkojan oikeussuojalla tarkoitetaan tässä tilanteessa oikeutta saada vahvistetun saneerausohjelman mukaisen maksun turvatuksi ja näin ollen suorituksen velalle. Oikeussuoja-määritelmä on leveä ja siihen sisältyy monta eri käsitystä tilanteesta riippuen. Tässä tilanteessa tämän raportin aikana tarkoitetaan kuitenkin aina velkojan oikeutta maksun saantiin. 1.3 Lähestymistapa ja rajaus Koska raportin tarkoitus on tutkia minkälaiseksi valvonta on muotoutunut ja kuinka velkojan oikeussuojaa toteutetaan valvonnassa, on tiedon saamiseksi käytetty e-lomake kyselyä, joka on elektronisesti täytettävä lomake. Tämä lomake on pienin eroin lähetetty kolmelle eri ryhmälle. Ryhmät ovat edustaneet valvojana toimineen tai parhaillaan toimivia henkilöitä, velkojia ja velallisia. Kaksi ensimmäistä ryhmää voidaan ajatella itsestään selvänä kun taas kolmas voi aiheuttaa hämmennystä. Kolmas ryhmä on kuitenkin mielenkiintoinen lisä sillä sen avulla voidaan saada yrittäjän näkökulma mukaan. Yrittäjän mielipiteet ovat siinä määrin tärkeitä sillä valvonta kohdistuu juuri yrittäjän toimiin ja toimintaan. Aihealueen ulkopuolelle rajataan ne tapaukset jolloin on vapaaehtoisesti hakeuduttu saneerausmenettelyyn. Tällainen vapaaehtoinen saneerausmenettely ei ole julkinen ja hyvin paljon riippuvainen mitä yksittäisessä tapauksessa sovitaan. 9 Tämän takia ei ole mielekästä käsitellä vapaaehtoista saneerausmenettely kun sovellettavat säännökset vaihtelevat tapauksittain. Saneerausmenettelyä ei myöskään käsitellä muilta osin kuin juuri valvontaosiota. Kaikki se toiminta mikä johtaa saneerausohjelman vahvistamiseen jää toisin sanoen aiheen ulkopuolelle. 9 Koulu 2007, s. 5

2 Lomakkeet Lomakkeet suunnattiin kolmelle eri kohderyhmälle, koska kohderyhmät olivat osaltaan erilaisia, ei tutkimuksessa käytetty samaa lomaketta kaikille kohderyhmille. Kuitenkin lomakkeisiin sisältyvät samanlaisia kysymyksiä jo senkin takia että saataisi verrattavuus lomakkeiden välillä. Lomakkeen kysymykset jakautuivat kolmeen osioon. Alun perustietokysymysten jälkeen, oli tarkoitus selvittää minkälaisia odotuksia kohderyhmillä oli valvontaa kohtaan. Tämän jälkeen seurasi osio, jonka tarkoitus oli selvittää kuinka valvontaa toteutetaan, käyden läpi yhteydenottojen määrä ja minkälaista yhteydenottoa. Lomake käsitteli myös selonteko-raporttia jotta selkiintyisi kuva siitä mitä se yleensä sisältää, yrityssaneerauslaissa kun ei tarkempaa sisältöä ole selonteko-raportille määritelty. Tähän osioon sisältyi myös kysymys, jonka tarkoituksena oli selvittää, minkälaista valvonta on, onko se juuri sellaista miksi se vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. Tämä kysymys oli perusteltua esittää siltä kannalta että tulisi tietoa siitä, kuinka valvojat seuraavat vahvistettua saneerausohjelmaa, tekevätkö he enemmän, vähemmän vai juuri sen mitä vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin valvonnan olevan. Kysymys esitettiin kaikille kolmelle kohderyhmälle. Valvonta käytännössä-osion jälkeen seurasi valvonnan mahdolliset kehityssuunnat. Väitteillä haluttiin tutkia mitä kohderyhmät kokevat valvonnassa olevan toimivaa, mitä olisi syytä parantaa ja mitkä mahdolliset kehitysideat ei saa tukea. Väitteet jota käytettiin lomakkeissa pohjautuvat alan kirjallisuuteen jossa mm Risto Koulu on antanut paljon vaikutteita, väitteitä haettiin myös lainsäädännöstä sekä lain esitöistä sekä jonkun verran ulkomaisesta lainsäädännöstä. Palataan lomakkeiden erilaisuuteen eri kohderyhmien kohdalla jäljempänä esiteltäessä ryhmien tuloksia. Runko lomakkeilla on kuitenkin tämä yllä esitetty malli. 2.1 Valvojien vastaukset Vastaajaksi valittiin henkilöitä, jotka tiedettiin hoitaneen valvojan toimia, sekä Suomen Asianajajaliiton kotisivuilta ne asianajajat joilla oli eritysosaamisalueena yrityssaneeraus. Kyselyjä lähetettiin kaiken kaikkiaan 235 josta vastauksia tuli 26. Suuri osa kyselyn kohteeksi

valittujen joukossa osoittautuivat kuitenkin sellaisiksi joilla ei ollut kokemusta yrityssaneerauksen valvonnasta. Tämä johtunee siitä että suuri osa mahdollisista vastaajamääristä valittiin Suomen asianajajaliiton kotisivuilta yrityssaneeraus-hakukriteerillä ja tämä ei välttämättä pitänyt paikkansa juuri valvonnan kohdalla. Tämän takia todellinen kohdepiiri kyselylle lienee lähempänä 130 180 vastaajaa. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien vastaajien koulutus on oikeustieteellinen. Kokemuksen taso vaikuttaa ensi näkemältä suurelta. Vastaajien kesken 46 % on toiminut valvojana yli 9 vuotta. Seuraavaksi suurin ryhmä muodostaa ne valvojat jotka ovat toimineet valvojana 3-6 vuotta, 23 % vastaajista on toimineet valvojana 1-3 vuotta ja ainoastaan 3,8 % vastaajista on toiminut valvojana 6-9 vuotta. Pitkän ajallisen kokemuksen omaavien suuri määrää johtunee siitä yksinkertaisesta seikasta että saneerausohjelmat vahvistetaan useastikin aika pitkälle ajanjaksolle jolloin kokemusta helposti kertyy. Toisaalta tulos kertoneen myös sen että kyselyyn ovat vastanneet sellaiset vastaajat jotka ovat olleet pitkään mukana ja osa varmasti ihan yrityssaneerauslain voimaantulosta asti. Seuraava kysymys, jonka tarkoitus oli tarkentaa kokemusta enemmän, olikin asetettu niin että vastaajien tuli arvioida kuinka monessa eri yrityssaneerauksen valvonnassa he olevat olleet valvojana. Suurin ryhmä muodostuu niistä vastaajista jotka ovat olleet valvojana alle viidessä yrityssaneerauksessa (35 %). Seuraavaksi suurin ryhmä on valvonut alle 10 tapausta (27 %). Suurin osa vastaajista jotka olivat toimineet valvojana yli 9 vuotta, piti myös hallussaan yrityssaneeraustapausten määrällistä enemmistöä. Vastaajien kesken löytyi vain yksi jolla oli kokemusta yli 40 yrityssaneeraustapauksesta. Kukaan vastaajista eivät valinneet vaihtoehdoista alle 40 tapausta, vaan seuraava ryhmä joka muodostui, oli sitten ne 12 % vastaajista, joilla oli kokemusta alle 30 yrityssaneerauksesta. 2.1.1 Valvontaa kohtaan kohdistuvat odotukset Seuraavien väitteiden tehtävä oli selvittää minkälaisena valvojat itse kokevat valvonnan olevan. Jotain mielipidejakoa esiintyy joidenkin väitteiden kohdalla. Suurin osa vastaajista (81 %) olivat sitä mieltä että valvonta on toiminta joka valvoo että velallisyritys tekee ohjelman mukaiset suoritukset velkojille. Yllätyksenä seuraava väite olikin jo aiheuttanut selvästi enemmän hajontaa ryhmässä. Vastaajista 19 % olivat samaa mieltä siitä että valvonnassa tulee aktiivisesti seurata yrityksen liiketoimintaa. Melkein samaa mieltä olivat 23 % kun taas isoin ryhmä muodostui niistä vastaajista jotka eivät osanneet sanoa (35 %).

Melko eri mieltä olivat 19 % vastaajista. Täysin eri mieltä oli yksi vastaaja. Tulos kertoneen sitä ettei valvojat ole ihan varmoja siitä miten heidän kuuluisi suorittaa valvonta ja kuinka paljon he voivat puuttua asioihin. Tulos voi myös johtua siitä että valvojat kokevat että heidän täytyy säilyttää riippumattomuus osapuoliin niin kuin yrityssaneerauslaissa säädetään ja sen takia olevat ehkä hiukan varovaisia vastaamaan liian jyrkästi väitteeseen. Seuraavan väitteen oli tarkoitus selvittää reagoivatko valvojat siihen jos huomaavat että liiketoiminnassa on kannattamattomia osa-alueita. Väitteeseen " Valvonnassa annetaan ohjeita siitä mitä toiminnassa on kannattamatonta" oli 50 % vastaajista sitä mieltä, ettei valvonnan kuulu puuttua sellaisiin seikkoihin (23 % täysin eri mieltä ja 27 % melko eri mieltä). 19 % vastaajista ei ottanut kantaa kysymykseen ja 27 % olivat melko samaa mieltä että valvonnassa on annettava ohjeita siitä mitä on kannattamatonta liiketoiminnassa. Ainoastaan yksi vastaaja tuki väitettä täysin. Vastaukset kertovat sitä että suomalaisessa valvonnassa ei haluta ottaa neuvon-antaja roolia. Toisaalta taito arvioida jonkun osa-alueen kannattavuutta ei välttämättä onnistu oikeustieteen osaamisella vaan tähän täytyisi olla myös taloudellista taitoa jonka takia voisi olla paikallaan käyttää konsulttia näissä asioissa. Onnistuneen yrityssaneerauksen kannalta on kuitenkin oleellista että saadaan vanhat huonot toimintatavat muutettua paremmiksi jotta myös yritystoiminta tervehtyisi ja vältyttäisi vanhojen virheiden toistamisesta. Valvontaa pidetään kuitenkin oleellisena osana onnistunutta yrityssaneerausta. Vastaajista 27 % olivat täysin samaa mieltä. 38 % olivat melko samaa mieltä kun taas 23 % vastaajista oli melko eri mieltä ja 8 % olivat täysin eri mieltä. Ainoastaan yksi vastaaja ei osannut sanoa kantaansa. Suurin osa vastaajista on siis sitä mieltä että valvonnalla on selvä paikka yrityssaneerauksen onnistumisen kannalta, suhteellisen iso osa vastaajista on kuitenkin melko eri mieltä. Tämä johtunee siitä että monesti selvittäjää pidetään ratkaisevana tekijänä yrityssaneerauksessa, niin kuin yksi vastaajista totesi vapaan kommentin kentässä, että huonolla valvonnalla voidaan pilata hyvä ohjelma, kun taas hyvällä valvonnalla ei voida pelastaa huonoa ohjelmaa. 2.1.2 Valvonta käytännössä Valvontakulttuuriin selvittämiseksi kysyttiin ensin vastaajilta selonteko-raportista. Ensimmäinen kysymys kuulu että kuinka useasti valvojat antavat selonteko-raportin

velkojille. Vaihtoehtoina vastaukselle oli saneerausohjelman mukaisesti tai useammin. Suurin osa vastaajista noudattaa vahvistettua saneerausohjelmaa selonteko-raportin annolle (92 %). Kuitenkin vastaajista kaksi valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon jolloin haluttiin että he vastaisivat kuinka useasti. Toinen vastaajista vastasi tarpeen vaatiessa kun taas toinen vastasi jopa monta kertaa kuussa. Useastihan selvittäjänä ollut henkilö jatkaa valvojana jolloin hän saa yleensä määritellä valvonnan sisällön ohjelmaa vahvistettaessa. Todennäköisesti tämän takia vastaukset tukivat tätä kantaa. Selonteko-raportin antaminen velkojalle voisi hyvin kuvitella tarvitsevan joustavaa määritystä milloin se annetaan. Välillä tulee varmastikin sellaisia tilanteita kun on tarpeen seurata hyvin tiuhaan tahtiin velallisen toimintaa ja raportoida siitä velkojille, kun taas välillä on varmasti rauhallisempia jaksoja. Seuraavaksi oli tarkoitus selvittää mitä valvojat sisällyttää selonteko-raporttiin. Väitteeseen "selonteko-raportti on lyhyt kuvaus siitä miten velallinen on selviytynyt tähän menneessä erääntyneistä saatavista" vastasi 27 % olevan täysin samaa mieltä ja melko samaa mieltä olivat 35 %. Melko eri mieltä oli 23 % vastaajista ja täysin eri mieltä oli 15 % vastaajista. Vastaajista 27 % pitivät tilinpäätöstä selonteko-raportin tärkeimpänä lähteenä. Melko tärkeänä tilinpäätöstä pitivät 31 %. Melko eri mieltä olivat 23 % ja täysin eri mieltä 12 %. Kantaansa eivät osanneet sanoa 7 % vastaajista. Tällä väitteellä haluttiin selvittää minkä verran valvojat sisällyttävät raportteihin muuta kun tilinpäätösten tulkintaa. Vastauksien perusteella voitaneen päätellä että tilinpäätöksellä on hyvinkin merkittävä rooli selonteko-raportin kirjoittamisessa. Tilinpäätöksestä saadut tiedot kertovat lähes poikkeuksetta jo tapahtuneista asioista ja vaikka tilinpäätöksestä voi ennustaa joitakin tietoja tarvitaan siihen jo suhteellisen paljon taloudellista osaamista minkä vuoksi haluttiin selvittää kuinka paljon valvojat keskittyvät tulevaisuuteen selonteko-raporttia tehtäessä. Väitteeseen Selonteko-raportti sisältää arvion yrityksen kyvystä selviytyä tulevista suorituksista vastasi 23 % vastaajista olevansa täysin samaa mieltä ja melko samaa mieltä olivat 43 %. Kantansa ei osannut sanoa 12 % vastaajista kun taas 15 % oli melko eri mieltä ja 8 % täysin eri mieltä. Velkojan näkökulmasta tämä on varmasti mielenkiintoinen seikka sillä jo tapahtuneet suoritukset näkyvät jo velkojan tilillä eikä niiden toistaminen raportissa välttämättä ole mielenkiintoista. Sen sijaan tuleva suoritus ja yrityksen tulevaisuudennäkymät ovat varmastikin arvokasta tietoa velkojalle.

Vastaajilla oli mahdollisuus kommentoida selonteko-raporttia vapaasti josta neljä vastaajaa käytti tilaisuutta hyväksi. Selonteko on informaatiota tapahtuneesta ja tulevasta velkojille, mutta myös velalliselle käyttökelpoista tietoa, mikäli selonteko tehdään laajana. Yleensä kerran vuodessa on tarve tehdä laajempi selonteko, väliselonteko voi olla suppeampi. Liian syvälle ei pidä mennä, koska valvoja ei voi ryhtyä ohjaamaan ja johtamaan yritystä. Olennaista on antaa velkojille tarpeellinen informaatio. Jos liikesuhde jatkuu velkojia kiinnostanee vanhoja jako-osuuksia enemmän uusien saamisten turvaaminen. Siksi informaatiolla on merkitystä velkojien suhtautumiseen ja mahdollisuuksiin reagoida. Tärkeintä mielestäni on kokonaiskuvan antaminen, ongelmallista on liikesalaisuuksien rajaaminen Selonteossa pitää tuoda esiin kaikki velkojien kannalta keskeiset asiat yrityksen liiketoiminnan ja hallinnassa. Selonteko pitää sisältää myös muuta kun että ohjelmanmukaiset maksut on suoritettu. Seuraavaksi kysely sisälsi osion jossa haluttiin selvittää kuinka valvojat omissa valvonta tapauksissa toteuttavat valvonnan, eli valvontatapa. Ensimmäisen väitteen tehtävä on selvittää antaako valvojat neuvoja yrityksille liiketoimintaan liittyvissä asioissa. Ainoastaan yksi vastaaja on täysin samaa mieltä ja melko samaa mieltä on 38 % vastaajista. 15 % vastaajista ei ottanut kantaa, melko eri mieltä oli 27 % vastaajista ja täysin eri mieltä oli 15 % vastaajista. Vastauksiin on varmastikin painanut taas riippumattomuus-kriteeri kun monet vastaajat pitävät sitä tärkeänä että riippumattomuus osapuoliin säilyy (46 % erittäin tärkeänä ja 27 % melko tärkeänä). Seuraava väite onkin jo vähän ristiriidassa aikaisempaan väitteeseen jota esitettiin kyselyn alussa koskien neuvonantamista yritykselle kannattamattomasta liiketoiminnasta. Kun valvonta tapani osiossa esitettiin väite huomautan velallisella kannattamattomasta liiketoiminnasta olivat 23 % vastaajista täysin samaa mieltä ja 38 % melko samaa mieltä. 12 % vastaajista ei ottanut kantaa ja melko eri mieltä oli 23 %. Ainoastaan yksi vastaaja oli täysin eri mieltä. Ristiriitaisuuden voi selittää käytetty sanamuoto väitteissä. Aikaisemmassa väitteessä käytettiin muotoa annetaan neuvoja kun taas jälkimmäisessä huomautan joka on sanamuodoltaan neutraalimpi kuin edellinen. Neuvonantajan-rooliin astuminen saattaa

vaarantaa riippumattomuutta kun taas huomauttaminen ei välttämättä sitä tee. Tuloksista huomaa myös sen, että suurin osa vastaajista jotka olivat negatiivisia ensimmäisen väitteen kohdalla, ovat huomattavasti positiivisempia toisen väitteen kohdalla. Lähes poikkeuksetta ovat ne vastaajat jotka olivat täysin eri mieltä tai melko eri mieltä ensimmäisen väitteen kohdalla olleet täysin samaa mieltä tai melko samaa mieltä jälkimmäisen väitteen kohdalla. Seuraavaan väitteen olikin tarkoitus selvittää mitä valvojat painottavat valvontaa suorittaessa. Väitteeseen tärkeintä on, että velallinen suorittaa ohjelman loppuun vastasi 31 % vastaajista olevansa täysin samaa mieltä ja 38 % melko samaa mieltä. 15 % ei ottanut kantaa, 8 % melko eri mieltä ja 8 % täysin eri mieltä vastaajista. Tähän väitteeseen kiteytyy todennäköisesti koko valvonnan perimmäinen ajatus pohjautuen yrityssaneerauslakiin. Suurin osa vastaajista on ollut samaa mieltä. Erimielisyydet voitaneen selittää sillä, että jotkut vastaajat ovat todennäköisesti ajatelleet, ettei saneerausohjelmaa tule suorittaa loppuun hinnalla millä hyvänsä ja se on keskeytettävä jos ongelmat vaikuttavat kohtuuttomilta. Valvojalla on samanlainen oikeus osallistua velallisyrityksen johdon kokouksiin kun selvittäjällä on. Kyselyn perusteella valvojat eivät ole kovin innokkaita käyttämään tätä mahdollisuutta hyväksi. 8 % vastaajista osallistuu säännöllisesti johdon kokousiin ja 27 % vastaajista osallistuu melko useasti. Yksi vastaaja ei ottanut kantaa kysymykseen. 31 % vastaajista ei osallistu johdon kokouksiin ja 31 % eivät juuri ikinä osallistu. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, vaatii yrityssaneeraus sekä taloudellista että juridista osaamista. Tämän takia oli oleellista tutkia minkä verran valvojat turvautuvat asiantuntijoihin. 23 % vastaajista käyttää hyväkseen asiantuntijoita ja 31 % melko useasti. 8 % vastaajista ei ottanut kantaa kysymykseen kun taas 23 % vastaajista oli sitä mieltä että käyttävät melko harvoin asiantuntijaa hyväksi. 15 % vastaajista ei käytä hyväkseen asiantuntijoita valvonnassa. Tulokset kertovat että asiantuntijoita käytetään melko hyvin valvontatapauksissa. Asiantuntijan käyttö lisääntyy hyvin todennäköisesti jos on suurempi velallisyritys kyseessä. Seuraavan väitteen oli tarkoitus tutkia kuinka pitkällä tähtäimellä valvojat tehtävään keskittyvät. Väitteeseen Tärkein tehtäväni on, että velallinen huolehtii nyt erääntyvästä saatavasta vastasi 19 % vastaajista olevansa täysin samaa mieltä ja 19 % melko samaa

mieltä. 16 % vastaajista ei ottanut kantaa, kun taas 42 % vastaajista oli melko eri mieltä. Ainoastaan yksi vastaaja oli täysin eri mieltä. Valvontatapani-osion loppuun esitettiin kysymys jonka tarkoituksena oli selvittää kuinka valvojat toteuttavat sitä valvontaa mitä vahvistetussa saneerausohjelmassa määrättiin. 62 % vastaajista vastasi että heidän valvonta on juuri sellaista miksi se vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. 38 % vastaajista vastasi että tekevät enemmän kun mitä vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. Yksikään vastaaja ei valinnut vaihtoehdokseen että tekevät vähemmän kun mitä vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. Jos vastaaja valitsi että tekee enemmän, pyydettiin heitä tarkentamaan vastausta miksi he niin tekevät ja mihin he katsovat toimivaltansa perustuvan. Ihan kaikki vastaajat eivät ole tätä kohtaa huomanneet täyttää, tässä niiden mielipiteet jotka huomasivat kohdan. Enempien velkojille syntyvien vahinkojen välttämiseksi eli lisävelkaantumisen estämiseksi on velallista pidettävä silmällä ja kurissa Käytännön kokemukseen: saneeraus onnistuu paremmin, kun valvoja on aktiivinen ja ottaa kantaa asioihin velkojien intressit huomioon ottaen. Lähinnä tilinpäätösten kevyt analysointi ja niistä ilmenevien keskeisten toiminnan kannattavuuteen ja oman pääoman tilaan liittyvien seikkojen informointi suppeasti selonteon yhteydessä Tavoitteeni on saada yritys terveeksi, ei pelkästään sitä että saneerausvelat on saatu maksettua. Toimin valvojan roolin asettamilla reunaehdoilla ja jos tarve vaatii, niin mieluummin menetän hiukan riippumattomuuttani kun yrityksen. Tiiviiseen yhteistyöhön päävelkojien kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä velallisen organisaation, johdon ja omistajien kanssa Jos yritys ajautuu uuteen kriisin ohjelman aikana on oltava mukana yrityksen toiminnassa. Nimenomaan kriisitilanteissa teen enemmän. Kysymykseen jos valvonta poikkea yrityksen koon perusteella tuli varsin tasapuolinen tulos. 50 % vastaajista vastasi että heidän valvonta on erilaista suuren yrityksen kohdalla, ja 50 % vastasi, ettei heidän valvonta poikkea yritykseen koon perusteella. Millä tavalla sitten valvonta on erilaista suuren yrityksen kohdalla? Ne vastaajat jotka ilmoittivat valvontansa poikkeavan suuren yrityksen kohdalla, vastasivat poikkeuksien ilmenevän mm. siinä että he vierailevat useammin suuressa yrityksessä kun pienessä, yhteydenottoja yritykseen tulee tehtyä enemmän ja selonteon aikaväli on useammin lyhyempi kuin vastaavasti pienen

yrityksen kohdalla. Kaksi väitettä eivät kuitenkaan saaneet enemmän tukea ison yrityksen kohdalla. Valvojat eivät olleet sitä mieltä että he olisivat enemmän yhteydessä ison yrityksen velkojiin kuin pieneen, eivätkä he anna enemmän neuvoja liiketoimintaan liittyvissä asioissa isolle yritykselle kuin pienelle. Seuraava vapaa kommentti-kenttä koski rauettamista ja näkivätkö valvojat sen mahdollisuutena taikka velvollisuutena. Kysyttiin kuinka herkästi he hakevat rauettamista ja hakevatko silloin koko ohjelman vai ainoastaan jonkun velkojan kohdalla velkajärjestelyn rauettamista. Kenttä oli pakollinen joten kaikkien vastaajien oli otettava kantaa kysymykseen. Tässä osa heidän vastauksista: Kun näkee että velallinen jättää uudet maksutkin ajallaan maksamatta, ei tee lakisääteisiä ilmoituksia ym. niin minulla on nollatoleranssi eli haen keskeytystä Olen hakenut, mutta hovioikeus katsoi, ettei valvojalla ollut toimivaltaa. Sen jälkeen olen jättänyt velkojan asiaksi. Valvoja informoi velkojia. Koko ohjelman rauettamista. Ainakin sen rauettamisen hakumahdollisuus on tärkeä kannustin velalliselle toimia ohjelman mukaisesti. Koko ohjelman rauettamista on haettava, jos yhtiö ei huolehdi velvoitteistaan Rauettaminen tulee kysymykseen vain poikkeuksellisessa tilanteessa. Edellyttäisi selvää välinpitämättömyyttä tai haluttomuutta tai suoranaista lainvastaisuutta yrityksen toiminnassa. Lain tulisi antaa paremmat mahdollisuudet valvojalle hakea koko ohjelman raukeamista. Riippuu tapauksesta, ratkaisut perustuvat aina kokonaisharkintaan, jossa ensisijainen kriteeri on velkojien kokonaisvaltainen etu ja toiseksi tärkein koko saneerauksen tarkoituksen toteuttaminen: elinkelpoisen yrityksen toiminnan jatkaminen. Kynnys rauettamiseen on melko korkea, koska yleensä se merkitsee velkojille kokonaisuutena huonoa tulosta. Niin kuin vastauksista huomaa edustavat valvojat lähinnä kahta eri näkemystä. Toiset hakevat herkemmin, varsinkin jos yritys jatkaa velkaantumista, toiset taas välttävät sitä niin pitkään kun mahdollista. Vastauksien joukossa oli myös pari joilla ei ollut kokemusta tai eivät osanneet sanoa.

2.1.3 Valvonnan mahdolliset kehityssuunnat Lopussa esitetyillä väitteillä oli tarkoitus selvittää mitä toimivia osia valvonnassa on ja mitä voisi mahdollisesti parantaa ja kuinka. Esitettiin ideoita kirjallisuudesta ja ulkomaisesta käytännöstä tarkoituksena tutkia kuinka ajatukset voisi sopia suomalaiseen yrityssaneeraukseen. Valvojien mielestä valvonnalla on selvästi paikkansa yrityssaneerauksessa sillä väitteeseen valvonnalla ei ole merkitystä yrityssaneerauksen onnistumisessa vastasivat 58 % vastaajista olevansa täysin eri mieltä ja 19 % melko eri mieltä. 19 % vastaajista ei ottanut kantaa ja ainoastaan yksi vastaaja oli melko samaa mieltä väittämän kanssa. Samaa linjaa tukee myös seuraava väite jossa esitettiin velallinen selviää parhaiten velvoitteistaan, jos valvojaa ei määrätä. Tähän väitteeseen 65 % vastaajista oli täysin eri mieltä ja 19 % melko eri mieltä. Yksi vastaajista ei ottanut kantaa ja yksi oli melko samaa mieltä. 8 % vastaajista oli täysin samaa mieltä. Seuraava väite tuki ajatusta mitä on esitetty tutkimusta tehdessä että selvittäjä olisi valvojaa tärkeämpi henkilö prosessin onnistumisessa. Väitteeseen valvoja on vähintään yhtä tärkeä kuin selvittäjä yrityssaneerauksessa vastasivat 12 % olevansa täysin eri mieltä ja 42 % melko eri mieltä.15 % eivät ottaneet kantaa, 19 % vastaajista oli melko samaa mieltä ja 12 % täysin samaa mieltä. Väitteen tulos kertoneen että olisi paikallaan kohottaa valvonnan mainetta ja mahdollisuuksia olla osana onnistunutta yrityssaneerausta. Nyt vaikuttaa siltä että on keskitytty hyvin paljon saneerausohjelman vahvistamiseen edeltävään aikaan eikä juurikaan sen jälkeiseen aikaan jolla kuitenkin on suuri merkitys juuri velkojien oikeuksien toteutumiseen. Kirjallisuudessa (Risto Koulu Uusi Yrityssaneerauslaki 2007) on esitetty mielipiteitä siitä että valvojan ja selvittäjän tulisi olla eri henkilöitä siitä syystä että toimet vaativat ihan eri valmiuksia, toisen on oltava sovittelijana ja kompromissihakuinen kun taas toisen olisi jämäkästi toimien valvottava velkojien etua. Tämä väite ei saanut tukea valvojien keskuudessa. Ainoastaan yksi vastaaja tuki väitettä täysin ja 8 % vastaajista oli melko samaa mieltä. Kantaa ei ottanut 15 % vastaajista, 31 % vastaajista oli melko eri mieltä ja 42 % oli täysin eri mieltä. Tulokseen vaikuttaa varmastikin se tosiseikka että selvittäjä jatkaa monta

kertaa valvojana jolloin on helppo määritellä valvonnan sisältö vahvistettaessa saneerausohjelmaa. Toinen asia joka puoltaa tätä näkökantaa on varmastikin taloudellinen. Kun yhdellä ihmisellä on jo tietoa yrityksestä lisää se varmastikin kustannuksia jos valvontaosioon palkataan uusi henkilö. Valvonnasta muutenkin halutaan tehdä kustannustehokasta eikä rasittaa yritystä liikaa joka jo ennestään taistelee kustannuksien rajoittamiseksi. Valvojat eivät myöskään kokeneet että olisi tarvetta omalle valvoja-ammattiryhmälle. Ainoastaan yksi vastaaja piti tätä tärkeänä kun 19 % vastaajista piti sitä melko tärkeänä. 12 % vastaajista ei ottanut kantaa, 31 % piti sitä melko tarpeettoman ja 35 % täysin tarpeettomana. Omalla ammattiryhmällä haettaisi erikoistumista jolloin valvojalla voisi olla enemmän kokemusta valvonta-tapauksista jos tapaukset ohjautuisivat näille henkilöille. Silloin olisi myös mahdollisuus yhdistää tarpeellinen taloudellinen taito juridiseen osaamiseen jolloin valvontaa saataisi mahdollisesti myös kustannustehokkaammaksi. Kysymys kuulukin sitten että olisiko valvonta-tapauksia niin paljon että tällainen erikoistumien olisi taloudellisesti mahdollista valvojana toimiville henkilöille ja kuinka se toteutettaisi haja-asutusalueella? Valvojat näyttävät haluavan valvonnan toteutuksen tarkemman sisällön määrittelemisen pysyvän heillä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kokevatko valvojat saaneensa liian suurpiirteisesti kuvatun tehtävän ja kaipaisivatko he enemmän ohjeistusta siitä miten valvontaa tulisi toteuttaa. Ajatuksen takana piilee ne esitetyt väitteet että valvonnan toteutus poikkeaa hyvin suuresti valvojasta riippuen, samoin selonteko-raporttien vaihteleva laatu. Valvojan tehtävien tarkempi naulaaminen ei kuitenkaan saanut valvojien keskuudessa kummempaa kannatusta. Laissa tulisi tarkemmin määritellä valvojan tehtävät, vrt. selvittäjän velvollisuus laatia ohjelmaehdotus - väitteeseen oli täysin samaa mieltä 23 % vastaajista ja melko samaa mieltä 15 % vastaajista. 12 % vastaajista ei ottanut kantaa väitteeseen. 35 % vastaajista oli melko eri mieltä ja 15 % täysin eri mieltä. Heikko kannatus ajatukselle voi myös johtua siitä että väitteessä oli maininta laki. Valvojan tehtävän tarkempi määritteleminen lakitasolla ei välttämättä ole tarpeen mutta mahdollisesti joku lähempi ohjeistus voisi olla paikallaan. Valvojat olivat myös innokkaita saamaan vapautta määitellä itse kukin yrityksen kohdalla kuinka aktiivista valvontaa kyseinen yritys tarvitsee. Väitteeseen Valvojan tulisi itse voida arvioida, kuinka aktiivista valvontaa yritys tarvitsee vastasivat 27 % olevansa täysin samaa mieltä kun melko samaa mieltä oli 38 % vastaajista. Kantaa väitteeseen ei ottanut 19 %

vastaajista. Melko eri mieltä ja täysin eri mieltä oli molempien mielipiteiden kohdalla 8 % vastaajista. Vapaus määitellä valvonnan aktiivisuutta voi olla joustava järjestelmä silloin kuin kaikki menee hyvin ja yhteistyö velallisen ja valvojan välillä on hyvä. Entä sitten ne tilanteet kun kaikki ei menekään hyvin yrityksellä ja valvoja ei välttämättä ole ajan tasalla yrityksen asioista? Silloin olisi hyvä jos velkojien turvan kannalta heillä olisi jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa valvonnan aktiivisuuteen. Seuraava väite keskittyy enemmänkin valvojan määräämisajankohdalle. On esitetty ajatuksia siitä että ei välttämättä ole kaiken paras asia valvonnan kannalta että valvojaa on esitettävä ennen kuin tuomioistuin vahvistaa saneerausohjelman. Tämän takia haluttiin kyselyssä selvittää miten kohderyhmät kokevat tämän asian. Väitteeseen Valvojaa tulisi voida ehdottaa sen jälkeen, kun ohjelma on vahvistettu, vastasivat 28 % vastaajista olevansa täysin eri mieltä, ja 4 % melko eri mieltä. 24 % vastaajista ei ottanut kantaa kysymykseen. Melko samaa mieltä oli 24 % vastaajista ja täysin samaa mieltä 20 % vastaajista. Yrityssaneerauslaissa ei ole tarkemmin määritelty sisältöä selonteko-raportille ja tämän takia haluttiin tutkia sitä vähän lähemmin. Velkojapuolella on esitetty mielipiteitä siitä että selonteko-raporttien vaihteleva laatu ja fokusoituminen liiaksi jo tapahtuneisiin suorituksiin on ongelmallista. Teetetyn tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä että hyvä osa valvojista on melko hyvin perillä siitä mitä velkojat haluavat lukea raportissa. Väitteeseen Selonteolle riittää että se ottaa huomioon velallisen kyvyn selviytyä erääntyvästä saatavasta ei kukaan vastaajista ollut täysin samaa mieltä. Melko samaa mieltä oli 35 % vastaajista. Kantaa ei ottanut 15 %. Melko eri mieltä oli 27 % ja täysin eri mieltä oli 23 % vastaajista. Selonteko-raportti voisi olla toimiva tietolähde velkojalle ja varmastikin joissakin tapauksissa näin on. Ajanjakso on kuitenkin useasti niin pitkä raporttien välissä joten pelkästään siihen riippuvainen velkoja ei välttämättä saa ajankohtaisista tietoa asioista ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän takia haluttiin esittää selonteko-raportin antamiselle vapaamman ajankohdan. Väitteeseen Selonteko-raportti tulisi antaa kun siihen on tarvetta, ts. kun velkojat sitä kysyy vastasivat 19 % vastaajista että ovat täysin samaa mieltä. 15 % oli melko samaa mieltä ja 15 % eivät ottaneet kantaa väitteeseen. Melko eri mieltä oli 38 % vastaajista ja täysin eri mieltä 12 %.

Viimeinen väite tässä osiossa koski neuvonanto mahdollisuutta. Mallia väitteeseen otettiin ruotsalaisesta lainsäädännöstä jossa heidän lag om företagsrekonstruktion säädettiin suomalaisesta laista mallia ottaen. Valvojan kohdalla on kuitenkin jotakin poikkeuksia. Yksi niistä on, että valvojan neuvot ovat pakottavia velalliselle. Tätä näkökulmaa haluttiin kokeilla kuinka se taipuisi suomalaiseen käytäntöön. Tulokset olivat seuraavat; 12 % vastaajista oli täysin samaa mieltä, 19 % melko samaa mieltä ja 12 % ei ottanut kantaa. 39 % vastaajista oli melko eri mieltä ja 19 % täysin eri mieltä. Neuvojen velvoittavuudessa piilee tietysti se vaara että neuvot eivät välttämättä aina osu oikeaan jolloin ollaan kyselemässä syyllistä. 2.1.4 Valvojan oikeus saada tietoa Viimeinen pieni osio kyselyssä liittyi valvojan oikeuteen saada tietoa. Tässä haluttiin selvittää kuinka valvojat kokevat mahdollisuuksiaan saada tietoa velalliselta ja voisiko sitä ehkä parantaa. Väitteeseen Jos velallinen kieltäytyy yhteistyöstä, ei valvojalla ole keinoja millä tietoa saada, vastasivat 15 % vastaajista olevansa täysin samaa mieltä, ja 42 % melko samaa mieltä. 8 % vastaajista ei ottanut kantaa väitteeseen. 19 % vastaajista oli melko eri mieltä ja 15 % täysin eri mieltä. Tämä tulos oli sinällään mielenkiintoinen, sillä velkojapuolelta oli esitetty ajatuksia tähän suuntaan ennen kun kyselyä läheteltiin kohderyhmille. Tämä ajatus sai näin ollen vahvistuksen siitä, että tiedonkulku valvojan ja velallisen välillä ei välttämättä aina toimi mutkattomasti. Seuraavaksi esitettiin käänteinen informaatiovelvollisuus joka vaikutti saaneen kannatusta valvojien keskuudessa. Väitteeseen Valvojan tulisi saada säännöllisin väliajoin, esim. kerran kuukaudessa, raportin velalliselta yrityksen tilanteesta vastasivat 46 % olevansa samaa mieltä ja 31 % melko samaa mieltä. Vain kaksi vastaajaa ei ottanut kantaa ja kaksi olivat melko eri mieltä, sekä kaksi vastaajaa oli täysin eri mieltä. Tutkimuksessa haluttiin seuraavaksi selvittää minkä verran valvojat kannattaisivat vaihtoehtoja jotka toisivat heille mahdollisesti enemmän vaikutusvaltaa yritystä kohtaan. Väitteeseen Valvojalla tulisi olla mahdollisuus käyttää uhkasakkoa jos velallinen ei anna vaadittuja tietoja vastasivat 23 % olevansa täysin samaa mieltä ja 23 % melko samaa mieltä. Kantaa ei ottanut 15 % vastaajista. 31 % oli melko eri mieltä ja 8 % täysin eri mieltä. Uhkasakon käyttö saattaa vaikuttaa aika räikeältä ehdotukselta velallisen kannalta joka muutenkin kamppailee ylimääräisten maksujen kanssa. Kuitenkin uhka että siihen voidaan

turvautua saattaa lisätä valvojan auktoriteettia velallisen silmissä. Tietojen jako valvojan ja velallisen välillä auttaa myös velkojien suojaa yrityssaneerauksessa. Tämä järjestely toimisi myös velallisen etua silmällä pitäen sillä sen sijaan että mahdollisia ongelmia salataan olemalla vaiti niistä voisi niistä kertominen auttaa avun saamiseksi oikeaan aikaan ennen kuin ongelma kulminoituu liian hankalaksi hallita. Toinen vaihtoehto olisi siirtää vastuu viranomaistaholle joka voisi velvoittaa velallisen yhteistyöhön. Väitteeseen Tuomioistuimen tulisi viime kädessä velvoittaa velallinen yhteistyöhön vastasivat 31 % olevansa täysin samaa mieltä ja 27 % olevansa melko samaa mieltä. Kantaa ei ottanut 12 % vastaajista. Melko eri mieltä oli 19 % ja täysin eri mieltä 12 %. Tulokset kertoneen että valvojat näkevät tiedon saamisen ongelmalliseksi ja kaipaisivat tähän apua. Toisaalta voi myös kysyä, jos yritys on yhteistyöhaluton tiedon jaon suhteen onko se sitten oikea kohde yrityssaneeraukselle? Olisiko tällaisissa tapauksissa vain parasta jos valvoja saisi rauetettua ohjelman? Nykyiset rauettamissäännöt eivät mahdollista tällaista tulkintaa jolloin jonkinnäköinen muutos tilanteeseen on varmastikin paikallaan. Yrityssaneeraus on erikoistilanne joka koettelee kaikkien osapuolien sietokykyä, tämän takia olisi tärkeää että luottamus osapuolien välillä säilyy. Luottamuksen säilyminen ja lisääminen saadaan aikaiseksi sillä että toimet yrityssaneerauksessa on mahdollisimman hyvin tiedossa yrityssaneeraukseen osallistuvilla osapuolilla. Lomakkeen lopussa oli vastaajilla mahdollisuus kommentoida vapaasti valvontaa, tässä ote niistä; Valvonnan laiminlyömisestä valvoja vastuuseen. nyt on sellaisia, jotka eivät välitä eivät näe mitään ja ymmärtävät velallisia. Valvonta on aktiivista seuraamista ja kun poikkeaman havaitsee, on reagoitava heti. Kun näkee, ettei saneerauksesta tule mitään, vaan velallinen jatkaa samanlaista velkojen laiminlyöntiä uusista velvoitteista kuin ohjelmanmukaisista maksuistakin, niin keskeytyshakemus heti liikkeelle. Suurin osa saneerauksistahan on vain keplottelua, jolla pelataan aikaa ja yritetään karistaa maksuvelvollisuuksia. Saneeraus onnistus, jos velallinen osaisi muuttaa asenteitaan. Pienissä firmoissa se tarkoittaa samaa kuin johdon vaihtaminen. Valvojan toiminnan pitää olla joustavaa, se ei saa kahlita yritystoimintaa. Perusidea on, että yritys selviää ohjelmakauden läpi ja velkojat saavat suorituksen saatavillensa. Oleellista on, että yrityksen elinkelpoisuus säilyy myös ohjelman vahvistamisen jälkeen. Elinkelvotonta yritystä ei pidä jatkaa. Jos velallinen ei ymmärrä asiaa, voi

valvoja ryhtyä niihin toimiin, joita ohjelmaan on sisällytetty tällaisia tilanteita varten! Kysymys on ohjelman sisällöstä, koska ohjelmassa voi olla ehtoja valvontaan liittyen. Valvojan valtuudet turhan suppeat. Esim. valvojan tulisi voida hakea ohjelman raukeamista oikeudelta jos selvästi näkyy, ettei velallinen selviydy maksuohjelmasta. Velallinen voi nimittäin maksaa kaikki ohjelman mukaiset erät mutta velkaantua samanaikaisesti. Valvonnan roolista ja työn sisällöstään perusteltua kirjoittaa asioita ohjelmaan. Valvoja pystyy mm vaikuttamaan tarvittaessa hallituksen kokoonpanoon, liiketoimintojen lopettamisiin jos kannattamattomia, toimialajärjestelyiden aktiiviseen tekemiseen, jos sisältyy tuleviin ohjelman tavoitteisiin. Valvojan mahdollisuudet toimia hyvässä tilanteessa, säännöt ovat ok, nyt on kiinni valvojan omasta aktiivisuudesta 2.2 Velallisten vastaukset Kyselyjä lähetettiin 340 kpl josta 27 kpl vastasi. Osoitelistana käytettiin Erkki K. Laitisen keräämä sähköposti osoitelista jota hän on käyttänyt omaan tutkimukseen aikaisemmin vuonna 2009. Todellinen vastaanottajamäärä on syytä laskea 240 kpl sillä suuri osa osoitteista ei olleet enää käytössä tai muutoin vääriä. Vastausprosentti on tällöin 11 %. Suurin osa vastaajista osoittivat olevan yrityksiä jotka työllistivät 2-9 henkilöä (63 %). 11 % vastaajista oli yhden henkilön yrityksiä, 19 % työllistivät 10 34 henkilöä. 4 % työllisti 35-50, samoin myös 4 % työllisti yli 50 henkilöä. Suurin osa vastaajista on siis pienyrityksiä ja heidän mielipiteet vaikuttavat paljon tutkimuksen tulokseen. Seuraavaksi haluttiin selvittää kuinka kauan ohjelmaa on toteutettu. Tässä kohtaan vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään. 37 % vastaajista on toteuttanut ohjelmaa 2-4 vuotta ja 59 % vastaajista on toteuttanut ohjelmaansa yli 4 vuotta. Yksi vastaajista oli jättänyt vastaamatta tähän kysymykseen. Tuloksesta voi todeta että vastaajiksi on valikoitunut joukko velallisia joilla pitäisi olla aika hyvä tuntuma siihen, mitä valvonta on ja kuinka se vaikuttaa heidän toimintaan.

2.2.1 Valvontaan kohdistuvat odotukset Velallisilla vaikuttaa olevan valvojia vahvemmat mielipiteet siitä mitä valvonta heidän mielestä on. Väitteeseen Valvonnassa valvotaan, että velallisyritys tekee ohjelman mukaiset suoritukset velkojille vastasivat 78 % olevansa täysin samaa mieltä. Melko samaa mieltä oli 15 % vastaajista. Yksi vastaajista ei ottanut kantaa ja ainoastaan yksi oli täysin eri mieltä. Velalliset vastasivat valvojia rohkeammin myös väitteeseen Valvonnassa seurataan aktiivisesti velallisen liiketoimintaa johon vastasi 19 % olevansa täysin samaa mieltä. 33 % oli melko samaa mieltä. 15 % vastaajista ei ottanut kantaa. 19 % oli melko eri mieltä ja täysin eri mieltä oli 15 % vastaajista. Tulos kertoneen sitä että yritykset odottavat valvojan seuraavan heidän liiketoimintaa enemmän, kun juuri silloin kun selonteko-raportin ajankohta on käsillä. Väitteeseen Valvonnassa annetaan ohjeita siitä, mitä toiminnassa on kannattamatonta vastasivat 19 % olevansa täysin samaa mieltä ja 19 % olivat melko samaa mieltä. Kantaa ei ottanut 15 % vastaajista. Ihan kuin valvojienkin kohdalla suurin osa vastaajista vastusti tätä väitettä. 26 % vastaajista oli melko eri mieltä ja 22 % täysin eri mieltä. Liikaa neuvominen ei välttämättä ole kaikkien velallisten mieleen, kuten yksi vastaajista totesi vapaa kommentti kentässä Eihän yrityksen ulkopuolinen heppu voi tai osaa antaa päteviä neuvoja ammattijohtajille. Jos valvoja osaisi liiketoiminnan paremmin kuin esim. Tj., niin silloinhan valvoja-heppu olisi kyllä alalla töissä johtajana eikä 'valvojana'. Valvonta tuntuu kuitenkin löytäneen tukea velallisten kesken ja väitteeseen Valvonnalla on keskeinen rooli yrityssaneerauksessa vastasivat 26 % vastaajista olevansa täysin samaa mieltä ja 48 % olevansa melko samaa mieltä. Kantaa ei ottanut 22 % vastaajista. Ainoastaan yksi vastaaja oli melko eri mieltä. Täysin eri mieltä ei ollut ketään. Tulos kertoneen että velalliset kokevat valvonnan olevan myös tärkeä osa yrityssaneerausta. Valvoja-taholla saatetaan painottaa liikaa selvittäjää kun taas velalliselle ohjelman toteutus on tärkeä vaihe.

2.2.2 Valvonta käytännössä Tällä osiolla haluttiin selvittää, minkälaiseksi valvonta on käytännössä muotoutunut velallisen näkökulmasta. Velallinen on muita kohderyhmiä parempi vastaamaan tähän kysymykseen sillä harvemmin velkoja puolelta on kokemusta ainoastaan yhdestä tapauksesta jolloin vaarana on että vastauksista tulee liian ympäripyöreitä. Valvoja kohderyhmän kanssa vaarana on jonkinnäköinen vastauksien kaunistelu. Kysymykseen Valvoja antaa neuvoja liiketoimintaan liittyvissä asioissa vastasi 15 % olevansa täysin samaa mieltä ja 37 % melko samaa mieltä. Kantaan ei ottanut 15 % vastaajista. Melko eri mieltä oli 12 % ja täysin eri mieltä oli 22 % vastaajista. Seuraavan väitteeseen tulikin varsin tasapuolinen kannatus puoliin ja toisiin. Väitteeseen Velallisena haluaisin valvojan antavan enemmän neuvoja ei ottanut kantaa 19 % vastaajista. Täysin samaa mieltä ja täysin eri mieltä saivat molemmat kannatusta vastaajilta 11 % verran. Melko eri mieltä ja melko samaa mieltä saivat osakseen kannatusta 30 % verran. Tulosta voi tulkita kahdella tavalla. Joko puolet ryhmästä on sitä mieltä, että he saavat tarpeeksi neuvoja ja toiset puolet on sitä mieltä, etteivät he saa neuvoja niin paljon kun haluavat. Toinen tulkintamahdollisuus on se että osa vastaajista vastustaa neuvonsaamista ja ei siis halua sitä laisinkaan ja toinen puoli ei saa mutta haluaa. Väitteeseen Valvoja huomauttaa velalliselle kannattamattomasta liiketoiminnasta vastasi 19 % olevansa täysin samaa mieltä ja 30 % melko samaa mieltä. Jopa 30 % vastaajista ei ottanut kantaa väitteeseen, kun taas 15 % oli melko eri mieltä ja 7 % täysin eri mieltä. Tuloksen perusteella vaikuttaa siltä että valvojat suhteellisen hyvin puuttuvat velallisen liiketoimintaa jos he havaitsevat jonkun toiminnanosan olevan kannattamaton. Valvojalla on samanlainen oikeus osallistua yrityksen johdon kokouksiin kun selvittäjällä. Seuraavalla väitteellä haluttiin tutkia kuinka aktiivisesti valvojat käyttävät tätä mahdollisuutta hyväkseen. Valvoja osallistuu yrityksen johdon kokouksiin vastasivat 41 % vastaajista olevansa täysin eri mieltä ja 22 % vastaajista olevansa melko eri mieltä. 26 % ei ottanut kantaa. 8 % olivat melko samaa mieltä ja ainoastaan yksi vastaaja oli täysin samaa mieltä. Ainut täysin samaa mieltä ollut vastaaja työllisti yrityksessään yli 50 työntekijää joten

väitteen tulos selittyneen sillä että valtaosa vastaajista olivat pienyrityksiä joilla ei välttämättä ole samalla tavalla aktiivista toimintaa kun suuremmalla yrityksellä. Valvojien kiinnostus yritystä kohtaan vaikuttaa olevan hyvällä mallilla. Väitteeseen Valvoja on hyvin kiinnostunut yritykseen liittyvistä asioista vastasivat 22 % olevansa täysin samaa mieltä ja melko samaa mieltä oli 41 %. Melko eri mieltä oli 19 % vastaajista ja täysin eri mieltä oli myös 19 %. Velalliset eivät vaikuta olevan tietoisia siitä minkä verran valvojat käyttävät asiantuntijoita avukseen sillä suurin ryhmä muodostui niistä vastaajista jotka eivät osanneet sanoa (41 %). Täysin samaa mieltä oli 19 % vastaajista ja melko samaa mieltä oli 11 %. Melko eri mieltä oli 22 % vastaajista ja täysin eri mieltä oli 8 %. Seuraavan väitteen oli tarkoitus selvittää kuinka paljon tulevaisuuteen valvojat panostavat valvonnassaan. Valvojan tärkein tehtävä on, että velallinen hoitaa nyt erääntyvän saatavan vastasi 15 % olevansa täysin samaa mieltä ja 19 % melko samaa mieltä. Kantaa ei ottanut 19 % vastaajista. Melko eri mieltä oli 33 % ja täysin eri mieltä 15 %. Tässä kohtaa kyselyä esitettiin velalliselle kysymys onko valvonta juuri sellaista miksi se vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin, tekeekö valvoja enemmän tai jopa vähemmän. Valvojien vastaukseen verrattaessa huomaa poikkeuksen ryhmien kohdalla. Velallisten kohdalla 70 % vastasivat valvonnan olevan juuri sellaista miksi se vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. 7 % vastaajista oli sitä mieltä että valvoja tekee enemmän kun mitä vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. 23 % vastasivat että valvoja tekee vähemmän kun mitä vahvistetussa saneerausohjelmassa määriteltiin. Valvojat eivät käyttäneet laisinkaan tätä vaihtoehtoa mitä voi tietysti johtua siitä että vastaajiksi ei saatu sellaisia valvojia jotka eivät noudata saneerausohjelmaa. Toinen mahdollisuus on että niitä oli vastaajien kesken mutta he eivät sitä myöntäneet. Valvojien vierailut jaottuivat lähinnä kolmeen vaihtoehtoon. 59 % vastaajista ilmoitti valvojan vierailevan yrityksessä tarpeen mukaan. 15 % vastasivat 1-3 kertaa vuodessa. 26 % ilmoittivat vastaukseen muu-vaihtoehdon. Vastaajan valitessa muu-vaihtoehdon pyydettiin häntä täsmentämään vastaustaan. Tässä ote niistä: - Kerran, alkuvaiheessa.

- Ei ole vieraillut - Aluksi 1krt/kk, sitten 1krt/3kk, sitten 1krt/v - 5 vuoden aikana, saneerauksen hyväksytyksi tulemisen jälkeen, 0 kertaa. - Saa kuukausittain taseen ja tuloslaskelman - kerran kuudessa vuodessa - Ei kertaakaan Vierailujen määrän tarpeellisuudesta on hankala antaa kaikissa tapauksissa oikeaa vastausta. Hankalammat tapaukset vaativat enemmän kun helpommat. Kuitenkin voisi ajatella että jokin vierailu on paikallaan. Huolestuttavia ovatkin ne vastaukset, jossa velallinen on ilmoittanut, ettei valvoja ole kertaakaan vieraillut yrityksessä, tai vain kerran ohjelman pitkän ajanjakson aikana. Henkilökohtaisen vierailun aikana on mahdollisuus saada erilainen kuva kun jos vastaava keskustelu käydään puhelimitse. Valvojien muu mahdollinen yhteydenpito haluttiin myös tutkia. Muuksi yhteydenpidoksi laskettiin sähköposti, kirjeet ja puhelut. Tähän vastasi velallisista 52 % yhteydenottojen olevan tarpeen mukaan. 4 % vastasi 1-3 kertaa kuukaudessa, 30 % 1-3 kertaa vuodessa. Tähänkin 15 % vastaajista valitsi muu jolloin taas vaadittiin tarkennusta. Tässä ote niistä; - Valvojan 1/2-vuotisraportin yhteydessä tai harvemmin - Ei juuri koskaan - Keran kuukaudessa tiedot sihteerille - Ei mitään Se ryhmä velallisista jossa valvoja ei vieraillut koskaan tai vain kerran ohjelman toteutusvaiheessa vastasivat myös tässä kohtaa yhteydenottojen olevan hyvin vähäisiä. Yksi poikkeus toki löytyy. Yritys joka vastasi, ettei valvoja ole käynyt yrityksessä kertaakaan viiden vuoden aikana, vastasi että muu yhteydenotto oli 1-3 kertaa vuodessa. Toki yrityssaneerauksessa saattaa nopeita käänteitä tulla vastaan samoin kuin talouselämässä muutenkin jolloin voi kyseenalaistaa onko 1-3 kertaa vuodessa tarpeellinen määrä yhteydenotoille yritykseen joka on hyvin erikoisluonteisessa tilanteessa? Toisaalta jos kaikki menee hyvin, niin silloin ei ehkä yhteydenottoja tarvita. Mutta eikö se ole arpapeliä olettaa että kaikki menee hyvin sen sijaan että säännöllisten yhteydenottojen välityksellä tietää, että yrityksellä menee hyvin?