355 KIVIHIILEN KÄYTÖN RAJOITTAMISEN KANSAN- TALOUDELLISET VAIKUTUKSET PÄÄSTÖKAUPAN YHTEYDESSÄ

VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT DISCUSSION PAPERS 355 KIVIHIILEN KÄYTÖN RAJOITTAMISEN KANSAN- TALOUDELLISET VAIKUTUKSET PÄÄSTÖKAUPAN YHTEYDESSÄ Juha Honkatukia Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Government Institute for Economic Research Helsinki 2004

ISBN 951-561-530-5 (nid.) ISBN 951-561-531-3 (PDF) ISSN 0788-5016 (nid.) ISSN 1795-3359 (PDF) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Government Institute for Economic Research Arkadiankatu 7, 00100 Helsinki, Finland Email: etunimi.sukunimi@vatt.fi Oy Nord Print Ab Helsinki, joulukuu 2004

Esipuhe Päästöjen vähentämisen kustannuksista kotimaisin toimin on tehty Suomessa useita arvioita. Arvioiden mukaan koko kansantalouden kannalta kustannustehokkaat rajoitustoimet kohdistuvat muita sektoreita voimakkaammin kivihiiltä käyttävään energiantuotantoon ainakin kotimaiseen energiaverotukseen perustuvassa ilmastopolitiikassa. EU:n päästökaupan oloissa kivihiilen käytön rajoittaminen ei kuitenkaan välttämättä toteutuisi samassa mitassa, mikäli päästöoikeuksien hinta EU-markkinoilla jäisi alhaiseksi. Kotimaisiin toimiin perustuvan ilmastopolitiikan yhteydessä on myös arvioitu vaihtoehtoja, joissa kivihiilen käytölle asetettaisiin rajoituksia. Tässä tutkimuksessa arvioidaan kivihiilen käytön rajoittamista päästökaupan yhteydessä. Tutkimuksen lähtökohtana on EU:n laajuisen päästökaupan toteutuminen vuosina 2008-2012. Tutkimuksessa asetetaan kivihiilen käytölle lauhdesähkön ja kaukolämmön tuotannossa rajoituksia, jolloin sille ei myöskään kohdenneta päästöoikeuksia. Päästökaupan ulkopuolelle jäävillä toimialoilla päästöjen rajoittaminen perustuu energiaverotuksella tehtävään ohjaukseen. Tutkimuksessa on käytetty taloudellis-teknistä EV-mallia. Laskelmien lähtökohtana on ilmastostrategian päivityksen yhteydessä tuotettu (With Measuresskenaario) WM-skenaario. Kustannuksia tarkastellaan sekä kansantalouden että yksittäisten toimialojen tasolla. Kustannusvaikutuksia tarkastellaan pitkällä aikavälillä, eikä niitä siten kohdenneta erikseen suunnitelluille päästökauppajaksoille. Tutkimuksesta on vastannut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT). Tutkimuksen on tilannut Kauppa- ja teollisuusministeriö. Tutkimuksen valvojana on toiminut yli-insinööri Timo Ritonummi Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta. Helsingissä 10.12.2004 Reino Hjerppe

HONKATUKIA, JUHA: KIVIHIILEN KÄYTÖN RAJOITTAMISEN KAN- SANTALOUDELLISET VAIKUTUKSET PÄÄSTÖKAUPAN YHTEYDES- SÄ. Helsinki, VATT, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Government Institute for Economic Research, 2004, (C, ISSN 0788-5016 (nid.), ISSN 1795-3359 (PDF), No 355). ISBN 951-561-530-5 (nid.), ISBN 951-561-531-3 (PDF). Tiivistelmä: Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu kivihiilen käytön kieltämistä lauhdesähkön ja kaukolämmön tuotannossa vuosien 2008-2012 tilanteessa, jossa Suomi pyrkii täyttämään Kioton sopimuksen mukaisen päästöjen rajoittamistavoitteen päästökaupan ja kotimaiseen energiaverotukseen perustuvan ohjauksen avulla. Päästökaupan oletetaan perustuvan alkujakoon, jossa prosessipäästöt ja teollisuuden energiantuotanto saisivat suhteellisesti enemmän päästöoikeuksia kuin sähkön tuotanto. Kivihiilen käytön rajoituksen yhteydessä oletetaan, että muu sähkön tuotanto saisi hiilelle aiemmin kohdentuneet oikeudet. Laskelmien perusteella kivihiilen käytön rajoittaminen lisää niitä kustannuksia, joita päästöjen rajoittamisesta aiheutuu koko kansantaloudelle. Lisäksi hiilikielto pienentäisi sitä kustannussäästöä, joka päästökaupan avulla olisi muuten syntymässä. Hiilikiellon aiheuttama kustannuslisä ei koko talouden tasolla olisi kovin suuri: päästöoikeuksien hinnasta riippuen päästöjen rajoittamisen kustannukset päästökaupan avulla asettuisivat noin 0,4 0,6 prosenttiin vuoden 2010 kansantuotteesta päästöoikeuden hinnasta riippuen mutta nousisivat hiilikiellon vaikutuksesta 0,4-0,7 prosenttiin. Toimialatasolla vaikutukset olisivat jonkin verran suuremmat. Kustannukset kasvaisivat etenkin sähkön tuotannossa, ja eräillä sähköä käyttävillä toimialoilla kivihiilikiellosta aiheutuva sähkön hinnan nousu näkyisi parin prosenttiyksikön verran kasvaneena tuotannon laskuna. Asiasanat: Kioton sopimus, Päästökauppa, Hiilikielto Abstract This study evaluates the economic effects of introducing a ban for the use of coal in condensation and CHP plants to complement domestic energy taxes and EU-wide emission trading that are planned to help in reaching the Finnish emission target for Kyoto commitment period 2008 2012. Relatively more emission permits are initially assumed to be allocated to industries than to electricity generation, but in connection with the ban on coal, other electricity producers are assumed to receive the quotas previously allocated to coal-fired plants. The results indicate that the coal ban would diminish the efficiency gains from emission trading and increase the overall economic costs of emission reductions for Finland. While the cost increase would not be very large at the macroeconomic level, raising the GDP loss from 0,4-0,6 per cent of GDP to 0,4-0,7, depending on the price of emission permits, the losses would be more marked for certain individual industries and for electricity generation. In particular, the rise of electricity prices caused by the ban would hit electricity-intensive industries and also the service sectors. Key words: Kyoto agreement, Emission trade, Coal ban

Yhteenveto Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kivihiilen käytön kieltämisestä lauhdesähkön ja kaukolämmön tuotannossa aiheutuvia vaikutuksia. Tutkimuksen lähtökohtana on Kioton tavoitteiden toteuttaminen EY:n päästökauppadirektiivin mukaisen päästökaupan avulla. Laskelmissa tarkastellaan tilannetta toisella päästökauppajaksolla vuonna 2010, keskellä Kioton sitoumusperiodia, jolloin päästöjen rajoittaminen koskee kaikkia kansantalouden sektoreita. Direktiivin mukaisella päästökauppasektorilla voidaan tällöin käyttää päästökauppaa päästöjen rajoittamisen keinona, kun taas päästökaupan ulkopuolelle jäävällä sektorilla oletetaan käytettävän energiaverojen korotusta ja muita ohjauskeinoja päästöjen rajoittamiseksi. Laskelmien lähtökohtana on päästöoikeuksien alkujako, jossa prosessiteollisuus saisi lähes perusuraa vastaavan määrän päästöoikeuksia, kun taas sähköntuotannolle oikeuksia myönnettäisiin perusuraa vähemmän. Kivihiilen käytön kieltämisen yhteydessä lauhdetuotannon oikeuksia ei kuitenkaan rajoitettaisi lisää, vaan oikeudet kohdennettaisiin muille tuotantomuodoille. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tuoda esille kivihiilen käytön rajoittamisesta aiheutuvat lisävaikutukset muita rajoituksia sisältämättömään päästökauppaan verrattuna. Vaihtoehtoja verrataan talouden kehitystä ilman päästöjen rajoittamista ja päästökauppaa kuvaavaan perusuraan. Laskelmien perusurana toimii päivitetty WM -skenaario (With measures-skenaario). Perusuraan nähden kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä noin 17 prosenttia vuoden 1990 tason saavuttamiseksi. Laskelmissa tarkastellaan kuitenkin vain hiilidioksidipäästöjä, joiden vähennystarpeeksi on laskelmissa oletettu noin 13 prosenttia. Laskelmat on tehty kokonaistaloudellisella EV -mallilla. Malli yhdistää energia- ja teollisuussektoreiden keskeisten prosessien tarkastelun kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa tarkastellaan samanaikaisesti sekä teknologiavalintoja että kokonaistaloudellisia riippuvuuksia. Laskelmissa tarkastellaan päästökauppaa, joka perustuisi aiemman tutkimuksen valossa suhteellisen edulliseen päästöoikeuksien alkujakoon (Honkatukia 2004). Tässä alkujaossa prosessipäästöt ja teollisuuden energiantuotanto saisivat suhteellisesti enemmän päästöoikeuksia kuin sähkön tuotanto. Kivihiilen käytön rajoituksen yhteydessä oletetaan, että muu sähkön tuotanto saisi hiilelle aiemmin kohdentuneet oikeudet. Laskelmien perusteella kivihiilen käytön rajoittaminen lisää niitä kustannuksia, joita päästöjen rajoittamisesta aiheutuu koko kansantaloudelle. Lisäksi hiilikielto pienentäisi sitä kustannussäästöä, joka päästökaupan avulla olisi muuten syntymässä. Hiilikiellon aiheuttama kustannuslisä ei koko talouden tasolla olisi kovin suuri: päästöoikeuksien hinnasta riippuen päästöjen rajoittamisen kustannukset päästökaupan avulla asettuisivat noin 0,4 0,6 prosenttiin vuoden 2010 kansan-

tuotteesta mutta nousisivat hiilikiellon vaikutuksesta 0,4-0,7 prosenttiin. Toimialatasolla vaikutukset ovat jonkin verran suuremmat, ja eräillä sähköä käyttävillä toimialoilla kivihiilikiellosta aiheutuva sähkön hinnan nousu näkyisi parin prosenttiyksikön verran kasvaneena tuotannon laskuna.

Sisällys 1 Johdanto 1 1.1 Tutkimuksen tavoitteet 1 1.2 EY:n päästökauppadirektiivi 1 2 Laskelmien taustaoletukset 2 2.1 Laskentamalli 2 2.2 Päästökauppa ja energiaverotus 2 2.3 Kivihiilen käytön rajoittaminen 3 2.4 Vientikysyntä ja hintakilpailukyky 3 2.5 Talouden perusura 4 3 Laskelmien keskeiset tulokset 5 3.1 Kokonaistaloudelliset vaikutukset 5 3.2 Toimialavaikutukset 6 Johtopäätöksiä 11 Lähteet 12

1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tavoitteet Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kivihiilen käytön kieltämisestä lauhdesähkön ja kaukolämmön tuotannossa aiheutuvia vaikutuksia. Tutkimuksen lähtökohtana on Kioton tavoitteiden toteuttaminen EY:n päästökauppadirektiivin mukaisen päästökaupan ja kotimaisen ohjauksen avulla. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tuoda esille kivihiilen käytön rajoittamisesta aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset rajoittamattomaan päästökauppaan verrattuna. Vaihtoehtoja verrataan talouden kehitystä ilman päästöjen rajoittamista ja päästökauppaa kuvaavaan perusuraan. Laskelmien perusurana on tarkistettu, eräitä ilmastopoliittisia toimenpiteitä sisältävä talouden perusura. Perusuralla oletetaan uuden ydinvoimayksikön valmistuvan vuoteen 2010 mennessä. Arviointiin on käytetty taloudellis-teknistä EV-mallia. EV-malli yhdistää energia- ja teollisuussektoreiden prosessien tarkastelun kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa tarkastellaan samanaikaisesti sekä teknologiavalintoja että kokonaistaloudellisia riippuvuuksia. Kokonaistaloudellisina indikaattoreina vaihtoehtojen edullisuudesta käytetään kansantuotteen, työllisyyden ja kulutuksen muutoksia. 1.2 EY:n päästökauppadirektiivi EY:n laajuinen päästökauppa alkaa päästökauppadirektiivin mukaan vuoden 2005 alussa. Direktiivin mukaan päästökauppaa käyvät toimipaikat tai yritykset joutuvat hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien kauppa yritysten välillä on sallittua, mutta lupaa kaupankäyntiin sinänsä ei voi kaupata. Yritykset joutuvat vuosittain luovuttamaan viranomaisille päästöoikeuksia päästöjään vastaavan määrän. Jos päästöoikeudet eivät riittäisi kattamaan toteutuneita päästöjä, maksettavaksi tulee sakko, joka vuosien 2005-2007 aikana olisi 40 euroa ja sen jälkeen 100 euroa hiilidioksiditonnilta, minkä lisäksi yritys joutuisi vielä hankkimaan puuttuvat päästöoikeudet. Päästöoikeuksien määrää valvovat jäsenvaltiot, joiden on kotimaisten päästöjen lisäksi seurattava yritysten hankkimien ja myymien päästöoikeuksien määrää. Päästökauppa kattaa massan ja paperin tuotannon, öljynjalostuksen ja pääosan raudan ja teräksen tuotannosta sekä rakennusmateriaalien ja sementin tuotannosta. Sähkön ja lämmön tuotannon osalta kaupan piiriin kuuluvat polttoaineteholtaan yli 20 MW:n tehoiset laitokset. Näiden toimialojen osuus koko EY:n energiankulutukseen liittyvistä CO 2 -päästöistä vuonna 1997 oli noin 45 prosenttia, kun taas Suomessa kauppa kattaisi hiilidioksidipäästöistä noin kaksi kolmasosaa.

2 2 Laskelmien taustaoletukset 2.1 Laskentamalli Tässä tutkimuksessa päästöjen rajoittamisen vaikutuksia on arvioitu taloudellisteknisellä EV-mallilla. Malli yhdistää teknisten energiajärjestelmämallien yksityiskohtaisen lämmön ja sähkön tuotannon ja prosessiteollisuuden kuvauksen kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa verrataan vaihtoehtoja talouden perusuraan vuonna 2010. Mallia on käytetty aiemmin kansallisen ilmastostrategian kustannusten arvioinnissa ja useissa päästökaupan ja energiaverotuksen kehittämistä koskevissa hankkeissa. Päästökaupan keskeinen vaikutus mallissa syntyy päästöoikeuksien yritysten rajakustannuksia nostavasta vaikutuksesta. Mallissa oletetaan, että rajakustannusten nousu heijastuu lopputuotteiden hintaan, mikä laskee tuotteiden kysyntää. Päästökauppaan siis sopeudutaan sekä hintojen että tuotannon tason kautta. Kysynnän pieneneminen laskee tuotantoa, mikä heijastuu pienentyneinä tuotannontekijätuloina myös kotitalouksiin. Lisäksi hintojen nousu laskee kuluttajien ostovoimaa suoraankin. Tästä johtuen kansantuote, kulutus ja työllisyys laskevat. 2.2 Päästökauppa ja energiaverotus Laskelmissa tarkastellaan Kioton sopimusperiodia, jolle päästöoikeuksien jakoa ei vielä ole määritelty. Laskelmissa on oletettu, että teollisuuden päästöjä aiheuttaville prosesseille allokoidaan likimain niiden tarvetta vastaava määrä päästöoikeuksia, jolloin vähennystarve kohdentuu sekä yhdyskuntien että teollisuuden omaan energiantuotantoon. Lisäksi myös teollisuuden energiantuotannolle allokoidaan likimain sen tarvetta vastaava määrä päästöoikeuksia, vähennystarpeen kohdentuessa lähinnä yhdyskuntien energiantuotantoon. Laskennassa käytettyä jakokriteeriä kuvaa taulukko 1. Taulukossa on esitetty päästökauppasektorin kokonaispäästöt laskennan perusuralla ja allokoitavien päästöoikeuksien määrä. Päästökauppasektori saisi päästöoikeuksia yhteensä noin 19 prosenttia perusuran päästöjä vähemmän.

3 Taulukko 1 Päästökauppasektorin toimialoittaiset kokonaispäästöt ja allokoitavat päästöoikeudet eri sovitevaihtoehdoissa, Mt CO2 vuonna 2010 Perusura Alkujako Lauhde 11,1 6,1 Kaukolämpö 15,3 11,8 Massa- ja paperi 6,3 6,1 Rauta- ja teräs 6,7 6,7 Mineraali 2,2 2,1 Öljynjalostus 3,6 3,5 Muu teollisuus 1,5 1,3 Yhteensä 46,7 37,7 Laskelmissa oletetaan, että päästökauppasektorilla sovellettaisiin nykytasoisia energiaveroja. Muualla taloudessa sen sijaan energiaveroja korotettaisiin siten, että niiden päästöt pysyisivät alkujaon implisiittisesti määrittelemällä tavoitetasolla. Päästöoikeuksien hinta otetaan laskelmissa annettuna. Laskelmissa oletetaan, että päästöoikeuden hinnat asettuisivat 5, 10 tai 20 euroon hiilidioksiditonnilta. Päästöoikeuden hintaa on arvioitu lukuisissa tutkimuksissa, mutta toistaiseksi arvioihin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Tällöin useiden vaihtoehtojen tarkasteleminen on perusteltua. 2.3 Kivihiilen käytön rajoittaminen Laskelmissa oletetaan, että kivihiilen käytölle sähkön lauhdetuotannossa ja kaukolämmön tuotannossa asetetaan kielto. Laskelmissa oletetaan, että poistuva kapasiteetti voi korvautua maakaasua käyttävällä tuotannolla, mutta näin ei tapahdu automaattisesti, vaan ainoastaan siinä tapauksessa, että se on taloudellisesti kannattavaa. 2.4 Vientikysyntä ja hintakilpailukyky Laskelmissa tarkastellaan päästöjen rajoittamista Suomen kannalta. Päästökaupan avulla tapahtuvan päästöjen rajoittamisen vaikutusten kannalta on kuitenkin merkittävää, oletetaanko muiden maiden myös rajoittavan päästöjään. Jos oletetaan, on luultavaa, että maailmanmarkkinahinnat nousisivat ja maailmanmarkkinakysyntä laskisi verrattuna tilanteeseen, jossa vain Suomi rajoittaisi päästöjään. Suomen toimiessa yksin vientikysyntä reagoisi voimakkaammin hintakilpailuky-

4 vyn heikentyessä ja kotimainen tuotanto suuntautuisi voimakkaammin energiavaltaisilta toimialoilta työvoimavaltaisemmille kuin siinä tapauksessa, että kilpailijamaiden vientihinnat nousisivat nekin. Vaikka yhden maan mallilla ei olekaan mahdollista kuvata kaikkia maailmanmarkkinoiden muutoksista aiheutuvia vaikutuksia, voidaan viennin reaktion voimakkuutta kontrolloimalla tarkastella vaihtoehtojen ääripäitä. Laskelmissa onkin tarkasteltu sekä voimakkaan että heikon vientireaktion mahdollisuuksia, joista ensimmäisessä oletetaan, että maailmanmarkkinahinnat ja -kysyntä eivät muutu päästökaupan alkaessa, kun taas toisessa maailmanmarkkinahintojen oletetaan nousevan kotimaiseen tahtiin. Voimakkaan vientireaktion tapauksessa hintakilpailukyvyn heikkeneminen Suomen rajoittaessa päästöjään yksin johtaa viennin selvään laskuun. Toisessa vaihtoehdossa taas oletetaan, että maailmanmarkkinahinnat muuttuvat samassa suhteessa kotimaisten hintojen kanssa. Tällöin maailmanmarkkinakysyntä kylläkin laskee hintojen yleisen nousun vuoksi, mutta koska suomalaisen teollisuuden kilpailukyky ei heikkene, toimialakohtainen viennin ja tuotannon lasku jäävät selvästi pienemmäksi. 2.5 Talouden perusura Laskelmissa verrataan talouden tilannetta päästökauppavaihtoehdoissa perusuraan, jolla päästöjä ei rajoiteta. Perusuran talouskehitys noudattaa With Measures -skenaariota (WM-skenaario), jolla päästöjä ei rajoiteta, mutta eräitä energiankäytön tehostamistoimia on jo toteutettu. Perusura vaikuttaa voimakkaasti laskelmien tuottamaan arvioon päästöjen rajoittamisen kokonaiskustannusten tasosta, joka riippuu ennen kaikkea perusuralla oletetusta päästöjen rajoitustarpeesta. Sen sijaan vaikutus jakotapavaihtoehtojen välisiin eroihin jää pienemmäksi. Keskeisiä oletuksia tällä perusuralla ovat uuden ydinvoimalan käyttöönotto vuoteen 2010 mennessä, nykyisten tukien maksaminen ja mahdollisuus uusiutuvien energianlähteiden ja maakaasun käytön kasvattamiseen nykyisestään. Perusuraan verrattuna koko maan CO2-päästöjen vähennystarpeen on oletettu olevan noin 13 prosenttia vuonna 2010, päästökauppasektorin vähennystarpeen noin 19 prosenttia ja kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystarpeen noin 17 prosenttia.

5 3 Laskelmien keskeiset tulokset 3.1 Kokonaistaloudelliset vaikutukset Laskelmien kokonaistaloudelliset vaikutukset on esitetty taulukossa 2 ja kuvioissa 1 ja 2. Kansantuote laskisi 0,4-0,6 prosenttia (vuoden 2010 tasosta) pelkän päästökaupan tapauksessa, kun oletetaan, että Suomen vientihintojen nousu laskisi vientiä voimakkaasti. Lasku riippuisi päästöoikeuden hinnasta ja olisi suurimmillaan 20 euron hintatasolla. Hiilikiellon käyttöönotto voimistaisi kansantuotteen laskua lievästi, ja kalliimmilla päästöoikeuksilla kansantuotteen lasku kohoaisi 0,7 prosenttiin perusurasta. Siinä tapauksessa, että maailmanmarkkinahinnat nousisivat saman verran kuin kotimaiset, vientikysyntä reagoisi vain maailmanmarkkinahinnan nousuun (heikko vientireaktio) mutta ei suhteellisten vientihintojen muutokseen. Tällöin tuotannon lasku jäisi useimmilla toimialoilla pienemmäksi, mutta toisaalta niillä toimialoilla (lähinnä elektroniikkateollisuus), jotka epäsuorasti hyötyisivät päästökaupasta, tuotannon kasvu jäisi sekin pienemmäksi. Kansantuote reagoisi alemmilla päästöoikeuden hinnoilla enemmän ja korkeammilla hinnoilla vähemmän kuin voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Kansantuotteen lasku olisi 0,4-0,6 prosenttia vuoden 2010 tasosta. Tässäkin tapauksessa hiilikielto lisäsi kustannuksia rajoittamattomaan päästökauppaan verrattuna. Kulutuskysynnän lasku olisi 1-1,5 prosenttia vuoden 2010 perusuran tasosta ja lasku olisi suurempi kalliiden päästöoikeuksien tapauksessa. Hiilikielto lisäisi kulutuksen laskua kaikilla päästöoikeuden hinnoilla, ja se olisi päästöoikeuden hinnasta riippuen 1,1-1,6 prosenttia perusuran vuoden 2010 arvosta. Työllisyys laskisi päästöjen rajoittamisen vuoksi 0,2-0,4 prosenttia perusuran tasolta voimakkaan vientireaktion tapauksessa, ja lasku kasvaisi 0,2-0,5 prosenttiin hiilikiellon kanssa. Lasku vastaa noin 5000 10000 työpaikan menetystä. Taulukossa 2 ja kuvioissa 1 ja 2 on myös esitetty päästöjen rajoittamisen kustannukset ilman päästökauppaa. Kansallisen ilmastostrategian mukaisen, nykyverojen korotukseen perustuvan, päästöjen rajoittamisen yhteydessä kansantuote laskisi 0,6 prosenttia perusuraan nähden ja työllisyys 0,5 prosenttia. Jos rajoittaminen toteutettaisiin CO2-verolla, olisi kansantuotteen lasku 0,4 prosenttia ja työllisyyden lasku 0,3 prosenttia. Rajoittamattomalla päästökaupalla päästäisiin siis kalliidenkin päästöoikeuksien tapauksessa vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin nykyverojen korotuksella toteutettavalla päästöjen rajoittamisella ilman päästökauppaa, ja jos päästöoikeuksien hinta jäisi alemmaksi, päästökauppa laskisi päästöjen rajoittamisen kustannuksia kansantuotteella ja työllisyydellä mitattuna. Hiilikiellon soveltaminen päästökaupan yhteydessä heikentää kuitenkin päästökaupan kustannustehokkuutta ja kalliimpien päästöoikeuksien yhteydessä

6 hiilikielto itse asiassa syö sen tehokkuuslisän, joka päästökaupasta muuten saataisiin. 3.2 Toimialavaikutukset Toimialakohtaiset vaikutukset on esitetty taulukossa 3 ja kuvioissa 3 ja 4. Päästökauppatoimialojen osalta massa- ja paperiteollisuuden tuotanto laskisi päästökaupan yhteydessä 0,9-5,2 prosenttia voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Vaikutukset jäisivät huomattavasti pienemmiksi, mikäli vientireaktio olisi heikko. Tällöin tuotannon lasku jäisi 0,6-2 prosenttiin. Hiilikiellon yhteydessä tuotanto laskisi 1-6,8 prosenttia voimakkaan ja 0,6-3,2 prosenttia heikon vientireaktion tapauksessa. Hiilikielto nostaisi siis kustannuksia varsin selvästi, koska se aiheuttaisi nousupaineita sähkön hintaan, mikä taas aiheuttaisi lisäkustannuksia massa- ja paperiteollisuudessakin. Öljynjalostuksen tuotannon lasku olisi 3,8-8,2 prosenttia vuoden 2010 tasosta voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Heikon vientireaktion tapauksessa vaikutus jäisi 3,5-5,5 prosenttiin. Hiilikiellon yhteydessä tuotanto laskisi 3,6-8,3 prosenttia voimakkaan ja 3,1-5,6 prosenttia heikon vientireaktion tapauksessa. Öljynjalostuksen massa- ja paperiteollisuutta voimakkaampi reaktio johtuu siitä, että päästökauppa nostaisi lopputuotteiden käyttäjähintoja selvästi, mikä laskisi niiden kysyntää myös maailmanmarkkinoilla. Toimialan omiin kustannuksiin päästökauppa ei sen sijaan vaikuttaisi kovin voimakkaasti. Myöskään hiilikielto ei vaikuttaisi kustannuksiin voimakkaasti. Mineraaliteollisuuden tuotannon osalta erot vientireaktiossa eivät juuri vaikuta kotimarkkinoihin keskittyvään toimialaan. Tuotannon lasku voimakkaan vientireaktion tapauksessa olisi 1-3,3 prosenttia. Lasku jäisi 0,8-2,5 prosenttiin, mikäli maailmanmarkkinahinnat nousisivat kotimaiseen tahtiin. Hiilikiellon yhteydessä tuotanto laskisi 1,3-3,5 prosenttia voimakkaan ja 0,7-2,8 prosenttia heikon vientireaktion tapauksessa. Metallien valmistukseen päästökauppa vaikuttaisi voimakkaan vientireaktion tapauksessa voimakkaasti, tuotannon lasku olisi 4-14,9 prosenttia. Laskelmissa on oletettu, että metallien vienti on melko hintajoustavaa, ja niinpä se reagoi voimakkaasti kalliisiin päästöoikeuksiin siinä tapauksessa, että maailmanmarkkinahinnat eivät muutu. Jos ne taas muuttuvat, jää vientireaktio heikoksi ja päästökaupan vaikutus metallien valmistukseen huomattavasti pienemmäksi, 1,6-6,2 prosenttiin. Hiilikiellon yhteydessä tuotanto laskisi 4-15,7 prosenttia voimakkaan ja 1,5-6,8 prosenttia heikon vientireaktion tapauksessa. Sähkön ja lämmön tuotanto kokonaisuudessaan laskee 0,5-7,9 prosenttia voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Vientireaktion heikkeneminen ei kuitenkaan

7 pienennä tuotannon muutosta olennaisesti. Hiilikiellon yhteydessä tuotanto laskisi 0,8-10,6 prosenttia voimakkaan ja 1,6-11,2 prosenttia heikon vientireaktion tapauksessa. Hiilikielto lisäisi siis varsin selvästi sähkön ja lämmön tuotannolle päästöjen rajoittamisesta aiheutuvia kustannuksia, mikä heijastuisi kasvaneina kustannuksina muillekin toimialoilla. Päästökauppa vaikuttaa ulkopuolelleenkin jääviin toimialoihin energian ja muiden välituotteiden hinnassa ja kysynnässä tapahtuvien muutosten kautta. Sikäli kuin päästökauppaa nostaa hintoja päästökauppatoimialoilla, heijastuu se muun teollisuuden kustannuksiin niiden oman välituotekäytön kautta. Toisaalta niille tarjoutuu periaatteessa mahdollisuus työllistää työvoimaa, joka päästökauppatoimialoilta vapautuu. Tämä parantaa niiden kilpailukykyä voimakkaan vientireaktion tapauksessa, mutta ei heikon vientireaktion. Myös palvelujen kysyntään kulutuksen ja teollisuuden tuotannon lasku vaikuttaa selvästi, ja siksi se ei varsinaisesti hyödy päästöjen rajoittamisesta. Laskelmissa oletetaan lisäksi, että palvelujenkin energiaverotusta korotetaan, ja tämä lisää palvelutoimialojen kustannuksia ja heikentää suoraan palvelujen kysyntää. Palvelujen osalta päästökaupasta ei siis yksiselitteisesti olisi hyötyä. Sen enempää palvelujen kuin muunkaan teollisuuden osalta hiilikiellosta ei aiheudu kovin voimakasta lisäkustannusta. Taulukko 2 Kokonaistaloudelliset vaikutukset KIELTO:20 KIELTO2:10 KIELTO2:5 SOV2:20 SOV2:10 SOV2:5 CO2-vero Nykyverot Voimakas vientireaktio Kansantuote -0,6-0,4-0,4-0,4-0,6-0,4-0,6-0,7 Kulutus -1,6-1,1-1,0-1,1-1,5-1,0-1,5-1,6 Investoinnit -0,2-0,2 0,0 0,0-0,3 0,0-0,3-0,4 Työllisyys -0,5-0,3-0,2-0,2-0,4-0,2-0,5-0,5 Heikko vientireaktio Kansantuote -0,6-0,4-0,4-0,4-0,6-0,4-0,5-0,5 Kulutus -1,6-1,1-1,1-1,1-1,4-1,0-1,1-1,2 Investoinnit -0,2-0,2 0,0 0,0-0,2-0,3-0,3-0,3 Työllisyys -0,5-0,3-0,3-0,3-0,5-0,5-0,5-0,5

8 Taulukko 3 Toimialakohtaiset vaikutukset KIELTO:20 KIELTO2:10 KIELTO2:5 SOV2:20 SOV2:10 SOV2:5 CO2-vero Nykyverot Voimakas vientireaktio Mineraaliteollisuus -2,9-2,1-1,0-1,6-3,3-1,0-2,3-3,6 Massa- ja paperi -2,0-1,6-0,9-1,3-5,1-1,0-5,5-6,8 Öljynjalostus -6,0-4,4-3,8-5,0-8,2-3,6-5,7-8,3 Metallien valmistus -7,8-7,0-4,0-7,4-14,8-4,0-9,2-15,7 Muu teollisuus -0,5-0,3-0,1 0,0 0,1-0,1-0,2-0,1 Palvelut -0,6-0,3-0,4-0,3-0,4-0,3-0,4-0,4 Lämmön ja sähkön tuotanto -6,1-5,7-0,5-1,1-7,8-0,8-9,0-10,6 Heikko vientireaktio Mineraaliteollisuus -2,9-2,1-0,8-1,1-2,4-0,7-1,9-2,8 Massa- ja paperi -2,0-1,6-0,5-0,6-2,1-0,6-2,7-3,2 Öljynjalostus -6,0-4,4-3,2-3,8-5,5-3,1-4,4-5,6 Metallien valmistus -7,8-7,0-1,6-2,8-6,1-1,5-4,1-6,8 Muu teollisuus -0,5-0,3-0,4-0,3-0,6-0,3-0,9-0,9 Palvelut -0,6-0,3-0,4-0,4-0,5-0,4-0,6-0,6 Lämmön ja sähkön tuotanto -6,1-5,7-0,5-1,0-6,6-1,6-10,2-11,2

9 Kuvio 1 Kokonaistaloudelliset vaikutukset: voimakas vientireaktio 0,0 Nykyverot CO2-vero SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 KIELTO2:5 KIELTO2:10 KIELTO:20 % perusurasta vuonna 2010-0,2-0,4-0,6-0,8-1,0-1,2-1,4-1,6 Kansantuote Kulutus Investoinnit Työllisyys -1,8 Kuvio 2 Kokonaistaloudelliset vaikutukset: heikko vientireaktio 0,0 Nykyverot CO2-vero SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 KIELTO2:5 KIELTO2:10 KIELTO:20 % perusurasta vuonna 2020-0,2-0,4-0,6-0,8-1,0-1,2-1,4-1,6 Kansantuote Kulutus Investoinnit Työllisyys -1,8

10 Kuvio 3 Toimialakohtaiset vaikutukset: voimakas vientireaktio 2,0 Nykyverot CO2-vero SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 KIELTO2:5 KIELTO2:10 KIELTO:20 % perusurasta vuonna 2010 0,0-2,0-4,0-6,0-8,0-10,0-12,0-14,0-16,0 Mineraaliteollisuus Massa- ja paperi Öljynjalostus Metallien valmistus Muu teollisuus Palvelut Lämmön ja sähkön tuotanto -18,0 Kuvio 4 Toimialakohtaiset vaikutukset: heikko vientireaktio 0,0 Nykyverot CO2-vero SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 KIELTO2:5 KIELTO2:10 KIELTO:20 % perusurasta vuonna 2010-2,0-4,0-6,0-8,0-10,0-12,0 Mineraaliteollisuus Massa- ja paperi Öljynjalostus Metallien valmistus Muu teollisuus Palvelut Lämmön ja sähkön tuotanto

11 Johtopäätöksiä Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu kivihiilen käytön kieltämistä lauhdesähkön ja kaukolämmön tuotannossa vuosien 2008-2012 tilanteessa, jossa Suomi pyrkii täyttämään Kioton sopimuksen mukaisen päästöjen rajoittamistavoitteen päästökaupan ja kotimaiseen energiaverotukseen perustuvan ohjauksen avulla. Laskelmien perusteella kivihiilen käytön rajoittaminen aiheuttaisi kansantaloudelle lisäkustannuksia, jotka pienentäisivät päästökaupasta todennäköisesti muutoin saatavaa kustannussäästöä pelkin kotimaisin toteutettuun päästöjen rajoittamiseen verrattuna. Laskelmissa tarkastellaan päästökauppaa, joka perustuisi aiemman tutkimuksen valossa suhteellisen edulliseen päästöoikeuksien alkujakoon (Honkatukia 2004). Tässä alkujaossa prosessipäästöt ja teollisuuden energiantuotanto saisivat suhteellisesti enemmän päästöoikeuksia kuin sähkön tuotanto. Kivihiilen käytön rajoituksen yhteydessä oletetaan, että muu sähkön tuotanto saisi hiilelle aiemmin kohdentuneet oikeudet. Laskelmien perusteella kivihiilen käytön rajoittaminen lisää niitä kustannuksia, joita päästöjen rajoittamisesta aiheutuu koko kansantaloudelle. Lisäksi hiilikielto pienentäisi sitä kustannussäästöä, joka päästökaupan avulla olisi muuten syntymässä. Hiilikiellon aiheuttama kustannuslisä ei koko talouden tasolla olisi kovin suuri: päästöoikeuksien hinnasta riippuen päästöjen rajoittamisen kustannukset päästökaupan avulla asettuisivat noin 0,4 0,6 prosenttiin vuoden 2010 kansantuotteesta mutta nousisivat hiilikiellon vaikutuksesta 0,4-0,7 prosenttiin. Toimialatasolla vaikutukset ovat jonkin verran suuremmat. Kustannukset kasvaisivat etenkin sähkön tuotannossa ja eräillä sähköä käyttävillä toimialoilla kivihiilikiellosta aiheutuva sähkön hinnan nousu näkyisi parin prosenttiyksikön verran kasvaneena tuotannon laskuna.

12 Lähteet Commission of the European Communities, Proposal for a Directive of the European Parliament and of the Council establishing a framework for greenhouse gas emissions trading within the European Community and amending Council directive 96/61/EC, Brussels, COM (2001) 581, 23-10-2001. European Commission, Replies to some frequently asked questions on the EC emissions tradingproposal: http://europa.eu.int/comm/environment/climat/emission.htm Forsström, J. Honkatukia, J. (2002): EV-malli: taloudellis-tekninen tasapainomalli Suomelle. ETLA C 78, 2002a. Forsström, J. Honkatukia, J. (2002): Energiaverotuksen kehittämistarpeet Kioton pöytäkirjan toteuttamiseksi. Keskustelualoite 800, ETLA, Helsinki, 2002b. Forsström J. Honkatukia, J. Sulamaa, P. (2001): Suomen asema EU:n Komission Vihreän Kirjan hahmottelemassa unionin laajuisessa päästökaupassa. ETLA raportteja 782. Goulder, L.H. Parry, I.W.H. Williams, R.C. Burtraw, D. (1999): The Cost effectiveness of alternative instruments for environmental protection in a second-best setting. Journal of Public Economics, Vol. 72. no 3. pp. 329-360. Groenenberg, H. Blok, K. (2002): Benchmark-based emission allocation in a cap-and-trade system, Climate Policy (forthcoming). Harrison, D. Radov, D.B. (2002) Evaluation of Alternative Initial Allocation Mechanisms in a European Union Greenhouse Gas Emissions Allowance Trading Scheme, Study for the European Commission, National Economic Research Associates. Honkatukia, J. Forsström, J. Tamminen, E. (2003): Energiaverotuksen asema EU:n laajuisen päästökaupan yhteydessä. Tutkimuksia 102, VATT, Helsinki. Sijm, J. Smekens, K. Kram, T. - Boots, M. (2002): Economic Effects of Grandfathering CO2 Emission Allowances. ECN C-02-022.

VATT-KESKUSTELUALOITTEITA / DISCUSSION PAPERS ISSN 0788-5016 - SARJASSA ILMESTYNEITÄ 292. Montén Seppo Tuomala Juha: Alueellinen työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys 1990-luvulla. Helsinki 2003. 293. Lyytikäinen Teemu: Pienituloisuuden dynamiikka Suomessa. Helsinki 2003. 294. Aulin-Ahmavaara Pirkko Jalava Jukka: Pääomapanos ja sen tuottavuus Suomessa vuosina 1975-2001. Helsinki 2003. 295. Vaittinen Risto: Maatalouskaupan vapauttaminen kansainväliset vaikutukset ja merkitys EU:lle. Helsinki 2003. 296. Haataja Anita: Suomalaiset mikrosimulointimallit päätöksenteon valmistelussa ja tutkimuksessa. Helsinki 2003. 297. Kangasharju Aki Korpinen Liisa Parkkinen Pekka: Suomessa asuvat ulkomaalaiset: Esiselvitys. Helsinki 2003. 298. Hietala Harri Lyytikäinen Teemu: Työn, pääoman ja kulutuksen verorasituksen mittaaminen. Helsinki 2003. 299. Räisänen Heikki: Rekrytointiongelmat ja työvoimapotentiaali lääkärien, lastentarhanopettajien, farmaseuttien ja proviisorien ammateissa. Helsinki 2003. 300. Kröger Outi: Pääoma- ja yritystulojen verotus uusi suunta? Helsinki 2003. 301. Kari Seppo Liljeblom Eva Ylä-Liedenpohja Jouko: Snedvridande beskattning av utländska investeringar: Reell och finansiell aktivitet inducerad av skattearbitrage. Helsinki 2003. 302. Pekkala Sari: Is Little Brother Nothing but Trouble?: Educational Attainment, Returns to Schooling and Sibling Structure. Helsinki 2003. 303. Vaittinen Risto: Liberalisation of Agricultural Trade Global Implications and what it Means for the EU. Helsinki 2003. 304. Kangasharju Aki Venetoklis Takis: Do Wage-subsidies Increase Employment in Firms? Helsinki 2003. 305. Räisänen Heikki: How to Cope with Labour Market Policy Tools in Economic Downturn: Finnish Evidence. Helsinki 2003. 306. Ruotoistenmäki Riikka Siivonen Erkki: Tiehankkeiden rahoitusvajeen ratkaisu? Helsinki 2003. 307. Hjerppe Reino: Social Capital and Economic Growth Revisited. Helsinki 2003. 308. Honkatukia Juha Kangasharju Aki Vaittinen Risto: Suuren aluepolitiikan ja hajasijoittamisen vaikutuksia Keski-Suomessa. Helsinki 2003. 309. Luukkonen Antti: Palkkadiskriminaatio Suomen teollisuussektorin toimihenkilöillä vuonna 2000. Helsinki 2003. 310. Pekkala Sari: What Draws People to Urban Growth Centers: Jobs vs. Pay? Helsinki 2003. 311. Rantala Juha Romppanen Antti: Ikääntyvät työmarkkinoilla. Helsinki 2003.

312. Hämäläinen Kari: Education and Unemployment: State Dependence in Unemployment Among Young People in the 1990s. Helsinki 2003. 313. Berghäll Elina Kiander Jaakko: The Finnish Model of STI Policy: Experiences and Guidelines. KNOGG Thematic Network WP4 Country Report Finland. Helsinki 2003. 314. Kilponen Juha Sinko Pekka: Does Centralised Wage Setting Lead into Higher Taxation? Helsinki 2003. 315. Järviö Maija-Liisa: Julkisesti tuettu hammashuolto vuosina 1994-2000. Helsinki 2003. 316. Ollikainen Virve: The Determinants of Unemployment Duration by Gender in Finland. Helsinki 2003. 317. Kari Seppo Lyytikäinen Teemu: Efektiivinen veroaste eri sijoitusmuodoissa. Helsinki 2003. 318. Peltola Mikko Soininen Jarno: Lasku- ja kasvualojen työmarkkinat 1990-luvulla. Helsinki 2003. 319. Sinko Pekka: Subsidizing vs. Experience Rating of Unemployment Insurance in Unionized Labor Markets. Helsinki 2003. 320. Korkeamäki Ossi Kyyrä Tomi: Explaining Gender Wage Differentials: Findings from a Random Effects Model. Helsinki 2003. 321. Luukkonen Antti: Sukupuolten palkkaero yksityisissä palveluammateissa. Helsinki 2003. 322. Hjerppe Reino: Uncovering the Dimensions of the Common Good Problems of Measurement of the Size of the Public Sector. Helsinki 2003. 323. Perrels Adriaan Ahlqvist Kirsti Heiskanen Eva Lahti Pekka: Kestävän kulutuksen potentiaalia etsimässä esitutkimus. Helsinki 2004. 324. Tukiainen Janne: Access to Computer, Internet and Mobile Phone at Home in Finland, Ireland, Netherlands and Sweden. Helsinki 2004. 325. Räty Tarmo Luoma Kalevi Aronen Pasi: Palvelusetelit kuntien sosiaalipalveluissa. Helsinki 2004. 326. Parkkinen Pekka: Hoiva- ja hoitopalvelumenot tulevaisuudessa. Helsinki 2004. 327. Korkeamäki Ossi Kyyrä Tomi Luukkonen Antti: Miesten ja naisten palkkaerot yksityisellä sektorilla. Helsinki 2004. 328. Mäkelä Pekka: Kariutuneet kustannukset ja omaisuudensuoja päästökaupassa. Helsinki 2004. 329. Honkatukia Juha: Päästöoikeuksien jakotapojen kustannusvaikutukset. Helsinki 2004. 330. Moisio Antti: Julkisen rahan liikkeet Uudenmaan ja muun Suomen välillä. Helsinki 2004. 331. Laine Veli: Eläkejärjestelmän kannustinvaikutukset. Helsinki 2004. 332. Kari Seppo Kröger Outi Rauhanen Timo Ulvinen Hanna: Beskattning av småföretag i Finland. Helsinki 2004. 333. Leppälehto Jenni: Naapurialueiden vaikutus veroprosentin määräytymisessä paikallistasolla. Helsinki 2004.

334. Pekkala Sari: Maahanmuuton taloudelliset vaikutukset. Helsinki 2004. 335. Perrels Adriaan: The Basic Service Quality Level of Transport Infrastructure in Peripheral Areas. Helsinki 2004. 336. Kiander Jaakko: Growth and Employment in Nordic Welfare States in the 1990s: a Tale of Crisis and Revival. Helsinki 2004. 337. Kari Seppo Ylä-Liedenpohja Jouko: Effects of Equalization Tax on Multinational Investments and Transfer Pricing. Helsinki 2004. 338. Hietala Harri Kari Seppo Rauhanen Timo Ulvinen Hanna: Laskelmia yritys- ja pääomaverouudistuksesta. Helsinki 2004. 339. Koskela Erkki Virén Matti: Government Size and Output Volatility: New International Evidence. Helsinki 2004. 340. Räty Tarmo: Palvelusetelit sosiaalipalveluissa 2004. Helsinki 2004. 341. Honkatukia Juha Antikainen Riikka: Väylähankkeiden kansantaloudellinen merkitys. Helsinki 2004. 342. Mustonen Esko: Välittömän verotuksen progressiivisuus. Helsinki 2004 343. Kiander Jaakko: Onko Suomessa liian vähän yrittäjiä? Helsinki 2004 344. Kiander Jaakko: The Evolution of the Finnish Model in the 1990s: from Depression to High-tech Boom. Helsinki 2004. 345. Riihelä Marja Sullström Risto: Välittömien verojen ja tulonsiirtojen vaikutus tulonsaajajärjestyksen ja tuloerojen muutoksiin Suomessa. Helsinki 2004. 346. Kyyrä Tomi Wilke Ralf: Reduction in the Long-Term Unemployment of the Elderly. A Success Story from Finland. Helsinki 2004. 347. Kröger Outi: Kansainvälinen yhteistyö haitallisen verokilpailun estämiseksi. Helsinki 2004. 348. Honkatukia Juha: Sähköntuotannon voitot päästökaupan yhteydessä. Helsinki 2004. 349. Sinko Pekka: Progressive Taxation under Centralised Wage Setting. Helsinki 2004. 350. Pettersson-Lidbom Per: Does the Size of the Legislature Affect the Size of Government? Evidence from Two Natural Experiments. Helsinki 2004. 351. Perrels Adriaan Sullström Risto: Finnish Household Consumption in Monatary and Physical Terms Trends and Clarifications. Helsinki 2004. 352. Räisänen Heikki: What Kind of Job-broker is the Public Employment Service? Evidence from Finnish Job Vacancy Microdata in 2002-2003. Helsinki 2004. 353. Kari Seppo Heikkilä Tuomo Junka Teuvo Kröger Outi Mustonen Esko Rauhanen Timo Virtanen Sari Östring Timo: Verotuet Suomessa vuosina 1985-2002. Helsinki 2004. 354. Aaltonen Juho Järviö Maija-Liisa Luoma Kalevi Räty Tarmo: Terveyskeskusten tuottavuuden ja tehokkuuserojen kehitys vuosina1988-2002. Helsinki 2004.