Cam pus 1 / 2002 CIMOn asiakaslehti KORKEAKOULUTUS KANSAINVÄLISTYY 4 SOMALITYTTÖJEN OMA PROJEKTI 12 ELÄMÄÄ SUOMEKSI! 36 TEEMANA MONIKULTTUURISUUS JA KANSAINVÄLISYYS 1
Sisällys Pääkirjoitus... Korkeakoulutus kansainvälistyy... 4 Somalityttöjen oma projekti... 12 EU komission valkoinen kirja nuorisosta... 14 Huonokuuloiset nuoret aktivoivat toisiaan: Mikä estää? -projekti... 15 Nuorisotyön kouluttajan mahdollisuus maailmojen jakamiseen... 16 Inkerinsuomalaiset nuoret rakentavat identiteettiään seikkaillen... 17 Kontulan Ex Tempore!... 17 Kansainvälisen harjoittelun viisi vuosikymmentä... 18 Siiri hankki Pietarissa hyötyä ja hyviä ystäviä... 20 Suomen ja Venäjän FIRST -vaihtoon toivotaan lisää suomalaisopiskelijoita... Yhteistyö Suomen ja Latinalaisen Amerikan korkeakoulujen välillä tiivistyy... Suomalais-venäläinen talvikoulu - malli tieteentekijöiden luovaan ja kansainväliseen koulutukseen... 22 Moskovalainen Inna tutkii epilepsiaa Kuopiossa... 23 Kansainvälisen opiskelijavaihdon trendit vuosina 2000 2001... 24 Pikatie Itävallan kulttuuriin... 27 Tarujen Eurooppa elää myös verkossa... 28 Turun naiset monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta edistämässä... 29 EU:n kulttuurimahdollisuudet yhdestä nettiosoitteesta... 29 Kulttuuri 2000 tarjoaa monia mahdollisuuksia... 29 Muuttajan muistot - mitä itse ottaisit mukaan?... 30 EURO-Identity -opintojakso tukee maahanmuuttajien kulttuuri-identiteettiä... 31 Monikulttuurinen kampusalue - kohtaamisia yliopistomaailmassa... 32 Ykkösbasso Benjamin opetti Sodankylässä kieliä... 34 Siekkilän koululaiset Comenius-viikolla Brysselissä... 35 Elämää suomeksi!... 36 Porton yliopiston Suomi-päivä veti salit täyteen... 40 Häkellyttävän erilainen suomen kieli haastaa ja kiehtoo portugalilaisia... 41 Koulutukseen ja työelämään ohjaus avainasemaan EU:ssa... 42 Ulkomaiset opiskelijat hakevat Suomesta kasvua... 44 CIMOn verkkopalvelut remonttiin... 46 Makasiini... 47 Tilaa CIMOn esitteitä ja julkaisuja!... 50 3 21 21 Cam pus 1 / 2002 Campus on Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn asiakaslehti. Numerosta 1/2002 lähtien se ilmestyy vain verkossa. Toimitus: CIMOn viestintä Toimitussihteeri: tiedotustoimittaja Sirpa Lotsari, sirpa.lotsari@cimo.fi puh. (09) 7747 7844 Viestintäpäällikkö Merja Lankinen, puh. (09) 7747 7654 Tiedotustoimittaja Jenny Honkaheimo-Antonen, puh. (09) 7747 7688 Tiedotustoimittaja Aino Kivelä, puh. (09) 7747 7672 Tiedotustoimittaja Tuija Sivinen, puh. (09) 7747 7259 Verkkotiedottaja Heli Salonen, puh. (09) 7747 7628 Yhteystiedot: Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO PL 343 (Hakaniemenkatu 2) 00531 Helsinki puh. (09) 7747 7033 faksi (09) 7747 7064 sähköposti: etunimi.sukunimi@cimo.fi tai cimoinfo@cimo.fi http://www.cimo.fi http://finland.cimo.fi (Discover Finland) Graafinen perusilme: Ville Tiihonen ja Toni Kysenius Taitto: Satu Salmivalli Kannen valokuva: Kati Koivikko ISSN 1238-4216 CAMPUS 1/02 2
KANSAINVÄLISYYS osaksi jokapäiväistä elämää CIMOn asiakaslehti Campus ilmestyy nyt ensimmäisen kerran verkossa paperiversion sijasta. Toivottavasti saavutamme tälle keinolla edelleen vanhat Campuksen lukijat ja tavoitamme myös uusia etenkin koululaitoksen, aikuiskoulutuksen ja kulttuurin toimijoiden kentässä. Tässä Campuksessa käsitellään erityisesti ehdotusta korkeakoulujen uudeksi kansainvälistämisstrategiaksi. Opetusministerille marraskuussa 2001 luovutetun muistion eniten huomiota saanut ehdotus on ulkomaalaisten tutkintoopiskelijoiden määrän kaksinkertaistaminen ja Suomen aktiivinen markkinoiminen hyvänä korkeakoulutuksen tarjoajana ulkomaalaisille. Muistiosta kertyneet lausunnot suhtautuvat asiaan periaatteessa myönteisesti, mutta huolta kannetaan siitä, millä voimavaroilla kasvavia uusia opiskelijaryhmiä opetetaan ja hoidetaan. Termiä markkinointi on myös vierastettu tässä yhteydessä, jossa keskustellaan mm. koulutuksen maksullisuudesta ja lukukausimaksuista. Termillä tarkoitetaan kuitenkin tässä yhteydessä yksinkertaisesti tehostettua viestintää. Euroopan suuret maat, Ranska, Saksa ja Iso- Britannia ovat jo usean vuoden ajan aktiivisesti markkinoineet koulutustarjontaansa Euroopan ulkopuolisille opiskelijoille. Samaa trendiä ovat seuranneet myös monet pienemmät maat. Ranskassa on havaintoja myös siitä, että aina eivät markkinoinnista vastaavan organisaation ja korkeakoulujen ajatukset mene yhteen. Suomessa CIMO on korkeakoulujen pyynnöstä aikoinaan alkanut valmistaa yhteistä materiaalia, koordinoida messuosallistumisia ja järjestää erillisiä Suomen koulutusmahdollisuuksia esitteleviä tilaisuuksia yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Kun meidän on mahdollista hieman lisätä ponnistuksiamme ensi vuonna, täytyy erityisesti huolehtia siitä, että yhteistyö korkeakoulujen kanssa vain tiivistyy. Pienen maan etu on se, että täällä on helppo koordinoida asioita vähällä byrokratialla. Jotta CIMO pystyisi vastaamaan korkeakoulujen tarpeisiin, korkeakouluilla tulee olla julkilausuttuja tavoitteita, jotka ovat riittävän selkeitä, että niiden perustella voi ryhtyä toimenpiteisiin. Korkeakoulujen lausuntojen perusteella voi todeta, että tarvitaan vielä runsaasti keskusteluja ja valintoja ennen kuin todellista markkinointia voidaan viedä konkreettisesti eteenpäin. Uutta kansainvälistä strategiaa käsitellyt työryhmä esittääkin, että voimavarojen joka suuntaan hajottamisen sijaan korkeakoulut etsisivät omaleimaisia kansainvälisiä profiileja. Työryhmän mietinnön ilmestymisen jälkeen suomalaisessa mediassa on käyty lähes päivittäistä keskustelua ulkomaalaisten määrästä ja asemasta maassamme. Keskustelun taustalla on myös ulkomaalaislain uudistustyö. Suomessa asuu tällä hetkellä n. 100 000 ulkomaalaista, joista suuri osa pääkaupunkiseudulla. Vaikka työnantajatahot suhtautuvatkin periaatteessa myönteisesti ulkomaalaisen työvoiman tarjonnan kasvuun, on koulutusta vastaavan työn löytyminen ulkomaalaiselle edelleen käytännössä vaikeaa. Yleinen suhtautuminen ulkomaalaiseen, joka haluaa tulla pysyvästi asumaan Suomeen on epäluuloinen. Meillä on tapana sanoa, että kansainvälistyminen on viime vuosikymmeneltä lähtien edennyt Suomessa nopeasti. Sillä tarkoitetaan, että liikkuvuus Suomesta ja Suomeen on lisääntynyt ja tullut tasapainoisemmaksi, vieraitten kielten osaaminen on lisääntynyt, suomalaisilla on laajasti mahdollisuuksia toimia monikansallisissa verkostoissa koulutuksen, tieteen ja kulttuurin saralla. Olemme ikionnellisia kun joku haluaa opiskella suomen kieltä. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, tarkoitammeko kansainvälistymisen lisääntymisellä vain, että meillä suomalaisilla on enenevässä määrin mahdollisuuksia saada kansainvälisiä virikkeitä. Näyttää nimittäin siltä, että tänne on tervetullut ulkomaalainenkin, kunhan hänellä on menolippu varattuna. Korkeakoulut, professorit, opettajat ja opiskeleva nuoriso ovat usein olleet yhteiskuntakehityksen aurana Suomessa. Kansainväliset kontaktit ovat aina kuuluneet korkeamman opetuksen, mutta myös kaiken koulutuksen harjoittajille. Nyt toivoisi, että korkeakoulut toimisivat vetureina kansainvälistymisen syventämisessä osaksi jokapäiväistä elämää myös täällä Suomessa. Ulla Ekberg Johtaja, CIMO 3
RAKENTEILLA EUROOPPALAINEN KOULUTUSBRANDI Työvoima, huippuosaaminen ja suvaitsevaisuus hallitun kansain- välistymisen hedelmiä Teksti: Sirpa Lotsari CIMO / Viestintä Kuvat: Nina Sederholm Kilpailu ulkomaisista opiskelijoista kiihtyy. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia luovutettiin opetusministeri Raskille viime marraskuussa. Miten alan suomalaiset toimijat näkevät kansainvälistymiskehityksen? CAMPUS 1/02 4
Suomi kansainvälistyy kiihtyvällä vauhdilla. Maamme kansainväliset suhteet yhteiskunnan eri saroilla ovat etenkin EU-jäsenyyden myötä laajentuneet ja tiivistyneet. Suomalaisten kansainvälistyminen tapahtuu nykyisin sekä kotikonnuilla, että ulkomailla. Monet suomalaiset sisällyttävät opintoihinsa ulkomailla hankittuja opintoviikkoja, vaikka into lähteä vaihto-opiskelijaksi onkin 1990-luvun huippuvuosista laantunut. Suomi myös vetää vuosi vuodelta enemmän ulkomaisia opiskelijoita. Suomessa oleva ulkomaisten opiskelijoiden yhteisö koostuu useista ryhmistä. On erilaisten, mm. EU:n vaihto-ohjelmien kautta tulleita opiskelijoita, on koko tutkintoaan Suomessa suorittavia, sekä jatko-opiskelijoita ja tutkijoita, sekä harjoittelijoita. Lisäksi tulee ulkomainen opettajavaihto. He kaikki kansainvälistävät Suomea ja suomalaisia mm. tuomalla mukanaan omat kansainväliset yhteytensä, antamalla kieliharjoittelun lisäksi mahdollisuuksia kohdata erilaisia kulttuureita turvallisesti kotimaaperällä. Suomi myös vanhenee kiihtyvällä vauhdilla, kuten koko Eurooppa. Ennusteiden piirtämä työvoimapula ja siihen liittyvä kansainvälinen kilpailunäkökulma ovat esillä myös korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa. Mutta kansainvälistymisessä on kyse paljosta muustakin. Mitä kansainvälistymisellä itse asiassa tarkoitetaan, mihin sillä pyritään ja mitä suomalainen korkeakoulusektori, opiskelijat ja työnantajat siitä saavat, ja millä resurssein? Campus on hahmotellut korkeakoulujen kansainvälistymisprosessia koskevan keskustelun nykytilaa haastattelemalla alan eri sektoreiden edustajia. He ovat rehtori Henrik Wolff, Arcada, Nylands svenska yrkeshögskola; rehtori Keijo Virtanen, Turun yliopisto; kansainvälisten asiain sihteeri Jussi Tanner, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY; opetusneuvos (strategiatyöryhmän sihteeri) Anita Lehikoinen, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto, yliopistoyksikkö, Opetusministeriö; kansainvälisten asioiden vastaava Satu Arsalo, Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto SAMOK ry; koulutuspoliittinen asiamies Marita Aho, Teollisuus ja työnantajat TT; johtaja Heikki Taskinen, maahanmuuttolinja, Ulkomaalaisvirasto. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia Opetusministeriö asetti 7.11.2000 työryhmän valmistelemaan korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiaa, joka ottaisi huomioon muuttuneen toimintaympäristön. Työryhmän tuli arvioida ja tehdä esitys, miten suomalaisen korkeakoulutuksen kilpailukyky voidaan parhaiten turvata erityisesti eurooppalaisilla, mutta myös globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi opetusministeriön kansliapäällikkö Markku Linna luovutti strategian opetusministeri Maija Raskille marraskuussa 2001. Työryhmä analysoi muutostekijöitä korkeakoulutuksen sekä kansallisessa että kansainvälisessä toimintaympäristössä, mm. laati katsauksen suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisen toiminnan nykytilanteesta sekä arvioi korkeakoulujen mahdollisuuksia menestyä kiristyneessä kansainvälisessä kilpailussa. Korkeakoulujen kansainväliselle toiminnalle esitettiin tavoitetila vuodelle 2010 ja sen saavuttamiseksi laadittiin toimenpideohjelma. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiassa esitetyssä tavoitetilassa vuonna 2010: Suomi menestyy globaalissa osaamiskilpailussa, maa on tunnettu ja vaikutusvaltainen osa eurooppalaista koulutus- ja tutkimusaluetta, Suomessa on 10 000-15 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa, korkeakoulujen opiskelijavaihdon vuosivolyymi on yhteensä 28 000 henkilöä, tutkijakouluissa opiskelevista vähintään 15 % on ulkomaalaisia, korkeakouluissa on huomattavasti nykyistä enemmän maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, ulkomaisia opettajia, tutkijoita ja asiantuntijoita on vähintään kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2001. Tavoitteen saavuttamiseksi strategiassa esitetään mm., että: tutkintorakennetta ja opintoviikkomitoitusta tulisi kehittää kansainvälisesti vertailukelpoisemmaksi, vieraskielistä opetusta tulisi lisätä, opiskelijoiden maahantulo- ja maassaolosäädöksiä tulisi tehdä joustavammiksi, korkeakoululainsäädännön ajanmukaisuus tulisi arvioida korkeakoulujen kansainvälisen toiminnan mahdollisuuksien kannalta, Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn tulisi yhdessä korkeakoulujen kanssa laatia suomalaisen korkeakoulutuksen markkinointistrategia, jossa huo- miota kiinnitetään erityisesti Venäjään, Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Aasiaan, koulutushankkeiden osuutta Suomen nykyisessä kehitysyhteistyössä voitaisiin lisätä ja että myös korkeakoulutusta koskevia hankkeita sisällytettäisiin nykyistä huomattavasti laajemmin niihin. Työryhmä ehdotti peruskartoitusta asiasta. Tavoitteisiin tähtäävän toimenpideohjelman kustannukset ovat työryhmän arvioiden mukaan 150 miljoonaa markkaa. Rahoitus esitetään järjestettäväksi eri tahojen yhteistyönä: opetusministeriön erityismäärärahojen turvin, korkeakoulujen toimintamenoja uudelleen kohdentamalla sekä elinkeinoelämän mukanaololla. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia löytyy Internetistä operyhmien muistioita tusministeriön sivuilta (http://www.minedu.fi julkaisut opetusministeriön työ- 2001,23). 5
Bolognan prosessi ja eurooppalainen tutkintoalue Meillä ei ole varaa jäädä ulkopuolelle kehityksestä, eurooppalaisesta prosessista, joka lähtenyt liikkeelle keskeisiltä osin liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävästä EU:n koulutuspolitiikasta. Emme halua hiipua marginaaliin, toteaa opetusneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä. Hän toimi viime marraskuussa opetusministeri Maija Raskille luovutetun strategian työryhmän sihteerinä. Muista kansainvälistymistä koskevan strategian syntyyn johtaneista tekijöistä hän mainitsee lisäksi kansainvälisessä toimintaympäristössä olevat ja Bolognan prosessissa ilmaistut muutokset, sekä kotimaasta tulevat haasteet. Bolognan prosessi on sanapari, joka esiintyy tiuhaan korkeakoulujen kansainvälistymisestä keskusteltaessa. Kyseessä on eurooppalaisten opetusministerien käynnistämä prosessi, joka tähtää siihen, että vuoteen 2010 mennessä olisi olemassa kansainvälisesti kilpailukykyinen ja työvoiman vapaata liikkumista tukeva eurooppalainen korkeakoulutusalue. Nimensä prosessi on saanut Bolognassa 1999 allekirjoitetusta julistuksesta. Mukana on tällä hetkellä yli 30 maata. Alueen toteutumista valmistellaan pääosin seuraavin toimenpitein: tutkintojen selkeyden ja vertailukelpoisuuden kehittäminen, siirtyminen kaksivaiheiseen tutkintojärjestelmään (alempi kolmivuotinen tutkinto eli bachelor ja ylempi tutkinto, master), yhteisen ECTS -opintoviikkojärjestelmän kehittäminen, liikkuvuuden esteiden poistaminen ja laadun varmistaminen. Anita Lehikoinen kiteyttää kehityksen toteamalla, että meneillään on eurooppalaisen korkeakoulutusbrandin hakeminen. Bolognan prosessia painottaa myös Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen. Eurooppalaiset opiskelijat saavat parhaan mahdolliset koulutuksen siellä missä haluavat. Prosessi on Virtasen mukaan Suomessa hyvin aktiivisessa vaiheessa. Tutkintorakenteen muutosta mietitään yliopistojen eri tiedekunnissa ja oppiaineissa, samoin opetusministeriön työryhmässä, jossa Virtanen on itsekin jäsenenä. Kansainvälisen strategian kohdalla tutkintorakenteen muutos on olennainen asia, hän toteaa, ja jatkaa, että Suomessa pyritään etenemään siihen nopeasti. Työvoimaa ja toimintavalmiuksia Teollisuuden ja työnantajien Marita Aho toteaa, että talouden globalisaatio ja verkottuminen, sekä Suomen pieni väestöpohja ja lähivuosien väestökehitys edellyttävät ulkomaalaisten määrän lisäämistä korkeakouluissamme. Osaamisintensiivinen menestysmisstrategiamme edellyttää maailman- CAMPUS 1/02 6
luokan huippuosaamista, hän kiteyttää. Sitä kasvatetaan omin resurssein osaamis- ja teknologiapolitiikkaamme kehittämällä sekä kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä. Suomalaisten täytyy päästä ulkomaille opiskelemaan, opettamaan ja tutkijoiksi ja ulkomaalaisten tulla meille. Hän huomauttaa kuitenkin, ettei Suomi saa olla kansainvälistymisessä liian sinisilmäinen. Kansainvälistyminen on toteutettava meitä ja suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa hyvin palvelevalla tavalla. Ulkomaiset opiskelijat tulevat Suomeen mm. laajan englanninkielisen opetustarjonnan vuoksi. Suomen tai ruotsin taito olisi kuitenkin välttämätöntä, jotta he voisivat käytännössäkin työskennellä maassamme. Arcadan rehtori Henrik Wolff toteaa, ettei voida lähteä siitä, että koko tutkinto suoritettaisiin englanninkielellä. Kaikissa tapauksissa ja kaikkien ulkomaisten opiskelijoiden kohdalla lisäisin meidän kotimaisten kieltemme oppimista. Helsingin yliopiston oppilaskunnan kansainvälisten asioiden sihteeri Jussi Tanner korostaa työllisyysnäkökulman lisäksi ulkomaalaisten mukanaan tuomia kansainvälisiä yhteyksiä ja sosiaalista pääomaa. Opetusministeriön kv-strategiassa pyrittiin ainakin alun perin ehkä liikaa yhden teollisuudenalan työvoimapulan helpottamiseen. Asiaa ei kuitenkaan saisi lähestyä vain kulloisenkin akuutin työvoimapulan näkökulmasta. Hänen mukaansa asian ydin löytyy ennakolta tehtävästä hallitusta varautumisesta kansainvälistymiseen ja maahanmuuttoon. Korkeakoulusektorin ja koko maahanmuuttohallinnon toimenpiteiden tulisi Tannerin mukaan tähdätä siihen, että yliopistoyhteisön ulkomaalaisjäsenet sopeutuisivat Suomeen. Korkeakoulujen kannalta tärkeimmän tavoitteen on oltava tietysti opetuksen ja tutkimuksen laatu. Kansainvälistyminen tuottaa laatua. Suvaitsevuus Ammattikorkeakouluopiskelijoiden järjestön SAMOK:n Satu Arsalo korostaa vahvasti suvaitsevaisuusnäkökulmaa. Kansainvälistyminen, vaikka on trendikästä olla kansainvälinen, on tärkeää joka tavalla, hän toteaa. Koulutuksen kansainvälistyminen luo edellytyksiä suomalaisille opiskelijoille ymmärtää ja oppia uusia kieliä, työskennellä kansainvälisessä ympäristössä, erilaisissa tehtävissä ja eri aloilla. Korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten integroiminen Suomeen koko tutkinnon ja jatko-opintojen suorittamisen kautta olisi Arsalon mukaan työvoimanäkökannan lisäksi yhteiskuntaamme yleisestikin rikastava tekijä, joka lisäisi maamme kansainvälisen ilmapiirin luomista, helpottaisi erilaisten kulttuurien kohtaamista ja ymmärtämistä. Kilpailemme myös omien uskomustemme ja ajatusmaailmamme kanssa siitä, voiko esimerkiksi lääkärinä, poliisina tai terveydenhoitajana toimia henkilö, jonka äidinkieli ei välttämättä olekaan suomi. Samoilla linjoilla on Keijo Virtanen, joka toteaa opiskelijoiden voivan olla etujoukkoa, jolla kansakuntien keskinäistä epäluuloisuutta voidaan vähentää. Henrik Wolffkin yhdistää kilpailukykyyn myös suvaitsevuuden ja maailmankansalaisuuden. En koskaan halua nähdä sanaa kilpailukyky ahtaasta näkökulmasta, hän painottaa. Työvoimakysymyksen lisäksi normaali opiskelijavaihtoon kuuluva kansainvälistymisaspekti on edelleen tärkeä ja vastavuoroisesti Suomen tunnettuuden lisääminen. Wolff kaipaa yleisestikin selkeämpää kokonaisnäkemystä siitä, miten ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytointi liittyy esimerkiksi Suomen työllisyyskysymyksiin ja koko kansainvälistymiskysymykseen. Hän myös pohtii, että jos opiskelumahdollisuuksien avulla pyritään saamaan maahan uutta työvoimaa, niin kyseessä on taloudellinen rekrytointi, sillä peruskoulutus on hoidettu muualla. Venäjä Useat haastatelluista korostavat Suomen lähialueen, erityisesti Venäjän tärkeyttä. Aina kun puhutaan sanan perinteisessä mielessä kansainvälistymisestä, niin eurooppalainen dimensio on edelleen tärkeä, toteaa Henrik Wolff. Hänen mielestään pohjoismainen yhteistyö on koko ammattikorkeakoulusektorilla turhan vähän kehittynyttä. Lähialueyhteistyöhön ei ehkä ole edes riittävästi fokusoitu. Jos halutaan rekrytoida ihmisiä Suomeen, tulisi itänaapuria katsoa tarkemmin, se voisi olla molemmille hyödyllistä. En ole ymmärtänyt miksi täytyisi aina lähteä mahdollisimman kauas. Venäjän erityismerkitykseen uskotaan myös Teollisuuden ja työnantajien keskuudessa, kertoo Marita Aho. TT:n pitkän aikajänteen eli vuoteen 2012 ulottuvassa, maamme osaamistarpeita ennakoivassa tulevaisuusluotain -hankkeessa mukana olevat asiantuntijat uskovat erityisesti Venäjän merkityksen yhteistyökumppanina kasvavan. Jussi Tanner puolestaan toteaa, että lähialueet ovat jo historian ja maantieteellisen aseman vuoksi tärkeitä Suomelle. On myös luonnollista, että yliopistoopiskelijoita tarvitaan varsinkin niiltä alueilta, joilta Suomeen on jo aiemmin tullut merkittävä maahanmuuttajayhteisö. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten saaminen mukaan yliopistoyhteisöön on hyvin tärkeää. Tanner ei kuitenkaan hyväksy varsinaista kansallisuuden perusteella tehtävää priorisointia. Haasteet Se, että saadaan ulkomaalaiset tietämään ja ymmärtämään se, miten korkeatasoista koulutusta Suomessa on. Siinä on Keijo Virtasen mukaan pohjoisessa ja vähän sivussa olevan Suomen korkeakoulusektorin suurin haaste. Markkinointi on siis yksi iso kysymys. Toinen tärkeä kysymys on, että kun kansainvälistyminen lisääntyy ja englanninkielisen opetuksen ja opetusohjelmien määrä kasvaa, niin mikä on suomen asema opetuksen ja tieteen kielenä. Virtanen painottaa, että suomen on oltava edelleen tieteen kieli Suomessa. On huolehdittava siitä, että omat opiskelijat saavat suomeksi korkeatasoista opetusta ja tutkintokoulutusta. Kieli on syvempi hahmotuksen ja identiteetin kysymys. Koulutusjärjestelmä, yleinen englanninkielen taito, kulttuurin nuoruudesta ja korkeakouluympäristön pienuudesta johtuva joustavuus, maan hyvä maine sekä koulutuksen yleinen arvostus ovat Henrik Wolffin mielestä Suomen valtteja ulkomaisista opiskelijoista käytävässä kansainvälisessä kilpailussa. Suomalainen yhteiskunta on aina 7
panostanut koulutukseen, siinä puolessa meillä ei millään koulutustasolla ole häpeämistä kenenkään kanssa, toteaa Keijo Virtanen. Koulutuksen taso korkeakouluissa on erittäin korkea. Hitechihme on nostanut Suomen tunnettuutta, mikä heijastuu varmaan arvostukseen niin, että ollaan kiinnostuneita myös muiden alojen koulutustarjonnasta. Jussi Tannerin lista on saman kaltainen. Maksuttomuus, englanninkielisen opetuksen määrä ja koulutuksen laatu (tässä järjestyksessä) ovat ylivoimaisesti suurimmat valtit. Hän huomauttaa, että ulkomaiset opiskelijat ovat tosin myös moittineet opetuksen laatua. Anita Lehikoinen lisää Suomen valtteja koskevaan listaan hyvän ja tasaisen laadun lisäksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hyvät tilat ja laitteet. Hän toteaa Suomen olevan kokonaisuudessaan aika kilpailukykyinen maa. Olemme houkutteleva opiskelumaa nimenomaan eurooppalaisille vaihto-opiskelijoille. Nythän meillä on enemmän tulijoita, kuin on vaihtoon lähtijöitä, mutta suhteellisen vähän meillä on tutkintoa suorittavia ulkomaalaisia. Siihen onkin etsitty muutosta. Kilpailu EU:ssa koulutus on kansallinen asia. Unionin koulutuspolitiikan yhteiset tavoitteenasettelut näkyvät unionin vaihto-ohjelmissa. Euroopan sisäinen kilpailu on olemassa oleva tosiasia. Yhteistyötä on tehty ja vaihto-ohjelmat tiivistävät yhteistyötä entisestään, kertoo Anita Lehikoinen. Lahjakkaista opiskelijoista, tutkijoista ja rahoituksesta kisataan erityisesti ottelussa Eurooppa- USA, mutta myös Euroopan sisällä. Lehikoinen kuitenkin vakuuttaa kaikkien euroopalaisen tutkintoalueen luomiseen osallistuvien luottavan siihen, että prosessissa kaikki alueen maat löytävät sijansa. Henrik Wolff heittää, että Suomesta on kansainvälisessä opiskelijavaihdossa tullut jo vara-englanti. Emme kuitenkaan kilpaile suurten englanninkielisten maiden kuten Britannian, Yhdysvaltojen ja Australian kanssa, koska opiskelijavaihtojemme volyymit ovat aivan eri luokkaa. Varsinaisia kilpakumppaneitamme, jos niin halutaan ajatella, ovat varmasti muut kuin englanninkieliset Euroopan maat, toteaa Jussi Tanner. Moni, joka haluaa tulla tähän osaan maailmaa, ei pääse tänne asti. Varsinkin Ruotsiin on helpompi jäädä, toteaa Wolff. Suurten opiskelijamäärien havittelemisessa olisi Wolffin mukaan myös omat vaaransa eli ulkomaisten, taloudellista voittoa havittelevien yksityisten yliopistojen rantautuminen Suomeen. Koulutusmarkkinoiden kaupallistuminen on aihe, joka kauhean paljon puhuttaa korkeakouluväkeä, erityisesti Euroopassa, kertoo Anita Lehikoinen. Yksityistyminen ja kaupallistuminen ei juuri ole koskenut Suomea, mutta erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa se on laajentunut. Lehikoinen toteaa, että miten kukin kotimaassaan asian ratkaisee, on kansallisvaltioiden käsissä. Se on selvä, että rajoja ylittävä koulutustarjonta lisääntyy. Tänne tulee sekä virtuaalisesti että fyysisesti lisää tarjoajia. Meillä on laaja ja alueellisesti kattava tarjonta, joten paikoista ei sillä tavalla ole pulaa. Ja niin kauan kun kyetään pitämään oma koulutustarjonta hyvänä suomalaisille opiskelijoille ja aikuisopiskelijoille, niin se ei ole vaaratekijä. Lehikoinen toteaa vielä, että saattaa olla hyväkin asia, että tulee lisää vaihtoehtoja. Marita Ahokin näkee e-oppimisen vauhdittavan koulutuksen tarjoajien välillä kiihtyvää kansainvälistä kilpailua. Ulkomaiset opettajat ja tutkijat, sekä kansainvälinen opiskelijavaihto valmentaa tulevaan kilpailuun, hän korostaa. Koulutus ei jatkossa ole suojassa liiketaloudelliselta ajattelulta. Henrik Wolffin mielestä Suomessa tarvittaisiin nyt koulutusmarkkinoiden ulkomaisille kaupallisille toimijoille avaamista koskevaa avointa keskustelua. Uhkana hän näkee sen, että koulutuksesta tulisi puhtaasti kaupallinen tuote ja korkeakoulun ainoa tehtävä olisi antaa tietty koulutus. Koulutusta ei saisi yhdistää normaaliin palveluntuottamiseen. Korkeakoulun tehtävä on hyvinvoinnin lisääminen, mikä on paljon laajempi asia. Resurssit Suomalainen korkeakoulusektori suhtautuu kansainvälistymiseen positiivisesti, mutta resurssipula estää ulkomaisten opiskelijoiden määrän merkittävän lisäämisen. Sehän on selvää, että tarvitaan lisää resursseja, uudenlaista valmennusta mm. siihen, että englanninkielisen opetuksen taso on myös kielellisesti riittävän hyvää, ettei hyvä koulutus kaadu kieleen, toteaa Keijo Virtanen. Opettajaresurssit eivät ole kymmenen vuodan aikana kasvaneet, mutta tohtorintutkinnot kaksinkertaistuneet. Tällä hetkellä opettajakapasiteetti on äärirajoillaan. Resurssipula ei saisi johtaa siihen, että ainoiksi ulkomaisiksi opiskelijoiksi jäävät tulevaisuudessa erityisiin englanninkielisiin maisteriohjelmiin osallistuvat, jolloin sekä ulkomaalaisten integraatio, että suomalaisten kotikansainvälistyminen jäävät haaveeksi, toteaa Jussi Tanner. Korkeakoulujen näkökulmasta suurin haaste on toteuttaa ulkomaalaisopiskelijoiden määrän lisääminen siten, että yhteiskunnallisesti merkittävät tavoitteet toteutuvat. Hän toteaa yliopistojen resurssien laahaavan kaukana perässä verrattuna siihen, miten paljon ulkomaisten opiskelijoiden määrä on 1990-luvun alusta kasvanut. Tanner toteaakin, että yliopistojen voimavarat eivät tällä hetkellä riitä suurempien ulkomaalaisopiskelijoiden määrien vastaanottamiseen. Resursointi on suuri strateginen kysymys, johon olisi saatava vastaus pelkkää opetustoimea laajemmalla areenalla. Resurssikysymyksestä Anita Lehikoinen toteaa, että tarvitaan selkeä signaali asian tärkeydestä, tarvitaan resursointia Hän korostaa, että kansainvälistymisstrategia on työryhmän ehdotus, ja suuremmat linjaukset tehdään seuraavaan, Valtioneuvostolle vuonna 2003 esitettävään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan. On tärkeää, että saadaan poliittiset linjanvedot siitä, mihin lähdetään. Jokainen uusi hallitus tekee omat koulutus- ja tutkimusjärjestelmää koskevat poliittiset linjauksensa. Seuraavat tehdään vuosille 2003-2008. Resursseista ei niissä pal- CAMPUS 1/02 8
jon sanota, mutta tietysti jos Valtioneuvosto sitoutuu viemään tiettyä linjaa eteenpäin, niin se merkitsee, että resurssejakin suunnataan sen mukaisesti. Yhteistyöllä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustaja Jussi Tanner toteaa, että kansainvälistyminen ja ulkomaalaisväestön kasvu merkitsevät yhteiskunnallista murrosta, johon tulee varautua hallitusti eri hallinnonalojen yhteistyöllä. Ylioppilasliikkeen roolin hän näkee vastuullisena ja laajasti asioita tarkastelevana keskustelijana ja keskustelun herättäjänä, ei niinkään omien etujensa valvojana. Laaja-alainen, eri hallinnonalojen yhteinen keskustelu on se, jota juuri nyt kipeästi kaivataan. Kyseessä on Suomen kilpailukyky, toteaa ulkomaalaisviraston Heikki Taskinen. Hän kertoo, että muuttuneiden olosuhteiden myötä myös lainsäädäntö on viime vuosina muuttunut. Työlupa myönnetään nyt aiempaa helpommin. Jos Intiasta tuleva tietokoneinsinööri ei saa työlupaa täältä, niin joku muu maa saa hänet. Taskinen tarkentaa kuitenkin, että jos henkilö työskentelee aivan eri alalla kuin opiskelee, niin työlupatilanne tutkitaan tarkemmin. Ulkomaisen opiskelijan siirtyminen suomalaiseen työelämään on helpottunut, mutta ei se automaattista ole. Hän huomauttaa, että tietyissä kohdin ulkomainen ja kotimainen työvoima voivat vielä olla vastakkain, mikä on otettava huomioon. Anita Lehikoinen sanoo, että esimerkki korkeakoulujen kansainvälistymisprosessin toteuttamisessa tarvittavasta yhteistyöstä on strategiassakin mainittu rahoituspohjan laajentaminen. Yksi ajatus on, että elinkeinoelämä saadaan mukaan, koska kansainvälisen koulutuksen kautta suomalaisille yrityksille saadaan osaavaa työvoimaa. Keskusteluja on jonkin verran käyty, mutta konkreettista valmistelutyötä ei ole vielä käynnistetty. Tulevaisuusluotaimessa tulee vahvasti esille näkemys, että jo kymmenen vuoden sisällä vanhustenhuollossa, terveydenhuollossa ja muissa palveluissa voi tulla informaatio- ja tietotekniikkaa hyödyntävälle elinkeinoelämälle runsaasti tuottoisia bisnesalueita, kertoo Marita Aho. Toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan taso turvataan, jos valtion, kuntien ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö osataan monipuolistaa yksityistämisen ja alihankintayhteistyön myötä. Tarvitsemme kontakteja ulkomaisiin asiantuntijoihin myös yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön kehittämisessä. Kansainvälistymiseen ja maahanmuuttoon ennalta ja hallitusti varautuminen on koko kysymyksen ydin. Ulkomaalaisväestön määrä Suomessa kasvaa tulevaisuudessa väistämättä 9
muun muassa väestörakenteen muutoksen, ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen, pakolaisongelman ja yleisen kansainvälistymisen myötä, painottaa Jussi Tanner. Koulutettujen ihmisten saaminen on tärkeää tämän kehityksen hallinnan kannalta, koska juuri koulutetut toimivat elintärkeänä sillanrakentajina maahanmuuttajayhteisöjen ja valtaväestön välillä. Tanner lisää, että politiikan ja rakenteellisten ratkaisujen tulee tähdätä siihen, että ulkomaiset tutkinto-opiskelijat sopeutuvat Suomeen opintojensa aikana ja asettuvat niiden jälkeen maahan töihin. Hän painottaa, että työllisyys, osaaminen ja kilpailukyky ovat hallitun ja onnistuneen maahanmuuttopolitiikan myönteisiä seurauksia. Suomessa on nyt kultainen tilaisuus luoda todellinen maahanmuuttopolitiikka, sellainen jossa koulutetut ihmiset nähdään resurssiensa edellyttämässä roolissa, ja ottaa murros hallitusti vastaan. Vaihtoehdot eivät ole kovin hyviä. Lähtötilanne korkeakoulusektorin kansainvälistymistä koskeville käytännön toimenpiteille on siis melkoisen hyvä. Asenteet ovat myönteisiä ja keskustelu- sekä yhteistyöhalukkuutta tuntuu löytyvän. Suomen korkeakoulusektorin menestyksekäs ja tuloksellinen kansainvälistymisen laajentaminen ja syventäminen on ilmiselvästi mahdollisuus, jolla on myös edellytykset toteutua. Kunhan resursseja löytyy ja laaja-alainen käytännön yhteistyö saadaan kunnolla käyntiin. UUTTA UUTTA TYÖVOIMAA ETSIMÄSSÄ Teksti: Sirpa Lotsari CIMO / Viestintä - Eurooppa vanhenee ja kilpailu koulutetusta työvoimasta kovenee Maatamme on tulevaisuudessa pidettävä pystyssä pienemmällä työvoimalla kuin nyt, toteaa Heikki Mäenpää. Kuluvan vuosikymmenen aikana työvoiman määrä kääntyy pysyvään laskuun Suomessa. Työvoimasta poistuvien määrä ylittää työmarkkinoille tulevan uuden työvoiman määrän jo 2003-04, ja vuosikymmenen vaihteessa vaje tulee olemaan enimmillään noin 15 000 henkilöä vuodessa. Tämän jälkeen vaje pienenee vuositasolla noin 10 000 henkilöön vuoteen 2020 mennessä. Hupenevasta työvoimasta on revittävä irti nykyistä enemmän, toteaa väestökehityksen suunnasta CIMOn johtokunnan puheenjohtaja, opetusministeriön neuvotteleva virkamies Heikki Mäenpää. Vähemmällä enemmän -kehitys edellyttää panostusta sekä työvoiman koulutukseen että yleisiin työolosuhteisiin. Eläkeikää nostamalla voidaan työssäoloikää pidentää ja tutkintojen nopeamman suorittamisen avulla voidaan nopeuttaa nuorten siirtymistä työmarkkinoille. Dramaattiset muutokset työvoiman määrässä vaikuttavat myös korkeakoulusektorin yhä laajenevan ja syvenevän kansainvälistymiskehityksen ja siihen kohdistuvien odotusten taustalla. Suomeen rekrytoitavista ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista kaavaillaan osaratkaisua tulevaisuuden työvoimapulaan. Kun maa on tullut opintojen myötä tutuksi, on helpompi jäädä myös työhön, toteaa Heikki Mäenpää. Väestökehityksen tilanne koko Euroopan unionissa on kuitenkin samankaltainen kuin Suomessa, joten kilpailu sekä koulutetusta työvoimasta että ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista tulee kovenemaan koko alueella. Saksa ja Ranska ovat jo käynnistäneet sitä varten mahtavat ohjelmat, kertoo Mäenpää. Lähinaapureistamme erityisesti Norja ja Ruotsi ovat myös panostaneet tähän. Suomikin on tiukasti kilvassa mukana. Suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia luovutettiin ministeri Maija Raskille viime marraskuussa. Mäenpään mukaan Suomi on eturintamassa ulkomaisista opiskelijoista käytävässä kilpailussa. Täällä on tiedostettu sekä maamme heikkoudet että vahvuudet. Suomen heikkouksiin, tai pitäisi kai sanoa, että haasteisiin Mäenpää listaa pienen ja tuntemattoman kielen, kaukaisen sijainnin ja osittain myös eksoottisen imagon. Vahvuutemme taas rakentuu erityisesti laadukkaasta ja ilmaisesta koulutuksesta sekä vakaasta yhteiskunnasta. Listaan kuuluu myös Suomen vahva erikoisosaaminen sellaisilla aloilla kuten ympäristö- ja metsä sekä it. CAMPUS 1/02 10
Euroopan yhdistettävä voimansa Kilpailu ulkomaisista opiskelijoista ei rajoitu Eurooppaan. Sen tähden eurooppalaisten täytyy keskinäisistä kilpailuasetelmistaan huolimatta myös yhdistää voimansa, voidakseen alueena pitää puolensa erityisesti USA:n kanssa. Euroopan on terästäytyttävä, ettei kaikki skarppi nuoriso menisi Yhdysvaltoihin, korostaa Mäenpää. Yhteistä eurooppalaista koulutusaluetta koskevassa ns. Bolognan prosessissa on tavoitteena nimenomaan läpinäkyvä, maailmanlaajuisesti vahva ja vetovoimainen korkeakoulutuksen järjestelmä. Kovin kilpailu käydään erittäin liikkuvista aasialaista opiskelijoista. Eurooppalaiseen koulutukseen liittyvät paineet syntyvät myös EU:n asettamasta tavoitteesta, jonka mukaan alueen tulisi lähivuosina kehittyä maailman dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. Kilpailu maanosien ja maiden välillä on osa kansainvälistymistä ja globalisaatiota. Mäenpää korostaa kuitenkin, että kehityksen toinen puoli liittyy kansojen lähenemiseen ja rauhan turvaamiseen tutustumisen kautta. Tähän rauhanomaiseen rinnakkaiseloon tähtäävään tiehen liittyy osaltaan myös ulkomaalaisten opiskelijoiden kautta Suomessakin tapahtuva kansainvälistyminen. Maahanmuutosta tasausta työvoimavajeeseen Yksi keino odotettavissa olevan työvoimavajeen tasaamiseen on löydettävissä maahanmuuttajista. Mäenpää laskee, että jos maahanmuuton nykyvauhti säilyy, niin tällä vuosikymmenelle Suomeen muuttavien määrä tulee ylittämään täältä pois muuttavien määrän 5 000 hengellä vuosittain. EU:n itälaajeneminen tullee tosin vielä nostamaan myös Suomeen suuntautuvaa muuttovirtaa. Arvioiden mukaan itälaajentumisen seurauksena uusista maista muuttavista henkilöistä 65% suuntautuisi Saksaan, toteaa Mäenpää, ja jatkaa eräiden arvioiden mukaan EUlaajeneminen kaksinkertaistaa alkuvaiheessa eli ensimmäisten kymmenen vuoden aikana Suomen nettomaahanmuuton. Suomessa se merkitsisi noin 10 000 henkeä vuodessa, mikä periaatteessa voisi jo tasata työvoimavajetta. Työvoimavajeen tasaaminen maahanmuuttajien avulla edellyttää kuitenkin kotouttamisen, vieraskielisen aikuisväestön työelämään sisäänajon ja yleensäkin maahanmuuttajille suunnatun sekä kieli- että ammatillisen koulutuksen tehostamista. Vieraskielisen opetuksen kasvavaan tarpeeseen vastaaminen edellyttää lisäresursseja. Ei siis ihme, että Mäenpää suhtautuu kriittisesti Työvoima 2020 -selvityksen ennustukseen, jonka mukaan opetus- ja tutkimusalan työpaikkojen tarjonnan arvioidaan vuoteen 2015 mennessä vähenevän vajaalla 10 000:lla. Mäenpää toteaa myös, että alan saama rahoitus tulee lähivuosina kasvamaan. 1990-luvun alun leikkaukset poistuvat vuoteen 2004 mennessä eli opetustoimeen saadaan vuodessa 600 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tosin Mäenpää muistuttaa, että opettajakoulutuksen saaneita sijoittuu myös muille, palkkatasoltaan paremmille sektoreille. Opettajien alanvaihto on ongelma erityisesti pääkaupunkiseudulla. Uhkana väestön polarisoituminen Muuttoliikkeen keskeinen ongelma on se, että kotimainen ja ulkomainen muuttoliike suuntautuvat samoihin paikkoihin eli erityisesti pääkaupunkiseudulle, toteaa Mäenpää. Tästä aiheutuu kovat paineet hoitaa kasvukeskuksiin syntyvä ahtaus. Korkeakoulujen haasteet myös muuttoalueilla ovat kovat. Maan yleinen muuttoliike ei Mäenpään mukaan ole kuitenkaan niin musertavaa, että se söisi muita maakuntakeskuksia. Lisäksi liikettä tapahtuu myös maakuntien sisällä. Vaikka muuttoliike suuntautuu erittäin vahvasti pääkaupunkiseudun lisäksi sellaisiin kasvukeskuksiin, kuin Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu, niin jokaisessa maakunnassa on oma keskus, joka kasvaa. Mäenpään mukaan alueelliset kehitysnäkymät ovat siis muuttoliikkeen osalta kokonaisuudessaan positiiviset. Vähemmän positiivisiin suuntauksiin kuuluu yksi tulevaisuuden globaaleista haasteista eli väestöryhmien jyrkkä kahtiajakautuminen. Ongelmaksi voi muodostua maahanmuuttajien polarisoituminen korkeanteknologian asiantuntijoihin ja siivoojiin, kiteyttää Mäenpää. Suomessakin korkeakoulutusta edellyttävä asiantuntijatyö lisääntyy. Perusduunarityö tulee vähentymään. Asetelma tulee kiristämään eri toimialojen kesken käytävää kilpailua nuoresta, vereksestä työvoimasta. Suomessa väestöryhmien polarisoitumista on pyritty hillitsemään mm. toisen asteen koulutukseen panostamalla. Kolmivuotiseksi pidennettynä se on tullut tasaveroisemmaksi lukion kanssa, selventää Mäenpää. Alueellisesta kehityksestä huolehtiminen on tärkeätä harvaan asutussa Suomessa, jossa onkin Euroopan tiheimpiin kuuluva korkeakoulutusta tarjoavien laitosten verkosto. Tulevaisuudessa Mäenpää näkee tarpeelliseksi miettiä korkeakoulutusverkoston rationalisointia eli työnjakoa ja yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken. 11
Teksti: Salla Konsti CIMO / Nuoriso Kuvat: Kati Koivikko SOMALITYTTÖJEN OMA PROJEKTI Helsinkiläiset somalitytöt Nawal Musse ja Habon Abdilkader rakensivat vuosi sitten itselleen ja muille somalitytöille ihan oman projektin. Siihen kuului erilaisia asioita ompelemisesta ja liikunnasta atktaitojen opettelemisen kautta yhteisten juhlien järjestämiseen. Rahoitus järjestyi EU:n Nuorisoohjelmasta CIMOn kautta ja nyt tytöt jo kaavailevat seuraavaa askelta eli ryhmätapaamista tutustuakseen jossain toisessa maassa asuviin somalityttöihin. Tarvitsisimme nyt oman tilan tytöille, toteavat aikaansaavat Nawal ja Habon. Haaveilemme tilasta, joka olisi aina käytössämme. CAMPUS 1/02 12
Yleisestä käsityksestä poiketen somaliyhteisö ei ole yhtenäinen ryhmä, jossa kaikki tuntisivat toisensa. Emme tiedä tarpeeksi toisistamme ja elämäntilanteistamme, siksi tutustuminen on tärkeä tavoite ja samalla lähtökohta muulle toiminnalle, Nawal kertoo. Tyttöjen harrastukset kodin ulkopuolella vanhemmille hankala asia Vaatesuunnittelua ja ylioppilastutkintoa opiskeleva 19-vuotias Nawal Musse ja lähihoitajaksi valmistuva ikätoverinsa Habon Abdilkader kaipasivat yhteisiä harrastuksia toisten somalityttöjen kanssa, sillä koulunkäyntiä lukuun ottamatta somalitytöillä ei juurikaan ole kodin ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa. Monille vanhemmille tyttöjen harrastukset kodin ulkopuolella ovat hankala asia, vaikka aktiivisen osallistumisen tärkeys onkin yhteisön sisällä laajalti todettu. Tyttöjen piti siis keksiä toimintaa, johon kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Tytöt pohtivat omia kiinnostuksen kohteitaan sekä vanhempiensa kanssa että keskenään. Lähipiirinsä kanssa tytöt kokosivat lukuisat ideansa nuorisoaloitehankkeeksi, ja hakemus oli valmis helmikuussa 2001. EU:n Nuoriso-ohjelmaa hallinnoivan CIMOn myönteisen päätöksen myötä tytöt pääsivät aloittamaan projektinsa vähän myöhemmin samana keväänä. Nawal ja Habon kuulivat EU:n Nuoriso-ohjelmasta Nawalin isoveljeltä Mohamudilta. Jalkapalloa pelaava veli oli kavereidensa kanssa järjestänyt Nuoriso-ohjelman tuella kaksiviikkoisen ryhmätapaamisen Englantiin, missä he tapasivat siellä asuvia maanmiehiään yhteisen harrastuksen ympärillä. Mutta tytöt halusivat järjestää itselleen jotain nimenomaan kotikaupungissaan Helsingissä. Tutustumista, tyttöjen juttuja ja pöytätennistä Tyttöjen projektiin kuului erilaisia asioita, kuten ompelemista, ruuanlaittoa, liikuntaa, ATK-opetusta, yhteisiä juhlia ja leiri. Ompelukerhosta tuli suosittu, sillä useimpien nuorten tavoin myös somalitytöt ovat kiinnostuneita vaatteista ja pukeutumisesta. Habon, joka mielellään käy erilaisissa ruokaravintoloissa uusia makuja kokeilemassa kertoo, että ruuan-laittoa tytöt harjoittelivat lehdistä, kirjoista ja televisiosta nappaamiensa reseptien avulla. Teimme paljon perusja jälkiruokia. Oli kiva päättää itse mitä kokkaamme ja maistella niitä sitten yhdessä. Projektinsa puitteissa tytöt suunnittelivat ja toteuttivat myös ramadanin eli paastokauden päättymisen kunniaksi pidettävän suuren juhlan. Siihen osallistui useita kymmeniä eri ikäisiä somalityttöjä. Ohjelmaan kuului laulua, tanssia, leikkejä ja kilpailuja sekä tietysti paljon herkkuja. Rastilan nuorisotalolla parhaimpiinsa pukeutuneet tytöt sitten juhlivat pikkutunneille asti. Vuoden 2001 keväällä 20 tyttöä ja kolme naisohjaajaa matkasivat Hangon lähellä sijaitsevaan leirikeskukseen. Viikon kestäneen leirin aikana puhuimme myös naiseksi kasvamisesta ja muista ns. tyttöjen jutuista, Nawal kertoo. Juttelemisen lisäksi aika kului erilaisten pelien parissa. Monet meistä eivät olleet koskaan aikaisemmin pelanneet pöytätennistä, joten opettelimme sitä. Lopuksi järjestimme pöytätennisturnauksen, Nawal jatkaa. Suunnitteilla seuraava projekti ja haaveena somalityttöjen oma huone Habon ja Nawal ovat tyytyväisiä viisi kuukautta kestäneeseen projektiinsa, nuorisoaloitehankkeeseen, jonka jokaiseen tapahtumaan osallistui kerrallaan 15-35 tyttöä. Tämä on ollut meidän ensimmäinen yhteinen projekti, ja nyt tunnemme kuuluvamme yhteen enemmän kuin aikaisemmin, he kertovat. Tällä hetkellä tytöt kaipaisivat eniten vapaa-ajan viettoa varten isompaa tilaa, jossa he voisivat tavata toisiaan. Somalinuorten yhdistyksen Kanava ry:n tilat Helsingin Kalliossa ovat liian pienet suuremmalle joukolle. Tiloissa kokoontuvatkin lähinnä somalimiehet; nuoremmat surffaavat netissä tai pelaavat biljardia, vanhemmat Dominoa. Seuraavaksi tytöt aikovat kuitenkin sananmukaisesti astua askeleen pidemmälle eli järjestää Nuoriso-ohjelman puitteissa ryhmätapaamisen. Haluaisimme tavata jossakin toisessa maassa asuvia somalityttöjä ja kuulla minkälaisia projekteja he tekevät, Nawal sanoo. Kohdemaa on vielä avoinna. Meitä kiinnostavat niin monet maat, ihmiset ja asiat. 13
Askel EU:n nuorisopolitiikan kehittämiseksi - KOMISSION VALKOINEN KIRJA NUORISOSTA Teksti: Anne Päkkilä neuvotteleva virkamies opetusministeriö Euroopan yhteisön nuorisopolitiikka on nyt Valkoisen kirjan jälkeenkin ensisijaisesti jäsenmaiden omalla vastuulla. Marraskuussa 2001 julkaistun Euroopan komission nuorisopoliittisen Valkoisen kirjan sisältämät ehdotukset toiminnan kehittämiseksi tarjoavat kuitenkin pohjan yhteisen, Euroopan laajuisen ja toivottavasti myös aikaisempaa tavoitteellisemman nuorisopolitiikan kehittämiselle. Uutta ei välttämättä tarvitse luoda, vaan täydentää olemassa olevaa ja luoda sille lisäarvoa. EU-tason toimet voidaan tulevaisuudessa toivottavasti nykyistä paremmin kytkeä kansallisen nuorisopolitiikan kehittämiseen jäsenvaltioiden kansallisia piirteitä todella ymmärtäen ja kunnioittaen. Pääosa kirjan toimista näet tapahtuu nimenomaan paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Yleensä on sanottu, ettei Euroopan yhteisöllä ole nuorisopolitiikkaa. Sellaista ei oikeastaan edes voi olla, koska perustamissopimuksessa sille ei ole nimenomaista oikeusperustaa. Nuorisopoliittista yhteistyötä on toteutettu pääosin sopimuksen koulutusartiklan nojalla, joka on mahdollistanut nuorten ja nuorisotyöntekijöiden liikkuvuutta edistävät tukitoimet. Perustamissopimuksen eri määräysten nojalla on vuosien varrella kuitenkin kehitetty lukuisia aloitteita, jotka suoraan tai välillisesti koskettavat nuoria. Nuoria koskevat päätelmät ja julistukset ovat usein kuitenkin jääneet aikomusten tasolle eikä EU:n toimielimillä ja jäsenvaltioilla ole kokonaiskuvaa nuoriin liittyvistä toimista. Myönteistä on, että valkoisen kirja myötä asia on tunnistettu ja tunnustettu Avoin koordinaatiomenettely ja nuorison osallistuminen Valkoisessa kirjassa kuvataan nuorten elämään vaikuttavia yhteiskunnallisia muutoksia kuten mm. väestöllistä kehitystä, nuoruuden muuttumista ja globalisaatiota. Nuorten elämässä on löydettävissä yhteisiä muutostrendejä ja ongelmia, joihin EU-maiden on perusteltua etsiä ratkaisuja yhdessä. Tähän johtopäätökseen tulivat myös EU-maiden nuorisoministerit kokouksessaan 14.2.2002, jolloin he antoivat päätelmänsä valkoisesta kirjasta. Ministerit hyväksyvät, että EU:n nuorisoalan yhteistyötä kehitetään käyttämällä komission esittämää kahta lähestymistapaa eli käyttämällä avointa koordinaation menetelmää tietyillä painopistealueilla ja ottamalla huomioon nuorisoulottuvuus muissa politiikoissa. Erityisesti avoin koordinaatio on ollut paljon esillä sekä EU-tasolla että Suomen kansallisessa keskustelussa. Ministerit kokoontuvat seuraavan kerran 30.5.2002, jolloin päätetään mallin yksityiskohdista ja annetaan suunta tulevaisuuden EU:n nuorisoalan yhteistyölle. Vielä ennen toukokuuta on ratkaistava monia, myös vaikeita kysymyksiä. Yhtä mieltä kuitenkin ollaan hyvien käytänteiden vaihdon ja keskinäisen oppimisen tärkeydestä. Lisäksi ollaan yksimielisiä siitä, että nyt alkaneeseen nuorisopolitiikan kehittämistyöhön tulee tavalla tai toisella kytkeä myös nuoret itse. Muutospaineita Valkoinen kirja on poliittinen asiakirja, joka on seuraus monista nuorten tarpeista lähtevistä muutospaineista, mutta myös EU:n hallinnon muutostarpeista. Sekä nuorisoministerit kokouksessaan että suomalaiset toimijat ovat todenneet kirjassa olevan monia nuorten kannalta hyviä tavoitteita, kuten osallistumisen, vapaaehtoistyön, nuorisotiedotuksen ja -tutkimuksen kehittäminen. Puutteitakin luonnollisesti löytyy, mutta jo pelkällä olemassaolollaan Valkoinen kirja nostaa nuorisoasioiden painoarvoa EU:ssa. Euroopan komission valkoinen kirja EU:N NUORISOPOLITIIKAN UUDET TUULET 21.11.2001 hyväksytyn nuorisoa koskevan valkoisen kirjan tavoitteena on uusien puitteiden luominen EU:n nuorisopolitiikalle. Kirjaa valmisteltaessa kuultiin eurooppalaisia nuoria, jäsenvaltioiden, nuorisojärjestöjen ja nuorisotutkijoiden edustajia sekä muita alan toimijoita. Nuoret nostivat esille viisi keskeistä kehittämisaluetta: 1) osallistuminen, 2) koulutus, 3) työllisyys, ammatillinen koulutus ja sosiaalinen syrjäytyminen, 4) hyvinvointi, itsenäisyys ja kulttuuri sekä 5) eurooppalaiset arvot, liikkuvuus ja muu maailma. Komissio määritteli EU:n nuorisopolitiikan valkoiselle kirjalle neljä keskeistä teemaa: nuorten aktiivinen kansalaisuus, kokemuksen tunnustaminen, nuorten itsenäistyminen ja EU:n yhteisten arvojen edistäminen. Valkoisessa kirjassa esitetään kaksi ratkaisua uuden Euroopan laajuisen nuorisoalan yhteistyön toteuttamiseksi: 1) Ns. avoimen koordinaatiomenetelmän soveltaminen nuorisoalalla eli hyviksi osoittautuneiden toimintatapojen hyödyntäminen sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden ja seurantamenettelyjen luominen ja 2) nuorisoasioiden nykyistä parempi huomioon ottaminen muilla politiikan sektoreilla. Nuorison kannalta ensisijaisia politiikan aloja ovat koulutus, elinikäinen oppiminen, liikkuvuus, työllisyys ja sosiaalinen integraatio sekä rasismin torjunta. Komissio ehdottaa, että avointa koordinaatiomenettelyä sovelletaan ensisijaisesti nuorten osallistumisen, vapaaehtoistyön, tiedotuksen, nuorisoon kohdistuvan tutkimus- ja selvitystyön sekä erilaisten muiden nuoria koskevien toimien kohdalla, joita ei kateta muilla politiikan aloilla (mm. nuorisotyö). Komissio on esittänyt, että avoimeen koordinaatiomenettelyn toteuttamiseen osallistuisivat kaikki keskeiset toimijat, kuten jäsenvaltiot ja mahdollisuuksiensa mukaan myös hakijamaat sekä Euroopan unionin neuvosto, komissio, Euroopan parlamentti ja EU:n talous- ja sosiaalikomitea. Komission tavoitteena on vuonna 2002 käydä suoraa vuoropuhelua nuorten kanssa säännöllisten kokousten muodossa tietyn aiheen pohjalta ja ottaa nuoret mukaan tulevaisuuskeskusteluun. Vuonna 2003 ja 2004 komissio aikoo käynnistää pilottiprojekteja, joilla tuetaan paikallisia, alueellisia ja kansallisia toimija nuorten osallistumisen edistämiseksi. EU:n nuorisopolitiikan valkoinen kirja löytyy Internet-osoitteesta http://europa.eu.int/eur-lex/ fi/com/wpr/2001/com2001_0681fi01.pdf (Lähde: Opetusministeriö) CAMPUS 1/02 14
Huonokuuloiset nuoret aktivoivat toisiaan koulutuksen ja toiminnan pariin HILJAINEN KULTTUURI KOROTTAA ÄÄNTÄÄN Teksti: Sirpa Lotsari CIMO / Viestintä Huonokuuloisten nuorten aktivoiminen on yksi Kuulonhuoltoliiton Mikä estää -projektin päämääristä. Opiskelukaverini huomasi kuulolaitteeni ja kysyi kovalla äänellä, että tulisiko hänen puhua suoraan korvaani. Kerroin, että siihen ei tarvitse ryhtyä, vaan selvä artikulointi riittää, kertoo Sami Virtanen hieman arkaluontoisesta tilanteesta, jollaiseen huonokuuloinen nuori usein törmää. Sami vetää Kuulonhuoltoliitossa uutta, EU:n Nuoriso-ohjelman tukemaa nuorisoprojektia. Tavoitteena on kartoittaa huonokuuloisten nuorten toimintaolosuhteet erityisesti opiskeluympäristöissä, rikkoa stereotypioita, lisätä yleistä tietoisuutta huonokuuloisuudesta sekä ennen kaikkea aktivoida huonokuuloisia nuoria itseään. Huonokuuloisuus on pitkälti näkymätöntä, jolloin ongelmat jäävät piiloon ja stereotypiat kukoistavat. Kaikki huonokuuloisuus liittyy vanhuuteen, heittää Sami. Siinä yksi stereotypioista, jotka haluamme rikkoa. Rohkaisevia peilikuvia Huonokuuloiseksi määritellään ihminen, joka käyttää jotain apulaitetta, useimmiten kuulolaitetta ja jonka äidinkieli ei ole viittomakieli. Muiden kuulovammojen eli kuuroutuneisuuden ja kuurouden tapaan huonokuuloisuus johtaa helposti vetäytymiseen, alisuorittamiseen ja pahimmillaan syrjäytymiseen. Osittain tämä johtuu ympäristön tietämättömyydestä, osittain huonokuuloisten omista asenteista, joiden vuoksi moni nuori jättää esimerkiksi hakeutumatta korkeakoulutukseen. Ja aivan turhaan, sillä luentotilanteidenkin huonokuuloiselle aiheuttamiin ongelmiin kun löytyy nykytekniikasta ratkaisuja. Nuoren vain on itse oltava aktiivinen ja vaadittava palveluita, mikä tietysti edellyttää oman tilanteen myöntämistä. Tässä tulemme itsensä hyväksymiseen liittyviin kysymyksiin, toteaa Sami. Vahva sosiaalinen verkosto ja vertaistuki ovat olennaisen tärkeitä, korostaa Sami Virtanen. Huonokuuloisten nuorten suurimmat ongelmat johtuvat kommunikaatiovaikeuksista, ja moni painiskelee ongelmiensa kanssa yksin. Sami kertoo, että uudessa projektissa jatkokoulutuksen hankkineet nuoret jakavat kokemuksiaan muille. Vertainen toimii nuorelle kannustavana peilikuvana - jos tuo kykenee, niin miksen minäkin! Erityishuomiota keskitetään ammatinvalintavaiheessa oleviin nuoriin, jotta nämä eivät jättäisi mahdollisuuksiaan käyttämättä. Elämme koko ajan kovenevassa yhteiskunnassa, Sami muistuttaa. Ilman kunnon koulutusta on syrjäytymisvaara suurempi. EU:n Nuoriso-ohjelman tavoitteet puhuttelivat Kuulonhuoltoliitto lähti hakemaan EUtukea, kun Sami ystävineen totesi, että Nuoriso-ohjelman tavoitteet olivat pitkälti samoja kuin heidän omansa. Hanke hyväksyttiin, ja vuoden 2003 huhtikuun loppuun kestävä toiminta voi poikia jatkoa myös EU-ohjelman puitteissa joko nuorisoaloitteena, kansainvälisenä ryhmävaihtona tai verkostohankkeena. Asiamme ei ole sidottu maalaiseen, se on rajaan eikä ihonväriin tai muuhun sel- universaalinen. Lisätietoja: Sami Virtanen, projektisuunnittelija, Kuulonhuoltoliitto ry, sami.virtanen@kuulonhuoltoliitto.fi Euroopan unionin Nuorisoohjelmaan voivat osallistua 15 25-vuotiaat nuoret, nuorten kanssa toimivat henkilöt (ei ikärajoja) sekä yleishyödylliset organisaatiot. Ohjelman tavoitteena on edistää nuorten vastuullisuutta, aktiivisuutta ja suvaitsevaisuutta. Ohjelmasta voi hakea rahoitusta kouluajan ulkopuolella tapahtuvien paikallisten, kansallisten tai kansainvälisten hankkeiden toteuttamiseen. Etusijalla ovat nuoret, joilla on erityistarpeita. EU:n Nuoriso-ohjelmasta saatavaa tukea voi hakea CIMOsta, joka hallinnoi ohjelmaa Suomessa. Lisätietoa löytyy CIMOn verkkopalvelusta http://www.cimo. fi Nuoriso-ohjelmat. 15
KOULUTTAJAN MAHDOLLISUUS maailmojen jakamiseen Teksti ja kuva: Kati Inkinen CIMO / Nuoriso Me muutamme maailmaa puheillamme ja teoillamme koko ajan, siksi nuorisotyöntyöntekijällä on erinomaiset mahdollisuudet, suorastaan vastuu edistää monikulttuurisia arvoja ja suvaitsevaisuutta, toteaa Jarkko Soininen. AINA VOI OPISKELLA ja kouluttaa itseään, mutta loppujen lopuksi käytännön kokemus opettaa ja antaa uusia työkaluja. Viime kädessä kysymys on ihmisten kohtaamisesta ja pyrkimyksestä aitoon vuorovaikutukseen, jossa mahdollistuu erilaisten maailmoiden jakaminen, pohtii eurooppalaisia nuorisotyöntekijöitä ja muita nuorten parissa toimivia kouluttava Jarkko Soininen. Yhteiskunta ja sen taustalla vaikuttavat arvot muuttuvat nopeasti. Haasteena onkin maailman moniarvoistumisen hyväksyminen aidosti. Miten pystyisi nuorisotyöntekijänä näkemään, että maailmassa on miljoonia värisävyjä, muitakin kun musta ja valkoinen. Jarkolla on näkemyksilleen vankka, monipuolisille opinnoille ja käytännön työlle rakentuva pohja. Vuonna 1996 Jarkko suoritti Tampereen yliopistossa nuorisotyöntutkinnon, minkä jälkeen hän opiskeli Turun taideakate- miassa draamaa ja yhteisöteatteria ja jatkoi kasvatustieteen opintoja Tampereella. Ollessaan opiskelijavaihdossa Sevillan yliopistossa Espanjassa hän työskenteli myös maahanmuuttajien kanssa kansalaisjärjestössä. Tärkeä oli myös aika Brasiliassa vähäosaisten lasten ja nuorten parissa. Viime vuosina Jarkko on ollut mukana SPR:n työttömille nuorille suunnatussa Oman elämän valtias-koulutuksessa. Työttömien nuorten mukana Jarkko on ollut toteuttamassa ryhmätapaamisia espanjalaisten ja virolaisten nuorten kanssa. Lisäksi hän toimii CIMOssa hallinnoitavan Euroopan Unionin Nuoriso-ohjelman kouluttajaringissä. Koulutuksissa valmennetaan Eurooppaan vapaaehtoistyöhön lähteviä nuoria. Sillanrakennusta Nyt miestä viedään Euroopan estradeille, toimimaan kouluttajana Nuoriso-ohjelman eurooppalaisessa kouluttajaringissä. Nuoriso-ohjelman vapaaehtoistyössä toimiville organisaatioille eli vapaaehtoisia lähettäville ja niitä vastaanottaville on rakennettu koulutusmoduuli, jota toteutetaan tänä vuonna yhdeksän kertaa eri maissa. Koulutuksen yhtenä tavoitteena on tuoda yhteen vapaaehtoisia vastaanottavia ja lähettäviä tahoja ja oppia sekä vaihtaa kokemuksia vapaaehtoisprosessista. Jarkon lisätavoitteena olisi, että eri tahot miettisivät kuinka vapaaehtoisjaksoa voitaisiin käyttää syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten elämän tukemisessa. Jarkko tulee myös kouluttamaan eri Euroopan maiden nuorisotyöntekijöitä rasismin vastaisessa ja monikulttuurisia arvoja korostavassa ohjelmassa. Englannissa järjestettävän koulutuksen tavoitteena on kehittää nuorten parissa toimivien taitoja ja luottamusta työskennellä sekä vähemmistöjen että valtaväestön parissa. Oman työn kannalta tämä mahdollisuus on tärkeä. Monikulttuuriset kysymykset ovat Suomessa vielä vaimeita suhteessa muihin Euroopan maihin. Tämä koulutus on minulle suuri oppimisen paikka, koska saan kuulla kokemuksia ja jakaa erilaisia työtapoja kouluttajien ja osallistujien kanssa. Meillä kaikillahan on kokemuksemme, joiden kautta tarkastelemme maailmaa. Ensimmäinen askel on mielestäni omien arvojen, kokemusten ja lähtökohtien tiedostaminen. Siten on valmiimpi työskentelemään muiden kanssa ja ymmärtämään erilaisuutta. CAMPUS 1/02 16
Nuori sielu kaipaa toimintaa, liikuntaa ja seikkailua, toteaa Impuls ry:n puheenjohtaja Alexandre Ikko. IMPULS RY. on perustettu edistämään inkerinsuomalaisten paluumuuttajanuorten sosiaalista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia sekä kotiutumista Suomeen. Paluumuuttajaksi määritellään henkilö, jonka vanhemmat tai isovanhemmat ovat inkerinsuomalaisia. Nuoret Mont Blancia valloittamassa Impuls ry. järjestää 7-22 -vuotiaille nuorille mm. leirejä ja retkiä sekä iltapäiväkerhotoimintaa. Vanhemmat nuoret Kesällä 2001 Impulsin nuoret lähtivät valloittamaan Alppien korkeinta vuorta Mont Blancia. JOKAINEN NUORI HALUAA OLLA ONNELLINEN Inkerinsuomalaisten paluumuuttajanuorten yhdistyksessä omaa identiteettiä rakennetaan seikkaillen Teksti: Anne Pulliainen Impuls ry Kuvat: Oleg Tsyganok ohjaavat nuorempiaan. Kaksi kertaa viikossa kokoonnutaan Tikkurilan monikulttuurikeskus Silkinportissa. Yhteistyössä eri maahanmuuttaja- ja nuorisojärjestöjen kanssa toimivan Impuls ry:n toiminta alkoi tammikuussa 2000. Kesällä 2001 Impulsin nuoret lähtivät valloittamaan Mont Blancia Alppien korkeinta vuorta. Kymmenen kiipeilypäivän jälkeen vuorossa oli Tortonassa Italiassa Tortonan kunnan järjestämä ja EU:n Nuoriso-ohjelman rahoittama kansainvälinen ympäristöaiheinen ryhmätapaaminen. Siihen osallistui suomalaisten lisäksi nuoria Espanjasta, Portugalista, Romaniasta, Kreikasta ja Italiasta. EU:n Nuoriso-ohjelman kautta saatavat rahat Impuls haki ja sai CIMOsta. Tortonassa suomalaiset, italialaiset ja espanjalaiset nuoret saivat idean tutustua eri maiden syrjäytymisuhan alla oleviin nuorisoryhmiin ja ratkaisuihin, joita näiden ongelmiin eli mm. heikkoon kielitaitoon, sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen sekä vähäiseen koulutukseen on eri puolilla löydetty. Oman identiteetin löytämisestä kasvaa suvaitsevaisuus Nuorten oivalluksena syntyneeseen Knowing each other ryhmätapaamiseen haettiin rahoitusta EU:n nuoriso-ohjelman kautta. Tapaaminen toteutettiin viime vuodenvaihteessa Suomen kovassa pakkatalvessa Kokonnotkon leirikeskuksessa. Mukana oli 46 nuorta Italiasta, Espanjasta, Eestistä ja Suomesta. Ennakkoluulot ja asennevammat joutuivat romukoppaan, sillä yhdessä työskentelemällä nuoret tutustuivat toisiinsa ja toistensa erilaisiin kulttuureihin, tapoihin ja asenteisiin. Toimintamuotoja oli paljon, jokainen löysi omia vahvuuksiaan ja mielenkiintoaan vastaavaa tekemistä ja pääsi kokeilemaan uutta. Nuoret alkoivat arvostaa enemmän omaa identiteettiään ja sitä myötä lisääntyi myös suvaitsevaisuus erilaisuuksia kohtaan. Kontulan Ex Tempore! Teksti: Miia Harju CIMO / Nuoriso Kontulan nuorisotalolla valmistaudutaan matkalle strafforshireläiselle nuorisotalolle. Tavoitteena on pitkä ystävyys. ALUEEN SOSIAALISESTA rakenteesta johtuen kontulalaisilla nuorilla on vähän mahdollisuuksia henkilökohtaisesti tutustua muihin maihin ja niiden nuorisoon. Nuoriso-ohjaaja Petri Tuomisen aloitteesta päätettiin nuorille järjestää siihen mahdollisuus EU:n Nuoriso-ohjelman kautta. Tarvittava kumppaniryhmä löytyi kansainvälisestä seminaarista, johon Petri matkusti CIMOn lähettämänä. Ilmeni, että Englannissa Manchesterin lähellä sijaitsevassa nuorisotalossa on kontulalaisten kanssa samoja virikkeitä tarvitseva ryhmä. Kontulan nuorisotalolla eli toimintakeskus Nosteessa lähes päivittäin tapaavista 15-18 -vuotiaista nuorista osa käy töissä, osa on vielä koulussa. Ryhmässä on reilu meininki ja hyvä henki, ja jokaisella nuorella on matkavalmisteluissa oma vastuunsa. Rahaa nuoret keräävät mm. pitämällä Kontulan skeittihallilla kioskia, järjestämällä discoja sekä tv-ohjelmien yleisönä. Nuorille on järjestetty ajanmukainen raportointimenetelmä - Ylen netissä oleva Free your mind -foorumi. Ryhmä aikoo tallentaa videolle matkaprosessin joka vaiheen, jotka tulevat olemaan myös ulkopuolisten seurattavana netissä. Ennen matkaa järjestetään chat-ilta, jolloin ryhmäläiset kommunikoivat englantilaisen kumppaniryhmänsä kanssa reaaliajassa nuorisotalon koneilla. Matkaohjelmaan kuuluu maaesittelyjen lisäksi mm. huvipuistoretki, keskiaikainen retkipäivä, vierailu musiikkistudiolla ja Manchester Unitedin stadionilla. Jos ryhmätapaamisia on mahdollisuus jatkaa, niin kontulalaiset haluaisivat perehdyttää englantilaisvieraansa saunan, makkaran, luistelun ja laskettelun saloihin. 17
KANSAINVÄLISEN HARJOITTELUN VIISI VUOSIKYMMENTÄ -siirtolaisuuden estämi- sestä eurokansalaisuuteen Teksti: Sirpa Lotsari CIMO / viestintä Kuva: Sanna Skants Kansainvälinen harjoittelijavaihto on 50 vuodessa kasvanut, mutta perusteet ovat yhä samat: ammattija kielitaito, ihmisenä kasvu ja PR. Suomessa on järjestetty kansainvälistä harjoittelua organisoidusti 1950-luvulta lähtien. Harjoittelijoiden määrät ovat 50 vuodessa kasvaneet ja harjoitteluohjelmat monipuolistuneet, mutta perimmäiset tavoitteet ovat pysyneet suurin piirtein samoina. Vaihdon käynnistämiseen ajoi tarve lisätä suomalaisten ammatti- ja kielitaitoa sekä kansainvälisiä taitoja, halu vahvistaa Suomi-kuvaa, parantaa nuorten koulutusta ja luoda maalle kauppasuhteita. Harjoittelua järjestetään edelleen ensisijaisesti sitä varten, että suomalaiset saisivat ulkomailta hyviä harjoittelupaikkoja ja voisivat sitä kautta kehittää omaa kieli- ja ammattitaitoaan sekä monipuolista kansainvälistä osaamistaan. Myös demokraattinen perusvire on pysynyt samana. Hanna Malmivirta kirjoittaa CIMOn tilaamassa kansainvälisen harjoittelun 50-vuotishistoriikissa, että Yksi harjoittelijainvaihdon perusperiaatteista oli taata oppimishaluisille suomalaisille nuorille varallisuudesta riippumatta mahdollisuus harjoitella omalla alallaan työskentelyä ja vierasta kieltä. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti ulkomaisille nuorille taas markkinoidaan Suomen harjoittelumahdollisuuksia. Kolmas kansainvälisen harjoittelun kohderyhmä koostuu suomalaisista yrityksistä, jotka voivat ulkomaisten harjoittelijoiden avulla tehostaa kansainvälistymistään. PR-toiminta ja goodwill Harjoittelijanvaihtotoiminnan alkuaikoina Suomi oli sodasta toipuva maatalousyhteiskunta, jolla oli kiihkeä halu kehittyä ja luoda kontakteja ulkomaille. Monet suomalaiset suuntasivat muualle parempien mahdollisuuksien perään. Yksi syy kansainvälisen harjoittelijavaihdon kehittämiselle olikin työvoiman lähdön, siirtolaisuuden estäminen. Työnantajat kannattivat harjoittelijavaihtoa, osa myös tarjosi vaihdossa vapautuvia paikkoja vastavuoroisesti ulkomaisille harjoittelijoille. Harjoittelijavaihdon alkuvuosikymmeninä toiminnan pitkän tähtäimen tavoitteena oli vientikaupalle elintärkeiden kansainvälisten suhteiden kehittäminen. Suomen kansainvälinen taloudellis-, teollis- ja tieteellis-tekninen yhteistyö alkoi 1950-luvun puolivälissä harjoittelijavaihdosta. 1960-luvulla toiminta nähtiin myös osana kehitysaputoimintaa. Harjoittelijatoimintaa osaltaan rahoittanut Kansainvälinen työjärjestö ILO kehottikin harjoittelijoiden vastaanottajia huolehtimaan PR-toiminnasta ja goodwill-kasvatuksesta. Kehitysmaiden harjoittelijoiden kouluttaminen oli Suomelle tuottoisaa toimintaa, sillä kotimaihinsa palanneet ammattilaiset osallistuivat sittemmin Suomesta ostettujen tehdaskoneistojen kauppoihin. Ja kauppoihin sisältänyt pykälä erikoisteknikkojen kouluttamisesta toi Suomeen taas lisää harjoittelijoita. Ammattiharjoittelun lisääntyminen 1960-luvulla Suomesta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota, yhteiskuntarakenteet muuttuivat ja ihmiset liikkuivat maaseuduilta kaupunkeihin. 1960- ja -70 - lukujen vaihteessa Suomen koulutusjärjestelmä uudistui, mistä seurasi myös harjoittelijavaihdon asiakaskunnan laajeneminen. 1980-luvulle asti suurin osa työhallinnon välittämistä harjoittelupaikoista oli kuitenkin lyhytaikaisia kesätai tai au pair -paikkoja. 1980-luvulla ulkomaan harjoittelu alkoi yhä selkeämmin liittyä opiskeluun, sillä yhä useampaan koulutusja tutkintokokonaisuuteen kuului pakollinen harjoittelu. Ammattiharjoittelu eli suoraan tutkintoon liittyvien tai valmis- CAMPUS 1/02 18
tumista heti seuranneiden harjoittelujen määrän lisääminen nousikin 1980-luvun alussa vaihtoa koskevan keskustelun keskiöön. Globalisaatio, Suomen EU-jäsenyys sekä ns. kilpailutalous vaikuttivat 1990-luvulla harjoittelijavaihtoon merkittävästi. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyi kaikilla yhteiskunnan aloilla, joten kansainväliselle tietotaidolle oli yhä suurempi tilaus. Vuonna 1991 perustettu opetusministeriön hallinnon alaan kuuluva CIMO ryhtyi hallinnoimaan siihen asti ympäri valtionhallintoa siroteltuja kansainvälisiä ohjelmia. Opetusministeriö alkoi vuosikymmenen alussa myös myöntää oppilaitoksille erillisrahoitusta kansainväliseen yhteistyöhön ja korkeakouluihin perustettiin yhä enemmän kansainvälisten asioiden yksiköitä. 1990-luvulla kansainvälisen harjoittelun kenttään kuuluva asiantuntijavaihto jatkui, mutta uudella virkamiesharjoittelun nimellä. Euroopan yhdentymiskehitys on tuonut saataville uusia kansainvälisiä opiskelu- ja harjoitteluohjelmia. CIMOn kansainvälisen harjoittelun yksikköä vetävä Samu Seitsalo näkee harjoittelun tulevaisuuden hyvänä. Kansainvälinen harjoittelu kehittyy yhä tiiviimmäksi osaksi koulutusta. Nykyisin harjoittelijat suuntaavat uusiin, usein Euroopan ulkopuolisiin maihin. Erityisesti vastavalmistuneet ovat aiempaa kiinnostuneempia harjoittelusta ulkomailla, sillä se koetaan hyvänä väylänä ensimmäiseen työpaikkaan ja samalla voi hankkia kokemusta työskentelystä vieraassa maassa. Lähde: Henna Malmivirta, Tietoa ja työkokemusta maailmalta. Harjoittelijavaihto Suomessa 1952-2000, CIMO 2002. Harjoittelijavaihdon palvelut keskitetty CIMOon Kansainvälisen harjoittelun järjestäminen on viiden vuosikymmenen aikana siirtynyt virastosta toiseen. Aluksi kansainvälisten sosiaalisten kysymysten käsittely hoidettiin sosiaaliministeriössä, mistä se siirtyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimaosastolle perustettuun harjoittelijainvaihtotoimistoon. Kyseinen ministeriö jaettiin 1970-luvun alussa liikenneministeriöksi ja työvoimaministeriöksi, jonne myös harjoittelijainvaihtotoimisto sijoittui. Vuosikymmenen puolivälissä harjoittelijavaihdon asiakaspalvelu siirrettiin paikallistasolle työvoimatoimistoihin. Ongelmana oli toiminnan hajanaisuus, sillä mikään virasto ei kunnolla koordinoinut sitä. Harjoittelijanvaihdon 1980-lukua leimasi hajanaisuuden lisäksi toiminnan jatkuvuutta koskenut epävarmuus sekä se, että työvoimahallinnon piirissä ei arvostettu harjoittelua. Muun työnvälityksen yhteyteen liitetty harjoittelijavaihto ei ollut löytänyt siellä paikkaansa, sillä toiminnoilla oli erilaiset tavoitteet. Harjoittelijavaihto liittyi työvoimahallinnon lisäksi myös opetus-, kulttuuri-, kauppa- ja teollisuus- sekä ulkoasiainhallintoon ja politiikkaan. Vuosikymmenen loppupuolella koko ajan kasvavaan asiakaskuntaan sisältyi myös ulkomaalaista työvoimaa tarvitsevia suomalaisyrityksiä. Yksittäisenkin harjoittelijan kannalta tilanne oli huono ja asiakassuhde sekava, sillä hän joutui asioimaan parissakin eri paikassa. Monia työryhmiä kokoontuikin 1980-luvulla miettimään toimivampaa hallintomallia. Kansainvälisen harjoittelijavaihdon heittely taholta toiselle sekä toiminnan hajanaisuus loppui, kun 1991 perustettu Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO ryhtyi keskitetysti hoitamaan sitä. Nykyisin CIMOn kautta Suomeen saapuu noin 2 000 harjoittelijaa vuosittain. Suomalaisia harjoittelijoita lähtee ulkomaille suunnilleen saman verran, ohjelmat perustuvat vastavuoroisuuteen. CIMOn kansainvälinen yhteistyöverkosto kattaa yli 90 maata. Vuonna 2001 harjoittelijavaihtoa toteutettiin 72 maan kanssa. Tärkeitä kotimaisia yhteistyökumppaneita ovat mm. työvoima- ja elinkeinokeskukset sekä työvoimatoimistot. Laajimpia CIMOn hallinnoimia kansainvälisen harjoittelijavaihdon ohjelmia ovat EU:n Leonardo da Vinci -ohjelman liikkuvuusosio ja teknisten alojen IAESTE-vaihto. Lähde: Henna Malmivirta, Tietoa ja työkokemusta maailmalta. Harjoittelijavaihto Suomessa 1952-2000, CIMO 2002. Kansainvälinen harjoittelijavaihto ohjelmittain 2001 suluissa vuoden 2000 vastaavat luvut Ohjelma Lähteneet Saapuneet IAESTE 140 (141) 155 (178) Kahdenvälinen vaihto 325 (292) 532 (499) Kansainväliset järjestöt 58 (74) 19 (20) Virkamiehet 62 (87) 12 (12) Suomea Suomessa - (-) 52 (-) Yhteensä 585 (594) 770 (728) CIMOn ja Jollas Instituutin uraauurtava harjoitteluohjelma S-ryhmään kuuluva Jollas Instituutti ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO solmivat tammikuussa 2002 hotelli-, ravintolaja vähittäiskaupan alan kansainvälisen harjoitteluvaihdon koordinointia koskevan yhteistyösopimuksen. Se on voimassa ainakin vuoden 2003 loppuun ja koskee sekä Suomeen tulevia että Suomesta lähteviä harjoittelijoita. Uraauurtava sopimus on ensimmäinen yrityksen ja julkishallinnon välinen tällä alalla. Harjoitteluohjelmassa CIMO etsii S-ryhmän esimies- ja asiantuntijatehtävissä toimiville, sekä näihin tehtäviin tulevaisuudessa hakeutuville henkilöille harjoittelupaikkoja USA:sta, Kanadasta sekä Sveitsistä. Vastavuoroisesti S-ryhmä vastaanottaa toimipisteisiinsä CIMOn kansainvälisiä harjoittelijoita. 19
Niin mukavaa kuin Pietarin aika olikin, niin ei se opiskelujenkaan puolesta ollut hukkaanheitettyä, toteaa 20-vuotias Siiri Karukoski, joka vietti puoli vuotta FIRST-vaihdossa Pietarissa. Siiri opiskelee toista vuotta Haaga Ins- tituutin ammattikorkeakoulussa liiketanal management Institute of St. Peters- loutta suuntautumisalanaan markkinointi. Koulun pietarilainen liiketalouden partnerikoulu on IMISP, Internatioburg (www.imisp.ru). Suomalais-venäläisen koulun käynyt opiskelija lähti Venäjälle hankkimaan hyödyllistä ulkomaankokemusta ja ammatillista sanastoa hiomaan. Työnantajatkin varmaan arvostavat, että on käynyt katsomassa oman ammatin kannalta maailmaa, kertoo Siiri lähtömotiiveistaan. Osallistuin pitkiin markkinoinnin kursseihin ja sain vertailukohdetta suomalaiseen businesselämään. Tiedän, että tulen käyttämään venäjää myös työelämässä. Haluttaessa koulu järjestää kaikille opiskelijoilleen harjoittelupaikan. Siiri harkitseekin palaavansa ensi kesänä Venäjälle työharjoitteluun. Haaga Instituutin ammattikorkeakoulusta lähti IMISP:iin Siirin lisäksi toinenkin opiskelija, ja he olivat 120 oppilaan koulussa ainoat ulkomaiset. Siiri vakuuttaa, että heistä pidettiin Pietarissa erinomaista huolta. Käytännön järjestelyistä ei tarvinnut olla huolissaan. Siellä oli helppoa olla. Viisumiasiat, oppimateriaalit ja muutkin asiat teatterilipuista kaiken näköisiin bussilippuihin hoituivat koulun kautta. Monta kertaa viikossa tulivat kysymään, että onhan kaikki hyvin. Koulu järjesti myös majoituksen. Suomalaiset asuivat samassa asuntolassa venäläisten opiskelutovereidensa kanssa. Siellä todella ystävystyimme venäläisten kanssa, Siiri kertoo. Ennakkoluulot romukoppaan IMISP:issä tehtiin lujasti töitä, menestymistavoitteet olivat todella kovat, kertoo Siiri venäläisestä opiskelutahdista. Venäjän kielen opinnot mukaan lukien suoritin Pietarissa 17 opintoviikkoa, vaikka valitsin suhteellisen vähän kurs- SIIRI HANKKI PIETARISSA HYÖTYÄ JA HYVIÄ YSTÄVIÄ Teksti: Sirpa Lotsari CIMO / Viestintä seja. Tarjolla ei ensinnäkään ollut niin paljon täysin korvaavia kursseja ja lisäksi jätin itselleni riittävästi aikaa myös relaamiseen. Siiri kertoo, että venäläiset opiskelutoverinsa olivat keskitasoa paremmin toimeentulevista perheistä. Siellä ei suinkaan ollut ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Pitäisi vaan unohtaa ennakkoluulot, vakuuttaa Siiri Karukoski. Henkilökohtaisena mielipiteenäni voin sanoa, että elämänkokemuksena Pietarin vaihto oli ihana. Olen oikein tyytyväinen etten lähtenyt Englantiin. Venäjällä kun on Suomen opintotuilla vielä rikaskin ja voi elää mukavasti ilman rahahuolia. Se on vaihtokohteita vertailtaessa varteenotettava asia. CAMPUS 1/02 20