SUOMEN HYÖTYTUULI OY LAUSUNTO LEPAKOISTA PORIN KIRRINSANNAN JA SACHTLEBENIN TUULIVOIMAPUISTOJEN ALUEILLA 2012 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu
sisällysluettelo Johdanto... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Suomen lepakot ja niiden ekologiaa... 4 Lepakoiden suojelu... 5 Lepakot ja tuulivoima... 5 Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 7 Lepakkopotentiaalin arviointi... 7 Muuttotarkastelu... 12 Päätelmät... 13 Pesimäaikainen selvitys... 13 Kevät- ja syysmuuttoselvitys... 13 Kirjallisuus... 14 Tähän lausuntoon tulee viitata seuraavasti: Ahlman, S. 2012: Lausunto lepakoista Porin Kirrinsannan ja Sachtlebenin tuulivoimapuistojen alueilla. Suomen Hyötytuuli Oy.
JOHDANTO Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee kahta tuulivoimapuistoa Meri-Poriin; Kirrinsantaan ja Sachtlebenin alueelle (kuva 1). Hanketta varten on laadittu tuulivoimaselvitys (Finnish Consulting Group 2012), joka perustuu tausta-aineistojen keruuseen, eikä varsinaisia maastoinventointeja ole tehty. Kirrinsannan kolme voimalayksikköä tulee olemaan teholtaan noin kolme megawattia ja Sachtlebenin kaksi yksikköä vastaavasti noin 2,3 MW. Napakorkeudet vaihtelevat 99,5 metristä 120 metriin (kuva 2 ja 3). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksessä (VARE- LY/11/07.04/2012) ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta todetaan, että suunnitellut hankkeet ovat pienimuotoisia, eikä niihin sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Päätöksessä edellytetään kuitenkin, että ennen tuulivoimaloiden toteuttamista tulee kiinnittää huomiota riittävien selvitysten laatimiseen erityisesti lepakoiden osalta. Tämä raportti esittelee Suomen Hyötytuuli Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman lausunnon lepakoista ja mahdollisista lisäselvitystarpeista. Kuva 1. Kirrinsantaan ja Sachtlebenin alueelle suunnitellut tuulivoimalat. 3
Työstä vastaavat henkilöt Porin Kirrinsannan ja Sachtlebenin alueen lepakkolausunnon laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. Lisäksi lepakkotutkija, biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen avusti lepakoiden ekologiaa ja tuulivoimaa käsittelevien osioiden kirjoittamisessa. 112 m 113 m 176 m Suomen lepakot ja niiden ekologiaa 156 m Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä. 120 m Suomen yleisimpiin lepakkolajeihin 99,5 m kuuluvat pohjan- lepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii), vesisiippa (Myotis 64 m daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Harvinaisempina 43 m lajeina tavataan ripsisiippa (Myotis natteri), isolepakko (Nyctalus noctula), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii), kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus), vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus), kimolepakko (Vespertilio murinus), lampisiippa Kuva 2. Kirrinsannan voimalayksiköiden korkeustiedot. Kuva 3. Sachtlebenin alueen voimalayksiköiden korkeustiedot. (Myotis dasycneme) ja etelänlepakko (Eptesicus serotinus). Kesällä lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät tavallisesti yhden poikasen. Urokset oleilevat useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Yhdyskunnat hajoavat alkusyksyllä, jolloin poikaset itsenäistyvät. Yöaktiiviset lepakot lepäilevät päivisin suojaisissa paikoissa, kuten puunkoloissa ja rakennuksissa. Talvella lepakot vaipuvat horrokseen, ja osa Suomen lepakkolajeista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi välttääkseen talven kylmiä lämpötiloja ja ravinnon puutetta. Syysmuutto ajoittuu 4
elokuun loppupuolelta syyskuun alkuun ja päämuutto keväällä toukokuulle. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko, korvayökkö ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla saattaa olla myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Ravinnokseen hyönteisiä käyttävät lepakot muuttavat ravinnon runsauden ohjaamina eri reittejä syys- ja kevätmuutolla. Muutto tapahtuu todennäköisesti keväällä nopeammin kuin syksyllä. Syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoa ja pysähtelevät muutollaan ruokailemaan sekä parittelemaan. Keväällä lepakot lentävät mahdollisen nopeasti oleskelu- ja pesimäalueilleen ja kevätmuutto Eurooppalaisilla lajeille saattaa kestää vain muutamia päiviä (Furmankiewicz & Kucharska 2009). LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Maamme lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. LEPAKOT JA TUULIVOIMA Suomessa uusien tuulivoima-alueiden suunnittelu ja rakentaminen on tällä hetkellä vilkasta. Suomen tavoitteena on lisätä tuulivoimalla tuotettua sähköä nykyisestä 234 megawatista 2 000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoimalla on kuitenkin havaittu olevan häiritseviä ja kuolleisuutta lisääviä vaikutuksia joihinkin eläinlajeihin, kuten lepakoihin (Kuvlesky ym. 2007). Vaikka Suomessa lepakkotutkimusta tuulivoimaloihin liittyen on tehty vähän ja varmaa tietoja voimaloiden haitallisuudesta lepakoihin ei ole, on muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa viime vuosina havaittu erityisesti muuttaville lepakoille haitallisia vaikutuksia useiden tuulivoimahankkeiden yhteydessä. Voidaan siis olettaa, että Suomeenkin rakennetut tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille, jos ne sijaitsevat niiden käyttämillä muuttoreiteillä. Yksi lepakoiden kuolinsyy on se, kun ne törmäävät voimaloiden pyöriviin lapoihin. Myös nopeat ilmanpaineenvaihtelut lapojen läheisyydessä aiheuttavat lepakoille kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita (Strickland ym.2011). Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miksi lepakot törmäävät tuulivoimaloihin, mutta ilmeisesti voimalat houkuttelevat lepakoita useista eri syistä (Barclay ym. 2007). Luultavasti lepakot eivät aina ehdi reagoida nopeasti pyöriviin tuulivoimalan lapoihin. Osa muutolla olevista lepakkolajeista ei aina käytä kaikuluotausta apuna esteiden havaitsemiseen, koska luonnolliset esteet sijaitsevat matalammalla kuin niiden muuttokorkeus (Craword & Baker 1981). Tuulivoimalat houkuttelevat hyönteisiä valon sekä lämmön vuoksi ja siksi myös lepakoita ruokailemaan voimaloiden läheisyyteen. On myös ehdotettu, että lepakoita houkuttelisivat tuulivoimaloissa syntyvät äänet ja lapojen liike (Kunz ym. 2007). Lepakoiden muuttoväylät saattavat sijoittua tuulivoimatuotannon kannalta hyville paikoil- 5
le. Lepakot muuttavat usein merien rannikkoalueita pitkin, jotka ovat yleensä tuuliolosuhteiltaan myös tuulivoimalle kannattavia paikkoja (Pettersons 2009). Paikalliset lepakkopopulaatiot liikkuvat lepäily-, pesimäalueen ja ruokailualueen välillä, ja useat lajit saalistavat melko matalalla, joten tuulivoimaloihin törmääminen saattaa olla epätodennäköisempää kuin korkealla ja laajoilla alueilla liikkuville, muuttaville lepakkolajeilla (Kuvlesky ym. 2007). Myös tuulivoimaloiden korkeudella on merkitystä joidenkin lepakkolajien lisääntyneeseen törmäysriskiin. Kuolleisuus nousee, kun tuulivoimalan korkeus on 65 metriä tai sitä korkeampi (Barclay ym. 2007). Lepakkokuolemien on havaittu nousevan matalilla tuulennopeuksilla, koska lepakoille lentäminen on silloin todennäköisesti energiatehokkaampaa tai ne nostavat nopeammilla tuulilla muuttokorkeutta ja törmäykset tuulivoimaloihin vähenevät (Baerwald ym. 2008). Tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset lepakoihin vaihtelevat alueiden välillä. Tuulivoimalapuistot olisi hyvä sijoittaa paikoille, joissa haittavaikutukset lepakoille ja muille eläinlajeille olisivat mahdollisimman vähäiset (Kuvlesky 2007). Huolellisella alueiden valinnalla sekä suunnittelutyöllä pystytään minimoimaan tuulivoimaloiden haitallisia vaikutuksia. Mahdollisten vaikutusmekanismien sekä riskitekijöiden tunnistaminen edellyttävät usein laajaa käsitystä alueella esiintyvästä lepakkolajistosta sekä niiden ekologiasta. Aineisto ja tutkimusmenetelmät Kirrinsannan ja Sachtlebenin lepakkolausunto tehtiin kirjallisuusperusteisena, ja sen teossa hyödynnettiin muiden Satakunnan rannikkovyöhykkeen lepakkoselvitysten tuloksia. Lisäksi kohdealueilla tehtiin maastoinventointi 4.12., jolloin tarkasteltiin lepakkopotentiaalia kultakin tuulivoimalapaikalta. Santtu Ahlman vastasi maastoinventoinneista, ja hän on tutkinut Kirrinsannan joutomaaalueiden kasvillisuutta muissa yhteyksissä elokuussa 2012. Lisäksi hän on tehnyt Kokemäenjoen suiston ja Kolpanlahden kasvillisuusselvityksen vuonna 2008. Selvitysalue ei kuitenkaan käsittänyt Sachtlebenin tehdasaluetta, joten lumipeitteen vuoksi kasvillisuuskuvaukset voitiin tehdä vain puuston osalta. Lepakkopotentiaalin arviointi Lepakoiden potentiaalista esiintymistä arvioitiin jokaisen tuulivoimalayksikön suunnitellulta rakennuspaikalta 4.12. Arviointi tehtiin päivänvalolla siten, että kohteiden lähimaasto kuljettiin läpi ja havainnoitiin lajille suotuisien elinympäristöjen esiintymistä sekä mahdollisia luonnonkoloja, jotka soveltuvat päivälepopaikoiksi. Yleispiirteinen arviointi on mahdollista tehdä myös kesäkauden jälkeen. Arviointi tehtiin kolmiportaisella asteikolla. Korkea potentiaali tarkoittaa sitä, että paikalla todennäköisesti esiintyy vähintään kaksi lepakkolajia usean yksilön voimin säännöllisesti ja alueella on soveliaita päivälepopaikkoja. Tavanomainen merkitsee sitä, että kohteella voidaan maastorakenteen perusteella arvioida liikkuvan yksi tai kaksi lajia saalistelemassa tai liikkumassa. Heikko tarkoittaa, että alueella luultavasti liikkuu lepakoita vain satunnaisesti. Voimalayksikkökohtainen arviointi esitetään sivuilla 7 11. Järjestyksenä käytetään toimeksiantajalta saamaa numerointia (kuva 1). 6
Voimalapaikka 1 / Kirrinsanta 6841108:209388 (ETRS-TM35FIN) Yleiskuvaus: Avoin joutomaa-alue, jonka länsi- ja pohjoispuolella on teollisuusrakennuksia. Itäpuolella on vilkasliikenteinen Reposaaren maantie. Tien ja Kolpanlahden välissä on kapeahko lehtimetsävyöhyke. Avoimet joutomaa-alueet ovat vanhoja, maa-aineksella täytettyjä teollisuusaltaita. Kasvillisuuskuvaus: Joutomaalla kasvaa hyvin niukasti putkilokasveja. Pientareilla ja ojissa esiintyy lähinnä hietakastikkaa ja järviruokoa. Kirrinsannan ja Levon välissä kulkevan tien laiteilla on puurivi, jossa kasvaa pääosin nuoria koivuja. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Avoimet alueet eivät ole lepakoille soveliaita, eikä sopivan suojaisia metsänlaiteita ole paikan lähellä. 7
Voimalapaikka 2 / Kirrinsanta 6841631:209240 (ETRS-TM35FIN) Yleiskuvaus: Laaja joutomaa- ja teollisuusrakennuskentän keskivaiheilla oleva avoin paikka, jonka pohjoispuolella on teollisuusallas. Etelä-, lounais- ja länsipuolella on suuri teollisuusrakennusten kompleksi. Itäpuolella on vilkasliikenteinen Reposaaren maantie. Kasvillisuuskuvaus: Kasvillisuutta hallitsevat lähes kaikkialla järviruokokasvustot, joiden tiheydet vaihtelevat melko voimakkaasti. Pohjoispuolen altaassa kasvaa muun muassa uposvesitähteä ja läheisen ojalinjan varrella vastaavasti konnanleinikkiä ja tummarusokkia. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Avoimet alueet eivät ole lepakoille soveliaita, eikä sopivan suojaisia metsänlaiteita ole paikan lähellä. 8
Voimalapaikka 3 / Kirrinsanta 6842122:209130 (ETRS-TM35FIN) Yleiskuvaus: Avoin joutomaa-alue, jonka eteläpuolella on teollisuusallas ja pohjoispuolella Eteläselkä. Itäpuolella on vilkasliikenteinen Reposaaren maantie. Länsi-, lounais- ja eteläpuolella on hyvin laaja teollisuusrakennusten keskittymä. Kasvillisuuskuvaus: Merialueen laiteilla kasvaa laajahko järviruokoyhdyskunta. Pengertiellä on tavanomaista rikkalajistoa, kuten piharatamoa, nurmihärkkiä ja punasolmukkia. Vesialtaassa esiintyy muun muassa uposvesitähteä ja leviä. Rannalla on hyvin sekavaa lajistoa, esimerkiksi muutama maltsalaji. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Avoimet alueet eivät ole lepakoille soveliaita, eikä sopivan suojaisia metsänlaiteita ole paikan lähellä. 9
Voimalapaikka 4 / Sachtleben 6839761:210807 (ETRS-TM35FIN) Yleiskuvaus: Sachtlebenin suuren teollisuusalueen pohjoisreunalla oleva puoliavoin alue, joka on hyvin lähellä Kolpanlahden vesialuetta. Luoteispuolella on harmaa- ja tervaleppävaltaista rantametsää, joka kuuluu Kokemäenjoen suiston Natura-alueeseen Kolpanlahden tavoin. Kasvillisuuskuvaus: Ympäröivä puusto koostuu hyvin nuorista koivuista, mutta seassa on myös esimerkiksi harmaaleppiä ja jokunen mänty. Kasvillisuus vaihtelee muilta osin, ja ainakin tienlaiteilla sekä pietaryrtti että vadelma ovat tyyppilajeja. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Metsän rakenne on hyvin nuori, eikä se ole sovelias lepakoiden elinpiiriksi. Suojaisia ja ikärakenteeltaan vanhempia metsälaikkuja ei ole lähellä lainkaan. 10
Voimalapaikka 5 / Sachtleben 6839679:211306 (ETRS-TM35FIN) Yleiskuvaus: Sachtlebenin laajan teollisuusalueen koillisreunalla oleva melko avoin alue, joka rajautuu Kokemäenjoen suiston Natura-alueeseen ja Kolpanlahteen. Rakennuskohde on teollisuusrakennusten välittömässä läheisyydessä. Kasvillisuuskuvaus: Lähellä on lehtipuuvaltaisia metsälaikkuja, joiden puusto on varsin nuorta. Koivu on selvästi runsain laji, mutta joukossa on myös tervaleppiä ja jokunen kuusi. Hietakastikka on melko yleinen heinä lähialueilla. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Metsälaikut ovat hyvin pieniä ja ikärakenteeltaan liian nuoria. Suojaisia saalistuspaikkoja ei juuri ole. 11
Muuttotarkastelu Lepakoista laadittujen tutkimusten (kts. Suomen lepakot ja niiden ekologia sekä Lepakot ja tuulivoima) sekä asiantuntija-arvioiden perusteella voidaan olettaa, että Kirrinsanta ja Sachtlebenin alue sijaitsevat merkittävällä lepakoiden muuttoväylällä. Kuvassa 4 esitetään todennäköisesti tärkeimmät lentoreitit Meri-Porin alueella. Liikehdintä saattaa olla voimakasta kaikkialla Yyterinniemellä, myös rantavyöhykkeillä. Kuva 4. Lepakoiden todennäköiset liikehtimisreitit Meri-Porin alueella. 12
Päätelmät Kirrinsannan hankealue on hyvin todennäköisesti lähes merkityksetön lepakoille pesimäaikaan. Vesialtaalla saattaa saalistaa esimerkiksi vesisiippoja, mutta ne lienevät melko satunnaisia huomattavan laajan avoimen alueen vuoksi. Näin ollen Kirrinsannan osalta ei nähdä tarpeelliseksi tehdä kattavia maastoinventointeja kesäkaudella. Sachtlebenin hankealue on kokonaisuutena erilainen, mutta kahden rakennuspaikan lepakkopotentiaali on silti heikko; ympäröivät metsät ovat hyvin pieniä ja ikärakenteeltaan nuoria. Läheisen jokisuiston ja teollisuusrakennusten vuoksi alueella suositetaan kuitenkin tehtävän pesimäaikainen selvitys, sillä Kolpanlahden ja jokisuiston rantavyöhykkeille saattaa lentää saalistavia lepakoita, jotka voivat liikkua voimalarakenteiden ohi. Alla esitetään suositukset riittävien selvitysten tekemiseksi ennen kuin voimalayksiköt voidaan pystyttää. Erityisesti muuttoselvitykset olisi syytä tehdä, sillä alueiden halki voi lentää merkittävä määrä lepakoita, ja voimalapaikat saattavat sijaita Satakunnan tärkeimpien muuttoreittien varrella. Pesimäaikainen selvitys Sachtlebenin alue kierretään hitaasti kävellen läpi, jolloin vaihdellaan jatkuvasti ulraäänidetektorin taajuutta, jotta eri aallonpituudella ääntelevät lajit havaitaan ja erotetaan toisistaan. Laitteena tulee käyttää ultraäänidetektoria, jossa on heterodyne-menetelmän lisäksi mahdollisuus aikaanlaajennetujen (time expansion) tallenteiden äänittämiseen erillisen nauhurin avulla. Maastoinventoinnit tulisi tehdä yöllä vähintään kymmenen asteen lämpötilassa kesä-, heinä- ja elokuussa. Selvityksessä keskitytään muun muassa merkittävien saalistusalueiden etsimiseen, eikä esimerkiksi läheisistä rakennuksista tarvitse alustavasti etsiä lisääntymiskolonioita. Kevät- ja syysmuuttoselvitys Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutetaan vähintään kahdella automaattisella Song Meter tai AnaBat -passiiviseurantadetektorilla, joista toinen sijoitetaan Kirrinsantaan ja toinen Sachtlebenin alueelle. Laitteet tallentavat alueella havaitut ultraäänet muistikorteille. Detektorit sijoitetaan karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella soveliaisiin paikkoihin siten, että kaksi laitteeseen kytkettävää mikrofonia ovat välitöntä lähiympäristöä korkeammalla. Äänityslaitteiden on oltava maastossa yhtäjaksoisesti kevätmuuton osalta 1. 31.5. ja syysmuuton aikana 1.8. 15.9. Tallentamisen aloitusajankohta säädetään siten, että se alkaa tunti ennen auringon laskua ja päättyy tunnin auringon nousun jälkeen. Muuttoselvityksen perusteella voidaan arvioida hankealueilla liikkuvien lepakoiden määrää, mutta lentosuuntia ei voida päätellä. 13
KIRJALLISUUS Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652 EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Finnish Consulting Group 2012: Tuulivoimaselvitys Kirrinsanta ja Sachtleben. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. 14
Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G, 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Strickland, D., Arnett, E., Erickson, W., Johnson, D., Johnson, G., Morrison. M., Shaffer, J., Warren-Hicks, W. 2011: Comprehensive Guide to Studying Wind Energy/Wildlife Interactions. Prepared for the National Wind Coordinating Collaborative. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys: http://www.lepakko.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=8&itemid=7 Viitattu 10.8.2012. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 15