Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy. Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 0 AHLMAN GROUP OY Raportteja 0/0

2 sisällysluettelo Johdanto... Raportista... Selvitysalueen yleiskuvaus... Työstä vastaavat henkilöt... Lepakoiden syysmuuttoselvitys... Suomen lepakot ja niiden ekologia... Lepakoiden suojelu... Lepakot ja tuulivoima... Aineisto ja tutkimusmenetelmät... Tulokset... 9 Lajisto ja havaintomäärät... 9 Tulosten tarkastelua ja johtopäätökset... Kirjallisuus... Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Tuominen, H. & Ahlman, S. 0: Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 0. Ahlman Group Oy.

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Megatuuli Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia lepakoihin. Megatuuli Oy:n tytäryhtiö Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy suunnittelee tuulivoimalan rakentamista Soidinmäen alueelle, joka sijaitsee Saarijärvellä Keski-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan todennäköisesti YVA-lain (8/99, muutettu 8/00) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osana tuulivoimapuistohanketta toteutettiin lepakoiden syysmuuttoselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää alueen läpi tapahtuvan lepakkomuuton voimakkuutta. Raportista Tässä raportissa esitetään heinäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana 0 toteutetun lepakoiden syysmuuttoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin kilometriä länsikaakkoon Saarijärven keskustaan nähden. Pylkönmäen keskusta sijaitsee puolestaan noin seitsemän kilometriä alueen luoteispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat noin kolme kilometriä itäpuolella oleva Mahlu, vajaa kaksi kilometriä pohjoispuolella oleva Mikonperä sekä alueen välittömässä läheisyydessä olevat Soidinmäki ja Pajumäki (kuva ). Hankealue on kolmeosainen, joista pohjoisin, Area I, sijaitsee Rajasuon turvetuotantoalueen koillispuolella. Area II on suurin kokonaisuus, joka levittäytyy Suurisuon turvetuotantoalueen koillispuolelta Leppäperän kylään saakka. Area III on puolestaan Suurisuon turvealueen lounaispuolella. Tuulivoimaloiden sijaintipaikat esitetään kuvassa. Soidinmäen tuulivoimapuiston alueella on pääosin havupuuvaltaisia erityisesti mäntyvaltaisia kangasmetsiä, hakkuualoja, ojitettuja rämeitä ja monenlaisia muita pienialaisia elinympäristöjä.

4 Project 0 km 0. km km :0 000 km Megatuuli Oy Teknobulevardi - 00 VANTAA Suunnittelu@megatuuli.fi Description Kuva. Soidinmäen tuulivoimapuiston hankealue (sininen katkoviiva) ja suunnittelut turbiinipaikat (punaiset ja numeroidut ympyrät)..soidinmäki Municipality Saarijärvi Date Wind Farm Environmental Study Scale :0000 Drawing N:o -

5 TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Raportoinnista vastasi Tuomisen lisäksi luontokartoittaja Santtu Ahlman. lepakoiden syysmuuttoselvitys suomen lepakot ja niiden ekologia Suomessa on tavattu lepakkolajia, jotka kaikki ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä. Suomen yleisimpiin lepakkolajeihin kuuluvat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii), vesisiippa (Myotis daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Harvinaisempina lajeina tavataan ripsisiippa (Myotis natteri), isolepakko (Nyctalus noctula), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii), kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus), vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus), kimolepakko (Vespertilio murinus), lampisiippa (Myotis dasycneme) ja etelänlepakko (Eptesicus serotinus). Kesällä lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät tavallisesti yhden poikasen. Urokset oleilevat useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Yhdyskunnat hajoavat alkusyksyllä, jolloin poikaset itsenäistyvät. Yöaktiiviset lepakot lepäilevät päivisin suojaisissa paikoissa, kuten puunkoloissa ja rakennuksissa. Talvella lepakot vaipuvat horrokseen, ja osa Suomen lepakkolajeista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi välttääkseen talven kylmiä lämpötiloja ja ravinnon puutetta. Syysmuutto ajoittuu elokuun loppupuolelta syyskuun alkuun ja päämuutto keväällä toukokuulle. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko, korvayökkö ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla saattaa olla myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Ravinnokseen hyönteisiä käyttävät lepakot muuttavat ravinnon runsauden ohjaamina eri reittejä syys- ja kevätmuutolla. Muutto tapahtuu todennäköisesti keväällä nopeammin kuin syksyllä. Syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoa ja pysähtelevät muutollaan ruokailemaan sekä parittelemaan. Keväällä lepakot lentävät mahdollisimman nopeasti oleskelu- ja pesimäalueilleen ja kevätmuutto Eurooppalaisilla lajeille saattaa kestää vain muutamia päiviä (Furmankiewicz & Kucharska 009). lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Maamme lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 9 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 999 (Valtionsopimus 0/999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita.

6 lepakot ja tuulivoima Suomessa uusien tuulivoima-alueiden suunnittelu ja rakentaminen on tällä hetkellä vilkasta. Suomen tavoitteena on lisätä tuulivoimalla tuotettua sähköä nykyisestä noin 00 megawatista 9 terawattituntiin vuoteen 0 mennessä. Tuulivoimalla on kuitenkin havaittu olevan häiritseviä ja kuolleisuutta aiheuttavia vaikutuksia joihinkin eläinlajeihin, kuten lepakoihin (Kuvlesky ym. 00). Vaikka Suomessa lepakkotutkimusta tuulivoimaloihin liittyen on tehty vähän ja varmaa tietoja voimaloiden haitallisuudesta lepakoihin ei ole, on muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa viime vuosina havaittu olevan erityisesti muuttaville lepakoille haitallisia vaikutuksia useiden tuulivoimahankkeiden yhteydessä. Voidaan siis olettaa, että Suomeenkin rakennetut tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille, jos ne sijaitsevat niiden käyttämillä muuttoreiteillä. Yksi lepakoiden kuolinsyy on se, kun ne törmäävät voimaloiden pyöriviin lapoihin. Myös nopeat ilmanpaineenvaihtelut lapojen läheisyydessä aiheuttavat lepakoille kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita (Strickland ym.0). Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miksi lepakot törmäävät tuulivoimaloihin, mutta ilmeisesti voimalat houkuttelevat lepakoita useista eri syistä (Barclay ym. 00). Luultavasti lepakot eivät aina ehdi reagoida nopeasti pyöriviin tuulivoimalan lapoihin. Osa muutolla olevista lepakkolajeista ei aina käytä kaikuluotausta apuna esteiden havaitsemiseen, koska luonnolliset esteet sijaitsevat matalammalla kuin niiden muuttokorkeus (Craword & Baker 98). Tuulivoimalat houkuttelevat hyönteisiä valon sekä lämmön vuoksi ja siksi myös lepakoita ruokailemaan voimaloiden läheisyyteen. On myös ehdotettu, että lepakoita houkuttelisivat tuulivoimaloissa syntyvät äänet ja lapojen liike (Kunz ym. 00). Lepakoiden muuttoväylät saattavat sijoittua tuulivoimatuotannon kannalta hyville paikoille. Lepakot muuttavat usein merien rannikkoalueita pitkin, jotka ovat yleensä tuuliolosuhteiltaan myös tuulivoimalle kannattavia paikkoja (Pettersons 009). Paikalliset lepakkopopulaatiot liikkuvat lepäily-, pesimäalueen ja ruokailualueen välillä, ja useat lajit saalistavat melko matalalla, joten tuulivoimaloihin törmääminen saattaa olla epätodennäköisempää kuin korkealla ja laajoilla alueilla liikkuville, muuttaville lepakkolajeilla (Kuvlesky ym. 00). Myös tuulivoimaloiden korkeudella on merkitystä joidenkin lepakkolajien lisääntyneeseen törmäysriskiin. Kuolleisuus nousee, kun tuulivoimalan korkeus on metriä tai sitä korkeampi (Barclay ym. 00). Lepakkokuolemien on havaittu nousevan matalilla tuulennopeuksilla, koska lepakoille lentäminen on silloin todennäköisesti energiatehokkaampaa tai ne nostavat nopeammilla tuulilla muuttokorkeutta ja törmäykset tuulivoimaloihin vähenevät (Baerwald ym. 008). Tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset lepakoihin vaihtelevat alueiden välillä. Tuulivoimapuistot olisi hyvä sijoittaa paikoille, joissa haittavaikutukset lepakoille ja muille eläinlajeille olisivat mahdollisimman vähäiset (Kuvlesky 00). Huolellisella alueiden valinnalla sekä suunnittelutyöllä pystytään minimoimaan tuulivoimaloiden haitallisia vaikutuksia. Mahdollisten vaikutusmekanismien sekä riskitekijöiden tunnistaminen edellyttävät usein laajaa käsitystä alueella esiintyvästä lepakkolajistosta sekä niiden ekologiasta.

7 aineisto ja tutkimusmenetelmät Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutettiin kolmella automaattisella Song Meter SMBat+ -passiiviseurantadetektorilla, jotka tallensivat alueella havaitut ultraäänet muistikorteille. Kartoitusalueella ei sijainnut suuria vesistöalueita, jokia tai maaston muodoltaan ympäristöstä erottuvia alueita, joita lepakot saattavat käyttää muuttoväylinään. Detektorit sijoitettiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella kartoitusalueen pohjois-, keski- ja eteläosaan noin seitsemän kilometrin päähän toisistaan (kuva ). Pohjoisosan laite asennettiin istutetulle hakkuualalle, joissa puuston korkeus oli noin kaksi metriä. Keski- ja etelänosan laiteet asennettiin puustoltaan noin metriseen istutettuun männikköön (kuva ). Detektorien kaksi mikrofonia asennettiin 0 metrin etäisyydelle detektorista noin metriä korkeisiin puihin (taulukko ). Molemmilla paikoilla mikrofonit asennettiin muun kasvillisuuden yläpuolelle ja ylimmän latvuskerroksen tasolle, jotta ultraäänien esteetön kuuluvuus voitiin varmistaa. Äänityslaitteet olivat maastossa yhtäjaksoisesti ajanjaksolla Tallentamisen aloitusajankohta säädettiin siten, että se alkoi tunti ennen auringon laskua ja päättyi tunnin auringon nousun jälkeen. Detektoreita huollettiin kerran viikossa, jolloin äänityslaitteen virranlähteenä toimiva akku ja muistikortit vaihdettiin uusiin. Kertynyt data analysoitiin Analook-ääniohjelman avulla. Lepakoita ei aina voida määrittää lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on joskus erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten tässä aineistossa lajeja ei ole eroteltu. Joskus myös siippalajeja (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) on tietyissä olosuhteissa mahdotonta erottaa toisistaan. Tällöin havainto on merkitty siipaksi. Kuva. Passiividetektorien sijoituspaikat (vihreä pallo). Project 0 km 0. km km :0 000 km Megatuuli Oy Teknobulevardi - 00 VANTAA Suunnittelu@megatuuli.fi Municipality.Soidinmäki Saarijärvi Date Description Wind Farm Environmental Study Scale :0000 Drawing N:o -

8 Laite Song Meter (laite, pohjoinen) Oikea mikrofoni E / lon Song Meter (laite, keski) Oikea mikrofoni Vasen mikrofoni N / lat Vasen mikrofoni Song Meter (laite, etelä) Oikea mikrofoni Vasen mikrofoni Taulukko. Song Meter -passiiviseurantadetektorien ja mikrofonien koordinaattitiedot (ETRS-TMFIN -tasokoordinaatit). Kuva. Pohjoisimman Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. Kuva. Keskimmäisen Song Meter -passiiviseuranta ympyrä) ja mikrofonien detektorin (punainen (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. Kuva. Eteläisimmän Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. 8

9 tulokset Lajisto ja havaintomäärät Soidinmäen kartoitusalueella tavattiin pohjanlepakoita ja viiksi-/isoviiksisiippoja sekä pikkulepakoita. Pohjanlepakko on maamme yleisin lepakko, jonka levinneisyys ulottuu miltei koko Suomeen. Yleisimpiin siippalajeihimme kuuluvat viiksi- ja isoviiksisiippa. Pikkulepakko on Suomessa arvioitu vaarantuneeksi lajiksi (VU) (Rassi ym. 000). Aineistosta laskettiin kaikki lepakkohavainnot, joita havaittiin kolmen laitteen aineistossa yhteensä 0 (taulukko ). Pysyvien passiiviseurantalaitteiden havainnot on esitetty kuvissa päivämäärä- ja lajikohtaisesti kunkin laitteen kohdalla. Taulukko. Soidinmäen lepakoiden muutonseurantahavainnot syksyllä 0. Laji Laite (pohjoinen) Laite (keski) Laite (etelä) Yhteensä Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Pikkulepakko 9 Yhteensä 8 0 Laitteen aineistossa tavattiin pohjanlepakoita ja viiksi-/isoviiksisiippoja sekä pikkulepakoita (kuva ). Pohjanlepakkohavaintoja tavattiin runsaimmin.8. Viiksi-/isoviiksisiippoja tavattiin melko tasaisesti koko tutkimusajan. Pikkulepakot havaittiin 0.8. ja.9. Laite (pohjoinen) 00 Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Pikkulepakko Kuva. Päivämääräkohtainen havaintojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa. 9

10 Laitteen aineistossa tavattiin pohjanlepakoita ja viiksi-/isoviiksisiippoja sekä pikkulepakoita (kuva ). Pohjanlepakko- ja viiksi-/isoviiksisiippahavainnot vähenivät elokuun alun jälkeen. Pikkulepakkohavainnot keskittyivät syyskuulle. Laite (keski) 0 Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Pikkulepakko Kuva. Päivämääräkohtainen havaintojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa. Laitteen aineistossa tavattiin pohjanlepakoita ja viiksi-/isoviiksisiippoja sekä pikkulepakoita (kuva 8). Pohjanlepakoita tavattiin runsaimmin.8. Pikkulepakkohavainnot tehtiin 0.8. Laite (etelä) 0 Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Pikkulepakko Kuva 8. Päivämääräkohtainen havaintojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa. 0

11 tulosten tarkastelua ja johtopäätökset Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että Soidinmäen tutkimusalueella runsaslukuisin laji oli pohjanlepakko. Alueella tavattiin myös viiksi- tai isoviiksisiippoja sekä pikkulepakoita. Pohjanlepakko sekä viiksi- tai isoviiksisiippahavainnot keskittyivät elokuun alkupuolelle. Selvästi eniten pohjanlepakkohavaintoja tallentui laitteeseen, jossa yhdessä yössä kertyi yli 00 havaintoa. Runsas havaintomäärä on saattanut kertyä paikalla saalistavista lepakoista. Pohjanlepakot eivät ole kovin herkkiä ympäristön muutoksille ja ne käyttävät saalistusalueinaan ihmisen muokkaamia elinympäristöjä, kuten metsittyneitä hakkuualueita, joissa osa tämänkin tutkimuksen passiiviseurantalaitteista sijaitsi. Havainnot pikkulepakoista tehtiin elokuun loppupuoliskolta syyskuulle, joten alueen kautta todennäköisesti muuttaa joitakin pikkulepakkoyksilöitä. Laji on Keski-Suomessa nykytiedon mukaan hyvin harvalukuinen. Pohjanlepakot ja siippalajit ovat nykytiedon mukaan Suomessa talvehtivia ja lyhyen- ja keskimatkan muuttajia, kun taas pikkulepakko on pitkänmatkanmuuttaja. Kaikki havainnot eivät koske välttämättä muuttavia lepakoita vaan joukossa voi olla myös paikallisia yksilöitä. Muuttavia ja paikallisia yksilöitä on kuitenkin mahdoton erottaa toisistaan äänitallenteiden perusteella. Soidinmäen tutkimusalueen selvityksessä ei havaittu erityisen vilkasta syksyllä tapahtuvaa lepakkomuuttoa, joten tuulivoimaloiden rakentaminen ei vaikuta lepakoihin merkittävästi. Passiiviseurantalaitteiden tulokset antavat kuitenkin vain viitteitä alueen kautta muuttavista lepakkolajeista ja runsauksista. Lepakot voivat muuttaa hyvin leveällä rintamalla, ja alueella käytetyillä kolmella passiiviseurantalaitteella ei pystytty tutkimaan koko rajausta. Yhden seurantakauden jälkeen muuttoreittejä ei voida täysin luotettavasti arvioida, koska myös vuosien väliset erot saatavat olla merkittäviä, ja niihin vaikuttaa esimerkiksi sääolosuhteet. Tämän selvityksen ja muiden tutkimusten tulokset kuitenkin osoittavat, että lepakoiden todennäköisimmät muuttoreitit sijaitsevat lähempänä rannikkoalueita. Suosituksena on seurata muuttavia lepakoita tuulipuistohankkeen rakennusvaiheessa sekä tuulipuiston valmistumisen jälkeen.

12 KIRJALLISUUS Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management (): Barataud, M. 00: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 00: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 8: 8 8. Crawford, RL., Baker, W. 98: Bats killed at a north Florida television tower: a -year record. Journal of mammalogy :. EUROBATS 00: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (): 0. Jakobsson, N. (toim.) 008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 00: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America ():. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 00: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management (8): Lappalainen, M. 00: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis :9.

13 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 00: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 00: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö. Ympäristöministeriö. Strickland, D., Arnett, E., Erickson, W., Johnson, D., Johnson, G., Morrison. M., Shaffer, J., Warren-Hicks, W. 0: Comprehensive Guide to Studying Wind Energy/Wildlife Interactions. Prepared for the National Wind Coordinating Collaborative. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys: Viitattu Söderman, T. 00: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 09. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Tuominen, H. & Ahlman, S. 0: Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 0. Ahlman Group Oy. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit

14