ALUSTAVA SULKEMISSUUNNITELMA HANNUKAISEN KAIVOKSELLE

Asiakirjan tyyppi Raportti Päiväys Marraskuu 2013, Tarkastus A - Kesäkuu 2014 Viite 82137355 ALUSTAVA SULKEMISSUUNNITELMA HANNUKAISEN KAIVOKSELLE

ALUSTAVA SULKEMISSUUNNITELMA HANNUKAISEN KAIVOKSELLE Tarkistus LOPULLINEN, tarkastus A, toukokuu 2014 Päiväys Marraskuu 2013 Laatinut Nathan Gaasenbeek, Kare Päätalo, Miia Virolainen, Janne Kekkonen ja Maiju Koivuniemi Tarkastanut Nathan Gaasenbeek Kuvaus Alustava sulkemissuunnitelma II Hannukaisen kaivokselle tarkastus A, kesäkuu 2014, kalkin lisääminen louhosjärven poistoon Suomennos Käännöstoimisto ABC Oy (lokakuu, 2016) Päivitys Pöyry Finland Oy (lokakuu, 2016) Nro 82137355 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi www.ramboll-analytics.fi

TIIVISTELMÄ Tämä asiakirja on alustava sulkemissuunnitelma, joka vaaditaan projektin suunnittelu- ja lupahakemusvaiheessa. Kun viranomaiset ovat hyväksyneet sulkemissuunnitelman, sitä tarkastetaan ja päivitetään kaivoksen toiminnan aikana. Suunnitelma edistyy lopulliseksi sulkemissuunnitelmaksi, joka luovutetaan viranomaisille ennen kaivoksen sulkemista. Alkuperäisen sulkemissuunnitelman on tehnyt Ramboll Finland Oy Northland Mines Oy:lle. Hannukainen Mining Oy on nykyinen Hannukaisen kaivoshankkeen omistaja. Sulkemissuunnitelmaa on päivitetty alkuperäisestä soveltuvin osin. Hannukainen Mining Oy suunnittelee kahden Rautaoksidi-Kupari-Kulta - esiintymän louhintaa Hannukaisen ja Kuervitikon Pajala-Kolari -alueella Pohjois-Suomessa. Kaivostoimintaa on harjoittanut alueella aikaisemmin Northlan Resources Ltd, Rautaruukki Ltd. ja Outokumpu Ltd. Projekti koostuu kahdesta avolouhoksesta, kolmesta sivukivialueesta, prosessilaitoksesta, rikastushiekka-alueista ja näihin liittyvästä infrastruktuurista. Suositeltavat sulkemisvaihtoehdot valittiin tunnistamalla mahdolliset vaihtoehdot ja vertaamalla niitä toisiinsa pistejärjestelmää käyttämällä. Ehdotetut sulkemisvaihtoehdot ovat: avolouhokset: Hannukaisen ja Kuervitikon kaivokset annetaan täyttyä vedellä. jyrkät harjanteet rapautuvat ja aita asennetaan. Sulkemisen jälkeen, kalkkia lisätään louhosjärven tyhjennyspisteeseen tai suoraan louhosjärveen. Rikastushiekka-alue: Rikastushiekka peitetään paikan päällä Rautuvaarassa, entisöidään ja maisemoidaan. Mahdollisesti osa High-S - jätteestä upotetaan toiminnan aikana Rautuvaarassa olemassa oleviin louhoksiin. Sivukivialue: Mahdollisesti happoa muodostavien sivukiven peittäminen betonimatolla, moreenilla ja kasvustolla hapon muodostumisen rajoittamiseksi. Happoa muodostamattoman sivukiven maisemointi moreenilla ja kasvustolla. Maapeitteen penkeröinti ja kasvustolla peittäminen. Infrastruktuuri: Rakennusten, teiden, järjestelmien ja laitteistojen ja muun infrastruktuurin poisto. Sulkemiskustannuksia arvioitiin projektin ennakkotutkimusta varten, mutta myös muiden lievennystoimien tunnistamiseksi tuotantovaiheessa. Suositeltavien sulkemisvaihtoehtojen kokonaiskustannusten arvioitiin olevan n. 97 miljoonaa euroa. Kustannusarvio perustui DFS:ssä esitettyyn nykyiseen kaivoksen suunnitteludataan, urakoitsijoilta vastaanotettuihin hintatarjouksiin ja asiantuntijoiden arvioihin, jotka perustuvat nykyisiin hintatasoihin ja kokemuksiin vastaavista projekteista. Yhteenveto Hannukaisen kaivoksen arvioiduista sulkemiskustannuksista. Sulkeminen ja entisöinti Peruste Kulut ( ) Sivukivialueet Arvio 40 900 000 Rikastushiekka-alueet Arvio 37 500 000 Teollisuusalue ja infrastruktuuri, avolouhokset Arvio 8 600 000 Sulkemisen hallinta ja tarkkailu Arvio 1 700 000 Sulkemisen kokonaiskustannukset 88 800 000

SISÄLLYSLUETTELO 1. ESITTELY 1 1.1 Sulkemissuunnitelman yleistiedot 1 1.2 Sulkemissuunnitelman tarkoitus ja tavoitteet 1 1.3 Metodologia 2 2. ALUEEN NYKYTILA 2 2.1 Sijainti 2 2.2 Maaperä ja geologia 2 2.3 Pohjaveden tila 4 2.4 Pintavedet ja hydrologia 6 2.4.1 Virtausmäärät 7 2.4.2 Vedenlaatu 8 2.5 Ilmasto-olosuhteet 8 2.5.1 Sää 8 2.5.2 Ilmanlaatu 9 2.5.3 Bioindikaattoritutkimukset 11 2.6 Luonto ja luonnonsuojelualueet 11 2.6.1 Suojatut ja uhanalaiset elinpaikat ja lajit 11 2.6.2 Luonnonsuojelualueet 12 2.7 Maankäyttö ja sosioekonomia 14 2.8 Maisema ja kulttuuriperintö 15 2.9 Muut toiminnot lähialueilla 16 3. KAIVOKSEN KUVAUS 17 3.1 Kaivoksen yleistiedot 17 3.2 Louhintamenetelmä 17 3.3 Malmin käsittely ja teollisuusalue 18 3.4 Rikastushiekka-alue 18 3.5 Sivukivi 19 3.6 Kaivoksen vedet 22 3.6.1 Vedenhallintajärjestelmä ja vesitase 22 3.6.2 Veden käsittely 23 3.7 Muu infrastruktuuri 24 4. SULKEMISEN JA JÄLKIHOIDON VAATIMUKSET 24 4.1 Lainsäädännön yleiskuva 24 4.2 Kaivoslaki 24 4.3 Ympäristölainsäädäntö 25 4.4 Valtioneuvoston asetuksessa kaivannaisjätteistä 25 4.5 Kaivosteollisuuden yleisohjeet 25 4.5.1 Kaivoksen sulkemisopas 25 4.5.2 Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt 26 4.5.3 BAT-viiteasiakirja 26 4.6 Suomessa yleisesti käytetyt sulkemisrakenteet 27 5. SULKEMISEN suunnittelu 27 5.1 Sulkemisen suunnittelukriteerit 27 5.2 Sulkemisen tavoitteet 28 5.2.1 Alueen tila sulkemisen alussa. 28 5.2.2 Sulkemisen tavoitteet ja sulkemisen jälkeinen maankäyttö. 29 5.3 Hannukaiselle käytettävissä olevat sulkemisvaihtoehdot 30 5.3.1 Avolouhokset 32 5.3.2 Rikastushiekka-alue 32 5.3.3 Sivukivialue 33 5.3.4 Teollisuusalue ja infrastruktuuri 34 6. HANNUKAISEN SUOSITELTAVAT SULKEMISVAIHTOEHDOT 34 6.2 Suositeltu rikastushiekka-alueen sulkemisvaihtoehto 36 6.3 Suositeltu sivukivialueen sulkemisvaihtoehto 36

6.4 Teollisuusalueen ja infrastruktuurin suositellut sulkemisvaihtoehdot 39 6.5 Vesien hallinta 39 7. SULKEMISEN HALLINTA 40 7.1 Aikataulu 40 7.2 Resurssit 41 7.2.1 Organisaatio 41 7.2.2 Talous 41 8. SULKEMISEN JÄLKEINEN RISKIANALYYSI 42 8.1 Geotekniset riskit 42 8.2 Ympäristöriskit 42 8.3 Turvallisuusriskit 43 8.4 Taloudelliset riskit 43 8.5 Varautuminen hätätilanteisiin 43 8.6 Alueen omistus 43 9. Tarkkailu 43 9.1 Tarkkailu sulkemisen aikana 44 9.1.1 Jäteveden tarkkailu 44 9.1.2 Ympäristön tarkkailu 44 9.1.3 Geotekninen tarkkailu 45 9.1.4 Tarkkailu-aikataulu 45 9.2 Sulkemisen jälkeinen tarkkailu 45 9.2.1 Jäteveden tarkkailu 45 9.2.2 Ympäristön tarkkailu 45 9.2.3 Geotekninen tarkkailu 46 9.2.4 Sulkemisen jälkeinen tarkkailu-aikataulu 46 10. SULKEMISKULUT 46 10.1 Suunnitellut sulkemiskustannukset 46 10.2 Tarkkailukulut 46 10.3 Kustannusarvioon liittyvät epävarmuudet 47 10.4 Kokonaiskulut 47 10.5 Vakuus 48 11. JOHTOPÄÄTÖKSET 49 12. VIITTEET 51 SANASTO Hanke DFS Hannukaisen alue Hanke viittaa kahden Rautaoksidi-Kupari-Kulta (IOCG) -kerrostuman Hannukaisen ja Kuervitikon louhintaan Pajala-Kolari -alueella. Lopullinen ennakkotutkimus, jonka edellinen toimija Northland on teettänyt päätöksenteon ja projektin rahoituksen avuksi. DFS sisältää hankkeen tekniset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat tiedot. Hannukaisen alue viittaa kaivosalueeseen, jossa avolouhokset, sivukivialueet ja teollisuusalue, mukaan lukien malmiesiintymä, kuormaautojen korjaamo, murskaimet, hallintorakennukset, pysäköinti, räjäytysainetilat ja sekoitusrakennus sijaitsee. Nimi Hannukainen tulee suunnitellun Hannukaisen avolouhoksen lounaispuolella olevasta Hannukaisen kylästä. Avolouhos aikaisemmasta kaivostoiminnasta

sijaitsee myös Hannukaisen alueella. Rautuvaaran alue Kuervitikko Rautuvaara sijaitsee n. 6 kilometriä etelään suunnitellusta Hannukaisen avolouhoksesta. Edeltävän kaivostoiminnan teollisuusalue paikan päällä sijaitsi Rautuvaarassa ja myös edeltävän kaivostoiminnan aikana muodostunut rikastushiekka sijaitsee Rautuvaaran alueella. Suunnitellun Hannukaisen kaivoksen vesienkäsittelylaitos ja junien kuormausasema sijoitetaan Rautuvaaraan. Rikastushiekka-alue ja teollisuusalue, mukaan lukien rikastamo, sijoitetaan myös Rautuvaaraan. Kuervitikko viittaa kaivoksen toisen avolouhoksen sijaintiin Kuervitikon avolouhoksessa. Louhos sijaitsee Hannukaisen alueella, n. 2 kilometriä pohjoiseen Hannukaisen avolouhoksesta. TMF Rikastushiekka-alue. Alue, jota käytetään rikastushiekan säilytykseen (= kaivoksen rikastusprosessin jätemateriaalivirta) sijaitsee Rautuvaarassa. WRMF HDPE Bentoniitti Happoa muodostava sivukivi Vakuustodistus Sivukivialue. Alue, jota käytetään maapeitteen ja sellaisen louhitun kiven säilytykseen, jonka metallipitoisuudet ovat liian alhaisia rikastamista varten. Kolme erillistä sivukivialuetta on suunniteltu Hannukaisen kaivokseen eri osioilla eri sivukivityypille. Suurtiheyksinen polyeteeni. Muovimateriaali, jota käytetään yleisesti esimerkiksi vuorauksena kaatopaikkojen pohjakerroksen tiivistämiseen. Savityyppi, joka voidaan muotoilla matoksi, jota käytetään esimerkiksi vuorauksena kaatopaikkojen pohjakerroksen tiivistämiseen. Bentoniitti voi imeä suuria vesimääriä ja turvota jopa 10-kertaiseen tilavuuteen. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on korkea ja voi täten mahdollisesti tuottaa rikkihappoa (= Acid Rock Drainage, ARD), kun happea ja vettä esiintyy. Taloudellinen vakuus käyttäjältä, joka varmistaa, että kaivoksen sulkeminen suoritetaan oikealla tavalla ja käyttäjän kustantamana. Vakuus kaivoksen ympäristöluvassa.

1 1. ESITTELY 1.1 Sulkemissuunnitelman yleistiedot Hannukainen Mining Oy suunnittelee kahden Rautaoksidi-Kupari-Kulta -esiintymän louhintaa Hannukaisen ja Kuervitikon Pajala-Kolari -alueella Pohjois-Suomessa. Kaivostoimintaa on harjoittanut alueella aikaisemmin Northlan Resources Ltd, Rautaruukki Ltd. ja Outokumpu Ltd. Projekti koostuu kahdesta avolouhoksesta, kolmesta sivukivialueesta, prosessilaitoksesta, rikastushiekka-alueista ja näihin liittyvästä infrastruktuurista. Tämä asiakirja on alustava sulkemissuunnitelma, joka vaaditaan hankkeen suunnittelu- ja ympäristölupahakemusvaiheessa. Alustava sulkemissuunnitelma lähetetään ympäristöviranomaisille ympäristölupahakemuksen liitteenä. Kun se on hyväksytty, sulkemissuunnitelma tarkastetaan ja sitä päivitetään säännöllisin väliajoin kaivoksen toiminnan aikana. Suunnitelma edistyy lopulliseksi sulkemissuunnitelmaksi, joka luovutetaan viranomaisille ennen kaivoksen sulkemista. Sulkemissuunnitelma sisältää kaivosalueen kuvauksen, kaivostoiminnan pääosa-alueet, tietoa siitä, kuinka sulkemisvaihtoehdot laadittiin ja kuinka sulkeminen voidaan toteuttaa, sekä kuvauksen alueiden entisöinnistä. Suunnitelmaa tullaan täydentämään kun ympäristölupa on myönnetty ja kaivostoiminta on käynnistynyt. 1.2 Sulkemissuunnitelman tarkoitus ja tavoitteet Sulkemissuunnitelman tarkoitus on tunnistaa kaivostoiminnan ympäristö- ja turvallisuusnäkökulmat paikan päällä ja olla osa projektin ennakkotutkimusta (DFS). Suunnitelmassa kuvataan turvallisia Hannukainen-hankkeen sulkemismenetelmiä, jotka rajoittavat ympäristövaikutuksia. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (EIA) käyttää suunnitelmaa perustana alustavalle sulkemisen jälkeisten vaikutusten arvioinnille. Laadullisimmat sulkemisvaihtoehdot on määritelty alustavassa sulkemissuunnitelmassa, koska kaivostoiminnan toteuttaminen voi poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta. Myös muutokset lainsäädännössä voivat johtaa tarpeeseen poiketa alustavasta sulkemissuunnitelmasta. Logistisesta ja teknisestä näkökulmasta täysin yksityiskohtainen, täytäntöönpanosuunnitelman sisältävä sulkemissuunnitelma tarvitaan vasta n. 5 vuotta ennen tuotannon lopettamista, kun sulkemistoiminta voi alkaa. Kuitenkin mitä enemmän tietoja on käytettävissä aikaisessa sulkemissuunnitelman vaiheessa, sen tarkemmat kustannus- ja vakuustodistuslaskelmat ovat. Progressiivinen sulkeminen toiminnan aikana voi vaatia yksityiskohtaisempien sulkemissuunnitelmien laatimisen hankkeen aikaisemmassa vaiheessa. Tarvittavien talteenottotoimintojen kustannusarvio toimii perustana ehdotetulle vakuustodistukselle, joka esitetään viranomaisille. Vakuustodistus on jaettu vuosittaisiin maksuihin, jotka riippuvat niistä alueista, joihin kaivostoiminta vaikutti vuositasolla. Vuosittainen maksu riippuu pääasiassa rikastushiekan ja sivukivien varastointimäärästä. Rakennuksilla ja muilla rakenteilla on vain vähäinen vaikutus.

2 1.3 Metodologia Tiedot suunnitelluista kaivostoiminnoista on tarkistettu huolellisesti, mikä tarjoaa taustatietoja sulkemissuunnitelmalle. ARD-testituloksia (= Acid Rock Drainage), staattisia liukoisuustestejä ja kosteuskammiotestien tuloksia käytettiin sulkemisehtoja asetettaessa. Myös muiden kaivos- ja teollisuusalueiden sulkemissuunnitelmista saatuja kokemuksia hyödynnettiin sulkemissuunnitelmassa. Ympäristöviranomaisten muille Suomen kaivoksille määrittämiä sulkemisvaatimuksia vertailtiin viranomaisten hyväksynnän varmistamiseksi. Avolouhoksen veden ja sivukivialueen suotoveden testituloksia käytettiin suunnittelussa, koska nämä tarjoavat arvokasta tietoja sivukiven ja kaivoksen seinämän pitkäaikaisesta käyttäytymisestä suuressa mittakaavassa. Suositeltavat sulkemisvaihtoehdot valittiin eri vaihtoehtojen pisteytyksellä, esim. teknisen ja taloudellisen soveltuvuuden, suorituskyvyn ja julkisen hyväksynnän suhteen, sekä vaihtoehtoja vertailemalla. Sivukivialueen sulkemistoiminnon kustannusarvio perustui neljän urakoitsijan antamaan tarjoukseen. Tarjouksia käytettiin myös TMF:n ja rakennusten purkamisen sulkemiskustannusarviossa. 2. ALUEEN NYKYTILA 2.1 Sijainti Suunniteltu hanke sijaitsee Kolarin kunnassa Pohjois-Suomessa. Alue sijaitsee n. 25 kilometriä luoteeseen Kolarin keskuksesta, n. 11 km länteen Ylläksen matkailukeskuksesta ja n. 17 kilometriä itään Ruotsin rajasta. Hankealuetta ympäröivät joet idässä, etelässä ja lännessä. Kuva 1 Hannukaisen hankealueen sijainti. 2.2 Maaperä ja geologia

3 Hannukaisen alueen maasto on pääasiassa viimeisen jääkauden aikana muodostunutta moreenikerrosta. Moreeni peittää laaksoja ja kukkuloita. Hiekka- ja sorakerrostumia on myös paljon ja ne sijaitsevat lähinnä jokilaaksoissa. Turvealueita on myös lukuisia. Maapeitteen paksuus vaihtelee 0,6-36,5 metrin välillä, keskipaksuuden ollessa 13,6 metriä. Suunniteltu hanke sijaitsee Keskilapin vihreäkivivyöhykkeellä, joka muodostui 2,5 1,9 miljardia vuotta sitten ja koki monivaiheisen muutoksen ja muotoutumisen Svekofennisen kalliomuodostuman aikana 1,92-1,77 miljardia vuotta sitten. Kuva 2 Hannukaisen, Rautuvaaran ja Niesan alueen geologia (Pöyry Environment Ltd 2008).

4 2.3 Pohjaveden tila Maaperän ja pohjaveden perustutkimus on suoritettu Hannukaisen alueelle (Pöyry Environment Ltd 2008; University of Helsinki 2012). Hannukaisen maakerrokset koostuvat pääasiassa hiekkamoreenista, mutta myös karkeampaa hiekka- ja sora-ainesta esiintyy Äkäsjoen lähistöllä. Pohjaveden pinta alueella sijaitsee muutaman metrin maanpinnan alapuolella, mutta laaksoissa ja suoalueilla pohjavesi on erittäin lähellä maanpintaa. Maaperä- ja pohjavesien perustutkimuksen ja topografisten karttojen mukaan pohjaveden virtaus maaperässä tuntuu seuraavan pääasiallisesti pinnan topografiaa. Pohjavesi laskee lähimpiin virtoihin, jokiin, soihin ja lampiin. Kukkulat muodostavat pohjaveden jakajat.

5 Kuva 3 Pohjavesialueet, havaintoputket ja kaivot Hannukaisen alueella.

6 2.4 Pintavedet ja hydrologia Tärkein pintavesimuodostelma hankealueen läheisyydessä on Äkäsjoki. Joki lähtee Äkäslompolon Äkäsjärvestä, n. 7-9 kilometriä koilliseen kaivosalueesta. Joki virtaa lounaaseen ja kulkee lähimmillään n. 300 metrin etäisyydellä Hannukaisen kaivoksesta. Äkäsjoki laskee Muonionjokeen n. 16 kilometriä lounaaseen Hannukaisesta. Äkäsjoella on suuri ekologinen sekä sosiaalinen ja sosioekonominen tärkeys sen ollessa yksi tärkeimmistä luonnollisista meritaimen kutemisalueista Tornionjoen verkostossa. Äkäsjoella ja sen sivujoilla on myös paikallinen järvitaimen populaatio. Tärkeimmät lohenpoikasten kasvatusalueet sijaitsevat Äkäsjoen alaosissa. Muita pintavesiä alueella ovat Kuerjoki, Valkeajoki, Niesajoki sekä Kivivuopionoja, Laurinoja ja Kylmäoja. Kuerjoki laskee Äkäsjokeen n. 2 kilometriä ylävirtaan Hannukaisen alueelta. Alavirtaan alueelta sijaitsee Valkeajoki ja muutama pienempi sivujoki, jotka myös laskevat Äkäsjokeen. Niesajoen ylävirtauksen osa erotettiin ensisijaisesta valuma-alueesta johtuen Rautuvaaran kaivoksen toiminnasta ja nyt se virtaa Äkäsjoen valuma-alueelle Kylmäojan kanavan kautta.

7 Kuva 4 Joet, purot ja niiden valuma-alueet ja suunnitellut käyttöalueet. Oranssi katkoviiva osoittaa Niesajoen osan valuma-alueen, joka on suunnattu Äkäsjokeen. 2.4.1 Virtausmäärät Äkäsjoen, Kuerjoen ja Valkeajoen virtausmäärät vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan. Keväisin lumen sulaminen johtaa tulviin, jotka tapahtuvat tavallisesti toukokuussa. Keskimääräiset virtausmäärät on esitetty taulukossa 2-1. Taulukko 2-1. Muonionjoen, Äkäsjoen, Kuerjoen, Valkeajoen ja Niesajoen virtaama. (F = valuma-alue, MQ = keskimääräinen virtaus, MNQ = keskimääräinen minimivirtaus, MHQ = keskimääräinen maksimivirtaus) (Lähde: Suomen ympäristökeskus (SYKE), vesistömallijärjestelmä). F (km 2 ) MQ (m 3 /s) MNQ (m 3 /s) MHQ (m 3 /s)

8 Muonionjoki, joensuu 14561 141 11 887 Äkäsjoki, joensuu 649 6,5 2,4 72 Äkäsjoki, Hannukainen 523 4,8 1,9 55 Kuerjoki, joensuu 162 1,6 0,4 21 Valkeajoki, joensuu 53 0,5 0,1 6,8 Niesajoki, joensuu 75 1,1 0,1 14 2.4.2 Vedenlaatu Jokien ja purojen perusvedenlaatu hankealueen läheisyydessä on esitetty Taulukko 2-2. Äkäsjoen vesistö on pääasiassa niukkaravinteista, hyvänlaatuista vettä, alhaisilla humuspitoisuuksilla. Vesistön minimiravinne on typpi. Taulukko 2-2. Keskimääräinen jokien ja purojen vedenlaatu hankealueella perustutkimusten mukaan. Joet O 2 ph Kiinteät aineet N tot P tot SO 4 mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l Äkäsjoki 11,2-11,8 6,9-7,0 1,8 2,7 196-213 17-20 2,8 3,1 Kuerjoki 11,3 12,0 6,8 6,9 0,6 1,5 163-176 15-24 1,8 2,2 Valkeajoki 12,0 6,9 1,8 3,0 124-131 20-21 2,3 Niesajoki 8,3 10,5 6,8 7,2 2,0 4,5 339-1237 18-29 26-130 Purot Kivivuopionoja 11,1 6,7 1,2 171 18 1,9 Laurinoja 11,6 6,7 4,0 224 18 20 Kylmäoja 11,4 6,8 3,6 223 21 4,6 Jokien ja purojen metallipitoisuudet hankealueella on esitetty Taulukko 2-3. Taulukko 2-3. Jokien ja purojen keskimääräiset metallipitoisuudet hankealueella perustutkimusten mukaan. Joet Fe Ni Cu Co Cr Zn µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Äkäsjoki 357-387 0,20 0,22 0,29 0,40 0,04 0,09 0,25 0,26 0,9 2,0 Kuerjoki 284-538 0,07 0,2 0,02 0,3 0,8 Valkeajoki 121 154 0,13 0,34 0,40 0,04 0,32 0,33 0,9-1,4 Niesajoki 612-877 1,8-13 1,1 4,1 0,27-12 0,10 0,39 1,2 7,3 Purot Kivivuopionoja 399 0,10 0,17 0,1 0,3 0,03 0,05 0,36 0,40 1,2 1,5 Laurinoja 882 1,5 3,4 1,7 0,4 1,9 Kylmäoja 564 0,49 0,4 0,27 0,3 0,8 Niesajokeen ja Laurinojaan on vaikuttaneet aiemmat teollisuus- ja kaivostoiminnat, kuten voidaan nähdä vedenlaadun tuloksista taulukoissa 2-2 ja 2-3. 2.5 Ilmasto-olosuhteet 2.5.1 Sää Hankealue sijaitsee n. 100 km Napapiirin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että talvet ovat pitkiä, kylmiä ja lumipeite on maassa yleensä lokakuusta toukokuuhun. Keväällä lumi sulaa nopeasti ja aiheuttaa paikallista tulvimista maan ollessa vielä jäässä. Vuoden keskilämpötila on n. 0 o C, mutta keskilämpötila sekä sademäärät osoittavat molemmat asteittaista nousemista. Hannukaista lähimpänä olevat sääasemat sijaitsevat Kolarissa, Kaunisvaarassa ja Pajalassa. Ilmaston kuvaus hankealueella perustuu pääasiassa Pajalan sääasemasta saatuihin tietoihin,

9 koska siitä on saatavilla kaikkein kattavimmat tietokokonaisuudet. Sademäärä on ainoa parametri, joka on mitattu Kaunisvaarassa. Kuva 5 Keskimääräinen vuosittainen sademäärä Kaunisvaarassa ja Pajalassa (ylhäällä), keskimääräinen kuukausittainen lumisyvyys Pajalassa (alavasemmalla) ja keskimääräinen kuukausittainen sademäärä Kaunisvaarassa ja Pajalassa (alaoikealla). Kuva 6 Kuukausittaiset keski-, minimi- ja maksimilämpötilat Pajalassa (1971 2007; vasemmalla) ja vallitsevat tuulensuunnat ja -nopeudet Pajalassa (oikealla; 1997 2006). 2.5.2 Ilmanlaatu Hankealuetta lähimpänä oleva ilmanlaatua jatkuvasti mittaava asema on Suomen meteorologisen instituutin Pallas-asema. Yleisesti ottaen alueen ja sen ympäristön ilmanlaatu on tällä hetkellä hyvä. Maantieliikenteen lisäksi Kolarin kunnassa ei ole tällä hetkellä muita huomattavia ilmapäästölähteitä.

µg/m3 ALUSTAVA SULKEMISSUUNNITELMA HANNUKAISEN KAIVOKSELLE 10 Hengitysilman hiukkaspitoisuus (PM 10 ) mitattiin Hannukaisessa ja Rautuvaarassa kesällä 2010 ja ne olivat selvästi sovellettavan ohjearvon 70 µg/m 3 (Kuva 7) alapuolella. PM 10 pitoisuus ilmassa 2010 80 70 60 50 40 30 20 14 15 22 20 Hannukainen Rautuvaara Guideline value 10 0 June July Kuva 7. Mitatut PM 10 pitoisuudet ilmassa Hannukaisessa ja Rautuvaarassa kesä- ja heinäkuussa 2010. Hiukkasten arsenikki- ja metallipitoisuudet Hannukaisen ja Rautuvaara mittauspisteissä olivat saman suuruisia kuin vastaavissa mittaustuloksissa Pallaksen viiteasemassa, johon ei ole vaikuttanut kaivos- tai muut teollisuustoiminnat.

11 2.5.3 Bioindikaattoritutkimukset Ilman metallipitoisuudet alueella kartoitettiin käyttämällä humusta, jäkälää (kangasrousku) ja sammalnäytteitä (Pleurozium schreberi ja/tai Hylocomium splendens), jotka kerättiin Hannukaisen ja Rautuvaaran alueelta viitteeksi. Tuloksia verrattiin Sahavaara-Tapulin alueelta Ruotsin puolelta saatuihin tuloksiin, jossa on suoritettu vastaavia tutkimuksia. Hannukaisen ja Rautuvaaran alueella havaittiin kohonneita Cu, Fe, Ni, Sn, Co ja As -pitoisuuksia humuksessa verrattuna viitealueeseen, etenkin Rautuvaaran rikastuslaitoksen ympärillä. Alueella suoritettujen bioindikaattoritutkimusten tulosten johtopäätös oli, että vanhan kaivostoiminnan aikana ilmakehään joutuneiden päästöjen vaikutus on vielä huomattavissa, etenkin Rautuvaaran alueella. 2.6 Luonto ja luonnonsuojelualueet Suunniteltu hankealue sijaitsee pohjoisella havumetsäalueella. Kasvukausi havumetsäalueella on erittäin lyhyt, vuosittaisen keskilämpötilan ollessa nollan tienoilla. Vuosittainen sademäärä on tavallisesti n. 400-500 mm. Alueen maantiedettä kuvaa matalat kukkulat tai tunturit mäntymetsillä ja lukuisilla soilla. Maa on moreenipohjainen ja karu. Alue kuuluu Etelä-Lapin aapasuoalueeseen, jossa useimmat suonpinnat ovat rimpityyppisiä. Rämeitä ja lähteitä voi esiintyä korkeammissa kohdissa ja karuimmillakin soilla kasvaa pääasiassa kuusia. Metsät alueella ovat enimmäkseen kuivia, karuja metsäkankaita. Hannukaisen alueella on laajoja, mutta erittäin yhtenäisiä mäntymetsäkankaita. Kankaiden välissä on kapeita ja pitkiä soita. Alueelta löytyy useita luonnonlähteitä ja niistä virtaava vesi moninaistaa alueen suoluontoa. 2.6.1 Suojatut ja uhanalaiset elinpaikat ja lajit Hankealueen luonnonsuojelualueella ei ole suojeltuja elinpaikkoja. Tämä johtuu periaatteessa siitä, että alue sijaitsee Pohjois-Suomessa, ja useimmat luonnonsuojelulainsäädännön kattamat kasvualueet sijaitsevat Etelä-Suomessa. Suunnitellulla Hannukaisen sivukivi- ja kaivosalueella on viisi uhanalaista elinpaikkaa (rehevöityneitä soita).

12 Kuva 8. Uhanalaiset elinpaikkatyypit Hannukaisen alueella. Tavallisin alueen haavoittuvista lajeista (VU) on lettosara (Carex heleonastes). Alueelta löytyy myös kirkiruohoa ja lapinkämmekkää. Lähes uhanalaisia lajeja ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria) ja velttosaraa (Carex laxa) esiintyy alueella myös. Kansallisiin uhanalaisiin sammallajeihin kuuluvia lajeja (CR, EN, VU) ei ole löytynyt alueelta. Suojelluista eläinlajikkeista kolmen hyönteislajin (Mycetochara obscura, Lacon conspersus ja Cryptophagus quercinus) sekä lepakoiden ja saukkojen on todettu elävän Hannukaisen alueella tai sen läheisyydessä. 2.6.2 Luonnonsuojelualueet Koko suunniteltu hankealue sijaitsee Tornionjoki-Muonionjoki valuma-alueella. Tornionjoki- Muonionjoki-vesistöt muodostavat Natura 2000 -verkoston, nimeltään Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue (FI301912, SCI). Ruotsin puolella oleva Tornionjoki kuuluu myös Natura 2000 - verkostoon. Vesisähkövoimaloiden rakentaminen on vaikuttanut näihin jokiin erittäin vähän, mikä tekee niistä tärkeitä kohteita lohen vaellukselle.

13 Niesaselkä Natura 2000 -alue (FI1300706, SCI) on suojeltu elinympäristödirektiivillä ja se sijaitsee n. kaksi kilometriä Rautuvaarasta kaakkoon. Niesaselkä on myös suojeltu vanhana metsänä (AMO120248). Muita hankealueen läheisyydessä olevia suojelualueita ovat Kiuasselkä (vanhan metsän suojelualue, AMO120255), Pakasaivo (harjujen suojeluohjelma, HSO120148) ja Pahtajärvi (vanhan metsän suojelualue, AMO120253). Kiuasselkä ja Pakasaivo sijaitsevat n. kaksi kilometriä länteen suunnitellusta Hannukaisen hankealueesta. Pahtajärvi sijaitsee n. 5 kilometriä pohjoiseen Hannukaisesta. Myös koko Ylläs-Pallas -kokonaisuus seitsemän kilometriä Hannukaisesta itään sisältää alueita, joita suojellaan kansallispuistona (KPU120022), Natura 2000 alueena (FI300618), vanhan metsän suojelualueena (AMO120285) ja soiden suojelualueena (SSO120555). Kuva 9 Suojelualueet *Hannukaisen kaivoksen lähistöllä.

14 2.7 Maankäyttö ja sosioekonomia Alueellisessa Tunturi-Lapin maankäyttösuunnitelmassa Hannukainen ja Rautuvaara on määritetty suurilla aluevarauksilla kaivostoimintaan (EK). Karttasymboli EK tarkoittaa alueita, joissa jo on kaivostoimintaa tai joissa malmi- tai mineraaliesiintymät ilmaisevat kaivostoiminnan todennäköisyyttä. Kolarin pääaluekaavassa Hannukaisen ja Rautuvaaran alueet ja niiden lähistö on merkitty kaivostoiminnan (EK) etsintäalueiksi, jotka edellyttävät kaavoituksen laatimista aluekaavan määritysten mukaan. Kolarin kunta Kolarin kunnassa on n. 3 850 asukasta, joista n. 1 400 asuu Kolarin keskustassa ja n. 450 Sieppijärven kylässä. Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylissä on yhteensä n. 650 asukasta. Hiihtokautena alueen henkilömäärä kasvaa huomattavasti. Ylläksen alue on tärkein turistikohde Kolarissa ja alueen talouden perusta. Kolarin kunnan sijainti Suomessa (vasemmalla) ja tarkempi Kolarin kartta (oikealla, Kolarin kunta) Kolarin asuinalueet ovat keskittyneet jokilaaksojen sedimenttikerrostumiin, jotka soveltuvat maanviljelyyn, sekä Ylläksen matkailukeskuksen ympärille. Palvelut on lähinnä keskitetty kunta-alueelle ja matkailukeskuksien ympärille. Äkäslompolon kylässä on n. 30 oppilaan peruskoulu ja päiväkoti. Muut Kolarin kunnan koulut ja päiväkodit sijaitsevat Kolarin keskustassa ja sen ympäristössä sekä Sieppijärven, Kurtakon ja Vaattovaaran kylissä Kolarin etelä- ja keskiosissa. Hannukaisen hankealueen ympäristössä on asutusta Hannukaisen kylässä, n. 1,5 kilometrin päässä Hannukaisen suunnitellusta avolouhoksesta. Äkäsjoen varrella on myös loma-asutusta. 2 kilometrin etäisyydellä kaivosalueesta on yhteensä 15 asuintaloa ja 45 loma-asuntoa.

15 Kuva 10. Kolarin, Muonion, Kittilän ja Pajalan väestönkehitys 2000 2010 (Suomen ja Ruotsin tilastot). Työssäkäyvien henkilöiden määrä Kolarissa oli 1 569 vuonna 2010. Työssäkäyvistä alkutuotantosektorilla toimii 7 %. Alkutuotantosektoriin sisältyy maatalous sekä metsän- ja poronhoito. Alkutuotantosektorilla työskentelee Kolarissa n. 110 henkilöä. Palvelusektorilla työskentelevien osuus on 80,8 %, koko maan vastaavan luvun ollessa 71,6 %. Työllisyys yksityisellä sektorilla, logistiikka-, hotelli- ja ravintola-alalla kasvaa, mikä tulee kasvattamaan palvelusektorin tärkeyttä kunnan taloudelle tulevaisuudessa. 2.8 Maisema ja kulttuuriperintö Alue sijaitsee kumpuilevassa maastossa kukkuloilla ja laaksoilla. Alueen hallitseva kasvustotyyppi on havumetsä ja sekametsä. Avoimia alueita esiintyy lähinnä kukkuloilla ja soilla. Ihmisen vaikutus maisemaan näkyy lähinnä kyläkeskittyminä vesistöjen, etenkin Äkäsjoen, rannoilla. Etäiset näköyhteydet hankealueeseen ovat suurilta osin ympäröivien kukkuloiden peittämiä. Metsä peittää näköyhteydet lähempää. Hankealue on osittain nähtävissä kukkuloiden ja tuntureiden laelta. Hankealueelle on suora näköyhteys Yllästunturilta, joka on yksi tärkeimmistä lomakeskuksista Pohjois-Suomessa.

16 Kuva 11 Hannukainen ja Rautuvaara DEM:ssa (Digitaalinen korkeusmalli), josta näkyy aluetta ympäröivät tunturialueet. Hankealueella on ollut aina suuri merkitys paikallisille, etenkin porotaloudessa. Kaivostoiminta on myös ollut Kolarin kunnan kulttuuriperinnön osa 1700-luvulta lähtien. Alueelta on löytynyt lukuisia muinaisia muistomerkkejä, joista osa sijaitsee hankealueella. Hankealueen läheisyydessä on kaksi kulttuurisesti merkityksellistä paikkaa: muinainen saamelaisten rukoilupaikka, Pakasaivo Muonion kunnassa ja Juvakaisenmaan rautakaivos Kolarin kunnassa, joka edustaa historiallista raudanvalmistusta Tornionjokilaaksossa. 2.9 Muut toiminnot lähialueilla Suunnitellun kaivoksen lähialueen päätoiminnat liittyvät turismiin. Yllästunturin vieressä sijaitsevat kaksi kylää, Äkäslompolo ja Ylläsjärvi, ovat matkailuliiketoiminnan pääalueet. Ne ovat perinteisiä kyliä, joissa on paikallisen asutuksen lisäksi matkailuun liittyvien palveluita, kuten liikkeitä, retkeilypolkuja, hotelleja, ravintoloita ja hiihtokeskuksia. Matkailupalveluiden päähuomio kohdistuu talviharrastuksiin: laskettelu ja murtomaahiihto, moottorikelkkailu, koiravaljakkosafarit ja mahdollisuus kokea erilaisia talviaktiviteetteja. Kesäisin tärkeimmät matkailuaktiviteetit ovat patikointi, pyöräily, kalastus, melonta, ratsastus jne. Ylläksen alueella on myös lukuisia kulttuuritapahtumia, konsertteja jne. vuoden ympäri. Ylläksen matkailualueen hiihto- ja patikointireitit sijaitsevat pääasiassa Yllästunturin pohjois-, itä- ja eteläpuolella. Ylläksen länsipuolella on patikointireittejä ja osa moottorikelkkareiteistä. Matkailuyritykset ovat toiminnassa vuoden ympäri, pääsesongin ollessa talvella, etenkin helmikuusta huhtikuuhun. Rekisteröityjen yöpymisten määrä alueella on vuodessa n. 300 000.

17 Kalastus Äkäsjoessa, Kuerjoessa, Valkeajoessa tai Niesajoessa on luonnollista harrastuskalastusta. Joissa ei harrasteta ammattikalastusta. Pyydettävät kalalajit ovat pääasiassa taimen, harjus, hauki ja ahven. Hankealue on tällä hetkellä poron- ja metsänhoitoaluetta. Hannukaisen alueella on poroaitaus porojen kokoamiseen ja merkintään. Olemassa olevan Hannukaisen kaivoksen eteläpuolella on tällä hetkellä soranottopaikka. Lähin matkustajaliikenteen rautatieasema sijaitsee Kolarissa ja lähin matkustajaliikenteen lentokenttä Kittilässä. Aavehelukan lentokenttä sijaitsee hankealueen vieressä kaakkoispuolella. Lentokenttää käyttävät lähinnä ilmailun harrastajat. 3. KAIVOKSEN KUVAUS 3.1 Kaivoksen yleistiedot Hannukaisen ja Kuervitikon esiintymät edustavat kahta useasta rautaoksidi-kupari-kulta (IOCG) esiintymistä Pajala-Kolari-alueella. Mineralisaatio sijaitsee suhteellisen lähellä pintaa, kallistuen asteittain alaspäin siirryttäessä länteen päin. Hanke koostuu kahdesta avolouhoksesta, kolmesta sivukiven läjitysalueesta (WRMF), rikastamosta, rikastushiekka-alueesta (TMF) ja näihin liittyvästä infrastruktuurista. 3.2 Louhintamenetelmä Avolouhinta on suositeltavin louhintatekniikka malmion sijainnista johtuen. Avolouhintaan sisältyy kiven kairaus ja räjäyttäminen, jonka jälkeen louhittu kivi kuljetetaan pintaan kauhakuormaajilla ja kuorma-autoilla. Louhittu kivi kuljetetaan murskaimiin, jotka sijaitsevat teollisuusalueella. Suunnitelmissa on kaksi avolouhosta, Hannukainen ja Kuervitikko: Hannukaisen kaivos Alue: 220 hehtaaria Pituus (maks.): 2 500 metriä Leveys (maks.): 1 800 metriä Syvyys (maks.): 300 metriä Kuervitikon kaivos Alue: 64 hehtaaria Pituus (maks.): 1 200 metriä Leveys (maks.): 700 metriä Syvyys (maks.): 110 metriä Kaivoksen syvyyttä ja kokoa voidaan säätää suunnittelu- ja toimintavaiheessa, jos uusia kerrostumia havaitaan tai jos louhinta ei enää ole kannattavaa huonontuneen sivukiven-malmi suhteen vuoksi.

18 Avolouhinta Avolouhinta viittaa kivien tai mineraalien louhintamenetelmään jossa ne louhitaan avoimen louhoksen kautta. Avolouhosta käytetään tavallisesti, kun arvokkaat mineraalit löytyvät pinnan läheltä, mikä tarkoittaa, että maapeite (arvokkaan kerrostuman peittävä materiaali) on suhteellisen ohut. Avolouhoksia suurennetaan tavallisesti, kunnes joko mineraaliresurssit on tyhjennetty tai huonontunut sivukivi/maanpeite-malmi suhde tekee siitä epätaloudellista. Kuva 12 Pahtavaaran avolouhos kultakaivos Sodankylässä, Suomessa. Valokuva: Lappland Goldminers Ltd. Kaivoksen arvioidaan olevan toiminnassa n. 17 vuotta, minkä aikana arviolta yhteensä 115 Mtonnia malmia louhitaan. Louhintamäärä ja malmiesiintymän koko riippuvat tulevista taloudellisista tekijöistä, joita on vaikeaa ennustaa. Avolouhinta on tällä hetkellä ainoa taloudellisesti kannattava kerrostuman louhintamenetelmä. Kuitenkin on mahdollista, että tulevaisuudessa hyödynnetään myös maanalaista louhintaa. 3.3 Malmin käsittely ja teollisuusalue Malmi kuljetetaan avolouhoksesta etukuormaajilla ja kuorma-autoilla karamurskaimeen teollisuusalueella, joka sijaitsee läntisten sivukivialueiden ja lounaispuolella olevan Hannukaisen kaivoksen välissä. Murskaamisen jälkeen malmi kuljetetaan n. kahdeksan kilometrin pituisella kuljetushihnalla peitetylle alueelle Rautuvaaraan ja erotetaan eri osiin rikastamossa. Hannukaisen teollisuusalue (n. 25 hehtaaria) sijaitsee kaivosalueen keskellä ja kattaa murskaimen, sähkölaitoksen, pysäköintialueen, polttoaineaseman, kuorma-autokorjaamon ja kaivoksen toimistot, kuljetushihnan Rautuvaaran alueelle ja muun liittyvän infrastruktuurin. Rautuvaaran teollisuusalue (n. 30 hehtaaria) sijaitsee Sotkavuoman suon pohjoispuolella. Tämä teollisuusalue kattaa rikastamon, huolto- ja terveydenhoitorakennukset, malmivaraston, rikasteen varaston, junien purkuaseman ja muun infrastruktuurin. 3.4 Rikastushiekka-alue Hannukaisen Rikastushiekka-alue (TMF) sijaitsee Rautuvaarassa. Alue on n. 400 hehtaarin kokoinen ja sinne on suunnitteilla sijoittaa kaikki rikastushiekka, n. 64 miljoonaa tonnia (40 Mm 3 ). N. 84 % rikastushiekan kokonaismäärästä on vähärikkistä (LIMS) rikastushiekkaa ja loput

19 korkearikkistä ja pyrrotiittipitoista rikastushiekkaa. Korkearikkinen rikastushiekka sijoitetaan erilliseen tilaan TMF:ssä. LIMS-rikastushiekka-alue eristetään ympäristöstä padoilla ja ojilla. Erillisiä pohjarakenteita ei rakenneta, vaan läjitys tapahtuu alueella olevan vanhan rikastushiekan päälle. High-S -rikastushiekan läjitysalueella rakennetaan tiivis pohjarakenne, joka muodostuu HDPEmuovikalvosta ja bentoniittimatosta Korkearikki LIMS-rikastushiekka Selkeytysallas Savi/sora/turve/hiekk peruskallio Kuva 13 Rikastushiekka-alueen toimintaperiaate Rikastushiekka Rikastushiekka (myös kaivoskivikasa, liete, jätemineraali, jäte, liuotusjäte tai malmiliete) ovat arvokkaan osan erottamisesta epätaloudellisesta osasta jäävä jäte (raakku). Mineraalien erottaminen malmista vaatii sen murskaamista pieniin osiin. Tästä syystä rikastushiekka on usein erittäin pientä ja sen koko on hiekanjyvästä muutamaan mikrometriin. Rikastushiekka kuljetetaan usein lietemuodossa (pienten hiukkasten ja veden sekoitus) rikastushiekkaaltaaseen, jonne ne varastoidaan. Rikastushiekka-allas on yleensä pengerrakenteilla varustettu lampi. Hienot hiukkaset ja vesi erotetaan asteittaan toisistaan, hiukkasten laskeutuessa lammen pohjaan. Erotettu vesi voidaan kierrättää takaisin tuotantoon tai käsitellä ja johdattaa pintaveteen. Kuva 2 Hituran kaivoksen rikastushiekka-alue Nivalassa, Suomessa. Valokuva: Hitura Mining Ltd. 3.5 Sivukivi Kaivostoiminnasta syntyvä pintamaa ja sivukivi varastoidaan avolouhoksen läheisyydessä olevaan sivukivialueille (WRMF). Kaivos tulee luomaan n. 445 Miljoonaa tonnia sivukiveä ja pintamaata, jotka varastoidaan kolmeen eri sivukivialueeseen:

20 Itäinen sivukivialue, 423 hehtaaria Läntinen kivialue, 133 hehtaaria Eteläinen sivukivialue, 100 hehtaaria Alueet ovat sivukiven läjitykseen tarvittavia alueita, ei kolmiulotteisia kasojen aloja. Sivukivialueiden vaatima kokonaispinta-ala on näin ollen n 656 hehtaaria. Kuva 14 Materiaalin kokonaissiirtomäärä kaivoksen toiminnan aikana

21 Pintamaa ja sivukivi Pintamaa on pintamateriaali, joka on taloudellisesti kiinnostavan louhinnan päällä. Pintamaa poistetaan pintalouhinnan yhteydessä. Siinä on tavallisesti alhainen metallipitoisuus ja sitä voidaan käyttää kaivoksen maisemointiin toiminnan päätyttyä. Sivukivi on malmin osa ilman tai alhaisella malmipitoisuudella, jota ei voida louhia ja työstää taloudellisesti. Poistettu sivukivi varastoidaan sivukivialueilla (WRMF). Sivukivi voidaan varastoida erillisiin alueisiin riippuen kiven ominaisuuksista. Eri sivukivilajien erottaminen toisistaan mahdollistaa kustannustehokkaan ympäristövaikutusten rajoitusmenetelmien käytön, kuten erityyppisten pintakerrosten rakentamisen erityyppisille sivukiville. WRMF:n pintakerrokset voidaan rakentaa asteittain, tuotantovaiheen aikana. Kuva 3 Aiemman louhinnan aikana luotu Hannukaisen sivukivialue. Hannukaisen kaivoksessa luotu sivukivi voidaan jakaa kolmeen luokkaan sen kemiallisten ominaisuuksien mukaan: Ei happoa muodostava pintamaa (moreeni) - jonka sulfidirikkipitoisuus on alle 0,1 %: 75 miljoonaa tonnia. Ei happoa muodostava (NAF) sivukivi - jonka sulfidirikkipitoisuus on enintään 0,1 %: 180 miljoonaa tonnia. Mahdollisesti happoa muodostava (PAF) sivukivi - jonka sulfidirikkipitoisuus on yli 0,1 %: 190 miljoonaa tonnia. Useita ympäristön kannalta herkkiä aineita, etenkin sinkkiä, kuparia, rautaa ja sulfaattia vapautui havaittavissa määrissä liukoisuustesteissä PAF sivukivinäytteille. Eri sivukivityypit (NAF ja PAF) ja pintamaa sijaitsee eri soluissa sivukivialueilla (Kuva 15. Sivukivialueiden). Suunnittelussa on todettu, että PAF-materiaali tulee sijoittaa lähimmäksi kaivosta, jotta kaikki suotovedet virtaisivat takaisin kaivokseen kerättäväksi. Pintamaa sijoitetaan kohtaan, jossa sitä voidaan käyttää kunnostustöihin.

22 Kuva 15. Sivukivialueiden sijainnit ja ulkoasut. OB = pintamaa, NAF = ei happoa muodostava sivukivi, PAF = mahdollisesti happoa muodostava sivukivi. Tarkennettu kuva sivukivien sijoittumisesta ympäristölupahakemuksen kuvassa 2-1. 3.6 Kaivoksen vedet 3.6.1 Vedenhallintajärjestelmä ja vesitase Vesi Rautuvaaran ja Hannukaisen kaivoksesta, WRD ja TMF -alueilta ja tehdasalueilta kerätään laskeutusaltaisiin, joihin myös kaikki muu mahdollisesti saastunut vesi kerätään. Veden tasapaino tulee olemaan positiivinen koko kaivoksen toiminnan aikana eikä raakaveden otto ole tarpeen. Hannukaisen alueella vesi käsitellään Hannukaisen puhdistuslaitoksessa ja kerätään veden varastointialtaaseen ennen poistoa Rautuvaaran selkeytysaltaaseen. Pintavirtaus LIMS-rikastushiekka-alueelta virtaa Rautuvaaran selkeytysaltaaseen. Valumavesi High-S soluista käsitellään ja pumpataan selkeytysaltaaseen. Ylimääräinen vesi tyhjennetään putken kautta Muonionjokeen.

sadanta haihdunta sadanta haihdunta pohjavesi sadanta haihdunta sadanta pohjavesi sadanta ALUSTAVA SULKEMISSUUNNITELMA HANNUKAISEN KAIVOKSELLE 23 HANNUKAINEN PINTAMAAN LÄJITYSALUEET YMPÄRYSOJAT = PUHTAAT VALUMAVEDET KUERVITIKKO AVOLOUHOS ÄKÄSJOKI, VALKEAJOKI, KUERJOKI PAF SIVUKIVIALUEET NAF SIVUKIVIALUEET HANNUKAINEN VESIVARASTO 1.9 Mm³ HANNUKAINEN AVOLOUHOS TEOLLISUUSALUE TEOLLISUUSALUE RAUTUVAARA RIKASTAMO HIGH-S RIK.HIEKKA LIMS RIK.HIEKKA RAUTUVAARA SELKEYTYSALLAS (0.4...0.8 Mm³) NIESAJOKI suotovedet YMPÄRYSOJAT = PUHTAAT VALUMAVEDET MUONIONJOKI Kuva 16 Hannukaisen kaivoshankkeen tuotannon aikaiseen vesitaseeseen vaikuttavat tekijät ja vesien johtaminen. 3.6.2 Veden käsittely Toiminnan aikana käsiteltävä vesi on pintavettä ja valumavettä PAF-WRD -alueen vesistä, korkearikkistä TMF-alueen valumavettä ja kaivoksen poistovettä. Hannukaisessa ja Rautuvaarassa muodostuvat vesijakeet käsitellään erikseen. Lisäksi, mikäli vesijakeiden laadut poikkeavat merkittävästi toisistaan, vesille esitetään jaekohtaiset käsittelyt. Vesienkäsittelyssä ja vedenkäsittelyn mitoituksessa varaudutaan saavuttamaan arvioitu keskimääräinen vedenlaatu ja vesimäärä. Lisäksi arvioidaan ehdotettujen menetelmien

24 soveltuvuutta tilanteille, joissa vedenlaatu vastaakin aiemmassa kappaleessa esitettyjä worst case -tilanteita. Aktiivista käsittelyä vaativiksi vesijakeiksi tiedetään hankkeen tässä vaiheessa PAF-sivukiven läjitysalueiden suotovedet sekä High-S -rikastushiekka-alueelta pumpattavat vedet. Lisäksi passiivisia käsittelymenetelmiä sovelletaan lähes kaikille vesijakeille. Vesienkäsittelyä ja vesitasetta on käsitelty tarkemmin erillisessä vesienhallintaraportissa. 3.7 Muu infrastruktuuri Suunniteltu kulkutie Hannukaisen alueelle on seitsemän metrin levyinen ja yhdistyy tiehen 940 (joka on Kolarin ja Äkäslompolon välinen maantie). Kulku Rautuvaaran alueelle tapahtuu samankaltaisen kulkutien kautta. Kuljetuskäytävä yhdistää Hannukaisen ja Rautuvaaran alueet. Kahdeksan kilometrin pituiseen ja n. 20 m levyiseen käytävään sisältyy huoltotie, murskatun malmin kuljetushihna rikastamoon, voimalinja ja Hannukaisen poistovesiputkisto. Muut huolto- ja kuljetustiet sijaitsevat louhinta-alueella, sivukivialueen, rikastushiekka-alueen ja avolouhosten ympärillä. 4. SULKEMISEN JA JÄLKIHOIDON VAATIMUKSET Kaivoslain 503/1965 pykälässä 51 säädetään kaivoksen sulkemisesta yksinkertaisesti, että alue on viipymättä palautettava julkisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon. Tarkemmat sulkemista koskevat vaatimukset on lueteltu kaivos- ja ympäristölupien ehdoissa. 4.1 Lainsäädännön yleiskuva Vanhaa kaivoslakia 503/1965 sovelletaan Hannukaiseen, koska kaivoslupahakemus lähetettiin ennen uuden kaivoslain 621/2011 voimaantuloa 1. heinäkuuta 2011. Suomen kaivos- ja ympäristölainsäädännössä on säädetty vain yleiset vaatimukset kaivoksen sulkemissuunnitelmalle. Tarkemmat sulkemista koskevat vaatimukset on lueteltu kaivos- ja ympäristölupien ehdoissa. Kaivos vaatii ympäristönsuojelulain (86/2000) ja säädöksen (169/2000) mukaisen ympäristöluvan. Ympäristöluvan perusedellytys on toimijan tietoisuus suunniteltujen toimien ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutusten arvioinnin (EIA) toteuttamisesta on säädetty ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (468/1994) ja säädöksessä (713/2006). 4.2 Kaivoslaki Vanhan kaivoslain 503/1965 pykälässä 51 säädetään kaivoksen sulkemisesta yksinkertaisesti, että: alue on viipymättä palautettava yleisen turvallisuuden vaatimaan tilaan. Uuden kaivoslain osa V kattaa kaivoksen sulkemistoiminnot ja -vaatimukset. Vaatimus laatia sulkemissuunnitelma ennen varsinaista sulkemista on ilmaistu pykälissä 34 ja 120. Artiklassa 34 säädetään, että: tiedot sulkemisesta ja jälkihoidosta on liitettävä kaivoslupahakemukseen.

25 Artiklassa 120 säädetään, että: toimijan on suunnittelun, rakentamisen ja toiminnan aikana huolehdittava, että kaivostoiminta voidaan lopettaa ja kaivos sulkea turvallisella tavalla. Uuden lain artiklassa 143 säädetään, että: alueet, joihin kaivostoiminta vaikuttaa, on palautettava kahden vuoden kuluessa kaivostoiminnan päättymisestä yleisen turvallisuuden vaatimalle tasolle. Myös entisöinti, puhdistus, maisemointi ja kaivosluvassa ja kaivoksen turvallisuusluvassa esitetyt toiminnot on suoritettava yllä mainittujen kahden vuoden aikana. Sovellettaessa kaivoslakia myös luonnonsuojelu- ja jätelainsäädäntöä voidaan soveltaa kaivoksen sulkemiseen. 4.3 Ympäristölainsäädäntö Ympäristönsuojelulain (527/2014) 94 :n mukaan luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnanharjoittaja vastaa edelleen tarvittavista toimista ympäristön pilaantumisen estämiseksi, toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta lupamääräysten mukaisesti. Jos lupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamiseksi, on lupaviranomaisen annettava tätä tarkoittavat määräykset. Ympäristönsuojeluasetuksen 16 :n mukaan voidaan kaatopaikkojen osalta puolestaan esittää määräyksiä liittyen käytöstä poistamiseen ja sulkemiseen sekä siitä kuinka kauan toiminnanharjoittajan on vastattava kaatopaikan jälkihoidosta, kuitenkin vähintään 30 vuotta. Mikäli toiminnasta kuitenkin aiheutuu maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on toiminnanharjoittaja velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden ympäristönsuojelulain 14 luvun säännösten mukaisesti. 4.4 Valtioneuvoston asetuksessa kaivannaisjätteistä Valtioneuvoston asetuksessa kaivannaisjätteistä (190/2013) ja sen lisäyksiä sovelletaan kaivoksen jätehallinnan suunnitelman laatimiseen, jätehallinta-alueiden perustamiseen, käyttöön, sulkemiseen ja sulkemisen jälkeisiin toimiin, kaivosjätteen täyttämiseen tyhjiin kaivantoihin ja jätteenhallinnan tarkkailuun. Päätöksen pykälä 7 kattaa kaivoksen jätealueiden perustamisen ja toiminnan ja pykälä 8 jätealueiden aiheuttaman ympäristökuormituksen hallinnan. Jätealueiden vakuustodistusten määräykset on kuvattu päätöksen pykälässä 10 ja liitteessä 5. Päätöksen pykälä 14 kattaa jätealueiden sulkemisen ja jälkihoidon. Pykälän 14 mukaan sulkemista koskevat määräykset on asetettu ympäristöluvassa tai erillisessä, ympäristönsuojelulain (86/2000) pykälään 90 perustuvassa päätöksessä. Pykälässä 14 säädetään, että toimija on, niin kauan kuin se on välttämätöntä, vastuussa toiminnoista, joilla varmistetaan: että jätealueet eivät aiheuta ympäristöhaittoja tai niiden vaaraa että jätealueet ovat vakaat ja huolellisesti maisemoitu että jätealueet eivät muodosta onnettomuusvaaraa että ympäristökuormituksen tarkkailua ei enää tarvita Päätöksen pykälä 16 koskee avolouhoksen täyttämistä kaivannaisjätteellä. Samoja pykälien 7 ja 8 määräyksiä koskien jätealueiden perustamista, toimintaa, sulkemista ja jälkihoitoa sovelletaan avolouhoksen täyttöön ja peiterakenteisiin. Avolouhoksen täyttö ei saa aiheuttaa maan tai pohjaveden saastumista. Myös pykälän 14 vastuuta koskevia määräyksiä sovelletaan avolouhosten täyttöön ja peiterakenteisiin. 4.5 Kaivosteollisuuden yleisohjeet 4.5.1 Kaivoksen sulkemisopas

26 Kaivoksen sulkemisopasta, Kaivosteollisuuden ympäristötekniikat (2008), voidaan käyttää yleisohjeena kaivosten sulkemisessa Suomessa. Oppaan on julkaissut yhdessä Geologian tutkimuskeskus, Teknologian tutkimuskeskus, Outokumpu Oyj, Finnish Road Enterprise ja Soil and Water Ltd. Oppaan tarkoitus on antaa kaivosyrityksille, viranomaisille ja teollisuuden konsulteille kaivoksen sulkemismenettelyn suunnitteluun ja käyttöön liittyviä ohjeita. Oppaan mukaan onnistuneen kaivoksen sulkemisen ensisijainen tavoite on varmistaa, että kaivospaikka on tilassa, jossa se ei enää muodosta minkäänlaista ympäristö-, terveys- tai turvallisuusriskiä. 4.5.2 Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt (Suomen ympäristö 29/2011) julkaistiin joulukuussa 2011. Julkaisun tavoitteena on yhteisen tietopohjan tuottaminen metallimalmikaivostoiminnan hyvistä ympäristökäytännöistä ja kattavan tiedon antaminen ympäristöasioihin liittyvästä sovellettavasta lainsäädännöstä ja hallintamenetelmistä kaivostoiminnan eri vaiheissa. Julkaisussa selvitetään metallimalmikaivosten ympäristönäkökohtia koko kaivoksen elinkaaren aikana, louhinnan lainsäädännöstä, päästöistä ja ympäristövaikutuksista päästöjen ja ympäristövaikutusten pienentämiseksi käytettyihin vaadittuihin ympäristötutkimuksiin, menetelmiin ja tekniikoihin. Keskittymällä Suomen olosuhteisiin julkaisu esittelee uusimpia ratkaisuja metallimalmikaivostoiminnan parhaiksi ympäristökäytännöiksi. Julkaisu on tarkoitettu toimijoille, valvoville viranomaisille ja konsulteille käytettäväksi suunnittelussa, käyttöönotossa ja lopullisessa kaivoksen sulkemisessa. Sulkeminen ja jälkihoito on käsitelty asiakirjan luvussa 8.4. Asiakirja keskittyy jätteenkäsittelyalueiden sulkemiseen ja alueisiin liittyvien vesien käsittelyyn ja kaivosalueiden (louhosten) sulkemiseen. Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt -oppaan mukaan paras tällä hetkellä tunnettu tekniikka rautasulfidioksidaation ja sitä seuraavan haitallisten aineiden liukenemisen minimointiin on jätteen varastointi veden alle tai jätteenvarastointialueen peittäminen riittävällä vesikerroksella. 4.5.3 BAT-viiteasiakirja Parhaat käyttökelpoiset menetelmät (BAT) tarkoittavat tehokkaimpia, teknisesti ja taloudellisesti kannattavia tuotannon ja päästöjen hallintamenetelmiä, jotka voivat estää tai rajoittaa huomattavasti toiminnan aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Kun ympäristölupaa haetaan, toimijan on määritettävä miten parhaita tekniikoita käytetään ehdotetussa toiminnassa. The European Integrated Pollution Prevention and Control (IPPC) -virasto laatii viiteasiakirjoja parhaista käyttökelpoisista menetelmistä, nimeltään BREF:t. BREF:t ovat viranomaisten pääasiallisia viiteasiakirjoja BAT-yhdenmukaisuuden arvioinnissa käyttölupia myönnettäessä. Euroopan Komissio otti käyttöön rikastushiekan ja sivukiven hallinnan BAT-viiteasiakirjat kaivostoiminnassa 2009. Muu kaivostoiminta, kuten avolouhoksien tai teollisuusrakennuksien sulkemistoiminnot eivät kuulu asiakirjan piiriin. Asiakirja käsittelee rikastushiekan ja sivukiven parhaita käyttökelpoisia käsittelymenetelmiä kaivoksen koko elinkaaren aikana. Sulkeminen, entisöinti ja jälkihoito on käsitelty asiakirjan luvussa 2.6. Asiakirjan mukaan, huomioitavat pääkohdat rikastushiekan ja sivukiven käsittelylaitosten sulkemisessa ovat pitkäaikainen rakenteen fyysinen vakaus, rikastushiekan ja sivukiven kemiallinen vakaus ja myöhempi maankäyttö. TMF-alueiden tulee olla vakaita ääriolosuhteissa, kuten tulvissa, maanjäristyksissä ja jatkuvien haitallisten eroosiovoimien vallitessa.

27 WRMF:lle, jos kivissä esiintyy haponmuodostumisen mahdollisuus, BAT on tarkoitettu estämään ensimmäisenä kiven hapontuoton (ARD), ja jos tätä ei voida estää, hallitsemaan ARD-vaikutuksia tai käyttämään käsittelymenetelmiä. 4.6 Suomessa yleisesti käytetyt sulkemisrakenteet 12 Suomessa toiminnassa olevan kaivoksen sulkemismenetelmiä ja -rakenteita koskeva ympäristölupien edellytysten arviointi suoritettiin. Arviointiin sisältyivät vain kaivokset, joiden ympäristölupa myönnettiin nykyisen ympäristölainsäädännön (86/2000) ja päätöksen (169/2000) astuttua voimaan. Ympäristölakiin ja päätöksiin on tietysti tullut lukuisia lisäyksiä vuoden 2000 jälkeen, mutta lainsäädännön perusperiaatteet ovat pysyneen samana, mikä oikeuttaa kaivosten käytön viitteenä. Hylkykiven käsittelylaitoksiin (WRMF:t) ja kaivosjätteen käsittelylaitoksiin (TMF s) liittyvät ympäristölupien edellytykset vaihtelivat suhteellisen paljon tarkasteltujen kaivosten välillä. Ympäristöluvissa WRMF:t ja TMF:t on luokiteltu vaaratonta tai vaarallista jätettä sisältäviksi alueiksi, riippuen materiaalin laadusta. Kaikissa tarkastelluissa tapauksissa WRMF:t oli luokiteltu vaarattomiksi jätealueiksi. Joissakin tapauksissa osa sivukivestä on mahdollisesti happoa tuottavaa (PAF). Näissä tapauksissa PAF on sijoitettu WRMF:n eri osiin tai käytetty kaivoksen takaisintäyttöön. TMF:t luokiteltiin vaarattomiksi jätealueiksi viidessä tapauksessa ja vaarallisiksi kolmessa tapauksessa. Kahdessa tapauksessa muodistui vaarallista ja vaaratonta kaivosjätettä. Kaksi tarkastellusta kaivoksesta ei muodostanut kaivosjätettä lainkaan, joten niille ei ilmoitettu TMF:n sulkemisehtoja. WRMF:n pintakerrosten sulkemisrakenteet on määritetty seitsemälle kaivokselle niiden ympäristöluvissa. Edellytykset vaihtelevat yksinkertaisesta peitemaakerroksesta, joka mahdollistaa istutuksen läpäisemättömään 1,5 mm HDPE-vuoraukseen >0,5 metrin paksuisella peitemaakerroksella. Yleisin vaadittu rakenne oli 0,3 0,5 metrin paksuinen moreenikerros, jonka päällysosa mahdollistaa kasvillisuuden kasvun. Jäljellä olevassa viidessä tapauksessa asetettiin vain yleisiä WRMF:n sulkemismenetelmiin liittyviä ehtoja tai ei lainkaan ehtoja, ja suositeltu menetelmä suunnitellaan ja päätetään osana kaivoksen sulkemissuunnitelmaa. TMF:n pinnan tiivistyksen sulkemisrakenteet vaihtelevat >0,3 metrin moreenikerroksesta, jossa on turve/humus-pintakerros, läpäisemättömään pinnan tiivistykseen 1,5 mm HDPE-vuorauksella ja >0,5 metrin maakerroksella. Joissakin tapauksissa vaadittiin myös rakennettu kerrosrakenne yhteensä 1,0 metrin paksuisella tiivistyspinta-, tyhjennys-/suojakerros- ja peitemaakerrosrakenteella. TMF-sulkemisrakenteita ei vaadittu neljässä tapauksessa, joissa ne suunnitellaan ja päätetään myöhemmin. 5. SULKEMISEN SUUNNITTELU 5.1 Sulkemisen suunnittelukriteerit Hankealueen sulkemistoiminnot suunnitellaan niin, että sulkemisen jälkeen alue vastaa lainsäädännön vaatimuksia eikä muodosta vaaraa ympäristölle tai yleiselle turvallisuudelle. Sulkemisrakenteet on suunniteltava niin, että ne kestävät alueelle tyypillisiä eroosiovoimia erittäin pitkiä aikoja. Lopulliset sulkemisen toteutusta koskevat kriteerit asetetaan toiminnan aikana, koska tiedot alueiden käytöstä tulevaisuudessa päätetään sidosryhmien kanssa.

28 Alueen suunniteltu kaivostoiminta ja ympäristö muodostavat sulkemissuunnitelman rungon. Projektialueen sulkemissuunnnitelma perustuu seuraaviin näkökohtiin: Läpäisemätön pohjavuoraus on paikallaan korkearikkiselle rikastushiekalle Bentoniittimatto on asennettu PAF-sivukiven ja korkearikkisen rikastushiekan ja LIMS:n päälle, HDPE-lisävuoraus High S-rikastushiekan päälle. Pohjavuorausta ei asenneta sivukivelle, LIMS-rikastushiekalle ja pintamaalle. Projektialueen sulkemiseen käytettävissä oleva maa-aines on enimmäkseen läpäisevää moreenia/hiekkaa. Kaivostoiminta vaikuttaa alueen hydrologiaan. Herkkiä ekosysteemejä esiintyy Äkäsjoessa, Kuerjoessa ja Valkeajoessa sekä Muonionjoessa. Eroosion hallinta on välttämätöntä. Jos mahdollista, sulkeminen alkaa tuotannon aikana (progressiivinen sulkeminen) Kaikella rikastushiekalla ja sivukivellä on matala puskurointikapasiteetti. Jäljellä olevat louhoksen seinät voivat luoda happoja. Projektin sosiaalisen hyväksynnän vaatimukset, huomioiden nykyisen keskustelun kaivosten ympäristövaikutuksista. Louhoksen käytön tulevaisuudessa on pysyttävä mahdollisena avolouhintaan ja maanalaiseen louhintaan. 5.2 Sulkemisen tavoitteet 5.2.1 Alueen tila sulkemisen alussa. Sulkemistoimintojen alussa alueeseen on vaikuttanut kaivostoiminta. Rikastushiekka-alue on suurimmillaan. Osa sivukivialueista on jo suljettu tuotantovaiheen aikana, sekä myös LIMS rikastushiekka. Pieni osa High-S rikastushiekasta on mahdollisesti varastoitu Rautuvaaran avolouhoksiin. N Kuva 19 Alueen konseptipiirros 15 vuotta toiminnan käynnistyksen jälkeen katsottuna Ylläksen matkailukeskuksen huipulta.

29 Noin 40 % kaivoksen käytöstä muodostuneesta sivukivestä oletetaan olevan mahdollisesti happoa muodostavaa. Oletus perustuu geologisiin tutkimuksiin, ARD-testeihin ja kaivossuunnitelmaan. Malmin rikastamisesta syntyneestä rikastushiekasta, n. 10 % (korkearikkinen rikastushiekka) oletetaan olevan happoa muodostavaa (PAF) suoritettujen testien mukaan. Jäljellä olevan 90 % (LIMS-rikastushiekka) oletetaan olevan happoa muodostamatonta (NAF). Louhinnan päättymisen jälkeen kaivoksen seinät voivat sisältää happoa muodostavia osia. Tällä voi olla vaikutus kaivosaltaan veden laatuun. Happoa muodostavat seinät voivat johtaa veden happamoitumiseen, joka vuorostaan voi johtaa lisääntyneeseen raskasmetallien huuhtoutumisen kiviaineesta. Happoemäksen laskenta, staattisen huuhtouman testit ja kosteussolutestit on suoritettu sivukiven ja rikastushiekan mahdollisesti happoa muodostavan määrän arvioimiseksi. Perustuen näihin tuloksiin, sivukiven ja rikastushiekan suotoveden laatu ja sen mahdolliset ympäristövaikutukset on arvioitu. Testeistä saatuja tietoja on myös käytetty vedenkäsittelyn suunnittelussa tuotannon ja sulkemisen aikana. Sivukiven luonnehdintaraportissa (SRK Consulting (UK) Ltd, 2012) todettiin, että: Rikkipitoiset kaivoksen seinät voivat muodostaa happopitoista suotovettä, jotka voivat myötävaikuttaa happamoitumiseen, sulfaaattien ja metallien liukenemiseen kaivoksen vedenerotusaltaaseen ja mahdolliseen tulevaan kaivosjärveen. Sivukivi ja takaisintäyttömateraali on todennäköisesti happoa muodostavia ja siksi vaaditaan soveltuvia lievennys- ja käsittelymenetelmiä hapon tuotannon minimoimiseksi hyväksyttävälle tasolle. Pöyry (2008) tutki pintamoreenin geokemiallisia ominaisuuksia alueella. Pääjohtopäätökset olivat: Metallipitoisuudet ovat alueelle tyypillisellä taustatasolla. Näytteiden rikkipitoisuudet vaihtelivat 21-77 ppm:n välillä. tämä osoittaa, että pintamaa alueella ei ole happoa muodostavaa. Mikään näytteiden pitoisuus ei ylittänyt hallituksen maaperän pilaantuneisuudesta antaman päätöksen 214/2007 raja-arvoja. Ei pintamaan käytön geokemiallisia rajoituksia alueella. Perustuen kiven ominaisuuksiin ja alustaviin rikastuskokeisiin, on todettu, että korkearikkinen rikastushiekka on nettohappomuodostava. LIMS-rikastushiekan on todettu olevan happoa muodostamatonta. SRK Consulting (2013) totesi, että Hannukaisen ja Kuervitikon kaivosten ylitäyttyminen olisi todennäköistä ja ennusti, että poistoveden vedenlaatu sisältäisi kohonneita raskasmetallipitoisuuksia, jotka vaikuttavat haitallisesti jokien vedenlaatuun. Seuraava tutkimus (SRK Consulting 2014, Impact Mitigation) osoitti, että kaivosjärven veden neutralisointi sulkemisen jälkeen tai kalkin lisääminen PAF-sivukiveen toiminnan aikana vähentäisi haittaainepitoisuuksia poistovedessä hyväksytyille tasoille. 5.2.2 Sulkemisen tavoitteet ja sulkemisen jälkeinen maankäyttö. Hannukaisen kaivoksen sulkeminen on suunniteltu mahdollisimman pitkälle kävele pois - ratkaisuna, mikä tarkoittaa, että alueet palautetaan siihen kuntoon että sulkemistoimintojen jälkeen, toimijalle jää erittäin vähäiset tai ei mitään tarkkailu- tai jälkihoitovelvollisuuksia. Jos sulkemistavoitteita ei saavuteta, on toteutettava lisämaisemointitöitä sulkemisen jälkeisen tarkkailuvaiheen aikana.

30 5.3 Hannukaiselle käytettävissä olevat sulkemisvaihtoehdot Alustavat sulkemisvaihtoehdot, joita voidaan käyttää Hannukaisessa, suunniteltiin paikkakohtaisten olosuhteiden, suunniteltujen toimintojen, sivukiven ja rikastushiekan ominaisuuksiin ja paikalla luonnollisesti esiintyvien käytettävien materiaalien (esim. moreeni, hiekka) mukaan. Muiden käynnissä olevien kaivosten ympäristölupien ehtoja ja Kaivoksen sulkemisopasta (katso luku 4) käytettiin taustatietoina suunnittelun aikana. Kaivoksen eri alueiden alustavat sulkemisvaihtoehdot esitellään seuraavissa luvuissa.

31

32 5.3.1 Avolouhokset Avolouhoksen sulkemiselle asetettavat tavoitteet ovat louhosten vedellä täyttämisen ja poistovedenlaadun aiheuttamien ympäristövaikutusten minimointi, ihmisiin ja eläimiin kohdistuvan fyysisen vaaran pienentäminen ja kaivoksen seinien tukevuuden varmistaminen. Osa kaivoksen seinistä voi sisältää happoa muodostavaa kiveä kaivostoiminnan päätyttyä. Tämä vaikuttaa louhoksiin kerääntyvän veden laatuun. Mahdolliset sulkemisvaihtoehdot avolouhoksille (Hannukainen ja Kuervitikko) ovat: pumpata valumavedet sulkemisen jälkeiseen vedenkäsittelyjärjestelmään. jättää ne nykyiseen tilaan (= ei pumpata valumavesiä ulos kaivoksista), mikä johtaa järvien muodostumiseen täyttää kaivokset aktiivisesti, mikä vähentää rapautumisen vaikutusta vedenlaatuun käsitellä ylivirtaava vesi passiivisesti tai aktiivisesti takaisintäyttää avolouhokset rikastushiekalla ja/tai sivukivellä ja antaa järvien muodostua takaisintäytön jälkeen Seuraavia menetelmiä voidaan käyttää yllä kuvattujen vaihtoehtojen yhteydessä: louhoksen jyrkkien seinien vahvistaminen louhoksen mahdollisesti murtuvien seinien tukeminen avolouhosjärven veden neutralisointi käyttää sivukivialueelta kerättyä vettä avolouhoksien täyttämiseen rakentaa penkereet jyrkkien harjanteiden ympärille avolouhoksen aitaaminen ja varoituskylttien pystyttäminen 5.3.2 Rikastushiekka-alue Rikastushiekka-alueella on suunniteltu erilliset alueet runsasrikkiselle PAF-rikastushiekalle (pyriitti, pyrrotiitti) ja yksi suuri alue vähärikkisen NAF-rikastushiekan varastointiin (LIMS, määrä n. 90 % rikastushiekan kokonaismäärästä). Vähärikkinen rikastushiekka Vähärikkisen rikastushiekan (LIMS) sulkemisvaihtoehdot ovat: siirtää vähärikkinen rikastushiekka takaisin avolouhokseen kuljettimella peittää rikastushiekka tiivistetyllä turvekerroksella peittää rikastushiekka maakerroksella, joka koostuu: tasoitetusta rikastushiekasta 0,3 m kerroksesta tasoitettua moreenia 0,2 m kasvustokerros + kasvillisuutta valumien/suotovesien kerääminen ja käsittely rakentaa pintakerros rikastushiekalle, joka koostuu: tasoitetusta rikastushiekasta bentoniittimatto 0,5 m sorakerros (peitemaamateriaali suuremmalla läpäisyllä) 0,5 m tiivistetty moreenikerros (peitemaamateriaali pienemmällä läpäisyllä) 0,2 m kasvustokerros+ kasvillisuutta valumien/suotovesien kerääminen ja käsittely Runsasrikkinen rikastushiekka

33 Runsasrikkisen pyriitti- ja pyrrotiittirikastushiekan sulkemisvaihtoehdot ovat: pumpata runsasrikkinen rikastushiekka takaisin avolouhokseen imuruoppauksella poistaa runsasrikkisen rikastushiekan vesi ja siirtää se takaisin avolouhokseen kuljettimella peittää runsasrikkinen rikastushiekka LIMS:lla ja tiivistetyllä turvekerroksella nostaa runsasrikkisen rikastushiekan vedentasoa niin, että rikastushiekka on täysin veden alla Rakentaa pintakerros, jossa on tasoitettu rikastushiekka 0,3 m tiivistettyä moreenia 0,2 m kasvustokerros + kasvillisuutta valumien/suotovesien kerääminen ja käsittely Rakentaa erityinen pintakerros, jossa on tasoitettu rikastushiekka bentoniittimatto jonka päällä suojaava geotekstiili (HDPE-kalvo 2 mm) 0,5 m sorakerros (peitemaamateriaali suuremmalla läpäisyllä) 0,5 m tiivistetty moreenikerros (peitemaamateriaali pienemmällä läpäisyllä) 0,2 m kasvustokerros + kasvillisuutta valumien/suotovesien kerääminen ja käsittely 5.3.3 Sivukivialue Eri sivukivityypit (PAF, NAF ja pintamaa) sijoitetaan eri alueisiin tuotannon aikana. Näin PAF- ja NAF-sivukivien erityyppisten pintakerrosten rakentaminen on mahdollista sulkemisen yhteydessä. Ennen sulkemisrakenteiden asentamista sivukivialueille, vahvistetaan sivukivialueiden täytön aikana muodostuneet terassit 1:3 luiskaan tai loivempaan. Alueelta toiminnan aikana poistettua peitemateriaalia, kuten moreenia ja turvetta, voidaan käyttää pintarakenteiden muotoilussa. Runsasrikkisen (PAF) sivukiven alueet Runsasrikkisen (PAF) sivukivialueiden sulkemisvaihtoehdot ovat: käyttää sivukiveä avolouhoksen täyttöön peittää yhdellä 0,3-0,5 metrin maakerroksella / orgaanisen materiaalin kerroksella rakentaa läpäisemätön pintakerros, jossa on (alhaalta ylös): tasoitettua sivukiveä 0,3-0,5 metrin moreenista muodostuvasta tasoituskerros bentoniittimatto 1,0 metrin tiivistettyä moreeni- / sorakerros 0,2 m kasvustokerros + kasvillisuutta valumien/suotovesien kerääminen ja käsittely Pintamaa ja NAF sivukivialueet Mahdolliset sulkemisrakenteen vaihtoehdot pintamaalle (OB) ja NAF sivukivialueille ovat: jättää nykyiseen tilaan tuotannon päätyttyä käyttää sivukiveä avolouhoksen täyttöön peittää 0,2 metrin kasvustokerroksella Rakentaa pintakerros, jossa on:

34 tasoitettua sivukiveä 0,3-0,5 metrin moreenista muodostuvasta tasoituskerros 0,2 m kasvustokerros + kasvillisuutta Rakentaa erityinen pintakerros, jossa on tasoitettua sivukiveä 0,3-0,5 metrin moreenista muodostuvasta tasoituskerros (NAF) 0,2 m kasvustokerros + kasvillisuutta valumien/suotovesien kerääminen ja käsittely 5.3.4 Teollisuusalue ja infrastruktuuri Hannukaisen ja Rautuvaaran teollisuusalueiden maankäyttö kaivostoiminnan päätyttyä päätetään sidosryhmien kanssa kaivoksen tuotantovaiheen aikana. Sen, jätetäänkö rakennukset ja louhintalaitteisto paikalleen tai poistetaan, ratkaisee lopussa työ- ja elinkeinoministeriö. Kaivoslain mukaan rakennukset ja laitteisto on jätettävä paikalleen, mikäli on mahdollista, että toinen toimija voi jatkaa kaivostoimintaa alueella. Tässä tapauksessa rakennuksia ylläpidetään niin, että ne täyttävät teknisen tarkoituksensa eivätkä vaaranna yleistä turvallisuutta. Muut rakennukset, laitteisto ja infrastruktuuri on poistettava. Osa rakennuksista, kuten hallinto- ja sosiaalitilat on jätettävä paikalleen ja ylläpidettävä sulkemistoimintojen aikana. Sulkemistöiden päätyttyä myös nämä rakennukset poistetaan. Sulkemisen jälkeiseen veden käsittelyyn ja valvontaan tarvittavat putkistot, kaapelit ja tiet jätetään paikalleen ja niitä ylläpidetään sulkemisen jälkeisessä vaiheessa, jonka odotetaan kestävän 25 vuotta. Rikastamo ja junien kuormausasema puretaan ja poistetaan, jos niille ei ole odotettavissa jatkokäyttöä. Teollisuusalueen ja infrastruktuurin sulkemisvaihtoehdot ovat: jättää nykyiseen tilaan tuotannon päätyttyä suorittaa EDD ja luovuttaa yhteisölle tai muulle osapuolelle, joka on halukas ottamaan vastaan myöhemmät velvoitteet poistaa maanpäälliset rakenteet, poistaa tai täyttää/murtaa maanalaiset rakenteet (esim. putkistot, maanalaiset asennukset) sortumisen estämiseksi suorittaa EDD, poistaa maanpäälliset rakenteet poistaa saastunut maa-aines kaivamalla tarvittaessa, EDD:n mukaan tasoittaa/täyttää kaivaukset tarvittaessa suorittaa EDD, poistaa maanpäälliset rakenteet peittää alue 0,3 m moreenikerroksella peittää koko alue kasvillisuudella 6. HANNUKAISEN SUOSITELTAVAT SULKEMISVAIHTOEHDOT Hannukaisen suositeltavat sulkemisvaihtoehdot valittiin luvussa 5.3. kuvattujen mahdollisten sulkemisvaihtoehtojen arvioinnin perusteella. Parhaat ympäristökäytännöt, tekninen ja taloudellinen toteutettavuus, lainsäädännön näkökulmat, maisema ja julkinen hyväksyntä huomioitiin suositeltavan vaihtoehdon valinnassa.

35 2.1 Avolouhoksen suositeltu sulkemisvaihtoehto Avolouhokset Avolouhosten suositeltu sulkemisvaihtoehto on: Kuervitikon ja Hannukaisen louhokset täytetään vedellä joko aktiivisesti tai passiivisesti. järvien annetaan muodostua avolouhoksiin. Vedenlaatua valvotaan toiminnan jälkeisen valvonnan osana avolouhosjärven poistovesi käsitellään lisäämällä kalkkia suoraan poistovirtaan tai itse avolouhosjärveen jyrkät seinämät loivennetaan peitemaalla avolouhoksen aitaaminen ja varoituskylttien pystyttäminen ulkopuolisten pääsyn estämiseksi. Penkeröinti suoritetaan tarvittaessa kulkutie avolouhoksiin säilytetään valvontatoimia varten Louhoksen seinien haponmuodostamisen mahdollisuus selvitetään tuotantovaiheen aikana ja jos tämän todetaan olevan liian suuri, esitetään lievennystoimia sulkemissuunnitelman päivityksissä. Aktiivinen täyttö myötävaikuttaa louhoksen parempaan vedenlaatuun sulkemisen jälkeen. Lisäsuunnitelmia sulkemisen jälkeisen avolouhosjärven poistoveden käsittelyyn esitetään sulkemissuunnitelman päivityksissä. Yllä kuvattuja toimia pidetään riittävinä suljetun avolouhoksen turvallisuudelle ja ympäristölle aiheuttamien vaarojen estämiseksi. Perustuen SRK:n (HIA II, SRK, 2012) suorittamaan mallinnukseen on odotettavissa, että louhokset vuotavat yli Kuerjokeen ja Äkäsjokeen, mikä vaikuttavaa mahdollisesti huomattavasti vesieliöihin. Seuraava tutkimus (SRK Consulting 2014, Impact Mitigation) osoitti, että louhosjärven veden neutralisointi sulkemisen jälkeen tai kalkin lisääminen PAF-hylkykiveen toiminnan aikana pienentäisi poistoveden saastepitoisuuksia hyväksytyille tasoille. Nämä mittaukset on liitetty tähän sulkemissuunnitelmaan. Kuva 17. Hannukaisen olemassa oleva avolouhos. Louhos on täytetty vedellä ja ympäröity aidalla ja varoituskylteillä.

36 6.2 Suositeltu rikastushiekka-alueen sulkemisvaihtoehto Alustava rikastushiekan suotoveden laadun arviointi on suoritettu Rautuvaaran TMF-alueen toimintavaiheelle sekä pitkäaikaiselle, sulkemisen jälkeiselle vaiheelle (SRK 2012). Mallinnukset ilmaisevat mahdollisesta haittavaikutuksista vesieläimistölle Niesajoessa, johtuen selkeytysaltaiden valumavedestä. Seuraava tutkimus (SRK Consulting 2014, Impact Mitigation) osoitti, että rikastushiekka-alueen peittäminen rajoittaa huomattavasti suotoveden muodostumista ja parantaa Niesajoen vedenlaatua. Rikastushiekka-alue Sekä vähä- että runsasrikkinen rikastushiekka suljetaan paikan päällä. Rikastushiekkaalueen sulkeminen paikan päällä pidetään parhaana ympäristöratkaisuna, koska Rautuvaaran alueen luonnollinen geografia ja pohjaveden virtaukset tukevat yhtä, hallittavissa olevaa suotoveden lähdettä. Tämä mahdollistaa kestävien lievennysmenetelmien kehittämisen ja helpottaa sulkemisen jälkeisten vaikutusten tarkkailua. Rikastushiekka-alueen sulkemistoimintoihin sisältyy: LIMS TMF peittäminen pintakerroksella (Katso Error! Reference source not found.) runsasrikkisen rikastushiekan veden poisto, pintakerrosten rakentaminen (Katso Error! Reference source not found. ) TMF-alueen maisemointi ja kasvillistaminen Kuva 18. LIMS-rikastushiekan peitto Kuva 19. Runsasrikkisen rikastushiekan peitto 6.3 Suositeltu sivukivialueen sulkemisvaihtoehto

37 Geokemiallisia tutkimuksia, haponmuodostamisen testejä ja arvioitua sivukivimäärää käytettiin taustatietoina sivukivialueen sulkemisvaihtoehtojen arvioinnissa. Mahdollisesti happoa muodostava materiaali on todettu ongelmaksi sekä Hannukaisen ja Kuervitikon esiintymissä. Näihin tietoihin perustuen on sivukivialueille laadittu sulkemissuunnitelma sekä progressiivinen entisöintisuunnitelma, joka sisältää komposiittisulkukerrokset ja ulkorinteiden loivennuksen. Mahdollisesti happoa muodostava sivukivi Läpäisemätön pintakerros PAF-alueille on rakennettu rajoittamaan happovalumien muodostumista estämällä veden ja hapen pääsyn sivukiviin. Rakenteen koostumus on (alhaalta ylös): 0,3-0,5 metrin moreenista muodostuvasta tasoituskerroksesta bentoniittimatosta 1 metrin pakatusta moreenikerroksesta 0,2 m kasvustokerroksesta + kasvillisuus valumien/suotovesien kerääminen ojiin kerätyn veden kuljettaminen vedenkäsittelylaitokseen sulkemisen yhteydessä. Kuva 20. Suunniteltu pintakerroksen rakenne mahdollisesti happoa muodostavalle (PAF) sivukivelle. Happoa muodostamaton sivukivi NAF-sivukivelle, hapen ja veden pääsyn kattavia estotoimintoja ei tarvitse suorittaa, koska NAF-sivukivellä on huomattavasti alhaisempi hapon vuotamismahdollisuus verrattuna PAF:iin, ja metallien liukeneminen kivestä on vähäistä. NAF-sivukivelle rakennetaan yksinkertainen pintakerros, joka koostuu: 0,3-0,5 metrin pakatusta moreenitasoituskerroksesta 0,2 m kasvustokerroksesta + kasvillisuus kivet voidaan sijoittaa pintakerrokseen, jolloin alue näyttää enemmän koskemattomilta kummuilta ympäröiville alueille

38 Pintamaa Sivukivialueen pintamaaosat loivennetaan, peitetään 0,2 metrin kasvualustalla ja kasvillistetaan. Kuva 22. Suunniteltu pintamaa-alueen pintakerrosten rakenne.