Ikääntyneiden ravitsemussuositukset RAI-SEMINAARI 23.9.2008 Miksi suosituksia tarvitaan Ikääntyneiden ihmisten ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat toisenlaisia kuin nuorempien Ihmisen vanhenemiseen liittyvien fysiologisten muutosten ja varsinkin sairauksien seurauksena liikkuminen vähenee, perusaineenvaihdunnan taso laskee ja ruokahalu usein heikkenee Ravitsemuksen suurin riski yli 80-vuotiailla on liian vähäinen energian saanti ja laihtuminen pikemminkin kuin ylipaino, joka on nuorempien ihmisten keskeinen terveysriski Toimintakyvyn säilymisen tukena yksilöllinen ravitsemushoito, painon laskun ehkäisy ja lihaskunnon ylläpito ovat keskeisiä ikääntyneen hyvän ravitsemuksen tavoitteita
Suomalaisten painoindeksi Lihavuus ei ole iäkkäimmillä ihmisillä yhtä yleistä kuin nuoremmilla Finriski 1997 Seniori-tutkimuksessa painoindeksin keskiarvo 65-74-vuotiailla miehillä oli 27,6 ja naisilla 28,2 Terveys 2000 tutkimuksessa 65-74 vuotiaista naisista 33,5 % ja miehistä 22,7 % oli lihavia (BMI>30) 65-75 ikävuosien jälkeen kehon rasvattoman kudoksen osuus pienenee, mikä vielä kiihtyy kulutusta pienemmän energian saannin seurauksena -> sarkopenia Lihavuutta yli 85 vuotiailla enää miehistä 11,3 %:lla ja naisista 14,5 %:lla Ravitsemuskuntoutus Ruokatottumukset ja ravinnonsaanti Ruokailu ja ravinnonsaanti vaihtelee eri maissa, mutta yhteinen tekijä iäkkäillä on vähenevä syöminen ja ravinnonsaanti Ruokavalion laatu heikkenee iäkkäimmissä ryhmissä 70 ja 80 ikävuoden välissä energian saanti vähenee n. viidenneksen, myös vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti vähenee (SENECA, Groot ym, 2004, Moreiras ym, 1996) Alle suositusten saadaan D- ja E-vitamiinia, foolihappoa ja kalsiumia Ravitsemuskuntoutus
Ruokatottumukset ja ravinnonsaanti Suomessa Ruokatottumukset ovat muuttuneet terveellisempään suuntaan eläkeikäisessä väestössä Työikäisten ja ikääntyneiden ruokavalion ravintosisällössä ei suuria eroja Voin käyttö on vähentynyt selvimmin 1985-2007 eläkeikäisessä väestössä Tumman leivän käyttö pysynyt ennallaan, maidon ja piimän käyttö vähentynyt Kasvisten, marjojen ja hedelmien päivittäiskäyttö on lisääntynyt Kahden lämpimän aterian syönti on vähentynyt Ruokatottumukset ja ravinnonsaanti Suomessa Elintarvikeluokittain tarkasteltuna 65 74-vuotiaat söivät enemmän puuroa, pullaa, munkkeja ja alle 60 % rasvaa sisältäviä levitteitä kuin 25 64-vuotiaat Nuoremmat söivät enemmän jogurttia, kovia juustoja ja makeisia Energiansaantiin suhteutettu kasvisten ja hedelmien kulutus oli naisilla merkitsevästi suurempi kuin miehillä Folaatin ja D-vitamiinin saanti on liian niukkaa Kuidun saanti saisi olla nykyistä suurempi ja sakkaroosin saanti pienempi Lähteet: Finnravinto 2007 -tutkimus ja Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2007, KTL:n julkaisuja 2008 (www.ktl.fi)
Virhe- tai vajaaravitsemus Virhe-, ali- tai vajaaravitsemus syntyy, kun elimistön energia-, proteiini tai ravintoaineiden saanti ei vastaa tarvetta Proteiini/energia aliravitsemus syntyy kun elimistö ei saa riittävästi energiaa ja/tai proteiinia Ravitsemustila voi heiketä liian vähäisen syömisen tai sairauksien seurauksena Myös ylipainoinen voi kärsiä ravintoaineiden puutoksesta Ravitsemuskuntoutus Virheravitsemuksen syntyyn johtavia tekijöitä Ikääntyminen ja sairaudet Huono ruokahalu, vaikeuksia syömisessä Akuutti sairaus Lisääntynyt ravintoaineide n tarve Ruokavalion laatu huono Vähäinen syöminen Ikäihmisen anoreksia ja laihtuminen Energiaa riittävästi tai liikaa ei painonlaskua Puutetta ravintoaineista (energia, proteiini, suojaravintoaineet) Sairauksista toipuminen hidastuu Sairastumisriski kasvaa
Virhe/vajaaravitsemuksen seurauksia Tahaton painonlasku, alhainen painoindeksi -> negatiivinen vaikutus toimintakykyyn, kuolleisuus lisääntyy Virheravitsemus yhteydessä moniin sairauksiin kuten painehaavoihin, murtumiin Mieliala laskee, ruokahaluttomuus lisääntyy Liikkuminen vähenee, hengitys ja sydämen toiminta huononevat Infektioherkkyys lisääntyy, intensiivihoidon tarve lisääntyy Hoidon teho huononee, sairaalassaoloaika pitenee Ravitsemuskuntoutus Ravitsemustila MNA-testillä yli 65- vuotiailla Ravitsemuskuntoutus
Ravitsemustila eri ikäryhmissä Lähde: Guigoz, 2006 Kun ravitsemustila heikkenee Ravitsemusongelmat johtavat pitkittyessään ja hoitamattomina iäkkäillä ihmisillä virheravitsemuksen (ali-, vajaaravitsemuksen) noidankehään, laihtumiseen, toimintakyvyn heikkenemiseen, iho-ongelmiin ja infektiokierteeseen. Sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy kokonaan, sairaalassaoloajat pitenevät, hoitojen teho huononee ja kustannukset lisääntyvät. Hoitamaton virheravitsemus lisää myös kuolleisuutta.
Suositusten tavoitteet Ikääntyneiden ravitsemussuositusten tavoitteena on selkeyttää vanhusryhmien ravitsemuksen eroja ja ravitsemushoidon tavoitteita. Lisäksi tavoitteena on yhdenmukaistaa hyvät käytännöt ja lisätä tietoa ikääntyneiden ravitsemuksen erityispiirteistä. Ravitsemustilan arvioinnin ja ravitsemushoidon suunnitelman tulee olla osa ikääntyneen hyvää hoitoa kotihoidossa, vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamat Suomalaiset ravitsemussuositukset ravinto ja liikunta tasapainoon ovat pohjana suosituksille. Ikääntymisen haasteet Suomessa on tällä hetkellä yli 65-vuotiaita noin 870 000 eli 16,5 % väestöstämme. Heistä yli 75-vuotiaita on noin 400 000. Suurin osa yli 75-vuotiaistakin asuu omassa kodissaan ilman avun tarvetta. Vanhainkoti- tai terveyskeskusten vuodeosastopaikkoja on vain 3,8 %:lle yli 65-vuotiaista ja 8 %:lle yli 75- vuotiaista. Laitoshoitoon menee kuitenkin valtaosa vanhustenhuollon varoista, joten pienetkin muutokset suhteellisessa laitospaikkojen osuudessa heijastuvat kustannusvaikutuksina koko vanhustenhuoltoon.
Ikääntyneiden eri ryhmät ravitsemuksessa Ikä ei ole keskeinen taustatekijä jaottelussa, vaan sairaudet ja toimintakyky TASO 1 Hyväkuntoiset kotona asuvat, (>65 v), 0-3 sairautta, kognitio ja toimintakyky hyvät TASO 2 Useita sairauksia, kotona asuvat (usein >75 v) TASO 3 Monisairaat, lievä dementia kotisairaanhoito, runsaasti sairaaloita/vuodeosastoja käyttävät, kotihoidon piirissä TASO 4 ja 5 Vanhainkotiasukkaat, sairaalapotilaat, 90 %:lla dementia (usein >85 v) ADA Statement Elämänlaatua ja ravitsemustilaa pitkäaikaishoidossa olevien ikääntyneiden keskuudessa voidaan parantaa liberalisoimalla erityisruokavalioita Ikääntyneiden ravitsemukseen perehtyneitä ravitsemussuunnittelijoita ja terapeutteja tulee käyttää arvioimaan ikääntyneen erityisruokavalion tarvetta Ruokavalion tulee vastata kunkin henkilön tarpeisiin taustalla olevan sairauden sekä yksilöllisten toiveiden ja oikeuksien mukaan ADA Statement, J Am Diet Assoc. 2005;105:1955-1965.
Ravitsemussuositukset palveluasumiseen Asiakkaan hoitosuunnitelmaan sisältyy ravitsemushoitoon liittyvä suunnitelma Uusien asiakkaiden pituus ja paino mitataan ja lasketaan BMI Painoa seurataan säännöllisesti yksilöllisen, kirjatun suunnitelman mukaan, kuitenkin vähintään 2 kertaa vuodessa Iäkkäiden (yli 75-v) asiakkaiden, joiden BMI on alle 24, joiden paino on laskenut yli 10% 6 kk:ssa tai jotka syövät tarjotusta ruoka-annoksesta enintään puolet, perusruokavalio on energiatiheä Osastoilla tarjotaan aamiainen, aamupäivän välipala (energiatiheää ruokavaliota saaville), lounas, iltapäivän välipala, päivällinen sekä iltapala. Lounaan ja päivällisen välille tulee jäädä aikaa noin 5 tuntia eikä yöpaasto saa jäädä 11 tuntia pidemmäksi Ravitsemussuositukset palveluasumiseen Yhteistyössä lääkärin kanssa varmistetaan asiakkaiden riittävä D-vitamiinin saanti antamalla säännöllisesti D-vitamiinilisää, päiväannos 10-20 mcg = 400-800 kansainvälistä yksikköä Asiakkaiden nesteiden saantiin kiinnitetään huomiota Kaikille asiakkaille tehdään kerran vuodessa (tai henkilökohtaisen suun hoitosuunnitelman mukaan) suun ja hampaiden tarkastus ja suun ja hampaiden ongelmat hoidetaan asianmukaisesti Asiakkaat ja omaiset otetaan mukaan aterioiden sekä ruokailujärjestelyjen suunnitteluun ja toteutukseen ja heiltä kerätään säännöllisesti palautetta Kaikissa yksiköissä (osastoilla) on ruoka- /ravitsemusyhdyshenkilö Jekkonen ym. Helsinkiläisten iäkkäiden palveluasumisen asukkaiden ravitsemustila 2007 (Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tutkimuksia 2008:2)
Työryhmä Harriet Finne-Soveri Paula Hakala Pirjo Hakala-Lahtinen Satu Männistö Kaisu Pitkälä Sirpa Sarlio-Lähteenkorva Helena Soini Merja Suominen