KIRKON HENKINEN HUOLTO HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄSSÄ

KIRKON HENKINEN HUOLTO HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄSSÄ Materiaalipaketti Lauri Anttila Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + diakoni

TIIVISTELMÄ Lauri Anttila. Kirkon Henkinen Huolto Helsingin seurakuntayhtymässä. Materiaalipaketti. Järvenpää, kevät 2007, 39 s., 7 liitettä, HeHu-infovihkonen, Power point-esitys. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Suuronnettomuus- ja kriisitilanteissa kirkon tehtävänä on toimia osana valtakunnallista pelastuspalvelun kokonaisuutta. Opinnäytetyössä kuvattava Kirkon Henkisen Huollon organisaatio on osa valtakunnallista pelastuspalvelua sekä psykososiaalisen tuen palveluja. Opinnäytetyön päätavoite on ollut tehdä työelämän käyttöön materiaalipaketti, joka kuvaa Kirkon Henkistä Huoltoa Helsingin seurakuntayhtymässä. Opinnäytetyö sisältää Kirkon Henkistä Huoltoa Helsingin seurakuntayhtymässä esittelevän materiaalipaketin. Materiaalipaketti koostuu Power point-esityksestä ja infovihkosesta. Materiaalipaketin tavoitteena on parantaa Henkisen Huollon tunnettavuutta ja avoimuutta Helsingin seurakuntayhtymän paikallisseurakunnissa sekä seurakuntayhtymän yhteisissä työmuodoissa. Materiaalipakettia voidaan käyttää myös uusien Henkisen Huollon työntekijöiden perehdytykseen. Opinnäytetyön aineistona on käytetty Pääkaupunkiseudun Henkisen Huollon keskeisten toimijoiden haastatteluja, kriisi- ja katastrofityötä käsittelevää ammattikirjallisuutta, Henkisen Huollon koulutuksista vuosina 2002-2007 kerättyä materiaalia sekä opinnäytetyötä varten perustetun ohjausryhmän tietoja. Opinnäytetyön menetelmänä on ollut materiaalipaketin tekemisprosessi perusteluineen. Materiaalipaketti on tehty yhdessä monien toimijoiden kanssa. Opinnäytetyön tavoite on saavutettu, jos työelämälähtöisesti tehty materiaalipaketti lisää Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon organisaation tunnettavuutta ja avoimuutta Helsingin seurakuntayhtymän paikallisseurakuntien ja seurakuntayhtymän yhteisten työmuotojen työntekijöiden keskuudessa. Avainsanat: Kirkon Henkinen Huolto, psykososiaalinen tuki, suuronnettomuus, henkinen ensiapu, materiaalipaketti, Power point-esitys

ABSTRACT Lauri Anttila. Church s Mental Support in Crisis Situations in the Parish Union of Helsinki. Material package. Spring 2007, 39 p., 7 appendices. Mental support leaflet, Power point-presentation. Diaconia University of Applied Sciences, Järvenpää Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. The duty of the church is to serve as a part of the national rescue service in catastrophe- and crisis situations. Church s mental support that this study describes is a part of national rescue service and psychosocial support services. The main goal of this study has been to create a material package into the use of the work field. The material package describes church s mental support in the parish union of Helsinki. The material package consists of a Power point-presentation and an info-leaflet. The goal of the material package is to make mental support better known and more transparent for the workers of the local parishes and joint work in the parish union of Helsinki. The material package can also be used in orientation of new workers in mental support. The material of this study has been collected from the interviews of the workers in mental support in the capital area, professional literature about catastropheand crisis work, the material collected from mental support courses in 2002-2007 and information got from a group, which was created for this study. The method in this study has been the process of making the material package and explaining the grounds for it. The material package has been made in close association with various professionals. The goal of this study will be achieved if it will help and serve the organisation of mental support in the parish union of Helsinki and also help workers of local parishes and joint work of the parish union of Helsinki by increasing the knowledge and transparency of mental support. Key words: Church s mental support, psychosocial support, catastrophe, mental first aid, material package, Power point-presentation

SISÄLLYS 1. JOHDANTO...5 2. MATERIAALIPAKETIN TAUSTA JA TAVOITTEET...7 2.1 Suunnitelma materiaalipaketin kokoamiseksi...7 2.2 Toimintaympäristö...8 2.3 Aikaisemmat tutkimukset...10 3. KIRKON HENKISEN HUOLLON HAASTEET...12 3.1 Kirkon Henkinen Huolto...12 3.2 Kirkon Henkinen Huolto Helsingin seurakuntayhtymässä...14 3.3 Kirkon Henkinen Huolto pääkaupunkiseudulla...18 3.4 Psykososiaalinen tuki...20 4. AVAINKÄSITTEET...21 4.1 Suuronnettomuus...21 4.2 Päivittäisonnettomuus ja kuolinviesti...22 4.3 Henkinen ensiapu...23 4.4 Defusing ja debriefing menetelmät...24 5. PROSESSIN KUVAUS...27 5.1 Miksi Power point-esitys ja HeHu-vihkonen...27 5.2 Power point-esityksen ja HeHu-vihkosen koostaminen...28 5.3 Power point-esityksen ja HeHu-vihkosen sisältö...29 5.4 Power point-esityksen ja HeHu-vihkosen testaus, palaute ja käyttö...30 6. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET...33 LÄHTEET...37 LIITTEET...40 LIITE 1: Kirje Helsingin Henkisessä Huollossa mukana oleville...40 LIITE 2: Kysymykset Vantaan Henkisen Huollon Eija Miettiselle...41 LIITE 3: Kysymykset Helsingin Henkisen Huollon Carita Pohjolan-Pirhoselle..42 LIITE 4: Kysymykset Helsingin Henkisen Huollon Ove Huhtamäelle...43 LIITE 5: Kysymykset Espoon Henkisen Huollon Pekka Kivirannalle...44 LIITE 6: Espoon seurakuntien Henkisen Huollon perustoimintokuvaus...45 LIITE 7: Henkisen Huollon lyhenteitä ja käsiteitä...48

1. JOHDANTO Valitsin opinnäytetyöni aiheeksi Kirkon Henkisen Huollon Helsingin seurakuntayhtymässä. Valitsemani aihe on ajankohtainen, työelämälähtöinen ja itseäni kiinnostava. Sain tilauksen opinnäytetyön ja siihen sisältyvän materiaalipaketin tekemiseen Helsingin seurakuntayhtymän Henkistä Huoltoa koordinoivalta ydinryhmältä. Opinnäytetyöni päätavoite on lisätä Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon tunnettavuutta ja avoimuutta Helsingin seurakuntayhtymän paikallisseurakunnissa sekä yhteisissä työyksiköissä. Tunnettavuuden ja avoimuuden lisääminen on tärkeää, koska Helsingin seurakuntayhtymän Henkinen Huolto on monille Helsingin seurakuntayhtymän paikallisseurakuntien työntekijöille tuntematon organisaatio. Kirkon Henkinen Huolto on osa kirkon tekemää kriisityötä. Kirkon Henkinen Huolto toimii liikkuvana organisaationa suuronnettomuuden tai päivittäisonnettomuuden tapahtuessa. Kirkon Henkinen Huolto on organisoitu monin tavoin eri seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon tehtäviin ilmoittaudutaan erikseen, eivätkä tehtävät yleensä kuuluu työntekijän omaan työnkuvaan. Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta, teoria- ja perusteluosasta sekä materiaalipaketista. Teoria- ja perusteluosassa kuvaan Kirkon Henkistä Huoltoa ja sen haasteita, siihen liittyviä avainkäsitteitä sekä materiaalipaketin tekemisprosessia. Toisena osana on materiaalipaketti, joka sisältää Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon käyttöön tekemäni Henkistä Huoltoa esittelevän Power point-esityksen sekä A5-kokoisen HeHu-infovihkosen. Näitä materiaalipaketin osia kutsun jatkossa nimillä Power point-esitys ja HeHu-vihkonen. Materiaalipaketti on liitettynä opinnäytetyön takakannen taskuun. Kirkon Henkisen Huollon (HeHun) kirjoitusasu on niin kuin olen edellä kirjoittanut. Kirjoitusasu on Kirkon Henkisen Huollon organisaation itsensä määrittelemä. Käyttäessäni ilmaisua Helsingin HeHu tarkoitan aina Helsingin seurakuntayhtymän Henkistä Huoltoa. Kirjallisuuteen viitatessani henkinen huolto on

6 kirjoitettu välillä myös pienillä kirjaimilla, silloin henkisellä huollolla tarkoitetaan jotakin muuta kuin Kirkon Henkisen Huollon organisaatiota. Käyttäessäni ilmaisua hehulainen tarkoitan Henkisen Huollon kenttätyössä olevaa paikallisseurakunnan tai yhteisten työyksiköiden työntekijää. Muut opinnäytetyössäni käyttämäni lyhenteet ja käsitteet on selitetty liitteessä 7. Haastattelin opinnäytetyöni teoria- ja perusteluosaa varten Helsingin, Espoon ja Vantaan Henkisten Huoltojen keskeisiä toimijoita (liitteet 2-5). Käytän opinnäytetyöni lähdeaineistona haastattelujen lisäksi kriisi- ja katastrofityötä käsittelevää kirjallisuutta. Olen toiminut Helsingin HeHussa nuorisotyönohjaajan viran ohella vuodesta 2001 sekä varajäsenenä Helsingin HeHua koordinoivassa ydinryhmässä helmikuusta 2004 syyskuuhun 2005. HeHu-taustastani johtuen minulla on omakohtaista tietoa Helsingin HeHusta. Olen itse käynyt useissa Henkisen Huollon koulutuksissa ja käytän näistä koulutustilaisuuksista tekemiäni muistiinpanoja lähteinä opinnäytetyössäni. Koulutusmuistiinpanojen käyttäminen on tarpeen siksi, että Helsingin HeHua ei ole yksittäisenä organisaationa ennen tutkittu eikä siitä siis ole tutkittua tietoa. Taustastani johtuen opinnäytetyöni sisältää myös omaan kokemukseeni perustuvaa HeHua koskevaa tietoa, joka ei nojaa mihinkään lähteeseen. Opinnäytetyöni tilaaja, Helsingin HeHun ydinryhmä, osoitti tuekseni kolmihenkisen opinnäytetyön ohjausryhmän. Ohjausryhmän jäseninä toimivat Helsingin HeHun johtaja, poliisipappi Carita Pohjolan-Pirhonen, yhteisessä seurakuntatyössä toimiva Helsingin HeHun ydinryhmän jäsen, diakonissa Marja Aho sekä ydinryhmän jäsen, Pitäjänmäen seurakunnan kappalainen Leena Eino. Ohjausryhmä oli tukenani materiaalipaketin koostamisessa. Kirjoittaessani opinnäytetyössäni ohjausryhmästä tarkoitan aina yllä mainitsemaani ohjausryhmää. Toivon, että Helsingin HeHun organisaatio ottaa materiaalipaketin käyttöönsä esitellessään toimintaansa ja että siitä olisi apua ja hyötyä Helsingin HeHun organisaatiolle. Uskon, että opinnäytetyöni lisää Helsingin HeHun tunnettavuutta ja toivon, että mahdollisimman moni organisaatiota vain vähän tunteva löytäisi materiaalipaketista tarvitsemansa tiedot.

7 2. MATERIAALIPAKETIN TAUSTA JA TAVOITTEET Päädyin materiaalipaketin tekemiseen useasta eri syystä. Sain maaliskuussa 2006 tilauksen Helsingin HeHun ydinryhmältä opinnäytetyön tekemiseksi Helsingin HeHusta. Käytössäni oli monta eri vaihtoehtoa asian lähestymiseksi. Keväällä 2006 ydinryhmässä pohdittiin paikallisseurakuntien HeHuyhdyshenkilötilanteen kartoittamista sekä toimenkuvan laatimista eri toimijoille Helsingin HeHussa. Keväällä ehdotettiin myös info-materiaalipaketin tekemistä Helsingin HeHusta paikallisseurakuntien käyttöön. Syyskuussa 2006 ydinryhmän kokouksessa päätettiin, että yhdyshenkilötilanteen kartoitus ei ole ajankohtainen. Tämän jälkeen päädyimme tuekseni osoitetun ohjausryhmän kanssa siihen, että teen materiaalipaketin, jonka sisällöksi määriteltiin Power pointesitys ja HeHu-vihkonen. Power point-esitys on tarkoitettu ydinryhmäläisen työvälineeksi hänen käydessään kertomassa Kirkon Henkisestä Huollosta rovastikuntansa paikallisseurakunnissa tai työyksiköissä. HeHu-vihkosen tarkoituksena on tukea Power pointesitystä, minkä vuoksi tavoitteenani on, että se tulisi sisältymään seurakuntien perehdytyskansioon. Ajatuksena on myös ollut liittää HeHu-vihkonen paikallisseurakuntien intranettiin (asiasta ei ole vielä sovittu tätä kirjoittaessa). HeHuvihkosta on tarkoitus käyttää myös HeHuun liittyvien uusien jäsenien perehdytyksessä. 2.1 Suunnitelma materiaalipaketin kokoamiseksi Syyskuussa 2006 sain vahvistuksen Helsingin HeHun ydinryhmältä materiaalipaketin tekemisestä. Suoritin Työ, työyhteisö ja johtaminenopintokokonaisuuden harjoittelujakson Helsingin seurakuntayhtymässä eli samassa paikassa, josta sain opinnäytetyötilauksen. Yhdistin opintokokonaisuudessa tehtävän kehittämishankkeen ja opinnäytetyöni siten, että sain kehittämishankkeesta taustatietoja, joita pystyin hyödyntämään niin materiaalipakettia

8 kuin teoria- ja perusteluosaa tehdessäni. Kehittämishankkeessa kartoitin ja päivitin yhdessä Helsingin HeHun sihteerin kanssa kaikkien nykyisten Helsingin HeHun työntekijöiden tehtävät ja koulutustarpeen ja sain tutustua laajasti Helsingin HeHun organisaatioon. Laadin suunnitelman siitä missä järjestyksessä toteuttaisin materiaalipaketin kokoamisen. Lokakuussa 2006 esitin suunnitelman ohjausryhmälleni, joka hyväksyi sen. Suunnitelmaan tuli muutamia muutoksia mutta pääpiirteittäin se pysyi sellaisena, kuin olin suunnitellutkin. Työstin Power point-esitystä loka- ja marraskuussa ja marraskuun lopussa ohjausryhmän kokouksessa oli varattu aikaa sen analysoimiseen. Suunnitelma sisälsi vielä kaksi ohjausryhmän kokousta tammikuussa 2007 sekä Power point-esityksen testauksen yhdessä paikallisseurakunnan työyhteisökokouksessa. HeHu-vihkosen tekemisen ja testauksen suunnittelin siten, että ohjausryhmän lisäksi testaisin sitä paikallisseurakuntien työntekijöillä: kahdella nuorisotyönohjaajalla, yhdellä diakonilla ja yhdellä papilla. Ajatus oli, että saisin palautetta materiaalipaketista ohjausryhmältäni, paikallisseurakunnan työyhteisökokoukselta sekä neljältä paikallisseurakunnan työntekijältä. Luvussa 5 käyn läpi tarkemmin materiaalipaketin kokoamissuunnitelman toteutumista, tekemiäni korjauksia, palautteen saamiseen liittyviä ongelmia ja itse prosessia. 2.2 Toimintaympäristö Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon toiminta-alueen muodostavat Helsingin kaupungin rajat. Henkinen Huolto palvelee myös kirkkoon kuulumattomia sekä muihin uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä suuronnettomuuksissa tai muissa kriisitilanteissa, joihin Henkinen Huolto on hälytetty. Tarvittaessa Helsingin HeHu toimii myös yhteistyössä Espoon ja Vantaan seurakuntien suuronnettomuusryhmien kanssa. (Helsingin HeHun perehdytyskoulutus 2002.) Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon toimintaympäristöä tarkastellessa haluan tuoda esille väestölliset, maantieteelliset ja liikenteelliset tosiasiat.

9 Helsingin väkiluku oli vuoden 2006 alussa 560 905 (Helsingin kaupunki 2007). Helsingissä on kaksi Suomen suurinta rautatieasemaa, useita matkustaja ja tavaraliikennesatamia sekä isoja sairaaloita. Lähes kaikki isot valtatiet lähtevät kaupungista tai sivuavat sitä. Suuronnettomuuden riski Helsingissä on suurempi kuin keskisuuressa Suomen kaupungissa. (Helsingin HeHun perehdytyskoulutus 2002.) Helsingin HeHun toiminta on saanut alkunsa laivaonnettomuudesta alkaneesta yhteistyöstä (Huhtamäki 2007), ja myös Helsinki-Vantaan kansainvälinen lentokenttä on ollut Henkisen Huollon päivystyspisteenä Aasian luonnonkatastrofin yhteydessä. Helsingin seurakuntayhtymän kaikille jäsenilleen tammikuussa 2007 lähettämässä kirjasessa (Terveisiä uudelta kotiseurakunnaltasi, Helsingin seurakuntayhtymä 2007a, 2) korostetaan, että jokainen Helsingin kirkko on jokaisen helsinkiläisen kirkko seurakuntarajoista riippumatta. Helsingin seurakuntayhtymän Henkinen Huolto, joka on sijoitettu yhteiseen seurakuntatyöhön, noudattaa hyvin vihkosen henkeä. Työntekijät tulevat eri seurakunnista, mutta he palvelevat kaikkia Helsingin asukkaita. Helsingin seurakuntayhtymän Henkisessä Huollossa työntekijöinä toimivat ovat paikallisseurakuntien tai yhteisten työyksiköiden työntekijöitä. Helsingin HeHussa toimii tällä hetkellä 45 työntekijää. Mukana olevat työntekijät ovat ammatiltaan diakoneja, diakonissoja, nuorisotyönohjaajia tai pappeja. (Helsingin HeHun ydinryhmä 2006a.) Helsingin seurakuntayhtymä on suuri niin maantieteellisesti kuin seurakuntalaisten määrällä mitattuna. Henkisen Huollon keskittäminen yhteiseksi toimintamuodoksi on tarkoituksenmukaista, jottei päällekkäisyyksiä työntekijöiden kesken suuronnettomuuden sattuessa tapahtuisi. Esimerkiksi paikallisseurakunnan työntekijä voi osallistua suuronnettomuustoimintaan vain HeHun organisaation kautta, ei itsenäisesti. (Pääkaupunkiseudun HeHun koulutus 2007.) Helsingin seurakunnissa oli vuoden 2005 lopussa yhteensä 386 073 jäsentä,

10 mikä on 68,8 prosenttia helsinkiläisistä. Jäsenistä 359 461 kuuluu suomenkielisiin ja 26 612 ruotsinkielisiin seurakuntiin. Helsingin seurakuntayhtymään kuuluu yhteensä 30 evankelis-luterilaista seurakuntaa, 24 suomenkielistä ja kuusi ruotsinkielistä. Seurakunnat ovat erikokoisia, esimerkiksi Malmilla on yli 61 000 jäsentä, kun Kulosaaressa on vain 2300 jäsentä. (Helsingin seurakuntayhtymä 2007b.) 2.3 Aikaisemmat tutkimukset Kirkon Henkisestä Huollosta on tehty vain vähän tutkimuksia. Löysin siitä kuitenkin kaksi pro gradu-tutkimusta, joita kuvaan seuraavissa kappaleissa. Lisäksi Henkisen Huollon toiminnasta on tehty tarkat toimintaraportit. Helsingin seurakuntayhtymän Henkistä Huoltoa ei ole aikaisemmin yksittäisenä organisaationa tutkittu. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisema Miia Moision pro gradun aiheena on Auttaja - onnettomuudesta osallinen. Moisio on tutkinut työssään Pääkaupunkiseudun Henkistä Huoltoa ydinryhmäläisten haastattelujen ja rooliteorian pohjalta. Moision työn tärkeimpiä tuloksia ovat toteamukset papin ja hehulaisen roolien sekoittumisesta ja alkuperäiseen rooliin palaamisen vaikeudesta sekä motivaation ja sitoutumisen ylläpitämiseen liittyvät haasteet. Moisio sai selkeän vastauksen työntekijöiden sitoutumisesta Henkisen Huollon toimintaan. Motivaatio on korkealla niillä työntekijöillä, jotka ovat kokeneet oikeita tilanteita eli työntekijä on ollut mukana kenttätyössä suuronnettomuudessa tai muussa hälytystehtävässä. Heillä on myös parempi motivaatio lähteä toimintaan mukaan, kuin niillä, jotka eivät ole olleet mukana oikeissa tilanteissa. Motivaatio laskee myös sitä mukaan, mitä pitempään työntekijä joutuu odottelemaan ilman toimintaa. Moisio kiinnittää huomiota myös toiminnassa mukana olevien omiin työtehtäviin seurakunnassa, esimerkiksi kuka tekee tai kenelle siirtyvät HeHu-tehtävään hälytetyn työtehtävät. Selkeää käytäntöä ei ole ja se johtaa usein ajankäyttöongelmiin ja töiden kasaantumiseen, joka taas laskee motivaatiota osallistua HeHu-tehtäviin. (Moisio 2003, 26-34.)

11 Toisen pro gradun, jossa tutkitaan Kirkon Henkistä Huoltoa, on tehnyt Jenni Jerkku. Sen nimi on Kirkko onnettomuudessa: kirkon toiminta Länsi-Vantaalla kauppakeskus Myyrmannissa tapahtuneen räjähdyksen yhteydessä ja sen arviointi. Jerkku kuvaa työssään kirkon toimintaa asiantuntijoiden syvähaastatteluilla ja seurakuntalaisten kirjoituksilla. Jerkun mukaan toiminnan tärkeimpiä tuloksia olivat kirkon nopea reagointi onnettomuuteen, muistohartauksien onnistuminen sekä hyvin sujunut yhteistyö koulujen ja ammattioppilaitosten kanssa. Jerkun mukaan HeHun organisaation toiminta onnistui annettujen ohjeiden mukaisesti. Rakentavaa kritiikkiä kirkon (Vantaankosken seurakunnan) toiminta sai seurakunnan työtekijöiden puolelta tiedotusvastuun epäselvyydestä. Henkisen Huollon tiedotusvastuu toimi Jerkun mukaan hyvin. Paikallisseurakunnan ja HeHun välille syntyi hieman jännitettä työjaoista, mutta niistä selvittiin. Jerkun työ kuvaa hyvin Pääkaupunkiseudun Henkisen Huollon organisaation toimintaa onnettomuudessa. Jerkku kuvaa Moision tavoin myös kirkon työntekijän jaksamista suuronnettomuuden yhteydessä. (Jerkku 2005.) Mainittujen pro gradujen lisäksi on olemassa raportteja Henkisen Huollon toiminnasta suuronnettomuuksien yhteydestä. Kirkon Henkinen Huolto raportoi tarkasti kaiken suuronnettomuudessa tapahtuvan toimintansa. Aasian luonnonkatastrofin (Vantaan seurakunnat 2005) ja Myyrmannin räjähdyksen (Vanhanen 2002) toiminnasta tehdyt Henkisen Huollon raportit antavat selvän ja tarkan kuvan Henkisen Huollon toiminnasta. Sisäasianministeriö (2003) on koonnut Myyrmannin räjähdyksen yhteydessä tehdyistä pelastustoimista raportin, johon sisältyy myös HeHu-toiminnan raportointi. Henkisen Huollon raportit sisältävät myös kritiikkiä, joka koskee yksittäisiä tilanteita ja niiden hoitamista. Tämä osoittaa, että Henkinen Huolto pyrkii oppimaan virheistään ja kehittämään toimintaansa myös tilanteista saadun palautteen mukaisesti. Omassa opinnäytetyössäni en tutki varsinaisesti Henkisen Huollon toimintaa, vaan teen materiaalipaketin sen käyttöön. Tästä syystä pro gradut ja raportit toimivat työssäni enemmänkin tausta-aineistona kuin lähteinä.

12 3. KIRKON HENKISEN HUOLLON HAASTEET Kirkon Henkisen Huollon toiminnan alkuvaiheet ilmenevät Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtokunnan perustaman työryhmän vuonna 1992 valmistuneesta muistiosta Kirkon tehtävä suuronnettomuuksissa. Muistiota, jonka uusi nimi on Henkisen Huollon toimintaohje seurakunnille, on viimeksi päivitetty 2005. (Kirkkohallitus 2005b, 2.) Päivitetyssä muistiossa sekä kirkkohallituksen vuonna 2005 laatimassa kirkon valmiussuunnittelun yleisissä perusteissa (Kirkkohallitus 2005a) on tarkasti määritelty ja ohjeistettu Kirkon Henkisen Huollon toiminta. 3.1 Kirkon Henkinen Huolto Kirkon Henkisen Huollon suurena haasteena on ollut integroitua osaksi viranomaisorganisaatioiden auttamisketjua. Yhteistyötä muiden auttamisketjussa toimivien organisaatioiden kanssa kehitetään edelleen. (Ohjausryhmä 2007.) Kirkko osallistuu kriisitilanteissa ihmisten henkiseen huoltoon. Kirkon Henkinen Huolto (HeHu) on hiippakuntiin ja seurakuntiin luotu organisaatio, joka huolehtii käytännön toimenpiteistä kriisitilanteissa. (Kirkkohallitus 2005a.) Kirkko on omalta osaltaan valmistautunut kriisien kohtaamiseen. Kirkon työhön on aina kuulunut kriiseihin joutuneiden tukeminen ja kohtaaminen, oli sitten kyse suuronnettomuudesta tai yksittäisiä ihmisiä tai perheitä koskevista tapahtumista. Seurakunnan hengellisten työntekijöiden (papit, diakonia- ja nuorisotyönohjaajat) peruskoulutus antaa valmiuksia sielunhoitotyöhön myös kriisitilanteissa. Useilla paikkakunnilla kirkon työntekijät osallistuvat kunnan kanssa yhteistyössä kriisityöhön ja ovat muun muassa poliisin mukana kuolinviestin viemisessä. Henkisen huollon tehtävissä toimivat saavat ammatillisen koulutuksen lisäksi erityiskoulutuksen henkisen huollon työtapoihin ja ryhmätoimintaan. (Castrén & Ekman & Martikainen & Sahi & Söder 2006, 195-196.)

13 Kirkon Henkinen Huolto on kirkon perustyötä, jossa palvellaan ihmisiä, joilla on vaikea kriisi meneillään. Kaikki haastattelemani asiantuntijat vastasivat yksimielisen myöntävästi tätä koskevaan kysymykseeni. Haastateltavien vastaukset tiivistyvät hyvin Vantaan Henkisen Huollon johtajan Eija Miettisen (2006) ajatukseen Henkisestä Huollosta kirkon perustehtävänä: Mielestäni se on osa kirkon tehtävää ja mahdollisuus kirkolle olla ihmisten lähellä silloin, kun ihmistä tarvitaan. Mielestäni kirkon työntekijällä on hyvät valmiudet olla läsnä tilanteissa, joissa kuolema on läsnä. Miettinen jatkaa ajatustaan, jossa hyvin tulee ilmi se, että Henkisen Huollon toimintaa pitää jatkuvasti arvioida ja kehittää: Toiminta edellyttää kuitenkin koulutusta jatkuvasti, jotta on tasapainossa omankin kuolemansa edessä ja voi näin auttaa ahdistuneita ja pelokkaita ihmisiä. Tehtävän käytännön hoito vaatii kuitenkin jatkuvasti kriittistä tarkastelua siitä, mikä on järkevää ja riittävää resursointia tämän tehtävän hoitamiseksi. (Miettinen 2006.) Kriisitilanteissa kirkkoon ja sen edustajiin kohdistuu usein odotuksia, jotka koskevat tulkinnan ja merkityksen antamista tapahtuneelle, surun ja epävarmuuden käsittelyä ja niiden pukemista sanoiksi sekä ennen kaikkea kristillisen toivon tuomista tilanteeseen. Seurakuntia velvoittaa kirkkojärjestyksen määräys palvelutoiminnasta, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuvan avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Kirkkohallitus on kirkkojärjestyksen määräyksen mukaisesti ohjeistanut seurakuntia ja seurakuntayhtymiä järjestämään Henkisen Huollon toimintaa. (Kirkkohallitus 2005a.) Kirkon Henkisen Huollon organisaatio toimii yhteiskunnan normaaliajan häiriö ja poikkeustilanteissa (Kirkkohallitus 2005a, 20). Poliisipappi Carita Pohjolan- Pirhonen on mukana työryhmässä, joka valmistelee Helsingin seurakuntayhtymän valmiussuunnitelmaa. Valmiussuunnitelmassa kerrotaan, että yhteiskunnan valmiustilaa kohotettaessa kirkolle määrätään erilaisia tehtäviä ja Henkisen Huollon organisaatio, sellaisena kuin se toimii normaalitilanteissa, lakkaa toimimasta. Kirkolle voidaan tällöin määrätä uusia tehtäviä. Helsingin seurakuntayh-

14 tymässä Henkisen Huollon tehtävissä olevat voidaan esimerkiksi määrätä hoitamaan kriisipuhelinliikennettä. (Pohjolan-Pirhonen 2007.) Kirkkohallituksen kansliapäällikkö vastaa kirkon keskushallinnon kriisivalmiudesta. Hiippakuntien tuomiokapitulit suunnittelevat suuronnettomuuksia koskevaa seurakuntiensa toimintaa. Helsingissä, Helsingin hiippakunnasta on edustus Pääkaupunkiseudun Henkistä Huoltoa koordinoivassa päätoimikunnassa. (Castrén ym. 2006, 195.) 3.2 Kirkon Henkinen Huolto Helsingin seurakuntayhtymässä Helsingin seurakuntayhtymän Henkinen Huolto on perustettu 1990-luvun alussa. Toiminnan käynnisti Helsingin seurakuntayhtymän palvelukeskuksen silloinen virkaatekevä johtaja ja toiminta on saanut Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston vahvistuksen. Helsingin HeHun toiminta on kehittynyt nykyiseen muotoonsa monien eri tilanteiden ja suuronnettomuuksista saatujen kokemuksien kautta. Helsingin HeHun alkuvaiheet perustuvat laivaonnettomuudesta alkaneeseen yhteistyöhön. Yhteiskunnan eri auttamisorganisaatiot, muun muassa pelastuslaitos, poliisi ja Suomen Merimieskirkko haastoivat kirkon (Helsingin seurakuntayhtymän) mukaan henkisen huollon toimintaan. Helsingin He- Hun alkuaikoina sen yhteistyökumppaneina toimivat Suomen Mielenterveysseuran SOS-palvelu, poliisi, pelastuslaitos, joka järjesti HeHun alkuaikoina toiminnan kannalta tärkeää perehdytyskoulutusta, sekä Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymät. Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö (KDY) oli myös mukana perustamisvaiheessa. Suuronnettomuuksien henkisen tuen koulutusta hankittiin silloisilta ulkomaisilta ja kotimaisilta alan ammattilaisilta. (Huhtamäki 2007.) Tällä hetkellä Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon toiminta perustuu Kirkkohallituksen vuonna 2005 antamaan Henkisen Huollon toimintaohjeeseen seurakunnille (Kirkkohallitus 2005b) sekä pääkaupunkiseudun Henkiselle Huollolle vuonna 2004 annettuun ohjeeseen. (Kirkon Henkinen Huolto suuronnettomuuksissa, Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien toimintaohje 2004.)

15 Helsingin HeHua koordinoi ydinryhmä. Ydinryhmässä on edustus kaikista viidestä rovastikunnasta, ruotsinkielisestä Helsingfors prosterista, sairaalasielunhoidosta, yhteisestä seurakuntatyöstä, ortodoksisesta kirkkokunnasta ja kirkkoherrojen kokouksesta. Helsingin HeHun toimintaa johtaa yhteiseen seurakuntatyöhön sijoitettu poliisipappi, joka toimii ydinryhmän puheenjohtajana ja Henkisen Huollon johtajana eli HH1:nä. (Helsingin HeHun perehdytyskoulutus 2002.) Paikallisseurakuntatasolla kirkkoherra vastaa seurakuntansa valmiustoiminnasta (Castrén ym. 2006, 195). Helsingissä tämä tarkoittaa sitä, että kirkkoherra vastaa oman seurakuntansa henkisen huollon toiminnasta. Helsingin HeHun tärkeimpiä sidosryhmiä ovat Suomen Mielenterveysseuran SOS-auto, vapaaehtoinen pelastuspalvelu, pelastuslaitos, poliisi, sosiaali- ja terveysvirasto sekä Helsingin kaupungin psykososiaalinen tuki, jossa on myös suurkatastrofiryhmä. (Pohjolan-Pirhonen 2006.) Helsingin HeHun hälyttämispäätöksen tekee onnettomuusalueella toimintaa johtava pelastusviranomainen. Hätäkeskus välittää saamansa aktivointikäskyn SOS-autoon, josta toiminta käynnistetään kulloinkin tarvittavan avun luonteen ja määrän mukaisesti. (Kirkon Henkinen Huolto suuronnettomuuksissa, Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien toimintaohje 2004, 12.) Sidosryhmien keskinäistä työnjakoa ja hälytysjärjestystä kuvaan kuviossa 1. KUVIO 1. Psykososiaalisen tuen hälyttäminen Helsingissä. 112 SOS-AUTO VAPEPA Alueellinen ryhmä HEHU Alueellinen ryhmä Kriisikeskus Alueellinen ryhmä Helsingin hätäkeskus, 2004

16 Helsingin HeHun toiminnassa mukana olevat seurakuntien työntekijät voivat ilmoittautua olevansa käytettävissä yhdessä tai useassa tehtävässä, sillä rajoituksella, että sama työtekijä ei voi olla esimerkiksi kenttätyöntekijänä suuronnettomuudessa ja heti tämän jälkeen sellaisen debriefing-istunnon vetäjänä, joka koskettaa samaa suuronnettomuutta. Henkisen Huollon toimintaan voivat osallistua hengellistä työtä tekevät, näin varmistetaan perusvalmiuksien, esimerkiksi sielunhoidon hallinta. Toimintamuotoja on kolme ja kuvaan niitä lyhyesti. Helsingin HeHun ydinryhmä on vahvistanut toimintakuvaukset ja viimeksi ne on päivitetty ydinryhmän kokouksessa 24.10.2006. Suuronnettomuustoimintaan osallistuva on kutsun saatuaan valmis lähtemään suuronnettomuuden tapahduttua alueelle kenttätyöntekijäksi. Tehtävä sisältää henkisen ensiavun antamista ja sielunhoitoa. Suuronnettomuustoimintaan osallistuva saa koulutuksen pääkaupunkiseudun HeHun yhteisistä koulutuksista, joissa hän voi ylläpitää ja päivittää taitojaan. Suuronnettomuustoimintaan osallistuvalta edellytetään koulutuksissa käymistä 2-3 kertaa vuodessa. (Helsingin HeHun ydinryhmä 2006b.) Päivittäisonnettomuus toimintaan osallistuva on valmis kutsun saatuaan lähtemään mukaan, kun poliisi vie kuolinviestiä tai, jos poliisi pyytää kuolinpaikalle läheisten tueksi. Toimintaan osallistuvalta edellytetään koulutusta, jossa käydään läpi kuolinviestin viemisen mukanaoloon liittyvät asiat. Koulutusta päivittäisonnettomuuksien hoitoon järjestetään tarvittaessa. (Helsingin HeHun ydinryhmä 2006b.) Debriefing eli jälkipuintityö on kolmas toimintamuoto, johon voi osallistua. Debriefingtyöhön osallistuvien pitää olla koulutettuja debriefing-vetäjiä. Debriefing-vetäjäkoulutuksia ja taitoja ylläpitäviä kertaavia koulutuksia järjestetään tarvittaessa. (Helsingin HeHun ydinryhmä 2006b.) Helsingin HeHussa on tällä hetkellä menossa vaihe, jossa tehostetaan päivittäisonnettomuuksien hoitoa sekä onnettomuuksien jälkihoitoa. Tämä tapahtuu kouluttamalla Helsingin HeHun toiminnassa mukana olevia paikallisseurakuntien ja yhteisten työyksiköiden työntekijöitä päivittäisonnettomuuksien hoitoon sekä jälkihoitoon debriefing-vetäjiksi. Koulutukset järjestetään vuoden 2007 aikana ja niihin on alustavasti ilmoittautunut noin 30 työntekijää. (Helsingin He- Hun ydinryhmä 2006a.)

17 Suuronnettomuustoimintaan osallistuva Helsingin HeHun ydinryhmäläinen voi saada tehtäväkseen olla HH2:nen eli toiminnan johtaja onnettomuuspaikalla. HH3:ksi eli ryhmän johtajaksi onnettomuuspaikalla voidaan määrätä joku kokeneista hehulaista. Yleisin hehulaisen tehtävä on toimia onnettomuuspaikalla kenttätyöntekijänä sielunhoitotehtävässä. Onnettomuuspaikalla Helsingin HeHu on kolmannen sektorin toimija ja sen toimintaa onnettomuuspaikalla johtaa aina pelastusviranomainen. (Helsingin HeHun perehdytyskoulutus 2002.) Helsingin HeHun johtamisjärjestelmää suuronnettomuustilanteessa kuvaan kuviossa 2. Kuvio on mukailtu Miia Moision (2003, 16) tutkimuksessa olleen kaavion pohjalta. KUVIO 2. HeHun johtamisjärjestelmä suuronnettomuustilanteessa. P3 = Onnettomuusalueen pelastustoiminnan johtaja HH2 = HeHun toiminnanjohtaja onnettomuusalueella HH3 = HeHun työskentelypisteen johtaja HH3 = HeHun työskentelypisteen johtaja HH3 = HeHun työskentelypisteen johtaja Kenttätyössä olevat hehulaiset huolehtivat sielunhoitotehtävistä. Eivät osallistu suuronnettomuuden johtotehtäviin.

18 3.3 Kirkon Henkinen Huolto pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudulle on luotu kirkon henkisen huollon järjestelmä suuronnettomuuksia varten. Alueeseen kuuluvat Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Kirkkonummen, Sipoon ja Vantaan alueilla olevat seurakunnat. Toiminta perustuu 6.9.2004 annettuun toimintaohjeeseen. Henkisen huollon työtä koordinoi ja ohjaa päätoimikunta, jossa on edustus Espoon, Helsingin ja Vantaan ydinryhmistä sekä edustajat kirkkohallituksesta, kirkon sairaalansielunhoidosta, Espoon, Helsingin ja Porvoon hiippakunnista, Suomen Merimieskirkosta ja pelastustoimesta. (Castrén ym. 2006, 196.) Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien Henkiset Huollot toimivat tasavertaisina yhteistyökumppaneina järjestettäessä pääkaupunkiseudun yhteisiä koulutustilaisuuksia, joita on kolme kertaa vuodessa. Parin vuoden välein järjestetään harjoituksia, joissa on mukana yhteistyökumppaneita laajemminkin kaupunkien kriisiryhmistä ja pelastustoimesta. Pääkaupunkiseudun HeHu ottaa osaa myös Helsinki-Vantaan lentokentällä parin vuoden välein järjestettävään SAR (search and rescue) -harjoitukseen, johon osallistuvat kaikki toimijat, jotka olisivat mukana lento-onnettomuuden sattuessa. Koulutus- ja harjoitustilanteet luovat hyvät toimintaedellytykset yhteistyölle suuronnettomuuden tapahtuessa. (Pääkaupunkiseudun HeHun koulutus 2007.) Kuvasin Helsingin seurakuntayhtymän Henkistä Huoltoa alaluvussa 3.2. Kuvaan seuraavassa lyhyesti Helsingin seurakuntayhtymän Henkisen Huollon tärkeimpiin yhteiskumppaneihin kuuluvien Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymien Henkisten Huoltojen toimintaa. Kaikki kolme seurakuntayhtymää ovat erilaisia toimintaympäristöltään ja väkimäärältään, siten myös niiden Henkisen Huollon toiminta ja sitä koordinoivat ryhmät ovat keskenään erilaisia toimintatavoiltaan ja kokoonpanoltaan. Vantaan seurakuntayhtymässä Henkistä Huoltoa koordinoi ydinryhmä, jossa on edustaja kaikista seitsemästä seurakunnasta, yksi yhteisistä työmuodoista sekä

19 sairaalapappien edustaja ja Henkisen Huollon johtaja eli HH1. Ydinryhmässä on 10 henkeä. Vantaan ydinryhmä organisoi valmiustoimintaa suuronnettomuuksien varalta Vantaan alueella, suunnittelee, järjestää koulutuksia uusille hehulaisille, jakaa päivystyspuhelimen päivystysvuorot hälytysryhmiin, keskustelee eteen tulleista tehtävistä ja ongelmista ja uusista käytännöistä sekä antaa lausuntoja pyydettäessä. Vantaan Henkisen Huollon tärkeimpiä sidosryhmiä ovat Vantaan kriisikeskus/ Vantaan kaupunki ja Vantaan vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Lisäksi yhteisessä SAR-harjoitusten suunnitteluryhmässä ovat mukana Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, Vantaan poliisi, HYKSin ensihuolto, SPR, Vantaan lentoasema ja lentoyhtiöt SAS/Blue1 ja Finnair. Suunnitteluryhmä kokoontuu noin kerran kuussa. Tärkeänä sidosryhmänä on myös Peijaksen sairaala. (Miettinen 2006.) Espoon seurakuntayhtymän Henkistä Huoltoa koordinoi päivystysryhmä. Päivystysryhmään kuuluu jokaisesta seurakunnasta seurakunnan itsensä valitsemat 2 pappia ja 1 diakoniatyöntekijä sekä yhteisestä seurakuntatyöstä sairaalapappi ja yhteinen diakoniasihteeri. Espoon HeHun päivystysryhmä huolehtii HeHun toiminnasta niin sanotuissa päivittäisonnettomuuksissa eli tilanteissa, joissa läheisen kuolema on koskettanut yksittäistä espoolaista henkilöä tai perhettä. Tämän lisäksi päivystysryhmän jäsenet kuuluvat suuronnettomuusryhmään. Suuronnettomuusryhmään kuuluu päivystysryhmän lisäksi jokaisesta Espoon seurakunnasta 3-4 seurakunnan valitsemaa työntekijää: pappeja, diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyönohjaajia sekä yhteisestä seurakuntatyöstä vähintään kaksi työntekijää. Suuronnettomuusryhmä muodostaa Kirkon Henkisen Huollon Espoon ryhmän, johon Espoon seurakuntien edustuston lisäksi kuuluu edustajia Kauniaisten, Kirkkonummen ja Siuntion seurakunnista. Tämä ryhmä huolehtii Henkisen Huollon toiminnasta suuronnettomuustilanteissa yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden suuronnettomuusryhmien kanssa. (Espoon seurakuntien Henkisen Huollon perustoimintokuvaus 2006.) Espoon HeHu toimii yhteistyössä seuraavien tahojen kanssa: Espoon poliisi ja pelastuslaitos, Espoon sosiaali- ja kriisipäivystys, Espoon Debriefing - ryhmä, SPR, pääkaupunkiseudun Henkisen Huollon Vantaan ja Helsingin suuronnet-

20 tomuusryhmät (Espoon seurakuntien Henkisen Huollon perustoimintokuvaus 2006). 3.4 Psykososiaalinen tuki Henkinen huolto on luonteeltaan psykososiaalisen tuen tarjoamista ja antamista sitä tarvitseville onnettomuuden uhreille. Helsingin seurakuntayhtymässä toimiva poliisipappi, Helsingin HeHun johtaja kuvaa psykososiaalista tukea seuraavasti: Psykososiaalinen tuki on kriisissä olevan ihmisen kohtaamista. Työmenetelminä on huolehtivan ja turvallisen toipumisilmapiirin luominen, samoin tiedon, neuvonnan ja ohjauksen antaminen sekä surun mekanismeista, että monista eri asioista. (Pohjolan-Pirhonen 2006.) Katastrofipsykologian uranuurtajiin lukeutuva norjalainen psykiatri Atle Dyregrov (1995, 52-53) kuvaa kirjassaan Katastrofipsykologian perusteet psykososiaalisen tuen järjestämisen moninaisuutta. Psykososiaalisen tuen järjestäytyminen vaatii eri organisaatioiden saumatonta yhteistyötä. Tiedonkulku eri organisaatioiden välillä on psykososiaalisen tuen onnistumisen kannalta tärkeää. Etukäteen on pystyttävä sopimaan, mitkä tehtävät kuuluvat kenellekin. Poliisi, pelastuslaitos, kaupungin kriisikeskus ja kirkko omaavat kaikki erilaisen tehtävänkuvan onnettomuustilanteissa. On tärkeää, että tilanteita on harjoiteltu etukäteen niin, että eri auttajayksiköt tietävät oman ja muiden auttamisyksiköiden tehtävät. Toinen tärkeä asia, jonka Dyregrov ottaa esille psykososiaalisen tuen järjestämisen onnistumisessa, on tiedotusvastuun sopiminen eri auttajatahojen kesken. Hän mainitsee lisäksi yleisiä ongelmia, joita kriisiryhmät kohtaavat onnettomuustilanteissa. Niitä ovat kommunikaatio-, johtamis- ja yhteistyöongelmat; virallisen johtamisen ja epävirallisen johtamisen välinen ristiriita, virallisen tiedotuksen ja epävirallisen tiedotuksen välinen ristiriita, auttajien, yleisön ja tiedotusvälineiden kerääntyminen paikalle, ongelmat työn joustavassa järjestelyssä, toimien päällekkäisyydet, aktiivisen järjestelyn puute, sekä sairaaloiden ja paikallisyhteisöiden/omaisten ryhmien huono tai puutteellinen yhteistyö. Vaikeudet

21 uhrien henkilöllisyyden selvittämisessä ja epätietoisuus mukanaolijoista hankaloittavat psykososiaalista työtä. (Dyregrov 1995, 53.) Helsingin HeHu ennaltaehkäisee Dyregrovin kuvaamia psykososiaalisen tuen antamisessa esiintyviä ongelmia järjestämällä ja osallistumalla monipuolisiin koulutuksiin ja suuriin, useiden auttamisorganisaatioiden yhteisiin harjoituksiin. Niissä Helsingin HeHun työntekijät saavat tuntumaa muiden auttajatahojen toimintatapoihin ja kokemuksia yhteistyöstä heidän kanssaan. (Pääkaupunkiseudun HeHun koulutus 2007.) 4. AVAINKÄSITTEET Opinnäytetyöni avainkäsitteet ovat suuronnettomuus, päivittäisonnettomuus, kuolinviesti, defusing ja debriefing-menetelmät ja henkinen ensiapu. Käsitteet ovat opinnäytetyöni kannalta keskeisiä siksi, että kaikki kuvaavat asioita tai tilanteita, joihin hehulainen voi osallistua. 4.1 Suuronnettomuus Onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain mukaan suuronnettomuudella tarkoitetaan onnettomuutta, jota kuolleiden tai loukkaantuneiden taikka ympäristöön tai omaisuuteen kohdistuneiden vahinkojen määrän tai onnettomuuden laadun perusteella voidaan pitää erityisen vakavana (Valtioneuvosto 1995/282: 3 ). Suuronnettomuusopaskirjan mukaan suuronnettomuudella tarkoitetaan tapahtumaa, joka on vakava uhrien määrän, vammojen laadun sekä paikallisten resurssien, että ympäristövahinkojen ja omaisuusvahinkojen perusteella (Castrén ym. 2006, 14).

22 Suuronnettomuus tarkemmin yksilöitynä voi Suomessa tarkoittaa suuria tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, räjähdyksiä, öljyvahinkoja, myrskyjä ja tulvia. Myös maamme rajojen ulkopuolella voi tapahtua suuronnettomuuksia, joiden vaikutukset ulottuvat maahamme. Pelastustoimella ja sitä tukevilla organisaatioilla, esimerkiksi Kirkon Henkisellä Huollolla, on oltava valmiudet toimia myös laajoissa, paljon resursseja vaativissa ja pitkäaikaisissa suuronnettomuustilanteissa. Muun muassa Aasian luonnonkatastrofi oli tällainen suuronnettomuus. (Kirkkohallitus 2005b, 6.) Oman kokemukseni mukaan suuren yleisön silmin suuronnettomuuksia on helpompi käsitellä tapahtuneiden onnettomuuksien kautta. Näitä suuronnettomuuksiksi määriteltäviä onnettomuuksia on Suomessa ollut esimerkiksi Estonian uppoaminen, Jokelan junaonnettomuus, Konginkankaan linja-autoturma, Myyrmannin räjähdys sekä edellä mainittu Aasian luonnonkatastrofi. Näissä kaikissa on myös Kirkon Henkinen Huolto hälytetty auttajaksi muiden auttajien rinnalle. 4.2 Päivittäisonnettomuus ja kuolinviesti Päivittäisonnettomuudella tarkoitetaan onnettomuutta, jossa kuolleita ja loukkaantuneita on alle 10 tai jossa kukaan ei ole kuollut ja joka koskee pientä joukkoa ihmisiä. Päivittäisonnettomuuksien hoitoon Henkisen Huollon osalta kuuluu lähinnä kuolinviestin vieminen yhdessä poliisin kanssa. (Pohjolan-Pirhonen 2006.) Kuolinviestin sisältö on kuolemantapauksesta ilmoittaminen lähimmälle omaiselle. Helsingissä kuolinviestin viemiseen poliisin mukana lähtee pyydettäessä poliisipappi. Poliisipapin mukaan pyytäminen riippuu kuolemantapauksen luonteesta. Tyypillisiä tapauksia, joihin pappia pyydetään mukaan ovat nuoren kuolema, toisen vanhemman kuolema perheessä, useiden kuolema samalla kerralla, onnettomuudet ja väkivallanteot. Tapauksia, joissa poliisipappi on poliisin mukana viemässä viestiä on useita viikossa. Kuolemantapauksen sattuessa

23 kotona poliisi harkitsee pyytääkö se mukaan poliisipapin vai SOS-auton. (Pohjolan-Pirhonen 2006.) Poliisin mukana kuolinviestin viemiseen osallistuvilla seurakunnan työtekijöillä on pääkaupunkiseudulla erilaisia käytäntöjä, perusperiaatteiden pysyessä samoina. Espoossa kuolinviestin viemiseen mennään usein pareittain ja Espoon seurakuntien Henkinen Huolto on koonnut päivittäisonnettomuusryhmän, johon hälytettävät työntekijät kuuluvat. Espoon päivystysryhmän puheenjohtaja kuvaa poliisin kanssa tehtävää työnjakoa seuraavasti: Itse viestin kertominen on poliisin viranomaistehtävä eikä HeHu puutu siihen. Sitten poliisi kysyy, haluatteko, että Espoon Henkisen Huollon päivystäjä tulee avuksi ja jos saa luvan, niin He- Hu tulee. Mutta HeHu jää paikalle tai tulee paikalle vain asiakkaalta saadun luvan jälkeen. (Kiviranta 2006.) 4.3 Henkinen ensiapu Henkinen ensiapu on Henkisen Huollon työntekijöiden perustyötä. Henkisestä ensiavusta on kysymys ensisijaisesti, kun Henkisen Huollon työntekijä saapuu onnettomuuspaikalle ja aloitetaan onnettomuudessa mukana olleiden auttaminen. (Pohjolan-Pirhonen 2007.) Kirkkohallitus on määritellyt kirkon valmiussuunnittelun yleisissä perusteissa henkisen ensiavun tarkasti: Henkinen ensiapu tarkoittaa tapahtumapaikalla annettavaa sokkivaiheen henkistä auttamista. Se on puhdasta tukea, huolenpitoa ja lähellä olemista. Ketään ei jätetä yksin. Uhreille kerrotaan, mitä on tapahtunut, miten pelastustoimet etenevät ja miten omaisiin saadaan yhteys. Heitä rauhoitetaan ja puhutaan sokkireaktioiden normaaliudesta. Heitä säästetään stressiä lisääviltä tekijöiltä kuten järkyttäviltä ärsykkeiltä, sivustakatsojilta ja toimittajilta. (Kirkkohallitus 2005a, 21.) Henkinen ensiapu kuuluu kenen tahansa paikalla olevan auttajan tehtäviin. Pelastushenkilöstöllä voi olla kuitenkin niin kiire, etteivät he ehdi paneutumaan uhrien, varsinkaan fyysisesti vähemmän loukkaantuneiden henkiseen en-

24 siapuun. Siksi psyykkistä ensiapua varten koulutetaan erityishenkilöstöä. Kirkon Henkisen Huollon henkilöstö koulutetaan erityisesti antamaan henkistä ensiapua onnettomuudessa mukanaoleville. Henkisen ensiavun henkilöstön varsinaisena tehtävänä on tukea uhreja tapahtumapaikalla he eivät osallistu pelastustehtäviin. Henkisen ensiavun henkilöstö jatkaa usein tukihenkilöinä tapahtuman jälkitilanteessa. (Kirkkohallitus 2005a, 21.) 4.4 Defusing ja debriefing menetelmät Defusing eli sokkivaiheen ryhmämuotoinen menetelmä ja debriefing eli psykologinen purkukokous ovat tärkeitä menetelmiä autettaessa akuutin kriisin kohdanneita ihmisiä (Pääkaupunkiseudun HeHun koulutus 2007). Defusing ja debriefing ovat amerikkalaisen psykologi Jeffrey Mitchellin 1980-luvun loppupuolella kehittämiä menetelmiä (Saari 2000, 149,154). Kirkon Henkisessä Huollossa on mukana näihin menetelmiin kouluttautuneita työntekijöitä. Kirkon Henkinen Huolto ylläpitää työntekijöidensä ammattitaitoa järjestämällä jatkokoulutuksia. Näin Henkinen Huolto voi suuronnettomuuden tai muun akuutin kriisin sattuessa ottaa käyttöön defusing- ja debriefing-menetelmät hallitsevia työntekijöitä. Kaupunkien kriisiryhmillä on debriefing-ryhmänsä, mutta suuronnettomuuden sattuessa myös Kirkon Henkisen Huollon työntekijöiden ammattitaitoa menetelmien käytössä voidaan tarvita. Helsingin HeHussa debriefingin hallitsevia työntekijöitä tarvitaan erityisesti, kun seurakuntayhtymää kohtaa kriisi, esimerkiksi jonkun paikallisseurakunnan työntekijän kuollessa äkillisesti. (Pohjolan- Pirhonen 2007.) Defusing on sokkivaiheen ryhmämuotoinen purkumenetelmä, joka on kehitetty sellaisten ammatti-ihmisten traumaattisten kokemusten purkuun, joiden työ sisältää paljon traumaattisia tilanteita ja tapahtumia. Näitä ammattikuntia ovat lähinnä poliisi, pelastushenkilöstö ja sairaaloiden poliklinikka henkilökunta. Purkukokous pyritään järjestämään mahdollisimman pian traumaattisen tilanteen jälkeen. Psykologisen purkukokouksen tavoitteena on palauttaa työkyky mahdollisimman nopeasti. (Saari 2000, 149.)

25 SPR:n kriisiryhmän vetäjä, dosentti Salli Saari kuvaa kirjassaan Kuin salama kirkkaalta taivaalta sitä kuinka defusing-menetelmä on käyttökelpoinen muillekin kuin kriisin kohdanneelle ammattihenkilöstölle. Defusing on käyttökelpoinen esimerkiksi tulipalotilanteissa, joissa asukkaat pitää evakuoida. Debriefingistuntoa ei voi vielä sokkitilan takia järjestää, mutta päällimmäiset traumaattiset kokemukset on hyvä käydä läpi. Samalla voidaan arvioida jatkotuen tarve ja päättää debriefing-istunnon järjestämisestä. Saari varoittaa kuitenkin, ettei defusingin käyttö korvaa debriefingiä. Jos pitää valita, niin Saari valitsee traumaattisen tapahtuman hoitoon mieluummin debriefingin käytön kuin defusingin. (Saari 2000, 151-153.) Debriefing suomennetaan usein sanalla jälkipuinti. Jälkipuinti kuvaa tilannetta hyvin, mutta sen käyttöä vaikeuttaa se, että sitä käytetään yleissanana hyvin monenlaisista tilanteista. Debriefing on psykologinen ryhmäkokous, joka järjestetään onnettomuustilanteen tai suuren tunnerasituksen aiheuttaman tapahtuman jälkeen auttajien ja eloonjääneiden elämysten ja reaktioiden käsittelemiseksi. Kokoukseen osallistuvat vain ne, joita onnettomuus on koskettanut. Debriefingissä ei etsitä vastausta kysymyksiin syyllisyydestä tai ammatillisista menettelytavoista vaan keskitytään käsittelemään tuntemuksia, aistimuksia, ajatuksia ja muistoja. Paras ajankohta on 24-72 tuntia tapahtumasta. Kokouksen vetäjällä on apunaan yksi tai kaksi varavetäjää. Kokous kestää 2-4 tuntia. Seurantakokousten tarve arvioidaan kokouksen päätteeksi. Debriefing-istunnolla on kiinteä rakenne, joka koostuu kuudesta eri vaiheesta: aloitusvaiheesta, faktavaiheesta, ajatusvaiheesta, reaktiovaiheesta, normalisointivaiheesta ja päätösvaiheesta. (Henkinen tuki kriisi ja onnettomuustilanteissa -projektin loppuraportti 1995, 66.) Salli Saari painottaa debriefingin ajoittamista oikeaan ajankohtaan. Debriefingin järjestämiselle on kussakin tapauksessa hänen mukaansa yksi optimaalinen päivä. Sen pitäisi olla silloin kun kaikki tunteet ja reaktiot ovat tulleet esiin ja ovat voimakkaimmillaan. Istunnon ollessa liian aikaisin sokkivaiheen aikana eivät kaikki tuntemukset ole vielä käytössä. Istunnon viivästyessä ihmiset ehtivät kehittää ehkä epätarkoituksenmukaisia käsittelymalleja, jotta tilanteesta selviy-

26 tyisi. Ihmisen mieli alkaa sulkeutua kolmen ensimmäisen vuorokauden kuluttua traumaattisesta tapahtumasta. Traumaattisen kriisin käsittely on tehokkainta kun mieli on vielä avoin. (Saari 2000, 175.) Oman käsitykseni mukaan ihmisen reagoiminen traumaattisen tapahtumaan on yksilöllistä, joten täysin tarkkaa aikaa debriefingin aloittamiselle ei ole. Aloittamisaika täytyy arvioida yksilökohtaisesti. Debriefing-istuntoja voi ohjata vain siihen erityisen koulutuksen saanut. Koulutuksessa käydään läpi muun muassa seuraavia aiheita: traumaattinen stressi ja kriisi, trauma ja muisti, auttaminen traumaattisen kriisin eri vaiheissa, psykologisen debriefing-menetelmän käyttö uhrien ja heidän läheistensä sekä auttajien auttamisessa. (Psykologinen debriefing-peruskoulutus 2001.) Debriefingin käytöstä traumaattisen kriisin hoidossa esitetään Suomessa erilaisia arviointeja. Mediassa julkaistaan usein otteita tutkimuksista, joissa arvostellaan debriefingin toimivuutta trauman hoidossa. Tästä yhtenä esimerkkinä on Mediauutisissa (Ora 2002) julkaistu artikkeli, jossa Helsingin yliopiston professori Kristian Wahlbeck arvostelee debriefingin käyttöä trauman hoidossa Myyrmannin räjähdyksen yhteydessä. Myös Yle Tv 1:llä 12.2.2007 esitetyssä Voimala-ohjelmassa keskusteltiin ja väiteltiin debriefingin sopivuudesta trauman hoidossa. Keskustelemassa olivat tiedetoimittaja Marko Hamilo, tunnetutkija, psykologian tohtori Mikael Saarinen, kriisipsykologi Krister Andersson ja psykiatrian dosentti Jyrki Korkeila. Debriefingin käyttäminen trauman hoidossa on kuitenkin useiden psykologien, esimerkiksi katastrofipsykologian uranuurtajiin lukeutuvan norjalaisen Atle Dyregrovin (1995, 264-274) ja Suomessa edellä mainitun SPR:n Salli Saaren (2000, 153) mielestä tärkeää. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeilla, kuten monilla muilla kaupungeilla ja kunnilla, on omat debriefing-ryhmänsä. Helsingin seurakuntayhtymän Henkisellä Huollolla on kymmenkunta koulutettua debriefing-vetäjää ja lisää koulutetaan vuoden 2007 aikana (Helsingin HeHun ydinryhmä 2006a). Nämä organisaatiot luottavat menetelmään ja pitävät debriefingiä tärkeänä traumaattisen kriisin hoidossa.

27 5. PROSESSIN KUVAUS Helsingin seurakuntayhtymän Henkiselle Huollolle tekemäni materiaalipaketin työstäminen oli monella tavalla mielekästä. Materiaalipaketti sisältää Power point-esityksen ja A5- kokoisen HeHu-vihkosen. Materiaalipaketti tulee palvelemaan Helsingin HeHun kenttätyöntekijöitä paikallisseurakunnissa ja yhteisissä työmuodoissa. Materiaalipakettia voidaan käyttää myös paikallisseurakuntien työntekijöiden motivoinnissa, kun HeHuun tarvitaan lisää työntekijöitä. Tässä luvussa kuvaan, miten materiaalipaketti syntyi ja mitä eri vaiheita prosessi sisälsi. Materiaalipaketin taustoja, tavoitteita ja suunnitelmaa käsittelin jo luvussa 2. 5.1 Miksi Power point-esitys ja HeHu-vihkonen Päädyin tekemään Power point-esityksen ja HeHu-vihkosen monesta eri syystä. Power point-esitys on erinomainen havainnoinnin väline tilanteissa, joihin se on tarkoitettu käytettäväksi. Power point-esitys on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä seurakuntien työyhteisökokouksissa, joissa sitä seuraa 10 60 ihmistä. Videotykillä heijastettu esitys, jossa esittäjä pystyy vaikuttamaan esityksen nopeuteen ja asioiden näyttämisjärjestykseen, palvelee hyvin seurakuntien työyhteisöjä. Esityksen pitäjän kannalta Power point-esitys toimii hyvin erityisesti silloin, kun esityksessä pitää palata aikaisemmin esitettyihin asioihin. Power pointesityksessä tämä on mahdollista helpommin kuin esimerkiksi perinteisimmillä menetelmillä, diaprojektorilla tai piirtoheittimellä. HeHu-vihkosen tekemiseen päädyin erään Helsingin HeHun ydinryhmäläisen ehdotuksesta. Hänen mielestään oli tärkeää, että Power point-esityksen tueksi jäisi kuulijalle jotain luettavaksi esityksen jälkeen. Ohjausryhmäni tuki tätä ajatusta. HeHu-vihkosen idea on se, että Power point-esityksen jälkeen kuulija voi halutessaan kerrata kuulemaansa ja kiinnostuessaan saada lisätietoja HeHusta.