Asikkala, Heinola, Hollola, Lahti, Nastola ja Orimattila Lahden kaupunkiseudun rakennemalli 2040 Lahden kaupunkiseudun rakennemallityöryhmä Jaakko Pöyry Infra Strafica Oy 16.6.2004 Seutuvaltuusto 2.12.2004 Heinolan kaupunginvaltuusto 24.1.2005
Kannen kuvat: Sibeliustalo Voitto Niemelä, muut kuvat Lahden Seudun Yrityskeskus Oy, Asikkalan kunta ja Heinolan kaupunki
Esipuhe Lahden kaupunkiseutu on Suomen viidenneksi suurin. Lahti luokitellaan Helsingin metropolialueeseen kuuluvaksi kasvukeskukseksi, jolla on ennestään hyvä ja uusien hankkeiden johdosta paraneva logistinen asema kansallisessa ja kansainvälisessä liikenneverkostossa. Helsinki Lahti Heinola ja itälänsisuuntaiset yhteydet ovat kehittymässä merkittäviksi kehityskäytäviksi Etelä-Suomen aluerakenteessa. Lahden kaupunkiseudun rakennemalli on laadittu Asikkalan, Heinolan, Hollolan, Lahden, Nastolan ja Orimattilan alueelle. Heinola on otettu mukaan suunnittelualueeseen luontevana osana kehittyvää kaupunkiseutua, vaikka Heinola ei kuulu Lahden seutuhallinnon piiriin eikä sisäasiainministeriön määrittelemään Lahden kaupunkiseutuun. Rakennemallityö tarkoittaa kuntien yhteiseen yleiskaavoitukseen rinnastettavaa suunnittelutyötä, jota ei tehdä kuitenkaan maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamana kuntien yhteisenä yleiskaavana. Rakennemallin tehtävänä on antaa lähtökohtia ja osoittaa suuntaviivoja maakuntakaavan sekä kuntien yleiskaavojen laatimista varten. Rakennemallin toteutumisen ohjevuosi on 2040. Rakennemallityöllä on pyritty vastaamaan tulevaisuuden alueidenkäytöllisiin haasteisiin: varautumiseen parantuvien liikenneyhteyksien johdosta kaupunkiseudulle kohdistuvaan muuttoliikkeeseen, logististen yhteyksien hyödyntämiseen kaupunkiseudun yrityselämän tarpeisiin sekä viihtyisän ja monimuotoisen, paikallisia erityispiirteitä korostavan asuin- ja elinympäristön turvaamiseen. Työn keskeisenä lähtökohtana on ollut oletus kaupunkiseudun asukas- ja työpaikkamäärän kasvusta. Lahden, kuten muidenkin kaupunkiseutujen haasteita ovat lisäksi mm. väestön ikääntyminen, talouskasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito samanaikaisesti, menestysalojen kärkihankkeiden lisääminen seudulle sekä osaamisen, yrittäjyyden ja innovatiivisuuden edistäminen. Näillä tekijöillä on oma välillinen merkityksensä myös alueidenkäytön kannalta. Määrätietoisella seudullisella alueidenkäytön suunnittelulla voidaan yhteiskunnallisiin muutoksiin varautua ja luoda niiden pohjalta edellytyksiä tavoitteelliselle kehitykselle. Rakennemallityön tarkoituksena on ollut ratkaista kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen pitkän tähtäimen kehittämiseen liittyviä keskeisiä maankäyttökysymyksiä. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut löytää kestävän ja toimivan yhdyskuntarakenteen päälinjaukset. Ratkaisuja on haettu myös seudullisesti merkittävien toimintojen ja verkostojen periaatelinjauksiin kuten eri alueiden ominaispiirteiden korostamiseen, asuinja työpaikkojen sijoitusperiaatteisiin, palvelurakenteeseen, liikenteeseen sekä virkistys- ja suojelukysymyksiin. Rakennemallityö käynnistyi osana seutuhanketta kaupunkiseudun johtoryhmän toimeksiannosta elokuussa 2001. Yhdyskuntasuunnittelun työryhmän asettama rakennemallityöryhmä, jossa ovat edustettuna kyseiset kunnat ja Päijät-Hämeen liitto, aloitti toimintansa marraskuussa 2001. Loppusyksyllä 2002 valittiin työlle konsultit, jotka aloittivat työnsä tammikuussa 2003. Työ on tehty EU-hankkeena, jossa Päijät-Hämeen liitto on ollut huomattava rahoittaja. Rakennemallin tavoitteet ja hallintomenettely on hyväksytty kunnissa ja seutuhallinnossa työn aikana. Rakennemalliehdotus valmistui 16.6.2004. Seutuvaltuusto hyväksyi rakennemallin 2.12.2004 kuultuaan kuntia ja osallisia. Heinolan kaupunginvaltuusto hyväksyi osaltaan rakennemallin 24.1.2005. Rakennemallia tullaan hyödyntämään osana vireillä olevan maakuntakaavoituksen valmisteluaineistoa. Lahdessa tammikuulla 2005 Lahden kaupunkiseudun rakennemallityöryhmä
Sisällysluettelo Esipuhe s. 1 Hyväksymiskäsittely s. 4 Rakennemallityön tärkeimmät tulokset s. 5 1. Suunnittelun lähtökohdat s. 6 2. Suunnittelun vaiheet s. 18 3. Tavoitteet s. 19 4. Vaihtoehdot s. 22 5. Rakennemallin kuvaus s. 25 6. Toteuttaminen ja suositukset jatkosuunnittelua varten s. 42 Yhteystiedot s. 47 Työn kulku s. 48 Osaraportit (tulostettu erillisinä) - Työprosessin kuvaus 13.11.2002, viimeisin päivitys 16.6.2004 - Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 20.3.2003, tarkistettu 10.2.2004 - Muistio aloituskokouksesta 4.4.2003 - Muistio tavoiteseminaarista 22.5.2003 - Ehdotus tavoitteiksi 19.6.2003 - Lähtötietoraportti 18.9.2003 - Liikenteelliset lähtökohdat 18.9.2003 - Opintomatka Baijeriin 24-28.9.2003 - Muistio yhteisseminaarista 17.11.2003 - Muistio työneuvottelusta ympäristöministeriössä 5.12.2003 - Vaihtoehdot 10.12.2003 - Muistio seminaarista 3.3.2004 - Lahden kaupunkiseudun rakennemallityö kaupan ja elinkeinoelämän näkökulma 16.6.2004 - Rakennemallivaihtoehtojen ja rakennemallin liikenteellinen vertailu 16.6.2004 - Rakennemallin aineistot ja järjestelmän kehitys 16.6.2004 - Rakennemallia koskevat esitteet suomeksi ja englanniksi 16.6.2004, tarkistettu 24.1.2005 - Muistio yhteisseminaarista 25.8.2004 Liitekartat - Luontokohteet, pohjavesialueet ja rakennemallin muuttuva maankäyttö - Maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet ja rakennemallin muuttuva maankäyttö - Kaavoitustilanne 31.3.2004 ja rakennemallin muuttuva maankäyttö - Maankäytön muutosalueet vuoteen 2040 mennessä ja kehittämisen painopistealueet 3
Hyväksymiskäsittely Lahden kaupunkiseudun rakennemalli on kuntien vapaaehtoisesti yhdessä laatima maankäytön periaatteita koskeva kannanotto. Rakennemallityö on samalla osa seutuhanketta, joten on ollut luontevaa siirtää suunnitelman hyväksyminen seutuhallinnolle. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistui 20.3.2003 ja sitä täsmennettiin 10.2.2004. Ehdotus rakennemallin tavoitteiksi valmistui 19.6.2003. Tavoitteet olivat julkisesti nähtävillä 25.6.-12.8.2003 ja niistä pyydettiin lausunnot eri tahoilta. Samalla kaupunkiseudun kunnilta pyydettiin, että ne oikeuttavat seutuvaltuuston hyväksymään rakennemallin. Seutuhallinnon ulkopuolella olevalta Heinolalta tätä valtuutusta ei pyydetty. Seutuhallitus totesi 23.2.2004, kaikkien kuntien lausunnot saatuaan, että Lahden kaupunkiseudun kunnanvaltuustot ovat yksimielisesti päättäneet hyväksyä seutuhallituksen 6.10.2003 tekemän ja 19.6.2003 päivätyn esityksen Lahden kaupunkiseudun rakennemallin tavoitteiksi. Samalla kaupunginja kunnanvaltuustot delegoivat rakennemallin laadinnan seutuvaltuustolle. Ehdotus rakennemalliksi valmistui 16.6.2004. Seutuhallitus päätti 21.6.2004 asettaa rakennemallin nähtäville, pyytää lausunnot ja oikeuttaa rakennemallityöryhmän ja yhdyskuntasuunnittelun työryhmän kokoamaan saadun palautteen ja tekemään esityksen seutuhallitukselle. Päijät-Hämeen maakuntahallitus hyväksyi 21.6.2004 rakennemallityön maakuntakaavan lähtökohta-aineistoksi samalla, kun se hyväksyi maakuntakaavan valmisteluvaiheen aineiston laitettavaksi nähtäville. Rakennemalli oli julkisesti nähtävänä 16.8.- 10.9.2004 maakuntakaavaluonnoksen kanssa samanaikaisesti ja niistä kummastakin pyydettiin lausunnot samoilta tahoilta 21.6.-30.9.2004 välisenä aikana. Seutuhallitus totesi 15.11.2004, että seutuhallinnon kuntien lausunnot ovat rakennemallin tuloksen ja keskeisten periaatteiden osalta yhdensuuntaisia, ja näin ollen rakennemalli voidaan esittää seutuvaltuuston hyväksyttäväksi. Samalla seutuhallitus saadun palautteen perusteella päätti lisätä VR-Yhtymän esittämän lisäyksen rakennemalliraportin sivulle 43 ja merkitsi, että maakuntakaavoituksessa tarkennetaan ja selvitetään seuraavia kohteita ja asioita: - kulttuuriympäristöt - palvelualueet - logistiikka-alueet - valtatien 12 uusi linjaus - uusi eteläinen teollisuusraide - Hennan ja Kumian alueiden maankäyttö - asiakirjojen hyvä saatavuus ja luettavuus. Seutuhallitus merkitsi jatkosuunnittelukohteiksi - yleiskaavallisen yhteistyön jatkamisen - osaamisen maankäyttöstrategian laatimisen. Seutuvaltuusto hyväksyi 2.12.2004 Lahden kaupunkiseudun rakennemallin alueen kuntien kaavoituksen ja muun maankäytön suunnittelun pohjaksi ja lähetti hyväksytyn rakennemallin Päijät-Hämeen liitolle otettavaksi huomioon maakuntakaavoituksessa ja muussa maakunnallisessa suunnittelussa. Samalla se oikeutti yhdyskuntasuunnittelun työryhmän ja rakennemallityöryhmän viimeistelemään ja painattamaan rakennemalliraportin tehtyjen päätösten mukaisesti. Heinolan kaupunginvaltuusto hyväksyi osaltaan rakennemallin 24.1.2005. 4
Rakennemallityön tärkeimmät tulokset Yhteinen näkemys päälinjoista Tärkeimpänä tuloksena rakennemallityöstä on yhteisen näkemyksen löytyminen Lahden kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen pitkän tähtäyksen päälinjoista. Heinolan mukanaolo vahvistaa Helsinki Lahti Heinola kasvukäytävän roolia Etelä-Suomen aluerakenteessa. Itä-länsiyhteydet ovat toinen merkittävä kehityssuunta. Lahden seudun kansainvälistä ja valtakunnallista asemaa on myös voitu vahvistaa hyödyntämällä alueen logistista sijaintia yritysten sijoittumisalueena sekä korostamalla alueen vetovoimatekijöitä ja niiden merkitystä monimuotoisen ja viihtyisän elinympäristön kehittymiseksi. Kaupunkiseutu tarjoaa tasokkaan ympäristön osana Helsingin metropolialuetta ja kiinnostavan kohteen päivämatkan päässä Pietarista. Yhdyskuntarakennetta eheytetään Nykyisen kaupunkirakenteen tiivistäminen ja täydentäminen on rakennemalliratkaisun kantava periaate. Uutta yhdyskuntarakennetta on osoitettu sinne, missä voidaan luoda edellytyksiä nykyisten palvelujen hyödyntämiselle tai uusien syntymiselle. Ratkaisu tukee kävely- ja joukkoliikennekaupunkiajattelua. Eheyttämisperiaate ulottuu koko nykyisen infrastruktuurin alueelle kaupunkikeskuksista kyläkeskuksiin. Tämä antaa mahdollisuuden tarjota monipuolista asuinympäristöä koko kaupunkiseudulta, samalla yhdyskuntarakennetta hajottamatta. Logistista asemaa hyödynnetään Kaupunkiseudun logistinen asema Etelä-Suomen aluerakenteessa ja osana Suomen keskeisimpiä kansainvälisiä kuljetuskäytäviä antaa perusteita ja mahdollisuuksia osoittaa suunnittelualueelle erilaisia ja monimuotoisia toimitila- ja palvelualueita, jotka perustuvat yhä paraneviin liikenneyhteyksiin. Rakennemallissa on nostettu kehittämisen painopistealueiksi myös nykyisestä yhdyskuntarakenteesta erillään olevia, mutta liikenteellisiin solmukohtiin sijoittuvia kohteita. Näitä alueita ei ole tarkoitettu perinteiseksi taajama-alueiksi palveluineen vaan ne ovat pääpainoisesti tavaravirtoja käsitteleviä erillisalueita. Osaamiselle luodaan edellytyksiä Kaupunkiseudulla on jo nyt kattava osaajien joukko, joiden toimintaedellytykset pyritään turvaamaan. Haasteena on luoda edellytykset myös uusien, menestysalojen osaajien muuttamiseen seudulle. Tärkeää on luoda tietotihentymiä, joissa osaajat kohtaavat. Osaavat ihmiset vaativat laadukasta asuin- ja työympäristöä, sekä paikkoja joissa viihdytään. Yliopistokeskuksen ja muun huippuosaamisen tulee näkyä tunnistettavasti kaupunkirakenteessa ja alueen kulttuurissa. Osaamisen maankäytön tarkastelunäkökulma onkin noussut rakennemallityössä tärkeäksi kantavaksi periaatteeksi. Kaupunkiseudun menestymisen edellytyksenä on työpaikkojen tarjoaminen. Rakennemallityön yhteydessä on kartoitettu nykyiset osaamiskeskittymät, alustavasti tutkittu niiden muodostamia toiminnallisia ja alueellisia kokonaisuuksia ja verkostoja sekä etsitty elinkeinoelämän kannalta tärkeitä uusia kehittämisalueita. Luonnonolot, kulttuuri ja pohjavedet vahvuutena Lahden kaupunkiseutu tarjoaa poikkeuksellisen monipuolisen ja rikkaan luonnon- ja kulttuuriympäristön, jolla on suuri vetovoima. Virkistys-, ulkoilu-, suojelu- ja kulttuurialueet on turvattava osana laadukasta ympäristöä. Kansainvälisen luokan liikuntakeskusten verkkoa vahvistetaan. Alueen pohjavedet ovat arvokkain luonnonrikkautemme, jota on suojeltava kaikin keinoin. Yhteistyöllä hallittuun toteutukseen Rakennemallin osoittama pitkän tähtäyksen rakenneratkaisu edellyttää toteutusmallia, jossa uusien alueiden käyttöönotto on toimivuuden ja yhdyskuntatalouden kannalta perusteltua ja hallittua. Toimintoja tulee ohjata kokonaisuuden kannalta järkevästi kuntarajoista riippumatta. Kaupunkiseudun kuntien yhteistyöllä on entistä tärkeämpi merkitys. 5
1. Suunnittelun lähtökohdat Kaupunkiseudun suunnittelun aikaisempia vaiheita Lahden kaupunkiseudun kuntien toimesta yhdessä tehtyä omaehtoista yleiskaavallista suunnittelua on tehty 1960-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen teoreettinen Lahden kaupunkiseudun rakennemalli laadittiin 1968 Lahden, Hollolan ja Nastolan alueelle. Kaupunkirakenteen kehittymisen kannalta merkittävin työvaihe oli kaupunkimallitestaus vuosina 1968-69. Kaupunkirakenteen kehittämisen pohjaksi valittiin ns. perusmalli. Asukaslukusuunnitteeksi asetettiin 205 000 asukasta vuonna 2000. Työ toimi samalla pohjana Päijät-Hämeen runkokaavalle 1969. Vuonna 1972 edellisessä vaiheessa laadittuja kaupunkimalleja tarkennettiin ja testattiin uudelleen. Asukaslukusuunnite tarkistettiin 190 000 asukkaaksi vuonna 2000. Kaupunkiseudun rakennemallia on tarkistettu noin kymmenen vuoden välein. Vuonna 1979 tarkistus (yleissuunnitelma) johtui erityisesti kasvun hidastumisesta, jolloin arvioitiin valitun perusmallin suurimpien kasvukeskittymien Hollolan Salpakankaan ja Lahden Ahtialan tavoiteasukasluvut kokonaan uudelle tasolle. Suunnittelualueen asukaslukusuunnite asetettiin 166 200 asukkaaksi vuonna 2000. Vuosina 1990-93 toteutettu rakennemallityö poikkesi aikaisemmista siinä, että suunnittelun sisältö ei ollut samalla tavoin rationaalisten kaupunkimallien testaamista vaan pikemminkin kehittämisperiaatteiden luomista, jossa merkittävää roolia näyttelivät kestävän kehityksen näkökulmat ja pyrkimys löytää kuntien yhteinen näkemys vireillä olevan seutukaavan periaatteisiin. Mukaan rakennemallityöhön liittyivät Asikkala ja Orimattila. Suunnittelutyön pohjaksi valittiin eri vaihtoehdoista Lahti-keskeinen malli. Rakennemallityön keskeisiä tuloksia olivat yhteinen näkemys kestävän kehityksen mukaisesta ja toteutuskelpoisesta kaupunkiseudun kokonaisrakenteesta, lähes yhteinen näkemys seutukaavassa esitettävästä ratkaisusta (poikkeamat Lahden eteläisen kehätien linjaus sekä Kariston ja Kujalan maankäyttö) sekä kaikkien osapuolien yhteistyöhalukkuuden ja valmiuksien paraneminen virkamiestasolla. Kaupunkiseudun asukaslukusuunnitteeksi asetettiin 175 000 asukasta vuonna 2030. Vuonna 1970 perustettu maankäytön ja liikenteen suunnittelua käsittelevä yhteistyöryhmä on jatkanut toimintaansa yhtäjaksoisesti, joskin koostumukseltaan ja tehtäviltään jonkin verran muuttuneena. Kuva: Kaupunkimallitestauksessa 1969 käytetyt kaupunkimallit 6
Kuva: Lahden kaupunkiseudun rakennemallivaihtoehdot vuodelta 1993 Kuva: Lahden kaupunkiseudun rakennemalli 1993 7
Alueen olosuhteet Lahden kaupunkiseutuun kuuluvat maakuntakeskus Lahti sekä seutukuntakeskukset Asikkala, Hollola, Nastola ja Orimattila. Lisäksi rakennemallityössä on mukana Heinola. Suunnittelualue on melko tiivis esim. työmatkapituuksilla mitattuna. Vastaavasti infrastruktuuri on tehokkaassa käytössä. Lahden Kariston alueen rakentamisen myötä Nastolan nauhataajama yhdistyy Lahden ja Hollolan Salpakankaan jo nykyisin muodostamaan yhtenäiseen taajamaalueeseen. Suurin osa kaupunkiseudun väestöstä ja työpaikoista on keskittynyt tälle alueelle. Asikkalan, Heinolan ja Orimattilan kuntakeskukset sijaitsevat etäämpänä kaupunkiseudun ydinalueesta. Suurin osa suunnittelualueesta on maaseutua kylineen, pelto- ja metsäalueineen ja järvineen. Lomarakentaminen on keskittynyt Salpausselän pohjoispuolisten järvien rannoille. Suurimmat viljelyalueet sijaitsevat Salpausselän eteläpuolella. Kuva: Suunnittelualue 8
Lahden kaupunkiseudun kautta kulkee useita valtakunnallisia pääväyliä ja Suomen merkittävin kansainvälinen ratayhteys Helsingistä Venäjälle (ks. kuva Pohjolan kolmiosta). Etelä-pohjois-suuntaiset valtatiet 4, 5 ja 24 sekä länsi-itä-suuntainen valtatie 12 kulkevat alueen läpi. Lahden kautta kulkee rautatieyhteys Länsi- ja Itä-Suomen välillä sekä radat Loviisaan ja Heinolaan. Kansainvälisesti mitaten Helsinki-Vantaan lentoasema toimii myös Lahden lentoasemana, jonne on hyvät yhteydet. Asikkalassa on kehitettävä Vesivehmaan lentokenttä. Valtatie- ja rautatieyhteydet kytkevät Lahden kaupunkiseudun muuhun Suomeen ja valtakunnallisesti tärkeisiin liikenteen terminaaleihin. Kaupunkiseudun logistinen asema luo hyvät edellytykset alueen kehittämiselle. Kerava-Lahti-oikoradan, Lahti-Heinolamoottoritien ja Vuosaaren sataman rakentaminen parantaa Lahden kaupunkiseudun logistista asemaa entisestään. Vääksyn kanava Asikkalassa on alusmäärältään Euroopan vilkkaimmin liikennöity sisävesikanava. Uusien elinkeinoelämän kasvualojen vaatimukset koulutukselle ovat suurempia kuin ennen. Lahden seudulle tulisikin perustaa lisää omia yliopistotasoisia laitoksia. Korkeasti koulutettujen työllistymistä seudulla voidaan edistää siirtämällä huipputekniikan osaamista tutkimus- ja kehityslaitoksista. Yliopistoja korkeakoulututkinnon suorittaneiden kysyntä työmarkkinoilla tulee lisääntymään. Kaupunkiseudun menestystä edistää tehokas yhteistyö ja markkinointi. Yhteinen tiedonhankinta hyödyttää siihen osallistuvia yrityksiä. Alueen kilpailukyky riippuu siitä, miten onnistutaan lähi- ja etäverkottumisessa. Lahden kaupunkiseudulla on hyvät mahdollisuudet kehittää teollisuus- ja logistiikkatoimintoja. Tätä tukee Lahden kaupunkiseudun entisestään paraneva logistinen sijainti (oikorata, Lahti-Heinolamoottoritie, Vuosaaren satama) ja yhä kiinteämpi liittyminen Helsingin metropolialueeseen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää jatkossa toimivien liikenneyhteyksien kehittämiseen logistiikka-alueille. Kuva: Pohjolan kolmio (Lähde: Ratahallintokeskus) 9
Lahden kaupunkiseudun vahvuuksia ovat mm. monialaisuus ja lyhyet etäisyydet. Seudulla on monipuolista osaamista, mm. puu-, metalli- ja muovialoilla. Lahden osaamiskeskuksen 2001 profiloima DQEkriteeristö muotoilu, laatu, ympäristö ovat tulevaisuuden osaamisalueita. Erityisesti ympäristöosaaminen on seudun vahvuus (koulutus, yrityselämä ja ympäristö). Osaavaa työvoimaa voidaan houkutella kaupunkiseudulle laadukkailla, monipuolisilla ja vetovoimaisilla asuinmahdollisuuksilla. Lahden kaupunkiseudulla on tarjota monipuolisia vaihtoehtoja asumiselle. Suunnittelualueen luonnon ja maiseman erityispiirteitä ovat Salpausselät ja pitkittäisharjut, kuten Pulkkilanharju. Alue edustaa monipuolista suurjärviluontoa harju- ja moreenisaarineen sekä vesistöineen. Harjualueilla on Suomen merkittävin pohjavesivaranto. Salpausselän eteläpuolinen alue on viljelymaisemien hallitsemaa savikkoaluetta. Harjualueet ovat merkittäviä pohjavesialueita. Etelä-Hämeen lehtokeskuksen vaikutus näkyy kasvillisuuden rehevyydessä ja kasvilajiston vaateliaisuudessa. Kaupunkiseutu sijoittuu kolmeen maisemamaakuntaan, Eteläisen rantamaan, Hämeen viljely- ja järvimaan sekä Itäisen järvi-suomen alueelle. Salpausselkä muodostaa merkittävän maisemallisen, itä-länsi-suuntaisen rajan suunnittelualueen poikki. Kuva: Ote maisemaselvitysaineistosta, kartta 2/10, pienennös. (Lähde: Arkkitehtitoimisto Tapani Vuorinen. Maisemaselvitys Asikkalan, Hollolan, Lahden, Nastolan ja Orimattilan alueella v. 1992. 10
Alueella on runsaasti esihistoriallisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, mm. kivikautisia asuinpaikkoja. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on kolme: Porvoonjokilaakso Orimattilassa, Kastarin Hatsinan Kutajoen alue Hollolassa ja Kurhila Pukkilan alue Asikkalassa. Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä on alueella runsaasti. Osa kohteista on laajoja pelto-, metsä- ja rakennettujen alueiden muodostamia kulttuurimaisemakokonaisuuksia ja osa pienialaisempia kohteita, kuten kartanoympäristöjä. Osa kaupunkiseudun kylistä sijaitsee valtakunnallisesti ja seudullisesti arvokkailla maisema-alueilla ja kulttuuriympäristöissä, mikä asettaa vaatimuksia kylien kehittämisessä. Suunnittelualueen väestö kasvoi voimakkaasti viime sotien jälkeen. Tasaantunut kasvu on jatkunut viimeisten 20 vuoden aikana (5,4 %), suunnittelualueen väkiluku oli 177 077 vuonna 2002. Kappaleessa 5, kohdassa Mitoitus on kaavio suunnittelualueen väestönkehityksestä 1905-2003. Muuttovoitto on jatkossa yhä tärkeämpi tekijä väkiluvun kasvun suhteen, sillä syntyvyys pienenee väestön ikärakenteen vanhenemisen myötä. Lahti, Hollola ja Orimattila ovat saaneet viime vuosina muuttovoittoa, heikoin tilanne on ollut Heinolassa. Muuttoliikkeen johdosta nuorten aikuisten määrä Lahdessa on kasvanut. Seudulla ei ole ollut riittävästi työpaikkoja alueella koulutetuille, joten suuri osa alueella opiskelleista on joutunut muuttamaan työn perässä muualle. Asuinrakentamisen tarpeeseen Lahden kaupunkiseudulla on viime vuosikymmeninä vaikuttanut väestönkasvua enemmän asumisväljyyden kasvu. Kuva: Suunnittelualueen kuntien väestö 1950-2003, alueliitokset on esitetty pystyviivoin 11
Tulevaisuuden haasteita Kansainvälistyminen, globaalin markkinatalouden vahvistuminen ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ovat johtaneet alueiden ja kaupunkiseutujen välisen kilpailun kiristymiseen. Kaupunkiseudut joutuvat kilpailemaan menestyvistä yrityksistä ja verotuloja tuovista asukkaista. Alueellinen kehitys perustuu yhä enemmän yritysten ja kansalaisten yksityistaloudellisiin päätöksiin. Yritykset valitsevat sijaintinsa niin, että myyntitulot maksimoituvat ja tuotantokustannukset minimoituvat. Kansalaiset valitsevat asuinpaikkansa hyvinvoinnin edellytysten ja elinympäristön laatutekijöiden perusteella. Lahden, kuten muidenkin kaupunkiseutujen haasteita ovat lisäksi mm. väestön ikääntyminen, talouskasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito samanaikaisesti, menestysalojen kärkihankkeiden lisääminen seudulle sekä osaamisen, yrittäjyyden ja innovatiivisuuden edistäminen. Näillä tekijöillä on oma välillinen merkityksensä myös alueidenkäytön kannalta. Määrätietoisella seudullisella alueidenkäytön suunnittelulla voidaan yhteiskunnallisiin muutoksiin varautua ja luoda niiden pohjalta edellytyksiä tavoitteelliselle kehitykselle. Lahden kaupunkiseudun asema on yhä vahvempi. Lahti mielletään Helsingin metropolialueeseen (ks. OECD:n metropolikatsaus) kuuluvaksi kasvukeskukseksi, jolla on hyvä logistinen asema mm. oikoradan ja Vuosaaren sataman johdosta. Moottoritien rakentaminen välille Lahti-Heinola tuo Heinolan lähemmäksi Lahtea ja pääkaupunkiseutua. Etelä-Suomen maakuntien liittoutuma valmistelee yhteistä tulevaisuudenkuvaa Etelä-Suomen aluerakenteesta vuonna 2030. Tärkeiksi kehityskäytäviksi työssä on todettu mm. Turku-Forssa-Lahti-Kouvola- Saimaankaupunki yhteys ja Helsinki-Lahti-Heinola käytävä, jotka hyvien tie- ja ratayhteyksien vuoksi osaltaan mahdollistavat Helsingin metropolialueen kasvupaineiden tasaamisen. Päijänteen ympärille on retkeilyyn ja loma-asutukseen keskittynyt Järvi- Suomen vyöhyke. Päijät-Häme on logistiselta sijainniltaan erinomainen, monipuolinen vireiden kaupunkien ja kylien sekä luonnonarvojen alue. Lahden korkeakouluyhteisö ja tiedepuisto nivovat yhteen metropolialueen keskisen alueen osaamisen muotoilun, laadun ja ympäristön huippualueilla. Alueen kulttuuri-, vapaa-ajan ja kaupallinen tarjonta on korkeatasoinen ja laaja. Kuva: Lahden kaupunkiseudun sijainti Helsingin metropolialueella (Lähde: OECD:n Helsingin metropolikatsaus 2002) 12
Kuva: Etelä-Suomen toiminnallinen aluerakenne 2030 (Lähde: Etelä-Suomen maakuntien liittoutuma) Kaupunkiseudun menestys riippuu sen kilpailukyvystä, johon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. osaaminen, työvoimatarjonta, markkinoiden läheisyys, logistinen asema, innovatiivinen kulttuurielämä sekä viihtyisä, palveleva ja turvallinen ympäristö. Menestyäkseen kaupunkiseudun tulee olla omaleimainen. Kaupunkiseudun kehittämisen tulee lähteä alueen vahvuuksista, joita ovat mm. merkittävät liikuntapalvelut (Lahden urheilukeskus, Vierumäki, Pajulahti), yhä parantuneet kulttuuripalvelut (Sibeliustalo, Päijännetalo), upea luonto (Salpausselät, Päijänne, Vesijärvi, erämaa-alueet), hyvä logistinen sijainti, veturitoimialat (puu, megatroniikka, ympäristö, biotekniikka, muovi) sekä loma-asuminen. Lisäksi alueella on valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita ja kulttuuriympäristöjä, joista osa on pelto-, metsä- ja rakennettujen alueiden muodostamia kulttuurimaisemakokonaisuuksia ja osa pienialaisempia kohteita, kuten kartanoympäristöjä. Lahden vahvuutena on selkeä maakunnallinen keskuskaupunkiluonne. Lahden kaupunkiseudun palveluvarustus vastaa suurelta osin myös valtakunnanosakeskuksen tasoa. Valtakunnallisesti Lahti tunnetaan talviurheilukeskuksesta, maailmanmaineeseen nousseesta kaupunginorkesterista ja muotoilusta. Lahti on noussut merkittäväksi kongressikaupungiksi. Lahden yliopistokeskus ja ammattikorkeakoulu tiedon tuottamisympäristönä ja teknologiakeskustoiminta (Neopoli) tiedon kaupallistamisympäristönä luovat seudulle innovatiivista osaamisympäristöä. Lahden kaupunkiseudun asema pääkaupunkiseudun läheisyydessä luo mahdollisuudet kehittää alueellinen osaamistihentymä, jolla on toimivat kansalliset ja kansainväliset yhteydet. Yhteydet seudun yritysten osaamisverkostoon ovat välttämättömiä. Seuraavilla sivuilla oleville kartoille on kerätty osaamisen maankäytön kannalta keskeisiä tekijöitä ja tahoja. Osaamisen ja maankäytön suhdetta tulisi jatkossa tutkia tarkemmin. 13
Kuva: Osaamisen maankäyttö 14
Kuva: Osaamisen maankäytön kehitysaskeleita (Lähde: Luento Lahden tiedepuiston seminaarissa 31.1.2000, Tiedepuisto Lahden seudun kehittämisessä, Lauri Kuukasjärvi/Päijät- Hämeen osaamiskeskus, Markku Viitasalo) Kuva: Osaamisen suhde alueelliseen kehittämisjärjestelmään (Lähde: Luento Lahden tiedepuiston seminaarissa 31.1.2000, Tiedepuisto Lahden seudun kehittämisessä, Lauri Kuukasjärvi/Päijät-Hämeen osaamiskeskus, Markku Viitasalo) 15
Lahti tarjoaa maakunnalliset palvelut ja kaupunkikeskustan osaajien kohtaamispaikkana. Suurena haasteena on löytää kaupunkiseudun todelliset yhteiset strategiset linjaukset esimerkiksi asuntoalueiden ja työpaikka-alueiden käyttöönotosta ja markkinoinnista ja palvelujen tuottamisesta sekä alueiden suunnittelu- ja mitoitusperiaatteiden yhtenäisyydestä. Alueiden rakentamistavan ja tehokkuuden tulisi määräytyä niiden seudullisen aseman ja ympäristöllisten olosuhteiden perusteella kuntarajojen vaikuttamatta asiaan. Hallinnollisten muutosten ohessa yhteiskunnassa tapahtuu monia muutoksia, joiden vaikutuksia on kyettävä ennakoimaan ja varautumaan erilaisiin kehityspolkuihin. Ihmisten halu asua ja tehdä työtä ei ole yksin riippuvainen elinkeinoelämän muutoksista, mikäli ihmisten toimeentulo voidaan järjestää - ainakin osittain - asuinpaikasta riippumatta. Avainkysymyksiksi muodostuvat mm. työn tekemisen ja asumisen sisällön muutokset. Vetääkö hyvä ympäristö osaavia ihmisiä asumaan vai muuttavatko ihmiset työn perässä, on edelleen ajankohtainen kysymyspari. Tulevaisuudessa on varauduttava erilaisten ihmisten tarpeisiin, mutta mikä profiloi Lahden seutua? Asumisen, työn ja liikkumisen tulevaisuuteen vaikuttavat niin kansainväliset, yhteiskunnalliset kuin ympäristössäkin tapahtuvat muutokset. Rakenteellisten ja sosiaalisten muutosten ohella on pystyttävä myös esittämään arvioita elintapojen, arvojen ja kulttuurin piirissä odotettavissa olevista muutoksista. Ihmisten arvostusten muuttuessa ja yhteiskunnan moniarvoistuessa tulisi suunnitella erityyppisiä asuinalueita, joilla voitaisiin vastata ihmisten muuttuviin tarpeisiin asumisen suhteen. Väestön ikääntyminen ja muutokset asumistarpeissa asettavat uusia vaatimuksia elinympäristön kehittämiselle, asumisratkaisuille, palvelujen tarjonnalle, liikenneratkaisuille sekä vapaa-ajan ja työn yhteensovittamiselle. Asumisväljyyden ja väestön määrän kasvu jatkunee, mikä yhdessä omakotitaloihanteen säilymisen kanssa aiheuttaa yhdyskuntarakenteen hajautumispaineita. Tiiviin pientalorakentamisen kehittämiseen tulee kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota koko kaupunkiseudulla, jotta yhdyskuntataloudellisesti kallista yhdyskuntarakenteen hajautumista voitaisiin hidastaa. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen saattaa herättää paikallisesti voimakastakin vastustusta. Asuinalueiden palvelut voivat heiketä palvelujen keskittyessä. Liikkumisen lisääntyessä myös siitä aiheutuvat haitat lisääntyvät. 16
Yhteiskunnallisia megatrendejä Menestyäkseen kaupunkiseutujen on ymmärrettävä yhteiskunnallisia megatrendejä (ks. lähtötietoraportti, luku 6) ja niiden vaikutuksia toimintaympäristön muutoksiin, ennakoida muutoksia, rakentaa selkeitä ja rohkeita vaihtoehtoisia kehityskuvia, panostaa innovatiivisuuteen ja luovuuteen, tehdä omaa tulevaisuutta aktiivisesti sekä rakentaa taloudellinen menestys sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle. Kaupunkiseutujen kehitykseen vaikuttavia megatrendejä ovat mm. (Lähde: Rakennemallin tavoiteseminaarin alustus 22.5.2003, Sirkka Heinonen/VTT): - talouden globalisoituminen ja digitalisoituminen - tieto- ja viestintätekniikoiden kehitys ja yhdentyminen - väestön kasvu ja ikääntyminen - ympäristöongelmien kärjistyminen ja kasvun rajallisuus - kiihtyvä teknologian muutos - verkottuminen - liikkumisen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen - kaupungistuminen ja keskittyminen - yksilöllistyminen elämäntavoissa ja toimintatavoissa - sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen - median kasvava läsnäolo - kompleksisuuden lisääntyminen - murrosajattelu - EU:n syveneminen ja laajeneminen - lähialueiden kriisiytyvä kehitys (Venäjän taloudellis-poliittinen kehitys) - riskiajattelu ja terrorismin uhka - toimintojen desynkronisaatio (24 h avoin kaupunki, 24/7 kaupunkikonsepti) - eettisten ja ekologisten kysymysten esiin nosto (yhteiskunnallista vastuuta kantavien yritysten, toimijoiden painoarvo kasvaa) Tuotantoteollisuuden rooli suurimpana työllistäjänä on muuttumassa. Uusia työpaikkoja syntyy toisen asteen palvelutuotantoon, jota leimaa korkea teknologinen osaaminen ja tieto-orientoituneisuus. Nouseva ala on palvelutuotanto, erityisesti kauppa, tutkimus- ja kehitystoiminta kasvavat. Tietoorientoituneet palvelualat tarvitsevat monipuolista kaupunkiympäristöä kulttuuripalveluineen. Lahden keskustaa on mahdollisuus kehittää tietoorientoituneiden työpaikkojen maakunnallisena keskuksena. (Lähde: Rakennemallin seminaarin 3.3.2004 alustus, Dr. Franz Karl Pecher) Kansainvälinen matkailu tulee kasvamaan. Syitä tähän ovat mm. vapaa-ajan lisääntyminen, tulotason kasvu, matkailun esteiden poistuminen ja liikkumisen helpottuminen, väestön ikärakenne. Kuluttajien laatuvaatimukset kasvavat entisestään. Kasvavia matkailutuotteita ovat ns. aktiivilomat ja hyvinvointimatkailu. Lahden kaupunkiseutu tarjoaa hyvät puitteet matkailun kehittymiselle: puhdas luonto, ruuhkattomuus, kulttuuritarjonta ja seudun vetovoimaiset matkailukohteet (mm. Sibeliustalo). (Lähde: Launeen vapaa-ajankeskuksen ideaseminaari 5.6.2004, Tom Ylkänen/Matkailun edistämiskeskus) 17
2. Suunnittelun vaiheet Suunnittelun käynnistäminen ja lähtökohtien sekä tavoitteiden määrittely Suunnittelu aloitettiin tammikuussa 2003 ohjelmoinnilla ja lähtötietojen keräämisellä. Maaliskuussa 2003 käsiteltiin aluetta koskevia muutospaineita ja -rajoitteita. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma laadittiin 20.3.2003 ja tarkistettiin 10.2.2004. Varsinaisen rakennemallin suunnittelu aloitettiin tammikuussa 2004. Rakennemallin sisältöä käsiteltiin 3.3.2004 pidetyssä seminaarissa. Rakennemalli oli esillä seutuhallituksen ja maakuntahallituksen yhteisseminaarissa 17.11.2003 ja ympäristöministeriössä 5.12.2003 järjestetyssä työneuvottelussa rakennemallityön ja maakuntakaavatyön yhteensovittamisesta. Kaupunkiseudun kuntien kuntakierros toteutettiin yhteistyössä rakennemallin kanssa maalis-huhtikuussa 2004. Rakennemalliehdotus valmistui 16.6.2004. Kuntia haastateltiin huhtikuussa 2003 kuntien kehittämisstrategioiden ja seudullisten profiilien määrittämiseksi. Toukokuussa 2003 pidettiin tavoiteseminaari Nastolan Pajulahdessa, johon kutsuttiin tärkeimmät viranomaistahot ja yhteisöt sekä kuntien keskeiset päättäjät. Tavoitteet asetettiin nähtäville 25.6.-12.8.2003 ja niistä pyydettiin lausuntoja kesällä 2003, jonka jälkeen kunnat ja seutuhallitus hyväksyivät tavoitteet. Lähtötietoraportti laadittiin touko-syyskuussa 2003. Liikenteellisten lähtökohtien raportti laadittiin elosyyskuussa 2003. Vaihtoehtojen laadinta Rakennemallin vaihtoehdot laadittiin tavoiteasettelun pohjalta. Vaihtoehtoja ja niiden vaikutusten arviointia käsiteltiin kuudessa kokouksessa toukojoulukuussa 2003. Vaihtoehtoraportti (10.12.2003) ja liikenteellinen vertailu (29.10.2003) laadittiin. Saksan Baijeriin järjestettiin opintomatka 24.- 28.9.2003, josta laadittiin matkaraportti. Rakennemallin suunnittelu Kuva: Rakennemallin 2040 laatimisprosessi Rakennemallin käsittely ja hyödyntäminen Rakennemalli asetetaan julkisesti nähtäville kuulemista varten ja siitä pyydetään lausunnot. Rakennemallia ei käsitellä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena kaavana. Sen sijaan se antaa pohjaa maakuntakaavan ja kuntien yleiskaavojen laadinnalle. Seutuvaltuusto hyväksyy rakennemallin kuntia kuultuaan. Seutuhallinnon ulkopuolella oleva Heinola päättää osaltaan itsenäisesti. Rakennemallityön tuloksia käytetään hyväksi jo vireillä olevassa maakuntakaavatyössä. Maakuntakaavan valmisteluaineisto asetetaan samanaikaisesti rakennemallin kanssa nähtäville ja siitä pyydetään lausunnot loppukesällä 2004. Maakuntakaavan hyväksyy maakuntavaltuusto vuoden 2005 aikana. 18
3. Tavoitteet Rakennemallityön tavoiteseminaari pidettiin 22.5.2003. Seminaariin osallistui laaja joukko mm. kaupunkiseudun kuntien, maakuntaliiton sekä valtion viranomaisten edustajia. Seminaarissa kuultiin tavoitteisiin liittyviä alustuksia sekä työskenneltiin tavoitteiden määrittämiseksi. Muistio seminaarista on laadittu erikseen. Seminaarin tulosten pohjalta määriteltiin kaupunkiseudun rakennemallityön tavoitteet. Tavoiteasettelu perustuu seminaarissa esiteltyyn jäsennöintiin: 1. Kaupunkiseudun alueidenkäytön kehittämisen pääperiaatteet 2. Suunnittelun tavoitteet kestävän kehityksen ulottuvuuksien mukaisesti Tavoiteasettelun perustana ovat lisäksi laaditut lähtötietoselvitykset, joiden keskeiset tulokset on koottu erilliseen lähtötietoraporttiin sekä valtakunnalliset, maakunnalliset ja kuntatason tavoitteet, jotka osaltaan ohjaavat työtä. Tavoitteisto ei pyri olemaan kattava lista rakennemallityössä huomioon otettavista asioista. Tavoitteisto osoittaa ne tärkeimmiksi nähdyt suunnittelun painopisteet, joiden tulee juuri tässä työssä korostua. Tavoitteet on hyväksytty seutuhallinnossa ja kunnissa. Kaupunkiseudun alueidenkäytön kehittämisen pääperiaatteet Varaudutaan kaupunkiseudun kasvuun - Määritellään selkeä näkemys maankäytön rakenteesta ja kehityslinjoista sekä uusista alueista ja täydennysrakentamisesta - Esitetään asuin-, työpaikka- ja palvelualueiden sijoittuminen kaupunkiseudulle vetovoimaisesti ja taloudellisesti, jotta voidaan vastata todennäköiseen muuttovirtaan (0,5 3 % vuotuinen asukasluvun kasvu) - selvittämällä samalla eri vaihtoehdoin optimaalinen kasvu - sekä asumisväljyyden lisääntymisen ja kasvavien laatuvaatimusten mukaisiin tarpeisiin - Yhdistetään seudun ja kuntien vahvuudet ja vetovoimatekijät kokonaisuudeksi päämääränä kestävä kehitys ja hyvä ympäristö - Pidetään tavoitteena yksituumaisuutta ja sitoutuneisuutta rakentamisen piiriin otettavien alueiden aikataulutuksesta, järjestyksestä ja painopisteistä Tähdätään ehjään ja toimivaan kaupunkirakenteeseen - Arvioidaan kaupunkirakenteen toimivuutta seuraavin kriteerein: - alueet, jotka toimivat kävelyn ja kevyen liikenteen ehdoin (ydinkeskustat, asuinalueiden lähipiirit) - alueet, jotka toimivat joukkoliikenteen varassa (kaupunkimaiset taajamat) - alueet, jota toimivat autoliikenteen varassa (kylä-, ranta- ja haja-asutus, erillään olevat palvelut ja työpaikka-alueet) - Etsitään ratkaisut alueellisille suunnittelutarpeille: - taajamatoimintojen alueet (keskustat, asuminen, elinkeinot) - palvelut - kylät ja rantarakentaminen - liikennejärjestelmät ja kuntatekniikka - virkistysalueet ja reitistöt - suojelu ja kulttuurihistoria - Luodaan kaupunkiseudulle edellytyksiä kehittyä vetovoimaiseksi kokonaisuudeksi, huomioiden viimeaikaiset merkittävät hankkeet ja Lahden seudun hyvä logistinen asema (Vuosaari, oikorata, moottoritie, pääkaupunkiseudun paine, kuuluminen metropolialueeseen) - Hyödynnetään ja kehitetään yhteisiä vahvuuksia (luonto, liikunta, muotoilu, puurakentaminen, kulttuuri) Korostetaan yhteistyötä - Työskennellään mahdollisuuksien mukaan kuntarajat unohtaen - Sitoudutaan itse ja sitoutetaan muut keskeisiin rakennemallin periaatteisiin - Selkeytetään kaupunkiseudun kuntien välistä työnjakoa ja rooleja - Luodaan maankäytöllisin ratkaisuin osaltaan pohjaa seudulliselle yhteistyölle ja seutuyhteisölle sekä suuntaviivojen muodostamiselle asumisen ja elinkeinorakenteen kehittymisessä muuttuvissakin olosuhteissa - Etsitään yhteisiä ratkaisuja raja-alueiden maankäytöstä - Parannetaan omalta osalta seudullisen palveluyhteistyön kehittämisen edellytyksiä 19
Suunnittelun tavoitteet kestävän kehityksen ulottuvuuksien mukaisesti Ekologiset tavoitteet - Luontoarvot voimavarana ja kaupunkiseudun vetovoimatekijänä mm. matkailussa - Yhtenäisten ja luontoarvoiltaan arvokkaiden alueiden tunnistaminen ja turvaaminen - Tiiviin yhdyskuntarakenteen luominen, joka säästää luontoalueita, vähentää liikkumistarvetta ja vähentää henkilöautoriippuvuutta. - Pohjavesien suojelu toimintojen sijoittelun keinoin - Energia-, vesi- ja jätehuollon kehittäminen ekologisesti kestävällä tavalla - Liikenneverkoston sijoittaminen niin, että se mukautuu kokonaisympäristöön eikä riko arvokkaita luonnonarvoja - Rantarakentamisen ja rantojen käytön sopeuttaminen rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. Taloudelliset tavoitteet - Olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntäminen (tiestö, kunnallistekniikka, palvelut) täydentämällä ja tiivistämällä nykyistä yhdyskuntarakennetta - Taajamien eheyttäminen osoittamalla uutta maankäyttöä nykyisille rakennetuille alueille (palvelujen turvaaminen) mutta arvokkaat luonnon-alueet sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet säilyttäen - Alkutuotannon toimintaedellytysten ottaminen huomioon säilyttämällä mahdollisimman laajasti hyvälaatuiset metsä- ja peltoalueet - Yhdyskuntarakenteen kehittäminen joukkoliikenteen järjestämismahdollisuuksien varaan ja irrallaan olevien asuin-, työpaikka- ja palvelualueiden välittäminen - Kaupan yksiköiden sijoittaminen niin, että kaupunki-/kuntakeskustat ja aluekeskukset säilyvät elinvoimaisina - Työpaikkavarausten sijoittaminen seudulle yhdyskuntarakenteen kannalta optimaalisesti kuntarajat unohtaen; elinkeinoelämän lähtökohtiin ja ehtoihin perustuvat riittävät ja toiminnalle soveltuvat varaukset teollisuudelle, varastoinnille, pienyrityksille, toimistotyöpaikoille ja kaupalle - Nykyisten työpaikka-alueiden olemassaolon turvaaminen ja kehittäminen Sosiaaliset tavoitteet - Monipuolisten asuinalueiden riittävä varaaminen erilaisia tarpeita, elämäntapoja, rakentamistapoja ja talotyyppejä varten - Peruspalvelujen (ala-aste, päivähoito, neuvola, lähikauppa, joukkoliikenne) toimintaedellytysten turvaaminen kaikilla taajamatyyppisillä asuinalueilla - Varautuminen alueen palvelurakenteessa kasvavan asukasmäärän tarpeisiin - Laajojen virkistysalueiden riittävä varaaminen ja säilyttäminen eheänä ja niille yhteyksien turvaaminen katkeamattomien virkistysreittien välityksellä - Uusien alueiden luonteva tukeutuminen joukkoliikenteen palveluverkkoon ja joukkoliikenteen palvelutason parantaminen Kulttuuriset tavoitteet - Kaupunkiseudun kehittäminen elämyksellisenä, erilaisia alueellisia vahvuuksia sisältävänä kokonaisuutena - Historiallisesti, kulttuurihistoriallisesti, arkkitehtonisesti ja kansallisperinnön kannalta arvokkaiden alueiden ottaminen huomioon - Seudullisesti tyypillisimpien maisemien ja maisematyyppien sekä rakennusperinnön kerroksellisuuden ja alueellisen monimuotoisuuden säilyttäminen - Suunnittelun avoimuus ja seutuajattelun sisäistäminen - Kyläalueiden tukeminen ja vuorovaikutuksen kehittäminen kaupunkimaisempien yhteisöjen kanssa - Kaupunkiseudun suuntautuminen kansallisesti ja kansainvälisesti alueen vahvoilla osaamisalueilla - Lahden kaupunkikeskustan kehittäminen koko seudun käyntikorttina jota täydentävät muiden kuntien keskukset 20
4. Vaihtoehdot Rakennemallin vaihtoehtojen avulla pyrittiin tutkimaan ennakkoluulottomasti kaupunkiseudun kasvuun varautumisen mahdollisuuksia. Vaihtoehdot ovat yksinkertaistettuja malleja siitä, miten kaupunkiseudun kasvu on mahdollista suunnata (mitä, minne ja kuinka paljon). Oletus kasvusta perustuu asumisväljyyden kasvuun ja alueen muuttovoittoon, jota tukevat mm. merkittävät liikennehankkeet (oikorata, Lahti-Heinola-moottoritie). Vaihtoehdoissa esitettyjen uusien asuinalueiden mitoitus perustuu n. 13-17 k-m 2 asumisväljyyden kasvuun kunnasta riippuen (tavoitteena kunnasta riippuen 50-55 k-m 2 asumisväljyys v. 2040) ja asukasmäärän arviolta 0,5-1 %:n vuosittaiseen kasvuun kaupunkiseudulla seuraavan 40 vuoden aikana (37 900-83 600 asukasta). Eri vaihtoehtojen perustana on käytetty erilaisia alue- ja yhdyskuntarakenteen suunnitteluperiaatteita ja -malleja. Vaihtoehdossa 1 Tiiviste kasvu on osoitettu nykyisen yhdyskuntarakenteen sisälle ja sen välittömään läheisyyteen. Vaihtoehdossa 2 Kehityskäytävät kasvu on ohjattu valtakunnallisten kehityskäytävien (junarata, valtatiet 4 ja 12) läheisyyteen. Vaihtoehdossa 3 Mansikka- ja markkinapaikat kasvu on osoitettu kaupunkiseudun ympäristöltään ja sijainniltaan vetovoimaisimmille alueille. Keskustojen kehittäminen on mahdollista kaikissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa 1 Tiiviste keskustoja on ehdotettu kehitettäviksi ja tiivistettäviksi muita vaihtoehtoja tehokkaammin. Vastaavasti kyläalueiden ja haja-asutusalueiden kehittäminen on mahdollista kaikissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa 3 Mansikka- ja markkinapaikat kyläalueita on ehdotettu kehitettäviksi muita vaihtoehtoja tehokkaammin. Erilaisten vaihtoehtojen avulla on pyritty synnyttämään keskustelua kaupunkiseudun rakenteen kehittämisen mahdollisuuksista ja reunaehdoista, siitä millaista muutosta halutaan ja mitä halutaan säilyttää. Vaikutusten arvioinnilla tutkittiin työn tavoitteiden toteutumista (Ehdotus tavoitteiksi 19.6.2003, Lahden kaupunkiseudun yhdyskuntasuunnittelun työryhmä) eri vaihtoehdoissa. Vaikutusten arviointi laadittiin seudullisesti merkittäviin kysymyksiin painottuen. Tämän lisäksi vaihtoehtojen merkitystä arvioitiin kuntien näkökulmasta. Kuva: Periaatemallit vaihtoehdoista 1 Tiiviste, 2 Kehityskäytävät ja 3 Mansikka- ja markkinapaikat 21
Vaihtoehtojen kuvaukset Vaihtoehto 1 Tiiviste Kaupunkiseudun kasvu keskittyy Lahden läheisyyteen. Nykyistä rakennettua ympäristöä hyödynnetään tehostamalla ja tiivistämällä maankäyttöä erityisesti kaupunki- ja kuntakeskuksissa. Muut uudet asuin- ja työpaikka-alueet sijaitsevat taajamien välittömässä läheisyydessä. Uudet asuinalueet toteutuvat pääosin tehokkaina pien- ja kerrostaloalueina. Asuin- ja työpaikkaalueet sekä palvelut muodostavat yhdessä tiiviin kompaktin rakenteen, jolloin liikkumistarpeita on voitu minimoida. Olevat verkostot hyödynnetään tehokkaasti. Uudet asuin- ja työpaikka-alueet sijaitsevat pääliikenneverkon läheisyydessä. Vaihtoehto 2 Kehityskäytävät Asukasmäärän kasvu ja elinkeinoelämän vilkastuminen sekä Lahden kaupunkiseudun kiinteämpi liittyminen Helsingin metropolialueeseen (mm. oikoradan rakentamisen myötä) ja muihin kasvukeskuksiin luovat kasvupaineita kaupunkiseudun niille alueille, joilta on hyvät yhteydet pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Kehityskäytävät (Helsinki-Lahti-Heinola ja Tampere/Hämeenlinna-Lahti-Kouvola) toimivat Lahden kaupunkiseudun kasvun runkona. Kasvu keskittyy moottoritien (valtatie 4), valtatien 12 ja junaradan läheisyyteen. Vaihtoehto 3 Mansikka- ja markkinapaikat Uusien maankäyttöalueiden sijoittamisessa on erityisesti otettu huomioon alueelliset ominaispiirteet ja vahvuudet, joiden perusteella kasvua on ohjattu. Asuinalueet toteutuvat pääosin korkealuokkaisina pientaloalueina. Osa asuinrakentamisesta sijoittuu ympäristöltään vetovoimaisille kyläalueille ja hajaasutusalueille. Asukkaat arvostavat asuinalueiden ympäristöllisiä vetovoimatekijöitä, joita ovat vesistöt, virkistysmahdollisuudet, kulttuurimaisemat ja luonnonsuojelualueet. Yritykset pyrkivät sijoittumaan hyvien liikenneyhteyksien varrelle, näkyville paikoille. Erityisesti valtateiden 4 ja 12 liittymäalueet hyödynnetään työpaikka- ja palvelurakentamisen kasvualueina. 22
Vaihtoehtojen arvioinnin yhteenveto Liikenteelliset kriteerit puoltavat kaikilta osin vaihtoehtoa 1 Tiiviste. Kappaleessa 5 Rakennemallin kuvaus on sivulla 40 taulukko, jossa on esitetty yhteenveto vaihtoehtojen ja rakennemallin liikenteellisestä arvioinnista. Vaihtoehto 1 Tiiviste Kuntakeskukset tiivistyvät ja rakentaminen keskittyy olevan rakenteen yhteyteen. Ratkaisu tukee keskusta-alueiden palvelutason turvaamista. Vaihtoehto on kuntataloudellisesti edullisin verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Taajama-alueet ja maaseutualueet erottuvat selvästi toisistaan. Elinkeinoelämällä on hyvät edellytykset kehittyä keskusta-alueilla ja niiden tuntumassa. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen muuttaa nykyisiä taajama-alueita entistä rakennetummiksi, mikä saattaa aiheuttaa vastustusta nykyisissä asukkaissa. Viheralueiden määrä voi vähetä tiivistämisen myötä. Laajat yhtenäiset luonnonalueet säilyvät eheinä uuden rakentamisen keskittyessä olemassa oleviin taajamiin ja niiden yhteyteen. Rakentamisen keskittäminen nykyisille taajamaalueille ja niiden yhteyteen muuttaa ympäristön ilmettä nykyistä rakennetummaksi. Taajama-alueilla ja niiden lähiympäristössä rakentamattomat alueet vähenevät ja jo rakennettuja alueita tiivistetään. Paikoin rakennettujen alueiden luonne saattaa muuttua, jos esim. vanhoja teollisuusalueita muutetaan asuinalueiksi. Kulttuurimaisema- ja luonnonalueet taajamien ulkopuolella säilyvät pääosin nykyisellään. Vaihtoehto 2 Kehityskäytävät Yhdyskuntarakenne kehittyy päätieverkkoon tukeutuen, mutta hajautuu nykyistä selvästi laajemmalle alueelle. Keskusta-alueiden palvelutaso voidaan turvata, mutta mm. kaupan suuryksiköt sijoittunevat irralleen muusta yhdyskuntarakenteesta. Elinkeinoelämällä on hyvät edellytykset kehittyä päätieverkon (erityisesti liittymien tuntumassa) ja radan lähialueilla. Uusia työpaikka- ja palvelualueita on osoitettu muita vaihtoehtoja enemmän. Radan varsi välillä Hollola-Lahti-Nastola kehittyy voimakkaasti työpaikka- ja palvelualueena. Väyläkäytävien ympäristön luonne muuttuu nykyistä rakennetummaksi. Väyläkäytäviin liittyvät taajamat laajenevat nykyisellään rakentamattomille lähialueilleen. Väyläympäristöt jaksottuvat uudella tavalla, syntyy uusia maamerkkejä ja paikkoja, joilla on oma identiteettinsä, ja taajamien portit siirtyvät kauemmas nykyisistä keskuksista. Syntyy uusia rakennettuja alueita, jotka sijaitsevat irrallaan nykyisistä rakentamisen vyöhykkeistä. Kulttuurimaisema- ja luonnonalueet väyläkäytävien ulkopuolella säilyvät pääosin nykyisellään. Vaihtoehto 3 Mansikka- ja markkinapaikat Yhdyskuntarakenne hajautuu voimakkaasti. Useat uudet alueet sijaitsevat etäällä palveluista. Toisaalta asuinrakentaminen keskittyy ympäristöltään vetovoimaisimmille alueille. Kyläalueet kehittyvät, mikä tukee kylien palvelujen turvaamista. Elinkeinoelämällä on hyvät edellytykset kehittyä päätieverkon lähialueilla, erityisesti liittymien tuntumassa. Ranta-alueita rakennetaan tässä vaihtoehdossa tehokkaimmin. Vaihtoehdon hajauttava rakenne on eniten ympäristökuormitusta lisäävä. Ympäristöltään vetovoimaisille alueille rakentaminen muuttaa kulttuuriympäristökokonaisuuksien ja kyläkeskusten luonnetta, ja hajarakentaminen saattaa myös pirstoa yhtenäisiä metsäalueita. Taajamien lievealueilla rakentaminen muuttaa ympäristöä luonteeltaan nykyistä rakennetummaksi ja vapaa-alueet vähenevät. Liikenteellisesti vetovoimaisille alueille syntyy uusia rakentamisen vyöhykkeitä, jotka jaksottavat väyläympäristöjä. Rakentaminen rantaalueille muuttaa nykyisellään rakentamattomien ranta-alueiden luonnetta nykyisten taajamien lähialueilla. Nykyisten kuntakeskusten alueilla ei tapahdu merkittäviä muutoksia. 23
5. Rakennemallin kuvaus Rakennemallin keskeinen sisältö Tärkeimpänä tuloksena rakennemallityöstä on yhteisen näkemyksen löytyminen Lahden kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen pitkän tähtäyksen päälinjoista. Heinolan mukanaolo vahvistaa Helsinki Lahti Heinola kasvukäytävän roolia Etelä-Suomen aluerakenteessa. Itä-länsiyhteydet ovat toinen merkittävä kehityssuunta. Lahden seudun kansainvälistä ja valtakunnallista asemaa on voitu vahvistaa hyödyntämällä alueen logistista sijaintia yritysten sijoittumisalueena sekä korostamalla alueen vetovoimatekijöitä ja niiden merkitystä monimuotoisen ja viihtyisän elinympäristön kehittymiseksi. Kaupunkiseutu tarjoaa tasokkaan ympäristön osana Helsingin metropolialuetta ja kiinnostavan kohteen päivämatkan päässä Pietarista. Yhdyskuntarakennetta eheytetään Nykyisen kaupunkirakenteen tiivistäminen ja täydentäminen on rakennemalliratkaisun kantava periaate. Uutta yhdyskuntarakennetta on osoitettu sinne, missä voidaan luoda edellytyksiä nykyisten palvelujen hyödyntämiselle tai uusien syntymiselle. Ratkaisu tukee kävely- ja joukkoliikennekaupunkiajattelua. Eheyttämisperiaate ulottuu koko nykyisen infrastruktuurin alueelle kaupunkikeskuksista kyläkeskuksiin. Tämä antaa mahdollisuuden tarjota monipuolista asuinympäristöä koko kaupunkiseudulta, samalla yhdyskuntarakennetta hajottamatta. Rakennemalli laadittiin vaihtoehtotarkastelun ja alustavasta rakennemalliluonnoksesta (seminaari 3.3.2004) saadun palautteen perusteella. Rakennemallissa päädyttiin yhdistelmään, joka parhaiten täyttää suunnittelulle asetetut tavoitteet: - rakenteen tehokkuus ja taloudellisuus, olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntäminen, lyhyet etäisyydet (vaihtoehto Tiiviste, yhdyskuntarakenne ja asuminen) - kuljetus- ja liikennekäytävien sekä toiminnallisten solmukohtien hyödyntäminen (vaihtoehto Kehityskäytävät, elinkeinoelämä, logistiikka) - vetovoimatekijöiden hyödyntäminen, maaseudun palvelujen turvaaminen, asumisen monimuotoisuus (vaihtoehto Mansikka- ja markkinapaikat, asuminen ja työpaikat). Kaupunki- ja kuntakeskuksissa etsitään keinoja tiivistää ja täydentää yhdyskuntarakennetta. Keskukset on osoitettu täydentyvän maankäytön alueiksi. Keskustapalvelujen elinvoimaisuutta on tuettu ja nykyistä rakennetta kehitetty mahdollisimman taloudellisesti rakennettua infrastruktuuria hyödyntäen. Keskusta-alueiden identiteettiä voimistetaan, taajamien ja ympäröivän maaseudun rajoja ja rooleja on selkeytetty. Logistista asemaa hyödynnetään Kaupunkiseudun logistinen asema Etelä-Suomen aluerakenteessa ja osana Suomen keskeisimpiä kansainvälisiä kuljetuskäytäviä antaa perusteita ja mahdollisuuksia osoittaa suunnittelualueelle erilaisia ja monimuotoisia toimitila- ja palvelualueita, jotka perustuvat yhä paraneviin liikenneyhteyksiin. Rakennemallissa on nostettu kehittämisalueiksi myös nykyisestä yhdyskuntarakenteesta erillään olevia, mutta liikenteellisiin solmukohtiin sijoittuvia kohteita. Näitä alueita ei ole tarkoitettu perinteiseksi taajamaalueiksi palveluineen vaan ne ovat pääpainoisesti tavaravirtoja käsitteleviä erillisalueita. Seudun liikenteellistä sijaintia ja kehittyvien liikenneyhteyksien tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnetty erityisesti elinkeinoelämän ja työpaikkarakentamisen tarpeisiin. Valtateiden 4 ja 12 liittymäalueiden tuntumaan on osoitettu uusia tuotanto- ja logistiikka-alueita. Oikoradan ja muun rataverkon tarjoamat uudet maankäyttömahdollisuudet on pyritty hyödyntämään yritysten sijoittumispaikkoina. Seudun osaamiskeskittymiä ja niiden toimintaedellytyksiä on pyritty vahvistamaan varautumalla alueiden tulevaisuuden tarpeisiin ja muutoskehitykseen sekä luomalla uusia monipuolisia asumismahdollisuuksia seudulle. 24