Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 1 (41) Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen strategia: Yhteistyössä tekniikasta hyvinvointia TIIVISTELMÄ Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä on tehtäväksiantonsa mukaisesti laatinut väliraportikseen teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen strategian Yhteistyössä tekniikasta hyvinvointia. Strategia sisältää nykytilan ja toimintaympäristön analyysin, yhteisen vision 2020 suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta, toive- ja uhkaskenaarion sekä suunnitelman strategisista tavoitteista ja toimenpiteistä vision toteuttamiseksi. Suomalainen innovaatioympäristö halutaan nostaa laaja-alaisella innovaatiopolitiikalla maailman parhaaksi. Edellytyksenä on erittäin korkealaatuinen teknillinen korkeakoulutus ja tutkimus. Yhteistyöryhmä ehdottaa, että teknillisen korkeakoulutuksen ja perustutkimuksen rahoitusta nostetaan vastaamaan alan merkitystä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnille sekä roolia Suomen kansallisessa strategiassa. Tavoitteeksi on asetettava, että vuoteen 2015 mennessä alan julkinen rahoitus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelijaa kohden on kaksinkertainen vuoteen 2007 verrattuna. Resurssien kaksinkertaistaminen saadaan aikaan erilaisten toimenpiteiden kokonaisuutena, jossa erityisen keskeisiä ovat budjettirahoituksen lisääminen, resurssien tehokkaampi käyttö profiloitumalla ja tiivistämällä yhteistyötä innovaatiojärjestelmän toimijoiden kanssa, aloituspaikkamäärien vähentäminen sekä rahoituspohjan laajentaminen. Rahoitusjärjestelmän on otettava huomioon nykyistä paremmin tekniikan alan tutkimuksen laiteintensiivisyys. Opetushenkilökunnan määrää on lisättävä siten, että opettaja-opiskelijasuhde on 1:10. Aloituspaikkoja ehdotetaan DI-koulutukseen 3 500 ja insinöörikoulutukseen nuorisoasteella 7 000. Läpäisyaste on nostettava vuoteen 2012 mennessä 65 %:iin ja vuoteen 2020 mennessä 75 % tinkimättä osaamisvaatimuksista. Tekniikan yksiköiden on profiloiduttava opetuksessa, tutkimuksessa ja yhteiskunnallisissa palvelutehtävissä. Yksiköiden ja toimipisteiden määrää on vähennettävä. Yhteistyöryhmän näkemyksen mukaan tekniikan yksiköt ovat yliopistoja (noin 5), ammattikorkeakouluja (noin 12) sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteenliittymiä. Tällöin tutkinnonanto-oikeuksia insinööri AMK -tutkintoon on noin 15 ja DItutkintoon 5 7. Yksiköistä on luotava jatkuvasti päivitettävä kansallinen profiilikartta. Rakenteellista kehittämistä tehtäessä tulee huolehtia, että työelämän tarpeet huomioidaan. Yhteistyöryhmä on tehnyt esityksen rakenteellisen kehittämisen kriteereistä. Kriteeristöä on edelleen kehitettävä hyödynnettäväksi tulosohjauksessa. Yhteistyöryhmän näkemyksen mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulosohjauksen on painotettava huomattavasti enemmän laadullisia tekijöitä nykyisten aloitus- ja tutkintomäärien sijaan. Opetuksen ja tutkimuksen laatu sekä valmistuneiden määrällinen
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 2 (41) ja laadullinen työllistyminen on nostettava tärkeiksi tulosohjauksen kriteereiksi. Noin 40 % kriteereistä on oltava jatkossa laadullisia. Opetuksen ja tutkimuksen laatu on avainasemassa suomalaisen innovaatiojärjestelmän kilpailukyvyn varmistamisessa. Yhteistyöryhmä pitää tärkeänä, että tekniikan alan opetuksen ja työssäoppimisen arvioinnin kehittämistyö käynnistetään. Valtakunnallisesti ja korkeakoulukohtaisesti on määriteltävä insinööri- ja DIkoulutuksen sisällölliset ja laadulliset oppimistavoitteet. Lisäksi on laadittava menetelmät opetuksen sisällöllisen ja pedagogisen laadun arviointiin. Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kehitys edellyttää poikkitieteellistä teknologian hyödyntämistä ja kehittämistä. Teknillisessä korkeakoulutuksessa on käynnistettävä kestävän kehityksen toimenpideohjelma. Poikki- ja monitieteisyyttä alan opetuksessa ja tutkimuksessa on lisättävä. Esi- ja perusopetusta ja oppimateriaaleja on kehitettävä edistämään luovaa ja ilmiöpohjaista matemaattisluonnontieteellistä opetusta nostaen esiin teknologian yhteyksiä hyvinvointiin. Täydennyskoulutuksen kehittäminen on avainasemassa vastatessa nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin. Korkeakoulujen on keskityttävä täydennyskoulutukseen, jota sen peruskoulutus ja tutkimus tukevat. Mahdollisuuksia maksullisen tutkintotavoitteisen koulutuksen tarjoamiseen on laajennettava huolehtien samalla, että jokainen suomalainen voi varallisuuteen katsomatta hankkia korkeakoulututkinnon. Maksullisia maisteriohjelmia on voitava tarjota täydennyskoulutuksena ja ne on tehtävä yksilöille ja yrityksille laajasti verovähennyskelpoiseksi. Teknillisen korkeakoulutuksen erityinen vahvuus on tiivis elinkeinoelämäyhteys. Yhteistyön vaikuttavuutta on edelleen parannettava. Systemaattisempi hyödyntäminen edellyttää myös yhteistyön parempaa dokumentointia. Yhteistyötä muiden innovaatiojärjestelmän toimijoiden kanssa on lisättävä. Korkeakouluja on kannustettava muun muassa tulosohjauksen keinoin voimakkaaseen tavoitteelliseen kansainvälistymiseen sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Duaalimalli on määriteltävä koulutussisältöjen, eikä organisaatiorakenteiden kautta. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on oltava halutessaan mahdollisuus myös hallinnolliseen yhdistymiseen. Tohtorintutkinto on ylin teorialähtöisen koulutuspolun tutkinto ja sitä tulee olla tarjolla vain yliopistoissa sekä mahdollisesti muodostuvissa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen strategisissa liittoumissa. Yliopistot päättävät itse jatko-opiskelijoidensa rekrytointikriteereistä.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 3 (41) TEKNILLISEN KORKEAKOULUTUKSEN KANSALLISEN YHTEISTYÖRYHMÄN KOKOONPANO Yhteistyöryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jukka Mäkelä. Yksikönjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki Tekniikan Akateemisten Liitto TEKistä vastaa yhteistyöryhmän työn suunnittelusta ja toimii yhteistyöryhmän jäsenenä. Lisäksi yhteistyöryhmän jäseniä ovat asiantuntija Marita Aho Elinkeinoelämän keskusliitosta, vararehtori Kalevi Ekman Teknillisestä korkeakoulusta, johtaja Riikka Heikinheimo TEKESistä, teollisuusneuvos Antti Joensuu työ- ja elinkeinoministeriöstä, projektipäällikkö Jari Jokinen opetusministeriöstä, opettajakoulutusjohtaja Maarit Jääskeläinen Tampereen ammatillisesta opettajakorkeakoulusta, ryhmäpäällikkö Mervi Karikorpi Teknologiateollisuudesta, tekniikan ylioppilas Tommi Kemppainen Teknillisestä korkeakoulusta, yksikönjohtaja Risto Kimari Oulun seudun ammattikorkeakoulusta, vararehtori Markku Kivikoski Tampereen teknillisestä yliopistosta, varadekaani Timo Knuutila Turun yliopistosta, rehtori Markku Lahtinen Tampereen ammattikorkeakoulusta, tieteellinen johtaja Jorma Lammasniemi VTT:sta, yksikönjohtaja Kari Lehtomäki Savonia-ammattikorkeakoulusta, dekaani Kauko Leiviskä Oulun yliopistosta, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen yksikön johtaja Susan Linko Suomen Akatemiasta, vararehtori Matti Lähdeniemi Satakunnan ammattikorkeakoulusta, vararehtori Olli Mertanen Turun ammattikorkeakoulusta, rehtori Anneli Pirttilä Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta, vararehtori Ilkka Pöyhönen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, yksikönjohtaja Hannu Saarikangas Uudesta Insinööriliitosta, vararehtori Henrik Saxen Åbo Akademista, insinööriopiskelija Mikko Torvela Oulun seudun ammattikorkeakoulusta, rehtori Pertti Törmälä EVTEK-ammattikorkeakoulusta, dekaani Ilkka Virtanen Vaasan yliopistosta ja projektipäällikkö Anu Yanar Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuki yksiköstä. Opetusministeriössä yhteistyöryhmän yhteyshenkilöinä toimivat ylitarkastaja Tarmo Mykkänen ja ylitarkastaja Petteri Kauppinen. Yhteistyöryhmän pääsihteerinä ja työseminaarien fasilitaattorina on toiminut koulutuspoliittinen asiamies Sanna Allt TEKistä. Lisäksi yhteistyöryhmän sihteerinä toimii koulutuspoliittinen asiamies Pirre Hyötynen ja assistenttina Tiina Länkelin Tekniikan Akateemisten Liitto TEKistä.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 4 (41) ESIPUHE Suomalainen innovaatioympäristö halutaan nostaa laaja-alaisella innovaatiopolitiikalla maailman parhaaksi. Tämä edellyttää voimakasta panostusta teknillisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Teknillisellä korkeakoulutuksella ja tutkimuksella on keskeinen rooli ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämisessä. Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kehitys edellyttää poikkitieteellistä teknologian hyödyntämistä ja kehittämistä. Teknillisen korkeakoulutuksen sidosryhmät ovat tiivistäneet yhteistyötään viime vuosina. Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin marraskuussa 2006 Aulangolla järjestämä strategiatapahtuma kokosi yhteen noin 70 alan vaikuttajaa keskeisistä sidosryhmistä. Työseminaarin tuloksena syntyi pohja teknillisen korkeakoulutuksen kansalliselle strategialle. Työtä teknillisen korkeakoulutuksen kehittämiseksi on tehnyt opetusministeriön toimeksiannosta myös muun muassa niin sanottu Neuvon työryhmä, joka jätti mietintönsä elokuussa 2005. Huhtikuussa 2007 teknillisen korkeakoulutuksen kehittäminen ja strategian uudistaminen nostettiin osaksi uutta hallitusohjelmaa. TEK esitti toukokuussa 2007 yhdessä Teknillisen korkeakoulun, Tampereen teknillisen yliopiston, EVTEK -ammattikorkeakoulun ja Uuden Insinööriliiton kanssa teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen yhteistyöryhmän perustamista luomaan alan kansallinen strategia. Opetusministeriö tuki esitystä osoittaen TEKin teknillisen korkeakoulutuksen kansalliselle strategiaprojektille määrärahan yhteistyöryhmän (www.tek.fi/yhteistyoryhma) perustamiseen. Yhteistyöryhmä on tehtäväksiantonsa mukaisesti laatinut väliraportikseen teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen strategian Yhteistyössä tekniikasta hyvinvointia ja luovuttaa sen nyt opetusministeriölle. Strategia sisältää nykytilan ja toimintaympäristön analyysin, yhteisen vision suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta, toive- ja uhkaskenaarion sekä suunnitelman strategisista tavoitteista ja toimenpiteistä vision toteuttamiseksi. Tekniikan alan kansallisessa yhteistyöryhmässä ovat edustettuna kaikki suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen keskeiset sidosryhmät: yliopistot, ammattikorkeakoulut, opiskelijat, opetuksen kehittäjät, työmarkkinajärjestöt ja poliittiset päätöksentekijät. Yhteistyöryhmän tavoitteena on lisätä tekniikan alan toimijoiden yhteistyötä tehden strategiaprosessista ainutlaatuisen esimerkin tiiviin sidosryhmäyhteistyön eduista suomalaisen korkeakoulujärjestelmän ja teknillisen korkeakoulutuksen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Yhteistyöryhmän toimintamallia voidaan jatkossa hyödyntää myös muilla koulutusaloilla ja koko koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Perinteisten työryhmäkokousten sijaan yhteistyöryhmä on työskennellyt laajasti osallistavilla työmenetelmillä. Osallistavat työmenetelmät mahdollistavat sidosryhmien yhteisen näkemyksen muotoutumisen laajan dialogin kautta. Työskentelytapa on edellyttänyt yhteistyöryhmän jäseniltä huomattavaa sitoutumista ja panosta työskentelyyn. Työseminaarien pituus on vaihdellut neljästä tunnista kahteen päivään. Lisäksi työseminaareihin on liittynyt useita ennakkotehtäviä.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 5 (41) Jatkossa yhteistyöryhmä tarkentaa strategian osa-alueita tehden tarvittavat suunnitelmat toimeenpanosta mukaan lukien priorisointi ja aikataulutus, seuraa strategian toteutumista, ja tekee tarvittaessa uusia tekniikan alaa koskevia kehittämisehdotuksia. Helsingissä 15.1.2008 Teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen yhteistyöryhmän puolesta Jukka Mäkelä kansanedustaja Kati Korhonen-Yrjänheikki yksikönjohtaja, TEK
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 6 (41) SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä 1 Teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen yhteistyöryhmän kokoonpano 3 Esipuhe 4 Sisällysluettelo 6 1. Maailman paras innovaatioympäristö tarvitsee laadukasta teknillistä korkeakoulutusta 7 2. Suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen toiminta-ajatus 8 3. Toimintaympäristöanalyysi: trendit ja heikot signaalit vuoteen 2020 8 4. Suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen nykytila 11 4.1 Työelämäyhteistyö olennainen osa toimintakulttuuria - systemaattinen kuvaus puuttuu 13 4.2 Molempien koulutuspolkujen tutkinnoille tarvetta työelämässä 13 4.3 Tekniikan alan rahoitus jäänyt kansainvälisestä tasosta jälkeen 13 4.4 Koulutus pirstaloitunut - profiloituminen tarpeen 14 4.5 Rekrytointipohjassa huomattavia haasteita 14 4.6 Lahjakkuusreservit käytössä - mahdollisuudet koulutuksen myymiseen rajattu 15 4.7 Opetuksen laadussa kehitettävää - osaamisen kehittämisen vaatimukset kasvavat 15 4.8 Liian kapea ymmärrys teknologiasta osana hyvinvointia 16 5. Suomalainen teknillinen korkeakoulutus vuonna 2020 17 5.1 Visio 2020 17 5.2 Toiveskenaario Tekniikasta hyvinvointia ihmisten ja ympäristön hyväksi 17 5.3 Uhkaskenaario Suomalaisen innovaatiojärjestelmän auringonlasku 18 6. Strategian päälinjat ja toimenpide-ehdotukset 20 6.1 Tekniikan alan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rahoitus vastaamaan alan painoarvoa Suomen kansallisessa strategiassa 20 6.2 Rakenteellinen kehittäminen tekniikan alalla 21 6.2.1 Rakenteellisen kehittämisen kriteerien yhteenveto 22 6.2.2 Rakenteellisen kehittämisen kriteerit ja mittarit 25 6.3 Tekniikan yhteys hyvinvointiin ja rekrytointipohja 27 6.4 Kansainvälisyyden lisääminen on erittäin tärkeää 28 6.5 Duaalimalli tekniikan alalla 29 6.6 Oppimistavoitteet asetettava perustuen ennakoituihin osaamistarpeisiin 30 6.6.1 Ennakointi-, seuranta- ja palautejärjestelmät 30 6.6.2 Tekniikan alan opetuksen kehittäminen ja koulutusmäärä 31 6.7 Korkeakoulujen johtamisesta ammattimaisempaa 32 6.8 Tiivis elinkeinoelämäyhteys dokumentoitava 33 6.9 Täydennyskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien kehittäminen avainasemassa 33 6.10 Tutkimus- ja kehitystoiminta, toiminnan hyödyntäminen sekä yrittäjyys 35 7. Yhteenveto 37
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 7 (41) 1. MAAILMAN PARAS INNOVAATIOYMPÄRISTÖ TARVITSEE LAADUKASTA TEKNILLISTÄ KORKEAKOULUTUSTA Suomi on valinnut strategiakseen keskittymisen korkeatasoiseen osaamiseen, sivistykseen ja teknologiaan. Yhä useampi maa sijoittaa huomattavasti koulutukseen ja teknologian kehittämiseen. Aiemmin saavutetut osaamis- ja teknologiapohjaiset kilpailuedut eivät ole pysyviä. Globalisaatiokehitys syvenee: tavarat, palvelut ja ihmiset liikkuvat rajojen yli nopeasti. Kansainvälisessä toimintaympäristössä maat ja yritykset erikoistuvat yhä enemmän kunkin toimijan keskittyessä ydinosaamisalueisiinsa. Kyky luoda verkottunutta osaamista, toimivia strategisia kumppanuuksia ja fuusioita nousee yhä keskeisempään asemaan. Myös suomalaisen korkeakoulujärjestelmän on vastattava tähän haasteeseen rakenteellisen kehittämisen avulla. Korkeakoulujen painoaloilla on oltava yhteys Suomen valitsemaan osaamis-, tutkimus- ja innovaatiostrategiaan. Suomi on asettanut tavoitteekseen olla maailman paras innovaatioympäristö. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää hyvin resursoitua innovaatiojärjestelmää. Suomi panostaa noin 3,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimus- ja tuotekehitykseen. Tavoitteena on nostaa tätä jo nyt maailman kärkeä olevaa suhdelukua neljään prosenttiin. Suomen investointi korkeakoulutukseen opiskelijaa kohden on kuitenkin vain 12 000 Yhdysvaltain dollaria vuodessa eli vain 1 000 dollaria enemmän kuin OECD-maiden keskitaso. Esimerkiksi Ruotsin vastaava rahoituspanos on 16 000 dollaria ja Sveitsin peräti 22 000 dollaria vuodessa (OECD 2007). Suomalaisen innovaatiojärjestelmän Akilleen kantapää on heikosti rahoitettu innovaatiojärjestelmän perusta eli korkeakouluopetus ja perustutkimus. Yhteistyöryhmän näkemyksen mukaan Suomen on välttämätöntä lisätä rahoitusta erityisesti korkeakoulutuksessa. Voimavaroja tulee kohdentaa varsinkin kansallisille painopistealoille, kuten tekniikkaan. Teknologialla on keskeinen merkitys ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämisessä. Korkean yleisen osaamistason lisäksi Suomen hyvinvointi pohjautuu merkittävästi korkeaan teknologiseen osaamiseen. Kansainvälisesti verrattuna Suomessa insinööritiheys väestössä on maailman kärkiluokkaa. Korkeakouluopiskelijoista joka neljäs opiskelee tekniikan alalla. Suomalainen innovaatioympäristö halutaan nostaa laaja-alaisella innovaatiopolitiikalla maailman parhaaksi. Tämä edellyttää voimakasta panostusta teknillisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Maailman parhaan innovaatiojärjestelmän saavuttamiseksi tavoitteeksi on asetettava maailman paras teknillinen korkeakoulujärjestelmä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös merkittävää varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja toisen asteen opetuksen kehittämistä. Opetuksen laadun on oltava todella korkea läpi koko koulutusketjun varhaiskasvatuksesta tohtoriin ja täydennyskoulutukseen. Korkea yleinen osaamistaso tulee yhdistää huippuosaamiseen. Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeää pyrkiä systemaattisesti rakentamaan nykyistä parempaa ja laajempaa dialogia teknologian osaajien ja ympäröivän yhteis-
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 8 (41) kunnan kesken. Tulevaisuudessa luonnontieteiden ja teknologian merkityksen ennakoidaan edelleen kasvavan. Teknologia yhdistyy monitieteisyyteen ja sosiaalisiin innovaatioihin. Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kehitys edellyttää poikkitieteellistä teknologian hyödyntämistä ja kehittämistä. 2. SUOMALAISEN TEKNILLISEN KORKEAKOULUTUKSEN TOIMINTA-AJATUS Suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen missio eli toiminta-ajatus vastaa kysymykseen, miksi suomalainen teknillinen korkeakoulutus on olemassa. Yhteistyöryhmän näkemyksen mukaan suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen toimintaajatus on: Kansainvälisesti arvostettu suomalainen teknillinen korkeakoulutus tuottaa kehittyvän ja kilpailukykyisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita ihmisten ja ympäristön hyväksi. 3. TOIMINTAYMPÄRISTÖANALYYSI: TRENDIT JA HEIKOT SIGNAALIT VUOTEEN 2020 Yhteistyöryhmä on arvioinut toimintaympäristön kehittymistä vuoteen 2020 tarkastelemalla toimintaympäristön trendejä ja heikkoja signaaleja 1). Trendit ja heikot signaalit on ryhmitelty kuuteen aihepiiriin: kestävä kehitys, globaali maailma ja Suomen rooli, poikkitieteellisyys ja verkottuminen, tietoyhteiskunta ja teknologia, oppiminen sekä koulutus. Yhteenveto toimintaympäristöanalyysistä on esitetty mindmapin muodossa kuvassa 3.1. KESTÄVÄ KEHITYS Ympäristö- ja energiateknologiat avainroolissa, ravinto, väestönkasvu, ikääntyminen. Ilmastonmuutos: vaikutukset logistiikkaan, turvallisuus arvona, tekniikka mahdollisuus vai uhka? Ympäristöaktivistit tekniikan puolella vai vastaan? Tekniikan arvostuksen kasvu vai negatiivinen kierre. Tekniikasta hyvinvointia: Teknologialla paljon mahdollisuuksia ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämisessä. Etiikka, globaali yhteiskuntavastuu, kuilu kapenee vai levenee kehitysmaiden ja teollisuusmaiden kesken? Erot yhteiskuntaluokkien kesken? Miten turvataan tietoyhteiskunta-ajan hyvinvointiyhteiskunta? ----------------------------------------- 1) Trendi = Suuntaus, kehityssuunta, muutoksen kaava. Pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuva tarkasteltavan ilmiön yleinen kehityssuunta. (Kamppinen et al. 2003) Heikko signaali = Ilmiö tai tapahtuma, joka ei välttämättä tapahtuessaan vaikuta tärkeältä tai ole laaja, mutta jolla on tulevaisuuden muodostumisen kannalta tärkeä tai jopa ratkaiseva merkitys. Heikko signaali on tulevan laajemman muutoksen ensioire tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti eri suuntaan. (Kamppinen et al. 2003)
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 9 (41) GLOBAALIMAAILMA JA SUOMEN ROOLI Globalisaation syveneminen: nuorille maailma itsestään selvästi globaali, yhteiskunta rakennettu eri toimintatavoille, keskittyminen ja erikoistuminen. Ennakointi. Muutosten ja toimintaympäristön analysointi ja havainnointi tärkeämmäksi: muutokset omalle toiminnalle, Suomen rooli maailmantaloudessa? Globaali malliesimerkki: maailman paras innovaatioympäristö. Kv-osaaminen. Pullonkaula vai vahvuus Suomessa? Ydinosaamisten identifiointi ja kehittäminen: strategisen huippuosaamisen keskittymät, osaamiskeskukset. Globaali kilpailu ja globaalin työnjaon polarisaatio vs. tasapaino/tasavertaisuus, turvattomuus/turvallisuus, totalitaarisuus/humaanisuus. Terrorismin uhka: vaikutukset logistiikkaan, valtiot kääntyvät sisäänpäin, riskien realisoituessa vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Turvallisuus arvona: elinympäristö, tietoturva. Liiketoimintojen kansainvälinen kehitysympäristö rajapinnoilla. Kiina, Intia, Venäjän kehitys, kasvava Pietari, USA:n markkinoiden vaikutus? Opiskelukaupunkina Eurooppa", aito EU, Suomi EU:n keskeisin maa. POIKKITIETEELLISYYS JA VERKOTTUMINEN Verkottuminen, osaamisten yhdistäminen, orkestrointi, sosiaaliset verkostot verkossa. Poikkitieteellisyys, monitieteisyys, inhimillinen teknologia, tieteiden rajapinnoilta uusia innovaatioita, teknologian kaupallistaminen. Kolmas kulttuuri: teknologian ja humanismin risteytys. Dialogi sidosryhmien kesken, yhteistyön tiivistyminen. TIETOYHTEISKUNTA JA TEKNOLOGIA Digitalisoitumisen syveneminen kaikkialla: tietoturva, sosiaaliset verkostot verkossa. Digitalisoitumisen vaikutus koulutukseen: yhteistyö, opetusmenetelmät. Ubiikki ja mobiili teknologia. Immateriaalisuus, palveluteollisuuden kasvu. Geeniteknologia, nanoteknologia, uudet teknologiat, fuusiovoima, ICT ja muut avainteknologiat. Teknologiariippuvuus. Teollisuuden kehitys: teollisuus siirtyy, osaamisalat, insinööriprofessio. Matematiikka ja luonnontieteet osana yleissivistystä: merkitys tietoyhteiskunnassa kasvaa, mutta vahvistetaanko tarpeita vastaavasti varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja lukiossa? OPPIMINEN Osaamistarpeiden voimakas kasvu: kuka maksaa? Tuottavuus. Oppimisteollisuudessa paljon potentiaalia: korkeakoulutus myytävänä palveluna, markkinat kasvavat voimakkaasti. Kilpailu kovenee, toivottavasti Suomi ei jää junasta, mahdollisuus myydä tutkintotavoitteista koulutusta laajasti? Elinikäinen oppiminen, elinikäinen osaamisen kehittäminen avainasemassa, täydennyskoulutus korkeakoulujen avaintehtäviin? Väestön ikääntyminen: haasteet ja mahdollisuudet. Luovuus osaamisalueena. Suomalainen, kilpailukykyinen oppimisympäristö. Sekä perus- että huipputason haasteiden kasvu, laatu. Vähemmän ja laadukkaammin.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 10 (41) KOULUTUS Riskinä tekniikan alan mahdollinen vetovoimavaje. Mahdollisuuksia kestävän kehityksen haasteiden ratkaisijana, hyvinvoinnin lisääjänä, parempi rekrytointipohja, lisää poikkitieteellisyyttä. Maailman parhaassa innovaatioympäristössä maailman paras teknillinen korkeakoulutus? Laatu: koulutuksen laadun merkitys korostuu läpi koko koulutusketjun, laatu korkeakoulujen tulosohjauksen kriteerinä korostuu, laadun jatkuva arviointi, huippuosaaminen. Tekniikan imago: opiskelijoiden valintakriteerit, opiskelijoiden vaatimukset, arkipäiväistyminen. Kiinnostus tekniikan alaan kasvaa? Tieteen ja tekniikan yhteentörmäys? Pedagogiikan merkitys kasvaa korkeakouluissa. Hyvistä opettajista pulaa. 24/7- mentaliteetti korkeakouluihin, virtuaaliopetuksen uusi sukupolvi. Lisääntyykö vai väheneekö rahoitus? Resurssien hallinta, laadun merkitys kasvaa, jos raha vähenee. Koulutuksen myyminen? Rahoituspohjan laajentuminen? Kansallisen tutkintojärjestelmän rooli. Duaalimalli: yhteinen infra, yhteistyö yo/amk, tutkinnot erikseen, Bachelor-paine. Tutkintojenanto-oikeus-monopoli korkeakouluilta häviää? Yliopistolain uudistus: palvelukeskukset, rahoitus, hallinto, säätiö, suuremmat kampukset. Elinkeinoelämäyhteistyö tiivistyy: miten käy pelle pelottomien? paljon vahvuuksia, mutta myös uhkia vapaalle tutkimukselle. Fokusointi ja rakenteellinen kehittyminen: yleismieskoulutukset, filiaalikampukset, riski & mahdollisuus. Korkeakouluverkko harvenee. Kansainvälistyminen: korkeakoulujen voimakas kansainvälistyminen, tutkintoja tehdään ulkomaille, idän koulutus jyrää. Tutkintoyhdenmukaisuus, Venäjä, EU, viejät vs. tuojat, opin hakeminen
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 11 (41) Kuva 3.1 Toimintaympäristöanalyysin mind-map 4. SUOMALAISEN TEKNILLISEN KORKEAKOULUTUKSEN NYKYTILA Yhteistyöryhmä on arvioinut suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen nykyisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Yhteenveto analyysistä on esitetty taulukossa 4.1.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 12 (41) Taulukko 4.1 Yhteenveto nykytila-analyysistä. Työelämäyhteistyö Duaalimalli Rahoitus Johtaminen Korkeakouluverkko Rekrytointipohja Opetus Poikki- ja monitieteisyys Teknologian imago Vahvuudet Tiivistä, runsasta ja epämuodollista. Pitkät perinteet. Insinööri- ja DI-tutkintojen selkeät roolit ja hyvä asema työmarkkinoilla. Tiiviin yhteistyön takia ulkopuolista rahoitusta runsaasti. Sidosryhmät edustettuna hallituksessa. Alueellisesti kattava. Yhteistyön lisääminen ja fokusoituminen aloitettu. Koulutukseen pääsy mahdollista varallisuudesta riippumatta. Opintopolun yksilöllinen räätälöinti mahdollista. Pedagogiikan kehittäminen aloitettu. Valmistuneiden vankka tekniikan osaaminen. Paljon vahvaa perinnettä ja osaamista tekniikan alalla. Heikkoudet Dokumentointi vähäistä. Palautteen hyödyntäminen epäsystemaattista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja työnjako osin vielä epäselvä. Tutkimuksen rahoitus lyhytjänteistä. Julkisen rahoituksen taso jäänyt pahasti jälkeen verrattuna alan merkitykseen Suomen strategiassa, kilpailijamaihin, opiskelijamäärien kasvuun ja laitteiston uusimistarpeisiin. Tutkintotavoitteisen koulutuksen myynti mahdollista vain erittäin rajatusti. Strategisuuden ja ammattimaisuuden puute. Liikaa yksikköjä ja toimipisteitä. Pirstaloituminen ja fokusoitumisen puute heikentää opetuksen ja tutkimuksen laatua. Matemaattisluonnontieteellisten aineiden vähäinen arvostus, opiskelu ja puutteelliset opetusmenetelmät perus- ja toisella asteella. Opettajakoulutuksessa kehitettävää matemaattisluonnontieteellisten aineiden näkökulmasta. Opetuksen selkeät laatutavoitteet puuttuvat ja pedagogiikassa kehitettävää. Niukka rahoitus ja suuret opetusryhmät vähentäneet henkilökohtaista ohjausta. Täydennyskoulutus kuuluu ydintehtäviin, mutta on käytännössä marginaalissa. Liian vähäinen poikkija monitieteisyys opetuksessa ja tutkimuksessa. Tekniikan konekeskeinen imago. Teknologian monipuolisuutta ja yhteyttä hyvinvointiin ei ymmärretä laajasti yhteiskunnassa.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 13 (41) 4.1 Työelämäyhteistyö olennainen osa toimintakulttuuria - systemaattinen kuvaus puuttuu Tiivis työelämäyhteistyö on perinteisesti ollut suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen erityinen vahvuus. Opinnäytetöitä tehdään runsaasti korkeakoulujen ulkopuolelle. Tekniikan alan korkeakouluilla, erityisesti yliopistoilla, on vilkasta tutkimusyhteistyötä tutkimuslaitosten, yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden kanssa. Harjoittelu on pakollista ja osa keskeistä oppisisältöä insinöörin ja diplomi-insinöörin tutkinnossa. Tutkinnonuudistuksen myötä harjoittelun asema on tosin heikentynyt osassa tekniikan kandidaatin ohjelmia, mikä koetaan ongelmalliseksi oppimistavoitteiden saavuttamisen kannalta. Korkeakouluopintojen, harjoittelun ja työssä opitun integroiminen ei ole vielä täysin saumatonta, vaikka insinöörikoulutus yhdistääkin hyvin teoriaa ja käytäntöä. Työelämäyhteyttä suomalaisessa teknillisessä korkeakoulutuksessa ei ole kuvattu systemaattisesti. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti korkeakoulujen kansainvälisissä arvioinneissa, ja hidastaa myös jonkin verran hiljaisen tiedon leviämistä ja organisaation oppimista. Työelämän tarpeiden tunnistamisessa ja niiden integroimisessa korkeakoulujen strategiseen johtamiseen on vielä työtä. 4.2 Molempien koulutuspolkujen tutkinnoille tarvetta työelämässä Teknillisessä korkeakoulutuksessa on kaksi sisällöllisesti erilaista, rinnakkaista koulutuspolkua: teorialähtöinen ja käytännönläheinen. Teorialähtöisen polun tutkintoja ovat tekniikan kandidaatin, diplomi-insinöörin, tekniikan ja filosofian lisensiaatin sekä tohtorin tutkinnot. Tekniikan kandidaatti on ensisijaisesti välitutkinto, joka johtaa DI-tutkintoon. Käytännönläheisen polun tutkintoja ovat insinööri AMK - ja ylempi AMK -tutkinnot. Sekä insinööri AMK - että diplomi-insinöörin tutkinnolla on vakiintunut ja hyvä asema työmarkkinoilla. Vankka matemaattis-luonnontieteellinen pohja ja tiivis työelämäyhteys ovat molempien koulutuspolkujen vahvuuksia. Jo ennen ammattikorkeakoulujen perustamista siirtyminen insinööriopinnoista diplomi-insinööriopintoihin oli tehty joustavaksi kohtuullisilla siltaopintovaatimuksilla. Kaksiportaisen tutkintojärjestelmän käyttöönotto on entisestään helpottanut siirtymistä koulutuspolkujen välillä. Osa ammattikorkeakouluista on tiivistänyt yhteistyötä teknillisen yliopiston tai tiedekunnan kanssa ennemmin kuin panostanut mittavasti ylempien AMK -tutkintojen kehittämiseen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyössä ja työnjaossa on vielä kuitenkin selkiytettävää. 4.3 Tekniikan alan rahoitus jäänyt kansainvälisestä tasosta jälkeen Tekniikan alan korkeakoulutuksen rahoitus Suomessa on jäänyt pahasti jälkeen kansainvälisestä tasosta. Tulosohjaus korostaa voimakkaasti aloituspaikkamääriä eikä huomioi laadullisia tekijöitä, kuten opetuksen laatua. Opetushenkilöstön määrää ei ole voitu lisätä opiskelijamäärän kasvua vastaavasti, ja opiskelija - opettajasuhdeluku on kasvanut hälyttävästi. Laitekanta on vanhentunut, mikä yhdessä suurempien opetusryhmien kanssa on heikentänyt insinöörikoulutukseen olennaisesti kuuluvaa laboratorio-opetusta.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 14 (41) Vilkkaan tutkimusyhteistyön ansiosta ulkopuolisen, kilpaillun rahoituksen osuus on erittäin suuri tekniikan alalla, jopa puolet joidenkin yliopistojen rahoituksesta. Perusrahoituksen niukkuuden takia korkeakoulut joutuvat rahoittamaan perustoimintojaankin ulkopuolisella rahoituksella. Tämä heikentää tutkimuksen ja opetuksen pitkäjänteisyyttä samalla kun työelämä- ja tutkimusyhteistyön strateginen kehittäminen vaikeutuu. Tekniikan peruskoulutuksen ja -tutkimuksen rahoitus on selvästi alle sen tason, mitä Suomen kansallisen strategian onnistuminen vaatii. Yliopistoissa kollegiaalinen johtaminen ei mahdollista strategista toiminnan kehittämistä. Ammattimainen johtajuus puuttuu. Meneillään olevan yliopistoreformin eräs keskeinen tavoite taloudellisen autonomian lisäämisen ohella onkin yliopistojen johtamisen kehittäminen. Ammattikorkeakoulujen omistajaohjauksessa on myös kehittämistä. Eräs ongelma on se, että toiminnan ohjauksessa korostuvat helposti kuntaomistajan lyhyen aikavälin tavoitteet koulutuksen pitkäjänteisen laadun parantamisen kustannuksella. Korkeakoulujen johtamisessa onkin paljon uudistettavaa. Korkeakoulujen tulosrahoitus ei myöskään kannusta yhteistyöhön korkeakoulujen sisällä tai välillä kotimaassa. Tiukka talous vähentää myös esimiesten todellisia vaikutusmahdollisuuksia. 4.4 Koulutus pirstaloitunut - profiloituminen tarpeen Suomen korkeakoulujärjestelmä on alueellisesti erittäin kattava, eikä tekniikan ala poikkea muista aloista tässä suhteessa. Insinööri AMK -tutkintoja antavat 23 ammattikorkeakoulua ja diplomi-insinööritutkintoja 7 yliopistoa. Lähes kaikilla näillä on toimipisteitä monella paikkakunnalla ja opetustarjontaa usealla tekniikan alalla. Tekniikan alan korkeakoulutus on pirstaloitunut liian pieniin yksiköihin. Tämä aiheuttaa ongelmia koulutuksen ja tutkimuksen laadulle. Erityisesti perustutkimuksen korkeatasoisuus edellyttäisi voimakasta fokusoitumista. Koulutuspolitiikan ja aluepolitiikan ristiriita on käynyt yhä ilmeisemmäksi viime vuosina. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen on kääntänyt huomion koulutuksen laatuun. Suomessa ei ole kansainvälisesti tunnettuja, erittäin korkeatasoisia tekniikan alan koulutusohjelmia. Pienenevät ikäluokat ja kiristyvä julkinen talous ovat lisänneet painetta keskittää koulutusta nykyistä suurempiin ja kilpailukykyisempiin yksiköihin. Korkeakouluja on kannustettu keskittymään ydinosaamisalueisiinsa ja profiloitumaan. Koulutusohjelmia on jonkin verran yhdistetty. Korkeakoulut ovat tiivistäneet yhteistyötään ja selkiyttäneet työnjakoaan kotimaassa. Korkeakoulujärjestelmän kehittämisessä ja yksiköiden fokusoitumisessa on kuitenkin edelleen paljon tehtävää myös tekniikan alalla. 4.5 Rekrytointipohjassa huomattavia haasteita Vaikka teknillisen korkeakoulutuksen opiskelijamäärät ovat kasvaneet rajusti, ei lukion laajan matematiikan ja luonnontieteiden opiskelu ole yleistynyt vastaavasti. Rekrytointipohja onkin huomattavasti suppeampi kuin mitä yksin insinööri- ja DIkoulutus edellyttäisi. Moniin koulutusohjelmiin ei riitä ensisijaisia hakijoita edes
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 15 (41) suunnitellun aloituspaikkamäärän vertaa. Koulutuksen läpäisyaste on heikentynyt: valmistuneiden määrä vastaa vain hieman yli puolta koulutukseen valituista. Koulutuspaikan vastaanottaneiden osuus koulutuksen valituista opiskelijoista on myös laskenut. Matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen kasvavaa merkitystä osana yleissivistystä tietoyhteiskunnassa ei ole tiedostettu. Vaikka teknologian opetus on tullut opetussuunnitelmiin mukaan, teknologian ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden asema on edelleen heikko varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja toisen asteen oppimisympäristöissä. Opetus ei ole riittävän ilmiöpohjaista ja luovaa ongelmanratkaisua korostavaa. Koululaisten luonnontieteiden arvostus onkin huolestuttavasti vähentynyt. Opettajien perus- ja täydennyskoulutusta on kehitettävä, jotta teknologian opetus todella näkyisi riittävässä määrin koulujen arjessa. Opettajakunnan ymmärrys teknologiasta osana ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämistä on suppea. Tekniikka nähdään liian usein kone- ja laitekeskeisenä. Tällä on vaikutusta myös nuorten asenteisiin ja tekniikan alan rekrytointipohjaan esimerkiksi liian vähäiseen naisten osuuteen alan opiskelijoista. 4.6 Lahjakkuusreservit käytössä - mahdollisuudet koulutuksen myymiseen rajattu Suomalaisen korkeakoulutuksen erityinen vahvuus on se, että kouluttautuminen on mahdollista jokaiselle riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Suomalaiset korkeakouluopiskelijat käyvät varsin paljon töissä, mikä on osasyynä opintojen pitkähköön kestoon. Ikäluokkien pienentyessä paineet lyhentää opiskeluaikoja ovat kasvaneet. Työkokemuksen hankkiminen on kuitenkin olennainen osa teknillistä korkeakoulutusta ja vaikuttaa myönteisesti työllistymiseen valmistumisen jälkeen. Toisaalta kategorisesti maksuton tutkintotavoitteinen korkeakoulutus aiheuttaa myös ongelmia. Korkeakouluilla ei ole mahdollisuus myydä vapaasti ulkomaalaisille tutkintotavoitteista koulutusta. Maksullisia maisteriohjelmia ei voida tarjota täydennyskoulutuksena. Korkeakoulutuksen markkinat globaalisti kasvavat, mutta lainsäädäntö estää suomalaisia korkeakouluja kehittämästä koulutuksensa myyntiä ja koulutusvientiä. 4.7 Opetuksen laadussa kehitettävää - osaamisen kehittämisen vaatimukset kasvavat Tekniikan alan korkeakoulutus luo pohjaa kymmeniä vuosia kestävälle työuralle ja elinikäiselle oppimiselle. Vaikka merkittävä osa osaamisesta päivittyy ja karttuu työuran aikana, on tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointi tärkeää korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Tiiviistä työelämäyhteydestä huolimatta osaamistarpeiden ennakoinnissa ja ennakointitiedon kytkemisessä koulutuksen kehittämiseen on vielä parannettavaa. Tekniikan pedagogiikkaan on alettu kiinnittämään kasvavassa määrin huomiota viime vuosina. Pedagogista osaamista edellytetään virantäytöissä ammattikorkeakouluissa ja yhä useammin myös yliopistoissa. Opintopolun voi räätälöidä yksilöllisesti.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 16 (41) Toisaalta niukka rahoitus ja suuri opiskelijamäärä rajoittavat mahdollisuuksia opetuksen ja opintojen ohjauksen kehittämiseen. Tulosohjaus ei palkitse hyvästä opetuksesta tai ohjauksesta, eikä opetuksen laadulle ole asetettu selkeitä tavoitteita. Tulevaisuudessa teknologian merkityksen yhteiskunnassa ennakoidaan edelleen kasvavan erityisesti yhdistettynä poikki- ja monitieteisyyteen. Teknillisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen haasteena on se, miten pystytään lisäämään poikki- ja monitieteellisyyttä säilyttäen samalla vahva teknologinen osaaminen ja asiantuntijuus. Tekniikan alalla osaamisvaatimukset kasvavat ja muuttuvat yhä nopeammalla vauhdilla. Jatkuva osaamisen kehittäminen on välttämätöntä insinööreille ja diplomiinsinööreille. Suomalaisen insinöörikunnan koko on kasvanut ja kasvaa edelleen muuta korkeakoulutettua väestöä nopeammin. Tämä asettaa melkoisia haasteita täydennyskoulutukselle, joka on kaikista koulutusmuodoista eniten yksilöllistä räätälöintiä vaativaa. 4.8 Liian kapea ymmärrys teknologiasta osana hyvinvointia Teknillisellä korkeakoulutuksella ja tutkimuksella on keskeinen merkitys globaalien, erityisesti ympäristöön liittyen ongelmien ratkaisemisessa. Tekniikan avulla voidaan parantaa ihmisten, ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointia. Suomea pidetään teknologiamyönteisenä tietoyhteiskuntakehityksen edelläkävijänä. Saavutetun aseman tosin kuvitellaan liian usein olevan itsestäänselvyys, ja menestyksen oletetaan jatkuvan ilman työtä. Suomessa on paljon teknillisen huippuosaamisen menestystarinoita ja perinnettä. Vahva insinööriajattelu näkyy erityisesti tekniikan ammattilaisten toimeen tarttumista, tekemistä ja ongelmanratkaisua korostavassa asenteessa. Myös tekniikan korkeakouluopiskelijat osallistuvat aktiivisesti koulutuksensa kehittämiseen ja oppimista tukevaan opiskelijatoimintaan. Teknologian yhteiskunnallista merkitystä ja tekniikan tuomia monipuolisia mahdollisuuksia ei ole osattu viestiä tarpeeksi selvästi. Tekniikalla on varsin konekeskeinen imago, mikä ei houkuttele monipuolisia, ihmiskeskeisestä ja luovasta ongelmanratkaisusta kiinnostuneita nuoria tarpeeksi alalle. Tämä näkyy myös naisten vähäisenä osuutena alan opiskelijoista.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 17 (41) 5. SUOMALAINEN TEKNILLINEN KORKEAKOULUTUS VUONNA 2020 5.1 VISIO 2020 Yhteistyöryhmän näkemys suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen visiosta vuonna 2020 on: Suomalainen teknillinen korkeakoulutus ja tutkimus on profiloitunut kansainvälisesti arvostetuksi ja laadukkaaksi kestävää kehitystä edistävien tekniikoiden ja prosessien tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen kehittäjäksi. Se rakentaa osaamista yhteistyössä elinkeinoelämän ja muiden sidosryhmien kanssa omiin vahvuusalueisiinsa erikoistuneiden yksiköiden verkostona. Teknillinen korkeakoulutus mielletään globaalien ongelmien ratkaisijaksi. Koulutus vetää puoleensa alalle motivoituneita erilaisia oppijoita, opettajia, kehittäjiä ja tutkijoita. Opetusta ja oppimista arvostetaan. Korkeakoulut ovat löytäneet profiilinsa ja keskittyneet vahvuusalueisiinsa. Johtajuus korkeakouluissa on toteutettu ammattimaisesti. Rakenteellisen kehittämisen seurauksena Suomessa on pienempi määrä, mutta nykyistä vahvemmat korkeakouluyksiköt. Tekniikan yksiköt ovat yliopistoja (noin 5), ammattikorkeakouluja (noin 12) sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteenliittymiä. Tutkinnonantooikeuksien määrässä tämä tarkoittaa 5 7 tutkinnonanto-oikeudet DI-tutkintoon ja noin 15 insinööri AMK-tutkintoon. Tekniikan alan rahoitus on nostettu hyvälle kansainväliselle tasolle. 5.2 TOIVESKENAARIO Tekniikasta hyvinvointia ihmisten ja ympäristön hyväksi Merkittävä käännekohta suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen historiassa oli se, kun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen korkeakoulut alkoivat systemaattisesti kehittää omia vahvuusalueitaan. Luopumisprosessi osasta koulutusohjelmia ja tutkimusalueita ei ollut helppo, mutta onnistunut läpivienti paransi useiden yksiköiden toiminnan laatua merkittävästi. Uusi yliopistolaki mahdollisti ammattimaisemman johtajuuden ja helpotti muutoksen läpivientiä yliopistoissa. Rakenteellinen kehittäminen selkiytti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa. Niiden hallinnollinen yhdistyminen tehtiin mahdolliseksi lakimuutoksella. Osa yliopistoista ja ammattikorkeakouluista yhdistyi ja tarjoaa sekä käytännönläheistä että teoriapainotteista tekniikan korkeakoulutusta. Korkeakoulutuksen rahoitusjärjestelmää muutettiin niin, että se kannustaa huomattavasti aiempaa enemmän laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen budjettirahoitus on kasvanut tasaisesti vuodesta 2009 alkaen. Rahoitusta on painotettu kansallisesti strategisesti tärkeille aloille, mikä on kasvattanut tekniikan alan rahoitusta. Merkittävä muutosprosessi lähti käyntiin tekniikan opetus- ja opiskelukulttuurin kehittämisessä. Yliopistoissa opetuksen arvostus nousi merkittävästi opetusministeriön rahoituksen ja muun muassa sisäisten palkitsemiskäytäntöjen ja virantäyttöehtojen muututtua huomattavasti laadukkaaseen opetukseen kannustaviksi. Ammattikorkeakouluissa opetuksen laadun merkitys tiedostettiin opettajien keskuudessa erittäin laajasti. Opettajien määrää lisättiin ja opiskelijoiden määrää vähennettiin
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 18 (41) niin, että opiskelija opettaja suhde on noin 10:1. Voimakas panostus opetuksen kehittämiseen on innostanut myös opiskelijoita ottamaan entistä enemmän vastuuta oppimisestaan. Suomalainen teknillinen korkeakoulutus on kansainvälisesti malliesimerkki tiiviistä ja systemaattisesta yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa. Harjoittelu on yhdistetty entistä paremmin tukemaan oppimistavoitteita. Tutkimusprojekteja tehdään tiiviisti sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen puolella yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Tekniikan ammattilaisille on tarjolla hyvät mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen täydennyskoulutuksen kautta. Täydennyskoulutus on noussut korkeakoulujen perusopetuksen rinnalle merkittäväksi toiminnoksi. Täydennyskoulutuksen tarjolla olevat koulutusmuodot ovat moninaiset ja osaamisen kehittämisen pystyy joustavasti ja yksilöllisesti liittämään osaksi työtehtäviä esimerkiksi fasilitoidun työssäoppimisen avulla. Suomalainen korkeakoululaitos ja erityisesti tekniikan ala on kansainvälistynyt nopeasti. Master-ohjelmien opiskelijoista noin 20 % on ulkomaalaisia ja tohtoriopiskelijoista noin 30 %. Korkeakouluilla on mahdollisuus tarjota myös maksullista tutkintotavoitteista koulutusta, mikä on edistänyt korkeakoulujen kansainvälistymistä. Myös suomalaiset opiskelijat, opettajat ja tutkijat liikkuvat aktiivisesti ulkomaille. Teknologian merkitys suomalaisen ja hyvinvoinnin edistäjänä on tiedostettu laajasti yhteiskunnassa. Teknologia tarjoaa ratkaisuja globaaleihin ympäristöongelmiin, ja se koetaan ihmisläheiseksi. Muodikkaalle alalle hakeutuvat parhaat voimat sukupuolesta riippumatta. Kuka olisi uskonut tämän vuonna 2000! 5.3 UHKASKENAARIO Suomalaisen innovaatiojärjestelmän auringonlasku Koulutusjärjestelmää kehitetään pääosin aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen on jäänyt pelkkien nimellisten hallinnollisten yhdistymisten tasolle. Koulutus on pirstoutunut ympäri maata heikkoihin yksiköihin, joilla ei ole mahdollisuuksia resurssien ja osaamisen puolesta kehittyä merkittäviksi toimijoiksi. Suomi ei ole onnistunut tavoitteessaan kehittää strategisia osaamis- ja tutkimuskeskittymiä. Huippuosaamisen kehittymistä koulutuksessa ja tutkimuksessa ei tueta ja tasapäistäminen on latistanut suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen. Kaikki yksiköt puuhastelevat keskinkertaisen tutkimuksen parissa. Hallinto syö entistä enemmän resursseja byrokratian lisääntyessä. Yhteiskunta panostaa entistä vähemmän koulutukseen ja tutkimukseen suhteessa bruttokansantuotteeseen ja opiskelijoiden määrään. Budjettirahoitus ei kannusta korkeakouluja erikoistumaan ja parantamaan koulutuksen ja tutkimuksen laatua. Budjettirahoituksen ulkopuolinen tutkimusrahoitus on vähentynyt huomattavasti. Työmarkkinoilla on pula korkeatasoisista tekniikan ammattilaisista. Kun samaan aikaan myös tutkimuksen taso on laskenut, elinkeinoelämä on siirtänyt tutkimusin-
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 19 (41) tensiivisiä toimintojaan kiihtyvällä tahdilla pois Suomesta. Tiivis yhteys elinkeinoelämän ja teknillisen korkeakoulutuksen välillä on heikentynyt. Perinteiset tekniikan alan työllistäjät eivät tarjoa enää mahdollisuutta työllistymiseen, eivätkä uudet liiketoiminta-alueet kasva merkittäviksi työllistäjiksi, koska osaavaa tekniikan alan työvoimaa ei ole saatavilla ja innovaatiotoiminta on hiipunut. Tällä on ollut merkittäviä seurauksia kansantaloudelle: työttömyys kaikilla aloilla on lisääntynyt huomattavasti, hyvinvointiyhteiskunnan palveluita on ajettu rajusti alas, ja yhteiskunnallinen epävakaus on kasvanut. Teknilliseen korkeakoulutukseen hakevien määrät ovat pudonneet puoleen vuoden 2000 tasosta. Koulutusyksiköt eivät halua laskea koulutusmääriä, koska korkeakoulujen rahoitus riippuu lähes kokonaan aloituspaikoista ja suoritettujen tutkintojen määrästä. Aliresursoitu massakoulutus ei kykene pitämään huolta koulutuksen laadusta. Suomalainen tekniikan alan korkeakoulutus on pudonnut kansainvälisessä vertailussa häntäpäähän. Pätevän ja osaavan opetushenkilöstön saatavuus on heikkoa, koska korkeakoulut eivät pysty maksamaan kohtuullista palkkaa. Opetus ei meritoi, ja virassa olevaa opetushenkilöstöä ei juurikaan kiinnosta opetustaitojen kehittäminen. Parhaat opiskelijat ja opettajat hakeutuvat ulkomaille pysyvästi eivätkä verkostoidu Suomen suuntaan. Kansainvälistyminen on jäänyt pinnalliseksi opiskelija- ja tutkijavaihdoksi. Yksikään suomalainen teknillistä korkeakoulutusta antava oppilaitos ei ole kansainvälisessä mittakaavassa korkeatasoinen tekniikan alan opetus- ja tutkimuskeskittymä. Insinööriprofession osaaminen ja arvostus on romahtanut. Vastavalmistuneiden osaamisen taso heikentynyt koulutuksen laadun laskettua. Korkeasti koulutetuilla asiantuntijoilla ei ole mahdollisuuksia osaamisen pitkäjänteiseen kehittämiseen työuran aikana, ja vanhempien insinöörien pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Suomalaiset tekniikan ammattilaiset enää selviydy tehtävistään tai pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Tekniikan alan yhteiskunnallinen arvostus on pohjalukemissa. Tekniikan tekijät ovat keskittyneet alan omiin, kansallisiin ongelmiin, eivätkä ole kyenneet vastaamaan globaaleihin, koko yhteiskuntaa koskeviin haasteisiin. Alan toimijat eivät ole onnistuneet viestimään päätöksentekijöille ja suurelle yleisölle tekniikan mahdollisuuksia globaalien ongelmien ratkomisessa tai hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä.
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 20 (41) 6. STRATEGIAN PÄÄLINJAT JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Edellä on analysoitu suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen nykytilaa, toimintaympäristön tulevaisuuden haasteita sekä esitetty yhteistyöryhmän yhteinen näkemys teknillisen korkeakoulutuksen missiosta, visiosta ja toive- ja uhkaskenaarioista. Tähän lukuun yhteistyöryhmä on koonnut ne toimenpideehdotukset, joiden toteuttamista se pitää välttämättömänä vision saavuttamiseksi. 6.1 TEKNIIKAN ALAN KORKEAKOULUTUKSEN JA TUTKIMUKSEN RAHOITUS VASTAAMAAN ALAN PAINOARVOA SUOMEN KANSALLISESSA STRATEGIASSA Teknillisellä korkeakoulutuksella ja tutkimuksella on keskeinen rooli Suomen valitsemassa osaamiseen perustuvassa strategiassa. Innovaatiojärjestelmän ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta on tekniikan peruskoulutus ja tutkimus, joiden rahoituksessa Suomi on kilpailijamaitaan selvästi jäljessä. Tekniikka on tutkimusja laiteintensiivinen ala, jonka tasokas korkeakoulutus edellyttää riittäviä taloudellisia resursseja. Toimenpide-ehdotukset: 1. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen budjettirahoitusta tulee kasvattaa. Rahoitusta on painotettava kansallisesti tärkeille aloille, jotta Suomi säilyttää kilpailukykynsä tulevaisuudessakin. Tavoitteeksi on asetettava, että vuoteen 2015 mennessä tekniikan alan julkinen rahoitus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelijaa kohden on kaksinkertainen vuoteen 2007 verrattuna. Resurssien kaksinkertaistaminen saadaan aikaan erilaisten toimenpiteiden kokonaisuutena. Erityisen keskeisiä toimenpiteitä rahoituksen nostamisessa suhteessa opiskelijamäärän ovat budjettirahoituksen lisääminen, resurssien tehokkaampi käyttö profiloitumalla ja innovaatiojärjestelmän toimijoiden yhteistyötä tiivistämällä, aloituspaikkamäärien vähentäminen sekä rahoituspohjan laajentaminen. Samalla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edellytetään parantavan läpäisyastetta tinkimättä tutkintojen osaamisvaatimuksista. 2. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulosohjausjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se kannustaa koulutuksen ja tutkimuksen laadun pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tulosrahoituksesta noin 40 prosenttia tulee määräytyä laadullisilla mittareilla, kuten määrällinen ja laadullinen työllistyminen, opetuksen ja tutkimuksen laatu sekä yksikön merkitys kansallisesti ja alueellisesti elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle. 3. Yliopistolain uudistaminen taloudellista autonomiaa laajentaen on erittäin tärkeä uudistus. Tämä antaa yliopistoille huomattavasti nykyistä paremmat mahdollisuudet menestyä kilpailussa globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Ammattikorkeakouluja koskeva lainsäädäntö on tältä osin kunnossa. Valtion on oltava tulevaisuudessakin korkeakoulutuksen päärahoittaja. Sekä yliopistoille että ammattikorkeakouluille on annettava mahdollisuus laajentaa rahoituspohjaansa muun muassa tarjoamalla maksullista tutkintotavoitteista koulutusta. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että suomalaiset nuoret voivat varallisuuteen katsomatta hankkia korkeakoulututkin-
Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 21 (41) non. Korkeakoululle annettavien verovapaiden lahjoitusten yläraja on poistettava sekä yrityksiltä että yksityisiltä lahjoittajilta. 4. Tekniikan alan kansallinen yhteistyöryhmä jatkaa aloittamaansa rakenteellisen kehittämisen kriteerien työstämistä teknillisen korkeakoulutuksen laatukriteereiksi vuonna 2008. Laatukriteerejä voidaan hyödyntää myös uudistettaessa korkeakoulujen tulosohjausjärjestelmää. 5. Korkeakoulujen perusrahoituksen ja kilpaillun rahoituksen on oltava tasapainossa. Tekniikan alan pitkäjänteiseen perustutkimukseen yliopistoissa on luotava nykyistä paremmat mahdollisuudet. Tutkimuksen laadun on oltava yliopistoissa keskeinen rahoituksen kriteeri. Bibliometriset tunnusluvut ovat yliopistoissa tärkeä mittari. Ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen laadun mittarina voidaan julkaisujen lisäksi käyttää ulkopuolisen rahoituksen ja yritysyhteistyön määrää. 6. Rahoitusjärjestelmää on kehitettävä huomioimaan nykyistä paremmin tekniikan alan erityispiirteet, kuten laiteintensiivisyys. Ajanmukainen laitekanta on välttämätön edellytys laadukkaalle opetukselle ja tutkimus- ja kehitystoiminnalle. Rahoituksen lisääminen laitekannan uusintamiseksi on välttämätöntä 7. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vahvuusalueiden painotukset on huomioitava tutkimuksen rahoituspäätöksissä. Tämä on omiaan lisäämään kannustimia selkeälle profiloitumiselle. 6.2 RAKENTEELLINEN KEHITTÄMINEN TEKNIIKAN ALALLA Suomi on valinnut strategiakseen keskittymisen korkeatasoiseen osaamiseen ja teknologiaan. Yhä useampi maa sijoittaa huomattavasti koulutukseen ja teknologian kehittämiseen. Aiemmin saavutetut osaamis- ja teknologiapohjaiset kilpailuedut eivät ole pysyviä. Globalisaatiokehitys syvenee: tavarat, palvelut ja ihmiset liikkuvat rajojen yli nopeasti. Kansainvälisessä toimintaympäristössä maat ja yritykset erikoistuvat yhä enemmän kunkin toimijan keskittyessä ydinosaamisalueisiinsa. Kyky luoda verkottunutta osaamista, toimivia strategisia kumppanuuksia ja fuusioita nousee yhä keskeisempään asemaan. Myös teknillistä korkeakoulutusta tarjoavien korkeakoulujen on vastattava tähän haasteeseen rakenteellisen kehittymisen ja yksiköiden profiloitumisen avulla. Kaikkien korkeakoulujen on välttämätöntä profiloitua ja keskittyä vahvuusalueisiinsa. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän rakenteellista kehittämistä tulee jatkaa ja myös teknillistä korkeakoulutusta tulee koota suurempiin ja kilpailukykyisempiin yksiköihin. Yhteistyöryhmä pitää tärkeänä, että korkeakouluyksiköiden ja toimipisteiden määrää vähennetään. Esimerkiksi tulosohjauksen keinoin on luotava vahvoja kannustimia korkeakoulujen profiloitumiselle. Tekniikan yksiköiden ja toimipisteiden profiloituminen voi tarkoittaa paitsi keskittymistä joihinkin koulutusaloihin myös opetuksen, tutkimuksen tai tietyn yhteiskunnallisen palvelutehtävän painottamista. Eräänä tavoitteena on lisätä poikki- ja monitieteisyyttä ja parantaa edellytyksiä innovaatiotoiminnan kehittämiselle. Erityisen voimakasta profiloitumisen on oltava tutkimuksessa, sillä tutkimus- ja kehitystoiminnassa ei ole olemassa alueellista, kansallista tai eurooppalaista sarjaa.