Selvitys lastensuojelulain toteutumisesta ja siihen liittyvä kyselyaineisto

Sisällys: Johdanto...3 Selvitys lastensuojelulain toteutumisesta ja siihen liittyvä kyselyaineisto...3 Kyselyyn vastanneiden taustatiedot...4 Kyselyn tulokset...6 Sosiaalitoimiston työntekijöiden kelpoisuus ja työkokemus lastensuojelutyössä...6 Lastensuojeluilmoitukset...9 Lastensuojelulain mukaisten palvelujen määräaikojen toteutuminen...10 Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät...14 Sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden asiakasmäärät...16 Resurssit...18 Muiden palveluiden riittävyys...20 Lastensuojelun tilanne kunnissa...23 Kunnanvaltuuston hyväksymä lastensuojelun suunnitelma...28 Lastensuojelun asiantuntijaryhmä...29 Tulisiko lastensuojelulakia muuttaa?...30 Päätösvalta...30 Lastensuojelulain muutostarve...33 Johtopäätökset...36 Toteutuuko lastensuojelulaki kunnissa?...36 Lastensuojelun kehittämistarpeet?...38 Pohdinta...38 2

Johdanto Lastensuojelun Keskusliitto ry ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry päättivät keväällä 2008 selvittää 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain toteutumista käytännössä. Selvityksen lähtökohdaksi valittiin tiedon kerääminen lastensuojelun työntekijöiden (ei esimerkiksi kuntien sosiaalijohdon) käsityksistä lastensuojelun toteutumisesta, resurssien riittävyydestä ja kehittämistarpeista kunnissa sekä lain muutostarpeista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa erityisesti lastensuojelua käytännössä tekevien sosiaalialan ammattilaisten näkemyksistä lastensuojelulain toteutumisesta. Kyselyn toteuttamisen ajankohdaksi päätettiin elo-syyskuun vaihde 2008. Kyselyn laadintaa ohjasi ensisijaisesti uuden lastensuojelulain sisältö mutta myös lain voimaantulon yhteydessä eduskunnan hyväksymät lausumat. Eduskuntahan edellytti, että hallitus huolehtii määrärahalisäyksistä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin niin, että uuden lainsäädännön vaatimat lisäresurssit kuntien sosiaalityöhön turvataan. Lausuman mukaan selvitys lisäresurssien turvaamisesta ja lain 14 :ssä tarkoitettujen asiantuntijaryhmien toiminnasta annetaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Tämän kyselyn yhtenä tavoitteena onkin tuottaa rinnakkaista tietoa suhteessa em. hallituksen eduskunnalle antamaan selvitykseen lisäresurssien turvaamisesta. Eduskunta edellytti myös, että hallitus seuraa lapsen huostaanottoa koskevan päätöksenteon toimivuutta. Lausumassaan eduskunta edellytti, että hallitus tarvittaessa ja mahdollisimman ripeästi valmistelee ehdotuksen tahdonvastaisten huostaanottojen siirtämiseksi moniammatilliselle toimielimelle, joka perustettaisiin esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 6 :ssä tarkoitettujen toimielimien yhteyteen. Talentia ja LSKL halusivat selvittää myös tähän kysymykseen liittyviä lastensuojelun työntekijöiden käsityksiä. Kysely tehtiin ajankohtana, jolloin laki oli ollut voimassa kahdeksan kuukautta. Joidenkin kysymysten kohdalla lain lyhyt voimassaoloaika on vaikuttanut vastauksiin kuten esimerkiksi siihen, että onko vastaajan kohdalle vielä osunut sellaisia asiakastapauksia, joissa he olisivat tarvinneet lain 14 :ssä tarkoitettujen asiantuntijaryhmien apua. Useimpiin kysymyksiin kyselyn ajankohdalla taas ei ole vaikutusta. Näitä kysymyksiä ovat mm. työntekijöiltä kysytyt tiedot asiakasmääristä ja käsittelyajoista. Tämä selvitys on siis poikkileikkaus sosiaalialan ammattilaisten näkemyksistä 8 kuukautta voimassa olleen lastensuojelulain toteutumisesta, resurssien riittävyydestä ja kehittämistarpeista kunnissa sekä lain muutostarpeista. Selvitys lastensuojelulain toteutumisesta ja siihen liittyvä kyselyaineisto Kyselyn perusjoukoksi poimittiin Talentian jäsenrekisteristä jäsenet, jotka työskentelivät kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa sosiaalitoimistoissa, ensi- ja turvakodeissa, kasvatus- ja perheneuvoloissa, lastenkodeissa, perhetukiyksiköissä ja koulukodeissa. Perusjoukoksi poimittujen ammattinimike oli johtava sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijä, koulukuraattori, lastensuojelulaitosten sosiaaliohjaaja, asumispalveluyksiköiden ohjaaja, perhetyöntekijä, sosiaaliohjaaja tai palveluohjaaja. 3

Taulukko 1. Talentian jäsenrekisteristä poimittu perusjoukko Perusjoukko tehtävänimikkeittäin Lkm % Johtava sosiaalityöntekijä 138 6,2 % Sosiaalityöntekijä 1358 61,4 % Sosiaaliohjaaja,perhetyöntekijä 784 35,4 % Koulukuraattori 33 1,5 % Yht. 2213 100,0 % Edellä mainituista 1534:llä ( 69,3%) oli sähköpostiosoite. Heille lähetettiin ensimmäisen kerran 21.7.2008 sähköisen kyselyn linkki ja vielä toisen kerran 25.8.2008. Kyselyn vastausaika päättyi 1.9.2008. Sähköposti tavoitti 1260 vastaajaa ja 274 sähköpostia palautui lähettäjälle. Vastaajia raportointihetkellä (1.9.2008) oli 428 kpl. Vastausprosentiksi tuli näin ollen 34 %. Aineiston keruu tehtiin siten, että varsinaista katoanalyysiä ei ole mahdollista tehdä. Aineistosta ei myöskään ole mahdollista vetää tilastollisesti yleistettäviä johtopäätöksiä, koska otanta ja otos ei ole suoritettu tilastollisen päättelyn edellyttämällä tavalla. Vastaajajoukon suuruus oli kuitenkin niin suuri, että tuloksia voidaan mainiosti tarkastella laajana luotauksena sosiaalialan asiantuntijoiden mielipiteisiin lastensuojelulain toteutumisesta. Kysely oli suunnattu ensisijaisesti lastensuojelutehtävissä työskenteleville. Kyselyä lähetettiin kuitenkin laajemmalla jakelulla kuin vain lastensuojelutyötä tekeville, koska tavoitteena oli saada myös tietoa mm. työntekijöiden käsityksistä lasten ja vanhempien tukemisesta yleisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetustoimessa. Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Kyselyyn vastanneet jakautuivat ammattinimikkeen mukaan seuraavasti: Taulukko 2. Ls-2008 kyselyyn vastanneet tehtävänimikkeittäin Tehtävänimike Lkm % Johtava sosiaalityöntekijä 36 8 Sosiaalityöntekijä 233 55 Sosiaaliohjaaja,perhetyöntekijä 124 29 Koulukuraattori 8 2 Johtava,vastaava ohjaaja 11 3 Muu 15 4 Yht. 427 100 Pääosa eli 65 % vastaajista oli sosiaalityöntekijöitä (johtava sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijä, koulukuraattori). Sosiaaliohjaajia, perhetyöntekijöitä, -ohjaajia, johtavia/vastaavia ohjaajia oli vastanneista 32 %. Vastaajien toimintaympäristöt on luokiteltu viiteen luokkaan taulukon 3 mukaisesti. 4

Taulukko 3. Ls-2008 kyselyyn vastanneet työpaikkakunnan asukasluvun mukaan Työpaikkakunnan asukasluku Lkm % Kum. lkm Kum-% Alle 10 000 80 19 80 19 10 000-30 000 68 16 148 35 30 000-50 000 57 13 205 48 50 000-100 000 79 18 284 66 Yli 100 000 144 34 428 100 Yht. 428 100 428 100 Vastaajista suurin osa työskentelivät sosiaalitoimistoissa (65 %). Seuraavaksi eniten oli kasvatus- ja perheneuvolassa työskenteleviä (8%) ja sijaishuollossa (7%) työskenteleviä. Taulukko 4. Ls-2008 kyselyyn vastanneet työpaikan mukaan Työpaikka Lkm % Sosiaalitoimisto 275 65 Sijaishuolto (laitos, perhekoti, nuorisokoti) 29 7 Perhetukikeskus 22 5 Kasvatus- ja perheneuvola 33 8 Koulu 13 3 Muu 53 12 Yht. 425 100 Kyselylomake oli laadittu siten, että vastaajat, jotka ilmoittivat työskennelleensä vuoden 2008 aikana lastensuojelun tehtävissä, vastasivat kaikkiin kysymyksiin. Vastaajat, jotka ilmoittivat, että eivät työskentele lastensuojelun tehtävissä vastasivat vain kysymyksiin, jotka koskivat lasten ja vanhempien tukemisesta yleisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetustoimessa. Kyselyyn vastanneista yhteensä 146 henkilöä eli 34 % työskenteli muissa kuin lastensuojelun tehtävissä. Taulukosta 5 esitetään työskentely lastensuojelutehtävissä työpaikan mukaan. 5

Taulukko 5. Työskentely lastensuojelun tehtävissä työpaikan mukaan Rivimuuttuja: Työpaikka Sarakemuuttuja: Työskentely vuoden 2008 aikana lastensuojelun tehtävissä % Kyllä En Yht. N Sosiaalitoimisto 72 28 100 275 Sijaishuolto (laitos, perhekoti, nuorisokoti) 93 7 100 29 Perhetukikeskus 95 5 100 22 Kasvatus- ja perheneuvola 3 97 100 33 Koulu 54 46 100 13 Muu 47 53 100 53 Yht. 66 34 100 425 Kyselyn vastaajista suurin osa työskenteli sosiaalitoimistossa ja suurimpina ammattiryhminä olivat sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat/perhetyöntekijät. Tämä johtuu siitä, että näkyvin osa lastensuojelutyöstä tehdään sosiaalitoimistoissa. Vastaajien painottumiseen sosiaalitoimistoihin vaikutti myös kyselyn sisältö, joka keskittyi erityisesti lastensuojelun avohuoltoon. Raportoitavat tulokset ovatkin pääasiassa sosiaalitoimistoissa lastensuojelutyötä tekevien sosiaalialan ammattilaisten vastauksia. Kyselyn tulokset Sosiaalitoimiston työntekijöiden kelpoisuus ja työkokemus lastensuojelutyössä Sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuuksia säädellään ns. kelpoisuuslailla (Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005). Lastensuojelulain päätöksentekoa ja asioiden valmistelua koskevat säädökset edellyttävät niihin osallistuvalta henkilöstöltä em. lain mukaisia kelpoisuusvaatimuksia (Ls-laki 13 ). Lapsen kiireellistä sijoitusta koskeva päätösvalta edellyttää sosiaalityöntekijän kelpoisuutta samoin lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä tulee olla sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Kelpoisista sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Tätä osoitti myös tämän kyselyn vastaukset. Taulukon 6 tulokset kertovat, että kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä oli 81 % ja kelpoisuus puuttui 19 %:lta. Koska kysely lähetettiin Talentian jäsenille, voidaan todeta, että vastaajissa useammalla on kelpoisuus kuin, jos kysely olisi tehty kaikille kuntien sosiaalitoimistoissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. On oletettavaa, että ei-kelpoiset sosiaalityöntekijät, joilla on jonkin muun alan koulutus, eivät ole Talentian jäseniä. 6

Taulukko 6. Sosiaalitoimistojen ls-työtä tekevien kelpoisuudet Rivimuuttuja: Tehtävänimike Sarakemuuttuja: Lainmukainen kelpoisuus % Kyllä Ei Yht. N Johtava sosiaalityöntekijä 93 7 100 15 Sosiaalityöntekijä 81 19 100 132 Sosiaaliohjaaja/perhetyöntekijä 95 5 100 44 Muu 100 0 100 3 Yht. 86 14 100 194 Kelpoisuusehdot täyttävien sosiaalityöntekijöiden osuus vaihteli työskentelykunnan asukasmäärän suhteen (Kuvio 1). Huonoin tilanne oli 50 000-100 000 asukkaan kunnissa, joissa 28 %:lla lastensuojelun sosiaalityöntekijästä ei ollut kelpoisuutta. Seuraavaksi huonoin tilanne oli 10 000-30 000 asukkaan kunnissa, joissa 23 %:lta puuttui kelpoisuus. Kunnissa, joissa oli 30 000-50 000 asukasta, oli vähiten (14%) ei-kelpoisia lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Kuvio 1. Sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden kelpoisuus ja kunnan asukasmäärä 7

Työkokemusvuosissa sosiaalitoimistojen lastensuojelun työntekijät erosivat ammateittain. Yleisesti ottaen työntekijät ovat varsin kokeneita. Kaikkien ammattiryhmien keskiarvo oli 9,6 vuotta. Johtavilla sosiaalityöntekijöillä keskiarvo oli 15,4 vuotta, sosiaalityöntekijöillä 9,6 vuotta ja ohjaajilla 7,3 vuotta (Taulukko 7). Taulukko 7. Sosiaalitoimistojen ls-työtä tekevien työkokemusvuodet Rivimuuttuja: Lastensuojelutyöntekijöiden työkokemusvuodet Sarakemuuttuja: Tehtävänimike Johtava sostt Sostt Sosiaaliohjaaja,perhett Muu Yht. Keskiarvo 15,4 9,6 7,3 15,3 9,6 N 16 132 44 3 195 Sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden sosiaalityöntekijöitä alhaisempaan työkokemusvuosien määrään vaikuttaa se, että vastavalmistuneita sosionomeja (AMK) on ollut saatavana työmarkkinoilla sosiaalityöntekijöitä paremmin ja että kunnat ovat viime vuosina palkanneet lastensuojeluun uusia sosiaaliohjaajia. Kuvio 2. Sosiaalitoimistojen lastensuojelutyöntekijöiden työkokemusvuodet 8

Yhteenveto: Sosiaalitoimistojen lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä 19-28 % paikkakunnan koosta riippuen ei täytä kelpoisuusehtoja. Sosiaalityöntekijäpula vaikeuttaa kuntien mahdollisuuksia täyttää lastensuojelulain vaatimukset ja heikentää lastensuojelun toteuttamisedellytyksiä. Työntekijät olivat varsin kokeneita. Heillä oli työkokemusta lastensuojelutyöstä keskimäärin 10 vuotta. Tehtävärakenneuudistus on lisännyt sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden työpaikkoja lastensuojelussa. Sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden työkokemus lastensuojelussa oli keskimäärin 7 vuotta, sosiaalityöntekijöiden 10 vuotta ja johtavilla sosiaalityöntekijöillä 15 vuotta. Lastensuojeluilmoitukset Uudessa lastensuojelulaissa eri viranomaisten ja muiden toimijoiden velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitus lisättiin. Lain voimaan tulon jälkeen on yleisesti ollut tiedossa, että lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet. Tässä selvityksessä ei kysytty vastaan otettujen lastensuojeluilmoitusten määrää eikä sitä, kuinka paljon ilmoituksien määrä on lisääntynyt. Kyselylomakkeella tiedusteltiin lastensuojelun työntekijöiltä sitä, miten ilmoitusten määrä on yleisesti muuttunut. Kuvioon 3 on koottu sosiaalitoimistojen työntekijöiden arviot siitä, miten lastensuojeluilmoitusten määrä on muuttunut eri tahoilla. Sosiaalitoimistojen työntekijöistä 74 % katsoi, että yleisesti lastensuojeluilmoitusten määrä on lisääntynyt. Useimpien vastaajien mukaan aiempaa enemmän lastensuojeluilmoituksia tehneitä tahoja ovat poliisi, koulujen oppilashuolto sekä tuttavat, sukulaiset, naapurit ja muut kanssaihmiset ja hätäkeskukset. Vähiten mainintoja lisääntyneistä lastensuojeluilmoituksista saivat turvapaikan hakijoiden palveluyksiköt sekä seurakunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat. 9

Kuvio 3. Eri tahoilta tulleiden lastensuojeluilmoitusten määrän muutos 2008 verrattuna vuoteen 2007 (vastaajina sosiaalitoimistojen lastensuojelutyöntekijät). Yhteenveto: Lastensuojeluilmoitusten tekemisen kynnys on laskenut ja lastensuojelulaki on toiminut sen suhteen, että eri tahot tekevät aikaisempaa enemmän lastensuojeluilmoituksia. Useimpien vastaajien mukaan aiempaa enemmän lastensuojeluilmoituksia tehneitä tahoja ovat poliisi, koulujen oppilashuolto sekä tuttavat, sukulaiset, naapurit ja muut kanssaihmiset ja hätäkeskukset. Lastensuojelulain mukaisten palvelujen määräaikojen toteutuminen Lastensuojelulaissa säädetään henkilöstön mitoituksesta ja asiakasmääristä ainoastaan laitoshuollossa. Laitoshuollon osalta on säädetty asumisyksikön enimmäispaikkamäärä ja henkilöstön vähimmäismäärä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, lastensuojelun järjestämiseen ja kehittämiseen tai avohuollon toteuttamiseen ei laissa ole sitovia henkilöstömäärää tai asiakasmäärää koskevia säädöksiä. Sen sijaan lastensuojeluasian vireille tulosta on säädetty, että sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelutarve. Sosiaalitoimiston kaikista vastaajista yli puolet 57 % oli eri mieltä siitä, voidaanko lastensuojelutarpeen arvio tehdä välittömästi (Kuvio 4). Vastaukset vaihtelivat ammattiryhmittäin. 10

Johtavista sosiaalityöntekijöistä 66 % ja sosiaalityöntekijöistä 61 %. vastasi, että arviota ei voida tehdä välittömästi. Sosiaaliohjaajista ja perhetyöntekijöistä 39 % oli sitä mieltä, että lastensuojelutarpeen arviota ei voida tehdä välittömästi. Kuvio 4. Lastensuojelutarpeen arviointi voidaan tehdä välittömästi (vastaajina sosiaalitoimistojen työntekijät). Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta ja arvioitava lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiselle on laissa säädetty kolmen (3) kuukauden määräaika. Kyselyssä tiedusteltiin, montako viikkoa lastensuojelutarpeen selvitys kestää. Seuraavassa tulokset esitetään sen mukaan, miten sosiaalitoimistojen lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät ovat vastanneet (johtava sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijä). Taulukko 8. Sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden arvio kuinka monta viikkoa lastensuojelutarpeen selvityksen tekeminen kestää Muuttuja Lkm Keskiarvo Mediaani Keskihajonta Minimi Maksimi Arvio kuinka monta VIIKKOA keskimäärin työpaikkakunnassa lastensuojelutarpeen selvityksen tekeminen kestää. 140 12,0 12 6,1 1 36 11

Keskiarvo ja mediaani lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiselle oli 12 viikkoa eli lain säätämä enimmäismääräaika ( 3 kuukautta). Keskihajonta oli 6 viikkoa, maksimiaika 36 viikkoa.kaikkiaan vastaajista 37 % ilmoitti, että selvityksen tekeminen kestää yli lain 3 kuukauden aikarajan (Kuvio5). Kuvio 5. Sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden arvio siitä, kuinka monta viikkoa lastensuojelutarpeen selvityksen tekeminen kestää Taulukosta 9. voidaan lukea, että selvityksen kestoaika vaihtelee kuntakoon mukaan. Parhaiten vertailussa pärjäävät alle 10 000 asukkaan kunnat. Ongelmia määräaikojen suhteen on suurissa kaupungeissa (yli 100 000 asukasta). Taulukko 9. Sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden arvio lastensuojelutarpeen selvityksen kestosta työpaikkakunnan asukasluvun mukaan Arvio lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen kuluvasta ajasta. Ryhmittelymuuttuja: Työpaikkakunnan asukasluku Alle 10 000 10 000-30 000 30 000-50 000 50 000-100 000 Yli 100 000 Yht Keskiarvo 9,92 12,04 11,86 11,27 14,07 12,01 Keskihajonta 6,24 6,67 3,88 5,87 5,77 6,05 Minimi 1,00 2,00 6,00 4,00 3,00 1,00 Mediaani 10,00 12,00 12,00 10,00 13,00 12,00 Maksimi 36,00 24,00 20,00 24,00 24,00 36,00 Lkm 36 23 14 22 45 140 12

Vastaajista oli 45 sosiaalityöntekijää yli 100 000 asukkaan kaupungeista. Heistä 51 % ilmoitti, että selvitystä ei ehditä tehdä lain edellyttämässä määräajassa. Kuvio 6. Yli 100 000 asukkaan kaupunkien sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden arvio siitä, kuinka monta viikkoa lastensuojelutarpeen selvityksen tekeminen kestää. Yhteenveto: Sosiaalitoimiston kaikista vastaajista yli puolet 57 % oli sitä mieltä, että lastensuojelutarpeen arviota ei voida tehdä välittömästi. Lastensuojelutarpeen selvitys kesti sosiaalitoimistojen johtavien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden vastausten mukaan keskimäärin lain edellyttämän 3 kk määräajan. Määräajan toteutuminen vaihteli kuntakoon mukaan. Parhaiten vertailussa pärjäsivät alle 10 000 asukkaan kunnat. Ongelmia määräaikojen suhteen on suurissa kaupungeissa (yli 100 000 asukasta) Kaikkiaan vastaajista 35 % ilmoitti, että selvityksen tekeminen kestää yli lain määrittelemän 3 kuukauden aikarajan. Suurten kaupunkien (yli 100 000 asukasta) sosiaalityöntekijöistä puolet (51 %) ilmoitti, että selvityksen tekeminen kestää yli määräajan. 13

Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät Kyselyssä tiedusteltiin työntekijöiden arviota siitä, paljonko heillä on tällä hetkellä asiakasperheitä ja mikä heidän mielestään olisi kohtuullinen määrä. Sosiaalitoimistoissa sosiaalityöntekijöiden asiakasperheiden määrän keskiarvo oli n. 33 perhettä ja asiakkaana olevien lasten lukumäärä oli n. 53 lasta. Asiakasmäärä/sosiaalityöntekijä kohden kasvoi kuntakoon mukana, ei kuitenkaan enää yli 100 0000 asukkaan kunnissa, joissa suhde oli suunnilleen sama kuin pienehköissä 10 30 tuhannen asukkaan kunnissa. Taulukko 10. Asiakasperheiden ja asiakkaana olevien lasten lukumäärä sosiaalityöntekijää kohden Arvio lastensuojelun asiakasperheiden tämän hetkisestä lukumäärästä (asiakkuus voimassa) Ryhmittelymuuttuja: Työpaikkakunnan asukasluku Keskiarvo Keskihajonta Minimi Mediaani Maksimi Lkm Alle 10 000 23,47 14,70 5,00 20,00 55,00 32 10 000-30 000 35,11 16,60 14,00 30,00 70,00 19 30 000-50 000 40,67 16,34 25,00 35,00 80,00 12 50 000-100 000 40,94 17,30 6,00 40,00 80,00 17 Yli 100 000 34,85 12,22 10,00 35,00 70,00 40 Yht 33,30 15,90 5,00 30,00 80,00 120 Arvio asiakkaana olevien lasten määrästä Ryhmittelymuuttuja: Työpaikkakunnan asukasluku Keskiarvo Keskihajonta Minimi Mediaani Maksimi Lkm Alle 10 000 39,15 25,50 6,00 35,00 120,00 33 10 000-30 000 61,11 35,06 25,00 55,00 150,00 19 30 000-50 000 72,62 30,76 26,00 75,00 123,00 13 50 000-100 000 65,44 30,00 18,00 57,50 120,00 18 Yli 100 000 49,93 16,86 10,00 48,00 95,00 43 Yht 53,35 27,90 6,00 50,00 150,00 126 Kuviossa 7 ja 8 on esitetty sosiaalityöntekijöiden nykyiset asiakasmäärät ja heidän toiveensa kohtuullisista asiakasmääristä. Sosiaalityöntekijät pitivät kohtuullisena määränä n. 20 perhettä ja noin 30 lasta sosiaalityöntekijää kohden. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että nykytilanteessa sosiaalityöntekijät kokevat, että heidän asiakasmääräänsä pitäisi laskea noin 40-50 %:lla, jotta tilanne olisi kohtuullinen. Tulokset osoittavat myös, että kohtuullisena pidetty asiakasmäärä työntekijää kohden oli sidoksissa nykytilanteeseen. He, joilla oli enemmän asiakasperheitä pitivät kohtuullistakin määrää suurempana kuin he, joilla asiakasperheitä oli vähemmän. 14

Kuvio 7. Asiakasperheidenmäärä ja kohtuullisena pidettävä asiakasperheiden määrä, sosiaalityöntekijät 15

Kuvio 8. Asiakkaana olevien lasten lukumäärä ja kohtuullisena pidettävä lasten määrä sosiaalityöntekijää kohden Sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden asiakasmäärät Sosiaalitoimistojen sosiaaliohjaajista ja perhetyöntekijöistä oli 41 vastannut asiakastyön mitoitusta koskeviin kysymyksiin. Lukumäärän alhaisuuden takia ei ole mahdollista tehdä tarkastelua asiakasmääristä eri kuntaryhmissä. Kuviossa 9 on koottu sosiaalitoimiston sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden vastaukset asiakasmääristä ja heidän arvioistaan kohtuullisesta asiakasmääristä. Sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden asiakasmäärät olivat pienemmät kuin sosiaalityöntekijöiden. Samoin heidän nykytilanteensa ja arvio kohtuulliseksi koettavasta asiakasmäärästä olivat lähempänä toisiaan. Sosiaaliohjaajilla oli keskimäärin 13 perhettä ja 24 lasta asiakkaana. Sosiaaliohjaajien mielestä kohtuullinen määrä olisi n.12 perhettä ja 18 lasta. Sosiaaliohjaajien mielestä heidän asiakasmääräänsä tulisi laskea n. 10-24 %. (Kaavio 9). 16

Kuvio 9. Asiakasperheet ja asiakkaana olevat lapset sosiaaliohjaajaa ja perhetyöntekijää kohden Yhteenveto: Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat korkeita ja niiden vaihtelu on suurta. Sosiaalityöntekijät kokevat, että heidän asiakasmääränsä tulisi laskea noin 40-50 %, jotta he voisivat hoitaa tehtävänsä lastensuojelulain tarkoituksen mukaisesti. Kohtuullisena asiakasperheiden määränä sosiaalityöntekijät pitivät noin 20 perhettä ja noin 30 lasta sosiaalityöntekijää kohden. Nykytilanteessa sosiaalityöntekijöillä on asiakkaana keskimäärin 33 perhettä ja noin 53 lasta. Aineistossa suurin keskiarvo 41 asiakasperhettä sosiaalityöntekijää kohden oli kuntaryhmässä 50 000-100 000 asukasta ja suurin keskiarvo 73 lasta sosiaalityöntekijää kohden oli kuntaryhmässä 30 000-50 000 asukasta. Sosiaaliohjaajien asiakasmäärät ovat pienempiä kuin sosiaalityöntekijöiden. Sosiaaliohjaajien mielestä heidän asiakasmääriä tulisi laskea noin 10-24 %. Kohtuullisena asiakasperheiden määränä sosiaaliohjaajat pitivät noin 12 perhettä ja noin 18 lasta sosiaaliohjaaja ja perhetyöntekijää kohden. Nykytilanteessa sosiaaliohjaajilla on asiakkaana keskimäärin 13 perhettä ja noin 24 lasta. 17

Resurssit Lastensuojelua tekeviltä työntekijöiltä tiedusteltiin heidän käsityksiään lastensuojelun resurssien riittävyydestä. Tulokset on koottu kaavioon 10. Useimmin resurssien puutetta koettiin avohuollon sosiaalityöntekijöistä, kunnan varaamista määrärahoista, muista ehkäisevistä palveluista, avohuollon sosiaaliohjaajista/perhetyöntekijöistä ja sijaishuollon perhehoidosta. Parhaiten resursoituina kohteina vastaajat pitivät työnohjausta, henkilöstön koulutusta, konsultaatiota ja työmenetelmien kehittämistä. Näissäkin osa-alueissa työnohjausta lukuun ottamatta niitä vastaajia oli enemmän, joiden mielestä resursseja oli liian vähän kuin niitä vastaajia, joiden mielestä resursseja oli riittävästi. Kuvio 10. Lastensuojeluresurssien riittävyys Lastensuojelun avohuoltona lasten ja perheiden tukemiseen on vastaajien mukaan saatavilla parhaiten lasten päivähoitoa ja toimeentulotukea. Eniten puutteita oli tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan, lapsen kuntoutumista tukevien hoito- ja terapiapalveluiden, lapsen ja perheen ongelmatilanteiden hoidon tuessa sekä lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuudessa. (Kuvio 11). 18

Kuvio 11. Lastensuojelun avohuollon palveluiden saatavuus Vastaajilla oli s mahdollisuus kertoa resurssien puutteista myös avokysymyksessä: Puuttuuko työpaikkakunnaltasi joitain muita lain toteutumisen kannalta olennaisia resursseja, mitä? Avokysymykseen vastasi yhteensä 102 vastaajaa. Vastauksissa mainittiin usein jo edellisessä kysymyksessä olleita vaihtoehtoja, eli tarkennettiin kuinka paljon henkilöstöä, määrärahoja, koulutusta, työnohjausta ja muita tukipalveluja puuttuu. Yleisimmin mainittuja muita puutteita resursseissa olivat lapsiperheiden kotipalvelu, psykiatrinen hoito sekä lapsille että aikuisille, koulupsykologin ja koulukuraattorin palvelut, perhekuntoutus sekä tukihenkilöt ja tukiperheet. Yksi vastaajista kiteytti asian seuraavasti: Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon puutteet kuormittavat lastensuojelua, samoin aikuispsykiatrian avopalveluiden huono saatavuus. Myöskään lastenneurologian resurssit eivät ole riittävät. Puutteet peruspalveluissa aiheuttavat lastensuojelun tarpeen lisääntymistä: neuvolat, perusterveydenhuolto, lapsiperheiden kotipalveluiden puuttuminen ja vuoropäivähoidon puutteet. Pienten koululaisten vuorohoitoa tarvittaisiin. 19

Toinen vastaaja kirjoitti, että Yhteenveto: Ehkäisevää lastensuojelua ollaan kehittämässä, mutta työ on ihan alkumetreillä. Lapsiperheiden kotipalvelua ei ole lainkaan ja se on iso puute. Koulupsykologeja ja matalan kynnyksen nuorten palveluita on ihan liian vähän, jälkimmäisiä ei lainkaan. Kuten asiakasmäärät työntekijää kohden ja työntekijöiden toiveet kohtuullisesta asiakasmäärästä antoivat olettaa, on avohuollon sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien liian pieni määrä lastensuojelun keskeisin resurssiongelma. Työntekijät katsovat myös, että kuntien budjettiin varatut lastensuojelun määrärahat ovat riittämättömät. Merkittäviä puutteita työntekijöiden mukaan oli resursseissa ehkäiseviin palveluihin ja sijaishuollon perhehoitoon. Lastensuojelun avohuoltona lasten ja perheiden tukemiseen on vastaajien mukaan saatavilla parhaiten lasten päivähoitoa ja toimeentulotukea. Eniten puutteita oli tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan, lapsen kuntoutumista tukevien hoito- ja terapiapalveluiden, lapsen ja perheen ongelmatilanteiden hoidontuessa sekä lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuudessa. Muiden palveluiden riittävyys Kyselyssä tiedusteltiin muiden palveluiden riittävyyttä vanhempien tukemisessa, koulun eri palveluiden tuen riittävyyttä lapsen koulunkäynnin tukemisessa ja lasten huomioimista aikuisille suunnatuissa palveluissa. Parhaat arviot vanhempien tukemisen riittävyydestä saivat äitiys- ja lastenneuvolat, päivähoito, perhetyö ja perheneuvolat. Opetustoimen, nuorisotyön ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kohdalla vastaajien mukaan vanhempien tukeminen toteutui huomattavasti heikommin. 20

Kuvio 12. Vanhempien tukeminen muissa palveluissa Lasten koulunkäynnin tukemista koskevissa vastauksissa näkyy selvästi se, että koulupsykologien ja koulukuraattorien palveluita ei ole tarjolla kattavasti. Toisaalta erityisopetus ja kouluterveydenhoitokaan ei vastaajien mukaan tue lasten koulunkäyntiä tarpeeseen nähden riittävästi. (Kuvio 13). Huonoimmat tulokset tulivat lasten huomioimisessa aikuisten palveluissa. Päihdehuollon, mielenterveyspalveluiden ja muiden aikuisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kohdalla vastaajista ainostaan 10 % oli sitä mieltä, että lapset huomioidaan riittävästi. (Kaavio 14). 21

Kuvio 13. Lasten koulunkäynnin tukeminen Kaavio 14. Lapsen huomioiminen aikuisten palveluissa 22

Yhteenveto: Äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, päivähoito, perhetyö ja perheneuvolat tukevat lastensuojelutyöntekijöiden arvion mukaan parhaiten vanhempia tuen tarpeeseen nähden. Noin puolet vastaajista oli sitä mieltä, että em. tuki vanhemmille oli tarpeeseen nähden riittävää. Opetustoimen, nuorisotyön ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kohdalla lastensuojelun työntekijät arvioivat vanhempien tukemisen toteutuvan huomattavasti heikommin. Ainoastaan 15-27 % palvelusta riippuen katsoi näiden tahojen tuen olevan riittävää. Lasten koulunkäynnin tukemisessa kouluterveydenhuollon ja erityisopetuksen panoksen katsoi noin neljännes lastensuojelun työntekijöistä riittäväksi tarpeeseen nähden. Koulukuraattorien tukea piti riittävänä viidennes vastaajista ja koulupsykologien tuki oli riittävää 12 % mielestä. Lasten koulunkäynnin tuen riittämättömyyttä selittää varmasti oppilashuollon resurssien vähäisyys ja jopa niiden puuttuminen osasta kunnista. Lasten riittävä huomioiminen aikuisten palveluissa oli harvinaista. Ainoastaan noin 10 % vastaajista katsoi, että lapset huomioidaan riittävästi. Lastensuojelun tilanne kunnissa Lastensuojelun tilannetta kunnissa voidaan kuvata hyvin sillä, miten hyvin työntekijät voivat tehdä suunnitelmallista asiakastyötä. Kyselyssä kysyttiinkin kuinka kattavasti vastaajan omille asiakkaille on laadittu suunnitelmat. Toinen kuntien lastensuojelun tilannetta kuvaava kysymys on, miten kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen määrä on kehittynyt. Kolmantena kuvaajana kuntien 23

lastensuojelun tilanteesta esitettiin lastensuojelun työntekijöille joukko väittämiä, joiden pohjalta laadittiin lastensuojelun kuumemittari ja koulutodistus. Asiakassuunnitelmat Laki velvoittaa laatimaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle asiakassuunnitelman. Lastensuojelun järjestämisen tulee aina lähtökohtaisesti perustua asiakkaalle laadittuun suunnitelmaan. Ainoastaan, jos kyse on yleisluontoisesta neuvonnasta ja ohjauksesta, voidaan suunnitelma jättää laatimatta. Lastensuojelun asiakkaille ei ole vielä laadittu kattavasti asiakassuunnitelmia. Sosiaaliohjaajista 43 %:lla oli asiakassuunnitelma kaikille asiakkaille, kun taas sosiaalityöntekijöistä ainoastaan 25 %:lla. Tulosta voidaan pitää huolestuttavana. Asiakassuunnitelmien puuttuminen heikentää tavoitteellisen ja suunnitelmallisen lastensuojelutyön toteuttamista. Kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot Stakesin lastensuojelutilaston mukaan vuonna 2007 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 16 059 lasta ja nuorta. Sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina 2-5 prosentin vuosivauhtia. Kuvio 15. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina 1991 2007 (Lähde: http://www.stakes.fi/fi/tilastot/aiheittain/lapsuusjaperhe/lastensuojelu.htm) Kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen niin suostumukseen perustuvien kuin tahdonvastaistenkin huostaanottojen osalta tiedusteltiin vastaajilta niiden määrän kehitystä vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007. Seuraavassa esitetään sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijjöiden käsitykset kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen kehityksestä. Sosiaalityöntekijöistä 60 % ilmoitti, että kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet ja 30 % huostaanottojen määrän kasvaneen. Kiireelliset sijoitukset näyttävät lisääntyneen erityisesti suurissa kaupungeissa. Kuvio 16. Kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007 (vastaajina sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijät) 24

Lastensuojelun kuumemittari ja koulutodistus Lastensuojelussa työskenteleviä pyydettiin arvioimaan työskentelykunnan lastensuojelun tilannetta seitsemän väittämän suhteen. Asteikkona oli neliportainen asteikko 1=täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä ja 4=täysin samaa mieltä. Väittämät ja niihin saadut vastaukset on koottu yhteen taulukkoon lastensuojelun kuumemittariksi yhdistämällä asteikko kaksiportaiseksi. Kaikki seitsemän väittämän jakaumaa olivat punaisella eli ei toivotulla alueella. (Kuvio17). Kaavio 17. Lastensuojelun kuumemittari 25

Koska lastensuojelun tilasta haluttiin saada yksi tilannetta kuvaava luku, muutettiin edellä mainitut neljäportaisen asteikon vastaukset kouluarvosanoiksi asteikolla 4-10 seuraavasti: 1,täysin eri mieltä = 4 2, jokseenkin eri mieltä = 6 3, jokseenkin samaa mieltä = 8 ja 4,täysin samaa mieltä= 10. Näillä arvoilla laskettiin aineistosta sitten väittämien: 1) Työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä 2) Työntekijöillä on aikaa tehdä ennalta ehkäisevää työtä 3)Työntekijöillä on aikaa paneutua lapsen ja perheen tilanteeseen 4) Kunnan lastensuojelun palvelut tukevat lastensuojelun tarpeessa olevia lapsia ja perheitä hyvin kouluarvosanojen keskiarvot. (Taulukko 11). Taulukko 11. Lastensuojelun kouluarvosanat Muuttuja Lkm Keskiarvo Työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä 264 5,2 Työntekijöillä on aikaa tehdä ennalta ehkäisevää työtä 267 5,4 Työntekijöillä on aikaa paneutua lapsen ja perheen tilanteeseen 270 6,4 Kunnan lastensuojelun palvelut tukevat lastensuojelun tarpeessa olevia lapsia ja perheitä hyvin 261 6,8 Kaikkien väittämien keskiarvo 6,0 26

Työntekijöiden mahdollisuus tehdä etsivää työtä -väittämän arvosanaksi tuli heikko 5,2 ja Työntekijöiden mahdollisuus tehdä ennalta ehkäisevää työtä väittämän arvosana oli myös heikko 5,4. Työntekijöiden mahdollisuus paneutua lapsen ja perheen tilanteeseen väittämä sai arvosanan tyydyttävä 6,4. Kunnan lastensuojelun palvelut tukevat lastensuojelun tarpeessa olevia lapsia ja perheitä hyvin - väittämän keskiarvoksi tuli tyydyttävä 6,8. Kouluarvosanoilla mitattuna ( kaikkien aineiden keskiarvoksi ) kuntien lastensuojelun tila sai arvosanan 6,0 eli tyydyttävä. Yhteenveto: Lastensuojelun tilanne kuntien lastensuojelutyötä tekevien vastausten pohjalta voidaan kuvata seuraavasti: Kunnissa ei tällä hetkellä laadita lastensuojeluasiakkaille kattavasti asiakassuunnitelmia. Tämä heikentää mahdollisuutta tehdä tavoitteellista ja suunnitelmallista lastensuojelutyötä. Kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet useimpien vastaajien arvion mukaan samoin huostaanottojen määrä kasvaa. Vain hyvin pieni osa vastaajista on sitä mieltä, että kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat laskeneet vuoden 2008 aikana verrattuna vuoteen 2007. Ainoastaan alle 10 % vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kunnissa työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä ja ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelussa. Vain joka viides oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että työntekijöillä on aikaa paneutua lasten ja perheen tilanteeseen. Vain vajaa kolmannes vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kuntien lastensuojelun palvelut tukevat hyvin lapsia ja perheitä. Kuntien lastensuojelun tilanteen kouluarvosanaksi tuli tyydyttävä. Mahdollisuus tehdä etsivää työtä ja mahdollisuus tehdä ehkäisevää työtä saivat arvosanan heikko. Työntekijöiden mahdollisuudesta paneutua lasten ja perheiden asioihin ja kunnan lastensuojelun palvelujen kykyä tukea lastensuojelun tarpeessa olevia lapsia ja perheitä hyvin saivat arvosanan tyydyttävä. Ensisijaiset ja kiireelliset toimenpiteet lastensuojelun kehittämiseksi Vastaajia pyydettiin kertomaan omia ehdotuksia kiireellisiksi toimenpiteiksi lastensuojelun kehittämiseksi avokysymyksellä. Avokysymykseen Mitkä olisivat ensisijaiset ja kiireelliset toimenpiteet lastensuojelun kehittämiseksi kunnassasi? vastasi yhteensä 334 vastaajaa. Kiireellisimpinä toimenpiteinä mainittiin yleisesti resurssien lisääminen. Lähes jokaisessa vastauksessa mainittiin henkilöstöresurssien lisätarve lisää sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä, lisää henkilöstöä peruspalveluihin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Henkilöstön työolosuhteita ja palkkausta tulisi myös vastausten mukaan kehittää, jotta alalle saataisiin riittävästi pätevää työvoimaa. 27

Pätevien sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden palkkaaminen: lastensuojelun sosiaalityössä ja perhetyössä todella paljon vaihtuvuutta ja välillä epäpäteviä sijaisia. Kunnat eivät panosta sosiaalityöntekijöiden työolojen kehittämiseen (mm. hlöstömäärä, palkkaus, työn kehittäminen). Lastensuojelun sosiaalityön johto ei toimi. Lastensuojelun piirissä olevat lapset joutuvat kohtaamaan vaihtuvat työntekijät, asiakasprosessit katkeilevat. Perhetilannetta/lapsen tilannetta ei vedetä yhteen, vaikka ls-historiaa olisi useita vuosia, osittain tähän vaikuttaa ls-työntekijöiden vaihtuvuus ja kiire. Avohuollon tukitoimia ei uudesta laista huolimatta ole saatavilla esim. koulupsykologin/kuraattorin palvelut, kodinhoito, tukiperhe jne. Useissa vastauksissa kaivattiin lisää koulutusta ja erikoistumiskoulutusta lastensuojelun työntekijöille. Tulisi kehittää erikoistumiskoulutusta nimenomaan lastensuojeluun, jotta oman työn arvostus lisääntyisi. Lisäksi lastensuojelun kehittämiseen kaivattiin suunnitelmallisuutta, priorisointia ja sektorirajoja ylittävää moniammatillista yhteistyötä. Yhteenveto: Kiireellisimpinä toimenpiteinä vastaajat esittivät yleisesti resurssien lisäämistä. Lähes jokaisessa vastauksessa mainittiin henkilöstöresurssien lisätarve lisää sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä, lisää henkilöstöä peruspalveluihin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Toisena kehittämiskohteena vastauksista nousi henkilöstön työolosuhteiden kehittäminen ja palkkauksen parantaminen, jotta alalle saataisiin riittävästi pätevää työvoimaa. Kolmantena kehittämiskohteena vastauksissa kaivattiin lisää koulutusta ja erikoistumiskoulutusta lastensuojelun työntekijöille. Kunnanvaltuuston hyväksymä lastensuojelun suunnitelma Lastensuojelulain 11 :n mukaan kunnanvaltuuston on hyväksyttävä suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä. Kyselyssä kysyttiin vastaajilta, onko työpaikkakunnassa laadittu em. suunnitelma. Lastensuojelussa työskentelevien sosiaalitoimistojen työntekijöistä alle 10 000 asukkaan kuntien vastaajat ilmoittivat, että suunnitelmaa ei ole tehty (73 %). Vain 12 % ilmoitti, että se on tehty. 10 000-30 000 asukkaan kunnissa hieman useampi vastaajista (22 %) ilmoitti, että suunnitelma on tehty. Keskisuurissa kunnissa 30 000-50 000 asukasta ja yli 100 000 asukkaan kunnissa n. 40 % vastaajista ei osannut sanoa, onko suunnitelma tehty. Parhaiten suunnitelmaa on ilmeisesti tehty ja 28

lastensuojelutyöntekijät ovat siitä tietoisia 50 000-100 000 asukkaan ja yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Taulukko 12. Onko laadittu lastensuojelusuunnitelma (vastaajina sosiaalitoimistojen lastensuojelutyötä tekevät) Rivimuuttuja: Työpaikkakunnan asukasluku Sarakemuuttuja: Onko työpaikkakunnassa laadittu kunnanvaltuuston hyväksymä suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä % On Ei En osaa sanoa Yht. N Alle 10 000 12 73 14 100 49 10 000-30 000 22 58 19 100 36 30 000-50 000 21 38 42 100 24 50 000-100 000 50 29 21 100 28 Yli 100 000 40 19 40 100 57 Yht. 29 44 27 100 194 Lastensuojelun asiantuntijaryhmä Lain 14 :n mukaan kunnan tai useamman kunnan yhdessä tulee asettaa lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Kyselyssä tiedusteltiin onko asiantuntijaryhmää asetettu, onko vastaaja saanut apua ryhmältä ja jos on saanut, niin missä asioissa. Taulukossa 13 on sosiaalitoimistojen lastensuojelun työntekijöiden vastaukset kuntaryhmittäin. Taulukosta ilmenee, että asiantuntijaryhmiä on asetettu vähän pienissä kunnissa ja paremmin suuremmissa kunnissa. Sen sijaan eri ammattiryhmät ovat saaneet varsin eri tavalla apua asiantuntijaryhmältä (taulukko 14). Eniten apua ovat saaneet johtavat sosiaalityöntekijät (79 %) ja sosiaalityöntekijät (47 %). Ohjaajista ainoastaan 24 % ilmoitti saaneensa apua asiantuntijaryhmältä. Taulukko 13. Onko lastensuojelun asiantuntijaryhmä asetettu (sosiaalitoimistojen lastensuojelun työntekijät) Rivimuuttuja: Työpaikkakunnan asukasluku Sarakemuuttuja: Onko työpaikkakuntasi asettanut lastensuojelun moniammatillisen asiantuntijaryhmän % On, yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa Ei En osaa sanoa Alle 10 000 25 37 14 26 Yht. 29

10 000-30 000 21 10 18 19 30 000-50 000 14 7 9 12 50 000-100 000 14 17 18 15 Yli 100 000 27 30 41 29 Yht. 100 100 100 100 N 146 30 22 198 Taulukko 14. Työhön saatu apua asiantuntijaryhmältä (sosiaalitoimistojen lastensuojelun työntekijät) Rivimuuttuja: Tehtävänimikkei Sarakemuuttuja: Työhön saatu apua asiantuntijaryhmältä % Kyllä En En osaa sanoa Yht. N Johtava sostt 79 21 0 100 14 Sostt 47 50 3 100 101 Sosiaaliohjaaja,perhett 24 66 10 100 29 Muu 50 50 0 100 2 Yht. 45 51 4 100 146 Yleisimmin asiantuntijaryhmältä saatu apu liittyi huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevien asioiden valmisteluun ja asiantuntija-apuun lastensuojelua koskevan päätöksenteon tueksi ja vasta kolmanneksi yleisin on apu avohuollon toteuttamisessa. Avokysymyksellä selvitettiin, miksi apua ei ole saatu tai miksi apua ei ole käytetty. Sosiaalitoimistojen johtavista sosiaalityöntekijöistä ja sosiaalityöntekijöistä 54 vastasi, että ei ollut saanut tai käyttänyt apua. Noin puolet kertoi, että eivät olleet vielä tarvinneet asiantuntijaryhmän apua ja noin kolmannes ilmoitti, että ryhmän toiminta on vielä niin uutta, että apua ei ole käytetty. Joitakin mainintoja oli myös siitä, että asiantuntijaryhmässä ei ollut tarvittavaa asiantuntemusta tai ryhmän apua oli vaikea saada. Lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat eivät vielä kovin kattavasti käytä ryhmien asiantuntemusta hyväkseen. Asiantuntijaryhmiä ei ole perustettu vielä varsinkaan pieniin kuntiin. Perustettujen asiantuntijaryhmien toiminta on vielä varsin uutta. Tämä näkyi vastauksista kysymykseen, miksi ei ole saanut asiantuntijaryhmältä apua. Useimmin syyksi mainittiin, että ei ole vielä tarvinnut apua tai että ryhmä on toiminut vasta vähän aikaa. Tulisiko lastensuojelulakia muuttaa? Päätösvalta Lastensuojelulakia säädettäessä käytiin keskustelua huostaanottoja koskevan päätösvallan muutoksista. Lain hyväksymisen yhteydessä eduskunta vaati, että hallitus seuraa lapsen huostaanottoa koskevan päätöksenteon toimivuutta. Eduskunnan lausumassa edellytettiin, että hallitus tarvittaessa ja mahdollisimman ripeästi valmistelee ehdotuksen tahdonvastaisten 30

huostaanottojen siirtämiseksi moniammatilliselle toimielimelle, joka perustettaisiin esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 6 :ssä tarkoitettujen toimielimien yhteyteen. Kyselyssä tiedusteltiin, tulisiko lastensuojelulain mukaista huostaanottoa koskevaa päätösvaltaa muuttaa ja miten 1) suostumukseen perustuvien huostaanottojen osalta (sosiaalihuollon johtava viranhaltija) 2) tahdonvastaisten huostaanottojen osalta (hallinto-oikeus). Kuvio 18. Huostaanottoja koskevan päätösvallan muuttaminen Suostumukseen perustuvaan päätösvaltaan eivät lastensuojelussa työskentelevät työntekijät näe muutostarpeita. Avokysymyksellä kysyttiin, miten päätösvaltaa tulisi muuttaa tahdonvastaisissa huostaanotoissa? Vastauksissa korostui hyvin keskeisenä se, että päätöksentekoajat hallinto-oikeudessa ovat aivan liian pitkiä. Tähän ongelmaan viitattiin 24:ssä vastauksessa. Jo väliaikaispäätöksen saaminen voi kestää kuudesta seitsemään viikkoon. Ratkaisuehdotuksissa vastaukset sen sijaan hajosivat. Muutamat vastaajat vaativat päätöksiä lautakunnille, jotkut jopa sosiaalityöntekijälle. Näihin ehdotuksiin liittyi ajatus, että sijoitus voitaisiin tehdä heti ja hallinto-oikeus käsittelisi mahdollisen valituksen. Yksittäisinä ratkaisuina ehdotettiin myös resurssien lisäämistä hallinto-oikeuksiin ja perheoikeuksien perustamista, jotta erityisasiantuntemus turvattaisiin. Käräjäoikeutta ei 31

vastauksissa mainittu, vaikka se oli tuotu esiin vapaaehtoisia huostaanottoja koskevissa vastauksissa, mahdollisesti epähuomiossa. Toisena ongelmana hallinto-oikeusmenettelyssä nähtiin sen vaatima työmäärä. Tosin huolellista valmistelua pidettiin myös välttämättömänä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä avovastauksista. Ei hallinto-oikeuden vaan asiantuntijatoimielimen päätös. Käsittelyajat ovat aivan liian pitkiä eivätkä tällöin kenenkään, etenkään lapsen edunmukaisia. Päätökset kestävät hallinto-oikeudessa liian kauan, jopa väliaikaismääräyksiin on mennyt aikaa 6-7 viikkoa. Vaikea sanoa miten, mutta uuden lain myötä tahdonvastaiset huostaanotot työllistävät sosiaalityöntekijöitä entiseen verrattuna moninkertaisesti, mikä on pois avohuollon työskentelystä. Tänä vuonna Helsingissä ei ole tullut sosiaalityöntekijäresursseja lisää ja kiire on entistä kovempi. Hallinto-oikeuden päätösprosessien tulisi kestoltaan olla kohtuumittaisia, jotta päätöstä ei joutuisi odottamaan pitkiä aikoja. Toisaalta taas on tärkeää että asiat käsitellään huolella ja valmistellaan huolella. Tällaisten käsittely oikeusteitse kuitenkin mietityttää, koska päätösten teko vaatii todellista asiantuntijuutta. Hallinto-oikeuteen menevien huostaanottojen käsittelyajat ovat pitkiä ja prosessi venyy eikä aikataulua pysty etukäteen arvioimaan. Viranhaltijapäätös. Hallinto-oikeuden päätös huostaanotosta edellyttää näyttöä runsaista avohuollon tukitoimista ja työskentelyä tulee jatkaa jopa vuosia ennen kuin on riittävästi näyttöä tukitoimien riittämättömyydestä. Jos kyseessä on jo murrosikäinen nuori, aika loppuu kesken ja huostaanotto lyhyemmällä aikavälillä ja näytöllä tukitoimista olisi lapsen edun mukaista, jos vanhemmat eivät aidosti sitoudu ja motivoidu tukitoimiin ja omaan kuntoutumiseen/vanhemmuuteen. Hallinto-oikeuden käsittely venyy usein liian pitkälle, eikä lasta sen aikana voi siirtää eteenpäin, esim. lastensuojelun päivystävästä yksiköstä, mikä kuitenkin on rakennettu lyhytaikaiseksi sijoituspaikaksi. Tämä ei voi olla lapsen etu, koska tällainen aika on pitkä aika pienen lapsen elämässä, ja aiheuttaa lapselle ylimääräistä huolta ja pahaa oloa. Olisi hyvä jos lapsi voitaisiin sijoittaa esim. sijaisperheeseen jo hallinto-oikeuden päätöstä odotellessa, jos lapsi ei kiireellisen sijoituksen jälkeen voi palata kotiin. En osaa sanoa, mutta käsittelyajat aivan liian pitkiä. 32

Lastensuojelulain muutostarve Lastensuojelutyössä olevista vastaajista noin viidennes näki muutostarpeita lastensuojelulakiin. Viidennes oli sitä mieltä, että lakia ei ole tarvetta muuttaa. Suurin osa vastaajista (59 %) ei osaa vielä sanoa pitäisikö lakia muuttaa. Taulukko 16. Lastensuojelulain muutostarve Tulisiko uutta lastensuojelulakia muuttaa? Lkm % Kyllä 58 21 Ei 55 20 En osaa sanoa 164 59 Yht. 277 100 Kysymykseen tulisiko uutta lastensuojelulakia muuttaa?, tarjottiin mahdollisuutta selittää asiaa tarkemmin avovastauksella. Vastauksissa, joissa haluttiin muutosta, nousi esiin yksittäisten kommenttien lisäksi kolme toistuvaa teemaa. Näistä teemoista oli vajaat kaksikymmentä mainintaa kustakin ja teemat limittyivät monissa vastauksissa. Teemat olivat: aikarajojen ja kiireen kritisointi, toiseksi resurssien kritisointi ja kuntia sitovan vähimmäisresursseja koskevan lainsäädännön vaatiminen ja hallinto-oikeuskäsittelyn hitauden kritisointi tahdonvastaisissa huostaanotoissa. Hallinto-oikeuksista kysyttiin erikseenkin, mutta teema nousi esiin myös tässä kysymyksessä. Aikarajat ja kiire Erityisesti nähtiin ristiriita aikarajojen ja resurssien välillä. Aikarajojen nähtiin myös byrokratisoivan ja medikalisoivan lastensuojelua. Asian vireille tulon jälkeen olisi arkipäiviä oltava ehdottomasti enemmän kuin 7 esim. 14, koska asianosaisten aikataulujen vuoksi joudutaan usein aloittamaan selvitys, vaikka muuten sen tekeminen ei olisi tarkoituksenmukaista. 7 pv aikarajaa tulisi tarkistaa, esim. 14 vrk olisi realistisempi. Nykyisillä resursseilla aikarajat (esim. lastensuojelutarpeen selvitys) ovat epärealistiset, laki sinänsä on hyvä. Tahdonvastaisten huostaanottojen hallintooikeuskäsittely pitäisi saada toimivammaksi, tällä hetkellä sosiaalityön resursseja menee valtavasti erilaisten lausuntojen, selitysten ja vastineiden kirjoittamiseen hallinto-oikeudelle. Lastensuojelutarpeen selvityksen valmistumiseen tulisi antaa 4kk aikaa. Kunnassamme on tullut lastensuojeluilmoituksia 33lapsesta v.08 ja sosiaalityöntekijöitä on kaksi. Aika ei aina meinaa riittää, vaikka mitä tekisi. Määräaikojen tuominen lastensuojelulakiin on osaltaan sosiaalityön medikalisointia. Ei kiireellisissä tapauksissa tarpeellisten erityisasiantuntijoiden tutkimusten saaminen saattaa kestää kolme kuukautta. Ei kiireelliset tilanteet 33

syövät näin ollen tilaa kiireelliseltä työltä, kun kaikki arviointi tarpeet laitetaan samalle viivalle. LSL:n 26 2. mom:...seitsemäntenä arkipäivänä ratkaistava, onko ilmoituksen johdosta ryhdyttävä lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen. Kommentti: hyvin harvoin on tilanteita, joissa voidaan heti todeta, ettei se johda toimenpiteisiin. Lukumääräisesti paljon on sellaisia ilmoituksia, että yhden tapaamisen jälkeen voidaan todeta, ettei ole tarvetta lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen. Tapaamisen järjestyminen seitsemässä arkipäivässä tuottaa ongelmia, ei vain työntekijöiden aikataulujen vaan myös vanhempien aikataulujen vuoksi. Seitsemän arkipäivän sääntö tekee aikana käsittelystä byrokraattisen. Kiireellinen lastensuojelun tarve, kun arvioidaan aina heti, kun ilmoitus tulee. Lain asettamissa määräajoissa on käytännössä näillä resursseilla mahdoton toteuttaa lastensuojelua. Pidentäisin hieman lastensuojelun tarpeen selvitykselle varattua aikarajaa. Resurssien niukkuus, resurssit laissa säädetyiksi Toinen selvästi esiin noussut teema oli resurssit suhteessa asiakasmäärään. Työntekijäresursseja pidettiin liian niukkoina sekä suhteessa asiakasmääriin että aikarajoihin. Useissa vastauksissa vaadittiin, että kuntia velvoittavalla lailla määriteltäisiin kohtuulliset asiakasmäärät työntekijää kohti. Laki ollut voimassa lyhyen ajan. Muutospaineita varmaankin tulee kun laki on täysin sisäistetty. Nyt jo on ongelmia vastentahtoisten huostaanottojen kanssa. Mikäli työntekijöitä ei saada riittävästi, on mahdotonta pysyä aikatauluissa. Tahdonvastaisen huostaanottopäätöksen osalta. Määritellä täsmällinen sosiaalityöntekijän asiakasmäärä. Määritellä kuinka usein vähintään tulee olla lapsen, vanhemmat ja esim. sijaisperheen tukikäyntejä. Kunnat eivät toimi ennen kuin laissa riittävän tarkasti määritellään tehtävät ja tehtävään suorittamiseen tarvittava aika. Kunnille velvoite sosiaalityöntekijöiden lukumäärästä asukasmäärään nähden. Olisi pitänyt säätää lain tasolle kohtuullinen asiakasmäärä/työntekijä. Sijaishuollon muutospäätöksistä säädökset selkeästi lakiin. Sosiaalityöntekijöiden pätevyysvaatimus tulisi vahvistaa, ei mahdollisuutta siirtymäsäännöksiin tai kelpoisuuslain mukaiseen kiertoon. Valtionavustusraha tulisi olla korvamerkittyä, nyt se hävisi kunnan pohjattomaan kassaan!!!! Ehdottomia järjestämisvelvoitteita lisättävä esim. koulupsykologin palvelut ja valtiovallan osallistuminen kustannuksiin. Vain siten toteutuu yhdenvertaisuus palvelujen suhteen. 34

Vähimmäisvirkamitoitus ls-sos.tti/ asukas lakisitovaksi. Hallinto-oikeuskäsittelyn hitaus Kolmas teema oli kritiikki tahdonvastaisten huostaanottopäätösten hitautta kohtaan. Erityisesti kritisoitiin hallinto-oikeuksien hitautta. Tapausten käsittely kestää aivan liian kauan. Ristiriita on myös siinä että tapauksia valmistellaan lastensuojelussa suurella kiireellä ja ylitöinä, jonka jälkeen ne viipyvät hallinto-oikeudessa kuukausia, eikä tietoa ratkaisun saamisen ajankohdastakaan kyetä ennakoimaan. Tahdonvastaisen huostaanoton käsittely hallinto-oikeudessa on täysi farssi. Siellä ei mitään ammattitaitoa asiaan eikä näemmä muitakaan resursseja! Hallinto-oikeudet ruuhkautuu ja ovat kaukana tilanteesta. Ainakin suuremmissa kunnissa lautakunnalla on asiantuntemusta. Nykyisillä resursseilla aikarajat (esim. lastensuojelutarpeen selvitys) ovat epärealistiset, laki sinänsä on hyvä. Tahdonvastaisten huostaanottojen hallintooikeuskäsittely pitäisi saada toimivammaksi, tällä hetkellä sosiaalityön resursseja menee valtavasti erilaisten lausuntojen, selitysten ja vastineiden kirjoittamiseen hallinto-oikeudelle.. Joitain rajoituksia asiakasmääriin tarvittaisiin kiireesti, että lakia voitaisiin toteuttaa. Myös hallinto-oikeuteen aikarajat asioiden käsittelyssä. Työntekijä tekee hakemuksen esim. kiireellisesti sijoitetun lapsen kohdalla iltatöinä, koska aika ei riitä muuteen. Tämän jälkeen hakemus siirtyy hallinto-oikeudelle epämääräiseksi ajaksi, eikä perheelle voi kertoa koska päätös olisi odotettavissa. Määräajat tahdonvastaisissa huostaanotoissa ovat hyvin monimutkaiset ja niiden käsittely hallinto-oikeudessa kestää liian kauan. Tahdonvastaisen huostaanoton prosessi kestää lapsen kannalta liian pitkään, hallinto-oikeudet eivät pysty käsittelemään hakemuksia riittävän nopeasti ja lapset joutuvat odottamaan väliaikaisissa sijoituspaikoissaan/kotona aivan liian pitkään. Suostumukseen perustuvaa kiireellistä sijoitusta tulisi voida jatkaa yli 45 vuorokauden. On kornia, kun päätös kiireellisen sijoituksen jatkamisesta tulee hallinto-oikeudelta kauan sen jälkeen, kun suostumukseen perustuva huostaanotto on jo tehty. Lisäksi joissakin vastauksissa kritisoitiin kirjaamisen ja paperityön suurta määrää. Yhteenveto: Lastensuojelussa työskentelevät työntekijät eivät näe muutostarpeita suostumukseen perustuvan huostaanoton päätösvaltaan. Vastentahtoisten huostaanottopäätösten osalta vastaajat kritisoivat hallinto-oikeuksien hitautta. Tapausten käsittely kestää aivan liian kauan. Ristiriita on myös siinä että tapauksia valmistellaan 35