Kiusaaminen 3 5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien näkökulmasta Helsingin yliopisto Kasvatustieteellinen tiedekunta Lastentarhanopettajan opintosuunta Varhaiskasvatuksen kandidaatintutkielma Victoria Saari Ohjaaja: Anita Virtanen Opponoija: Jonna Rauhala
Tiedekunta - Fakultet - Faculty Kasvatustieteellinen tiedekunta Tekijä - Författare - Author Victoria Saari Työn nimi - Arbetets titel Kiusaaminen 3 5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien näkökulmasta Oppiaine - Läroämne - Subject Kasvatustiede, varhaiskasvatus Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/handledare - Level/Instructor Varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkielma / Anita Virtanen Tiivistelmä - Referat - Abstract Aika - Datum - Month and year 07.02.2017 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 42 s + 3 liitettä Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien käsityksiä kiusaamisesta 3 5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä. Kiusaamisella on kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen. Päiväkodissa tapahtuvasta kiusaamisesta on vielä vähän tutkimustietoa Suomessa. Tutkimukseni lähtökohtana oli lastentarhanopettajien ja päiväkodissa olevien lasten vanhempien näkökulmat kiusaamisesta. Päiväkodissa kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttvät, että aikuisilla on yhteinen käsitys siitä, mitä kiusaaminen on. Ilman yhteistä käsitystä kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen ei ole johdonmukaista. Toteutin tutkimukseni laadullis-määrällisenä tutkimuksena. Keräsin aineiston kyselylomakkeella Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan kaupungin kolmesta päiväkodista syksyllä 2016. Kyselylomake osoitettiin 3 5-vuotiaiden lasten ryhmissä työskenteleville lastentarhanopettajille ja saman ikäluokan lasten vanhemmille. Aineisto analysoitiin osittain teoria- ja osittain aineistolähtöisesti. Teorialähtöisesti analysointiin lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien vastaukset siitä, mitä kiusaaminen on 3 5-vuotiailla. Vastaukset sukupuolten välisistä eroista kiusaamisessa sekä kiusaamistilanteista päiväkodissa analysoitiin aineistolähtöisesti. Tutkimukseni tulokset osoittivat, että suurin osa lastentarhanopettajissa tiedostaa ja on nähnyt kiusaamista päiväkodissa. Lasten vanhempien näkemyksissä 3 5-vuotiaiden kiusaamisesta oli enemmän eroavaisuuksia kuin lastentarhanopettajien näkemyksissä joidenkin vanhempien mielestä pienet lapset eivät osaa kiusata. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että tyttöjen ja poikien kiusaamisessa on eroja. Tämä tutkimus osoitti, että lastentarhanopettajat ja lasten vanhemmat ovat havainneet tällaisia eroja. Tutkimuksen mukaan kiusaamista tapahtui päiväkodissa etenkin silloin, kun aikuisen silmä vältti ja lapsia oli liian paljon samassa tilassa. Avainsanat - Nyckelord Päiväkoti, kiusaaminen Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited E-thesis, Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
Tiedekunta - Fakultet - Faculty Faculty of educational sciensis Tekijä - Författare - Author Victoria Saari Työn nimi - Arbetets titel Bullying in children s daycare groups ages 3 to 5 kindergarten teachers and parents point of view Oppiaine - Läroämne - Subject Education, Early childhood education Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/handledare - Level/Instructor Bachelor s thesis / Anita Virtanen Tiivistelmä - Referat - Abstract Aika - Datum - Month and year 07.02.2017 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 42 pp. + 3 appendices The point of my research was to figure out the kindergarten teachers and the parents views about bullying in children's daycare groups ages 3 to 5. Bullying has an overall impact on the growth and development of a child. In Finland, teasing in daycare has yet very little been researched. The baseline for my research was to see what views the kindergarten teachers and parents have about bullying. Preventing bullying in daycare and to stop it requires that the adults have a mutual understanding of what bullying is. Without a shared conception of harassment preventing bullying and to stop it is not coherent. I conducted this research using a qualitative and quantitative methods. The literature was collected by a questionnaire in 3 kindergartens located in Southern Ostrobothnia in the autumn of 2016. The questionnaire was addressed to the kindergarten teacher who were working with children from ages 3 to 5, and to the parents who have children ages 3 to 5. The literature was then analyzed partly deductive and inductive. The answers of the kindergarten teachers and parents about the subject of the research were processed deductive. The replies concerning differences between sexes in bullying and also bullying situations in daycare were processed inductive. My studies show that the most of the kindergarten teachers acknowledge the bullying and have seen teasing in their work places. The views of the parents had more differences than in the views of the teachers some parents thought that children from the ages of 3 to 5 can't bully on other people. Previous studies showed that there are multiple differences how girls bully versus how boys bully others. This research pointed out that the kindergarten teachers and the children's parents have noticed these kind of differences. The research shows that bullying was mostly present especially when adults were not watching and when there were too many children in the same space. Keywords Daycare, bullying Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited E-thesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 KIUSAAMINEN ILMIÖNÄ... 2 2.1 Kiusaamisen määrittelyä... 2 2.2 Kiusaamisen ja konfliktien ero... 4 2.3 Kiusaamistilanteet päiväkodissa... 5 3 KIUSAAMISEN ROOLIT, MUODOT JA SUKUPUOLTEN VÄLISET EROT. 6 3.1 Kiusaamisen roolit... 6 3.2 Kiusaamisen muodot... 6 3.3 Sukupuolten väliset erot... 7 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 9 4.1 Tutkimustehtävä ja kysymykset... 9 4.2 Kysely aineistonkeruumenetelmänä... 9 4.3 Mittari ja kyselyn toteuttaminen... 10 4.4 Aineiston analyysi... 12 5 TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 14 5.1 3 5-vuotiaiden lasten kiusaaminen lastentarhanopettajien näkökulmasta... 14 5.1.1 Fyysinen kiusaaminen... 15 5.1.2 Psyykkinen kiusaaminen... 15 5.1.3 Sanallinen kiusaaminen... 16 5.1.4 Muu kiusaaminen... 16
5.2 3 5-vuotiaiden lasten kiusaaminen lasten vanhempien näkökulmasta 17 5.2.1 Fyysinen kiusaaminen... 18 5.2.2 Psyykkinen kiusaaminen... 18 5.2.3 Sanallinen kiusaaminen... 19 5.2.4 Muu kiusaaminen... 19 5.3 Sukupuolten väliset erot kiusaamisessa... 20 5.3.1 Lastentarhanopettajien käsitys tyttöjen ja poikien välisen kiusaamisen eroavaisuuksista... 20 5.3.2 Lasten vanhempien käsitys tyttöjen ja poikien välisen kiusaamisen eroavaisuuksista... 21 5.4 Kiusaamistilanteet päiväkodissa... 22 5.4.1 Kiusaamistilanteet päiväkodissa lastentarhanopettajien näkökulmasta... 23 5.4.2 Kiusaamistilanteet päiväkodissa lasten vanhempien näkökulmasta... 23 5.5 Yhteenveto tuloksista... 24 6 LUOTETTAVUUS... 25 7 POHDINTA... 26 LÄHTEET... 29 LIITTEET... 31
TAULUKOT Taulukko 1 Ote analyysistä fyysisen kiusaamisen luokittelusta... 13 Taulukko 2 Kiusaamistilanteet päiväkodissa lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien näkökulmasta... 22 KUVIOT Kuvio 1 Kiusaamisen muodot lastentarhanopettajien näkökulmasta (N=54)... 15 Kuvio 2 Kiusaamisen muodot lasten vanhempien näkökulmasta (N=217)... 17 KUVAT Kuva 1 Päiväkodissa esiintyneet kiusaamisen muodot ja tavat (Kirves & Stoor- Grenner, 2010)... 7
1 Johdanto Kiusaamisella on kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen (Kirves & Stoor-Grenner, 2010, 1). Jos lasta kiusataan jo varhain, lapselle syntyy käsitys, että kiusaaminen kuuluu elämään. Päiväkodissa keskiössä on kiusaamisen ennaltaehkäisy. (Repo, 2015, 13-14.) Kiusaaminen on ongelma jo päiväkodeissa. Kiusaamisen ehkäiseminen tulee aloittaa varhaisessa iässä. (Alsaker & Gutzwiller-Helfenfinger, 2010, 97.) Kiusaamiseen puuttumisen ja sen ehkäisemisen kannalta on tärkeää tiedostaa mitä kiusaamisella tarkoitetaan. Aikuisilla, jotka työskentelevät lasten parissa, tulisi olla tietoa siitä, mitä kiusaaminen on (Kirves & Stoor-Grenner, 2010, 5). Lisäksi aikuisten käsitys kiusaamisesta olisi hyvä olla samankaltainen. Kiusaamiskäsitysten erilaisuus voi johtaa kiusaamisen ehkäisyn epäjohdonmukaisuuteen. (Repo, 2015, 38.) Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien käsityksiä 3-5 vuotiaiden lasten kiusaamisesta kyselylomakkeen avulla. Omien havaintojeni mukaan, pienten lasten ei ajatella kiusaavan tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Salmivalli (1998, 5) toteaakin, että pienten lasten kiusaamisen ajatellaan usein olevan vain lasten välistä riitelyä ja esimerkiksi tavaroista tappelua. Toivon, että tämä tutkimus herätteli vastaajien ajatuksia pienten lasten kiusaamisesta sekä lisäsi keskustelua päiväkodeissa yhtenäisestä kiusaamiskäsityksestä. Mielenkiintoni tähän aiheeseen on syntynyt opiskelujen aikana luennoilla ja ryhmätunneilla käytyjen keskustelujen pohjalta. Varhaiskasvatuksessa tapahtuvasta kiusaamisesta puhutaan verrattain vähän. Itse tulevana lastentarhanopettajana halusin saada tietoa siitä, mitä jo kentällä työskentelevät lastentarhanopettajat ja päiväkodissa olevien lasten vanhemmat ajattelevat kiusaamisesta sekä tiedostetaanko päiväkodissa tapahtuvan kiusaamisen olemassaoloa.
2 Vaikka kiusaamista esiintyy päiväkodeissa, ei kiusaamisilmiön olemassaolo ole sen syytä, että lapset ovat kodin ulkopuolella hoidossa. Kiusaamista esiintyy kaikkialla, missä lapset toimivat ryhmissä. Päiväkodin tulisikin olla lapselle paikka, jossa kiusaamisen kaltainen toiminta voidaan estää ja ehkäistä. Tämä edellyttää kuitenkin laadukasta toimintaa päiväkodissa, ammattitaitoista henkilökuntaa sekä etenkin tietoisuutta, osaamista ja johdonmukaista työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi. (Repo, 2015, 13.) 2 Kiusaaminen ilmiönä 2.1 Kiusaamisen määrittelyä Varhaiskasvatuksessa tapahtuvasta kiusaamisesta on Suomessa vain vähän tutkimustietoa. Suurin osa kiusaamisen tutkimuksesta kohdistuu koulumaailmaan tai työelämään, joten kiusaamisen määritelmät on luotu niitä ajatellen. Varhaiskasvatuksessa ilmenevä kiusaaminen kuitenkin muistuttaa suurelta osin koulukiusaamista. (Kirves & Stoor-Genner, 2011, 1.) Repo (2015, 13) kuitenkin muistuttaa, että koulukiusaamisessa keskiössä on kiusaamiseen puuttuminen ja kiusaamistilanteiden selvittäminen, kun taas varhaiskasvatuksessa ennaltaehkäisyllä on keskeinen merkitys. Kiusaaminen voi tarkoittaa ihmisille eri asioita, jonka vuoksi sitä ei aina ole helppo määritellä päiväkodissa (Kirves & Stoor-Genner, 2011, 3). Eri tutkijoilla on kiusaamisesta erilaisia käsityksiä, joista monista löytyy myös samankaltaisuuksia. Yksi yhteinen piirre kiusaamisen määritelmille on, että kiusaamista pidetään toistuvana tapahtumana. Kiusaaminen on sitä, että toistuvasti ja tahallaan aiheutetaan pahaa mieltä toiselle. (Lajunen, Andell, Jalava, Kemppainen, Pakkanen & Ylenius-Lehtonen, 2005, 123; Roland, 1984, 17.) Toinen merkittävä ja useissa määritelmissä esiintyvä piirre on kiusaajan ja kiusatun välillä vallitseva vallan epätasapaino. Epätasaväkisyys voi ilmetä iän, fyysisen voiman,
3 aseman, tukijoukkojen tai muiden ominaisuuksien perusteella (Salmivalli, 2010, 12). Vallan epätasapainossa on kyse siitä, että kiusaaja on fyysisesti isompi tai vahvempi, verbaalisesti taitavampi, iältään vanhempi, hänellä on isompi kaverijoukko tai korkeampi asema ryhmässä (Kirves & Stoor-Grenner, 2011, 4 : Pepler, Craig & Connolly, 1997). Usein kiusaaminen määritellään Olweuksen (1992, 14) määritelmän mukaan eli yksilöä kiusataan, jos hän toistuvasti on alttiina yhden tai useamman muun henkilön negatiivisille teoille. Negatiivisilla teoilla tarkoitetaan jonkun henkilön tahallisia tekoja tai yrityksiä tuottaa toiselle henkilölle vammoja tai epämiellyttävää oloa. Negatiiviset teot voivat olla verbaalisia, fyysisiä tai ilman verbaalisia ja fyysisiä keinoja tehtyjä tekoja, kuten ilmeitä, eleitä tai ryhmän ulkopuolelle sulkemista. Höistad puolestaan (2003, 79-80) puhuu kiusaamisen määritelmässään kielteisistä teoista. Kiusaamista on yhden tai useamman ihmisen toistuvasti ja pidemmän ajan kuluessa kohdistamaa tietoista ja aktiivista kielteistä käytöstä yhtä tai useampaa kohtaan. Kiusaamista on myös joukosta pois sulkeminen. Kiusaamisessa on kyse valtasuhteiden epätasapainosta. Vahvuus voi ilmetä niin fyysisenä kuin psyykkisenäkin. Kiusaamisen edellytys on henkilöiden voimasuhteiden tasapainottomuus. (Olweus, 1992, 15.) Kiusaamiseen sisältyy minkä tahansa harmin, haitan tai muun pahan mielen tarkoituksellista aiheuttamista. Sen lisäksi, että kiusaaminen on toistuvaa, on sille ominaista kiusaamisen osapuolina olevien henkilöiden epätasaväkisyys. Kiusaaminen on siis vallan tai voiman väärinkäyttämistä. (Salmivalli, 2010, 12-13.) Kiusaamisessa on kyse subjektiivisesta kokemuksesta jokainen omakohtaisesti tietää ja tuntee, koska on kyse kiusaamisesta eikä leikinomaisesta kiusoittelusta. Tämän vuoksi ei ole keskeistä löytää tarkkaa ja yksiselitteistä määritelmää kiusaamiselle. Kiusaaminen on tapahtumasarja, jossa yksi tai useampi henkilö fyysisesti tai psyykkisesti alistaa suoraan tai epäsuoraan toista henkilöä toistuvasti. (Harjunkoski & Harjunkoski, 1994, 19.)
4 Kiusaaminen on sietämätöntä, sillä se on julmaa ja toistuvaa voimakkaamman osapuolen kohdistamaa sortamista heikompaan. Kiusaaminen on aiheetonta, fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Kiusaamista on vaikea määritellä tarkasti, mutta kun itse koet sitä, tiedät varsin hyvin millaista se on. (Rigby, 1996, 11-14.) 2.2 Kiusaamisen ja konfliktien ero Mietittäessä onko jokin toiminta kiusaamista vai ei, olennaista ei ole kiusaamisen muodot vaan se, että mielipahaa aiheutetaan toistuvasti samalle lapselle. Tämän selityksen mukaan kiusatuksi joutuminen on suhteellisen pysyvä olosuhde eikä niinkään yksittäisen teon kohteeksi joutumista. (Salmivalli, 2010, 15.) Konfliktit voivat näyttäytyä kiusaamisen kaltaisina tilanteina mutta ne erottuvat kiusaamisesta kestonsa puolesta (Salmivalli, 1998, 30). Kiusaamisella on sellaisia piirteitä, jotka erottavat sen riitelystä. Kun kiusaamiselle ominaisia piirteitä ovat toistuvuus, tietoisuus, vallankäyttö ja ryhmäilmiö (Repo, 2015, 42), niin konfliktit puolestaan määritellään usein sellaisina tilanteina, joissa henkilöillä on toistensa kanssa yhteen sovittamattomia pyrkimyksiä. Vaikuttaakseen toistensa käyttäytymiseen, henkilöt käyttävät erilaisia keinoja (Helenius, Karila, Munter, Mäntynen & Siren-Tiusanen, 2001, 117.) Kiusaamiselle tyypillistä on sen systemaattisuus eli teot kohdistuvat toistuvasti tiettyyn henkilöön. (Salmivalli, 1998, 30.) Kahden yhtä vahvan henkilön riitelemistä ei yleensä pidetä kiusaamisena (Olweus, 1992, 15). Kiusaamisen ja konfliktien välisenä erona pidetäänkin kiusaajan ja kiusatun välillä vallitsevaa vallan epätasapainoa. Konflikteissa osallisena on usein kaksi tai useampi suhteellisen tasaväkistä henkilöä ja kyse on riitelemisestä tai mielipiteiden eroavaisuuksista. Kun kyse on kiusaamisesta, on kiusatuksi joutuneella hankaluuksia puolustautua itseensä kohdistuvaa kielteistä toimintaa vastaan. Kiusaaja tietää myös kiusatun heikkoudet ja saa tukea ryhmän muilta jäseniltä. (Kirves & Stoor-Grenner, 2011, 4 : Pepler, Craig & Connolly, 1997.)
5 Tärkeää on erottaa leikinomainen kiusoittelu, voimien mittely sekä härnääminen varsinaisesta kiusaamisesta (Harjunkoski ym., 1994, 18). Härnääminen ja kiusoittelu ovat satunnaista ja ne voivat kohdistua milloin kehenkin. Kiusaamiseksi härnääminen ja kiusoittelu muuttuvat, kun ne jatkuvat pitkään eivätkä ole enää kiusoittelun kohteena olevan mielestä hauskaa. (Lajunen ym., 2005, 123.) Kiusaamiseen puuttumattomuus saattaa johtua juuri siitä, että aikuiset ovat usein epävarmoja siitä, mikä on järjestelmällisen kiusaamisen ja leikin tai tasavertaisten lasten tavallisen kahakoinnin ero (Roland, 1984, 19). Kasvattajien tehtävänä on kyetä asettaa kohtuulliset rajat lasten keskinäiselle nujakoinnille. Sellaiseen nujakointiin ja painiin, johon kumpikin osapuoli osallistuu vapaaehtoisesti, eikä tarkoituksena ole vahingoittaa tai satuttaa toista on syytä suhtautua rauhallisesti. Kuitenkin niin, että kiusaaminen on aina estettävä ja tappelut lopetettava. Kasvattajien tärkeä rooli on valvoa, ettei tällainen toiminta päädy kiusaamiseen, alistamiseen tai väkivaltaan. (Sariola, 1995, 17.) 2.3 Kiusaamistilanteet päiväkodissa Päiväkodissa kiusaamista esiintyy eniten vapaiden leikkien yhteydessä niin sisällä kuin ulkonakin. Lasten kertoman mukaan kiusaamista tapahtuu silloin, kun aikuinen ei näe tai aikuisella on kiire. Kiusaamista esiintyy kuitenkin myös sellaisissa tilanteissa, joissa aikuinen on läsnä, kuten lepo- ja nukkumahetkissä. Kiusaamista voi olla haastavaa havaita, vaikka aikuinen olisi paikalla. (Kirves & Stoor-Grenner, 2010, 21.) Siirtymätilanteet paikasta toiseen mahdollistavat kiusaamisen. Myös lapsen osaamattomuus sanallistaa tekemisiään sekä taidottomuus toimia muiden lasten kanssa voivat olla kiusaamiselle altistavia tekijöitä. (Sassi, 2014, 46.) Revon tutkimuksen mukaan, kiusaaminen ei ollut sen yleisempää suurissa ryhmissä kuin pienissä ryhmissä. Tyttöjen ja poikien suhteellisella määrällä ryhmässä ei ole merkittävää vaikutusta kiusaamisen määrään. (Repo, 2015, 89.)
6 3 Kiusaamisen roolit, muodot ja sukupuolten väliset erot 3.1 Kiusaamisen roolit Kiusaamiseen liittyvät roolit voidaan jakaa uhrin, kiusaajan, apurin, vahvistajan, puolustajan ja ulkopuolisen rooleihin. Toistuvan kiusaamisen kohteeksi joutunut lapsi tai nuori on uhri. Kiusaaja on päätekijä, joka aloittaa kiusaamisen, mutta saattaa lisäksi myös yllyttää tai pakottaa muita mukaan. Kiusaamisessa mukana oleva apuri toimii kiusaajan avustajana, mutta ei kuitenkaan ole itse aloitteentekijänä. Vahvistaja antaa kiusaajalle myönteistä palautetta esimerkiksi olemalla yleisönä, nauramalla ja kiusaajaa kannustamalla. Uhrin puolelle asettuva puolustaja yrittää joko saada toiset lopettamaan kiusaamisen tai tukee uhria muilla tavoin. Ulkopuolisen roolissa oleva pysyttelee kiusaamistilanteista sivussa. (Salmivalli, 1998, 52.) Kiusaamiseen liittyviä rooleja on havaittavissa jo päiväkodissa pienten lasten keskuudessa. Erityisesti rooleja näkyy ryhmissä, joissa poikia on enemmistö. Näissä ryhmissä esiintyy usein kiusaajaa tukevia vahvistajia. Ryhmän aikuisten yhteinen sopimus siitä, kuinka kiusaamistilanteisiin puututaan, vähentää vahvistajien määrää. (Repo, 2015, 84-85.) Päiväkodin henkilökunnan on vaikea tunnistaa muita kuin kiusaajan ja kiusatun rooleja. Tunnistamisen vaikeus päiväkodissa voi kertoa siitä, että roolit eivät vielä pienillä lapsilla ole pysyviä eivätkä vakiintuneita. (Kirves & Stoor-Grenner, 2011, 9: Repo, 2015, 84) 3.2 Kiusaamisen muodot Kiusaaminen voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan kiusaamiseen. Suoralle kiusaamiselle ominaista on, että kiusaaja osoittaa kielteiset teot suoraan uhriin,
7 esimerkiksi tönimällä ja haukkumalla. Ryhmän ulkopuolelle jättäminen, pahan puhuminen selän takana ja juorujen levittäminen ovat esimerkkejä epäsuoran kiusaamisen ilmenemisestä. (Repo, 2015, 80.) Kiusaaminen voidaan myös jakaa fyysiseen, sanalliseen ja psyykkiseen kiusaamiseen (Repo, 2015, 80). Fyysiseen kiusaamiseen (Kuva 1) sisältyy lyöminen, potkiminen, kamppaaminen, esteenä oleminen, vaatteiden repiminen, nipistely, kivien ja hiekan heittäminen ja leikkien sotkeminen. Sanallinen kiusaaminen käsittää haukkumisen, nimittelyn, härnäämisen, lällättelyn, vaatteiden, hiusten ynnä muun kommentoinnin, selän takana puhumisen sekä puhumatta jättämisen. Uhkailu, manipulointi, kiristäminen, ilveily, poissulkeminen, leikin sääntöjen muuntelu ja selän takana puhuminen ovat psyykkisen kiusaamisen muotoja. (Kirves &Stoor-Grenner, 2011, 6.) Kuva 1 Päiväkodissa esiintyneet kiusaamisen muodot ja tavat (Kirves & Stoor-Grenner, 2010) 3.3 Sukupuolten väliset erot Koska pienten lasten kiusaamista on ylipäätään tutkittu vain vähän, ei kiusaamiseen liittyvistä sukupuolieroista tiedetä paljoakaan. Yleinen ajattelutapa on, että pojat käyttävät enemmän suoran kiusaamisen muotoja ja kiusaaminen on avoimempaa. Tyttöjen ajatellaan olevan erityisesti kieroja ja taitavia psyykkises-
8 sä sekä epäsuorassa kiusaamisessa. Tytöt puhuvat pahaa ja juoruilevat. (Repo, 2015, 86.) Vanhemmat ajattelevat päiväkodin henkilökuntaa useammin, että tyttöjen ja poikien kiusaamistavat poikkeavat toisistaan. Vanhempien mielestä tytöt käyttävät enemmän epäsuoria kiusaamisen muotoja, kun taas pojat käyttävät suoria muotoja kiusaamisessa. (Kirves & Stoor-Grenner, 2010, 8.) Perrenin (2000, 141) tutkimusten tulosten mukaan pojat kiusaavat tyttöjä useammin. Tytöt ovat kuitenkin lähes yhtä usein kiusaamisen uhreja kuin pojatkin. Tytöt sekä pojat käyttävät yhtä paljon epäsuoran kiusaamisen muotoja. Pojat kuitenkin käyttävät tyttöjä enemmän fyysisen kiusaamisen muotoja ja poikiin myös kohdistuu tyttöjä enemmän fyysistä kiusaamista. Myös Revon (2015, 86-87) mukaan pojat kiusaavat tyttöjä enemmän, mutta ovat kuitenkin kiusattuina lähes yhtä usein kuin tytötkin. Tytöt käyttävät ja heihin kohdistuu poikia enemmän erilaisia psyykkisen kiusaamisen muotoja. Poikien kiusaamiselle ominaista on esimerkiksi sanallisuus ja fyysisyys. Poikien kiusaaminen on tyttöjen kiusaamista helpompaa havaita, sillä se on selkeämpää ja näkyvämpää. Tytöt kiusaavat kuten pojatkin, sanallisesti ja fyysisesti, mutta tavallisempaa tyttöjen kiusaamiselle ovat tavat, joita aikuisten on hankala huomata. Tyttöjen kiusaamiselle ominaista on hiljainen, piilossa tapahtuva kiusaaminen. Tyttöjen kiusaaminen on poikien kiusaamista henkilökohtaisempaa - tytöt löytävät poikia paremmin toistensa heikot kohdat ja osaavat kohdistaa kiusaamisen niihin. (Höistad, 2003, 94-95.) Tyttöjen ja poikien välisiä eroja kiusaamisessa voi selittää aikuisten tapa kohdata tyttöjen ja poikien aggressioita eri tavoilla. Pojilla saattaa olla tyttöjä suurempi vapaus ilmaista aggressioitaan he saavat meluta ja riehua. Tyttöjä puolestaan hyssytellään, jos he käyttäytyvät yhtä meluisasti kuin pojat. Kuitenkaan tyttöjen ja poikien aggressioissa ei sinänsä ole mitään eroa, ne vain ilmenevät eri tavalla. (Höistad, 2003, 93-94.) Kiusaamisen ehkäisyn kannalta onkin merkittävää pohtia, miten sukupuolten väliset erot tulisi huomioida. Kiusaamisen muotojen sukupuolittumisen syitä tulee myöskin pohtia päiväkodissa. Päiväkoti on lasten
9 yksi keskeisistä kehitysympäristöistä, joissa sukupuolten välisiä eroja voidaan tasoittaa. (Repo, 2015, 87-88.) 4 Tutkimuksen toteutus 4.1 Tutkimustehtävä ja kysymykset Tutkimus toteutettiin laadullisena ja osin määrällisenä tutkimuksena. Laadullisessa tutkimuksessa lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2007, 157). Määrällinen tutkimus puolestaan pyrkii kvantifioimaan eli määrällistämään tutkittavan ilmiön (Soininen, 1995, 34). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla ja lasten vanhemmilla on 3 5-vuotiaiden lasten välisestä kiusaamisesta. Aineisto kerättiin käyttäen kyselylomaketta (Liitteet 2 ja 3). Kyselylomakkeella voi kerätä tietoja uskomuksista, käsityksistä ja mielipiteistä (Hirsijärvi ym., 2007, 192). Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Mitä kiusaaminen on lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien mielestä? 1.1. Millaista kiusaamista päiväkodissa esiintyy 3 5-vuotiailla lapsilla? 1.2. Millä tavalla tyttöjen ja poikien välinen kiusaaminen eroaa toisistaan? 1.3. Millaisissa tilanteissa kiusaamista esiintyy päiväkodissa? 4.2 Kysely aineistonkeruumenetelmänä Kyselyn perusidea on varsin yksinkertainen. Kun haluamme tietää mitä joku ajattelee tai miksi joku toimii tietyllä tavalla, on järkevää kysyä asiaa häneltä itseltään. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 74.) Laadulliseen tutkimukseen kyselyloma-
10 ke soveltuu tutkimusmenetelmäksi erityisesti silloin, kun halutaan selvittää tietyn joukon mielipiteitä, ominaispiirteitä tai uskomuksia (Soininen, 1995, 114). Kyselylomaketutkimuksen yhtenä etuna pidetään sen tehokkuutta. Kyselylomakkeiden avulla voidaan kerätä laaja aineisto. Kyselylomakkeen käyttöön liittyy myös tiettyjä heikkouksia. Aineistoa saatetaan usein pitää pinnallisena ja tutkimuksia teoreettisesti heikkolaatuisina. Kyselylomaketutkimuksessa ei myöskään voi olla varma siitä, kuinka vakavasti ja rehellisesti vastaajat ovat suhtautuneet kyselyyn ja kysymyksiin vastaamiseen. Tutkijan kannalta haasteeksi muodostuu usein hyvän lomakkeen laatiminen, sillä se vaatii tutkijalta tietoa ja taitoa. (Hirsjärvi ym., 2007, 190.) 4.3 Mittari ja kyselyn toteuttaminen Mittarina tässä tutkimuksessa oli kyselylomake, jonka tein itse. Tutkimuksessani lastentarhanopettajille ja lasten vanhemmille oli omat kyselylomakkeensa. Mittarin esitestaukseksi lähetin lastentarhanopettajille tarkoitetun kyselylomakkeen yhdelle lastentarhanopettajan ammatissa työskentelevälle ja lasten vanhemmille tarkoitetun lomakkeen kolmelle vanhemmalle, jonka lapsi on päiväkodissa. Esitestaukseen osallistuneet vastasivat kyselylomakkeen kysymyksiin ja kommentoivat kysymyksiä, mikäli niissä oli heidän mielestään jotakin, mikä vaatisi tarkennusta tai muutoksia. Kyselylomakkeet muodostuivat pääosin puolistrukturoiduista kysymyksistä. Puolistrukturoidussa kyselylomakkeessa kysymykset ovat kaikille vastaajille samat eikä valmiita vastausvaihtoehtoja ole annettu (Eskola & Suoranta, 2000, 86). Strukturoitujen kysymyksien ideana on, että kysymyksillä on kaikille vastaajille sama merkitys. Strukturoiduissa kysymyksissä myös vastausvaihtoehdot ovat valmiiksi annettu ja vastaaja valitsee niistä itselleen parhaiten sopivimman. (Eskola & Suoranta, 2000, 86.) Kyselylomakkeessa strukturoiduilla kysymyksillä selvitettiin taustatietoja ja esimerkiksi sitä, onko vastaaja havainnut eroavai-
11 suuksia tyttöjen ja poikien välisessä kiusaamisessa. Tällöin vastausvaihtoehtoina oli kyllä tai ei. Lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien kyselylomakkeissa oli eroavaisuuksia. Lastentarhanopettajilta kysyttiin taustatietokysymyksenä kauanko on toiminut lastentarhanopettajana ja lasten vanhemmilta puolestaan päiväkodissa olevan lapsen ikää ja sukupuolta. Eroavaisuuksia oli myös esimerkiksi siinä, miten vastaajilta kysyttiin päiväkodissa esiintyneestä kiusaamisesta. Lastentarhanopettajilta kysyttiin, ovatko he havainneet kiusaamista lapsiryhmissä, joissa ovat työskennelleet ja vanhemmilta puolestaan, onko heidän lapsensa päiväkotiryhmässä esiintynyt kiusaamista. Keräsin tutkimusaineiston syksyllä 2016. Tutkimukseen valittiin osallistujat harkinnanvaraisesti valitun kaupungin päiväkodeista. Kyseisen kaupungin päiväkodeista valittiin vielä harkinnanvaraisesti sellaiset päiväkodit, joissa on useampi kuin yksi 3 5-vuotiaiden lasten ryhmä. Näiden päiväkotien johtajilta kysyttiin päiväkodin halukkuutta osallistua tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuneista kolmesta päiväkodista valittiin edelleen 3 5-vuotiaiden lasten ryhmien lastentarhanopettajat sekä näiden ryhmien lasten vanhemmat. Toimitin kyselylomakkeet ja niille tarkoitetut palautuslaatikot kunkin päiväkodin johtajalle. Lisäksi jokaisen kyselylomakkeen mukana oli saatekirje (Liite 1). Saatekirjeessä kerroin tutkimuksestani. Johtajat jakoivat lomakkeet edelleen lastentarhanopettajille ja he jakoivat lomakkeet lasten vanhemmille. Kyselylomakkeet toimitettiin päiväkoteihin 5.10.2016 ja vastausaikaa annettiin kaksi viikkoa eli palautetut lomakkeet noudettiin päiväkodeista 20.10.2016. Kyselylomakkeita jaettiin 11 lastentarhanopettajalle ja 246 lapsen vanhemmille. Lastentarhanopettajista kaikki 11 ja vanhemmista 55 palautti lomakkeen täytettynä. Vastausprosentti lastentarhanopettajien osalta oli 100 % ja vanhempien osalta 22,4 %. Vanhemmista 10 vastasi kahden lapsen osalta samaan kyselylomakkeeseen. Vastauksia saatiin yhteensä siis 65 lapsen osalta.
12 4.4 Aineiston analyysi Analysoin lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien vastaukset 3 5- vuotiaiden lasten kiusaamisesta teorialähtöisesti ( Mitä kiusaaminen on 3 5- vuotiailla lapsilla? ). Teoarialähtöinen analyysi pohjautuu johonkin tiettyyn teoriaan tai malliin. Aineiston analyysiä ohjaa siis aikaisemman tiedon perusteella luotu kehys. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 99.) Teoriana käytin Kirveen & Stoor- Grennerin (2010) tekemää luokittelua kiusaamisen muodoista (Kuva 1). Aloitin aineiston analysoinnin luokittelemalla lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien vastauksista mainintoja 3-5 vuotiaiden kiusaamisesta Kirveen & Stoor-Grennerin (2010) mukaisesti kiusaamisen eri muotoihin (Taulukko 1). Yksinkertaisin aineiston järjestämisen muoto on sen luokittelu (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 95). Fyysisen, psyykkisen ja sanallisen kiusaamisen lisäksi lisäsin yläluokan muu kiusaaminen, johon laitoin niitä kiusaamisen muotoja, jotka eivät sisältyneet mihinkään Kirveen & Stoor-Grennerin (2010) yläluokkaan. Fyysisen kiusaamisen luokkaan lisäsin Kirveen & Stoor-Grennerin (2010) luokittelun lisäksi puremisen ja tönimisen, sillä niitä mainittiin useissa vastauksissa. Selän takana puhuminen on Kirveen & Stoor-Grennerin (2010) luokittelussa niin psyykkisessä kuin sanallisessa kiusaamisessa. Luokittelua tehdessäni laitoin maininnat selän takana puhumisesta sanallisen kiusaamisen luokkaan.
13 Taulukko 1 Ote analyysistä fyysisen kiusaamisen luokittelusta Etenin analysoinnissa kyselylomakkeen kysymyksien mukaisesti. Jätin analysoimatta tarkemmin kahden kysymyksen vastaukset ( Millaista kiusaamista olet havainnut lapsiryhmissä joissa olet työskennellyt? ja Jos ryhmässä esiintyy/on esiintynyt kiusaamista, niin millaista se on/on ollut? ), sillä ne olivat hyvin samankaltaiset jo saadun tiedon kanssa ( Mitä kiusaaminen on 3-5 vuotiailla? ). Aineistolähtöisen analyysin mukaisesti analysoin kysymysten Millaisia eroavaisuuksia olet huomannut tyttöjen ja poikien kiusaamisessa? ja Millaisissa tilanteissa kiusaamista esiintyy? vastaukset. Aineistolähtöisessä analyysissä analyysiyksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tarkoituksen mukaisesti (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 97). Poimin vastauksista mainintoja, jotka kuvasivat samaa asiaa ja muodostin näistä maininnoista luokkia. Lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien vastaukset kyselylomakkeen kysymyksiin eivät olleet toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kohdassa Millaisissa tilanteissa kiusaamista on esiintynyt? vastaaja saattoi kertoa useammankin erilaisen tilanteen.
14 Kvantifioimalla eli laskemalla, kuinka monta kertaa sama asia esiintyy aineistossa, voidaan aineisto kuvata määrällisesti (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 119). Laskin aineistosta lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien vastauksista poimittujen mainintojen lukumääriä, esimerkiksi montako mainintaa oli fyysisen kiusaamisen muodoista lastentarhanopettajien tai vanhempien vastauksissa tai kuinka moni lastentarhanopettajista tai vanhemmista ajatteli kiusaamisessa olevan eroavaisuuksia tyttöjen ja poikien välillä. Lukumäärät tulevat ilmi tutkimusten tuloksissa tekstissä, kuvioissa sekä taulukoissa. 5 Tulokset ja johtopäätökset Lastentarhanopettajista kaikki vastanneet (11/11) olivat naisia. Lasten vanhemmista vastaajana oli nainen 44/55 lomakkeessa, mies 2/55 lomakkeessa ja 9/55 lomakkeessa vanhemmat vastasivat yhdessä. 5.1 3 5-vuotiaiden lasten kiusaaminen lastentarhanopettajien näkökulmasta Lastentarhanopettajat nimesivät vastauksissaan fyysisen, psyykkisen ja sanallisen kiusaamisen muotoja (Kuvio 1). Lisäksi vastauksissa mainittiin muita kiusaamisen muotoja. Yhteensä mainintoja erilaisista kiusaamisen muodoista lastentarhanopettajien vastauksissa tuli 54. Eniten mainintoja oli fyysisestä kiusaamisesta 19/54. Psyykkiseen kiusaamiseen sisältyviä mainintoja 16/54 ja sanalliseen kiusaamiseen 13/54. Muita kiusaamisen muotoja mainittiin 13/54. Lastentarhanopettajista 10/11 vastasi havainneensa kiusaamista ryhmissä joissa on työskennellyt tai työskentelee.
15 Kiusaamisen muodot lastentarhanopettajien näkökulmasta (N=54) Muu; 13 Sanallinen; 13 Fyysinen; 19 Psyykkinen; 16 Kuvio 1 Kiusaamisen muodot lastentarhanopettajien näkökulmasta (N=54) 5.1.1 Fyysinen kiusaaminen Fyysisen kiusaamisen muodoista lastentarhanopettajat mainitsivat vastauksissaan lyömisen, potkimisen, nipistelyn, leikkien sotkemisen, puremisen ja tönimisen. Kiusaaminen voi olla tönimistä tai lyömistä (LTO 7) Rikotaan toisen tekemä esim. legotorni (LTO 6) Revon (2015, 82) mukaan fyysisen kiusaamisen muodoista erityisesti leikkien sotkeminen ja nipistely ovat tyypillistä pienille lapsille. 5.1.2 Psyykkinen kiusaaminen Lastentarhanopettajat mainitsivat vastauksissaan uhkailun, ilveilyn, ilmeilyn ja poissulkemisen psyykkisen kiusaamisen muodoista. Uhkailuun liittyi lastentarhanopettajien vastauksissa esimerkiksi syntymäpäiville kutsumatta jättämisellä
16 uhkailu, en oo sun kaveri ja en leiki sun kanssa uhkailu. Uhkailulla pyrittiin vastausten mukaan vaikuttamaan siihen, kuka on kenenkin kaveri. Ilmeillä ja eleillä ikävää kohtelua (LTO 2) Jos et tee niin tai näin et pääse mun synttäreille (LTO 5) Myös Kirveen & Stoor-Grennerin (2010, 19) mukaan psyykkiseen kiusaamiseen liittyy usein epäsuoraa kaverisuhteisiin liittyvää kiusaamista. Kiusaamiseen tavoitteena voi silloin olla pyrkimys sotkea uhrin kaverisuhteet. 5.1.3 Sanallinen kiusaaminen Sanallisen kiusaamisen muodoista haukkuminen, nimittely, lällättäminen, vaatteiden, hiusten ynnä muun kommentointi ja selän takana puhuminen näkyivät lastentarhanopettajien vastauksissa. Kuiskitaan kaverin kans kolmannesta henkilöstä (LTO 6) Kiusaaminen voi olla sanallista mä en halua istua sun vieressä kun mä en tykkää susta (LTO 7) Höistadin (2003, 82) mukaan sanallista kiusaamista ei ole aina helppoa huomata. Sanallinen kiusaaminen voi olla myös aikuisen selän takana tapahtuvaa hiljaista kuiskimista. 5.1.4 Muu kiusaaminen Kirveen & Stoor-Grennerin (2010) mukaisen luokittelun ulkopuolelle jäävistä kiusaamisen muodoista lastentarhanopettajat mainitsivat lelun tai muun tavaran tai esineen ottamisen kädestä sekä epäsuoran kiusaamisen joka osin on yhdistettävissä myös psyykkiseen ja sanalliseen kiusaamiseen. Lastentarhanopettajien vastauksissa ilmeni myös se, että kiusaaminen 3-5 vuotiailla liittyy sosiaalisten taitojen puuttumiseen ja niiden opettelemiseen. Usein myös ns. epäsuoraa, ei sanota ilkeästi suoraan mutta kierrellen (LTO 4) Aika paljon sos. taitojen opetteluun liittyviä (LTO 3)
17 Repo (2015, 27) toteaakin, että itsesäätelyn ja itsehillinnän taidot, empatiataidot ja moraalin kehitys ovat tärkeitä taitoja, jotka ehkäisevät kiusaamisen syntymistä lapsilla. Kyseiset taidot ovat opittavissa olevia taitoja, joita tulisikin harjoitella päiväkodissa. 5.2 3 5-vuotiaiden lasten kiusaaminen lasten vanhempien näkökulmasta Myös lasten vanhemmat mainitsivat vastauksissaan fyysisen, psyykkisen ja sanallisen kiusaamisen muotoja sekä lisäksi muita kiusaamisen muotoja (Kuvio 2). Yhteensä lasten vanhempien vastauksissa mainintoja eri kiusaamisen muodoista oli 217. Fyysisen kiusaamisen muotoja mainittiin 78/217, psyykkisen kiusaamisen muotoja 61/217, sanallisen kiusaamisen muotoja 53/217 ja muita kiusaamisen muotoja 25/217. Vanhemmista 25/55 vastasi, että lapsi on kertonut, että häntä on kiusattu päiväkodissa. Kiusaamisen muodot lasten vanhempien näkökulmasta (N=217) Muu; 25 Sanallinen; 53 Fyysinen; 78 Psyykkinen; 61 Kuvio 2 Kiusaamisen muodot lasten vanhempien näkökulmasta (N=217)
18 5.2.1 Fyysinen kiusaaminen Lasten vanhemmat mainitsivat vastauksissaan fyysisen kiusaamisen muodoista lyömisen, potkimisen, kamppaamisen, esteenä olemisen, vaatteiden repimisen, nipistelyn, kivien ja hiekan heittämisen, leikkien sotkemisen, puremisen ja tönimisen. Tönimistä, kamppaamista ym. fyysistä (3-vuotiaan tytön ja 5-vuotiaan pojan äiti) Lyömistä ym. fyysistäkin väkivaltaa (hiekan heittoa päälle ulkona, tönimistä ym.) (3-vuotiaan pojan äiti) Lasten vanhempien vastauksista oli poimittavissa kaikki Kirveen & Stoor- Grennerin (2010, 6) mukaisen luokittelun fyysisen kiusaamisen muodot. 5.2.2 Psyykkinen kiusaaminen Psyykkisen kiusaamisen muodoista lasten vanhempien vastauksissa näkyi uhkailu, kiristäminen, ilveily, ilmeily, poissulkeminen ja leikin sääntöjen muuttaminen. Kuten lastentarhanopettajienkin vastauksissa, uhkailulla 3-5 vuotiaiden kiusaamisessa lasten vanhemmat tarkoittivat syntymäpäiville kutsumatta jättämisellä uhkailun sekä en oo sun kaveri ja en leiki sun kanssa uhkailun. Leikistä ulkopuolelle sulkemista; En leiki nyt sun kanssa, kun leikin tämän toisen kanssa (3- ja 5-vuotiaiden tyttöjen äiti) Kiristäminen ( en leiki sun kans jos, et saa tätä lelua/mennä tästä jos ) (4- vuotiaan pojan äiti ja isä) Myös Revon (2015, 81) mukaan leikistä poissulkeminen voi tapahtua erilaisten tapojen kautta, esimerkiksi uhkailemalla ja kiristämällä. Päiväkodissa lasten keskuudessa tavallinen vallankäytön väline on syntymäpäiväkutsut, joiden avulla lapsi pystyy kiristämään tai sulkemaan ryhmästä tiettyjä lapsia pois.
19 5.2.3 Sanallinen kiusaaminen Lasten vanhempien vastauksissa mainittiin sanallisen kiusaamisen muodoista haukkuminen, nimittely, härnääminen, lällättäminen, vaatteiden, hiusten ynnä muun kommentointi, selän takana puhuminen sekä puhumatta jättäminen. Ulkonäön esim. vaatteiden arvostelua, kuten sun saappaat on rumat (3-vuotiaan pojan äiti) Sanomista tyhmäksi tai muuten nimittelemällä (5-vuotiaan tytön äiti) Vanhempien vastauksissa mainittiin kaikki Kirveen & Stoor-Grennerin (2010, 6) sanalliseen kiusaamiseen luokittelemat kiusaamisen muodot. 5.2.4 Muu kiusaaminen Lasten vanhemmat mainitsivat myös muita kuin Kirveen & Stoor-Grennerin (2010) luokitteluun sopivia kiusaamisen muotoja. Lasten vanhempien vastauksissa mainittiin lelun tai muun tavaran/esineen ottaminen kädestä ja vähättely. Lisäksi vanhemmat arvelivat kiusaamisen olevan leikkimielistä tai liittyvän sosiaalisten taitojen opetteluun. Vanhempien vastauksissa oli yksi (1/217) maininta kiusaamisen jatkuvuudesta ja samaan henkilöön kohdistumisesta. Ei varmaan vielä niin totista tai eivät taida tossa iässä vielä kunnolla tietää mitä on kiusaaminen, ehkä semmosta leikkimielistä kiusaamista ennemminkin (5- vuotiaan tytön äiti) Ajattelen kiusaamisen olevan jatkuvaa, samaan henkilöön kohdistuvaa ilkeilyä, jota saattaa joskus olla vaikeakin erottaa sosiaalisten taitojen kypjsymättömyydestä (3,5-vuotiaan tytön äiti) Lasten vanhempien vastauksista oli havaittavissa myös yksittäisiä näkemyksiä siitä, että pienet lapset eivät osaa kiusata tai ettei päiväkodissa tapahdu kiusaamista. Tuskimpa mitään mainittavaa kiusaamista päiväkodissa pääsee tapahtumaankaan. Omasta mielestä osa meistä vanhemmista tekee asiasta turhan suurta numeroa (5-vuotiaan pojan isä) Myös Kirveen & Stoor-Grennerin (2010, 16) mukaan vanhemmat ovat päiväkodin henkilökuntaa useammin epävarmoja siitä, kiusaavatko pienet lapset oike-
20 asti. Vanhemmat saattavat ajatella, etteivät lapset ole vielä kehittyneet niin, että osaisivat kiusata tietoisesti. 5.3 Sukupuolten väliset erot kiusaamisessa Lastentarhanopettajista 9/11 vastasi ajattelevansa tyttöjen ja poikien kiusaamisessa olevan eroavaisuuksia. Vain 1/11 lastentarhanopettaja vastasi, että tyttöjen ja poikien välillä ei ole eroa kiusaamistavoissa. Lisäksi 1/11 lastentarhanopettajista jätti vastaamatta, perustellen sillä, että lapsista pitäisi puhua etunimillä, eikä erotella tytöiksi ja pojiksi. Vanhemmista 44/55 ajatteli tyttöjen ja poikien kiusaamistavoissa olevan eroavaisuuksia ja 11/55 mielestä eroavaisuuksia ei ole. Seuraavissa alaluvuissa esitellään niiden lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien vastauksia, jotka vastasivat tyttöjen ja poikien kiusaamisessa olevan eroavaisuuksia. 5.3.1 Lastentarhanopettajien käsitys tyttöjen ja poikien välisen kiusaamisen eroavaisuuksista Lastentarhanopettajien vastausten mukaan tyttöjen kiusaamiselle ominaista on ryhmän ulkopuolelle jättäminen, sanallisuus ja vaatteilla koreilu. Lastentarhanopettajat mainitsivat tyttöjen kiusaamisen olevan henkistä ja usein piilossa tapahtuvaa hiljaista kiusaamista. Tytöillä enemmän sanallista tai ryhmän ulkopuolelle jättämistä (LTO 8) Tytöillä enemmän salassa tapahtuvaa (LTO 10) Poikien kiusaamiselle lastentarhanopettajien vastauksien mukaan ominaista on kiusaamisen fyysisyys. Poikien kiusaamiseen kuuluu huutaminen ja kiusaaminen on tyttöihin verrattuna rajumpaa. Pojat myös tyttöjä useammin vievät leluja toisilta.
21 Poikien kiusaamisessa on tyttöjä useammin fyysisiä piirteitä: tönimistä, huitomista, lyömistä (LTO 7) Pojilla kiusaaminen on rajumpaa kuin tytöillä.. Pojat voi töniä, ottaa leluja toisilta, huutaa (LTO 6) Myös Repo (2015, 87) toteaa, että tytöt käyttävät enemmän erilaisia psyykkisen kiusaamisen keinoja, kuten selän takana puhumista, poissulkemista, puhumatta jättämistä ja kiristämistä, kuin pojat. Pojat puolestaan käyttävät selvästi tyttöjä enemmän fyysisen kiusaamisen muotoja, kuten tönimistä, lyömistä ja potkimista. 5.3.2 Lasten vanhempien käsitys tyttöjen ja poikien välisen kiusaamisen eroavaisuuksista Lasten vanhempien vastauksissa tyttöjen kiusaamiselle ominaisiksi tavoiksi mainittiin ryhmän ulkopuolelle jättäminen, kiusaamisen sanallisuus, kierous sekä ulkonäön tai vaatteiden arvostelu. Lisäksi lasten vanhemmat mainitsivat lastentarhanopettajien tavoin tyttöjen välisen kiusaamisen olevan henkistä ja usein piilossa tapahtuvaa. Tyttöjen kiusaaminen vanhempien vastausten mukaan voi olla myös raadollista. Lasten vanhempien vastauksissa mainittiin tyttöjen kiusaamisen olevan pitkäkestoisempaa ja hankalampaa havaita kuin poikien kiusaaminen. Tytöt ovat taitavia suullisessa ilmaisussaan jo hyvinkin nuorena (3-vuotiaan tytön ja 5-vuotiaan pojan äiti) Tyttöjen kiusaaminen saattaa olla vaikeampaa havaita ja paljon raadollisempaa (4-vuotiaan tytön äiti) Poikien kiusaaminen lasten vanhempien vastausten mukaan on tyttöjen kiusaamista fyysisempää. Pojat käyttävät kiusaamisessa enemmän suoria kiusaamisen muotoja. Kiusaaminen on konkreettista ja näyttäytyy esimerkiksi leikkien sotkemisena. Lasten vanhempien vastauksissa mainittiin poikien kiusaamiselle ominaista olevan myös tarkoituksellinen ikävän teko. Pojat ovat suorempia, fyysisiä (5-vuotiaan pojan äiti)
22 Pojilla se on toisen leikin estämistä yms. sekä tönimistä, enemmän fyysistä ja konkreettista (5-vuotiaan tytön äiti) Myös Kirves & Stoor-Grenner (2011, 8) toteavat vanhempien ajattelevan, että pojat käyttävät kiusaamisessa enemmän suoria kiusaamisen muotoja ja tytöt puolestaan epäsuoria kiusaamisen muotoja. 5.4 Kiusaamistilanteet päiväkodissa Lastentarhanopettajista 10/11 vastasi havainneensa kiusaamista ryhmissä, joissa on työskennellyt. Vanhemmista 23/55 vastasi, että lapsen/lasten päiväkotiryhmässä on esiintynyt kiusaamista. Seuraavissa alaluvuissa esitellään niiden lastentarhanopettajien vastauksia, jotka olivat omassa ryhmässään havainneet kiusaamista sekä niiden lasten vanhempien vastauksia, jotka vastasivat lapsensa ryhmässä esiintyneen kiusaamista (Taulukko 2). Taulukko 2 Kiusaamistilanteet päiväkodissa lastentarhanopettajien ja lasten vanhempien näkökulmasta Millaisissa tilanteissa kiusaamista esiintyy päiväkodissa? Lastentarhanopettajat (N=10) Lasten vanhemmat (N=23) Vapaassa leikissä X (7) X (8) Pihalla X (3) X (7) Sisällä X (3) Siirtymä/odotustilanteet X (4) X (3) Kun aikuisen ei ole läsnä X (5) Paljon lapsia samassa ryhmässä X (1) Kaikissa tilanteissa X (1) X (2) Leikkikavereiden ja lelujen jakamisessa X (5) En tiedä X (2)
23 5.4.1 Kiusaamistilanteet päiväkodissa lastentarhanopettajien näkökulmasta Lastentarhanopettajien vastauksista nousi esiin sellaiset tilanteet päiväkodin arjesta, joissa aikuinen ei ole läsnä tai aikuisen silmä välttää (Taulukko 2). Lisäksi lastentarhanopettajat mainitsivat kiusaamistilanteiksi vapaan leikin, pihaleikit ja siirtymä/odotustilanteet. Kiusaamista esiintyy lastentarhanopettajien vastausten mukaan niissä tilanteissa, joissa leikkikavereita ja leluja jaetaan. Vastauksissa mainittiin myös, että kiusaamista voi tapahtua kaikissa tilanteissa päiväkodissa. Vapaissa leikkitilanteissa kun aikuisen silmä välttää (LTO 1) Leikki, leikkikaverin valinnassa, lelujen valinnassa (LTO 6) Kiusaamista tapahtuu kaikissa arjen tilanteissa (LTO 11) Myös Kirves & Stoor-Grenner (2010, 21) toteavat kiusaamista tapahtuvan päiväkodissa pääsääntöisesti vapaiden leikkitilanteiden yhteydessä niin sisällä kuin ulkona. 5.4.2 Kiusaamistilanteet päiväkodissa lasten vanhempien näkökulmasta Lasten vanhemmat mainitsivat vastauksissaan kiusaamistilanteiksi vapaan leikin tilanteet sekä ulko- ja sisäleikit (Taulukko 2). Lisäksi vanhemmat mainitsivat siirtymä/odotustilanteet. Vanhempien vastauksissa mainittiin lastentarhanopettajien tavoin, että kiusaamista voi esiintyä päiväkodin kaikissa tilanteissa. Lasten vanhemmat kokivat myös, että kun lapsia on paljon samassa ryhmässä, voi syntyä tilanteita, jolloin kiusaamista voi esiintyä. Lasten vanhempien vastauksista ilmeni, ettei päiväkodista ole tullut riittävästi tietoa kiusaamisesta, joten on vaikea tietää millaisissa tilanteissa kiusaamista tapahtuu. Vanhemmat vastasivat myös, etteivät voi tietää, sillä eivät ole päiväkodissa seuraamassa tapahtumia. Leikkitilanteissa (vapaan leikin aikana) sisällä tai pihalla (3-vuotiaan pojan äiti) Aina kun lapsia on paljon samassa ryhmässä, mahdollisuus kiusaamiseen on olemassa (4,5-vuotiaan pojan äiti)
24 Emme tiedä koska olemme töissä (4-vuotiaiden poikien vanhemmat) Vanhempien vastauksista nousi esiin toive, että kiusaamisesta kerrottaisiin heti ja kerrottaisiin myös tilanteesta, jossa kiusaamista on tapahtunut. Lasten vanhempien vastauksissa ei ollut mainintoja tilanteista joissa aikuinen ei ole läsnä tai ei näe kaikkia lapsia, mutta kyselyn lopussa Haluatko kertoa jotakin muuta päiväkodissa tapahtuvaan kiusaamiseen liittyen? moni vanhempi ilmaisi huolensa siitä, riittävätkö aikuisten silmät valvomaan suuria ryhmiä tarpeeksi hyvin. -- on hyvä tietää, missä tilanteessa kiusaamista on tapahtunut -- (5-vuotiaan pojan isä) Eniten vanhempana miettii sitä, että näkevätkö/kuulevatko hoitopaikan aikuiset riittävästi tilanteita isoissa ryhmissä, joissa lapset leikkivät ilman aikuisia pienissä omissa porukoissaan. (3- ja 5-vuotiaiden lasten äiti) Kuitenkin Revon (2015, 89) mukaan kiusaaminen ei ole suurissa ryhmissä pieniä ryhmiä yleisempää. Kiusaamista voi olla hankala huomata vaikka aikuinen olisikin paikalla (Kirves & Stoor-Grenner, 2010, 21) 5.5 Yhteenveto tuloksista Tutkimukseni tulokset osoittavat, että lastentarhanopettajat ovat tietoisia pienten lasten kiusaamisesta. Suurin osa lastentarhanopettajista oli itse havainnut kiusaamista ryhmissä, joissa on työskennellyt. Myös vanhemmat ovat tietoisia pienten lasten keskuudessa tapahtuvasta kiusaamisesta. Vanhempien vastauksissa oli kuitenkin joitakin mainintoja siitä, että pienet lapset eivät kiusaa tai päiväkodissa ei tapahdu kiusaamista. Niin lastentarhanopettajien kuin lasten vanhempienkin vastauksista oli löydettävissä fyysisen, psyykkisen ja sanallisen kiusaamisen muotoja sekä lisäksi muita muotoja, jotka eivät suoraan olleen sisällytettävissä edellä mainittuihin luokkiin. Koska kiusaaminen kuitenkin yleisesti määritellään toistuvaksi ja samaan henkilöön kohdistuvaksi pahan teoksi, jota leimaa osapuolien valtasuhteiden epätasaväkisyys, on huomattavaa, että tuloksissa ei lastentarhanopettajien eikä lasten vanhempien vastauksissa näkynyt tällaista käsitystä kiusaamisesta. Kiu-
25 saamisen määrittely keskittyi kummankin vastaajaryhmän kohdalla erilaisiin kiusaamisen muotoihin, esimerkiksi tönimiseen, haukkumiseen ja ryhmän ulkopuolelle jättämiseen. Niin lastentarhanopettajat kuin lasten vanhemmatkin vastasivat ajattelevansa tyttöjen ja poikien välisessä kiusaamisessa olevan eroavaisuuksia. Tyttöjen kiusaamisen kumpikin vastaajaryhmä ajatteli olevan poikien kiusaamista vaikeampaa havaita sekä jopa raadollisempaa. Poikien kiusaamiselle puolestaan ominaista vastaajien mielestä oli kiusaamisen fyysisyys ja suoruus. Päiväkodissa kiusaamistilanteita vastaajien mielestä yleisimmin oli vapaan leikin tilanteet niin sisällä kuin ulkona, silloin kun aikuisen silmä välttää. Vastauksista oli vanhempien osalta havaittavissa myös epätietoisuutta ei tiedetä tilanteita, koska päiväkodista ei ole tullut riittävästi tietoa tai ei olla itse näkemässä päiväkodin tilanteita. 6 Luotettavuus Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta lisää tutkimuksen tekijän tarkka kuvaaminen tutkimuksen toteuttamisesta (Hirsjärvi ym., 2007, 227). Omassa tutkimuksessani olen pyrkinyt kertomaan tutkimuksen eri vaiheet mahdollisimman tarkasti ja selkeästi. Tavoitteena on ollut, että lukijalle tulee selkeä kuva siitä, miten olen tutkimuksen toteuttanut ja miten olen eri tutkimuksen vaiheissa toiminut. Tulosten tueksi olen poiminut aineistosta suoria lainauksia omien tulkintojeni perusteluiksi. Tutkimustuloksia on hyvä rikastuttaa autenttisilla dokumenteilla, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään, mihin tutkija perustaa tulkintansa (Hirsjärvi ym., 2007, 228). Esitestaus tulisi suorittaa varsinkin silloin, kun tutkija on itse laatinut tutkimuksen mittarin (Soininen, 1995, 133). Tutkimukseni aineisto kerättiin itse laatimallani mittarilla. Kummallekkin vastaajaryhmälle, lastentarhanopettajille ja lasten van-
26 hemmille, oli oma mittarinsa. Laadullisessa tutkimuksessa esitestaus soveltuu hyvin esimerkiksi mittarin kielellisen ymmärrettävyyden testaukseen (Soininen, 1995, 134). Esitestauksen avulla sain tärkeää tietoa kyselylomakkeeni toimivuudesta. Huolimatta esitestauksesta ja sen avulla saadun palautteen pohjalta tehdyistä muutoksista, mittarissa oli kohtia, joita olisi vielä voinut parantaa. Kysymysten samankaltaisuus tuotti eri kysymyksiin samankaltaisia vastauksia ( Mitä kiusaaminen on 3 5-vuotiailla lapsilla ja Millaista kiusaamista päiväkotiryhmässä on esiintynyt? ). Tutkimuksen aineisto vastasi kuitenkin sille asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Kyselylomakkeiden mukana toimitetussa saatekirjeessä oli omat yhteystietoni (sähköposti), joten tarvittaessa vastaajien on ollut mahdollista ottaa minuun yhteyttä. Saatekirjeessä kerrottiin myös, että vastaajan henkilöllisyys tai lapsen päiväkoti ei tule ilmi tutkimuksessa. Kyselylomakkeessa ei kysytty henkilöllisyyttä, eikä päiväkotia, joten niitä ei tullut tietoon missään vaiheessa. 7 Pohdinta Tätä tutkimusta tehdessäni työskentelin lastentarhanopettajan sijaisena esiopetusryhmässä. Ryhmä oli monin tavoin haastava ja lisäksi ryhmässä esiintyi kiusaamista. Kyseisessä ryhmässä näin konkreettisesti sen, miten alle kouluikäiset lapset todella osaavat tietoisesti kiusata toisiaan. Lasten ilkeys ja tarkoituksellinen ikävän teko muita lapsia kohtaan pysäytti. Kokemani perusteella tämän tutkimuksen teko tuntui entistäkin tarpeellisemmalta. Huomasin ja ymmärsin, miten tärkeää yhteinen ymmärrys kiusaamisesta päiväkodin henkilökunnan kesken sekä henkilökunnan ja lasten vanhempien välillä oikeasti on. Kiusaamisen ehkäisystä huolimatta päiväkodeissakin tulee tilanteita, jolloin kiusaamista esiintyy. Näihin tilanteisiin tulisi päiväkodin henkilökunnan yhdessä lasten vanhempien kanssa osata puuttua nopeasti ja tehokkaasti.