Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma 2020

Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma 2020 M a a s e u t u p o l i t i i k a n y h t e i s t y ö r y h m ä n j u l k a i s u j a 1 2010

Yrittäjyyden teemaryhmä Heikki Pietarinen (toim.) Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma 2020

Julkaisusarja: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 1/2010 Julkaisija: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Ulkoasu: John Zetterborg Kuvat: Kuvapalvelu Tapani Lepistö Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2010 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-293-5 (Painettu) ISBN 978-952-227-294-2 (Verkkojulkaisu)

Sisällysluettelo Tiivistelmä...6 Sammandrag...7 Summary...8 Esipuhe...9 1. Taustaa maaseudun yrittäjyyden kehittämiselle...10 1.1. Yrittäjyyden teemaryhmä... 10 1.2 Kehittämisohjelman tarkoitus... 11 1.3 Kehittämisohjelman laatimisprosessi... 11 2. Yrittäjyyden olosuhteet maaseudulla...13 2.1 Maaseutukäsitteet ja niiden erilaisuus... 13 2.2 Olosuhteet eri maaseututyypeillä... 14 2.3 Naisten harjoittaman yrittäjyyden haasteita ja mahdollisuuksia... 17 2.4 Maahanmuutto ja yrittäjyys... 19 2.5 Nuorten yrittäjyysasenteet... 22 2.6 Yrittäjyysaktiivisuus ja sen haasteita... 23 2.7 Tietoliikenteen merkitys maaseudun yritystoiminnalle... 24 2.8 Ilmastonmuutoksen erityisvaikutuksia maaseudun yrityksiin... 25 2.9 Seudulliset yrityspalvelut maaseudun näkökulmasta... 26 2.10 Toimintaryhmät maaseudun kehittämistyössä... 27 2.11 Maaseudun yritysrahoitus... 28 2.12 Maaseudun yrittäjyyskoulutus... 32 2.13 Yksityiset palveluntuottajat julkisten palvelujen täydentäjänä... 33 2.14 Tulevaisuuden ennakointi ja yrittäjyyden toimintaympäristön muutosnäkymät... 34 3. Maaseudun yrittäjyyden kasvualoja...37 3.1 Kasvualojen määrittely ja klusteritarkastelu... 37 3.2 Hyvinvointipalvelut mahdollisuus maaseudulle... 37 3.3 Bioenergia-ala... 40 3.4 Koneyrittämisen näkymiä... 43 3.5 Luontoyrittäjyys... 47 3.6 Metsäpalveluyritykset... 49 3

3.7 Matkailu, virkistyskalastus ja kulttuuriyrittäjyys... 50 3.8 Elintarvikeala... 51 3.9 E-työyrittäjyys ja asian tuntijapalvelut liike-elämälle... 53 3.10 Hevosala... 56 3.11 Maatalous... 57 3.12 Maatilojen yhteydessä harjoitettava yritystoiminta... 62 3.13 Kaivosteollisuus ja sen välilliset vaikutukset maaseudun uutena mahdollisuutena... 64 3.14 Metalliala ja alihankinta... 66 4. Yrittäjyyden kehittämisen toimenpiteet...68 4.1 Ohjelman toimenpiteiden ryhmittely ja perustelut... 68 4.2 Toimenpide-esitykset... 69 I Kaukoviisaus: Tulevaisuuden mahdollisuuksien näkeminen ja niihin tarttuminen... 69 II Osaaminen... 70 III Uudet alat ja tuottavuuden nostaminen... 75 IV Julkispalvelujen tuottaminen yksityisen sektorin avulla: Public-Private-Partnership... 78 5. Kehittämisohjelman toimeenpano...80 5.1 Teemaryhmän rooli ohjelma-asiakirjan toimeenpanossa... 80 5.2 Ohjelman toimeenpano ja seuranta... 80 Lähteet...82 Liite Kehittämisohjelman lyhennelmä...84 Taulukot: Taulukko 1. Maaseutuenergian tuotannon työllistävyys henkilötyövuosissa 2008 ja tulevaisuuden näkymät vuoteen 2015 (Kansallinen metsäohjelma 2008)...41 Taulukko 2. Jätekaasuperäisen biokaasumetaanin vuosituotantopotentiaali Suomessa (Kuntatekniikka 1/2003, 31 34)...42 Taulukko 3. Koneyrittäjyyden näkymät 2008 2015 (Koneyrittäjien Liitto ry 2008.)...46 Kuvat: Kuva 1. Maaseudun jäsentyminen yhteiskunnallisessa keskustelussa joissakin Euroopan maissa (Kuhmonen & Niittykangas 2008)...13 Kuva 2. Maaseudun kolmijako 2000 2006 (Tilastokeskus 2008)...14 Kuva 3. Yrityskannan vuotuinen muutosprosentti suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan (Tilastokeskus 2008)...15 Kuva 4. Työntekijämäärän muutosprosentti erikokoisissa yrityksissä vuosina 2000 2005 (Tilastokeskus 2008)...17 4

Kuva 5. Maahanmuuttajien yrittäjyys Suomessa (Verohallinto ja PRH:n kaupparekisteri 2008)...20 Kuva 6. Nuorisotutkimus peruskoululaisille ja lukiolaisille, yrittäjyysasenteiden kehittyminen (Taloudellinen tiedotustoimisto 2008)...22 Kuva 7. Yrittäjyysaktiivisuus maavertailussa, vuoden 2007 GEM-tulokset (Stenholm ym. 2008: 21)....23 Kuva 8. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia lämpötilan noustessa (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 13/2008: 16)...25 Kuva 9. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yrityskannan muutosprosentti maaseututyypeittäin vuosina 2001 2007 (Tilastokeskus 2008)...38 Kuva 10. Julkisten ja yksityisten palveluntuottajien osuudet sosiaalipalvelujen henkilöstöstä. Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa 2004 (Stakes 2007)...39 Kuva 11. Energialähteiden kulutus 2005 2006 (Tilastokeskus 2008)...40 Kuva 12. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan yrityskannan muutosprosentti vuosina 2001 2007 maaseututyypeittäin (Tilastokeskus 2008)...51 Kuva 13. Virkistys- ja kulttuurialan yrityskannan muutosprosentti vuosina 2001 2007 maaseututyypeittäin (Tilastokeskus 2008)...51 Kuva 14. Elintarvikealan yrityskannan muutosprosentti vuosina 2001 2007 maaseututyypeittäin (Tilastokeskus 2008)...52 Kuva 15. Kiinteiden laajakaistaliittymien määrä suhteessa kotitalouksien määrään maavertailussa (Viestintävirasto 2009)...53 Kuva 16. Tietojenkäsittelyalan yrityskannan muutosprosentti vuosina 2001 2007 maaseututyypeittäin (Tilastokeskus 2008)...55 Kuva 17. Liike-elämää palvelevan toiminnan yrityskannan muutosprosentti vuosina 2001 2007 maaseututyypeittäin (Tilastokeskus 2008)...55 Kuva 18. Maatilojen kehitysnäkymät vuoteen 2016 (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, 2008)...58 Kuva 19. Maatiloilla harjoitettavan yritystoiminnan kehitysnäkymät (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2008)...63 Kuva 20. Maatiloilla harjoitettavan muun yritystoiminnan liikevaihto tällä hetkellä ja tulevaisuudessa (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2008)...63 Kuva 21. Malminetsintäpanostus kansainvälisesti yhteensä sekä Suomessa 1995 2007 (työ- ja elinkeinoministeriö 26.5.2008)...65 Kuva 22. Louhinta Suomessa 1950 2007 (GTK 23.9.2009)...65 Kuva 23. Metallituotteiden valmistukseen keskittyneen yrityskannan muutosprosentti vuosina 2000 2007 maaseudun kolmijaon mukaan (Tilastokeskus 2008)...67 5

Tiivistelmä Julkaisija Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Julkaisun nimi Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma 2020 Julkaisusarja 1/2010 Ilmestymisajankohta Tammikuu 2010 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-293-5 (Painettu) ISBN 978-952-227-294-2 (Verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 89 Tekijät Yrittäjyyden teemaryhmä Heikki Pietarinen (toim.) Avainsanat maaseutu, maaseudun yritystoiminta, maaseudun yrittäjyys, yrityspalvelut, naisyrittäjyys, kasvualat Julkaisun kuvaus Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma 2020 on Yrittäjyyden teemaryhmän laatima toimintaohjelma. Vuosille 2010 2012 toteutettavaksi laaditussa ohjelmassa esitetään konkreettisia toimenpiteitä maaseudun yrittäjyyden kehittämiseksi. Lisäksi ohjelma-asiakirjassa kuvataan yrittäjyyden toimintaympäristöä maaseudulla sekä luodaan kasvualakohtaisia visioita vuoteen 2020 saakka. Ohjelma-asiakirjan alkuosassa vertaillaan yrittäjyyden olosuhteita erilaisilla maaseutualueilla sekä tarkastellaan naisyrittäjyyttä, maahanmuuttajien merkitystä, nuorten asenteita yrittäjyyteen sekä suomalaisten yrittäjyysaktiivisuutta. Ohjelmassa arvioidaan tietoliikenteen merkitystä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia maaseudun yritystoimintaan. Lisäksi ohjelmassa kuvataan ja arvioidaan yritysneuvonta- ja rahoituspalveluita. Ohjelma-asiakirjassa nostetaan esiin runsas määrä yrittäjyyden kasvualoja ja arvioidaan kunkin alan ominaispiirteitä, tulevaisuuden näkymiä ja mahdollisuuksia sekä kehittymisen haasteita. Alakohtaisen tarkastelun lisäksi korostetaan, että toimialarajat ylittävä kehittämisote mahdollistaa paitsi perinteisten yrittäjyyden alojen kehittämisen, myös kokonaan uusien liiketoiminta-alojen esille nostamisen ja kasvun. Tämän vuoksi ohjelma-asiakirjassa esitetään kehittämistoimia, jotka pääosin ovat toimialariippumattomia ja joita tarvittaessa voidaan syventää alakohtaisesti. Ohjelmassa linjataan kehittämisen toimenpiteet seuraavan nelijaon mukaisesti: kaukoviisaus, osaaminen, uudet alat ja niiden tuottavuuden nostaminen sekä julkisten palvelujen tuottaminen yksityisen sektorin avulla PPP-mallin mukaan. Nelijakoon nojautuen esitetään toteutettavaksi yhdeksän keskeisintä toimenpidettä. Näiden lisäksi ohjelma-asiakirjassa on runsas määrä esityksiä, jotka toteuttamalla poistetaan yrittäjyyden kitkatekijöitä ja toisaalta esityksiä, jotka toteuttamalla lisätään yrittäjyyden mahdollisuuksia. 6

Sammandrag Utgivare Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp Seriens nummer 1/2010 Publikation Programmet för utveckling av företagande på landsbygden 2020 Utgivningsdatum Januari 2010 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-293-5 (häftad) ISBN 978-952-227-294-2 (PDF) Sidantal 89 Författare Temagruppen för företagande Heikki Pietarinen (red.) Nyckelord landsbygd, företagsverksamhet på landsbygden, företagande på landsbygden, företagstjänster, kvinnors företagande, tillväxtbranscher Beskrivning av publikationen Programmet för utveckling av företagande på landsbygden 2020 är ett handlingsprogram som utarbetats av temagruppen för företagande. I programmet, som kommer att genomföras under åren 2010 2012, ges förslag till konkreta åtgärder i syfte att utveckla företagandet på landsbygden. Programdokumentet redogör även för villkoren för företagande på landsbygden och skapar visioner för de olika tillväxtområdena fram till 2020. I den första delen av programdokumentet jämförs villkoren för företagande i olika landsbygdsområden. Dessutom behandlas kvinnors företagande, invandrarnas betydelse, ungdomars attityder till företagande samt företagaraktiviteten bland finländarna. I programmet granskas vikten av datakommunikation och konsekvenserna av klimatförändringen för företagsverksamheten på landsbygden. Även företagsrådgivnings- och finansieringstjänster beskrivs och utvärderas i programmet. I programdokumentet lyfts ett sort antal tillväxtbranscher inom företagande fram. Branschernas särdrag, framtidsutsikter och möjligheter samt utmaningar för utvecklingen behandlas också. Vid sidan av den områdesvisa granskningen betonas att ett branschöverskridande utvecklingssätt möjliggör utveckling av de traditionella företagarbranscherna, men också skapandet av helt nya affärsverksamheter och deras tillväxt. Därför är de utvecklingsåtgärder som föreslås i programdokumentet i huvudsak inte branschspecifika och kan vid behov fördjupas för bestämda branscher. I programmet delas utvecklingsåtgärderna in i fyra kategorier enligt följande: framsynthet, kompetens, nya branscher och ökning av produktivitet en inom dem samt produktion av offentliga tjänster med hjälp av den privata sektorn enligt PPP-modellen. Med den fyr delade indelningen som grund föreslås att nio av de mest centrala åtgärderna genomförs. Ut över dessa inne håller programdokumentet en stor mängd förslag till åtgärder, vilkas genomförande delvis avlägsnar hinder för företagsverksam heten och delvis ökar möjligheterna till företagande. 7

Summary Publisher Rural Policy Committee Serial number 1/2010 Publication Rural Development Programme for Entrepreneurship 2020 Date of publication January 2010 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-293-5 (Printed) ISBN 978-952-227-294-2 (PDF) Number of pages 89 Author Rural Business Working Group Heikki Pietarinen (editor) Keywords Rural areas, countryside, rural business, rural entrepreneurship, business services, women s entrepreneurship, growth areas Summary Rural Development Programme for Entrepreneurship 2020 is an activity programme drawn up by the Rural Business Working Group. The programme, which is planned to be implemented between the years 2010 and 2012, presents concrete measures for the development of rural entrepreneurship. In addition, the programme document describes the operational environment for entrepreneurs in rural areas and creates growth area specific visions up until the year 2020. In the beginning part of the programme document, comparisons are made between entrepreneurial conditions in different rural areas. The document also examines women s entrepreneurship, the role of immigrants, young people s attitudes towards entrepreneurship and entrepreneurial activity of Finnish people. The importance of telecommunications and the effects of climate change are assessed in the programme. Business advice and financing services are described and evaluated in the programme as well. The programme document brings up a great number of growth areas for entrepreneurship and evaluates each area s characteristics, future prospects and possibilities as well as challenges for the development. In addition to area specific examination, it is emphasized that the control of development that crosses industry boundaries makes it possible to advance not only the traditional areas of entrepreneurship but also the development and growth of completely new business areas. For this reason, the programme document suggest development measures, which are, for the main part, independent of industries and which can be deepened if necessarily according to the industry field. The programme aligns the development activities with the following four-way division: foresight, competence, new areas and how to increase their production as well as the production of public services with the help of the private sector according to the PPP model. Based on this fourway division, nine most central measures are proposed to be implemented. In addition to these, the programme document contains a great number of proposals, which, when implemented, will remove drag factors from entrepreneurship. On the other hand, there are also proposals which, when implemented, will increase entrepreneurial opportunities. 8

Esipuhe Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Yrittäjyyden teemaryhmä on valmistellut kehittämisohjelman, jolla maaseudun yrittäjyyttä viedään eteenpäin tulevina vuosina. Ohjelma on runsas. Se kertoo maaseudun monista ja yhä runsastuvista yrittämisen mahdollisuuksista. Toisaalta ohjelma joutuu painottamaan hyvin monenlaisia kehittämisratkaisuja. Yrittäjyys ei ole yhden asian liike, vaan kimppu tarpeellista osaamista ja välttämättömiä fyysisiä ja toiminnallisia edellytyksiä. Vieläkin tapaa julkista kirjoittelua, jossa maaseutu yhdistetään supistuviin mahdollisuuksiin ja väheneviin työpaikkoihin. Yrittäjyyden ohjelma on hyvä vastaus epäilijöille. Uusia yrityksiä tarvitaan ja niitä syntyy useille aloille. Suomessa on paljon tapa- ja osa-aikayrittäjyyttä ja nuorten yrittäjäasenteet ovat parantuneet. Eikä rahoituskaan ole yleensä esteenä yrittäjäksi ryhtymiselle. Ohjelman seikkaperäiset tiedot useiden alojen viimeaikaisesta ja tulevasta kehityksestä herättävät luottamusta. Samalla ne haastavat jatkuvaan kehitystyöhön, mitä yrittäjyyden teemaryhmäkin tekee. Maaseudun yritykset ja niiden työntekijät ovat suuremmassa murroksessa kuin yleensä tiedetään. Toisilla aloilla yritysten ja työntekijöiden määrän supistuminen jatkuu, toisilla laajenemisen haaste on suurempi kuin mihin yrittäjiä tai työntekijöitä riittää. Yhä useammat alat tarvitsevat vierasta työvoimaa, koulutukselta vaaditaan jatkuvaa uudistumiskykyä ja verkostoyhteiskunta edellyttää yrittäjiltä käytännön yhteistyömuotojen aktiivista rakentamista. Innovatiivisuus ja herkkyys ovat maaseudun elinkeinoelämän kehitystyössä ominaisuuksia, joita edellytetään niin yrittäjiltä itseltään kuin kouluttajilta, neuvojilta ja rahoittajilta. Rohkeisiin avauksiin on perusteita, sillä näköalat ovat paremmat kuin pitkiin aikoihin. Kiitos teemaryhmälle viitseliäästä työstä. Se on kuitenkin vasta kehitysprosessin yksi osa, seuraavat vaiheet ovat jo lähempänä toteutusta. Salon Perniössä 7. joulukuuta 2009 Eero Uusitalo professori, maaseutuneuvos Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän pääsihteeri 9

1. Taustaa maaseudun yrittäjyyden kehittämiselle 1.1 Yrittäjyyden teemaryhmä Maaseutu kutsuu uusia asukkaita ja yrittäjiä. Se tarjoaa uusia yrittämisen mahdollisuuksia ja luonnonläheisen toimintaympäristön. Maaseudulla on edullisia toimitiloja, raaka-aineita ja ennen kaikkea miellyttävä asuinympäristö yrittäjille ja heidän työntekijöilleen. Maa- ja metsätalous eivät enää ole maaseudun tyypillisimpiä toimeentulolähteitä. Vain joka seitsemäs maaseudulla asuvista ihmisistä saa toimeentulonsa alkutuotannosta. Monialaisten maatilojen määrä on yli kolmannes tilojen kokonaismäärästä ja niiden osuus kasvaa jatkuvasti. Maaseutu on kehittynyt ja vahvistuu edelleen monipuolisen yritystoiminnan sijaintipaikkana. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) asetti Yrittäjyyden teemaryhmän vuonna 2007. Teemaryhmän päärahoittaja on maa- ja metsätalousministeriö. Yrittäjyyden teemaryhmän tarkoituksena on lisätä liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla, edistää ihmisten kykyä tarttua niihin ja poistaa esteitä niiden hyödyntämiseltä. Teemaryhmän tarkoituksena on myös parantaa julkisen kehittämisrahoituksen vaikuttavuutta. Teemaryhmä verkostoi kehittäjiä ja lisää yhteistyötä eri kehittäjätahojen välillä. Lisäksi teemaryhmä ehdottaa uusia keinoja nykyisen maaseudun yritystoiminnan vahvistamiseksi ja kehittämistoimenpiteiden kokoamiseksi. Yrittäjyyden teemaryhmän tehtävänä on: tuottaa ja levittää maaseudun yrittäjyyttä uudistavia ja uusia elinkeinoaloja synnyttäviä toimintamalleja ja erityisesti etsiä keinoja yritysten välisen yhteistyön ja aitojen yritysverkostojen aikaansaamiseen edistää yhteistyötä ja vähentää päällekkäisyyttä yrittäjyyttä edistäviä hankkeita ja toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa toimimalla aluehankkeiden yhdyssiteenä ja keskinäisenä tiedonvälittäjänä kannustaa maaseudulle soveltuvan yrittämisen ja yrittäjyyden tutkimista sekä edistää tutkimustulosten leviämistä käytännön kehittämistyöhön, etsiä keinoja maaseudun yritystoimintaa palvelevan osaamisen parantamiseksi ja osaavan työvoiman riittävyyden turvaamiseksi mm. selvittämällä valmiuksia ulkomaalaisen työvoiman käyttämiselle seurata Yritys-Suomi -palvelujärjestelmän kehittämistyötä sekä muiden yrittäjyyttä edistävien tai yrityspalveluita tarjoavien järjestelmien kehittämistä laatia poikkihallinnollinen ohjelma maaseudun yritystoiminnan uudenlaiseksi kehittämiseksi sekä toteuttaa se kokoamalla eri rahoituskanaviin valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä tehdä aloitteita ja esityksiä maaseutualueiden yritystoiminnan sijaintiin ja saavutettavuuteen liittyvien kilpailuhaittojen pienentämiseksi ja yrittäjyyden toimintaedellytysten parantamiseksi. Teemaryhmän kokoonpano Puheenjohtaja: yrittäjä Olavi Lindstedt, Meritalo Oy Varapuheenjohtaja: yrittäjä Terttu Blomberg, Alina Hoivatiimi Oy Teemaryhmän sihteeri: kehittämispäällikkö Heikki Pietarinen, Suomen Uusyrityskeskukset ry Jäsenet: ylitarkastaja Kari Alanko, työ- ja elinkeinoministeriö tuoteryhmäpäällikkö Hannu Heikkilä, ProAgria Keskusten Liitto ry toimitusjohtaja Asko Aro-Heinilä, Rauman Seudun Kehitys Oy (31.12.2008 saakka) erityisasiantuntija Jarkko Huovinen, Suomen Kuntaliitto ry ylitarkastaja Natalia Härkin, työ- ja elinkeinoministeriö kehityspäällikkö Tarja Jutila, maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry yrittäjä Timo Kaihila, Ipanema Bros Oy ylitarkastaja Juuso Kalliokoski, maa- ja metsätalousministeriö ylitarkastaja Anne Kuoppala, Työ- ja elinkeinoministeriö toimitusjohtaja Katri Kranni, Vilmankämmen Oy / Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry ylitarkastaja Reijo Martikainen, Maaseutuvirasto, YTR/Matkailun teemaryhmä 10

toimitusjohtaja Matti Peltola, Koneyrittäjien Liitto ry johtaja Juha Ruippo, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK opetusneuvos Susanna Tauriainen, Opetushallitus suunnittelija Heidi Valtari, Turun yliopisto, YTR/Ruoka-Suomi-teemaryhmä 1.2 Kehittämisohjelman tarkoitus Yrittäjyyden teemaryhmä pyrkii kehittämisohjelman avulla osaltaan edistämään yllä mainittuja tavoitteita: lisätä liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla, edistää ihmisten kykyä tarttua niihin ja poistaa esteitä niiden hyödyntämiseltä. Teemaryhmä ehdottaa myös keinoja nykyisen maaseudun yritystoiminnan vahvistamiseksi ja siihen liittyvän kehittämistyön kokoamiseksi. Tavoitteena on parantaa julkisen kehittämisrahoituksen vaikuttavuutta verkostoimalla kehittämistyötä ja lisäämällä yhteistyötä eri kehittäjätahojen välillä. Yrittäjyyden teemaryhmä on aloittanut työnsä arvioimalla aloja, jotka erityisesti tarjoavat työ- ja yrittäjyysmahdollisuuksia Suomen maaseutualueilla. Jotta arviointi olisi kestävällä pohjalla, on tarkastelujaksona pidetty seuraavaa kymmentä vuotta aina vuoteen 2020. Olennaisinta teemaryhmän työskentelyssä on etsiä ja löytää ratkaisuja niiden alojen edistämiseen, jotka tarjoavat mahdollisuuksia maaseudun myönteiselle kehittymiselle. Maaseutu voi tarjota ratkaisuja työvoima- ja tuotanto-ongelmiin. Maaseudun valtit, edulliset toimitilat, raaka-aineet ja asuinympäristö, vain lisäävät painoarvoaan tulevaisuudessa. Työn olisi löydettävä tekijänsä ja maallemuuttajan uusi kotikuntansa. 1.3 Kehittämisohjelman laatimisprosessi Teemaryhmän jäsenet ovat osallistuneet ohjelmaasiakirjan laatimiseen. Pidetyissä 15 kokouksessa työskentely on ollut innostunutta. Työn aikana ryhmä on pohtinut maaseudun yrittäjyyden ongelmakohtia ja hakenut uusia näkökulmia niiden ratkaisemiseksi. Ratkaisujen hahmottamisessa on hyödynnetty teemaryhmän jäsenten taustaorganisaatioita ja osaamista sekä ulkopuolisia asiantuntijoita. Kehittämisohjelman työstämiseksi on toteutettu kaksi valtakunnallista maaseudun yrittäjyyden seminaaria, joihin on osallistunut yhteensä 550 maaseudun yrittäjyyden asiantuntijaa ja yrittäjää. Seminaarien yhteydessä on toteutettu workshopit, joissa on työstetty teemakohtaisia ja ajankohtaisia aiheita. Työn aikana on kuultu seuraavia asiantuntijoita: tutkija Sirje Hassinen, Suomen Uusyrityskeskukset ry kehitysjohtaja Olli Hietanen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun Kauppakorkeakoulu neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen, maaja metsätalousministeriö erikoistutkija Tuomas Kuhmonen, Jyväskylän yliopisto asiamies Juhani Lehto, Pellervo Seura maanviljelijä Tuomas Levomäki, Loimaan ammatti- ja aikuisopisto energia-asiamies Ilpo Mattila, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK maaseutuprofessori Pekka Mäkinen, Helsingin yliopisto toimitusjohtaja Veli-Matti Rekola, Maaseudun Työnantajaliitto tutkimuspäällikkö Sami Tuurna, Suomalaisen Työn Liitto ry kehitys- ja laatuasiantuntija Tomi Vartiamäki, Koneyrittäjien Liitto Teemaryhmän sihteeri on esitellyt teemaryhmän alustavia ehdotuksia seuraavissa tilaisuuksissa, joista saatu palaute on otettu huomioon toimenpideehdotusten jatkotyöstämisessä: Suomen Uusyrityskeskukset ry:n kevätkokous, 20.3.2008 Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän hankeseminaari, 22.5.2008 Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kokous, 27.5.2008 Opetushallitus ja yrittäjyysalan toimikunnat, 29.5.2008 Sitra, 16.9.2008 ProAgria, Yrityskehittämis- ja benchmarkingpäivät, 18.9.2008 Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kokous, 10.3.2009 11

Kuntaliitto, maaseutuseminaari kuntien viranhaltijoille, 18.3.2009 Teemaryhmä on ohjelmaa työstäessään halunnut katsoa riittävän kauas tulevaisuuteen ja asettanut tavoitteekseen arvioida maaseudun yrittäjyyden mahdollisuuksia kestävältä pohjalta. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi ennakointitiedon koonnissa tähtäimenä on ollut vuosi 2020. Teemaryhmä on osallistunut tätä ohjelmaa laatiessaan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja selonteon luomiseen tuottamalla yrittäjyyteen liittyvää aineistoa ja maaseudun elinkeinojen kehittämisehdotuksia. Kokonaisohjelma ja selonteko edustavat maaseudun kehittämisen laajaa kokonaisuutta. Maailmanlaajuisen laman levitessä syksyllä 2008 talouden ja yrittäjyyden näkymät muuttuivat poikkeuksellisen sumeiksi. Lamauutiset värittivät median. Toimintaympäristön muututtua teemaryhmän kokoama aineisto ja siihen pohjautuvat kehittämisehdotukset arvioitiin uudelleen, mikä hidasti kehittämisohjelman laatimisprosessin etenemistä. Teemaryhmän jäsenet ovat alun perin tehneet 144 esitystä maaseudun yrittäjyyden edistämiseksi. Uudelleen arvioinnin jälkeen on teemaryhmä valinnut kehittämisehdotuksiksi ne, jotka ovat pitkäjänteisesti kestävällä ja luotettavalla pohjalla. 12

2. Yrittäjyyden olosuhteet maaseudulla 2.1 Maaseutukäsitteet ja niiden erilaisuus On olemassa useampia keskenään kiistanalaisia maaseutukäsitteitä, jotka kukin ovat perusteltavissa omasta näkökulmastaan. Maaseutututkijat nostavat esille muun muassa seuraavia näkökulmia: maatalousnäkökulma, romanttisuuden ihannointi, menneisyyden mielikuvat tai syrjäseutunäkökulma (Niemi & Ahlstedt 2008). Ensin mainitun mukaan maaseutu on siellä, missä on maataloutta. Näkökulman mukaan perheviljelmät muodostavat maaseudun identiteetin. Keskustelu maaseudusta ja sen elinvoimaisuudesta painottuu maatalouskysymyksiin. Maaseutu voidaan käsittää myös maiseman ja luonnon kuluttamisen paikkana. Tällainen maaseutukäsite on kaupunkilähtöinen. Romanttinen maaseudun ihannointi korostaa parempia elämäntapoja ja puhtautta kaupunkiolosuhteisiin verrattuna. Maaseutuun kohdistuvat voimakkaat suojelutarpeet ja säilyttämisvaatimukset. maaseutukuntien ja maaseudun yhteisöjen tilanteiden kautta. Kuhmosen mukaan näkökulmaa rajaa se, kuinka tiheästi asutusta valtiosta on kysymys. Hänen mukaansa esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa resurssi- ja liiketoimintanäkökulmat hallitsevat maaseutuajattelua Suomea enemmän (kuva 1). Molemmissa maissa maaseutukeskustelu nähdään maatalouselinkeinojen kautta. Alankomaissa puolestaan maaseutu nähdään asuin- ja virkistäytymispaikkana. (Kuhmonen & Niittykangas 2008.) Maaseudun kehittämisajattelussa Kuhmonen toteaa maiden välillä olevan suuriakin eroja. Suomalaista maaseudun kehittämistä hän kuvaa liiketoimintasuuntautuneeksi. Sitä vastoin Alankomaiden kehittämisajattelun ytimeksi hän esittelee asutuksen. Vastaavanlaisia eroavaisuuksia Kuhmonen esittää useita. Kuitenkin hän tulee toteamukseen, että suo- Vallitseva maaseudun kehittämisajattelu... Alankomaat Espanja Asumista varten Keskittämiseksi Ranska Suomi Alankomaat Ranska Proaktiivisesti: uusia avauksia Espanja Suomi Liiketoimintaa varten Alankomaat Ranska Hajauttamiseksi Espanja Suomi Interaktiivisesti: nykyistä hyödyntäen Maaseutu voidaan mieltää myös menneisyyteen liittyvänä. Tästä menneestä halutaan päästä eroon. Mielikuvat voivat liittyä takapajuiseen ja asumiskelvottomaan ympäristöön sekä alhaiseen elintasoon elinkelvottomine maatiloineen. Alankomaat Espanja Kysyntään perustuen Alankomaat Suomi Ranska Ranska Suomi Resursseihin perustuen Espanja Syrjäseutunäkökulmassa maaseutu voidaan liittää epäsuotuisaan luonnonympäristöön, jonka erämaaluonnetta arvostetaan, vaikka se rajoittaakin ihmisen toimintaa. Metsätalouden, eränkäynnin ja kalastuksen arvoja voidaan ihannoida, perifeerisyydestä muodostetaan hyve ja arvo itsessään. Suunnitteluorientoituneesti Ylhäältä alas Alankomaat Suomi Suomi Ranska Ranska Markkinaorientoituneesti Espanja Alhaalta ylös Alankomaat Espanja Eurooppalaisessa keskustelussa maaseudun arvo voidaan nähdä muistakin näkökulmista. Suomen maaseutukäsite jäsentyy Kuhmosen mukaan yhteiskunnallisissa keskusteluissa ensisijaisesti toimijoiden, kuten maatilojen, maaseudun yritysten, Rakenteita painottaen Prosesseja painottaen Kuva 1. Maaseudun jäsentyminen yhteiskunnallisessa keskustelussa joissakin Euroopan maissa (Kuhmonen & Niittykangas 2008). 13

punkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. (kuva 2. Maaseudun kolmijako. Etelä- ja Länsi-Suomeen sijoittuvalla kaupunkien läheisellä maaseudulla voidaan todeta olevan parhaat kehittymisedellytykset yritysten ja asumisen ympäristöinä. Asukkailla on mahdollisuus käydä työssä keskuksissa ja kaupungeissa. Maaseudun yrittäjillä on monipuoliset lähimarkkinat. Kaupunkeja ja keskuksia ympäröivä maaseutu on asumisen kannalta vetovoimainen, lapsiperheiden suosima, ja siten usein muuttovoittoinen. Näissä osissa maata edellytykset ovat parhaat maataloudelle ja maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistamiselle. Muuttovoiton ansiosta monet kaupunkien läheisen maaseudun kunnat joukossa myös pieniä kaupunkeja pystyvät moni- malaisen maaseudun kehittäminen poikkeaa muista maista siinä, että täällä maaseutua kehitetään tutkimalla ja muuttamalla rakenteita. Suomessa maaseutua kehitetään suunnitelmallisesti, nykyisiin resursseihin perustuen ja olemassa olevaa hyödyntäen. Kuhmosen mukaan maaseudun kehittämisen lopputuloksena on kuitenkin hajauttamisen sijasta keskittäminen. (Kuhmonen & Niittykangas 2008.) 2.2 Olosuhteet eri maaseututyypeillä Suomalaisen maaseutupolitiikan yleisesti hyväksymää ja viime vuosina omaksumaa maaseutukäsitystä noudattaen maaseutu voidaan tyypitellä seuraavalla tavalla: Maaseudulle tyypillisiä piirteitä ovat väljä asutus ja pitkät välimatkat. Maaseutua ovat keskusten ulkopuoliset alueet. Suomi on harvaan asuttu maa, jossa välimatkat ovat pitkiä, paikallistaloudet heikkoja, ja sekä tuotteiden että palvelujen paikalliskysyntä vähäistä. Monipuolisen elinkeinotoiminnan kehittäminen ja jopa peruspalvelujen turvaaminen on haasteellista. Suomen kunnat on jaettavissa neljään eri tyyppiin: kaupunkeihin, kau- Kuva 2. Maaseudun kolmijako 2000 2006 (Tilastokeskus 2008). 14

puolistamaan palvelujaan ja tekemään investointeja, mutta säilyttävät silti taloudellisen liikkumavaransa. Hyvinvointi on maan parasta tasoa. Paikallismarkkinat ovat muuhun maaseutuun nähden toimivia ja jopa kasvavia. Ydinmaaseudun alueet ovat vahvoja alkutuotantoalueita. Alueella on paikoin teollisuuden toimialakeskittymiä ja myös erikoistuneen alkutuotannon keskittymiä, kuten sikataloutta, turkistarhausta, lasinalusviljelyä, siipikarjataloutta sekä kasvintuotannon ja karjatalouden kannalta erikoistuneita alueita. Ydinmaaseudun läheisyydessä on useita keskisuuria keskuksia, ja alueen kuntakeskukset ja kylät ovat toiminnoiltaan elinvoimaisia ja monipuolisia. Myös ydinmaaseudun kunnat sijoittuvat Etelä- ja Länsi- Suomeen. Ydinmaaseutu pysyy tulevaisuudessakin vahvana alkutuotannon alueena, jolla on lisäksi hyvät mahdollisuudet monipuolistaa toimintoja niin yritystoiminnan sijaintipaikkana kuin asumisen ympäristönä sekä vapaa-ajan viettopaikkana. Harvaan asutun maaseudun uhkana on huonon kehityksen kierre. Tällaisina indikaattoreina pidetään nuorten poismuuttoa, palvelujen vähentymistä, maatalouden ohenemista, vanhusväestön määrän lisääntymistä ja perinteisten työpaikkojen poistumista. Kuntien talous ja palvelukyky ovat tiukoilla. Valtaosa harvaan asutun maaseudun kunnista on Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä osittain Keski-Suomessa ja Satakunnassa. Myös luonnonolosuhteet rajoittavat alkutuotannon kehittämistä näillä alueilla. Tieto- ja viestintäteknologian riippumattomuus ajasta ja paikasta toisaalta mahdollistaisivat uusia työtilaisuuksia myös harvaan asutuille alueille. Alueen mahdollisuudet nähdään erityisesti vapaa-ajan viettopaikkana sekä vapaa-aikaan liittyvän palveluyritystoiminnan, metsätalouden ja kaivostoiminnan harjoittamisen alueina. Harvaan asutulla maaseudulla aluekehittämisen haasteet ovat suurimmat. Lisäksi pitkät etäisyydet vähentävät työvoiman liikkuvuushalukkuutta, mikä näkyy rekrytointiongelmina yrityksissä ja maatiloilla. Toisaalta pitkät välimatkat haittaavat muuta maata enemmän sekä maatilojen ulkopuolista työssäkäyntiä että tuotteiden ja palvelujen lähimarkkinointia. Meneillään oleva kuntien yhdistäminen sekä muutokset kuntien taloudellisissa olosuhteissa vaikuttavat kuntajakoon perustuvaan maaseutualueiden luokitteluun. Yhdistämisen kautta suurenevat kunnat sisältävät yhä useammin sekä kaupunkikeskuksia, maaseutualueita että harvaan asuttua maaseutua. Tilastojen kautta tarkasteltava maaseudun kehityksen seuraaminen johtaa jatkossa yhä epätarkempaan kuvaan maaseudun olosuhteista ja niiden 5,00 Yrityskannan muutos %:a yrityskannasta alueella 4,50 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 Harvaan asuttu maaseutu Kaupungit Kaupunkien läh. maaseutu Ydinmaaseutu Yhteensä 0,00 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 3. Yrityskannan vuotuinen muutosprosentti suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan (Tilastokeskus 2008). 1 1 Tilastot tulkittava suuntaa-antaviksi tilastointiperusteiden muututtua tarkastelukauden aikana kuntaliitosten vuoksi. 15

muutoksista. Keskeistä on kuitenkin pyrkiä hahmottamaan maaseudun erilaisuus eri puolilla Suomea ja suhteessa keskuksiin. Ei ole olemassa ainoastaan yhtä maaseutua, vaan erilaiset maaseudun olosuhteet tarjoavat hyvinkin erilaisia mahdollisuuksia yritysten syntymiselle ja kehittymiselle. Maaseudun kolmijaon mukaan eriteltynä yritysten lukumääräinen muutos on ollut nopeinta kaupunkien läheisellä maaseudulla (+18 %) ja ydinmaaseudulla (+12 %). Myös harvaan asutun maaseudun yrityskanta on tutkimuksen tarkasteluajankohdalla vuodesta 2001 vuoteen 2006 kasvanut kaikkiaan 7 prosenttia. Vertailun vuoksi kaupunkien yrityskanta on samalla aikajaksolla kasvanut 14 prosenttia. Maaseudun yrityskannan kasvua selittää erityisesti uusien yritysten määrän nopea lisääntyminen, joka on kaupunkien läheisellä maaseudulla 57, ydinmaaseudulla 40, ja harvaan asutulla maaseudulla 29 prosenttia. Kaupungeissa aloittaneiden yritysten määrä on kasvanut 38 prosenttia. (Tilastokeskus 2008.) Yritysten työntekijämäärä on tarkastelujaksolla vuodesta 2000 vuoteen 2005 kasvanut nopeimmin kaupunkien läheisellä maaseudulla (3,4 %). Kaupungeissa kasvu on ollut hieman hitaampaa (3,0 %). Ydinmaaseudulla yritysten työntekijämäärä kasvoi prosentin ja harvaan asutulla maaseudulla se väheni kaksi prosenttia. Kokoluokaltaan yli 50 työntekijää työllistäneet yritykset ovat erityisesti harvaan asutuilla maaseutualueilla vähentäneet henkilöstöään. Henkilöstön vähentämistä on tapahtunut kauttaaltaan kaikilla maaseututyypeillä. Maaseudun uusiksi työnantajiksi ovat nousseet korkeintaan 49 henkilöä työllistävät yritykset (kuva 4). Myös harvaan asutuilla maaseutualueilla on tämän tyyppisiin yrityksiin lisätty henkilöstöä. Suurin työllisyyden kasvu tämän kokoluokan yrityksissä on syntynyt kaupunkien läheisellä maaseudulla. Työpaikkojen lisääntymisnopeus näissä yrityksissä on ollut kaupunkeja nopeampaa sekä kaupunkien läheisellä maaseudulla että ydinmaaseudulla. (Tilastokeskus 2008.) Kehityskulun voidaan ennakoida jatkuvan niin, että maaseudulle perustetaan jatkossakin uusia mikrokokoisia yrityksiä. Ne työllistävät alkuvaiheessa 16

10,0 % 8,0 % 6,0 % 4,0 % 2,0 % 0,0 % 0-49 henkilön yritykset 50- yli 250 henkilön yritykset -2,0 % -4,0 % -6,0 % -8,0 % Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupunkien läheinen maaseutu Kaupunki Kuva 4. Työntekijämäärän muutosprosentti erikokoisissa yrityksissä vuosina 2000 2005 (Tilastokeskus 2008). enimmäkseen yrittäjää itseään sekä hänen perhettään. Suuremmat yritykset sitä vastoin jatkavat voimakasta rakennemuutoksen vaihetta, joka merkitsee maaseudulle usein työpaikkojen vähentämistä ja toimipaikkojen lakkauttamista. 2.3 Naisten harjoittaman yrittäjyyden haasteita ja mahdollisuuksia Naisyrittäjien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla. Vuoden 2007 lopulla heitä oli noin 75 000 eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Naisyrittäjiä todetaan olevan Suomessa suhteessa kaikkiin yrittäjiin enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä, ja kasvuyrityksiä heillä on suhteellisen vähän. (TEM, Yrittäjyyskatsaus 2008.) Naisyrittäjyyden lisääntymiseen voidaan katsoa vaikuttaneen 1990-luvulla alkaneet yhteiskunnalliset muutokset, kuten talouslama ja julkisen sektorin toimintojen muuttuminen. Tuolloin myös puhetapa ja retoriikka yrittäjyydestä muuttuivat naisyrittäjyyttä vahvistavaksi. Sittemmin kotitalousvähennysjärjestelmä, kuntien palvelutuotannon avautuminen yhä enemmän kilpailulle ja ostopalvelujen lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat olleet merkittäviä kasvusysäyksen antajia naisyrittäjyydelle. Yleinen tulo- ja vaatimustason nousu on avannut markkinoita entistä laadukkaammille henkilökohtaisille palveluille (TEM 2008). Murroksen voidaan katsoa vaikuttaneen naisyrittäjyyden lisääntymiseen myös maaseudulla. 1990-luvun taitteessa alettiin maaseudun naisille tarjota omia yrittäjäkursseja ja henkilökohtaista neuvontaa. Monet yritysideat ovat syntyneet juuri naisten halusta oman yrityksen perustamiseen. Maaseudun pienyrityksistä muodostui valtaosaltaan perheyrityksiä, joiden toiminnassa naisilla on keskeinen rooli. Eri lähteistä löytyy tutkimuspohjaista tietoa naisyrittäjyyden ominaispiirteistä, jotka tuovat eroavaisuutta miesten yrittäjyyteen. Naisten yritystoiminta on pääasiassa pienimuotoista tai osa-aikaista. Liikevaihto riittää usein vain yrittäjän työllistymiseen, ja kynnys työntekijöiden palkkaamiseen on korkea varsinkin epävarmoilla ja kausiluontoisilla markkinoilla. Naiset toimivat paikallisilla markkinoilla tukeutuen paikalliseen osaamiseen ja ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kynnys kansainvälistymiseen on vielä korkea. Naisyrittäjyys täydentää julkista sektoria, mistä esimerkkinä ovat hoiva- ja kotityöpalvelut. Toiminta liittyy arkipäivän toimintoihin, kuten ruoka- ja majoituspalveluihin, tekstiilien valmistukseen, hoivaan ja kauneudenhoitoon naisyrittäjyyden ikiaikaisille toimialoille. Naisyrittäjyyttä jarruttavat epävarmuustekijät liittyvät työn ja perheen yhteensovittamiseen, 17

yrittäjien sosiaaliturvan puutteisiin sekä vanhemmuuden kustannusten epätasa-arvoiseen jakautumiseen nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Valtakunnallisena tavoitteena on nostaa naisyrittäjien määrää noin 32 prosentista yli 40 prosenttiin. Työministeri Tarja Cronberg asetti toukokuussa 2008 naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän (TEM asettamispäätös 189:00/2008). Työryhmän tehtävänä on selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja kartoittaa, mitkä asiat edistävät tai estävät naisyrittäjyyden syntyä, sekä löytää uusia keinoja naisyrittäjyyden lisäämiseksi. Nuorten naisyrittäjien määrän lisääminen ja työnantajayrittäjyyden kasvattaminen ovat tärkeitä. Työryhmä seuraa kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2004 asettaman naisyrittäjyyttä käsitelleen työryhmän esittämien toimenpide-ehdotusten toteutumista. Työryhmä on jättänyt väliraportin 31.10.2008, ja esittää siinä keskeisiä johtopäätöksiä naisyrittäjyyden edistämiseksi (Naisyrittäjyys tänään ja huomenna, TEM 2008). Yrittäjyyden teemaryhmä on seurannut naisyrittäjyyden työryhmän työskentelyä ja tukee sen tekemiä ehdotuksia erikoistuen erityisesti maaseudun naisyrittäjyyden aihepiiriin. Naisyrittäjyys tulee entistä paremmin nähdä ja hyödyntää koko talouden voimavarana. Monipuolinen elinkeinorakenne ja yrityskanta edesauttavat maan nopeaa talouskasvua. Nopean talouskasvun maissa naisten aktiivinen mukanaolo liike-elämässä on yleistä. (Global Entrepreneurship Monitor, 2006, summary results. Lähteessä Rissanen, Tiirikainen & Hujala, 2007) Naisyrittäjyyden edistämiseksi pitää karsia ennakkoluuloja ja löytää uusia näköaloja, haasteita ja konkreettisia toimenpiteitä. Selviä yhteiskunnan rakenteista johtuvia esteitä pitää tuoda esille ja poistaa. Suurimpina haasteina on laajentaa toimialavalikoimaa sekä kannustaa ja rohkaista naisia ryhtymään yrittäjiksi myös periteisistä poikkeaville aloille, joista esimerkkeinä voidaan mainita kuljetus, koneurakointi, hevosala, sähköasennus, rakentaminen ja remontointi. Luovien alojen yrittäjyys, kuten musiikki- tai näyttämötaiteeseen pohjautuvat ohjelmapalvelut, taideterapia ja floristiikka, ovat kasvussa. Yhteisöllisyys ja verkostoitumisen taidot ovat naisten vahvuuksia ja luovat edellytyksiä verkostomaiselle yrittäjyydelle, kuten ketjuyrittäjyydelle 18

(franchising). Verkkokaupankäynnin tavoitteena on laajentaa markkina-aluetta. Luovuus, ideat ja innovatiivisuus näkyvät naisten toiminnassa. Naiset ovat lisänneet osuuttaan keksintöjen tekijöinä noin kymmeneen prosenttiin. Myös maaseudulla voidaan lisätä naisten yritystoimintaa ottamalla huomioon siihen liittyviä erityispiirteitä ja tukemalla yritystoiminnan käynnistämistä ja alkutaivalta. Maaseudulla tarvitaan lähivuosina lisää erityisesti hyvinvointipalveluja, kuten koti- ja hoivapalveluja. Niiden tarve lisää tuntuvasti naisten mahdollisuuksia oman yrityksen perustamiseen. 2.4 Maahanmuutto ja yrittäjyys Suomessa maahanmuuttajat on suhteellisen uusi ryhmä. Eri maiden tilastoimien ulkomaalaisvähemmistöihin verrattuna Suomen luvut ovat EU-alueen pienimmät (KTM 2007). Suomen virallinen väkiluku 21.8.2008 oli 5 315 280, joista ulkomaiden kansalaisia oli lähes 2,7 prosenttia. Ulkomaiden kansalaisten määrä lisääntyi vuoden 2007 aikana 10 969 henkilöllä ja tammi-heinäkuun 2008 aikana Suomeen muutti ulkomailta 15 150 henkilöä. Vuoden 2007 lopussa Suomessa asui 202 528 ulkomailla syntynyttä henkilöä, 3,9 prosenttia koko Suomen väestöstä. Suurimmat ulkomaalaisten ryhmät olivat Venäjän, Viron, Ruotsin ja Somalian kansalaiset. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjänkieliset (45 224 henkeä), vironkieliset (19 812 henkeä), englanninkieliset (10 589 henkeä), somaliankieliset (9 810 henkeä) ja arabiankieliset (8 119 henkeä). Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli 3,3 prosenttia. (Tilastokeskus 2008; työministeriö 2007.) Globalisoituvassa, vapaata liikkumista korostavassa maailmassa eläköityvien ja työvoimapulaa kärsivien valtioiden työvoimaratkaisu nähdään ulkomaalaisessa työvoimassa. 2000-luvulta lähtien on korostettu työperäistä maahanmuuttoa. Hallitus hyväksyi 19.10.2006 maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka keskiöön on nostettu työperusteisen maahanmuuton edistäminen. Maahanmuuttajayritysten uskotaan olevan tulevaisuudessa kasvava osa Suomen taloutta. Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa (2006) nostetaan esille, etteivät maahanmuuttajat ratkaise vain työvoimapulaa, vaan he ovat odotettuja myös uuden yritystoiminnan käynnistäjinä, työllistäjinä ja globaalien verkostojen ylläpitäjinä. 19