Toipumisorientaatio: ideasta paradigmaksi Ke 31.8.2016 klo 10.00 16.00 Tipotien sosiaali- ja terveysasema, Tipotie 4, 33230 Tampere TYÖRYHMÄT: 1. Miten päästä alkuun? Isäntänä Markku Kärmeniemi 2. Mitä edellyttää konkreettisesti työntekijöiltä? Emäntänä Minna Laitila 3. Materiaali ja työkalut, mitä on ja mitä tarvitaan? Emäntänä Anna Anttinen 4. Osallisuutta ja toipumista Emäntänä Eija Stengård Työryhmä 1. Miten päästä alkuun? Toipumisorientaatioon perustuvan kehittämistyön ensimmäisenä askeleena nähtiin ARVOKESKUSTELU, jossa toimijat voivat tarkastella arvojaan sekä miettiä niiden suhdetta toipumisorientaation pääperiaatteisiin. Merkittävänä tarpeena toipumisorientaation jalkautumiselle nähtiin TIETO asiasta. Yksittäisenä haasteena nähtiin suomenkielisen materiaalin puute. Lisäksi esiin nostettiin koulutuspakettien laatiminen, yhteiset workshopit sekä benchmarkkaus. 1
Työryhmä 1. Miten päästä alkuun? Toipumisorientaation ympärillä on tällä hetkellä aktiivista toimintaa eri puolilla Suomea. Mielestämme tässä yhteydessä on tärkeää miettiä MÄÄRITTELY sille, mitä toiminnassa pitää olla, että sitä voi kutsua toipumisorientaation mukaiseksi. Määrittelyn avulla toimintaan saadaan yhdenmukaisuutta sekä vältetään vapaamatkustajia. Valtakunnallisen toipumisorientaatiotyöskentelyn koordinoimisen suhteen keskeiseksi kysymykseksemme nousi, miten VERKOSTOITUA? Verkostomaista työskentelyä pidettiin hyvänä vaihtoehtona jatkotyöskentelyn toteuttamiseksi. Keinoina esiin nousivat erilaiset fyysiset tapaamiset, kotisivut, sosiaalinen media sekä Innokylä. Työryhmä 1. Miten päästä alkuun? Lisäksi esille nousi esitys, että Suomeen perustetaan RECOVERY YHDISTYS, joka organisaationa koordinoisi kehittämistä sekä edistäisi yleisesti toipumisorientaation kehittymistä PARADIGMAKSI. Yhdistys voisi keskitetysti hoitaa myös toipumisorientaatioon liittyvää TIEDOTUSTA JA MARKKINOINTIA. OPPILAITOSYHTEISTYÖ nähtiin erittäin tärkeänä osana toipumisorientaation eteenpäin viemistä. Ryhmässämme nousi esille lukuisia käytännön esimerkkejä yhteistyöstä, mutta vaikutelmaksi jäi, että yhteistyö oli hyvinkin monenkirjavaa. Lisäksi työpajamme yksimielisenä toiveena esitettiin, että aiheeseen liittyvistä SEMINAAREISTA tulisi VAKIOKÄYTÄNTÖ. 2
Työryhmä 2. Mitä edellyttää konkreettisesti työntekijöiltä? Koulutusta: perus- ja täydennyskoulutuksen merkitys vaikuttaa asenteisiin menetelmäosaamisen koulutus motivoivan haastattelun käyttöön ottaminen hyvä perehdyttäminen Hyvä johtaminen ja yhteinen sitoutuminen toipumisorientaatioon strategian kehittäminen ja tuntemus johdon mukana oleminen omien ja organisaation arvojen sopusointu, arvojen aukaiseminen päätöksenteon nopea jalkauttaminen kevyempi organisaatio vs. byrokratia ja hierarkkisuus rohkeus kokeilla ja epäonnistua työyhteisönä Työtapoja haasteita ja mahdollisuuksia työntekijälle avoimuus uudelle, vaarana kaavoihin kangistuminen tunnistetaan pelko, muutoksen pelko Työryhmä 2. Mitä edellyttää konkreettisesti työntekijöiltä? vastuun antaminen asiakkaalle, ei oteta häneltä vastuuta ja valtaa pois tavoitteet ja ratkaisut lähtevät asiakkaasta itsestään ja hänen tarpeistaan rohkeus tehdä itsensä tarpeettomaksi valta-aseman tunnistaminen ja työskentely asian kanssa luottamuksellinen ilmapiiri aito kiinnostus, motivaation ja kiinnostuksen säilyttäminen rohkeus, rehellisyys, avoimuus työntekijän oma tausta toipumisprosessin pitkäkestoisuuden kestämistä epävarmuuden sietäminen näkökulmien vaihtaminen yhteistyö ja kumppanuus asiakkaan kanssa ihmisen erilaisuuden ymmärtäminen 3
Työryhmä 2. Mitä edellyttää konkreettisesti työntekijöiltä? Keinoja kaikkien pitäisi pystyä puhumaan ihmistä kuntoutujan oman motivaation tukeminen joustavuus työskentelyssä asiakkaan oikeus tulla kuulluksi annetaan riittävästi aikaa, vältetään mitätöintiä vuorovaikutuksellista osaamista kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen omaisten kokemusten, tiedon ja taidon käyttö oleellinen tieto yhteisen työskentelyn pohjaksi - minkälaista tietoa asiakkaasta / tilanteesta tarvitaan puhutaanko asiakkaasta ilman hänen läsnäoloaan Haaveiden ja toivon virittelyä positiivisen näkökulman havainnointi optimismi, toivon luominen nähdä ihminen sairauden takana, yksilöllisyys ja asiakaslähtöisyys, pois sairauslähtöisyydestä Työryhmä 3. Materiaali ja työkalut, mitä on ja mitä tarvitaan? Viitekehys, lähestymistapa ei niinkään interventio, toimenpide, ei myöskään suorittamista eikä lineaarinen prosessi, jolla selkeä alku ja loppu. Toipuminen on elämänpituinen prosessi, joka sisältää askelia eteen ja taakse, ylös ja alas, erilaisia valintoja (osa oikeita ja osa vääriä ). Perinteisesti on ajateltu mielenterveyspalvelujen ja hoidon sekä kuntoutuksen pohjautuvan ajatukselle, että ammattilaiset saavat aikaan muutosta ihmisen tilanteessa erilaisten hoitometodien avulla. Toipumisorientaatiossa ajatellaan, että ihminen toipuu ammattilaisten avulla, mutta myös ammattilaisista, hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta. Toipumisorientaatiossa on paljon tuttua ja se herättää usein toteamuksia, että noinhan meillä juuri toimitaan, noin juuri ajattelen. Kuitenkin tarkempi tarkastelu voi osoittaa, että toimimme monissa asioissa ammatillisuuden ja asiantuntijuuden taakse menemällä, hyvää tarkoittaen, paremmin tietäen, asiakasta suojellen, totuttuja tapoja noudattaen ehkä toipumista vastaankin tai ainakin sitä hidastaen. 4
Työryhmä 3. Materiaali ja työkalut, mitä on ja mitä tarvitaan? Jotta ei oltaisi vain abstraktilla viitekehys-, orientaatiotasolla tarvitaan myös välineitä, työkaluja, materiaalia. Tämän työryhmän tehtävänä on kerätä yhteen mitä jo on olemassa? Ja mitä tarvitaan? Näitä voi miettiä: toiminnan tasolla toipumisen arvioinnin tasolla rakenteiden tasolla ammattilaisille ja asiakkaille yhteisiä > yhteinen ymmärrys omaiset, päättäjät jne. > yhteinen ymmärrys Työryhmä 3. Materiaali ja työkalut, mitä on ja mitä tarvitaan? Kokemusasiantuntijatoiminta Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska niiden kautta voivat todentua monet osallisuuden muodot Kuntoutussuunnitelmat / palvelusuunnitelmat toipumisorientaa o tulee näkyä Hoitosuunnitelmissa siirryttävä vajavuuksien arvioinnista vahvuuksiin ja voimavaroihin Koko henkilökunnalle koulutusta voimavarasuuntautuneeseen ajatteluun Lähtökohtana on oletus, että kriisiin joutunut ihminen toipuu Uusi hoitokulttuuri ja toipumisen kieli Jokaiselle potilaalle tehtävä oma hyvinvointi- ja toipumissuunnitelma Asiakaspalau eet / palautejärjestelmä toipumisorientaa on tulee näkyä läpinäkyvyys, systeemit palautteiden keruuseen Toimintakyvyn arviointi / Arviointimenetelmät / Vaikuttavuuden arviointi Mitä menetelmiä, työkaluja on? Esim. Tulostähti, mt-tähti, recovery Treen kaupungin lipsy? 5
Työryhmä 3. Materiaali ja työkalut, mitä on ja mitä tarvitaan? Esimerkki kansainvälisestä hyvistä käytännöistä: Aarhusin kunnassa kehitetyt arvot, joita käytetään käytännön työkaluina yksilön toipumisen tukena ja palvelujen arvioinnin välineinä toivo omannäköinen elämä osallisuus itsemääräämisoikeus Toimenpiteitä Esille kuntoutussuunnitelmiin (kuten omat haaveet ja tavoitteet) Henkilökunnalle ja asiakkaille yhteisiä koulutuksia Keskusteluja ja työpajoja Asiakkailta toimintaohjeita henkilökunnalle Kokemusasiantuntija tuomaan toivoa, kouluttamaan, toimimaan tulkkeina jne. Tietoa ja palveluohjausta Toipumisorientaation periaatteet ks. esim. läheisten ja omaisten mukaan ottaminen toivon ylläpitämiseen kokemusasiantuntijat toivon tuojina ja ylläpitäjinä Lähtökohta palvelujärjestelmässä, rakenteissa (esim. asumispalveluissa) Suhde markkinalähtöisyyteen: tilaajalla pitää olla hyvin vahva substanssiosaaminen Koulutuksessa tulee olla recovery-viitekehys Matkasaarnaajia tarvitaan esim. kunnissa on kiinnostusta. Sitä kautta voidaan sitoutua. Sisältää yhteiskunnallista vaikuttamista, asenteisiin vaikuttamista ja stigman vähentämistä Asema yhteiskunnassa on keskeinen, vahvistaa mahdollisuuksia osallistua Kielen käyttö: tapa, jolla keskustellaan asiakkaiden kanssa on oleellista. Yleisinhimillinen tapa keskustella, kuulluksi tuleminen keskeistä, ihmisen omista tarpeista lähtevää. Otetaan todesta, yhdessä mietitään mitä tehdään. Tavoitteet asetetaan ihmisen näkökulmasta, ei henkilökunnan. 6
Potilaan mukaan ottaminen kaikilla tasoilla: hoitoon ja kuntoutukseen liittyvä päätöksenteko; aidosti kuunnellaan, potilaan tavoitteet tärkeitä. Potilas kokee elämänsä mielekkäänä. Mitä elämältä haluat, mitä unelmia sinulla on? Mikä kaikki on mahdollista sairaudesta riippumatta. Diagnoosi ei saa ohjata elämää. Taloudellisten mahdollisuuksien turvaaminen. Diagnoosi ei saisi poissulkea mahdollisuuksia. Diagnoosin tulisi olla potilaalle ja hänen läheisensä ymmärrettävissä. Tiedon saaminen on tärkeää. Toivon ylläpitäminen on ammattilaisten tärkeä tehtävä. Tuettu päätöksenteko: pystyykö potilas itse pitämään puoliaan vai tarvitaanko siinä tukea (esim. asumispalvelujen valinta). Matkaoppaana toimiminen. Valinnanvapaus: tiettyihin valintoihin voidaan ohjata Koskee meitä kaikkia (esim. palveluvaaka, jossa kuvataan palveluja) Henkilöstön koulutus: kaikille recovery-koulutus Elämässä eteneminen, muutoksen tavoittelu: pitäisi sisältää myös tilanteen hyväksyminen kokonaisvaltainen. Jos ei pysty ajattelemaan omaa elämäänsä recovery-näkökulmasta, tämäkin pitää hyväksyä. Recovery ei saisi olla suorittamista: voi olla tarjous josta saa kieltäytyä. Aina ei ole unelmia. Koko ajan ei tarvitse kehittää itseään, hyvän ihmisen tavoite on aika kova (tavoitteiden päivittäminen 3 kk:n välein) Olennaisena osana recoveryyn kuuluu toipumisen näkökulman hyväksyminen omassa elämässä ensin. 7
Työntekijällä on oltava kuudes aisti että ymmärtää toipumisen eri vaiheet, oikea hetki ja oikea paikka Kilpailuttamisen ja byrokratian purkaminen: matalankynnyksen paikat, ei lähetteitä, yhden oven periaate. Ei pompotella asiakkaita. Kuntoutujasta palvelujen asiakkaaksi Asiakkaan kuuntelu eli tarinointi, jonka pohjalta ammattilaiset voivat tarjota eri palveluja yksilöllisesti. Hoitopolkuputket eivät käy kaikille. Asiakkaan kanssa samalla tasolla toimiminen: itsetunnon vahvistaminen, positiivinen palaute Miten potilas voi vaikuttaa omaan hoitosuunnitelmaansa, silloin kun on huonokuntoinen. Työntekijät ja kuntoutujat ovat tietyissä rooleissa, joskus on hyvä lähteä pois tutuista ympyröistä kuuntelu voi onnistua paremmin kun ei olla kummankaan maaperällä (esim. luonto) Tärkeää, mitä termiä käytetään asiakkaasta / kuntoutujasta. Voiko ihminen olla vuodesta toiseen kuntoutuja? Käytetään mieluummin nimiä silloin kun se on mahdollista. Yhteisöllisyys on kantava voima, johonkin kuuluminen. Kokemusasiantuntijuus, vertaisohjaaminen: osallistujien palaute on, että laitetaan hyvä kiertoon. Ota vastaan, mitä asiakas antaa Työntekijän oltava asiakkaan asianajaja (palveluohjaus on oltava osa toipu Usko itse tekemiseen 8