VAALIJALASTA VALKEISELLE? Käytäntö 3 -kehittämistehtävä kuopiolaisten kehitysvammaisten laitoshuollon purkamisesta

VAALIJALASTA VALKEISELLE? Käytäntö 3 -kehittämistehtävä kuopiolaisten kehitysvammaisten laitoshuollon purkamisesta Tiia Kokkola Käytäntö 3 -kehittämistehtävä Sosiaalityö Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Elokuu 2013

2 SISÄLTÖ 1 ESIPUHE... 3 2 KEHITYSVAMMAISTEN LAITOSHUOLLON ASEMA SUOMESSA... 6 2.1 Laitoshuollon tilanne tällä hetkellä... 6 2.2 Laitoshuollon purkamisen haasteita... 10 3 KUOPIOLAISTEN LAITOSHUOLLON TOTEUTTAMINEN... 13 3.1 Vaalijalan kuntayhtymä kuopiolaisten laitoshuollon toteuttajana... 13 TAULUKKO 1. Vaalijalassa asuvien kuopiolaisten kehitysvammaisten erityistarpeet.... 15 3.2 Kuopion kaupungin pyrkimys laitoshuollon purkamiseen... 15 3.3 Valkeisen sairaala laitoshuollon purkamisen paikkana... 16 4 JOHTOPÄÄTÖKSET... 18 LÄHTEET... 20 LIITTEET... 23 Liite 1: VAALIJALASTA PALVELUKOTIIN - KESKUSTELURUNKO.. 23 Liite 2: TAULUKKO 2. Vaalijalan asukkaiden tyypittely.... 24 Liite 3: TAULUKKO 3. Osastokuvaus.... 25

3 1 ESIPUHE Kehittämistehtäväni aiheeksi muodostui kuopiolaisten kehitysvammaisten laitoshuollon purkaminen, koska aihe on puhututtanut käytännönjakson paikallani viime kuukausina erityisen paljon. Tein kehitystehtäväni yhteydessä erityisesti selvitystä laitoshuollossa olevien kuopiolaisten asiakkaiden palveluntarpeista. Aihe on alusta asti kiehtonut minua, koska sitä voidaan tarkastella niin monista näkökulmista. Erityisen rakkaaksi kehitystehtäväni aihe muodostui minulle kuitenkin siksi, että siinä on kuitenkin lopulta kysymys kehitysvammaisten ihmisten elämästä - siitä kuinka heidän asumisensa ja elinympäristönsä nyky-yhteiskunnassa muodostuu ja kuinka ne pyritään muodostamaan. Kehitystehtävää tehdessäni olen tutustunut tällä hetkellä ajankohtaisiin raportteihin, asiakirjoihin ja tutkimuksiin, jotka koskevat kehitysvammaisten asumisen järjestämistä. Kehittämistehtäväni aihepiiri on varsin laaja, enkä ole siihen muun kehitysvammatyön ohella pystynyt täysillä paneutumaan. Kehitystehtäväni onkin lähinnä alustavaa tarkastelua laitoshoidon purkamiseen liittyvistä seikoista Kuopion kaupungin näkökulmasta. Uskon kuitenkin, että kehitystehtävästäni on hyötyä suuressa laitoshuollon purkamisen prosessissa, joka on vasta aluillaan. Osana kehitystehtävääni olen käynyt läpi kaikki kuopiolaiset kehitysvammaiset, jotka asuvat tällä hetkelle erityishuollon kuntayhtymä Vaalijalan kuntoutuskeskuksessa. Olen tehnyt tarkastelua palveluntarpeiden näkökulmasta ja työpaikallanikin painottanut, että haluan rajata taloudelliset seikat mahdollisimman pitkälti tutkimukseni ulkopuolelle. Tulen näillä näkymin tekemään aiheesta myös gradun ja asiakkaisiin tutustumisesta on siitä näkökulmasta ollut varmasti hyötyä. Tässä raportissa en asiakkaiden tietoja pysty kuitenkin vaitiolovelvollisuuteni vuoksi esittämään. Toteutin kehitystehtäväni pääasiassa yksin, mutta olen saanut sen tekemisessä tukea erityisesti harjoittelun ohjaajaltani Harri Vartiaiselta sekä vammaispalvelupäällikkö Kauko Pursiaiselta. Myös palveluohjaaja Eija Väisänen on ollut suurena apuna. Lisäksi olen käynyt kehitystehtäväni aiheesta keskusteluja kahden kuopiolaisen palvelukodin johtajan sekä Vaalijalan henkilökunnan osalta kuopiolaisista vastaavan sosiaalityöntekijän ja kuntoutusjohtajan kanssa. Olen saanut myös osallistua prosessia suunnittelevan

4 työryhmän kokouksiin ja ylipäätään prosessin suunnitteluun. Koen kehitystehtäväni työstämisen erittäin antoisana. Raportti perustuu paitsi tutkimustietoon myös asiantuntijoilta saamaani kokemustietoon, jota osaan jossain määrin huomioida jo huomaamattani. Kehittämistehtäväni onnistui hyvin, vaikka aihe olikin varsin laaja. Kehittämistehtäväni otettiin käytännönjakson paikassani erittäin hyvin vastaan ja sain sen tekemiseen tukea paitsi Kuopion kaupungilta myös muutamilta yhteistyöorganisaatioilta. Kehittämistehtäväni tuotti uutta tietoa erityisesti asiakkaiden palveluntarpeista, mutta toin toisaalta jossain määrin näkyväksi myös tutkimustietoa ja sosiaali- ja terveysministeriön linjauksia. Tutkivan työotteen näkökulmasta kehitystehtäväni kosketti käytännön työtä, koska käsittelin analyysissani nimenomaan kaikkien laitoshoidossa olevien asiakkaiden palveluntarpeita. Toisaalta jäsentelyni tapahtui hyvin teoreettiselta pohjalta, koska pyrin tarkastelurunkoa muodostaessani huomioimaan laitoshuollon purkamisen suunnittelemisen kannalta merkittäviä tekijöitä asiakkaiden tilanteissa. Tutkivan työotteen soveltaminen kehitystehtävässäni onnistui hyvin, ja minulle annettiin armollisesti aikaa tehtävän tekemiseen käytännönjaksollani. Minun olisi pitänyt olla kuitenkin täysipäiväinen projektityöntekijä, jos olisin halunnut tarttua aiheeseen sillä intensiteetillä, mitä se kaikessa monimuotoisuudessaan olisi vaatinut. Sosiaalityön näkökulmasta kehitysvamma-ala on erikoisosa-alue, jolla työskenteleminen vaatii asiakasryhmän kohtaamiseen orientoitumista. Asiakkaiden palveluntarpeet tulee huomioida yksilöllisesti, mutta ne tulee kuitenkin nähdä myös rakenteellisesti osana yhteiskuntaa. Sosiaalityön lähtökohdista kehitystehtäväni on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se tarkastelee erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden mielekästä asumista asuinympäristön lähtökohdista. Se on sosiaalityön perustehtävän soveltamista tietyn erityisryhmän tutkimukseen. Aihetta tulee tutkia mielestäni runsaasti lisää, koska se liittyy kuitenkin erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään, ja aion tehdä aiheesta myös pro gradu -tutkielmani. Kiitän tehtävän tekemiseen saamastani tuesta Harri Vartiaista, Kauko Pursiaista ja Eija Väisästä. Kiitos kuuluu myös muille erityisneuvolassa tapaamilleni ihanille ihmisille. Samoin osoitan kiitokseni kahdelle palvelukodin johtajalle, jotka suostuivat jutustele-

5 maan aiheesta kanssani. Lisäksi kiitän Vaalijalan väkeä unohtumattomasta vierailusta kuntoutuskeskuksen tiloissa. Yksikään harjoitteluni aikana tapahtunut asiakastilanne, palaveri, vierailu tai kotikäynti ei ole jättänyt muistiini kaikessa rakkaudellisuudessaan ja rujoudessaan niin syvää jälkeä.

6 2 KEHITYSVAMMAISTEN LAITOSHUOLLON ASEMA SUOMESSA 2.1 Laitoshuollon tilanne tällä hetkellä Laitoshuollolla tarkoitetaan yksilön hoitoa, kuntoutusta tai huolenpitoa, jota ei voida järjestää yksilön kotona tai kunnallisina sosiaalipalveluina tarkoituksenmukaisesti. Laitoshuoltoa järjestetään esimerkiksi ikääntyneille, päihdeongelmaisille, sijoituspaikkaa tarvitseville huostaanotetuille lapsille sekä päihdeongelmaisille. Lyhytaikaisella laitoshuollolla pyritään tukemaan henkilön kotona selviytymistä sekä omaisten jaksamista. Lyhytaikaisella laitoshuollolla pyritään ehkäisemään myös pitkäaikaisen laitoshuollon tarvetta. Pitkäaikaiseen laitoshuoltoon tukeudutaan, kun henkilön tarvitsemaa ympärivuorokautista hoitoa ei pystytä järjestämään hänen kotonaan tai palveluasumisessa. (Sosiaalihuoltolaki 710/1982, 15, 24.) Suomessa on 18 laitosta, joiden palvelut on suunnattu nimenomaan tai pääosin kehitysvammaisille. Laitoshoidossa asui vuoden 2010 lopussa 1790 ja vuonna 2009 tilapäisesti kuntouttavassa hoidossa oli noin 400 henkilöä. Valtioneuvosto teki Matti Vanhasen II hallituksen aikana periaatepäätöksen ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palveluiden järjestämiseksi vuosina 2010 2015. Kyseisen periaatepäätöksen tavoitteena on turvata nykyistä useammille kehitysvammaisille mahdollisuus itsenäiseen asumiseen ja toisaalta kehittää yksilöllistä asumista tukevia palveluita. Kehitysvammaisten laitoshoitoa periaatepäätös pyrkii vähentämään perustamalla asiantuntijatyöryhmän, johon kuuluu kehitysvammaisia, heidän läheisiään sekä monipuolisesti eri sektoreilla kehitysvamma-alalla työskenteleviä henkilöitä. Lisäksi asiantuntijayhteistyössä laaditaan suunnitelma tarvittavan laitoshoidon toteuttamisesta ohjelman toimintakauden jälkeen. Valtioneuvosto lupaa tukensa myös yksilöllisten asumisratkaisujen kehittämiseksi monivammaisille ja haasteellisesti käyttäytyville kehitysvammaisille. Samoin tuetaan seurantajärjestelmän kehittämistä laitoshoidon ajantasaisen tilanteen seuraamiseksi. Myös palvelusuunnitelmien ja henkilökohtaisen avun muotojen kehittäminen on osa valtioneuvoston periaatepäätöksen linjausta. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2010.) Kaksi vuotta myöhemmin Jyrki Kataisen hallitus teki uuden periaatepäätöksen, jonka tavoitteena on määritellä edellisen periaatepäätöksen aikana käynnistyneen ohjelman

7 jatkuminen ja linjata laitosasumisen asteittaisen lakkauttamisen toimenpiteistä sekä asumisen tukemiseksi tarvittavasta kehittämisestä. Uusi periaatepäätös pitää tärkeänä tavoitteena myös vaikeimmin vammaisten kehitysvammaisten asumisen ratkaisemista tavallisessa asuinympäristössä riittävän tuen turvin. Kehitysvammaisten asumisohjelman aikana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA sekä Raha-automaattiyhdistys RAY tukevat kehitysvammaisten asuntojen rakentamista ja kunnostamista taloudellisesti. Valtioneuvoston periaatepäätös korostaa erityisesti kehitysvammaisten osallisuuden turvaamista, vammaisten lasten oikeuksia, palveluiden kehittämistä, laitoshoidon lakkauttamista sekä osaamisen ja hallinnonalojen välisen yhteistyön varmistamista. Periaatepäätös asettaa aikarajan laitoshoidon purkamiselle, eikä kenenkään tulisi enää asua kehitysvammalaitoksessa vuonna 2020. Vuonna 2016 laitoksissa pitäisi olla enää korkeintaan 500 asukasta. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2012.) Pyrkimys kehitysvammaisten laitoshoidon purkamiseen voidaan nähdä keinona kehitysvammaisten perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (jatkossa YK:n vammaissopimus) korostaa 19. artiklassaan Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä, että vammaisilla on oltava mahdollisuus valita yhtäältä asuinpaikkansa ja toisaalta keiden kanssa asuu. Vammaisuutta ei voida pitää yksilön ominaisuutena, joka edellyttää asumista toisten vammaisten kanssa, vaan vammaisen tulisi voida asua elää täysivaltaisena kansalaisena muiden joukossa paikassa, jossa hänellä olisi muiden kanssa mahdollisimman yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Laitoshuollon purkamisen kautta pyritään osaltaan turvaamaan kehitysvammaisten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja itsenäisen elämän mahdollistumista. YK:n vammaissopimuksen ohella kehitysvammaisten asumiskysymykset linkittyvät myös esimerkiksi perustuslaissa määriteltyihin perusoikeuksiin, joiden mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi vammaisuutensa perusteella. Perustuslaki korostaa myös oikeutta omatoimiseen asuntoon ja itseä koskevaan päätöksentekoon vaikuttamiseen. Samoin perustuslain nojalla jokaiselle tulee turvata välttämätön toimeentulo ja huolenpito esimerkiksi riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta. Toisaalta Jyrki Kataisen hallitus sitoutuu hallitusohjelmassaan huomioimaan kaikessa päätöksenteossa yksilöiden hyvinvoinnin edistämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen ja jatkamaan meneillään olevaa kehitysvammapalveluiden rakennemuutosta. Hallitus sitoutuu kehittämään palveluita, jotka mahdollistavat myös vaikeimmin vammaisten asu-

8 misen lähiyhteisössä. Keskeisiä palveluita ovat muun muassa henkilökohtainen apu ja omaishoidon tuki. (Hallitusohjelma 2011, 61; STM 2012, 11 13, 19 20; Suomen perustuslaki, 6, 14, 19; Valtioneuvoston periaatepäätös 2012, 10 11; YK:n vammaissopimus, 19. artikla.) Laitoshuollon purkaminen perustuu osaltaan myös tarkastelunäkökulman muutokseen. Kehitysvammaisten asioita tarkastellaan nykyään lähtökohtaisesti oikeuksien näkökulmasta; Kehitysvammaiset nähdään itsenäisinä subjekteina, joilla on yhtäläinen oikeus yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen yhteiskunnassa kuin muillakin. Näkökulman muutos voidaan nähdä yksilön kokonaishoivaa korostaneesta politiikasta kuntoutusoptimistiseen ajatteluun siirtymisenä. Lainsäädännössä ja palveluiden kehittämisessä painopiste on tämän myötä entistä enemmän asiakaslähtöisessä tuessa, sillä sama diagnoosi eri asiakkailla ei välttämättä suinkaan tarkoita samanlaisia avuntarpeita. Tarjottavissa palveluissa korostetaan yksilöllisyyttä ja jopa luovuutta asiakkaan arjessa selviytymistä mahdollisimman paljon edistävissä tukitoimissa. Pyrkimyksenä on, että kehitysvammaisilla olisi mahdollisuus tukeutua jatkossa entistä enemmän kaikille tarkoitettuihin palveluihin. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta pyritään tulevaisuudessa yhdistämään vammaispalvelulakiin. Kehitysvammahuollon kehittyminen erillisen lain ja palvelujärjestelmän alaisuudessa on eriyttänyt kehitysvammaiset muista ihmisistä, vaikka palveluntarpeet ovat pitkälti samoja. Palveluiden yhdentäminen on paitsi haaste myös mahdollisuus. (Seppälä 2010, 186; STM 2012, 23.) Kuntoutusoptimistinen ajattelu korostaa erityisesti lasten oikeutta saada kasvaa perheessä. Tämä oikeus on esillä sekä YK:n vammaissopimuksessa että lasten oikeuksien sopimuksessa. Vammaissopimus painottaa erityisesti lasten oikeutta perhe-elämään ja kotiin. Kehitysvammaisten lasten asuminen laitoshuollon ulkopuolella tulisi järjestää perheitä tukemalla, eikä lapsia saisi jatkossa sijoittaa ollenkaan laitoksiin. (STM 2007, 57 59; YK:n vammaissopimus, 7. ja 23. artikla, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.) Vammaispoliittinen ohjelma VAMPO pyrkii poistamaan ihmisoikeuksien toteutumiseen ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä epäkohtia kaikkien vammaisten elämästä konkreettisin korjaus- ja kehittämistoimenpitein. Ohjelman tavoitteena on viedä vammaispoliittista keskustelua sosiaali- ja terveyspoliittisista painotuksista kohti hyvinvointi- ja

9 yhteiskuntapoliittista näkökulmaa. VAMPO:n kautta pyritään mahdollistamaan toimenpiteet, jotka mahdollistavat kehitysvammaisten itsenäisen elämän, yhteiskunnallisen osallisuuden sekä työllistyminen ja merkittävät terveys- ja kuntoutus sekä sosiaaliturvan palvelut. Erityisenä tavoitteena on Suomen jo vuonna 2007 allekirjoittaman YK:n vammaissopimuksen ratifioimisen mahdollistuminen. (STM 2012, 22; ks. STM 2010.) Ihmisoikeudelliset seikat eivät nouse erityisesti esiin toteutetuissa laitoshoidon puruissa, vaikka viimeisen 10 vuoden aikana laitosasumisesta on siirtynyt muihin asumismuotoihin yli 2000 henkilöä. Asumismuotojen vaihdoksia ovat ohjanneet ensisijaisesti taloudelliset seikat, vaikka laitoshoidon purkamista voidaan perustella erityisesti nimenomaan itsemääräämis- ja ihmisoikeuksien lähtökohdista. Laitoshoitoa alettiin todenteolla purkaa vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen myötä. Sosiaali- ja terveyspoliittisia muutosohjelmia voidaan pitää prosessin kiihdyttäjinä, mutta ennemmin prosessi liittyy kuitenkin vallitsevaan yleiseen yhteiskuntapolitiikan eetoksen, joka tässä tapauksessa on uusliberalistinen. (Teittinen 2010, 17 18.) Kehitysvammaisten asumisohjelman lopullinen tavoite on, että tulevaisuudessa kukaan ei asu laitoksessa. Laitoshoidon purkaminen on kuitenkin pitkällinen prosessi, jonka voidaan katsoa alkaneen jo 1970-luvulla. Vuonna 1978 tuli voimaan laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977, jatkossa kehitysvammalaki), joka sisältää kaikki lainsäädännölliset edellytykset kehitysvammaisten laitoshoidon purkamiselle. Kyseistä lakia valmisteltiin lähes 20 vuotta, ja sen valmistelutöissä korostui yhtäältä pyrkimys avohuollon kehittämiseen ja toisaalta suhtautuminen laitoshuoltoon viimesijaisena ja korkeintaan joissain tapauksissa avohuoltoa väliaikaisesti täydentävänä ratkaisuna kehitysvammaisen huollossa. Kattava laitoshoitojärjestelmä oli syntynyt Suomeen kehitysvammalakia edeltäneen vajaamielislain (107/1958) aikaan, ja siitä haluttiin irtautua. Laitoshoidon purkaminen länsimaiden yhteiskunnallisena prosessina alkoi 1960-luvulla mielenterveyspotilaista ja eteni hiljalleen myös muihin asiakasryhmiin. Norja ja Ruotsi ovat olleet kehitysvammalaitosten sulkemisen edelläkävijämaita. (STM 2012, 11.) Tässä raportissa tarkastellaan erityisesti erityishuollon Vaalijalan kuntayhtymän laitoshoidon purkamista Kuopion kaupungin kehitysvammahuollon näkökulmasta, mutta tilanne on välttämätöntä suhteuttaa valtakunnallisesti tapahtuvaan kehitysvammaisten

10 laitoshuollon purun prosessiin. Kuopion tilanne ei ole Suomen mittakaavassa lainkaan epätyypillinen. 2.2 Laitoshuollon purkamisen haasteita Laitoshuollon purkaminen ei voi tapahtua hetkessä, vaan se on tehtävä suunnitellusti, ja siten että laitoshoidossa olleiden kehitysvammaisten tarvitsemien palveluiden taso ei heikkene. Esimerkiksi pelkästään yleisten, kaikille kansalaisille tarkoitettujen palveluiden käyttäminen ei ole ainakaan toistaiseksi mahdollista, koska yleisissä palveluissa on vielä kehitysvammaisten näkökulmasta puutteita ja jopa esteitä, joiden poistuminen vie aikaa. Yleiset palvelut myös pelkistetään tiukassa taloustilanteessa helposti entistä enemmän yhdenlaisiksi, joten keskimääräisesti normaaleista asiakkaista poikkeaville ihmisille on mahdollista kohdentaa entistä vähemmän heidän tarvitsemaansa tukea. Toisaalta kehitysvammapalveluiden siirtäminen sosiaali- ja terveyspalveluita järjestäviin kuntayhtymiin on kaventanut kehitysvammaisten palveluntarpeiden tarkastelunäkökulman yhtäältä sosiaali- ja terveyskysymyksiksi ja toisaalta sujuvan palveluhankinnan näkökulmaan. Elämän kokonaisvaltainen huomioinen siis kapanee. Laitoshuollon purkaminen ei ole ollenkaan yksioikoista. (Niemelä & Brandt 2011, 42 44.) Kehitysvammaisten asumisen toivotaan tulevaisuudessa ratkeavan kolmella tavalla. Kehitysvammaiset voivat asua joka kehitysvammaisten asumisyksiköiden asunnoissa, asunnoissa asuntoryhmissä tai tavanomaisissa asunnoissa, joihin asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut. Asuntojen tulee olla joka tapauksessa kodinomaisia ja niihin on oltava mahdollista saada yksilöllisesti ja laadukkaasti suunnitellut palvelut. Toisaalta on muistettava, että toistaiseksi olemassa olevat laitosasumisesta vastaavat keskuslaitokset, eivät tarjoa yksinomaan asumisesta ja siihen liittyvistä palveluista, vaan niiden vastuulla on myös terveydenhuollollinen ja jopa erikoissairaanhoitotasoinen hoito, asiakaskohtainen kuntoutuspalveluiden suunnittelu ja järjestäminen, erityisen kehitysvamma-asiantuntijuuden kehittäminen ja ylläpito, valmius palvella asiakkaita kriisitilanteissa ja vastentahtoisen erityishuollon järjestäminen. Näiden palveluiden turvaaminen on välttämätöntä ja keskuslaitoksista luopuminen vaatii järjestelmällistä työtä palveluiden uudelleen organisoimiseksi. (Niemelä & Brandt 2011, 42, 44, 46.)

11 Laitoshuollon purkaminen on erityisen haasteellista, koska laitoshoitoa tarvitaan nykyään hyvin monenlaisista syistä. Pelkkä kehitysvammadiagnoosi ei ole enää nykyään peruste laitoshuoltoon päätymiselle, vaan esimerkiksi psykiatriseksi tai käyttäytymisongelmaksi määritelty ongelma on ollut keskeisimpiä perusteita laitoshuollon tarpeelle viime vuosina kaikilla kehitysvammayksiköissä laitoshoitoa saavilla ei enää nykyään ole välttämättä ollenkaan kehitysvammadiagnoosia. Muita laitoshoidon perusteita ovat esimerkiksi ongelmallinen lähiympäristö, perheen uupuminen, kriisitilanne ja jopa säästösyistä supistettujen työ- ja päivätoimintojen palauttaminen henkilön käyttöön. Keskuslaitoksia on aikaisemmin pidetty ainoana keinona laitoshuollon kaltaista hoito tarvitseville. Jatkossa haastetta pyritään kuitenkin lähestymään luovasti. (Niemelä & Brandt 2011, 44 46.) Kehitysvammadiagnoosin merkityksen väheneminen laitoshoitoon pääsemisessä viittaa siihen, että myös laitoshoitoa purkavan tahon on huomioitava järjestelyissään sekä lääketieteellinen että toiminnallinen näkökulma kehitysvammaisuudesta. Lääketieteellinen diagnostiikka on eduksi silloin, kun halutaan esimerkiksi eläketurvan saamiseksi osoittaa ihmisen palveluntarvetta perusteleva puutteellisuus. Toiminnallinen tai sosiokulttuurinen määritelmä puolestaan korostaa yksilön elämänlaatua ja jokapäiväisen elämän sujumista mahdollisimman itsenäisen elämän turvaamiseksi. Myös laitoshoitoa purettaessa täytyy huomioida molemmat näkökulmat, jotta palvelut voitaisiin myös jatkossa turvata mahdollisimman laaja-alaisesti. Diagnoosiperusteinen rajaaminen ei ole perusteltua, kun palveluntarvetta diagnoosin puutteesta huolimatta esiintyy joillakin asiakkailla. (Seppälä 2010, 185.) Kehitysvammaiset, joilla on psykiatrista problematiikkaa, ovat erityisen haastavasti nykyiseen palvelujärjestelmään solahtavia. Tarja Ladonlahden tutkimuksessa psyykkisesti oireilevat kehitysvammaiset näyttäytyvät hoitohenkilökunnan näkökulmasta erityisen vaikeahoitoisina, koska he tarvitsevat paljon tukea ja ohjausta jopa päivittäisissä toiminnoissa ja toisaalta välitöntä puuttumista ja valvontaa haastavissa tilanteissa. Psykiatrisiin sairaaloihin kehitysvammaiset sopivat usein heikosti, koska heillä on muun muassa näkö- ja kuulovammoja ja vastaavia haasteita, jotka eivät ole mielenterveystyöntekijöille kovin tuttuja. Kehitysvammaiset nähdään usein myös erityisen huomionhakuisina, ja toisaalta aggressiivinen käyttäytyminen on psyykkisen oireilemisen yhteydessä yleis-

12 tä. Aggressiivisen käyttäytymisen kohtaaminen on erityisen haasteellista ja tärkeää, koska se vaikuttaa paitsi henkilön itsensä myös muiden osastolla olevien turvallisuuteen. (Ladonlahti 2004, 84 87.) Laitoshuollon purkamisessa on painotettu vammaisten inkluusiota muiden ihmisten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa yksilön valinnanmahdollisuuksien ja toisaalta oman hyvinvointivastuun korostamista vallitsevassa politiikassa. Yhteiskunnallisia rakenteita tarkasteltaessa inkluusio-painotteinen ajattelu edustaa uusliberalistista toimintatapaa. Inkluusio yhtäältä kannustaa yksilöitä toimimaan itsenäisesti ja lisää itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia, mutta rakenteellisesti se tarkoittaa palveluiden tuotteistamista ja valmiiden sosiaalipoliittisten rakenteiden purkamista. (Teittinen 2010, 16.) Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on hyvä tarkastella edistääkö rakenteiden purkaminen todella yksilöiden hyvinvointia. Vanhassa ei ole välttämättä vara parempi, mutta vanhaan palaaminen on aina hankalampaa, kun siitä on kertaalleen luovuttu. Laitoshuollon purkamisessa kannattaa huomioida myös New Public Management - periaatteiden (NPM) vaikutus päätöksenteossa. Nämä periaatteet eivät ole julkisen sektorin palveluissa perinteisesti korostuneiden yhteisen hyvän ja kaikkien tarvitsevien auttamista tukevien periaatteiden mukaisia. NPM:n periaatteiden mukaisessa päätöksen teossa korostuvat tehokkuus, taloudellisuus, yksilön itsenäisyys ja vastuu sekä laadunvalvonta, jotka liittyvät myös taloudenetiikan ydintarkasteluihin. NPM:n periaatteiden mukainen toiminta voidaan nähdä pahimmillaan jopa työntekijöiden työetiikan rappauttajana. Tällaisten periaatteiden mukainen toiminta ei ole lähtökohdiltaan asiakkaiden tarpeiden mukaista, vaan asiakkaita saatetaan pahimmillaan jopa pompotella palvelusta toiseen ainaisen kilpailuttamisen pakossa. (Eräsaari 2010, 206 211, Parodi & Veraldi 2010, 87 88.) Laitoshuollon purkaminen ei ole suinkaan mahdotonta, mutta siihen liittyy monia haasteita. Laitoshoidon asiakaslähtöinen purkaminen edellyttää näiden haasteiden huomioimista.

13 3 KUOPIOLAISTEN LAITOSHUOLLON TOTEUTTAMINEN 3.1 Vaalijalan kuntayhtymä kuopiolaisten laitoshuollon toteuttajana Vaalijalan kuntayhtymän olemassa olo perustuu siihen, että kehitysvammahuollon piiriin pääseminen edellyttää erityishuollon asiakkuutta. Nykyisin kuntayhtymien rooli erityishuollossa ei ole enää niin keskeinen, mutta aikaisemmin sosiaalityöntekijät tekivät esityksiä erityishuollon asiakkaaksi ottamiseksi ja erityishuoltopiireissä tehtiin päätökset. Nykyisin Kuopion kaupunki vastaa itse erityishuollon asiakkuuksista, mutta turvautuu tarvittaessa Vaalijalaan. Erityishuoltopiirin sisällä toimii erityishuoltopiirin kuntainliitto, joka järjestää kuntien tarvitseman erityishuollon. Vaalijala on yksi esimerkki tällaisesta kuntainliitosta. (Sosiaalityön käsikirja 2010, 232 233.) Erityishuoltopiirien lakkauttamisen arvellaan olevan edessä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö on saatu uudistettua. Toistaiseksi erityishuoltopiirin kuntainliitot ovat kuitenkin merkittäviä toimijoita ja laitoshuollon järjestäjiä suomalaisessa kehitysvammahuollossa. (Kehitysvammalaki, 6, Sosiaalityön käsikirja 2010, 232 233.) Vaalijalan kuntayhtymään kuuluu 34 Pohjois- ja Etelä-Savon alueen jäsenkuntaa. Vaalijalan kuntayhtymän keskuspaikkana toimii Pieksämäen Nenonpellossa sijaitseva Vaalijalan kuntoutuskeskus, jonka palveluja käytti vuonna 2012 yli 500 eri henkilöä. Kuopio on Vaalijalan jäsenkunnista suurin, joten kuopiolaisten palveluiden käyttäjistä osuus kaikista käyttäjistä on jo siitä lähtökohdasta merkittävä. Kunnat päättävät itse, kuinka tuottavat kehitysvammaisten asukkaidensa tarvitsemat palvelut. Vaalijala pyrkii olemaan kuntien ja yksityisten palveluntuottajien täydentäjä. (Vaalijala 2012, 4, 11, 13.) Vaalijala on pyrkinyt toimimaan valtioneuvoston uusimman periaatepäätöksen (Valtioneuvoston periaatepäätös 2012) toteutumisen edistämiseksi, vaikka kuntoutuskeskuksen alueella asuvien ihmisten palveluista vastaaminen on edelleen kuntayhtymän keskeinen tehtävä esimerkiksi henkilökunnasta yli 80 prosenttia työskentelee edelleen kuntoutuskeskuksen alueella. Kuntoutuskeskus pyrkii vastaamaan eri-ikäisten erityisen tuen tarpeisiin elämänläheisesti. Tavoitteena on pitkäaikaisen laitoshuollon vähentäminen ja eritysesti avopalveluiden piirissä olevien tarpeisiin vastaaminen. Vaalijalassa järjestetään tilapäiskuntoutuksen jaksoja ja kuntayhtymä on rakennuttanut useita kymmeniä palvelukoteja muun muassa laitoshuollosta avopalveluiden piiriin siirtyvien asiakkaiden tarpeisiin. Pitkäaikainen laitosasuminen vähenikin suunnitelmien mukaisesti vuoden

14 2012 aikana, kun taas kuntoutusjaksojen määrä jatkoi kasvuaan aikaisempien vuosien tapaan. Vaalijalan kuntayhtymän toiminta-alueella toimii myös neljä kehitysvammapoliklinikkaa, jotka tekevät yhteistyötä kuntoutuskeskuksen erityisasiantuntijoiden kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vaalijala järjestää kuntayhtymän alueella myös kehitysvammaisille räätälöityä työ- ja päivätoimintaa. Vaalijala pyrkii tukemaan toiminnallaan paitsi asiakkaitaan myös näiden läheisiä ja avopalveluiden työntekijöitä. Kuntoutuskeskuksen toivotaankin olevan tulevaisuudessa ennen kaikkea tuki- ja osaamiskeskus, jonka henkilöstön kokemusta ja asiantuntemusta voidaan hyödyntää ihmisten tarpeiden mukaan. Kuntoutuskeskus pyrkii toisaalta tarjoamaan kaikille kuntayhtymän alueen ja muillekin Suomessa avopalveluissa asuville kehitysvammaisille sellaista tukea, jota muualla ei ole tarjolla. (Vaalijala 2012, 5,8, 10, 22.) Vaalijalan kuntoutuskeskus kehittyy edelleen huolimatta pitkäaikaisen laitosasumisen vähenemisestä. Esimerkiksi vuonna 2012 suunniteltiin erityisen vaativaa tukea tarvitseville aikuisille soveltuvaa kuntoutusyksikkö Kaislaa. Kaislan tulevien tilojen remontointi on tarkoitus aloittaa vuoden 2013 aikana. Toisaalta kuntoutuskeskuksen alueella toimii Sateenkaaren erityiskoulu, joka on yksi Suomen suurimmista vaikeavammaisten, autististen ja muuten erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden peruskouluista. Vaalijalan alueella asuvien koululaisten kodeista ei enää puhuta osastoina vaan oppilaskoteina, ja yksi oppilaskodeista on jopa muuttanut kuntoutuskeskuksen alueelta Pieksämäen keskustaan. Kuntoutuskeskus tarjoaa myös lisäopetusluokan ( kymppi-luokka ) ja toisen asteen valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta. Kuntoutuskeskus panostaa erityisesti myös muuttovalmennuksiin, joita laitoshuollosta muuttavat asukkaat tarvitsevat. Joskus laitoshuollosta siirtyy Vaalijalan palvelukoteihin myös ryhmiä, joiden muuttamiseen pystytään valmentautumaan kokonaisena ryhmänä jo yksiköiden rakennusvaiheesta alkaen. (Vaalijala 2012, 8, 9-10.) Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (2012) korostetaan laitoshoidon vähittäistä purkamista vuoteen 2020 mennessä. Pitkällä aika välillä on arvioitu, että tulevaisuudessa laitoshoitoa tarvitsevat lähinnä sairaalahoitoa vaativat vaikeasti vammaiset lapset ja nuoret sekä psyykkisistä sairauksista ja käyttäytymisongelmista kärsivät kehitysvammaiset, jotka on voitu määrätä myös vastentahtoiseen hoitoon. Yhteensä näiden toisistaan selkeästi eroavien ryhmien hoitamiseen oletetaan tarvittavan korkeintaan 180 laitosasumi-

15 sen paikkaa. Nämäkin paikat tulisi siirtää keskuslaitoksilta erikoissairaanhoitopiireille. Esimerkiksi nykyisistä laitoksista tulisi muokata tukikeskuksia, jotka voivat tarvittaessa toteuttaa esimerkiksi laitoshoidon tarvetta ehkäiseviä kuntoutusjaksoja. (STM 2008, 75.) Sosiaali- ja terveysministeriön muistion mukaan tällä hetkellä pitkäaikaista laitoshoitoa tarvitsevat erittäin haastavasti käyttäytyvät asiakkaat ja vaikeahoitoiset, monivammaiset, paljon lääketieteellistä hoitoa tarvitsevat asiakkaat sekä vastentahtoisessa hoidossa olevat ja rikoksiin syyllistyneet kehitysvammaiset henkilöt. Muistion mukaan myös vaikeasti autistiset henkilöt mainitaan joissakin suunnitelmissa eri erityishuoltopiirien alueilla haasteellisesti avohuoltoon sijoitettavina henkilöinä. (STM 2012, 27.) Vielä voimissaan olevan laitoshoidon perustelut ovat asiakkaiden erityisten tuentarpeiden perusteella pitkälti samoja myös kuopiolaisten Vaalijalan asukkaiden kohdalla. Olen koonnut Vaalijalan asukkaiden erityispiirteistä käytännönjakson paikkaani varten taulukon, jossa erittelen tietynlaisten ominaisuuksien esiintymistä tarkastelemani asiakasryhmän piirissä. Tähän en sitä kuitenkin vaitiolovelvollisuuteeni vedoten liitä. Taulukon runko muodostui seuraavanlaiseksi: TAULUKKO 1. Vaalijalassa asuvien kuopiolaisten kehitysvammaisten erityistarpeet. Vaalijalassa asuvien kuopiolaisten kehitysvammaisten erityistarpeet Erityispiirre* Henkilöitä, joilla esiintyy 3.2 Kuopion kaupungin pyrkimys laitoshuollon purkamiseen Pyrkimystä laitoshoidon purkamiseen ei mainita Kuopion uusimmassa vammaispoliittisessa ohjelmassa, vaikka laitoshoidon purkaminen on voimakkaasti esillä tämänhetkisessä kaupungin vammaispoliittisessa keskustelussa. Ohjelman esipuheessa viitataan osittain samoihin kansallisiin ja kansainvälisiin asiakirjoihin kuin laitoshoidon purkamisen perusteluissakin, mutta pyrkimys vammaisten henkilöiden kodinomaisessa ympäristössä asumiseen esiintyy selkeimmin kohdissa, joissa toivotaan mielenterveyskuntoutujien avohoitoresurssien lisäämistä, koulutusmahdollisuuksien lisäämistä Kuopiossa ja

16 henkilökohtaisen avun kohdentumista vammaisten henkilöiden kotona selviytymisen tukemiseen. (Kuopion vammaispoliittinen ohjelma 2009, 9-10, 13 14.) Asumiskysymysten pohtimisen vähäisyys Kuopion vammaispoliittisessa ohjelmassa johtunee siitä, että suunnitelma on laadittu ennen kehitysvammaisiin liittyvien periaatepäätösten julkistamista vuosina 2010 ja 2012. Kuopion erityisneuvolan strategia 2006 2012 ei mainitse laitoshuollon purkamista yhtenä tavoitteistaan. Strategiassa painotetaan kuitenkin palvelujen toimintatapojen uudistamista ja asiakkaiden yhteiskuntaan integroimista. Toisaalta palveluiden kustannustehokkuutta pidetään tärkeänä. Laitoshuollon purkaminen on siis nähtävissä myös edellisen erityisneuvolan strategiaan sovitettavana tavoitteena. Vaalijala nähdään myös strategiassa tärkeänä yhteistyökumppanina. (Kuopion erityisneuvolan strategia 2006 2012, 1, 3.) Myös Kuopion kaupungin strategiassa korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja palveluiden ennaltaehkäisevyyttä. Nämä tavoitteet sopivat myös laitoshoidon purkamiseen hyvin. Samoin se, että Kuopion tulisi olla edelläkävijä hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. (Kuopion kaupunki 2010, 2, 8.) 3.3 Valkeisen sairaala laitoshuollon purkamisen paikkana Valkeisen sairaala on entinen sisätautisairaala Kuopion kaupungin keskustassa Valkeisenlammen kupeessa. Sairaalaan on rakennettu myös uusi siipi vanhusten vuodeosastohoitoa varten. Sairaala jää tyhjilleen vanhusten laitoshuollon purkamisen myötä. Palvelualuejohtaja Markku Tervahauta asetti hankeryhmän selvittämään Valkeisen sairaalan soveltuvuutta ja asemointia vammaispalvelun käyttöön. Työryhmään kuuluvat muun muassa hoivajohtaja Mari Antikainen, vammaispalvelupäällikkö Kauko Pursiainen, sosiaalityöntekijä Harri Vartiainen ja lääkäri Tiina Hyvärinen. (Tervahauta 2013.) Valkeisen sairaalaan liittyy useita haasteita suhteessa sosiaali- ja terveydenhuollon suosituksiin laitoshuollon purkamisen paikoista. Esimerkiksi vuoden 2012 valtioneuvoston periaatepäätös mainitsee erikseen laitoshoidon lakkauttamista käsittelevässä alaluvussaan, että laitoksissa asumisen lopettaminen ei tarkoita sitä, että laitoksista muutetaan uuslaitoksiin tai tyhjilleen jääneisiin laitosrakennuksiin, jotka eivät täytä tavallisen asumisen laadun kriteereitä. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2012, 14.) Sama ajatus esiintyy myös monissa muissa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuissa ja vammaisten

17 yhdenvertaisuutta käsittelevissä tutkimuksissa (ks. esim. Karlsson 2013; Eriksson 2008). Ympäristöministeriön selvitys kehitysvammaisten viihtyisästä asumisesta havaitsi, että kehitysvammaisten asumisessa huomioitavia asioita ovat asuintilojen mitoitus, tila- ja liitäntävaraukset, yhteistilojen mitoitus, eteistilat, esteettömyys, säätömahdollisuudet ja ääneneristys, materiaalivalinnat, kunnon ylläpitäminen sekä turvallisuus. (YM 2007, 61 64). Näiden seikkojen huomioiminen Valkeisen sairaalassa on mahdollista, koska rakennuksessa on runsaasti tilaa erilaisten ratkaisujen toteuttamiseen. Laitoshuollossa olleiden kehitysvammaisten kohdalla asumisratkaisujen tulee kuitenkin olla erityisen yksilöllisiä. Esimerkiksi 20 neliömetrin asunnosta voi olla vaikeasti autistiselle henkilölle enemmän haittaa kuin hyötyä, koska autistiset henkilöt ahdistuvat avarissa tiloissa. Laitoshoitoa ei siis sosiaali- ja terveysministeriön linjauksien näkökulmasta tulisi purkaa uuslaitoksiin tai muilta asiakasryhmiltä tyhjilleen jääneisiin laitosrakennuksiin. Kuitenkin laitoshoidon purkamisessa tärkeänä koettu läheisyysperiaate toteutuisi nykyistä paremmin, jos kuopiolaiset laitoshoitoa tarvitsevat kehitysvammaiset voisivat asua omaistensa kanssa samassa kaupungissa. Lisäksi kehitysvammaisten yksikkö toisi erityistä kehitysvammaosaamista lähemmäksi ylipäätään kaikkia kuopiolaisia ja jopa lähikuntien asukkaita. Toisaalta Valkeisen sairaala sijaitsee keskusta-alueella, eikä laitosmaisesti kaukana muusta asutuksesta. Siksi Valkeisen hanketta ei voida pitää kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden edistämisen kannalta täysin ongelmallisena. Kuopion kaupunki pyrkii tuottamaan palvelunsa itse, eikä ostamaan niitä jatkossa esimerkiksi joltakin palveluntuottajalta Kuopion kaupungin alueella. Tämä on siinä mielessä New Public Managementiin peilaten erilainen tapa, että tässä ratkaisussa erilaisia ostopalveluita ei pyritä kilpailuttamaan. Toisaalta kaupunki on eräiden muiden hankkeiden kohdalla huomannut, että palvelut on usein kustannustehokkainta tuottaa itse, joten tässä mielessä myös tehokasta palveluiden tuottamista voidaan pitää Kuopion kaupungin päämääränä laitoshuollon purkamisen prosessissa.

18 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Laitoshoidon purkaminen on kysymys johon suhtaudutaan helposti yksinkertaistavasti. Yhtäältä laitokset nähdään hirvittävänä menneisyyden jäänteenä, josta on vähitellen päästävä täysin eroon. Toisaalta laitosten osaamista arvostetaan, eikä niistä haluta luopua esimerkiksi siksi, että palveluiden pelätään hajanaistuvan kotipaikkakunnilla. Esimerkiksi Vaalijalan kuntoutuskeskuksesta on mahdollista saada muun muassa lääkärin, sosiaalityöntekijän ja erilaisten terapeuttien palveluita saman talon sisältä. Laitosten työntekijän myös luonnollisesti pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Toisaalta muiden ihmisten suhtautumista kehitysvammaisiin voi herättää heidän läheisissään pelkoja. Esimerkiksi Vaalijalassa kehitysvammaiset saavat olla varsin omissa oloissaan luonnonhelmassa. Laitoshoidon purkamista käsittelevissä julkaisuissa mainitaan usein pyrkimys taata vammaisille henkilöille mahdollisimman tavalliset elinolosuhteet. En kuitenkaan ole varma, onko tavallisuus itsessään tavoiteltava päämäärä. Nykyaikana puhutaan helposti siitä, kuinka ihmiset saavat vapaasti olla erilaisia, mutta heidän on kuitenkin käytännössä mahduttava tiettyyn muottiin, johon liittyy esimerkiksi tietynlaisen koulun käyminen ja äärimmillään jopa tietynlaisiin vaatteisiin pukeutuminen. En usko, että tällaista ajattelua on yksioikoisesti hyvä soveltaa kehitysvammaisten ihmisten elämään. Kehitysvammaisten tuen tarpeiden huomioimista ei tule nähdä heidän itsemääräämisoikeutensa vastaisina asia on pikemminkin päinvastoin. Vaikka laitoshoidon purkamista perustellaan usein yksilön valinnanmahdollisuuksien lisääntymisellä, käytännössä taloudelliset näkökohdat saattavat olla merkittävämmässä roolissa. Muun muassa verohyötyjen saaminen Pieksämäeltä Kuopioon ei ole vähäinen perustelu kuopiolaisten kehitysvammaisten laitoshuollon purkamiselle. Toisaalta Kuopiosta Vaalijalaan siirtyy jo vuorokausittain niin paljon rahaa, että se kiinnittää helposti päättäjien huomion. Laitoshuollon purkamista ei voida kuitenkaan pitää huonona tavoitteena, vaikka taloudelliset reunaehdot sanelisivatkin sen toteuttamista. Kun laitoshoidon purkaminen tapahtuu, kuopiolaiset pääsevät ainakin lähemmäksi omaisiaan. Se on aivan tavoittelemisen arvoinen näkymä.

19 En toistaiseksi osaa sanoa, mikä olisi kuopiolaisille Vaalijalassa asuville kehitysvammaisille soveltuvin vaihtoehto. Yhtäältä tiedostan, että Vaalijalassa asuminen tarkoittaa tuen tarvetta useammilla elämänalueilla tavalla, johon muualla kuntayhtymän alueella ei toistaiseksi kyetä vastaamaan; Kukaan ei asu Vaalijalassa pelkän asumisen vuoksi, vaan taustalla on haasteita yleensä useammilla elämän osa-alueilla. Toisaalta laitoshoidon purkaminen on tärkeä tavoite, joka edistää yksilöiden osallisuutta ja valinnan mahdollisuuksia lähiyhteisössä ja yhteiskunnassa. Näiden tosiasioiden yhdistelmässä on ratkaisu, joka palvelee kehitysvammaisia kaikista parhaiten. Onko se sitten Valkeisen sairaalaan perustettava kuntoutusyksikkö? Siinä on puolensa ja puolensa.

20 LÄHTEET Eriksson, Susan 2008. Erot, erilaisuus ja elinolot vammaisten arkielämä ja itsemäärääminen. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 3. Kehitysvammaliitto. Eräsaari, Leena 2010. Miten tutkia laitoshoitoa? Teoksessa Teittinen, Antti 2010. Pois laitoksista! Vammaiset ja hoivan politiikka. Helsinki: Palmenia, s. 199 214. Karlsson, Riitta-Leena 2013. Laitoksesta omaan kotiin potilaasta kansalaiseksi. Kuinka se onnistui Ruotsissa? Teoksessa Korhonen, Saila & Soininen, Mali 2013. Yksilöllisesti vaan ei yksin kohtaamisia ja keskusteluja vammaisuudesta. Diakoniaammattikorkeakoulu julkaisuja. C raportteja 29. Helsinki: Diakoniaammattikorkeakoulu. Kuopion erityisneuvolan strategia 2006 2012. Kuopion vammaispoliittinen ohjelma 2009. Viitattu 5.7.2013. Kuopion kaupunki 2010. Kuopion kaupungin strategia vuoteen 2020. Kaupunginvaltuusto 28.6.2010. Viitattu 19.8.2013. http://www.kuopio.fi/c/document_library/get_file?uuid=d7393638-1371-44a2-ac8dba90852c42a0&groupid=12167 http://www.kuopio.fi/c/document_library/get_file?uuid=6a31dd67-e662-4c94-901efa05dcdb8985&groupid=12167 Ladonlahti, Tarja 2004. Haasteita palvelujärjestelmälle. Kehitysvammaiseksi luokiteltu henkilö psykiatrisessa sairaalassa. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisiä, psykologisia ja sosiaalitieteellisiä tutkimuksia 255. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta, 1977/519. Viitattu 4.7.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1977/19770519?search%5btype%5d=pika&search %5Bpika%5D=laki%20kehitysvammaisten

21 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, 1987/380. Viitattu 19.8.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870380?search%5btype%5d=pika&search %5Bpika%5D=laki%20vammaisuuden Parodi, Giuliana & Veraldi, Roberto 2010. Institutionalisaation ja deinstitutionalisaation sosioekonomiset ulottuvuuden Italiassa. Teoksessa Teittinen, Antti 2010. Pois laitoksista! Vammaiset ja hoivan politiikka. Helsinki: Palmenia, 85 122. Seppälä 2010. Hoivan ja asumisen välimaastossa. Pohdintoja kehitysvammaisuuden kaksista kasvoista. Teoksessa Teittinen, Antti 2010. Pois laitoksista! Vammaiset ja hoivan politiikka. Helsinki: Palmenia, 180 198. Sosiaalihuoltolaki, 1982/710. Viitattu 19.8.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710?search%5btype%5d=pika&search %5Bpika%5D=sosiaalihuoltolaki STM 2007. Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja. Selvityksiä 2007:73. STM 2010. Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010 2015. Julkaisuja 2010:4. STM, Kehitysvammaisten asumisohjelman valtakunnallisen toimeenpanon ohjausryhmä 2012. Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämisestä lähiyhteisöön. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:5. Viitattu 5.7.2013. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=5065240&name=dlfe- 24202.pdf Teittinen, Antti 2010. Pois laitoksista! Vammaiset ja hoivan politiikka. Helsinki: Palmenia.

22 Tervahauta, Markku 2013. Hanketyöryhmän asettaminen / Valkeisen sairaalan tuleva käyttö. Päätöspöytäkirja 7.6.2013. Valtioneuvoston kanslia 2011. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011. Viitattu 21.8.2013. http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf Valtioneuvoston periaatepäätös 21.10.2010. Viitattu 5.7.2013. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=114614&lan=fi Vaalijala 2012. Vuosikertomus. Vaalijalan kuntayhtymä. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Viitattu 20.8.2013. Valtioneuvoston periaatepäätös 8.11.2012. Viitattu 7.8.2013. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=5197397&name=dlfe- 24004.pdf http://www.sosiaaliportti.fi/file/30e51580-95d5-4a55-9c96-14cb696c7f0e/ykn_vammaissopimus_uudistettu_painos_2012.pdf YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Viitattu 21.8.2013. http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus_koko Ympäristöministeriö 2007. Parempaan kehitysvammaisten asumiseen. Viiden asumisyksikön arviointi. Helsinki: Ympäristöministeriö.

23 LIITTEET Liite 1: VAALIJALASTA PALVELUKOTIIN - KESKUSTELURUNKO Taustaa: - Millainen työhistoriasi on? Entä koulutustaustasi? - Kuinka kauan olet työskennellyt kyseisessä palvelukodissa? - Millaista työ palvelukotien johtajana käytännössä on? Mitä siihen kuuluu? - Työ: - Millaisia tuen tarpeita vastuupalvelukotiesi asukkailla on? Millainen on palvelukodin päivärytmi? - Miten asukkaiden asioita hoidetaan? Mikä on asukkaan, mikä palvelukodin ja mikä läheisten rooli? - Ketkä tai mitkä organisaatiot ovat palvelukotien yhteistyötahoja? Palvelukoteihin siirtyminen Vaalijalasta - Miten siirtyminen käytännössä on tapahtunut/tapahtuu? Millainen aikataulu, miten suunnitellaan? Miten käytännöt ovat muuttuneet? - Kuinka monta muuttajia yleensä on ollut kerrallaan? Yksi vai useampia? - Millaista yhteistyö Vaalijalan ja Kuopion kaupungin kanssa on ollut? - Millaisista oloista asukkaat ovat tulleet? Olivatko olleet laitoshoidossa osastoilla vai palvelukotityyppisissä asumismuodoissa? - Mikä siirtymisissä on onnistunut? - Mikä siirtymisissä on ollut haasteellista? - Mitä olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon? Siirtyminen Vaalijalasta Kuopioon nykypäivänä? - Mitä siirtymisissä kannattaa ottaa huomioon? - Millaisen ympäristön laitoshoidossa olleet kehitysvammaiset tarvitsevat? - Mitä palveluita tulee olla saatavilla esim. erityisneuvolasta? - Tarvitsevatko kehitysvammaiset mielestäsi joka tapauksessa laitostyyppisiä asumisvaihtoehtoja myös tulevaisuudessa?

24 Liite 2: TAULUKKO 2. Vaalijalan asukkaiden tyypittely. Asukas Ikä Asuinpaikka Diagnoosit Erityiset tuen tarpeet Ollut Vaalijalassa Erityistä huomioitavaa

25 Liite 3: TAULUKKO 3. Osastokuvaus. Osasto Asukasnumero Lähiohjaajia Hinta/vrk Jatko opinnot kesken