JUUANJOEN JA ALAJOEN KOSKI- KUNNOSTUS- SUUNNITELMA

JUUANJOEN JA ALAJOEN KOSKI- KUNNOSTUS- SUUNNITELMA 2014

Kannen kuva on otettu Juuanjoen Puumalankoskella loppukesällä 2013.

Sisällysluettelo 1. YLEISTÄ... 5 2. VALUMA-ALUE, VEDEN LAATU JA KALASTO... 6 Valuma-alue ja virtaamat... 6 Veden laatu... 7 Kalasto ja kalastus... 12 Yhteenveto... 14 3. KOSKIKUNNOSTUS... 15 Yleistä... 15 Kunnostuksen ympäristövaikutukset... 17 JUUANJOEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA... 17 Juuankoski... 20 Rasinkankaankoski... 35 Puumalankosket... 43 Taimitarhankoski... 60 Säijäsenkoski... 63 Pyörteelänkoski... 67 Tuhkalankoski... 69 Penttilänkoski... 72 Herralankoski... 77 Yhteenveto (Juuanjoki)... 89 ALAJOEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA... 91 Kunnostuskartta 23... 93 Kunnostuskartta 24... 95 Kunnostuskartta 25... 98 Kunnostuskartta 26... 100 Kunnostuskartta 27... 102

Kunnostuskartta 28... 104 Yhteenveto (Alajoki)... 109 4. KIRJALLISUUSLUETTELO... 111 5. LIITTEET... 112

5 1. YLEISTÄ Juuanjokea on käytetty puunuittoväylänä Pieliseen aina vuoteen 1965 asti (Vihtonen 2009). Uittosääntö joella kumottiin vuonna 1981 ja pääosa uittolaitteista poistettiin kahta vuotta myöhemmin. Nykyään puunuitosta muistuttavat joen yläosan koskien rannoilta satunnaisesti löytyvien kivisten uittorakenteiden jäänteiden lisäksi vain Herralankosken entisöity uittoränni. Joessa aikoinaan toimineista useista vesimyllyistä on jäljellä vain kyseisen uittorännin kupeella joen vastarannalla sijaitseva Leskelän mylly, jota on paikallisen Leader-rahoitteisen hankkeen toimesta entisöity, samoin myllyyn kuuluvaa neulapatoa, johon myös muokattiin vuonna 2013 suunnitelman mukaisesti kalankulkuväylä (kuva 135). Uiton jäljiltä perattuja Juuanjoen koskialueita kunnostettiin vuosina 1993 1994. Tuolloin kalataloudelliset kunnostukset tehtiin lisääntymisalueisiin tarkoitettua soraa lukuunottamatta ainoastaan perkuukivillä. Huomattava osa Juuanjoen koskien rannoilta tai uomasta löytyneistä kivistä soveltui kuitenkin suuren kokonsa vuoksi huonosti taimenen poikasalueiden pohjamateriaaliksi. Myös kunnostuksessa käytetty kivimäärä sekä lisääntymisalueiden laajuus jäivät nykytietämyksen mukaan paikoin liian vähäisiksi. Koskiin tarvitaankin ensisijaisesti uusia lisääntymisalueita, mutta myös olemassaolevia poikasalueita tulee osin uudelleenmuokata. Alajoessa ovat uittoperkausten jäljet edelleen näkyvillä: joen mutkat on oikaistu, sivu-uomat tukittu ja koskien pohja tasainen ja suojaton. Puiset uittolaitteet on joesta poistettu, mutta perkuukivikasoja on jäljellä joen rantapenkoilla. Alajoella ei ole aiemmin tehty kalataloudellista kunnostusta. Pielisen kalastusalueen viimeisimmässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa vuodelta 2008 mainitaan, että tärkeille virtavesien kunnostuskohteille laaditaan suunnitelmat, joissa pääpaino tulee olla uoman ennallistamisessa virtakutuisten kalalajien lisääntymis- ja elinalueiksi. Tähän perustuen Pielisen kalastusalueen yleiskokous teki huhtikuussa 2014 päätöksen Juuanjoen ja Alajoen koskikunnostushankkeen käynnistämisestä. Hankkeen rahoituksesta vastaa vesioikeushakijana toimivan Pielisen kalastusalueen lisäksi Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

6 2. VALUMA-ALUE, VEDEN LAATU JA KALASTO Valuma-alue ja virtaamat Juuanjoki saa alkunsa Autiojärvestä (62,9 ha), josta se laskee hiukan yli 18 kilometrin matkan koilliseen aina Pieliseen asti. Korkeuseroa kyseisten järvialtaiden välillä on lähes 55 m. Kartta 1. Yleiskartta Alajoen ja Juuanjoen (tummennetut osuudet) sijainnista. Juuanjoki on Vuoksen vesienhoitoalueeseen kuuluvan Juuanjoen alaosan valuma-alueen (04.451) purku-uoma Pieliseen. Juuanjoen alaosan vesistöalueen pinta-ala on 99,41 km² ja järvisyys kaksi prosenttia. Soiden osuus kyseisestä valuma-alueesta (maa-alasta) on 28,98 %. Maankäyttöluokittain jaettuna pääosa kyseisen vesistöalueen kokonaisalasta on luokittelematonta metsätalousmaata (89,58 km²), seuraavina pellot (2,59 km²), säännöstelemättömät luonnonvedet (2,1 km²), käytöstä poistuneet maatalousmaat (1,4 km²) ja pientaloalueet (1,35 km²). Muiden maankäyttömuotojen yhteenlaskettu pinta-ala jää alle yhden neliökilometrin (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2014).

7 Kartta 2. Karttapiirros Juuanjoen alaosan valuma-alueen (04. 451) sijainnista (Ekholm 1993). Noin kahden kilometrin pituinen Alajoki on Juuanjoen alaosan valuma-alueen latvajoki, joka alkaa Juuanjärvestä ja laskee Alajärveen. Järvien välinen korkeusero on 18,8 m. Alajoessa on kaksi yhtenäistä koskijaksoa, joista ensimmäisen pituus on noin 300 m ja jälkimmäisen noin 750 m (kartta 13). Juuanjoessa, kuten Alajoessakaan, ei ole järjestettyä virtaamaseurantaa. Keskivalunnan sekä yläpuolisen Juuanjärven (04.452) ja Juuanjoen alaosan valuma-alueiden pinta-alojen mukaan laskettu vuosikeskivirtaama (MQ) on Juuanjoessa 1,3 m³/s. Mainituista valuma-alueista jälkimmäisen ojitusten runsauden ja tulvavesiä pidättävien järvialtaiden vähäisyyden vuoksi virtaamavaihtelut (mm. kevättulvat) ovat Juuanjoessa yleensä rajuja mutta myös lyhytaikaisia. Aivan Juuanjärven luusuasta alkavan Alajoen laskennallinen vuosikeskivirtaama on 0,3 m³/s (laskettu Juuanjärven valuma-alueen pinta-alan ja keskivalunnan avulla). Veden laatu Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa (Mononen ym 2011) Juuanjoki kuuluu luokkaan keskisuuret turvemaiden joet. Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmästä (Hertta) ei löydy Juuanjoelle laadittua biologista luokittelua. Sen sijaan saman tietojärjestelmän

8 mukaan fysikaalis-kemiallisten tekijöiden perusteella joki kuuluu luokkaan hyvä ja hydrologismorfologisen muuttuneisuuden (HyMo) mukaan luokkaan tyydyttävä, sillä joen ei katsota olevan voimakkaasti muutettu vesireitti. Joen ekologinen tila on arvioitu hyväksi: arvio perustuu biologisen tiedon puuttuessa vedenlaatutekijöihin. Näiden mukaan joen ravinteisuus (kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuus) on luokkaa hyvä ja ph-arvon minimi luokkaa erinomainen. Kaavio 1. Piirros vesinäytteenottopisteestä Juuanjoki 21 vuosina 2009 2013 otetuista näytteistä määritettyjen pharvojen vaihtelusta. Kuten aiemmin mainittiin, tulvat ovat Juuanjoessa yleensä rajuja. Kevätylivirtaamassa jokeen valuvat ensin happamat mutta karuhkot lumensulamisvedet, mutta roudat sulamisen myötä kiintoja humusaineiden osuus tulvavedessä lisääntyy. Ensinmainitun pitoisuudet eivät kuitenkaan ole vuosien 2009 2013 mittausten perusteella nousseet niin korkeiksi (maksimi 2,2 mg/l), että niistä todennäköisesti olisi merkittävää haittaa joen kalakannoille. Valitun seurantajakson kiintoainepitoisuudet ovat tyypillisiä jokivedelle, jonka valuma-alueella harjoitetaan tavanomaisen metsätaloutta. Myöskään veden happamuus ei seurannan aikana ole laskenut niin alas (seurantajakson aikainen minimi ph 5,7), että sen voisi olettaa merkittävästi vaikeuttavan taimenen menestymistä joessa. Mitattujen värilukujen perusteella Juuanjoen vesi on hyvin humuspitoista, valuma-alueen suhteellisen suuri soiden määrä on yksi veden humuspitoisuutta nostavista tekijöistä. Veden kemiallista hapenkulutusta (COD) mittaavien tulosten perusteella vesi Juuanjoessa on erittäin humuspitoista. Juuanjoen kokonaistyppipitoisuus on mittausten mukaan humusvesille tyypillinen. Valuma-alueen alaosissa jokea ympäröivien peltojen ja asutuksen vaikutus näkyy mitatuissa typpipitoisuuksissa siten, että kahdesta suunnitelmaan valitusta näytteenottopisteessä ylemmässä (Juuanjoki 36, kartta 3) havaitut pitoisuudet ovat keskimäärin vain noin puolet alemman pitoisuuksista (näytepiste Juuanjoki 21). Ensinmainittu sijaitsee keskellä talousmetsiä ja jälkimmäinen Juuan kirkonkylän läpi virtaavassa joenosassa.

9 Taulukko 1. Ympäristöhallinnon vesinäytteenottopisteestä Juuanjoki 21 vuosina 2009 2013 otettujen näytteiden analyysitulosten keskiarvot sekä minimi- ja maksimiarvot sekä näytteiden lukumäärä. Happi, liukoinen (mg/l) Hapen kyllästysaste (%) ka. min. maks. n 11,1 7,8 13,8 22 90 85 96 22 Sameus (FTU) 3,9 1,8 13,0 22 Kiintoaine (mg/l) 1,7 0,9 2,2 5 Sähkönjohtavuus (ms/m) 3,8 2,4 5,5 22 ph 6,58 5,90 7,00 22 Väriluku (mg Pt/l) 137 110 180 6 Kokonaistyppi (µg/l) 807 600 1200 20 Nitriitti- ja nitraattityppi 438 94 880 18 (µg/l) Ammonium typpenä (µg/l) 19 2 60 18 Kokonaisfosfori (µg/l) 19,4 10,0 36,0 21 Fosfaattifosfori (µg/l) 7,2 5,0 13,0 17 Rauta (µg/l) 1028 940 1200 5 Mangaani (µg/l) 38 1 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn mg/l) 16,9 9,6 31,0 22 Mitattujen sameusarvojen perusteella ylemmän näytteenottopisteen vesi on alivesiaikaan kirkasta, muulloin lievästi sameaa. Myös alemman näytepisteen seurantajakson keskiarvo on pysynyt luokassa lievästi sameat vedet. Kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole suurta eroa aiemmin mainittujen näytepisteiden välillä, ja kyseisten pitoisuuksien perusteella Juuanjoen vesi luokitellaan lievästi reheväksi. Mineraaliravinteiden pitoisuuksien suhteen mukaan arvioituna fosfori on sisävesillemme tyypillisesti myös Juuanjoessa kasvua rajoittava ravinne. Veden lämpötilan osalta taimenen viihtyvyysalueen ylärajana yleensä pidetty +17 C on ylittynyt kummassakin Juuanjoen vesinäytepisteessä seurantajaksolla kahdesti (maksimi +21 C). Samanaikaisesti veden happipitoisuus on kuitenkin mittausten mukaan pysynyt suurin piirtein tasolla 8 mg/l, mitä voidaan pitää kyseisissä lämpötiloissa tyydyttävänä. Veden lämpötila tai happipitoisuus siis tuskin rajoittavan merkittävästi taimenen menestymistä Juuanjoessa, vaikka kesän alivesi-

10 aikaan osalla matalista koskenosista veden lämpötila todennäköisesti nousee niin korkeaksi, että taimenet väliaikaisesti karkottuvat kyseisiltä koskenosilta. Taulukko 2. Ympäristöhallinnon vesinäytteenottopisteestä Juuanjoki 36 vuosina 2009 2013 otettujen näytteiden analyysitulosten keskiarvot sekä minimi- ja maksimiarvot sekä näytteiden lukumäärä. Happi, liukoinen (mg/l) Hapen kyllästysaste (%) ka. min. maks. n 12,6 1 86 1 Sameus (FTU) 1,5 1,0 2,1 6 Kiintoaine (mg/l) 1,3 1,0 2,0 6 Sähkönjohtavuus (ms/m) 2,9 2,0 3,5 6 ph 6,64 5,70 7,10 6 Väriluku (mg Pt/l) 170 120 290 6 Kokonaistyppi (µg/l) 462 400 560 6 Nitriitti- ja nitraattityppi 78 1 (µg/l) Ammonium typpenä (µg/l) 7 5 13 6 Kokonaisfosfori (µg/l) 21,7 12,0 53,0 6 Fosfaattifosfori (µg/l) 4,0 1 Rauta (µg/l) 810 1 Mangaani (µg/l) 28 1 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn mg/l) 21,5 15,0 37,0 6 Juuanjoen veden rauta- tai mangaanipitoisuus ei mittausten perusteella vaikuta taimenen menestymiseen. Jätevedet ja peltolannoitus nostavat yleensä veden sähkönjohtavuutta, ja myös Juuanjoella mittausten keskiarvo on hiukan korkeampi kahdesta valitusta näytteenottopisteestä alemmassa, jossa näkyy taajaman ja peltojen vaikutus. Arvot jäävät kuitenkin niin pieniksi, ettei niiden perusteella jätevesillä tai peltolannoituksella todennäköisesti ole merkittää vaikutusta joen taimenkantaan.

11 Kartta 3. Karttakuva ympäristöhallinnon vesinäytteenottopisteiden Juuanjoki 21 ja 36 sekä Alajoki 24 sijainnista. Viimeisimmät Alajoesta otetut vesinäytteet ovat yli kolmenkymmenen vuoden takaa (taulukko 3). Vedenlaadun suhteen Juuanjoesta laaditut arviot kuvannevat melko hyvin myös Alajoen tilannetta.

12 Taulukko 3. Ympäristöhallinnon vesinäytteenottopisteestä Alajoki 24 vuosina 1978 1979 otettujen näytteiden analyysitulosten keskiarvot sekä minimi- ja maksimiarvot sekä näytteiden lukumäärä. Happi, liukoinen (mg/l) ka. min. maks. n 8,2 0,6 12,9 4 Hapen kyllästysaste (%) 95 93 97 4 Sameus (FTU) 0,9 0,6 1,1 4 Alkaliniteetti (mmol/l) 0,208 0,190 0,230 4 Sähkönjohtavuus (ms/m) 4,5 4,2 4,8 4 ph 7,1 7,00 7,30 4 Väriluku (mg Pt/l) 79 75 80 4 Kokonaistyppi (µg/l) 430 370 490 4 Kokonaisfosfori (µg/l) 16,3 14,0 18,0 4 Rauta (µg/l) 310 230 350 4 Mangaani (µg/l) 29 1 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn mg/l) 11,3 10,0 13,0 4 Kalasto ja kalastus Vuonna 2009 julkaistun Juuanjoen virtavesien kalataloudellisen kartoituksen mukaan jokeen Herralankosken alapuolelle nousseita lajeja ovat olleet säyne, hauki, ahven ja särki. Sen sijaan lohikaloja ei jokeen olisi noussut. Juuanjoen kalastoon kuuluu 1970 80-lukujen vaihteessa tehdyn selvityksen mukaan kymmenen lajia eli ahven, hauki, kiiski, muikku, seipi, mutu, purotaimen, särki, pikkunahkiainen sekä salakka. Lisäksi joessa on esiintynyt runsaasti rapua aina 1970-luvun loppupuolelle asti. Rapusaaliilla on myös ollut huomattava taloudellinen merkitys (Piirainen 1982 Vihtosen 2009 mukaan). Joen kalastoon voidaan lisätä 1980 1990-luvuilla sähkökoekalastuksissa havaitut kivennuoliainen ja made. Taimen on todennäköisesti kotiutettu Juuanjokeen 1950 60-luvulla. Ensimmäiset istutukset tehtiin Puolangalta peräisin olevalla purotaimenilla, mutta kantaa täydennettiin myöhemmin Isojoen purotaimenkannalla (Takkunen 1989 Vihtosen 2009 mukaan). Pielisen Järvilohi ja Taimen -hanke sähkökoekalasti vuonna 2009 noin 1,9 % Juuanjoen koskien pinta-alasta. Koekalastuksissa saatiin kaikkiaan 84 taimenta, joista 47 % oli kesänvanhoja (pituus alle 10 cm), 29 % 10 15 cm:n kokoisia ja 24 % yli 15 cm:n pituisia yksilöitä.

13 Koekalastuksen perusteella kesänvanhojen taimenten tiheydet olivat keskimäärin 6,7 yksilöä sadalla neliömetrillä. Tämän ikäluokan kaloilla suurin poikastiheys havaittiin Herralankosken yläosassa. Yksivuotiaiden ja sitä vanhempien taimenten määrä pinta-alayksikköä kohden oli keskimäärin 7,3 kalaa sadalla neliömetrillä, suurin tiheys oli Tuhkalankoskessa (Vihtonen 2009). Juuanjoen vesialueen omistaa Juuankoskea ja Rasinkankaankoskea lukuunottamatta Juuankylän kalaveden osakaskunta (kartta 4). Alajoki ja Juuanjoen kaksi ylintä koskea kuuluvat puolestaan Polvelan kalaveden osakaskuntaan. Molemmat osakaskunnat ovat mukana Pielisen kalastusalueessa, joka toimii kunnostushankkeen vesioikeushakijana. Kartta 4. Karttapiirros kalaveden osakaskunnista, joiden alueella Juuanjoki ja Alajoki virtaavat (Pohjois-Karjalan ELY-keskus). Vuoden 2000 jälkeen Juuanjokeen tehdyt kalanistutukset on merkitty taulukkoon 4. Lajeina ovat olleet järvilohi, taimen ja rapu. Alajokeen ei ole tehty vuoden 2000 jälkeen kalanistutuksia. Joella harjoitettavasta kalastuksesta ei ole tietoa, mutta kalastuksen joella voidaan olettaa olevan erittäin vähäistä.

14 Taulukko 4. Juuanjokeen vuosina 2000 2013 tehdyt kala- ja rapuistutukset. Ikäsarakkeessa käytettyjen lyhenteiden selitykset: 1v yksivuotias istukas, vk vastakuoriutunut, mspa silmäpisteasteella oleva mäti. laji istutusvuosi ikä lukumäärä järvilohi 2000 1v 3 000 2010 mspa 2 500 2010 1v 7 135 taimen 2004 1v 1 200 2004 vk 10 000 rapu 2001 790 2002 1 280 2003 1 020 Pohjois-Karjalan ELY-keskus/kalatalous on kalastuslain 119 :n nojalla määritellyt Juuanjoen alueen kalastuslain 8 :n tarkoittamaksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi, jonka koski- ja virtapaikoissa onginta, pilkintä ja viehekalastus on kielletty. Kalastus jokialueella on Juuanjoen virtavesien kalataloudellisen kartoituksen tietojen perusteella vähäistä alueella harjoitettavan kalastuksen keskittyessä lähinnä Pieliselle. Yhteenveto Suunnitelmassa esitettyjen seurantatulosten perusteella veden laadun voidaan arvioida sekä Juuanjoessa että Alajoessa olevan riittävä taimenen lisääntymisen ja poikastuotannon ylläpitämiseen. Myös vuoden 2009 koekalastuksissa havaitut erot taimenten esiintymistiheyksissä eri koskialueilla puoltavat suunnitelman mukaista kalataloudellista kunnostusta.

15 3. KOSKIKUNNOSTUS Yleistä Yleensä kalataloudellisissa kunnostuksissa joudutaan muokkaamaan uittoperkausten tai patoamisten seurauksena syntynyttä avointa ja suojatonta joenpohjaa monimuotoiseksi, jolloin myös vesisyvyys ja virtausolot saadaan muutettua aiempaa vaihtelevammiksi, mikä luo edellytykset pohjan eläimistön ja kasvillisuuden lisääntymiselle. Samalla pohjasta erottuvien kivien suojiin muodostuu kaloille oleskelupaikkoja (mikrohabitaatteja); kaikki seikkoja, joita ilman virtakutuisten kalalajien luontainen elinkierto ei ole mahdollista. Lohensukuisten kalojen lisääntymistä varten koskenpohjille levitettäviin soraikkoihin tarvittavat pienet kivet joudutaan lähes poikkeuksetta tuomaan muualta, sillä voimakas monotoninen virtaus huuhtoo tuon kokoluokan kivet kutuun soveltuvilta pohjanosilta. Monesti joenpohjalle joudutaan tuomaan myös luonnonsoraa hiukan kookkaampia seulanperäkiviä, sillä rannoilta tai uomasta löytyvät kivet ovat usein kooltaan liian suuria tai määrältään riittämättömiä poikasten elinalueiden muokkaamiseen. Kalataloudellinen kunnostus on vain alkutoimenpide, jolla jokiluonnolle luodaan edellytykset toipua haitallisista ihmistoiminnan vaikutuksista. Kyseessä voi olla hidas prosessi, mutta oikein mitoitetuilla työmenetelmillä uoman kasvi- ja eläinlajien toipumista voidaan nopeuttaa. Yleensä taimenjokien kunnostukset pitävät sisällään seuraavat kokonaisuudet. Lisääntymisalueet Nämä sijoitetaan tavallisesti kosken yläosaan siten, että pohjalle levitettävän soran yli kulkee kiihtyvä pyörteetön virtaus (virtausnopeus noin 0,5 m/s). Tämä saadaan aikaan esimerkiksi laskemalla kutusora pohjastaan tasoitetun altaan alavirranpuoleiseen reunaan pitkänomaiseksi matoksi (sorakerroksen paksuus saisi olla vähintään 30 cm). Vettä tulisi kutualueen päällä olla matalanveden aikaankin useampia kymmeniä senttimetrejä. Virtausoloja lisääntymisalueella tulee tarpeen mukaan muokata pohjapadolla tai suurilla kivillä. Jos alueesta näyttää tulevan hyvin laaja, kannattaa sinne asetella muutama suurempi kivi näköesteeksi jakamaan pohja pienempiin lisääntymisreviireihin. Lisäksi tällaiset, pinnan yläpuolelle yltävät kivet edesauttavat pintajään muodostumista ja näin estävät hyyteen muodostumista matalilla koskilla. Poikasalueet Näillä ymmärretään yleensä matalia, tiheään kivettyjä joen rantaosia, joista kesän- ja vuodenvanhat poikaset löytyvät. Syvyys takaisi kalalle parhaan suojan, joten matalassa vedessä poikaset joutuvat etsimään joko turbulenttisia, kivien tiheään peittämiä tai kasvien varjostamia pohjia. Poikasten sietoalueena keskivirrannopeuden suhteen pidetään väliä lähes nollavirtauksesta reiluun metriin sekunnissa ja syvyysoptimina 20 80 cm. Poikasten on myös havaittu yleisimmin elelevän pohjakivikoissa, joilla vallitseva raekoko vaihtelee välillä 2 25 cm. Kalan sijainti tietyssä kohdassa virtaa on kuitenkin aina monen tekijän summa. Jos uoman rantoja varjostaa puusto tai pensaisto, kannattaa kivikoita poikasalueiksi muokattaessa pyrkiä ohjaamaan osa virtauksesta lehvästön alle (varjostusta ja ravinnon lähde).

16 Suuren kalan alueet Tällaisina pidetään yleensä yli yksivuotiaiden kalojen käyttämiä koskenosia. Näissä pohjan vallitseva kivikoko on poikasalueiden vastaavaa suurempi, samoin syvyys ja usein myös keskimääräinen pintavirtausnopeus. Talvehtimisalueet Pienpoikaset (0+) viettävät ensimmäisen talvensa tutussa koskessa, joten poikasalueita muotoiltaessa tulee huolehtia siitä, ettei jokiuomaan muodostu hyydettä (riittävä virtaus ja kivikkoon myös pinnan yläpuolelle yltäviä kiviä). Vanhemmat poikaset laskeutuvat talveksi välisuvantoihin. Kaavio 2. Kunnostuskartoissa yleisimmät käytettyjen merkkien selitykset.

17 Kunnostuksen ympäristövaikutukset Kunnostustoimenpiteillä ei odoteta olevan vaikutusta kunnostettavien koskien ylä- tai alapuolisten vesistöjen vedenkorkeuksiin tai virtaamiin. Niillä koskenosilla, jonne on tarkoitus levittää seulanperäkiviä, vedenpinta noussee pohjan kohoamisen myötä paikoin keskimäärin muutamia senttimetrejä nykyisestä. Kaivinkoneella suoritettava pohjan kiveäminen karkottanee kalat töiden ajaksi kunnostusalueilta. Lisäksi töistä aiheutunee jonkin verran lyhytaikaista veden samentumista. Sekä rannan puuston että myös muun rantakasvillisuuden säilyttäminen on kunnostustavoitteiden mukaista. Alajoella ja Juuanjoen yläosissa maa-alueet kunnostuskohteiden ympärillä ovat talousmetsää, ja Juuanjoen alaosissa lähinnä pelto-, puisto- ja piha-alueita. Juuankosken alla tämän itäpuolella sijaitsee yksityinen suojelualue, mutta sinne asti eivät kunnostustoimet ulotu (kunnostuskartta 4). Kunnostuksessa käytettävä sora ja kiviaines sekä työssä tarvittava kaivinkone on tarkoitus kuljettaa Juuanjoen koskille valmiita, aiemman kunnostuksen jäljiltä olevia koneuria myöten. Myös aiemmin kunnostamatonta Alajokea ympäröi talousmetsä, johon on avattu harvennushakkuiden jäljiltä runsaasti metsäkoneuria, joten suunnitelman mukaisten toimenpiteiden vaikutukset sekä Alajoen että Juuanjoen koskia ympäröivään maastoon jäänevät hyvin vähäisiksi. Leskelän myllyalue on rajattu tulevien kunnostustoimenpiteiden ulkopuolelle eikä koskiuomaan neulapadon ja myllyrakennuksen välille esitetä suunnitelmassa toimenpiteitä. Koska myllypatoon on tämän entisöinnin yhteydessä vuonna 2013 jätetty kalankulun mahdollistava väylä, vain näytösluonteisesti toimiva vesimylly tuskin on esteenä taimenkannan elpymiselle Juuanjoessa. Myös entisöity uittoränni Herralankosken uoman länsi- ja pohjoisrannalla jää kokonaisuudessaan kunnostettavan alueen ulkopuolelle (kunnostuskartta 20). JUUANJOEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA Juuanjoen kosket kunnostettiin aikoinaan joen rantapenkereiltä löytyvillä perkauskivillä, minkä seurauksena osassa koskialueita keskimääräinen kivikoko on joko liian suuri tai pohjakivikon määrä riittämätön, jotta kohteista muodostuisi taimenen kannalta optimaalisia elinalueita eri ikäluokan yksilöille. Lisäksi muutamaa kohdetta lukuunottamatta on suuri osa koskille aikoinaan levitetystä, virtakutuisten kalalajien lisääntymisalueiksi tarkoitetusta sorasta huuhtoutunut virran mukana, joten entiset kohteet tarvitsevat lisäsorastusta. Alla olevassa kunnostusehdotuksessa esitetään myös uusien lisääntymisalueiden levittämistä useimpiin koskiin. Koskien muokkaus nykyistä paremmin eri taimenikäluokille soveltuviksi on ratkaistavissa tuomalla kunnostuskohteille soran lisäksi kiviä, joiden halkaisija on keskimäärin noin 20 cm. Kivetyissä koskissa virtausta on pääsääntöisesti ohjattu keskiuomaan tehtyjen rakenteiden avulla uoman rantaosiin, jossa törmän alle ja pensaiston katveeseen muodostuu erinomaisia suojapaikkoja taimenen pienpoikasille. Myös sivu-uomia on avattu kyseisen ikäluokan elinalueiksi, joten kosket ovat nykymuodossaankin monimuotoisia poikasalueita sekä pohjarakenteeltaan että virtausoloiltaan. Koskien uudelleenkiveäminen kokonaisuudessaan seulanperäkivillä olisikin melko

18 kyseenalainen toimenpide, sillä silloin väistämättä tuhottaisiin nykyisten koskien pääosin toimiva pohjarakenne. Ehkä paras ratkaisu koko jokialueen kunnostamiseksi on tuoda seulanperäkiviä vain välittömästi lisääntymisalueiden alapuolelle eli niihin osiin koskia, joihin joudutaan tuomaan soraa tai jotka sijaitsevat maantiesillan läheisyydessä tai ovat muutoin kuorma-autoilla saavutettavissa. Lisäksi muutamat koskenosat ovat jääneet aiemman kunnostuksen yhteydessä muokkaamatta ja tarvitsevat siksi laajaa konekunnostusta. Yllämainitunlaisella lisäkivien tuonnilla saataisiin muokattua välittömästi jokaisen lisääntymisalueen alapuolella ainakin useiden kymmenien neliömetrien optimaalinen pienpoikasalue ilman, että koskiuomista jouduttaisiin väliaikaisesti poistamaan kivienlevityskaluston tieltä varsin toimiva pohjakiveys ja samalla todennäköisesti tuhoamaan iso osa kohteille levittäytyneestä sammal- ja pohjakasvustosta. Kivimäärä, joka tarvitaan alle sadan neliömetrien kiveämiseen, on luultavasti maksimi, joka on tarkoituksenmukaista tuoda tavanomaista vaikeammin saavutettaville kohteille. Kartta 5. Yleiskartta Juuanjoen (tummennettu) kunnostettavista koskialueista. Muutoin koskikunnostus, mikäli tämä on kohteessa tarpeen, kannattaa pääsääntöisesti tehdä kasaamalla keskelle uomaa harvoja pohjapatoja, suurehkoista kivistä koostuvia harvoja kivikoita tai asentokivien ryhmiä ohjaamaan vettä uoman rantaosiin, jonne avataan varovasti kapea, kaikilla vedenkorkeuksilla vesittyvä uoma, kuten on tehty myös aiemman kunnostuksen yhteydessä. Keskiuoman vettä patoavat rakenteet eivät siksi saa ulottua rantamatalaan asti. Vesisyvyyden lisäämiseksi edellämainittujen rakenteiden yhteyteen kannattaa mahdollisuuksien mukaan kaivaa erikokoisia altaita, joista syvimmissä saisi alivesiaikaankin olla vettä noin puoli metriä. Altaista tulisi lisäksi olla yhteys rannan virtausuomiin tai toisiin altaisiin. Suunnitelmassa esitetyt kunnostusehdotukset perustuvat elokuussa 2013 tehtyihin maastokartoituksiin. Tällöin virtaamat olivat ajankohdan keskiarvoja suuremmat.

19 Taulukko 5. Juuanjoen kunnostettavilla koskialueilla sijaitsevat kiinteistöt sekä näiden omistajien yhteystiedot. koskialue tila tilan rekisterinro omistaja(t) yhteystiedot Juuankoski (yläkoski) Jokisuu 176-411-7-19 Kortelainen Juho Tapani Luikonlahdentie 913 A, 83870 Polvela Juuankoski (yläkoski) Jokisuu 176-411-7-19 Kortelainen Risto Aarne Antero Lehtorannantie 7 A 28, 40520 Jyväskylä Juuankoski (yläkoski) Jokisuu 176-411-7-19 Nuutinen Pirjo Marjaana Masonrinne 3, 40520 Jyväskylä Juuankoski (alakoski) Jokisuu 176-411-7-19 Nuutinen Pirjo Marjaana Masonrinne 3, 40520 Jyväskylä Juuankoski (alakoski) Kankaala 176-403-51-25 UPM-Kymmene Oyj PL 380, 00101 Helsinki Rasinkankaankoski Halola 176-411-4-10 Juntunen Jorma Arto Ensio Koskelantie 3, 83900 Juuka Rasinkankaankoski Kankaala 176-403-51-25 UPM-Kymmene Oyj PL 380, 00101 Helsinki Puumalankosket Särkkälä II (yläkoski) 176-403-120-9 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Puumalankosket (yläkoski) Penttilä 176-403-51-21 Kettunen Yrjö Tapani Merimiehenkatu 39 B 17, 80100 Joensuu Puumalankosket (alakoski) Särkkälä II 176-403-120-9 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Puumalankosket (alakoski) Penttilä 176-403-51-21 Kettunen Yrjö Tapani Merimiehenkatu 39 B 17, 80100 Joensuu Puumalankosket (alakoski) Henttula 176-403-87-1 GS-Fur Oy Plankkukuja 1, 68100 Himanka Taimitarhankoski Ahlala 176-403-18-94 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Taimitarhankoski Turunkangas 176-403-18-123 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Taimitarhankoski Toivola 176-403-18-95 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Taimitarhankoski Särkkälä II 176-403-120-9 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Säijäsenkoski Säijäskoski 176-403-45-86 Repo Jukka Mauno ja Meeri Tiina Maarit Niemeläntie 120, 83900 Juuka Säijäsenkoski Heinäsuo 176-403-45-11 Tukiainen Martti Niemeläntie 97, 83900 Juuka Säijäsenkoski Niemelä 176-403-31-23 Repo Mauno Sinitaivaankatu 6, 80140 Joensuu Säijäsenkoski Niemelä 176-403-31-23 Repo Mirja Kyllikki Länsikatu 50 as. 15, 80100 Joensuu Säijäsenkoski Niemelä 176-403-31-23 Repo Pentti Aleksanteri Niemeläntie 116 B, 83900 Juuka Säijäsenkoski Navetanpala 176-403-31-26 Repo Mauno Sinitaivaankatu 6, 80140 Joensuu Säijäsenkoski Vonkala 176-403-31-27 Huttunen Mikko Antero Hemminki Valovuodentie 2, 80170 Joensuu (mikko.huttunen@kuvaste.fi) Säijäsenkoski Vonkala 176-403-31-27 Huttunen Pekka Juhani Mimerkinkuja 4 A 2, 2100 Espoo (pekka_huttunen@hotmail.com) Pyörteelänkoski Koskela I 176-403-37-170 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Valovuodentie 2, 80170 Joensuu Pyörteelä 176-403-45-30 Huttunen Mikko Antero Hemminki Pyörteelänkoski (mikko.huttunen@kuvaste.fi) Mimerkinkuja 4 A 2, 2100 Espoo Pyörteelä 176-403-45-30 Huttunen Pekka Juhani Pyörteelänkoski (pekka_huttunen@hotmail.com) Tuhkalankoski Koskela I 176-403-37-170 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Tuhkalankoski Kirkkola 176-403-37-180 Tuhkanen Esko Kaarlo Olavi Vanhatie 38, 83900 Juuka Tuhkalankoski Urheilukenttä 176-403-37-24 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Penttilänkoski Pieni-Heikkilä 176-403-30-8 Kuiri Armas Einari kuolinpesä Kuiri Vilho Juhani Pieni-Heikkiläntie 49, 83900 Juuka Penttilänkoski Urheilukenttä 176-403-37-24 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Penttilänkoski Heikkilä 176-403-30-49 Kokkonen Kauko Jaakko Sakari Pieni-Heikkiläntie 31, 83900 Juuka Penttilänkoski Lassila 176-403-51-12 Kiiski Raimi Einari ja Helka Inkeri Levypolku 9, 48720 Kotka Penttilänkoski Takkula 176-403-37-181 Manninen Kaija Annikki Sepänkatu 16 D 31, 80110 Joensuu Penttilänkoski Pölläkkä 176-403-30-48 Mattila Ritva Tellervo Antmäki 20, Martinkylä 4150 Penttilänkoski Penttilä 176-403-51-21 Kettunen Yrjö Tapani Merimiehenkatu 39 B 17, 80100 Joensuu Herralankoski Eevalanpelto 176-403-28-129 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Pieni-Eevala 176-403-28-152 Puoskari Raimo Johannes Ailinpolku 2, 83900 Juuka Herralankoski Seurala 176-403-22-63 Juuka-seura ry Juuantie 9 A, 83900 Juuka Herralankoski Apteekki 176-403-22-20 Jalkanen Esko Paavo ja Terttu Elina Apteekintie 8, 83900 Juuka Herralankoski Pieni-Eevala 176-403-28-152 Puoskari Raimo Johannes Ailinpolku 2, 83900 Juuka Herralankoski Uittoränni 176-403-28-203 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Laurila 176-403-29-117 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Lisäpirtti 176-403-29-57 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Koskipirtti 176-403-29-31 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Särkkälä II 176-403-120-9 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Herrala 176-403-22-75 Hattunen Jonna Helena Huttulantie 3 as. 1, 83900 Juuka Herralankoski Herrala 176-403-22-60 Juuka-Seura ry. Juuantie 9, 83900 Juuka Herralankoski Jokela 176-403-29-25 Qefla Finnland Oy Puutarhakatu 8, 95400 Tornio Herralankoski Vepsänniemi 176-403-16-86 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Myllypalsta 176-403-878-2 Peltola (omistusosuus 44,8 %), Peltola Erkki Laurintie 4 as. 1, 83900 Juuka Juhani kuolinpesä, Vieno Rauha Tellervo Herralankoski Myllypalsta 176-403-878-2 Mörniinsalo (omistusosuus 28,5 %), Nevalainen Jarmo Tapani Väli-Mikkolantie 26, 83900 Juuka Herralankoski Myllypalsta 176-403-878-2 Mörniinsalo (omistusosuus 28,5 %), Nevalainen Mauri Tapio Väli-Mikkolantie 68, 83900 Juuka Herralankoski Myllypalsta 176-403-878-2 Kontiosuo (omistusosuus 17,3 %), Metsähallitus Kirjaamo, PL 94, 01301 Vantaa Herralankoski Vankilanmäki 176-403-16-66 Suomen valtio/ Senaatti kiinteistöt PL 237, 531 Helsinki Herralankoski Jokitöyry 176-403-18-116 Malja Sulo ja Malja Anja Inkeri Sairaalantie 10, 83900 Juuka Herralankoski Rinnemaa 176-403-18-157 Kallinen Ahti Toivo Tapio Sairaalantie 8, 83900 Juuka Herralankoski Koskirinne 176-403-18-127 Eronen Erkki Heikki Juhani ja Anita Kaarina Salonkyläntie 319c, 83900 Juuka Herralankoski Junnula 176-403-18-158 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka Herralankoski Lämpökeskus 176-403-16-42 Juuan kunta Poikolantie 1, 83900 Juuka

20 Juuankoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3610142 7010645 3609722 7011463 190 + 430 600 + 1 700 5 + 35 0 + 130 Juuankosken pituus, pinta-ala ja kunnostusmateriaalien tarve on ilmoitettu erikseen kunnostuskartta 1:n (ensimmäinen luku) ja karttojen 2 4 (jälkimmäinen luku) alueelta. Kartta 6. Yleiskartta Juuankosken kunnostettavista alueista. Karttaan on merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea.

21 Yläkoski Koordinaateissa 3610142 ja 7010645 sijaitsee Juuanjoen yläkosken (kunnostuskartta 1) niska, josta on otettu kuvat 1 ja 2. Paikalla on uitonaikaisen tammen jäänteet ja kohteeseen johtaa muutaman kymmenen metrin mittainen polku (koneura) Luikonlahdentielle vievältä hiekkatieltä. Yläkoskea ei luultavasti ole aiemmin kunnostettu. Tammen jäänteet kaventavat uoman noin kahteen metriin muodostaen samalla pienen pohjukan itärannalle. Uitonaikaisia rakenteita tulee purkaa noin metrin leveydeltä molemmilta rannoilta. Tammen alapuolella on länsirannalla perkauskivikasa, joka levitetään koskeen. Niskalle on mahdollista muokata noin 15 m pitkä tiheäkivinen koskenosa, jonka yläosaan levitetään noin 10 m² laajuinen soraikko. Uoman itäpuolelle on kaivettu runsaan metrin levyinen oja, joka yhtyy jokeen heti tammen alla (ei toimenpiteitä). Pääuomassa on tammen alapuolella vettä noin 40 cm. Länsirannalla on osittain hajonneen kivisuisteen muodostama sivu-uoma (kuvat 4 6). Sekä suisteen taakse jäävä kapea uoma että edellämainittu oja alkavat koordinaateissa 3610115 ja 7010669 (kuva 3). Suiste on välillä rikkoutunut eli pääuomasta ohjautuu ylivirtaamalla vettä sivu-uomaan. Siinä kasvava suurehko koivu jätetään paikalleen muutaman neliön saarekkeeseen, mutta. muutoin suiste puretaan ja sivuuomaa tulevan saarekkeen takana avataan. Kivisuisteen alapuolella on uomassa koko kosken matkalla rantapenkkaa vasten työnnettyinä suurehkoja kiviä, jotka tulee siirtää keskiuomaan ohjaamaan vettä rantojen tuntumaan; näin rantapenkkojen alle muodostuu suojapaikkoja taimenenpoikasille. Kuvassa 7 näkyy, että päävirta jatkuu suorana, mutta itärannalle muodostuu uomanleveyden kaksinkertaistava poukama. Tämän erottaa päävirrasta matala, noin 20 m pitkä ja suurelta osin hajonnut kivisuiste (ajankohdan vesitilanteessa tämä on lähes kokonaan veden alla). Kyseinen suiste alkaa koordinaateissa 3610110 ja 7010680. Tämä puretaan kokonaan, ja näin saatavista kivistä kootaan päävirtaan muutama harva pohjapatoja ohjaamaan virtausta pohjukkaan myös alivesiaikaan. Kuvat 9 ja 10 on otettu koordinaateissa 3610084 ja 7010703 kohdasta, jossa edellämainittu suitse ja poukama päättyvät. Uoma on tässä noin kolme metriä leveä. Itärannalla on kasvillisuuden seassa noin metrin levyinen vanha kivipenkka, josta löytyy erikokoisia perkauskiviä (kuva 8). Penkka puretaan ja tämän kivet siirretään keskiuomaan. Samalla uoma levenee noin metrillä. Puusto kattaa täällä rantoja hyvin, mutta joenpohja on nykyisellään melko suojaton ja tasainen. Koska tammen kohdalle tuodaan soraikko, kannattaa myös alapuoliseen koskeen yrittää tuoda seulanperäkiviä perkauskivien joukkoon. Juuankosken yläkoski päättyy koordinaateissa 3610040 ja 7010751.

22 Kunnostuskartta 1.

23 Kuvat 1 ja 2. Kuvat 3 ja 4. Kuvat 5 ja 6.

24 Kuvat 7 ja 8. Kuvat 9 ja 10. Alakoski Sillan yläpuoli Koordinaateissa 3609748 ja 7011034 alkaa Juuankosken alakosken sillan yläpuolinen osuus (kunnostuskartta 2). Tämän yläosissa joki muodostaa melko vuolaan virran, jossa ei kuitenkaan ole lainkaan kiviä (näitä ei ole myöskään rannoilla). Kyseisellä kohtaa jokeen yhtyy itärannalla kuivatusoja. Tässä osassa koskea ainoa kunnostustoimenpide voisi olla puunrunkojen ankkurointi virtaan. Virta vaihettuu varsinaiseksi koskialueeksi koordinaateissa 3609735 ja 7011049. Tässä pääuoma on kivetön, ja sen vesisyvyys on noin puoli metriä. Aluetta ei todennäköisesti ole kivetty aiemman kunnostuksen yhteydessä. Tässä alavirtaan itärannalla on jäljellä osia uitonaikaisesta kivisuisteesta, jonka taakse on muodostunut tulvauoma (kuvat 11 ja 12). Pääuomaan levitetään tässä noin 10 m² laajuinen lisääntymissoraikko ja tämän alle sekä pää- että avattavaan tulvauomaan tuodaan seulanperäkiviä (tulva-uomassa ja tämän rannoilla näkyy jonkin verran pienpoikasalueeseen soveltuvia kiviä).

25 Kyseinen suiste puretaan lukuunottamatta yhtä tämän keskivaiheilla mäntyä kasvavaa sekä kahta loppupäässä mäntyä ja kuusta kasvavaa osaa, ja näin saatavat kivet levitetään lähes suojattomaan päävirtaan aiemminmainitunlaisesti. Tulvauomaa levennetään ja avataan, minkä lisäksi pääuomaan kasataan pohjapato ohjaamaan vettä uuteen sivu-uomaan, joka päättyy koordinaateissa 3609708 ja 7011090. Tässä pääuomaan on aseteltu suuria kiviä, joten aiempi kunnostus lienee alkanut näiltä kohdin. Koordinaateissa 3609703 ja 7011104 eli muutama kymmenen metriä edellisestä alavirtaan on länsirannalla parin neliön saareke (kuva 13), jonka molemmin puolin riittää näin ylivirtaamalla vettä (silti päävirtaan kootaan tälle kohdin pohjapato). Vastarannalla on suurehkoja kiviä, jotka voidaan käyttää pohjapatoon. Kyseisistä koordinaateista noin kolme metriä alavirtaan päin itärannalle on jälleen kasattu pitkä suiste, jonka taakse muodostuu sivu-uoma (kuvat 14 ja 15). Pääuoma on tässä noin neljä metriä leveä (ennen suistetta sillä on leveyttä noin 6 m). Uomassa on jäljellä majavapadon jäänteitä. Sivuuoma on noin 1,5 m leveä ja vesittyy melko hyvin. Suisteessa kasvaa muutamin paikoin suurehkoja puita, jotka jätetään pystyyn pieniin saarekkeisiin, muutoin koko rakennelma poistetaan ja tästä saatavat kivet levitetään pääuomaan. Päävirtaan uomien yhtymäkohtaan kasataan pohjapato varmistamaan virtaus myös suisteesta muokattavien saarekkeiden taakse. Puolivälissä sivu-uoma levenee noin kahteen metriin, ja tällä kohdin on kyseisessä uomassa noin neliön kokoinen saareke, joka jätetään paikoilleen. Suiste päättyy koordinaateissa 3606966 ja 7011127. Pääuomassa on halkaisijaltaan yli 30 cm:n kokoisia kiviä, mutta vain vähän tätä pienempiä. Kyseisen suisteen jälkeen pääuoman pohjalta löytyy monenkokoisia kiviä, myös halkaisijaltaan alle 30 cm kokoluokkaan kuuluvia, joten tämä koskenosa ei kaipaa lisäkiviä tai -kunnostusta (kohteesta on sillalle matkaa noin 50 m, kuva 16). Sillanyläpuolisen uoman loppuosalla voisi koskeen tuoda lisää seulanperäkiviä, vaikka myös tämä koskiosuus on melko monimuotoinen ja vaihteleva. Kuva 17 on otettu sillankupeelta lyhyen konepiston kohdalta. Kuvat 11 ja 12.

27 Kuvat 13 ja 14. Kuvat 15 ja 16. Kuva 17.

28 Sillan alapuoli Juuankosken alaosan ylittää kapea maantiesilta koordinaateissa 3609688 ja 7011180 (sillan alapuolisesta koskialueesta on piirretty kunnostuskartat 3 ja 4). Noin 10 m sillan alavirranpuolelta on otettu kuva 18. Kuvanottopaikalla vesisyvyys on keskimäärin ½ 1 m, uoman leveys noin neljä metriä ja koskenpohja hiekkaa, jonka päällä on kiviä. Puusto on alueella kuusivaltaista (harvennettua talousmetsää). Tästä edelleen noin 10 m alavirran suuntaan koskessa on valmiina kynnys ja itärannalla perkauskivikasoja (kuva 19), joista kivet tulee siirtää keskivirtaan. Tähän kohtaan koskea kannattaa levittää noin 10 m² laajuinen soraikko. Uoma ei varsinaisesti ole vähäkivinen, mutta valtaosaltaan pohjakivien halkaisija lienee yli 30 cm, joten keskimääräistä kivikokoa tulisi pienentää levittämällä seulanperäkiviä tähän osaan koskesta. Keskiuomassa on valmiina pohjapatoja, joita voi varovasti täydentää rannan perkuukivillä. Koordinaateissa 3609689 ja 7011227 on otettu kuvat 20 ja 21. Paikka sijaitsee noin 40 m sillan pohjoispuolella kohdassa, jossa itärannan penkassa on perkauskivikasoja noin 10 m matkalla. Rantapuuston kattavuus vaihtelee tässä noin 30 40 % välillä. Ohjaamalla virtausta rantatörmien alle saadaan aikaiseksi erinomaisia suojapaikkoja taimenille. Tässäkin pohjalla on melko runsaasti suurehkoja kiviä; ei kuitenkaan niin suuria lohkareita, että ne ulottuisivat nykyisessä virtaamatilanteessa vedenpinnan yläpuolelle. Koordinaateissa 3609701 ja 7011261 on otettu kuva 22. Tällä kohdin päättyy runsaat 30 m pitkä, länsirannalla sijaitseva tulvauoma. Tämän muodostaman kannaksen yläpään koordinaatit ovat 3609694 ja 7011247 (kuva 23). Tulvauoman kohdalla pääuomalla on leveyttä noin kolme metriä, mutta uomien yhtyessä koski levenee noin viisimetriseksi. Uomat erottava kannas on leveydeltään 1 2 m, ja puolessavälissä tätä ei ole virtausestettä muutaman metriin matkalla lainkaan. Kyseistä kannasta avataan mutta ei kuitenkaan pureta kokonaan, sillä kohteen ylävirran puoleiseen päähän jätetään noin viisi metriä pitkä ja kaksi metriä leveä saareke (tässä kasvaa suuria koivuja), keskiosa avataan kokonaan runsaan 10 m matkalta ja alavirranpuoleiseen päähän jätetään jälleen kaksi noin kaksi metriä pitkää saareketta. Niiltä osin, joissa sivu-uoma jätetään paikalleen, tämä avataan noin metrin levyiseksi ja paikalle ohjataan virtausta pääuomasta matalien, saarekkeiden yläpään kohdalle päävirtaan koottavien pohjapatojen avulla (pohjalla näkyy suurehkoja kiviä riittävästi, mutta seulanperäkivien kokoluokka puuttuu edelleen lähes kokonaan). Tässä kohdin pääuomaa on otettu kuva 24. Noin 10 m pää- ja tulvauoman yhtymäkohdan alapuolella sijaitsee itärannalla perkauskivistä kasattu penkka, joka puretaan. Tämän takana on muusta uomasta irrallaan oleva pieni kosteikko, mutta mitään sivu-uomia ei tänne kannata muokata. Tässä kohdin pääuoma levenee noin metrillä, mutta vesisyvyys on edelleen 40 50 cm. Kyseessä on sillan alapuolisen kosken ensimmäinen alue, jossa näkyy vedenpinnan yläpuolelle ulottuvia kiviä. Rannat ovat melko reheviä, kasvustossa näkyy mm. runsaasti saniaisia. Koordinaateissa 3609707 ja 7011290 on otettu kuva 25 (edellisestä kuvanottopaikasta noin 10 m alavirtaan päin). Itärannalle muodostuu noin viisi metrinen niemeke, joka kaventaa uomaa noin metrillä. Niemekkeen kohdalle jätetään noin metrin levyinen ja kolme metriä pitkä saareke, mutta tämän molemmin puolin niemekettä avataan toista metriä leveäksi sivu-uomaksi ja päävirtaan muokataan pohjapato ohjaamaan tänne vettä (paikalla on jo valmiina pohjapadon alkua). Kuva 26 on otettu saarekkeen kohdalta päävirrasta alavirtaan päin. Kuvassa näkyy jo alavirtaan seuraava sivu-uoma.

31 Kuvat 24 ja 25. Kuva 26. Kunnostuskartassa nro 4 näkyy tämän alaosassa saareke, joka jakaa uoman noin kolme metriä leveään päävirtaan ja tätä puolet kapeampaan sivu-uomaan. Pääuomaa on ennen saareketta kivetty, mutta kivikoko on taimenen elinalueeksi edelleen hiukan liian suurta. Kyseinen saarekkeenomainen kivisuisteen jäänne, jolla on pituutta noin 20 m, alkaa koordinaateissa 3609725 ja 7011338. Tähän voisi päävirtaan levittää pienen lisääntymissoraikon. Saarekkeessa kasvaa joitakin suuria koivuja ja kuusia. Noin viisi metriä suisteen yläpäästä alavirtaan siinä on suuri kivi, joka siirretään pää-uomaan ja jonka kohdalla uomien välinen jo nyt osittain hajonnut kannas avataan kokonaan (sivu-uomassa on tässä allas, joka säilytetään). Pääuomassa on tälle kohdin valmiina pohjapato ohjaamaan vettä sivu-uomaan. Kyseistä avausta lukuunottamatta, joka saa olla noin kaksi metriä leveä, saareketta ei kannata purkaa nykyistä enempää. Sivu-uomasta on otettu kuvat 27 30. Kyseinen uoma päättyy koordinaateissa 3609718 ja 7011379. Sivu-uoman yläosissa vesisyvyys on noin puoli metriä, mutta pohjakivikko puuttuu. Uoman alapäässä saareketta on avattu noin kolmen metrin matkalta. Tätä seuraa noin kaksi metriä pitkä uusi saareke, jonka alavirranpuolella sivu-uoma yhtyy noin kaksi metriä leveänä pääuomaan. Tällä kohdin koski on suhteellisen monimuotoinen ja soveltuu nykyiselläänkin taimenelle. Pääuomaan on edellämainitun sivu-uoman kohdalla siirretty suurehkoja kiviä, minkä ansiosta se on koskimainen ja virtausolot monimuotoiset (kuva 28). Paikassa, jossa sivu-uoma virtaa takaisin pääuomaan, sijaitsee pohjapato, joka muodostaa noin metrin syvyisen altaan (kuva 31).

32 Koordinaateissa 3607909 ja 7011386 on otettu kuva 32 (noin 10 m yllämainitusta alavirran suuntaan). Pääuomassa on tässä runsaasti suuria kiviä, jotka ovat muokanneet alueesta monimuotoisen ja koskimaisen. Uomalla on leveyttä viisi metriä ja vesisyvyyttä keskimäärin 30 40 cm. Koskeen on kasattu vettä patoavia pohjapatoja, ja paikka soveltuu hyvin ns. suuren kalan alueeksi, sillä seulanperäkokoinen kiviaines ja soraikot puuttuvat. Juuankoski päättyy koordinaateissa 3609722 ja 7011463. Kuva 33 on otettu noin 20 m edellämainittujen koordinaattien yläpuolelta. Vesisyvyys on noin 40 cm, leveys noin kuusi metriä (uoma on hiukan aiempaa leveämpi) ja rannoilla on aiempaa vähemmän kiviä. Uomassa on suurehkoja kiviä, joiden välissä pohjaa peittää hiekka. Seulanperäkivet lisäisivät alueen monimuotoisuutta suuresti, joten, koska paikalle tulee valmis koneura, kannattaa myös tämä alue kivetä kyseisellä kiviaineksella (noin 100 m² kosken alaosia). Kuvat 34 36 on otettu läheiseltä hakkuuaukiolta, josta lähtee kosken länsirannalle johtava, noin 40 m pitkä koneura. Tämä alkaa koordinaateissa 3609677 ja 7011408. Sillan alapuolisella koskiosuudella kulkee joen tuntumassa ensimmäisen 50 m matkalla hiekkatie, josta on mahdollista tehdä muutama pisto koskeen, ja näin tuoda lisäkiviä myös muihin osiin kyseistä koskialuetta. Kuva 27.

35 Kuvat 34 ja 35. Kuva 36. Rasinkankaankoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3610058 7011766 3609850 7011995 320 2 200 25 180

36 Kartta 7. Yleiskartta Rasinkankaankosken kunnostettavista alueista. Karttaan on merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea. Sillan yläpuoli Rasinkankaankosken maantiesillan yläpuolinen osuus (kunnostuskartta 5) alkaa koordinaateissa 3610058 ja 7011766 (kuva 38). Puusto kattaa kosken yläosissa hyvin uomaa (noin 40 % uoman pinta-alasta). Itärannalla sijaitsee pieni, muutaman neliön kokoinen saareke, jonka taitse virtaa hiukan vettä, vaikka sivu-uoman edessä on kiviä tätä tukkimassa (kuva 37). Kyseiset kivet ovat osa saarekkeen yläpuolelle kasattua noin 10 m pitkää ja osin hajonnutta kivisuistetta, joka puretaan ja josta saaduilla kivillä kasataan uomien yhtymäkohtaan päävirtaan pohjapato sekä siirretään tämän alapuolella saarekkeiden kohdalla jo oleviin muutamia lisäkiviä tehostamaan veden virtaamista sivu-uomaan (kuvat 39 ja 40). Seulanperäkivien myötä kohteesta muodostunee erinomainen pienpoikasalue. Paikalle tulee levittää myös soraikko (10 m²). Kyseinen sivu-uoma päättyy koordinaateissa 36100563 ja 7011802. Tämän alapuolella on vastarannan tuntumassa pieni saareke, jonka molemmilta puolilta vesi pääsee virtaamaan (kuva 41). Pääuomassa näkyy kiviä, mutta yksikään näistä ei yllä tarkkailuajankohtaan vedenpinnan yläpuolelle. Uomassa syvyys on noin 40 cm (kuva 42) ja leveys noin kahdeksan metriä. Uoman tekemästä kaarteesta on otettu kuvat 43 ja 44, viimeinen näistä koordinaateissa 3610014 ja 7011844. Vesisyvyys on tässä noin 40 cm, leveys noin seitsemän metriä ja uomaa kivetty runsaasti, joten kohde vaikuttaa hyvältä taimenalueelta (halkaisijaltaan alle 30 cm kivien osuus voisi olla suurempi, mutta kohdetta ei silti kannata lisäkivetä). Tässä on itärannalla purkamaton kivisuisteen jäänne, joka alkaa koordinaateissa 3610024 ja 7011839 sekä loppuu koordinaateissa

37 3610007 ja 7011851. Suistetta puretaan noin metrin leveydeltä lukuunottamatta korkeaa kuusta ja koivua kasvavaa alaosaa, joka jätetään saarekkeeksi ja jonka taakse muokataan hyvin vesittyvä sivu-uoma (kuva 45). Koordinaateissa 3609997 ja 7011854 on otettu kuva 46. Tässä uoma on noin 10 m leveä eli lähtökohtaisesti alivesiaikainen pinta-ala on liian suuri silloiseen virtaamaan nähden. Tilannetta on korjattu kokoamalla keskiuomaan kivikko, joka alivesiaikaan jäänee osin kuivilleen mutta joka samalla ohjaa virtausta rantaosiin (kohde ei vaadi toimenpiteitä). Uoman kaarteessa koordinaateissa 3609972 ja 7011856 on otettu kuva 47. Myös tässä on jätetty purkamatta noin 10 m pituinen kivivallin jäänne, joka nyt levitetään koskeen niin, että vain tämän ylävirranpuoleisesta päästä muutaman metrin saareke jätetään ennalleen. Sillasta noin 20 m ylävirtaan on otettu kuva 48. Tässä koskeen on kasattu korkea pohjapato sekä kaivettu allasta. Uomaa aivan Rasinkankaantien sillan läheisyydessä ei kannata kunnostaa, mutta edellämainitun padon yläpuolelle voisi tuoda jonkin verran seulanperäkiviä. Kuvat 37 ja 38. Kuvat 39 ja 40.

40 Kuvat 47 ja 48. Sillan alapuoli Noin 15 m Rasinkankankaantien sillan alapuolelta on ylävirtaan päin otettu kuva 49 (sillan alapuolisesta koskialueesta on piirretty kunnostuskartta 6). Paikalle on kasattu korkea pohjapato, jonka yläpuolella pohjalla on jonkin verran soraa. Tätä tarvitaan kuitenkin lisää, sillä paikalle kannattaa muokata noin 10 m² laajuinen lisääntymisalue. Myös seulanperäkiviä tarvitaan alapuolisen pohja-alueen monimuotoistamiseen. Sekä tielle että sillalle on vielä kosken loppuosistakin suhteellisen lyhyt matka ja sillan alapuolinen pääuoma sen verran vähäkivinen, että koko kyseisen koskiosuuden täydellistä uudelleenkunnostamista kaivinkoneella ja seulanperäkivillä tulisi harkita. Noin 40 m sillasta alavirran suuntaan erkanee pääuomasta molemmilla rannoilla suisteiden jäänteiden erottamat sivu-uomat (kuva 50), joten pääuomaan sivu-uomien kohdalla tulisi virtauksen ohjaamiseksi kasata melko korkea pohjapato. Kahdesta sivu-uomasta idänpuoleinen on vain noin viiden metrin mittainen, mutta vastarannalla uomalla on pituutta toistakymmentä metriä. Kyseinen uoma päättyy koordinaateissa 3609911 ja 7011952 (kuvat 51 ja 52). Samalla virtausnopeus pääuomassa hidastuu, ja koski jatkuu lyhyen matkaa vähäkivisenä virtana. Joki tekee edellisen jälkeen loivan mutkan, jossa uoma kaventuu ja muuttuu uudelleen lyhyeksi koskeksi. Tämän alavirranpuolella koordinaateissa 3609894 ja 7011976 virtausnopeus on alle 0,5 m/s, vesisyvyys noin 0,6 m ja uoman leveys noin seitsemän metriä. Uomaan muodostuu tässä kortteita kasvava lahdukka, jonne tulisi ohjata lisää virtausta. Tämä koskenosa kaipaisi myös lisää suuria kiviä ja sitä kautta syntyvää koskimaisuutta. Jos kohdetta ei lisäkivetä, tulee päävirtaan ainakin ankkuroida puunrunkoja. Tästä alavirtaan päin on otettu kuva 53 (kuvassa näkyy seuraava lyhyt koskimainen osuus). Rannoilla on suuria kiviä, jotka tulisi siirtää virtaan senkin uhalla, että virtaus tällöin syövyttäisi penkkoja ja aiheuttaisi vähitellen rantapuiden kaatumista virtaan. Koordinaateissa 3609856 ja 7011991 uoma kaventuu noin viiteen metriin (kuva 54). Tässä virtausnopeus on aiempaa suurempi, vesisyvyys noin 40 cm ja puuston kattavuus hyvä (yli 40 %). Kohde vaikuttaa jätetyn aiemman kunnostuksen ulkopuolelle, sillä penkkoja vasten näkyy olevan suuria kiviä (nämä siirretään keskelle virtaan). Koski päättyy koordinaateissa 3609850 ja 7011995.

43 Puumalankosket kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3610846 7013301 3611515 7013264 180 + 600 1 800 + 6 000 10 + 30 100 + 130 Puumalankoskien pituus, pinta-ala ja kunnostusmateriaalien tarve on ilmoitettu erikseen kunnostuskarttojen 7 ja 8 (ensimmäinen luku) sekä karttojen 9 11 (jälkimmäinen luku) alueelta. Kartta 8. Yleiskartta Puumalankosken kunnostettavista alueista. Karttaan on merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea.

44 Yläkoski Joen itärannalla on edellisen kunnostuksen yhteydessä avattu läheiseltä hiekkatieltä koneura Puumalankosken niskalle asti (kuva 55). Yläkosken (kunnostuskartat 7 ja 8) niskan koordinaatit ovat 3610846 ja 7013301, jossa hidas virtaus vaihettuu koskeksi. Uomalla on leveyttä noin 10 m, pohjaa peittää hiekka- ja hiesukerros. Rantatörmiä vasten on aseteltu kiviä, jotka tulee siirtää keskiuomaan ohjaamaan virtausta rantojen tuntumaan. Koordinaateissa 3610883 ja 7013293 on otettu kuva 56. Tässä kallioinen kynnys muodostaa uomaan pohjapadon (kalliota on tässä räjäytetty). Tämän ylävirranpuolella on pohjalla hiukan soraa (ei riitä kutusoraikoksi). Vesisyvyys on noin 30 cm ja uoman leveys noin kahdeksan metriä. Virrassa näkyy kiviä, joiden väleissä pohjaa näyttää peittävän paikoin kallio, paikoin hiekka ja hiesu. Yllämainittua pohjapatoa voi tiivistää rannan kivillä. Rantatörmiä vasten pinottuja suuria kiviä tulee täälläkin siirtää keskiuomaan patomaisiksi rakenteiksi. Pohjapadon alapuolella vesisyvyys edelleen lisääntyy muodostaen laajan, noin metrin syvyisen altaan (uomassa on suuria kiviä). Tähän osaan koskea muokataan ns. suuren kalan alue. Altaan alaosan koordinaatit ovat 3610899 ja 7013295. Kuva 57 on otettu itärannan purettavasta kivisuisteen jäänteestä ja kuva 58 samalta paikalta alavirtaan päin. Penkkaa vasten on tässäkin jätetty suuria kiviä, jotka tulee siirtää keskiuomaan, muutoin uoma näyttää kivetyn monimuotoiseksi keskiuomaan kasattujen pohjapatojen avulla. Kuvassa 59 näkyy jälleen yksi syvä allas (koordinaatit ovat 3610896 ja 7013292). Paikalle on kasattu toimiva pohjapato, josta alavirtaan on otettu kuva 60. Kuvassa näkyy keskellä virtaa kiviä, joiden ylävirranpuolelle levitetään noin 10 m² laajuinen soraikko. Kyseinen koskenosa on aiemman kunnostuksen jäljiltä muutoin monimuotoinen ja vaihteleva kokonaisuus, joten paikan laaja muokkaus ei ole tarkoituksenmukaista. Ainoa puute on kutusoran vähyyden lisäksi pienpoikasalueen pohjamateriaaliksi soveltuvan kivikoon vähyys. Siksi uoman rantaosiin, jonne keskiuomaan kasatut pohjapadon virtausta ohjaavat, olisi syytä saada levitettyä jonkin verran seulanperäkiviä. Siksi soraikon muokkauksen yhteydessä tämän alapuoliseen uomaan voisi traktorilla tuoda lisäkiviä, joita levitettäisiin ohut kerros noin puolentoista metrin leveydeltä uoman rantavesiin, kuitenkin niin, että tuleva poikaskivikko ei jää alivesiaikaan kuivilleen. Kuva 61 on otettu uomaan muodostuvan pohjukan kohdalta vettä patoavasta ja virtausta ohjaavasta pohjapadosta, ja tästä alavirtaan päin on kuva 62 koordinaateissa 3610919 ja 7013280. Seuraavassa valokuvassa (nro 63) näkyy uomaa koordinaateissa 3610944 ja 7013219. Koski on edellisenkaltainen eli keskellä uomaa vesisyvyys vaihtelee puolesta metristä metriin sinne kasattujen pohjapatojen ansiosta. Täälläkin taimenen menestymisen kannalta ongelmana on poikaskivikon vähäisyys.

47 Kuvat 61 ja 62. Kuva 63. Koordinaateissa 3610958 ja 7013189 on ylävirtaan päin otettu kuva 64. Uoman rakenteessa ei ole yläpuoliseen osaan verrattuna tapahtunut suuria muutoksia: rantapenkkoja vasten on aseteltu joitakin irtokiviä, joita kannattaa siirtää keskemmälle, mutta muutoin kunnostuksen perusratkaisu on toimiva eikä edellytä uudelleenmuokkausta. Poikaskivikon vähäisyydestä huolimatta koskesta löytyy suojapaikkoja törmien alta ja suurempien kivien suojista. Puumalankoskien yläkosken alaosassa uoma levenee lähes 30 m:iin koordinaateissa 3610985 ja 7013121, kuvat 66 ja 67). Länsirannalla on alavirtaan päin ensin kaksi pienehköä ja sitten kaksi suurempaa saareketta, joiden taitse vesi virtaa. Vastarannalle muodostuu edellämainittuja pidempi saareke, jonka taakse on avattu noin kaksi metriä leveä sivu-uoma (kuvassa 65 näkyy kokonaisuudessaan kyseisen alueen yläosa ja kuvassa 69 alaosa). Keskelle pääuomaa on matala ja tasainen, alivedellä kuivilleen jäävä kivikko ohjaamassa vettä sivu-uomiin. Näissä saisi olla enemmän poikaskivikkoa (nykyisellään melko suojattomia). Pääuomaan, noin 10 m sivu-uomien yläpuolelle voisi levittää noin 10 m² laajuisen kutusoraikon. Kosken alta kohdasta, jossa itärannan saareke päättyy, on otettu kuva 68. Täällä sivu-uomassa on vesisyvyyttä lähes puoli metriä, mutta uoma on lähes kivetön; päävirrassa vesisyvyyttä on vain noin 20 cm. Kosken loppuosa on niin oivallista aluetta, että sivu-uomien kiveämistä seulanperäkivillä tulee harkita (pisto koneuralta). Toinen mahdollisuus on siirtää kiviä pääuoman matalasta osasta sivu-uomiin.

48 Kunnostuskartta 8. Kuva 64.

50 Alakoski Puumalankosken alempi koskiosuus (kunnostuskartat 9, 10 ja 11) alkaa koordinaateissa 3611148 ja 7012954. Tänne on avattu koneura, joka kulkee välillä aivan kosken rannan tuntumassa (kuva 70). Niskan yläpuolisella osuudella virtaus lisääntyy hitaasti alavirtaan päin mentäessä, mutta uoma on kivetön. Uoman etelärannalla pieni saareke, jonka taitse vesi virtaa. Kyseistä sivu-uomaa kannattaa avata hiukan lisää ja niskalle pääuomaan kootaan pohjapato. Kuva 71 on otettu edellämainitun saarekkeen alapuolelta koordinaateissa 3611163 ja 7012947. Etelärannalla on pitkä kivisuisteen jäänne, joka puretaan ja tästä saatavat kivet siirretään keskiuomaan. Kyseinen suiste jatkuu alavirtaan päin aina uoman mutkaan asti. Vesisyvyys on keskellä pääuomaa 40 50 cm ja virrassa näkyy jonkin verran kiviä, kuitenkin vähemmän kuin yläkoskessa, eikä yksikään pohjakivistä yllä tarkasteluajankohdan virtaamalla pinnan yläpuolelle. Uomasta puuttuvat myös muut vettä patoavat rakenteet ja samalla kaikenlaiset pintavirtausvaihtelut, joten perkuukivistä tulee muotoilla harvoja pohjapatoja keskivirtaan. Edellämainituista koordinaateista noin 10 m alavirtaan on koskessa pohjapato ja tämän ylävirranpuolella lähes metrin syvyinen allas. Tämän pohjalle ja alavirranpuoleiseen rinteeseen levitetään noin 10 m² laajuinen soraikko. Altaan alapuolella virrassa on aiempaa runsaammin suuria kiviä ja uoma selvästi aiempaa koskimaisempi (vesisyvyys on noin 40 cm). Soraikon alapuolelle tulisi levittää seulanperäkiviä virrassa jo olevien näitä suurempien kivien joukkoon. Yllämainittu kivisuiste päättyy alavirtaan päin mentäessä koordinaatteihin 3611227 ja 7012937. Sekä joenmutkan kohdalla että tästä alavirtaan koskella on leveyttä noin kahdeksan metriä, syvyyttä 40 50 cm ja pohja on kivetty vaihtelevasti (kuva 74). Edellämainituista koordinaateista noin 10 m alavirtaan on pohjoisrannalla kaksi saareketta, joiden taakse muodostuu hyvältä poikasalueelta vaikuttava sivu-uoma. Kohdassa, jossa tämä päättyy (koordinaatit ovat 3611262 ja 7012957, kuvat 72 ja 73), on keskellä pääuomaa pieni saareke, jonka päävirranpuolella on tällä vedenkorkeudella noin puoli metriä vedenpinnan yläpuolelle nouseva kalliokynnys. Tämä ei ole suurille kaloille nousueste, ja pienemmät yksilöt voivat kiertää kynnyksen joko pienen saarekkeen takaa tai sivu-uoman kautta. Tämä monimuotoinen koskenosa näkyy kuvassa 75. Kalliokynnyksen alapuolelta joen mutkasta alkavan kivisuisteen jäänteen takaa on otettu kuva 76. Paikalla lähes rantaan asti ulottuu laajahko hakkuuaukea ja jokea seurailee vanha koneura, joten kaivinkoneen ja kunnostusmateriaalin tuonti onnistuu hyvin näiden kautta (kuvat 79 ja 80). Kivisuisteen taakse muodostuu pitkä sivu-uoma, joka päättyy koordinaateissa 3611325 ja 7012956 (kuvat 77 ja 78). Suiste on yläosaltaan vain noin metrin levyinen, mutta levenee alaosasta noin viisi metriä leveäksi saarekkeeksi, kunnes kapenee jälleen viimeisen 10 m matkalta noin metriin. Suiste poistetaan kokonaan ylävirranpuolelta alkaen noin 10 m matkalta, ja loppu jätetään saarekkeeksi, jonka taitse kaivetaan noin metrin levyinen sivu-uoma. Tästä muokataan pienpoikasalue, jonne tuodaan seulanperäkiviä. Lisäksi pääuomaan, uuden sivu-uoman yläpuolelle levitetään noin 10 m² laajuinen soraikko, ja tämän alapuolelle aina sivu-uoman yhtymäkohtaan asti tuodaan seulanperäkiviä (tämä osa pääuomasta ei ole aivan yhtä runsaskivinen kuin muu koski). Kivettävällä osalla on leveyttä noin kahdeksan metriä, minkä jälkeen uoma kaventuu ja tämän kivisyys lisääntyy. Koordinaateissa 3611347 ja 7013017 on noin 40 m pitkä ja noin 3 m leveä kivivalli, joka säilytetään jälkipolville (kuvat 81 ja 82).

51 Kuva 83 on otettu kohdassa, jossa kivivalli länsirannalla päättyy ja pitkä, kivisuisteen jäänteiden osittain sulkema sivu-uoma alkaa (koordinaatit ovat 3611344 ja 7013036). Vallin jälkeen on suisteen jäänteitä avattava noin viiden metrin matkalta ja pääuomaan tehtävä korkea pohjapato sivu-uoman vesittymisen turvaamiseksi. Päävirta on edelleen runsaskivinen, joten osa virtauksesta ohjautuu nykyiselläänkin kosken rantaosiin. Sivu-uomasta muokataan pienpoikasalue, ja pääuoma jätetään tätä vanhemmille taimenenpoikasille (ei seulanperäkivien levitystä). Koordinaateissa 3611388 ja 7013070 on sivu-uomasta otettu kuva 84, jossa näkyy taimenen poikasalueeseen soveltuvia kiviä, joten sivu-uoman yläosia ei tarvitse lisäkivetä. Tämänhetkinen virtaama vesittää uoman hyvin, sillä edellämainituissa koordinaateissa vesisyvyys on noin 20 cm ja uoman leveys 1,5 m. Kuva 70. Pää- ja sivu-uoman erottava saareke levenee ensin viidestä metristä noin 20 metriin, mutta koordinaateissa 3611406 ja 7013066 se kaventuu jälleen noin kolme metriä leveäksi, kunnes koordinaateissa 3611427 ja 7013055 katoaa kokonaan (kuva 85). Pääuoma jatkuu itään päin, mutta sivu-uomaan, joka puolestaan kääntyy koilliseen, voisi tuoda seulanperäkiviä. Päävirrassa on yllämainituissa koordinaateissa kynnysmäisiä rakenteita, mutta uomien yhtymäkohtaan voisi kasata yhden lähes pintaan yltävän pohjapadon. Vesisyvyys on tällä kohdin keskimäärin noin 40 cm. Jos jokea seurailevaa koneuraa myöten on mahdollista tuoda seulanperäkiviä pääuoman alaosiin, täällä sijaitsevien saarekkeiden molemmin puolin muodostuisi päävirtaan laaja taimenen poikasalue. Kuva 86 on otettu pääuoman alaosasta koordinaateissa 3611452 ja 7013052. Kyseisistä koordinaateista ylävirran suuntaan on etelärannalla pieni saareke, jonka taitse on avattu hyvin vesittyvä sivu-uoma. Alavirran suuntaan näkyy laaja saareke (ja tämän takana toinen), jonka jälkeen tämä koskenosa päättyy. Kohdassa, jossa uoma laajenee, vesisyvyys on keskellä virtaa noin 30 cm ja rantojen tuntumassa 40 cm.

53 Sivu-uoma oikaisee keskellä Puumalankoskea olevan meanderoivan suvantoisen osuuden ja yhtyy pääuomaan uuden koskiosuuden yläpuolella koordinaateissa 3611459 7013104 (kuva 87). Loppuosassa sivu-uoma jakaantuu kahtaalle noin 10 m matkalla (väliin jäävä saareke voidaan poistaa). Kuvat 71 ja 72. Kuvat 73 ja 74. Kuvat 75 ja 76.

55 Kuvat 83 ja 84. Kuva 88 on otettu suvannon jälkeisen kosken yläosasta noin 10 m niskalta alavirran suuntaan koordinaateissa 3611454 ja 7013125. Kyseisissä koordinaateissa uoma on noin 10 m leveä, mutta kaventuu alempana kahdella metrillä. Vesisyvyys on noin 40 cm ja uomassa jonkin verran kiviä mutta vain vähän vettä patoavia rakenteita. Tähän koskenosan niskalle voisi levittää 10 m² soraikon (itärannalla on niskalla huvila, jonka kautta soran kuljetus voi olla mahdollista). Lisäksi lisääntymisalueen alapuolelle virtaan tulisi tuoda seulanperäkiviä noin 50 m matkalle. Koordinaateissa 3611456 ja 7013174 on otettu kuva 89. Tässä kivien määrä koskessa lisääntyy, pintavirtaus rikkoontuu ja koski on muutoinkin kivetty vaihtelevasti, joten pääuoma tästä alavirtaan saa jäädä nykyisellään.

58 Kuva 90 on otettu länsirannan mutkasta kohdasta (koordinaatit ovat 3611458 ja 7013237), jossa alkaa muutaman metrin levyinen, osin hajonnut kivisuiste. Jos on mahdollista saada tänne pieni kaivinkone, suiste kannattaa avata. Pääuoma on edellisenkaltainen, kuten kuvassa 91 näkyy (kuva on otettu koskesta ennen kosken alaosan saarekkeita). Koordinaateissa 3611498 ja 7013270, etelärannalla aivan kosken alaosassa sijaitsee saareke ja tämän takana sivu-uoma, jonka keskelle jää toinen muutaman neliön saareke (kuva 92). Koilliseen lähtee kyseisistä koordinaateista ojamainen, avaamaton sivu-uoma (kuva 93), joka noin parinkymmenen metrin jälkeen yhtyy kosteikkoon koordinaateissa 3611520 ja 7013287. Uusi uoma kannattaa tämän lyhyydestään huolimatta avata. Koski päättyy koordinaateissa 3611515 ja 7013264. Koordinaateissa 3611387 ja 7013512 on otettu kuva 94. Tässä kulkee joensuuntainen metsätie, joka haaroittuu niin, että yksi urista jatkuu hiekkatien suuntaan ja toinen kohti Puumalankosken alaosaa. Kunnostuskartta 11.

59 Kuva 90. Kuvat 91 ja 92. Kuvat 93 ja 94.

60 Taimitarhankoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3611812 7014200 3611964 7014327 200 1 600 15 80 Kartta 9. Yleiskartta Taimitarhankosken kunnostettavista alueista. Karttaan on merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea. Kosken niskalta on otettu kuva 95 koordinaateissa 3611812 ja 7014200. Paikalla on valmiina suurista kivistä koostuva pohjapato, joka erottaa kosken tämän yläpuolisesta suvannosta. Uomalla on leveyttä noin kahdeksan metriä. Alempana keskelle virtaa on kasattu pohjapatomaisia rakenteita, joiden ansiosta virtausolot ovat monimuotoiset, mutta poikaskivikkokokoisten kivien ja soran vähyys rajoittavat taimenen menestymistä. Niskalle kannattaakin tuoda soraa noin 10 m² alueelle ja levittää tämän alapuolelle koskeen seulanperäkiviä (koneura löytyy luoteisrannalta). Noin 50 m niskalta alavirtaan on rannalla suuri lohkare ja uomassa lähes vastaavankokoisista kivistä muokattu pohjapato, joka voisi olla uuden pienpoikasalueen alaraja. Yllämainittu suuri lohkare (sijaitsee koordinaateissa 3611827 ja 7014219, kuva 96) muodostaa luoteisrannalle pienen, noin 1,5 m pitkän niemekkeen, jonka taakse rantakivikkoon karkaa vettä

61 pääuomasta. Kyseinen tulva-uoma kannattaakin avata paikalla kasvavien suurten koivujen takaa mutta jättää nämä kasvamaan noin viiden neliömetrin saarekkeeseen. Alavirtaan päin uoma hiukan levenee (14 m) ennen sillan kohdalla olevaa suvantoa. Sillan yläpuolinen koski päättyy koordinaateissa 3611848 ja 7014240 (kuva 97) paikassa, jossa suuret lohkareet ohjaavat hyvin kosken lopussa vettä rantapensaiston suojaan. Suvantoinen osuus kannattaa jättää nykyiselleen. Sillan alapuolella koordinaateissa 3611900 ja 7014267 on uomaa kivetty noin viiden metrin matkalta (kuva 98). Molemmissa rantapenkoissa on kuitenkin perkauskivikasoja, joita ei ole levitetty koskeen. Siirtämällä kivet kasoista keskiuomaan viiden metrin pituisen kosken voisi laajentaa noin 15 m mittaiseksi (lohkareet ovat pääosin niin suuria, että mitään selkeitä patorakenteita ei tarvita). Koskea seuraa jälleen uusi lyhyt suvanto. Suvannon jälkeen uusi, noin 50 m mittainen koskiosuus alkaa koordinaateissa 3611942 ja 7014308 (kuva 99) eli kohdassa, jossa etelärannalla avautuu sivu-uoma. Vaikka tämän yläosaa on tukittu kivillä, ohjautuu uomia erottavan saarekkeen taakse nykyisellä vedenkorkeudella hyvin virtausta. Kyseisellä saarekkeella on pituutta 20 m ja leveyttä 15 m, ja se päättyy koordinaateissa 3611962 ja 7014313 (kuva 101). Sivu-uoman yläosaa tulee avata ja päävirtaan muokata pohjapato varmistamaan virtaus saarekkeen taakse myös alivesiaikaan. Pääuomaa vasten on heti sivu-uoman avauksen alapuolella etelärannalla jäljellä purkamatonta kivipenkkaa, jonka kivistä osa voidaan käyttää äsken mainittuun pohjapatoon. Suisteen purun myötä pääuoma levenee noin metrillä. Pää- ja sivuuoman yhtymäkohtaan voisi levittää soraikon sekä tuoda sivu-uomaan seulanperäkiviä (rannalta löytyy vanha koneura) Sivu-uomaan muodostuu noin 15 m tämän niskalta allas, jossa virtaus ensin hidastuu suvantomaiseksi mutta lisääntyy alaosassa jälleen koskimaiseksi. Tässä suuri koivu on kaatunut uoman päälle varjostaen laajaa pohja-aluetta. Kuva 100 on otettu sivu-uomasta koordinaateissa 3611944 ja 7014285. Edellämainitusta saarekkeesta noin 10 m alavirtaan koskialue päättyy. Koordinaateista 3612048 ja 7014388, noin 20 m alavirtaan päin alkaa lyhyt koskiosuus (kuva 102). Sitä ei kunnostettu viime konetöiden yhteydessä eikä tuohon laajojen suvantojen ympäröimään koskeen kannata nytkään ajattaa kaivinkonetta. Kuvat 95 ja 96.

62 Kunnostuskartta 12. Kuvat 97 ja 98.

63 Kuvat 99 ja 100. Kuvat 101 ja 102. Säijäsenkoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3612184 7015600 3612238 7015677 80 500 10 50

64 Kartta 10. Yleiskartta Säijäsenkosken ja Pyörteelänkosken kunnostettavista alueista. Karttaan on merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea. Säijäsenkosken (kunnostuskartta 13) niskalla joen ylittää silta koordinaateissa 3612192 ja 7015598. Kyseessä on lyhyt, noin 50 m mittainen koski suvantoisten joenosien keskellä. Niskalla sillan ylävirranpuolella on suurista kivistä kasattu pohjapato. Sillan kohdalla uoma kaventuu noin neljään metriin: paikalla on aikoinaan toiminut mylly, ja tämän jäänteenä on uomassa kynnys, jonka korkeus vedenpinnasta on noin puoli metriä. Kynnys ei ole kutukaloille nousueste, mutta niitä pienemmille yksilöille se ja sen yläpuolinen tasainen ja suojaton pohja saattavat tällainen olla. Sillan alle virtaan voisi pohjalle asetella muutaman kiven suojapaikaksi (tarvittaessa ne voisi pultata kiinni) ja täyttää kivillä leveyssuunnassa noin puolet kynnyksestä, jolloin muodostuisi suojaisa luiska, jota myöten kalat pääsisivät nykyistä helpommin nousemaan yläpuolisille jokiosuuksille hiukan samaan tapaan kuin on tehty Herralankosken myllypadon kohdalla. Kynnyksen alle muodostuu noin metrin syvyinen allas (kuva 104). Vaikka sillan yläpuolelle pohjapatoa vasten muodostuu virtausoloiltaan hyvä lisääntymisalueen paikka, tämän sijainti sillan muodostaman kynnyksen ja tämän alapuolisen altaan yläpuolella yli 10 m päässä varsinaisesta pienpoikasalueesta ei puolla soran levittämistä sinne. Sen sijaan soraikko tulisi levittää edellämainitun altaan alavirranpuoleiseen rinteeseen ja tuoda tämän alapuolelle koskeen seulanperäkiviä. Pääuoma on koko kosken pituudelta kivetty, vesisyvyys on päävirrassa yllämainitun altaan alapuolella noin 40 cm ja uoman leveys noin kuusi metriä

65 Koordinaateissa 3612202 ja 7015620 eli puolivälissä koskea on otettu kuva 103. Kaakkoisrannalla on jäljellä noin metrin levyisen kivisuisteen rauniot kasvillisuuden alla (kuva 105). Kyseinen suiste tulisi avata ja kivet siirtää keskivirtaan. Kosken alimmasta kolmanneksesta on otettu kuvat 107 (koordinaatit ovat 3612239 ja 7015666). Aivan kosken alaosaan, tämän kaakkoisrannalle, muodostuu pieni niemeke ja tämän taakse umpeenkasvamassa oleva, noin viiden metrin mittainen pohjukka (kuva 106). Koko niemeke tulisi avata, jolloin poikasalueen pinta-ala kasvaisi ja kyseiseen pohjukkaan saataisiin lisää virtausta. Kuvat 103 ja 104. Kuvat 105 ja 106.

67 Kuva 107. Pyörteelänkoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3612823 7016416 3612891 7016475 80 500 5 Pyörteelänkosken (kunnostuskartta 14) yläosasta on koordinaateissa 3612854 ja 7016444 otettu kuva 108. Kuvanottopaikalla on rannalla suuri lohkare, joka tulee siirtää hiukan keskemmälle virtaan. Varsinainen kosken niska sijaitsee 15 m kyseisistä koordinaateista ylävirtaan päin, ja sinne kannattaa tuoda soraa traktorilla kaakkoisrannalla sijaitsevan peltoaukion kautta. Seulanperäkiviä ei lyhyeen koskeen tarvitse levittää. Syvyys uomassa on noin 30 cm ja leveys noin kuusi metriä. Puusto varjostaa hyvin kosken rantaosia. Uomassa ja tämän rannoilla näkyy jonkin verran poikaskivikkokokoisia kiviä, jotka kannattaa siirtää keskiuomaan. Myös koordinaateissa 3612862 ja 7016447 molempiin rantapenkkoihin on jätetty runsaasti kiviä, jotka tulee siirtää keskivirtaan ohjaamaan vettä uoman rantaosiin. Rantaan voi jättää muutaman kiven estämään penkan syöpymistä. Koordinaateissa 3612890 ja 7016470 on otettu kuva 109. Tästä noin 10 m alavirtaan päin koskialue päättyy.

68 Kunnostuskartta 14. Kuvat 108 ja 109.

69 Tuhkalankoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3612807 7016769 3612823 7016847 100 400 5 Kartta 11. Yleiskartta Tuhkalankosken ja Penttilänkosken kunnostettavista alueista. Karttaan on merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea. Tuhkalankosken (kunnostuskartta 15) yläpuolisesta uomasta on otettu kuva 110. Niskan koordinaatit ovat 3612807 ja 7016769. Kohtaan, jossa uoma kaventuu noin kahteen metriin, voisi virtaan levittää pienen lisääntymisalueen (kuva 111). Vesisyvyys on tässä noin 20 cm. Tulevan soraikon alapuolelle kannattaa koota rannan kivistä V-mallinen pohjapato (näin saadaan aikaan kiihtyvä pohjavirtaus). Rannoilla on erikokoisia kiviä, jotka tulee siirtää keskiuomaan (koskea ei

70 liene aiemmin kunnostettu, kuva 112). Varsinkin kaakkoisrannalla on runsaasti uomaa varjostavaa lehtipuustoa, jonka alle virtausta tulee ohjata siirtämällä penkassa olevat kivet koskeen. Tuhkalankoski sijaitsee jätteenkeräyspisteen vieressä ja on siten työkoneella helposti saavutettavissa. Kuva 113 on otettu koordinaateissa 3612829 ja 7016801, jossa uoma levenee noin kahdeksaan metriin (tätä kohtaa ei tarvitse kunnostaa). Kuvat 114 ja 115 on otettu Koskelantien sillan alapuolelta. Sillan alla uoma levenee noin 12 m:iin ja madaltuu noin 10 cm:n syvyiseksi. Joenpohjaa peittävät kivet, mutta nämä ovat niin pienikokoisia, että pohja on tasainen ja suojaton. Penkoissa on joitakin kunnostukseen soveltuvia kiviä, joita keskelle kasaamalla voi virtausta ohjata rannoille sekä allastaa uomaa hiukan (kuva 116). Kunnostuskartta 15.

72 Kuva 116. Penttilänkoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3612791 7016934 3612930 7017181 290 2 300 20 80 Penttilänkosken (kunnostuskartat 16 ja 17) niskan koordinaatit ovat 3612791 ja 7016934 (kuva 117). Tässä luoteisrannan tuntumaan muodostuu suisteen jäänteen taakse noin viisi metriä pitkä, hyvin vesittyvä sivu-uoma. Noin 10 m alavirtaan sijaitsee toinen äskeistä hiukan lyhyempi saareke ja sivu-uoma. Niskalla on valmiina pohjapato, ja tämän alla lähes metrin syvyinen ja noin 10 m leveä allas (tämä erottaa saarekkeet toisistaan). Altaan alareunaan kannattaa levittää noin 10 m² laajuinen soraikko. Soran ja seulanperäkivien tuonti tänne lienee helppo järjestää itärannalla olevan urheilukentän kautta. Yllämainitut saarekkeet puretaan, ja näistä saatavat kivet käytetään sekä niskan pohjapadon tiivistämiseen että soraikon alapuolelle muokattavaan toiseen pohjapatoon (alemman saarekkeen kohta). Kuva 118 on otettu alavirran suuntaan yllämainitun altaan kohdasta, jonka jälkeen uoma kaventuu noin kahdeksaan metriin. Lisääntymisalueen alapuolelle pääuomaan levitetään seulanperäkiviä noin 40 m matkalla alavirtaan päin. Uomaa on siellä kivetty kasaamalla virtaan pohjapatoja, mutta keskelle on jätetty selvästi rantaosia syvempi virtausuoma. Samalla kun tänne levitetään seulanperäkiviä, voisi sekä penkkoja vasten että rantamatalaan aseteltuja suuria kiviä siirtää keskiuomaan, jolloin virtausta ohjautuisi nykyistä enemmän rannan lähellä oleviin kivikoihin (osa näistä on lähes kuivillaan). Uoman rantaosat ovat hyvin puuston kattamat ja muodostanevat seulanperäkivien levityksen jälkeen erinomaisia pienpoikasalueita. Kuva 119 on otettu koordinaateissa 3612831 ja 7016963 kohdassa, jossa päävirrassa sijaitsee suuria kiviä. Tähän tulee keskelle uomaan kasata pohjapato. Tästä alavirtaan uoma on pääosin

73 vaihtelevasti kivetty ja allastettu, mutta kiveämistä ei paikoin ole tehty loppuun asti, joten osittainen uudelleenmuokkaus on perusteltua. Joenmutkan alaosasta on otettu kuva 120 (koordinaatit ovat 3612855 ja 7016997). Ylävirtaan päin uomaan on kasattu kivikko, jonne muodostuu suuresta keskimääräisestä kivikoosta huolimatta runsaasti suojapaikkoja. Tässä alavirtaan luoteisrannan tuntumassa on päävirran suuntaisesti jätetty suuria kiviä, joista osa tulisi siirtää keskiuomaan rikkomaan virtausta. Koordinaateissa 3612864 ja 7017025 (kuva 121) on koillisrannan penkkaan jätetty paljon kiviä. Nämä tulisi siirtää keskiuomaan, varsinkin, kun uoma ei tässä ole kovinkaan runsaskivinen. Edellisen kohteen vastarannanpuolella sijaitsee tulva-uoma (kuva 122): ranta-penkan taakse muodostuu lahdukka, joka jatkuu noin viiden metrin matkan ylävirtaan päin kapeana ojamaisena uomana. Tämä avataan noin metrin levyiseksi sivu-uomaksi suuren rantakoivun alapuolelta koordinaateissa 3612844 ja 7017014. Uudesta sivu-uomasta muokataan puiden kattama pienpoikasalue, jonka vesityksen varmistamiseksi päävirtaan kasataan pohjapato. Kuvat 123 on otettu koordinaateissa 3612872 ja 7017033 paikassa, jossa koillisrannalle on jätetty runsaasti perkauskiviä. Pääuoman keskellä kulkee vaihtelevasti muokattu, mutta rantaosia puoli metriä syvempi väylä, jossa virtaava vesimäärä kattaa liian suuren osan kokonaisvirtaamasta. Tarkkailuajankohdan vesimäärällä ratkaisu on toimiva, mutta virtaaman vähentyessä uoman puuston varjostamista rantaosista suuri osa uhkaa jäädä kuivilleen. Virtaaman epäsuhta korjaantuu tukkimalla keskiuomaa nykyistä enemmän suurilla kivillä tai kiviryhmillä. Koordinaateissa 3612892 ja 7017078 (kuva 124) koski on kivetty monipuolisesti (ei toimenpiteitä), samoin tästä alavirtaan päin (kuva 125) Kuvat 117 ja 118.

76 Koordinaateissa 3612903 ja 7017125 on otettu kuva 126, ja tästä noin 20 m alavirtaan päin päättyy Penttilänkoski. Kosken alaosassa on kaksi saareketta, joiden taitse vesi hyvin ohjautuu (ei toimenpiteitä). Sen sijaan luoteisrannan penkkaan on jätetty runsaasti kiviä, joiden oikea paikka olisi keskellä päävirtaa. Kunnostuskartta 17.

77 Kuvat 125 ja 126. Herralankoski kosken niskan koordinaatit (KKJ-27) kosken päätepisteen koordinaatit (KKJ-27) kosken pituus (m) kosken pintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) 3613023 7017431 3613300 7017834 620 4 900 15 490 Herralankosken alue alkaa koordinaateissa 3613023 ja 7017431. Niskan läheisyydessä joen itärannan tuntumassa sijaitsee Seurantalo, jonka editse rantapenkkaa seuraten kulkee tie. Joen länsipuolella on pieni nurmikenttä ja sen takana rivitaloja. Kunnostuskartta 18 alueelle tarvitaan lisäkiviä, sillä nykyisellään keskimääräinen kivikoko on liian suuri soveltuakseen hyvin poikasalueeseen. Kivet kannattaa tuoda paikalle edellämainitun sivutien kautta, jolloin ne on mahdollista kipata suoraan koskeen (kunnostuskartta 18, kuva 128). Niskalla on harva pohjapato, jonka eteen on aiemman kunnostuksen yhteydessä levitetty lisääntymissoraikko (tämän koordinaatit ovat 3613026 ja 7017426, kuva 129). Uomalla on tällä kohdin leveyttä noin kuusi metriä. Noin 1,5 metriä leveää ja kaksi metriä pitkää soraikkoa laajennetaan kokoon 4 m x 4 m. Tämä vaatii lisää soraa noin viisi kuutiometriä. Edellisestä noin 30 m alavirtaan alkaa alue, jossa vesisyvyys on noin 40 cm. Täällä rannan puusto kattaa hyvin lähes koko uoman, vain heti soraikon alapuolella koski jää avoimeksi. Uoman hiekkainen pohja on turhan avonainen, sillä kosken kivet ovat suuria, halkaisijaltaan yli 30 cm kokoisia. Isoja kiviä on myös rannalla tukemassa penkkaa (saavat jäädä paikolleen). Niskan soraikon ja myllypadon yläpuolisen altaan väliselle, noin 80 m pituiselle alueelle tarvitaan seulanperäkiviä noin 300 m³ (kunnostuskartta 18).

78 Kartta 12. Yleiskartta Juuanjoen Herralankosken alueesta (sininen tummennus). Karttaan on lisäksi merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa koskea. Soraikon ja myllypadon puolivälissä vesisyvyys vähenee noin 20 cm:iin (kuva 131): Keskelle uomaa voisi kasata suurehkoista kivistä harvoja pohjapatoja, jotka sekä ohjaisivat vettä rantojen tuntumaan puuston alle että lisäisivät hiukan vesisyvyyttä. Täälläkin on aseteltu kiviä rantapenkkoihin estämään näiden syöpymistä. Koordinaateissa 3613005 ja 7017495 on otettu kuva 132. Tähän on kertynyt soraa tasaiseksi, noin 10 m pitkäksi kasaksi, jonka päällä vesisyvyys on vain noin 10 cm. Paikalle muokataan sorasta pieni lisääntymisalue (lisää syvyyttä). Koskiosuuden alaosssa aivan myllypadon yläpuolella sijaitsee pieni kallioinen saareke, jonka molemmin puolin on levitetty soraikko (kuva 133). Lisääntymisalueen nykyinen sijainti myllypadon ja tätä seuraavan kallioisen uomanosan yläpuolella ei ole toimiva ratkaisu (alapuolinen poikasalue puuttuu), joten sorat kannattaakin siirtää noin 50 m alemmas uoman mutkaan (kunnostuskartta 20).

79 Kuvat 127 ja 128. Kuva 129. Kuvat 130 ja 131.

81 Kuvat 132 ja 133. Herralankosken myllyn betonipato sijaitsee koordinaateissa 3613003 ja 7017552. Padon ylittää puinen kävelysilta. Padon alapuolella länsirannan tuntumassa on lohkareluokan kivi, joka muodostaa nousua yrittäville kaloille hyvän suojapaikan. Padosta alavirtaan päin vesi virtaa parinkymmenen metrin matkalla kallioisessa uomassa (kuva 134). Betonisessa padossa on veden virtaussuunnassa tasainen, noin viisi metriä pitkä osuus, joka muuttuu noin 45-asteen kulmassa laskevaksi, runsaan metrin mittaiseksi kaltevaksi luiskaksi. Aiemmin mainittu suuri kivi sijaitsee luiskan päässä uoman länsirannan tuntumassa. Kunnostuskartta 19. Kiven ja padon tasaisen osan välinen luiska täytetään muualta tuoduilla kivillä. Näin aikaansaadaan kaloille nousureitti, joka alkaa kiven alavirtaan oikealta puolen, jatkuu yli kivillä täytetyn luiskan ja päättyy padon päälle, jonne asetellaan pitkänomaisia, tasapohjaisia kiviä kalaportaan

82 tapaisesti kaloille suojapaikoiksi (kuva 135). Betonisen patorakennelman eteen tullaan myllyn entisöinnin yhteydessä rakentamaan ns. neulapato, joka jätetään kalojen kulkuväylän kohdalta avoimeksi. Näin suuri osa virtauksesta ohjautuu kalojen nousuväylälle, jolloin väylässä riittänee vettä myös alivesiaikaan (kunnostuskartta 19). Kuva 134. Kuva 135. Kuva tulevan kalannousuväylän sijainnista ja rakenteesta. Sinisellä katkoviivalla on kuvaan merkitty oletettu kalojen nousureitti.

83 Kuva 136. Myllymuseon kupeella koordinaateissa 3613012 ja 7017582 uoma tekee mutkan alavirtaan oikealle. Joki virtaa tässä, noin 15 m myllypadon alapuolella kallion päällä (ei muodosta nousuestettä). Tämä uomanosa jätetään nykyiselleen (kuva 137). Koordinaateissa 3613038 ja 7017590 uoma on noin metrin syvyinen ja edelleen kallioon räjäytetty. Myllyrakennus sijaitsee uoman ylävirtaan vasemmalla puolen ja oikealla rannalla on kivistä ja betonista rakennettu penkka (kuva 138). Keskelle virtaan, heti myllyrakennuksen alapuolelle levitetään lisääntymisalue padon yläpuolelta saatavasta sorasta (kuvat 139 ja 140). Koordinaateissa 3613067 ja 7017578 eli myllyrakennuksesta noin 15 m alavirtaan päin alkaa Herralankosken keskiosan aiemman kunnostuksen yhteydessä kynnystetty osuus. Tästä alaspäin aina maantiesillan kohdalle asti koski soveltuu nykymuodossaan mainiosti taimenenpoikasille eikä kaipaa minkäänlaista kunnostusta (kuvat 141 ja 142, kunnostuskartta 20). Kuvat 137 ja 138.

85 Kuvat 139 ja 140. Kuvat 141 ja 142. Maantiesillan jälkeen on länsirannalla vanha purettava talo, jonka kohdalta paikalle tuotavat seulanperäkivet on mahdollista kipata suoraan koskeen (kuva 143). Koko ranta on raivattu avoimeksi, mikä edelleen helpottaa kivien tuontia (kuvat 144 ja 148). Sillan alapuolella, noin 20 m sillasta, joki kääntyy loivasti alavirtaan oikealle. Tässä vesisyvyys on hiukan alla puoli metriä. Uomassa on jonkin verran kiviä, mutta yksikään näistä ei ulotu pinnan yläpuolelle. Keskemmälle uomaan tarvitaan tässä joitakin suurehkoja kiviä (kivettävä niin, ettei vedenpinnan taso muutu). Alempana itse joenmutkassa vesisyvyys on lähes metrin. Rantapuusto on tässä tiheä ja kattaa hyvin uomaa (osa rannan puista on kaatumassa virtaan). Varsinainen koskiosuus alkaakin kyseisestä mutkasta. Kuva 145 on otettu koordinaateissa 3613138 ja 7017709. Tästä alavirtaan päin on virtaan kaatunut muutama tuomi. Paikalla on valmis kynnys, jonka yläpuolelle levitetään kutusoraikko (soraa tarvitaan noin 10 m³) ja alapuolelle tuodaan seulanperäkiviä kaikkiaan noin 130 m³. Kivien alla uoman pohja on hiekkaa. Koko uuden lisääntymisalueen alapuolista jokialuetta ei kivetä tasaisesti, vaan uomaan jätetään erillisiä altaita (kunnostuskartta 21). Lisäksi poikaskivikon seassa tulisi olla muutamia suurehkoja kiviä (nyt yksikään kivi ei ulotu pinnan yläpuolelle). Rannoilla näkyy kookkaita kiviä, joita voi siirtää

86 uomaan ilman, että vaarannetaan penkkojen pysyvyys. Tässä myös putouskorkeus hiukan lisääntyy. Poikaskivikkoa kannattaa muokata lähinnä rannan tuntumaan. Keskelle uomaan kasataan kynnysmäisiä rakenteita ja näiden yläpuolelle altaita (kuva 147). Tämä kunnostusosuus päättyy joen ylittämään kävelysiltaan. Kunnostuskartta 21.

88 Koordinaateissa 3613276 ja 7017813 sijaitsee keskellä virtaa saareke (kävelysillan alapuolella, kuva 149). Tämän kaakonpuoleinen uoma on noin viisi metriä leveä, tasainen ja matala (vesisyvyys on vain 10 cm ja kivet halkaisijaltaan alle 10 cm). Tätä on kivettävä suurehkoilla kivillä (harvoja kynnysmäisiä rakenteita) ja alaosaan kasattava vettä padottava kynnys (kuva 151). Saarekkeen luoteispuolen uoma on tätä kivisempi ja hiukan syvempi (kivetään seulanperäkivillä, kuva 150). Kunnostuskartta 22.

89 Koski päättyy koordinaateissa 3613300 ja 7017834. Tässä on kynnys, johon voi tuoda vielä lisää isohkoja kiviä. Siksi alueen kunnostamiseen tarvittavien seulanperäkivien (yhteensä noin 60 m³) seassa tulee olla myös halkaisijaltaan 40 50 cm:n kokoisia kiviä. Kuvat 149 ja 150. Kuvat 151 ja 152. Yhteenveto (Juuanjoki) Juuanjoen koskien kokonaispinta-ala on noin 2,3 hehtaaria. Näihin tehtäviin lisääntymisalueisiin käytettävän luonnonsoran (Ø 2 8 cm) yhteenlaskettu määrä on noin 175 m³. Poikastuotantoalueiden muokkaamiseen tarvitaan seulanperäkiviä (Ø 10 25 cm) noin 1240 m³ (taulukko 6).

90 Taulukko 6. Yhteenveto Juuanjoen kunnostettavien koskien pituuksista ja pinta-aloista sekä kunnostuksissa tarvittavista sora- ja seulanperäkivimääristä. kosken nimi kosken pituus (m) kosken pinta-ala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavien seulanperäkivien määrä (m³) Juuankoski (yläosa) Juuankoski (alaosa) 190 600 5 0 430 1 700 35 130 Rasikankaankoski 320 2 200 25 180 Puumalankosket (yläosa) Puumalankosket (alaosa) 180 1 800 10 100 600 6 000 30 130 Taimitarhankoski 200 1 600 15 80 Säijäsenkoski 80 500 10 50 Pyörteelänkoski 80 500 5 Tuhkalankoski 100 400 5 Penttilänkoski 290 2 300 20 80 Herralankoski 620 4 900 15 490 yhteensä 3 090 22 700 175 1 240

91 ALAJOEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA Alajoessa on kaksi yhtenäistä koskijaksoa, joista ensimmäisen pituus on noin 300 m ja jälkimmäisen noin 750 m (kartta 1). Maasto joen ympärillä on pääosin mäntyvaltaista talousmetsää, jonka seassa on tätä rehevämpiä kuusikoita sekä kosteikkoja. Alajoen molemmilta koskialueilta löytyy taimenen elinalueiden muokkaukseen oikeankokoisia kiviä (Ø 10 25 cm). Paikoin näitä on jopa muutaman kivikerroksen paksuudelta, kivet tosin ovat usein painuneet niin tiiviisti yhteen, ettei varsinaista onkaloisuutta pääse muodostumaan. Virtakutuisten kalalajien kannalta ongelma ei Alajoella niinkään ole poikaskivikkojen puute kuin alivesiaikaan vähäinen vesisyvyys (laskennallinen keskivirtaama on 0,3 m³/s). Perusratkaisu on uoman keskiosan allastaminen. Tämä kannattaa tehdä kasaamalla keskelle uomaa harvoja pohjapatoja, suurehkoista kivistä koostuvia harvoja kivikoita tai asentokivien ryhmiä ohjaamaan vettä uoman rantaosiin, jonne avataan varovasti kapea uoma, joka vesittyy kaikilla vedenkorkeuksilla. Keskiuoman vettä patoavia rakenteita ei tule ulottaa rantamatalaan asti. Vesisyvyyden lisäämiseksi edellämainittujen rakenteiden yhteyteen kannattaa mahdollisuuksien mukaan kaivaa erikokoisia altaita, joista syvimmissä vettä saisi olla kaikilla vedenkorkeuksilla yli puoli metriä. Altaista tulee olla yhteys rannan virtausuomiin tai toisiin altaisiin. Näin menetellen vettä todennäköisesti riittäisi alivesiaikaankin sekä koskien rantojen tuntumassa kasvillisuuden kattamissa virtausuomissa eleleville pienpoikasille että keskiuoman syvissä altaissa viihtyville suuremmille poikasille. Tällaisessa kunnostuksessa työkoneeksi soveltuisi hyvin Bobcat-tyyppinen kaivuri. Toinen taimenen luontaista elinkiertoa rajoittava tekijä Alajoessa on lisääntymisalueiden vähyys. Näitä tuleekin kunnostuksen yhteydessä levittää koskien ylä- ja keskiosiin. Molempien koskialueiden tuntumassa kulkee joen suuntaisesti harvennushakkuiden jäljiltä metsäkoneuria, joita myöten soran kuljetus esimerkiksi traktorilla uusille kutualueille on mahdollista hyvin pienin maastovaurioin. Taulukko 7. Alajoen kunnostettavilla koskialueilla sijaitsevat kiinteistöt ja näiden omistajien yhteystiedot. koskialue tila tilan rekisterinro omistaja(t) yhteystiedot kunnostuskartta 1 Juntula 176-411-8-3 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela kunnostuskartta 2 Juntula 176-411-8-3 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela kunnostuskartta 3 Juntula 176-411-8-3 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela kunnostuskartta 4 Juntula 176-411-8-3 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela kunnostuskartta 5 Juntula 176-411-8-3 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela kunnostuskartta 6 Jokisaari 176-411-28-0 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela kunnostuskartta 6 Juntula 176-411-8-3 Juntunen Pentti Antero Luikonlahdentie 1107, 83870 Polvela ajouran linjaus Järvipelto 176-411-8-30 Kortelainen Jorma Keijo Juhani Lössänvaarantie 186, 83870 Polvela

92 Kartta 13. Yleiskartta Alajoen kunnostettavasta alueesta (sininen tummennus). Karttaan on lisäksi merkitty kunkin kunnostuskartan kattama osa jokea. Suunnitelmassa esitetyt kunnostusehdotukset perustuvat 19.7. 2013 tehtyyn maastokartoitukseen.

93 Kunnostuskartta 23 Ylemmän koskialueen niska soveltuu erinomaisesti lisääntymisalueeksi. Uomalla on tällä kohtaa leveyttä noin neljä metriä ja vesisyvyyttä noin 20 cm. Kosken pohjalla on jo ennestään hiukan soraa, mutta sitä tulee tuoda lisää noin kolme kuutiota (kuva 154). Ylävirtaan päin mentäessä syvyys uomassa lisääntyy, virtaus hidastuu ja kivien määrä vähenee ennen kuin koski vaihettuu suvannoksi (kuva 153). Lisääntymisalueen ylä- ja alapuolella rantapenkoilla olevat kivet siirretään virtaan, ja soraikon alapuolelle muotoillaan tiheäkivinen pienpoikasalue. Kosken länsirannalla kulkeva metsäkoneura kääntyy tässä 90-asteen kulmassa pois joelta. Koordinaateissa 3608527 ja 7008912 on kosken itärannalla jyrkkä kallioseinämä, joka ulottuu tasaisena joenpohjalle asti (kuvat 155 ja 156). Samalla uoma kaventuu kahteen metriin. Virtaan muokataan kynnysmäisiä rakenteita, jolloin kohteesta saadaan nykyistä koskimaisempi. Kapean kallioisen koskenosan yläpuolella on valmiina kynnysmäinen rakennelma ja suisteen jäänne (itäranta), joista saadaan kiviä uoman muokkaukseen. Koneura kulkee tässä aivan vesirajan tuntumassa (kuva 157). Alavirtaan päin mentäessä uomalla on jälleen leveyttä noin neljä metriä. Itärannalla on suuria lohkareita noin puolisenkymmentä kappaletta (kuva 158). Nämä siirretään keskemmälle uomaa, jossa on valmiina matalia kynnyksiä. Rantatörmien alle muodostuu tässä kunnostuksen myötä hyviä suojapaikkoja. Kuvat 153 ja 154.

95 Kuvat 155 ja 156. Kuvat 157 ja 158. Kunnostuskartta 24 Koordinaateissa 3608549 ja 7008818 reunustavat koskea molemmilla rannoilla osin hajonneet perkuukivipenkat (kunnostuskartta 24), jotka puretaan kokonaan noin kymmenen metrin matkalta. Näin pensaiston alle muodostuu oivallisia suojapaikkoja kalanpoikasille. Samalla koski levenee noin metrillä. Uoma on muutoin edellisen kaltainen, vesisyvyys on keskimäärin 20 cm ja uoman leveys 4 5 m. Rantapenkoissa on kiviä, jotka siirretään keskelle uomaa patoamaan virtausta ja lisäämään vesisyvyyttä. Koordinaateissa 3608565 ja 7008785 on otettu kuvat 159 ja 160. Tässä vesisyvyys vähenee 10 15 cm:iin ja uoman leveys lisääntyy noin kuuteen metriin. Virrassa ei ole aivan yhtä suuria kiviä kuin aiemmin. Länsirannalla sijaitsee noin viisi metriä korkea kivipenkan jäänne, josta saa purkamalla runsaasti kiviä kosken kunnostukseen. Heti korkean penkan takana sijaitsee laaja harvennushakkuualue joen viertä kulkevine metsäkoneurineen.

96 Kuvat 161 ja 162 on otettu noin 15 metriä Tahkovaarantien sillan yläpuolelta. Uomalla on kuvanottopaikalla leveyttä noin kolme metriä ja vesisyvyyttä noin 30 cm. Uomassa sijaitsee lyhyt suisteen jäänne, joka puretaan ja tästä saadut kivet levitetään keskelle virtaan. Hiukan ylempänä uomalla on leveyttä jälleen noin neljä metriä (kuva 161). Kohteessa on hyvin putouskorkeutta ja penkoissa runsaasti kiviä, joten paikalle tehdään useita kynnysmäisiä rakenteita ohjaamaan vettä rantapensaiden oksiston alle. Kuvat 159 ja 160. Kuvat 161 ja 162.

98 Kunnostuskartta 25 Koordinaateissa 3608779 ja 7008295 alkaa Tahkovaarantien ja Luikonlahdentien välinen koskiosuus. Niskalla on valmis kynnys ja majavapadon jäänteet. Uomalla on leveyttä 4 5 m ja syvyyttä noin 20 cm (kuva 163). Uomassa on jonkin verran taimenen poikasalueeseen soveltuvia kiviä. Taimenen menestymistä ajatellen ongelma täälläkin on lähinnä vähäinen vesisyvyys sekä lisääntymisalueiden puute. Patoa avataan hiukan ja rannalle kasatuista perkuukivistä muokataan vettä rantojen tuntumaan ohjaavia harvoja rakenteita, jossa on mahdollisimman paljon poikaskivikkokokoisia kiviä (kuva 164). Paikalle kannattaa levittää patoa vasten lisääntymisalue (tähän tarvitaan soraa noin 3 m³). Sora on tuotavissa joen länsipuolella kulkevaa metsäkoneuraa myöten Tahkovaarantieltä perille asti. Rantojen tuntumassa on paikoin myös luonnonsoraa, mutta sitä on todella ohuena kerroksena ja osin väärissä paikoissa, joten lisäsorastusta tarvitaan. Alempana uoma on edellisen kaltainen. Paikoin virrassa on räjäytetty kalliota. Kasvillisuuden peittävyys on monin paikoin lähes 50 % uoman pinta-alasta. Kosken molemmin puolin on rantapenkoissa perkauskiviä, joita siirretään aiemminkuvatusti uomaan (kuvat 165 ja 166). Koordinaateissa 3608810 ja 7008198 on otettu kuvat 167 ja 168. Tästä ylävirran suuntaan uoma levenee hetkellisesti noin seitsemään metriin ja samalla vesisyvyys laskee noin 10 cm:iin. Edelleen alavirran suuntaan uoma jälleen kapenee neljään metriin samalla, kun putouskorkeus lisääntyy väliaikaisesti. Kuvienottopaikalla on räjäytetty kalliota, minkä seurauksena uomassa on matalia kynnyksiä. Paikkaa kannattaa lisäkynnystää rannan kivillä. Uoma on edellämainitun osan jälkeenkin kallioista, virrassa on useita pieniä kynnyksiä, mutta myös taimenen poikasalueeseen oikeankokoisia kiviä; rannoilta voi kiviä siirtää lisäkynnyksiksi keskiuomaan. Putouskorkeus on taimenta ajatellen hyvä. Uomassa on muutamia noin 30 cm syviä monttuja, eli keskimääräinen vesisyvyys on kohteessa hiukan aiempaa suurempi ja uoma aiempaa kapeampi. Kivien lisäyksen myötä paikka muuttuu selvästi nykyistä koskimaisemmaksi (paikka soveltunee taimenenpoikasille nykyiselläänkin). Kuvat 163 ja 164.

100 Kuvat 165 ja 166. Kuvat 167 ja 168. Kunnostuskartta 26 Kuva 169 on otettu koordinaateissa 3608846 ja 7008122. Itärannan puoleisen talousmetsän harvennushakkuu ulottuu täällä aivan vesirajan tuntumaan. Koko jokiosuuden pituudelta kulkee joen suuntaisesti metsäkoneuria, jota myöten soran kuljetus traktorilla on mahdollinen puustoa vahingoittamatta. Uoman rakenne ei alavirtaan päin mentäessä juuri muutu (kuva 170 on otettu noin 50 m edellisestä alavirtaan). Rannan kiviä tulee täälläkin siirtää keskiuomaan.

102 Kuvat 169 ja 170. Kunnostuskartta 27 Koordinaateissa 3608870 ja 7008007 on otettu kuva 171. Tässä uoma kaventuu noin kahteen metriin ja putouskorkeus lisääntyy hetkellisesti. Paikalla on räjäytetty kalliota, jolloin virtaan on muodostunut matala kynnysten sarja. Kynnysmäisiä rakenteita kannattaa muokata lisää keskelle uomaa. Yllämainitun kohteen alla on virrassa kaksi metriä pitkä ja puoli metriä syvä allas (säilytetään). Puusto varjostaa tällä kohdin uomaa hyvin ja rantapenkoissa on runsaasti kiviä, varsinkin itärannan kaarteessa näkyy useita, jotka kaikki siirretään koskeen. Kuva 172 on otettu hiukan alempaa koordinaateissa 3608869 ja 7008047 eli paikassa, jossa sekä penkoilla että uomassa on runsaasti kiviä (uoman leveys on täällä noin 5 m). Koskessa näkyy valmiina pohjapatomaisia rakenteita. Pohja on kivikkoinen ja rannalla on osittain kuivillaan olevaa kivikkoa, jota siirretään keskelle uomaa luomaan syvyysvaihtelua. Joessa on paikoin noin 30 cm syviä pieniä altaita, mutta syvyysvaihtelua saisi koskessa olla enemmänkin (tämä koskenosa soveltunee silti jo nyt taimenenpoikasille). Koordinaateissa 3608944 ja 7007877 uoman tukkii majavapato. Tämä poistetaan ja pääuomaan kasataan matala pohjapato ohjaamaan osa vedestä sivu-uomaan, joka alkaa heti majavapadon yläpuolelta itärannalta (kuva 173).

104 Kuvat 171 ja 172. Kuva 173. Kunnostuskartta 28 Koordinaateissa 3608962 ja 7007838 (kuva 174) yhdistää noin metrin levyinen virtausaukko pääja sivu-uoman. Kyseinen kohta avataan noin viisi metriä leveäksi (tässä ei ole penkassa puustoa) ja päävirtaan kootaan pohjapato ohjaamaan vettä sivu-uomaan. Pääuoman länsipuolella sijaitsee pieni saareke koordinaateissa 3608968 ja 7007815 (kuvat 175 177). Sivu-uoma on tässä erotettu päävirrasta pohjapadolla, joka avataan. Saarekkeen alaosassa on kuivillaan runsaasti poikaskivikkokokoisia kiviä, jotka tulee siirtää virtaan. Pääuomassa on saarekkeen kohdalla pieniä pohjapatoja. Sivu-uomaan yhtyy noin metrin levyinen syvä kuivatusoja (muodostaa saarekkeen taakse seisovan veden altaan). Kyseinen oja tukitaan muutaman metrin matkalta ja saarekkeen pääuoman

105 puoleista rantaa avataan, jolloin paikalle muodostuu pajukon suojiin poikasaluetta. Sivu-uoman taakse saa jäädä syvä allas. Koordinaateissa 3609011 ja 7007790 yhtyy sekä jokeen että itärannalla kulkevaan sivu-uomaan puro, joka virtaa kosteikkolampeen (kuvat 179 ja 180). Puroon on todennäköisesti jo aiemmin aseteltu kiviä suojapaikoiksi ja kynnysmäisiksi rakenteiksi. Vesisyvyys on siinä noin 40 cm. Rannan penkoissa on kiviä, joita voi siirtää virtaan. Puroa kattaa lehtipuusto, josta osa on kaatunutkin virtaan. Puro kunnostetaan henkilötyönä siirtämällä perkuukivet takaisin uomaan (pienikin kone vahingoittaisi puroa kattavaa puustoa ja pensaistoa). Alajokeen yhtyy itärannalla uusi sivu-uoma koordinaateissa 3609042 ja 7007779 (kuvat 181 183). Sivu-uoman puolivälissä tämän ja pääuoman erottaa suuri kivi: tällä kohdin saareke on vain noin metrin levyinen. Kyseinen kivi poistetaan, uomat yhdistetään ja sivu-uomassa oleva pohjapato avataan. Pääuomaan tehdään uusi pohjapato ohjaamaan vettä sivu-uomaan, sillä tämä muodostaa hienon poikastuotantoalueen, joka tulee hyödyntää. Pääuomalla on leveyttä noin kuusi metriä. Lisäkiviä tänne ei tarvitse tuoda. Paikoin pohjalla on pieniä soraikkolaikkuja, mutta niissä sorakerroksen paksuus on vain muutamia senttejä. Lisäksi uomasta puuttuvat kokonaan suurehkot kivet eli kivet, jotka jäävät ylävesitilanteessakin pinnan yläpuolelle. Tällaisia kiviä löytyy rantapenkoista ja rannoilta, joista kaikenkokoiset kivet tuleekin siirtää uomaan (kuva 186). Noin 50 m Luikonlahdentien sillasta vesisyvyys on vain runsas 10 cm, sillä ylävirtaan päin pohjan kattaa sepelin kaltainen kivikko ja uoman reunoilla on räjäytyskiviä. Kohteen yläpuolella kivet ovat pyöreitä ja sammalpeitteisiä. Koski päättyy koordinaateissa 3609132 ja 7007712. Tässä Alajokeen yhtyy Luikonlahdentien suuntaisesti kulkeva, noin 50 m pitkä puro, joka saa alkunsa jo aiemmin mainitulta kosteikkoalueelta (kuva 187). Alajoessa on tässä seisovaa vettä. Uomaa kattaa runsas vesikasvusto ja vesisyvyys kasvaa yli puoleen metriin. Äskenmainitun puron niskalla vesisyvyys on noin 40 cm, uoma noin 1,5 m leveä ja pohjalla soraa (kuva 188). Alempana purossa vesisyvyys on noin 20 cm. Puroon kannattaa kipata suoraan Luikonlahdentieltä hiukan lisää poikaskivikkokokoisia kiviä (tien ja puron välissä on vain noin 5 m leveä tienpenkka). Pajut, lepät ja koivut kattavat koko uoman, joten puron kunnostus tulee tehdä kokonaan henkilötyönä. Koordinaateissa 3609152 ja 7007841 alkaa Luikonlahden tieltä metsäkoneura, joka seuraa Alajoen itärantaa (noin 20 30 m etäisyydellä joesta koko kunnostusalueen matkan (kuva 191). Tästä sorat on kuljetettavissa kutualueille lähes olemattomin metsävaurioin. Kuvat 174 ja 175.

109 Kuvat 188 ja 189. Kuvat 190 ja 191. Yhteenveto (Alajoki) Virtakutuisten kalalajien kannalta ongelma ei Alajoella niinkään ole poikaskivikkojen puute kuin alivesiaikaan vähäinen vesisyvyys. Ratkaisu tähän on uoman keskiosan allastaminen. Toinen taimenen luontaista elinkiertoa rajoittava tekijä Alajoessa on lisääntymisalueiden vähyys. Molempien koskialueiden tuntumassa kulkee joen suuntaisesti harvennushakkuiden jäljiltä metsäkoneuria, joita myöten soran kuljetus esimerkiksi traktorilla uusille kutualueille on mahdollista hyvin pienin maastovaurioin. Alajoen lisääntymisalueiden muokkaamiseen käytettävän luonnonsoran (Ø 2 5 cm) yhteenlaskettu määrä on 15 m³ (taulukko 8). Poikastuotantoalueiden muokkaamiseen tarvitaan seulanperäkiviä (Ø 10 25 cm) vain jokeen laskevassa purossa noin 10 m³.

110 Taulukko 8. Yhteenveto Alajoen kahden kunnostettavan koskialueen pituudesta ja pinta-alasta sekä kunnostuksessa tarvittavista seulanperäkivi- ja soramääristä. koskialue kosken pituus (m) kosken pinta-ala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavat seulanperäkivet (m³) Yläkoski (kunnostuskartat 23 ja 24) Alakoski (kunnostuskartat 25 28) 350 1 000 5 700 2 800 10 10 yhteensä 1 050 3 800 15 10

111 4. KIRJALLISUUSLUETTELO Ekholm, E. 1993: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja A, nro 126. Helsinki 1993. Mononen, P., Niinioja, R., Rämö, A. ja Ranta, P. (toim.) 2011: Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2010 2015. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2011. 232 s. Pielisen kalastusalueen hallitus 2008: Pielisen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2008. 21 s. Vihtonen, M. 2009: Juuanjoen virtavesien kalataloudellinen kartoitus. Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 hanke. 64 s.

112 5. LIITTEET Liite 1. Juuanjoen ja Alajoen koskikunnostusten vesistövaikutusten tarkkailuohjelma Liite 2. Juuankylän ja Polvelan kalaveden osakaskuntien sekä Pielisen kalastusalueen puheenjohtajan yhteystiedot

Liite 1. Juuanjoen ja Alajoen koskikunnostusten vesistövaikutusten tarkkailuohjelma. TARKKAILUOHJELMA 13.03.2014 JUUANJOEN JA ALAJOEN KOSKIKUNNOSTUSTEN VESISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILUOHJELMA Tietoja valuma-alueesta Juuanjoki saa alkunsa Autiojärvestä (62,9 ha), josta se laskee hiukan yli 18 kilometrin matkan koilliseen aina Pieliseen asti. Korkeuseroa kyseisten järvialtaiden välillä on lähes 55 m. Juuanjoki on Vuoksen vesienhoitoalueeseen kuuluvan Juuanjoen alaosan valuma-alueen (04.451) purkuuoma Pieliseen. Juuanjoen alaosan vesistöalueen pinta-ala on 99,41 km² ja järvisyys kaksi prosenttia. Soiden osuus kyseisestä valuma-alueesta (maa-alasta) on 28,98 %. Alajoki on Juuanjoen alaosan valuma-alueen latvajoki, sillä se virtaa Juuanjärvestä (215,3 ha) Alajärveen. Putouskorkeutta tuolla noin kilometrin matkalla kertyy lähes 19 metriä. Juuanjoessa, kuten Alajoessakaan, ei ole järjestettyä virtaamaseurantaa. Juuanjoen laskennallinen vuosikeskivirtaama (MQ) on 1,3 m³/s. Aivan Juuanjärven luusuasta alkavan Alajoen laskennallinen vuosikeskivirtaama on 0,3 m³/s. Tietoja jokien hydrologiasta Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa Juuanjoki kuuluu luokkaan keskisuuret turvemaiden joet. Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmän (Hertta) mukaan joki kuuluu fysikaaliskemiallisten tekijöiden mukaan luokkaan hyvä ja hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden (HyMo) mukaan luokkaan tyydyttävä. Joen ekologinen tila on arvioitu hyväksi: arvio perustuu biologisen tiedon puuttuessa vedenlaatutietoihin. Näiden mukaan joen ravinteisuus (kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuus) on luokkaa hyvä ja ph-arvon minimi luokkaa erinomainen. Viimeisimmät Alajoesta otetut vesinäytteet ovat yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Vedenlaadun ja virtaamien suhteen Juuanjoesta laaditut arviot kuvannevat melko yhtenevästi myös Alajoen tilannetta. Kunnostustöiden vaikutukset Kunnostustoimenpiteillä ei odoteta olevan vaikutusta kunnostettavien koskien ylä- tai alapuolisten vesistöjen vedenkorkeuksiin tai virtaamiin. Niillä koskenosilla, jonne on tarkoitus levittää seulanperäkiviä, vedenpinta noussee pohjan kohoamisen myötä paikoin keskimäärin muutamia senttimetrejä nykyisestä. Kaivinkoneella suoritettava pohjan kiveäminen karkottanee kalat töiden ajaksi kunnostusalueilta. Lisäksi töistä aiheutunee jonkin verran lyhytaikaista veden samentumista. 1

Rantapuuston sekä rannan muun kasvillisuuden säilyttäminen on kunnostustavoitteiden mukaista. Kaivinkone pyritään ajamaan kunnostuskohteille valmiiden koneurien kautta. Kaivinkoneen tai kivenkuljetuskaluston mahdollisesti maastoon jättämät jäljet entisöidään ja maanomistajille aiheutuneet vahingot korvataan. Silmämääräinen seuranta Mahdollisten samentumien leviämistä seurataan konetöiden aikana silmämääräisesti päivittäin. Vesinäytteet Vesinäytteet otetaan esitetyistä tarkkailupisteistä ennen töiden aloittamista, näiden aikana ja vähintään kaksi viikkoa töiden päättymisen jälkeen. Vesinäytteenottopisteistä yksi (näytepiste 1) sijaitsee kaikkien kunnostuskohteen yläpuolella (vertailunäyte). Taulukko vesinäytepisteiden sijainnista. Näytteenottopisteet Koordinaatit Nro 1 3608510 7009000 Nro 2 3608610 7008680 Nro 3 3609165 7007705 Nro 4 3610150 7010620 Nro 5 3611955 7014325 Nro 6 3613720 7017840 Nro 7 3616750 7015780 2

Yleiskartta näytteenottopisteiden sijainnista. Kartta näytepisteiden 1 3 sijainnista. 3

Kartta näytepiste 4:n sijainnista. Kartta näytepiste 5:n sijainnista. 4

Kartta näytepisteiden 6 ja 7 sijainnista. Mikäli kunnostustöistä aiheutuvat samentumat ovat ennakkoon arvioitua laaja-alaisempia, ulotetaan vesinäytteiden keruu tarpeen vaatiessa myös esitettyjä näytepisteitä laajemmalle. Vesinäytteistä analysoidaan happi, ph, sähkönjohtokyky, väri, sameus, kiintoaine, kokonaisfosfori, alkaliniteetti (ei ole tarpeen määrittää kuin kerran) sekä rauta. Vesinäytteiden analysointi Yllämainittujen näytteiden analysoinnin suorittaa jokin julkisen valvonnan alainen vesientutkimuslaitos. Raportointi Vähintään viikkoa ennen kunnostusten alkamista tulee töidenaloitusajankohta ilmoittaa sekä Pohjois- Karjalan ELY-keskukselle että Juuan kunnan ympäristönsuojelulautakunnalle. Kunnostustöiden tultua tehdyiksi laaditaan loppuraportti, josta löytyy yhteenveto hankkeen vaikutuksista Juuanjoen ja Alajoen veden laatuun. Kyseinen raportti tulee toimittaa viimeistään kahden kuukauden kuluttua konetyön valmistumisesta sekä P-K:n ELY-keskukselle että Juuan kunnan ympäristönsuojelulautakunnalle. Kuopion Teho-Louhinta Oy 5