1 Hanke Maa Hankenumero Kumppani Raportoija Vammaisten lasten yhteisöpohjainen tuki Kambodzha KH693 Komar Pikar Foundation Tapani Haapala, Alueellinen kehitysyhteistyökoordinaattori - Mekong Hankkeen kuvaus Kambodzhan vaikeasti vammaiset lapset ja heidän perheensä elävät usein köyhyyden kierteessä. Kambodzhan vammaisista lapsista vain noin 3 % pääsee koulunpenkille asti ja heistäkin yli puolet lopettaa koulun kesken. Vaikeasti vammaisten lasten kohdalla koulutus- ja tukipalvelut puuttuvat maaseudulla lähes kokonaan. Köyhät ja usein lukutaidottomat vanhemmat eivät myöskään osaa etsiä lapsilleen palveluita tai syrjinnän pelossa tyytyvät piilottelemaan vaikeasti vammaista lastaan. Tietämättömyys ja syrjivät asenteet aiheuttavat isoja esteitä vammaisten lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnille. Ilman yhteisön, vanhempien ja viranomaisten tukea vaikeasti vammaiset lapset eivät pääse kehittymään eri elämänaloilla, oli kyseessä sitten fyysisestä toiminnallisuudesta, sosiaalisista kyvyistä, opiskelusta ja ammatillisista taidoista. Lisäksi perhe näkee vammaisen jäsenensä usein taakkana, mikä estää toisen vanhemman tulonhankintamahdollisuudet koska vaikeasti vammainen lapsi tarvitsee jatkuvaa läsnäoloa ja huolenpitoa. Lähetysseuran vammaistyön kumppani Kambodzhassa on nuori paikallisjärjestö nimeltään Komar Pikar Foundation (KPF). Järjestön pioneerityö on osoittanut, että yhteisöpohjaisilla ratkaisuilla vaikeastikin vammaiset lapset ja heidän perheensä voivat saada koulutusta, kuntoutuspalveluita ja niillä voidaan estää syrjintää. Hanke toteutetaan Kampotin ja Kratien maakunnissa. Hankekausi 2014-16. Hanke saa Suomen valtion kehitysyhteistyötukea. Hankkeen toiminnot raportointiaikana Autismipäivä Phnom Penhissä järjestettiin kansainvälisen autismipäivän aikana suuri kokous, johon osallistui sata viisikymmentä sosiaalialan ammattilaisia, virkamiehiä, autistisia lapsia ja nuoria ja heidän vanhempiaan. Tapahtuma kesti kaksi päivää ja sen kuluessa perustettiin yhteistyöelin niiden järjestöjen välille, jotka toimivat vammaisalalla. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja vaikuttava. Komar Pikarilla oli merkittävä rooli tapahtuman järjestämisessä ja siitä tuli jäsen uuteen toimielimeen. Samaa autismipäivää vietettiin vielä Chhoukissa pari päivää myöhemmin, kun ehdimme sinne hanketta seuraamaan, monitoroimaan. Sorn ja apulaitteet KPF tekee suuren osan työtään kotona olevien lasten parissa (home-based). Tämä on tarpeen siksi,
2 että useat lapset ovat niin heikossa kunnossa, etteivät voi osallistua kouluopetukseen ja koulussa että cp-vamma tai muu vaikea vammaisuuden aste voi olla sellainen, ettei lapsi voi käydä muiden lasten kanssa koulua, vaikka sinne kuljetus olisikin KPF:n ansiosta järjestetty. Näille lapsille on hankittu edullisia välineitä, joiden turvin heidän ja heidän perheittensä elämä helpottuu. Tapasin seurantamatkalla muun muassa 13-vuotiaan Sornin, jonka elämä oli merkittävästi muuttunut uuden pyörätuolin ja joidenkin uusien laitteiden myötä. Pyörätuoli oli paikallista tuotantoa. Näiden, vaikeasti vammaisten, lasten tapauksessa tuolit pitää tehdä hyvin tarkasti juuri heille suunnitellen. Mielenkiintoista oli myös nähdä, miten toimiva yksinkertainen ja halpa kiilataso/tukilava voi olla. Lapsi, joka makaa enimmän aikaa selällään voi tasolta seurata muun kodin arkea ja kykenee edes vähän osallistumaan sen elämään. Kiilataso on toimintaterapeutin suosittelema ja hänen ohjeittensa mukaan perheen isän kotiympäristöstä löydetyistä materiaaleista rakentama. Hankkeen piirissä etsitään nyt sopivaa teknikkoa rakentelemaan erilaisia apuvälineitä, tukia ja harjoituslaitteita niille lapsille, jotka eivät kykene käymään koulussa. Fysioterapeutti käy säännöllisesti näiden vammaisten lasten luona heidän kotonaan. Neth on oppinut lukemaan Toisessa perheessä tapasimme jo edelliseltä matkalta tutuksi tulleen nuoren miehen, Chim Nethin. Hän on oppinut koulussa todella paljon ja osaa jo kohtalaisen vaikeita laskutoimituksia ja lukea melko vaivattomasti, toki lausuminen on vielä vaikeaa. Puheopetuksesta voisi olla paljon apua hänen tapauksessaan. Mielenkiintoista Nethin tapauksessa on hänen nopea edistymisensä. Kehitys on ollut merkittävää ja antaa uskoa siihen, että työ kannattaa. Integroitu inklusiivinen koulutus myös Kratieen - kaikki mukaan, eikä ketään jätetä ulkopuolelle Työntekijät ja voluntaarit Kratien koulussa vaikuttavat hyvin työhönsä sitoutuneilta ja lapset innokkailta koululaisilta. Kouluun oli juuri hankittu SLS:n varoin oma tuktuk ja siihen oli palkattu lievästi vammainen kuljettaja osittaisella voluntaarisopimuksella. Koulun taakse on suunnitteilla pieni keittiö, jossa lasten lounaat valmistettaisiin ja, jossa heidän tuomansa ruoka lämmitettäisiin. Ongelman nyt edelleen on lasten aliravitsemus. Joidenkin lasten keskeinen ongelma on se, että he eivät saa normaaliin kehitykseensä riittävää tai tarpeeksi monipuolista ruokaa. KPF on liittänyt yhteisökoulutuksiinsa myös ravitsemuskoulutusta, jotta paikalliset ymmärtäisivät paremmin sen, mitä kasvava lapsi tarvitsee hyvään kehitykseensä. Koulussa käy tätä nykyä seitsemän lasta, viisitoista lasta on niin heikossa kunnossa, että he eivät pääse kouluun vaan heitä käydään mahdollisuuksien mukaan tapaamassa heidän kotonaan. Näillä käynneillä he voivat saada fysioterapiaa ja heidän vanhempansa neuvoja hyvästä vammaishoidosta. Jokaiselle lapselle on luotu oma tavoitteellinen suunnitelmansa ja sitä tarkennetaan kolmen kuukauden välein. Uusi luokka KPF on perustanut Chhoukin alueelle uuden erityisluokan. Tarvetta luokalle on. Uusi ympäristö mahdollistaa sen, että koulussa voidaan alkaa tehdä paljon muutankin kuin vain luokkaopetusta. Oppilaille perustetaan luokan lähelle kasvimaa ja muita vastaavia aktiviteetteja ollaan suunnittelemassa. Vammaiskoulutusta muille SLS:n kumppanijärjestöille KPF on tarjoutunut kouluttamaan vammaisasioissa myös muita Lähetysseuran paikallisia järjestökumppaneita. Järjestö on ehdottanut, että Lähetysseura käyttäisi heidän osaamistaan silloin, kun se suunnittelee vammaiskoulutusta ja erityisesti, jos se käsittelee vammaisten lasten kanssa toi-
3 mintaa. KPF on jo kouluttanut yhtä SLS:n kumppania ja heidän verkostoaan vammaisteemaan liittyen Ratanakirissä. KPF on halukas jatkamaan samanlaista toimintaa, jopa ilman lisärahoitusta, mahdollisen pyynnön jälkeen. Toimintaterapeutti KPF toiveena on ollut saada toimintaterapeutti Lähetysseuralta, toimintaansa tukemaan. Toinen suuri tarve heillä on löytää jostakin puheterapeutti ja saada hänen palkkaamiseensa tukea jostakin. Tämä hanke saatiin hyvin alkuun ja Helsingissä aloitettiin terapeutin hakuprosessi. Se valitettavasti jouduttiin keskeyttämään hallituksen rajusti leikattua kehitysyhteistyömäärärahat. Advocacy/puolesta puhuinen toimii Kambodzhan Opetusministeriö on hyvin kiinnostunut KPF:n toiminnasta ja toimintamallista. Mahdollisuuksia siten on saada myös viranomaiset kantamaan vastuutaan vammaisten lasten koulutuksesta, mikä on kestävän kehitysyhteistyön pyrkimys. Kokemuksen mukaan ensin kansalaisjärjestöjen aktiivien tulee luoda toimiva malli vammaistyöhön ja sitten perehdyttää viranomaiset siihen. Seuraava askel on paikallisen valtiovallan vastuunkanto myös vammaisten hyvän elämän tukemisesta. Sosiaalinen yritys KPF tekee jo suunnitelmia aloittaa sosiaalinen yritys, jonka turvin järjestö saavuttaisi vähän suuremman taloudellisen itsenäisyyden. Yritystä varten heille on piakkoin tulossa vapaaehtoinen konsultti Australian Punaisesta Rististä. Yritys voisi aloittaa omaa pientuotantotoimintaa (pesula, pienmylly jauhojen jauhamiseen ), jolla kerättäisiin varoja varsinaiseen työhön omavarainhankintana ja samalla tarjoutuisi työmahdollisuuksia vammaisille nuorille. Toimeentuloa perheille ja työmahdollisuuksia vammaisille nuorille Toimeentulonhankinnan edistäminen on edelleen järjestön työmuotoja. Työ tosin keskittyy vammaisen henkilön koko perheen toimeentulon edistämiseen. Tätä varten järjestö alkaa myös Kratiessa järjestää Self Help ryhmien toimintaa, Chhoukissa toiminnasta on jo hyviä kokemuksia. Ryhmän jäsenet (eri perheet) voivat saada koulutusta uusille toimeentulon alueille ja pienen tukisumman toiminnan käynnistämistä varten. Tyytyväisiä lapsia onnellisia vanhempia Työni miellyttävimpiä puolia on kuunnella lasten vanhemmilta heidän tyytyväisyyttään KPF:n toiminnasta. Joku äideistä kertoo, että hänen tyttärensä on valmennuksen ja koulutuksen kuluessa alkanut käyttäytyä paljon entistä sosiaalisemmin ja hänestä oli tullut merkittävästi helpompi lapsi. Äiti toivoi kehityksen jatkuvan edelleen ja lapsen entisestään itsenäistyvän siihen määrään kuin se on mahdollista. Toinen äideistä kertoo olleensa kovasti tyytyväinen poikansa kehityksestä koulussa. Poika, jonka tapasimme myöhemmin, oli oppinut jo monta khmerin kirjainta ja osasi jonkin verran numeroita alusta alkaen. Pojasta oli tullut innokas koulussa kävijä. Hankkeen tulokset ja vaikutukset raportointiaikana Hanke on edennyt jokseenkin suunnitelmien mukaan. Se on koonnut entistä enemmän vammaisia lapsia kouluun ja järjestänyt heille sen lisäksi erilaisia kuntoutuspalveluja. Lasten vanhemmat ovat saaneet lisää tietoa vammaisuudesta ja heidän omasta lapsestaan ja hänen mahdollisuuksista kehittää osaamistaan ja taitojaan. Kaikkein köyhimpien lasten perheitä on tuettu heidän toimeentu-
4 lonhankinnassaan. Nuorille vammaisille on etsitty heille sopivia toimeentulomahdollisuuksia ja vammaisten nuorten yhteistoimintaa on aktivoitu. Komar Pikar tekee todella hyvää ja osaavaa työtä alalla, joka on lähes unohdettu. Heidän mallinsa on hyvä esimerkki siitä, että vammaisuus on useimmiten vain hidaste, ei este, tehdä samoja asioita elämässä ja haaveilla samoista asioista kuin kaikki muutkin. Olen hyvin vaikuttunut tästä erinomaisesta työstä, jota he tekevät. Muita huomioita/viestit työn tukijoille Kambodzhan vammaiset lapset ja heidän perheensä elävät todella vaikeissa oloissa ilman tukea. KPF tukee näiden lasten koulutusta ja muuta elämää siten, että he voisivat mahdollisimman paljon tulla toimeen omillaan. Jokainen päivä koulussa vie tätä haavetta eteenpäin. Tuhannet kiitokset kaikille teille, jotka olette mukana tässä tärkeässä auttamistyössä. Sillä on merkitystä. Nyt sillä on aivan erityinen merkitys, kun suomen valtion kehitysyhteistyötukea on leikattu ja kansalaisjärjestöt kamppailevat, jotta voisivat jatkaa heikoimpien voimaannuttamista ja tukemista. Kansallinen autismipäivä järjestettiin jo toisen kerran. Nyt mukana oli yli 150 osallistujaa, perheitä autististen lastensa kanssa, valtion virkamiehiä ja vammaisjärjestökentän edustajia.
5 Uusi Chhoukin koululuokka on entisten kaltainen. Nyt vain ympäristö on erilainen, sillä luokka on watin sisällä. Se mahdollistaa toimintoja, jotka tavallisessa koulussa ovat mahdottomia, kuten mm. vihannestarhan perustamisen. Uusi tuktut mahdollistaa useampien lasten osallistumisen koulutukseen. Monen cp-vammaisen lapsen arkea helpottaisi merkittävästi juuri heille suunniteltu ja rakennettu pyörätuoli. Sorn Sokhom, 13v, on saanut sellaisen KPF:lta. Tuoli on jo avartanut melkoisesti pojan maailmaa. Kuvassa myös KPF:n jothaja Chetra ja lapsen vanhemmat, äiti Porc Nakry ja isä Seth Thy.
6 Tämä tukilava/kiilataso mahdollistaa yleensä vuoteessa makaavan lapsen osallistumista perheen muuhun toimintaan, ainakin sen seuraamiseen. Chim Nethin on edistynyt koulussa todella hyvin. Hän laskee melko vaivattomasti koulutehtäviään ja lukee niin nopeasti kuin mitä hänen puheongelmansa mahdollistaa. Hän hyötyisi kovasti puheterapiasta.
7 Chhoukissakin autismipäivä oli suuri tapahtuma. Kuvassa innokasta osallistujajoukkoa. Paikallisessa opetusvirastossa Krtiessa tapasimme johtaja Chan Rathanan. Hän on hankkeelle suopea ja haluaa KPF:n kouluttavan myös omaa henkilöstöään vammaiskysymyksissä.
8 K.D.P.O.: toimisto on hyvin vaatimaton. Sen vuosibudjetti on vain noin 2000 dollari, sillä tehdään niin paljon vammaisvaikutustyötä, kuin mahdollista. Lisäksi järjestö ylläpitää vammaistyön verkostoa. Työ ei olisi mahdollista ilman innokkaita voluntaareja. Komar Pikar tekee yhteistyötyötä tämänkin paikallisen järjestön kanssa. Neuvoa antava projektitiimi kokoontuu noin kolmen kuukauden välein. Sen merkitys on siinä, että kokousten aikana voidaan mm. pohtia työn erilaisia vaikutuksia yhteisöön ja etsiä entistä tehokkaampia vaikuttamisen muotoja.
9 Kratie on viehättävä pieni kaupunki (300 000 asukasta) joen varrella. Se voisi olla ihanteellinen asuinpaikka jollekin suomalaiselle toimintaterapeutille (jota juuri yritettiin rekrytoida). Vasemmanpuolisessa kuvassa: Sokun, Savath ja Vichetra. Eteläkorealaiset yliopistovoluntaarit ovat mukavalla tavalla maalanneet erityisluokan ja saman rakennuksen nekin osat, joissa annetaan vain perinteistä koulutusta.
10 Hankkeelle Kratieen on saatu hankittua oma tuktuk Lähetysseuran lisärahoituksella, sitä ajaa lievästi liikuntavammainen Lan Len. Koulussa vierailevat ihmiset osaltaan, mutta myös luokassa tehtävät harjoitukset, saivat välitunnilla olevat koululaiset kiinnostumaan siitä, mitä erityisluokassa tapahtuu. Kiinnostus vaikutti uteliaisuudelta ja oli luonteeltaan hyväsydämistä. Näin lapset tottuvat erilaisuuteen jo tavallisina koulupäivinä ja vammaisia ihmisiä ei heidän takiaan tulevaisuudessa tarvitse piilotella kotien kätköihin.
11 Opetusmetodina on palkitseva positiivisuus. Lapsia ei koskaan rangaista vaan heidän onnistumisensa palkitaan aina, vaikka se olisikin vain osittaista. Monia toimintaterapian muotoja käytetään koulutuksessa. Ne näyttävät hyödyttävän useimpia lapsia sosiaalisten taitojen oppimiseen ja moneen motoriseen suoritukseen. Juuri toimintaterapia oli aihe, josta opettajat halusivat lisää koulutusta tai neuvoja. Koulussa harjoitellaan päivittäin perushygieniaa, kuten käsien pesua ja hampaiden harjausta. Joku lapsista käy koulussa suihkussa päivittäin, koska hänellä ei ole mitään pesumahdollisuutta
12 koulun ulkopuolella. Kerran päivässä koulussa järjestetään välipala, joka useimmiten on hedelmiä. Monella lapsella on krooninen laadullinen aliravitsemus. Seom Soniya on 17-vuotias poika, joka on hyvin innokas koululainen. Hänen äitinsä, joka on projektitiimin jäsen, on hyvin ylpeä pojastaan, joka entisen häiriökäyttäytymisen jälkeen on alkanut mallikkaaksi opiskelijaksi. Soniya osaa jo monta khmerin vaikeaa kirjainta ja useita numeroita. Hän selvästikin hyötyy KPF:n järjestämästä valmennuksesta ja hänellä voi vielä olla mahdollisuuksia suureenkin muutokseen elämässään. Keo Prospech on peräti 23-vuotias, vaikka ei ehkä siltä näytäkään. Hän kärsii autismista ja lapsuuden rankasta aliravitsemuksesta. Heikko ravinto ja lapsen heitteillejättö tulee näkymään hänessä hänen loppuelämänsä. Silti hänellä on vielä paljon kehittymisen mahdollisuuksia ja ehkä vielä mahdollisuus melko itsenäiseen elämäänkin.
13 15-vuotias Keat Sreyleak tulee äitinsä Keo Sothean kanssa kouluun joka päivä. Äiti toimii hankkeen voluntaarina ja on tehtäväänsä kovasti tyytyväinen. Hän auttaa opettajia paljon monessa käytännön asiassa ja samalla hän saa olla tyttärensä kanssa suuren osan päivää. Ork Sreynich saa mm. fysioterapiaa kotonaan. Hänen äitinsä Keo Vyn mielestä kouluun kulkeminen olisi liian vaikeaa, vaikka tuktuk odottaisikin kotiportaiden läheisyydessä. Oikeassa kuvassa koulunkäynnin estävät portaat.