I.V. LÄÄKKEIDEN ANTOTAVAT LAPSIPOTILAALLE - aseptinen toimintamalli

I.V. LÄÄKKEIDEN ANTOTAVAT LAPSIPOTILAALLE - aseptinen toimintamalli Riikka Heikkinen Anne Liukkonen Sanna Mikkonen Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveyskasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) ja

TIIVISTELMÄ Heikkinen, Riikka; Liukkonen, Anne; Mikkonen, Sanna. I.v. lääkkeiden antotavat lapsipotilaalle. Aseptinen toimintamalli, Oulu 2004, 21 sivua.5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK ) Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa opetusvideo i.v. lääkkeiden antotavoista lapsipotilaalle Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan osasto 64 opiskelijoiden ja työntekijöiden opetus- ja perehdytystarkoitusta varten. Opetusvideon tarkoituksena on ohjata aseptiseen työskentelyyn i.v. lääkkeiden antamisessa. Yhtenäinen aseptinen toimintatapa parantaa potilasturvallisuutta, ehkäisee infektioita, vähentää hoitokustannuksia sekä lisää työntekijän omaa turvallisuutta. Opetusvideo toteutettiin yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön ja Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan osaston 64:n sekä TV-studion kanssa. Asiasanat: Aseptiikka, i.v. lääkkeen antotapa, projekti

ABSTRACT Heikkinen, Riikka; Liukkonen, Anne; Mikkonen, Sanna. The administration of intravenous medicines to a child patient. Aseptic operations model. 21 pages.5 appendices. Diaconia Polytechnic, Oulu Unit, Church community work oriented degree programme in Social Welfare, Health Care and Education; degree programme in nursing, Nurse. The purpose of our thesis was to produce a video about the administation manners of intravenous medicines to a child patient for the education and orientation of students and employees in Oulu university hospital clinical ward for children and youth. The aim of this education video is to guide to aseptic working methods when administering intravenous medicines in three different ways. It is possible to improve the safety of the patients, prevent infections, cut down nursing costs and increase hospital workers own safety. The education video was produced in co-operation with Diaconia Polytechnic ward 64 of Oulu University hospital and its TV-studio. Keywords: Aseptic, administation manner of intravenous medicines, project

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO....3 2 PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET....4 3 ASEPTINEN TOIMINTA JA KÄSIHYGIENIA HOITOTYÖSSÄ......5 3.1 Aseptinen toiminta...5 3.2 Käsihygienia hoitotyössä... 6 4 PROJEKTIN TOTEUTUS...8 4.1 Videon suunnittelu ja toteutus....8 4.2 Opinnäytetyön idea.....9 4.3 Käsikirjoitus.. 10 4.4 Kuvaus ja editointi....11 4.5 Videon teemat...13 4.6 Video opetusmenetelmänä...14 5 POHDINTA 16 LÄHTEET...19 LIITTEET LIITE 1: Opinnäytetyön yhteistyösopimus LIITE 2: Projektisuunnitelma LIITE 3: Synopsis LIITE 4: Käsikirjoitus LIITE 5: Tekijänoikeus

1 JOHDANTO Sairaanhoitaja on terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka tehtävänä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Infektioiden torjumiseksi aseptiikan ja käsihygienian noudattaminen on tärkeää. Infektioiden ehkäisy aseptiikan keinoin vaatii jatkuvaa omien työtapojen tarkastelua, ohjeiden kehittelyä ja niiden saattamista hoitohenkilökunnan käyttöön. Lääkehoidossa aseptisten työmenetelmien osaaminen on potilasturvallisuuden kannalta välttämätöntä. Suonensisäisen lääkehoidon valmistelussa ja toteuttamisessa korostuvat sairaanhoitajan taidot ehkäistä lääkehoidon virheitä ja infektioita. Desinfektion ohella tulee käyttää aina tehdaspuhtaita suojakäsineitä kontaminaation, potilasturvallisuuden ja oman turvallisuuden vuoksi. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opetusvideo, joka käsittelee i.v. lääkkeiden antotapoja lapsipotilaalle. Videossa esitetyt lääkkeen antotavat ovat volyymisäätöinen infuusioautomaatti, ruiskupumppu ja stoossi. Opetusvideosta on rajattu pois lapsipotilaan ja omaisten ohjaukseen liittyvät asiat, koska esityksestä olisi tullut liian laaja opetuskäyttöä ajatellen. Videon tavoitteena on yhtenäistää työskentelytapoja koskien i.v. lääkkeiden antamista aseptisesti oikein sekä teknistä työskentelyä lääkettä annettaessa. Videon varsinaisena kohderyhmänä ovat Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan työntekijät ja opiskelijat sekä DIAK:n opiskelijat. Opetusvideo toteutettiin yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön ja OYS:n Lasten ja Nuorten klinikan osasto 64 sekä TV-studion kanssa.

4 2 PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opetusvideo i.v. lääkkeiden antotavoista aseptisia työmenetelmiä noudattaen. Videon tavoitteena on yhtenäistää i.v. lääkkeiden aseptisia ja teknisiä työskentelytapoja. Yhtenäisiä toimintatapoja noudattamalla parannetaan potilas- ja työturvallisuutta, koska aseptinen työskentelytapa vähentää infektioiden riskiä ja hoitokustannuksia. I.v. lääkehoito kuuluu oleellisena osana sairaanhoitajan ammatilliseen vastuualueeseen ja työskentely sen parissa kuuluu useimpien sairaanhoitajien jokapäiväiseen työnkuvaan. Työelämästä puuttuvat yhtenäiset työskentelytavat koskien i.v. lääkehoidon eri osa-alueita. Lääkehoito muodostuu useista osatekijöistä, jotka edellyttävät sairaanhoitajilta teoreettista ja käytännön osaamista. Lääkehoitotaidossa ydinperustan muodostavat lääkehoitoa ohjaavat säädökset ja lait. Veräjänkorvan (2003) mukaan lääkehoidon virheitä tapahtuu päivittäin ja niitä esiintyy lääkehoitoprosessin kaikissa vaiheissa. Lääkkeiden antamista ja siihen liittyviä vaatimuksia tulisi selkeyttää ja ohjeistaa. Jokaisen sairaanhoitajan tulee työskennellä eettisesti oikein. (Huhtala 2001; Pollard 1998; Veräjänkorva 2003.) Laskimonsisäisellä eli intravenöösi (i.v.) lääkityksellä saadaan aikaan nopea ja täydellinen lääkeainevaikutus. Laskimoon annettu lääkitys on vaativa antotapa, koska sivuvaikutukset ja yliherkkyysreaktiot ilmenevät välittömästi. Laskimonsisäistä lääkitystä käytetään, kun lääkkeeltä halutaan mahdollisimman suuri vaikutus nopeasti, tai kun lääkeaine ei imeydy muualta. Laskimonsisäinen lääkitys voidaan antaa nopeana kerta-annoksena eli boluksena tai infuusiona. Pulkkisen (2000) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat kokivat työssään lääkehoidon toteuttamisen rutiinitoimenpiteeksi, joka kuitenkin lähemmin tarkasteltuna vaati sairaanhoitajien erityisosaamista ja työpanosta kohtalaisesti. Laskimonsisäiseen lääke- ja nestehoitoon liittyvät hoitotoiminnot koettiin vaativiksi ja niiden toteuttamiseen tarvittava erityisosaaminen ja työpanos olivat korkeat. (Nurminen 2001; Pulkkinen 2000.)

5 Potilaalla on oikeus (Laki potilaan oikeuksista 785/1992) saada asianmukaista hoitoa sekä oikeus saada tietoa hoidostaan ja terveydentilastaan. Tämä vaatii oikeudenmukaista työskentelyä sekä aseptiikan taitamista ja tietämystä. Infektioiden torjumiseksi aseptiikan noudattaminen on tärkeää, koska aseptiikalla ja hyvällä käsihygienialla voidaan vaikuttaa sairaalainfektioiden aiheuttamien kustannusten vähenemiseen. Tutkimukset osoittavat, että lääkehoidossa aseptisten työmenetelmien osaaminen on potilasturvallisuuden kannalta välttämätöntä. (Huhtala 2001; Pollard 1998; Veräjänkorva 2003.) 3 ASEPTINEN TOIMINTA JA KÄSIHYGIENIA HOITOTYÖSSÄ 3.1 Aseptinen toiminta Aseptinen työjärjestys pätee kaikessa työskentelyssä. Työt tehdään puhtaasta likaiseen edeten ja työtehtävien välissä käytetään käsihuuhdetta. Suojakäsineitä ei saa desinfioida työtehtävien välissä. Kertakäyttöiset käsineet ovat nimensä mukaisesti kertakäyttöisiä. Kertakäyttöiset käsineet laitetaan käytön jälkeen roskiin ja kädet desinfioidaan. Suojakäsineiden käyttö ei ole käsihygienian korvike niin, kuin usein virheellisesti luullaan. ( Jakobsson 2003. 84.) Aseptiikalla tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja, joiden avulla pyritään estämään infektioiden synty. Se on myös ajattelun apuväline suunniteltaessa ja toteutettaessa hoitotoimia tai opetettaessa potilaalle oikeita työskentelytapoja. Kaikessa hoitotyöhön liittyvässä toiminnassa edellytetään aseptiikan noudattamista. Aseptiikan peruskäsitteitä ovat puhdistus, desinfektio ja sterilointi, joiden avulla varmistetaan, ettei hoidossa käytettävät välineet ja ympäristö aiheuta potilaalle infektioriskiä. (Iivanainen, Jauhiainen & Korkiakoski 1996 ; Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001.) Aseptinen omatunto on keskeinen käsite puhuttaessa aseptiikasta. Se on eettinen ohje ja arvo siitä, millaista hoitoa potilas saa ja miten se potilaalle suoritetaan. Tämän

6 ymmärtäminen ja soveltaminen hoitotyön käytännössä vaatii tietoa ja kokemuksen avulla saavutettua oikeaa aseptiikan soveltamista käytännössä. (Iivanainen ym.2001. ) Aseptiikan tarkoitus on suojata elävää kudosta tai steriiliä materiaalia tauteja aiheuttavilta pieneliöiltä eli mikrobeilta estämällä, poistamalla tai tuhoamalla niitä. Aseptisen työskentelyn onnistumiseksi tulee huomioida seuraavat seikat: aseptinen työjärjestys, käsihygienia, varataan aikaa, suunnitellaan etukäteen, varataan välineet valmiiksi, pyritään järjestämään kiireetön ja rauhallinen työympäristö, työskennellään hyvässä valaistuksessa, opetetaan ja ohjataan myös potilasta toimimaan oikein.(iivanainen ym. 2001.) 3.2 Käsihygienia hoitotyössä Käsihygienialla tarkoitetaan käsiin kohdistuvia toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään infektioiden ja niitä aiheuttavien mikrobien siirtymistä käsien välityksellä. Tähän kuuluu mm. käsien pesu saippualla jos käsissä on näkyvää likaa, desinfektio, käsien ihon hoito ja suojakäsineiden käyttö. Tietämättään henkilökunta voi käsissään kuljettaa mikrobeja jotka aiheuttavat potilaalle infektioita. Bakteerit voivat olla peräisin joko sairaalaympäristöstä, potilaasta tai työntekijästä itsestään. (Ojajärvi, Elomaa, Kujala 1999, 166-168). Käsien desinfektiolla on tarkoitus poistaa käsistä tartuntaa aiheuttavia mikrobeja ja estää tartunnan siirtyminen potilaasta toiseen käsien välityksellä. Käsien ihon hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska näin voidaan ehkäistä iho-ongelmien syntymistä. Karhealla ja huonokuntoisella iholla on todettu olevan enemmän bakteereja ja erityisesti taudinaiheuttajaksi katsottuja bakteereja kuin hyväkuntoisella iholla. Ihon huono kunto saattaa aiheuttaa sen, että henkilökunta vähentää käsien desinfektiota. Suojakäsineiden käytöllä voidaan merkittävästi vähentää käsien kontaminaatiota ja estää mikrobien siirtymistä. (Ojajärvi ym. 1999, 172-180).

7 Katetrin kontaminaatio terveydenhuoltohenkilöstön käsienvälityksellä on suuri riski. Sitä voidaan vähentää aseptisella työskentelyllä, käsien desinfektiolla ja suojakäsineiden käytöllä. Käsien desinfektio on muistettava aina, kun verisuonikatetria käsitellään tai annetaan ruiskeita katetrin injektioportista. Desinfektion ohelle tulee käyttää aina tehdaspuhtaita suojakäsineitä. (Ala-Kokko, Laurila, Alahuhta, Syrjälä 2000, 503-506). Suojakäsineet eivät kuitenkaan kokonaan estä käsien kontaminaatiota. Kädet tulee desinfioida heti käsineiden riisumisen jälkeen, ennen mahdollisten infektioporttien käsittelyä ja muissa tilanteissa, joissa vältetään mikrobien siirtämistä toisiin potilaisiin. (Kujala, Hassi 1999, 327). Käsien desinfioimiseen alkoholihuuhteella täytyy kiinnittää huomiota oikeaan tekniikkaan ja valmisteen riittävään käyttöön, muuten desinfektio saattaa epäonnistua. Tärkeää on, että alkoholihuuhdetta käytetään riittävästi, vähintään 3-5ml. Käsiä desinfioidessa täytyy kiinnittää huomiota erityisesti sormenpäiden huolelliseen desinfektioon, koska peukalon ja sormenpäiden on todettu jäävän usein vaille riittävää desinfektiota. (Ojajärvi ym. 1999, 178). Sairaalainfektio on infektio, jonka potilas saa sairaalassa. Tämä sairaalainfektion määritelmä on näennäisesti yksinkertainen ja helppo, mutta sisällöltään päivittäisessä sairaalatyössä monimutkainen. Sairaalainfektioista tiedetään, että ne leviävät kiireessä ja ahtaudessa. Henkilökunnan määrän alimitoitus ja potilaiden pitäminen sairaalahuoneiden ylipaikoilla ja käytävillä, lisäävät infektioiden leviämistä potilaista toiseen. Sairaalainfektioiden torjunta on terveydenhuollon työntekijöiden jokapäiväistä arkirutiinia. (Anttila 2002. 169-171.) Sairaalainfektiot lisääntyvät henkilökunnan työmäärän lisääntyessä. Käsihygienia koetaan aikaa vieväksi, eikä sitä mielletä tärkeäksi osaksi infektioiden ehkäisyssä. Kaikki tutkimukset todistavat infektioita vähentävän vaikutuksen ja yleisesti on tiedossa se, että henkilökunta huolehtii käsihygieniasta vähemmän kuin itse olettavat. Käsihygienian parantumiseen eivät auta kustannukset eikä rangaistukset, henkilökunta piti parhaana olosuhteiden parantamista: lisää käsienpesualtaita ja aineita. Käsienpesua

8 vedellä ja saippualla vältetään ja käsiendesinfektio on tärkein käsihygienian toteuttamismuoto. Käsihygienian opettamisessa on parhaaksi menetelmäksi osoittautunut lähiopetus. Opetusvideot toimivat myös paremmin, kuin opetuslehtiset tai e-mail viestit. (Aalto 2000.69-71.) 4 PROJEKTIN TOTEUTUS 4.1 Videon suunnittelu ja toteutus Opinnäytetyömme käynnistyi toukokuussa 2003. Teimme alustavan työskentelysuunnitelman, aikataulun, työnjaon ja avainsanojen määrittelyn. Päätimme toteuttaa opinnäytetyön projektina, koska projekti sopii silloin, kun hanke on uusi. Projekti koskettaa monia tahoja ja vaatii eri alojen asiantuntijuutta sekä yhteistoiminnallisuutta. Projekti on toiminta-ajaltaan, tavoitteiltaan ja resursseiltaan rajattu tehtäväkokonaisuus. Projektille on ominaista toiminnan suunnittelu, organisointi ja johtaminen asetetun tavoitteen tai tuloksen saavuttamiseksi määräajassa. (Virkki, Somermeri 1997.) Projektiamme varten perustettiin projektiorganisaatio, johon kuuluivat projekti-, ohjausja tukiryhmä. Projektiorganisaatio on projektin toteuttamista varten määräajaksi perustettu organisaatio, jossa mukana olevilla henkilöillä on projektin tarvitsema asiantuntemus. Projektilla on tietyt resurssit, ja se pyrkii toteuttamaan ennalta sovittuja tehtäviä, ja etenee suunnittelu-, käynnistämis-, toimeenpano-, ohjaus- ja arviointivaiheiden mukaan. Projektin asettajina olivat OYS:n Lasten ja Nuorten klinikan tulosyksikkö. (Manninen, Maunu & Läksy 1998; Virtanen 2000.) Projektiryhmän tehtävänä oli laatia projektisuunnitelma ja esitellä se ohjausryhmälle. Ryhmä vastasi projektin toteuttamisesta ja kirjallisen raportin tuottamisesta. Projektisuunnitelma tehtiin kirjallisesti. Suunnitelma toimii projektin mainoksena, jos halutaan anoa rahoitusta tai muita resursseja projektille. Projektisuunnitelma sisälsi kuvauksen projektin tavoitteista, organisaatiosta, toteutussuunnitelmasta ja budjetista. Mannisen ym. (1998) mukaan projektiryhmän jäsenten tehtäviin kuuluu suunnitella ja

9 suorittaa ne tehtävät joista on sovittu työnjaossa. Projektin toteuttamisesta vastasi projektiryhmä. Projektiryhmästä ei valittu ketään projektipäälliköksi, vaan kaikki ryhmän jäsenet toimivat tasavertaisina. (Manninen ym. 1998,25; Pelin, 1999, 88.) Ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata asiasisällön laadinnassa, hyväksyä projektisuunnitelma, seurata ja ohjata projektin etenemistä sekä hyväksyä projektin päättäminen. Ohjausryhmään kuuluivat edustajat OYS:n Lasten ja Nuorten klinikasta sekä DIAK Oulun yksiköstä. Virtasen (2000) mukaan ohjausryhmän tehtävä on valvoa projektin etenemistä, kustannuksia, tavoitteiden toteutumista, tukea projektiorganisaatiota ja hyväksyä tulokset. Projektin ohjausryhmän toiminnan ja mielenkiinnon tulisi ulottua kaikille projektityön alueille. (Virtanen 2000, 68.) Tukiryhmän tehtävä oli toimia ulkopuolisina asiantuntijoina tuotekehitys- ja projektityön eri vaiheissa. Tukiryhmään kuuluivat OYS:n Lasten ja Nuorten klinikan, TV-studion ja DIAK Oulun yksikön edustajat. He ohjasivat sisällön laadinnassa, tarkistivat sen oikeellisuuden ja laadun. (Manninen ym.1998, 25.) 4.2 Opinnäytetyön idea Opinnäytetyömme aiheen idean saimme keväällä 2003. Osasto 64:lle oli tekeillä video i.v. lääkkeiden laimentamisesta, ja meille ehdotettiin jatkovideon tekemistä i.v. lääkkeiden eri antotavoista aseptisesti oikein. Kiinnostuimme aiheesta, koska opinnäytetyön avulla voimme syventää tietojamme lääkehoidosta ja aseptiikasta. Infektioiden torjumiseksi aseptiikan noudattaminen on tärkeää. Suonen sisäisen lääkehoidon valmistelussa ja toteuttamisessa korostuvat sairaanhoitajan taidot ehkäistä lääkehoidon virheitä ja infektioita. Tutkimuksen mukaan suonensisäisen lääkehoidon valmistelussa ja toteuttamisessa tapahtuu runsaasti virheitä. (Veräjänkorva 2003,32.) Opinnäytetyön tekeminen videona tuntui meistä kiinnostavalta. Aiheen rajaaminen on usein vaikeaa ja päätimme rajata työmme koskemaan lääkkeiden antotapoja erityisesti aseptista menetelmää korostaen. Rajasimme työstä pois lapsen ja vanhempien ohjaamisen, koska työstä olisi tullut mielestämme liian laaja ja hajanainen

10 videomenetelmää käytettäessä. Aiheen rajaamisen jälkeen keräsimme teoriatietoa aiheeseen ja lähteisiin tutustuen. Harjoittelujaksoilla huomasimme, että lääkehoidon toteutuksessa on puutteita aseptiikan taitamisessa ja yhtenäiset toimintatavat puuttuvat. Mielestämme on tarpeellista selkeyttää ohjeistusta videon välityksellä ja etenkin aseptiikan tietäminen ja taitaminen tulisi olla kaikille sairaanhoitajille itsestäänselvyys. Huolellinen käsihygienia on sairaalainfektioiden torjunnan kulmakivi. Nykyinen käsinekäytäntö tähtää potilaiden suojaamiseen käsien välityksellä tapahtuvilta tartunnoilta hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Käsineiden käyttö ei kuitenkaan poista käsien desinfektion tarvetta, koska käsineet voivat toimenpiteiden aikana mennä rikki tai kädet voivat kontaminoitua käsineitä riisuttaessa. (Ojajärvi, Elomaa & Kujala 1999,166-168; Ojajärvi 2000,98.) 4.3 Käsikirjoitus Hyvin suunniteltu käsikirjoitus on onnistuneen videon perusta. Kokoonnuimme suunnittelemaan alustavaa käsikirjoitusta lokakuussa 2003. Meillä kaikilla oli sama näkemys siitä, mitä videon tulisi sisältää. Tämän jälkeen otimme yhteyttä OYS:n videostudiolle. Saimme vinkkejä käsikirjoituksen laatimisesta ja sovimme aikataulusta. Ensimmäiseksi laadimme synopsiksen, joka on yleiskuvaus siitä, mitä videolla tullaan näyttämään ja mitä aihetta se käsittelee. Synopsis on lyhyt tiivistelmä, josta ilmenee teoksen sisältö, tyyli ja lähestymistapa. (Aaltonen 1993, 38.) Käsikirjoituksella on monta tehtävää ja sen avulla käsikirjoittaja ja kuvaaja hahmottavat ohjelman sisällön ja muodon. Käsikirjoitusprosessin aikana sisältö muotoutuu, rajautuu ja tarkentuu. Hyvä käsikirjoitus on selkeä ja pelkistetty. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2000; Aaltonen 1993.) Käsikirjoitusprosessi oli vaativaa, koska kaikki mitä videolla näytetään ja kerrotaan, tulee olla tarkasti paperilla kohtaus kohtaukselta. Videossa käytimme näyttelijöinä sairaanhoitajia, jotka olivat olleet videon kuvauksissa myös aikaisemmin. Emme laatineet tarkkoja vuorosanoja, vaan annoimme heidän käyttää luovuutta, joka näkyy videolla luonnollisena puheena ja käytöksenä. Käsikirjoitukseen laitoimme asiat, jotka

11 oli huomioitava puheosuuksissa. Käsikirjoitusprosessin aikana katsoimme muutamia opetusvideoita, joista saimme ideoita omaan työhömme. Syksyllä 2003 pidimme alkupalaverin osasto 64:lla ja keskustelimme ohjausryhmän kanssa keskeisistä asiasisällöistä, minkä pohjalta laadimme tiivistelmän videon sisällöstä eli synopsiksen (liite 3). Käsikirjoitukseen esitetyt muutokset eivät olleet merkittäviä, minkä vuoksi alustava versio ei muuttunut paljon. Käsikirjoituksen laatimiseen saimme ohjausta OYS:n TV-studion työntekijältä. Kertojan avulla asiasisältö saatiin paremmin pysymään koossa. Näyttelijöillä ei ollut pitkiä puheosuuksia, joten annoimme heille vapautta puheosuuksiin. Emme laatineet varsinaisia vuorosanoja vaan asiat, jotka tuli kertoa videolla ovat käsikirjoituksessa. Studion työntekijä arvioi käsikirjoituksen toimivuutta ennen kuvauksia. Videon kuvauksiin osallistuvat henkilöt saivat käsikirjoituksen luettavaksi etukäteen, joka nopeutti kuvausten etenemistä. 4.4 Kuvaus ja editointi Käsikirjoituksen työstämisen jälkeen alkoivat videon kuvakset. Aaltosen (1993) mukaan käsikirjoitus on kivijalka, jonka varaan koko tuotanto rakennetaan. Editointivaiheessa on tärkeää tapahtumien rajaaminen, jotta video säilyttäisi mielenkiintonsa ja tehokkuutensa opetusvideona. Videon kuvaamisesta, kuvanauhan koostamisesta, editoinnista ja videon kannen toteutuksesta vastasi Oulun yliopistollisen sairaalan TV-studio. Ennen kuvauspäivää kävimme yhdessä osastolla katsomassa kuvauspaikat, ja sopimassa tarkan kuvausajankohdan, sekä välineet ja tarvikkeet, joita videossa kuvattaisiin. Olimme jo aiemmin kysyneet näyttelijöiksi osastolla työskenteleviä sairaanhoitajia, joilla oli kokemusta opetusvideolla näyttelemisestä. Toimitimme käsikirjoitukset sairaanhoitajille, jotta he voisivat tutustua niihin ja esittää mahdollisia muutosehdotuksia. Saimme hyviä ehdotuksia kertojan osuuksiin ja teimme muutokset käsikirjoitukseemme niiden pohjalta.

12 Kuvaus eteni laatimamme käsikirjoituksen pohjalta, mutta kohtaukset kuvattiin satunnaisessa järjestyksessä. Syynä tähän oli lääkehuoneen varaaminen kuvausta varten eri osastolta. Kuvausotoksia otettiin useita, jotta editointivaiheessa olisi mahdollisuus valita sopivin vaihtoehto lopulliseen videoon. Kuvauspäivän suunnittelu ja toteutus vaati järjestelyjä kuvaajan ja osaston henkilökunnan kesken. Kuvauspäivä oli 9.12.03. Meidän tehtävänämme oli huolehtia, että kuvauskohtauksissa näytetään ja kerrotaan kaikki ne asiat, jotka käsikirjoitus sisälsi. Koimme vaikeaksi hahmottaa joitakin kohtauksia, koska ne kuvattiin eri järjestyksessä kuin käsikirjoituksessa oli. Videolla esiintyvinä näyttelijöinä oli osaston sairaanhoitajat. Yksi ryhmän jäsenistä esiintyi äitinä ja kertojana. Lapsi potilasta esittävä lapsi ei ollut osaston potilas. Kertojan osuus nauhoitettiin tammikuun alussa 2004. Kertojan teksti jäntevöittää ja jäsentää ohjelmaa antaen katsojalle tietoa, jota kuvat eivät yksin kerro. (Lewis 1993, 70). Videon editointi aloitettiin 7.1.04. Työskentelimme TV-studiolla tiiviisti kaksi päivää ja saimme valita sopivia otoksia tulevaan videoon. Videon musiikista vastasi TV-studio. Toivoimme iloista ja keveää taustamusiikkia. Se oli teosto -vapaata ja musiikkia käytetään alussa ja erilaisten kaavioiden aikana. Videossa esiintyvistä lehtileikkeistä ja kaavioista vastasimme itse. Editointivaiheessa videoon lisättiin grafiikka, musiikki ja kertojan osuus. Kun videon editointi oli lopuillaan, pyysimme opettajaamme katsomaan sen mahdollisten muutosten varalta. Kävimme vielä osastolla ottamassa yhden otoksen, jossa näytetään mandriinin poisto kaarimaljaan. Videon tekstiosuuden taustaväriksi valitsimme sinisen, koska mielestämme sininen on rauhoittava ja levollinen väri sekä teksti näkyvät siinä hyvin. Videon kansikuvan kuvat noudattavat samaa linjaa videon sisällön kanssa. TV-studion työntekijä teki ehdotuksen kanneksi, jonka me hyväksyimme. Kansikuvasta tulee käydä ilmi videon tyyli. Tekstityksen tulee olla selkeä ja kertoa katsojalle millaisesta videosta on kysymys. Halusimme videosta iloisen ja värikkään kokonaisuuden, koska tuote menee lasten klinikkaan. Kävimme katsomassa ja kommentoimassa videota useita kertoja tammi-helmikuun aikana. Näyttelijöinä olevat sairaanhoitajat kävivät katsomassa videon ja saimme heiltä myönteistä palautetta videon onnistumisesta. Video sai lopullisen muotonsa helmikuun puolivälissä 2004, jonka jälkeen videosta otettiin VHS-kopiot. Videon

13 kokonaispituudeksi tuli 13 minuuttia, joka on mielestämme sopivan pituinen opetus käyttöä ajatellen. 4.5 Videon teemat Sairaanhoitajan on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, joita on jatkuvasti pyrittävä täydentämään. Sairaanhoitajan ammatillisen osaamiseen kuuluu hallita sosiaali- ja terveysalaa koskevat säädökset. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994). Videolla esitetään i.v. lupalomake, joka on todistus i.v. lääkehoidon toteutukseen. Sairaanhoitajan täytyy toimipaikassaan käydä i.v. koulutus osoittaakseen hallitsevansa i.v. lääkehoidon. Lääkintöhallituksen yleiskirje (Laki 1929/1988.) Videossa näytetään lääkehuoneessa tapahtuva käsien pesu ja desinfektio sekä infuusioletkuston täyttäminen ja sen kontaminoituminen, koska halusimme herättää katsojassa aseptista omaatuntoa. Infuusioletkun täyttäminen ei tulisi tapahtua lavuaarin tai roskakorin äärellä, vaan asianmukaisessa paikassa muunmuassa pöytätasolla kaarimaljaan. Lääkehoidon toteutuksessa on muistettava viiden o:n sääntö, jolla varmistetaan oikea potilas, lääke, määrä ja antotapa sekä lääkkeen antamisaika. Videossa esitetyt lääkkeen antotavat ovat volyymisäätöinen infuusioautomaatti, ruiskupumppu ja stoossi. Käytämme kyseisiä nimityksiä, koska niitä käytetään yleisesti hoitotyön käytännössä. Lääkkeenanto menetelmät videoon nousivat osasto 64:n tarpeista. Nämä ovat yleisesti käytössä olevia välineitä i.v. lääkehoidossa. Videossa olevat lääkevalmisteet eivät ole merkityksellisiä vaan antotapa tekniikka. Verisuonikanyylin kontaminaatiopiirros, infektoituneiden käsien kuvat ja lehtileikkeet koskien MRSA:ta otimme videoon, koska halusimme herättää huomion aseptiikan noudattamiseen. Tutkimusten mukaan (Veräjänkorva 2003) lääkehoidossa aseptisten työmenetelmien osaaminen on potilasturvallisuuden kannalta välttämätöntä. Potilaan suonensisäinen kanylointi invasiivisena toimenpiteenä aiheuttaa potilaalle vaurioita, jolloin riski infektioiden syntymiseen on suuri. Suonensisäisen lääkehoidon

14 valmistelussa ja toteuttamisessa korostuvat sairaanhoitajan taidot ehkäistä lääkehoidon virheitä ja infektioita. Luettelo infektioiden merkeistä kanyylin kontaminaatiossa ohjaa tarkkailemaan pistokohtaa sekä potilaan vointia. Kirjaaminen on tärkeä osa hoitotyötä ja halusimme ottaa sen videoon. Sairauskertomukseen ja/tai tietojärjestelmään kirjataan kanyylin asettamis- ja poistamisajankohta sekä päivittäiset tarkastukset ja niihin liittyvät huomiot. 4.6 Video opetusmenetelmänä Video on tehokas viestintäväline, jossa elävän kuvan ja äänen avulla voidaan vaikuttaa suoraan katsojan ajatuksiin ja tunteisiin. Videon tekeminen on kolmivaiheinen prosessi. Ensin on idea, lähtökohta tai visio, joka kirjoitetaan käsikirjoitukseksi. Tätä vaihetta voidaan kuvata synteesiksi. Kuvausvaihe on analyyttinen, jossa käsikirjoitus pilkotaan yksittäisiksi, irrallisiksi kuviksi. Leikkaus- ja editointivaiheessa kuvat yhdistetään. Kuva havainnollistaa ja selkeyttää paljon tietoa sisältäviä jaksoja. (Aaltonen 1993, 14.) Veräjänkorvan 2003 mukaan opetustilanteissa videon käyttö havainnollistamisvälineenä syventää oppimista. Videon viestittämä kuva ja kieli vaikuttavat ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin, koska kuva konkretisoi ja havainnollistaa tekstin osia, varsinkin paljon tietoa sisältävissä jaksoissa. Videolla tavoitetaan haluttaessa tarkasti rajoitettu kohderyhmä, sitä on helppo levittää ja lisäksi se on varsin edullinen verrattuna muihin opetusmenetelmiin. Erityisen hyvin video soveltuu opetusvälineeksi, kun opetuksen pääpaino on tiedon jakamisessa ja asioiden havainnollistamisessa. (Jämsä, Manninen 2000; Aaltonen 1993.) Opetusvideo palvelee hyvin ammattiopetusta esittämällä havainnollisesti erilaisia työmenetelmiä. Video motivoi opiskelijaa erityisesti silloin, kun kuva ja aihe herättävät kiinnostuksen käsiteltävänä olevaan aiheeseen. Opetusvideo mahdollistaa asia kokonaisuuden hahmottamisen. (Jämsä, Manninen 2000, 59.)

15 Video opetusvälineenä on mielestämme mielekäs tapa oppia. Video mahdollistaa asian kertaamisen, koska videon asiasisältö voidaan katsoa myöhemmin uudelleen. Tästä johtuen tuntui kiinnostavalta ja haasteelliselta videon tekeminen opinnäytetyönä. Halusimme syventää opinnäytetyön avulla tietoa lääkehoidosta ja aseptiikasta sekä oikeista toimintatavoista, koska nämä asiat täytyy sairaanhoitajan hallita valmistuessaan ammattiin.

16 5 POHDINTA Projektin tuotteelle oli tarvetta käytännössä opetusmateriaalina aseptisten työmenetelmien noudattamiseksi. Opinnäytetyönämme toteutetun videon tavoitteena on yhtenäistää työskentelytapoja aseptisesti ja teknisesti lasten i.v. lääkehoidossa. Opetusvideon avulla haluttiin luoda yhtenäisiä työskentelytapoja aseptisesti oikein tapahtuvaa i.v lääkkeiden antotavoissa. Mielestämme yhtenäiset ohjeet lisäävät potilasturvallisuutta, vähentävät potilaan sairaalassaoloaikaa sekä säästävät hoitokustannuksia. Opinnäytetyö eteni vaiheittain. Aikataulumme oli tarkasti suunniteltu produktion vaiheiden mukaisesti. Aikataulu viivästyi, koska olemme olleet harjoittelussa eri työpisteissä. Haastavin ja aikaa vievin sekä vaativin opinnäytetyön vaihe oli videon käsikirjoituksen suunnittelu ja laadinta. Videon editointi ja tuottaminen oli mielenkiintoinen ja opettava kokemus koska meillä ei ollut videon tuottamisesta aikaisempaa kokemusta. Mielestämme videototeutus on tehokkain tapa antaa tietoa ja ohjata, koska siinä yhdistyvät ääni, kuva ja sanaton viestintä. Video on myös hyvä hoitotyön apuväline. Olemme kokeneet projektityöskentelyn kasvattavana, haastavana ja mielekkäänä. Projektityöskentely on vaatinut meiltä stressinsietokykyä, ajankäytön suunnittelua, joustavuutta, ryhmätyöskentelytaitoja, oman työn arviointia ja kompromissien tekemistä opinnäytetyön eri vaiheissa. Opinnäytetyön tekemisen mielekkyyttä lisäsi videon käytännönläheisyys ja hyödynnettävyys työssämme. Motivoivaa on ollut myös tehdä työtä, koska olemme oppineet aseptisia toimintatapoja ja sisäistäneet sen tärkeyden. Tutkimusten ja teoriatiedon hyödyntäminen opinnäytetyössä on auttanut käyttämään teoriatietoa myös käytännön hoitotyön perustana. Koimme projektityöskentelyn tukevan ammatillista kasvuamme ja kehitystämme hoitotyön asiantuntijoiksi. Videossa käytimme aseptisena toimintamallina kolmea yleisintä eri antotapaa, jotka olivat volyymisäätöinen infuusioautomaatti, ruiskupumppu ja stoossi. Volyymisäätöisellä infuusioautomaatilla tarkoitamme lääkkeen antoa ns. tipanlaskimella, koska tipanlaskinta ei ole enää käytössä. Työyhteisössä

17 volyymisäätöisestä infuusioautomaatista käytetään nimeä tipanlaskin. Ruiskupumppu on patient controlled analgesia eli PCA. Stoossi eli bolus on ruiskun avulla annetava lääkeannos. Videossa annettavat lääkeaineet eivät ole merkityksellisiä vaan aseptinen toiminta lääkkeitä annettaessa. Olemme pohtineet eettisyyttä projektin eri vaiheissa. Sairaanhoitajan ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.(sairaanhoitajan eettiset ohjeet 1996). Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994 velvoittaa sairaanhoitajia päivittämään tietoja ja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, joita on jatkuvasti pyrittävä täydentämään. Nykyinen koulutus antaa meille valmiuksia etsiä uusinta tutkittua tietoa ja tuoda se hoitotyöhön. Aseptinen omatunto on ohje ja arvo siitä, millaista hoitoa potilas saa, ja miten se potilaalle suoritetaan. Olemme halunneet korostaa työssämme aseptista toimintaa, koska aseptinen omatunto ohjaa meitä työskentelemään eettisesti oikein. Esimerkkinä aseptisesta omatunnosta videossa näytetään infuusioletkun kärjen kontaminoituminen pöydän kulmaan, jolloin hoitajan on vaihdettava se uuteen. Nykyisin kiireisessä työyhteisössä pitää muistaa aseptiset toimintatavat, joilla voidaan ehkäistä vakavia hoitotyön virheitä. Potilasturvallisuuteen liittyvät virheet heikentävät potilasturvallisuutta ja lisäävät hoitokustannuksia. Videossa olevista piirroksista saimme idean opettajalta. Ensin suunnittelimme hahmoiksi Pikku Myyn tai Lasten kummit ry:n nallea, mutta eettisyys ja tekijänoikeudet olisivat tuottaneet ongelmia. Päätimme piirtää hahmot itse. Videossa olevia piirroskuvia ei ole kopioitu, vaan ne on tehty tämän projektin videota varten. Projekti oli pitkäkestoinen ensimmäiseksi projektiksemme. Hyvä projektisuunnitelma oli pohjana projektissamme, joka ohjasi projektin kulkua. Asiantuntijoina toimivien sairaanhoitajien ammattitaito ja kokemus olivat meille suureksi hyödyksi videon käsikirjoitus vaiheessa. Pyrimme käyttämään käsikirjoituksen pohjana uusinta tietoa. Asiantuntijoina toimivat sairaanhoitajat tarkistivat käsikirjoituksen asiasisällön ja antoivat muutos ehdotuksia.

18 Näyttelijöinä toimivat sairaanhoitajat käyttivät kerronnassa hankkimaansa ammatillista kokemusta. Videon myötä huomasimme, että kerronnan vapaus ei toiminut odotetulla tavalla, joten vuorosanat tulisi ehkä olla käsikirjoituksessa tarkasti. Jäimme kaipaamaan perusteluja sairaanhoitajan toiminnalle, jota meillä ei ollut käsikirjoituksessa. Huomasimme videon editointivaiheessa perustelujen tarpeellisuuden. Videossa näytetty toiminta perustuu käsikirjoitukseen. Kuvausvaiheessa emme voineet antaa ohjausta näyttelijöille, koska emme olleet samassa tilassa kuvauksen aikana, jolloin joitakin tarkentavia asioita huomasimme vasta editointivaiheessa. Mielestämme kuvauspäivä onnistui odotusten mukaan, vaikka päivän aikana tuli eteen odottamattomia ongelmia. Ongelmia tuotti tiedon kulku kuvauspäivänä eri tahojen välillä, muunmuassa tilojen varaamisessa. Koimme hankalana kuvausjärjestyksen, koska kuvaus suoritettiin eri järjestyksessä kuin käsikirjoituksessa. Editointivaihe oli haastava ja mielenkiintoinen, koska saimme valita useista eri otoksista tarkoituksenmukaiset otokset lopulliseen työhön. Teknisesti editoinnin suoritti kuvaaja. Yhteistyötahot sitoutuivat projektiin. Heidän kanssaan työ oli sujuvaa ja onnistunutta, ja ne tulivat mukaan vapaaehtoisesti oman työnsä ohella. Suunnittelussa tuli huomioida kunkin oma aikataulu. Välillä aikataulujen sovittaminen oli hankalaa. Yhteistyö työelämän kanssa oli hyvin oleellista opinnäytetyön aiheen käytännönläheisyyden vuoksi. Olemme kiinnittäneet huomiota, että työelämässä tiedostetaan suojakäsineiden tarpeellisuus. Käsineitä ei kuitenkaan käytetä riittävän usein. Olemme pohtineet, onko tähän syynä niiden käytön hankaluus ja hiostavuus vai totutut toimintatavat. Koemme huolestuttavana suojakäsineiden käytön vähäisyyden, koska kyse on omasta ja potilaan turvallisuudesta. Jatkotutkimushaasteena voisi selvittää, lisääkö video tietoutta aseptisesta työskentelytavoista sekä lisääntyykö suojakäsineiden käyttö.

19 LÄHTEET Aalto, A. 2000. Käsihygienia. Suomen sairaalahygienialehti. 2/2000. 69-71 Aaltonen, J. 1993. Käsikirjoittajan työkalupakki. Miten teen käsikirjoituksen. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Ala-Kokko, T., Laurila, J., Alahuhta, S. & Syrjälä, H. 2000. Duodecim. Anttila, V-J. 2002. Sairaalainfektioiden torjunta yhteinen asiamme. Suomen sairaalahygienialehti. 4/2002 Hellsten, S. 1999. "Infektioiden torjunta sairaalassa." 4. uudistettu painos. Suomen kuntaliitto. Gummerus Oy, Jyväskylä. Hilden, R. 1999. Sairaanhoitajien ammatillinen pätevyys ja ammatilliseen pätevyyteen vaikuttavat tekijät. Tampereen yliopisto, väitöskirja. Vammalan Kirjapaino Oy Vammala. Hietala, M & Roth-Holttinen, O. 1999. "Infektiot ja hoitotyö." Kirjayhtymä Oy, Helsinki. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 1998. Tutki ja kirjoita. Tampere: Tammer- Paino. Huhtala, H. 2002. Täys`laidallinen-mikrobit ruotuun. Suomen Sairaalahygienialehti 3/2002, 98-103. Iivanainen, A., Jauhiainen, M. & Korkiakoski, L. 1998 Hoitotyön käsikirja Tammer - Paino Oy Tampere. Iivanainen, A., Jauhiainen, M. & Pikkarainen, P. 2001 Hoitamisen taito Otavan kirjapaino Oy Keuruu. Jakobsson, A 2003. Vanhainkotien hygieniaongelmia. Suomen sairaalahygienialehti. 2/2003, 84. Jämsä, K.& Manninen, E. 2000. Osaamisen tuotteistaminen sosiaali-ja terveysalalla. Vantaa:Tammi.

20 Kainulainen, S., Gothoni, R. & Pesonen, M. 2002. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä. Helsinki: Multiprint Oy. Keränen, V., Lamberg, N. & Penttinen, J. 2002. Multimedia. Porvoo: WSOY. Kiira, P. 2002. Ensihoidon lääkkeet. Helsinki: Yliopistopaino. Kotilainen, P. & Routamaa, M. 1999. Infektioiden torjunta sairaalassa Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä. Kujala, P. & Hassi, K. 1999. Infektioiden torjunta sairaalassa Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. (785/1992). Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. (559/1994). Lääkintöhallituksen yleiskirje (1929/1988) Lewis, R. 1993. Videokuvauksen ABC. Espoo: Weilin + Göös. Linna, T., Siltavirta, A. & Vainionpää, J. 1998. Projektisuunnitelma. Oulunseudun ammattikorkeakoulu. Lohiniva - Kerkelä, M. 2001. Terveydenhuollon juridiikka. Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä. Lovern, E. 2001. A dose of safety. Modern Healthcare 31 (19). Manninen, E., Maunu, K. & Läksy, M. 1998. Opinnäytetyötä tehden ammattitaitoon. Oulu. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Nurminen, R. 2001. Lääkehoito WS Bookwell Oy Juva. Ojajärvi, J. 2000. Käsien desinfektion todellinen merkitys toimenpiteessä. Suomen sairaalahygienialehti 3/2000, 97-100 Ojajärvi, J., Elomaa, N. & Kujala, P. 1999. Infektioiden torjunta sairaalassa Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä. Pelin, R. 1999. Projektihallinnan käsikirja 2. Uudistettu painos Jyväskylä: Gummerus.

21 Pollard, R. 1998. Paediatrict and medication adminstration. Some practical issues. Australian Nursing Journal 6(5),1-4. Pulkkinen, M. 2000. Hoitoisuuden arviointi erikoissairaanhoidossa. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Väitöskirja Rajala, K.( toim.) 1998. Tutkimuksen tekijän oikeudet. Helsinki: WSOY. Rosenberg, P., Kanto, J. & Nuutinen, L.( toim.) 1995. Anestesiologia. Duodecim Oy. Vammalan Kirjapaino Oy. Suomen Anestesiasairaanhoitajat r.y. 1993. Anestesia- ja tehosairaanhoitajan käsikirja. Juva. WSOY/SHKS. Veräjänkorva, O. 2003. Sairaanhoitajien lääkehoitotaidot. Lääkehoitotaitojen arviointimittarin ja täydennyskoulutusmallin kehittäminen. Turun yliopisto Painosalama Oy, Turku. Väitöskirja. Virtanen, P. 2000. Projektityö. Porvoo WSOY Virkki, P. & Somermeri, A. 1997. Projektityö- kehittämisen moottori. Helsinki. Oy Edita Ab. Wilson, AL., Hill, JJ., Wilson RG., Nipper K & Know IW. 1997. Computerized medication administration records decrease medication ocurrens. Pharmacy Practice management Quarterly (17) (1) 17-29. http:://www.sairaanhoitajaliitto.fi /sairaanhoitajan eettiset ohjeet 1996 Julkaisemattomat: Huhtala, H. & Arvola, T. 2002. Verisuonikanyylien/ - katetrien käsittely; Ohje infektioiden ehkäisemiseksi aikuispotilailla. 2002 2003. Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Oulun yliopistollinen sairaala.

4