U 20/1998 vp V aitioneuvoston khjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (rakennerahastojen yleiset säännökset) Valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 18 päivänä maaliskuuta 1998 tekemä ehdotus Euroopan unionin neuvoston asetukseksi rakennerahastojen yleisistä säännöksistä sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 1998 Sisäasiainministeri Jan-Erik Enestam Ylijohtaja Paavo Pirttimäki 3801231
2 U 20/1998 vp SISÄASIAINMINISTERIÖ 27.4.1998 KOMISSION EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI RAKENNERAHASTOJEN YLEISISTÄ SÄÄNNÖKSISTÄ (KOM (1998) 131 lopull.) 1. Yleistä Euroopan yhteisön (EY) eräänä tehtävänä on Euroopan yhteisön perustaruissopimuksen 130 a artiklan mukaisesti kehittää ja harjoittaa toimintaansa sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi edistääkseen koko yhteisön sopusoiutuista kehitystä. Yhteisö käyttää tämän tavoitteen saavuttamiseksi perustaruissopimuksen 130 b artiklassa tarkoitettuja rakennerahastoja. Näitä rakennerahastoja ovat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan maatalouden ohjausja tukirahaston (EMOTR) ohjausosasto ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Lisäksi tavoitetta toteutetaan kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) avulla. Perustaruissopimuksen 130 d artiklan mukaan neuvosto mm. vahvistaa rahastoihin sovellettavat yleiset säännnöt ja antaa säännökset mm. rahastojen yhteensovittamisesta. Käytännössä tämä on tarkoittanut neuvoston asetuksia, jotka ovat EY:n perustaruissopimuksen 189 artiklan mukaan suoraan sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa. Vuonna 1988 neuvosto antoi säädökset rakennerahastotoiminnasta. Tällöin se antoi rakennerahastojen toimintaa yleisesti sääntelevän asetuksen (neuvoston asetus (ETY) N:o 2052/88 rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa, jäljempänä puiteasetus) yhdessä sen täytäntöönpanoa koskevan asetuksen kanssa (neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 asetuksen (ETY) N:o 2052/88 täytäntöönpanosta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa, jäljempänä koordinaatioasetus) sekä yksittäiset asetukset eri rahastoista (neuvoston asetukset (ETY) N:o 4254 (EAKR), 4255/88 (ESR), 4256/88 (EMOTR). Säädöksiin sisällytettiin myös neljä rakennerahastotoiminnassa noudatettavaa perusperiaatetta, joita ovat keskittäminen, kumppanuus, ohjelmointi sekä täydentävyys. Keskittäminen tarkoittaa ED-varojen kohdentamista ensisijaisiin tavoitteisiin ja pääasiallisesti heikoimmin kehittyneille alueille. Kumppanuusperiaatteella korostetaan sekä jäsenvaltion sisällä että jäsenvaltion ja yhteisön kesken tapahtuvaa yhteistyötä. Ohjelmointiperiaate sisältää ohjelmakausien määrittelyn, ohjelmaehdotuksen laatimista koskevat periaatteet eri rahastojen toimintaa koskevat säännökset. Täydentävyysperiaatteen mukaan ED-varoilla on kansallista rahoitusta täydentävä, ei korvaava tehtävä. Asetuksia muutettiin vuonna 1993. Puiteasetusta muutettiin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/93 ja koordinaatioasetusta neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2082/93. Lisäksi eri rahastoja koskevia asetuksia muutettiin. Kokonaan uutena asetuksena annettiin KOR:n täytäntöönpanoa koskeva asetus. Näillä uudistuksilla ei kuitenkaan muutettu vuodelta 1988 peräisin olevia rakennerahastoihin liittyviä perusperiaatteita Esimerkiksi rakennerahasto -ohjelmiin liittyvä hallinnointimenettely pysyi ennallaan. Vuoden 1993 asetuksen uudistuksella kytkettiin ympäristönäkökohdat rakennerahastotoimintaan. Tältä osin uudistus oli periaattel-
U 20/1998 vp 3 lisesti merkittävä. Nykyisellä ohjelmakaudella (1994-1999), jossa Suomi on ollut mukana liittymisestään lähtien, sovelletaan edelleen vuodelta 1988 peräisin olevia ja vuonna 1993 uudistettuja asetuksia. Suomen liittymisen yhteydessä laadituo liittymisasiakirjan 2 artiklaan perustuen primäärioikeus sekä yhteisöjen johdettu oikeus sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen. Liittymispäivästä alkaen annetut säännökset ovat sellaisenaan Suomea sitovia EY:n perustaruissopimuksen mukaisin oikeusvaikutuksin. Liittymisen yhteydessä annettiin myös laki Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 8.12.1994/1540 SopS 102. Euroopan komissio antoi 15.7.1997 Agenda 2000 - nimellä kulkevan asiakirjan, jossa selvitetään Unionin toimintapolitiikkaa tulevaisuutta varten. Agendan mukaan tarkoituksena on mm. uudistaa rakennerahastojen toiminta jo seuraavaksi ohjelmakaudeksi alkaen vuonna 2000. Tähän liittyen komissio antoi 18. päivänä maaliskuuta 1998 asetusluonnoksen (KOM (1998) 131 lopull.), jäljempänä rakennerahastojen yleisasetus. Asetusluonnos sisältää uudet rakennerahastojen toimintaa koskevat säännökset. Rakennerahastoja koskevia yleissäädöksiä tulee uudistuksen jälkeen olemaan ainoastaan yksi nykyisen kahden asetuksen (puite- ja koordinaatioasetus) sijaan. Komissio pyrkii asetusehdotuksella tehostamaan rakennerahastojen varojen käyttöä, yksinkertaistamaan hallintoa sekä selkeyttämään työnjakoa jäsenvaltioiden ja komission välillä. Yksityiskohtaiset säännökset rakennerahastoista annetaan rahastokohtaisissa asetuksissa. Komissio antoi ehdotukset rakennerahastokohtaisiksi asetuksiksi 18. päivänä maaliskuuta 1998. 2. Asetusehdotuksen pääasiallinen sisältö Asetusehdotuksessa säädetään nykyisen seitsemän tavoitteen sijaan kolmesta tavoitteesta, joihin rakennerahastojen varoja kohdeunetaan (1 artikla). Tavoitteella 1 edistetään kehitystä ja rakenteellista sopeutumista kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla. Suomessa ja Ruotsissa nykyisin toteutettava erittäin harvaan asuttujen alueiden tavoite 6 sisältyy tähän tavoitteeseen.tavoite 2 koskee teollisten, maaseutu-, kaupunki- ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden sosio-ekonomista uudelleen suuntaamista. Tavoite 3 tukee työvoima- ja koulutuspolitiikkaa ja niitä koskevien järjestelmien sopeuttamista ja modernisointia. Ehdotuksen 2 artiklan mukaan tavoitteen 1 rahoitukseen osallistuvat EAKR, ESR, EMOTR:n ohjausosasto sekä KOR. Tavoite 2 saa yhteisön rahoitusta EAKR:sta, ESR:sta ja KOR:sta sekä maaseudun kehittämiseen EMOTR:n tukiosastosta. Tavoitteen 3 yhteisön rahoitusosuus tulee yksinomaan ESR:n varoista. Komission ja jäsenmaiden tulee varmistaa, että rahastojen toimet ovat yhdenmukaisia yhteisön muiden politiikkojen, mm. työllisyys- ja ympäristöpolitiikkojen kanssa ja että ympäristönsuojelun vaatimukset kytketään rakennerahastotoimien valmisteluun ja toimeenpanoon. Kunkin tavoitteen tukikelpoisuuskriteerit määritellään 3-5 artikloissa. Tavoitteisiin 1 ja 2 kuuluvat alueet ovat voimassa pääsääntöisesti seitsemän vuotta vuodesta 2000 alkaen. Säännökset tavoitealueita koskevasta siirtymäkaudesta ovat 6 artiklassa. Ehdotus sisältää myös säännökset yhteisöaloitteista, joita uudella kaudella on kolme ( 19-20 artikla). Aloitteet koskevat rajaalueyhteistyötä, maaseudun kehittämistä ja tasa-arvon edistämistä työmarkkinoilla. Kunkin aloitteen rahoitus tulee nykyisestä kaudesta poiketen vain yhdestä rahastosta. Lisäksi ehdotuksessa on säännöksiä myös eräistä muista yhteisön tukimuodoista. Ehdotuksen 7 artiklassa määritellään rakennerahastojen määrärahoiksi kaudelle 2000-2006 yhteensä 218,4 miljardia euroa (noin 1310 mrd. mk) vuoden 1999 rahanarvossa (EU 15). Asetuksen liitteessä on em. määrärahan jako vuosittain. Sen mukaisesti rakennerahastojen tuki on suurimmillaan 33,34 mrd. euroa (noin 200 mrd. mk) vuonna 2001 ja laskee 28,43 mrd. euroon (noin 170 mrd. mk:aan) vuonna 2006. Tässä artiklassa todetaan myös, että tavoitteen 1 osuus olisi noin kaksi kolmasosaa rakennerahastojen määrärahasta. Artiklassa määritellään myös ne tekijät, jotka komission tulee ottaa huomioon tehdessään viitteellisen varojen jakauman jäsenmaille. Ehdotuksen 8 ja 10 artikloissa on säännökset kumppanuusperiaatteen ja täydentävyysperiaatteen soveltamisesta. Kumppanuuden periaatetta tulee soveltaa ohjelmien valmiste-
4 U 20/1998 vp lussa, rahoituksessa, seurannassa ja arvioinnissa. Asetusehdotus sisältää yksityiskohtaiset säännökset tavoitteita 1, 2 ja 3 koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laadinnasta ja hyväksymisestä (12-18 artiklat). Komissio antaa jokaiselle tavoitteelle yhteisötason suuntaviivat, jotka tulee ottaa huomioon ohjelman kaikissa vaiheissa. Jäsenvaltiot laativat komissiolle ehdotuksensa ohjelmiksi. Niissä tulee olla kuvaus ko. alueiden ongelmista, kehittämistavoittesta ja ehdotukset keinoiksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelmaehdotukseen tulee sisältyä ennakkoarviointi ohjelman vaikutuksista. Ohjelmaehdotuksen tulee sisältää myös vuosittaiset rahoitustaulukot rahastoittain ja toimintalinjoittain. Komission hyväksyttyä ohjelman jäsenvaltio toimittaa komissiolle vielä ns. ohjelman täydennyksen, joka sisältää rahastojen tuen yksityiskohtaisemman jakautumisen. EY:n talousarvioon liittyvistä rakennerahastovarojen maksusitoumuksista ja varojen maksamisesta jäsenvaltiolle säädetään 30-32 artikloissa. Ohjelmaan sidotuista varoista jäsenvaltiolle maksettava määrä riippuu siitä, miten paljon jäsenvaltio on tiettynä aikana varoja käyttänyt. Jäsenvaltion vastuuta ohjelman hallinnosta ja toimeenpanosta korostetaan nykyisestä. Asetusehdotuksen 33 artiklassa luetellaan ohjelman hallinnointiin liittyvät jäsenvaltion tehtävät, jotka nykyisellä kaudella on määritelty tarkemmin ohjelma-asiakirjoissa. Vaikka ohjelma hyväksytään komission päätöksellä, ohjelman hallinnointia hoitava jäsenvaltion viranomainen voi tehdä muutoksia ns. ohjelman täydennykseen. Yhteisön tukipäätökseen sisältyvien osien muuttamisesta päättää komissio yhteisymmärryksessä ao. jäsenvaltion kanssa. Kullekin ohjelmalle perustetaan sen toteutumisen seuraamista varten seurantakomitea, joka nykyisestä poiketen on kansallinen toimielin (34 artikla). Komitea perustetaan ohjelman hallinnointia hoitavan viranomaisen, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä muiden kansallisten osapuolten yhteisellä sopimuksella. Komitean toimet kuuluvat jäsenvaltion juridiseen vastuuseen. Komissio ja tarvittaessa Euroopan investointipankki osallistuvat komitean työhön, mutta niiden rooli siinä on neuvoa-antava. Komitea mm. harkitsee ohjelman strategisia suuntauksia ja tuen painopisteitä, tarkastelee toimeenpanon tuloksia ja tarvittaessa esittää ohjelman hallintoa hoitavalle viranomaiselle ohjelman muutoksia tai antaa komissiolle ohjelman muuttamisesta lausunnon. Asetusehdotuksessa säädetään myös seurantaindikaattoreista ja komissiolle toimitettavista vuosiraporteista, joissa selvitetään ohjelman tavoitteiden määrällistä ja laadullista toteutumista (35-36 artiklat). Jäsenvaltion vastuuta myös varainkäytön valvonnassa korostetaan. Jäsenvaltiolle 37 artiklassa asetetut tehtävät ovat pitkälti samoja kuin nykyisellä kaudella rakennerahastoasetusten ja valvontaa koskevien EY -säädösten perusteella. Tehtävät liittyvät mm. ohjelman hallinto- ja tarkastusjärjestelmän perustamiseen ja ylläpitoon, kustannusten oikeellisuuden ja todennettavuuden varmistamiseen, säännöstenvastaisuuksien ehkäisemiseen ja korjaamiseen sekä hyvän varainhoidon noudattamisen varmistamiseen. Komissio haluaa varmistua jäsenvaltiossa olevien hallinto- ja tarkastusjärjestelmien hyvästä toiminnasta, missä tarkoituksessa se voi esimerkiksi suorittaa tarkastuksia paikan päällä. Komission ja jäsenvaltion yhteistyötä lisätään nykyisestä mm. järjestämällä yhteisiä vuositapaamisia ja vaihtamalla komission ja jäsenvaltion tarkastusviranomaisten tarkastusten tuloksia. Ehdotuksen 38 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltio pidättää yhteisön tuen tai ryhtyy sen takaisinperintään, jos tuen toimeenpanossa on ilmennyt säännöstenvastaisuuksia. Tietyin edellytyksin myös komissio voi ryhtyä näihin toimenpiteisiin jäsenvaltiota vastaan. Kuten nykyiselläkin kaudella, rakennerahastojen tuen vaikutusten arvioimiseksi suoritetaan ohjelmien ennakko-, väli- ja loppuarviointi. Näitä koskevat säännökset ovat 39-42 artiklassa. Arvioinnin suorittaminen kuuluu tapauksesta riippuen joko jäsenvaltion tai komission vastuulle. Yhtenä uudistuksena nykyiseen kauteen verrattuna komissio esittää, että osa varoista jätetään aluksi jakamatta jäsenvaltioiden kesken. Ehdotuksen 43 artiklan mukaan komissio jakaa ne ohjelmakauden puolivälissä täydentävyysperiaatteen ja kussakin jäsenvaltiossa toteutettavien ohjelmien tulosten perusteella. Komissio arvioi jäsenvaltioiden saavuttamia tuloksia seurantaindikaattoreiden ja varojen hoidon ja toimeenpanon perusteella sekä vertaa tuloksia ohjelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Komissio tekee tässä tarkoitetun päätöksen viimeistään 31. maalis-
U 20/1998 vp 5 kuuta 2004 mennessä. Asetusehdotus sisältää lisäksi säännökset komission raportointivelvollisuudesta EY:n muille toimielimille ( 44 artikla) ja säännökset EY:n komiteoista, jotka yhteisötasolla osallistuvat EY:n alue- ja rakennepolitiikkaa koskevaan päätöksentekoprosessiin ( 46-51 artiklat). Siirtymäsäännöksen mukaan tätä asetusta ei sovelleta niiden ohjelmien loppuunviemiseen tai muutoksiin, jotka neuvosto tai komissio on hyväksynyt 31.12.1999 voimassa olevien rakennerahastoja koskevien säädösten perusteella. Säännöksessä säädetään myös päivämääristä, joihin mennessä jäsenvaltion tulee esittää komissiolle näiden ohjelmien lopputilitykset 3. Vaikutukset Suomen kannalta 3.1 Rakennerahastojen toiminnalle aiheutuvat vaikutukset Asetusehdotus merkitsee voimaantullessaan nykyisten rakennerahastotavoitteiden lukumäärän vähentymistä seitsemästä kolmeen, jonka lisäksi valmisteltaisiin maaseudun kehittämisohjelmia. Tavoitteiden vähentäminen yksinkertaistaa ja helpottaa hallintoa. Suomessa esitys merkitsee sitä, että ohjelmia valmisteltaisiin entisten kuuden tavoitteen sijaan neljälle tavoitteelle. Se, kuinka monta ohjelmaa kullekin tavoitteelle tehdään, päätetään myöhemmin ohjelmien valmistelun yhteydessä. Yhteisöaloitteiden määrä vähenisi kolmeen. Suomessa yhteisöaloitteita varten valmisteltaisiin entisten seitsemän sijaan kolmeiie aloitteelle. Lisäksi jokaista yhteisöaloitteita rahoittaisi yksi rahasto. Esitys yksinkertaistaa yhteisöaloitteiden hallintoa. Samalla se kuitenkin luo yhteisöaloitteisiin erilaiset rahastojen toiminta-alaa koskevat säännöt kuin tavoiteohjelmissa on, mikä saattaa heikentää järjestelmän avoimuutta ja selkeyttä. Nykyiset harvan asutuksen perusteella tavoite 6 -alueiksi nimetyt alueet Suomessa sisällytettäisiin heikoimmin kehittyneiden alueiden tavoitteeseen 1. Komission ehdotuksen mukaan tavoite 1 -alueen pääkriteerin (BKT/asukas < 75 %) ylittävät 6-alueet tulisivat saamaan oikeudenmukaisen rahoituskohtelun. Itä-Suomen suuralue saattaa täyttää em. pääkriteerin, mikä merkitsisi sitä, että Pohjois-Savon nykyiset 5b-alueet sekä Kuopion seutukunta tulisivat uusina alueina tavoite 1 -ohjelman piiriin. Asetusehdotukseen sisältyvät esitykset tavoite 1, 2 ja 5b -alueiden siirtymäajoista. Ehdotus merkitsisi Suomessa sitä, että alueellisten tavoitteiden piiristä poisputoavat alueet siirtyisivät heti kauden alusta uuden tavoite 3 -ohjelman ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden piiriin, minkä lisäksi ne saisivat siirtymäajan edelleen EAKR:n tukea. Ehdotuksen säännökset selkiinnyttävät tietyltä osin Suomen ja komission välistä työnjakoa. Näitä ovat mm. säännökset komission ohjelma-asiakirjoista tekemästä päätöksentekotoimivallasta, ja sen neuvoa-antavasta roolista seurantakomiteassa. Asetusehdotuksen myötä jäsenvaltion velvoitteet ja tehtävät määritetään nykyistä kattavarumin ja yksityiskohtaisemmin. Kattavarumat säännökset tehtävistä parantavat järjestelmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toisaalta ne saattavat merkitä hallinnollisten tehtävien lisääntymistä ainakin rakennerahastojen vastuuministeriöinä toimiville tahoille Suomessa. Asetusehdotuksen säännökset jäsenvaltion tehtävistä eivät myöskään sinänsä yksinkertaista nykyisiä menettelytapoja. Ehdotuksen säännökset EU -varojen entistä tiukemmasta maksuaikataulusta merkitsevät sitä, että hankkeiden toteutusta myös maksatusten osalta tulee nopeuttaa. Varsinkin yritystukien osalta esitetyt aikataulut ovat tiukat. Tämä saattaa vaikeuttaa jossain määrin Suomen ohjelmien toteuttamista täysimääräisesti. Asetusehdotuksen säännökset EMOTR:n kahden eri osaston osallistumisesta tavoite 1 ja 2 rahoittamiseen maaseudun kehittämistoimenpiteissä voivat monimutkaistaa erityisesti valvonta- ja maksatusmenettelyjä Suomessa. Tämä johtuu siitä, että tuki- ja ohjausosastoja koskevat säännökset valvonnasta ja maksatuksesta eroavat toisistaan. Asetusehdotuksessa esitetään, että hyväksyttäviä kustannuksia määriteltäessä sovellettaisiin pääsääntöisesti kansallista lainsäädäntöä. Tämä selkeyttää tulkintaa myös Suomessa. Asetusehdotuksen säännökset ns. reservirahan käytöstä merkinnee ohjelmien hallinnoinuin monimutkaistumista ja siitä saattaa aiheutua ylimääräistä hallintotyötä. Ehdotus merkitsee monilta osin käytännön yhteistyön lisääntymistä Suomen ja komission välillä. Yhteistyötä lisätään esimerkiksi
6 U 20/1998 vp rakennerahastojen varojen valvontatyön osalta. Asetusehdotus sisältää myös säännöksiä, joiden lopullista merkitystä Suomelle on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Myöskään komission jokaiselle ohjelmalle laadittavien suuntaviivojen juridinen merkitys ei ole täysin selvä. 3.2 Taloudelliset vaikutukset Rakennerahastojen määrärahoihin liittyvät ehdotukset ovat osa koko EU:n rahoituskehyksissä sovittavia määrärahoja. Niiden määrä vaikuttaa toisaalta Suomen maksusosuuteen Unionin yhteiseen talousarvioon, toisaalta Suomen saamaan osuuteen EU:n talousarvion rakennepolitiikan määrärahoista. Asetusehdotus velvoittaa Suomen rahoittamaan rakennerahasto-ohjelmia kansallisella osarahoitusosuudella. EU:n osuus voi olla enintään 75 % hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista ja pääsääntöisesti vähintään 50 % hyväksyttävistä julkisista kustannuksista tavoite 1 -alueilla ja enintään 50 % hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista ja pääsääntöisesti vähintään 25 % hyväksyttävistä julkisista kustannuksista tavoite 2 ja 3 - alueilla. EU:n ja kansallisen osarahoituksen osuudet määritellään tarkasti ohjelma-asiakirjoissa. Lisäksi asetusehdotus velvoittaa Suomen pitämään omat julkiset tai niihin verrattavat rakennepolitiikkaan ja aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan liittyvät menonsa pääsääntöisesti vähintään samalla tasolla kuin ne ovat nykyisellä ohjelmakaudella. Komissio ja Suomi yhdessä määrittelevät nämä tasot tarkemmin ohjelma-asiakirjoissa. Yleisasetuksen 7 artiklassa säädetään kriteereistä, joiden perusteella jäsenmaiden rahoituskehykset tullaan määrittelemään. Tavoitteiden 1 ja 2 jäsenvaltiokohtaisen varojen jaon kriteerit vastaavat nykyisen kauden kriteerejä. Työttömyyden tason korostaminen nykyistä enemmän rahanjaon kriteerinä vaikuttanee myönteisesti Suomen saamaan rahoitusosuuteen. Tavoitteen 3 rahoituskehys määriteltäisiin kolmella kriteerillä: hyväksyttävä väestömäärä (eligible population), työllisyystilanne ja työllisyysongelmien vaikeus (syrjäytyminen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen taso ja naisten työhön osallistuvuus). Kriteerien määrittely ei ole tarkkaan tiedossa, mutta ne saattavat muodostua ongelmallisiksi Suomen rahoituskehystä määriteltäessä, koska koulutustaso ja naisten työhön osallistuminen ovat Suomessa korkealla tasolla. 3.3 Lainsäädännölliset vaikutukset Yleisasetus ja rahastokohtaiset asetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa muutostarpeita ohjelmien toteuttamiseen liittyvässä Suomen lainsäädännössä. 4. Asetusehdotuksen käsittely Komissio on antanut yleisasetusta koskevan ehdotuksen 18.3.1998 yhdessä rahastokohtaisten asetusehdotusten kanssa. Tämän jälkeen ehdotuksia on käsitelty osana muita Agenda 2000:een liityviä asetuksia Puheenjohtajan ystävät -ryhmässä (FoP) 23.3. sekä yleisten asioiden neuvostossa 30.3. Suomessa ehdotuksia on käsitelty ministeri Backmanin johtamassa rakennerahastouudistusta käsittelevässä työryhmässä ja 17.4.1998 EU -ministeri valiokunnassa. Varsinainen asetusehdotusten yksityiskohtainen neuvoston työryhmäkäsittely alkaisi 15.4. ja kokouksia on tarkoitus pitää viikoittain juhannuksen jälkeiselle viikolle saakka. FoP:n kokouksessa 15.5. on tarkoitus tehdä väliarvio asioiden etenemisestä Cardiffin huippukokoukseen mennessä ja mahdollisesti identifioida poliittisia asioita, joita voitaisiin sisällyttää huippukokouksen päätökseen. Keskustelu työryhmässä alkanee ohjelmien rakenteita koskevista yleisasetuksen säännöksistä. Keskeisin asia jatkokäsittelyn aikataulun kannalta on päätös rahoituskehyksestä. Keskustelu rahastokohtaisista asetuksista jäänee Itävallan puheenjohtajuuskaudelle. Perustaruissopimuksen 130 d artiklan mukaisesti yleisasetusehdotuksen käsittelyssä sovelletaan ns. hyväksyntämenettelyä. Siinä neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon sekä kuultuaan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa. Eduskuntaa tullaan informoimaan käsittelyn etenemisestä. 5. Ehdotus valtioneuvoston kannaksi Suomi katsoo, että komission esitysten peruslinjaukset ovat oikeansuuntaisia ja ny-
U 20/1998 vp 7 kyistä järjestelmää kehittäviä. Pyrkimykset Euroopan Unionin alue- ja rakennepolitiikan järjestelmän yksinkertaistamiseen, tehostamiseen ja keskittämiseen ovat kannatettavia. Suomi katsoo, että esitykset ovat hyvä pohja jäsenvaltioiden välisille neuvotteluille. On tärkeää, että kaikessa rakennerahastotoiminnassa noudatetaan Amsterdamin, Eurooppa-neuvoston ja Luxemburgin työllisyyshuippukokouksen päätöksiä työllisyysnäkökulman ottamisessa huomioon kaikessa yhteisön toiminnassa. Suomi tukee kilpailukyvyn, tasa-arvon ja kestävän kehityksen horisontaalisen huomioon ottamisen tärkeyttä. Suomi pitää myönteisenä sitä, että ympäristönäkökohdat on otettu entistä enemmän huomioon ja pitää tärkeänä, että nämä otetaan huomioon myös toimeenpanossa. On tärkeää, että Suomelle turvataan oikeudenmukainen osuus rakennerahastovaroista suhteessa maamme vaikeaan työllisyystilanteeseen ja alueiden rakenneongelmiin. Suomi korostaa työttömyysasteen merkitystä rahanjaossa. Suomi tukee alueellista keskittämistä, kuitenkin niin, että jäsenvaltioiden kehitysongelmat otetaan huomioon. Komission esitys tavoitteiden määrän vähentämisestä nykyisestä seitsemästä kolmeen vastaa Suomen kannanottoja. Komission esitys sijoittaa tavoite 6-alueet uuteen tavoitteeseen 1 vastaa Suomen aiemmin ottamaa kantaa. Hallitus selvittää, olisiko tarpeellista sisällyttää asetukseen nimenomainen maininta liittymissopimuksessakin hyväksytyn harvan asutuksen kriteeristä (asukastiheys < 8 as/km2). Suomi korostaa, että jos tavoite 1 -alueiden valinta siirretään neuvostolta komissiolle, tulee valintakriteerien säilyä objektiivisilla ja yksiselitteisesti arvioitavina. Komission esitys tavoitteesta 2 ei ole ristiriidassa Suomen aluepolitiikan linjauksen kanssa, jonka mukaan kaupunkeja ja ympäröivää maaseutua on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena. Tavoitteen 2 alueiden määrittely on edelleen epäselvä, joskin pääkriteerit ottavat huomioon Suomen erityispiirteet. Hallitus tutkii huolellisesti sen, miten saariston ja Ahvenanmaan erityispiirteet voidaan asianmukaisella tavalla ottaa rakennerahastojärjestelmässä huomioon. Tavoitteen 3 inhimillisten voimavarojen kehittämistoimet olisivat viitekehyksenä myös alueellisten ohjelmien ESR -toimenpiteille. Tältä osin asetusesitys on hyvä, koska se ottaa huomioon ESR-toimenpiteiden horisontaalisen luonteen jättäen alueohjelmiin kuitenkin joustoa painopisteiden ja tuki-intensiteetin suhteen. ESR:n painopisteiden toteuttaminen tulee varmistaa henkilön asuinalueesta riippumatta koko maassa yhdenmukaisella tavalla. EMOTR:n ohjausosaston ja tukiosaston osallistuminen tavoitteiden 1 ja 2 rahoitukseen vaatii lisäselvityksiä. Suomi pitää hyvänä sitä, että EMOTR:n toimenpiteissä tavoitteissa 1 ja 2 sovelletaan rakennerahastojen ohjelmamenettelyjä. Suomen on aiheellista pyrkiä vaikuttamaan siihen, että EMOTR:n tukiosaston maaseudun kehittämistoimenpiteissä ja KOR:n toimenpiteissä noudatetaan rakennerahastomenettelyjä myös varainhallinnossa ja valvonnassa. Esitys yhteisöaloitteiden määrän vähentämisestä vastaa Suomen aiemmin ottamia kantoja. Suomi pitää tärkeänä, että EU:n u1korajojen yhteisöaloitteiden ja Phare- ja Tacis-hankkeiden toiminta yhteensovitetaan nykyistä paremmin. Suomi tukee komission esityksiä ohjelman vastuullisen seurannan ja tehokkaamman varojen valvonnan edistämiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi. Suomi suhtautuu myönteisesti ajatukseen varata osa ohjelmien varoista jaettavaksi jäsenvaltioiden sisällä kesken kautta hyväksyttyjen tuloskriteerien pohjalta. Suomi suhtautuu positiivisesti siihen, että jäsenvaltioita kannustetaan ohjelmien tulokselliseen toteuttamiseen, mutta esitykseen 10 %:n reservistä otetaan kantaa vasta, kun reservin käytön periaatteet ja siihen liittyvä hallinto on esitettyä paremmin selvillä. Hallinnon yksinkertaistamisessa on osittain onnistuttu, mutta lopulliset yksityiskohtaiset kannanotot otetaan asetusesitysten eri kysymyksiä käsiteltäessä.