Sisäasiainministeri Jan-Erik Enestam. Ylijohtaja Paavo Pirttimäki. U 22/1998 vp

Transkriptio

1 U 22/1998 vp V aitioneuvoston khjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (koheesiorahastosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 muuttaminen) Valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 18 päivänä maaliskuuta 1998 tekemä ehdotus Euroopan unionin neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 1998 Sisäasiainministeri Jan-Erik Enestam Ylijohtaja Paavo Pirttimäki G

2 2 U 22/1998 vp SISÄASIAINMINISTERIÖ KOMISSION EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI KOHEESIORAHASTOSTA ANNETUN NEUVOSTON ASETUKSEN (EY) N:o 1164/94 MUUTTAMISESTA (KOM (1998) 130 lopull.) 1. Yleistä Euroopan yhteisön päämääränä on EY:n perustaruissopimuksen 2 artiklan mukaan edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuullisuutta jäsenvaltioiden välillä. Tämän päämäärän toteuttamiseksi EY:n perustaruissopimuksen 130 a artiklan mukaan yhteisö kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi edistääkseen koko yhteisön sopusoiutuista kehitystä. Eräänä keinona tämän tavoitteen edistämiseksi yhteisö voi perustaruissopimuksen 129 b artiklan mukaan myötävaikuttaa Euroopan laajuisten verkkojen perustamiseen muun muassa liikenteen infrastruktuurin alalla. Perustaruissopimuksen 130 d artiklassa edellytetään, että neuvosto perustaa 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä koheesiorahaston, joka osallistuu ympäristöalan hankkeiden rahoittamiseen sekä Euroopan laajuisten verkkohankkeiden rahoittamiseen liikenteen infrastruktuurin alalla. Perustaruissopimuksen liitteenä olevassa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevassa pöytäkirjassa (N:o 15) täsmennetään koheesiorahaston rahoitukseen osallistumisen ehtoja. Pöytäkirjan mukaan rahasto voi osoittaa yhteisön rahoitusosuuksia ympäristöön ja Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviin hankkeisiin sellaisissa jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantuote henkeä kohti on alle 90 prosenttia yhteisön keskitasosta ja jotka ovat panneet täytäntöön ohjelman, jonka tavoitteena on perustaruissopimuksen 104 c artiklassa tarkoitettujen taloudellista lähentymistä koskevien ehtojen täyttäminen. Koheesiorahaston osallistumisesta liikenteen infrastruktuurin kehittämiseen on nimenomaisesti mainittu perustaruissopimuksen 129 c artiklassa. Yhteisön ympäristöä koskevista tavoitteista ja periaatteista säädetään perustaruissopimuksen 130 r artiklassa. Koheesiorahaston perustamista käsiteltiin 26 ja 27 päivänä kesäkuuta sekä 11 ja 12 joulukuuta 1992 Eurooppa-neuvoston kokouksissa, joissa täsmennettiin rahastoa koskevia periaatteita. Tällöin sovittiin myös koheesiorahaston kaudella käytettävistä olevista talousarviovaroista. Päätöksen mukaan käytettävissä olevat varat yhteensä ko. kaudelle ovat mecua. Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin aiheuttaman viivästyksen vuoksi koheesiorahaston perustaminen ei ollut mahdollista ennen 31 päivää joulukuuta 1993, kuten perustaruissopimuksen 130 d artiklassa säädetään. Viivästymisen vaikutusten minimoimiseksi neuvosto antoi asetuksen (ETY) N:o 792/93 koheesion rahoitusvälineen perustamisesta. Edellä mainittuihin määräyksiin ja periaatteisiin perustuen neuvosto antoi 16 päivänä toukokuuta 1994 perustaruissopimuksen 130 d artiklan nojalla asetuksen (EY) N:o 1164/94 koheesiorahastosta. Kyseinen asetus korvasi asetuksen (ETY) N:o 792/93 koheesion rahoitusvälineestä. Asetus sisältää säännökset tuettavista jäsenvaltioista, rahaston tuen määristä ja niiden laskentaperusteista sekä rahaston tukea koskevat muut säännökset, kuten säännökset varojen valvonnasta. Asetukseen liittyy myös ns. liite II, joka sisältää asetuksen yksityiskohtaiset täytäntöönpanomääräykset. Koheesiorahaston rahoituksen ehdot täyttäviä yhteisön jäsenvaltioita ovat asetuksen mukaan vuoteen 1999 asti Kreikka, Espan-

3 U 22/1998 vp 3 ja, Irlanti ja Portugali. Koheesiorahastosta annettavan tuen määrä on prosenttia julkisista menoista. Asetuksen mukaan neuvoston tulee tarkastella asetusta uudelleen komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 130 d artiklan mukaisesti ennen vuoden 1999 päättymistä. Euroopan komissio antoi Agenda nimellä kulkevan asiakirjan, jossa selvitetään Unionin toimintapolitiikkaa tulevaisuutta varten. Asiakirja koskee myös koheesiorahaston tulevaa toimintaa vuoden 2000 jälkeen. Tähän liittyen komissio antoi 18 päivänä maaliskuuta 1998 asetusehdotuksen (KOM (1998) 130 lopull.) neuvoston asetukseksi (EY) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 muuttamiseksi. Asetusehdotuksen perustelutekstin mukaan koheesiorahaston käyttö on mahdollistanut em. neljässä jäsenvaltiossa ympäristödirektiivien korkeamman noudattamisasteen sekä parantaneen halki Euroopan toteutettavia liikenneyhteyksiä. Komission mukaan yksikään neljästä jäsenvaltiosta ei ole kuitenkaan yltänyt 90 prosentin BKT -osuuteen yhteisön keskiarvosta. Sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden lujittamisen sekä solidaarisuuden tavoitteiden ollessa edelleen voimassa myös koheesiorahaston olemassa olo on edelleen perusteltua. EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtyminen ei tätä muuta. Tämän johdosta komissio esittää koheesiorahaston säilyttämistä myös tulevalla kaudella. 2. Asetusehdotuksen pääasiallinen sisältö Komissio pyrkii asetusehdotuksella jatkamaan koheesiorahaston toimintaa vuosina pääsääntöisesti samanlaisena samoihin jäsenvaltioihin kohdistuneena ja samoin periaattein kuin tähänkin asti. Jäsenvaltion tukikelpoisuuden edellytykset arvioidaan uudelleen vuoden 2003 loppuun mennessä. Arviointi perustuu yhteisön BKTtilastoihin vuosille Siirtymäaikoja ei järjestettäisi, vaan jos jäsenvaltio ei enää täytä kelpoisuuskriteerejä putoaa se koheesiorahaston tuen piiristä. Toiminta, johon voidaan myöntää tukea on uudella kaudella sama kuin tähänkin asti lähtien käytettävissä olevien varojen kokonaismäärä on vuoden 1999 hintatason mukaan 21 miljardia euroa. Maksusitoumuksiin käytettävät määrärahat ovat vuosittain 3 miljardia euroa vuoden 1999 hintatason mukaan. Varojen ohjeeilinen jakaminen maiden välillä perustuu nykyisen kauden mukaisiin objektiivisiin arviointiperusteisiin, joita ovat pääasiassa väestö, bruttokansantuote asukasta kohden ja pinta-ala, sekä muita sosioekonomisia tekijöitä kuten puutteellinen liikenteen infrastruktuuri. Jäsenvaltioiden välinen viitteellinen varojen jako on sama kuin nykyisellä kaudella. Asetusehdotuksessa on huomioitu myös EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtyminen. Tämä näkyy ehdotuksessa sekä tukikelpoisuusehtojen että julkistalouden liiallisen alijäämän osalta annetuissa säännöksissä. Ehdotuksessa eritellään yhteisön yhteisen rahan käyttöön ottavat jäsen valtiot, jäljempänä euroon osallistuvat jäsenvaltiot ja toisaalta yhteisen rahan käyttöön osallistumattomat jäsenvaltiot, jäljempänä euron ulkopuolelle jäävät jäsenvaltiot Tukikelpoisuusehtojen osalta (nykyinen 2 artikla) vaatimus jäsenvaltioiden alle 90 % yhteisön keskitasosta olevasta BKT:sta säilyy sekä euron ulkopuolella olevien että euroon osallistuvien jäsenvaltioiden osalta. Muuten ko. ehtojen osalta tehdään ero euroon osallistuvien ja sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden välillä. Euroon osallistuvien jäsenvaltioiden osalta edellytetään ns. vakausohjelman laatimista ja sen noudattamista. Euran ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden tulee puolestaan laatia ja noudattaa ns. lähentymisohjelmaa. Vakausohjelmaa ja lähentymisoh jelmaa säännellään y ksityiskohtaisesti julkisyhteisön rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1466/97, joka on annettu mm. perustamissopimuksen 104 c artiklan nojalla. Julkistalouden liiallisen alijäämän osalta tehdään myös ero euroon osallistuvien ja sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden osalta. Yhteistä kuitenkin on, että sekä euroon osallistuvien että sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden osalta liiallinen alijäämä muodostaa perusteen koheesiorahaston tuen keskeyttämiselle siten, ettei uusia hankkeita tulla rahoittamaan. Tuen keskeyttämistä koskevan menettelyn osalta euron ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden osalta sovellettaisiin liiallista alijäämää koskevia nykyisiä säännöksiä (6 artiklan 1 kohta). Euroon osallistuvien jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän osalta tulisivat sitävastoin sovellettaviksi neuvoston asetuk-

4 4 U 22/1998 vp sen (EY) N:O 1466/97 6 artiklan 3 kohdan tai asetuksen 1467/97 3 artiklan 2 kohdan mukainen suositusmenettely. Suositusmenettely mahdollistaa liiallisen alijäämän tilanteessa mahdollisuuden ryhtyä nopeammin ennakoiviin toimenpiteisiin kuin mitä euron ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden osalta on mahdollista. Nykyisen asetuksen 6 artiklaan komissio esittää lisättäväksi uuden, komission tuen takaisinperintää koskevan säännöksen. Säännöksen mukaan, mikäli jäsenvaltion antaman alijäämän pienentämistä koskevan ennusteen ja komission tilastojen välillä on huomattavia ja perusteettornia eroja, komissiolla on mahdollisuus kuultuaan jäsenvaltion selvityksen asiasta ryhtyä tuen takaisinperimiseen. Rahastosta annettavan tuen määrä olisi edelleen 80-85% julkisista tai niitä vastaavista menoista. Kuitenkin vuoden 2000 alusta alkaen tuen tasoa voitaisiin alentaa, mikäli hankkeen tuloa tuottava vaikutus antaa siihen aihetta. Tuen tasoa alentavana tekijänä voitaisiin käyttää myös periaatetta, jonka mukaan saastuttaja maksaa. Tämän periaatteen, joka on kirjattu perustaruissopimuksen 130 r artiklaan, huomioimisella korostetaan koheesiorahaston ja ympäristön välistä suhdetta. Lisäksi korostetaan myös yksityisen rahoitusosuuden suuremman käytön tärkeyttä. Varainhoidon valvontaa koskevat säännökset on kirjattu asetusehdotuksen 12 artiklaan. Valvontaa koskevia säännöksiä uudistetaan mm. siten. että jäsenvaltion ja komission välistä työnjakoa selkeytetään nykyisestä. Jäsenvaltion vastuun osalta asetusehdotukseen on nyt kirjattu selvästi, että jäsenvaltioilla on.ensisijainen vastuu hankkeiden valvonnasta. Komission tehtävänä on puolestaan varmistaa, että jäsenvaltioilla on toimivat hallinto- ja valvontajärjestelmät, joiden avulla pystytään varmistamaan yhteisön varojen tehokas ja asianmukainen käyttö. Valvonnan osalta korostetaan lisäksi yhteistyötä jäsenvaltion ja komission kesken. Itse asetuksen muuttamisen lisäksi komissio esittää muutoksia asetukseen liittyvään liite II:seen, joka sisältää mm. yksityiskohtaiset säännökset maksatusmenettelystä. Muutokset käsittävät mm. hanke-käsitteen määrittelyn sekä edellytykset hankkeiden yhdistämiselle (A artikla). Myös arviointi tulisi tehdä entistä perusteellisemmin siten, että siinä mm. otettaisiin huomioon hankkeen ympäristövaikutukset ja niiden yhteensopivuus yleisen ympäristöstrategian kanssa sekä kirjattaisiin myös toteuttamatta jätetyt vaihtoehdot. Uutena säännöksenä esitetään, että rahaston tuki voitaisiin peruuttaa, mikäli hanketta ei ole käynnistetty kahden vuoden kuluessa sen edellytetystä alkamispäivästä (B artikla). Varojen hallinnan suhteen komissio esittää yksinkertaisempaa järjestelmää maksusitoumuksille, jotka nykyisestä poiketen tehtäisiin kunkin rahoitusvuoden alussa. Maksatuksille komissio esittää yhtä ainoata ennakkoa, joka ei ylittäisi 10 % rahaston kokonaistuesta. Myöhempien maksujen olisi perustuttava toteutuneisiin ja maksettuihin kustannuksiin. Maksatuksien osalta tulisivat noudatettavaksi tietyt ehdot koskien erityisesti seurantaindikaattoreita. Jäsenvaltioiden varainhallintaa- ja valvontaa koskevat tehtävät määritellään myös liitteessä II entistä täsmällisemmin (G artikla). Lisäksi esitetään uutta säännöstä, joka oikeuttaisi komission suorittamaan jäsenvaltiokohtaisia rahoituskorjauksia. 3. Vaikutukset Suomen kannalta Asetusehdotuksella ei ole suoria vaikutuksia Suomeen, koska Suomi ei ehdotuksen mukaan ole tukea saavien maiden joukossa. Ehdotus ei myöskään aiheuta muutostarpeita Suomen lainsäädäntöön. Ehdotuksella on kuitenkin välillisiä taloudellisia ja ympäristöön liityviä vaikutuksia. Koheesiorahaston määräraha, ehdotuksen mukaan vuosittain kolme miljardia euroa (noin 18 mrd. mk), on noin kolme prosenttia EU:n vuotuisesta talousarviosta ja tältä osin se vaikuttaa Suomen maksuosuuteen EU :n yhteiseen talousarvioon. Ehdotukset varainhoidon hallinnon ja valvonnan tehostamisesta merkitsevät epäsuoraa taloudellista hyötyä myös muille kuin vain rahaston tukea saaville jäsenvaltioille. Ehdotukset rahaston tuen kohdentamisesta ympäristöinfrastruktuurin kohentamiseen ja liikenteen alan hankkeisiin vaikuttavat välillisesti myös Suomeen Euroopan parantuvan ympäristön tilan ja sujuvamman liikenteen vuoksi. 4. Asetusehdotuksen käsittely Komissio on antanut koheesiorahastoa koskevan asetusehdotuksen Tä-

5 U 22/1998 vp 5 män jälkeen ehdotusta on osana muita Agenda liittyviä asetuksia käsitelty Puheenjohtajan ystävät-ryhmässä (FoP) sekä yleisten asioiden neuvostossa Suomessa ehdotusta on käsitelty ministeri Backmannin johtamassa rakennerahastouudistusta käsittelevässä työryhmässä ja EUministerivaliokunnassa ja Varsinainen asetusehdotuksen yksityiskohtainen neuvoston työryhmäkäsittely (FoP) alkoi ja kokouksia on tarkoitus pitää viikottain juhannuksen jälkeisellä viikolle saakka. FoP:n kokouksessa 15.5 on tarkoitus tehdä väliarvio asioiden etenemisestä Cardiffin huippukokoukseen mennessä ja mahdollisesti identifioida niitä poliittisia asioita, joita voi sisällyttää huippukokouksen päätökseen. Perustaruissopimuksen 130 d artiklan mukaisesti koheesiorahastoehdotuksen käsittelyssä sovelletaan ns. hyväksyntämenettelyä. Siinä neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon sekä kuultuaan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa. Liite II:n käsittely perustuu nykyisen koheesiorahastoasetukseen ja erityisesti sen liite II:n K artiklaan. Artiklan mukaan neuvosto päättää määräenemmistöllä liitteen tarkistamisesta komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan. Eduskuntaa tullaan informoimaan käsittelyn etenemisestä. 5. Ehdotus valtioneuvoston kannaksi Hallitus selvittää huolellisesti koheesiorahaston tuen jatkamisen perusteet sekä sen, millä edellytyksillä yhteisen rahan käyttöön osallistuvat maat olisivat oikeutettuja saamaan tukea ja mitkä ovat tuen varsinaiset käyttökohteet

6