MATKAKERTOMUS 1.3.2012 TUTUSTUMINEN PUOLAN KALKKUNATUOTANTOON 7. 10.2.2012 Osana Kotimaisten kalkkunantuottajien kilpailukyvyn parantaminen -hanketta Hankkeessa verrataan suomalaista kalkkunatuotantoa muiden maiden kalkkunatuotantoon. Matkan aikana kerättiin tietoa ja luotiin yhteyksiä tämän vertailun suorittamiseksi. Kaikki tutustumiskohteet järjestettiin eläinjalostusyhtiö Aviagen Turkeysin kautta. Puolassa matkassamme olivat Aviagen Turkeys in myynti- ja markkointijohtaja Richard A. Hutchinson ja tekninen asiantuntija Jerome Noirault sekä heidän puolalainen yhteyshenkilönsä/tulkkinsa Gerard Frischke, jolla oli myös omaa siipikarjatuotantoa 16 000 broileriemon verran.(g.frischke@chello.pl) Tiistaina 7.2 illansuussa lensimme Varsovaan. Lentokentältä siirryimme hotelliin, jossa tapasimme aamulla Noirault in. Hän oli vuokrannut käyttöömme auton, jolla matkustimme Varsovasta noin 250 km pohjoiseen Iławan kaupunkiin. Reittimme kulki puolalaisittain vahvan kalkkunatuotantoalueen halki. Peltoa oli paljon ja maisema oli suomalaisen näköistä: havupuumetsää ja lehtometsää. Sääkin oli suomalaisittain tuttu: koko viikon ajan oli runsaat kymmenen astetta pakkasta ja lunta oli varsinkin pohjoiseen päin ajettaessa arviolta 10-20 cm. Iławassa tapasimme Hutchinsonin ja Frischken, joiden kanssa lähdimme tutustumaan hautomoon.
Yleistä Puolan kalkkunatuotannosta Kohdealueella kalkkunan tuotanto oli aloitettu 1970-luvun alussa. Tuolloin kalkkunatilat olivat pääasiassa teurastamoiden omistamia ja kalkkunalihan kulutus Puolassa oli vähäistä. Käytössä oli puolalainen rotu WAMA. Sitä käytettiin kahden Puolan maakunnan alueella (Warminsko- Mazurskie Pohjois-Puolassa ja Mazowieckie Keski-Puolassa). Puolalaisten mukaan ne kalkkunatilat, jotka aloittivat tuotantonsa vuosina 1980 2000 ovat tällä hetkellä taloudellisesti parhaimmassa asemassa. Vuoden 1982 kulutuksesta 0,3 kg kalkkunanlihaa/hlö/vuosi on noustu nykyiseen määrään 5,5 kg/hlö/vuosi. Vuoden 1991 jälkeen tuotanto on kasvanut nopeasti. Aviagenin ja Hybridin jalosteet syrjäyttivät WAMA-rodun kalkkunat 1990-luvun lopussa. Puolassa on noin 38 miljoonaa asukasta, joten kalkkunanlihan kokonaistuotanto Puolassa on noin 280 miljoonaa kg. Kalkkunanlihaa viedään Puolasta pääosin Saksaan. Vienti on noin 20 % tuotannosta ja se on pääosin rintafileetä. Puolassa tuotetaan noin 29 miljoonaa untuvikkoa vuodessa ja haudontamunien omavaraisuus on noin 45 %. Kalkkunatuotantoa harjoitetaan sekä teurastamon omistamilla tiloilla, sopimustuotantotiloilla että yksityisillä (sopimuksettomilla) tiloilla. Tyypillisesti tilan kalkkunakasvatus on aloitettu yhdessä 1000 m 2 kasvattamohallissa ja tilat ovat laajentaneet tuotantoaan siten, että nykyisin kasvatustilaa on useimmilla tiloilla 6 x 1000 m 2. Koska käytössä on ns. raskas linja, kanaa kasvatetaan yleensä 16 viikkoa ja se saavuttaa noin 10 kg elopainon. Kukkoa kasvatetaan 20 21 viikkoa ja sen elopaino on teurastettaessa 20 21 kg. Tuottajalle tilitetään elopainon mukaan, kuten kaikkialla Euroopassa. Jotkut yritykset maksavat kuitenkin tehokkuuslisiä esimerkiksi siitä, että lintu on teurastettaessa riittävän painava tai että rehuhyötysuhde on hyvä. Puolalaisten mukaan bonuksia saavilla tiloilla on yleensä muita paremmat tuotantotulokset. Vierailukohteiden mukaan munan hinta Ranskasta tuotuna on noin 60 senttiä (+rahti). Kanauntuvikon hinta on Puolassa noin 1,60 ja kukkountuvikon noin 2,20. Kalkkunanlihan keskihinta 1,27 /elopainokilo, kana 4,5 zlotya/kg ja kukko 5,5 zlotya/kg. Eurostain mukaan kalkkunanlihan hinta Puolassa oli vuonna 2008 1,3266 / ruhopainokg, 2009 vuonna 1,12 / ruhopainokg ja 2010 vuonna 1,1519 / ruhopainokg.
Vierailu kalkkunahautomolla 8.2.2012 GERCZAK Hautomo on perustettu 1998 ja sen omistavat Danuta ja Anatol Gerczak, joilla on pitkä kokemus kalkkunahaudonnasta jo ennen yrityksen perustamista. Hautomo sijaitsee Iławassa, Puolan pohjoisosassa, noin 250 km Varsovasta pohjoiseen. Tämä alue on vahvaa kalkkunatuotantoaluetta, minkä havaitsimmekin, kun ajoimme Varsovasta alueelle. Matkan varrella oli isoja kasvattamoita ja laajoja peltoalueita tuottamaan kalkkunarehujen raaka-aineita. Alueella tuotetaan 60 % puolan untuvikoista. Hautomo on rakennettu vuonna 1998 ja sitä on uusittu vuonna 2005 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Hautomossa on Petersimen koneet. Vanhimmat koneet ovat tyyppiä P224 ja vuonna 2005 hankitut koneet ovat P13 tyyppiä 12 kpl (sama kuin Länsi-Kalkkunan hautomolla) ja P 336 18 kpl. Kuorijoita oli yhteensä 5 kpl. Hautomon kapasiteettia oltiin lisäämässä. Hautomolle oltiin asentamassa 3 kpl uusia hautojia ja 3 kpl kuorijoita. Kuorijoissa ja hautojassa on erilliset ilmastoinnit. Yritys kehittää tuotantoaan investoimalla kalustoon ja laitteisiin. Viime vuonna Gerczak on investoinut kuljetuskalustoon. Käytössä on 7 modernia rekkaa (1 munarekka ja 6 kpl untuvikkorekkoja). Hautomolla työskentelee, kuljettajat mukaan lukien,15 työntekijää.
Gerczakilla ei ole omaa munantuotantoa. Hautomo ostaa munat Ranskasta (60-70%) ja Kanadasta (20 30 %) nk. luottotiloilta. Tuotantoa vuosituhannen taitteessa aloitettaessa haudottiin pääasiassa keskiraskasta linjaa, mutta viimeiset 5 6 vuotta 95 % tuotannosta on ollut raskasta linjaa. Gerczakilla on oma kuljetuskalusto sekä munille että untuvikoille. Yritys noutaa munat kuormaautolla kerran viikossa ennakkoon sovituilta tiloilta Ranskasta. Kanadalaiset munat saapuvat Amsterdamin lentokentälle, josta ne noudetaan. Munarekka lähtee matkaan maanantaina ja palaa takasin perjantaina noin 200 000 haudontamunaa kyydissään. Noudetut munat ladotaan seuraavalla viikolla. Munia ei käännetä varastoinnin aikana, mutta ne käsitellään formaliinilla.
Munien hedelmällisyys tarkistetaan 11 vrk haudonnan jälkeen. Kaikki munat läpivalaistaan ja kirkkaat + aikaisten kuolleet poistetaan kennosta ja kenno täydennetään. Kääntöön on imukuppilaite.
Kuorijalaatikon pohjalla käytetään ohutta nailonverkkoa, jotta untuvikot saavat kuoriuduttuaan paremman otteen alustasta. Haudontapäiviä on 2 viikossa. Yhtenä päivänä kuoriutuva untuvikkomäärä on 60 0000 90 000 kpl. Haudontaprosentti on noin 80. Untuvikkolajittelun suorittaa kuusi eteläkorealaista lajittelijaa. Kuorijoista tullessaan untuvikot valikoidaan lajitteluun, lajittelijat erottavat kukot ja kanat omiin laatikoihin. Yleensä kukkojen nokat typistetään hautomolla. Untuvikot siirretään varastoon ja ne valikoidaan vielä kertaalleen ennen siirtoa kuljetuslaatikoihin. Untuvikot siirretään vielä pahvisiin 4- lokeroisiin kuljetuslaatikoihin (yhdessä laatikossa 4 x 20 untuvikkoa). Laatikon pohjalla on ohutta puukuitua alusmateriaalina. Hautomolla untuvikkoja ei rokoteta. Yleensä untuvikot lähetetään matkaan kuoritutumista seuraavana aamuna. Osa asiakkaista on erikoistunut pelkästään joko kukkojen ja kanojen kasvatukseen kukko- ja kanauntuvikolla on siis eri myyntihinta, 1,60 /kana ja 2,20 /kukko.
Untuvikoista 70 % myydään kotimaahan ja 30 % menee vientiin: Tsekin tasavaltaan Slovakiaan, Liettuaan, Venäjälle, Valkovenäjälle, Ukrainaan ja Saksaan. Pisimmillään untuvikkojen kuljetusmatka on 1700 km ja kestoltaan 30 tuntia. Untuvikon hinta sisältää kuljetuksen asiakkaalle etäisyydestä riippumatta. Tuottajilta saatu palaute untuvikoista (1. viikon kuolleisuus alle 1 %) kertoo kuitenkin, että kuljetusolosuhteet ovat kunnossa. Untuvikkojen vientiä Venäjälle edistää se, että lihantuotantoa pyritään lisäämään ohjelmalla, joka maksaa tukea jokaisesta Venäjällä tuotetusta lihakilosta. Laitos tutkitaan kerran kuukaudessa salmonellan varalta. Gerczakin hautomo tuottaa vuosittain noin 6, 2 milj. untuvikkoa. Lähialueella on kaksi kilpailevaa hautomoa. Kilpailua tulee myös eteläisen Puolan hautomoilta sekä muilta Keski-Euroopan hautomoilta. Anatoli Gerczakin kertoi, että sadan kilometrin säteellä on 12 kalkkunateurastamoa ja yhteensä 25-30 kalkkunanlihaa jalostavaa laitosta. Lihan hinta on heidän mukaansa 1,42 /kg. Gerczakin mukaan 60 % kasvattamoista kasvattaa sekä kanoja että kukkoja ja loput jompaakumpaa sukupuolta. Vierailu laitetoimittajalla ja kalkkunankasvattamossa 9.2.2012 INDOOR GROUP (Kamień Duży 4e). Kasvattamovierailu oli sovittu tilalle, jonka omistaja (Tadeur Niesiobedzki) omistaa myös yrityksen, joka myy tuotantorakennuksia, - laitteita ja -tarvikkeita (tadeur@indoor.com.pl) Vierailun aikana keskusteltiin jonkin verran kasvattamon varustelusta ja ratkaisuista, joita he olivat toteuttaneet. Erityisesti he olivat kovin innostuneita lattialämmityksestä alkukasvattamoissa, ja pitivät sitä oikein käytettynä tuottavuuden kannalta hyvänä ratkaisuna. Yrityksen omistajalla oli kalkkunakasvatusta kolmessa eri paikassa. Tilojen väli oli 10 km. Tila 1: Alkukasvattamo 26 000 kukkountuvikkoa, 3500 m 2 - täyttötiheys: 8 untuvikkoa/m 2 - alkukasvatustila, jossa kasvatetaan 6 8 viikkoa - lattialämmitys edellyttää hyvää lattian eristystä rakennusvaiheessa, ohut kutterikerros lintujen tullessa + hyvä ilman kierrätys heti alusta alkaen
- ilmastoinnin hallinta: vedenkulutuksen mukaan lasketaan, paljonko ilmastoinnin mukana pitää kosteutta viedä ulos - lattialämmitys yhdistettynä ilman kierrättämiseen mahdollistaa ilmankosteuden pitämisen korkeana ja on hyvä hengityselimille Tilat 2 & 3, varsinaiset kasvatustilat - lintujen siirto tehdään yhdessä päivässä, traktorilla juureskoreissa - täyttötiheys 2,7 2,8 kukkoa/ m 2, käyttävät pienempää tiheyttä kesällä - tavoite on että neliökuorma ei ylitä 55 kg - toisessa loppukasvatushalleissa on luontainen ilmanvaihto, toisessa on tunneliilmastointi sekä kierrätyspuhaltimet talvella. Kävimme toisella, isommalla näistä kasvatustiloista. Pukeuduimme kertakäyttöisiin suojavarusteisiin (haalari ja saapassuojat) jo pihalla ja saapastelimme siitä ilman mitään tautisulkua huoltotiloihin (tautisulkua ei ollut, saati että sitä olisi käytetty). Rakennus olikin kenties Puolan suurin yksittäinen kalkkunarakennus, sen pituus oli 280 m ja leveys 21 m. Kyseinen kalkkunahalli on rakennettu vuonna 1997. Keskellä rakennusta oli huoltotila, joka jakoi rakennuksen kahteen osastoon. Kasvattamossa oli kaasulämmitys. Ilmaa sekoitettiin sekoituspuhaltimilla. Sivuseinillä oli kasvattamon pituinen tuloaukko poistot keskellä katossa Kasvattamossa olevat kukot olivat 20 viikon ikäisiä ja ne olivat menestyneet hyvin.
Jaloste oli Big 7 (Nicholas 700 emo ja Big 6 kukko) untuvikot oli toimittanut Indykpolin hautomo. Linnut oli siirretty kasvattamoon 6 viikon iässä. Siirto tapahtui heti molempiin päätyihin. Siirron jälkeen kuolleisuus on ollut 5,6 %. Kukkoja on nyt 9000 kpl per 3000 m2 osasto, mikä tarkoittaa 3 lintua neliöllä. Tilanhoitaja ( manager ) kertoi, että koska parven elävyys ja kasvu olivat olleet hyvät, halli on nyt hyvin täynnä. Siksi hän ei päästänyt meitä kävelemään lintutilaan, vaan me saimme ihailla komeita kukkoja huoltotilan avoimesta ovesta.
Kasvattamon lämpötilatavoite oli14,5 C ja käyntihetkellä se oli noin 15 C. Ulkona oli reilut -10 astetta pakkasta ja kylmä viima. Linnuilla on 8 tunnin yhtäjaksoinen pimeäaika 16:sta viikkoon saakka ja sen jälkeen kahdessa viikossa pimeäjakso on lyhennetty 6:een tuntiin. Rehun hinta noin 350 tonni. Rehuohjelma: 1. starttirehu 1 viikko 2. rehu 2 4 viikkoa 3. rehu 5 8 4. rehu 9 12 5. rehu 13-16 6. rehu 17 -> (valkuaispitoisuus 16-17%) Jos ostorehu on kallista suhteessa viljaan, käytetään kokovehnää.kokoviljaa (vehnää) käytetään hieman. Tällä parvella vehnän syöttö oli aloitettu 3 %:lla 12 viikon iässä, nyt, lintujen ollessa 20 viikon ikäisiä, vehnää käytettiin 7 %. Enimmillään kokoviljan osuus on 10 %. Rehuhyötysuhteen kehittymistä seurataan koko ajan: tällä parvella 18 viikon iässä se oli 2,58 (laskettuna elopainokiloa kohden).
Tilanhoitaja kertoi, että hän punnitsee lintuja kerran viikossa. Punnitukseen hän aitaa ryhmän lintuja ja punnitsee kaikki aidan sisältä aluksi n. 100 lintua kerralla ja kun linnut kasvavat aidan sisään mahtuu vähemmän lintuja. Jalkapohjien kuntoon kiinnitetään erityistä huomiota ja siksi kuivitusta tehdäänkin runsaasti. Kuiviketta lisätään joka toinen päivä. Kuivikkeena käytetään katkaistua olkea. Olkivarastona toimi pihalla oleva katos (seinätön, joten villilintujen ja jyrsijöiden pääsy katokseen oli mahdotonta estää!) ja paaleja siirretään kiskoa pitkin kasvattamoon noin 40 kg säkissä.
Vesi-rehusuhde on myös tärkeä mittari, jota seurataan päivittäin. Tällä hetkellä (20 viikon ikäisillä kukoilla) se on 1,73 1,75. Kyselimme tilanhoitajalta rintalimakon esiintyvyydestä. Tilanhoitaja ei tuntunut tietävän lainkaan, mitä rintalimakolla tarkoitetaan. Huoltotilan ovelta pääsi kokeilemaan muutaman lähellä olevan kukon rintaa niillä en tunnustelemalla havainnut muutoksia rinnan alueella.
Lintujen terveydenhuollosta saimme vain vähän tietoa: vakiorokotuksia on 3. - 1 viikon iässä TRT - 3-4 viikon iässä HE - 6 viikon iässä ORT - jos parvi on terve: 8 viikon iässä ND Lääkitykset keskimäärin 2 3 kertaa per parvi. Lääkitystä käytetään, jos paino sekä rehun ja vedenkulutus alenevat. Valitettavasti tästä emme saaneet parempaa tietoa. Veden laadun merkitystä korostettiin. Yleisesti käytetään lintujen juomaveden hapattamista kuuriluontoisesti suolistonterveyden ylläpitoon. Kukkojen kuolleisuus on normaalisti ollut yli 10 %. Keskipaino edellisellä parvella oli 23,2 kg 23 viikon iässä. Osa tiloista on nk. teurastamon kasvattamoita. Jotkut yritykset maksavat tehokkuuslisiä esimerkiksi siitä, että lintu on teurastettaessa riittävän painava tai että rehuhyötysuhde on hyvä. Näitä bonuksia voi olla tilan ja teurastamon välisissä sopimuksissa tai palkatun työvoiman sopimuksissa. Esim. vierailemamme tilan tilanhoitajan palkkaus riippui merkittävässä määrin rehuhyötysuhteesta. Vierailu teurastamolla 9.2.2012 Animex, Iława Teurastamovierailun kohteena oli Animex Groupin teurastamo Iławassa. Group Animexilla on myös kaksi muuta teurastamoa, joissa teurastetaan broilereita ja hanhia. Lisäksi heillä on lihan jatkojalostusta. Vierailukohteessamme työskenteli 500 työntekijää. Aiemmin aamupäivällä näimme teurasauton, jossa kuljetettavana oli kalkkunoita. Lastin laatu oli helppo tunnistaa, sillä reunat olivat avoimena ja lintujen sulkia ja pyrstöjä pilkisti kuljetushäkeistä ulos. Oletettavasti linnut olivat matkalla juuri tähän teurastamoon. Teurastamolla tapasimme raakaaine johtaja Urszula Dabrowska-Wiśniewskan ja tuotantojohtaja Radosław Wilińskin. Varsinaisiin tuotantotiloihin meillä ei ollut mahdollisuutta tutustua, mutta tiedonvaihto toimistotiloissa oli mielenkiintoista. Tässä tehtaassa teurastettiin hanhia ja kalkkunoita. Koko yhtiöllä on yhteensä 530 tuottajaa. Tähän teurastamoon toimittaa kalkkunoita 95 kasvattajaa ja 60 tilalta tulee hanhia. Tuottajat voivat valita hautomon jolta he ostavat untuvikkonsa, ja rehutehtaan jolta he voivat ostaa rehua. Animexilla on myös rehunvalmistusta, mutta ei kyseisellä alueella, eivätkä he valmista kalkkunan rehuja. Lastauksessa käytetään kasvattajien omia ramppeja, kuljettimia ja nostimia. Kuljetus on ulkoistettu. Dabrowska-Wiśniewskan mukaan heillä käytössä olevan kuljetuslaatikon korkeus on 70 cm. Kussakin laatikossa kuljetetaan 3 kukkoa. Hän kertoi, että rekkaan mahtuu 260 häkkiä/laatikkoa. He noudattavat EU-säädöksiä kaikissa kuljetuksissa. Kuljetusrekkojen maksimimitat tietäen totesimme, että luvut eivät täsmää: yhteen kuljetusrekkaan ei voi mahtua 260 kpl 70 cm:n korkuista häkkiä. Laskutoimituksen mukaan häkin korkeus voisi olla 35 cm. Mikäli ilma on kylmä ja viimainen, rekassa käytetään talvella pressuja. Näkemämme perusteella tämä ei aina pidä paikkansa. Dabrowska-Wiśniewska kertoi, että salmonellaa esiintyy hyvin harvoin, vain 1 2 kasvatuserässä vuodessa esiintyy salmonellaa (tutkitaan S. typhimurium, S. Enteritidis ja S. Infantis). Yleensä salmonellan esiintyvyys on Puolassa noin 3 %.
Kalkkunat ovat raskasta linjaa N700, Big 6, Big 7 ja Hybrid XL. Teurastamo tarjoaa tuotantoneuvontapalveluja tuottajilleen. Kasvatusaikainen kuolleisuus on kanoilla 6 %, kanojen teurasikä on 15 viikkoa ja elopaino 9,5 kg. Kukkojen teurasikä on 21 viikkoa, elopaino 20 kg ja kuolleisuus 9 %. RHS on 2,7. Hylkäykset eivät tuntuneet olevan ongelma. Koko- ja osaruhohylyt olivat yhteensä 1,1 %. Laitos teurastaa 36 milj. kg kalkkunaa vuodessa. Teurastamossa on Storkin laitteisto. Tainnutus tapahtuu sähkötainnutuksena. Teurastus toimii yhdessä vuorossa. Teurastusnopeus oli 1000 kukkoa tunnissa. Teurastamossa työskentelee 40 työntekijää, leikkaamossa 300 työntekijää ja loput työntekijät työskentelevät jatkojalostuksessa. Tuotteista (mm. Hot dog, jauheliha, pikaruokia) 40 % menee vientiin. Kalkkunan suolistus tapahtuu samassa asennossa kuin meillä. Heillä on koipipaloissa Mainin erottaja, jonka perässä on filtteri. Koipilihasta tehdään makkaraa ja lihapullia. Tehtaanjohtajan mukaan suurin ongelma heillä on salmonella tämä asia tuntui kovin ristiriitaiselta verrattuna raaka-ainejohtajan tietoon vain muutamasta vuosittaisesta salmonellaerästä. Tehtaanjohtajan kanssa olisi mielenkiintoista keskustella tarkemmin heidän tunnusluvuistaan. Lyhyessä keskustelussa kävi ilmi mm. se, että heidän fileesaanto vaikutti kovin alhaiselta: 30 30,5 % kylmäpainosta. Teurassaanto (ruhopaino/elopaino, pl. kaula ja häntä) on 79 %. Tätä jäimme ihmettelemään yhdessä jalostajan edustajien kanssa: fileesaanto olisi alhaisempi kuin meillä keskiraskaan linjan nuoremman ja kevyemmän linnun saanto, kun saannon pitäisi olla korkeampi raskaalla linjalla vanhemmasta ja painavammasta linnusta. Vierailun aikana näimme mielenkiintoisia kuvaajia tuotannosta ja teurastamon toiminnasta. Niiden sisältö vaatii tarkempaa selvittelyä. Tuottajahinta: kukko 5,5 zlotya/elopainokilo, kana 4,5 zlotya/ elopainokilo. Keskihinta on muunnettuna euroiksi 1,27 (1 = 4,1 zlotya). Teurastamo myy kalkkunanfileettä myös Suomeen noin 10 000 kg kuukaudessa. Laitoksen teurastamista hanhista hyödynnetään kaikki muu paitsi henki. Hanhien untuva on isäntiemme mukaan parasta maailmassa. Se viedään kokonaisuudessaan Japaniin. Hanhen maksa on myös hyvin kysytty tuote. Sitä he tuottavat noin 100 000 kg vuodessa. Tutustuminen Puolan ruokakauppoihin 8.2.2012 Iława ja 10.2.2012 Varsova Kävimme Iławassa kolmessa eri myymälässä: puolalaisketjuissa Stokrotka (http://www.stokrotka.pl/) ja Biedronka ( http://www.biedronka.pl/ ) sekä saksalaisessa Kauflandissa ( http://www.kaufland.pl/home/index.jsp ). Lisäksi kävimme Varsovassa ranskalaisketju E. Leclerc n hypermarketissa. Iławassa valikoimat olivat suppeahkot tuorelihan osalta, mutta Varsovan tarjonta oli hyvin monipuolista. Molemmilla paikkakunnilla valikoimissa oli kuitenkin paljon erilaisia kalkkunavalmisteita. Luomutuotteita ei vielä juurikaan näkynyt valikoimissa. Vastuullisuusajattelu on vasta nostamassa Puolassa päätään. Varsovassa lentokenttähotellien ruokalistoilta löytyi luomuannoksia.
Hintatasoja kaupoissa: Kalkkunan rintafilee 22,99 zlotya/kg K Fileekuutio, 450 g, 10,19 zlotya/kg K Filee leike, 480 g, 15,49 zlotya/kg K Koipipala 9,49 zlotya/kg K Gulassi (reisisuikale) 9,95 zlotya/500 g K Stroganoff, (reisilihaa, iso suikale), ei löytynyt hintaa K Luuton nahaton reisipala 20,49 zlotya/kg K Luullinen nahallinen 14,29 zlotya/kg K Kaula ja siivet 6,19 zlotya/kg K Sydän 9,79 zlotya/kg K Maksa 10,99 zlotya/kg K Kivipiira 12,99 zlotya/kg Broilerin rintafilee 15,79, 16,98, 18,69 zlotya/kg Br koipi 10,99, 9,49 zlotya/kg Br reisipala 9,49 zlotya/kg Koipireisi 6,49 zlotya/kg Porsaan sisäfilee 26,00 zlotya/kg Porsaan ulkofilee 20,99 zlotya/kg Porsaan niska 16,69 zlotya/kg Porsaan paisti 15,10 zlotya/kg Porsaan kyljys 11,99 zlotya/kg
tuote hinta
Varsova
Matkalle osallistuivat Mira Jääskeläinen Satafoodista sekä Jarkko Niemi ja Mikko Määttä MTT:ltä.