KIRJALLINEN KYSYMYS 716/2012 vp Vajaakuntoisen henkilön työtoimintakorvaus Eduskunnan puhemiehelle Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta lisättiin sosiaalihuoltolakiin 1.2.2002. Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta käsittää työhön sijoittumista edistävien erityisten tukitoimenpiteiden järjestämisen, jos henkilöllä on vaikeuksia työllistyä pelkästään työvoimapalvelujen tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden avulla. Suojatyö kuuluu osana kunnan työllistämistä tukevaan toimintaan. Työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa. Kyse ei ole palkkatyöstä. Työtoimintaan voi osallistua työkyvytön henkilö, jolla ei ole vammasta tai sairaudesta johtuen mahdollisuuksia osallistua työsuhteiseen työhön ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Näitä etuuksia ovat työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki ja sairauspäiväraha ei työttömyyskorvaus. Työtoimintaan osallistuva henkilö ei ole työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa toiminnan järjestäjään tai palvelun tuottajaan. Työtoiminnasta maksettava korvaus on verolakien mukaan verotonta avustusta. Työtoiminnasta, jossa ei ole työsuhdetta, maksetaan enintään 12 euroa/työpäivä. Alinta työtoimintakorvausta ei ole määritetty. Keskimäärin työpäiviä on kuukaudessa 21. Korvausta voi maksaa julkinen yhteisö (kunta) tai yleishyödyllinen yhteisö (yhdistys). Lain henki on, että työtoimintaa tekevän henkilön ja työtoiminnan järjestäjän (yhdistys) välillä tehdään kirjallinen sopimus työtoimintaan osallistumisesta. Työtoimintakorvausta ei voi maksaa yritys. Mielenterveyden Keskusliitto ry on saanut useita viestejä siitä, ettei kirjallisia sopimuksia juurikaan tehdä. Avotyötoiminta on työtoiminnan yksi muoto. Avotyötoiminnassa työskennellään tavallisella työpaikalla siten, että tehtävät on räätälöity työntekijän kykyjen mukaan. Työpaikalle edellytetään nimettävän henkilö, joka ohjaa ja seuraa työtehtävien suorittamista. Saadun palautteen mukaan tämäkin asia ontuu. Avotyötoiminnan järjestäjä on julkinen yhteisö (kunta) tai yleishyödyllinen yhteisö (yhdistys), joka maksaa siitä korvausta. Avotyötoiminnassa toiminnan järjestäjän (yhdistys) edellytetään tekevän kirjallisen sopimuksen työtoimintaan osallistuvan kanssa. Lisäksi työtoiminnan järjestäjän (yhdistys) edellytetään tekevän kirjalliset sopimukset sen työpaikan kanssa, jossa työtoiminta tapahtuu. Tämäkin jätetään useassa tapauksessa tekemättä. Työtoiminta ei ole työsuhteista palkkatyötä, vaan siitä maksettava korvaus on verolakien mukaan verotonta avustusta eikä se vaikuta muihin veronalaisiin etuuksiin eikä eläkkeensaajan asumistukeen. Työtoimintakorvausta ei voi maksaa yritys. Saadun tiedon mukaan työtoimintakorvauksen määrä vaihtelee 9 ja 12 euron välillä. Joissakin työpaikoissa korvauksesta vähennetään ruokaraha, jolloin vammainen joutuu jopa maksamaan siitä, että saa olla työssä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Millaisiin toimenpiteisiin asiasta vastaava ministeri aikoo ryhtyä, ettei vajaakuntoisten ja kehitysvammaisten työpanosta käytetä hyväksi suojatyökeskuksissa eikä muissakaan lyhytaikaisissa työpaikoissa ilman kirjallista työsopimusta ja että alin työtoimintakorvaus määritellään? Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2012 Kimmo Kivelä /ps 2
Ministerin vastaus KK 716/2012 vp Kimmo Kivelä /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kimmo Kivelän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 716/2012 vp: Millaisiin toimenpiteisiin asiasta vastaava ministeri aikoo ryhtyä, ettei vajaakuntoisten ja kehitysvammaisten työpanosta käytetä hyväksi suojatyökeskuksissa eikä muissakaan lyhytaikaisissa työpaikoissa ilman kirjallista työsopimusta ja että alin työtoimintakorvaus määritellään? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnat järjestävät työllistymistä tukevaa toimintaa ja työtoimintaa lakisääteisinä sosiaalipalveluina vammaisille henkilöille. Sosiaalihuoltolain mukaisella vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevalla toiminnalla tarkoitetaan erityisien työhön sijoittumista edistävien kuntoutus- ja muiden tukitoimien järjestämistä. Toiminnan osana voidaan järjestää työtä, jossa työntekijä on työsuhteessa palvelun tuottajaan. Tällöin työntekijän ja työnantajan väliseen oikeussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja muuta työlainsäädäntöä. Sosiaalihuoltolain mukaisella vammaisten henkilöiden työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa. Työtoimintaan osallistuva henkilö ei ole työsuhteessa toiminnan järjestäjään tai palvelun tuottajaan. Sama pätee kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) mukaiseen työtoimintaan. Työtoiminnalla ei saa missään tilanteessa korvata työ- tai virkasuhteista työtä. Sosiaalihuolto- ja kehitysvammalain perusteella järjestetty työtoiminta perustuu erityishuollon tai sosiaalitoimen asiakkuuteen. Tällöin työtoimintaan osallistuminen katsotaan ennen kaikkea palvelun käyttämiseksi sen työnomaisen toiminnan luonteesta huolimatta. Koska työtoiminta ei tapahdu työsuhteessa, ei siihen osallistuminen edellytä työsopimuksen tekoa, vaan toiminta perustuu asiakkaalle laadittuun palvelusuunnitelmaan. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun asetuksen (988/1977) 24 :n mukaan erityishuoltoa saavan henkilön erityishuollon toimintayksikössä tekemä työ tai sen toimesta hänen tehtäväkseen järjestetty työ jää toimintayksikön hyväksi. Työtoimintaan osallistuvalle voidaan kuitenkin suorittaa työosuusrahaa. Työosuusrahan verotonta ylärajaa korotettiin tuloverolain muutoksella vuonna 2006 siten, että se on tällä hetkellä verotonta 12 euroon saakka päivässä. Työosuusrahaa ei ole tarkoitettu työtoimintaan osallistuvan henkilön palkaksi, vaan sillä on kuntoutuksellinen ulottuvuus. Työosuusrahaa maksetaan kehitysvammalain mukaiseen työtoimintaan osallistuville henkilöille kuntien ja kuntayhtymien määrittelemien perusteiden mukaisesti. Työsuhteiseen työhön työllistyminen on myös vammaisille henkilöille ensisijainen suhteessa työtoimintaan. Sekä YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista että Suomen vammaispoliittinen ohjelma korostavat vammaisten henkilöiden työllistymisen edistämistä ja työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän poistamista. Tavoitteen saavuttamisessa tärkeää on löytää tapoja sekä alentaa työnantajien rekrytointikynnystä että yhdistää palkkaa ja sosiaaliturvaa siten, että työllistyminen on vammaiselle henkilölle aina kannustavaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan osatyökykyisten työllistymisen edistämisen toi- 3
Ministerin vastaus menpide-ohjelman, joka tarttuu juuri näihin haasteisiin. Ohjelma valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Tämän lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään sosiaalihuoltolakiin, lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta, vammaispalvelulakiin sekä lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta sisältyvän työtoiminnan rakennetta ja lainsäädännön kokonaisuutta ja asiakkaiden kannustimia näissä palveluissa. Osana työryhmän työtä arvioidaan myös työosuusrahan asema ja määräytymisperusteet ja niitä koskevat mahdolliset muutostarpeet. Työryhmän toimeksianto päättyy 31.12.2013. Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 4
Ministerns svar KK 716/2012 vp Kimmo Kivelä /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 716/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Kimmo Kivelä /saf: Vilka åtgärder tänker ministern med ansvar för frågan vidta så att funktionshindrades och utvecklingsstördas arbetsinsatser inte utnyttjas i verkstäder för skyddat arbete eller i andra kortvariga arbeten utan skriftligt arbetsavtal och att det fastställs en lägsta ersättning för arbetsverksamheten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Kommunerna ordnar verksamhet i sysselsättningssyfte och arbetsverksamhet för personer med funktionsnedsättning i form av lagstadgad social service. Med verksamhet i sysselsättningssyfte för personer med funktionsnedsättning avses enligt socialvårdslagen anordnande av särskilda rehabiliteringsåtgärder och andra stödåtgärder för att främja en persons möjligheter att få arbete. Inom ramen för verksamheten kan man ordna arbete där arbetstagaren står i arbetsförhållande till serviceproducenten. I sådana fall tilllämpas arbetsavtalslagen och annan arbetslagstiftning på rättsförhållandet mellan arbetstagaren och arbetsgivaren. Med arbetsverksamhet för personer med funktionsnedsättning avses enligt socialvårdslagen verksamhet i syfte att bevara och främja en persons funktionsförmåga. En person som deltar i arbetsverksamhet står inte i arbetsförhållande till den som ordnar verksamheten eller producerar tjänsten. Detsamma gäller den arbetsterapi som avses i lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda (519/1977, nedan specialomsorgslagen). Det är inte i något fall tillåtet att ersätta arbete i arbets- eller tjänsteförhållande med arbetsverksamhet. Arbetsverksamhet som ordnas med stöd av socialvårds- eller specialomsorgslagen grundar sig på en klientrelation inom specialomsorgerna eller socialväsendet. I detta fall betraktas deltagandet i arbetsverksamheten främst som användning av service, trots att verksamheten har karaktären av arbete. Eftersom arbetsverksamheten inte sker i ett arbetsförhållande, kräver deltagandet inget arbetsavtal, utan verksamheten är baserad på en serviceplan som upprättas för klienten. Enligt 24 i förordningen angående specialomsorger om utvecklingsstörda (988/1977) kommer arbete, som den som erhåller specialomsorger utför vid verksamhetsenhet för specialomsorger, och arbete, som verksamhetsenheten ordnat för honom, verksamhetsenheten till godo. Till den som deltar i arbetsverksamhet kan dock betalas flitpenning. Den övre gränsen för skattefri flitpenning höjdes genom en ändring av inkomstskattelagen 2006 och är för närvarande 12 euro per dag. Flitpenningen är inte avsedd som lön för den som deltar i arbetsverksamhet, utan penningen har en rehabiliterande dimension. Flitpenning betalas ut till personer som deltar i sådan arbetsterapi som avses i specialomsorgslagen på de grunder som bestäms av kommunen eller samkommunen. Också för en person med funktionshinder är det primära målet att bli sysselsatt i arbete i stället för genom arbetsverksamhet. I såväl FN:s konvention om rättigheter för personer med funktionsnedsättning som Finlands handikappolitiska program framhålls vikten av åtgärder som förbättrar sysselsättningen av personer med funktionsnedsättning och undanröjer marginali- 5
Ministerns svar seringen på arbetsmarknaden. För att nå målet är det viktigt att man hittar lämpliga metoder och kan dels sänka arbetsgivarnas rekryteringströskel, dels samordna lön och social trygghet så att sysselsättning alltid är sporrande för personer med funktionshinder. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en arbetsgrupp som ska förbereda ett åtgärdsprogram i syfte att förbättra sysselsättningen av partiellt arbetsföra och som tar tag i just dessa problem. Programmet ska vara klart senast vid utgången av 2012. Dessutom har social- och hälsovårdsministeriet tillsatt en arbetsgrupp med uppgift att utreda socialvårdslagen, specialomsorgslagen, lagen om service och stöd på grund av handikapp och lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte för att klarlägga arbetsverksamhetens struktur, den samlade lagstiftningen och klienternas incitament för tjänsterna i fråga. Som ett led i arbetsgruppens arbete görs också en utvärdering av flitpenningens ställning och grunderna för fastställandet av den samt eventuella behov av förändringar. Arbetsgruppens mandat går ut den 31 december 2013. Helsingfors den 16 oktober 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 6