Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 329/2007 vp Ikäihmisten palvelujen turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Ikäihmisten palvelujen tarve kasvaa merkittävästi tulevina vuosina. Helsingin Eläkeläisjärjestöt ry on kansanedustajille osoitetussa kirjeessään tuonut ilmi, että vanhusten palvelutarpeen turvaaminen edellyttää lainsäädäntötoimia. Nykyisen lainsäädännön mukaan terveys- ja sosiaalipalvelujen tarve on kiireellisissä tapauksissa arvioitava viipymättä henkilön iästä riippumatta. Kiireettömissä tapauksissa palvelutarpeen arviointi koskee 80 vuotta täyttäneitä. Kiireettömän palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa olisi kuitenkin laskettava 75 vuoteen, sillä näin palvelujen tarpeeseen voidaan varautua paremmin ja niiden tarjonta voidaan organisoida sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevämmin. Myös ikäihmisten palvelujen saannin turvaaminen edellyttää toimenpiteitä. Vaikka vanhuksille on tehty palvelutarpeen arviointi, vaikeuttavat usein kalliit palvelujen hinnat ja pienet eläkkeet hoitoon pääsyä. Siksi arvioinnissa esiin tulleista palvelutarpeista tulisi tehdä ikäihmisille lakisääteinen subjektiivinen oikeus. Subjektiivisten oikeuksien toteutumisen valvomiseksi sekä ikäihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi olisi kuntiin luotava lakisääteinen vanhusasiamiesverkosto. Ikäihmisten palveluihin osoitettujen varojen tarve kasvaa. Kun samaan aikaan veteraanikuntoutuksesta vapautuu varoja ja kuntoutukseen käytettyjä laitoksia, on huolehdittava siitä, että ne ohjataan ikäihmisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä valmistelemaan perusteluissa mainittuja lainsäädäntötoimia, joilla ikäihmisten palvelut ja hyvinvointi turvataan? Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2007 Jacob Söderman /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jacob Södermanin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 329/2007 vp: Aikooko hallitus ryhtyä valmistelemaan perusteluissa mainittuja lainsäädäntötoimia, joilla ikäihmisten palvelut ja hyvinvointi turvataan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaalihuoltolakiin (710/1982) lisättiin säännökset kuntien velvollisuudesta järjestää palvelutarpeen arviointi. Kiireellisissä tilanteissa palvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Ei-kiireellisissä tilanteissa kunnan on järjestettävä pääsy palvelutarpeen arviointiin 80 vuotta täyttäneille ja kansaneläkelain mukaista erityishoitotukea saaville viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta kuntaan. Sosiaalihuoltolain muutos koskee kiireettömissä tilanteissa vain erikseen määriteltyjä ryhmiä. Palvelutarpeiden arviointi on kuitenkin tärkeää myös muiden ikäihmisten kohdalla ja erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmia tarkistettaessa. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi lainmuutoksen toimeenpanon tueksi kuntatiedotteen (KT 5/2006) kesäkuussa Hallituksen ohjelmaan sisältyy sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin ikärajan alentaminen sekä yhtenäisten arviointimenetelmien kehittäminen ja käyttöönotto koko maassa. Sosiaalija terveysministeriö on myös mukana Kansanterveyslaitoksen koordinoimassa Toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin asiantuntijaverkostossa, jossa laaditaan suosituksia mm. iäkkäiden toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin yhdenmukaistamiseksi luotettavalla tavalla. Lisäksi tarkoituksena on luoda koko maahan kattava neuvonta- ja palveluverkosto, jonka tavoitteina on mm. ylläpitää ja edistää ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä, puuttua varhain toimintakyvyn heikkenemiseen ja näin tukea ikäihmisten kotona asumista. Hallitus aikoo myös tehostaa palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arviointia sekä palvelujen valvontaa ja ohjausta. Asiakas voi hakea kunnalta tarpeellisiksi kokemiaan tai palvelutarpeen arvioinnissa tarpeellisiksi katsottuja palveluja. Kun asiakas on hakenut kunnalta sosiaalipalvelua, hänellä on oikeus saada asiasta kirjallinen perusteltu päätös. Sosiaalihuollon alalla tehtäviin päätöksiin voidaan hakea muutosta säädettyjä muutoksenhakukeinoja käyttäen. Mikäli kunnassa on jonkin palvelun kysyntää enemmän kuin kunta pystyy järjestämään, kunnassa on otettava käyttöön yhtenäiset, kuntalaisten kannalta tasapuoliset menettelytavat. Perustuslain mukainen jokaisen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei saa missään tilanteessa vaarantua. Kuntien järjestämistä jatkuvista ja säännöllisistä kotona annettavista palveluista ja pitkäaikaisesta laitoshoidosta peritään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) ja asetuksen (912/1992) mukaan tuloihin suhteutettu maksu. Lain 11 :n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista määrätty maksu voidaan jättää perimättä, jos se vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Asiakkaiden ja potilaiden oikeuksien toteutumisen turvana ovat myös kuntien sosiaali- ja potilasasiamiehet. Sosiaalihuollon asiakkaan ase- 2

3 Ministerin vastaus KK 329/2007 vp Jacob Söderman /sd masta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) mukaan jokaisessa kunnassa on oltava sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamies toimii asiakkaan oikeuksien edistämiseksi muun muassa tiedottamalla asiakkaan oikeuksista, neuvomalla asiakasta sekä avustamalla häntä muistutuksen tekemisessä kohtelustaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai johtavalle viranhaltijalle. Sosiaaliasiamies seuraa asiakkaan oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä vuosittain selvityksen kunnanhallitukselle. Kunnilla on vastuu sosiaaliasiamiespalvelun saatavuudesta ja asiamiestoiminnan riippumattomuudesta. Vastaavista tehtävistä terveydenhuollon palveluissa huolehtii potilasasiamies (laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Veteraanikuntoutuksesta ei ole vielä lähivuosina vapautumassa voimavaroja muuhun käyttöön. Veteraanien ikääntyessä heidän tarvitsemansa hoito ja kuntoutus ovat entistä vaativampia ja kalliimpia. Pidemmällä aikavälillä on tarkoituksenmukaista, että veteraanikuntoutuksesta vapautuvia voimavaroja ohjataan ikäihmisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. Hallitus valmistelee parhaillaan ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatusuosituksen uudistamista. Tavoitteena on suosituksen sitovuustason nostaminen. Uudistuvassa suosituksessa korostetaan kuntalaisille tiedottamista, kattavaa palvelutarpeen arviointia sekä palvelujen oikeudenmukaista kohdentamista ja riittävyyttä. Myös riittävän ja osaavan henkilöstön turvaaminen on suosituksen keskeistä sisältöä. Hallitus katsoo, että vanhusten hyvinvointia parannetaan enemmän palkkaamalla lisää osaavia työntekijöitä erityisesti kotihoidon palveluihin kuin luomalla kuntiin uusia hallinnollisia vanhusasiamiehen virkoja. Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2007 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 329/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Jacob Söderman /sd: Ämnar regeringen börja bereda de lagstiftningsåtgärder som nämns i motiveringen genom vilka servicen och välfärden i fråga om äldre personer tryggas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I socialvårdslagen (710/1982) upptogs bestämmelser om kommunernas skyldighet att ordna bedömning av socialbehovet. I brådskande situationer ska behovet av service bedömas utan dröjsmål. I icke-brådskande situationer är kommunen skyldig att i fråga om personer som har fyllt 80 år tillhandahålla bedömning av behovet av socialservice och i fråga om personer som får specialvårdbidrag i enlighet med folkpensionslagen senast den sjunde vardagen efter det att kommunen har kontaktats. Ändringen av socialvårdslagen gäller i icke-brådskande fall endast de grupper som fastställs särskilt. En bedömning av behovet av socialservice är dock viktigt även i fråga om andra, äldre personer och i olika situationer, t.ex. vid översyner av vård- och serviceplaner. Social- och hälsovårdsministeriet gav i juni 2006 ett kommuninfo (KI 5/2006) som stöd för verkställandet av lagändringen. I regeringsprogrammet ingår att sänka åldersgränsen för bedömning av äldre personers behov av socialvårdstjänster samt att utveckla och ta i bruk enhetliga bedömningsförfaranden i hela landet. Social- och hälsovårdsministeriet deltar även i ett sakkunnignätverk för mätning och bedömning av funktionsförmågan vilket samordnas av Folkhälsoinstitutet. Inom nätverket utarbetas rekommendationer bl.a. för att mätningen och bedömningen av äldre personers funktionsförmåga ska kunna samordnas på ett tillförlitligt sätt. Avsikten är också att skapa ett landsomfattande rådgivnings- och servicenätverk med vilket syftet bl.a. är att upprätthålla och främja äldre personers hälsa och funktionsförmåga, att i ett tidigt skede ingripa i försämringar av funktionsförmågan och på detta sätt stödja äldre personers möjligheter att bo hemma. Regeringen har även för avsikt att effektivera utvärderingen av verksamhetens och tjänsternas kvalitet och verkningsfullhet samt övervakningen och styrningen av tjänster. En klient kan hos kommunen ansöka om sådana tjänster som han eller hon anser vara nödvändiga eller sådana som i bedömningen av servicebehovet ansetts vara nödvändiga. När en klient har ansökt om socialservice hos kommunen, har han eller hon rätt att få ett skriftligt, motiverat beslut i ärendet. Ändring i beslut som fattats inom socialvården kan sökas genom föreskrivna rättsmedel. Om det i en kommun finns större efterfrågan på någon viss tjänst än vad kommunen kan ordna, ska kommunen i fråga införa sådana enhetliga förfaringssätt som är rättvisa med tanke på kommuninvånarna. Den rätt för alla till oundgänglig försörjning och omsorg som avses i grundlagen får inte i någon situation äventyras. Enligt lagen (734/1992) och förordningen om klientavgifter inom social- och hälsovården (912/1992) tas en inkomstrelaterad avgift ut för sådana av kommunerna ordnade fortgående och regelbundna tjänster som ges i hemmet och för långvarig institutionsvård. Enligt 11 i lagen kan en avgift som fastställts för social- och hälsovårdsservice efterskänkas om förutsättningar- 4

5 Ministerns svar KK 329/2007 vp Jacob Söderman /sd na för personens eller familjens försörjning äventyras eller om det är befogat med beaktande av vårdsynpunkter. Även kommunernas social- och patientombudsmän ska se till att klienternas och patienternas rättigheter tillgodoses. Enligt lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000) ska varje kommun ha en socialombudsman. Socialombudsmannen arbetar för att främja klienternas rättigheter bl.a. genom att informera om klienternas rättigheter, ge klienterna råd samt genom att bistå klienterna i att framställa anmärkningar med anledning av hur de har bemötts till den som ansvarar för en verksamhetsenhet inom socialvården eller till en ledande tjänsteinnehavare inom socialvården. Socialombudsmannen följer utvecklingen av klienternas rättigheter och ställning i kommunen och ger årligen en utredning om detta till kommunstyrelsen. Kommunerna har ansvar för att socialombudsmannens tjänster finns att tillgå och för att ombudsmannaverksamheten är oberoende. Patientombudsmannen ansvarar för motsvarande tjänster inom hälso- och sjukvården (lagen om patientens ställning och rättigheter 785/1992). Under de närmaste åren kommer det från veteranrehabiliteringen inte att frigöras några resurser för andra ändamål. I och med att veteranerna åldras blir den vård och rehabilitering som de behöver mer krävande och kostsam än tidigare. På längre sikt är det ändamålsenligt att de resurser som frigörs från veteranrehabiliteringen inriktas på tryggandet av välfärdstjänster för äldre personer. Regeringen bereder som bäst en revidering av kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster för äldre. Syftet är att rekommendationen ska ha större bindande verkan. I den förnyade rekommendationen poängteras informationen till kommuninvånarna, en heltäckande utvärdering av servicebehovet samt en rättvis allokering av tjänsterna, som det ska finnas ett tillräckligt utbud på. Centralt i rekommendationen är även tryggandet av tillräcklig många och kompetenta arbetstagare. Enligt regeringen främjas äldre personers välfärd mer genom att det anställs fler kunniga arbetstagare, i synnerhet för hemvårdstjänsterna, än genom att det i kommunerna inrättas nya administrativa tjänster som ombudsmän för äldre personer. Helsingfors den 19 oktober 2007 Omsorgsminister Paula Risikko 5