Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 754/2013 vp Kelan matkakorvaus seulontatutkimukseen osallistuttaessa Eduskunnan puhemiehelle Seulontatutkimuksella tarkoitetaan väestön tai tietyn väestönosan tutkimusta tai näytteiden ottoa tietyn taudin tai sen esiasteen varhaisen vaiheen toteamiseksi tai taudin aiheuttajan löytymiseksi. Seulontatutkimukset ovat tärkeä osa ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Seulontatutkimukset ovat vaikuttava ja taloudellinen tapa edistää väestön terveyttä. Seulontojen tavoitteena on mahdollistaa sairauksien varhainen löytäminen ja hoitaminen. Mitä aiemmin tauti todetaan, sitä parempi on sairauden ennuste ja sitä vähemmän syntyy hoitokustannuksia. Valtioneuvoston asetuksessa seulonnoista todetaan, että kaikilla seulottavaan ryhmään kuuluvilla kunnan asukkailla on oikeus osallistua seulontoihin. Seulontoihin osallistuminen on vapaaehtoista, eikä kunnan asukkaita saa asettaa terveyspalveluita järjestettäessä eriarvoiseen asemaan sen perusteella, ovatko he osallistuneet tai osallistuvatko he valtakunnallisen seulontaohjelman mukaiseen tai muuhun kunnan järjestämään seulontaan. Kunnan asukkaan on mahdollista saada Kansaneläkelaitoksen myöntämä matkakorvaus tehdystä matkasta terveyskeskukseen tai julkiseen sairaalaan riippumatta siitä, mitä hoitoa tai tutkimusta asiakas on saanut. Kansaneläkelaitoksen myöntämän matkakorvauksen tavoitteena on turvata asiakkaalle yhtäläinen oikeus päästä hoitoon, tutkimukseen tai kuntoutukseen asuinpaikasta riippumatta ja korvata tästä matkasta aiheutuneet tarpeelliset matkakustannukset. Korvausta ei kuitenkaan myönnetä, mikäli kyseessä on osallistuminen esimerkiksi matkarokotukseen, seulontatutkimukseen, reseptien uusimiseen tai asiakirjojen hakuun. Oikeus osallistua seulontoihin ja samalla matkakorvattavuuden puute luovat tilanteen, jossa kaikilla väestön ryhmillä ei ole tosiasiallista tasaarvoista mahdollisuutta osallistua seulontoihin. Esimerkiksi liikuntarajoitteiset, joille osallistumiseen tarvittavasta erityiskuljetuksesta aiheutuu kohtuuttomia matkakorvauksia, ovat epäoikeudenmukaisessa asemassa muuhun väestöön verrattuna. Tilanne asettaa seulontoihin oikeutetut eri väestönryhmien henkilöt eriarvoiseen asemaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä tukeakseen liikuntarajoitteisten mahdollisuutta osallistua seulontatutkimuksiin ilman osallistumisesta aiheutuvia kohtuuttomia matkakuluja? Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 2013 Merja Kuusisto /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kuusiston /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 754/2013 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä tukeakseen liikuntarajoitteisten mahdollisuutta osallistua seulontatutkimuksiin ilman osallistumisesta aiheutuvia kohtuuttomia matkakuluja? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairausvakuutuksen tavoite on täydentää julkista terveydenhuoltoa ja pienentää asiakkaan kustannuksia, jotka aiheutuvat yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käyttämisestä. Sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella vakuutetulla on oikeus saada korvausta yksityisessä terveydenhuollossa annetusta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista tarpeellisista kustannuksista. Matkakustannusten korvaamisen tavoitteena on se, että vakuutetuilla on yhtäläinen oikeus saada hoitoa tai tutkimusta asuinpaikasta riippumatta. Korvausta suoritetaan siltä osin kuin matka tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisi tullut maksamaan. Matkakustannukset korvataan sen mukaan, kuinka paljon matka olisi tullut maksamaan halvinta käytettävissä olevaa matkustustapaa käyttäen. Halvimmalla matkustustavalla tarkoitetaan pääsääntöisesti julkista joukkoliikennettä. Koska sairausvakuutuslain mukaan korvataan vain sairaanhoidosta, raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneet tarpeelliset kustannukset, seulontatutkimukseen tehtyjä matkoja ei korvata. Seulontatutkimus on osa ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa ja tästä syystä jää sairausvakuutuskorvauksen ulkopuolelle. Laissa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987, vammaispalvelulaki) säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vammaisella henkilöllä on mahdollisuus välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa henkilön asuinkunnan tai lähikunnan alueella. Työ- ja opiskelumatkat järjestetään tarpeen edellyttämässä laajuudessa. Seulontatutkimukseen tehdyt matkat voidaan lukea asiointimatkoihin, joista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Mikäli henkilö ei täytä vammaispalvelulaissa säädettyjä edellytyksiä, voi kyseeseen tulla sosiaalihuoltolaissa (710/1982) säädetty kunnan järjestämä kotipalvelun tukipalvelu, jolla täydennetään kotipalvelun antamaa henkilökohtaista huolenpitoa. Tukipalveluja ovat muun muassa ateriapalvelu, siivous, vaatehuolto, kauppa- ja 2

3 Ministerin vastaus KK 754/2013 vp Merja Kuusisto /sd muut asiointipalvelut sekä kuljetus- ja saattajapalvelut. Näistä palveluista voidaan periä enintään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) mukainen maksu, joka saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Liikenne- ja viestintäministeriön asettama selvitysmies on selvittänyt tällä hallituskaudella julkisin varoin toteutettavien eri hallinnonalojen henkilökuljetusten yhdistämistä (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 11/2013). Uudistuksen toteutuksesta, ohjauksesta ja valvonnasta vastaa liikenne- ja viestintäministeriön asettama ohjausryhmä, jonka toimikausi päättyy Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2013 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 754/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kuusisto /sd: Vad tänker regeringen göra för att stödja rörelsehindrades möjligheter att delta i screeningundersökningar utan att det orsakar dem oskäliga resekostnader? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Syftet med sjukförsäkringen är att vara ett komplement till den offentliga hälso- och sjukvården och sänka kostnaderna för klienter som anlitar privata hälso- och sjukvårdstjänster. Enligt sjukförsäkringslagen (1224/2004) har försäkrade rätt till ersättning för nödvändiga kostnader vid behandling av sjukdom inom den privata hälso- och sjukvården och för nödvändiga kostnader vid graviditet och förlossning. Syftet med ersättningen för resekostnader är att försäkrade ska ha lika rätt till vård, behandling eller undersökning oberoende av var de är bosatta. Ersättning betalas till det belopp kostnaderna för resan skulle ha uppgått till med undvikande av onödiga kostnader, men utan äventyrande av den försäkrades hälsa. Resekostnaderna ersätts enligt det belopp som resan skulle ha kostat med anlitande av det förmånligaste till buds stående färdsättet. Med det förmånligaste färdsättet avses i första hand resor med offentlig kollektivtrafik. Enligt sjukförsäkringslagen ersätts bara nödvändiga kostnader för sjukvård, graviditet eller förlossning, och därför ersätts inte resekostnaderna vid screeningundersökningar. Screeningundersökningar ingår i den förebyggande hälsooch sjukvården och omfattas därför inte av sjukförsäkringsersättningen. I lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987, handikappservicelagen) föreskrivs om kommunernas skyldighet att ordna skälig färdtjänst jämte följeslagarservice för personer med allvarlig funktionsnedsättning som på grund av nedsättningen eller en sjukdom nödvändigt behöver sådan service för att klara de funktioner som hör till normal livsföring. Till färdtjänst och anknytande följeslagarservice hör sådana transporter som en person med allvarlig funktionsnedsättning behöver för arbete, studier, uträttande av ärenden, deltagande i samhällelig verksamhet eller rekreation eller av annan sådan orsak och som hör till det dagliga livet. Färdtjänst ska ordnas för funktionsnedsatta så att de, förutom de resor som är nödvändiga med tanke på arbete och studier, också kan företa minst aderton sådana månatliga enkelresor som hör till det dagliga livet för att uträtta ärenden eller för fritidsaktiviteter inom personens hemkommun eller till närbelägna kommuner. Arbets- och studieresor ordnas i den utsträckning som är nödvändigt. Resor till screeningundersökningar kan betraktas som resor som personen företar för att uträtta ärenden. För dessa kan tas ut en avgift som högst motsvarar avgiften för resor med kollektiva färdmedel på orten eller annan med den jämförbar skälig avgift. Om personen inte uppfyller de kriterier som anges i handikappservicelagen, kan det bli fråga om sådan hemservice som kommunerna ordnar i form av stödservice enligt socialvårdslagen (710/1982) som komplement till den personliga omvårdnad som hemservicen tillhandahåller. Stödservice är bland annat måltids-, städ- och klädvårdsservice, att handla och uträtta andra 4

5 Ministerns svar KK 754/2013 vp Merja Kuusisto /sd ärenden samt transport- och följeslagarservice. Beloppet av den avgift som högst kan tas ut för dessa tjänster ska följa det som anges i lagen om klientavgifter inom social- och hälsovården (734/1992) och får vara högst lika stor som kostnaden för produktionen av tjänsten. En utredningsman som tillsatts av kommunikationsministeriet har under regeringsperioden klarlagt förutsättningarna för en sammanslagning av olika förvaltningsområdens persontranporter som ordnas med offentliga medel (Kommunikationsministeriets publikationer 11/2013, på finska). För genomförande, styrning och tillsyn av reformarbetet svarar en styrgrupp som tillsatts av kommunikationsministeriet och vars mandat går ut den 30 april Helsingfors den 27 september 2013 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 5