Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 31/2011 vp Kehitysvammaisten lakisääteisen työtoiminnan laadun ja sen valvonnan parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa on reilut työssä käyvää kehitysvammaista henkilöä, joille ei makseta varsinaista palkkaa, vaan esimerkiksi joko työtoimintarahaa eli ns. kannustusrahaa tai työosuusrahaa. Osa työstä tapahtuu yksityisellä ja osa julkisella sektorilla. On olemassa myös esimerkkejä siitä, miten julkisella sektorilla kunta on kehitysvammaisten henkilöiden lakisääteistä työtoimintaa hyväksikäyttäen tehnyt alihankintaa yksityisille yrityksille niin, että alihankinnasta saatua taloudellista tulosta ei ole tuloutettu kehitysvammaisille itselleen vaan kunnalle. Kehitysvammaisille työntekijöille on maksettu vain euron parin päiväkohtaista kannustusrahaa tai sitä korkeampaa työosuusrahaa, joka on usein noin kahdeksan euroa päivässä. Joissakin työtehtävissä kehitysvammainen henkilö voi ansaita enemmänkin, mutta usein puhutaan enintään kymmenen euron päiväansioista. Joskus kehitysvammainen henkilö saattaa olla kirjoilla kunnan toimintakeskuksessa, mutta tekee käytännössä töitä yksityisellä sektorilla ja saa siitäkin huolimatta vain työtoimintarahaa eli kannustusrahaa. Samaan aikaan löytyy varsinkin julkiselta sektorilta esimerkkejä siitä, että työtoiminnan yhteydessä tarjottavista ateriapalveluista peritään 5 10 euron päivähintaa. Lisäksi osa kehitysvammaisista henkilöistä työskentelee yksityisellä sektorilla palkattomassa avotyösuhteessa vuosikausia, vaikka kyse on harjoittelusta, jonka tulisi olla välivaihe. Joissakin kunnissa kehitysvammaisia on työsuhteessa, mutta he eivät saa palkkaa vaan avotyörahaa. Palkallisessa työsuhteessa on Suomessa vain n. 300 kehitysvammaista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tehdä jotakin kehitysvammaisten henkilöiden lakisääteisen työtoiminnan piirissä esiintyvien epäkohtien poistamiseksi ja kehitysvammaisten aseman parantamiseksi niin, että he saavat nykyjärjestelmän puitteissa parempaa korvausta tekemästään työstä, vai jätetäänkö asia ainoastaan kunnallisen päätöksenteon varaan? Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011 Vesa-Matti Saarakkala /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 31/2011 vp: Aikooko hallitus tehdä jotakin kehitysvammaisten henkilöiden lakisääteisen työtoiminnan piirissä esiintyvien epäkohtien poistamiseksi ja kehitysvammaisten aseman parantamiseksi niin, että he saavat nykyjärjestelmän puitteissa parempaa korvausta tekemästään työstä, vai jätetäänkö asia ainoastaan kunnallisen päätöksenteon varaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 35 :n mukaisesti erityishuollon tarpeessa olevalle on pyrittävä järjestämään työhönvalmennusta, työtoimintaa sekä muuta virikkeitä antavaa toimintaa. Työtoiminnan keskeisiä tunnusmerkkejä ovat työtä muistuttava toiminta ja siitä maksettava avustus. Työtoiminta on luonteeltaan kunnallista palvelua. Tämä kuntien ja kuntayhtymien järjestämä toiminta on asiakkaille maksutonta aterioita lukuun ottamatta. Myös toimintaan osallistumiseksi tarvittavat kuljetukset ovat kehitysvammalain mukaisina erityispalveluina asiakkaalle ilmaisia. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun asetuksen (988/1977) 24 :n mukaan henkilön erityishuollon yksikössä tekemä työ tai sen toimesta hänen tehtäväkseen järjestetty työ jää toimintayksikön hyväksi. Työtoimintaan osallistuvalle voidaan kuitenkin suorittaa työosuusrahaa. Työosuusrahan verotonta ylärajaa korotettiin tuloverolain muutoksella vuonna 2006 siten, että se on tällä hetkellä verotonta 12 euroon saakka päivässä. Työtoimintaa tarvitaan niille henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä työsuhteiseen työhön. Työsuhteeseen verrattuna huoltosuhteessa tapahtuva työtoiminta on turvallinen tapa luoda toimintaedellytyksiä vammaisen henkilön arkipäiviin. Työtoimintaan osallistuvien henkilöiden toimeentulona on työkyvyttömyyseläke. Toimintarahaa ei ole tarkoitettu työtoimintaan osallistuvan henkilön palkaksi, vaan sillä on kuntoutuksellinen ulottuvuus. Työosuusrahaa maksetaan kehitysvammalain mukaiseen työtoimintaan osallistuville henkilöille kuntien ja kuntayhtymien määrittelemien perusteiden mukaisesti. Käytäntö on vaihtelevaa, minkä seurauksena eri paikkakunnilla asuvat voivat olla erilaisessa asemassa työtoiminnan järjestämisen suhteen. Kuntien hyväksymissä perusteissa otetaan yleensä huomioon henkilön toimintakyky, ja työosuusrahan tasoon vaikuttaa toiminnan tulos. Keskimääräinen työosuusraha on arviolta 5 euroa päivää kohden. Selkeä epäkohta on, että joskus työtoiminnasta maksettu korvaus jää jopa henkilölle aiheutuneita kustannuksia pienemmäksi. Työkeskuksissa pyritään löytämään mielekästä toimintaa sekä vaikeasti että lievästi kehitysvammaisille henkilöille. Osa toimintakykyisimmistä kehitysvammaisista henkilöistä on sijoitettu avotyötoimintaan työkeskusten ulkopuolelle julkiselle ja yksityiselle sektorille. Avotyötoimintaa koskevat erityishuollon keskeiset periaatteet, ja avotyötoimintaan osallistuvat säilyvät toimintakeskuksen asiakkaina. Huoltosuhteisilla sijoituksilla pyritään lisäämään kehitysvammaisen henkilön integroitumista tavanomaiseen työyh- 2

3 Ministerin vastaus KK 31/2011 vp Vesa-Matti Saarakkala /ps teisöön ja lisäämään tehtävien mielekkyyttä verrattuna työkeskuksen yksinkertaisempiin tehtäviin. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että kunnissa käytetään vammaisten henkilöiden työelämäosallisuuden tukemisessa enemmän huoltosuhteista työtoimintaa kuin sosiaalihuoltolain mukaista työllistämistä tukevaa toimintaa, jonka tavoitteena on edistää työhön sijoittumista. Kuitenkin avoimille työmarkkinoille työllistävien toimintamallien tulisi olla ensisijaisia vammaisten henkilöiden palvelujärjestelmässä. Sosiaalija terveysministeriö asettaa peruspalveluministerin pyynnöstä syksyllä työryhmän selvittämään sosiaalihuoltolakiin, lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta, vammaispalvelulakiin sekä lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta sisältyvän työtoiminnan rakennetta ja lainsäädännön kokonaisuutta sekä asiakkaiden kannustimia palvelujärjestelmässä. Työtoimintaa koskevia säännöksiä tarkennetaan myös osana meneillään olevaa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistusta. Tulevaisuudessa vammaisia ja vajaakuntoisia integroiva toiminta tulee nähdä yhteiskunnan kiinteyttä lisäävänä väliintulona. Tämä tarkoittaa työtoiminnan suuntaamista integroivampiin strategioihin. Koska työtoimintaan osallistuvat ovat varsin heterogeeninen joukko, tulee jatkossa myös tarjota nykyistä monimuotoisempia vaihtoehtoja työtoiminnalle. Helsingissä 21 päivänä heinäkuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 31/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Vesa-Matti Saarakkala /saf: Kommer regeringen att göra någonting för att avhjälpa de missförhållanden som förekommer i samband med utvecklingsstörda personers lagstadgade arbetsverksamhet och för att förbättra deras ställning så att de inom ramen för det nuvarande systemet får en skäligare ersättning för sitt jobb, eller lämnas ärendet åt enbart kommunalt beslutsfattande? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 35 i lagen angående specialomsorger för utvecklingsstörda (519/1977) ska för den som är i behov av specialomsorger ordnas arbetsträning och arbetsterapi samt annan stimulerande verksamhet. Arbetsterapin kännetecknas i huvudsak av verksamhet av arbetskaraktär och ett understöd som utbetalas på grundval av den. Arbetsverksamheten är till sin karaktär kommunal service. Denna verksamhet, som ordnas av kommunerna och samkommunerna, är avgiftsfri för klienterna med undantag av måltider. Även de transporter som krävs för att klienten ska kunna delta i verksamheten är avgiftsfria eftersom de räknas till de specialtjänster som avses i lagen om utvecklingsstörda. Enligt 24 i förordningen angående specialomsorger om utvecklingsstörda (988/1977) kommer arbete, som den som erhåller specialomsorger utför vid verksamhetsenhet för specialomsorger, och arbete, som verksamhetsenheten ordnat för honom, verksamhetsenheten till godo. Till den som deltar i arbetsverksamhet kan dock erläggas flitpenning. Den övre gränsen för skattefri flitpenning höjdes genom en ändring av inkomstskattelagen 2006 och uppgår för närvarande till 12 euro om dagen. Arbetsverksamhet behövs för personer som inte har förutsättningar för arbete i anställningsförhållande. I motsats till ett anställningsförhållande är arbetsverksamhet som sker i ett omsorgsförhållande ett tryggare sätt att skapa verksamhetsförutsättningar för de utvecklingsstörda under vardagarna. De som deltar i arbetsverksamhet har som sin utkomst invalidpension. Flitpenningen är inte avsedd som lön för den som deltar i arbetsverksamhet utan den har en rehabiliterande dimension. Flitpenning utbetalas till personer som deltar i arbetsverksamhet som avses i lagen angående specialomsorger för utvecklingsstörda inom de ramar som fastställts av kommunerna och samkommunerna. Praxis varierar, vilket leder till att man beroende på bostadsort kan försättas i ojämlik ställning i fråga om hur arbetsverksamheten arrangeras. I de grunder som godkänns av kommunerna beaktas i allmänhet personens funktionsförmåga, och på flitpenningens nivå inverkar resultatet av verksamheten. Den genomsnittliga flitpenningen är uppskattningsvis 5 euro per dag. Ett uppenbart missförhållande är att ersättningen för arbetsverksamheten ibland är mindre än de kostnader som verksamheten orsakar personen. Vid arbetscentren strävar man till att finna meningsfull verksamhet för både gravt och lindrigt utvecklingsstörda personer. En del av de utvecklingsstörda med bäst funktionsförmåga har placerats i öppen arbetsverksamhet utanför arbetscentren, inom både den offentliga och den privata sektorn. För den öppna arbetsverksamheten gäl- 4

5 Ministerns svar KK 31/2011 vp Vesa-Matti Saarakkala /ps ler de centrala principerna för specialomsorger och de som deltar i den fortsätter att vara klienter vid arbetscentret. Med omsorgsförhållandebaserade placeringar vill man främja den utvecklingsstördas integrering i en sedvanlig arbetsgemenskap och erbjuda ett meningsfullare arbete jämfört med arbetscentrets enklare uppgifter. Ny forskning tyder på att kommunerna oftare stöder handikappade personers delaktighet i arbetslivet genom arbetsverksamhet i omsorgsförhållande än genom den i socialvårdslagen nämnda verksamhet i sysselsättningssyfte med målsättningen att främja möjligheten att få arbete. I servicesystemen för handikappade borde dock modeller som stöder rekrytering på den öppna arbetsmarkanden komma i första hand. På begäran av omsorgsministern tillsätter social- och hälsovårdsministeriet under hösten en arbetsgrupp för att klarlägga strukturen på den arbetsverksamhet som bygger på socialvårdslagen, lagen angående specialomsorger för utvecklingsstörda, handikappservicelagen och lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Vidare utreder arbetsgruppen lagstiftningens helhetsstruktur och incitamenten för klienterna i servicesystemet. Bestämmelserna om arbetsverksamheten ska även preciseras som ett led i den pågående totalrevideringen av socialvårdslagen. I framtiden bör den integrerande verksamheten för handikappade ses som ett samhällsstabiliserande ingripande. Detta innebär att arbetsverksamheten riktas in på mer integrerande strategier. Eftersom de som deltar i arbetsverksamheten är en tämligen heterogen grupp bör man i fortsättningen även erbjuda mångsidigare alternativ till arbetsverksamheten. Helsingfors den 21 juli 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5