Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KK 303/2000 vp - KIRJALLINEN KYSYMYS 303/2000 vp Suojatyömääräysten aiheuttamat ongelmat ja epäkohdat Eduskunnan puhemiehelle Suojatyötä säätelevissä lain ja asetuksen tasoisissa määräyksissä säädetään, että jonkin kunnan alueella suojatyötä tekevän henkilön on asuttava kyseisen kunnan alueella, tai mikäli hän muuttaa toisen kunnan puolelle, hän menettää suojatyöpaikkansa. Tästä vammaisen tai muutoin työkyvyltään alentuneen henkilön perustuslaillista asuinpaikan valinnan oikeutta rajoittavasta määräyksestä seuraa se, ettei suojatyöpaikassa oleva henkilö voi ostaa tai vuokrata asuntoa toisesta kunnasta, vaikka hän menisi esimerkiksi avo- tai avioliittoon ko. kunnassa asuvan, siellä ehkä oman asunnon omistavan henkilön kanssa. Kaikkein eriskummallisimmalta ja epäoikeudenmukaisimmalta tämä tuntuu alueilla, joissa kunnat ovat pieniä tai rajoittuvat alueellisesti lomittain. Kyseinen vanhentunut ja ennen kaikkea ihmisarvoa loukkaava määräys tulisi pikaisesti kumota. Toinen suojatyötä koskeva epäkohta on sen palkkausjärjestelmä. Suojatyötä tekeville maksetaan vain 80 % normaalista lähtöpalkasta, ellei Kela tai vakuutusyhtiö korvaa tätä "erotusta, jos palkka on pienempi kuin olisi normaalityöstä ollut". Suojatyössä olevat kokevat tämän "palkanalennuksen" epäoikeudenmukaisena, sillä monesti työtä tehdään täysin 100 prosenttisesti. Tuntuu väärältä, että kroonisesta sairaudesta tai vammaisuudesta rangaistaan vielä taloudellisestikin. Ainakin kaikkia tulisi kohdella samanarvoisesti niin, että joko Kela/vakuutusyhtiö maksaisi kaikille palkasta vähennettävän 20 % tai sitten sitä ei saisi kukaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että suojatyösäännöksissä on perusteluissa esiin otettuja epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä niiden poistamiseksi? Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2000 Versio 2.0

2 KK 303/2000 vp - Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 303/2000 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että suojatyösäännöksissä on perusteluissa esiin otettuja epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä niiden poistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kotikuntalain ( ) mukaan henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Kunta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestämisestä kuntalaisille. Suojatyö kuuluu kuntien sosiaalipalveluvarustukseen, ja kunta voi järjestää sen itsenäisesti omana toimintanaan, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostaa palvelut vammaisjärjestöjen ylläpitämistä suojatyökeskuksista. Henkilön muuttaessa toiseen kuntaan vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy entiseltä kotikunnalta uudelle kotikunnalle, mikä aiheuttaa suojatyöpaikan menettämisen, elleivät molemmat kunnat satu hankkimaan palveluja samasta työkeskuksesta. Kuntien sosiaalihallinto järjestää vammaisten henkilöiden työllistymispalveluja kahdella eri tavalla: Invalidihuoltolain (907/1946) mukainen suojatyö on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka eivät vammaisuuden vuoksi työllisty avoimil- le työmarkkinoille. Suojatyön tekeminen perustuu työsuhteeseen ja siitä maksetaan palkkaa. Työtoiminta puolestaan on tarkoitettu kehitysvammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat arkitoimintojen harjaannuttamista ja joille työtoiminta antaa vaihtelua elämänkulkuun. Työtoiminta perustuu huolto-, ei työsuhteeseen, joten siitä ei makseta palkkaa, vaan ns. ahkeruusraha. Vuoden 1998 lopussa suojatyöhön osallistui vajaakuntoista työntekijää ja työtoimintaan noin kehitysvammaista henkilöä. Vuonna 1992 tehdyn selvityksen mukaan suojatyöntekijöiden työkyky ja palkkataso vaihtelivat huomattavasti. Suojatyöntekijöistä 60 % sai toimeentulonsa pelkästä palkkatulosta. Yleisenä huomiona oli, että huomattava osa työntekijöistä sai työehtosopimusten mukaista peruspalkkaa, mutta käytännössä vajaakuntoisuus näyttää leikkaavan henkilökohtaisia palkanlisiä, minkä vuoksi palkkataso jää alle yleisen ansiotason. Erilaisia sosiaaliturvaetuuksia palkan lisäksi sai 40 % suojatyöntekijöistä. Eläkettä saavien suojatyöntekijöiden palkan määrittelyssä yleisenä käytäntänä näytti olevan, että palkka ja työaika sovitettiin yhdessä työntekijän kanssa sellaiseksi, että ansio ei vaikuta eläkkeeseen, koska se takasi perusturvallisuuden vaikeammin vammaisille työntekijöille. Suojatyötä koskevien säädösten uusiminen on ajankohtainen haaste, sillä Vammaispalvelulain (380/1987) säätämisen yhteydessä vuonna 1987 kumottiin sen edeltäjä Invalidihuoltolaki muilta osin, paitsi sen suojatyötä koskevat säädökset ovat edelleen voimassa. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin asettanut selvitysmiehen, jonka tehtävänä on valmistella mennessä 2

3 Ministerin vastaus KK 303/2000 vp - säädösesitys suojatyöjärjestelmän uudistamiseksi. Samaan aikaan käynnissä on tilastollinen selvitys tukitoimia tarvitsevien vammaisten työnte- kijöiden määrästä, ansiotasosta ja työsuhteiden laadusta. Selvityksen odotetaan valmistuvan syksyllä Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2000 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3

4 KK 303/2000 vp - Ministerns svar Tili riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 303/2000 rd: ir regeringen medveten om att det i lagstiftningen angående skyddat arbete finns sådana missförhållanden och orättvisor som nämns i motiveringarna samt vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att avlägsna dem? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt lagen om bernkorumun (201/1994) är en persons bernkorumun i regel den korumun där personen bor. Ordnandet av social- och hälsovård för kommuninvånarna ankommer på kommunen. Skyddat arbete ingår i kommunernas socialservice och kommunen kan ordna det självständigt som sin egen verksamhet, tillsammans med andra kommuner eller köpa tjänster av centraler för skyddat arbete som upprätthålls av handikapporganisationer. Då en person flyttar till en annan korumun överflyttas ansvaret för att ordna tjänster från den tidigare hemkommunen till den nya hemkommunen, vilket leder till att personen mister den skyddade arbetsplatsen ifall inte de båda kommunerna råkar köpa tjänster av samma arbetscentral. Kommunernas socialväsende ordnar sysselsättningstjänster för handikappade personer på två sätt: Skyddat arbete i enlighet med lagen om invalidvård ( ) är avsett för sådana personer som på grund av handikapp inte kan få ar- bete på den öppna arbetsmarknaden. Det skyddade arbetet grundar sig på ett arbetsförhållande och den som utför skyddat arbete får lön för det. Arbetsverksamhet för sin del är avsedd för utvecklingsstörda personer, som behöver få övning i vardagsysslor och för vilka verksamheten ger omväxling i livet. Arbetsverksamheten grundar sig inte på ett arbetsförhållande utan på ett vårdförhållande, det betalas alltså ingen lön för det utan i stället får personen en s.k. flitpenning. I slutet av 1998 utförde begränsat arbetsföra personer skyddat arbete och i arbetsverksamhet deltog cirka utvecklingsstörda personer. Enligt en utredning utförd 1992 varierar arbetsförmågan och lönenivån mycket för de personer som utför skyddat arbete. F ör 60 % av personerna med skyddat arbete var lönen den enda inkomstkällan. En allmän iakttagelse var att en stor del av dessa personer fick grundlön som grundar sig på kollektivavtal, men i praktiken tycks en begränsat arbetsför person inte få några personliga lönetillägg och därför blir lönenivån under den allmänna inkomstnivån. Olika sociala förmåner utöver lönen fick 40 % av personerna med skyddat arbete. Vid fastställande av lönen för de personer som även får pension verkade praxisen vara den att lönen och arbetstiden sammanjämkas tillsammans med arbetstagaren så att inkomsten inte inverkar på pensionen, eftersom den garanterar en bastrygghet för arbetstagare med svåra handikapp. Revideringen av bestämmelserna om skyddat arbete är en aktuell utmaning, eftersom man i samband med stiftandet av lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987) 1987 upphävde dess föregångare lagen om invalidvård till övriga delar förutom vad gäller bestämmelserna om skyddat arbete, som fortfarande är i 4

5 Ministerns svar KK 303/2000 vp - kraft. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en utredningsman med uppgift att lägga fram ett förslag tili revidering av systemet med skyddat arbete senast Samtidigt pågår en statistisk utredning om hur många handikappade arbetstagare som är i behov av stödåtgärder, deras inkomstnivå samt arbetsförhållandets art. Utredningen väntas bli fårdig hösten Helsingfors den 14 april 2000 Omsorgsminister Eva Biaudet 5

6