LAUSUNTO 1(8) kirjaamo@intermin.fi, linda.viitala@intermin.fi Sisäministeriö, kirjaamo PL 26 00023 Valtioneuvosto Lausuntopyyntö 1.9.2016 SM1620744, 00.01.05.00, SMDno-2015-2070, viite SM061:/00/2015 HE luonnos laiksi pelastustoimen järjestämisestä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella henkilöstö on pyynnöstä käsitellyt pelastustoimen järjestämislakia ja siihen liittyviä muita lakiehdotuksia työpaikkakokouksissa, joista on saatu laajasti henkilöstön näkemykset tulevista muutoksista. Alueen pelastustoimen monijäseninen toimielin, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitoksen johtokunta on jättänyt pelastustoimen järjestämislaista oman lausuntonsa (PelJk 10.11.2016, 3 ), alueen kuntia kuultuaan. Alueen kuntien lausunnot ovat johtokunnan lausunnon liitteenä. Keskeiset näkemykset: 1. Nykyinen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on toimiva kokonaisuus. 2. Kun muutos toteutetaan, on esitetty viiden pelastuslaitoksen malli sopiva. Jos pelastuslaitoksia jostain syystä tulisi enemmän, ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa Länsi-Uudenmaan nykyistä aluetta. 3. Pelastuslaitoksen tulee jatkossakin pystyä tuottaman ensihoitopalveluita 4. Pelastustoimen järjestämislakiin, maakuntalakiin eikä näiden perusteluihin tule kirjata keinoja pelastuslaitoksen toiminnan tehostamiseksi tai lukita organisaatiorakennetta. Kokonaisuudistukseen liittyvät mahdollisuudet tulee voida hyödyntää ja uhat minimoida. Länsi- Uudenmaan pelastustoimen kannalta uudistushankkeen aikataulu on tiukka, varsinkin kun maakuntauudistus ei Uudenmaan alueella ole vielä edes kunnolla käynnistynyt. Keskeistä on pystyä suunnittelemaan muutos jatkuvuuden hallinnan kannalta siten, että tiedetään, mitä odotetaan ja pitää tehdä ennen esitettyä täytäntöönpanoa (1.1.2019) ja mitä siinä yhteydessä kun on aloitettu ja mitä esim. viiden vuoden kuluessa aloittamisesta. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alue on nykyisellään toimivan kokoinen ja pelastuslaitoksen toiminta nykyisellään kustannustehokkaasti järjestetty. Palvelut on järjestetty lähelle asiakkaita, eikä johtoa ja ohjausta tai tukipalveluja ole ylimitoitettu. Tällä hetkellä pelastuslaitos tuottaa ensihoitopalveluita koko alueelle. Alueen kuntien näkemyksen mukaan pelastustoimen palvelut on pystyttävä turvaamaan samalla tasolla kuin nykyisin ottaen huomioon alueen monimuotoisuus taajamineen ja harvaalueineen.
LAUSUNTO 2(8) Pelastuslaitoksen toiminta perustuu päätoimiseen ja sivutoimiseen henkilöstöön sekä monipuoliseen sopimuspalokuntatoimintaan. Pelastustoimen uudistuksessa on turvattava pelastustoimen mahdollisuus toimia ensihoitopalvelujen tuottajana ja paikallisen varautumisen tukena. Muutoksessa tulee pitää huoli, että uudistuksessa asetetut tavoitteet pystytään toteuttamaan heikentämättä alueen kuntalaisten turvallisuustasoa ja nostamatta verotaakkaa. Jos uudistus päätetään toteuttaa esitetyssä muodossa, on viisi pelastuslaitosta kannatettava ratkaisu. Pelastuslaitosten ohjauksen tulee tapahtua suoraviivaisesti ilman tarpeetonta väliportaan hallintobyrokratiaa. Jos kuitenkin päädytään useampaan pelastuslaitokseen, ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa Länsi-Uudenmaan pelastustoimen osalta nykyistä aluetta. Se on jo tällä hetkellä asukaspohjaltaan ja henkilömäärältään yksi maan suurimmista. Alueiden rajoissa tulee kiinnittää huomiota eri toimijoiden alueiden yhteneväisyyteen ja toiminnan yhteensovittamiseen. Pelastustoimen kannalta on oleellista, että pelastuslaitos toimii kokonaisuudessaan yhden hätäkeskuksen toimialueella, vaikka hätäkeskuksien toiminta olisikin hyvin verkottunutta. Yhden hätäkeskuksen alla voi toimia useita pelastuslaitoksia. Samoin rajojen yhtenäisyys poliisin kanssa helpottaa päivittäistä yhteistoimintaa ja vaativien tilanteiden hallintaa. Koska varsinaiseen substanssilakiin eli pelastuslakiin liittyvät muutokset eivät vielä ole nähtävillä, on kokonaisvaltaisen näkemyksen muodostaminen vaikeaa. Lisäksi nyt lausunnon kohteena olevassa laissa on riippuvuuksia myös muuhun vireillä olevaan lainsäädäntömuutokseen, niinpä tulee olla erittäin huolellinen siinä, että hallitusohjelmassa esille tuotu sääntelyn vähentäminen ja palvelujen yhdenvertaisuus toteutuu. Oleellista on selvittää käsitteet ja määriteltävä ne yhdenmukaisesti kaikissa asiaan liittyvissä laeissa. Esimerkiksi: Sisältääkö käsite pelastustoimi kaikki pelastuslaitoksen toiminnot ja henkilöstön, mukaan lukien ensihoito sekä pelastuslaitoksen itsensä järjestämät tukipalvelut? Eli esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen yleisperusteluissa: Sivulla 21: pelastuslaitosten ilmoitusten perusteella niillä oli vuonna 2014 yhteensä 5 747 päätoimista henkilöä Sivulla 78: Kunnallisessa pelastustoimessa työskenteli vuonna 2014 yhteensä 5 800 henkilöä. Sivulla 21: turvallisuuspalveluissa 308 henkilöä, pelastustoiminnassa 3817 henklöä. Tarkoituksenmukaisempaa olisi puhua henkilötyövuosista, koska esimerkiksi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksessa useimmat henkilöt tekevät sekä pelastustoiminnan että turvallisuuspalvelujen tehtäviä. Mitä käsitteet varautuminen, valmiussuunnittelu ja jatkuvuussuunnittelu tarkoittavat tässä ja muissa yhteydessä? Kokonaisuudessaan termien pelastustoimi, pelastuslaitos, maakunta ja järjestämisvastuussa oleva maakunta käyttö ei ole aivan johdonmukaista. Perusteluissa niitä tulisi selventää. Tässä yhteydessä pyydetään lausuntoa hallintorakenteesta eikä varsinaisesta palvelun sisällöstä. Olisi ensiarvoisen tärkeää ensin määritellä ne pelastustoimen ja pelastuslaitoksen palvelut, joita asiakkaalle tuotetaan ja vasta sen jälkeen pystytään ottamaan paremmin kantaa siihen, mikä on tarkoituksenmukainen hallintomalli.
LAUSUNTO 3(8) Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen näkemyksen mukaan, pelastuslaitos on toimiva ensihoitopalvelujen tuottaja. Uudistuksessa tulee pitää huolta siitä, että pelastuslaitos, oli se organisoitu miten tahansa, pystyy jatkossakin tuottamaan ensihoitopalveluja osana omaa toimintaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ensihoitopalveluissa työskentelevä henkilöstö tulee sijoittua osaksi pelastuslaitoksen organisaatiota. Tämä tulisi ottaa huomioon uudistushankkeen valmistelussa ja yhteistyössä eri ministeriöiden välillä. Nyt esitetyssä muodossa syntyy uusi aluehallintotaso, jossa palvelut järjestetään järjestäjä-tuottaja - mallilla. Ulkoiselle asiakkaalle suunnatuissa palveluissa kuntakentällä on tästä pitkä kokemus ja suuret kaupungit (esim. Espoo), joissa vastaavaa tilaaja-tuottaja -mallia on toteutettu, ovat purkaneet rakenteen tehottomana. Rakenne lisää byrokratiaa, sääntelyä ja päällekkäistä työtä eri organisaatioiden laskentatoimessa. Järjestäjä-tuottaja -mallista ei ylipäätään ole järkevää säätää lailla, koska toimimattomaksi myöhemmin osoittautuvan mallin purkaminen tulisi kohtuuttoman vaikeaksi. Nyt on myös havaittavissa, että kunnat lykkäävät investointihankintojaan, mikä johtaa perustettavalla maakunnalle ja palvelulaitokselle merkittäviä kustannuspaineita toiminnan käynnistyessä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää, että pelastustoimen kannalta merkittäviä hankintoja ei lykätä perustettavalla uudelle organisaatiolle Hallitusohjelmassa on sisäisen turvallisuuden osalta todettu, että uudistuksia tehdään asiakaslähtöisesti ja alueellista yhdenvertaisuutta edistäen. Nyt esitetyssä muutoksessa muodostettavat itsehallintoalueet, eli maakunnat, ovat hyvin eriarvoisessa asemassa ja asukaspohjaltaan merkittävästi erikokoisia. Lisäksi järjestämisvastuussa oleva maakunta joutuu rakentamaan erillisen organisaatiotason palvelujen tuottamiseksi. On hyvin vaikea nähdä, miten tällainen rakennemuutos edistää pelastustoimen uudistamishankkeen tavoitteita kustannustehokkaasta, yhtenäisestä ja laadukkaasta pelastustoimesta koko maassa sekä varmistaa pelastustoimen resurssien tehokkaan käytön niin, että pelastustoimen toimintavalmius ei heikkenisi. Hallitusohjelmassa on lisäksi tuotu esille, että pelastustoiminnan ja varautumisen valtakunnallista johtamista, suunnittelua, ohjausta, valvontaa ja koordinointia vahvistetaan ja parannetaan valtakunnan tason pelastusviranomaisten toimesta. Selkeytetään pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa. Valtionhallinnon taholta on aiemmin tuotu esille, että tässä kohti on kunnallinen itsehallinto aiheuttanut vähintäänkin haasteita. Herää kysymys, että eivätkö samat haasteet ole myös maakunnallisessa itsehallinnossa? Hallitusohjelmaan on kirjattu myös seuraavat tavoitteet: Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri Kokeiluilla tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluita, edistetään omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistetaan alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä. Kokeiluissa hyödynnetään kansalaislähtöisiä toimintatapoja. Aluehallinnon uudistus Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovituksesta tehdään erikseen päätös, jolla yksinkertaistetaan julkisen aluehallinnon järjestämistä (valtio, alueet ja kunnat). Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen keskittäminen tehtäviltään ja toimivallaltaan selkeille itsehallintoalueille.
LAUSUNTO 4(8) Tulevaisuuden kunta Hallitus edistää tulevaisuuden kunnan roolin muuttumista palvelujen järjestäjästä yhä vahvemmin alueensa elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjäksi. Hallitus lisää kuntien päätösvaltaa erityisesti elinvoimaan liittyvissä asioissa ja vahvistaa paikallista vastuunottoa, harkintaa ja päätöksentekoa. Nyt esitetty pelastustoimen järjestämislaki on ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Eli toisaalta halutaan vahvistaa alueellista ja paikallista päätöksentekoa sekä vahvistaa paikallista vastuunottoa, harkintaa ja päätöksentekoa, mutta samaan aikaan korostetaan keskusohjausta. Lisäksi luomalla erillinen tuotantotaso yli maakuntarajojen, luodaan erillinen oma hallintotaso. Pelastuslaitoksen henkilöstö on erityisesti huolissaan asemastaan muutoksessa ja toivoo kokonaisvaltaista muutoksen johtamista ja viestintää muutoksesta, niin että aito osallistaminen toteutuu. Pelastustoimen järjestämislakiesityksen yleisperusteluissa kohdassa 3.1 todetaan, että työvuorojen miehistövahvuuksia voitaisiin optimoida niin, että ne perustuisivat riskien vuorokauden ja vuodenajan mukaisiin vaihteluihin. Tällä olisi mahdollista saada kustannussäästöjä ilman, että asukkaiden turvallisuustaso heikkenisi. Tämä ei sellaisenaan kuulu järjestämislakiin eikä sen perusteluihin, vaan kyse on enemmän pelastuslakiin kuuluvasta asiasta. Lisäksi vuorovahvuuksien optimointiin liittyy työaikaan ja työvuoron pituuteen liittyviä kysymyksiä jotka kuuluvat työehtosopimuslakiin tai työaikalakiin. Jos nykyinen vakiintunut malli katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, niin ei olisi tällöin tarvetta hakea poikkeuslupia määrävälein. Eli joko suoraan kirjataan yhdeksi vaihtoehdoksi nykyinen poikkeusluvan mukainen työaikamalli tai vaihtoehtoisesti annetaan lainsäädännöllä mahdollisuus paikallisesti sopia. Tästä säätäminen ei suoraan kuulu pelastustoimen järjestämislain sisältöön, mutta asia on oleellinen pelastustoimen uudistustamisen kokonaisuudessa ja siksi tulee ottaa käsittelyyn samassa yhteydessä. Perusteluihin ja lakiin ei tulisi kirjata arveluihin perustuvia yksityiskohtaisia toimenpiteitä tai ratkaisuja. Keskeisenä tavoitteena on kuntalaisia uhkaavien riskien hallinta, joiden hallintaan pelastuslaitoksille ja järjestämisvastuussa oleville maakunnille tulee jättää mahdollisuus organisoida toiminta asukkaiden tarpeita vastaavaksi. Sopimuspalokuntien merkitys pelastustoimelle on kiistatonta. Toiminnasta on kuitenkin kerrottava totuudenmukaisesti ilman liioittelua. Sisäministeriön verkkosivuilla esim. kerrotaan, että sopimuspalokunnat huolehtivat pelastustehtävistä noin 90 %:n alueella maamme pinta-alasta, joka ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Pelastustoimen hoitaminen, ml. pelastustehtävät, on alueen pelastustoimen vastuulla, mitä varten alueen pelastustoimella tulee olla pelastuslaitos. Lisäksi alueen pelastustoimi voi käyttää apunaan mm. vapaaehtoisia palokuntia sen mukaan kuin niiden kanssa on sovittu. Vaikka sopimuspalokunnan yksikkö olisikin ensimmäisenä kohtessa jopa 90 % alueella maamme pinta-alasta, pelastustoimen huolehtiminen on silti alueen pelastustoimen eikä sopimuspalokuntien vastuulla. Nykyisen pelastuslain mukainen malli tulee säilyttää jatkossakin sekä tarkentaa SM:n viestintää. Perusteluosassa kerrotaan myös virheellisesti, että sopimuspalokunnat hoitavat kaikkialla Suomessa ensivastetehtäviä. Kaikki palokunnat eivät sitä kuitenkaan tee. Sopimuspalokuntien nykyistä tarkoituksenmukaisemman käytön edistäminen on kirjaus, joka jättää turhan paljon tulkinnanvaraa. Jos tavoitteita perusteluihin ei voida kirjata selkeämmin, on parempi jättää kirjaamatta kokonaan.
LAUSUNTO 5(8) Tuleva laki ei saa estää pelastuslaitosten välistä yhteistyötä vaan lisätä sitä. Sisäministeriölle kaavailulle keskitetylle ohjaamiselle ei sisäministeriön nykyresursseilla ole toimintaedellytyksiä. Tämä tulee ottaa huomioon joko lisäämällä resursseja tai keventämällä keskitettyä ohjausta suunnitellusta. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos näkee tarkoituksenmukaisena kaksiportaisen ohjaus-, valvonta- ja johtamismallin. Nykyisenkaltainen valtion aluehallinto osana ohjausta tai valvontaa on tarpeeton. Pelastustoimen järjestämislaista Lain 3 todetaan, että osa pelastustoimeen kuuluvista palveluista ja tehtävistä voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle pelastustoimen järjestämisestä vastaavalle maakunnalle ja näistä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Esimerkkeinä perusteluissa mainitaan mm. kansainvälisen pelastustoiminnan valmius tai metsäpalojen tähystys. Mikäli asiakokonaisuuksilla tarkoitetan valtakunnan tason järjestelyjä ja vastuita, on esitys kannatettava. Osaamisen ja resurssien kannalta on luontevaa, että pelastustoimen käytännön järjestelyt ja toiminta valtakunnallisesti tapahtuu sellaisten tahojen toimesta jotka tekevät työtä päivittäin myös maakunnallisesti. Keskitettäviin tehtäviin voisi lisätä myös esim. tilannekuvan ylläpitämisen valtakunnallisesti, johtokeskustoiminnot tai viranomaisyhteistyön muiden turvallisuusviranomaisten kanssa. Tällaisia tehtäviä ei tule ohjata esim. valtion virastolle joka ei ole päivittäin tekemisissä pelastustoiminnan johtamisessa myös pienissä ja keskisuurissa onnettomuuksissa. Valtakunnallisten vastuiden kantaminen yhden tai useamman maakunnan toimesta tulee kuitenkin ottaa huomioon rahoituksessa. Tehtävien hoitamista varten tulee osoittaa rahoitusta siten, että maakunta ei joudu hoitamaan valtakunnallisia vastuita niillä varoilla jotka on tarkoitettu maakunnan pelastustoimen hoitamiseen. Lain 4 todetaan, että pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan on laadittava valtuustokausittain yhteistyösopimus yhteistyöalueen muiden maakuntien kanssa. Jos tällaiseen malliin päädytään, että yksi maakunta tuottaa palveluita useammalle maakunnalle, sopimusjuridiikkaan ei kannata tuoda tarpeetonta byrokratiaa. Tarkoituksenmukaisempaa on, että sopimus olisi voimassa toistaiseksi ja siinä olisi tarvittava irtisanomisklausuuli. Esimerkiksi sopimus on voimassa valtuustokauden ja jatkuu toistaiseksi voimassaolevana, ellei sitä irtisanota jonkun osapuolen toimesta viimeistään vuotta ennen valtuustokauden päättymistä. Vastaava ratkaisu nykyisen alueellisen pelastustoimen kuntien välisissä yhteistoimintasopimuksissa on osoittautunut toimivaksi ja riidattomaksi. Mitä yhteistyösopimuksessa voidaan sopia palvelutasosta, kun järjestämisvastuussa oleva maakunta siitä päättää 14 :n mukaan? Yhteistoimintasopimuksen tulee mahdollistaa pelastustoimen ja ensihoitopalvelujen tuottaminen päätetyn palvelutasopäätöksen mukaisesti, mutta siellä ei voida sopia palvelutasosta, koska palvelutasosta päättää järjestämisvastuussa oleva maakunta muita maakuntia kuultuaan. Tämä ristiriita tulisi oikaista. Lain perusteluissa 4 osalta todetaan, että jokaisen maakunnan olisi hyväksyttävä yhteistyösopimus maakuntavaltuustossaan ja jokainen maakunta päättäisi kohdaltaan palvelutasoon kuuluvista seikoista. Voimassa olevassa pelastuslaissa alueen pelastustoimi päättää palvelutasosta kuntia kuultuaan ja niin on nyt esitetyn lain 14 kirjoitettu, eli pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan valtuusto päättää pelastustoimen palvelutason toteuttamisesta yhteistyöalueella alueen maakuntia kuultuaan. 4 perusteluissa todetaan, että lakisääteistä vähimmäistasoa alemmasta palvelutasosta ei kui-
LAUSUNTO 6(8) tenkaan olisi mahdollista sopia. Nyt ei ole nähtävissä, miten lakisääteinen palvelutaso todetaan ja voiko siis yhden pelastustoimen alueella olla eritasoisia palveluita samanlaisissa riskeissä? Lähtökohtaisesti yhden pelastustoimen alueella ei tulisi hyväksyä eritasoisia palvelutasoja, jotta asukkaiden yhdenvertaisuus toteutuisi. Palvelutasosta kuuleminen ja siitä päättäminen tulisi tarkentaa. Lain 5 todetaan, että pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan on omassa toiminnassaan erotettava pelastustoimen järjestäminen ja palvelujen tuottaminen sekä tuotettava palvelut maakuntalain 9 luvussa tarkoitettu maakunnan palvelulaitoksen toimesta ja lisäksi tuottamisesta voidaan sopia vapaaehtoisen palokunnan, laitospalokunnan, teollisuuspalokunnan tai sotilaspalokunnan (sopimuspalokunnat) kanssa. Se, että onko sopijaosapuoli palvelulaitos vai isäntämaakunta, jää epäselväksi. Maakuntalakiehdotuksen 55 mukaan maakunta voi velvoittaa palvelulaitoksen hankkimaan maakuntastrategiassa määritellyin perustein maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja muulta tuottajalta maakunnan omaa tuotantoa varten. Sojijaosapuoli on tarkennettava. Sopimuspalokuntien käyttäminen ja palokuntasopimusten hallinnointi tulee hoitaa pelastustoimen palveluita tarjoavan palvelulaitoksen toimesta, jolloin voidaan ainakin alueellinen yhdenvertaisuus varmistaa eikä palokuntasopimusten hallinnointiin tarvita päällekkäistä organisointia. Esitetyssä muodossa lain 5 ei mahdollista yksityisen palveluntuottajan käyttämistä, ellei kyseessä ole vapaaehtoinen palokunta, laitos- tai teollisuuspalokunta. Lain perusteluissa kuitenkin todetaan, että poiketen voimassa olevasta säännöksestä palvelujen tuottamisessa voitaisiin käyttää muutakin kuin pelastusalalla toimivaa yhteisöä, kuten yhtiötä. Lain 5 perusteluissa todetaan, että pelastustoimen henkilöstö olisi pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan tai sen palvelulaitoksen palveluksessa, mutta sijoitettu alueellisesti yhteistyöalueen kaikkiin maakuntiin. Vastaavasti kalusto olisi järjestämisvastuussa olevan maakunnan omistuksessa, mutta sijoitettu alueellisesti yhteistyöalueen kaikkiin maakuntiin. Tässä ja joissain esitysmateriaaleissa on käsitteistössä sekavuutta milloin tarkoitetaan maakuntaa maantieteellisenä alueena ja milloin maakuntaan oikeushenkilönä. Tarkoituksenmukaisempaa voisi olla käyttää ilmaisua että järjestämisvastuussa olevan maakunnan palvelulaitoksen henkilöstö ja kalusto sijoitetaan palvelujen tuottamisen kannalta tarkoituksenmukaisesti koko palvelulaitoksen toiminta-alueelle riippumatta siitä, minkä kunnan tai maakunnan alueella toimipiste sijaitsee. Lain 6 todetaan että sisäministeriön tehtävänä on huolehtia myös pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteensovittaa eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa sekä kehittää pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten johtamista sekä koordinointia laajaalaisten uhkien torjunnassa. Voimassaolevaan pelastuslakiin on siis esitetty lisäyksenä kehittää pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa. Tämä lisäys sinänsä olisi tehtävissä jo voimassa olevaankin lakiin samoilla perusteilla kuin nyt käsiteltävässä lakiehdotuksessa. Lain 6 perusteluissa todetaan pelastustoimen nykyiset ohjaus- ja omistajuussuhteet ovat johtaneet siihen, että on ollut vaikeaa saada aikaan ratkaisuja, jotka johtaisivat valtakunnallisiin ja yhdenmukaisiin toimintamalleihin, yhteisiin tietojärjestelmiin sekä yhdenmukaiseen palvelutarjontaan. On vaikea nähdä, että nyt esitetty hallintorakenne korjaisi tämän tilanteen, kun 18 maakuntaa sopii palveluiden hankkimisesta viideltä maakunnalliselta palvelulaitokselta. Edelleen on riskinä hajanaisuus.
LAUSUNTO 7(8) Perusteluissa todetaan, että lain 6 2 momentin tavoitteena on kehittää pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten valtakunnallista johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa. Tämä edellyttää pelastustoimintaan osallistuvien toimijoiden vastuiden selkeyttämistä ja toiminnan suunnittelua näiden vastuiden mukaisesti. Kehittäminen voi sisältää esimerkiksi johtamisjärjestelmän selkeyttämisen, yhteisten tilannekuvajärjestelmien ja johtokeskustoimintojen luomisen sekä liittymäpintojen määrittämisen muihin tilannekuvajärjestelmiin. Tämä on kokonaisuus, joka tulee ottaa huomioon tulevaisuudessa, riippumatta siitä, miten tämä lakiesitys etenee ja olisi pienin muutoksin tehtävissä jo nykyiseen lainsäädäntöön. Lain 11 edellytetään että sisäministeriö ja pelastustoimen järjestämisestä vastaavat maakunnat neuvottelevat vuosittain pelastustoimen tehtävien ja palvelujen toteuttamisesta. Pelkkä vuosineuvottelu ei ole riittävää yhdenmukaisen toiminnan aikaansaamiseksi. Tähän pykälään tulisi lisätä kohta, jossa sisäministeriö velvoitetaan koordinoimaan ja tarvittaessa järjestämään pelastustoimen järjestämisvastuussa olevien maakuntien yhteistyö. Yhteistyön kautta ohjaus sujuu parhaiten osana koko järjestelmää. Oleellista on, että viisi järjestämisvastuussa olevaa maakuntaa tekevät keskinäistä yhteistyötä palveluiden järjestämisessä ja tätä varten tarvitaan joku mekanismi. Tällä hetkellä pelastuslaitosten välinen yhteistyö perustuu pelastuslaitosten kumppanuusverkostoon. Se on tietoisesti ja suunnitelmallisesti rakennettu pelastuslaitosten ja pelastusjohtajien välinen yhteistyöelin, joka syntyi olemassa olleeseen ohjaustyhjiöön. Kumppanuusverkostolla ei ole mandaattia päättää asioista itsenäisten pelastuslaitosten puolesta, mutta se johtaa ja ohjaa pelastuslaitosten toimintaa tavoitteena tuottaa asiakkaalle yhdenvertaisia ja tasalaatuisia palveluja. Esitetyssä pelastustoimen järjestämismallissa palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuu olisi maakunnilla. Vaikka suoraa määräysvaltaa ei olisi, maakuntien pelastuslaitosten yhteistoimintaa voi silti johtaa.toisin sanoen kumppanuusverkostossa tehtävän hyvän yhteistyön johtaminen tulee säädöksin ottaa osaksi pelastustoimen järjestämismallia. Lain 17 todetaan, että pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan palvelulaitoksen on valmiussuunnitelmin ja normaaliolojen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi normaaliolojen häiriötilanteissa sekä valmiuslain 3 :ssä tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Varautumisessa on varmistettava palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun palveluja toteutetaan hankkimalla niitä yksityisiltä palvelujen tuottajilta tai muutoin sopimuksen perusteella. Tämän osalta tulee varmistaa, että maakunnan palvelulaitoksen sekä maakunnille tukipalveluita tuottavien maakuntalakiesityksen 6. Luvun maakuntien palvelukeskusten tai muiden toimijoiden palvelut ovat myös saatavissa näissä tilanteissa. Erityisesti korostuvat tietojärjestelmät ja tietoliikenne, mutta myös muun infrastruktuurin on toimittava, mikä on tuotu hyvin esille lain perusteluissa. Oman toiminnan jatkuvuuden turvaamisen lisäksi tulee arvioida mistä tuetaan alueen kuntien varautumista ja jatkuvuuden hallintaa. Tämän voisi säätää pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan tehtäväksi, tai vaihtoehtoisesti huolehdittava siitä, että pelastusviranomaisia on myös maakunnan järjestämispuoleella, eikä pelkästään tuottamisuolen palvelulaitoksessa. Pelastustoimen ja väestönsuojelun osalta on huomioitava, että käytännössä eri uhkat kohdistuvat kuntiin ja kuntalaisiin, jolloin kokonaisturvallisuuden kannalta väestön suojaamiseen liittyvät toimenpiteet voidaan harmonisoida koko valtakunnassa.
LAUSUNTO 8(8) Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen voimaanpanolaista sekä rahoituslaista Seuraavat kohdat eivät sisälly pelastustoimen järjestämislakiluonnokseen, mutta ne tulisi säädösten lisäksi ottaa huomioon myös aluehallintouudistuksen valmistelussa ministeriöiden välisessä yhteistyössä, alueduudistuksen eri ohjaus- ja työryhmissä sekä pelastustoimen uudistushankkeessa. Voimaanpanolain 7 2. momentissa todetaan, että valmistelutoimielimen tehtävänä on mm. 2) osallistua maakunnille siirtyvän irtaimen ja kiinteän omaisuuden selvittämiseen ja 6) päättää maakunnan vuoden 2018 talousarviosta. Samaisen lain 23 2. momentissa todetaan, että Jos maakunta katsoo, että maakunnan hallintaan siirtyvät toimitilat, irtaimisto ja sopimukset eivät turvaa sosiaali- ja terveystoimen tai pelastustoimen järjestämistä alueella, maakunnan on neuvoteltava kunnan kanssa. Tähän kokonaisuuteen tulee lisätä vaatimus, että vuosien 2017 ja 2018 hankintoja ei saa lykätä, ellei valmistelutoimielin ole hyväksynyt muutosta. Tarvittaessa valmistelutoimielimelle tulee antaa selvityksen tekemisen lisäksi oikeus toteuttaa hankintoja vuoden 2018 aikana. Voimaanpanolain 14 todetaan, että alueen pelastustoimen henkilöstö siirtyy sen pelastustoimen järjestämisestä vastaavan maakunnan tai maakunnan palvelulaitoksen palvelukseen, jonka sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 10 :ssä tarkoitettuun yhteistyöalueeseen kyseinen alueen pelastustoimi maantieteellisesti kuuluu ja pelastustoimen palveluja tuottavien yksiköiden ja laitosten palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy maakuntien tai maakuntien palvelulaitosten tai maakuntien yhtiöiden palvelukseen. Miten on määritelty alueen pelastustoimen henkilöstö ja miten se eroaa pelastustoimen palveluita tuottavien yksiköiden ja laitosten henkilöstöstä. Mihin kuuluvat pelastuslaitosten palveluksessa oleva ensihoitohenkilöstö tai tukipalveluja tuottava henkilöstö tässä määrittelyssä? Maakuntien rahoituslakiesityksen 4 mukaan maakunta päättää itsehallintonsa nojalla saamansa valtion rahoituksen kohdentamisesta tehtäviensä hoitamiseen. Vaikka rahaa ei ole erikseen osoitettu pelastustoimen kustannuksiin, tulee huolehtia riittävästi siitä, että pelastustoimen kokonaisuus tulee hoidettu hallitusohjelman ja uudistushankkeen tavoitteiden mukaisesti. Pelkästään asukaslukuun kiinnitetty maakunnallinen ratkaisu (maakuntien rahoituslakiesityksen 14 ) ei välttämättä turvaa asukkaiden yhdenvertaisuutta, vaan aivan samoja tekijöitä kuin sosiaali- ja terveystoimessa tulee ottaa huomioon. Eli pelastustoimen rahoitusta pohdittaessa tulee arvioida vähintään asukastiheys ja ikärakenne sekä mahdolliset riskikeskittymät. Veli-Pekka Ihamäki Pelastusjohtaja Kimmo Markkanen Tukipalvelupäällikkö