OUTOKUMPU Oy Vihannin kaivos 035/2344/KV/71 S Oar v. l'/~).. -"7-1 ARKSTOKAPPi... HTURAN LOHKOlv1A.LMLARVO Yleistä Geologisen tutkirrluslaitoksen vuosina 1937-64 Hiturassa suorittamat kenttä- ja syväkairaustutkimukset saivat jatkokseen Outokumpu Oy:n toimesta vuosina 1964-67 suoritetut maanalaiset täydennyskairaukset ja ri~astuskokeilut"mobilia" - rikastarnolla. Näiden perusteella yhtiö teki pä'ätöksen avata ns. länsimalmin alueella avolouhoksen josta louhittavan malmin määrä tulisi olemaan n. 800 000 tn jakaantuen neljän toimintavuoden osalle. 1969 aloitettiin maanpoisto ja helmikuus sa 1970 lähti rikastamo käyntiin. Yhtiön johto asetti kesällä 1971 toimikunnan jonka tehtäväksi tuli tutkia Hituran malmin tulevan hyväksikäytön mahdollisuuksia. Toimikunnan pyynnöstä on laadittu nyt esillä oleva lohkomalmiarvio jonka lähtötietojen keruu niiden järjestely tietokonekäsittelyä varten ja laskentatoimet ovat tapahtuneet loppukesän ja syksyn kuluessa. Arvioita Hituran alueen malmien määrästä ja pitoisuuksista on aikaisemmin tehty eri tutkimusperiodien päättyessä. V. 1951 V. Pääkkönen laati yhteenvedon Hituran varhaisimmista tutkimuksista ja esitti samalla arvioita ns. Vanhan Hituran (Etelä-Hituran) malmeista. Geologisen tutkimuslaitoksen loppuraportissa v 1964 on V. Yletyisen Pohj ois- Hituraa koskeva malmiarvio. Outokumpu Oy:n Malminetsinnän tutkimusten päätyttyä malmiarviolaskelman teki R. Himmi v. 1967 ja se on myös Pohjois-Hituraan liittyvä. Näistä malmiarvioista on tiivistelmä tämän esityksen lopussa. Ennen varsinaista lohkomalmiarvion perusteiden ja tulosten käsittelyä esitellään lyhyesti Hituran geologisia piirteitä ja malmimineralisatiota. Rikastusprosessin tapahtumia nykyisen toimintavaiheen aikana on seurattu mikroskooppisin tutkimuksin joista niiden suorittaja K. Pel- konen on laatinut yhteenvedon.
2. Geologiasta ja rnalmimineralisatiosta Hituran ultraemäksiset kivet muodostavat nykyisessä kulutustasossa kaksiosaisen massiivin jonka pienempää eteläosaa on sanottu Vanhaksi Hituraksi (Etelä-) jo laaj empaa pohjoisosaa Pohjois- Hituraksi. Oheisesta maanpäällisiä.3yväkaircuksia kuvaav2sta karttaliitteestä 1 ilmenevät erillismassiivien sijainti niihin liittyvät rikkaammat kiisuuntumat sekä maantieteellisen paikallistamisen kannalta tärkeimmät kiinnekohdat. Kokoomukseltaan alunperin ilmeisestikin duniittiset ultraemäksiset '. massat ovat tunkeutuneet ympäristöön jota hallitsee yleensä migmatisoitunut paikoin kerrosrakenteen piirteitä relikteinä sisältävä kiiuegneissi. Joskus kiillegneissi on grafiitti- ja rautakiisupitoinen; selvät sähköiset anomaliavyöhykkeet kauempana massiivin E-puolella ilmeisesti indikoivat yhtenäisempiä grafiittigneissihorisontteja. Emäksisiä amfiboliittia jaonia/välikerroksia on tavattu siellä täällä lähiympäristössä. Mas siivin NW-puolella on muutamilla kairausrei' illä lävistetty karkeata suuntautunutta raporteissa kvartsidioriitiksi nimitettyä kivilajia joka lienee 1. Sallin Nivalan geologiselle karttalehdelle laajaalaiseksi merkityn kvartsidioriitti-granodioriittimassiivin reunaosia. Pohjois-Hituran ultraemäksinen muodostuma jota tässä lähinnä käsitellään esiintyy pystynä pylväsmäisenä massiivina lähes vertikaalein kontaktein; N-pään kaareutuvan kontaktin kaateesta ei ole tarkempia tietoja. Syvimmät kairauslävistykset kontaktivyöhykkeissä ovat +500 m:n tienoilla johon mennessä oleellisia muutoksia kontaktin kulussa ei ole tapahtunut. tse kontakti on sekä a volouhokse s sa tehtyj en havaintojen että kairausraporttien mukaan melkein kaikkialla ruhjeinen ja pikkupiirteissä hyvinkin voimakkaiden vaihteluiden alainen. llmeistä on että kontaktia osittain myötäilee osittain leikkaa lukuisa määrä pieniä siirroksia. Serpentiiniytyminen on miltei tyystin hävittänyt mahdolliset magmadifferentiation merkit massiivista. Vain harvemmin tavattavat oliviinin tai pyroksenin p seudomorfoosit viittaavat primääriseen mineraali-
3. koostumukseen. Syyt aille tosiseikalle että massiivissa on Kuitenkin havaittavissa kivilajivaihtelua eivät ole täysin selvät; viitata voi vain sellaisiin tekijöihin ja niiden resultantteihin kuin differentiaatio metamorfoosi sekä kontaktivaikutukset. Massiivin selvä konsentrinen raken:0e kuvastuu kivilaji.vaihtelu! (karttaliite 2) lisäksi mm. Ni- ja Cu-pitoisuusjakautumassa sulfidifaasin Ni-pitoisuusjakautumassa jne. Massiivin reunoja hallitsee kontaktia myötäillen muutamasta m:stå 20-30 m:n levyinen amfibolikloriittikivivyöhyke kun taas keskiosat ovat yksinomaan tummaa serpentiniittiä. Näiden välillä on vaiheuttumisvyähyke jossa amfibolikloriittikivestä '. lukien vähitellen serpentiinitäpläinen amfibolikloriittikivi muuttuu amfibolitäpläiseksi serpentiniitiksi ja lopulta serpentiniitiksi. Vm. :ssa homogeenisuuden rikkovat v:iin lukuisat kloriittihiertymät ja - ruhj eet sekä paikoin tavattavat katkeilevat pegrnatiitti- ja kvartsimaasälpäkivijuonet. Kontaktin läheisyydessä esiintyy paikoin vaihtelevan kokoisia kiillegneis simur skaleita ja kiillegneissin puolella lukuisia kapeita serpentiinijuonia. Muutamilla tutkimuslaitoksen rei'illä on lävistetty massiivin W -puolella pieni mineralisoitunut u1traernäksinen linssi tai kieleke jonka suoranaista yhteyttä päämassiiviin ei ole voitu toistaiseksi varmistaa. Kiisumineralisation pääkomponentit ovat magneettikiisu pentlandiitti mackinaviitti kuparikiisu kubaniitti ja valleriitti. Kolme ensin mainittua ovat Ni:n kantajamineraaleja kolme jälkimmäistä Cu:n kantajia. Varsinkin massiivin yläosissa on jonkinverran pääasiassa sekundääristä rikkikiisua. Oksidisista malmimineraaleista on mainittava suhteellisen runsaana esiintyvä magnetiitti. E. Hänninen OKME on vast' ikään saanut valmiiksi tutkimuksensa em. Ni:n ja Cu:n kantajamineraalien jakautumisesta massiivissa sekä Ni:n ja Cu:n jakautumisesta pääsulfidien kesken Hiturassa. Tutkimusmateriaalina on ollut 125 hiettä leikkauksesta x3575. Tätä tutkimusta lyhyesti referoiden saataneen selväpiirteisin kuva mahnimineralisation olemuksesta ja o!tlinaispiirteistä.
" 4. Sulfidien jakautumista tarkastellaan kahden kiisuryb.män sisiisenä kysymyksenä: 1) magneettikiisu pentlandiitti ja mackinaviitti; 2) kuparikiisu kubaniitti ja valleriitti. Magneettikiisu esiintyy kabtenr>. eri faasina. Massiivin yläosassa se on heksagonisena konsentroituen suhteellisesti runsaimmin massiivin kontaktivyöhykkeisiin. N. +250 - +300 aiapuolella se on troiliittisena :halliten suhteellisesti runsaimp"':"lo 1) - ryhmän kiisuna koko m?ssiivin ala. osaa. Heksagonisen magneettikiisun keskimääräinen Ni-pitoisuus on 0 11 % ja troiliittisen 0 02 0/0. Pentlandiitti on suhteellisesti runsaimmillaan mas siivin keskiosassa serpentiniittipol:.jaise S Sel- malmis sa (liite 3) toisin kuin ehkä tähän3.sti on yleisesti arveltu. Pentla.ndiitissa. on keskimäärin 3088 % NL Mackinaviitin suhteellisen osuuden jakautuma ilmenee liitteestä 4. Keskimäärin on mackinaviitissa 671 % NL Ryhmän 2) mineraaleista kuparikiisun jakautuma myötäi~ee magneettikiisun jakautumaa mutta massiivin alaosassa troiliittifaasin alueella suhteellisesti runsain Cu-mineraali on valleriitti. Kubaniitin jakautuma muistuttaa mackinaviitin vastaavaa. Em. Cu- sulfidien keskimääräiset Cu-pitoisuudet ovat: kuparikiisu 35 00 0/0 kubaniitti 2.345 0/0 valleriitti 17 50 0/0. Nikkelin ja kuparin jakautuminen pääsulfidien kesken ilmenee sivun 6 taulukkoparista 1-2. Niissä esiintyvistä luvuista on tässä yhteydessä syytä erikseen painottaa pentlandiittiin sisältyvän Ni-osuuden ylivoimaisuutta sekä reunamalmissa että välimassassa ja valleriittikuparin osuutta välimassassa. Näillä molemmilla seikoilla on suuri rikastusteknillinen mielenkiintonsa. Lopuksi mainittakoon että silikaattifaasin Ni-pitoisuus Hituran malmissa on merkityksettömän alhainen. Eri silikaateista tehdyt Ni-määritykset ovat olleet muutama.n sadan ppm: n luokkaa. Jo aikaisemmin tässä selostuksessa ova.t esiintyneet termit "reunamalmi" ja "välimassa". Melkeinpä perinteellisesti Hitura.n malmi on jaettu kahdeksi emo nimityksillä tunnetuksi tyypiksi. Jako perustuu
5. sulfidifaasin Ni-pitoisuuden vaihteluun: reunamalmissa sulfidifaasin Ni-pitoisuus ~ 8 % välimassassa> 8 %. Vaikkakin on löydettävissä mineralogis- geologisia (mineraalikoostumus kiisuj en e siintymistapa kivilajipohja) ja sijaintia koskevia (reunamalmi massiivin reunaosissa) erityispiirteitä näille tyypeille juontuu jako lähinnä tutkimusvaiheen rikastusteknillisestä kokemuksesta.: reunamalmi on "helpommin" rikastettavissa kuin välimassa. Eri yhteyksissä on vastaavasti käytetty myös nimityksiä "muuttumaton malmi" ja "muuttunut malmi". Tällä tyyppijaolla on tahdottu korostaa sitä että ultraem.äksisen massiivin keskiosan "hydrautumisprosessin" (serpentiiniytyminen) yhteydessä on tapahtunut myös sulfidifaasissa oleellisia muutoksia (muuttunut malmi = välimassa). Mielenkiintoinen on esitetty ajatus että mackinaviitin nikkeli olisi suurimmaksi osaksi muuttumisen yhteydessä silikaattifaasista sulfidifaasiin siirtynyttä nikkeliä. Toisaalta käytännön kannalta negatiivisia muuttumisprosessin seurausilmiöitä ovat kiisujen vaikeat yhteenkasvettumat silikaattien tai grafiitin kanssa sekä kiisuj en melko yleinen hienorakeisuus ("kiisupöly"). Sulfidifaasin Ni-pitoisuus kasvaa suhteellisen tasaisesti massiivin kontaktista ke skustaa kohti 1-2 %:n arvoista aina yli 20 %:n arvoihin. Tätä kuvaavala skemaattisella pitoisuuskäyrällä edellä mainittu 8 %:n arvo ei merkitse hyppäyksellistä muutosta malmin rikastusominaisuuksissa; toistaiseksi puuttuukin tarkempi selvitys mahdollisista laajemmista riippuvaisuuksista sulfidifaasin Ni-pitoisuuden ja rikastusominaisuuksien välillä.
.) " MlNERAALKOOSTU MUS Nl-OSUUS mineraai reunamalmi välimassa kgn yhteensä 55 kpl 65 kpl 5 kpl 125 kpl reunamalmi välimassa kgn yhteensä Fek 61. 0 39.5 86. 2 55.5 0 7 0.3 3. 1 0.6 Nip 27. 1 37.2 13.8 29.7 90.6 87.7 96.9 89. 7 Mac 11. 9 23.3-14.8 8.6 11. 9-9. 7 Taulukko 1. Nikkelin jakautuminen pääsulfidien kesken (E. Hänninen OKME) MlNERAA LKOOSTU MUS eu-osuus mineraali reunamalmi välimassa kgn yhteensä reunamahni välimassa kgn yhteensä Cuk 59.8 20. 1 100.0 48.4 73.2 32.4 100.0 63.8 Cub 10.4 11. 6-10.0 8.5 12.5-8.8 Va 29.8 68.3-41. 6 18.2 55. 1-2'7.4 Taulukko 2. Kuparin jakautuminen pääsulfidien kesken (E. Hänninen OKME) 0'
" 7. Mikroskooppinen tutkirrlus (K. Pelkonen) Rikastusprosessia on seurattu normaalien kemiallisten analyysien ohella myäs mikroskooppisesti jolloin tarkoituksena on ollut saada selville malmiminera.alit niiden määrät ja niiden käyttäytyminen prosessissa. Tutkittu aineisto on ollut peräisin tähän mennessä käsitellystä malmista eli pienen avolouhoksen ylimmistä osista ja edustaa siis hyvin pientä osaa koko Hitur.an rnuodosturnasta. 1. Reunamälmi Malmityypissä on kutakuinkin normaali Tlagneettikiisu-pentlandiittikuparikiisu mineraaliseurue. Magneettikiisua on näistä runsai:mmin. Pentlandiitti on ainakin malmin pintaosassa vahvasti violariittiutunutta ja osittaista mackinaviittisyrjäytystä tavataan myäs. Pentlandiitissa on lisäksi runsas sekundäärinen magnetiittiverkosto joka on syntynyt (111)-10hkorakoihin. Tämä rakennepiirre ilmeisesti aiheuttaa ensinnäkin pentlandiitin "ylijauhautuvuutta" ja toiseksi heikentää sen vaahdottumisominaisuuksia (rakeis sa on magnetiittipintoja). Magneettikiisussa on hiukan pentandiittisuotaumia. Kuparikiisun ohella tavata.an kubaniittia. Sekundäärinen rikkikiisu on yleistä malmin pintaosassa mutta syvällä sitä on tuskin lainkaan. Paikoin reunamalmissa on hiukan Ni-arsenideja - nikkoliittia rnaucheriittiä ym. - jotka paikallisesti osa.ltaan nostava.t Nl-pitoisuutta. Oksidimineraaleista on runsain magnetiitti. Kiillegneissis~3äreunamalmin kontaktin välittämässä läheisyydessä olevassa kiisuuntumassa ovat pääkiisuina magneettikiisu ja pyriitti. Joukossa on hiukan pentlandiittia ja kuparikiisua. Reunamalmin rikastamisessa ei pitäisi olla suuria vaikeuksia sillä kiisurakeet ovat yleensä tarpeeksi suuria.. Liian karkea jauhatus heikentää kyllä rikastustuloksia reunamalmissakin. Reunamalmin eräänä isäntäkivenä on paikoin talkkipitoinen kloriitti-amfibolikivi. Talkki ja osaksi myäs kloriitti vaikeuttanevat paikoin rikastusta.
8. 2. Välimassa Välimassassa kiisujen kokonaismäärä on huomattavasti pienempi kuin reunamalmissa ja v2rsinkin magneettikiisua on vähän verrattuna reunamalmiin. Pentlandiittia ja magneettikiisua on suurin piirtein yhtä paljon noin yhden painoprosentin verran. Mackinaviittiakin on lähes yhtä paljon paikoin jopa enemmänkin kuin pentlandiittia. Nikkelin kantajana pentlandiitti on kuitenkin välimassassakin ylivoimaisesti m.erkittävin. Kuparimineraaleina ovat kupax~~kiisu kubaniitti ja valleriitti. Käsitellyn malmin valleriittipitoisuus ei ole ollut merkittävä. Kuitenkin valleriitin osuus kasvaa syvällepäin jopa niin että se tulee pääasialliseksi kuparimineraaliksi. Oksidimineraaleja on melko runsaasti (:0.. 5 %) pääasiassa magnetiittia. Huomattava osa. siitä on luonteeltaan sekundääristä luiromaisina ja pölymäisinä sulkeumina serpentiinissä. Raekoot ovat yleensä pieniä ja huomattava osa kiisuista on alle 10 mikronin pölymäisinä sulkeumina serpentiinissä. Lisäksi on olemassa. muunlaisiakin vaikeita yhteenkasvettumisrakenteita silikaattien ja oksidien ka.ns sao Välimassa on rikastuksellisesti vaikea etupäässä mineraalien pienen raekoon takia. +105-fraktiot syötteestä menevät lähes kokonaisuudessaan jätteeseen (kiisusulkeumista huolimatta). Toisaalta rikasteessa on runsa.asti puhtaita silikaattirakeita (serpentiiniä) jotka nostavat rikasteen MgO-pitoisuuden lähes 20 %:ksi. Hyvin hienona jauhatuksella on saatu välimassastakin laadullisesti suhteellisen hyvää rikastetta mutta silloin saannit ovat olleet palj on alle 50 %. Oikea jauhatuksen onnistuminen välimassa.sta tuntuu olevan vaikeata; joko hienointa tai karkeinta raeluokkaa on liikaa. Kiisumineraalien rikastuvuus näyttäisi olevan Hiturassa seuraava alkaen parhaasta päästä: rikkikiisu-m.agneettikiisu-kuparikiisu- (kubaniitti) - pentlandiitti-mackinaviitti-valleriitti.
9. Keskimääräiset mineraalikoostumukset ovat olleet malmissa ja niistä saaduissa rikasteissa seuraavia: Reunamalmi Välimassa Malmi 0/0 Rikaste 0/0 Malmi 0/0 Rikaste 0/0 P e nt1andiitti 2. 0 15 10 8 Kuparikiisu 07 5 0 3 3 Magneettikiisu 4 0 35 13 19 Rikkikiisu 05 9 0 2 4 Mackinaviitti 04 1 05 4 Oksidit 5 0 8 60 11 Silikaatit 872 27 904 49 Grafiitti 0 2 0 1 1 Valleriitti 0 2 1 1000 100 1000 100 '. Arviot ovat verraten karkeita ja poikkeamia niistä tulee olemaan. Rikkikiisuarvot ovat poikkeuksellisen korkeita a.ivan malmin pinna.ssa. Valleriittipitoisuus kasvaa välimassassa syvemmälle päin jolloin kuparikiisun osuus vastaavasti pienenee. Jätteen Ni on pääasiassa pentlandiitissa välimassassakin. Osa. pentlandiitista on niin "pölymäistä" että sitä voidaa.n rinnastaa" silikaattiseksi Ni:ksi". Välimassan jätteessä Ni-% 015 lienee jonkinlainen minimiraja jota tuskin alitetaan. Lohkomalmiarvion perusteet 1. Kairausleikkaukset Kairausleikkaukset ovat yhdensuuntaiset koordinaatiston x-viivoj en kanssa. Mineralisation painopistealueella (x3500 - x3700) kairaukset on suoritettu 25 m:n leikkausvälein joko maan pinnalta tai +205-tasolta. Nämä leikkaukset tietoineen sisältävät malmiarvion rungon; E-malmin eteläisen jatkeen poikittavat leikkaukset x3500 ja x3450 on otettu laskelmissa mukaan. - Geologisen tutkimuslaitoksen kairausleikkauko set (K-leikkaukset) poikkeavat edellisistä n. 25. Näiden leikkausten tietoja - pääasiassa analyysilukuja. - on käytetty soveltuvin kohdin lohkotietoja määrättäessä sekä yksinomaisesti päämassan W-puolella
10. esiintyvän erillisen ultraemäksisen linsiin/kielekkeen muotoja konstruoitaessa ja pitoisuuksia arvioitaessa. Toisinaan em. leikkaussysteemit antavat jonkin selvästi tunnistettavan geologisen elementin sijainnista siinä määrin ristiriitaisia tietoja että x-leikkauksen hyväksikäyttö on ollut ainoa mahdollisuus. Malmia.rvioon sisältyvät leikkaukset vaikutusmatkoineen ilmenevät pituusleikkauksesta liitteessä 5. Piirrokseen on rajattu myös malmiarvion kokonaisalue. Huom.! Tämä malmiarvio edustaa tilannetta ennen pienen avolouhok- Sen avaamista ja sisältää siis myös tähän mennessä louhitut malmimäärät. Levyjen korkeudet vaihtelevat 5 m: stä 20 m:iin. rtomaiden ja kallion rajapintaa myötäillessään levykorkeudet ovat minimis sään; ke skimäärin 40-60 m syvyydeltä levyjen korkeus on jatkuvasti 20 m. Lohkorajat seuraavat tiettyjä vyöhykerajoja joiksi ensi vaiheessa on valittu muodostuman kontaktit sekä rikastusmiesten toivomuksesta reunamalmin ja välimassa.n väliset rajat. Nämä yleensä lähes vertikaaliset yksiköt on jaettu edelleen Ni-pitoisuusrajoilla pienemmiksi vyöhykkeiksi. Kunkin lohkon tunnuksena on materiaalikoodi; raakkulohkoissa on lisäksi kivilaji- ja tiheysmerkintä. Täydellisin "sisältö" on malmilohkoilla jotka edellä mainittujen merkintöjen lisäksi sisältävät Ni- Cu- ja S-analyysiarvot. Liitteinä 6 ja 7 ovat levy- ja lohkojakoa selventävät leikkaukset ja liitteinä 8 ja 9 ta soto 3. Materiaalikoodit 1 = irtomaa 2 = raakku 3 = reunamalmi mas siivin W-kontaktissa 4 = reunamalmi mas s iivin E - kontakti s sa 5 = välimassa
11. Raakuksi (2) on koodattu kaikki analysoimattomat kivilajit; pääasiassa ne ovat kiillegneissiä. Malmikoodilla (3 4 tai 5) on varustettu jokainen lohko johon on ollut saatavissa analyysitiedot huolimatta pitoisuuksien alhaisuudesta. Pohjoiskaaren malmit eivät suoranaisesti sisälly lohkomalmiarvioon vaan ne on otettu huomioon lopullisessa laskelmas sa suurin piirtein v. 1967 rnalmiarvion mukaisina. Analysoidut ja arviossa huomioonotetut metallit ovat Ni eu ja S. Lisäksi kairaustiedostoon on rekisteröity sulfidifaasin Ni-pitoisuuden arvo Ni f' Mainittu arvo on laskennollisesti saatu yhtälöstä s = Ni sf Ni jossa S ja Ni edustavat näytteen pitoisuuslukuja ja Ssf ja Ni sf vastaavia puhtaan sulfidifaasin lukuja. Ssf on massiivin yläosassa arvioitu 37 %:ksi ja +250-tason alapuolella 36 %:ksi. Kairausverkoston tiheys vaihtelee eri leikkauksissa melkoisesti; äärimmäistapauksena leikkaus x3675 johon on kairattu vain yksi reikä. Tässä ja eräissä muissakin leikkauksissa on käytetty hyväksi tutkimuslaitoksen analyysituloksia. Hankaluutena on ollut kuitenkin se että viimeksimainitusta puuttuu S-pitoisuus. Näissä tapauksissa S on määritetty arvioimalla muiden tietoj en perusteella analyysin edustaman malmityypin Nisf ja sij oittamalla se yllä mainittuun yhtälöön. Malmiarviossa S-arvoihin sisältyy tietty virhelähde jonka suuruutta on kuitenkin erittäin vaikea määritellä. Lohkotietoj en "siirrossa" lävistysten välillä vyöhykkeiden sisällä on käytetty interpolointia joko vertikaali- tai horisonttaalisuunnassa. Kivilajeilla sinänsä ei suoranaisesti ole täysipainoista merkitystä malmiarvios sa koska luokittelu malmityypeiksi ja lohkovyöhykejako on tehty lähinnä analyyseihin perustuen eikä kivilajipohjan mukaan. Etenkin kontaktin läheisyydessä lohkojen kivilajilyhenteet ovat jossakin määrin keinotekoisia koska ne ovat ATK:n sallimissa rajoissa muodostettuja yhdistelmänimityksiä kunkin lohkon pääkivilaj eista.
12. Lohkojen tiheysarvoja punnittaessa kivilajitiedot ja analyysit (so. kiisupitoisuudet) ovat olleet määrääviä. Perusskaala on ollut seuraava: kiilj.egneissi kiillegneissi kiisupit. lä.hellä kontaktia amfibolikivipohjainen malmi " 5 eo skivet": amfibolis erpentiinikivi serpentiniitti serpentiniitti kiisuköyhä (Ni -< 0 2 %). 3 275 g/cm 280 280 265-275 255-260 250 Näitä tiheysarvoja käyttäen ovat sekä reunamalmin että välimassa.n keskimääräiset tiheydet muodostuneet n. 005 yksikköä pienemmiksi kuin vastaavat tiheydet (280 ja 260) vuoden 1967 malmiarviossa. Tiheysmäärityksiä on tehty sekä tutkimuslaitoksen että OKME:n toimesta jonkin verran myös nykyisessä tutkimusvaiheessa. 7. Rikastuskerroin Jakamalla arvioitu saantiluku sadalla saadaan tässä malmiarviossa käytetty rikastuskerroin. Se vaihtelee malmityypistä ja Ni-pitoisuudesta riippuen 040-0 85. Alimmat kertoimet ovat Ni-köyhiä välimas salohkois sa korkeimmat kiillegneissipohjaisissa reunamalmilohkoissa. Rikastuskertoimet on määritetty yhteistoiminnassa rikastusinsinöörin kanssa. Lohkomalmiarvion tulokset Malmiarviolaskelman tulokset esitetään seuraavilla sivuilla taulukkoina. Taulukoissa 3-6 malmimäärät ja pitoisuudet on laskettu syvyysväleittäin cut off-arvoilla Ni 0 2 % 0 3 % ja 04 %. Taulukossa
13. 7 on yhdistelmä malmityypeittäin ja taulukossa 8 yhdistelmä Ni-pitoisuusluokittain. Liitekartoilla 6-9 03 %:n Ni-malmi on rajattu samaarvokäyrän kaltaisella viivalla. Kokonaismalmivarat ovat Ni 03 %:n cut off-rajan mukaan: 35 057 000 tn Ni 049 0/0 Cu 016 % S 182 % Malmin määrällinen ja laadullinen painopiste on syvyysalueella 150-250 m. Rikastamolla on nykyisen toiminnan aikana (16.2.70-31. 10. 71) käsitelty malmia: '. 228 742 tn NiO57% Cu 020 % S 286 % Vastaavana aikana on avolouhoksesta louhittu malmia ja raakkua yhteensä 541 170 tn. Pohjoiskaaren reunamalmit (vrt. liitteet 8 ja 9) eivät sisälly edellä esitettyihin malmivaroihin. Pohjoiskaaren malmivarat esitetään taulukossa 9 v. 1967 arvion mukaisina koska ei ole käytettävissä sellaisia uudempia tutkimustuloksia jotka muuttaisivat laskelmien perusteita; vain vähäinen korjaus on tehty tarkempien irtomaakerrosten paksuuksia koskevien tietojen johdosta. - Pohjoiskaaren (:::: vyöhyke ) päiden ja "lohkomalmin" väliset malmipilarit 1 A ja A on arvioitu samojen perusteiden mukaan kuin : rajoja vedettäessä on käytetty 0 3 %:n Ni-pitoisuutta eräänlais'ena cut off-arvona. Vyöhykkeessä ja pilareissa 1 A ja A on yhteensä malmia 7104000tn Ni 054 % Cu 021 % S 30 % 3. Varmuusluokittelusta Kokemus on osoittanut että Hituran ma.ssiivin ominaispiirteet - geologiset mineralogiset mineralisatiota koskevat - ovat sangen kestäviä. Tämä pätee erityisesti vertikaalisuuntaan. Näin ollen huolimatta suhteellisen harvasta leikkauskohtaisesta kairausverkostosta
14. voidaan lohkomalmiarvion tuloksena ilmoitettuja malmivarota pitää todettuina. Yksityiskohtia tarkastellessa voidaan poimia pari esimerkkiä joissa pitoisuuksien suhteen arvioinnissa on hyvin lievää epävarmuutta. Toinen koskee syvyysvälillä 260-380 m 50-625 m:ksi kasvatettuja leikkausten vaikutusmatkoja toinen ns. keskima.l:mia. Viimeksi mainittu on pysty pylväs:mäinen. välimassatyyppinen malmiosue joka erottuu ympäristöstään selvästi korkeampien Ni-pitoisuuksiensa takia (vrt. liite 6). Se on lävistetty leikkauksissa x3650 ja. x3675 syvyysvälillä 200-300 m. Lohkomalmiarviossa on Ni-pitoisuuksien oletettu tasaisesti laskevan sekä lävistysalueen ylä- että alapuolella vaikka eksaktia tietoa ei ole siitä mis sä pitoisuuspainopiste sijaitsee. Pohjoiskaaren malmivyöhyke on lävistetty usealla +205-tasolta kairatulla rei'ällä. Lävistyskohdat ovat kuitenkin hyvin tiiviisti mainitun tason korkeudella. Vaikka otetaan huomioon edellisen kappaleen alussa ilmaistut premissit on pohjoiskaaren laskettuja malmivaroja pidettävä todennäköisten luokkaan kuuluvana sekä määriensä että pitoisuuksiensa puole sta.
;' Tasoväli Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut off 04 % Ni 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 0-50 319 059 023 337 303 060 0 24 349 263 064 025 355 50-100 696 060 025 339 655 063 0 25 346 572 067 0 27 345 100-150 784 067 0 25 3 71 761 069 0 25 379 709 0 71 026 3 77 150-200 790 068 023 376 776 069 023 381 742 0 71 023 3 77 200-250 802 059 021 346 802 059 021 346 774 060 021 344 250-300 809 060 0 22 3 33 805 060 0 22 333 800 060 0 22 332 300-380 1 11O 060 021 3 23 1 11O 060 021 3 23 1 077 061 022 327 Yhteensä 5 310 062 023 343 5 212 063 023 349 4t 937 064 023 349 Taulukko 3. Läntisen reunamalmin malmivarat tasoväleittäin... U1
y Tasoväli. Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut aff 04 % Ni 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 0-50 301 052 021 314 218 063 0 25 387 218 063 025 387 50-100 894 055 0 20 3 18 720 062 0 22 357 641 065 0 22 367 100-150 825 0 54 0 19 293 693 059 0 21 324 566 065 022 344 150-200 732 057 0 20 3 13 634 062 022 341 541 067 0 23 362 200-250 623 063 023 349 591 066 0 24 358 529 0 70 025 380 250-300 535 060 0 24 339 509 062 0 25 350 443 066 026 3 77 300-380 258 047 0 24 2 27 258 047 024 227 82 0 72 0 27 366 Yhteensä 4 168 056 0 21 3 13 3 623 061 0 23 340 3 020 066 0 24 367 Taulukko 4 täisen reunamalmin malmivarat tasoväleittäin... 0'
;' Tasoväli Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut off 0 4 % Ni 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 0-50 1 806 034 0 10 082 1 080 041 0 13 1 07 695 046 0 14 1 15 50-100 4 560 037 011 093 3 157 043 0 13 1 13 2 063 048 0 15 1 21 100-150 4 931 040 0 12 108 3 707 045 0 14 124 2 530 051 0 15 138 150-200 5 367 042 0 13 1 23 4 3.33 047 0 14 136 3 166 052 0 15 1 51 200-250 5 226 043 013 1 25 4 272 048 0 14 138 3 115 052 0 15 150 250-300 5 148 041 0 12 1 17 4 203 045 0 13 130 2 821 050 0 15 142 300-380 6 565 039 011 1 13 5 470 042 0 12 1 25 3 029 049 0 15 139 Yhteensä 33 603 040 012 1 12 26 222 045 0 13 1 27 17 419 050 015 140 Taulukko 5. Välirnassan malmivarat tasoväleittäin.-. -J
;' Tasoväli Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut off 0 4 % Ni 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 1 000 t Ni Cu S 0-50 2 426 040 0 13 144 1 601 048 0 17 191 1 176 053 018 219 50-100 6 150 042 0 14 154 4 532 049 0 16 185 3 276 055 0 18 2.08 100-150 6 540 045 0 14 1 61 5 161 050 0 17 188 3 805 057 018 213 150-200 6 889 047 0 15 1 72 5 743 052 0 16 192 4 449 057 0 17 2 14 200-250 6 651 047 0 15 1 73 5 665 051 0 16 190 4 418 056 0 17 2 12 250-300 6 492 045 014 162 5 517 049 0 15 180 4 064 054 0 18 2 05 300-380 7 933 042 0 13 146 6 838 045 0 14 1 61 4 188 0 53 0 17 192 - Yhteensä 43 081 044 0 14 160 35 057 049 0 16 182 25 376 055 0 17 207 Taulukko 6. Yhdistelmä lohkoma.lmiarvion piiriin kuuluvista malmivaroista tasoväleittäin -00
19. Taulukko 7. Yhdistelmä malmityypeittäin (cut oh 0 3 % Ni) W -malmi E-malmi Reunamalmit yhteensä Välimassa Malmit yht. 5 212 000 tn 3 623 000 tn 8 835 000 tn 26 222 000 tn 3S 057 000 tn Ni 063 % Cu 0 23 % S 349 % Ni 061 % Cu 023 % S 3 40 % NiO62% eu 0 23 % S 3 45 0/0 Nl 045 % eu 0 13 % S 127 % Ni 049 % Cu 0 16 % S 182% Taulukko 8. Yhdistelmä Ni-pitoisuusluokittain (cut oh 0 3 % Ni) '~ Luokka Tonnit Osuus p-% Kumulat. osuus p-% 03-04 9 683 000 2762 2764 04-05 12 964 000 3698 6460 05-06 5 329 000 15 20 7980 06-0 7 3 188 000 909 8889 07-08 1 919 000 547 9436 08-09 961 000 2 74 97 1O 09-1 642 000 183 9893 1-371 000 1 06 9999 Yht. 35 057 000 10000 keskipit. 049 % Ni Taulukko 9. Yhdistelmä pohjoiskaaren reunc>malmeista 0-400 m ("cut oh" 03 % Ni) Reunamalmi ( 0-400) 5 828 000 tn Ni 054 % eu 0 21 % Reunamalmi 1 A (0-400) 814 000 tn Ni 055 % Cu 021 % Reunamalmi A (0-400) 462 000 tn Ni 044 % eu 0 16 % Pohjoiskaari yht. 7 104 000 tn Ni 054 % Cu 0 21 % S 3 %
20. Aikaisemma.t maltliarviot Liitteessä 1 kaaviollise sti esitetyt Etelä-Hituran Tlineralisoituneet alueet eivät yleensä ulotu pintaan saakka. Massiivin W -kontaktin kes kivaiheilla olevasta "TlalTlio B:stä" V. Pääkkönen toteaa: "Toivorikkaasti arvioiden voisi Tl2Jmio B sisältää 500 000 tn TlalTlia jossa. on keskiarvona pääosassa 064 % Ni ja 028 % Cu sekä alaosassa 098 % Ni ja 0 35 % Cu. " Muiden TlalTlioiden kohdalla kairaustietojen vähyys haittaa arviointeja. V. 1952 kaira.ttiin J. Huhdan johdolla TluutaTlia reikiä Tlalmio B:n ympäristöön mutta tämän kirjoittajan tiedossa evät ole TlalTliarvioon Tlahdollisesti tehdyt korjaukset. Geologisen tutkitluslaitoksen raportissa v:lta 1964 V. Yletyinen määrittelee Tlalmiksi Pohjois-Hiturassa "ne profiilien ja profiiliydistel- Tlien osat joissa Ni-keskipitoisuus on ~ 060 %!. LaskelTlan tulos: länsitlaltlio 2 800 000 tn Ni 069 % Cu 0 24 0/0 i tätlaltlio 2 200 000 tn Ni 083 % Cu 0 34 % yht. 5 000 000 tn Ni 0 75 % Cu 0 28 % Ylläolevat TlalTliot vastaavat suurin piirtein Tlassiivin länsl- ja itäkontaktivyöhykkeissä sijaitsevia reunatlaltleja. OKME:n raportissa v. 1967 R. HimTli päätyy TlalTllvarojen suhteen seuraaviin yhdistelmiin (Pohjois-Hitura): reunatlaltlit 21 900 000 tn Ni 058 % Cu 0 20 % välitla s sa 17 410 000 tn Ni 044 % CuO15% yht. 39 310 000 tn Ni 052 % Cu 018 % Arvio käsittää TlalTlit välillä 0-400 Tl. HUOTlio kiintyy ennen kaikkea reunatlaltli- ja välimassatonnien suhteeseen joka poikkeaa huomattavasti 10hkoTlalTliarvion vastaavasta määräsuhteesta. Lisäksi todettakoon että jos 10hkoTlalmiarvion ulkopuolelle jäävät Tlutta vuoden 1967 arvioon sisältyvät Tla.1TliTläärät (pohj oiskaari syvyysväli 380 400 Tl jne.) lisätään ensin mainittuun kasvavat maltliva.rat jonkin verran entisestään. Pitoisuudet sen sijaan ovat samaa luokkaa moletlmissa arvioissa. LaTlpinsaaressa 30.11.1971 Kauno VorTlisto
.". --..: d Z' <::::l '- ; /~ ~ '-l) ~ "- ;-.. " '" (). o Q 0.. 8J6(){) NlO/fifi i(lrl<ojh J ioklll~ {/ ('.jl / ( j l' l' / \\ \ ' '- \ \ ' \ \ / 1 i 0/ ~ " / / \ \ ' \ _1 /1 ~ 1il /<./rnu c k///u _ 83000 1 \. ~ 82!-:OO \ \\ 7/'.-}. S~LlTVKSFJ ="~/ mmeralisoi- _.. luneet alueef H/TURA Syva!<airauS (:{OOOO L..-1. j! 7f KV
2 )(3800 ( \ '.".. ':. \ \.\)\..'~.' 1. J ' /' :J/' 0 L" '.'. ''':/.;::..::/:...+--------------+----------\~~_f-t_----_j~~'------'-'''"'''=-''.1:. '.~."~;:' SeLTYKSET o spl o afkjuj( ~ ajspl</spafk E kgn U pg/t<v-ms J( OUTOKUMPU Oy Hifura ~fq~ Kivj!ajlj{QC!!p Mittakaava 1:2000
Nip 3 - J-----+j~ ' ~ -- )( 1------ /---_.- r -- --- f ------1 -- Hi 197.rf r-. - Hi -196 r- c-- '-H i _ 203 'Z ~ 1- x = 3575 1: 2000
Mac 4 ----------i.---==========t: tfj* t--f------- -----.-----+----1 ~--- --------+-~ 1-+------------. - ------======1=1 '+-f------- --.- - --.-- --- ~._-~~-----~ ~.------=-=--========t:=f ii~-~j=~~~j~---~----~~--~ ~+..:-:.-+t _---=-w_-~_-~--=_--~------+-f FE~~C-~-:==-~~ ----t---; Hi-170 H - 201 r--- Hi-2/9 H - 203 0/0 [=:J 0-20 ~ 20-40 ~ 40-60 olo lie] 60-80 Bld 80-100 Hi-/96 x = 3575 1: 2000
~' " " ~ «) CC) '( "" 5 1800.-' / : 1700 \ t---- A c::' A ~: J_~""_tl; 1 --- +_--_:~+ 1f_-- +-~--_+----'tl-----~16~()() t \ \ \ "- \ \ ' " 1-------\-----71- --! " " ~ '\ "~ 1 '... ~ \! " " -'-\ --. ~ 8 ":l ":l ~ >0: "< '< --+---+--:--~-- -1 ''l -1- rt r T-1-'- r i -1r - 1 \ 1 '1 ' l' ' 1! 1 i -.-1--r1-- : : : : J--- : Malmiarvio alue ~Z'_"'50~ OUTOKUMPU Oy Hdura Mittakaava /:~O Lohkoma/miarvioon si- (v/~ 1 - jqjjy~~~ )~~~kqy'{~~t~-_- /?
6 -- - --'----- '. 1 1 M' 1-6 7 8 9 10 1/ 12 J " S 16 77 18 ---- 19 '" '. i -----------m.fj.----... ~ ~ ii 1 ; 1 i 1 ti l!i i d [. i i ~ " f.'. ;~... Ji ". " ":: i' '1'..~. \ -~r.. T '. -p- \/.!' ~ l;' 1 \1' g :1 ". " '! /'.~' ' :: : " : 1 j.. 1 t ~ '-f:-ii-' - J[- -----!~ ~ '... "+ ". :? \" j' f~ ; g " i ~f-- ffi i 'i.. i~ i 'M i' P- ii i i! 11!; 11 " " ' ;- 20 21 22 2J 1 ' i 'i.. i!!.i i g!i i! l'!i " i \ <;--- \ i "1' l j' \' \" i i i! 1; \1 11 i t " r keskimalm/1f ----j-------'-----'i>l-\ö-----t " / SEL/TYKS:T reunama/mi { Ni?0'3% OTJ/{VMPl Oy HlTl/RA PO/lllf -'.1./ "Jb~Q"'' ".L /!fooo. p '1 LJ 1 OTlJkVMP/J Oy liit/ra P()itlW~JfAJS J6~O UHl1 h '2 ""000 \rr ". '_ ~... 1:.<... ~".
7 7 '8 9 11 l-ni~=-----+-------1/()() '2 -----j '3~ * -- 20 21 ~ z 22 'Z 2r-: ~ / / ;{ ~ ~ fg 'H 2/"" 26 27 28 Z9 30 '' 'l;. (1' ~' \~. ~r:------'-:=-- ~ g ij J -to.-...---;-'--'--- -..~-----AoJ:-L--_---=' J...;;Ht1r:-----&..;-...+--------..'T""-~~L--.r+'---'~ ii Tt " i li.r...!'rt"---rr--'--'----f--.----...-------nr---------+."""-+----...-1-...v =->O~=- -1 i ;~../ 1" i ---rr'..--l---- l""------.l!:c---'-------1a ""'{' i-i. ---rt------m"----'---------i " "-"': "llt 1 / '1( J(V ~ 1 _... ~ ~_.. ~. { fxto/{lmpu " HTVlA POKKllElKKAS - J5~ LlHT1 H-/ tfkxjo......... ~.
1... f 8.. ~ ~ ; 1.. - --r -- 1 'C.... \.... 1......... 1./'~ - ~ -.-- / 1m... ~'.. " - 0. '" - ~... ~ '-.. ~ --J--. -" / ~ <>~:'.t1 l..'--"' "-~ ~ 1...... ".- " '- '->.' 7 - - '"... - - 1-> -- la... "".. - '-. -............ '........ L... ~ ~:-:--~~ ~~i r- ~-j..... 1 '"....... k-.... n... ~ - -. k-...... /. r i<> / '" - 1....... 1... / '" '"........... 1.-. "' "'/ 1 1.. r...'7- J:-.. r. -.>-- - " -'. ~ '->-''t'j -:r f...- _ V - "'.:. 'C / ;1.. '".. J /... 1 -) ~... ~ r - - 1/ 1 1/ 1/ 1/ ~ / --~-- j / ii.. b-:-.~ l<o 1<- '" <.' - / - '--- '. / ~ '--. 1-- / V ' / -- -- f 1--- / '----.. ra.ll. jfja ~.; i' i' l l...~' r / kgn SnlTYKSET 1 11- emåks. muod'n kontuk/i T reunamalmi. w- /.. ~ --._-. E' välimassa irfomaita Ni;? 0.3 % / ~- PO!joisKaar-en t'~unamalmit(t;t1)..."'l:>o Xi11 KV.' - OUTOkUNPU Oy ~ TASO ~50 /'2000 H/TUR..-\ '.-' '00 8... - 'SO.