Ympäristöministeriö E-KIRJE YM2013-00025 EU Meuronen Tomi(YM) 31.01.2013 Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia EU: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa - EU:n seitsemäs ympäristöohjelma U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2012/1720 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa - EU:n seitsemäs ympäristöohjelma. Ville Niinistö ympäristöministeri LIITTEET YM2013-00023, KOM(2012) 710
2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi resurssitehokkuus, Seitsemäs ympäristötoimintaohjelma / 7. ympäristöohjelma, ympäristö, ympäristöpolitiikka, luonnonsuojelu TEM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, PLM, STM, UM, VM, VNK
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2013-00023 EU Meuronen Tomi(YM) 31.01.2013 Asia EU: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa - EU:n seitsemäs ympäristöohjelma Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: U-tunnus / E-tunnus: EU/2012/ 1720 Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Käsittely neuvoston ympäristötyöryhmässä on alkanut joulukuussa 2012. EU:n nykyinen puheenjohtajamaa Irlanti tavoittelee asiasta ensimmäisen käsittelyn ratkaisua kaudellaan. KOM(2012) 710 lopullinen EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): SEUT 192(3) artikla (ympäristöalan yleiset toimintaohjelmat)/tavallinen lainsäätämisjärjestys, neuvostossa määräenemmistö Ympäristöministeriö: ylitarkastaja Tomi Meuronen, 050 4360780 (laatija) kansainvälisten asiain neuvos Liisi Klobut, 050 3018212 lainsäädäntöneuvos Eero Tuovinen, 050 3014602 asiantuntijat teema-alueittain Taustaryhmänä toimii EU-asiain komitean alaisen ympäristöjaoston laaja kokoonpano (viranomaisten ja sidosryhmien edustajat)
2(15) Suomen kanta/ohje: Suomi pitää komission ehdotusta päätökseksi unionin yleisestä vuoden 2020 loppuun saakka ulottuvasta ympäristötoimintaohjelmasta (jäljempänä EU:n seitsemäs ympäristöohjelma tai ohjelma) tervetulleena ja tukee neuvoston puheenjohtajamaa Irlannin tavoitetta saada asiasta ratkaisu puheenjohtajakaudellaan. Ratkaisu olisi tärkeää, koska kuudes ympäristöohjelma umpeutui vuoden heinäkuussa 2012, joskin useat siinä esitetyt tavoitteet ja toimet ovat yhä ajankohtaisia. EU:n seitsemännelle ympäristöohjelmalle on Suomen näkemyksen mukaan suuri tarve, koska monet ympäristöongelmat ovat yhä ratkaisematta ja tehostamistoimia tarvitaan EU:n aiemmin tehtyjen päätösten toimeenpanemiseksi. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa tasapuoliset ja vakaat toimintaolosuhteet niin viranomaisille kuin yrityksillekin sekä mahdollisimman tasa-arvoiset ja terveelliset elinolosuhteet sekä vaikutusmahdollisuudet kansalaisille. Komission ehdottama oikeusperusta (SEUT 192 artiklan 3 kohta) on asianmukainen. Vaikka päätös käsitellään lainsäätämisjärjestyksessä ja on siten osa EU:n ympäristölainsäädäntöä, se on luonteeltaan ns. sui generis-päätös, joka ei luo oikeudellisesti sitovia velvoitteita, vaan määrittää EU:n ympäristöpolitiikan yleiset tavoitteet ja toimenpiteet. Suomi pitää onnistuneena ratkaisuna komission ehdottamaa ohjelman rakennetta, jossa varsinainen päätösosa sisältää ensisijaisten tavoitteiden määrittelyn ja noudatettavat yleiset periaatteet sekä päätöksen liite ohjelman yksittäiset tavoitteet ja toimenpiteet. Päätösosassa mainitut, EUT-sopimukseen sisältyvät EU:n ympäristöpolitiikan yleiset periaatteet (aiheuttamisperiaate, ennalta varautumisen ja ennaltaehkäisyn periaate sekä periaate, jonka mukaan ympäristövahingot korjataan niiden lähteellä) ovat ohjelman keskeinen lähtökohta. Samoin päätöksessä on tärkeää korostaa, että kaikki ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet, pannaan täytäntöön järkevän sääntelyn periaatteiden mukaisesti. Komission ehdotuksessa ei eritellä yksittäisten tavoitteiden osalta kenen vastuulla niiden saavuttaminen on, vaan todetaan yleisesti, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on toissijaisuusperiaate huomioiden varmistettava ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden ja tulosten saavuttaminen sopivimmalla tasolla. Suomi pitää tällaista hajautettua vastuuta perusteltuna yleisessä toimintaohjelmassa. Ohjelman tehokas toteuttaminen edellyttää aiempaa vahvempaa yhteistyötä viranomaisten, mukaan lukien alueellinen ja paikallinen taso, ja eri yhteiskunnan toimijoiden, kuten yritysten, työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja yksittäisten kansalaisten välillä sekä kaikkien toimijoiden sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen. Ohjelman peruslähtökohta on planeetan ja kulutuksen rajat, mitä Suomi pitää hyvänä. Suomi pitää myös tärkeänä, että EU:n ympäristöpolitiikalle määritellään pitkän tähtäimen, vuoteen 2050 ulottuva visio ja tavoitetila pidemmän aikavälin muutokselle, joka turvaa luonnonvarojen kestävän käytön ja puhtaan ympäristön. Samoin ohjelman seuranta Eurooppa 2020 strategian säännöllisen seurantaprosessin puitteissa on perusteltua. Suomi pitää ehdotettuja yhdeksää ensisijaista tavoitetta perusteltuina ja katsoo niiden vastaavan hyvin Suomen ja neuvoston aiemmin esittämiä toiveita. Tavoitteissa on
3(15) pääasiassa koottu yhteen voimassa olevassa lainsäädännössä sekä eri strategioissa ja tiekartoissa jo esitettyjä tavoitteita ja uusia esitetään varsin vähän. Ehdotetut tavoitteet ja toimenpiteet on kuvattu varsin yleisluonteisesti, ja niiden toiminnallistaminen jää jatkovalmisteluun. Suomi pitää tätä perusteltuna yleisessä toimintaohjelmassa. Suomi pitää erittäin tärkeänä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on vahvasti esillä seitsemännessä ympäristöohjelmassa (ensisijainen tavoite 1) ja korostaakin EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian täytäntöönpanon tärkeyttä. Niin kansainvälisesti päätetyn luonnon monimuotoisuutta koskeva strategisen suunnitelman 2011-2020 kuin EU:n biodiversiteettistrategiankin osalta Suomi pitää ensisijaisena välineenä kansallisia luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategioita ja toimintaohjelmia. Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen (CBD) strateginen suunnitelma luo ensimmäisen kerran yhtenäisen toimintalinjan maailmanlaajuisesti, EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. On erittäin keskeistä, että kaikilla näillä tasoilla tasolla ponnistellaan voimakkaasti luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön valtavirtaistamiseksi. Suomi pitää myös tärkeänä löytää tavat, jolla voidaan minimoida vaarallisten kemikaalien ja niitä sisältävien tuotteiden haittavaikutukset ottaen erityisesti huomioon kemikaalien yhteisvaikutukset ja hormonaalisten haitta-aineiden riskit sekä nanomateriaalien turvallisuus (ensisijainen tavoite 3). Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen on uuden ohjelmakauden keskeinen haaste. Komissio ehdottaakin useiden ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseksi voimassa olevan lainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa, jonka lisäksi ohjelmaan sisältyisi lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen tähtäävä ensisijainen tavoite (ks. tavoite 4). Suomi tukee komissio lähestymistapaa. Ensisijainen tavoite 1: Suojellaan, säilytetään ja parannetaan luonnon pääomaa Luonnon monimuotoisuus on elämän ehto ja myös yhteiskunnan ja ihmisten kannalta välttämättömien ekosysteemipalveluiden perusta. Suomi tukee ehdotuksen kannanottoa, jonka mukaan luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia on pantava täytäntöön kaikilta osin, jotta luonnon monimuotoisuuden kato voidaan pysäyttää vuoteen 2020 mennessä. Tässä yhteydessä Suomi kiinnittää huomiota yhtäältä siihen, että EU:n biodiversiteettistrategia on osa luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Strategisen suunnitelman 2011-2020 toimeenpanoa. EU oli strategista suunnitelmaa koskevassa päätöksenteossa keskeisessä asemassa ja sen tulee myös kantaa globaali vastuunsa strategian ja siihen liittyvän resurssien mobilisointistrategian toimeenpanossa. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta EU:n vastuullinen toiminta edelläkävijänä ja kannustavana osana kansainvälistä yhteisöä on ratkaisevan tärkeää. Toisaalta Suomi pitää tärkeänä huomioida, että CBD:n Strateginen suunnitelma edellyttää osapuolten panevan sen toimeen kansallisten strategioiden ja toimintaohjelmien kautta. Kansalliset strategiat ja toimintaohjelmat antavat jäsenvaltioille velvoitteen, mutta myös mahdollisuuden suunnitella linjauksia ja toimenpiteitä, jotka tehokkaimmin vaikuttavat kansallisesti ensisijaisiin luonnon monimuotoisuutta koskeviin uhkiin. Jäsenvaltiot eivät voi tyytyä toimeenpanemaan
4(15) yksinomaan EU:n ympäristöohjelmaa vaan niiden on itse ratkaistava maantieteelliselle ja kulttuuriselle asemalleen ominaiset erityiskysymykset, joihin koko unionin kattava yleinen toimintalinja ei kaikilta osin tarjoa riittävän täsmällistä ratkaisua. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön politiikan kolmitasoisuus on tärkeä ymmärtää ja ottaa huomioon nyt käynnissä olevassa päätösten toimeenpanovaiheessa. Voimassa olevan luonnon pääoman suojeluun tähtäävän lainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano on yksi tehokkaimmista nyt käytettävissä olevista keinoista, joilla EU voi merkittävästi vaikuttaa ensisijaisen tavoitteen 1. saavuttamiseen. Sen lisäksi on kuitenkin edelleen vahvistettava biodiversiteetin suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä tukevaa tutkimusta, innovaatioita ja viestintää sekä merkittävästi lisättävä tietoisuutta kaikilla tasoilla. Suomi pitää erittäin tärkeänä Euroopan vesivarojen turvaamiseksi laaditun suunnitelman (Blueprint) täytäntöönpanoa tarkemmin jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä valmisteltavan toteutusohjelman pohjalta. Täytäntöönpanolla tulee tukea vesien hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2015 mennessä sekä edistää vesitehokkuutta parantavia toimia ottaen huomioon EU:n maantieteelliset ja alueelliset erot. Toimia tarvitaan myös vedestä riippuvien lajien ja niiden elinympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi sekä ilmastomuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi. Vesilainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen tähtäävä työ on sovitettava yhteen merenhoidon ja tulvariskien hallinnan kanssa. Suomi pitää tärkeänä EU:n meristrategiadirektiivin täytäntöönpanoa meren tilan parantamista tukevana velvoitteena. Komission ehdotuksessa meren roskaantumiselle, joka on yksi hyvän tilan kuvaajista, esitetään asetettavaksi EU:n laajuinen määrällinen tavoite, mitä Suomi pitää kannatettavana. Lisää ponnisteluja tarvitaan myös terveiden kalakantojen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Suomi katsoo, että kalakantoja tulee hyödyntää kestävän enimmäistuoton tasolla tai sen alapuolella mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja kaikkien kantojen osalta viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Mertensuojelun osalta Suomi korostaa tarvetta huomioida Euroopan merialueiden erilaisuus. Tavoitteeksi tulisi asettaa myös eri makroaluestrategioiden ml. Itämeren alueen strategian ympäristötavoitteiden saavuttaminen. Esitetyt maaperänsuojelun yleiset tavoitteet ovat Suomen näkemyksen mukaan kannatettavia. Maaperälainsäädännön osalta Suomi voi tukea EU-direktiivin laatimista edellyttäen, että se on puitedirektiivi ja asiaan liittyvät toimivaltakysymykset huomioidaan. Jäsenvaltioiden yhteistyötä lisäämällä voidaan tukea sellaisten tavoitteiden saavuttamista, jotka koskevat maaperää sekä maata resurssina ja maankäytön suunnittelua Vesien ja ilman laatuun sekä ekosysteemeihin kohdistuvien paineiden ja päästöjen vähentämistoimien tehostaminen on tärkeää. Vesiä rehevöittävien ja ilman laatuun vaikuttavien typen ja fosforin päästöjen vähentämisessä maatalouden ravinnepäästöjen hallinnan parantaminen on keskeistä. Suomi pitää tärkeänä, että nämä tavoitteet otetaan huomioon unionin tulevan maatalouspolitiikan uudistuksessa, koska yhteisen maatalouspolitiikan keinoilla ja tukijärjestelmillä on keskeinen asema vesien hyvän tilan saavuttamisessa. Lisätoimia tarvitaan myös haitallisten aineiden päästöjen vähentämisessä.
5(15) EU:n uuden metsästrategian osalta on tärkeää korostaa metsien monipuolista kestävää hoitoa ja käyttöä suojelun ohella sekä metsien kaikkia käyttömuotoja osana ekosysteemipalveluja. Strategiassa tulee luoda vahva visio, joka kattaa metsäsektorin koko arvoketjun. Metsästrategian koordinointia muiden strategioiden kanssa, kuten EU:n biodiversiteettistrategian, biotalousstrategian ja maaseudun kehittämisohjelman kanssa, tulee vahvistaa. Lisäksi tulee huomioida, että puun taloudellisella ja kestävällä käytöllä on keskeinen rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, resurssitehokkuuden parantamisessa sekä vihreän talouden rakentamisessa. Ensisijainen tavoite 2: Muutetaan EU resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi Suomi pitää tärkeänä, että EU:n ilmasto- ja energiapaketti pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja että sen toimivuutta pidetään yllä. Lisäksi on tärkeää, että EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoden 2020 jälkeisellä ajalle sovitaan mahdollisimman pian, jotta pitkän aikavälin (2050) tavoitteet voidaan saavuttaa. Politiikan pitkän tähtäimen ennakoitavuus on erittäin tärkeää alan toimijoille. Komission ehdotuksessa ei ennakoida tulevan politiikan sisältöä, vaan tarkoituksena on, että jäsenvaltiot sitoutuvat poliittisesti sopimaan tulevasta politiikasta hyvissä ajoin ennen vuotta 2020. Samoin Suomi pitää tärkeänä, että EU:ssa sovittaisiin strategiasta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (johon viitataan ensisijaisessa tavoitteessa 3). Suomi pitää hyvänä ohjelman tavoitetta parantaa resurssitehokkuutta EU:ssa, mutta suhtautuu epäillen ehdotuksen toimien riittävyyteen tavoitteen varmistamiseksi. Suomi pitää tärkeänä, että EU:n resurssitehokkuutta arvioitaessa huomioidaan myös EU:n talouksien luonnonvarojen käyttö kokonaisuudessaan (ml. tuonti) ja siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset EU:n rajojen ulkopuolella. Esitettyä suurempaa huomiota tulisi kiinnittää myös toimenpiteisiin, joilla tuetaan resurssitehokasta, vähähiilistä ja ekosysteemipalvelut turvaavaa kasvua. Parhaan käytettävissä olevan teknologian (BAT) käyttöönoton lisäksi tarvitaan myös muita teollisuuden uudistumista tukevia toimenpiteitä ja välineitä. Komissio ehdottaa tavoitteiden asettamista kulutuksen ympäristövaikutusten vähentämiselle erityisesti asumisessa, ruokailussa ja liikenteessä. Tavoitteita toki tarvitaan, mutta resurssitehokkaan ja vähähiilisen talouden edellytyksenä on mm. yhdyskuntasuunnittelun ja eri ohjauskeinojen yhteensovittaminen, jotta eri toimijoiden ja kuluttajien kestäville valinnoille ja ratkaisuille on edellytyksiä. Lisäksi tarvitaan mm. energian- ja materiansäästöpalveluja, joukkoliikenteen verkostoja, älykkäitä sähköverkkoja sekä suljettuja aine- ja jätekiertoja, jotka mahdollistavat kestävämmät valinnat ja talouden irtikytkennän ympäristöhaitoista. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että EU:n muutosprosessissa resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi tiedostetaan sen perustan olevan monimuotoisessa luonnossa, toimivissa ekosysteemipalveluissa sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävässä käytössä. Myös EU:n biotalousstrategian sisältämät toimenpide-ehdotukset koskien uusiutuvien luonnonvarojen kestävää tuotantoa ja käyttöä on otettava huomioon. Talouden rakennemuutosprosessissa on otettava myös asianmukaisesti huomioon sen sosiaaliset vaikutukset. EU:n jätelainsäädäntö on tarpeen panna täysimääräisesti täytäntöön mukaan lukien siihen sisältyvä jätehierarkian soveltaminen. Suomi tukee tavoitetta vähentää jätteen sijoittamista kaatopaikalle ja on valmis kieltämään kokonaan biohajoavan jätteen
6(15) sijoittamisen kaatopaikoille. Myös kierrätettävän jätteen sijoittaminen kaatopaikoille on pyrittävä minimoimaan. Sen sijaan Suomi ei pidä kaatopaikkojen täyskieltoa realistisena tavoitteena. On huomioitava, että jätteelle ei aina välttämättä ole järkevää uusiokäyttötapaa, vaikka se kierrätyskelpoista olisikin. Ensisijainen tavoite 3: Suojellaan EU:n kansalaisia ympäristöpaineilta sekä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavilta riskeiltä Suomi tukee komission aloitetta käynnistää ilmanlaatupolitiikan kattava uudistus vuoden 2013 aikana sekä tavoitetta panna täytäntöön EU:n ajantasaistettu ilmanlaatu- ja melupolitiikka. Rio+20-huippukokouksessa vahvistettiin tavoite, jonka mukaan kemikaalien ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamat merkittävät kielteiset vaikutukset minimoidaan vuoteen 2020 mennessä. Suomi pitää tärkeänä, että tavoite saavutetaan ja tukee siihen tähtäävää työtä EU:ssa. Suomi pitää hyvänä ajatuksena kehittää kattava lähestymistapa minimoida vaarallisten kemikaalien ja niitä sisältävien tuotteiden haittavaikutukset. Lisäksi tulee kehittää edelleen ja toteuttaa toimia, joilla puututaan kemikaalien haitallisiin yhteisvaikutuksiin ja hormonijärjestelmään vaikuttavien kemikaalien haittavaikutuksiin. Samassa yhteydessä on myös tarpeen varmistaa nanomateriaalien kestävä ja turvallinen käyttö. Suomi tukee siten tavoitetta kehittää EU:lle myrkytöntä, puhdasta ja terveellistä ympäristöä koskeva strategia, joka on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja jonka avulla voidaan edistää kestävien vaihtoehtojen innovointia. Samalla on kuitenkin tarpeen varmistaa EU:n jo kattavan kemikaalilainsäädännön (ml. REACH-asetus) tehokas täytäntöönpano. Ensisijainen tavoite 4: Maksimoidaan EU:n ympäristölainsäädännöstä saatavat hyödyt Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että tulevien vuosien keskeinen haaste on parantaa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden tasolla. Tämä on tärkeää paitsi EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, myös sisämarkkinoilla toimivien yritysten yhdenvertaisen toimintaympäristön varmistamiseksi. Suomi korostaakin, että lainsäädännön tehokas täytäntöönpano ja sen valvonta ovat ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla. Suomi pitää tervetulleena komission sitoumusta varmistaa omalta osaltaan, että lainsäädäntö on tarkoitukseen soveltuvaa ja viimeisimmän tieteellisen tiedon mukaista. Komission ehdottamat tavoitteet ja toimenpiteet täytäntöönpanon tehostamiseksi ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Aloitteiden jatkovalmistelussa on huolehdittava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumisesta ja erityisesti siitä, että jäsenvaltioissa jo toteutettaville järjestelyille ei luoda päällekkäisiä vaatimuksia esimerkiksi ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan tiedon levittämisen ja täytäntöönpanoa koskevien kanteluiden käsittelyn osalta. Suomi pitää tärkeänä, että yleisön muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa turvataan Århusin yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Arvioitaessa EU-tason sääntelyn tarvetta lähtökohdiksi on otettava erityisesti yleissopimuksen määräykset sekä unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan jakoon liittyvät kysymykset.
Tarkasteltaessa tarvetta kehittää jäsenvaltioiden ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimuksia koskevaa EU:n sääntelyä on huolehdittava, että se ei jäykistä tarpeettomasti jäsenvaltioiden valvontakäytäntöjä. Suomi korostaa, että ympäristötarkastusten järjestäminen on jäsenvaltioiden vastuulla, mutta EU-tason tarkastukset voisivat joissain poikkeustapauksissa olla hyödyllisiä lainsäädännön yhtenäisen täytäntöönpanon varmistamisessa. Komission ja jäsenvaltion väliset kumppanuussopimukset (partnership agreements) voivat olla hyödyllisiä esimerkiksi silloin kun komissio on käynnistänyt jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyn EU:n lainsäädännön puutteellisesta täytäntöönpanosta. Sopimusten on kuitenkin perustuttava vapaaehtoisuuteen. 7(15) Ensisijainen tavoite 5: Parannetaan ympäristöpolitiikan tieteellistä perustaa Ympäristöpolitiikan perustana on oltava kattava tietopohja. Varmistettujen tieteellisten todisteiden puuttumista ei kuitenkaan tulisi käyttää syynä ympäristöuhkien torjumiseen tai sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden lykkäämiseen. Tietopohjaa on yhä syytä vahvistaa ja Suomi pitää hyvänä, että tavoite on nostettu ensisijaisten tavoitteiden joukkoon komission ehdotuksessa. Ehdotuksessa nostetaan esiin tärkeä periaate, että soveltamalla yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatetta tuota kerran, käytä usein voidaan ehkäistä päällekkäisiä toimia ja poistaa viranomaisilta tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Tärkeää olisi myös pyrkiä virtaviivaistamaan eri säädösten raportointivelvoitteita. Ympäristöä ja ilmastoa koskevan tiedon keräämistä, hallintaa ja jakamista on tarpeen yksinkertaistaa, virtaviivaistaa ja nykyaikaistaa. Tässä yhteydessä Suomi korostaa, että mahdollisuus nykyaikaisten tiedonkeruumenetelmien mahdollisimman kattavaan hyödyntämiseen huomioidaan myös eri raportointivelvoitteita asetettaessa. Ensisijainen tavoite 6: Varmistetaan investoinnit ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan sekä oikea hinnoittelu EU:n ympäristö- ja ilmastopoliittisten sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että investoinnit ovat riittäviä. Investointien houkuttelu voi olla vaikeaa, jos ympäristökustannuksia ei huomioida asianmukaisesti tai ympäristöä haittaavia toimintoja tuetaan. Suomi pitääkin tärkeänä, että näihin epäkohtiin puututaan mm. siirtämällä verotuksen painopistettä työn verottamisesta kulutuksen, ympäristöhaittojen ja omaisuuden verottamiseen sekä suuntaamalla ympäristölle haitalliset tuet uudelleen. Nämä ovat keskeisiä toimenpiteitä myös kestävän kasvun turvaamiseksi. Innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä ja ekoinnovoinnin rahoitusta on myös tarpeen helpottaa. Suomi tukee myös tavoitetta kehittää ja soveltaa vaihtoehtoisia BKT:ta täydentäviä indikaattoreita, jotka auttaisivat myös paremmin seuraamaan kestävyyden edistymistä. Kestävyyttä on tärkeää arvioida niin ympäristöllisen, taloudellisen kuin sosiaalisenkin ulottuvuuden näkökulmasta. Ensisijainen tavoite 7: Parannetaan ympäristönäkökohtien sisällyttämistä muuhun politiikkaan sekä politiikkojen johdonmukaisuutta Ohjelman useimpien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää entistä tehokkaampaa ympäristö- ja ilmastonäkökohtien sisällyttämistä muiden politiikkojen toimiin. Tähän
8(15) tulee panostaa erityisesti käynnissä olevien keskeisten EU:n tukipolitiikkojen, kuten yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan sekä alue- ja rakennepolitiikan valmisteluprosessien yhteydessä sekä niiden toteutuksessa rahoituskaudella 2014-20, mutta myös kansallisten toimien tasolla. Lisäksi eri politiikkatoimien koherenssiin ja johdonmukaisuuteen tulee kiinnittää huomiota, jotta uudistukset eri sektoreilla, ml. ympäristösektori, tukevat parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteita, joilla voidaan saavuttaa monipuolisin kokonaishyöty. Suomi katsoo, että tämä on erityisen tärkeää luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanon osalta. Ympäristötavoitteiden sisällyttäminen muihin sektoripolitiikkoihin sekä laajemminkin yhteiskuntaan ja tätä kautta talouden viherryttämiseen voi edistää EU2020 strategian toimeenpanoa. Suomi katsoo, että ympäristö- ja ilmastonäkökulma tulee sisällyttää eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota resurssitehokkuuteen ja sen myötä luonnonvarojen käytön tehokkuuteen sekä sen taloudellisiin ja työllisyysvaikutuksiin. Samalla on kuitenkin huolehdittava luonnonvarojen käytön kestävyydestä ja luonnon monimuotoisuudesta sekä ekosysteemipalveluiden toimivuudesta. Ensisijainen tavoite 8: Parannetaan kestävyyttä unionin kaupungeissa Unionin kaupunkien kestävyyden parantaminen on tärkeä teema. Hallinnon eri tasojen yhteistyö ja yhteensovittaminen ja yhdennettyjen lähestymistapojen korostaminen ja verkostoituminen sekä parhaiden käytäntöjen tukeminen ovat kannatettavia periaatteita. Ohjelmalla voidaan Suomen näkemyksen mukaan tukea kaupunkien vapaaehtoisuuteen perustuvaa kestävien kaupunkisuunnittelupolitiikkojen täytäntöönpanoa. Lisäksi Suomi katsoo, että ohjelman kautta olisi mahdollista tukea myös vihreän kasvun ja vähähiilisen yhdyskuntakehityksen mahdollisuuksia kaupunkien elinvoiman sekä kaupunkiympäristön toimivuuden ja laadun parantamiselle. Samalla asutun maaseudun merkitys luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkilaisten virkistysmahdollisuuksien ylläpitäjänä on tunnustettava. Ruokaturva ja hajautettu, kestävä energiantuotanto perustuu asuttuun maaseutuun. Ensisijainen tavoite 9: Parannetaan EU:n tehokkuutta alueellisten ja maailmanlaajuisten ympäristö- ja ilmastohaasteiden ratkaisemisessa Monet ohjelman tavoitteista voidaan saavuttaa vain osana maailmanlaajuisia toimia ja siksi Suomi pitää tärkeänä, että ohjelmalla on vahva kansainvälinen ulottuvuus. EU:n on välttämättä osallistuttava aktiivisesti monenvälisiin ympäristösopimusprosesseihin. Rio+20-huippukokouksen tulokset on myös syytä huomioida ohjelmassa ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulee osallistua aktiivisesti Rion päätösten toimeenpanoon, ml. veden ja sanitaation tunnustaminen ihmisoikeutena, globaalisti, alueellisesti ja kansallisesti. Erityisen merkittävänä Suomi pitää EU:n kunnianhimoista panostusta globaaleihin kestävän kehityksen tavoitteisiin, joihin ympäristö- ja ilmastonäkökulman sisällyttäminen on tärkeä mutta haastava tehtävä tulevina vuosina. Suomi korostaa tarvetta ymmärtää ja kunnioittaa maapallon ympäristöllisen kestokyvyn rajoja ja huomioida planetaariset kynnysarvot ihmisten ja talouden toiminnan rajaamiseksi ja ihmiskunnan turvallisen toimintakentän määrittelemiseksi. Lähestymistapaa ei sisällytetty Rion loppuasiakirjaan, mutta Suomi pitää tärkeänä että EU jatkaa työtä asian puolesta. Vihreän talouden aloitteiden edistäminen sekä globaalin 10-vuotisen kestävän kulutuksen ja tuotannon puiteohjelman toteuttaminen ovat yhtä lailla keskeisiä EU:n painopisteitä Rion päätösten toimeenpanossa.
Pääasiallinen sisältö: 9(15) Ilmastonmuutos on keskeinen maapallonlaajuinen haaste, jonka ratkaisemisessa poliittisin keinoin EU:lla on ollut ja tulee jatkossakin olla merkittävä rooli. Suomi pitää tärkeänä, että komissio laatii Vihreän kirjan kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. Suomi pitää myös hyvänä, että ohjelmassa tuodaan esille tarve tukea käynnissä olevia toimia monenvälisten ympäristösopimusten välisten synergioiden tehostamiseksi. Kemikaali- ja jätesopimusten puitteissa on saavutettu hyviä tuloksia, mutta Rio+20 loppuraportin mukaisesti työtä on edistettävä myös muissa sopimusklustereissa, erityisesti biodiversiteettisopimusten parissa. Eri rahoitusmalleja tulisi kehittää niin, että ne mahdollisimman koherentisti ja vaikuttavasti edistäisivät ympäristö- ja ilmastotavoitteita. Suomi pitää tärkeänä, että EU varmistaa UNEPin vahvistamista koskevan Rio+20-kokouksen loppuraportin päätöksen täysimääräisen toteutumisen ja jatkaa edelleen työtä UNEPin vahvistamiseksi. Komission päätösehdotuksessa (KOM(2012) 710) unionin yleisestä ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa unionille määriteltäisiin vuoteen 2050 ulottuva visio sekä yhdeksän ensisijaista tavoitetta vuoteen 2020. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen yleiset toimintaohjelmat, joissa vahvistetaan ensisijaiset tavoitteet. Toimenpiteet toimintaohjelmien toteuttamiseksi hyväksytään lainsäätämisjärjestyksessä. Toimintaohjelmalla ei luoda oikeudellisesti sitovia velvoitteita, vaan määritellään unionin ympäristöpolitiikan yleiset tavoitteet ja toimenpiteet. Unionin vuoteen 2050 ulottuva visio olisi: Vuonna 2050 elämme hyvin maapallon ekologisten resurssien rajoissa. Vaurautemme ja terveellinen ympäristö perustuu innovatiiviseen kierrätystalouteen, jossa mitään ei tuhlata ja jossa luonnonvaroja hallinnoidaan yhteiskunnan sietokykyä parantavilla tavoilla. Vähähiilinen kasvu on jo kauan ollut erotettu resurssien käytöstä, mikä määrää tahdin maailmanlaajuiselle kestävälle taloudelle. Ohjelma ulottuisi vuoden 2020 loppuun asti, jotta se olisi yhteneväinen unionin monien eri strategioiden, ennen kaikkea Eurooppa 2020 strategian sekä unionin monivuotisten rahoituskehysten kanssa. Ohjelmassa määriteltäisiin yhdeksän ensisijaista tavoitetta, joista kolme olisi temaattista, neljä toimintakehykseen liittyvää ja kaksi vastaisi paikallisiin, alueellisiin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin. Ehdotuksessa on neljä lyhyttä artiklaa, joissa määritellään ohjelman kesto, ensisijaiset tavoitteet ja yleiset periaatteet. Tavoitteiden sisältö määritellään liitteessä. Ehdotus sisältää lukuisan määrän yksittäisiä tavoitteita ja toimenpiteitä, mutta ne on kuvattu varsin yleisluonteisesti. Tavoitteissa on pääasiassa koottu yhteen olemassa olevassa lainsäädännössä sekä eri strategioissa ja tiekartoissa jo esitetyt tavoitteet, ja uusia esitetään varsin vähän. Teemakohtaisten tavoitteiden mukaan (1) unionin luonnon pääomaa suojeltaisiin, säilytettäisiin ja parannettaisiin, (2) unioni muutettaisiin resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi ja (3) unionin kansalaisia suojeltaisiin ympäristöpaineilta sekä terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvilta riskeiltä. Tavoitteista neljä liittyy toimintakehykseen ja niiden mukaan (4) maksimoidaan unionin ympäristölainsäädännöstä saatavat hyödyt, (5) parannetaan ympäristöpolitiikan tieteellistä perustaa, (6) varmistetaan investoinnit ympäristöön ja ilmastopolitiikkaan sekä oikea hinnoittelu sekä (7) parannetaan ympäristönäkökohtien sisällyttämistä
10(15) muuhun politiikkaan sekä politiikkojen johdonmukaisuutta. Kahdella tavoitteella vastattaisiin paikallisiin, alueellisiin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin (8) parantamalla kestävyyttä unionin kaupungeissa ja (9) parantamalla unionin tehokkuutta alueellisten ja maailmanlaajuisten ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa. Ensisijainen tavoite 1: Suojellaan, säilytetään ja parannetaan luonnon pääomaa Luonnon pääoman suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja parantamiseksi on jo annettu runsaasti EU:n lainsäädäntöä, mutta tästä huolimatta luonnon monimuotoisuus EU:ssa heikkenee edelleen. EU:n biodiversiteettistrategiassa vuoteen 2020 esitetään tavoitteet ja toimet, joita tarvitaan heikentymisen pysäyttämiseksi ja ekosysteemipalvelujen parantamiseksi. Ohjelmassa painotetaan strategian täytäntöönpanon tärkeyttä. Ohjelmassa edellytetään myös Euroopan vesivarojen turvaamiseksi laaditun suunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa sekä tarvetta varmistaa kalakantojen kestävyys vuoteen 2020 mennessä siten, että kaikki kalastus vuodesta 2015 alkaen tapahtuu kestävän enimmäistuoton tasolla tai sen alapuolella. Merten roskaantumisen vähentämiselle asetettaisiin määrällinen EU:n laajuinen tavoite. Myös ponnisteluja EU:n ilmanlaatua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi sekä maaperän eroosion vähentämiseksi olisi lisättävä. Ohjelmassa sovittaisiin, että maalle resurssina sekä maaperän ja maankäytön suunnittelulle tullaan asettamaan tavoitteet. Typen ja fosforin päästöjen vähentämiseksi tulisi toteuttaa lisätoimia. EU:n uusi metsästrategia olisi myös kehitettävä ja pantava täytäntöön. Ensisijainen tavoite 2: Muutetaan EU resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi Resurssitehokasta Eurooppaa koskeva etenemissuunnitelma ja siirtymistä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen koskeva etenemissuunnitelma olisivat tämän aloitteen keskeisiä osia; niissä luodaan puitteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelmassa korostettaisiin olevan välttämätöntä, että EU:n ilmasto- ja energiapakettia sovellettaisiin täysimääräisesti ja että talouden kaikkien alojen on osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Ohjelmassa edellytettäisiin, että EU:ssa sovitaan ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Resurssitehokkuuteen olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ja kestävälle tuotannolle ja kulutukselle olisi luotava aiempaa johdonmukaisemmat puitteet. Kulutuksen yleisten ympäristövaikutusten vähentämiselle erityisesti elintarvikkeiden, asumisen ja liikenteen aloilla olisi asetettava tavoitteet. Sekä julkisen että yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiotoimille olisi annettava lisäpontta, jotta uusia teknologioita voitaisiin nopeammin ottaa käyttöön ja mm. siten nopeuttaa siirtymistä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen. Jätteitä olisi yhä enemmän käytettävä resurssina ja EU:n jätelainsäädäntö olisi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön. Tähän sisältyisi jätehierarkian soveltaminen ja markkinapohjaisten välineiden ja toimenpiteiden käyttö sen varmistamiseksi, että kaatopaikalle sijoittaminen lopetetaan asteittain käytännöllisesti katsoen kokonaan ja että energian talteenotossa käytetään vain kierrätettäväksi kelpaamattomia materiaaleja. Ympäristön kannalta suotuisten kierrätystoimien sisämarkkinaesteet EU:ssa tulisi poistaa. Myös vedenkäytön tehokkuutta olisi parannettava vahvistamalla tavoitteet vesistöalueiden tasolla käyttämällä markkinaperusteisia mekanismeja.
11(15) Ensisijainen tavoite 3: Suojellaan EU:n kansalaisia ympäristöpaineilta sekä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavilta riskeiltä EU:n kansalaisia olisi suojeltava ympäristöpaineilta sekä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavilta riskeiltä. Ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat hyötyneet merkittävässä määrin EU:n ympäristölainsäädännöstä, mutta siitä huolimatta merkittävä osuus EU:n väestöstä altistuu yhä WHO:n suositukset ylittäville ilmansaastepitoisuuksille. Toimia tarvitaan erityisesti aloilla, joilla väestö, erityisesti yhteiskunnan herkät ja haavoittuvat ryhmät, ja ekosysteemit altistuvat korkeille epäpuhtaustasoille, esimerkiksi kaupungeissa ja rakennuksissa. Lisäksi arviolta 40 prosenttia EU:n väestöstä asuu taajama-alueilla, joiden melutaso öisin ylittää WHO:n suositukset. Myöskään riittäviä veden laatutasoja ei ole vielä saavutettu EU:ssa. Horisontaalisessa kemikaalilainsäädännössä (REACH-asetus sekä aineiden luokitusta, merkintöjä ja pakkauksia koskeva asetus) säädetään ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun perustasosta. Eri kemikaalien (seosten) yhteisvaikutusten, nanomateriaalien, umpieritys(hormoni)järjestelmään vaikuttavien kemikaalien (hormonaaliset haitta-aineet) ja tuotteiden sisältämien kemikaalien vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön vallitsee edelleen epävarmuus. EU:n olisi kehitettävä kattavaa lähestymistapaa, jolla voidaan minimoida vaarallisten kemikaalien, myös tuotteiden sisältämien kemikaalien, haittavaikutukset. Ohjelmassa olisikin sovittava myrkytöntä ympäristöä koskevan strategian kehittämisestä. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiasta olisi päästävä yhteisymmärrykseen. Kansalaisten suojelu ympäristöpaineilta sekä riskeiltä edellyttäisi ohjelman mukaan EU:n ajantasaistetun ja viimeisimmän tieteellisen tiedon mukaan mukautetun ilmanlaatu- ja melupolitiikan sekä juoma- ja uimavesidirektiivien täytäntöönpanoa. Ensisijainen tavoite 4: Maksimoidaan EU:n ympäristölainsäädännöstä saatavat hyödyt Teemakohtaisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimia tukevaa toimintakehystä. Ensinnäkin EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano olisi varmistettava, sillä se mm. takaa sisämarkkinoilla toimivien taloudellisten toimijoiden tasapuoliset toimintaedellytykset. Lainsäädännön täytäntöönpanon epäonnistumisesta sen sijaan aiheutuu korkeita kustannuksia. Komission katsoo, että tulevina vuosina on pidettävä ensisijaisena EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon parantamista jäsenvaltioiden tasolla, mutta tasossa on tosin merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja sisällä. Täytäntöönpanon tehostamiseksi kansallisella tasolla olisi levitettävä aktiivisemmin tietoa siitä, miten EU:n ympäristölainsäädäntöä pannaan täytäntöön. Jäsenvaltioiden ja komission välillä voitaisiin tehdä kumppanuuksiin perustuvia täytäntöönpanosopimuksia. Jäsenvaltioissa suoritettavien ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimuksista olisi säädettävä sitovasti nykyistä laajemmin, ja myös EUtasolla olisi poikkeustilanteita varten kehitettävä valmius tarkastuksiin ja valvontaan. Kansalaisten mahdollisuuksia saattaa ympäristöasiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja saada tehokkaammin oikeussuojaa parannettaisiin kansainvälisten sopimusten ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Oikeudenkäyntien vaihtoehdoksi suositellaan tuomioistuimen ulkopuolista riitojen ratkaisua. Ympäristönsuojelutehtävissä toimivien ammattilaisten (valtionhallinnon lakimiehet, tarkastajat, syyttäjät, oikeusasiamiehet ja tuomarit) yhteistyöverkostoja olisi tarpeen kehittää.
Ensisijainen tavoite 5: Parannetaan ympäristöpolitiikan tieteellistä perustaa 12(15) EU:n ympäristöpolitiikan perustana on ympäristön seuranta, ympäristöä koskevat tiedot ja indikaattorit, EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät arvioinnit sekä viralliset tieteelliset tutkimukset ja kansalaisten tiedealoitteet. EU:n ja kansainvälisellä tasolla olisi toteutettava toimia, joilla voidaan edelleen vahvistaa ja kehittää ympäristön tiedepoliittisia yhtymäkohtia. Viime vuosikymmenten aikana ympäristötiedon ja - tilastojen kokoamis- ja käyttötavat ovat parantuneet niin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla kuin maailmanlaajuisestikin. Tietojen kokoamistavat ja tietojen laatu vaihtelevat kuitenkin edelleen. Tietämyksessä on myös yhä merkittäviä aukkoja. Ympäristönmuuttumiseen liittyvät monitasoiset asiat, kuten ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien vaikutukset, lajien häviämisen vaikutukset ekosysteemipalveluihin, ympäristöraja-arvot ja ekologiset kriittiset pisteet olisi ymmärrettävä paremmin. Lisäksi siirtyminen osallistavaan vihreään talouteen edellyttää, että sosiaalistaloudellisten ja ympäristötekijöiden vuorovaikutusta tarkastellaan asianmukaisesti. Myös hormonaalisten haitta-aineiden, seosten, tuotteiden sisältämien kemikaalien ja nanomateriaalien vaikutuksista ihmisten terveydelle ja ympäristölle vallitsee edelleen epävarmuutta. Ympäristöpolitiikan tieteellistä perustaa olisi parannettava mm. sovittamalla yhteen EU:n ja jäsenvaltioiden tason tutkimuspyrkimyksiä ja suuntaamalla ne ympäristötietämyksen keskeisten aukkojen, myös ympäristön kriittisiin pisteisiin liittyvien riskien, poistamiseen. Parempi tietämys ihmisten terveyteen vaikuttavista ympäristötekijöistä mahdollistaisi ennalta ehkäisevien toimien toteuttamisen. Riskinhallinnassa olisi sovellettava systemaattista lähestymistapaa ja ympäristöä sekä ilmastonmuutosta koskevien tietojen keräämistä, hallintaa ja jakamista olisi yksinkertaistettava, virtaviivaistettava ja nykyaikaistettava. Ensisijainen tavoite 6: Varmistetaan investoinnit ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan sekä oikea hinnoittelu Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös, että julkisista ja yksityisistä lähteistä saatavat investoinnit ovat riittäviä ja että hinnoittelu on oikeanlaista. Ympäristökustannukset olisi otettava paremmin huomioon, jotta niukkenevat resurssit saataisiin tehokkaammin käyttöön. Ehdotuksen mukaan ympäristölle haitalliset tuet olisi poistettava vaiheittain ja markkinapohjaisten välineiden, kuten verotuksen, hinnoittelun ja käyttömaksujen, käyttöä olisi lisättävä sekä ympäristöhyödykkeiden ja palvelujen markkinoita laajennettava ottaen asianmukaisesti huomioon mahdolliset kielteiset sosiaaliset vaikutukset. Innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä ja ekoinnovoinnin rahoitusta olisi helpotettava. Ensisijaisia ympäristö- ja ilmastokysymyksiä olisi käsiteltävä riittävässä määrin taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevissa politiikoissa. Vuoteen 2014 mennessä olisi kehitettävä järjestelmä, jolla raportoidaan ympäristöön, erityisesti ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen, liittyvät menot ja seurataan niitä, ja sovelletaan tätä järjestelmää. Ympäristöön ja ilmastoon liittyvät kysymykset olisi sisällytettävä eurooppalaiseen ohjausjaksoon, jos se on tarpeen yksittäisten jäsenvaltioiden kestävää kasvua koskevien odotusten kannalta ja asianmukaista maakohtaisten suositusten vuoksi. Myös BKT:ta täydentäviä ja sitä pidemmälle meneviä vaihtoehtoisia indikaattoreita sekä ympäristötilinpitojärjestelmää olisi kehitettävä.
13(15) Ensisijainen tavoite 7: Parannetaan ympäristönäkökohtien sisällyttämistä muuhun politiikkaan sekä politiikkojen johdonmukaisuutta Ympäristönsuojelun sisällyttäminen muihin EU:n toimintapolitiikkoihin ja toimintoihin on ollut kirjattuna unionin perussopimukseen jo vuodesta 1997, mutta työtä tämän eteen on yhä jatkettava. Useiden tämän ohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vielä syvempää ympäristö- ja ilmasto-näkökohtien sisällyttämistä muihin politiikan osa-alueisiin sekä yhdenmukaisempia ja yhtenäisempiä toimintapoliittisia lähestymistapoja, joista saadaan monenkertaisia hyötyjä. Vuoteen 2020 mennessä EU:n ja jäsenvaltioiden tason alakohtaisia politiikkoja olisikin kehitettävä ja pantava täytäntöön niin, että niillä tuetaan asiaa koskevien ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tämä edellyttäisi erityisesti, että ympäristöön ja ilmastoon liittyvät täydentävät ehdot ja kannustimet sisällytetään EU:n ja jäsenvaltion tason poliittisiin aloitteisiin, mukaan lukien voimassa olevien politiikkojen tarkistukset ja uudistukset sekä uudet aloitteet. EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla olisi tehtävä systemaattisesti vaikutusarvioita poliittisten aloitteiden ympäristöön liittyvistä, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista niiden johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Ensisijainen tavoite 8: Parannetaan kestävyyttä unionin kaupungeissa Kahdeksannen tavoitteen mukaan kestävyyttä unionin kaupungeissa olisi parannettava, sillä vuoteen 2020 mennessä 80 prosenttia EU:n väestöstä asuu todennäköisesti kaupungeissa tai kaupunkien lähiympäristöissä. Kaupunkiympäristöntila vaikuttaa suoraan elämänlaatuun, ja useimmilla kaupungeilla on samantyyppisiä ympäristöongelmia. Kaupunkien vaikutukset myös ulottuvat pitkälle niiden fyysisten rajojen yli. Alueelliset ja paikalliset viranomaiset olisi ehdotuksen mukaan otettava järjestelmällisesti mukaan kaupunkiympäristön laatuun vaikuttavien politiikkojen suunnitteluun, muotoiluun ja kehittämiseen. EU:n olisi edelleen edistettävä ja tarvittaessa laajennettava nykyisiä aloitteita, jotka tukevat innovointia ja parhaita käytänteitä kaupungeissa sekä kaupunkien välistä verkostoitumista ja tietojenvaihtoa. Ohjelmalla olisikin kyettävä varmistamaan, että suurin osa EU:n kaupungeista panee täytäntöön kestäviä kaupunkisuunnittelupolitiikkoja. Kaupunkien ympäristönsuojeluntason arviointiperusteet olisi määriteltävä ja niistä olisi sovittava. Samalla pitäisi varmistaa, että kaupungeilla on riittävästi tietoa kestävyyden parantamistoimiin käytettävissä olevasta rahoituksesta. Ensisijainen tavoite 9: Parannetaan EU:n tehokkuutta alueellisten ja maailmanlaajuisten ympäristö- ja ilmastohaasteiden ratkaisemisessa Useat tässä ohjelmassa asetetuista ensisijaisista tavoitteista voidaan saavuttaa täysimääräisesti vain osana maailmanlaajuisia toimia ja yhteistyössä kumppanuusmaiden kanssa ja siksi EU:n tehokkuutta alueellisten ja maailmanlaajuisten ympäristö- ja ilmastohaasteiden ratkaisemisessa olisi parannettava. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi osallistuttava kansainvälisiin, alueellisiin ja kahdenvälisiin prosesseihin vahvalla, keskittyneellä, yhtenäisellä ja johdonmukaisella tavalla. Niiden olisi edelleen edistettävä tehokasta ja sääntöihin perustuvaa kehystä maailmanlaajuiselle ympäristöpolitiikalle. EU:n olisi myös hyödynnettävä asemaansa yhtenä maailman suurimmista markkinoista sellaisten politiikkojen ja lähestymistapojen edistämiseksi, jotka vähentävät maapallon luonnonvaroille aiheutuvia paineita. Rio+20-huippukokouksen tulokset olisi sisällytettävä täysimääräisesti EU:n ulkosuhdepolitiikkaan ja EU:n olisi osallistuttava tehokkaasti maailmanlaajuisiin toimiin
14(15) sovittujen sitoumusten, mukaan luettuina Rion yleissopimusten sitoumukset, täyttämiseksi. Tämä edellyttäisi mm. työskentelyä kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksymiseksi ja UNEPin vahvistamiseksi. Kumppanimaat olisi otettava mukaan strategisemmalla tavalla ja kaikki keskeiset ympäristösopimukset olisi ratifioitava hyvissä ajoin ennen vuotta 2020. Elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta EU:ssa aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti sekä mahdollisia tähän liittyviä toimia olisi arvioitava. Saavutetun kehityksen seuraaminen Komissio varmistaisi, että ohjelman täytäntöönpanoa seurataan Eurooppa 2020 - strategian säännöllisen seurantaprosessin puitteissa. Ohjelma arvioitaisiin ennen vuotta 2020 erityisesti Euroopan ympäristökeskuksen Ympäristön tila -raportin perusteella. Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: EU-asiain komitean ympäristöjaoston laajaa kokoonpanoa on kuultu 30.11.-5.12.2012 ja ehdotuksen käsittelyä jatkettiin jaoston kokouksessa 19.12.2012. Ympäristöjaoston (virkamieskokoonpano) kirjallinen menettely 5.-10.12.2012 EU-ministerivaliokunta 12.12.2012 (ympäristöneuvoston asioiden yhteydessä) Ympäristöjaoston kirjallinen menettely 21.-24.1.2013 Ympäristöjaoston (virkamieskokoonpano) kirjallinen menettely 25.-29.1.2013 Käsittely Euroopan parlamentissa: Raportoijaksi on valittu Gaston Franco (EPP). Euroopan parlamentin Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus valiokunnan on tarkoitus äänestää asiasta 24.4. ja täysistunnon heinäkuussa. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: EU:n seitsemännellä ympäristöohjelmalla ei ole suoria vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön. Ehdotus koskee luonnon- ja ympäristönsuojelua, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 kohdan mukaan kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Taloudelliset vaikutukset: EU:n seitsemännellä ympäristöohjelmalla ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät:
15(15) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi resurssitehokkuus, Seitsemäs ympäristötoimintaohjelma / 7. ympäristöohjelma, ympäristö, ympäristöpolitiikka, luonnonsuojelu TEM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, PLM, STM, UM, VM, VNK
EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 29.11.2012 COM(2012) 710 final 2012/0337 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) {SWD(2012) 397 final} {SWD(2012) 398 final} FI FI
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ympäristöä koskevat toimintaohjelmat ovat ohjanneet EU:n ympäristöpolitiikan kehitystä 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Perustamissopimuksen nojalla ympäristöä koskevat toimintaohjelmat hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma päättyi heinäkuussa 2012, ja Euroopan komissio ehdottaa nyt sille jatkoa. Sitä ovat pyytäneet erilaiset sidosryhmät, myös neuvosto ja Euroopan parlamentti. Ehdotuksen tausta on neliosainen. Ensinnäkin vaikka joillakin aloilla on edistytty, jäljellä on paitsi merkittäviä ympäristöhaasteita myös mahdollisuuksia parantaa ympäristön sietokykyä systeemisten riskien ja muutosten varalta. Toiseksi EU on hyväksynyt älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian, joka ohjaa politiikan kehittämistä aina vuoteen 2020 saakka. Kolmanneksi vaikka monet jäsenvaltiot kamppailevat selvitäkseen talouskriisistä, rakenteellisten uudistusten tarve antaa EU:lle uusia mahdollisuuksia siirtyä kohti osallistavaa vihreää taloutta. Neljänneksi Rio+20-kokouksessa korostettiin maailmanlaajuisen ulottuvuuden merkitystä. Tämän ympäristöohjelman tarkoituksena on vahvistaa ympäristöpolitiikan panosta siihen, että siirrytään kohti resurssitehokasta ja vähähiilistä taloutta, jossa suojellaan ja parannetaan luonnon pääomaa sekä turvataan väestön terveys ja hyvinvointi. Ohjelmassa tarjotaan yleiset puitteet ympäristöpolitiikalle vuoteen 2020 saakka ja määritetään EU:lle ja sen jäsenvaltioille yhdeksän ensisijaista tavoitetta. Velvollisuus ympäristöön ja ilmastoon liittyvien tavoitteiden saavuttamisesta kuuluu yhteisesti EU:lle ja sen jäsenvaltioille. Ohjelma olisi pantava täytäntöön asianmukaisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET Komissio suoritti tätä ehdotusta valmistellessaan vaikutusten arvioinnin, jossa otetaan huomioon muiden EU:n toimielinten sekä monien erilaisten sidosryhmien ilmaisemat kannat. Lisäksi siinä hyödynnettiin useita tutkimuksia ja arviointeja. Vaikutusten arvioinnissa katsottiin, että ehdotuksella saavutettaisiin lisäarvoa useilla tavoilla, kuten tarjoamalla strategiset puitteet ympäristöpolitiikalle EU:ssa, varmistamalla täydentävyys ja johdonmukaisuus, varmistamalla ennustettavuus ja tasapuoliset toimintaolosuhteet sekä edistämällä toimia kaikilla hallinnon tasoilla. Suurin osa sidosryhmistä tuki näitä tuloksia sekä ohjelman ehdotettuja painopisteitä. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Tämä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi uudesta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 saakka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 3 kohtaan. FI 2 FI
4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Tässä päätösehdotuksessa esitetty ohjelma on laadittu siten, että se vastaa komission ehdotusta EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosiksi 2014 2020. FI 3 FI
2012/0337 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 3 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 2, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Unioni on asettanut itselleen tavoitteeksi, että siitä tulee vuoteen 2020 mennessä älykäs, kestävä ja osallistava talous, ja se toteuttaa useita politiikkoja ja toimia, joilla pyritään vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen 3. (2) Toisiaan seuranneet ympäristöä koskevat toimintaohjelmat ovat muodostaneet perustan unionin ympäristöalan toimille vuodesta 1973. (3) Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma päättyi heinäkuussa 2012, mutta useita sen puitteissa käynnistettyjä toimenpiteitä ja toimia toteutetaan edelleen. (4) Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman loppuarvioinnissa todettiin, että ohjelmasta saatiin hyötyä ympäristölle ja että se tarjosi yleisen strategisen suunnan ympäristöpolitiikalle. Näistä saavutuksista huolimatta nähtävissä on edelleen 1 2 3 EUVL C,, s EUVL C,, s KOM(2010) 2020, (EUVL C 88, 19.3.2011) ja EUCO 13/10. FI 4 FI