KnowSheep- Tietopohjainen lammasyritystoiminnan kehittäminen Itämeren saaristoalueella 24.1.211 1
24.1.211 KnowSheep- Tietopohjainen lammasyritystoiminnan kehittäminen Itämeren saaristoalueella Vuoden 211 alusta alkanut kolmivuotinen KNOWSHEEP -hanke toteutetaan Central Baltic Interreg IV A - ohjelman Saaristo -alaohjelman mukaisesti Suomen ja Viron saaristoalueilla. Hankkeen tavoitteena on edistää saaristoalueiden lammaselinkeinoa. Hanke pyrkii kehittämään lammaselinkeinon monimuotoisuutta keskittyen lampaan hyödyntämiseen maisemanhoidossa, lampaanlihaan ja sen toimitusketjuihin sekä lampaan villan ja taljan hyödyntämiseen osana kestävää lammastaloutta. Taustaa KnowSheep-hankkeessa MTT:n tutkimusalueena on sekä Suomen että Viron Itämeren rannikko- ja saaristoalueen lammastalous. Saaristossa maa-alaa on rajallinen määrä. Laidunten puute rajoittaa tilojen kasvun mahdollisuuksia. Alueen ja ympäristön ominaispiirteet vaikuttavat moniin asioihin: tilan kokoon, rodun valintaan, maatilan toiminnan monialaistamisen mahdollisuuteen. Lammastalous on myötätuulessa, koska monet trendit tukevat lammasta. Lammas pienenä ja suloisena eläimenä on päässyt moniin mainoksiin kuvaamaan onnellisuutta ja lämpöä. Lammasta voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti. Villa on luonnon materiaali. Saaristossa kasvaneen lampaan liha on useimmiten luonnon kasveilla valmiiksi maustettua stressitöntä ja onnellisen, vapaana kasvaneen eläimen lihaa. Lampaasta saadaan villaa vaatteisiin, taljoja lämmikkeeksi, koriste- ja käyttöesineitä ja rasvaa saippuaan. Lampaat ovat tehokkaita perinnemaiseman ylläpitäjiä ja niitä voidaan laidunta karussa maastossa, jossa viljely ei ole mahdollista. Lampailla pidetään joen varret avoimena ja rannat ruokovapaana (Kuvio 1).,7,6,5,4,3,2,1 suomi viro Kuvio 1. Laidunmaiden käyttäminen Suomen ja Viron saaristo- ja rannikkoalueella. 2
Suomessa lammastalous on selvästi keskittynyt Lounais-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Lammastiloja on Eviran tilaston (211) mukaan Ahvenanmaalla 116, Varsinais-Suomessa 14, Itä-Uusimaalla 24 ja Uusimaalla 32 ja Kymenlaaksossa vain kahdeksan (Kuvio 2). Maakuntien lammasmäärä on verrannollinen lammastilojen lukumäärään. 14 12 1 8 6 4 2 Kymi Itä-Uusimaa Uusimaa Vars.Suomi Ahvenanmaa Kuvio 2. Lammastiloja (kpl) maakunnittain Suomessa (Tietopalvelu 211). Suomessa alueella on lampaita tiloilla keskimääräisesti noin 6 kappaletta (Kuvio 3). Ahvenanmaalla lammastilat ovat keskimääräisesti suurempia kuin Manner-Suomessa. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kymi Itä-Uusimaa Uusimaa Vars.Suomi Ahvenanmaa Kuvio 3. Lampaita tiloilla keskimääräisesti maakunnittain. (Tietopalvelu 211.) Tutkimuksen kohdealueella Suomessa lammasrekisterissä on 284 tilaa, joista suurimmalla osalla on lampaita alle 2 kappaletta, joista noin kolmanneksella vain muutamia (Kuvio 4). MTT lähetti kyselyn kaikille niille tiloille, joilla oli lampaita enemmän kuin kolme kappaletta eli 196 tilalle. 3
Lukumäärä 1-2 21-4 41-6 61-8 81-11- 121-141- 161-181- 21-221- 241-261- 281-31- 321-341- 361-381- 41-451- 51-551- 61-651- Tiloja kpl 14 12 1 8 6 4 2 Kuvio 4. Itämeren rannikko- ja saaristoalueen tilojen lukumäärä (kpl) ryhmiteltynä lampaiden lukumäärän mukaan. (Tietopalvelu 211). Suomessa suurin osa lammastalousyrittäjistä oli 4-65 vuoden ikäisiä. Lampaita oli keskimääräisesti eniten, eli noin 1 kappaletta, 4-55 vuotiailla lammastuottajilla (Kuvio 5). 15 1 5-25 25-3 31-35 36-4 41-45 46-5 51-55 56-6 61-65 66-7 71-75 76-8 81- Tuottajan ikä tuottajia kpl lampaita kpl keskiarvo Kuvio 5. Lampaiden lukumäärä tuottajien iän mukaan lajiteltuna (Tietopalvelu 211). Suomen rannikko- ja saaristoalueella on eniten risteytyksiä ja suomenlampaita. Seuraavaksi suosituimpia ovat texel ja Ahvenanmaanlammas (Kuvio 6). 12 1 8 6 4 2 977 673 31 192 263 243 219 11 26 11 3 rodun lukumäärä kpl Kuvio 6. Lampaiden lukumäärä roduittain alueella (Tietopalvelu 211). 4
MTT Kyselytutkimuksen tulokset - KnowSheep 211 KnowSheep hankkeessa MTT:n tekemä kyselytutkimus lähetettiin Suomessa Kymenlaakson, Itä- Uudenmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen saaristo ja saaristo-osakuntiin sekä Ahvenanmaalle. Virossa kysely lähetettiin s-postilla Saarenmaalle, Hiidenmaalle ja Länsimaalle. Vastauksia saatiin Suomesta 63 kpl ja Virosta 16 kpl. Suomessa vastausprosentti oli 32. Suomen ja Viron vastaustulokset eivät poikenneet merkittävästi toisistaan, joten vastauksia käsiteltiin pääosin yhtenäisenä aineistona. 1. Kyselyyn vastanneet yrittäjät ja yrittäjien koulutus Vastanneiden lammastuotantoyrittäjien ikä vastasi alueen kaikkien lammasyrittäjien ikäjakaumaa. Nuoret ja iäkkäät yrittäjät vastasivat suhteessa vähiten. Kyselyn tulokset kattoivat kaikkia ikäryhmiä. Kyselyyn vastanneista naisia oli 36 ja miehiä oli 25. Huomion arvoista on, että lammastuotantoyrittäjät ovat hyvin koulutettuja. Vastanneista suomalaisista yrittäjistä suurin osa on käynyt ammatillisen koulutuksen ammattikoulussa, yliopistossa tai korkeakoulussa tai opistotason koulussa. Vastanneista virolaisista lammastalousyrittäjistä monet kasvattivat lampaita vain omaa tarvettaan varten. Se selitti myös sitä, että ammatillisen koulutuksen puuttuminen oli huomattavasti suomalaista tilastoa korkeampi. Isännät olivat kuitenkin osallistuneet aktiivisesti erilaisiin kursseihin. Kyselyyn vastanneista suomalaisista lammastalousyrittäjistä lähes 6 %:lla yrittäjistä koulutus oli yritystoimintaan liittyvää. Ammattiin liittyvät koulutukset olivat maatalousalan toisen asteen koulutuksia, ammattikorkeakouluopintoja tai maatalousalan yliopisto-opintoja. Valtaosa suomalaisista vastanneista ilmoitti hankkivansa osaamistaan ammattilehtien ja kurssien kautta. Yrittäjät olivat hankkineet myös keskeistä osaamista internetin, opintoretkien ja alan koulutuksen avulla. Kyselyyn vastanneista suomalaisista yrittäjistä vain noin 27 % oli osallistunut kestävän kehityksen tai ekotuotteistamisen koulutuksiin. Kaksi kolmasosaa vastanneista oli kiinnostunut osallistumaan kursseille, jos sellaisia järjestetään. 2. Lammastalous rannikko- ja saaristoalueella Lähes 9 % kyselyyn vastanneista yrittäjistä ilmoitti, että yritystoimintaa verotettiin maatalouden tuloverolain mukaan. Isot lammastilat kuuluivat maatalouden tuloverolain piiriin. Lammastalous on rannikko- ja saaristoalueella usealle tilalle vain osa tilan toimintaa. Kun tilalla on vähän lampaita, tilalla on usein muuta yritystoimintaa esim. jatkojalostustoimintaa tai suoramyyntiä. Sen takia lammastalouteen kohdistuvat kokonaistulot jäivät yli 7 % vastaajista alle 3 euron. Vain muutama tila ylsi yli 1 euron liikevaihtoon. Kyselyyn vastanneiden tilojen lammastuotannon liikevaihdon keskiarvoksi jäi 22 euroa. Kyselyyn vastanneiden mukaan vuonna 21 alussa tiloilla oli Suomessa keskimäärin 61,8 uuhta tilaa kohti. Vuoden 211 alussa uuhien määrä oli aavistuksen kasvanut 63:n uuheen ja vuoteen 215 lammasyrittäjät arvioivat uuhien määrä jatkavan tasaista kasvua 75,8 uuheen tilaa kohti. Suomessa kyselyalueella 83% 5
lampaista myydään teuraseläiminä teurastamoihin. Omaan käyttöön päätyy 6 % lampaista. Elossa myytäviin 11 %:iin kuuluu kesälampaita, jalostuseläimiä ja tuotannosta luopuvien lampureiden katraita. Kyselyyn vastanneista tiloista valtaosalla suomalaisista tiloista oli suomenlampaita. Seuraavaksi eniten oli tasaisesti texeliä, ahvenanmaanlammasta, oxford downeja ja risteytyksiä. Vain muutamilla tiloilla oli gotlannin lammasta, kainuunharmasta, rygjaa ja dorsetia. Suomessa lähes 5 % tiloista käyttää vain yhtä rotua lampaista, 28 % tiloista on kahta eri rotua ja 25 %:lla tiloista on useaa eri rotua lampaita Rodun valintaan vaikuttaa tilalle valittu tuotantosuunta. Toiset rodut miellyttävät lampurin silmää enemmän kuin toiset. Mahdollisimman suuret voitot eivät aina ole lampureiden ensimmäisenä tavoitteena sillä osa kyselyyn vastanneista piti lampaita lemmikkeinä, oman mieltymyksen takia tai kulttuurisista syistä. Jopa 11 % vastaajista kasvattaa rotua, jonka kokevat säilyttämisen arvoiseksi. Näitä rotuja ovat Suomen alkuperäisrodut; suomenlammas, ahvenanmaanlammas ja kainuun harmas. Suomessa lammasrotu on valittu tiloille pääasiassa joko lihan, villan tai taljan takia (Kuvio 7). Virossa rotu on valittu eniten maisemanhoitoon sopivuuden takia. Seuraavaksi tärkeimpiä valintaperusteita ovat liha, villa ja talja. Rodun valinta perusteet 7 % 7 % 13 % 12 % 5 % 11 % 29 % 16 % kulttuuri oma mieltymys lemmikki rodun säilyttäminen villa liha turkis/talja risteytys Kuvio 7. Rodun valinnan perusteet Suomessa. Lampaat käytetään hyvin tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti. Liha on tärkein tuote, mitä lampaasta käytetään. Maisemanhoito on toiseksi tärkein syy, miksi lampaita käytetään saaristo- ja rannikkoalueilla. Villaa ja taljoja käytetään käsitöihin. Tilat käyttävät kasvattamiaan lampaita myös lemmikkinä, koiranruoaksi ja etenkin Suomessa paimennukseen. Villaa hyödynnetään tasaisesti kaikista lammasroduista. Oxford down ja texel ovat selvästi liharotuja kun taas Gotlanninlammasta, Dorsetia ja Rygjaa kasvatetaan taljan takia. Dorsetia käytetään risteytyksiin. (Kuvio 8.) 1,8,6,4,2 Kuvio 8. Lammastuotteiden hyödyntäminen tiloilla (%). 6
Omaa laidunta kyselyyn vastanneilla tiloilla oli keskimäärin 17,6 hehtaaria. Vuokrattua laidunta 25 ha ja laidunnussopimukset koskevat keskimäärin 25,4 ha jokaisella tilalla. Sopimusmaiden pinta-alat vaihtelevat tiloittain erittäin paljon. Karkearehujen omavaraisuus tiloilla oli kyselyn mukaan keskimäärin 87,6% ja väkirehujen 57,3%. Omavaraisuudeksi arvioitiin kokonaisuudessa olevan 77,4%. Isoilla tilloilla oli huomattavasti enemmän omaa tilan laidunta, vuokrattua laidunta sekä laiduntamissopimuksia. Tilojen omavaraisuudella voidaan parantaa kannatavuutta, mutta usein pienemmillä tiloilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa omia rehuja. Syynä voi olla tarvitavan maan, koneiston, osaamisen tai ajanpuute. Lammasharrastajlle voi olla jopa helpompaa ostaa rehut kokonaan tilan ulkopuolelta. Suomessa yleisimpänä lampaiden kasvatukseen tarkoitettuna rakennuksena käytetään yhä vanhaa navettaa, sikalaa tai tallia. Näin voidaan hyödyntää muuten käyttämätöntä rakennusta ja tuotannon alkuinvestoinnit ovat pienet. Tuotannon laajentuessa rakennetaan käytännöllisempi halli. Usein hallit ovat monikäyttöisiä. Halli voidaan hyödyntää muuhun käyttöön kun lammastuotannosta louvutaan. Kasvihuone lampoloita on vielä varsin vähän, mutta ne ovat yleistymässä. Muita lampola rakennuksia ovat mökit, ladot ja kevyet hallit ja katokset. Lampaita voidaan pitää myös vanhoissa katetuissa rehuaumoissa. Suomessa kyselyyn vastanneista 21% on investoinut viiden vuoden aikana lampoloihin keskimäärin 487 euroa. Sijoitetut summat vaihtelivat kahdesta tuhannesta eurosta satoihin tuhansiin. Lampurit rakentavat uusia lampoloita ja kunnostavat vanhempia aktiivisesti. Tuotantoa koneistettiin keskimäärin 149 eurolla ja uusia eläimiä ostettiin keskimäärin 2 eurolla. Aitauskustanuksiin ja kuljetuskaluston hankkimiseen sijoitettiin viiden vuoden aikana 51 euroa. Tulevaisuuden suunnitelmissa sijoitettavat summat eivät paljon huomattavasti muutu. Suomessa lampoloihin ollaan valmiita sijoittamaan keskimäärin 48 euroa viiden vuoden aikana, koneistamiseen 97 ja eläinten hankintaan kaksi tuhatta euroa. Lähimmän viiden vuoden aikana lammastuotantotilat tulevat investoimaan Suomessa eniten lampoloihin ja eläinten hankintaan. Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 75 % kohdisti tuotteidensa ja 81 % palvelujensa markkinoinnin lähiseudulle. Yrittäjät käyttivät keskimäärin kahta markkinointikanavaa, joista käytetyimmät olivat puskaradio (78 %) ja yleisötapahtumat (3 %). Kysymykseen vastanneista kotisivuja hyödynsi 22 % ja yhteisöpalveluita 15 %. Vastaajista 16 % ei markkinoinut tuotteitaan tai palvelujaan lainkaan. Kantaasiakasrekisteriä ylläpiti 4 % ja kanta-asiakasetuja tarjosi 24 %. Vastanneiden mielestä tuotteiden kilpailukykyä lisäävät ominaisuudet olivat laatu, puhtaus ja eläinten hyvinvointi. Oman paikkakunnan tärkeimmiksi vahvuuksiksi koettiin ainutlaatuinen luonto, turvallisuus, rauhallisuus ja maalaismaisemat. Ruoka- ja käsityöperinnettä sekä markkinoita ja tapahtumia pidettiin säilyttämisen arvoisina. Kolme ominaisuutta, jotka vastaajien mielestä eniten kuvasivat alueen yrittäjiä, olivat: omatoiminen ja riippumaton, monipuolinen osaaja ja kokenut toimija. Saaristoalueella luonnon olosuhteet rajoittavat yritysten toimintaa. Tuotantomäärät ovat pieniä ja riittävän suuret markkinat löytyvät usein lähialueelta. Markkinointiin ei juuri panosteta, vaan luotetaan olemassa oleviin kontakteihin. Kun tuotanto säilyy pitkään ennallaan, kokonaisuus on hallittavissa ja lisätoimenpiteitä esimerkiksi markkinoinnin edistämiseksi ei tarvita. Tuotantoaan kasvattavat tai monipuolistavat tilat joutuvat uusien haasteiden eteen niin kustannusten hallinnan kuin markkinoinnin suhteen. 7
3. Yritysten voimavarat, kilpailukyky, vahvuudet Kyselyyn vastanneista suomalaisista tiloista yli 4 % seuraa yrityksen kannattavuutta verokirjanpidon tai kirjanpidon avulla. Vastanneista 17 % hyödyntää tuloslaskelman ja taseen tietoja. Vastanneista 23 % seuraa kannattavuutta tiliotteesta. Vain 14 % arvioi kannattavuuden ja 3 % ei seuraa lainkaan kannattavuutta. Monialatilat, joilla on vähemmän lampaita seuraavat arvioimalla maatilan kannattavuutta enemmän kuin suuret lammastilat. Kyselyyn vastanneista virolaisista tiloista 24 % seuraa yrityksen kannattavuutta kirjanpidon avulla. Vastanneista 24 % hyödyntää tuloslaskelman ja taseen tietoja. Vastanneista 36 % seuraa kannattavuutta tiliotteesta. Vain 12 % arvioi kannattavuuden ja 4 % ei seuraa lainkaan kannattavuutta. Kyselytutkimuksen perusteella lampaiden lukumäärä on usein mitoitettu olemassa oleviin resursseihin. Lammastalousyrittäjät osaavat hyödyntää aktiivisesti koulutustaan joko lammastuotannossa tai tilan muussa yritystoiminnassa. Tilastollisesti verrattiin alle 2 lampaan lammastiloja ja yli 2 lampaan tiloja toisiinsa. Tilastollisen tutkimuksen mukaan yrittäjän iällä ei ole vaikutusta lammastilan kokoon. Alle 2 uuhen katraita pidettiin tiloilla osana tilan toiminnasta, kun taas yli 2 uuhen tilat toimivat keskittyneemmin lammastuotantotiloina. Alan koulutus on antanut tukevan pohjan lammastuotannon keskittämiseen maatilalla. Kaikista kyselyyn vastanneista yrittäjistä 9 % on sitä mieltä, että lammastuotannon ystävällinen imago ulospäin ja vihreät arvot tuotannossa ovat tärkeitä. Yrittäjille kestävän kehityksen toimintatavat yritystoiminnassa ovat tärkeitä ja lammastuotanto koetaan ympäristöystävälliseksi, vaikka kaikki yrittäjät eivät ole valmiita sitoutuman yritystoimintansa ekologisuuden parantamisen. Kyselyn perusteella rannikkoja saaristoalueilla lammastalouden ekologisuus ja eettisyys nousevat esiin hyvin voimakkaina painopistealueina. Yrittäjät ovat valmiita toimimaan vastuullisesti omassa ympäristössään ja kantamaan vastuuta myös Itämeren yleisestä tilasta. Saaristo- ja rannikkoseudun lammastalousyrittäjät sekä Suomessa että Virossa kokivat vahvuuksiksi oman ammattitaidon, maiseman, luonnon ja tuotteiden kysynnän. Usea yritys koki vahvuudeksi myös tilan sijainnin ja sopivan koon. Mahdollisuudeksi usea yrittäjä koki monialaisuuden, mikä saaristossa on hyvin yleistä sekä yritystoiminnan kehittämisen mahdollisuuden. Heikkoutena koettiin pieni tuotanto sekä ajan puute ja sen myötä huoli omasta jaksamisesta. Useimmat yrittäjät kokivat uhkiksi EU:n, byrokratian, oman jaksamisen ja tulevaisuuden epävarmuuden. (SWOT) 4. Kehittämistarve Lammastuotantotiloilla on tehty hyvin vähän markkina- ja toimintaympäristöselvityksiä sekä Suomessa että Virossa. Suomalaisilla lammastuotantotiloilla 2 %:lla on tehty toimintasuunnitelma ja lähes 5 %:lla tiloista on asettanut tavoitteita. Sekä suomalaiset että virolaiset lammastalousyrittäjät kokivat, että heillä puuttui eniten osaamista maatalouspolitiikan ennakoinnissa ja ajan hallinnassa. Taitojen kehittämisen tarve koettiin tärkeäksi etenkin myynti, markkinointi, tuotesuunnittelu ja toiminnan pitkän tähtäimen suunnittelussa. (Kuvio 9.) Yritystoiminnan kehittämisen tarpeet olivat tiloilla samanlaisia lammasmäärästä riippumatta. 8
Maatalouspolitiikan ennakointi Ajan hallinta Laadunhallinta Asiakaspalvelu/ neuvottelutaidot Markkinointi Myyntityö Tuotesuunnittelu Pitkäntähtäimen suunnittelu Taloudellinen seuranta Ihmisten johtaminen % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Ei ole tärkeää Hieman tärkeää Jonkun verran tärkeää Tärkeää Erittäin tärkeää Kuvio 9. Yritystoiminnan taitojen kehittämiseen oli tärkeä saada neuvoa useissa eri asioissa. Kyselyyn vastanneiden suomalaisten mukaan lammastalousyrittäjien välistä yhteistyötä toteutui vähäisessä määrin ainoastaan työkonepalveluyrittäjien, talous- ja veroilmoituspalveluyrittäjien, tuotteita jalostavien yrittäjien ja muiden lammastuotantoyrittäjien välillä. Yritysten välistä yhteistyötä tehdään Suomessa teurastuksessa, tuotteiden jatkokäsittelyssä, laiduntamisessa ja vastikkeettomissa palveluissa. Monialaiset tilat tekivät yhteistyötä enemmän matkailupalveluyrittäjien, kylä- ja kaupunginosa yhdistyksien kanssa. Isommat lammastilat tekivät yhteistyötä enemmän edunvalvontajärjestöjen ja työkonepalveluyrittäjien kanssa sekä tuotantopanosten yhteishankinnassa. Ohjelmapalveluyrittäjien kanssa kaikilla oli yhteistyötä, jonka perusteella joukossa on myös suuria matkailutiloja. Lammastuotantoyrittäjien ja sidosryhmien yhteistyössä on paljon kehittämisen mahdollisuuksia. Vaikka lammastalousyrittäjillä on paljon töitä ja he kokevat ongelmaksi ajan puutteen, yrittäjät eivät ole ulkoistaneet osaa töistään eivätkä ole hyödyntäneet muiden yrityksien ammattiosaamista jollain yritystoiminnan osa-alueella. Verkostoitumisen keskeisiä etuja ovat kustannussäästöt laite-, hankinta-, kuljetus- ja markkinointikustannuksissa. Pääomia ei tarvitse hajottaa monenlaiseen toimintaan ja tuotteiden toimitusvarmuus paranee, koska pienten tuottajien tuotantomääriä voidaan kasvattaa yhdistämällä useamman tuottajan tuotteita. Monipuolisempien palvelu- ja tuotekokonaisuuksien mahdollisuus kasvaa verkostossa. Yhteismarkkinoinnista saadaan kustannusetuja ja asiakaspalvelua keskittämällä yhteen paikkaan parannetaan palvelua. Verkostossa erikoistuminen omalle osaamisalueelle antaa mahdollisuuden parempaan kehittymiseen ja työkuormittavuuden vähenemiseen. Verkoston avulla työmäärää ja työhuippuja on mahdollista tasata. Vapaa-aika ja jaksaminen lisääntyvät. Yhteistoiminnan lisääntyessä ammatillinen tiedonvaihto ja oppiminen lisääntyvät. (Voutilainen ym. 28, 25-26.) EU-tuet ovat välttämättömiä lammastuotannon säilyttämiseksi ja yrittäjien toimeentulon turvaamiseksi. Lammastalouden kannattavuuden parantamiseksi tulisi löytää keinoja esimerkiksi kustannusten alentamisen ja verkostoitumisen kautta. Kyselyyn vastanneet yrittäjät nostivat tärkeimmiksi kehittämiskeinoiksi vastuullisuus- ja ympäristöasioiden kehittämisen, laadun parantamisen ja markkinakanavien luomisen. Yrittäjät kokivat tarvitsevansa lisää osaamista esimerkiksi maatalouspolitiikan ennakointiin, tuotesuunnitteluun ja myyntityöhön. (Kuvio 1.) 9
Vastuullisuus / ympäristöasiat Laajemman asiakaskunnan tavoittaminen Markkinoinin keskittäminen Laajempi tuotevalikoima Asiakastoimitusten varmuuden lisääminen Tuotteiden laadun nostaminen ja vakiointi Kustannusten alentaminen % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 % 7 % 8 % 9 % 1 % Ei lainkaan tärkeää Hieman tärkeää Jokseenkin tärkeää Hyvin tärkeää Erittäin tärkeää Kuvio 1. Yritystoiminnan kehittämisen keinot. Yrittäjät kommentoivat tilateurastamoihin kohdistuvia sääntöjä. Yrittäjien mielestä tilateurastamoiden vaatimustaso on sama kuin suurilla teurastamoyrityksillä, jota tulisi keventää maalaisjärjen mukaisesti. Kyselyissä tuli esille yksittäisiä toivomuksia koulutuksesta, jossa opetettaisi lampaanlihan CO2-tasoja, energiataseita, ravinnepäästöjä, villan ja nahan hyötykäyttöä, lannan käsittelyä, pienimuotoista jatkojalostusta, (lihan ja nahan) myyntiä ja markkinointia ja tietoa alpakasta. Yrittäjien osallistuminen koulutuksiin riippuu usein koulutuksen pituudesta. Ongelmana on töiden tekemättä jääminen, kun yrittäjä on itse koulutuksissa. Saaristossa asuminen asettaa myös omat esteensä koulutuksiin osallistumiseen. Koulutusta toivottiin toteutettavaksi luettavissa olevan materiaalin kautta, mielellään keskitetysti verkossa. Ruotsinkielisillä alueilla toivottiin koulutusta myös suomen kielellä. EU-tarkastajien tulisi erottaa pässit ja karitsat toisistaan. Heidän tulisi osata myös käsitellä eläimiä, mm. lampaita. 5. Tulevaisuus Kyselyyn vastanneet lammastuotantoyrittäjät kokevat, että yriytstoiminnan laajentamisen suurimpia esteitä ovat ajan puute ja heikko kannattavuus etenkin isoilla tiloilla (Kuvio 11). Usein jatkajan puute ei motivoi laajentamaan vaan tyydytään olemassa olevan tuotannon laajuuteen. Kuvio 11. Yritystoiminnan laajentamisen esteet. 1
EU-tuet ovat hyvin tai erittäin tärkeitä Suomessa noin 7 %:lle vastanneista ja Virossa 1 % vastaajista. Kyselyyn vastanneista suomalaisista yrittäjistä 44 % oli samaa tai täysin samaa mieltä siitä, että lammastalouteen kohdistuvat tuet ohjaavat tilan toimintaa. Vastanneista 19 % oli täysin eri mieltä tukien ohjaavuudesta tilan toiminnassa. Ympäristötuella ja ympäristötuen erityistuilla on suuri merkitys Suomen lammastalouteen, kun taas useilla tiloilla investointituella ja alkuperäisrotujen säilyttämistuella ei ole merkitystä tuotantoon. Lammastuotantotuet ohjaavat tilan toimintaa etenkin isoilla tiloilla, missä tulot ovat riippuvaisia lammastaloudesta. Runsaasta työmäärästä ja kannattamattomuudesta huolimatta kyselyyn vastanneista suomalaisista lammastuottajista 56 % oli samaa mieltä tai täysin samaa mieltä siitä, että lammastuotannon tulevaisuus näyttää positiiviselta. Vastaajista 21 % ei näe tulevaisuutta positiivisena. (Kuvio 12.) Kuvio 12. Lammastuotannon tulevaisuuden näkymät Suomessa. Kyselyyn vastanneista suomalaisista tiloista arvioi, että 33 % tiloista lisää lammastuotantoa ja 4 % jatkaa samalla tasolla, 15 % tuottajista siirtyy eläkkeelle, 9 %:lla tiloista tuotantoa vähennetään ja 3 % suunnittelee lopettavansa kokonaan tuotannon (Kuvio 13). Tilakoosta huolimatta yritystoiminnan kannattavuutta halutaan tehostaa. Laajentamisen esteenä kaikki kokevat ajan puutteen, kannattamattomuuden ja taloudelliset tekijät. Isot tilat eivät ole halukkaita laajentamaan yritystoimintaa tai kasvattamaan tuotantoa, jos yritystoiminnalla ei ole jatkajaa. Monialatilat haluavat laajentaa yritystänsä esim. ostamalla resursseja, verkottumisen ja yhteistyökumppaneiden avulla.,6,5,4,3,2,1 suomalaiset virolaiset Kuvio 13. Lammastalousyrittäjyyden kehitys seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa ja Virossa. 11
Yritystoiminnan monipuolisuus, luonto ja yrittäjän vapaus nousivat tärkeimmiksi arvoiksi yrittäjille (Kuvio 14). Vaikka yrittäjät seurasivat yritystoiminnan kannattavuutta, voiton maksimointi ei ollut yritystoiminnan tärkeimpiä asioita. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonto on henkilökohtaisesti tärkeä asia etenkin monialatiloille. Luontoarvoja on myös enemmän vajaakäytössä pienillä tiloilla. Vaikka vapaus ja kiireettömyys ovat tärkeitä asioita kaiken kokoisille tiloille, vähän lampaita omistavat tilat ovat onnistuneet paremmin yritystoiminnan vapaudessa. Monialaiset tilat kokivat tärkeäksi asiakaskohtaisen joustavuuden. Oma henkinen kasvu Perheen ja työn yhdistäminen Yritystoiminnan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle Kiireettömyys Vapaus Luonto Asiakaskeskeisyys Tuotekehitys Voiton maksimointi EU-tuet Kannattavuus Kustannus tehokkuus Yrityksen kasvu % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 % 7 % 8 % 9 % 1 % Ei lainkaan tärkeää Hieman tärkeää Hyvin tärkeää Erittäin tärkeää Kuvio 14. Yritystoiminnassa tärkeitä asioita. Saaristo- ja rannikkoalueen olosuhteet asettavat erityisiä vaatimuksia yritystoiminnalle. Vastuullisuutta edellytetään yhä enemmän yritystoiminnassa ja tuotteiden koko arvoketjussa. Paikallisia tuotteita ja palveluja kehittämällä, joilla on ekologinen ja eettinen arvo, voidaan luoda osaamista, mitä voidaan viedä maailmalle. Kyselyyn vastanneet yrittäjät pitivät vihreitä arvoja erittäin tärkeinä (Kuvio 16). Kestävän kehityksen toimitavat tuovat yritykselle Voin hyödyntää ympäristöystävällisyyttä Tuottamani tuotteiden ekologisuus on tärkeää Tulevaisuudessa tulen parantamaan Yritystoiminnasani kiinnitän tällähetkellä huomiota Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on Lammastuotanto on ympäristöystävällistä Lammastuotannon ympäristöystävällinen imago % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Täysin erimieltä Osittain erimieltä Osittain Samaa mieltä Samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 16. Yrittäjien mielipide vihreistä arvoista tuotannossa. 12
Kyselyyn vastanneista suurin osa arvioi lammastalouteen liittyvän yritystoiminnan liikevaihdon osuuden olevan noin 2 euroa vuodessa, mikä sisälsi myyntitulot sekä mahdolliset tuet. Yritystoiminnan/yrittäjän kaikista nettotuloista (1 %) erotettuna lammastalouden osuuden keskiarvo oli 35 %. Vastaajat odottavat lammastuotannon tulojen nousevan hiukan seuraavan viiden vuoden aikana. Metsätalouden keskimääräinen osuus kyselyyn vastanneilla lammastiloilla on noin 15 % sekä muun maa- ja puutarhatalouden tulot yli 4 %. Matkailun keskimääräinen osuus on tulonlähteistä 15 %, minkä odotettiin tulevaisuudessa nousevan yli 25 %:iin. Muun yritystoiminnan tulojen, esimerkiksi jatkojalostuksen ja suoramyynnin osuus arvioitiin olevan yli 2 %, minkä odotettiin nousevan lähes 3 %:iin. Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista tiloista arvioi kuitenkin, että heidän tulot matkailusta tai muusta tilan yritystoiminnasta jäävät huomattavasti alle 1 euroon, mikä kuvaa yritystoiminnan pienuutta ja monialaisuutta. Toisaalta on olemassa myös isoja monialatiloja, jotka ovat keskittyneet voimakkaasti joko matkailuun tai muuhun yritystoimintaan. Pääomatulojen osuus tulonlähteenä oli suurimmalla osalla 1 % alapuolella, minkä osuuden oletettiin vain hiukan nousevan. Toisaalta haastattelussa oli mukana tiloja, jotka olivat investoineet huomattavia määriä pääomatuloja yritystoimintaan. Palkkatyön osuus suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista jäi alle 4 %:n, kun taas eläkkeen osuudeksi arvioitiin noin 6 %. Tämän perusteella lammastaloustuotantoa jatketaan jossain määrin usein myös eläkeiässä. Muiden tulonlähteiden osuus jäi alle 4 %:iin. (Kuvio 15.) 7 6 5 4 3 2 1 21 213 Kuvio 15. Tulojen jakautuminen 21 ja arvio vuodelle 213. 13
6. Johtopäätökset Maatalous on taloudellisten menestymismahdollisuuksien suhteen vaikea toimiala sekä nyt että tulevaisuudessa. Maatalousyrittäjiltä vaaditaan yhä enemmän dynaamisuutta, innovatiivisuutta ja asiakassuuntautuneisuutta yrityksen toiminnan kokonaisuuden hallinnan lisäksi. (Vihtonen 27.) Myös Rantamäki- Lahtinen (29) on tutkimuksessaan todennut, että pienen monialayrityksen menestyksekäs johtaminen on hyvin haastavaa (Rantamäki- Lahtinen 29). Kymmenen viimeisen vuoden aikana alkutuotantoa harjoittavien maatilojen määrä on vähentynyt lähes puolella. Muusta yritystoiminnasta palvelutuotanto on lisääntynyt ja teollisuudessa toimivien osuus laskenut.(tike 211.) Maatalouslaskennan vuoden 21 mukaan lammas- ja vuohitiloista noin 37 % oli monialaisia. Maatalouslaskennan (21) mukaan monialaisten tilojen lukumäärä toimialoittain osoittaa, että monialaisista tiloista toimii eniten palvelualoilla. Monialaisuus on usein ainoa vaihtoehto rannikko- ja saaristoalueella, koska peltoalaa ei ole mahdollista lisätä. Alueen yrittäjät ovat hyvin koulutettuja, joten taitoa monialaiseen yrittäjyyteen on olemassa. Laajan työkuvan, lammastalouden heikon kannattavuuden ja byrokratian kuormittavuuden takia yrittäjät kamppailevat jaksamisen ja ajan riittämättömyyden kanssa. Maaseutuyrittäjien jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota entistä enemmän. Yritystoiminnan pienimuotoisuuden takia yritykset eivät pysty kilpailemaan edullisella hinnalla. Erilaistaminen ja keskittäminen ovat tavanomaisimpia kilpailukeinoja silloin kun yritys on saavuttanut riittävän asiakaskunnan. Tuotteistamista tulee tehdä asiakaslähtöisesti. Tuotteita ja palveluja on mahdollisuus kehittää asiakkaan saaman lisäarvon avulla. Lammastaloustuotannossa etsitään uusia liiketoimintamalleja ja ideoita yritystoimintaan yhä aktiivisemmin. Lampaan trendikkyys luo uudenlaista kysyntää markkinoille, mikä luo mahdollisuuden uusille innovaatioille. Etenkin alueen monialayrittäjät ovat halukkaita laajentamaan yritystään verkostoitumisen ja yhteistyökumppaneiden avulla ja ostamalla lisää resursseja. Verkostoitumisen kautta saavutetaan monia hyötyjä, joten siihen tulisi panostaa entistä enemmän. Lammastuotantoon kohdistettavat EU-tuet ovat poliittinen päätös, välttämätön edellytys ja vakuutus lammastalouden säilyttämiseksi. EU-tukien avulla turvataan lammastalouden tulevaisuus ja sen osalta ruokaturvan omavaraisuus. Maisemahoitotyöhön kohdistetut tuet ovat myös välttämättömiä, koska luontoarvot ovat yleishyödyllisiä ja hoidetusta maisemasta ei voida velottaa kuluttajia. Useat globaalit trendit tukevat lammastaloutta. Merkityksellisyys, slow life- ja Life-trendit, downshifting ja LOHAS-kuluttajat ovat lisääntyneet. Maaseutu tarjoaa laadukkaan elinympäristön, jossa on aikaa, tilaa ja mahdollisuus elämänrytmin hidastamiseen. Maaseutu tarjoaa vastapainoa yhteiskunnan ja talouden jatkuvasti kiihtyvälle rytmille. Luonnonvarat vähenevät ja öljy kallistuu. Luonnon tuotteiden esim. villan kysyntä on kasvussa ja sen arvo on nousemassa, koska luonnon raaka-aineita arvostetaan yhä enemmän. Kysynnän kasvaessa tuotteet ja palvelut tulisi olla kehitetty myyntikuntoon. Metsässä, niityillä ja saarissa laiduntava lammas ei vaadi tehotuotantoa vaan se hoitaa maisemaa, tuo maatalouden lähemmäksi matkailijoita ja on samalla ekologinen valinta ruokana. Pusikoitumista tulee estää ennakolta, koska uudelleen raivaus on suuri työ. 14
Yritysten kilpailukyvyn perustana ovat erikoistuminen, taloudellinen kannattavuus sekä paikallisuus. Asiakkaat ovat entistä laatutietoisempia, joten laadun kehittämiseen, toimivaan jalostusketjuun, jäljitettävyyteen ja kuluttajaviestintään tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Rannikko- ja saaristoalueen aineelliset ja aineettomat voimavarat ovat tärkeitä kilpailukyvylle ja ne mahdollistavat alueen hyvinvoinnin ja toimeentulon luomisen. Rannikko- ja saaristoalueella on myös merkittävä tehtävä kulttuuriperinnön ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Näitä arvoja, etenkin ekologisuutta ja eettisyyttä tulee nostaa entistä voimakkaammin rannikko- ja saaristoalueella. Palvelujen saatavuus, maaseudun voimavaroihin perustuvan yritystoiminnan vahvistaminen sekä työskentelymahdollisuuksien kehittäminen ovat perusedellytyksiä rannikko- ja saaristoalueella asumiselle ja toimimiselle. Tutkimustulosten tehokkaampi hyödyntäminen säästää voimavaroja ja antaa tietoa yritysten kehitystoimintaan. Koulutusta ja markkinointia tulee kehittää uutta teknologiaa hyödyntäen. Vaikka rannikko- ja saaristoalueella tilan tuotantosuuntaa rajoittavat ympäristötekijät, olemassa olevia resursseja ja osaamista on lähdetty rohkeasti hyödyntämään. Maaseutuyrittäjyys on ollut usein valinta. Päätös tuotantosuunnasta tai yrityksen toimialasta on usein tehty yrittäjän omien arvojen ja motiivien perusteella. Yrittäjä on toteuttanut omaa osaamistaan, luovuuttaan ja tarpeitaan monipuolisesti rannikkoja saaristoalueella. Kun yrittäjä toimii omien arvojen perusteella, hän kokee olevansa onnellinen (Layard 26). Tämä kuvastuu lammastalousyrittäjissä sisäisenä positiivisuutena, tulevaisuuden uskona ja haluna kehittää omaa yritystoimintaa. Suomalainen hyvinvointijärjestelmä nojaa syrjäisillä seuduilla usein aktiivisten monialayrittäjien varassa. Maaseutuyrittäjät työllistävät itsensä, tuottavat paikallisia tuotteita ja ylläpitävät palveluja. Tuote ja palvelutarjonta antavat jokaiselle alueelle oman erityisen vivahteensa. Lisätietoja: Raija Räikkönen, Projektikoordinaattori, KnowSheep-hanke MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Kestävä biotalous Latokartanonkaari 9, 79 Helsinki Puh. 4-6856932, s-posti: raija.raikkonen@mtt.fi Sirpa Kurppa, Tutkimuksen vastaava johtaja, Professori, MMT MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Kestävä biotalous FI-316, Jokioinen Puh: +358-4-5486968, s-posti: sirpa.kurppa@mtt.fi 15
maisema sopiva koko jatkuvuus sijainti kysyntä tuotteilla verkottuminen innovatiivisuus ammattitaito tilan kehittäminen tuotteilla kysyntää yhteistyö sijainti monialaisuus pienimuotoisuus Vahvuudet 5 1 15 2 25 Mahdollisuudet maisema/luonto 1 2 3 4 Heikkoudet jaksaminen, ajan Ikä Pieni tuotanto Taloudelliset riskit Tiedon puute Teurastamo-ongelmat Epävarmuus Sijainti 2 4 Uhat EU ei jatkajaa tulevaisuuden kannattamattomuus eläinriskit jaksaminen/terveys byrokratia 1 2 3 Rannikko- ja saaristoalueen lammastalouden SWOT. 16