SOPIMUSOIKEUS 18.9.2006 MALLIVASTAUKSET
Tehtävä 1 Tapauksessa on kysymys asennusvalmiin talon toimittamisesta koskevan sopimuksen tulkinnasta. Tulkinnanvaraisuus johtui sopimusasiakirjoissa sisältävästä epäselvyydestä. Lisäksi oli kyse pienistä toimitusvirheistä. Sopimuksen tulkinnasta ei ole kuin harvoja lainsäännöksiä. Kuitenkin kuluttajasopimuksia varten on KSL 4:3 (1259/1994). Siinä säädetään, että jos kuluttajasopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi. Asiallisesti on kyse vakiosopimusoikeudellisen epäselvyyssäännön kodifioimisesta, joka kuitenkin ilmaistaan toisin, eli vakioehtoja tulkitaan laatijansa vahingoksi (in dubio contra stipulatorem tai contra preferentem). (Hemmo s. 302 s.) Kun on kyse asennusvalmiin talon toimittamisesta eli taloelementtien kaupasta soveltuu KSL 9 luku myös sopimukseen. Pääkysymys tapauksessa koskee kuitenkin sopimuksen tulkintaa, jota ei erityisesti säännellä ko. luvussa, joka sitä paitsi ei myöskään kuulu tenttivaatimuksiin. Olennaista on millaista ehtojen ymmärtämistä sopimuksentekijöiltä voidaan odottaa sopimustyyppi, toiminta-ala ja muut seikat huomioon ottaen. Mikä tahansa tulkinnanvaraisuus ei johda epäselvyyssäännön mukaiseen tulkintaan. Asiakkaan tulkinnalta on vaadittava riittävää perusteltavuutta, jotta se on varteenotettava vaihtoehto. Kysymys on luottamuksensuojan yhdestä ulottuvuudesta. Asiakkaan käsityksen on saatava sopimusasiakirjasta ja muusta tulkintaaineistosta sellainen tuki, että tulkintaan on voitu päätyä perustellusti ja vilpittömässä mielessä. Epäselvyys ei välttämättä ole käsillä, kun ainoastaan osa kirjallisesta materiaalista on tulkinnanvaraista, jos muulla tulkinta-aineistolla on tämän epätäsmällisyyden korjaava vaikutus. Ajalta ennen KSL 4:3 on tapaus KKO 1990:99, jossa tulkintakysymys oli sama kun nyt käsiteltävän tapauksen pääkysymys. Korkein oikeus katsoi keskeisen tulkinta-aineiston tukeneen kokonaisuutena myyjän käsitystä sopimuksen sisällöstä vaikka toimitus- ja tuoteselostetta rasitti epäselvyys. (Hemmo s. 334 ss.) Molemmista tapauksista voidaan todeta seuraavaa: Toimitussopimus ja tarjous ovat sanamuodoltaan yksiselitteisesti koskeneet vain asennusvalmiin talon materiaalitoimitusta. Näihin asiakirjoihin liittyneenä toimitus- ja tuoteseloste on ollut tulkinnanvarainen ainakin kahdessa suhteessa. Ensinnäkin selosteessa määriteltyjen pystytysvaihtoehtojen ohella ei mainita pelkästään materiaalitoimitukseen rajoittuvaa vaihtoehtoa. Toiseksi sanaa "träfärdig" on käytetty sekä koko talopakettisarjan yleisnimikkeenä että yhden pystytysvaihtoehdon nimikkeenä. Nämä seikat ovat sinänsä voineet olla omiaan synnyttämään ostajilla sellaisen käsityksen, että sopimukseen on sisältynyt myös talon pystytys, lähinnä "träfärdigt" vaihtoehdon mukaan. Toisaalta yhtiön edusta ja oli sopimusneuvotteluissa selvittänyt, etteivät talon pystytyskustannukset sisältyneet talopaketin toimitushintaan. Tätä tukee se seikka, että edustaja oli neuvottelujen aikana tehnyt tarjousasiakirjaan merkintöjä eri pystytysvaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Sopimusasiakirjoihin ja -neuvotteluihin perustuva keskeinen tulkinta-aineisto kokonaisuutena tukee täten, toimitus- ja tuoteselostetta rasittavasta epäselvyydestä huolimatta, vahvasti myyjän käsitystä siitä, että sopimuksen kohteena on ollut vain talon materiaalitoimitus. Ei ole myöskään ilmennyt seikkoja, joiden perusteella myyjän edustaja olisi käsittänyt tai olisi
pitänyt käsittää ostajien sopimuksen tehdessään olleen siinä uskossa, että myös talon pystytys on sisältynyt sovittuun hintaan. Tämän mukaan sopimuksen on katsottava syntyneen sisällöltään myyjän käsityksen mukaisena. Myyjä ei siten ole syyllistynyt sopimusrikkomukseen kieltäytyessään suorittamasta talon pystyttämistä ilman lisäkorvausta. Näin ollen ostajat eivät voi menestyksellisesti vaatia myyjää korvaamaan heille talon pystyttämisestä aiheutuneita kustannuksia. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa epäselvyys on siis samanlainen kuin tapauksessa KKO 1990:99, mutta epäselvyyssääntö on nyttemmin kodifioitu (KSL 4:3). Lisäksi on todettava, että molemmissa tapauksissa oli kyse kuluttajakaupasta. Herää kysymys onko oikeustila epäselvyyssäännön osalta muuttunut prejudikaatin jälkeen kuluttajia suosivammaksi. Vaikka näin olisi tapahtunut tämän tapauksen erityispiirteet puhuvat sen puolesta, että myyjä on riittävän selvästi pystynyt korjaamaan asiakirjoista ilmenevän epäselvyyden. Toimituksessa olleiden virheiden johdosta ostajat voivat KSL 9 luvun säännösten nojalla pidättyä maksamasta loppukauppahintaa. Tämän asian mainitseminen ei ole välttämätöntä vaan riittää, että yleisesti mainitsee miten asiaa on säädelty irtaimen kaupan osalta. Huom! Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä tenttivastauksilta on vaadittu. Vaikka tapaus KKO 1990:99 mainitaan oppikirjassa käsiteltäessä epäselvyyssääntöä, harva vastaaja muisti tämän. Tosin oppikirjassa ei analysoida erikseen mitä sittemmin säädetty KSL 4:3 merkitsee tapauksen prejudikaattivaikutukselle.
Tehtävä 2 KKO:2001:77 Irtaimen kauppa - Kaupan kohteen virheellisyys - Välillinen vahinko Oikeudenkäyntimenettely - Väittämistaakka Prekluusio Myyjä oli antanut ostajalle erityisen sitoumuksen siitä, että kaupan kohteena ollut laminaatti soveltuisi perunasta valmistettujen tuotteiden pakkausmateriaaliksi. Kun kauppa oli koskenut vasta kaupantekoajankohdan jälkeen valmistettavaa tavaraa, kauppalain 40 :n 3 momenttiin sisältyvä säännös myyjän erityisestä sitoumuksesta välillisten vahinkojen korvausperusteena ei tullut sovellettavaksi. Koska myyjä oli kaupasta neuvoteltaessa antanut valmistamansa tuotteen ostajalle olennaisiksi tietämistään ominaisuuksista tiedon, jonka paikkansapitävyydestä myyjä ei ollut varmistautunut, myyjä oli menetellyt kauppalain 40 :n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla huolimattomasti ja oli tällä perusteella velvollinen korvaamaan ostajalle myös tavaran virheen vuoksi aiheutuneet välilliset vahingot. Vedotessaan siihen, että myyjä oli antanut laminaatin ominaisuuksista paikkansa pitämättömän lupauksen, ostaja oli perustanut vaatimuksensa sellaisiin seikkoihin, joiden perusteella myyjä voitiin katsoa korvausvelvolliseksi tuottamuksen perusteella. KauppaL 40 3 mom KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.8.2001 Pääasiaratkaisu Perustelut Kauppalain 40 :n mukaan ostajan oikeus saada myyjältä korvaus tavaran virheen vuoksi aiheutuneista välittömistä vahingoista määräytyy lain 27 :n 1 ja 2 momentissa säädetyn kontrollivastuun perusteella, kun taas oikeus korvaukseen välillisistä vahingoista edellyttää huolimattomuutta myyjän puolella. Kauppalain 40 :n 3 momenttiin sisältyvän erityissäännöksen mukaan ostajalla on oikeus saada korvaus tavaran virheestä aiheutuneista välittömistä ja välillisistä vahingoista myös siinä tapauksessa, että tavara jo kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Mainittu erityissäännös merkitsee, että ostaja voi perustaa välillisiä vahinkoja koskevan korvausvaatimuksensa suoraan siihen tosiseikkaan, että myyjä on antanut lainkohdassa tarkoitetun erityisen sitoumuksen. Myyjän erityiseen sitoumukseen perustuva vahingonkorvausvelvollisuus koskee kauppalain 40 :n 3 momentin sanamuodon mukaan tilanteita, joissa tavara jo kaupantekohetkellä poikkeaa siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Tavaran tulee siis olla olemassa ja yksilöity kaupan kohteeksi jo kaupantekohetkellä. Tällaisesta tilanteesta voi olla kysymys lähinnä erityisesineen kaupassa, jossa myyjän suoritusvelvollisuus jo alun alkaen kohdistuu tiettyyn esineeseen, tai kaupassa, jossa tavara on sovittu otettavaksi rajatusta tavarajoukosta. Oy Avanspack Ab:n ja Vaasan Snacks Oy Ab:n välinen kauppa on koskenut kaupantekoajankohdan jälkeen valmistettavaa tavaraa. Kysymys ei näin ollen ole sellaisesta kaupasta, johon olisi sovellettava mainittua kauppalain 40 :n 3 momentin säännöstä myyjän erityisestä sitoumuksesta.
Asiassa on riidatonta, että Oy Avanspack Ab on ennen kaupantekoa vakuuttanut Vaasan Snacks Oy Ab:lle, että sen tarjoama laminaatti soveltui perunasta valmistettavien snacks-tuotteiden pakkausmateriaaliksi. Kyseinen laminaatti ei kuitenkaan ollut ominaisuuksiltaan tuohon käyttötarkoitukseen soveltuvaa. Oy Avanspack Ab on siten kaupasta neuvoteltaessa antanut valmistamansa tuotteen ostajalle olennaisiksi tietämistään ominaisuuksista tiedon, jonka paikkansapitävyydestä yhtiö ei ollut varmistautunut ja joka sittemmin on osoittautunut virheelliseksi. Oy Avanspack Ab on näin toimiessaan menetellyt kauppalain 40 :n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla huolimattomasti. Näin ollen Oy Avanspack Ab on velvollinen korvaamaan Vaasan Snacks Oy Ab:lle kanteessa yksilöidyt laminaatin virheellisyydestä aiheutuneet välilliset ja välittömät vahingot. Oy Avanspack Ab on myöntänyt korvausvaatimusten määrät oikeiksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Tehtävä 3 Lievä pakko ja sen kriteerit - muu kuin henkeen tai terveyteen kohdistuva pakko - pakkokeinon sallittavuus, rikosilmoituksen tekeminen sallittavaa - tavoitellun edun sallittavuus, tavoiteltu etu (sopimus B:n kanssa) ei sallittua - näiden välisen yhteyden merkitys, rikosilmoituksella uhkaamisella ei ole hyväksyttävää yhteyttä oikeustoimeen - lievän pakon kriteerit täyttyvät Kolmannen käyttämä pakko ja vilpitön mieli - sitova, jos sopijakumppani vilpittömässä mielessä - serkun uhkaus, tapauskuvauksessa ei kuitenkaan viitata B:n tietoisuuteen Kolmannen vahingonkorvausvelvollisuus - sitova vilpittömässä mielessä olleeseen sopimuskumppaniin nähden - kolmannen korvausvelvollisuus kattaa sopimuksen perustamista suoritusvelvollisuuksista aiheutuvan vahingon, sopimuksenulkoinen korvausvastuu Muotovarauma - muotovapaus sopimusvapauden osa - muotovarauma, ratkaisevaa sopimuksen sisältö ja osapuolten tarkoitus - tapauksessa muotovarauma viittaa todistelutarkoituksessa tehtävään kirjaamiseen, sillä sanamuodon mukaan asiakirja laaditaan sopimuksen syntymisen jälkeen ei vaikutusta sitovuuteen Vastauksissa ei ole edellytetty käsiteltävän OikTL 33 :n kunnian vastaista ja arvotonta menettelyä, koska tapauskuvauksessa ei ole viitattu B:n vilpilliseen mieleen. Vastauksessa on voinut serkkusuhteen perusteella päätyä myös siihen, että B olisi vilpillisessä mielessä. Tällöin myös OikTL 33 :ään vetoaminen olisi mahdollista. Yleisimpänä heikkoutena vastauksissa oli lievän pakon kriteereiden puutteellisuus. Lisäksi koskaan ei voi korostaa liikaa perustelujen merkitystä. Oikeudellisessa perustelussa tulisi esittää sääntö, jota sen jälkeen soveltaa tapaukseen. Säännön soveltumista tulisi perustella tapauskuvaukseen tukeutuen.
Tehtävä 4 a) Halila: Henkilöoikeuden perusteet s. 1-3 (0-3 p.) b) Sisula-Tulokas: CISG pähkinänkuoressa s. 15-16 (0-3 p.) c) Halila Hemmo: Sopimustyypit s. 75-79 (0-4 p.)