6. Sovinnon edistäminen tuomioistuimissa

6. Sovinnon edistäminen tuomioistuimissa

Käräjäoikeuksien sovintomenettely Otettiin käyttöön 1993 alioikeusuudistuksen yhteydessä Ei pidä sekoittaa erilliseen tuomioistuinsovitteluun Tuomarin on valmistelussa selvitettävä, onko asiassa edellytyksiä sovinnolle (OK 5:19,4) Tuomioistuimen on pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan asia (OK 5:26,1) Tuomioistuin voi tehdä sovintoehdotuksen (OK 5:26,2) Tuomioistuin voi vahvistaa sovinnon (OK 5:27)

Tutkimusprosessin vaiheet: Käräjäoikeuksien sovintomenettely (2004) Ongelma: Kuinka juridinen riidanratkaisu ja sovintomenettely sovitettavissa yhteen? Ongelman täsmentäminen: Konfliktiteoreettisen taustan luominen, jota vasten toimintaa voidaan arvioida Uudistuksen käytännön vaikutusten arviointi Uudistuksen ongelmien kartoitus Selvittäminen, kuinka käytännön toimijat ylittävät teoreettisen kuilun toiminnassaan Toiminnan kehittäminen

Jatkoa 2: Käräjä-oikeuksien sovintomenettely (2004) Tutkimusmenetelmä: kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen menetelmä Aineistot: tilastot, asiakirjat, kyselyt, haastattelut, kerätty 1998-2003 Aineistojen kuvaus: taulukoin, nelikentin, lainauksin Analyysi: Tilastollinen analyysi, diskurssianalyysi haastatteluista

Jatkoa 3: Käräjäoikeuksien sovintomenettely (2004) Johtopäätökset: Todellisuudessa riidanratkaisu ja sovinnon edistäminen eivät poikkea toisistaan yhtä paljon kuin teoreettisissa ideaalimalleissa oletetaan; oikeuskulttuuri muutoksessa Raportointi: Kirja julkaistiin vuonna 2004 Julkistaminen: Lehdistötiedote, julkinen väitös, seminaarit

Riita-asioissa vahvistetut sovinnot 1995-2004 3000 2500 2000 1500 1000 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 1977 2078 2226 2183 2167 2138 2243 2287 2475 2334 2353 2328 2263 2426

Sovintomenettelyn peruspiirteet Sovintoja vahvistetaan noin 2000-2500 vuosittain Puolet vahvistetuista sovinnoista syntyy kirjallisessa valmistelussa ja puolet suullisessa valmistelussa Vahvistamattomia sovintoja syntyy tuhansia vuosittain Yleensä molemmat osapuolet kärsivät omat kulunsa Kyseessä kompromissiin pyrkivä (hybridi)menettely

Sovintomenettelyn keskeisiä kysymyksiä Sovinnon edistämisen tavoitteet ja keinot Puolueettomuus Selvät jutut Aineellinen oikeus Erillisneuvottelut Sovintoehdotus

Mitkä tekijät helpottavat sovinnon aikaansaamista (prosentteina)

Kuuluuko sovinnon aktiivinen edistäminen tuomarin rooliin 2002 100 % 80 % 60 % 40 % Ei Kyllä 20 % 0 % Tuomarit Asianajajat

Tuomareiden sovinnon edistämisen keinot 2002 (N=80) 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % Ei Kyllä 0 % Esittelee edut Markkinoi Luopuu helposti Kertoo voimakkaastikin käsityksiä Aktiivinen kirjallisessa valmistelussa

Sovintoon pyrkiminen selvässä asiassa 100 % 80 % 60 % 40 % Ei Kyllä 20 % 0 % Tuomarit 2002 Tuomarit 1997 Asianajajat 2002 Asianajajat 1997 Oikeusavustajat 1997

Tuomarin puolueettomuuden vaarantuminen 2002 100 % 80 % 60 % 40 % Ei Kyllä 20 % 0 % T AA T AA T AA T AA Voimakas markkinointi Esittelee käsityksen Omaaloitteinen Ehdotus hylätty

Erillisneuvottelut sovinnon edistämisessä 100 % 80 % 60 % 40 % Ei Kyllä 20 % 0 % Tuomarit 2002 Tuomarit 1997 Asianajajat 1997 Oikeusavustajat 1997

Pitääkö sovinnon olla aineellisen oikeuden mukainen 2002 100 % 80 % 60 % 40 % Ei Kyllä 20 % 0 % Tuomarit Asianajajat

Aineellisen oikeuden mukaisuus: eri käsitykset Pitää olla Pitää olla, jos antaa sovintoehdotuksen Pitää olla, jos vahvistetaan Ei voi olla, koska ei voida arvioida valmistelussa Eivät ole, koska kyseessä kompromissi Eivät ole, koska kyseessä dispositiivinen asia

Tuomareiden sovittelustrategiat Varovainen Rohkea Aktiivinen Maltillinen sovittelustrategia Aktiivinen sovittelustrategia Passiivinen Passiivinen sovittelustrategia Passiivispainostava sovittelustrategia

Käräjäoikeuksien sovintomenettelyn edut Nopeampi Säästää asianosaisten kuluja Säästää tuomioistuinten työtä ja resursseja Sovinto on lopullinen ratkaisu Asianosaisten välit säilyvät parempina Sopimuksen suorittaminen tehostuu

Käräjäoikeuksien sovintomenettelyn haittoja Tuomarit saatavat pyrkiä sovintoon väkisin Tuomarin rooli saattaa hämärtyä ja luottamus tuomarin puolueettomuuteen vaarantua Sovinto ei ole materiaalisesti oikea ratkaisu Heikompi osapuoli saattaa tehdä epäedullisen sovinnon Kuluriski voi pakottaa sovintoon Kuinka ratkaistaan kuluasia, kun pääasia sovitaan Osapuolten sitoutuminen?

Lopputulos Uudet tavat johtaa prosessia, kommunikoida asianosaisten kanssa ja edistää sovintoa olivat pitkälti yksilöllisesti määräytyneitä, usein vähän ristiriitaisia sekoituksia vanhoista rutiineista ja hapuilevista yrityksistä toimia uudella tavalla. Oikeudenkäynnin vuorovaikutuksen kehittyvä, vakiintumaton luonne teki siitä ei kenenkään maan, jossa valmiita malleja ja yhteisesti hyväksyttyjä käytäntöjä ja vuorovaikutuksen muotoja oli vain niukasti tai ei lainkaan. Tarve konkreettisten työkalujen luomiseen oli ilmeinen: asianosaisten kanssa kommunikoitiin ja sovintoja työstettiin tavoilla, jotka olivat tilanteisesti ja yksilöllisesti määräytyneitä ja joiden tarkoituksenmukaisuudesta tai käyttökelpoisuudesta ei ollut käyty työyhteisössä laajempaa keskustelua. (Vaula Haavisto 2005)