MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus 28.5.2004 pakollinen aineopintotentti, ON-täydennystentti Muita kuin assistentille sähköisesti toimitettuja mallivastauksia ei ole julkaistu tässä. Niitä voi etsiä laitoksen aulasta tai ao. opettajalta.
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) A teki suullisesti 190.000 euron tarjouksen. OikTL 3.1 :n mukaan suulliseen tarjoukseen on vastattava heti. Tämä aika oli ehkä vielä auki, kun C vetäytyi miettimään hetkeksi, mutta ottamalla vastaan D:n tarjouksen ja A:n toisen tarjouksen C samalla hylkäsi A:n ensimmäisen tarjouksen (OikTL 5 ). A ei siten ole enää sidottu 190.000 euron tarjoukseen. Tämän tarjouksen vakuudeksi hän ei antanut liioin käsirahaa. A:n 210.000 euron tarjous täydentyi valmiiksi sopimukseksi, kun C antoi ilmoituksen hyväksyvästä vastauksesta. A:n maksama 8.000 euron käsiraha alittaa asuntokauppa-asetuksen 1 :ssä säädetyn 4 %:n rajan. Käsiraha on sitova, mikäli C on laatinut KiintVälitL 16 :ssä säädetyn asiakirjan. A:n tultua katumapäälle lähtökohtana on, että hän vetäytyessään sopimuksesta menettää käsirahan (AsuntoKL 3:3.2). Muita seuraamuksia A:lle ei voi koitua (AsuntoKL 3:3.4), ja käsirahan määrääkin voitaisiin sovitella (AsuntoKL 3:6.2). A:n 210.000 euron tarjous saattaa kuitenkin olla pätemätön. C:n ja D:n yhteispeli saattaa täyttää petollisen viettelyn (OikTL 30 ) tai kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn (OikTL 33 ) kriteerit. Jos A:n kauppasopimus on pätemätön, myös käsirahavälipuhe on sopimuksen osana pätemätön ja A:lla on oikeus saada suoritus takaisin. Saattaa olla, että A:lla on oikeus saada myös AsuntoKL 3:3.3:ssa mainittu hyvitys; ainakin A:lla on oikeus saada kulukorvaus negatiivisen sopimusedun mukaisesti. Ks. Hemmo, Sopimusoikeus I s. 261-266, Aurejärvi Hemmo s. 117-123. Tehtävä 2 (Matikainen) Tapauksessa on kysymys perusteettoman edun palautuksesta. Edunpalautuksesta ei ole säännöksiä laissa, vaan se perustuu oikeuskäytäntöön ja kirjallisuuteen. Edunpalautuksen perusedellytyksiä ovat etu eli hyöty, edun perusteettomuus ja hyötyminen toisen kustannuksella (syy-yhteys). T on saanut hyötynä U:lta 1.000 euroa, U:lla ei ole ollut velvoitteita T:tä kohtaan ja T on hyötynyt U:n kustannuksella eli U:lle on aiheutunut 1.000 euron tappio. Näin ollen suorituskondiktion edellytykset täyttyvät lähtökohtaisesti. Perusedellytysten täyttyminen on palautuksen välttämätön, mutta ei kuitenkaan aina riittävä kriteeri. Edunpalautuksen edellytykset ovat subjektiivisesta syyllisyydestä riippumattomat. Edunmenettäjän oma syyllisyys varallisuudensiirtymään ei estä palautusta. Tappionkärsijä voi vaatia menettämänsä varallisuuden takaisin, vaikka menetyksen syynä olisi ollut hänen oma huolimattomuutensa. Näin ollen U:n huolimattomuus laskun maksamisessa ei estä edunpalautusta. Hyödyn ja menetyksen pitää olla keskenään sellaisessa kausaaliyhteydessä, että voidaan puhua yhtenäisestä varallisuudensiirrosta. X ei ole hyötynyt perusteetta U:n kustannuksella. X on vastaanottanut varat T:ltä saatavansa suoritukseksi. Varat eivät ole siirtyneet välittömästi U:lta X:lle. X ei ole edes tiennyt erhemaksusta. Näin ollen X ei ole U:lle palautusvastuussa.
3 Kondiktiovaatimus voidaan kohdistaa syyttömään ja passiiviseen hyödynsaajaan. Etua saaneen vilpitön mieli eli tietämättömyys siirron perusteettomuudesta ei yleisesti estä palautusvaadetta. Näin ollen T:n mahdollisella vilpittömällä mielellä ei ole vaikutusta hänen palautusvelvollisuuteensa. Hyödynsaajan vilpitön mieli on kuitenkin kohtuullistamisen ehdoton edellytys. Jos saaja tiesi tai hänen piti tietää vastapuolen suoritus perusteettomaksi, sovittelu ei tule kyseeseen. Ottaen huomioon T:n väite jostain vanhasta tavaraerästä ja T:n kertomus hänen tavastaan hoitaa asioita näyttää pikemminkin siltä, että T on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää U:n suoritus perusteettomaksi eikä sovittelu tule kyseeseen. T:n on siis maksettava U:lle edunpalautusta 1.000 euroa. Kysymykseen, kuuluuko rahamääräiselle palautusvelalle maksaa korkoa, ei ole otettu kantaa korkolaissa. Oikeuskäytännössä tuottokoron maksamisvelvollisuutta on pidetty mahdollisena myös erityissäännösten ulkopuolelle jäävissä tilanteissa. Oppikirjan mukaan oikeuskäytäntö ja tuottokoron yleisestikin vahvistunut merkitys huomioon ottaen korkolain 3.2 :n mukaisen koron maksamisvelvollisuutta voidaan pääsääntöisesti puoltaa. Toisaalta oppikirjassa todetaan kuitenkin, että: Vastaanottajaa on suojattava edunmenettäjän huolimattomuudelta sikäli, että palautusvastuu toteutetaan aiheuttamatta suorituksensaajalle kustannuksia. Noudattaen oppikirjan kantaa T:n on maksettava U:lle myös tuottokorko. Täysien pisteiden saaminen ei edellytä yhtä yksityiskohtaista vastausta kuin mitä mallivastaus on. Ks. Aurejärvi Hemmo, Velvoiteoikeuden oppikirja s. 226 277. Tehtävä 3 (Halila) Tehtävässä tuli aluksi tiedostaa se, keihin vaatimuksia voidaan esittää sopimussuhteiden perusteella. A:lla ei ole sopimussuhdetta tavarataloon, jossa kortin anastanut on asioinut. Siksi hän ei voi kohdistaa vaatimuksiaan tavarataloon kärsimästään varallisuusvahingosta muuten kuin vahingonkorvauslain perusteella; VahL 5:1:een perustuvaa vastuuta ei tässä kuitenkaan ole. Oma kysymyksensä olisi se, voiko luottokorttiyhteisö esittää vaatimuksia tavarataloa kohtaan ja mikä on luottokorttia oikeudettomasti käyttäneiden vastuu. Tätä ei kuitenkaan tehtävässä kysytty. Tehtävässä voitiin sivuuttaa se prosessuaalinen kysymys, voiko vaatimuksia esittää kortinhaltija A vai hänen työnantajansa. Tämä riippuu sopimussuhteen sisällöstä. Asian huomaaminen luettiin vastauksessa ansioksi. Kortinhaltijan vastuusta silloin, kun korttia on käyttänyt jokin muu kuin hän itse, on säädetty KSL 7:19:ssa. Tämä lainkohta ei kuitenkaan koske esillä olevaa tapausta, jossa kortinhaltija ei ole kuluttaja. Sovellettavaksi tulevat korttisopimuksen ehdot, jotka eivät kuitenkaan saa olla kohtuuttomia. Lähtökohtana on siksi se, että tähän sopimusrelaatioon sovelletaan KSL 7:19:stä ilmeneviä periaatteita. Asiakas joutuu maksamaan luvattomasti korttia käyttäneen nostot ja ostot, jos kortin katoaminen johtuu hänen lievää vakavammasta huolimattomuudestaan. Oppikirjan mukaan kortin katoamistilanteet ovat ongelmallisia silloin, kun asiakas on päästänyt ulkopuolisia
4 4 henkilöitä kotiinsa. Jos pelkkä kortti olisi anastettu, jouduttaisiin pohtimaan, millaiset olot ovat A:n kotona olleet: tunsiko hän huoltomiehiä, oliko hän kauan kylpyhuoneessa jne. Kun kortin avulla on nostettu huomattava summa rahaa, vaikuttaa siltä, että myös salaista tunnuslukua koskeva tieto on päästy anastamaan, mahdollisesti samasta paikasta kuin itse kortti. Tätä voidaan pitää sellaisena huolimattomuutena kortin ja tunnusluvun säilyttämisessä, että A on vastuussa rahan nostamisesta tililtään. Tavaratalosta suoritettujen ostosten osalta joudutaan aluksi tarkastelemaan sopimusehtoa. Se on tiukempi kuin KSL 7:19:n säännökset. Lainkohdan mukaanhan vastuuta ei ole, jos asiakas on viipymättä ilmoittanut katoamisesta. Keskustelua voidaan käydä siitä, onko ehto liian ankara. Yleisen elämänkokemuksen mukaan A on ilmoittanut viipymättä kortin katoamisesta, kun hän huomasi katoamisen muutama tunti katoamisen jälkeen mutta kuitenkin heti asian huomattuaan. Luottokorttien toisin kuin pankkikorttien osalta ei oppikirjan mukaan ole käytäntöä siitä, millaisten ostosten osalta kortinhaltijan henkilöllisyys on tarkistettava. Tavaratalon ilmoitus ohjeiden noudattamisesta viittaa siihen, että luottokorttiyhteisö ei voisi vaatia mahdollista regressiä tavaratalolta. Tvaratalon huolimattomuuden arviointiin voi vaikuttaa se, millainen henkilö on käyttänyt yrityksen luottokorttia. Onko tämä näyttänyt sellaiselta, jolla on oikeus käyttää yrityksen luottokorttia? Kaikki tämä vaikuttaa tavaratalon ja luottokorttiyhteisön väliseen oikeussuhteeseen, josta ei tehtävässä ollut kysymys. Useimmat vastaajat osasivat arvioida kortinhaltijalta edelytettävää huolellisuutta vastuun edellytyksenä. Sen sijaan sopimussuhteiden hahmottaminen tuotti vaikeuksia, ja vain harva oli huomannut, että yrityksen luottokorttiin ei sovelleta kuluttajansuojalakia vaan sopimusehtoa. Tehtävä 4 (Mononen) Tapauksessa tuli soveltaa KL:n tavaran virhettä, virheen seuraamuksia ja ostajan huolenpitoa koskevia säännöksiä. Kyse oli ensinnäkin siitä, oliko tavarassa sellainen virhe, että ostajalla oli oikeus torjua tavara eli oikeus kaupan purkuun. Virheen olennaisuus viittasi tähän. Vastauksessa tuli todeta se, että ostaja reklamoi kohtuullisessa ajassa siitä, kun tämä havaitsi virheen tai olisi pitänyt havaita virhe. Tavaran tarkastus luovutushetkellä muodosti tässä suhteessa ratkaisevan ajankohdan. Toiseksi tapauksessa oli siis kyse ostajan huolenpitovelvollisuudesta tilanteessa, jossa ostajalla on oikeus torjua tavara, mutta oli kuitenkin jättänyt tavaran ostajan liikkeen edustalle. Tässä on säännökset KL 73-74 :ssä. Vastauksessa tuli pohtia sitä syntyikö velvollisuus ja huolehtiko ostaja velvollisuuden täyttämisestä. Myös kosteusvaurioiden vaikutus asiaan tuli selvittää. Kun kohtuullinen aika tavaran säilytykselle oli kulunut, syntyy ostajalle oikeus myydä (myyjän omistama) tavara. Myynti on suoritettava huolellisesti (myynti veljelle 100 eurosta?) ja ostajalla on oikeus saada korvaus myyntihinnasta huolenpidosta ja myynnistä aiheutuneista kuluista. Loppu on tilitettävä tavaran omistajalle (alkuperäinen myyjä eli A Oy). Myynnistä on, mikäli mahdollista, ilmoitettava tavaran omistajalle.
5 5 Tehtävä 5 (Hemmo) A ei ole VahL:n mukaisessa isännänvastuussa K Oy:n tuottamuksesta, koska K Oy ei ole työntekijä vaan itsenäinen yritys. Kysymys ei selvästikään ole sellaisesta erityisestä pienyrittäjäryhmästä, jota isännänvastuu voi koskea. Arvioitaessa K Oy:n vastuusta on kysyttävä, onko yhtiö menetellyt tuottamuksellisesti kaivuutyön yhteydessä. Urakoitsijalta edellytetään korkea-asteista asiantuntemusta ja tarpeellisia toimia (mm. maaperätutkimuksia ym.) vahingon välttämiseksi. Todennäköistä on siten, että menettely on ollut tuottamuksellisesta. (K Oy:n vastuu ei määräydy ankaran vastuun perusteella, koska kysymyksessä ei ole erityisen vaarallinen toiminta) Kysyä voidaan myös, onko vahinko ja vahinkomekanismi ollut ennakoitava. Tähän ei tapahtumakuvauksen perusteella saada suoraan vastausta, mutta voidaan todeta, että K Oy voisi vapautua vastuusta, jos se kykenisi osoittamaan, että sortuma on johtunut joistakin sellaisista täysin ennakoimista olosuhteista, joita ammattitaitoisen yrityksenkään ei ole tullut ottaa huomioon. B:n rakennuksen heikko perustus voi tulla arvioitavaksi joko B:n myötävaikutuksena tai paremminkin VahL 6:1 :n tarkoittamana muuna vahinkoon vaikuttaneena seikkana. Lopputulos on tältä osin joka tapauksessa sama: vastuuta on aihetta supistaa perusteiden vaikutus huomioon ottaen täydestä korvauksesta. Korvausvastuu käsittää B:n rakennuksen korjauskustannukset ja/tai arvonalennuksen. Tapauksessa ei miltään osin ole kysymys ns. puhtaista varallisuusvahingoista, joten niiden korvausedellytyksiä ei ole ollut tarpeen selostaa. - NaapL