BENCHMARKING-MATKA OULUUN 12.-13.9.2013 Matkaraportti
TORSTAI 12.9.2013 Oulun Kaupungin sairaalan osasto A2/Palliatiivisen hoidon osaston toiminnan esittely Mika Kopponen, Tarja Parviainen, Katja Väyrynen Yleiskuvaus: Palvelupäällikkö Minna Kuisma kertoi sairalaasta. Hoitohenkilöstömitoitus 0,84, jatkossa 0,83. Tämä edellyttää henkilöstön vähennystä. Käytössä lääkäripooli, erillinen hygieniahoitaja sekä potilasmanageri (sairaanhoitaja, kotiutus OYSista, OKS:n ja kuntoutussairaalan yhteyshlö, potilaiden sijoittamiseen liittyvät järjestelyt yhdessä lääkärin kanssa) Haukiputaan vuodeosasto sekä 1.1.2014 Kuntoutussairaala osana OKS:aa. Poitilaspaikkoja yhteensä 188+ 56 Haukiputaalla. Kokoaikanen käyttöaste jatkuvatsi yli 188. Työpanoksia 243. Budjetti 19,5 M, kuitenkin tuotteita 21,5 M (Kotisaattohoitoa tehty 0,3M, tämäkin suurempi määrä kuin budjetoitu) Palliatiivisella A2 osastolla mitoitus on 0,85 kotisaattohoidon kanssa (työllistää 3 hoitajaa) Yleisesti ottaen hoidettavien potilaiden määrä kasvaa, niinpä esim. hoivapaikkoja odottavat potilaat sijoittuvat Haukiputaalle. OYSin sakkohoitopäivät ovat vähentyneet valtavasti vuonna 2013 joustavien ratkaisujen myötä. Oulun seudulla on hoiva- ja palvelukoteja varsin paljon, tehostettua kotihoitoa puolestaan vähemmän verrattunua muihin kuntiin. OKS:n haasteita ovat mm. paikkojen riittävyys, rekrytointi, työhyvinvointi (työaikajärjestetelyjä tehdään aktiivisesti työntekijöiden elämäntilanteiden ja työhyvinvoinnin näkökulmasta), akuutti vanhustyön hoitotyön osaaminen, laatu ikäihmisten hoitoketjussa, muistisairaudet sekä potilaiden lisääntyneet päihdeongelmat ja talous. Toivotaan vapaaehtoistyön lisääntymistä ja etsitään siihen keinoja aktiivisesti. A2 osasto syntyi tarpeesta OYS ja OKS potilaille.oks hoitaa ympärivuorokautista pall.-ja saattohoitoa tarvitsevia oululaisia potilaita vuonna 1991 alkaneen Kontinkankaan sairaalan infektio-osaston saattohoitöyksikön toiminnan jatkoksi. Tarve oli kasvanut koko ajan. OKS:ssa vuodesta 2002 Palliatiivisen hoidon osasto, jonka tarpeet huomioitiin jo rakennusvaiheessa (esim. pesutilat, omaisten tarpeet jne.) Nyt paikkoja 39+ss (käytännössä tarpeen mukaan akuutteja lisäpaikkoja). Kotisaattohoito alkanut osana osaston toimintaa KYTKE-hankeen jälkeen 1.5.2012. Potilaat tulevat OYS, OKS, tk-sairaala, kotihoito. Sairaanhoitajia 20 ja 8 lähihoitajaa, osasto farmaseutti, koska lääkehoito on hyvin keskeistä (palliatiivinen sedaatio ohjeistuksen mukaan hoitajan toimesta, kivunhoito). Yöllä 2 sairaanhoitajaa. Päivisin 9-10 hoitajaa, illalla 8. Fysioterapeutti aloittanut 5 vuoden sitkeän perustelun ja tarpeen osoittamisen jälkeen omassa vakanssissaan. Käytössä myös aulaemäntä-palvelu, joka järjesteää virkistystoimintaa. A2 ei ole saattohoitokoti, vaan palliatiivisen hoidon osasto. Hoidetaan elävää ihmistä arvostaen kotona, sairaalassa huomioden hänen läheisensä. Omaisten ja läheisten rooli hoidon suunnittelussa lähtökohta. Lupapaikkakäytäntö edesauttanut potilaiden olemista kotona ja tarvittaessa pääsevät ilman lähettä osastolle takaisin. Syöpäyhdistys ja sairaalasielunhoito osana
säännöllistä toimintaa. (tukihenkilötoimintaa esim. takkailtoja sekä koulutusta molemmin puolin sekä järjestötoimijoiden näkyväksi tekemistä potilaille ja omaisille sairaalassa). Jälkihoitoiltoja joka toinen kuukausi. Osastolta hoitaja (sh/lh)ja pappi yhdessä järjestävät tilaisuuden. Noin 10 osallistujaa, ilmoittautumisen kautta. Tietoa annetaan suruvihkosessa, joka omaiselle. Noin viikkoa ennen kutsu omaiselle osastolta kuukauden/kahden päähän. Kukin hoitaja huoletii omassa työvuorossaan kuolleen potilaan tai kotisaattohoitoasiakkaan omaisen kutsumisesta tilaisuuteen. Jälkisoitto tai käynti on myös käytössä. Kuolemantapauksia 15-20/kk. Keskeinen sisältö/oppiminen: Osaamisen johtamisen ja hallinnan kokonaisuudesta voisi kysyä henkilöstöyksiköltä. Kaupunki koordinoi täydennyskoulutusta keskitetysti. OKS:n haasteet ovat pitkälti samat kuin Pohjois- Karjalassakin. Kotisaattohoitoa kehitetään edelleen. PEM Sirkka Viitanen, Tuula Lyhykäinen ja lääkäri Anneli Vesakurtti kertoivat käytänteistä. Palliatiivinen yksikkö A2: lääkäreitä 2 erikoistuneena pall.hoitoon +½ lääkäri, 38 paikkaa kahdella osastolla ja lisäksi kotisaattohoito, johon ½ lääkärimitoitus. Myös vainajaksi toteaminen ja siihen liittyvät tehtävät kanta-oulun alueella kotisaattohoitopotilailla tehdään kotona A2 oman lääkärin toimesta, klo 15 jälkeen päivystyslääkäri. Potilaat ovat pääsääntöisesti syöpäpotilaita, mutta toki muitakin. Pall.potilasta kontaktoidaan hoitoringin toimesta, jotta potilas ei jää yksin, saattohoitopäätösten kirjaaminen OYS:ssa lisääntynyt. Hoitoringissä myös fysioterapeutin osaamista hyödynnetään. Hoitorinki syntyi KYTKE-hankkeessa, nykyisin toimii A2 osaston alla. Noin 8,2 kotikäyntiä päivässä, potilaita kotisaattohoidossa 30-40 kuukaudessa. Esimiestyönkin näkökulmasta on perusteltua, että kotisaattohoito on sairaalan oman yksikön alla, samoin hoitohenkilöstön osaaminen ja asenne ovat pall.-ja saattohoitotyöhon orientoituneet. Asiakkaita on tällä hetkellä ringissä 66. Henkilöstö kiertää ringissä oman halunsa ja jatkamisensa mukaan jopa usean viikon ajan kerrallaan. Oma jaksaminen on huomioitava, sillä hoitaminen on itsenäistä ja yksintehtävää työtä, jossa sekä kotikäynnit ja puhelintyö on integroituna. Opiskelijoita (aikuisia) mukana varsin vähän, mutta kuitenkin muutamia vuosittain, lähinnä amktason opiskelijoita, joilla on myös lähihoitajatausta. Hoitoa koordinoidaan hoitoringin toimesta, potilasta kontaktoidaan OYS:n lähetteen saavuttua, suunnitellaan hoitoa moniammatillisesti ja mahdollistetaan osastoon tutustuminen. Myös sosiaalityön ja -turvan näkökulma huomioidaan. Saattohoitosuunnitelmaan on luotu kattava pohja. Tuula Lyhykäinen lähettää meille sen. Kotisaattohoidossa käytössä on PCA kipupumput, fysioterapia, Iv-nesteytys, Iv-lääkitys, punasolutankkaus, lääkärin kotikäynti, happilaittete, happirikastin. Lähtökohtana on luonnollisesti omainen tai lapsi on 24/7 hoitamassa asiakasta. Näin mahdollistetaan kotikuolemat. Fysioterapeutti tilaa apuvälineet. Lääkäri tekee lähetteen hengitysapuvälinelainaamoon (OYSista), joka saadaan yl.seur.päivänä. Hoitaja ohjaa käytössä. OKS ja OYS päivähinta 350 /hoitopv. Kotisaattohoitona 200-300 /hoitopv.
Uusia lähetteitä A2:lle tulee 3-4/ viikko. Tulevaisuudessa kuntauudistuksen myötä kotisairaanhoitoon tulenee kotisaattohoitoa ja sitä koordinoidaan kaupungin osissa (ent.kunnat). Potilaan kanssa tehdään hoitosuunnitelmat DNR, antibioottihoidot, nesteytys jne. asiat läpikäyden ja kuvataan sekä kirjataan konkreettisesti Efficaan. Uudessa päivityksessä tulee olemaan myös saattohoitoa koskeva osio. Omaisten kanssa yhteistyö vie paljon aikaa ja vaatii osaamista. Lääkäri tekee päätöksen hoidon linjauksista. Lääkäreitä koulutettu palliatiivisen hoidon henkeen esim. geriatrit ja nykyisin myös palliatiiviseen lääketieteeseen kouluttautuminen kiinnostaa ja lisääntynyt. Tk-lääkärit käyvät A2:lla täydennyskoulutukseen liittyvillä muutaman kuukauden jaksolla. Palliatiivisen hoitohenkilöstön osaaminen, asenne potilaan ja omaisen parhaaksi sekä moniammatillinen yhteistyö (mm. ravitsemus, fysioterapia, sosiaalityö, hoitohlöstö) ovat avainasemassa. Hoitajien osaaminen esim. palliatiivisen sedaation toteuttamiseen on koettu erinomaisena toimintatapana. 24/7 konsultointikäytänteet - päivystävä lääkäri klo 15-22 on joko paikalla, muutoin tavoitetaan puhelimitse tai sähköpostitse ei kiireellisissä asioissa. Erinomainen jousto. Hoito suunnitellaan jo etukäteen mahdollisten haasteiden näkökulmasta ja tämä helpottanut hoitajien työtä. Fysioterapautin rooli omaisten ohjauksessa, erilaisten asentojen ja apuvälineidne käytössä merkittävää. Tekee myös kotikäyntejä ja toimii aamuvuorossa. Fysioterapian myötä näyttää käytännössä siltä, että elämänlaatu on parantunut ja henkilöt elävät pidempään. Kotisaattohoidon osalta fysioterapeutille esitetään pyyntöjä käytännöllisen vihkoon kirjaamisen kautta ja hän perehtyy asiakkaan tietoihin sekä etsii ratkaisuja ja tekee tarvittaessa kotikäynnin. Sosiaalityöntekijän käyttö on haaste. Tavoitettavuus haastavaa ja erillista puhelin yhteyttä heihin ei ole. Niinpä kotiutus tai SAS-ryhmään kuuluvia asioita ei voida hoitaa ja potilas on pidempään osastohoidossa. Kotikuolemien tilastoitu lkm: Oulussa Terveystalo järjestää kotisairaalatoimintaa, siitä emme saaneet lisätietoa. Tiedon hyödynnettävyys hankkeessa: Palliatiivisen sedaation käyttöä selvitettävä- ohjeistus Oulun mallin mukaisesti. Yksilöllisyys huomiotava, koulutusta hoitajille järjestettävä miten viemme asiaa eteenpäin? Kotisaattohoidon rakenteiden ja toiminnan pohdinta yhteistyössä PKSSK:n ja JNS:n kaupungin kanssa, lisäksi hyvä huomioida videoyhteyden käyttämisen mahdollisuuksien selvittäminen. kustannusten näkökulma kotisaattohoidosta muistettava perustella, työnohjaus (lääkärit ja hoitajat samassa ryhmässä), palliatiivisen sedaation käyttö kotisaattohoidossa.
tästä kokonaan uusi jatkohanke? Yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa muistettava hankkeessamme. Jälkihoitoon liittyvät ohjeet ja hyvät käytänteet Oulusta huomioon. Fysioterapian roolia viedään aktiivisesti perustellen eteenpäin. Tukihenkilötoiminnan uudistaminen (esim. InnoSessio tms. yhteistyössä Syöpäyhdistyksen kanssa näkyvyys, tehtävät, yhteistyömahdollisuudet. Sairaalasielunhoitokäytänteisiin uusia ideoita. Omaisten iltoja, niiden sisällöt, vetovastuut, tilat jne.) OYS/Syöpäpoli ja PALHO toiminnan ja Uuden Tulevan Palliatiivisen yksikön toiminnan esittely Minna Peake, Leena Surakka Yleiskuvaus ja keskeinen sisältö Oys:n piirissä käynnissä olleen KYTKE (Asiakkaan ja kodin kytkeminen sosiaali- ja terveydenhuollon saumattomaan palveluketjuun) hankkeen tavoitteena on ollut saattohoidon kehittäminen. Kehittämistyön taustalla on terveyshyötymalli, tavoitteena ollut perusterveydenhuollon vahvistaminen. Pyritty myös PTH:n, ESH:n ja sosiaalitoimen parempaan yhteistyöhön ja huomioimaan myös kolmas sektori ja yksityinen sektori. Hankkeeseen liittynyt myös tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen ja asiakas/potilaslähtöisyys. Potilaan saattohoitopolussa on nähty kriittisenä kohtana: 1) potilaan sairaustilanteen tunnistaminen eli milloin siirtyä oireenmukaiseen hoitoon, 2) hoitovastuun siirtyminen erikoissairaanhoidosta pth:oon ja 3) avun järjestäminen potilaan kotiin. Hankkeessa on mallinnettu saattohoitoprosessia, jossa sujuvoitettu näiden kriittisten kohtien hoitamista. Tällä hetkellä OYS:n alueella on toimii syöpäpkl:n yhteydessä PALHO eli palliatiivisen hoidon vastaanotto. Jatkossa toiminnasta vastaa uusi palliatiivinen yksikkö. Yksikössä työskentelee onkologi työparinaan palliatiivisen hoidon konsultoiva sairaanhoitaja sekä anestesiologi työparinaan kivun hoidon sairaanhoitaja. Vastaanotolle ohjataan 1) (syöpäpkl:lle lähetetyt) potilaat, jotka ovat lähetetietojen perusteella heikkokuntoisia ottamaan vastaan varsinaisia kuratiivisa syöpähoitoja tai 2) potilaat, joiden varsinaiset onkologiset hoidot on lopetettu (päätös tehty hoitavan lääkärin toimesta jo aikaisemmin). Palliatiivisen hoidon vastaanotolle potilas valmistellaan ottamalla rutiiniverikokeita, ajanvarauskirjeen mukana lähetetään kotiin vo:lle valmiiksi täytettäväksi tarkoitettu esitietokaavake. Samalla informoidaan omaisen mukanaolon tärkeydestä vo:lla. Vastaanottoa edeltävänä pvänä pkl:n sh soittaa potilaalle ja varmistaa potilaan yleistilanteen ja vo:lle tulon, selvittää mahdolliset osastojaksot tk:ssa (ei yhteistä sairaskertomusjärjestelmää) ja tarv. tilaa puuttuvat sairaskertomustiedot tk:sta. Lääkärin vo:lla käydään mm. hoidonlinjauskeskustelua ja päätetään tarvittavista oirehoidon interventioista. Jos potilaan hoidon ei katsota vaativan erikoissairaanhoitoa, PTH valtuutetaan jatkamaan potilaan oirehoitoa. Aika PTH:n vo:lle varataan valmiiksi, lisäksi informoidaan PTH:n syöpäsairaanhoitajaa potilaasta. Vo:lla pyritään myös kertomaan kolmannen sektorin toiminnasta ja ohjaamaan potilas tarvittaessa sosiaalityöntekijän vo:lle. Lääkärin kirjattava käynnistä epikriisiin
hoidollinen kokonaistilanne, tehdyt lääkehoitomuutokset, jatkohoidosta vastaava taho ja arvio siitä, hyötyisikö potilas esim. tutustumiskäynnistä tk:n vo:lle, lupapaikasta jne. Lisäksi kirjataan tehdyt tai aiemmat hoidonrajauspäätökset ja potilaan mahd. ilmaisema hoitotahto, mahdolliset uusintakonsultaatioiden aiheet. Ssairaskertomuksen riskitietokohtaan merkitään DNAR- ja saattohoitopäätökset. Vastaanoton jälkeen palliatiivisen vo:n sh:n tehtäviin kuuluu edelleen informoida potilasta ja omaisia kolmannen sektorin toiminnasta. Lisäksi hän varmistaa, että potilas on ymmärtänyt jatkohoitosuunnitelman ja varaa ajat mahdollisiin ESH:n tutkimuksiin sekä tk-lääkärin kontrollikäynnille, sosiaalityöntekijälle ja kotisairaanhoitoon. Perusterveydenhuollossa OYS:n alueella on jokaisessa kunnassa syöpäsairaanhoitaja, joka toimii kuntansa saattohoidon yhteyshenkilönä. Saadessaan tiedon uudesta palliatiivisesta potilaasta, hän tutustuu sähköiseen epikriisiin, sopii kotikäynnin tai kutsuu potilaan vo:lle tutustumiskäynnille. Lisäksi hän sopii ns. lupapaikkajärjestelyistä lääkärin kanssa, ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään ja tarkentaa palliatiivisen hoidon suunnitelmaa. Näin syntyy luontevasti yhteys perusterveydenhuoltoon. KYTKE-hankkeen myötä syöpäsairaanhoitajat ovat verkostoituneet, heillä on puolivuosittain alueellisia koulutuksia, jotka verkosto järjestää ja organisoi itse, tavoitteena on tietotaidon keskinäinen jakaminen alueella. Lisäksi hankkeen myötä kehitetty mm. Terveysportista löytyviä, palliatiivisesta hoitoa koskevia hoitoketjuohjeistuksia. Jo nyt palliatiivisen potilaan hoitopolun selkeyttäminen on tuonut huomattavia kustannussäästöjä niin ESH:n kuin PTH:n näitä seikkoja tulisi laskea ja miettiä myös Pohjois-Karjalan alueella. Tiedon hyödynnettävyys hankkeessa Hoitopolun kehittäminen keskeistä saattohoitokäytäntöjen yhtenäistämiseksi ja sujuvoittamiseksi Tieto siitä, että syöpäpotilaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon hoitoketju on korjattavissa ja rakennettavissa, auttaa puurtamaan eteenpäin Saattohoitopotilaan polku risteilee kaikilla terveydenhuollon tasoilla, periaatetta Ei kuulu meille potilaat kuuluvat kaikille, kannattaa peräänkuuluttaa esim. ESH:n klinikoissa Malli ESH:n ja PTH:n tehtäväjaosta kannattaa hyödyntää Kannattaa tutustua sairaanhoitopiirin strategiaan ja vedota siihen (myös jo saattohoitosuunnitelmaa tehdessä) Nykyisten rakenteiden hyödyntäminen kannattaa ja on välttämätöntäkin, jotta hoitopolku saadaan toimivaksi ilman isoja paineita kustannusten noususta. Nykyiset rakenteet on sen tähden ensin selvitettävä ja tässä ollaan oikealla tiellä hankkeen suunnittelussa (klinikka- ja kuntakierrokset ennen suunnitelman valmistumista) P-K:aankin tarvitaan palliatiivinen poliklinikka. Pitää selvittää onkologian tilanne, onko klinikka vielä suunnitelmissa jne. Erikoissairaanhoidossa olevan palliatiivisen pkl:n tulisi OYS:n asiantuntijoiden mukaan olla onkologivetoinen ja Jns:ssa onkologeista huutava pula. Toisena vaihtoehtona malli, että esim. Jns:ssa olisi Palliatiivinen pkl perusterveydenhuollossa palliatiivisen hoidon erityispätevyyden suorittaneen yleislääket. erikoislääkärin tai geriatrin hoteissa, kuten joissain muissa isommissa kaupungeissa. Tuo käytäntö ei tue alueellista tasaarvoisuutta.
Kustannuslaskelmien tekeminen kannattaa poliittisiin päättäjiin vedotessa, voisiko esim. Tehostetusta kotisairaanhoidosta ottaa potilastapauksia, joista tehtäisiin kustannuslaskelmia? Esim. kipupotilaan hoitopolun kuvaaminen nyt ja tavoitetilanteessa! PTH:n hoitajien kouluttamiseksi pitää hakea aktiivisesti rahoituskanavia PTH:n työn markkinointi on jatkossa tärkeää ja pitäisi tapahtua ESH:ssa: Miten haluaisit elämän loppuvaiheen elää? Asennekasvatusta tiedotusta ESH:ssa tehtävä aktiivisesti Jatkuva palautteen kysyminen työntekijöitä, omaisilta, potilailta on oleellista, pitäisikö systematisoida? Videokonsultaatiokäytänteitä pitäisi kehittää! Voisiko myös P-K:ssa toimia malli, että palliatiivisessa hoidossa olevat potilaat voisivat päästä perusterveydenhuollosta ajanvarausperiaatteella radiologisiin toimenpiteisiin ilman ajautumista erikoissairaanhoidon potilaaksi, kustannussäästöt laskettava! (Vrt. jo nyt Siilaisella vkottain käyvä radiologi tekee dreneerauksia potilaille) PERJANTAI 13.9.2013 Tutustuminen Oulun Kaupungin sairaalaan Riikka Korkalainen Ks. Erillinen kuvakooste Oulun - ammattikorkeakoulu Satu Hyytiäinen, Riitta Muhonen, Riitta Piitulainen Yleiskuvaus Hoitotyön opettaja Pia Mäenpää kertoi Oulun ammattikorkeakoulun palliatiivisen ja saattohoidon osuudesta heidän sairaanhoitajien opetussuunnitelmassaan. Hän kävi läpi sekä perusopetuskokonaisuuden että täydennyskoulutuksen kokonaisuuden. Hän kuvasi erityisesti opetuskokonaisuuksien sisältöjä ja niissä käytettyjä menetelmiä. Keskeinen sisältö/oppiminen Perusopetuksessa Oulun ammattikorkeakoulussa on palliatiivisen hoitotyön ja saattohoidon opetus ripoteltu eri opintojaksoihin: hoitotyön perusteissa (4h) keskittyen vainajan laittoon ja kuolevan potilaan kohtaamiseen ja syventävissä opinnoissa (3h) on syöpäpotilaan hoidosta yleensä. Vapaavalintaisissa opinnoissa on Syöpäpotilaan hoito ja hoitotyö (3op) ja Saattohoito (3op). Lisäksi vapaavalintaisissa on lääketieteen vaihtoehtoiset opinnot, joissa on Syöpätaudit opintojakso(3op). Opinnot etenevät seuraavasti: Syöpäpotilaan hoito- ja hoitotyö voidaan valita 4. lukukaudella, Saattohoito 7. lukukaudella ja Syöpätaudit 4. lukukaudella. Syöpäpotilaan hoito ja hoitotyön opintojaksossa sisältö muodostuu konkreettisesti seuraavista asioista: Syöpä sairautena: ennaltaehkäisy, syntyyn vaikuttavat tekijät, esiintyminen ja varhainen
toteaminen. Syöpään sairastuneen potilaan leikkaus-, säde- ja lääkehoito. Syöpään sairastuneen potilaan kokonaisvaltainen kivunhoito. Syöpään sairastuneen potilaan ravitsemus. Syöpään sairastuneen potilaan ja hänen läheisensä hoitotyö. Syöpään sairastuneen potilaan kuntoutus ja sosiaaliturva. Syövän hoidon tulevaisuuden näkymät. Moniammatillinen yhteistyö. Saattohoito opintojaksossa sisältö muodostuu konkreettisesti seuraavista asioista: Saattohoidon historiaa, toiminnan tavoitteet ja periaaatteet. Saattohoidossa olevan eri ikäisen ja eri kulttuureista tulevan potilaan ja hänen läheisensä kokonaisvaltainen hoito eri hoitoympäritöissä (sairaala, saattohoitokoti ja koti). Sanaton vuorovaikutus kuolevan potilaan hoidossa. Suru ja sureminen. Toimenpiteet kuoleman jälkeen. Työskentely saattohoidossa. Syöpätaudit opintojaksossa sisältö muodostuu konkreettisesti seuraavista asioista: Syöpä sairautena, syövän ennltaehkäisy, esiintyminen, karsinogeneesi ja varhainen tunnistaminen. Syövän genetiikka. Eri syöpätaudit, niiden syntyyn vaikuttavat tekijät, oireet, tutkiminen ja hoito. Syövän farmakologinen hoito. Syöpäpotilaan kivun hoito. Syöpäpotilaan kuntoutuminen. Syöpäpotilaan hoidon tulevaisuuden näkymät. Lähiopetus nähdään Oulussa palliatiivisen ja saattohoidon opintojaksoissa erittäin tärkeänä. Pia Mäenpää käyttää opetuksessa eri menetelmiä, kuten draamaa, eri asiantuntijoita (mm. eri kulttuurien edustajat, tukihenkilöt), keskusteluja ja oppimispäiväkirjoja. Erikoistumisopinnoissa opiskelijat tekevät kehittämistehtävän työyhteisön tarpeista lähtien. He tekevät myös kotiesseen, joka käynnistää opintojaksossa kirjoitettavan artikkelin tekoprosessin. Laadittuja artikkelita tarjotaan julkaistavaksi alan ammattilehtiin. Tiedon hyödynnettävyys hankkeessa Paletti hankkeessa kehitetään yhteistä opintojaksoa Karelia amk:n ja PKKY:n kanssa palliatiivisen ja saattohoidon opetukseen liittyen. Lisäksi tarkoituksena on luoda palliatiivisen hoidon ja saattohoidon täydennyskoulutusmalli yhteistyössä Karelia amk:n, PKKY:n ja PKSSK:n kanssa. Opintokäynnin antina saimme eväitä tähän kehittämistyöhön. Oulun ammattikorkeakoulun opintojaksojen sisällöt ja käytetyt opetusmentelmät ovat hyödynnettävissä, kun suunnittelemme yhteistä Karelia amk:n ja PKKY:n perusopetuksen opintojaksoa. Opetusmenetelmänä meitä viehätti erityisesti draaman ja oppimispäiväkirjan käyttäminen opetuksessa. Opintokäynti vahvisti käsitystämme siitä, että palliatiivisen ja saattohoidon opetusta tarvitaan perusopetuksessa. Ymmärsimme konkreettisesti sen, että eri koulutusalojen välinen yhteistyö on tarpeellista, ellei jopa välttämätöntä. Opintokäynillä nousi esille laaja-alaisen täydennyskoulutuksen tarve säännöllisesti tietyin väliajoin. Jäimme kaipaamaan monipuolisempaa kuvausta täydennyskoulutuksen toteuttamismalleista ja yhteistyöstä eri alan toimijoiden ja avainkumppaneiden kanssa.
Mika Kopponen Opiskelija Fysioterapian koulutusohjelma Matkaraportti 08.10.2013 Paletti-hankkeen benchmarking matka Ouluun Fysioterapian käytänteet Yleiskuvaus Oulun kaupunginsairaalan osasto A2 on palliatiivisen hoidon osasto, joka tuottaa myös palliatiivisten potilaiden kotihoitopalveluita. Osastolla on 35+4 sairaansijaa, ja lisäksi keskimäärin 30 40 kotihoitopotilasta kuukaudessa. Osasto on perustettu vuonna 2002. Osastolla toimii yksi fysioterapeutti. Fysioterapeutin työajasta noin puolet on toimintaa osastolla, ja toinen puoli kotikäyntejä osana kotihoitorinkipalveluita. Keskeinen sisältö / oppiminen Osastonhoitaja kertoi matkan ensimmäisen päivän alustuksessaan, että häneltä kesti viisi vuotta saada fysioterapeutin toimi osastolle. Pitkäaikaisen suostuttelutyön lisäksi tärkeimpänä perusteluna oli työmäärä: osasto työllisti liikaa sairaalan muita fysioterapeutteja. Fysioterapeutin rooli osana osaston moniammatillista tiimiä on osoittautunut merkittäväksi. Työ näkyy potilaiden elämänlaadun paranemisessa. Tämän lisäksi fysioterapeutin panos lisää potilaiden kotihoidon piirissä viettämää aikaa, mikä tuo merkittäviä kustannussäästöjä erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa vietettyjen yöpymisten vähetessä. Ilmiselvistä hyödyistä huolimatta sairaalan johto ei näe terapiatyön hyötyjä, vaan työn yllä leijuu toistuvasti säästötoimenpiteiden leikkauslistalle joutumisen uhka. Fysioterapeutin oman arvion mukaan osasto A2:en ja kotihoidon potilasmäärään nähden (65-90) fysioterapeutteja tulisi olla ainakin kaksi. Minulle tarjoutui tilaisuus tutustua fysioterapeutin toimintaan benchmarking-matkan ohjelman ulkopuolella matkan toisena aamuna. Keskustelin palliatiivisen fysioterapian käytänteistä, sekä pääsin mukaan fysioterapeutin ja sairaanhoitajan kotikäynnille. Fysioterapeutti Anita Väärnä on toiminut Oulun kaupunginsairaalan osastolla A2 kuutisen vuotta. Hän on valmistunut fysioterapeutiksi vuonna 1992, ja hän on toiminut aiemmin pääsääntöisesti ikääntyvien ja sotaveteraanien fysioterapian parissa. Työnkuva on muotoutunut vuosien mittaan. Alussa pääpaino oli osastolla tapahtuvassa työssä. Potilaiden
Tiedon hyödynnettävyys hankkeessa terapian lisäksi työhön kuului paljon hoitajien ohjaamista potilassiirroissa, vuoteessa siirtymisissä, liikkumista tukevassa asentohoidossa, mikroasentohoidossa sekä kuntouttavassa hoitotyössä. Ennen osaston omaa fysioterapeuttia ohjaustyö vaikutus oli vähäinen. Muutaman vuoden työn jälkeen Anita piti välivuoden, minkä jälkeen havainto oli, että ohjaustyö oli kantanut hedelmää ja hänen ohjaamansa työmenetelmät olivat juurtuneet käyttöön. Vaikka Anita edelleen ohjaa hoitajia ja opiskelijoita, on viime vuosina sen osuus vähentynyt ja potilaiden parissa tehtävän työn osuus lisääntynyt. Tällä hetkellä keskeisimpänä osuutena työssä ovat apuvälinearviot sekä osastolla että potilaiden kotona, esteettömyysarviot potilaiden kotona. Kotikäynnille voi fysioterapeutin mukaan tarvittaessa lähteä huoltomies, joka tekee pieniä apuvälineasennuksia ja muutostöitä tilanteen niin salliessa. Terapeutin tehtäviin kuuluu lisäksi sekä potilaiden ja erityisesti omaisten ohjaaminen apuvälineiden käyttöön, ja muu ohjaaminen (potilassiirrot, asentohoito, mikroasentohoito, fysikaaliset hoidot). Keskeistä on myös lausuntojen laatiminen: esimerkkinä Anita mainitsi, että potilas voi oman tilansa kohetessa siirtyä palliatiivisen hoidon osastolta sairaalan kuntoutusosastolle, ja fysioterapeutin tekemä arviointi on tuolloin oleellista. Keskeinen sanoma on, että fysioterapian rooli osana palliatiivista hoitoa on merkittävä. Palliatiiviseen fysioterapiaan perehtyneiden fysioterapeuttien keskittyminen palliatiivisten potilaiden hoitoon osana moniammatillista tiimiä parantaa potilaiden elämänlaatua, pidentää kotihoidon piirissä vietettyä aikaa ja tuo kustannussäästöjä terveydenhuoltoon. Etujen saavuttamiseksi on toivottavaa, että edut huomioidaan jo palliatiivisen hoidon organisoinnin suunnitteluvaiheessa ja palliatiiviseen hoitoon resurssoidaan riittävä määrä pääsääntöisesti palliatiiviseen fysioterapiaan keskittyviä fysioterapeutteja. Työtehtävien ja terapiakäytäntöjen suunnittelu fysioterapeutin oman kokemuksen ja näkemyksen pohjalta, kuten Oulussa, on yksi tapa rakentaa fysioterapian toimintamalleja palliatiivisessa hoidossa. Oletettavasti terapiatyön hyötyjä ja tehokkuutta voi lisätä sopeuttamalla tietellisesti tutkittuja ja näyttöön perustuvia käytänteitä Suomen ja Pohjois-Karjalan terveydenhuoltojärjestelmän viitekehykseen. Tällä hetkellä palliatiivisen fysioterapian saralla ei Suomessa toiminnan suunnittelua tai ohjaamista tukevaa materiaalia ole, vaan sitä pitää kehittää. Tämän kehitystyön tueksi Paletti-hankkeen toimeksiannosta valmisteilla oleva opinnäytetyöni tuo jonkin verran vastauksia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen muodossa. Benchmarking-matka
ankkuroi opinnäytetyön muotoutumista käytännön työhön. Valitettavasti kaksituntisen tapaamisen aika oli liian lyhyt, mikä antaa aihetta pidemmän tutustumisjakson suunnittelulle. Palliatiivisen fysioterapian kehitystyössä tulisi myös huomioida fysioterapeuttien keskinäisen verkostoitumisen tarpeet, sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Oululainen fysioterapeutti on vuosia toteuttanut palliatiivista fysioterapiaa, mutta ei ole kertaakaan päässyt muun moniammatillisen tiimin mukana tutustumismatkoille muiden maakuntien vastaavanlaista työtä tekeviin yksiköihin. Aiheeseen perehtyvän fysioterapian opiskelija olikin tervetullut, ja vastaanotto oli lämmin. Kontakti on tällä matkalla luotu, yhteistyö ainakin kokemusten vaihdossa on jatkossa todennäköistä ja se luo pohjaa palliatiivisen fysioterapian kehittämiselle Pohjois-Karjalassa.