Sähkönjakeluverkon komponenttien pitoaikojen rooli taloudellisessa valvonnassa Jarmo Partanen, professori 13.4.2015 Netstra Oy
1 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 2 2 Pitoaikojen määritykset ja valinta... 3 2.1 Tekninen pitoaika... 3 2.2 Teknistaloudellinen pitoaika... 3 3 Pitoajat, tasapoistot ja kohtuullinen tuotto... 6 3.1 Tasapoistot... 6 3.2 Toimitusvarmuuskannustin... 7 4 Pitoaikojen rooli ja merkitys sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan taloudellisen valvonnan käytännön toteutuksessa, case Caruna... 9 4.1 Toimitusvarmuuskannustin ja yli-ikäisten komponenttien tasapoistot... 9 4.2 Toimitusvarmuuskannustimen laskennassa käytettävä pitoaika... 10 4.3 Pelloilla sijaitsevat ilmajohdot... 13 5 Yhteenveto... 16
2 1 Johdanto Tässä raportissa tarkastellaan sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan taloudellisessa valvonnassa käytettävien teknistaloudellisten pitoaikojen ja tasapoistojen tavoitteita, määritystä ja roolia toimitusvarmuuskannustimen laskennassa. Raportissa esitetään ensin verkkokomponenttien pitoaikojen määritykseen liittyviä yleisiä tavoitteita ja periaatteita. Pitoaikojen roolia tarkastellaan tämän jälkeen tasapoistojen sekä toimitusvarmuuskannustimen laskennassa. Teoreettisia tarkasteluja havainnollistetaan esimerkkilaskelmilla, joiden taustana on Caruna Oy:n verkkotietoja ja toimitusvarmuusvaatimusten täyttämiseen liittyvien verkon investointisuunnitelmien sisältöä.
3 2 Pitoaikojen määritykset ja valinta Verkkoliiketoiminnan taloudellisessa valvonnassa eri komponenttiryhmille määritetään teknistaloudellinen pitoaika (tp). Pitoaikaa käytetään verkkokomponenttien tasapoistojen määrityksessä (jälleenhankinta-arvo (JHA)/tp) sekä verkkokomponentin nykykäyttöarvoa (NKA) laskettaessa (NKA= JHA*(1-ikä/tp). Tasapoistot määritetään kaikille komponenteille riippumatta komponentin iästä, siis myös pitoaikaa vanhemmille komponenteille. Nykykäyttöarvon alarajana on nolla. 2.1 Tekninen pitoaika Tekninen pitoaika tarkoittaa komponentin teknistä käyttöikää, jonka jälkeen komponentti on uusittava mekaanisen tai eristysrakenteiden kunnon takia. Ideaalissa tapauksessa kaikki komponentit toimivat verkossa teknisen pitoajan mukaisen aikajakson. Tietyn komponenttiryhmän sisällä yksittäisten komponenttien tekninen pitoaika vaihtelee, esimerkiksi puupylväiden tekninen pitoaika riippuu pylvään asennuspaikasta (maaperä), maantieteellisesto sijainnista (ilmasto) ja pylvään valmistusvuodesta (kyllästys). Näin myös verkosta teknisen iän takia poistuvien komponenttien ikä vaihtelee keskimääräisen teknisen pitoajan ympärillä, kuva 1. Keskimääräinen tekninen pitoaika on ikä, jota nuorempia ja vanhempia komponentteja uusitaan sama määrä. Purkautuvan verkon määrä A=B A B 0 10 20 30 40 50 60 70 Kuva 1. Verkkokomponenttiryhmän teknisen pitoajan määrittely Tekninen pitoaika 2.2 Teknistaloudellinen pitoaika Teknistaloudellinen pitoaika tarkoittaa odotusarvoa komponentin todelliselle käyttöiälle ja tyypillisesti se on selvästi pienempi kuin komponentin keskimääräinen tekninen pitoaika.
4 Teknistaloudellinen pitoaika jää teknistä pitoaikaa lyhemmäksi mm. seuraavista syistä johtuen; Alueellisen kasvun aiheuttama kapasiteetin nosto tai häviöiden vähentäminen Uusien kaava-alueiden tieltä joudutaan usein saneeraamaan verkkoa Ulkoisten sidosryhmien aloitteesta tehtävät verkon siirrot Normaalia voimakkaammat sääilmiöt (myrskyt, ukkoset) Normaalin verkostosaneerauksen yhteydessä tehtävät muutokset (verkko voi paikallisesti olla hyvin eri ikäistä) Verkosta poistuvien komponenttien ikäjakauma muuttuu em. syistä johtuen, kuva 2. Teknistaloudellinen pitoaika on uuden ikäjakauman keskiarvoikä, kuva 3. Purkautuvan verkon määrä B A=B A 0 10 20 30 40 50 60 70 Kuva 2. Verkkokomponenttiryhmän todellinen pitoaika Tekninen pitoaika Purkautuvan verkon määrä A=B A B 0 10 20 30 40 50 60 70 Teknistaloudellinen pitoaika Kuva 3. Verkkokomponenttiryhmän teknistaloudellinen pitoaika Tekninen pitoaika
5 Jakeluverkonhaltijat (verkkoyhtiö) tekivät teknistaloudellisten pitoaikojen valinnan kaikille komponenttiryhmille ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja ne otettiin käyttöön 1.1.2005 alkaen. Valinta tuli tehdä Energiaviraston (Virasto) määrittämien vaihteluvälien puitteissa, esimerkiksi keskijänniteverkon ilmajohdolle vaihteluväli oli 30-45 vuotta. Pitoaikojen valinnan perustana oli kuva 3 mukainen ajattelumalli teknistaloudellisesta pitoajasta. Verkkoyhtiöillä oli mahdollisuus esittää muutoksia teknistaloudellisiin pitoaikoihin 1.1.2012 alkanutta valvontajaksoa koskien. Tässä yhteydessä Virasto myös muutti pitoaikojen vaihteluvälejä osalle komponenttiryhmiä, esim. kj-ilmajohtojen uudeksi vaihteluväliksi tuli 30-50 vuotta.
6 3 Pitoajat, tasapoistot ja kohtuullinen tuotto Sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan taloudellisessa valvonnassa keskeisiä verkkoyhtiölle sallittavaan liikevaihtoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. komponenttien jälleenhankinta-arvosta pitoajan avulla laskettavat tasapoistot komponenttien nykykäyttöarvosta WACC-menetelmällä laskettava kohtuullinen tuotto toimitusvarmuuskannustin 3.1 Tasapoistot Tasapoistojen tehtävänä valvontamallissa on mahdollistaa verkkokomponentin uusiminen sen pitoajan päättyessä. Kun verkkoa uusitaan vuosittain pitoaikaa vastaavien tasapoistojen määrä, säilyy verkko toimintakykyisenä. Kun osa verkkokomponenteista uusitaan ennen pitoajan täyttymistä, jää osa tasapoistojen muodossa tuloutuvasta ja uusimiseen käytettävissä olevasta pääomasta saamatta. Toisaalta kun osa komponenteista uusitaan pitoajan ylittymisen jälkeen ja tältä aikajaksolta tuloutetaan tasapoistoja, kompensoi tämä edellä olevan palauttamatta jääneen pääoman. Esimerkiksi 5 vuotta pitoajan jälkeen uusittava komponentti on kerryttänyt ylimääräisiä tasapoistoja määrän, joka jää uupumaan 5 vuotta ennenaikaisesti uusittavan komponentin osalta. Tilanne on teoreettisesti tasapainossa, jos ennen ja jälkeen pitoajan päättymistä tapahtuvia komponenttien uusimisia on ajallisesti painottaen sama määrä. Käytännössä rahavirtojen nykyarvot eivät ole tasapainossa, koska ennenaikaisen uusimisen takia saamatta jäävät tasapoistot tuloutuvat verkkoyhtiölle myöhemmin useiden vuosien, jopa 10-15 a kuluttua. Verkkokomponenttien jäljellä olevalle arvolle eli nykykäyttöarvolle lasketaan kohtuullinen tuotto WACC-menetelmää soveltaen. Ennen pitoajan päättymistä uusittavien komponenttien kohdalla osa tuotosta jää tuloutumatta vaikka pääomaa onkin vielä jäljellä. Tarkastellaan kuvan 4 tilannetta, jossa on esitetty kolmen samanlaisen ja samaan aikaan rakennetun komponentin uusimisia kahdessa erilaisessa tilanteessa. Tapauksessa A kaikki komponentit uusitaan, kun niiden teknistaloudellinen pitoaika 50 a täyttyy. Tapauksessa B komponentti 1 uusitaan ennenaikaisesti 40 vuoden iässä, komponentti 2 teknistaloudellisen pitoajan, 50 a, mukaisessa iässä ja komponentti 3 uusitaan 60 vuoden iässä. Lasketaan kaikkien kolmen komponentin osalta tasapoistojen ja kohtuullisen tuoton määrät vuosilta 40-60 vuoteen 40 diskontattuna (NPV) 5 % WACCkorkoa käyttäen.
7 A B 0 10 20 30 40 50 60 70 Teknistaloudellinen pitoaika Kuva 4. Verkkokomponenttien uusiminen A) kaikki samaan aikaan pitoajan täyttyessä, B) yksi 40 vuoden, yksi 50 vuoden ja yksi 60 vuoden ikäisenä Tapauksessa A tasapoistojen ja kohtuullisten tuottojen nykyarvo vuonna 40 on 60 rahayksikköä, jos yhden komponentin jälleenhankinta-arvo on 100 yksikköä. Nykyarvo on siis sama kuin vuonna 40 jäljellä olevien tasapoistojen summa (10*3*2). Yksinomaan tasapoistojen nykyarvo vuonna 40 on 46,3 yksikköä. Tapauksessa B tasapoistojen ja kohtuullisten tuottojen nykyarvo vuonna 40 on 49,5 rahayksikköä. Nykyarvo on noin 18 % pienempi kuin tapauksessa A. Pelkästään tasapoistojen nykyarvo vuonna 40 on 40,4 yksikköä. Käytännössä siis kuvan 3 mukainen tilanne, jossa ennen ja jälkeen pitoajan täyttymistä tapahtuvien investointien määrät ovat yhtä suuret, on taloudellisesti huonompi verrattuna teoreettiseen tilanteeseen, jossa kaikki komponentit uusitaan pitoajan täyttymishetkellä. Jos halutaan taloudellisesti sama lopputulos, on teknistaloudellinen pitoaika valittava lyhemmäksi kuin kuvassa 3 esitetty symmetriseen uusimiseen johtava pitoaika. Kuvan 4 esimerkkitapauksessa kohdan A ja B nykyarvot vuonna 40 ovat samat, jos ennenaikainen investointi tehdään vuonna 45 vuoden 40 sijasta ja yli-ikäinen uusitaan vuonna 60 eli teoreettisesti oikea jakauma painottuisi selvästi yli-ikäisten puolelle. 3.2 Toimitusvarmuuskannustin Toimitusvarmuuskannustin liittyy tilanteeseen, jossa verkkoyhtiön omasta toiminnasta riippumattomasta syystä (sähkömarkkinalain toimitusvarmuusvaatimukset) ennen pitoajan päättymistä uusittavan komponentin nykykäyttöarvo korvataan yhtiölle. Toimitusvarmuuskannustimen piiriin kuuluvat 20 kv ja 0,4 kv ilmajohdot, pylväsmuuntamot, ilmajohtoverkon johtoerottimet ja kauko-ohjatut erotinasemat. Kyseisten komponenttien osalta niiden NKA-jäännösarvo hyväksytään alaskirjaukseksi toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa.
8 Edellytyksenä toimitusvarmuuskannustimen alaskirjaukselle on investoinnin välttämättömyys toimitusvarmuuden parantamiseksi sähkömarkkinalain vaatimalle tasolle. Edellä olevasta poikkeavasti Virasto kuitenkin esittää ohjeistuksessaan (4.3.2015), että pellolla sijaitsevan ilmajohdon purkua ei hyväksytä toimitusvarmuuskannustimen piiriin. Toimitusvarmuuskannustimen laskentamalli (NKA-jäännösarvo) on linjassa valvontamallin kokonaisuuden ja eri osatoimintojen kanssa olettamuksella, että NKAjäännösarvon laskennassa käytetään yhdenmukaisia pitoaikoja valvontamallin muiden toimintojen kanssa.
9 4 Pitoaikojen rooli ja merkitys sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan taloudellisen valvonnan käytännön toteutuksessa, case Caruna 4.1 Toimitusvarmuuskannustin ja yli-ikäisten komponenttien tasapoistot Kohdan 3.2 mukaisesti toimitusvarmuusvaatimusten takia ennenaikaisesti uusittavien komponenttien NKA-jäännösarvo hyväksytään alaskirjaukseksi toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Tämä koskee kohdassa 2.2 mainittuja komponenttiryhmiä. Viraston toimesta on esitetty näkemyksiä, että toimitusvarmuuskannustimen käyttöönoton seurauksena voitaisiin/pitäisi luopua yli-ikäisille komponenteille laskettavista tasapoistoista. Taustana tälle on ilmeisesti kohdassa 3.1 kuvatun mukaisesti yliikäisille komponenteille laskettavat tasapoistot, jotka teoreettisesti ovat korvaus aliikäisenä uusittavien komponenttien osalta saamatta jäävistä tasapoistoista ja joiden euromääräinen arvo on sama kuin toimitusvarmuuskannustimen määrä edellyttäen, että toimitusvarmuuskannustimen laskennassa käytetään verkkoyhtiön valitsemaa pitoaikaa. Voidaan siis kysyä, että voidaanko luopua yli-ikäisille komponenteille laskettavista tasapoistoista, kun käytössä on toimitusvarmuuskannustin. Periaatteessa näin voitaisiin tehdä, mutta vain ehdolla, että kaikissa verkkokomponenttien ennenaikaisissa uusimistapauksissa sovelletaan toimitusvarmuuskannustinta eli sallitaan komponentin jäljellä olevan nykykäyttöarvon alaskirjaus toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Ilmajohtojen osalta edellä kuvattuun ehtoon liittyy lisäkysymys, että onko toimitusvarmuusinvestointien lisäksi muita investointeja, jotka kohdistuvat ennenaikaisesti ilmajohtoihin. Kohdassa 2.2 esitetyt seikat, jotka johtavat ennenaikaisiin ilmajohtojen uusimisiin, ovat edelleen käytännössä ajankohtaisia riippumatta toimitusvarmuusinvestoinneista. Toimitusvarmuusvaatimusten vaatimat investointimäärät ovat lähivuosina huomattavan suuret, mutta kokonaisuutena muutos laajoissa verkoissa on kuitenkin pieni. Neljännen valvontajakson aikana ilmajohtoverkkoa uusitaan suurillakin investointimäärillä enintään 15 % verkon kokonaispituudesta. Suuressa osassa ilmajohtoverkkoa ei siis lähivuosina tapahdu mittavia muutoksia toimitusvarmuusvaatimusten seurauksena. Tasapoistojen laskennan poistamiselle yli-ikäisiltä ilmajohdoilta ei siten ole perusteita ellei kaikille ennenaikaisille investoinneille syystä riippumatta kohdenneta toimitusvarmuuskannustimen mukaista NKA-jäännösarvon alaskirjausta toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Edellä oleva kysymyksen voi asettaa myös toisin päin. Tarvitaanko toimitusvarmuuskannustinta ts. ovatko yli-ikäisille komponenteille laskettavat tasapoistot riittävä kompensaatio ennenaikaisesti tehtäville verkkokomponenttien uusimisille. Kuvassa 5 on esitetty Caruna Oy:n keskijänniteverkon ilmajohtojen ikäprofiili ja johtojen sijoittuminen metsään ja avomaastoon (myrskyvarma alue).
10 ( 000 km) 1,000 900 800 1 700 600 500 400 300 2 200 100 0 1940 1957 1967 1977 1987 1997 2007 KJ-ilmajohdot avomaastossa KJ-ilmajohdot metsässä Kuva 5. Caruna Oy:n keskijänniteverkon ilmajohtojen ikäprofiili ja johtojen sijoittuminen metsään ja avomaastoon (myrskyvarma alue), 1 = pääosin toimitusvarmuuden perusteella pääosin saneerattavat johdot, jolloin projekteissa poistuu kaikenikäistä verkkoa, 2= saneeraus ikäperusteisesti, sähköteknisten syiden takia ja ulkoisten syiden (kaavoitus, yhteiskunnan kehittyminen takia Merkittävä osa verkkokomponenteista tullaan uusimaan vuoteen 2028 mennessä myrskyvarmaksi. Näitä komponentteja esittää kuvassa alue 1, jonka ilmajohdot sijaitsevat metsissä ja osin avomaastossa. Näiden komponenttien osalta uusimiset kohdistuvat kaikenikäisiin johtoihin, kuten myöhemmin kohdassa 4.2 esitetyssä esimerkissä konkreetisti havaitaan. Käytännössä ali-ikäisiin verkkokomponentteihin kohdistuvien toimitusvarmuusinvestointien määrä on merkittävä ja se lisää ennenaikaisesti purettavien komponenttien määrää selvästi. Tämän taloudellisen menetyksen kompensointiin on kehitetty ja tarvitaan toimitusvarmuuskannustin. 4.2 Toimitusvarmuuskannustimen laskennassa käytettävä pitoaika Neljännelle valvontajaksolle esitetyissä taloudellisen valvonnan suuntaviivoissa on esitetty, että toimitusvarmuuskannustimen euromääräisessä laskennassa käytettäisiin aina kyseiselle komponenttiryhmälle Viraston toimesta määritetyn pitoaikavälin alinta arvoa ts. tässä yhteydessä komponentin nykykäyttöarvo laskettaisiin kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävästä pitoajasta poikkeavalla arvolla ellei yhtiöllä ole juuri vaihteluvälin alarajan mukainen pitoaika käytössä. Kolmannen valvontajakson tarkennetuissa (3.7.2013) suuntaviivoissa toimitusvarmuuskannustimen määrää laskettaessa pitoaikana käytetään verkkoyhtiön ensimmäisen valvontajakson alussa valitsemaa pitoaikaa, vaikka Virasto olisi hyväksynyt uuden pitoajan 1.1.2012 alkaen.
11 Viraston kolmannelle valvontajaksolle esittämä NKA-jäännösarvon laskentamalli, jossa pitoaikana käytetään 1.1.2005 verkkoyhtiön valitsemaa pitoaikaa riippumatta siitä mitä muutoksia pitoaikoihin on verkkoyhtiön anomuksesta ja Viraston hyväksymänä käytetty 1.1.2012 alkaen, sisältää merkittävän periaatteellisen poikkeaman valvontamallin kokonaislogiikkaan. Ei ole olemassa talousteoreettista perustetta poikkeavien pitoaikojen käytölle NKA-jäännösarvon laskennassa. 1.1.2012 alkaen Virasto muutti useiden komponenttiryhmien pitoaikavaihteluvälin ylärajaa suuremmaksi ja tämän jälkeen Virasto on hyväksynyt mm. Carunalle 50 vuoden pitoajan kj-ilmajohdoille aiemman 45 vuoden sijasta. Vaihteluvälin ylärajan nostamisen taustalla oli valtakunnallisesti kertynyt kokemus ikääntyvien ilmajohtomassojen todellisen teknisen iän toteumista. Vastaavaa tietoa ei ollut 2000-luvun alussa käytettävissä. Verkkoyhtiöiden esittämien perustelujen pohjalta Virasto on tapauskohtaisesti hyväksynyt tai hylännyt verkkoyhtiöiden pitoaikamuutoshakemuksia. Verkkoyhtiöiden hakemusten laadintavaiheessa ei ollut käytössä tai tiedossa nykyisen toimitusvarmuuskannustimen sisältöä. Mahdolliselle olettamukselle, että verkkoyhtiöt olisivat optimoineet pitoaikaesityksiään toimitusvarmuuskannustimen näkökulmasta, ei ole perusteita. Pitoaikoihin liittyvät muutosesitykset ovat perustuneet todellisiin verkkokomponenttien käyttöikiin ja kuntotietoihin liittyviin tilastotietoihin. Neljännelle valvontajaksolle Viraston esittämä NKA-jäännösarvon laskentamalli on vielä edellistäkin epäjohdonmukaisempi ja vakavasti verkkoyhtiöiden tasapuolista kohtelua uhkaava poikkeama valvontamallin yleislinjauksista. Viraston esityksen mukaan NKA-jäännösarvon laskennassa pitoaikana käytetään Viraston määrittämän pitoaikavaihteluvälin alarajan mukaista arvoa, joka esim. kj-ilmajohdoilla on 40 vuotta. Carunan tapauksessa 40 vuoden pitoajan käytölle valvontamallissa muualla käytettävän 50 vuoden sijasta ei ole esitetty eikä ole mitään talousteoreettista tai käytännöllistä perustetta. Ehdotetun säännön käyttöönotolla on kuitenkin merkittävät seuraukset. Tarkastellaan tilannetta seuraavan esimerkin avulla. Esimerkissä tarkastellaan yhtä todellista kj-verkon uusimisprojektia, jossa nykyinen kj-lähtö muutetaan sähkömarkkinalain edellyttämäksi myrskyvarmaksi verkoksi (maakaapeliksi). Esimerkin verkkotietoja on kuvattu taulukossa 1. Taulukko 1. Esimerkkiverkon tietoja, pitoaika 50 a Pitoaika, a 50 Verkon ikä, a 5 15 25 35 45 55 yhteensä määrä, km 5 1,5 3,5 7,4 1 5,5 23,9 JHA, k 125 37,5 87,5 185 25 137,5 597,5 NKA, k 112,5 26,25 43,75 55,5 2,5 0 240,5 pelto määrä, km 1 2,8 5 1,2 10 JHA, k 25 0 70 125 0 30 250 NKA, k 22,5 0 35 37,5 0 0 95 metsä määrä, km 4 1,5 0,7 2,4 1 4,3 13,9 JHA, k 100 37,5 17,5 60 25 107,5 347,5 NKA, k 90 26,25 8,75 18 2,5 0 145,5
12 Verkon kokonaispituus on 24 km, johdoista 10 km sijaitsee pellolla ja 14 km metsässä. Taulukossa on esitetty myös johtojen ikäjakauma sekä JHA- ja NKA-arvot, kun pitoaika on 50 a. Verkon uusiminen toteutetaan purkamalla kaikki ilmajohdot ja rakentamalla uusi kaapeliverkko teiden tuntumaan. Olemassa olevasta ilmajohtoverkosta pieni osa sijaitsee tien varressa, pääosan ollessa pellossa ja metsässä. Verkon keski-ikä on 30 vuotta, 23 % johdoista on ylittänyt pitoajan 50 vuotta. Lahovikojen takia uusimistarpeessa olevia pylväitä ei ole tarkastelun kohteena olevassa verkossa. Kun toimitusvarmuuskannustimen laskennassa käytetään Carunan käyttämää pitoaikaa 50 vuotta, on NKA-jäännösarvon määrä taulukon 1 mukaan yhteensä noin 240 k eli noin 40 % ko. komponenttien JHA-arvosta. Jos toimitusvarmuuskannustimen laskennassa käytetään pitoaikavaihteluvälin alarajan mukaista 40 vuoden arvoa, on NKA-jäännösarvon määrä noin 189 k ollen noin 31 % JHA-arvosta. Ero 50 vuoden pitoajan mukaiseen NKA-jäännösarvoon on erittäin merkittävä, pienentyen lähes -10 % verkon JHA-arvosta. Taulukko 2. Esimerkkiverkon NKA-arvot, pitoaika 40 a Pitoaika, a 40 Verkon ikä, a 5 15 25 35 45 55 yhteensä määrä, km 5 1,5 3,5 7,4 1 5,5 23,9 JHA, k 125 37,5 87,5 185 25 137,5 597,5 NKA, k 109,375 23,4375 32,8125 23,125 0 0 188,75 pelto määrä, km 1 2,8 5 1,2 10 JHA, k 25 0 70 125 0 30 250 NKA, k 21,875 0 26,25 15,625 0 0 63,75 metsä määrä, km 4 1,5 0,7 2,4 1 4,3 13,9 JHA, k 100 37,5 17,5 60 25 107,5 347,5 NKA, k 87,5 23,4375 6,5625 7,5 0 0 125 Oletetaan seuraavaksi, että samanlainen saneerauskohde toteutuu verkkoyhtiössä, jossa on ollut kolmannella valvontajaksolla käytössä 30 vuoden pitoaika. Tällä pitoajalla laskettuna NKA-jäännösarvo olisi 137 k, ollen noin 23 % JHA-arvosta, taulukko 3. Muutos 40 vuoden pitoajan käyttöön tuo hyötyä + 8% JHA-arvosta. Taulukko 3. Esimerkkiverkon NKA-arvot, pitoaika 30 a Pitoaika, a 30 Verkon ikä, a 5 15 25 35 45 55 yhteensä määrä, km 5 1,5 3,5 7,4 1 5,5 23,9 JHA, k 125 37,5 87,5 185 25 137,5 597,5 NKA, k 104,1667 18,75 14,58333 0 0 0 137,5 pelto määrä, km 1 2,8 5 1,2 10 JHA, k 25 0 70 125 0 30 250 NKA, k 20,83333 0 11,66667 0 0 0 32,5 metsä määrä, km 4 1,5 0,7 2,4 1 4,3 13,9 JHA, k 100 37,5 17,5 60 25 107,5 347,5 NKA, k 83,33333 18,75 2,916667 0 0 0 105
13 Riippuen minkä pitoajan verkkoyhtiö on valinnut 1.1.2005, on Viraston esittämän NKA-jäännösarvon laskentamallin muutoksen vaikutus verkkoyhtiön talouteen erittäin merkittävä. Osa verkkoyhtiöistä hyötyy laskentamallin muutoksesta ja osalla yhtiöistä merkittävä määrä todellista NKA-arvoa jää korvaamatta. Viraston esittämät linjaukset NKA-jäännösarvon laskennassa ovat myös keskenään ristiriitaisia. Ensin (kolmannella valvontajaksolla) on esitetty käytettäväksi 1.1.2005 käyttöönotettuja pitoaikoja riippumatta siitä, että mitä pitoaikoja todellisuudessa kyseisenä ajankohtana käytetään. Seuraavassa vaiheessa esitetään käytettäväksi teoreettisia pitoaikoja, jotka ovat samoja kuin muutamat yhtiöt ovat esittäneet (muutokset 30 vuodesta 40 vuoteen) ja samanaikaisesti osalle verkkoyhtiöille ei hyväksytä heidän jo 1.1.2012 käyttöönottamiaan pitoaikoja. Valvontamallin kokonaistoiminnan ja verkkoyhtiöiden tasapuolisen kohtelun kannalta ainoa oikea NKA-jäännösarvon laskentamalli on laskea jäännösarvo siten kuin NKA-arvo lasketaan kohtuullisen tuoton laskennassa eli käyttäen kolmannella valvontajaksolla verkkokomponentille pitoaikaa, jonka Virasto on hyväksynyt verkkoyhtiölle 1.1.2012 alkaen ja vastaavasti neljännellä valvontajaksolla 1.1.2016 alkaen hyväksyttävää pitoaikaa. 4.3 Pelloilla sijaitsevat ilmajohdot Sähkömarkkinalain mukaisen myrskyvarman verkon suunnittelu ja rakentaminen on monitahoinen ja haasteellinen tehtävä. Metsävaltaisissa oloissa haasteellisuus liittyy myrskyille alttiiden johtojen erittäin suureen määrään ja niiden uusimisen tärkeysjärjestykseen asettamiseen. Laajoilla peltoaukeilla verkko on jo myrskyvarma eikä toimitusvarmuusinvestoinneille ole tarvetta. Monikuvioisilla metsiä, pieniä metsäsaarekkeita ja peltoja sisältävillä alueilla haasteellisuus liittyy verkkokokonaisuuden toteuttamiseen, pelloilla sijaitsevat johdot ovat myrskyvarmoja, mutta niiden välissä olevat metsät ja metsäsaarekkeet eivät ole. Mikä on näissä tapauksissa kansantaloudellisesti paras ratkaisu toteuttaa myrskyvarma verkko? Yksiselitteistä toimintamallia ei ole olemassa vaan tehtävät on ratkaistava tapauskohtaisesti. Seuraavassa karttakuvassa on esitetty tyypillinen monikuvioiseen ympäristöön liittyvä tehtäväasettelu. Sinisellä viivalla ja sen päälle piirretyllä keltaisella on kuvattu olemassa olevat kj-johdot. Punaisella katkoviivalla ja harmailla laatikoilla on kuvattu uusi myrskyvarma maakaapeliverkko ja siihen liittyvät uudet jakelumuuntamot.
14 Suunnitelman mukaan olemassa olevat kj-ilmajohdot puretaan ja sen sijalle rakennetaan tien varsia seuraileva maakaapeliverkko. Merkittävä osa nykyisistä ilmajohdoista sijaitsee pelloilla. Vaihtoehtoinen tapa suunnitella ja toteuttaa myrskyvarma verkko olisi jättää pelloilla sijaitsevat ilmajohdot paikoilleen ja rakentaa muut osuudet maakaapelilla nykyisten ilmajohtojen johtokaduille. Maakaapelin rakentaminen metsään on kuitenkin erittäin haasteellista (kalliot ymv. asiat) ja ajan kuluessa ongelmia tuottava (kaapelireitin vapaana pitäminen, ymv. asiat). Käytännössä toimintamalli suuressa mittakaavassa on todettu mahdottomaksi. Kolmas vaihtoehtoinen toteutustapa olisi asentaa maakaapelit tien varteen ja jättää pelloilla olevat myrskyvarmat ilmajohdot paikoilleen. Tällöin olisi rakenneltava (kaapelia, ilmajohtoja) välijohtoja peltojohtojen ja tien varressa sijaitsevien kaapeleiden välille. Verkkotopologiasta tulisi erittäin sekava, verkkojen kokonaispituus kasvaisi ja maankäyttölupien saamisessa olisi varmasti ongelmia. Kuvatun tyyppisissä tilanteissa useimmiten teknisesti ja taloudellisesti paras ratkaisu on siirtää kaikki kj-johdot tien varteen ja toteuttaa rakentaminen kaapelointina. Verkkotopologiasta tulee selkeä ja rakentaminen voidaan toteuttaa kerralla kustannustehokkaasti. Haittapuolena on nykyisen verkon jäljellä olevan arvon menettäminen niin metsässä kuin myös pelloilla. Asiaan liittyvä problematiikka on kuitenkin tunnistettu jo sähkömarkkinalain muutoksia valmisteltaessa ja sen ratkaisu on sisällytetty kesällä 2013 päivitettyihin Viraston suuntaviivoihin toimitusvarmuuskannustimen muodossa. Kannustimen keskeisenä perusteena on mahdollistaa kokonaisvaltaisesti järkevien verkkoinvestointien toteutus ilman, että purkautuvan verkon NKA-arvosta aiheutuu verkkoyhtiöille merkittäviä taloudellisia menetyksiä.
15 Tarkastelun kohteena olevassa esimerkkiverkossa pelloilla sijaitsevien ilma-johtojen NKA-jäännösarvo on 90 k 50 vuoden pitoajalla ollen noin 16 % johtolähdön verkon JHA-arvosta. Virasto esittää ohjeistuksessaan, että pelloilla sijaitsevien ilmajohtojen purkua ei hyväksytä toimitusvarmuuskannustimen piiriin tilanteessa, jossa purkaminen on tehtävä sähkömarkkinalain edellyttämän toimitusvarmuusvaatimusten mukaisen verkkorakenteen aikaansaamiseksi. Jos Viraston linjaus jää voimaan, on odotettavissa kansantalouden ja käyttötoiminnan kannalta teknisesti ja taloudellisesti kelvottomia verkkorakenneratkaisuja. Sähkönjakelun kokonaiskustannukset eli siirtomaksut kasvavat, verkkotopologiasta tulee sekava ja peltojohtoja jätetään roikkumaan verkkoomaisuutena nimellisinä varayhteyksinä.
16 5 Yhteenveto Raportissa on tarkasteltu sähkönjakeluverkkojen, erityisesti ilmajohtoverkkojen, teknistaloudellisten pitoaikojen määritykseen liittyviä tavoitteita ja pitoaikojen kytkentää taloudelliseen valvontaan liittyvien tasapoistojen ja toimitusvarmuuskannustimen määritykseen. Tarkastelun kohteena on ollut teknistaloudellisen pitoajan ylittäneille verkkokomponenteille laskettavien tasapoistojen, toimitusvarmuuskannustimen ja pitoaikojen keskinäisvaikutukset. Yhtenä tarkastelukohteena on ollut myös pelloilla sijaitsevien ilmajohtojen käsittely toimitusvarmuuskannustinta laskettaessa. Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa; Verkkokomponenttien keskimääräinen teknistaloudellinen pitoaika on aina lyhempi kuin tekninen pitoaika. Tämä on seuraus monista eri syistä johtuvista ennen pitoajan saavuttamista tehtävistä komponenttien uusinnoista. Keskeisiä syitä ovat mm. sähkötekniset syyt (kapasiteetin nosto, jännitteen laatu, häviöt) ja ulkoisten sidosryhmien aloitteesta tehtävät verkkomuutokset (kaavoitus, yhdyskuntien kehittyminen) Ennen pitoajan saavuttamista tehdyissä uusimisissa menetetään verkkokomponenteilla vielä jäljellä olevaa arvoa (nykykäyttöarvo). Tämän osittaiseksi kompensaatioksi valvontamallissa lasketaan tasapoistot myös yli-ikäisille verkkokomponenteille. Toimitusvarmuuskannustin korvaa Sähkömarkkinalain toimitusvaatimusten täyttämiseksi vaadittavien ennenaikaisten verkkokomponenttien uusimisesta aiheutuvat taloudelliset menetykset. Kyseisten komponenttien osalta niiden NKAjäännösarvo hyväksytään alaskirjaukseksi toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Toimitusvarmuusvaatimusten takia tehtävät ennenaikaiset verkkokomponenttien uusimiset kohdistuvat pääsääntöisesti muihin komponentteihin kuin muista syistä tehtävät ennenaikaiset uusimiset. Toimitusvarmuuskannustin ei ole siten päällekkäinen kompensaatio yli-ikäisille verkkokomponenteille laskettavien tasapoistojen kanssa. Perusteita yli-ikäisille verkkokomponenteille laskettavien tasapoistojen mahdolliselle poistamiselle ei ole osoitettavissa. Jos yli-ikäisten verkkokomponenttien tasapoistojen laskennasta luovutaan, on toimitusvarmuuskannustinta vastaava kompensaatio eli NKA-jäännösarvon alaskirjaus toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa hyväksyttävä kaikissa verkkokomponenttien ennenaikaisissa uusimistapauksissa. Toimitusvarmuuskannustimen laskennassa (NKA-jäännösarvo) on käytettävä samaa pitoaikaa kuin tasapoistojen ja kohtuullisen tuoton laskennassa käytetään. Muiden pitoaikojen käyttö toimitusvarmuuskannustimen laskennassa on ristiriidassa valvontamallin kokonaisperiaatteiden kanssa ja vaarantaa vakavalla tavalla verkkoyhtiöiden tasapuolisen kohtelun (merkittäviä hyötyjä osalle ja merkittäviä tappioita osalle). Kun puretaan pelloilla sijaitsevia ilmajohtoja ennenaikaisesti osana toimitusvarmuusvaatimusten takia tehtäviä kokonaisvaltaisia verkon kehittämistoimia, on näiden NKA-jäännösarvo hyväksyttävä osaksi toimitusvarmuuskannustinta. Energiaviraston ohjeistus näiden poisjättämisestä toimitusvarmuuskannustimen piiristä on ristiriidassa toimitusvarmuuskannustimen käyttöönoton perusteiden kanssa ja johtaa kansantaloudellisesti ja teknisesti kestämättömiin verkkorakenneratkaisuihin.