Investoinnit sähkön siirron hinnoittelussa

Transkriptio

1 LTKK Sähkötekniikka Electrical Engineering LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN KORKEAKOULU SÄHKÖTEKNIIKAN OSASTO Investoinnit sähkön siirron hinnoittelussa VERKON JÄLLEEN- HANKINTA-ARVO 50 % JHA:sta + investoinnit - tasapoistot VERKON NYKYKÄYTTÖ- ARVO x % SALLITTU TUOTTO INVESTOINTI Operatiiviset kulut Sähkön laatu TEHOKKUUS Verkostopituus Tulot - operatiiviset kulut - investoinnit (tasapoistot) Tuotto Asiakkaiden lukumäärä Siirretty energia Tutkimusraportti LTKK 2002 PL 20, LAPPEENRANTA, p , fax

2 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 1 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE Johdanto Tutkimushankkeen tavoite ja toteutusmalli Tutkimustehtävät Hankkeen toteutus Näkemykset investointien käsittelymallin hyväksyttävyydestä Verkostokomponenttien pitoajat Komponenttiryhmittelyn perusteet Verkoston jälleenhankinta-arvon ryhmittely Pitoaikojen määritysprosessin kuvaus; haastattelut ja kirjallisuus -haastattelun laajuus Komponenttijaottelu ja yhtiöiden pitoaikavastaukset Pitoaikojen määrityksen tulokset; taulukko, painotettu keskiarvo ja vaihteluväli Ilmajohtojen ja maakaapelien pitoaikojen painotetut keskiarvot Pitoaikojen esittely ja perustelu komponenttiryhmittäin kv johdot, puupylväät a, teräspylväät a, maakaapelit a Sähköasemat Keskijännitejohdot, a Jakelumuuntamot, pylväsmuuntamo a, puisto- ja kiinteistömuuntamo a Jakelumuuntajat, a Pienjännitejohdot, AMKA a, maakaapeli ja jakokaapit a Erottimet ja erotinasemat, a Automaatio erotinasemalla ja sähköasemalla, a Tietoliikennejärjestelmät, a Ylijännitesuojat, a ATK-laitteet, 3-5 a Ohjelmistot, tapauskohtaisesti 5-10 a Kiinteistöt Mittarit (esim. kwh), a Investointien ja kulujen rajapinnan määrittäminen Kirjanpitoa koskevat säädökset ja yleiset periaatteet Hyvä kirjanpitotapa Kirjanpito- ja muu lainsäädäntö Investointien ja kulujen kirjaamiseen liittyviä määritelmiä Käyttöomaisuus Poistot... 26

3 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Hankintameno Kirjanpitolainsäädännön investointien ja kulujen kirjaamista koskeva ohjeistus Investointien ja kulujen jaotteluun liittyvät tulkinnanvaraisuudet ja suositukset kirjauskäytännöksi Verkoston uudisrakentaminen (uusinvestoinnit) Verkoston korvausinvestoinnit Työkustannukset Mittarivaihdot ATK-laitteiden ja ohjelmistojen hankinta Sähköasemakiinteistöjen omistus Kulujen siirtomahdollisuudet Ehdotus investointien ja kulujen jaotteluperiaatteiksi Jälleenhankintahinnan, nykykäyttöarvon, sallitun tuoton, tasapoistojen ja laskennallisen tuoton laskenta Tutkimushankkeessa tarkasteltava investointien käsittelymalli Jälleenhankinta-arvo Nykykäyttöarvo Tasapoistot Sallittu tuotto Laskennallinen tulos Todellinen tulos Investointien ja kohtuullisen tuoton kehittyminen erilaisilla toimintamalleilla Investointitasot verkkoyhtiöissä Esimerkkilaskelmien lähtötiedot Laskennan periaatteellinen eteneminen Todellisen tuloksen laskeminen Esimerkkilaskelmien tavoite Laskentatulokset: keskikokoinen kaupunkiyhtiö Laskentatulokset: suuri kaupunkiyhtiö Laskentatulokset: keskikokoinen maaseutuyhtiö Yhteenveto laskentatuloksista Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Lähdekirjallisuutta... 67

4 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 3 Terminologiaa Taloudellinen pitoaika Kirjanpitoa koskevassa lainsäädännössä taloudellisella pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jona käyttöomaisuuden ennakoidaan hyödyntävän kirjanpitovelvollista tuloa tuottamalla. Taloudellisella pitoajalla on kirjallisuudessa joissakin yhteyksissä myös toinen hieman ristiriitainen merkitys, eli sitä käytetään kuvaamaan kirjanpidollista poistoaikaa. Tekninen pitoaika Teknisellä pitoajalla tarkoitetaan käyttöomaisuushyödykkeen teknistä käyttöikää. Teknistaloudellinen pitoaika Teknistaloudellisen pitoaika vastaa taloudellista pitoaikaa siltä osin kuin sillä tarkoitetaan käyttöomaisuuden kirjanpitovelvollista hyödyntävää aikaa. Teknistaloudellisella pitoajalla tarkoitetaan edellä sanotun perusteella sitä, kuinka kauan esimerkiksi verkostokomponentti todellisuudessa saa olla verkossa. Raportissa käytettäväksi termiksi on pelkän taloudellisen pitoajan sijasta valittu teknistaloudellinen pitoaika, jotta vältettäisiin taloudellisen pitoajan kirjanpidollisesta merkityksestä mahdollisesti aiheutuvat sekaannukset. Teknistaloudellinen pitoaika on yleensä lyhempi kuin tekninen pitoaika, mutta toisaalta pitempi kuin kirjanpidollinen poistoaika. Uusinvestointi Uusinvestoinnilla tarkoitetaan kokonaan uuden verkon osan rakentamista. Korvausinvestointi Korvausinvestoinnilla tarkoitetaan toimintoa, jonka tarkoituksena on joko lisätä olemassa olevan verkon kapasiteettia tai jatkaa komponentin käyttöaikaa. Jälleenhankinta-arvo Sähkönjakeluverkon jälleenhankinta-arvo kuvaa menoa, joka olisi tehtävä, jos verkko rakennettaisiin nykyisellä kustannustasolla. Nykykäyttöarvo Sähkönjakeluverkon nykykäyttöarvo kuvaa verkon jäljellä olevaa käyttöarvoa. Verkosto- ja maastosuunnittelu Tietyn yksilöidyn verkonrakennuskohteen, toimistossa tai maastossa tapahtuva suunnittelutyö. Ei sisällä yleissuunnittelua. Sallittu tuotto Verkkoliiketoiminnan sallittu tuotto määritetään toimintaan sitoutuneen pääoman perusteella. Oman pääoman kohtuullinen tuottoprosentti ja korollisen vieraan pääoman kohtuullinen kustannus lasketaan Energiamarkkinaviraston esittämien periaatteiden mukaisesti. Korottomasta vieraasta pääomasta ei katsota aiheutuvan kustannuksia. Verkkoyhtiön hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa toiminnan

5 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 4 laskennallista tulosta verrataan sallittuun tuottoon. Joissakin yhteyksissä käytetään sallitun tuoton sijasta termiä kohtuullinen tuotto samassa merkityksessä. Laskennallinen tulos Verkkoliiketoiminnan laskennallinen tulos lasketaan oikaistun tuloslaskelman perusteella. Oikaistussa tuloslaskelmassa ei oteta huomioon rahoituskuluja ja sähköverkosta tehtävät poistot ovat ns. kohtuullisen poistotason mukaiset. Raportissa tarkasteltavassa verkkoliiketoiminnan sallitun tuoton määritysmallissa kohtuullinen poistotaso määräytyy verkon jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen perusteella. Nykyisessä sallitun tuoton arviointimallissa kohtuullisena poistotasona käytetään tarkasteluvuoden ja kahden sitä edeltäneen vuoden investointien keskiarvoa. Tarvittaessa voidaan perustellusti poistoina hyväksyä yksittäiset suuremmatkin investoinnit. Todellinen tulos Verkkoliiketoiminnan todellinen tulos lasketaan tilinpäätöstiedoissa esitetyn tuloslaskelman perusteella. Tasapoistot Raportissa tarkasteltavassa verkkoliiketoiminnan sallitun tuoton määritysmallissa tasapoistoilla tarkoitetaan verkon jälleenhankinta-arvosta keskimääräisellä pitoajalla laskettuja tasapoistoja. Tasapoistoja käytetään tässä raportissa tutkitussa mallissa sekä nykykäyttöarvon muutosta että verkkoliiketoiminnan laskennallista tulosta laskettaessa.

6 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 5 ESIPUHE Tässä raportissa esitetään keskeiset tulokset vuoden 2001 aikana Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa (LTKK) Energiamarkkinaviraston (EMV) toimeksiannosta toteutetusta tutkimushankkeesta Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa. Tutkimushankkeessa ja raportissa käsitellään verkostokomponenttien teknistaloudellisten pitoaikojen määritystä, verkon nykykäyttöarvon määritystä, uus- ja korvausinvestointien määritystä, investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen yhtenäistämistä sekä tasapoistojen käyttöä verkkotoiminnan tuoton määrittämisessä. Tutkimushankkeessa ei ole käsitelty investointeja osana DEA-mallilla suoritettavaa tehokkuusmittausta. Hanke on toteutettu LTKK:ssa sähkötekniikan osastolla sähkömarkkinalaboratoriossa prof. Jarmo Partasen johdolla. Tutkimusryhmään ovat kuuluneet Partasen lisäksi dipl.ins. Jukka Lassila ja dipl.ins. Satu Viljainen. Tutkimustyötä on ohjannut EMV:n puolesta projektiryhmä, johon ovat kuuluneet johtaja Asta Sihvonen-Punkka, ryhmäpäällikkö Antti Paananen, ylitarkastaja Kari Lavaste, verkkoinsinööri Martti Hänninen sekä laskentaekonomi Mari Sipola. Johtoryhmä on kokoontunut hankkeen toteutuksen aikana viisi kertaa. Tutkimushankkeen toteutuksen yhteydessä tutkimusryhmä on haastatteluin ja kyselylomakkein läpikäynyt tutkimustehtäviä 13 jakeluverkkoyhtiön kanssa. Tämän lisäksi tutkimusryhmä on esitellyt hankkeen tavoitteita ja tuloksia kolmessa tapaamisessa dipl.ins. Markku Jalosen johdolla työskentelevälle Energia-alan keskusliitto Finergy ry:n projektiryhmälle. Lappeenrannassa Jukka Lassila Satu Viljainen Jarmo Partanen

7 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 6 1 Johdanto Jakeluverkkoliiketoiminnan hinnoittelun valvonnassa eli verkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton määrityksessä on käytössä EMV:n määrittelemät toimintamallit. Voimakkaasti pelkistettynä sallitun tuoton määritys ja toiminnan laskennallisen tuoton määritys tapahtuvat kuvan 1.1 ja seuraavan tekstin mukaisesti. Ensin määritetään verkkojen jälleenhankinta-arvo (JHA) verkostokomponenttien yksikkömäärien ja yksikköhintojen avulla. Tämän jälkeen verkkojen nykykäyttöarvo (NKA) määritetään verkostokomponenttien nykyisen iän ja pitoaikojen suhteen avulla siten, että NKA = 1 ikä pitoaika JHA Nykykäyttöarvosta vähennetään verkkoyhtiön taseessa oleva liittymismaksukertymä. Näin saatu pääoma jaetaan omaan ja vieraaseen pääomaan, joille lasketaan sallittu tuotto EMV:n määrittämien tuottoprosenttien avulla. Toiminnan todellinen laskennallinen tuotto lasketaan vähentämällä tuotoista (liikevaihto) kulut ja kolmen viimeisen vuoden investointien keskiarvo. Tarvittaessa voidaan perustellusti poistoina hyväksyä yksittäiset suuremmatkin investoinnit. Jos laskennallinen tuotto on suurempi kuin sallittu tuotto, on yhtiön hinnoittelu kohtuutonta. VERKON JÄLLEEN- HANKINTA-ARVO uusinvestointi korvausinvestointi INVESTOINTI Verkkoliiketoiminnan tuoton laskenta: pitoaika verkon ikä Operatiiviset kulut VERKON NYKYKÄYTTÖ- ARVO Sähkön laatu x % TEHOKKUUS Verkostopituus SALLITTU TUOTTO Asiakkaiden lukumäärä Siirretty energia Tulot - operatiiviset kulut - investoinnit (3 vuoden keskiarvo) Tuotto Kuva 1.1. Verkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton sekä toiminnan laskennallisen tuoton määritys, nykykäytäntö, voimakkaasti pelkistetty kuvaus. Toimintamalliin liittyy useita vaikeita ja moniselitteisiä osatehtäviä. Näitä ovat mm. jakeluverkkojen nykykäyttöarvon määritystapa verkkoihin liittyvien uus- ja korvausinvestointien määritys investointien käsittely laskennallisen tuoton määrityksessä (poistot) eri verkostokomponenttien teknistaloudelliset pitoajat.

8 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 7 Vuoden 2001 aikana käyttöönotettu verkkotoiminnan tehokkuusmittaus nk. DEAmallin avulla on luonut myös tarpeen verkkoihin liittyvien investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen selvittämiselle ja yhtenäistämiselle. Jakeluverkkojen nykykäyttöarvon määritys edellä kuvatussa prosessissa on periaatteessa yksinkertaista. Käytännön vaikeus liittyy kuitenkin ennen kaikkea verkostokomponenttien iän määrittämiseen. Myöskin verkostokomponenttien pitoaikojen määritys on osoittautunut ongelmalliseksi. Toimintamallissa ei ole sisäänrakennettuna investointitasojen ohjaukseen liittyviä elementtejä. Periaatteessa malli kannustaa investointeihin (jopa yli-investointeihin), sillä tehdyt investoinnit lyhentävät verkoston ikää eli korottavat verkon nykykäyttöarvoa ja sitä kautta myös sallittua tuottoa ja samalla investoinnit voidaan nopeasti poistaa laskennallisen tuoton laskennassa. Kolmen vuoden poistokäytäntö ei kuitenkaan huomioi jo aiemmin tehtyjen investointien poistotarvetta tämä on todettu ongelmaksi monissa verkkoyhtiöissä. Verkkoyhtiön tekemien korvausinvestointien mahdollinen alhainen määrä (verkoston kehitysvelvoitteen laiminlyönti) ei myöskään ole helposti suoraan todettavissa. Tämän takia EMV:llä on ollut tarve selvittää ja seurata erikseen uus- ja korvausinvestointien määrää. Uus- ja korvausinvestointien määritys puolestaan on todettu monessa tapauksessa tulkinnanvaraiseksi ja ongelmalliseksi.

9 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 8 2 Tutkimushankkeen tavoite ja toteutusmalli Tämän tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, että onko mahdollista käyttää sähköverkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton määrityksessä nykykäytännön sijasta seuraavia periaatteita: 1) Verkon jälleenhankinta-arvo, JHA, määritetään nykymenetelmin 2) Verkon nykykäyttöarvoksi määritetään sovittuna ajanhetkenä 50 % verkon jälleenhankinta-arvosta 3) Edellä mainitusta ajankohdasta eteenpäin verkon nykykäyttöarvon muutos lasketaan periaatteessa seuraavasti (tarkennukset laskentamalliin on esitetty raportin kohdassa 6.3. nykykäyttöarvon muutos = edellisen vuoden investoinnit edellisen vuoden JHA:sta komponenttien pitoajoilla lasketut tasapoistot 4) Verkkoliiketoiminnan tuottoa laskettaessa käytetään verkon jälleenhankintaarvon tai verkon nykykäyttöarvon pohjalta määritettyjä tasapoistoja VERKON JÄLLEEN- HANKINTA-ARVO 50 % JHA:sta + investoinnit - tasapoistot VERKON NYKYKÄYTTÖ- ARVO x % SALLITTU TUOTTO INVESTOINTI Operatiiviset kulut Sähkön laatu TEHOKKUUS Verkostopituus Tulot - operatiiviset kulut - investoinnit (tasapoistot) Tuotto Asiakkaiden lukumäärä Siirretty energia Kuva 2.1. Investoinnit osana verkkoliiketoiminnan sallitun tuoton määritysprosessia Mikäli esitetty toimintamalli on mahdollista toteuttaa käytännössä, poistuisi osa edellä esitetyistä sallitun tuoton ja toiminnan tuoton määritykseen liittyvistä ongelmakohdista.

10 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Tutkimustehtävät Edellä kuvatun toimintamallin analysointi ja mahdollinen käytännön toteuttaminen edellyttää seuraavien osatehtävien ratkaisemista. Verkoston eri komponenttien teknistaloudellisten pitoaikojen määritys Verkostokomponenttien pitoajoilla on keskeinen merkitys verkon nykykäyttöarvon ja verkostoinvestointien poistojen laskennassa. Investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen yhtenäistäminen Sillä, että käsitelläänkö toimenpidettä investointina vai kuluna, on vaikutusta monella eri tavoin kohtuullisen tuoton määritysprosessiin. Käsiteltäessä toimintoa kuluna voidaan meno vähentää suoraan tuloslaskelmassa (eli rahoittaa välittömällä tulorahoituksella). Toisaalta operatiiviset kulut vaikuttavat yhtiön tehokkuusarviointiin, joka puolestaan määrittää yhtiön operatiivisille kuluille oikean tason. Suuret kulut ovat siis haitallisia yhtiön tehokkuutta arvioitaessa. Käsiteltäessä toimintoa investointina tapahtuu investoinnin rahoitus poistojen kautta. Investoinnit nostavat verkon nykykäyttöarvoa ja niillä voidaan vaikuttaa myös operatiivisiin kuluihin. Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että kukin verkkoyhtiö pyrkii tekemään rajavedon investointien ja kulujen välille itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Verkkoyhtiöiden toiminnan tasapuolisen vertailun takia olisi kuitenkin hyvä, että investointeja käsitellään kaikissa yhtiöissä suurin piirtein samoin periaattein. Uus- ja korvausinvestointien määritys ja seuranta Investoinneilla on vaikutusta verkon jälleenhankinta-arvoon ja nykykäyttöarvoon. Uusinvestoinnit lisäävät jälleenhankinta-arvoa. Puhtaat korvausinvestoinnit eivät puolestaan lisää verkon jälleenhankinta-arvoa. Osa toimenpiteistä on luonteeltaan osaksi uus- ja osaksi korvausinvestointeja. Tilanne, jossa yksittäisen investoinnin luonnetta ei tarvitsisi tarkasti määritellä, mutta kuitenkin samanaikaisesti voitaisiin seurata koko yhtiön uus- ja korvausinvestointien kehitystä, olisi tarkoituksenmukainen sekä verkkoyhtiöiden kuin myös EMV:n kannalta. Mahdollisen uuden toimintamallin analysointi esimerkkilaskelmien avulla Esitetyssä toimintamallissa verkostokomponenttien pitoajoilla ja yhtiön toteuttamien investointien määrällä on suora vaikutus verkkojen nykykäyttöarvon, sallitun tuoton ja toiminnan laskennallisen tuoton kehitykseen. Analyysejä erilaisten toimintastrategioiden vaikutuksista voidaan toteuttaa verkkoyhtiöille tehtävien esimerkkilaskelmien avulla.

11 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Hankkeen toteutus Edellä kuvatut tutkimustehtävät liittyvät monilta osin läheisesti verkkoyhtiöiden käytännön toimintaan ja toimintastrategioihin. Yhtiöiden kokemus ja näkemykset ovat keskeisiä tiedonlähteitä mm. verkostokomponenttien pitoaikoja määritettäessä. Keskeisenä tutkimusmetodina verkostokomponenttien teknistaloudellisten pitoaikojen määrityksessä sekä investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen nykytilan ja yhtenäistämisehdotusten laadinnassa on ollut verkkoyhtiöille tehdyt kyselyt ja haastattelut. Kesän ja alkusyksyn 2001 aikana tutkimusryhmä vieraili 10 verkkoyhtiössä ja tapaamisissa oli mukana edustajia yhteensä 13 eri verkkoyhtiöstä; Espoon Sähkö Oyj, Fortum Sähkönjakelu Oy, Helsinki Energia, Iitin Sähkö Oy, Imatran Seudun Sähkö Oy, Joutsenon Energia Oy, Kouvolan Seudun Sähkö Oy, Lappeenrannan Energia, Parikkalan Valo Oy, Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, Savon Voima Oyj, Vantaan Energia Oy, Vattenfall Siirto Oy. Yhtiöiden asiakasmäärä edustaa 45 % koko Suomen asiakasmäärästä ja 36 % Suomen kokonaisjakeluverkkomäärästä. Esimerkkilaskelmien ja analyysien laatimista varten tutkimusryhmä on kehittänyt laskentajärjestelmän, jota käyttäen voidaan tehdä monipuolisia sallitun tuoton ja laskennallisen tuoton kehitystä kuvaavia laskelmia erilaisilla lähtöarvoilla.

12 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 11 3 Näkemykset investointien käsittelymallin hyväksyttävyydestä Kaikissa verkkoyhtiötapaamisissa yhtenä keskeisenä keskusteluteemana oli kuvassa 2.1 kuvatun toimintamallin mahdollinen käytettävyys ja hyväksyttävyys verkkoyhtiöissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikissa yhtiöissä sallitun tuoton valvontaprosessin kehittäminen kuvan 2.1 mukaiseksi nähtiin positiivisena ja yhtiön toimintaa oikealla tavalla ohjaavana asiana. Yksi keskeinen ja erittäin paljon tulevaan toimintaan vaikuttava tekijä kuvan 2.1 mallissa on nykykäyttöarvon määritys. Oletusarvona on, että aluksi kaikille yhtiöille nykykäyttöarvoksi asetetaan 50 % jälleenhankinta-arvosta ja tämän jälkeen nykykäyttöarvo määräytyy tehtyjen investointien ja jälleenhankinta-arvosta laskettavien tasapoistojen suhteen kehityksen mukaan. Lähes kaikki haastatellut yhtiöt totesivat, että heille lähtöolettamus NKA = 0.5*JHA on suurin piirtein oikein. Kahdessa yhtiössä esitettiin selkeä perusteltu näkemys, että heidän verkkonsa nykykäyttöarvo on hieman suurempi kuin 50 % jälleenhankinta-arvosta. Kaikissa verkkoyhtiöissä hyväksyttiin toimintamalli, jossa lähtötilanteen jälkeen nykykäyttöarvo määritettäisiin investointimäärien ja tasapoistojen perusteella. Voidaan siis todeta, että edellä kuvattu nykykäyttöarvon määritystapa soveltuu ja on hyväksyttävissä verkkoyhtiöissä todelliseksi toimintamalliksi, jos muut asiaan liittyvät ongelmakohdat, mm. pitoajat, saadaan ratkaistuksi. Lisäyksenä alkuperäiseen perusolettamukseen, lähtökohtana 50 % nykykäyttöarvo, on syytä esittää 55 % nykykäyttöarvovaihtoehto. Nykykäyttöarvoksi voitaisiin hyväksyä 55 % verkon jälleenhankinta-arvosta, jos verkkoyhtiö pystyy selkein perustein ja todellisin tilastoin perustelemaan esityksensä ja samalla sitoutumaan käyttämään nykykäyttöarvon laskennassa esittämiään verkoston pitoaikoja myös jatkoprosessissa mm. laskennallisen tuoton määrityksessä. Tasapoistojen mahdollinen käyttö toiminnan tuoton laskennassa koettiin kaikissa tapaamisissa myönteisenä ja pitkäjänteiseen verkoston kehittämiseen ohjaavana seikkana. Kulujen ja investointien kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistämisohjeistojen laatiminen nähtiin myös myönteisenä ja kannatettavana asiana.

13 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 12 4 Verkostokomponenttien pitoajat Verkostokomponenttien pitoajoilla on keskeinen merkitys verkon nykykäyttöarvon ja verkostoinvestointien poistojen määritysmenetelmissä. Pitoaika vaikuttaa suoraan verkon nykyarvoon, joka puolestaan on keskeisenä suureena sallitun tuoton laskennassa. Tällä hetkellä komponenttien pitoaikojen vaihteluväli on suuri. Pitoaikojen osalta tutkimuksen tavoitteena on etsiä todellisuutta vastaavat verkostokomponenttien pitoajat verkkoyhtiöiden edustajia haastattelemalla. Kerätyn aineiston perusteella laaditaan kunkin komponentin/komponenttiryhmän pitoajalle vaihteluväli. Vaihteluvälillä halutaan turvata erilaisissa olosuhteissa toimiville verkkoyhtiöille mahdollisuus todellisuutta vastaavaan investointitason valintaan. 4.1 Komponenttiryhmittelyn perusteet Verkoston jälleenhankinta-arvon ryhmittely Ehdotettu komponenttiryhmittely noudattelee pitkälle verkostoyksiköiden kustannusluettelon (KA 2:97) mukaista jaottelua. Kustannusluettelon pääryhmiä verkon jälleenhankinta-arvoa määrittäessä ovat Muuntamot (pylväs-, puisto- ja kiinteistömuuntamot) Jakelumuuntajat 20 kv ilmajohdot 0,4 kv ilmajohdot 20 kv kaapelit 0,4 kv kaapelit 20 kv johtoerottimet (johtoerotin, kauko-ohjattava erotin) 110 kv johdot kwh-mittarit Sähköasemat (tontit, päämuuntajat, 110 ja 20 kv kojeistot) Tutkimustyössä käytetty komponenttiryhmittely on esitetty liitteessä I. Edellä esitetyn kustannusluetteloryhmien lisäksi mukaan on otettu kohdat Automaatio erotinasemalla Pylväät (jakeluverkon puupylväät) Muut verkostokomponentit Tietoliikennejärjestelmät Ohjelmistot Työvälineet Kuljetus- ja konekalusto

14 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Pitoaikojen määritysprosessin kuvaus; haastattelut ja kirjallisuus - haastattelun laajuus Verkostokomponenttien teknistaloudellisia pitoaikojen sekä investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen selvittämiseksi käytiin keskusteluja verkkoyhtiöiden edustajien kanssa. Kohdeyhtiöt eroavat toisistaan sekä yhtiömuodoiltaan että toimintaympäristönsä puolesta. Mukana on sekä maaseutu- ja kaupunkiyhtiöitä. Yritysvierailujen yhteydessä verkkoyhtiöitä pyydettiin kommentoimaan liitteen 1 ehdotusta verkostokomponenttien jaotteluksi. Lisäksi yhtiöitä pyydettiin ilmoittamaan kirjallisesti liitteen 1 jaottelun mukaisesti näkemyksensä verkostokomponenttien teknistaloudellisista pitoajoista. Eri yhtiöissä käytyjen keskustelujen perusteella pyrittiin selvittämään niiden eri verkostokomponenteille käyttämät teknistaloudelliset pitoajat. Teknistaloudellisella pitoajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, kuinka kauan komponentti todellisuudessa saa olla verkossa. Teknistaloudellinen pitoaika on yleensä lyhempi kuin tekninen pitoaika, mutta toisaalta pitempi kuin kirjanpidossa käytetyistä poistoajoista johdettavat pitoajat. Teknistaloudellisten pitoaikojen määrittely osoittautui odotusten mukaisesti vaikeaksi kysymykseksi. Määrittelyssä on otettava huomioon monia toimialueen erityispiirteistä johtuvia tekijöitä. Keskeisimmät reunaehdot määräytyvät toimialueen sähkönkulutuksen kasvun ja alueiden infrastruktuurin kehityksen mukaan. Voimakkaan kasvun alueilla teknistaloudelliset pitoajat ovat tyypillisesti huomattavasti lyhyempiä kuin tekniset pitoajat, koska komponentteja joudutaan usein uusimaan muista syistä kuin teknisen käyttöiän loppumisen takia. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi kapasiteetin loppuminen ja häviöiden voimakas kasvu. Toinen kasvualeille ominainen piirre on, että johtolinjoja joudutaan rakentamaan myös kaavoittamattomille aluille. Kaavan valmistumisen jälkeen johtolinjoja joudutaan mahdollisesti purkamaan vain muutamia vuosia rakentamisen jälkeen. Kasvualuilla avojohdot ovatkin usein tilapäisratkaisuja, jotka korvataan kaavan valmistumisen jälkeen maakaapeleilla. Tästä seuraa, että avojohtojen teknistaloudelliset pitoajat voivat olla huomattavan lyhyitä. Sähkönkulutuksen kasvun pysyessä ennallaan tai kasvaessa vain hitaasti verkostokomponenttien teknistaloudelliset pitoajat ovat hyvin lähellä komponenttien teknisiä pitoaikoja. Komponentteja on taloudellisesti kannattavaa pitää verkossa niin kauan kuin ne siellä kestävät. Kirjapidossa käytetyistä poistoajoista johdetuilla pitoajoilla ei käytännössä ole juuri lainkaan yhteyttä verkostokomponenttien teknistaloudellisiin pitoaikoihin. Keskustelujen perusteella asiaan ei aikaisemmin ole kiinnitetty huomiota, mutta tältä osin tilanne voi jatkossa muuttua. Muutamassa yhtiössä käydään parhaillaan keskustelua kirjanpidossa käytettyjen poistoaikojen muuttamisesta paremmin verkostokomponenttien todellisia teknistaloudellisia pitoaikoja vastaaviksi. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa kirjapidon poistoaikojen pidentämistä.

15 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Komponenttijaottelu ja yhtiöiden pitoaikavastaukset Yhtiöissä oltiin yleisesti melko tyytyväisiä ehdotettuun verkostokomponenttien jaotteluun. Muutosehdotukset koskivat ensisijaisesti jaottelun tarkentamista sähköasematasolla sekä tietoliikennejärjestelmien ja kiinteistöjen kohdalla. Taajamaolosuhteissa toimivissa yhtiöissä jaottelua pidettiin liian tarkkana erottimien ja erotinasemien sekä erotinaseman automaation osalta, koska näihin ryhmiin kuuluvia komponentteja ei juurikaan ole käytössä. Toisaalta maaseutuolosuhteissa toimivissa yhtiöissä jaottelua pidettiin kyseisiltä osin hyvinkin toimivana ja tarpeellisena. Ehdotus käyttöön otettavaksi komponenttijaotteluksi on esitetty kohdassa 4.3. Liitteessä 1 olevaan taulukkoon on koottu eri yhtiöiden näkemykset verkostokomponenttien teknistaloudellisiksi pitoajoiksi. Vastaukset ovat taulukossa kunkin komponentin osalta sattumanvaraisessa järjestyksessä.

16 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Pitoaikojen määrityksen tulokset; taulukko, painotettu keskiarvo ja vaihteluväli Ehdotus käyttöönotettaviksi komponenttiryhmittelyksi ja teknistaloudellisiksi pitoajoiksi on esitetty taulukossa 4.1. Perustelut ehdotuksille on esitetty komponenttiryhmittäin kohdassa 4.5. Taulukko 4.1. Komponenttiryhmittely ja ehdotukset verkostokomponenttien pitoaikaväliksi. Verkostokomponentti Esitys pitoaikaväliksi [a] 110 kv johdot kv avojohdot (puupylväs) kv avojohdot (teräspylväs) kv maakaapelit Sähköasemat kv kojeisto (GIS/avokojeisto) - 20 kv kojeisto (GIS/avokojeisto) - päämuuntaja Keskijännitejohdot - avojohdot - PAS, SAXKA, SAMKA - maakaapeli, kaapelipäätteet ja jatkokset Pienjännitejohdot - AMKA - maakaapeli, jakokaapit Jakelumuuntamot ja muuntajat - pylväsmuuntamo - puistomuuntamo - kiinteistömuuntamo - jakelumuuntaja Erottimet ja erotinasemat - johtoerotin - kaukokäyttöerotinasema (GIS 45) (GIS 45) Automaatio erotinasemalla ja sähköasemalla - ohjauskeskus, tiedonsiirtopääte virta-anturi, jännitemittaus, vianilmaisin - toisiolaitteet/automaatio sähköasemalla - mittalaitteet Mittarit (esim. kwh-mittarit) Tietoliikennejärjestelmät Ohjelmistot - SCADA, VTJ, KTJ, ATJ ATK-laitteet Työvälineet 5 Kuljetus- ja konekalusto Kiinteistöt asemarakennukset - kallioluolat - muut kiinteistöt

17 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Ilmajohtojen ja maakaapelien pitoaikojen painotetut keskiarvot Verkkoyhtiöiden vastauksista määritettiin pitoaikojen verkkopituudella painotetut keskiarvot ilmajohdoille ja maakaapeleille. Pitoaikojen painotetun keskiarvon laskemiseen käytettiin vuoden 1999 verkkotietoja. Painotetut keskiarvot laskettiin erikseen pien-, keski- ja suurjänniteverkon johdoille. Keski- ja suurjänniteverkkojen ilmajohtojen ja maakaapelien osuudet selvitettiin verkkotiedoista (EMV 1999) saatua kaapelointiastetta käyttäen. Pienjänniteverkosta ko. tunnuslukua ei ole yleisesti saatavilla, joten painotetun keskiarvon laskemiseksi tieto kaapelointiasteesta pyydettiin erikseen kohdeyhtiöiltä. Pitoaikojen painotetut keskiarvot ja kohdeyhtiöiden osuudet kaikkien verkkoyhtiöiden kokonaisverkkopituudesta on esitetty komponenteittain oheisessa taulukossa. Taulukko 4.2. Ilmajohtojen ja maakaapelien keskimääräiset pitoajat ja kokonaisosuudet. Verkostokomponentti Kohdeyhtiöiden osuus Suomen verkkopituudesta Pitoaikojen vaihteluväli vastauksissa Keskimääräinen verkkopituuksilla painotettu pitoaika Maakaapelit - pienjännite * 36 % a 32,7 a - keskijännite 41 % a 36,5 a - suurjännite 48 % a 35,7 a Ilmajohdot - pienjännite * 36 % a 25,7 a - keskijännite 35 % a 33,7 a - suurjännite 30 % a 39,0 a * Ei erittelyä pienjännitemaakaapeleissa ja ilmajohdoissa Taulukkoon 4.3 on koottu kirjallisuudessa esille tulleita pitoaikoja vastaavien verkostokomponenttien osalta. Taulukko 4.3. Senerin julkaisemat tekniset pitoajat sekä Jari Hokkasen diplomityössä selvitetyt keskimääräiset pitoajat (Hokkanen 2000). Verkostokomponentti Tekninen pitoaika, Sener Pitoaikojen vaihteluväli, Hokkanen Keskimääräinen pitoaika, Hokkanen Pienjännite maakaapeli 40 a a a Pienjännite ilmajohto 30 a a 34 a Keskijännite maakaapeli 40 a a a Keskijännite ilmajohto 30 a a a Suurin ero Hokkasen keräämissä pitoajoissa esiintyy pienjänniteilmajohtojen (AMKA) kohdalla. Hokkasen kyselyssä verkonosille kerätyt pitoajat ovat lähinnä teknisiä pitoaikoja, joissa on otettu huomioon yhtiöiden arviot kasvavista ympäristövaatimuksista ja teknisestä kehityksestä (Hokkanen 2000). Kysely kattoi verkkoyhtiöistä 7-15 % pienjänniteverkkopituuden kannalta tarkasteltuna.

18 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Pitoaikojen esittely ja perustelu komponenttiryhmittäin Seuraavassa käydään läpi ehdotetut pitoajat komponenttiryhmittäin. Luvussa keskitytään pääasiassa sellaisiin komponentteihin/komponenttiryhmiin, joissa tulokset poikkeavat merkittävästi aikaisemmin käytössä olleista pitoajoista kv johdot, puupylväät a, teräspylväät a, maakaapelit a Kohdeyhtiöillä 110 kv verkon määrä vaihteli km:n välillä kokonaismäärän ollessa 4474 km. Ilmajohtojen pitoajat vaihtelevat kohdeyhtiöillä vuoden välillä. Painotettu keskiarvo on n. 39 vuotta. Puu- ja teräsrakenteisten avojohtolinjojen erilaisista käyttöiästä johtuen on nämä kaksi rakennetta erotettava omiksi komponenteiksi pitoaikataulukossa. Erityisesti maakaapeleiden valmistustekniikka on kehittynyt viime vuosikymmenien aikana. Aikaisemmin suosittujen kyllästettyjen paperieristekaapeleiden käyttö väheni 1980-luvun alkupuolella, kun vulkanoidut polyeteenieristeiset (PEX) johtimet tulivat markkinoille. Tasalaatuisempien eristemateriaalien myötä kaapelien sähköiset ja mekaaniset ominaisuudet ovat parantuneet. Tämä on nostanut kaapeleiden teknistä käyttöikää merkittävästi. Verkkoyhtiöille tehdyn kyselyn mukaan 110 kv maakaapeleiden pitoajat vaihtelevat vuoden välillä. Painotettu keskiarvo pitoajoille on 35,7 a. 110 kv maakaapeleita käytetään tyypillisesti kaupunkialueilla sähköasemien syöttöön. Kaapelireitit ovat usein kriittisimpiä osia koko jakelujärjestelmässä, joten niiden toimivuudelle asetetaan verkkoyhtiöissä suuri painoarvo. Vaikka 110 kv maakaapeleiden asennus suoritetaan keski- ja pienjännitemaakaapeleita huolellisemmin, ei pitoaikaa voida kohtuuttomasti kasvattaa toimintavarmuuden takaamiseksi. 110 kv maakaapelin pitoajaksi ehdotetaan samaa vaihteluväliä kuin keski- ja pienjännitemaakaapeleille eli vuotta Sähköasemat 110 kv ja 20 kv kojeistot, a Sähköasemien kojeistojen pitoaikojen vaihtelu vastauksissa oli melko vähäistä, lähes kaikki vastaukset sekä 110 kv että myös 20 kv kojeistojen osalta olivat vuoden välillä. Kaasueristeisille kojeistoille (GIS) esitettiin hieman pidempiä pitoaikoja, 45 a, jotka ovat perusteltavissa kojeistojen korkealla laadulla ja perusteellisella kunnonvalvonnalla. Edellä olevan perusteella primäärikojeistoille esitetään a pitoaikoja kuitenkin siten, että kaasueristeisille kojeistoilla pitoajat ovat viisi vuotta pidemmät eli a. Kohdassa on esitetty erikseen pitoajat sähköasemien toisiolaitteille (automaatiolaitteille) ja kohdassa sähköasemakiinteistöille.

19 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 18 Sähköasemia on verkkoyhtiöissä maksimissaan muutamia kymmeniä. Sähköasemat edustavat kuitenkin merkittävää osuutta verkoston jälleenhankintahinnasta. Sähköasemat voivat olla myös yksilöllisiä toteutukseltaan ja monessa tapauksessa voikin olla perusteltua käsitellä sähköasemia verkon jälleenhankintahinnassa tapauskohtaisesti ja vastaavasti käyttää tapauskohtaisia teknistaloudellisia pitoaikoja. Päämuuntaja, a Päämuuntajien käyttöikä riippuu voimakkaasti muuntajan kuormitusasteesta. Valmistajat lupaavat tyypillisesti n. 30 vuoden käyttöikää nimelliskuormassa. Tarjolla olevat päämuuntajakoot alkavat 16 MVA:sta ylöspäin. Tämän kokoluokan muuntaja voi jossakin tilanteessa olla teholtaan ylisuuri esim. maaseutuverkoissa. Muuntajan käyttäminen pienellä kuormalla hidastaa eristeissä tapahtuvaa ikääntymistä ja näin pidentää muuntajan käyttöikää. Tällöin päämuuntajalla voidaan saavuttaa jopa 45 vuoden käyttöikä. Vastaavasti päämuuntajien ylikuormittaminen nopeuttaa eristysrakenteiden ikääntymistä ja samalla lyhentää muuntajan käyttöikää. Jakelumuuntajiin verrattuna päämuuntajien kuntoa seurataan tarkemmin, jolloin mahdollisiin vaurioihin voidaan reagoida ennakoivasti mikä osaltaan voi pidentää päämuuntajien käyttöikää. Kohdeyhtiöille tehtyjen kyselyiden mukaan päämuuntajien pitoajat vaihtelevat vuoden välillä. Koska päämuuntajien käyttöikään vaikuttaa voimakkaasti yhtiön toimintaympäristö, ehdotetaan päämuuntajille laajaa vuoden pitoajan vaihteluväliä Keskijännitejohdot, a Keskijänniteavojohdoille, PAS-, SAXKA- ja SAMKA-kaapeleille sekä keskijännitemaakaapeleille ehdotetaan yhtenäistä vuoden pitoaikaa. Kohdeyhtiöille tehdyssä kyselyssä ainoastaan viisi pitoaikaa 32:sta oli ehdotettavan vaihteluvälin ulkopuolella. Keskijänniteilmajohtojen keskimääräiseksi pitoajaksi saatiin 33,7 a. Vastaava luku keskijännitemaakaapeleille on 36,5 a. Keskijänniteilmajohdot [km] , Pitoaika [a] Kuva 4.1. Pitoaikojen jakautuminen keskijänniteilmajohdoilla, keskiarvo 33,7 a.

20 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 19 Keskijännitemaakaapeleiden kanssa samaan ryhmään ehdotetaan otettavaksi kaapelipäätteet ja jatkokset. Päätteiden ja jatkosten pitoajat ovat yhteneviä keskijännitemaakaapeleiden kanssa Jakelumuuntamot, pylväsmuuntamo a, puisto- ja kiinteistömuuntamo a Jakelumuuntamoiden pitoajat vaihtelevat vuoden välillä. Pylväsmuuntamoiden käyttöikä on hieman puisto- ja kiinteistömuuntamoita lyhyempi. Tämä selittyy muuntamoiden rakenne-eroilla sekä erityyppisillä käyttökohteilla ja kuormitusasteilla. Pylväsmuuntamo Maaseutuverkossa tyypilliset pylväsmuuntamot ovat osa pienjänniteverkkoa. Pylväsmuuntamoille ehdotettava pitoaika a korreloikin hyvin pienjänniteriippukaapelin AMKA:n pitoajan kanssa. Puisto- ja kiinteistömuuntamo Puistomuuntamo sijoittuu tyypillisesti keski- ja pienjännitemaakaapeliverkkojen yhteyteen taajama-alueilla. Puistomuuntamoiden pitoaika korreloi hyvin sekä keskiettä pienjännitemaakaapeleiden kanssa. Puisto- ja kiinteistömuuntamoiden pitoajoiksi ehdotetaan a Jakelumuuntajat, a Pylväsmuuntamoiden muuntajakoneet mitoitetaan usein vastaamaan tarkemmin ajankohtaista kuormitustarvetta, kun taas puisto- ja kaupunkimuuntamoiden mitoituksessa on otettava huomioon mahdolliset korvaustilanteet. Kaupunkialueilla jakelumuuntajat mitoitetaan siten, että esim. vikatilanteessa silmukoidussa verkossa olevalla muuntajalla on kyettävä korvaamaan tilapäisesti toisen muuntopiirin tarvitsema tehontarve. Jakelumuuntajien lyhyempi pitoaika päämuuntajiin verrattuna selittyy osin sillä, että jakelumuuntajakokoja on saatavilla päämuuntajakokoja huomattavasti enemmän. Jakelumuuntajien eri kokojen hyvä saatavuus mahdollistaa nimellisteholtaan sopivan muuntajakonevalinnan kuhunkin kohteeseen. Käyttöikää lyhentävä muuntajien ylikuormittuminenkin on tyypillisempää jakelumuuntajille kuin päämuuntajille Pienjännitejohdot, AMKA a, maakaapeli ja jakokaapit a Pienjänniteriippukaapeli AMKA:n käyttöönotto tapahtui lukujen vaihteessa. AMKA syrjäytti häiriökesto- ja asennusominaisuuksiensa ansiosta nopeasti vanhan pienjänniteavojohtotekniikan. AMKA:n eristemateriaalien ominaisuudet ovat kehittyneet kaapelitekniikan kehittymisen myötä. Ensimmäiset AMKA-linjat ovat olleet käytössä jo yli 30 vuotta. Tiettävästi näinkään vanhoja ja silloisella tekniikalla valmistettuja AMKA-johtoja ei ole tarvinnut vaihtaa eristemateriaalin vanhentumisen takia. Syynä vaihtoon on voinut olla ulkoisen mekaanisen rasituksen aiheuttamat

21 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 20 muutokset johtimessa (eristeessä) tai sähköisen kapasiteetin loppuminen esim. kuormituksen kasvun seurauksena. AMKA-verkkojen pitoajat vaihtelivat vuoden välillä. Painotettu keskiarvo oli pienjänniteilmajohdoille yllättävän alhainen 25,7 a, vaikka AMKAn pitoajan voisi teknisten ominaisuuksiensa vuoksi olettaa olevan pitempikin. Lyhyt pitoaika selittyy maakaapelin käytön lisääntymisellä. AMKA -linjoja joudutaan usein kaapeloimaan esimerkiksi kaavoituksen pakottamana selvästi ennen kuin AMKA:n tekninen käyttöikä tulee täyteen. Purettavalla johtimella ja pylväillä on tällöin kuitenkin vielä käyttöikää jäljellä jossakin toisessa paikassa. Tämän takia pitoaikaväliksi on esitetty a, joka on painotettua keskiarvoa oleellisesti pitempi. Pienjännitemaakaapelin pitoajat vaihtelivat vuoden välillä. Pienjännitemaakaapelille ja jakokaapeille ehdotetaan käytettäväksi yhtenevää pitoaikaa, vaikka jakokaappien pitoaika voisi käytännössä olla kaapelien pitoaikaa pidempi. Yhtenevää pitoaikaa voidaan perustella sillä, että mahdollisen kaapeliverkon saneerauksen yhteydessä uusitaan yleensä myös jakokaapit Erottimet ja erotinasemat, a Erottimia ja erotinasemia käytetään tyypillisesti maaseudulla keskijänniteverkkojen risteyskohdissa. Kohdeyhtiöt arvioivat erottimien ja erotinasemien käyttöiäksi vuotta. Pitoaikaväliksi ehdotetaan vuotta. Kauko-ohjatuilla erotinasemilla olevien automaatiolaitteiden jälleenhankinta-arvo tulisi käsitellä erillään perustekniikasta ja automaatiolaitteille käytetään omaa pitoaikaa. Tällöin tavallisten ja kauko-ohjattujen erotinasemien pitoajat voivat olla samoja Automaatio erotinasemalla ja sähköasemalla, a Sähköasemilla, erotinasemilla ja muualla verkossa oleville automaatiolaitteille; ohjauskeskukset, mittamuuntajat, suojareleet ja mittalaitteet, esitetään vuoden teknistaloudellisia pitoaikoja, jos automaatiolaitteet erotetaan omaksi ryhmäkseen verkon jälleenhankinta-arvon määrityksessä. Jos automaatiolaitteet sisällytetään sähköasemien kojeistoihin ja erotinasemakokonaisuuksiin, käytetään niille samoja pitoaikoja kuin kojeistoille ja erotinasemille. Automaatiolaitteiden osuus verkon kokonaisjälleenhankinta-arvosta on vähäinen, jolloin niiden erottelu omaksi pitoaikaryhmäkseen ei tuo suurta lisätarkkuutta laskelmiin Tietoliikennejärjestelmät, a Automaation yhteydessä käytettäville tietoliikennejärjestelmille, esim. radiopuhelin ja linkkijärjestelmät esitetään vuoden pitoaikoja. Tietoliikennejärjestelmien tekniikka kehittyy ja uudistuu nopeasti, joka monessa tapauksessa johtaa järjestelmien uudistamiseen muita automaation liittyviä laitteita nopeammin. Tämä on perusteena melko suurelle suhteelliselle vaihteluvälille. Tietoliikennejärjestelmien osalta voi olla tarvetta jopa järjestelmäkohtaisille pitoajoille, jotka määritetään järjestelmiä

22 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 21 hankittaessa. Järjestelmäkohtainen pitoaikamalli soveltuu sinällään hyvin tietoliikennejärjestelmien yhteydessä käytettäväksi, koska verkon jälleenhankintaarvoa määritettäessä jokainen järjestelmä tulisi hinnoitella yksilöllisesti hankintahinnan mukaan. Sama toimintamalli sopii myös useimpiin laajoihin ohjelmistohankintoihin, ks. kohta Ylijännitesuojat, a Keskijänniteverkossa ja jakelumuuntamoilla olevat aktiiviset ylijännitesuojat eli venttiilisuojat ovat yleensä rekisteröity verkkotietojärjestelmissä, joka mahdollistaisi niiden käsittelyn omana ryhmänään verkon jälleenhankinta-arvon määrityksessä. Pienien jakelumuuntajien (< 200 kva) yhteydessä laajasti käytössä olevat kipinävälisuojat voidaan sisällyttää muuntamon hintaan. Venttiilisuojien pitoajoiksi ehdotetaan a, joka on hieman muita verkkokomponentteja lyhyempi. Perusteena pitoajalle on käytännön kokemus, suurin osa venttiilisuojista on jouduttu uusimaan käyttövuoden jälkeen. Ylijännitesuojien osalta suositeltavampi toimintamalli on kuitenkin, että niitä ei käsitellä omana ryhmänään jälleenhankintahinnassa ja siten niille ei myöskään käytetä omia pitoaikoja. Kun ylijännitesuojia ei käsitellä omana ryhmänään, voidaan ne sisällyttää suojattavn komponentin jälleenhankintahintoihin ja niille voidaan käyttää samoja pitoaikoja kuin suojattavalle komponentille ATK-laitteet, 3-5 a Atk-laitteiden käyttöikä on tyypillisesti lyhyt. Yhtiöiden näkemykset pitoajoista vaihtelivat 3-10 vuoden välillä, vastausten pääosan ollessa 3-5 a. Tarkasteluissa käytettäväksi pitoaikaväliksi esitetään 3-5 a Ohjelmistot, tapauskohtaisesti 5-10 a Jakeluverkkotoiminnan hallintaan liittyy suuri määrä erilaisia erikoisohjelmistoja, tyypillisiä ohjelmistoja ovat mm. asiakastietojärjestelmä, verkkotietojärjestelmä, käytönvalvontajärjestelmä, käytöntukijärjestelmä. Ohjelmistojen keskimääräinen käyttöikä on tavanomaisia toimistojärjestelmäohjelmistoja pitempi. Yhtiöiden näkemykset pitoajoista vaihtelivat 3-15 vuoden välillä. Yksinomaan verkkotoiminnan hallintaan liittyvien ohjelmistojen hankinta ja perusuusinta tehdään yleensä projektiluonteisesti ja uusinnat tapahtuvat vain harvoin alle viiden vuoden välein. Kirjanpitolain mukaan ohjelmistojen hankintamenot tulee poistaa enintään viiden vuoden kuluessa. Laajojen verkkotoiminnan hallintaan liittyvien ohjelmistojen käyttöikä voi kuitenkin perustellusti olla yli viisi vuotta ja tämän perusteella ohjelmistoille esitetään 5-10 teknistaloudellista pitoaikaa. Tarvittaessa kullekin erikoisohjelmistolle voidaan käyttää tapauskohtaisesti omaa pitoaikaa ja verkon jälleenhankinta-arvossa ohjelmistoja voidaan käsitellä hankintahintansa mukaisina.

23 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Kiinteistöt Sähköasema- ja muuntamokiinteistöille esitetään vuoden pitoaikaa. Kallioluolille voidaan tarvittaessa käyttää tapauskohtaisesti tätäkin pidempiä pitoaikoja Mittarit (esim. kwh), a Energia ja tehomittareiden teknistaloudellinen pitoaika on verkkoyhtiöiden näkemyksen mukaan a. Useimmissa tapauksissa mittarit uusitaan n. 20 vuoden iässä. Tulevaisuudessa tarve mittareiden uusimiseen ennen teknisen käyttöiän loppumista kasvaa erilaisten mittauksen yhteydessä toteutettaviin asiakasautomaatiosovelluksiin liittyvien tarpeiden myötä. Näillä perusteilla kwhmittareiden teknistaloudelliseksi pitoajaksi esitetään a.

24 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 23 5 Investointien ja kulujen rajapinnan määrittäminen Verkkoyhtiöiden DEA-menetelmällä tehtävässä tehokkuustarkastelussa operatiiviset kulut on valittu yhdeksi mallin panostekijäksi. Operatiivisina kuluina huomioidaan verkkotoiminnan tuloslaskelmasta kohdat aine-, tarvike- ja energiaostot, varastojen vähennys/lisäys, eriytetyn verkkotoiminnan sähkönostot, henkilöstökulut, vuokrat, muut vieraat palvelut sekä muut kulut (EMV 1999b). Edellä mainituista kulueristä vähennetään kohta valmistus omaan käyttöön. Suunnitelman mukaisia poistoja ei oteta huomioon tehokkuustarkastelussa. Jotta yhtiöt olisivat tehokkuustarkastelussa operatiivisten kulujen osalta tasavertaisessa asemassa, niiden tulisi kirjata toimintojaan investoinneiksi ja kuluiksi yhtenevien periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli esimerkkiyhtiöiden avulla selvittää, miten investointien ja kulujen välinen rajapinta tällä hetkellä määritetään. Lisäksi tarkasteltiin mahdollisuutta ohjeistaa jakeluverkkoyhtiöitä kirjanpitolain ja asetuksen sekä muun kirjanpitoa koskevan lainsäädännön asettamien reunaehtojen puitteissa siten, että niiden tilinpäätökset ovat jatkossa entistä paremmin vertailukelpoisia keskenään. Tarkastelussa oli mukana 13 yhtiötä. Esimerkkiyhtiöiden kirjauskäytännöt poikkesivat toisistaan huomattavasti. 5.1 Kirjanpitoa koskevat säädökset ja yleiset periaatteet Hyvä kirjanpitotapa Voimassa oleva kirjanpitolaki (1336/1997) vaatii kirjanpitovelvollisia noudattamaan hyvää kirjanpitotapaa. Lain perusteluissa (HE 173/1997) todetaan, että: Hyvä kirjanpitotapa saa sisältönsä kirjanpitokäytännöstä ja teoriasta. Suomessa keskeinen asema käytännön ohjaamisessa on kirjanpitolautakunnan yleisohjeilla, lausunnoilla ja muilla kannanotoilla. Kirjanpidossa on noudatettava paitsi lainsäädäntöä niin myös sitä vastaavia määräyksiä ja kirjanpidon yleisiä periaatteita, joihin katsotaan kuuluvaksi yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyt kirjanpitoa koskevat konventiot, säännöt ja menettelytavat. Yleisiä periaatteita ovat mm. oletus kirjanpitovelvollisen toiminnan jatkuvuudesta, tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden ja menetelmien soveltaminen johdonmukaisesti tilikaudesta toiseen, tilikaudelle kuuluvien tuottojen ja kulujen huomioonottaminen riippumatta niihin perustuvien maksujen suorituspäivästä sekä tilikauden tuloksesta riippumaton varovaisuus. Suomessa ei ole yhtenäistä kirjallista esitystä, joka sisältäisi kaikki kirjanpidon yleisesti hyväksytyt periaatteet. Hyvän kirjanpitotavan sisältö on näin ollen poimittava useasta eri lähteestä, joita ovat: Kirjapitolaki ja asetus sekä eri yhteisölakien kirjanpitoa koskevat säännökset sekä kirjanpitonormistolle tärkeät kauppaoikeudelliset säännökset. Kirjanpito- ja muun lainsäädännön nojalla annetut kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat viranomaismääräykset.

25 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 24 Kirjanpitolautakunnan ohjeet ja lausunnot kirjanpitolain soveltamisesta. EY:n 4 ja 7 yhteisöoikeudellisen direktiivin sisältämät periaatteet IAS-standardien perustana olevilla periaatteilla täydennettyinä. Tilintarkastaja- ja muiden laskenta-ammattilaisten järjestöjen lausunnot ja kannanotot. (Järvinen 1998) Meno-tulo teorian mukaisesti tulon ansaitsemiseksi uhratut menot on asetettava samaan tuloslaskelmaan vastaavien tulojen kanssa. Meno-tulo teoria ei enää nykyisin kuulu kirjanpitolain tulkinnan ja hyvän kirjanpitotavan lähteisiin, mutta kattavimpana kirjanpitoteoriana se on edelleen käyttökelpoinen perusta kirjanpitoa koskevien säännösten, määräysten ja ohjeiden analysoinnissa (Järvinen 1998). Kirjanpitovelvollinen voi kirjanpitolainsäädännön ja hyvän kirjanpitotavan asettamissa rajoissa valita kirjanpidon pitämisessä ja tuloksen laskemisessa käyttämänsä menettelytavat, mm. poistomenetelmän (Järvinen 1998). Kirjanpitolain 3 luvun 3 2 kohdassa kirjattu menettelytapojen soveltamisen jatkuvuuden periaate velvoittaa kirjanpitovelvollisen noudattamaan kerran valitsemaansa menettelytapaa jatkuvasti. Menettelytapaa voidaan kuitenkin perustellusti muuttaa, mutta asiasta on tällöin tiedotettava. Kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 2 luvun 2 1 kohdassa säädetään, että liitetietoina on esitettävä perustelu, jos tuloslaskelman tai taseen esittämistapaa on muutettu, sekä muutoksen vaikutukset oikaisut, jotka on tehty edelliseltä tilikaudelta esitettäviin tietoihin selvitys, jos edelliseltä tilikaudelta olevat tiedot eivät ole vertailukelpoisia päättyneen tilikauden tietojen kanssa aikaisempiin tilikausiin kohdistuvat tuotot ja kulut sekä virheiden korjaukset, jos ne eivät ole merkitykseltään vähäisiä (Leppiniemi 1998) Kirjanpito- ja muu lainsäädäntö Kirjanpitolaissa, kirjanpitoasetuksessa sekä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksissä on esitetty yleiset pakottavat kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat säännökset, joita täydennetään tarvittaessa erityislainsäädännössä. Kirjanpitolaki yleislakina väistyy erityislakien säännösten poiketessa kirjanpitoalista, ellei erityislaissa muuteta tätä järjestystä. (Leppiniemi 1998) Kirjanpidossa tulee ottaa kirjanpitolain ja asetuksen sekä viranomaismääräysten lisäksi huomioon myös se, mitä kirjanpitovelvollisuudesta ja kirjanpidosta sekä tilinpäätöksen julkistamisesta on muissa laeissa, asetuksissa sekä viranomaispäätöksissä säädetty tai määrätty. Kirjanpitolain soveltamisen kannalta tärkeimpiä säädöksiä ovat kirjanpitovelvollisten yhteisöjen ja säätiöiden kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat säännökset ja määräykset sekä verolakien kirjanpitoa koskevat säännökset. Investointien ja kulujen välisen rajapinnan määrittelyn kannalta keskeiset kirjanpitoa ohjeistavat säädökset on esitetty kirjanpitolaissa ja elinkeinoverolaissa (360/1968). Lakivaliokunnan mietinnön 4/1973 mukaan kirjanpitolainsäädäntö on

26 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 25 ensisijainen verotusta koskevaan lainsäädäntöön ja erityisesti elinkeinotulon verotuksesta annettuun lakiin nähden (Järvinen 1998, s. 49). Laki elinkeinotulon verottamisesta Elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain 30 :ssä säädetään seuraavasti: Koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoista tehdään poistot yhtenä eränä menojäännöksestä. Menojäännös on verovuoden aikana käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuonna saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla. Menojäännöstä laskettaessa katsotaan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoksi myös irtaimen käyttöomaisuuden laajennus-, muutos-, uudistus- ja muut vastaavat perusparannusmenot sekä, verovelvollisen vaatiessa, suurehkot korjausmenot. Edellä esitetyn lainkohdan perusteella jakeluverkkoyhtiön toteutuneen tuoton laskennassa käytettävä hyväksyttävä poistotaso voidaan perustellusti määrittää verkon jälleenhankinta-arvosta. Menojäännöksen ja hankintamenon määrittämisperiaatteiden osalta elinkeinotulon verottamisesta annettu laki ei ole ristiriidassa kirjanpitolain kanssa. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1998 annetun lain (473/1998) 30 :ssä säädetään seuraavasti: Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. Laskettaessa hyväksyttävä poistotaso jälleenhankinta-arvosta koko verkon teknistaloudellisena pitoaikana käytetään yksittäisten verkostokomponenttien teknistaloudellisten pitoaikojen painotettuna keskiarvona laskettua ikää. Verkostokomponenteille teknistaloudelliset pitoajat ovat tyypillisesti pitkiä, joten jälleenhankinta-arvosta laskettu poistotaso ei ylitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 määritettyä verovuoden poistotason enimmäismäärää. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 13 ja 33 :n muuttamisesta 26 päivänä lokakuuta 2001 annetun lain (898/2001) 33 :ssä säädetään seuraavasti: Poiketen siitä, mitä 30 :ssä säädetään, poistetaan verovelvollisen vaatiessa irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno

27 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 26 kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden: 1) todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta; tai 2) hankintameno on enintään 850 euroa (pienhankinta). Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pienhankintana pidetään käyttöomaisuushyödykettä tai, jos useat käyttöomaisuushyödykkeet yhdessä muodostavat kiinteän kokonaisuuden, tällaista käyttöomaisuushyödykkeiden muodostamaa kokonaisuutta. Pienhankintoina saadaan verovuonna vähentää yhteensä enintään 2500 euroa. Yllä olevan lainkohdan perusteella voidaan esimerkiksi ATK-laitteiden hankinnasta aiheutuneet menot kirjata investoinneiksi ja poistaa käyttöönottovuoden aikana, jos laitteiden hankintamenot ovat enintään 850 euroa tai taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta. 5.2 Investointien ja kulujen kirjaamiseen liittyviä määritelmiä Käyttöomaisuus Kirjanpitolain 4 luvun 4 1 momentin mukaan käyttöomaisuutta ovat pysyviin vastaaviin kuuluvat esineet, erikseen luovutettavissa olevat oikeudet ja muut hyödykkeet, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Kirjanpitoasetuksen 5 luvun 1 1 momentin mukaan käyttöomaisuus tai siinä tilikauden aikana tapahtuneet muutokset on inventoitava. (Kirjanpitolaki 1997) Poistot Kirjanpitolain 5 luvun 5 1 momentin mukaan käyttöomaisuusmenot on aina aktivoitava ja kirjattava vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluiksi (Kirjanpitolaki 1997). Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen suunnitelman mukaisista poistoista ( ) mukaisesti poistoaika määritellään siten, että se vastaa taloudellista pitoaikaa, jona omaisuuden ennakoidaan hyödyntävän kirjanpitovelvollista tuloa tuottamalla. Taloudellisten pitoaikojen määrittelyssä voidaan käyttää apuna kokemusperäisiä tietoja vastaavien hyödykkeiden taloudellisista pitoajoista kirjanpitovelvollisen omassa toiminnassa tai saman toimialan muiden kirjanpitovelvollisten toiminnassa. Jos käyttöomaisuuden tuloa tuottavan vaikutuksen arvioidaan vähenevän olennaisesti taloudellisen pitoajan loppupuolella, tämä seikka on perusteltua ottaa huomioon poistosuunnitelmaa tehtäessä. Tasapoistomenetelmää sovellettaessa tämä on mahdollista tehdä siten, että suunnitelmapoistojen perustana käytettävä poistoaika on taloudellista pitoaikaa lyhyempi. (Järvinen 1998)

28 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 27 Kirjanpitolain 5 luvun 12 nojalla käyttöomaisuudesta saadaan erityisistä syistä tehdä poistoja enemmän kuin poistosuunnitelma edellyttää. Erityiset syyt voivat perustua esimerkiksi verolainsäädännön vaatimuksiin, jotka edellyttävät verotuksessa hyväksyttävien poistojen tekemistä myös kirjanpidossa. Suunnitelman ylittävät poistot kirjataan tuloslaskelmaan poistoeron muutoksena tilinpäätössiirtoihin. (Järvinen 1998) Kirjanpitolain 5 luvun 5 3 momentin mukaan aineelliseen käyttöomaisuuteen kuuluvat samanlajiset ja hankintahinnaltaan vähäiset hyödykkeet, joiden määrän ja yhteenlaskettujen hankintamenojen muutokset ovat vähäisiä, saadaan merkitä taseeseen samaan rahamäärään vuodesta toiseen (Kirjanpitolaki 1997). Kiinteään rahamäärään aktivoitavien hyödykkeiden tulee olla sellaisia, joita kirjanpitovelvollinen hankkii jatkuvasti. Näitä voivat olla esimerkiksi pientyökalut, matkapuhelimet ja ATK-laitteet. (Järvinen 1998) Kirjanpitolain 5 luvun 11 mukaan ATK-ohjelmistojen hankinnasta aiheutuneet menot voidaan lukea muihin pitkävaikutteisiin menoihin. Jos ATK-ohjelmistojen hankinnasta aiheutuneet menot aktivoidaan, ne on poistettava suunnitelman mukaan enintään viiden vuoden kuluessa, jollei pidempää poistoaikaa, enintään 20 vuotta, voida erityisestä syystä pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen suunnitelman mukaisista poistoista ( ) mukaisesti käyttöomaisuushyödykkeen perusparannusmeno voidaan joko lisätä sen poistamattomaan hankintamenoon tai kirjata erilliseksi käyttöomaisuuden hankintamenoksi. Jälkimmäisessä tapauksessa perusparannusmenolle määritellään oma poistosuunnitelma. Jos perusparannus olennaisesti lisää käyttöomaisuushyödykkeen taloudellista pitoaikaa, voidaan poistosuunnitelmaa muuttaa vastaavasti. Sähköverkon tapauksessa tulouttamiskyky ei vähene ajan kulumisen myötä vaan säilyy samana koko teknistaloudellisen pitoajan, joten sähköverkosta tehtävien suunnitelmapoistojen määrittäminen on perusteltua tehdä tasapoistomenetelmällä käyttämällä poistoaikana verkon todellista pitoaikaa. Suunnitelman ylittäviä poistoja ei oteta huomioon verkkoyhtiön toteutunutta laskennallista tuottoa määritettäessä Hankintameno Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen mukaan poistojen arvoperustana on käyttöomaisuuden hankintameno, jolla tarkoitetaan kirjanpitolain pääsäännön mukaan hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneita muuttuvia menoja. Kirjanpitolain 4 luvun 5 2 momentissa mainituilla edellytyksillä poistojen arvoperustana toimivaan hankintamenoon voidaan lukea myös siihen kohdistuva osuus hyödykkeen hankintaan ja valmistukseen liittyvistä kiinteistä menoista. Kirjanpitolautakunnan yleisohje hyödykkeen hankintaan ja valmistukseen liittyvien kiinteiden menojen lukemisesta hankintamenoon ( ) määrittelee hankintamenoon luettaviksi kiinteiksi menoiksi aineiden ja tarvikkeiden hankintatoimen menot, hankinnan ja valmistuksen vakuutusmenot,

29 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 28 varastojen ja muiden materiaalitoimintojen menot, tuotantolaitoksen käyttömenot, tuotantorakennusten, -koneiden ja -kaluston korjaus- ja kunnossapitomenot, tuotannon suunnittelun, ohjauksen ja laadunvalvonnan menot, tuotantolaitoksen muut hallintomenot. Hyödykkeen hankintamenoon ei saa lukea myynnin, markkinoinnin ja jakelun menoja, eikä yleishallinnon menoja. Kiinteiden menojen lukeminen hankintamenoon on rajoitettu yrityksiin, joiden hankinta- ja valmistustoiminnoissa syntyy olennainen määrä kiinteitä menoja pääsäännön mukaiseen, muuttuvat menot sisältävään hankintamenoon nähden. (Järvinen 1998) Hankintamenon jaksottamissäännösten talouspoliittinen merkitys on huomattava. Säännökset, jotka suovat mahdollisuuden nopeisiin poistoihin, ovat omiaan kiihdyttämään investointitoimintaa. Vastaavasti rajoitetut poistomahdollisuudet hillitsevät investointeja. (Andersson 2000) 5.3 Kirjanpitolainsäädännön investointien ja kulujen kirjaamista koskeva ohjeistus Kirjanpitoa koskevassa lainsäädännössä investointien ja kulujen rajapinnan määritykseen liittyvä säädöspohja jättää kirjanpitovelvollisille runsaasti tulkinnanvaraa kirjauskäytäntöjen valinnassa. Rajapinnan määritykseen liittyvän ohjeistuksen tulkinnanvaraisuudesta johtuen investointien ja kulujen kirjauskäytännöissä on havaittavissa suuriakin eroja eri verkkoyhtiöiden välillä. Kirjauskäytäntöjen erilaisuudesta johtuen verkkoyhtiöt eivät ole tältä osin täysin tasavertaisessa asemassa DEA-mallin avulla tehtävässä tehokkuustarkastelussa, jossa operatiiviset kulut ovat yksi mallin panostekijöistä. Jos jatkossa otetaan käyttöön tässä raportissa kuvattu menetelmä nykykäyttöarvon kehittymisen määrittämiseksi jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen ja toteutuneiden investointien perusteella, epätasa-arvo erilaisia kirjauskäytäntöjä käyttävien verkkoyhtiöiden välillä lisääntyy entisestään ellei kirjauskäytäntöjä samalla yhtenäistetä. Edellä esitetyt verkkoyhtiöiden epätasa-arvoiseen kohteluun johtavat seikat ovat luoneet tarpeen nykyistä yksityiskohtaisemmalle toimialakohtaiselle investointien ja kulujen välisen rajapinnan määritystä koskevalle ohjeistukselle. Ohjeistus on esitetty luvussa 5.6. Ennen toimialakohtaisen kirjauskäytäntöjä koskevan ohjeistuksen esittämistä tarkastellaan ensin esimerkinomaisesti verkoston uudisrakentamiseen ja ylläpitoon liittyviä tilanteita, joiden kirjaamiseen investoinneiksi tai kuluiksi liittyy huomattavaa tulkinnanvaraisuutta. Lisäksi arvioidaan investointien ja kulujen kirjaamiskäytäntöjä koskevan ohjeistuksen käyttöönoton seurauksena siirrettävien kustannuserien enimmäismäärää tutkimushankkeessa mukana olleiden esimerkkiyhtiöiden tapauksissa.

30 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Investointien ja kulujen jaotteluun liittyvät tulkinnanvaraisuudet ja suositukset kirjauskäytännöksi Verkkoyhtiöiden toimintaan liittyy paljon sellaisia toimintoja, jotka voidaan perustellusti kirjata joko investoinneiksi tai kuluiksi. Verkkoyhtiöiden edustajien haastatteluissa yhtiökohtaiset erot kirjaamiskäytännöissä osoittautuivat suuriksi. Osassa yhtiöitä kirjauskäytäntö oli selkeästi kuluja suosiva, osassa investointeja suosiva. Enemmistössä kohdeyhtiöitä kirjauskäytäntö sijoittui kahden edellä mainitun ääritapauksen välimaastoon. Kirjaamista koskevat ohjeet olivat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta melko epämääräisiä ja jättivät sijaa tapauskohtaisille tulkinnoille. Kuluja suosiva kirjauskäytäntö oli tyypillisesti yleensä perua ajalta, jolloin kuntien omistamien sähköyhtiöiden velvoitteena oli tehdä nollatulos. Investointeja suosivaa kirjauskäytäntöä käyttäville yhtiöille yhteinen piirre oli toimintojen ulkoistaminen. Ulkoistamisaste kuitenkin vaihteli huomattavasti. Ääriesimerkkinä mainittakoon yhtiö, jolla ei tietyllä alueella ollut palveluksessaan edes asentajia, vaan kaikki verkon rakentamiseen, käyttöön ja kunnossapitoon liittyvät toiminnot sekä laskutus ja puhelinpalvelut ostettiin palveluna. Näin pitkälle viety toimintojen ulkoistaminen on toistaiseksi vielä poikkeuksellista, vaikka ulkoistaminen näyttääkin käytyjen keskustelujen valossa olevan tämän hetken trendi verkkoliiketoiminnan alalla. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan kirjauskäytäntöjä niiden toimintojen osalta, joihin haastattelujen perusteella näyttäisi liittyvän eniten tulkinnanvaraisuutta; pylväiden vaihdot ja perusparannukset, päämuuntajien perusparannukset, investointihankkeeseen liittyvät työkustannukset, mittarivaihdot, ATK-laitteiden ja ohjelmistojen hankinta sekä sähköasemakiinteistöjen omistus. Kunkin kappaleen lopussa esitetään kirjaamiskäytäntöä koskeva suositus. Keskeisenä tavoitteena suositusten laadinnassa oli lainsäädännöllisten reunaehtojen puitteissa kirjoittaa mahdollisimman yksiselitteiset ja johdonmukaiset kirjaamisohjeet. Suositukset on laadittu siten, että tulkinnanvaraisissa tapauksissa kirjaamiskäytäntö määräytyy pääsääntöisesti toiminnon suunnitelmallisuuden perusteella. Verkoston suunnitelmalliset laajennus-, muutos- ja kunnossapitotyöt ovat investointeja, huoltoja korjaustyöt kuluja Verkoston uudisrakentaminen (uusinvestoinnit) Verkoston uudisrakentamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä kokonaan uuden verkon osan (johto, muuntamo, ymv.) rakentamista. Verkoston uudisrakentaminen on odotusten mukaisesti suurimmassa osassa kohdeyhtiöitä kirjattu investointina. Joukossa on kuitenkin eräs yhtiö, jossa kaikki pienjänniteverkon rakentamiseen liittyvät toiminnot kirjataan kokonaisuudessaan verkkotoiminnan operatiivisiksi kuluiksi lukuun ottamatta uusien liittymien rakentamisesta johtuvaa verkon vahvistamista. Verkoston uudisrakentamiseen liittyen kirjanpitolaista voidaan löytää yksiselitteiset ohjeet menettelytavoista. Koska sähköverkko on jakeluverkkoyhtiön käyttöomaisuutta, tulee verkon rakentamisesta aiheutuneet käyttöomaisuusmenot aktivoida ja poistaa vaikutusaikanaan.

31 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 30 Suositus: Kaikki verkon uudisrakentamiseen liittyvät toiminnot kirjataan kokonaisuudessaan investoinneiksi riippumatta siitä, toteutetaanko hanke omana työnä vai teetetäänkö se ulkopuolisella toimijalla. Investointihankkeeseen liittyvien työkustannusten kohdalla menetellään kohdassa esitetyllä tavalla Verkoston korvausinvestoinnit Verkostossa tehdään paljon erilaisia kehittämistoimenpiteitä, joiden syynä voi olla mm. verkon teknisen iän loppuminen, verkon sähköteknisen kapasiteetin lisäystarve tai sähköturvallisuuteen liittyvät asiat. Näistä toimenpiteistä käytetään seuraavassa termiä korvausinvestointi (vrt. uusinvestoinnit). Korvausinvestointi voidaan määritellä yleisesti siten, että sen avulla joko lisätään verkon kapasiteettia tai jatketaan komponentin käyttöaikaa. Yksinkertaisimmillaan korvausinvestointi voi olla esim. juuritukien asentaminen muutamalle pj-pylväälle ja laajimmillaan se voi olla sähköaseman täydellinen perusparannus. Vastaavasti toimintakuntoisena pitämiseen tähtäävät toiminnot ovat osa kunnossapitoa, joten ne kirjataan kuluiksi. Jos ja kun korvausinvestointia käsitellään investointina, niin mikä on ko. investoinnin pitoaika? Asia on periaatteessa yksinkertainen, kun tarkastellaan tilannetta, jossa komponentti korvataan teknistaloudellisen käyttöiän päättymisen jälkeen samanlaisella komponentilla. Tällöin verkko ja sen jälleenhankinta-arvo ei muutu (nykykäyttöarvo nousee) ja investoinnin pitoaika on sama kuin korvatun komponentin pitoaika oli. Kun esim. johdon pylväille asennetaan juurituet, asia ei olekaan yhtä suoraviivainen. Teoreettiseesti oikea ratkaisu olisi käyttää ko. investoinnille omaa pitoaikaa (esim a). Käytännössä tällaisen ratkaisumallin soveltaminen on kuitenkin erittäin ongelmallista. Jälleenhankintahinnan laskennassa jouduttaisiin tällöin erottelemaan tehdyt perusparannuskohteet ja niiden jäljellä oleva käyttöikä. Teoreettisesti oikean ratkaisumallin sijasta voidaan käyttää likimääräistä mallia, jossa korvausinvestoinnilla on sama pitoaika kuin korvattavalla komponentillakin on. Tällöin verkon jälleenhankintahinta voidaan laskea yksikkömäärien ja hintojen avulla ja JHA:sta laskettavat tasapoistot voidaan laskea taulukon 1 pitoaikoja käyttäen. Korvausinvestoinnit lasketaan myös mukaan niihin investointeihin, joiden avulla määritetään verkon nykykäyttöarvon kehittyminen kuvan 2 mukaisessa prosessissa. Verkon ja sen komponenttien kunnossapito ja vahvistaminen Verkossa oleville johdoille tehtävät vahvistustoimenpiteet, esim. AMKA-johdon vahvistus suurempaan jännitteen aleneman tai nollausehtojen takia, on tyypillinen toimenpide, joka täyttää korvausinvestoinnille edellä esitetyn vaatimuksen (lisää verkoston kapasiteettia). Joissakin verkkoyhtiöissä kyseinen toimenpide nykyisin kirjataan kuitenkin kuluksi. Verkoston vahvistamiseen liittyy useissa tapauksissa myös vanhan verkon purkamista. Purkukustannuksia käsitellään yhtiöissä erilaisilla kirjauskäytännöillä, osassa yhtiöitä purkukustannukset kirjataan kuluksi ja osassa investoinneiksi.

32 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 31 Perussuositus: Verkostoon ja sen komponenteille tehtävät suunnitelmalliset kunnossapito- ja vahvistustoimenpiteet, jotka lisäävät verkon kapasiteettia tai jatkavat komponentin käyttöikää, kirjataan kaikki investoinneiksi. Korvausinvestointien yhteydessä syntyvät vanhan verkon purkukustannukset sisällytetään osaksi kokonaisinvestointia ja täten kirjataan investoinniksi. Tarkastellaan edellä olevan suosituksen soveltamista pylväiden, orsien tmv. yksittäisten komponenttien vaihtoihin ja perusparannuksiin. Pylväiden vaihtoihin liittyen kohdeyhtiöissä on käytössä nykyisin kaksi erilaista kirjauskäytäntöä. Yksittäisten pylväiden vaihto tulkitaan kaikissa kohdeyhtiöissä osaksi verkon kunnossapitotoimintaa, joten se kirjataan kuluksi. Useiden pylväiden vaihdoilla pyritään tyypillisesti pidentämään johtolinjan käyttöikää, joten toiminta kirjataan investoinniksi. Kohdeyhtiöstä lähes kaikki noudattivat kirjauskäytäntöä, jonka mukaan usean pylvään samanaikainen vaihto kirjataan investoinniksi. Joukossa oli kuitenkin kaksi yhtiötä, jotka ilmoittivat kirjaavansa pylväiden vaihdot aina kuluiksi riippumatta siitä, kuinka monta pylvästä vaihdetaan. Rajanveto yksittäisten pylväiden vaihdon ja suunnitelmallisen useiden pylväiden vaihdon välillä vaihtelee yhtiöittäin. Erään käytännön mukaan toiminto kirjataan investoinniksi, jos kerralla vaihdetaan vähintään kaksi pylvästä. Yleisimmin toiminto kirjataan investoinniksi ainoastaan silloin, kun vähintään puolet johdon pylväistä vaihdetaan. Käytössä on kuitenkin myös kirjauskäytäntö, jonka mukaan toiminto tulkitaan investoinniksi ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki pylväät vaihdetaan. Viimeksi mainittua kirjauskäytäntöä perusteltiin sillä, että ennen täydellistä peruskorjausta tehtyjen pylväiden vaihtojen tarkoituksena on pitää johtolinja toimintakuntoisena, ei lisätä sen käyttöikää. Kirjanpitolain kannalta kaikki pylväiden vaihtoihin sovellettavat kirjauskäytännöt ovat yhtä oikeita ja hyväksyttäviä, koska toiminnon voidaan tulkita olevan joko kunnossapitoa tai verkon käyttöiän jatkamiseen tähtäävää toimintaa. Kirjauskäytäntöjen yhtenäistämistä koskevassa ohjeistuksessa pylväiden vaihtoja lienee viisainta lähestyä toimintojen suunnitelmallisuuden näkökulmasta. Yksittäisen pylvään vaihtaminen tai korjaaminen kirjattaisiin edelleen kaikissa tapauksissa kuluksi, mutta useiden pylväiden suunniteltu vaihtaminen kirjattaisiin investoinniksi. Suunnitelmalliset pylväiden vaihdot tulkittaisiin siten, että niiden tarkoituksena on jatkaa johtolinjan taloudellista pitoaikaa, jolloin ne ovat yksiselitteisesti käyttöomaisuuden perusparantamista. Kirjanpitolain mukaan perusparannusmenot voidaan aktivoida. Suositus: Yksittäisen pylvään, orren ja vastaavan yksittäisen komponentin vaihtaminen tulee kaikissa tapauksissa kirjata kuluksi. Useiden komponenttien vaihdot tulee kirjata kuluksi silloin, kun ne ovat osa verkon huolto- tai korjaustoimintaa. Jos komponenttien vaihto toteutetaan systemaattisesti ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti, toiminto tulee kirjata investoinniksi.

33 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 32 Pylväiden perusparannukset Pylväiden ja muiden pienehköjen komponenttien perusparannuksiin liittyen kohdeyhtiöissä on käytössä kaksi kirjauskäytäntöä. Valinta eri käytäntöjen välillä määräytyy sen perusteella, tulkitaanko käyttöomaisuuden perusparannus osaksi kunnossapitoa vai pyritäänkö sillä jatkamaan verkon taloudellista pitoaikaa. Kohdeyhtiöistä 70 % ilmoitti kirjaavansa pylväiden perusparannusmenot investoinniksi, koska toiminnan tarkoitus on jatkaa johtolinjan pitoaikaa. Loput yhtiöistä tulkitsivat perusparannuksen tarkoituksena olevan johtolinjan pitäminen toimintakuntoisena. Kirjanpitolain mukaan perusparannusmenot voidaan aktivoida. Suositus: Pylväiden ja muiden komponenttien perusparannukset kirjataan investoinneiksi. Päämuuntajien perusparannukset Päämuuntajien perusparannusten kohdalla toiminnan tavoitteisiin perustuva jaottelu on johtanut kohdeyhtiöissä kahteen erilaiseen kirjauskäytäntöön. Yhtiöistä 70 % on omaksunut kirjauskäytännön, jossa päämuuntajien perusparantamisen tavoitteena on niiden teknistaloudellisen pitoajan jatkaminen, joten perusparannusmenot kirjataan investoinniksi. Loput yhtiöistä tulkitsevat päämuuntajien perusparannukset kunnossapidoksi, joten perusparannusmenot kirjataan kuluksi. Voimakkaan kasvun aluilla päämuuntajien perusparannukset eivät yleensä muodosta merkittävää kustannuserää, koska käyttöiän loppuessa päämuuntajat vaihdetaan tavallisesti suurempiin. Hitaan kasvun tai nollakasvun alueilla perusparannukset muodostavat merkittävän kustannuserän. Tällaisilla alueilla muuntajakapasiteetin kasvattamiselle päämuuntajan käyttöiän loppuessa ei yleensä ole tarvetta, joten olemassa olevan muuntajan käyttöikää kannattaa jatkaa perusparannuksella. Suositus: Päämuuntajan perusparannusmeno on luonteeltaan selkeästi korvausinvestointi ja se kirjataan investointina Työkustannukset Työkustannusten kirjauskäytäntöön vaikuttaa ennen kaikkea se, onko toiminnot ulkoistettu vai tehdäänkö ne itse. Ostettaessa toiminto palveluna, kaikki investointihankkeeseen liittyvät työkustannukset sekä palvelun tarjoajan toiminnalleen ottama kate kirjautuvat investoinniksi. Itse tehtäessä työkustannusten kirjauskäytäntö ei ole näin suoraviivaista. Kaikissa kohdeyhtiöissä investointihankkeeseen liittyvät asentajien työkustannukset kirjataan investoinniksi (poislukien tapaukset, joissa kaikki hankkeeseen liittyvät kustannukset kirjataan kuluksi). Vastaavasti investointihankkeeseen liittyvät suunnittelun ja työnjohdon työkustannukset kohdistetaan kustannuspaikalle ainoastaan noin kolmanneksessa yhtiöitä. Näissä yhtiöissä kirjauskäytäntö oli tavallisesti seurausta toimintojen ulkoistamisesta. Kaksi kolmasosaa yhtiöistä kirjaa kuluiksi kaikki maasto- ja yleissuunnittelun kustannukset sekä työnjohdolliset kustannukset kuluiksi riippumatta siitä, ovatko ne investointihankkeeseen liittyviä muuttuvia

34 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 33 kustannuksia. Kahdessa yhtiössä karkea jaottelu investoinniksi ja kuluksi kirjaamisen välillä tehdään joissakin tapauksissa sen perusteella, onko kyseessä tuntipalkkaisen vai kuukausipalkkaisen henkilön työkustannus. Tuntipalkkaisen aiheuttama työkustannus on investointi ja kuukausipalkkaisen kulu. Yhtenäisen kirjauskäytäntö työkustannusten kirjaamisessa on edellytys sille, että erilaiset toimintamallit omaksuneet yhtiöt ovat tehokkuustarkastelussa tasavertaisessa asemassa. Ostettaessa toiminnot ulkopuoliselta ne kirjautuvat luonnostaan investoinneiksi, eikä operatiivisia kuluja käytännössä aiheudu lainkaan. Tehtäessä sama työ itse, investointiin liittyvät työkustannukset tarvikkeiden hankinnasta, asennustyöstä ja suunnittelusta tulee kirjata kustannuspaikoille mahdollisimman totuudenmukaisesti. Investointihankkeen aiheuttamaa lisäystä operatiivisissa kuluissa ei käytännössä voi välttää, mutta lisäys tulisi pitää mahdollisimman pienenä, jotta toimintonsa ulkoistaneet yhtiöt eivät saisi valitsemansa toimintamallin ansiosta kohtuuttoman suurta etua tehokkuustarkastelussa. Kirjauskäytäntöjä koskevan ohjeistuksen keskeinen tavoite on kirjanpitolainsäädännön ja muun elinkeinon harjoittamista koskevan lainsäädännön asettamissa rajoissa saattaa eri toimintakonsepteilla toimivat verkkoyhtiöt mahdollisimman tasavertaiseen asemaan tehokkuustarkastelussa. Kirjanpitolain mukaan käyttöomaisuuden aktivoitavaan hankintamenoon luetaan kuuluvaksi hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneet muuttuvat menot. Lisäksi kirjanpitolainsäädäntö antaa mahdollisuuden kohdassa lueteltuihin investointihankkeeseen liittyvien kiinteiden kustannusten aktivointiin. Investointihankkeeseen liittyvien työkustannukset sisällyttäminen aktivoitaviin kustannuksiin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti siten, että työkustannuksiin luetaan kuuluvaksi tarvikkeiden hankinnasta, asennuksesta, yleissuunnittelusta ja maastosuunnittelusta aiheutuneet kustannukset, ei ole ristiriidassa kirjanpitolainsäädännön kanssa. Suositus: Työkustannukset aktivoidaan investointihankkeeseen siten, että työkustannuksiin sisällytetään tarvikkeiden hankinnasta, asennuksesta, verkostosuunnittelusta ja maastosuunnittelusta aiheutuneet kustannukset Mittarivaihdot Mittarivaihtoihin liittyen kohdeyhtiöissä tuli esille kolme toisistaan poikkeavaa kirjauskäytäntöä. Enemmistö yhtiöistä kirjaa sekä mittareiden hankinnasta että niiden asentamisesta aiheutuneet kustannukset kokonaisuudessaan investoinniksi. Kolmannes yhtiöistä kirjaa mittareiden hankinnasta aiheutuneet kustannukset investoinniksi, mutta niiden asentamisesta aiheutuneet kustannukset kirjataan kuluksi. Kolmannen kirjauskäytännön mukaisesti kaikki mittarivaihdoista aiheutuneet kustannukset hankintahinta mukaan lukien kirjataan kuluksi. Kohdeyhtiöistä tätä kirjauskäytäntöä noudatti yksi yhtiö. Kyseisen yhtiön kohdalla mittarivaihdot muodostavat merkittävän vuotuisen kuluerän, jonka kirjautuminen verkkotoiminnan operatiiviseksi kuluksi heikentää yhtiön asemaa tehokkuustarkastelussa.

35 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 34 Kirjauskäytäntö määräytyi pitkälti toimintojen ulkoistamisasteen perusteella. Yhtiöissä, joissa mittarivaihdot kirjattiin kokonaisuudessaan investoinniksi, kyseinen toiminto oli tyypillisesti ulkoistettu. Jos asennustyö tehtiin itse, se kirjattiin tavallisesti kuluksi. Kaikkien mittavaihtoihin liittyvien kustannusten kirjaamista kuluksi perusteltiin sillä, että toiminto on osa verkon perusparannusta, jonka tarkoituksena ei ole lisätä sen käyttöikää. Vastaavasti myös muut perusparannusmenot kirjattiin kyseisessä yhtiössä kokonaisuudessaan kuluiksi. Mittareiden huoltoon liittyen keskusteluissa tuli esille myös käytäntö, jonka mukaan mittareiden huoltokustannukset työkustannuksia lukuun ottamatta kirjataan investoinneiksi, koska huollon katsotaan lisäävän niiden käyttöikää. Huoltoon liittyvät työkustannukset kirjataan kuluksi, koska työn tulkitaan kuuluvan verkon kunnossapitoon. Suositus: Energia- ja tehomittarit, joilla mitataan asiakkaiden kulutusta, kuuluvat verkkoyhtiön käyttöomaisuuteen. Mittareiden hankintameno tulee näin ollen aktivoida ja poistaa vaikutusaikanaan. Mittarivaihtoihin liittyvien asennus- ja työkustannusten voidaan tulkita olevan hankintamenoon luettavia muuttuvia kustannuksia, joten myös ne ovat investointihankkeeseen kuuluvia aktivoitavia menoja ATK-laitteiden ja ohjelmistojen hankinta Kohdeyhtiöistä hieman yli puolet kirjaa ATK-laitteiden hankinnat pääsääntöisesti investoinniksi. Vastaavasti ohjelmistohankintojen kohdalla kaksi kolmasosaa yhtiöistä aktivoi hankintamenot. Ohjelmistopäivitykset enemmistö yhtiöistä kirjaa kuluiksi. ATK-laitteiden ja ohjelmistojen hankintaan sekä ohjelmistopäivityksiin liittyvissä kirjauskäytännöissä esiintyy huomattavaa tulkinnanvaraisuutta. Saman yhtiön sisällä voidaan esimerkiksi koko yhtiötä koskevien ohjeiden mukaisesti kirjata kaikki erillisinä tehtävät ATK- ja ohjelmistohankinnat aina kuluiksi, kun taas yhdistetyt laiteja ohjelmistohankinnat käsitellään tapauskohtaisesti. Edelleen samassa yhtiössä ohjelmistopäivitykset voidaan tapauskohtaisesti kirjata joko kuluiksi tai investoinneiksi ilman yleispäteviä ohjeita siitä, miten rajanveto tapahtuu. Jos yhtiö vuokraa käytössään olevat ATK-laitteet, niistä aiheutuneet kustannukset kirjataan kuluiksi. Joissakin yhtiöissä on käytössä markkamääräinen raja, jonka alapuolelle jäävät hankinnat kirjataan pääsääntöisesti kuluiksi ja yli menevät investoinneiksi. Ohjelmistopäivitysten kirjaamista koskevia yleisiä ohjeita ei ollut yhdessäkään kohdeyhtiössä, vaan kirjaaminen tehdään aina tapauskohtaisesti. Kirjanpitolain mukaan ohjelmistojen hankintamenot voidaan aktivoida. Hankinnasta aiheutuneet menot tulee poistaa enintään viiden vuoden kuluessa, jollei pidempää poistoaikaa, enintään 20 vuotta, voida erityisestä syystä pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena. ATK-laitteiden hankintamenot voidaan aktivoida kiinteään rahamäärään, jos ne ovat hankintahinnaltaan vähäisiä ja muutokset vuosittaisissa hankintamenoissa ovat vähäisiä. Suositus: ATK-laitteistojen ja ohjelmistojen hankinnat kirjataan investoinneiksi.

36 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Sähköasemakiinteistöjen omistus Sähköasemakiinteistöjen omistuskäytännöt vaihtelevat huomattavasti jopa yhtiöiden sisällä. Osa kiinteistöistä omistetaan itse ja osa vuokrataan. Yhtiöllä saattaa lisäksi olla hallinnassaan kiinteistöjä, joiden hallintaoikeudesta on käyttöönottovaiheessa maksettu kertakorvaus. Hallintaoikeuden päättyessä määrätyn ajan kuluttua yhtiö voi lunastaa kiinteistön itselleen tai vuokrasopimusta voidaan jatkaa. Vastaavia uusia sopimuksia ei käytännössä enää tehdä, joten investointien ja kulujen välisen rajapinnan tarkastelussa kertakorvausten kirjaamiskäytännöt eivät ole relevanttia informaatiota. Verkkoyhtiöin omistuksessa olevien sähköasemien rakentamiskustannukset kirjataan investoinneiksi kaikissa kohdeyhtiöissä ja sähköasemakiinteistöjen vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset operatiivisiksi kuluiksi. Myös muiden yhtiön käytössä olevien kiinteistöjen ja tilojen vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset kirjataan kuluiksi. Suositus: Sähköasemakiinteistöjen omistukseen ja vuokraamiseen ei liity tulkinnanvaraisuutta kirjanpitolain näkökulmasta. Jos kiinteistö hankitaan omaan omistukseen, hankintameno kirjataan investoinniksi. Vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset ovat yksiselitteisesti kuluja. 5.5 Kulujen siirtomahdollisuudet Keskusteluissa kävi ilmi, että pelkästään kirjauskäytäntöjä muuttamalla yhtiöt pystyvät siirtämään merkittäviä kustannuseriä kuluista investoinneiksi. Kirjauskäytäntöjen muuttamisen lisäksi kuluja on mahdollista pienentää myös yritysjärjestelyjen avulla esimerkiksi yhtiöittämällä tiettyjä toimintoja hoitavat yksiköt tai muodostamalla itsenäisiä liiketoimintayksiköitä. Yhtiöitettäviä tai eriytettäviä toimintoja ovat yleisimmin rakentaminen ja urakointi. Pelkästään kirjauskäytäntöjen muuttamisella kuluja voidaan vähentää enimmillään noin 15 prosenttia. Suurimmat siirrettävät kuluerät olivat tyypillisesti työkustannuksia. Eräissä tapauksissa myös mittareiden hankintaan ja asennukseen liittyvät kustannukset muodostavat merkittävän siirrettävissä olevan kuluerän. Kirjauskäytäntöjä koskevalla ohjeistuksella pyritään yhdenmukaistamaan jakeluverkkoyhtiöiden kirjauskäytäntöjä siten, että yhtiöt ovat investointien ja kulujen kirjaamisen osalta tasavertaisessa asemassa tehokkuustarkastelussa. Lisäksi ohjeistuksen tavoitteena on taata erilaisilla toimintakonsepteilla toimivien yhtiöiden mahdollisimman tasapuolinen kohtelu tehokkuutta arvioitaessa. Nykyisellään investointihankkeeseen liittyvien työ- ja yleiskustannusten kirjautumisessa on merkittäviä eroja eri yhtiöiden välillä toimintojen ulkoistamisasteesta riippuen. Työkustannusten osalta ongelma pyritään ratkaisemaan toteamalla luvussa 5.6 esitetyn investointien ja kulujen jaotteluehdotuksen 2 kohdassa, että työkustannukset tulee sisällyttää investointihankkeeseen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Investointihankkeeseen liittyvien yleiskustannusten kirjaamiseen investointien ja kulujen jaotteluehdotuksessa ei oteta kantaa.

37 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Ehdotus investointien ja kulujen jaotteluperiaatteiksi Kirjauskäytäntöjen yhtenäistämisen edellytyksenä on yksiselitteiset perusperiaatteet, joiden mukaan toiminnot jaotellaan investoinneiksi tai kuluiksi. Toiminto luokitellaan investoinniksi, jos se on ennalta suunniteltua ja tavoitteena on olemassa olevan verkon laajentaminen, muuttaminen, arvon kasvattaminen, perusparantaminen. Kuluiksi luokiteltavia toimintoja ovat kaikki verkon huolto- ja korjaustyöt. Investointeja ei tarvitse etukäteen jaotella uus- ja korvausinvestointeihin. Jaottelu voidaan tehdä jälkikäteen tarkastelemalla verkkotietojärjestelmään kirjattujen verkostokomponenttien määrä- ja ikätietoja, katso raportin kohta 6.3. Jos komponenttien määrä ja sitä kautta verkon jälleenhankinta-arvo ovat kasvaneet edellisen vuoden vastaavista luvuista, verkkoon on tehty uusinvestointeja. Laskemalla tarkasteluvuoden ja sitä edeltäneen vuoden verkon jälleenhankinta-arvojen erotus ja ottamalla huomioon mahdolliset muutokset verkostokomponenttien yksikköhinnoissa saadaan likimääräinen arvio uusinvestointien osuudelle nettoinvestoinneista. Ehdotus investointien ja kulujen kirjausperiaatteiksi on seuraava: 1. Kaikki verkon arvoa kasvattavat ja/tai verkon kapasiteettia kasvattavat ja/tai verkostokomponentin elinikää jatkavat toiminnot ovat investointeja. Tämän perusperiaatteen mukaan investoinneiksi luokiteltavia toimintoja ovat: sähköaseman rakentaminen ja uusiminen, johtolinjojen rakentaminen ja uusiminen, pylväiden ja muiden komponenttien suunnitelmalliset uusinnat ja perusparannukset, muuntajien perusparannukset, mittareiden uusinnat. Yksittäisen pylvään, orren tai vastaavan verkon osakomponentin vaihtaminen ja korjaaminen on kulu. Usean pylvään, orren tai vastaavan komponentin ennalta suunniteltu vaihtaminen ja perusparantaminen on investointi. Verkon uusimisen yhteydessä tehtävästä olemassa olevan verkon purkutyöstä aiheutuneet kustannukset luetaan osaksi investointihanketta. 2. Työkustannukset sisällytetään investointihankkeeseen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Työkustannuksiin luetaan tässä yhteydessä kuuluvaksi tarvikkeiden hankinnasta, asennuksesta, verkostosuunnittelusta ja maastosuunnittelusta aiheutuneet kustannukset. 3. ATK-laitteiden ja ohjelmistojen sekä automaatiolaitteiden hankinnat ovat investointeja.

38 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset ovat kuluja. Vuokrakuluihin luetaan kuuluvaksi verkko-, kiinteistö- ja maavuokrat. 5. Kaikki verkon ylläpidosta aiheutuneet kustannukset, joita ei ole erikseen mainittu kohdissa 1-4, ovat kuluja.

39 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 38 6 Jälleenhankintahinnan, nykykäyttöarvon, sallitun tuoton, tasapoistojen ja laskennallisen tuoton laskenta 6.1 Tutkimushankkeessa tarkasteltava investointien käsittelymalli Tutkimushankkeessa tarkasteltavassa investointien käsittelymallissa verkon jälleenhankinta-arvo määritetään nykymenetelmin. Tarkastelujakson alussa oletetaan verkkojen olevan noin puolessa välissä käyttöikäänsä, joten niiden nykykäyttöarvoksi määritetään 50 % jälleenhankinta-arvosta. Verkkoliiketoiminnan sallittu tuotto lasketaan nykymenetelmin kertomalla oikaistun taseen oma pääoma ja korollinen vieras pääoma vastaavilla yleisen korkotason mukaan määritetyillä korkoprosenteilla. Verkkoliiketoiminnan toteutunut laskennallinen tuotto saadaan jättämällä tuloslaskelmasta rahoituskulut pois ja käyttämällä kohtuullisena poistotasona laskennassa jälleenhankinta-arvosta verkostokomponenttien teknistaloudellisilla pitoajoilla määritettyjä tasapoistoja. Jakeluverkkoyhtiön hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa toteutunutta laskennallista tuottoa verrataan nykykäyttöarvosta laskettuun sallittuun tuottoon. Tarkasteltavassa investointien käsittelymallissa verkon nykykäyttöarvon pysyminen ennallaan edellyttää, että jakeluverkkoyhtiön vuosittaisen investointitason tulee olla jälleenhankinta-arvon perusteella määritetyn poistotason suuruinen. Kaikki investoinnit ovat nykykäyttöarvon laskennan kannalta samanarvoisia, eikä jaottelua uus- ja korvausinvestointeihin tarvitse tehdä etukäteen. Jaottelu voidaan tehdä jälkikäteen tarkastelemalla verkkotietojärjestelmään kirjattujen verkostokomponenttien määrätietoja. Jos komponenttien määrä ja sitä kautta verkon jälleenhankinta-arvo ovat kasvaneet edellisen vuoden vastaavista luvuista, verkkoon on tehty uusinvestointeja. Laskemalla tarkasteluvuoden ja sitä edeltäneen vuoden verkon jälleenhankinta-arvojen erotus ja ottamalla huomioon mahdolliset muutokset verkostokomponenttien yksikköhinnoissa saadaan likimääräinen arvio uusinvestointien osuudelle nettoinvestoinneista. 6.2 Jälleenhankinta-arvo Jälleenhankinta-arvo (JHA) on omaisuuden arvo samanlaista omaisuutta hankittaessa. Jälleenhankintahinta (JHH) on verkostoon hankittavan koneen, laitteen tai komponentin uushankintahinta. Sähkönjakeluverkon jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka verkon rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Teorian mukaan jälleenhankintahinnan määrityksessä ei oteta huomioon verkon nykyisten komponenttien ikää, eikä uudelleenkäytettävyyttä. (Hokkanen) Sähköverkon jälleenhankinta-arvon selvittämiseksi on siis tiedettävä sähköverkon komponenttien määrä. Käytännössä verkoston rakenne ja koostumus selviää verkkoyhtiön verkkotietojärjestelmän avulla. Edellytyksenä tietysti on, että järjestelmä on rakennettu vastaamaan verkon todellista tilannetta ja sen ylläpidosta huolehditaan. Kun verkon koostumus on tiedossa, saadaan verkon jälleenhankinta-arvo kertomalla kukin komponentti sitä vastaavalla yksikköhinnalla.

40 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa Nykykäyttöarvo Nykykäyttöarvon määrittämiseen on liittynyt ja osaltaan myös vaikeuttanut investointien jakamisen tarve uus- ja korvausinvestointeihin. Ehdotettu kuvan 2.1 kaltainen malli mahdollistaisi luopumisen nykyisen kaltaisesta jaottelusta. Se, kuinka paljon verkkoyhtiö on tehnyt uusinvestointeja eli kasvattanut verkon jälleenhankintaarvoa, pystytään selvittämään jälkikäteen kokonaisinvestointitasoa ja verkon jälleenhankinta-arvoa tarkastelemalla seuraavasti. Tarkastellaan esimerkkiä, jossa verkkoyhtiön jakeluverkon jälleenhankinta-arvo (JHA) on alkuhetkellä 100 Mmk ja verkon nykykäyttöarvo (NKA) 50 % jälleenhankinta-arvosta eli 50 Mmk. Verkon keskimääräinen pitoaika on 40 vuotta. Ensimmäisenä vuonna verkkoyhtiö investoi verkon keskimääräisen pitoajan perusteella lasketun tasapoiston verran eli 100/40 Mmk = 2,5 Mmk. Tarkasteluvuoden lopussa verkon jälleenhankinta-arvo ei ole muuttunut (oletetaan että tässä vaiheessa verkostokomponenttien yksikköhinnat pysyvät ennallaan), joten 2,5 Mmk investointi on ollut kokonaan korvausinvestointeja. Siten verkon nykykäyttöarvo on tarkasteluvuoden lopussa sama kuin alussa, sillä korvausinvestointien määrä ei ole johtanut verkon keski-iän nuorentumiseen eikä vanhenemiseen. Taulukko 6.1. Tilanne ensimmäisen vuoden kuluttua Tarkasteluhetki Investoinnit [Mmk] Jälleenhankintaarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [%] Lähtötilanne v. kuluttua 2, Toisena vuonna yhtiö ei investoi lainkaan. Verkko vanhenee ja nykykäyttöarvo laskee tasapoistojen mukaisella määrällä (2,5 Mmk). Toisen vuoden jälkeen nykykäyttöarvo on 47,5 Mmk. Taulukko 6.2. Tilanne toisen vuoden kuluttua Tarkasteluhetki Investoinnit [Mmk] Jälleenhankintaarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [%] Lähtötilanne v. kuluttua 2, v. kuluttua ,5 47,5 Kolmantena vuonna yhtiö investoi 6 Mmk. Verkon jälleenhankinta-arvo ei ole edelleenkään kasvanut, joten investoinnit ovat olleet kokonaisuudessaan korvausinvestointeja. Nyt investointitaso on kuitenkin ollut tasapoistojen edellyttämään tasoon verrattuna selvästi suurempi eli (6-2,5) Mmk = 3,5 Mmk, jolloin verkon nykykäyttöarvo kasvanut (47,5 + 3,5)Mmk = 51 Mmk:aan.

41 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 40 Taulukko 6.3. Tilanne kolmannen vuoden kuluttua Tarkasteluhetki Investoinnit [Mmk] Jälleenhankintaarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [%] Lähtötilanne v. kuluttua 2, v. kuluttua ,5 47,5 3 v. kuluttua ,0 51,0 Neljäntenä vuonna kokonaisinvestoinnit ovat 6,5 Mmk. Tarkasteluvuoden jälkeen huomataan, että verkon määrä on lisääntynyt ja verkon jälleenhankinta-arvo on kasvanut 104 Mmk:aan. Kokonaisinvestoinneista korvausinvestointeja on ollut Inv 4v (JHA 4v - JHA 3v ) eli (6,5 - ( )) Mmk = 2,5 Mmk ja uusinvestointeja loput 4 Mmk. Verkon nykykäyttöarvo kasvaa uusinvestointeja vastaavalla rahamäärällä. Taulukko 6.4. Tilanne neljännen vuoden kuluttua Tarkasteluhetki Investoinnit [Mmk] Jälleenhankintaarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [%] Lähtötilanne v. kuluttua 2, v. kuluttua ,5 47,5 3 v. kuluttua ,0 51,0 4 v. kuluttua 6, ,0 52,9 Viidentenä vuonna yhtiön investoinnit ovat 4 Mmk. Nyt verkon jälleenhankintaarvosta tasapoistoilla lasketun investointitarpeen suuruus on 104/40 Mmk eli 2,6 Mmk. Vuoden lopussa huomataan, että verkon jälleenhankinta-arvo on kasvanut 3 Mmk:lla. Kokonaisinvestoinneista uusinvestointeja on siis ollut 3 Mmk ja loput 1 Mmk korvausinvestointeja, mikä on tasapoistojen edellyttämää 2,6 Mmk investointitasoa selvästi pienempi. Jos huomioidaan pelkästään korvausinvestointien osuus, on nykykäyttöarvo laskenut (2,6 1) Mmk = 1,6 Mmk:lla. Uusinvestointeja on kuitenkin tehty siinä määrin, että nykykäyttöarvon muutos on kokonaisuudessaan (3 1,6) Mmk = + 1,4 Mmk. Taulukko 6.5. Tilanne viidennen vuoden kuluttua Tarkasteluhetki Investoinnit [Mmk] Jälleenhankintaarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [%] Lähtötilanne v. kuluttua 2, v. kuluttua ,5 47,5 3 v. kuluttua ,0 51,0 4 v. kuluttua 6, ,0 52,9 5 v. kuluttua ,4 52,7

42 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 41 Kuten edellinen esimerkkitarkastelu osoittaa, voidaan investointijaottelu uus- ja korvausinvestointien välillä tehdä jälkikäteen. Verkon nykykäyttöarvo voidaan esittää yhtälönä seuraavasti. JHAv 1 NKAv = NKAv 1 + INVv T missä NKA v-1 nykykäyttöarvo edelliseltä vuodelta INV v tarkasteluvuoden investoinnit T keskimääräinen poistoaika Edellisen esimerkin viimeisenä tarkasteluvuonna verkon nykykäyttöarvoksi saataisiin yhtälöä käyttäen JHA4 104 NKA 5 = NKA4 + INV5 = 55 Mmk + 4 Mmk Mmk = 56,4 Mmk T 40 Jos halutaan tarkastella uus- ja korvausinvestointien jakautumista tietylle vuodelle, voidaan ne selvittää seuraavasti INV v korvaus = INVv v v ( JHA JHA ) 1 INV v uus = v v ( JHA JHA ) 1 missä JHA v verkon jälleenhankinta-arvo tarkasteluvuonna JHA v-1 verkon jälleenhankinta-arvo edellisenä vuonna Mikäli verkostokomponenttien yksikköhinnat muuttuvat tarkastelujakson aikana, voidaan tämä ottaa huomioon seuraavalla tavalla. Oletetaan, että verkon jälleenhankinta-arvo on alkuhetkellä 100 Mmk ja verkon nykykäyttöarvo (NKA) 50 % jälleenhankinta-arvosta eli 50 Mmk. Verkon keskimääräinen pitoaika on 40 vuotta. Ensimmäisenä vuonna yksikköhinnat pysyvät ennallaan ja yhtiö uusii verkkoaan jälleenhankinta-arvosta lasketun tasapoistojen verran eli 2,5 Mmk. Verkon nykykäyttöarvo pysyy siis ennallaan. Toisena vuonna verkostokomponenttien yksikköhinnat nousevat 10 % ja verkkoa uusitaan edelleen alkuhetkellä lasketun tasapoistojen verran 2,5 Mmk. Ilman yksikköhintojen nousua verkkoon tehdyt investoinnit riittäisivät pitämään verkon nykykäyttöarvon ennallaan. Hintojen noususta johtuen kasvaa kuitenkin verkon jälleenhankinta-arvo ollen tarkasteluvuoden lopussa 110 Mmk. Uuden jälleenhankinta-arvon mukaan laskettu verkon nykykäyttöarvo on nyt 55 Mmk (eli pelkkä yksikköhintojen muutos ei vaikuta nykykäyttöarvoprosenttiin). Keskimääräisen pitoajan mukaan laskettu tasapoistojen määrä on 110/40 Mmk = 2,75 Mmk. Jos investointitaso pysyy ennallaan, verkon nykykäyttöarvo on tarkasteluvuoden lopussa laskenut (2,75 2,5)Mmk = 0,25 Mmk, eli uusi nykykäyttöarvo on (55 0,25)Mmk = 54,75 Mmk.

43 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 42 Taulukko 6.6. Tilanne toisen vuoden kuluttua yksikköhintojen muututtua Investoinnit [Mmk] Tarkasteluhetki Jälleenhankintaarvo [Mmk] Muutos yksikköhinnoissa [%] Nykykäyttöarvo [Mmk] Nykykäyttöarvo [%] Lähtötilanne v. kuluttua 2, v. kuluttua 2, ,75 49,8 Verkon nykykäyttöarvoprosentti voidaan esittää yksikköhintamuutokset huomioiden yhtälönä seuraavasti. NKA% v NKA% = v 1 INVv tpinvv + tpinv v tasapoistoprosentti missä NKA% v-1 nykykäyttöarvoprosentti edelliseltä vuodelta INV v tarkasteluvuoden investoinnit T keskimääräinen pitoaika tpinv v keskimääräisellä pitoajalla JHA:sta laskettujen tasapoistojen suuruus vuonna v tasapoistoprosentti verkon keskimääräinen pitoajan T avulla laskettu vuosittainen tasapoistoprosentti 6.4 Tasapoistot = T Sähköverkosta tehtävät poistot voidaan laskea verkon jälleenhankinta-arvosta tasapoistoina. Laskettaessa poistot verkon jälleenhankinta-arvosta poistoaikana käytetään verkostokomponenttien teknistaloudellisten pitoaikojen perusteella määritettyä verkon keskimääräistä pitoaikaa. 6.5 Sallittu tuotto Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi yhtiön toimintaan sitoutunut pääoma jaetaan omaan pääomaan, korolliseen vieraaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Pääomatyypeille on jokaiselle oma tuottoprosentti. Yhtiön kohtuullinen tuotto muodostetaan kertomalla tarkasteltavan pääomatyypin mukainen rahamäärä sitä vastaavalla tuottoprosentilla ja laskemalla näin saadut luvut yhteen. Omalle pääomalle tuottoprosentti määritellään siten, että se on riskitön korkokanta lisättynä verkkoliiketoiminnan beta-kertoimen ja markkinoiden riskipreemion tulolla. Riskittömänä korkokantana pidetään Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat tilaston mukaista keskiarvoa valtion viiden vuoden obligaation tuotolle. Vuonna 1996 edellä mainittu keskiarvo oli 4,07 %. Beta-kerroin verkkoliiketoiminnalle on 0,3 ja riskipreemio 5 %, joten oman pääoman kohtuullinen tuotto vuonna 1996 oli 0,3*5% + 4,07% = 5,57 %. Vieraan pääoman kohtuullisena kustannuksena käytetään Rahoitusmarkkinat tilastossa mainittua yritysten lainakannan keskikorkoa. Vieraan

44 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 43 pääoman kustannuksista vähennetään voimassa olevan verokannan mukaan laskettu verottajan kuluosuus. Korottomasta vieraasta pääomasta, joka verkkoyhtiöiden tapauksessa muodostuu pääasiassa liittymismaksuista, ei katsota aiheutuvan kustannuksia. Kohtuullisen tuoton laskennassa käytettyjä oman pääoman, korollisen vieraan pääoman ja korottoman vieraan pääoman osuuksia ei voida suoraan päätellä tilinpäätöstiedoista, koska tyypillisesti sähköverkon kirjanpitoarvo taseessa ei vastaa sen nykykäyttöarvoa. (Sähkömarkkinakeskus 1999) 6.6 Laskennallinen tulos Verkkoliiketoiminnan toteutunut laskennallinen tulos lasketaan oikaisemalla tuloslaskelmaa siten, että rahoituskuluja ei oteta lainkaan huomioon ja kohtuullisina sähköverkosta tehtävinä poistoina pidetään verkon jälleenhankinta-arvosta laskettuja tasapoistoja. Poistoaikana käytetään verkon keskimääräistä pitoaikaa. 6.7 Todellinen tulos Verkkoliiketoiminnan todellinen tulos lasketaan tilinpäätöstietojen todellisen, ei oikaistun, tuloslaskelman perusteella. Todellisen tuloksen laskennassa otetaan näin ollen huomioon myös rahoituskulut.

45 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 44 7 Investointien ja kohtuullisen tuoton kehittyminen erilaisilla toimintamalleilla 7.1 Investointitasot verkkoyhtiöissä Toimialan kehittymisen arvioimiseksi on hyvä tarkastella, missä määrin verkkoyhtiöt ovat investoineet jakeluverkkoihinsa viime vuosien aikana. Kuvassa 7.1 on esitetty jakeluyhtiöiden investointitasojen keskiarvot vuosilta Luvut on määritetty julkisista verkkotoiminnan tunnusluvuista. Investointitaso on selvitetty laskemalla ensiksi jakeluverkkojen jälleenhankinta-arvot Energiamarkkinaviraston julkaisemien tunnuslukujen 12.2 nettoinvestoinnit leasinghankintoineen (1000mk) ja 26.2 sähkönjakeluverkon investointiaste (prosentteina verkon jälleenhankinta-arvosta) suhteena. Julkisista tilinpäätöstiedoista saatavat jälleenhankinta-arvot vastaavat melko hyvin todellisuutta, sillä erot olivat esimerkkiyhtiöillä ainoastaan muutamia prosentteja. Keskimääräinen investointitarve on laskettu jälleenhankinta-arvosta tasapoistoperiaatetta käyttäen. Kuvan 7.1 esimerkissä poistoaikana on käytetty 35 vuotta. Edelleen julkisista tilinpäätöstiedoista saatavaa tunnuslukua verkkotoiminnan investoinnit yhteensä on verrattu jälleenhankinta-arvosta laskettuun investointitarpeeseen. Investointeja kuvaavaan tunnuslukuun sisältyvät kaikki verkkotoiminnan investoinnit, eli sähköverkkoon tehtyjen investointien lisäksi luku sisältää myös muualle tehdyt investoinnit. Edellä kuvatulla tavalla laskettuna verkkoyhtiöiden keskimääräiset investointitasot ovat olleet keskimäärin 82 % investointitarpeesta. Keskiarvo on painottamaton eli esimerkiksi yhtiökoko ei vaikuta keskiarvoon. 200 % 180 % 160 % 140 % 120 % 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Kuva 7.1. Investointitasojen suhde tasapoistoilla laskettuihin investointitarpeisiin verkkoyhtiöissä 7.2 Esimerkkilaskelmien lähtötiedot Tutkimushankkeen puitteissa kehitetyn laskentajärjestelmän avulla tehtiin joukko esimerkkilaskelmia, joissa tarkasteltiin suuren kaupunkiyhtiön, keskikokoisen kaupunkiyhtiön sekä keskikokoisen maaseutuyhtiön nykykäyttöarvon, sallitun tuoton, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä eri investointitasoilla ja pitoajoilla. Esimerkkiyhtiöiden taloudelliset tunnusluvut poimittiin julkisista vuoden 1999 tilinpäätöstiedoista. Yhtiöiden likimääräiset jälleenhankinta-arvot laskettiin

46 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 45 tilinpäätöstiedoissa esitettyjen nettoinvestointien ja sähkönjakeluverkon investointiasteen suhteena. Verkon nykykäyttöarvojen oletettiin tutkimushankkeessa tarkasteltavan investointien käsittelymallin mukaisesti olevan 50 % jälleenhankintaarvosta alkutilanteessa. Sähköverkosta tehtävien poistojen suuruus laskettiin verkon jälleenhankinta-arvosta eri pitoajoilla. Verkon keskimääräisinä pitoaikoina käytettiin 30, 35 ja 40 vuotta. Verkon nykykäyttöarvon, sallitun tuoton, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä tarkasteltiin 0,5*tasapoistojen suuruisella investointitasolla, tasapoistojen suuruisella investointitasolla, 1,5*tasapoistojen suuruisella investointitasolla ja yhtiön tämänhetkisellä investointitasolla. Esimerkkiyhtiöiden tämänhetkisten todellisten investointitasojen suuruutta arvioitiin laskemalla tarkasteluvuoden ja kahden sitä edeltäneen vuoden investointien keskiarvo. Kunkin vuoden kohdalla investoinneista vähennettiin kyseisen vuoden ja sitä edeltäneen vuoden liittymismaksukertymien muutos. Laskennassa käytetty investointitaso kuvaa jakeluverkkoyhtiön rahoittamien investointien kokonaismäärää. Kohdassa 7.3 esitetään esimerkkilaskelmissa toteutetun laskennan eteneminen yleisellä tasolla. Yksityiskohtaiset laskentatulokset on esitetty kohdissa Nykykäyttöarvon, sallitun tuoton, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä eri investointitasoilla ja pitoajoilla on käsitelty laajimmin keskikokoisen kaupunkiyhtiön osalta. Muiden esimerkkiyhtiöiden osalta laskentatulokset on esitetty pääpiirteittäin suppeammassa muodossa. 7.3 Laskennan periaatteellinen eteneminen Tarkastellaan esimerkkinä laskennan etenemistä tilanteessa, jossa tarkasteltavan yhtiön verkon keskimääräiseksi pitoajaksi valittiin 35 vuotta ja investointitasoksi tämänhetkinen investointitaso, joka on hieman korkeampi kuin tasapoistojen mukainen investointitaso. Tarkastelujakson pituudeksi valittiin 20 vuotta. Laskenta aloitettiin valitsemalla verkon keskimääräinen pitoaika, jonka jälkeen laskentajärjestelmä laski verkon jälleenhankinta-arvosta tasapoistot käyttämällä poistoaikana valittua pitoaikaa. Laskentajärjestelmään syötettiin investointitasoksi yhtiön todellinen investointitaso, jonka jälkeen järjestelmä laski nykykäyttöarvon tarkastelujakson eri vuosina. Sallittu tuotto laskettiin kunakin nykykäyttöarvosta tietyllä prosentilla, jossa otettiin huomioon oman pääoman ja korollisen vieraan pääoman osuudet nykykäyttöarvosta. Esimerkkitapauksessa nykykäyttöarvo muuttuu joka vuosi todellisen investointitason ja tasapoistojen mukaisen investointitason erotusta vastaavalla määrällä. Nykykäyttöarvon muuttuessa myös yhtiön sallittu tuotto muuttuu. Laskennassa oletettiin yhtiön tekevän vuosittain sallitun tuoton suuruisen laskennallisen tuloksen. Liikevaihdon annettiin vuosittain kasvaa oikaistussa tuloslaskelmassa siten, että toteutunut laskennallinen tulos oli koko tarkastelujakson ajan likimain yhtä suuri kuin nykykäyttöarvosta laskettu sallittu tuotto. Oikaistussa tuloslaskelmassa poistotasona käytettiin jälleenhankinta-arvosta verkon

47 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 46 keskimääräisellä pitoajalla laskettuja tasapoistoja. Poistotaso pidettiin vakiona koko tarkastelujakson ajan. Rahoituskuluja ei otettu huomioon toteutunutta laskennallista tulosta laskettaessa Todellisen tuloksen laskeminen Rahoituskulut tarkastelun alkuhetkellä laskettiin 5,5 %:n laskentakorolla oikaistun taseen korollisesta vieraasta pääomasta. Tarkastelun alkuhetkestä eteenpäin kaikki investoinnit oletettiin rahoitettavan korollisella vieraalla pääomalla. Oikaistun taseen oman pääoman oletettiin pysyvän ennallaan, jolloin verkon nykykäyttöarvon muutos kuvaa korollisen vieraan pääoman muutosta taseen loppusummassa. Rahoituskulut tarkastelun alkuhetken jälkeen lasketaan seuraavasti: Rahoituskulut tarkasteluvuonna = edellisen vuoden rahoituskulut + NKA:n muutos * laskentakorko Energiamarkkinaviraston päätösten mukaisesti rahoituskuluja ei otettu huomioon toteutunutta laskennallista tulosta laskettaessa, mutta todellisen tuloksen laskennassa ne otettiin huomioon. Todellista tulosta laskettaessa liikevaihdon annettiin kasvaa vastaavalla tavalla kuin oikaistussa tuloslaskelmassa laskennallista tulosta laskettaessa. Sähköverkosta tehtävinä suunnitelmapoistoina käytettiin yhtiön todellisen investointitason mukaista poistotasoa ja rahoituskulut kunakin tarkasteluvuonna määritettiin edellä kuvatulla tavalla. Todellisen tuloksen lähtötaso määräytyy taseen pääomarakenteen perusteella. 7.4 Esimerkkilaskelmien tavoite Seuraavassa esitettävillä esimerkkilaskelmilla pyritään selvittämään erilaisten pitoaikojen ja investointistrategioiden vaikutuksia verkkoyhtiön liiketoiminnan sallittuun tuottoon, laskennalliseen tulokseen sekä todelliseen tulokseen. Laskennassa ei pyritty tulosten absoluuttisten arvojen tarkasteluun vaan pääpaino on ollut kehitystrendien selvittämisessä ja analysoinnissa. Esim. todellisen tuloksen laskennassa rahoituskulut ovat laskettu pahimman skenaarion mukaan, jossa yhtiö joutuu rahoittamaan kaikki tulevat investointinsa vieraalla pääomalla ja maksamaan siitä korkoa. 7.5 Laskentatulokset: keskikokoinen kaupunkiyhtiö Tarkasteltavan yhtiön tilinpäätöstiedoista nettoinvestointien ja investointiasteen suhteena laskettu jälleenhankinta-arvo oli noin 500 Mmk. Vieraan pääoman osuus taseen loppusummasta oli noin 43 %. Rahoituskulujen laskentakoroksi valittiin 5,5 %. Laskelmia tehtiin kolmella eri pitoajalla. Kunkin pitoajan kohdalla laskettiin nykykäyttöarvon, sallitun tuoton, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä neljällä eri investointitasolla. Yhtiön nykyisen investointitason oletettiin kuvaavan yhtiön investointitarvetta. Tarkastelujakson pituudeksi valittiin 20 vuotta.

48 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 47 Verkon nykykäyttöarvon ja verkkoliiketoiminnan sallitun tuoton laskeminen Esimerkkilaskelmissa tarkasteltiin verkon nykykäyttöarvon ja verkkoliiketoiminnan sallitun tuoton muuttumista eri investointitasoilla ja pitoajoilla 20 vuoden tarkastelujakson aikana. Tulokset on esitetty kuvissa Kuvassa 7.2 on esitetty nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kehittyminen neljällä eri investointitasolla 20 vuoden tarkastelujakson aikana. Matalalla investointitasolla viitataan 0,5*tasapoistojen suuruiseen investointitasoon ja korkealla investointitasolla 1,5*tasapoistojen suuruiseen investointitasoon. Nykykäyttöarvo muuttuu investointitason ja jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen mukaisesti kohdassa 6.3 kuvatulla tavalla. Sallitun tuoton muutosnopeus on vastaava kuin verkon nykykäyttöarvon. Sallittu tuotto eri investointitasoilla on laskettu nykykäyttöarvoista tietyn yhtiön pääomarakennetta kuvaavan prosentin mukaan. Laskennassa käytetty prosenttiluku on määritetty siten, että kertomalla kyseisellä luvulla vuoden 1999 tunnusluvuilla laskettu verkon nykykäyttöarvo tulokseksi saadaan sama luku kuin vuoden 1999 tilinpäätöstiedoista laskettu tarkka sallitun tuoton arvo. Verkon nykykäyttöarvon sisäisen rakenteen on oletettu säilyvän ennallaan koko tarkastelujakson ajan. Jos nykykäyttöarvon sisäinen rakenne muuttuisi esimerkiksi korkealla investointitasolla siten, että korottoman vieraan pääoman prosentuaalinen osuus nykykäyttöarvosta pienenisi, sallitun tuoton muutosnopeus kuvan 7.2 esittämässä tapauksessa olisi suurempi kuin nykykäyttöarvon muutosnopeus. Nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto eri investointitasoilla 180 % Matala investointitaso 160 % 140 % 120 % 100 % 80 % 60 % Tasapoistojen suuruinen investointitaso Korkea investointitaso 40 % 20 % 0 % Aika [a] Nykyinen investointitaso Kuva 7.2. Verkon nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kehittyminen eri investointitasoilla 30 vuoden pitoajalla. Kuvasta 7.2 nähdään, että esimerkkiyhtiön tapauksessa 30 vuoden pitoajan valinta johtaa nykykäyttöarvon ja sitä kautta sallitun tuoton laskuun, jos investointitaso pidetään nykyisen suuruisena. Verkon jälleenhankinta-arvosta lasketut tasapoistot ovat kyseisessä tapauksessa nykyistä investointitasoa suuremmat. Nykyisellä investointitasolla 30 vuoden pitoajalla verkon nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto ovat tarkastelujakson lopussa 84 % alkuhetken vastaavista arvoista. Laskennallisen tuloksen pitämiseksi kohtuullisena liikevaihtoa on tarkastelujakson loppuun mennessä pitänyt pienentää 96 %:iin alkuperäisestä arvostaan. Liikevaihdon, laskennallisen

49 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 48 tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä eri investointitasoilla ja pitoajoilla on havainnollistettu kuvissa Kuvasta 7.2 nähdään myös, että tasapoistoja suuremmalla investointitasolla verkon nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto kasvavat lineaarisesti koko tarkastelujakson ajan ja tasapoistoja pienemmällä investointitasolla ne vastaavasti pienenevät. Tasapoistojen suuruisella investointitasolla verkon nykykäyttöarvo pysyy vakiona koko tarkastelujakson ajan. Kuvassa 7.3 on esitetty esimerkkiyhtiön verkon nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kehittyminen 35 vuoden keskimääräisellä pitoajalla. Nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto eri investointitasoilla 180 % Matala investointitaso 160 % 140 % 120 % 100 % 80 % 60 % Tasapoistojen suuruinen investointitaso Korkea investointitaso 40 % 20 % 0 % Aika [a] Nykyinen investointitaso Kuva 7.3. Verkon nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kehittyminen eri investointitasoilla 35 vuoden pitoajalla. Kuvasta 7.3 nähdään, että nykyinen investointitaso on likimain yhtä suuri kuin verkon jälleenhankinta-arvosta 35 pitoajalla lasketut tasapoistot. Kyseisellä pitoajalla verkon nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto pysyvät ennallaan koko tarkastelujakson ajan.

50 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 49 Kuvassa 7.4 on esitetty esimerkkiyhtiön verkon nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kehittyminen 40 vuoden keskimääräisellä pitoajalla. Nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto eri investointitasoilla 160 % Matala investointitaso 140 % 120 % 100 % 80 % 60 % Tasapoistojen suuruinen investointitaso Korkea investointitaso 40 % 20 % 0 % Aika [a] Nykyinen investointitaso Kuva 7.4. Verkon nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kehittyminen eri investointitasoilla 40 vuoden pitoajalla. Kuvasta 7.4 nähdään, että nykyisellä investointitasolla verkon nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto kasvavat, jos verkon keskimääräisenä pitoaikana pidetään 40 vuotta. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen eri investointitasoilla 30 vuoden pitoajalla Kuvissa on esitetty esimerkkiyhtiön liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen kolmella eri investointitasolla, kun verkon keskimääräiseksi pitoajaksi on valittu 30 vuotta. Laskenta toteutettiin siten, että ensin laskettiin eri investointitasoja vastaavat verkon nykykäyttöarvot koko tarkastelujakson ajalta ja nykykäyttöarvojen perusteella määritettiin yhtiön sallittu tuotto vastaavina aikoina. Tämän jälkeen kiinnitettiin yhtiön laskennallinen tulos jokaisena tarkasteluvuotena yhtä suureksi kuin sallittu tuotto ja laskettiin, mikä liikevaihdon pitää kunakin vuonna olla, jotta laskennallinen tulos toteutuu. Laskennallisen tuloksen laskennassa ei otettu huomioon rahoituskuluja. Sähköverkosta tehtävinä poistoina käytettiin verkon jälleenhankinta-arvosta 30 vuoden pitoajalla laskettuja tasapoistoja ja kulut pidettiin vakioina vuoden 1999 tasolla tarkastelujaksojen ajan. Todellinen tuloksen laskennassa liikevaihtona käytettiin edellisessä vaiheessa määritettyä liikevaihtoa. Tuloslaskelman rahoituskulut laskettiin taseen korollisesta vieraasta pääomasta 5,5 %:n laskentakorolla. Korollisen vieraan pääoman oletettiin vuosittain muuttuvan nykykäyttöarvon muutosta vastaavalla määrällä. Todellisen tuloksen laskennassa sähköverkosta tehtävinä poistoina käytettiin tuloslaskelmassa ensimmäisenä vuonna verkon jälleenhankintaarvosta laskettujen tasapoistojen suuruisia poistoja. Tämän jälkeen vuotuinen poistotaso määräytyi investointitason perusteella siten, että matala investointitaso johti poistotason pienenemiseen ja korkea investointitaso vastaavasti poistotason kasvuun. Tasapoistojen suuruisella investointitasolla todellisen tuloksen laskennassa

51 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 50 tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävät poistot pysyivät vakiona (tasapoistojen suuruisina) koko tarkastelujakson ajan. Todellisen tuloksen laskennassa käytetty poistotaso tarkastelun alkuhetken jälkeen laskettiin seuraavasti: Poistotaso tarkasteluvuonna= edellisen vuoden poistotaso + (investointitaso tasapoistot) / pitoaika Kuvassa 7.5 on esitetty esimerkkiyhtiön liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen matalalla investointitasolla ja 30 vuoden keskimääräisellä pitoajalla. Investointitaso 0.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva 7.5. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 0,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 30 vuotta. Kuvasta 7.5 nähdään, että lyhyellä pitoajalla ja matalalla investointitasolla esimerkkiyhtiön liikevaihtoa ja laskennallista tulosta kuvaavat käyrät laskevat likimain yhtä jyrkästi tarkastelujakson kuluessa. Todellinen tulos sen sijaan paranee hieman tarkastelujakson alussa, mikä johtuu rahoituskulujen ja sähköverkosta tehtävien poistojen vähenemisestä tuloslaskelmassa. Tarkastelujakson loppupuolella rahoituskulut menevät nollaan. Liikevaihdon pienenemisestä johtuen todellista tulosta kuvaava käyrä kääntyy loivaan laskuun tarkastelujakson loppupuolella. Tarkastelujakson alussa laskennassa käytetyt rahoituskulut olivat 5,5 % taseen korollisesta vieraasta pääomasta. Tarkastelujakson aikana verkon nykykäyttöarvo pieneni 33 %:iin ja liikevaihto 82 %:iin alkuhetken arvostaan. Kuvassa 7.6 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla lyhyellä pitoajalla. Kuvassa esitettyjen taloudellisten tunnuslukujen laskenta toteutettiin pääpiirteittäin vastaavalla tavalla kuin on kuvattu kuvan 7.5 yhteydessä. Laskennallisen tuloksen laskennassa kohtuullisena poistotasona käytettiin jälleenhankinta-arvosta 30 vuoden pitoajalla laskettuja tasapoistoja. Verkon nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto olivat kuvan 7.2 korkean investointitason mukaiset. Nykykäyttöarvon muutoksen ollessa positiivinen sallittu tuotto kasvoi, jolloin myös liikevaihtoa voitiin kasvattaa. Samalla kuitenkin

52 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 51 rahoituskulut ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävät poistot kasvoivat, mikä aiheutti sen, että todellinen tulos heikkeni liikevaihdon kasvattamisesta huolimatta. Investointitaso 1.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva 7.6. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 30 vuotta. Kuvasta 7.6 nähdään, että tasapoistoja suuremmat vuosittaiset investoinnit mahdollistivat liikevaihdon kasvattamisen. Tarkastelujakson lopussa liikevaihto oli 118 % ja nykykäyttöarvo 167 % alkuhetken arvostaan. Samalla kuitenkin rahoituskulut olivat kasvaneet. Kuvassa 7.7 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen esimerkkiyhtiön nykyisellä investointitasolla lyhyellä pitoajalla. Kuvassa esitettyjen taloudellisten tunnuslukujen laskenta toteutettiin pääpiirteittäin vastaavalla tavalla kuin on kuvattu kuvan 7.5 yhteydessä. Laskennallisen tuloksen laskennassa kohtuullisena poistotasona käytettiin jälleenhankinta-arvosta 30 vuoden pitoajalla laskettuja tasapoistoja. Verkon nykykäyttöarvo ja sallittu tuotto olivat kuvan 7.2 nykyisen investointitason mukaiset. Todellisen tuloksen laskennassa sähköverkosta tehtävät poistot olivat likimain nykyisen investointitason suuruiset koko tarkastelujakson ajan. Rahoituskulut muuttuivat tarkasteluvuosittain nykykäyttöarvon muutosta vastaavalla tavalla.

53 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 52 Nykyinen investointitaso Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva 7.7. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen nykyisellä investointitasolla ja 30 vuoden pitoajalla. Kuvasta 7.7 nähdään, että nykyisellä investointitasolla lyhyellä pitoajalla liikevaihto ja laskennallinen tulos laskevat loivasti, mikä johtuu nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton pienenemisestä (kuva 7.2). Todellinen tulos sen sijaan pysyy likimain samana koko tarkastelujakson ajan, koska nykykäyttöarvon pienentyessä myös rahoituskulut vähenivät. Tarkastelujakson lopussa liikevaihto oli 96 % ja nykykäyttöarvo 84 % alkuhetken arvostaan. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen eri investointitasoilla 35 vuoden pitoajalla Kuvissa on esitetty vastaavanlaisten esimerkkilaskelmien tuloksia kuin kuvissa Erotuksena aikaisempiin laskelmiin on, että verkon keskimääräisenä ikänä käytettiin 30 vuoden sijasta 35 vuotta. Laskennallisen tuloksen laskennassa käytettävä kohtuullinen poistotaso laskettiin verkon jälleenhankinta-arvosta 35 vuoden pitoajalla. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen käyttäytymistä tarkasteltiin kolmella eri investointitasolla. Kuvien tulosten laskennassa liikevaihdon annettiin muuttua jokaisena tarkasteluvuonna siten, ettei laskennallinen tulos ylittänyt sallittua tuottoa. Lopuksi tarkasteltiin todellisen tuloksen käyttäytymistä korkealla investointitasolla, kun liikevaihto pidettiin vakiona. Tulos on esitetty kuvassa 7.11.

54 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 53 Kuvassa 7.8 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen matalalla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla. Investointitaso 0.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva 7.8. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 0,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 35 vuotta. Kuvasta 7.8 nähdään, että matalalla investointitasolla 35 vuoden keskimääräisellä pitoajalla liikevaihtoa ja laskennallista tulosta kuvaavat käyrät laskevat vastaavalla tavalla kuin kuvassa 7.5. Tarkastelujakson lopussa verkon nykykäyttöarvo oli 43 % ja liikevaihto 84 % alkuhetken arvostaan. Rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen väheneminen aiheuttavat sen, että liikevaihdon vähenemisestä huolimatta todellisen tuloksen kehittymistä kuvaava käyrä nousee loivasti lähes koko tarkastelujakson ajan. Tarkastelujakson loppupuolella rahoituskulut menevät nollaan. Liikevaihdon pienenemisestä johtuen todellista tulosta kuvaava käyrä kääntyy loivaan laskuun tarkastelujakson loppupuolella. Kuvassa 7.9 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla. Investointitaso 1.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva 7.9. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 35 vuotta.

55 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 54 Kuvasta 7.9 nähdään, että korkealla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla liikevaihtoa voidaan kasvattaa tarkastelujakson loppuun mennessä 116 %:iin tarkastelun alkuhetken arvosta. Vastaavana aikana nykykäyttöarvon kasvoi 157 %:iin alkuperäisestä arvostaan. Liikevaihdon kasvusta huolimatta todellinen tulos pienenee koko tarkastelujakson ajan, koska rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen kasvu rajoittavat tuloksen kehittymistä. Kuvassa 7.10 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen esimerkkiyhtiön nykyisellä investointitasolla 35 vuoden pitoajalla. Nykyinen investointitaso Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen nykyisellä investointitasolla ja 35 vuoden pitoajalla. Kuvasta 7.10 nähdään, että nykyisellä investointitasolla 35 vuoden pitoajalla esimerkkiyhtiön liikevaihto, laskennallinen tulos ja todellinen tulos pysyvät kaikki vakioina koko tarkastelujakson ajan, joten nykyinen investointitaso on jälleenhankinta-arvosta 35 vuoden keskimääräisellä pitoajalla laskettujen tasapoistojen suuruinen. Nykyisellä investointitasolla esimerkkiyhtiön verkko uusiutuu 35 vuodessa. Verkon nykykäyttöarvo pysyi likimain vakiona koko tarkastelujakson ajan, joten myös rahoituskulut pysyivät vakiona.

56 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 55 Liikevaihto vakio, 35 vuoden pitoaika, korkea investointitaso Kuvassa 7.11 on esitetty todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla pidettäessä liikevaihto vakiona. Investointitaso 1.5*tasapoistot, liikevaihto pidetään vakiona Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja liikevaihto pidetään vakiona. Verkon keskimääräinen pitoaika on 35 vuotta. Kuvasta 7.11 nähdään, että korkealla investointitasolla todellinen tulos menee negatiiviseksi jo tarkastelujakson puolessa välissä, jos liikevaihtoa ei samanaikaisesti kasvateta. Rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen kasvu nopeuttivat todellisen tuloksen heikkenemistä. Pidettäessä liikevaihto vakiona myös laskennallinen tulos pysyi vakiona. Tarkastelujakson lopussa laskennallisen tulos oli 64 % sallitusta tuotosta. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen eri investointitasoilla 40 vuoden pitoajalla Kuvissa on esitetty vastaavanlaisten esimerkkilaskelmien tuloksia kuin kuvissa Erotuksena aikaisempiin laskelmiin on, että verkon keskimääräisenä ikänä käytettiin 30 vuoden sijasta 40 vuotta. Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä tarkasteltiin kolmella eri investointitasolla. Kuvassa 7.15 on esitetty tulokset laskennasta, jossa tarkasteltiin todellisen tuloksen kehittymistä korkealla investointitasolla pidettäessä liikevaihto vakiona. Kuvassa 7.12 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen matalalla investointitasolla 40 vuoden pitoajalla.

57 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 56 Investointitaso 0.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 0,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 40 vuotta. Kuvasta 7.12 nähdään, että matalalla investointitasolla 40 vuoden keskimääräisellä pitoajalla liikevaihto ja laskennallinen tulos laskevat. Tarkastelujakson lopussa verkon nykykäyttöarvo oli 50 % ja liikevaihto 86 % alkuhetken arvostaan. Rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen väheneminen näkyvät kuvassa siten, että tarkastelujakson aikana todellinen tulos kasvaa liikevaihdon vähenemisestä huolimatta. Kuvassa 7.13 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 40 vuoden pitoajalla. Investointitaso 1.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 40 vuotta. Kuvasta 7.13 nähdään, että korkealla investointitasolla 40 vuoden pitoajalla liikevaihtoa voidaan kasvattaa tarkastelujakson loppuun mennessä 114 %:iin tarkastelun alkuhetken arvosta. Vastaavana aikana nykykäyttöarvon kasvoi 150 %:iin

58 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 57 alkuperäisestä arvostaan. Liikevaihdon kasvusta huolimatta todellinen tulos heikkenee, mikä johtuu rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen kasvusta. Kuvassa 7.14 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen esimerkkiyhtiön nykyisellä investointitasolla 40 vuoden pitoajalla. Nykyinen investointitaso Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen nykyisellä investointitasolla ja 40 vuoden pitoajalla. Kuvasta 7.14 nähdään, että nykyisellä investointitasolla 40 vuoden pitoajalla esimerkkiyhtiön liikevaihdon ja laskennallinen tuloksen kehittymistä kuvaavat käyrät nousevat loivasti, mutta todellinen tulos pysyy vakiona koko tarkastelujakson ajan. Laskennassa todellisen tuloksen kasvua rajoittivat rahoituskulut. Liikevaihto tarkastelujakson lopussa oli noussut 105 %:iin ja nykykäyttöarvo 117 %:iin alkuhetken arvostaan.

59 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 58 Liikevaihto vakio, 40 vuoden pitoaika, korkea investointitaso Kuvassa 7.15 on esitetty todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 40 vuoden pitoajalla pidettäessä liikevaihto vakiona. Investointitaso 1.5*tasapoistot, liikevaihto pidetään vakiona Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja liikevaihto pidetään vakiona. Verkon keskimääräinen pitoaika on 40 vuotta. Kuvasta 7.15 nähdään, että korkealla investointitasolla todellinen tulos lähestyy nollaa tarkastelujakson loppupuolella, jos liikevaihtoa ei kasvateta. Tarkastelujakson lopussa laskennallinen tulos oli 67 % sallitusta tuotosta. 7.6 Laskentatulokset: suuri kaupunkiyhtiö Tarkasteltavan yhtiön tilinpäätöstiedoista nettoinvestointien ja investointiasteen suhteena laskettu jälleenhankinta-arvo oli noin 1000 Mmk. Vieraan pääoman osuus taseen loppusummasta oli ainoastaan noin 3 %. Rahoituskulujen laskentakoroksi valittiin 5,5 %. Yhtiö oli viime vuosina investoinut voimakkaasti. Kyseisen yhtiön kirjanpidossa sähköverkosta tekemät suuret poistot viittasivat siihen, että kyseiselle yhtiölle verkon keskimääräinen pitoaika on noin 30 vuotta. Jäljempänä on tarkasteltu yhtiön liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittymistä 30 vuoden pitoajalla eri investointitasoilla. Kuvassa 7.16 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen matalalla investointitasolla 30 vuoden pitoajalla. Laskennallisen tuloksen laskennassa käytetyt tasapoistot laskettiin verkon jälleenhankinta-arvosta 30 vuoden keskimääräisellä pitoajalla. Todellisen tuloksen laskennassa sähköverkosta tehtävinä poistoina käytettiin tuloslaskelmassa ensimmäisenä vuonna verkon jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen suuruisia poistoja. Tämän jälkeen vuotuinen poistotaso määräytyi investointitason perusteella siten, että matala investointitaso johti poistotason pienenemiseen ja korkea investointitaso vastaavasti poistotason kasvuun. Tasapoistojen suuruisella investointitasolla todellisen tuloksen laskennassa tuloslaskelmassa sähköverkosta

60 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 59 tehtävät poistot pysyivät vakiona (tasapoistojen suuruisina) koko tarkastelujakson ajan. Investointitaso 0.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 0,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 30 vuotta. Kuvasta 7.16 nähdään, että matalalla investointitasolla 30 vuoden pitoajalla liikevaihtoa, laskennallista tulosta ja todellista tulosta kuvaavat käyrät ovat kaikki laskevia. Todellinen tulos muuttuu liikevaihtoa ja laskennallista tulosta hitaammin, koska rahoituskulut ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävät poistot vähenevät tarkastelujakson kuluessa. Tarkastelujakson lopussa liikevaihto oli 82 % ja verkon nykykäyttöarvo 33 % alkuhetken arvostaan. Kuvassa 7.17 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 30 vuoden pitoajalla. Investointitaso 1.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 30 vuotta.

61 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 60 Kuvasta 7.17 nähdään, että korkealla investointitasolla 30 vuoden pitoajalla esimerkkiyhtiön liikevaihto ja laskennallinen tulos kasvavat todellisen tuloksen pysyessä lähes vakiona koko tarkastelujakson ajan. Laskennassa todellisen tuloksen kasvua rajoittivat rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen kasvu. Suurista vuosittaisista investoinneista johtuen rahoituskulut kasvoivat voimakkaasti. Verkon nykykäyttöarvo kasvoi tarkastelujakson aikana 166 %:iin ja liikevaihto 118 %:iin alkuhetken arvostaan. Kuvassa 7.18 on esitetty todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 30 vuoden pitoajalla pidettäessä liikevaihto vakiona. Investointitaso 1.5*tasapoistot, liikevaihto pidetään vakiona Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja liikevaihto pidetään vakiona. Verkon keskimääräinen pitoaika on 30 vuotta. Kuvasta 7.18 nähdään, että korkealla investointitasolla todellinen tulos lähestyy nollaa tarkastelujakson loppupuolella, jos liikevaihtoa ei kasvateta. Tarkastelujakson lopussa laskennallinen tulos oli 60 % sallitusta tuotosta. Nykyisellä investointitasolla ja 30 vuoden pitoajalla esimerkkiyhtiön liikevaihto, laskennallinen tulos ja todellinen tulos pysyvät likimain vakioina koko 20 vuoden tarkastelujakson ajan, koska nykyinen investointitaso lähes yhtä suuri kuin verkon jälleenhankinta-arvosta 30 vuoden pitoajalla lasketut tasapoistot. 7.7 Laskentatulokset: keskikokoinen maaseutuyhtiö Tarkasteltavan yhtiön tilinpäätöstiedoista nettoinvestointien ja investointiasteen suhteena laskettu jälleenhankinta-arvo oli noin 350 Mmk. Vieraan pääoman osuus taseen loppusummasta oli noin 47 %. Rahoituskulujen laskentakoroksi valittiin 5,5 %. Kyseisen yhtiön kirjanpidossa sähköverkosta tekemät poistot ja yhtiön viime vuosien investoinnit viittasivat siihen, että kyseiselle yhtiölle verkon keskimääräinen pitoaika on noin 35 vuotta. Tasapoistojen suuruisella investointitasolla esimerkkiyhtiön liikevaihto, laskennallinen tulos ja todellinen tulos pysyivät vakioina koko 20 vuoden

62 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 61 pituisen tarkastelujakson ajan. Esimerkkilaskelmien tulokset on esitetty kuvissa Kuvassa 7.19 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen matalalla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla. Investointitaso 0.5*tasapoistot Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Aika [a] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 0,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 35 vuotta. Kuvasta 7.19 nähdään, että matalalla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla liikevaihtoa ja laskennallista tulosta kuvaavat käyrät ovat laskevia, mutta todellista tulosta kuvaava käyrä nousee loivasti lähes koko tarkastelujakson ajan, mikä johtuu rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen vähenemisestä. Tarkastelujakson loppupuolella rahoituskulut menevät nollaan. Rahoituskulujen vaikutuksen jäädessä kokonaan pois todellista tulosta kuvaava käyrä kääntyy liikevaihdon vähenemisen seurauksena loivaan laskuun tarkastelujakson loppupuolella. Tarkastelujakson lopussa liikevaihto oli 82 % ja verkon nykykäyttöarvo 42 % alkuhetken arvostaan. Kuvassa 7.20 on esitetty liikevaihdon, laskennallisen toteutuneen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen korkealla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla.

63 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 62 Investointitaso 1.5*tasapoistot Aika [a] Liikevaihto [kmk] Laskennallinen tulos [kmk] Todellinen tulos [kmk] Kuva Liikevaihdon, laskennallisen tuloksen ja todellisen tuloksen kehittyminen, kun investointitaso on 1,5*JHA:sta lasketun poistotason suuruinen ja pitoaika on 35 vuotta. Kuvasta 7.20 nähdään, että korkealla investointitasolla 35 vuoden pitoajalla liikevaihtoa ja laskennallista tulosta kuvaavat käyrät ovat nousevia, mutta todellista tulosta kuvaava käyrä laskee loivasti koko tarkastelujakson ajan, mikä johtuu rahoituskulujen ja tuloslaskelmassa sähköverkosta tehtävien poistojen kasvusta. Verkon nykykäyttöarvo tarkastelujakson lopussa oli 159 % ja liikevaihto 112 % alkuperäisestä arvostaan. 7.8 Yhteenveto laskentatuloksista Vuosittaisten investointien ollessa pienemmät kuin verkon jälleenhankinta-arvosta lasketut tasapoistot verkon nykykäyttöarvo vähenee vuosittain tasapoistojen ja investointitason erotusta vastaavalla määrällä. Verkon nykykäyttöarvon pieneneminen johtaa verkkoliiketoiminnan sallitun tuoton vähenemiseen. Poistotason pysyessä oikaistussa tuloslaskelmassa vakiona liikevaihtoa on vuosittain pienennettävä, jotta verkkoliiketoiminnan laskennallinen tulos pysyy sallittua tuottoa pienempänä. Esimerkkilaskelmissa 20 vuoden tarkastelujakson aikana vuotuisen investointitason ollessa puolet tasapoistoista liikevaihdon ja laskennallisen tuloksen muutokset ovat lineaarisia ja muutosnopeudet likimain samat. Vastaavana aikana todellinen tulos pysyy likimain vakiona tai heikkenee vain hieman. Todellisen tuloksen heikkenemistä hidastavat rahoituskulujen ja sähköverkosta tehtävien poistojen väheneminen tuloslaskelmassa. Vuosittaisten investointien ollessa likimain verkon jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen suuruiset verkon nykykäyttöarvo ei muutu tarkastelujakson aikana, joten verkkoliiketoiminnan sallittu tuotto pysyy kohtuullisella tarkkuudella vakiona koko tarkastelujakson ajan. Vastaavana aikana laskennallinen tuotto pysyy koko ajan sallituissa rajoissa, jos liikevaihtoa ei kasvateta. Muiden taloudellisten tunnuslukujen pysyessä ennallaan myös liiketoiminnan todellinen tulos pysyy ennallaan tarkastelujakson ajan.

64 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 63 Vuosittaisten investointien ollessa suuremmat kuin verkon jälleenhankinta-arvosta lasketut tasapoistot verkon nykykäyttöarvo kasvaa vuosittain, jolloin myös verkkoliiketoiminnan sallittu tuotto kasvaa. Poistotason pysyessä oikaistussa tuloslaskelmassa vakiona liikevaihtoa voidaan vuosittain kasvattaa ilman, että verkkoliiketoiminnan laskennallinen tulos ylittää sallitun tuoton. Esimerkkilaskelmissa 20 vuoden tarkastelujakson aikana vuotuisen investointitason ollessa puolitoistakertaiset tasapoistoihin verrattuna liikevaihdon ja laskennallisen tuloksen muutokset ovat lineaarisia ja muutosnopeudet likimain samat. Vastaavana aikana todellinen tulos tyypillisesti heikkenee hieman. Tämä selittyy ensisijaisesti korkeasta investointitasosta johtuvalla rahoituskulujen voimakkaalla kasvulla. Rahoituskulut on esimerkkilaskelmissa laskettu pahimman mahdollisen skenaarion mukaan olettaen, että yhtiö joutuu rahoittamaan kaikki investointinsa vieraalla pääomalla ja maksamaan lainapääomalle korkoa.

65 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 64 8 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Tutkimushanke on toteutettu Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan osastolla Energiamarkkinaviraston toimeksiannosta. Tutkimushankkeessa on selvitetty jakeluverkon verkostokomponenttien teknistaloudellisten pitoaikojen määritystä, jakeluverkon nykykäyttöarvon määritystä, uus- ja korvausinvestointien määritystä, investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen yhtenäistämistä sekä tasapoistojen käyttöä verkkotoiminnan tuoton määrittämisessä. Tutkimustyön yhtenä keskeisenä tiedon lähteenä on ollut jakeluverkkoyhtiöihin tehtyjen vierailujen ja haastatteluiden yhteydessä esille tulleet näkemykset ja käytännöt. Pitoajat, tasapoistot, verkon nykykäyttöarvo Tutkimushankkeen tuloksena esitetään jakeluverkkoliiketoiminnan hinnoittelun arvioinnissa käyttöönotettavaksi seuraavia periaatteita: a) jakeluverkon jälleenhankinta-arvo määritetään vuosittain nykymenetelmien kaikille verkkoyhtiöille b) jälleenhankinta-arvosta lasketaan komponenttiryhmittäin tasapoistot raportissa esitettyjä teknistaloudellisia pitoaikoja käyttäen. Komponenttiryhmittäisistä pitoajoista voidaan edelleen määrittää koko verkon keskimääräinen pitoaika ja tasapoisto c) koko verkon tasapoistoja käytetään poistoina verkkoliiketoiminnan tuottoa laskettaessa d) koko verkon tasapoistoja käytetään jakeluverkon nykykäyttöarvoa laskettaessa siten, että nykykäyttöarvon vuosittainen muutos = vuotuiset investoinnit tasapoistot. Alkutilanteessa (EMV:n määrittämä ajankohta) nykykäyttöarvoksi kaikille verkkoyhtiöille asetetaan 50 % jälleenhankinta-arvosta. Tämän jälkeen jokaisen yhtiön nykykäyttöarvo kehittyisi edellä esitetyn mukaisesti riippuen vuotuisesta investointitasosta. Lähtötilanteessa asetettava 50 % nykykäyttöarvo ei kuvaa aivan tarkasti minkään yhtiön verkkojen todellista nykykäyttöarvoa. Verkkoyhtiöissä käytyjen keskustelujen perusteella ko. lähtökohta on kuitenkin yhtiöissä hyväksyttävissä nykykäyttöarvon lähtökohdaksi. Vain joillakin verkkoyhtiöillä nykykäyttöarvo lienee olennaisesti oletusarvoa suurempi. Jos verkkoyhtiö pystyy esittämään tarkkoihin tilastoihin pohjautuvat perusteet, voidaan tapauskohtaisesti hyväksyä 55 % nykykäyttöarvo lähtökohdaksi. Ajan kuluessa verkkoyhtiöiden verkon nykykäyttöarvo lähestyy oikeaa arvoa, sillä nykykäyttöarvon muutos perustuu todellisiin investointeihin.

66 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 65 Investointien ja kulujen kirjauskäytäntöjen yhtenäistäminen Verkkoyhtiöiden käytännöissä kirjata investointeja ja kuluja todettiin suuria eroavaisuuksia. Tämä aiheuttaa vääristymää mm. DEA-mallin avulla suoritettavassa verkkoyhtiöiden tehokkuusmittauksessa sekä edellä kuvatussa nykykäyttöarvon määrityksessä. Analyysien ja pohdintojen tuloksena esitetään, että Energiamarkkinavirasto laatii kirjaamiskäytäntöjä yhtenäistävän ohjeiston, jota verkkoyhtiöt velvoitetaan noudattamaan. Investointien ja kulujen kirjaamiseen liittyvän ohjeiston pääkohdat ovat seuraavat: Kaikki verkon arvoa kasvattavat ja/tai verkon kapasiteettia kasvattavat ja/tai verkostokomponentin elinikää jatkavat toiminnot ovat investointeja. Yksittäisen pylvään, orren tai vastaavan verkon osakomponentin vaihtaminen ja korjaaminen on kulu. Usean pylvään, orren tai vastaavan komponentin ennalta suunniteltu vaihtaminen ja perusparantaminen on investointi. Verkon uusimisen yhteydessä tehtävästä olemassa olevan verkon purkutyöstä aiheutuneet kustannukset luetaan osaksi investointihanketta. Työkustannukset sisällytetään investointihankkeeseen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Työkustannuksiin luetaan tässä yhteydessä kuuluvaksi tarvikkeiden hankinnasta, asennuksesta, verkostosuunnittelusta ja maastosuunnittelusta aiheutuneet kustannukset. ATK-laitteiden ja ohjelmistojen sekä automaatiolaitteiden hankinnat ovat investointeja. Kaikki verkon ylläpidosta aiheutuneet kustannukset, joita ei ole edellä erikseen mainittu ovat kuluja Arviota esitetyistä toimintaperiaatteista Verkkoyhtiöiden keskimääräiset vuotuiset investointitasot tullevat olemaan jatkossa suurin piirtein tasapoistojen suuruiset. Viime vuosina yhtiöiden investointitasot ovat olleet keskimäärin hieman pienempiä kuin oletettavat tasapoistotasot tulevat olemaan. Lähivuosina investointitasot siis luultavasti hieman nousevat. Viime vuosien investointitasot ovat olleet kuitenkin pitkän aikavälin keskiarvoja alhaisemmat. Teknistaloudellisten pitoaikojen ja niiden avulla laskettujen tasapoistojen määrä tullee siis ohjaamaan yhtiöiden vuotuisten korvausinvestointien määrää. Jos korvausinvestoinnit ovat tasapoistoja pienemmät, laskee verkon nykykäyttöarvo. Vahvan ohjausvaikutuksen takia pitoajoille asetetaan suuret laatuvaatimukset. Jos laskennalliset pitoajat ovat todellisiin käytännössä toteutuviin pitoaikoihin nähden liian pitkiä, joutuu yhtiö investoimaan suunniteltua enemmän ja toiminnan todellinen tuotto jää olennaisesti laskennallisista tuottoa vähäisemmäksi. Vastaavasti, jos

67 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 66 laskennalliset pitoajat ovat liian lyhyitä, joutuu yhtiö tekemään korvausinvestointeja todellisuudessa liian aikaisin tai verkon nykykäyttöarvo ja sitä kautta sallittu tuotto laskee. Onkin syytä varautua tarkastelemaan alkuvaiheessa valittujen pitoaikojen oikeellisuutta esim vuoden kuluttua. Toiminnan tuoton laskennassa käytettävät poistot pysyvät esitetyssä mallissa suhteellisen vakaina, laskennallinen tuotto ei seuraa voimakkaasti vuotuisia investointeja. Tämä koetaan yleisesti myönteisenä seikkana verkoston pitkäjänteisen kehittämisen kannalta Tässäkään raportissa esitetty investointien käsittelymalli ei sisällä vahvaa ohjausvaikutusta tehokkaaseen investointitoimintaan. Periaatteessa huonostikin suunnatuilla ja tehottomasti toteutetuilla investoinneilla voidaan ylläpitää verkon nykykäyttöarvoa ja sallittua tuottoa. Tehokkaasti asiansa hoitava yhtiö voi kuitenkin saada kilpailuetua käyttämällä pitkiä pitoaikoja, jolloin yhtiön hinnoittelu voi olla maltillista. Tilanteessa, jossa yhtiö on valinnut liian lyhyet pitoajat, tätä kilpailuetua ei voi saada ilman, että yhtiölle sallittu tuotto pienenee. Investointien ottaminen osaksi tehokkuusmittausta voisi olla yksi keino lisätä ohjausvaikutusta. Asian toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Valitsemalla lyhyet pitoajat yhtiö valitsee samalla korkean investointitason. Suuret tasapoistot edellyttävät suuria investointeja, jos verkon nykykäyttöarvo halutaan säilyttää. Suuret tasapoistot edellyttävät myös suurta liikevaihtoa, jos yhtiö haluaa toiminnastaan maksimaalisen tuoton. Valitsemalla pitkät pitoajat yhtiö valitsee matalan investointitason. Samalla liikevaihto eli hinnoittelu on pidettävä maltillisella tasolla. Yli-investoimalla eli toteuttamalla investointeja vuosittain tasapoistoja enemmän yhtiö voi kasvattaa verkon nykykäyttöarvoa ja sallittua tuottoa. Yhtiö voi myös kasvattaa liikevaihtoaan sallitun tuoton kasvun verran. Yhtiön todellinen tulos ei kuitenkaan lisäänny kasvavien todellisten poistojen ja investointien rahoituskulujen takia. Mahdollisuus nykykäyttöarvon ja sallitun tuoton kasvattamiseen turhilla investoinneilla on tässä vaihtoehdossa olemassa.

68 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 67 9 Lähdekirjallisuutta (Andersson 2000) Andersson, E., Ikkala, J. Elinkeinoveronlainsäädännön kommentaari. Jyväskylä ISBN X. (EMV 1999a) Energiamarkkinavirasto. Verkkotoiminnan tunnusluvut (EMV 1999b) (EVL 360/1968) (EVL 473/1998) (EVL 898/2001) (HE 173/1997) (Hokkanen 2000) (Järvinen 1998) Energiamarkkinavirasto. Jakeluverkonhaltijoiden tehokkuusluvut vuodelta N:o 360/1968. Laki elinkeinotulon verottamisesta. Annettu Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta N:o 473/1998. Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta. Annettu Naantalissa 26 päivänä kesäkuuta N:o 898/2001. Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 13 ja 33 muuttamisesta. Annettu Helsingissä 26 päivänä lokakuuta Hallituksen esitys eduskunnalle kirjanpitolaiksi sekä laeiksi osakeyhtiölain 11 ja 12 luvun ja osuuskuntalain 79 c muuttamisesta. Hokkanen, Jari. Sähkönjakeluverkon jälleenhankinta-arvon määrittäminen. Diplomityö. Lappeenranta Järvinen, R., Prepula, E., Riistama, V., Tuokko, Y. Uusi kirjanpitolainsäädäntö kirjanpito ja tilinpäätös. Porvoo ISBN (Kirjanpitoasetus 1997) N:o Kirjanpitoasetus. Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta (Kirjanpitolaki 1997) N:o Kirjapitolaki. Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta Kirjanpitolautakunnan yleisohje hyödykkeen hankintaan ja valmistukseen liittyvien kiinteiden menojen lukemisesta hankintamenoon ( ).

69 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 68 Kirjanpitolautakunnan yleisohje suunnitelman mukaisista poistoista ( ). (Leppiniemi 1998) Leppiniemi, J. Hyvä kirjanpitotapa: Mikä on sallittua, mahdollista, kiellettyä?. Porvoo ISBN (Sähköenergialiitto ry 1997) Perusteita jakeluverkon siirtohintojen vertailuun ja kohtuullisuuden arviointiin Helsinki. 25 s. (Julkaisusarja 4/97) (Sähkömarkkinakeskus 1999) PÄÄTÖS. Dnro 182/42/

70 Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun arvioinnissa 69 Liite I Pitoaikojen määrityksen tulokset ja ehdotukset verkostokomponenttien pitoaikaväliksi Komponentti 110 kv johdot kv avojohdot kv maakaapelit Sähköasemat kv kojeisto (GIS/avokojeisto) - 20 kv kojeisto (GIS/avokojeisto) - päämuuntaja - toisiolaitteet/automaatio Keskijännitejohdot - avojohdot - PAS, SAXKA, SAMKA - maakaapeli Jakelumuuntamot ja muuntajat - pylväsmuuntamo - puistomuuntamo - kiinteistömuuntamo Pitoaika [a] 30,35,40,40,40,40,40,45,50 35,35,40,40,40 35,40,45,50/30,30,30,35,40,40,40,40 35,35,40,45/25,30,30,30,35,35,40,45 30,30,35,35,35,40,40,40,45,50 22,25,30,30/10,15,15,15,20,20 20,27,30,30,35,35,40,40,40,40,50 20,27,30,30,35,35,40,40,40,40 30,34,35,35,40,40,40,40,40,40,40 25,30,30,30,30,30,35,40,40 25,25,30,30,30,30,35,35,40,40,40 25,30,30,40,40,40,40,40,40,40 - jakelumuuntaja 25,30,30,30,30,35,40,40,40,40,40 Erottimet ja erotinasemat - johtoerotin 20,25,27,30,30,30,30,30,30,35 - kaukokäyttöerotinasema 20,20,25,27,30,30,30,30,30,35 Automaatio erotinasemalla - ohjauskeskus, tiedonsiirtopääte 15,20,20,20,20,25 - virta-anturi, jännitemittaus, vianilmaisin 15,20,20,20,20,20 Pienjännitejohdot - AMKA 20,20,25,27,30,30,35,35,40,45 - maakaapeli 30,30,30,34,35,40,40,40,40,45,50 Pylväät (jakeluverkon puupylväät) 20,27,30,35,35,40,45,45,45 Muut verkostokomponentit - jakokaapit - mittalaitteet - kaapelipäätteet ja -jatkokset - ylijännitesuojat Tietoliikennejärjestelmät - ATK-kalusto - tietoliikennejärjestelmä (radiopuh.,linkit) - GSM-puhelinjärjestelmä 20,30,30,30,30,30,30,35,35,40,40 5,15,15,20,20,20,20,20,20 30,30,30,30,30,35,35,40,40,40,40 15,15,20,20,25,25,25,25,30,30,30 3,3,4,4,5,5,5,5,5,8,10 5,10,10,15,15,15,20,20,20 2,3,3,3,3,5,5,5 Ohjelmistot - SCADA, VTJ, KTJ, ATJ 3,5,5,6,8,10,10,10,10,10,15,15 Työvälineet 5,5,5,5,5,5,5,10,20 Kuljetus- ja konekalusto 5,5,5,8,10,10,10,10,15 Kiinteistöt 30,40,40,40,50,50,50,50 - asemarakennukset - kallioluolat - muut kiinteistöt Mittarit (esim. kwh) 15,15,20,20,20,20,20,30,30