Maakaapeloinnin kaivuolosuhteiden määritys ja verkkokomponenttien keski-ikätietojen käyttö verkonarvon määrityksessä

Transkriptio

1 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Dnro 596/401/2009 Maakaapeloinnin kaivuolosuhteiden määritys ja verkkokomponenttien keski-ikätietojen käyttö verkonarvon määrityksessä Energiamarkkinavirasto Lintulahdenkatu 10 Puhelin S-posti Energimarknadsverket Helsinki Telefax Internet

2 ENERGIAMARKKINAVIRASTO ESIPUHE Tässä raportissa esitetään keskeiset tulokset Energiamarkkinaviraston sisäisestä hankkeesta, jossa on selvitetty maakaapeloinnin kaivuolosuhteiden määritystä ja verkkokomponenttien keskiikätietojen käyttöä sähköverkonarvon määrityksessä. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää maakaapeloinnin verkonarvon määritystä entistä oikeudenmukaisemmaksi, tasapuolisemmaksi ja yksiselitteisemmäksi, kuitenkin samalla säilyttäen se mahdollisimman yksinkertaisena ja selkeänä. Lisäksi tässä hankkeessa on tutkittu mahdollisuutta käyttää todellisia verkkokomponenttien keski-ikätietoja nykykäyttöarvon laskennassa tulevilla valvontajaksoilla. Hankeen työryhmään ovat Energiamarkkinavirastossa kuuluneet johtava asiantuntija Martti Hänninen, yli-insinööri Mika Matikainen ja harjoittelija Lasse Simola. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet Energiamarkkinaviraston edustajien lisäksi Energiateollisuus ry:n verkko-omaisuuden hallintatoimikunnan ehdottamat verkonhaltijoiden edustajat: Osmo Karvonen Nurmijärven Sähkö Oy:stä, Erkki Mikkola Vantaan Energia Sähköverkot Oy:stä, Martti Mäkiranta Vattenfall Verkko Oy:stä, Markku Peippo Fortum Sähkönsiirto Oy:stä ja Jani Rantanen Turku Energia Sähköverkot Oy:stä. Energiamarkkinavirasto on lisäksi hankkeen aikana kuullut seuraavia asiantuntijatahoja: Pentti Juuti ABB Oy:stä, Pekka Härmä Suomen ympäristökeskuksesta, Juha Haikonen Tekla Oyj:stä ja Tuomas Räsänen Tieto Finland Oy:stä. Energiamarkkinavirasto esittää suuret kiitokset kyselyihin vastanneille ja raporttiluonnosta kommentoineille verkonhaltijoille sekä kaikille hankkeessa mukana olleille tahoille. Energiamarkkinavirasto Lintulahdenkatu 10 Puhelin S-posti Energimarknadsverket Helsinki Telefax Internet

3 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Sisällysluettelo: ESIPUHE LYHENTEET 1 JOHDANTO SÄHKÖVERKON ARVOSTUSPERIAATTEET Jälleenhankinta-arvo ja nykykäyttöarvo Nykyinen verkonarvon määritys maakaapeloinnin osalta Esimerkki maakaapeliverkon jälleenhankinta-arvon laskemisesta MAAKAAPELIEN VERKONARVON MÄÄRITYKSEN ONGELMAN TAUSTA ALUSTAVA KYSELY NYKYISESTÄ MALLISTA Alustavan kyselyn tuloksien yhteenveto MAAKAAPELOINNIN KAIVUOLOSUHTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN Sanalliset määritelmät CLC2000/ kartta-aineisto ja muita aineistoja Parametreilla määrittely Määritysten soveltaminen UUTTA KAIVUOLOSUHDEJAOTTELUA KOSKEVA KYSELY KESKI-IKÄTIETOJEN KÄYTTÖ NYKYKÄYTTÖARVON LASKENNASSA Keski-ikäkyselyn tulokset ja taustaselvitys Johtopäätökset YHTEENVETO LÄHDELUETTELO LIITE A ALUSTAVA KYSELY KAIVUOLOSUHTEIDEN MÄÄRITYKSESTÄ LIITE B KAIVUOLOSUHDEJAOTTELUA KOSKEVA KYSELY LIITE C KESKI-IKÄTIETOKYSELY (1/2) LIITE D KESKI-IKÄTIETOKYSELY (2/2)

4 ii ENERGIAMARKKINAVIRASTO LYHENTEET: Lyhenne Selite CLC2000 Corine and Land Cover 2000 CLC2006 Corine and Land Cover 2006 EEA European Environment Agency EIONET European Topic Centre on Land Use and Spatial Information EMV Energiamarkkinavirasto INV Investointi JHA Jälleenhankinta-arvo NKA Nykykäyttöarvo NKA% Nykykäyttöarvoprosentti RHR Rakennus- ja huoneistorekisteri SYKE Suomen ympäristökeskus TP Tasapoisto

5 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 1 1 JOHDANTO Sähköverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteet on määritelty verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden suuntaviivoissa. Verkonhaltijat ovat ilmoittaneet Energiamarkkinavirastolle ensimmäisen valvontajakson ensimmäisestä vuodesta 2005 lähtien sähköverkon jälleenhankinta-arvon ja nykykäyttöarvon laskemiseksi tarvittavia tietoja. Verkonhaltijakohtaiset tiedot kerätään vuosittain Energiamarkkinaviraston Valvontatietojärjestelmän kautta. Pien- ja keskijänniteverkon maakaapeleiden osalta Energiamarkkinavirasto on kerännyt ensimmäisen valvontajakson alussa verkonhaltijoilta verkonhaltijan maakaapeleiden kaivuasteet prosenttimäärinä. Kaivuasteilla tarkoitetaan verkonhaltijan hallinnassa olevan pien- ja keskijännitekaapeliverkon jakaantumista kaupunki-, taajama- ja haja-asutusalueille sijoittuviin verkkoihin. Tällöin jako otettiin huomioon keskimääräisenä jakona, jolloin se joidenkin kaapelilajien osalta saattoi poiketa ilmoitetusta keskimääräisestä arvosta. Energiamarkkinavirasto ei ole kerännyt verkonhaltijoilta tietoja kaapeliojien pituuksista, vaan eri alueilla olevien maakaapeliverkkojen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa on kaivutyön kustannusta korjattu aluekohtaisilla yhteiskäyttökertoimilla (suhde kaapelia/kaapelioja). Vuosittaisten maakaapelien investointi- ja poistomäärien vaikutukset jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoihin on laskettu verkonhaltijan vuonna 2005 ilmoittamilla kaivuasteilla. Merkittävistä vuosittaisista maakaapeli-investoinneista on vuosien saatossa voinut seurata poikkeamaa verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoon todellisiin kaapelien kaivuolosuhteisiin verrattuna. Vuonna 2005 sähköverkon nykykäyttöarvo laskettiin komponenttiryhmittäin jälleenhankintaarvosta jäljellä olevan pitoajan perusteella käyttäen hyväksi verkonhaltijan ilmoittamia komponenttiryhmäkohtaisia pitoaika- ja keski-ikätietoja. Tämän jälkeen vuosittainen nykykäyttöarvon laskenta on perustunut standardiyksikköhinnoilla laskettuun investointimäärään sekä laskennalliseen tasapoistoon. Energiamarkkinavirasto on kehittänyt verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä toiselle valvontajaksolle ensimmäisellä valvontajaksolla saatujen kokemusten perusteella. Nyt erityisesti maakaapeleiden kaivuolosuhteiden ja keski-ikätietojen käytön osalta Energiamarkkinavirasto on selvittänyt mahdollista nykyistä tarkempaa ja tasapuolisempaa määritys- ja laskentatapaa verkonarvon määritykseksi. Hankkeeseen liittyen Energiamarkkinavirasto on tehnyt verkonhaltijoille kolme sähköpostikyselyä, joissa tiedusteltiin verkonhaltijoiden näkemyksiä nykyisestä maakaapeloinnin verkonarvonmäärityksestä ja keski-ikätietojen saatavuutta sekä informatiivinen kysely uudesta kaivuolosuhdejaottelutavasta. Kyselyjen perusteella ja verkonhaltijoiden kommentit huomioiden sekä eri asiantuntijoiden avulla tässä raportissa on päädytty jäljempänä esitettyihin vaihtoehtoisiin menetelmiin määritellä pien- ja keskijännitemaakaapeleiden kaivuolosuhteet sekä käytännön mahdollisuuksiin hyödyntää keski-ikätietoja verkon nykykäyttöarvon laskennassa.

6 2 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 2 SÄHKÖVERKON ARVOSTUSPERIAATTEET Sähköverkko on sähköverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen käyttöomaisuuden osa. Sähkömarkkinalain 3 :n 1 kohdan mukaan sähköverkolla tarkoitetaan toisiinsa liitetyistä sähköjohdoista, sähköasemista sekä muista tarvittavista sähkölaitteista ja sähkölaitteistosta muodostettua kokonaisuutta, joka on tarkoitettu sähkön siirtoon tai jakeluun. Energiamarkkinavirasto ei sovella sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton määrittämistä koskevissa laskentamenetelmissä verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä sähköverkon kirjanpitoarvoa, koska verkon kirjanpitoarvo ei välttämättä sen aiemman verosidonnaisuuden vuoksi kuvasta sähköverkkoon sitoutuneen pääoman todellista markkina-arvoa. Sähköverkon arvo korjataan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskentamenetelmissä vastaamaan paremmin sen markkinaarvoa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään sähköverkon nykykäyttöarvoa. Sähköverkon nykykäyttöarvo määritetään vuosittain, ja kunkin vuoden osalta verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon laskennassa sähköverkon arvona käytetään sen nykykäyttöarvoa kyseisen vuoden tammikuun ensimmäisen päivän tilanteessa korjattuna tarkasteluvuoden rahanarvoon. Verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä verkonhaltijan hallinnassa olevaa sähköverkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko verkonhaltijan omistama vai vuokraama. Mikäli verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan sähköverkon, niin verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan verkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. 2.1 Jälleenhankinta-arvo ja nykykäyttöarvo Energiamarkkinavirasto on kehittänyt verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä toiselle valvontajaksolle ensimmäisellä valvontajaksolla saatujen kokemusten perusteella. Toiselle valvontajaksolle valvontamalliin on lisätty muutama uusi komponenttiryhmä sekä lukuisia uusia komponentteja. Tämän lisäksi sähköasemien ja mittausten osalta on komponenttiryhmien sisäistä jaottelua selkeytetty. Sähköverkon nykykäyttöarvon laskemiseksi tarvitaan tieto sähköverkon jälleenhankinta-arvosta vastaavana ajankohtana. Sähköverkon jälleenhankinta-arvo lasketaan kaikille vuosille kyseisen vuoden alun tilanteessa lähtökohtaisesti verkonhaltijan ilmoittamien hallinnassaan olevan sähköverkon eri komponenttien määrätietojen ja komponenttien yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitetut määrätiedot vastaavilla hintatiedoilla ja laskemalla näin saadut komponenttikohtaiset jälleenhankintaarvot yhteen.

7 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3 Vuonna 2005 yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo tiedetään: missä Komponenttiryhmän i nykykäyttöarvo Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo Verkonhaltijan valitsema aika, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika) Komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankintaarvoilla painotettu keskiarvo. Yksittäisen komponentin kohdalla keskiikä lasketaan keskiarvona, Vuosina ja nykykäyttöarvo lasketaan seuraavasti: missä Komponentin i nykykäyttöarvo vuoden t rahanarvossa Komponentin i nykykäyttöarvo vuoden t-1 rahanarvossa Komponentin i vuonna t jälleenhankinta-arvosta laskettu laskennallinen tasapoisto Komponenttiin i kohdistuneet investoinnit vuonna t-1 Toisen valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2008 sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan käyttäen hyväksi ensimmäisen valvontajakson viimeisen vuoden eli vuoden 2007 nykykäyttöarvon ja jälleenhankinta-arvon suhteella laskettavaa nykykäyttöarvoprosenttia sekä toisen valvontajakson ensimmäisen vuoden jälleenhankintaarvoa: missä

8 4 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Komponentin i nykykäyttöarvo vuonna 2008 Komponentin i jälleenhankinta-arvo vuonna 2008 Komponentin i nykykäyttöarvoprosentti vuonna 2007 Komponenttiin i kohdistuneet investoinnit vuonna 2007 Komponentin i vuonna 2008 jälleenhankinta-arvosta laskettu laskennallinen tasapoisto Energiamarkkinavirasto soveltaa sähköverkon nykykäyttöarvon määrityksessä lineaarisiin tasapoistoihin perustuvaa menetelmää, jolloin verkonhaltijan valitseman pitoajan kuluttua verkkokomponentin nykykäyttöarvo laskee nollaan. Jälleenhankinta-arvosta laskettava laskennallinen tasapoisto lasketaan jakamalla komponenttikohtainen jälleenhankinta-arvo komponentin pitoajalla: Komponentin i jälleenhankinta-arvosta laskettu laskennallinen tasapoisto vuonna t Komponentin i jälleenhankinta-arvo vuonna t Komponentin i pitoaika Energiamarkkinavirasto korjaa sähköverkkokomponenttien standardiyksikköhintoja kunkin tarkasteluvuoden rahanarvoon. Korjaus tehdään rakennuskustannusindeksin (1995=100) perusteella siten, että tarkasteluvuoden rahanarvoa vastaavana indeksinä käytetään rakennuskustannusindeksin edellisen vuoden huhti-kesäkuun keskiarvoa. 2.2 Nykyinen verkonarvon määritys maakaapeloinnin osalta 0,4 ja 20 kv maakaapeleiden jälleenhankinta-arvoon vaikuttaa se, sijaitsevatko kaapelit kaupunki-, taajama- vai haja-asutusalueilla. Keskijänniteverkossa kaupunkialueeksi (vaikea) on verkonarvoa määritettäessä määritelty sellainen alue, jossa yhteisosuus (suhde kaapelia/kaapelioja) on vähintään 1,3. Taajamaksi (tavallinen) on määritelty alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,2 ja haja-asutusalueeksi (helppo) alue, jossa yhteisosuus on enintään 1,1. Vastaavasti pienjänniteverkossa kaupunkialueeksi on määritelty alue, jossa yhteisosuus on vähintään 2, taajamaksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,75 ja haja-asutusalueeksi alue, jossa yhteisosuus on enintään 1,5.

9 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 5 Taulukko 1. Maakaapeleiden yhteisosuus erityyppisillä alueilla Yhteiskäyttöosuus (maakaapelipituus/kaapeliojapituus) 20 kv verkko 0,4 kv verkko Kaupunkialue 1,3 2 Taajama-alue 1,2 1,75 Haja-asutusalue 1,1 1,5 Energiamarkkinavirasto on kerännyt ensimmäisen valvontajakson alussa verkonhaltijoilta prosenttimäärinä tiedot verkonhaltijan kaivuasteista (verkonhaltijan hallinnassa olevan kaapeliverkon jakautuminen kaupunki-, taajama- ja haja-asutusalueilla oleviin verkkoihin). Jako on otettu huomioon keskimääräisenä jakona, joten se voi joidenkin kaapelilajien osalta poiketa ilmoitettavasta keskimääräisestä arvosta. Energiamarkkinavirasto ei ole kerännyt verkonhaltijoilta tietoja kaapeliojien pituuksista. Tämän takia eri alueilla olevien maakaapeliverkkojen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa on kaivutyön kustannusta korjattu jakamalla kaivutyön standardiyksikkökustannus (kaivutyön kustannus, kun suhde kaapelia/kaapelioja = 1) aluekohtaisella kertoimella. Kaapelin materiaali- ja asennuskustannus on otettu huomioon standardiyksikkökustannusten mukaisesti. Maakaapelien kaivusuoritteet on Verkostotöiden kustannusluettelo KA 2:06 mukaisesti määritelty sanallisesti seuraaviin kolmeen luokkaan: Haja-asutusalueella helppo: Vähäistä liikennettä, ei juurikaan pinnoitetta, helppo kaivuympäristö, ei juurikaan muita verkostoja. Taajama-alueella tavallinen: Keskustojen reuna-alueet, aluekeskusten keskustat, päällystettyjä tie- ja katualueita, jonkin verran varottavia muita verkostoja. Kaupungissa vaikea: Paljon jalankulku- ja ajoneuvoliikennettä, kadunvarsipysäköintiä asiointiin, aktiivista toimintaa päivällä ja illalla, liiketoimintaa ja toimistoja, kaikki alueet päällystettyjä, erikoispäällysteitä (mm. kiveykset), koneellinen kaivu edellyttää ojamiestä, useita verkostoja varottavana, sijoitusvaikeuksia. 2.3 Esimerkki maakaapeliverkon jälleenhankinta-arvon laskemisesta Ensimmäisellä ja toisella valvontajaksolla maakaapeliverkon jälleenhankinta-arvo on laskettu seuraavasti. Esimerkissä oletetaan kaapeliverkon koostuvan kahdesta kaapelilajista. 10 km yhtä 20 kv kaapelilajia (185 mm 2 )

10 6 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 20 km yhtä 0,4 kv kaapelilajia (240 mm 2 ) Verkonhaltijan ilmoittama kaivuaste jaoteltuna kaupunki-, taajama- ja hajaasutusalueisiin on keskijänniteverkon osalta: 60 %, 30 % ja 10 % ja pienjänniteverkon osalta: 75 %, 20 % ja 5 %. Kaapelien yksikköhinnat vuoden 2010 rahanarvossa ovat seuraavat (hinnat vastaavat verkostosuosituksessa KA 2:2006 esitettyjä kaapelin materiaali- ja asennuskustannukset sisältäviä hintoja, joita on korjattu rakennuskustannusindeksillä): 185 mm 2 20 kv kaapeli: /km 240 mm 2 0,4 kv kaapeli: /km Kaapelien kaivukustannukset vuoden 2010 rahanarvossa ovat seuraavat (hinnat vastaavat verkostosuosituksessa KA 2:2006 esitettyjä keski- ja pienjännitekaapeleille käytettäviä kaivuhintoja, joita on korjattu rakennuskustannusindeksillä): Haja-asutusalue /km Taajama-alue /km Kaupunkialue /km Edellisten tietojen perusteella voidaan laskea kyseisen kaapeliverkon jälleenhankintaarvot seuraavasti: 20 kv kaapeli: JHA ,6 / km / km 1, km 0,3 / km / km 1, ,1 / km / km 1,1 20kV, kaapeli ,4 kv kaapeli: JHA ,75 / km / km km 0,2 / km / km 1, ,05 / km / km 1,5 0,4kV, kaapeli

11 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 7 3 MAAKAAPELIEN VERKONARVON MÄÄRITYKSEN ONGELMAN TAUSTA Energiamarkkinaviraston keräämien verkostokomponenttimäärien ja standardiyksikköhintojen perusteella laskettu Suomen jakeluverkkojen jälleenhankinta-arvo tilanteessa oli noin 15,2 miljardia euroa. Kuvassa 1 on esitettynä jakeluverkkojen jälleenhankinta-arvon muodostuminen eri komponenttiryhmien osalta. Asemarakennukset 2 % Sähköasematontit 0,5 % Energiamittauslaitteet 4 % Järjestelmät 1 % 110 kv muuntajat 3 % 110 kv kentät 4 % 20 kv kojeistot 2 % Muuntamot 9 % Muuntajat 5 % 45 kv ja 110 kv johdot sekä erotinasemat 7 % Jakokaapit ja jonovarokekytkimet 3 % 20 kv ilmajohdot 17 % 0,4 kv maakaapelit 17 % 0,4 kv ilmajohdot 15 % 20 kv maakaapelit 8 % 20 kv erottimet ja katkaisijat 2 % Kuva 1. Jakeluverkkojen jälleenhankinta-arvon muodostuminen Pien- ja keskijänniteverkon maakaapelien osuus kaapelien asennuksen ja materiaalin osalta on noin 25 % eli 3,8 miljardia euroa kaikkien jakeluverkkojen jälleenhankintaarvosta. Maakaapeleiden jälleenhankinta-arvosta kaivusuoritteet vastaavat noin 57 % osuutta eli yli 2,1 miljardia euroa. Kaivusuoritteella tarkoitetaan maakaapelointiin liittyviä toimenpiteitä: työmaan valmistelu, kaivu ja täyttö, massan vaihto, asfaltin poistaminen, asfaltointi, roudan sulatus, laatoitus, nurmetus ja sorastus. Maakaapelien kaivuolosuhteilla on merkittävä vaikutus kaivusuoritteen kustannuksiin ja siten myös jälleenhankinta- sekä nykykäyttöarvoon.

12 8 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 0,4 kv 20 kv 10 % 5 % 0 % Kuva 2. Pien- ja keskijännitemaakaapelointiasteiden muutos vuosina Kuvassa 2 on esitetty viimeisen neljän vuoden aikana tapahtunut maakaapelointiasteen kasvu koko Suomessa sekä pien- että keskijänniteverkon osalta. Vesistökaapeleita ei ole huomioitu kaapelointiasteeseen, vaan pien- ja keskijännitemaakaapelointiasteisiin on laskettu kunkin jännitetason maakaapelien osuudet kyseisten jännitetasojen kokonaisverkkopituuksista. Pienjänniteverkon maakaapelointiaste on kasvanut viimeisen neljän vuoden aikana noin 4 prosenttiyksikköä ja keskijänniteverkon maakaapelointiaste on kasvanut lähes 1,5 prosenttiyksikköä. Kuvassa 3 on esitetty pien- ja keskijänniteverkon maakaapeleiden ja ilmajohtojen muutokset verkkopituuksissa välisenä aikana. Kuvasta on nähtävissä, että maakaapeloinnin määrä on kasvanut huomattavasti viimeisen neljän vuoden aikana. Pienjänniteverkon maakaapelimäärä määrä on kasvanut noin 18 % ja keskijänniteverkon maakaapelimäärä vastaavasti noin 13 %. Ilmajohtoverkkojen määrät ovat puolestaan pysyneet viimeiset neljä vuotta lähes samalla tasolla.

13 km ENERGIAMARKKINAVIRASTO 9 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 0,4 kv maakaapeli 20 kv maakaapeli 0,4 kv ilmajohto 20 kv ilmajohto Kuva 3. Pien- ja keskijänniteverkon muutokset maakaapeli- ja ilmajohtoverkkopituuksissa aikavälillä Kuvassa 4 on esitetty jakeluverkonhaltijoiden investointimäärät pien- ja keskijänniteverkkoihin vuodesta 2005 vuoteen Kuvassa 5 on puolestaan kuvattuna jakeluverkonhaltijoiden pien- ja keskijänniteverkosta poistetut/puretut verkkopituudet vastaavana ajanjaksona. Investoinnit kv ilmajohto 0,4 kv ilmajohto 20 kv maakaapeli 0,4 kv maakaapeli Kuva 4. Jakeluverkonhaltijoiden pien- ja keskijänniteverkon rakennusmäärät (km) vuosina

14 km 10 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Poistot kv ilmajohto 0,4 kv ilmajohto 20 kv maakaapeli 0,4 kv maakaapeli Kuva 5. Jakeluverkonhaltijoiden pien- ja keskijänniteverkon poisto-/ purkumäärät (km) vuosina Kuvista 4 ja 5 ilmenee, että maakaapelien investointimäärät sekä pien- että keskijänniteverkon osalta ovat olleet ilmajohtojen asennusmääriin nähden selvässä kasvussa. Erityisesti muutos on nähtävissä pienjänniteverkon osalta. Vastaavasti ilmajohtojen poisto-/ purkumäärät ovat olleet kasvussa vastaavana ajankohtana. Suuri osa pienjännitemaakaapeliverkon rakentamisesta tehdään laajennus- ja uusinvestointien yhteydessä, missä uusia muuntopiirejä rakennetaan kokonaisuudessaan maakaapeliverkkoratkaisuilla. Myös yhä enenevissä määrin ilmajohtoverkkojen korvausinvestointeja toteutetaan maakaapeliverkkoratkaisuilla, joissa käyttöikänsä loppuun tullut ilmajohtoverkko korvataan maakaapeliverkolla. Sähköntoimituksen luotettavuuden merkityksen kasvaessa maakaapelointimäärät eivät tule ainakaan vähenemään, sillä maakaapeli ei ole niin herkkä ympäristön aiheuttamille vikaantumisille ilmajohtoon verrattuna. Samoin maakaapeliverkon operatiiviset kustannukset ovat ilmajohtoverkkoa pienemmät. Lisäksi maakaapeliverkolla saavutetaan ilmajohtoverkkoon nähden ennen kaikkea säävarmuutta, mutta seurannaisvaikutuksena myös parempaa suurhäiriösietoisuutta. Maakaapeloinnin todelliset kustannukset voivat joissain hyvissä olosuhteissa olla, aurauksen halpenemisen ja pylväsmateriaalien kallistumisen myötä, paikoin jopa halvempaa kuin ilmajohtoverkon rakentaminen. Verkonarvon määrityksen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus kuitenkin korostuu entisestään, kun pääasiassa yksikköhinnoiltaan edullisempaa ilmajohtoverkkoa korvataan vuosi vuodelta yhä enemmän yksikköhinnoiltaan kalliimmalla maakaapeliverkolla. Viime vuosien investointi- ja poistomäärien perusteella maakaapeloinnista on tulossa yhä merkittävämpi osa useimpien sähköverkonhaltijoiden verkonarvoa. Tämän vuoksi

15 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 11 myös maakaapeloinnin verkonarvon määritys tulee saada vastaamaan mahdollisimman hyvin todellisia kaivu- ja kaapelointikustannuksia. Sähköverkonhaltijat ovat vuonna 2005 ilmoittaneet itse Energiamarkkinaviraston antamien ohjeiden mukaan kaivuolosuhdeosuudet, joita on käytetty ensimmäisen valvontajakson ( ) sekä nykyisen toisen valvontajakson ( ) verkonarvon määrityksessä maakaapeloinnille. Kaivuolosuhteiden määrittämisessä ja olosuhdejaottelun päivittämisessä on havaittu kehittämistarpeita niin Energiamarkkinaviraston kuin verkonhaltijoidenkin tahoilta. Kaivuolosuhdejaotteluosuudet on ilmoitettu vain ensimmäisen valvontajakson alussa ja prosentuaalinen jaottelu ei ole seurannut maakaapelointimäärän muutoksia eri kaivuolosuhteissa. Lisäksi ohjeet kaivuolosuhdejaottelun laskentaan ovat olleet liian tulkinnanvaraisia ja epäselviä, mikä on osaltaan johtanut siihen, että osa verkonhaltijoista ei ole kyennyt määrittämään kaivuolosuhteita oikein. Toiset verkonhaltijat ovat vuonna 2005 määrittäneet kaivuolosuhteet hyvinkin perusteellisesti, käyttäen yhteiskäyttöosuuksia ja olosuhdemäärityksiä apuna verkkotietojärjestelmissään, kun puolestaan toiset verkonhaltijat ovat tehneet määritykset huomattavasti epämääräisemmin ja tulkinnanvaraisin keinoin.

16 12 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 4 ALUSTAVA KYSELY NYKYISESTÄ MALLISTA Energiamarkkinavirasto lähetti kaikille Suomen jakeluverkonhaltijoille alustavan kyselyn, jossa tiedusteltiin verkonhaltijoiden näkemyksiä nykyisestä verkonarvon määrityksestä maakaapeloinnin osalta. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin verkonhaltijoiden verkkokomponenttien keski-ikätietojen saatavuutta ja tietojärjestelmänvalmiuksia ikätietojen hallinnointiin. Tärkein kyselyn tarkoitus oli kartoittaa mitä ongelmia verkonhaltijat näkevät nykyisessä maakaapeloinnin verkonarvon määrityksessä, ja ovatko verkonhaltijat tyytyväisiä nykyisiin kaivuolosuhdemäärittelyihin sekä lisäksi tiedusteltiin nykyisen mallin selkeyttä, yksinkertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. 4.1 Alustavan kyselyn tuloksien yhteenveto Kyselyyn 1 vastasi määräpäivään mennessä 48 jakeluverkonhaltijaa. Karkeahkon jaon mukaan vastanneista 30 % oli kaupunki-, 50 % taajama- ja 20 % haja-asutusalueella toimivia verkonhaltijoita. Vastanneiden osuus kaikkiin Suomen jakeluverkkoihin suhteutettuna sekä asiakasmäärällä että maakaapelipituuksilla painotettuna oli 84 %. Kuvassa 6 on esitelty verkonhaltijoille lähetetyn monivalintakyselyn tulokset kahden oleellisimman kysymyksen osalta maakaapelipituuksilla painotettuna. Kysymyksen vastaukset on painotettu maakaapelipituuksilla, koska se vähentää tuloksien virheellisyyttä poistamalla pienten pelkästään ilmajohtoverkkoja rakentavien jakeluverkonhaltijoiden vaikutusta kyselyn tuloksiin. Kyselyn tulokset löytyvät Kaapelipituuksilla kokonaisuudessaan painotettu liitteestä jakauma raportin lopusta A. 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Onko nykyinen malli maakaapeloinnin osalta tasapuolinen ja oikeudenmukainen? Ovatko nykyiset kaivuolosuhdemääritykset kaupunki-, taajama-, ja hajaasutusalueelle hyvät ja yksiselitteiset? Kuva 6. Kaapelipituuksilla painotettu jakauma verkonhaltijoiden vastauksista nykyiseen malliin liittyen. 1 Energiamarkkinaviraston alustava kysely (2009): Verkonhaltijoiden näkemyksiä nykyisestä toimintamallista maakaapeloinnin verkon arvon määrityksessä, lähetetty , Liite A

17 Kuinka paljon maakaapelointia tehdään uudiskohteisiin? ENERGIAMARKKINAVIRASTO 13 Käytättekö aurausta Kaapelipituuksilla painotettujen tuloksien perusteella yli 83 % kyselyyn vastanneista maakaapeloinnissa? ei ollut tyytyväisiä nykyiseen kaivuolosuhdejaotteluun ja yli 63 % vastanneista ei pitänyt nykyistä mallia oikeudenmukaisena ja tasapuolisena. Ilman painotuksia vastausten vastaava jakauma oli 64 % ja 63 %. Tuleeko maakaapelointiasteenne Erityisesti pienenemään kaivuolosuhteiden tulevaisuudessa? määrittäminen sai kaikkein negatiivisimmat arviot. Hieman yli puolet vastanneista piti kuitenkin nykyistä mallia riittävän selkeänä ja yksinkertaisena. Alla olevassa Tuleeko maakaapelointiasteenne kuvassa 7 on esitetty verkonhaltijoilta kysyttyjen mielipidekysymysten tuloksia. kasvamaan Kysymyksillä tulevaisuudessa? haluttiin tiedustella verkonhaltijoiden näkemyksiä nykyisestä maakaapeloinnin verkonarvonmäärityksestä. Ovatko nykyiset kaivuolosuhdemääritykset kaupunki-, taajama-, ja haja-asutusalueelle hyvät ja yksiselitteiset? Onko nykyinen malli maakaapeloinnin osalta riittävän selkeä ja yksinkertainen? 6 = Erittäin paljon 5 4 Onko nykyinen malli maakaapeloinnin osalta tasapuolinen ja oikeudenmukainen? Oletteko tyytyväinen käytössä olevaan verkonarvon määritykseen maakaapeliojien osalta? = Ei ollenkaan 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 7. Alustavan kyselyn maakaapelipituuksilla painotetut vastaukset (1/2). Seuraavilla kysymyksillä (kuvassa 8) haluttiin selvittää verkonhaltijoiden maakaapeloinnin rakennustapoja ja tulevaisuuden näkemyksiä maakaapelointiasennusten määristä. Tuloksien mukaan kaikilla vastanneilla verkonhaltijoilla maakaapelointiaste tulee kasvamaan tulevaisuudessa paljon. Vastauksista ilmeni myös, että suojaputkia ei käytetä kovin paljon muualla kuin kaupungeissa, aurausta käytetään soveltuvin osin ja suurin osa maakaapeloinnista tehdään uudiskohteisiin. Tähän lopulliseen raporttiin on päivitetty myös määräajan jälkeen tulleet vastaukset.

18 14 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Vastausten suhteellinen osuus Kuinka paljon maakaapelointia tehdään vanhoihin jo käytössä oleviin suojaputkiin? 6 = Erittäin paljon Kuinka paljon maakaapelointia tehdään uudiskohteisiin? 5 Käytättekö aurausta maakaapeloinnissa? 4 3 Tuleeko maakaapelointiasteenne pienenemään tulevaisuudessa? 2 Tuleeko maakaapelointiasteenne kasvamaan tulevaisuudessa? 1 = Ei ollenkaan 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 8. Alustavan kyselyn maakaapelipituuksilla painotetut vastaukset (2/2). Avoimissa kysymyksissä selvisi, että yli 93 % vastanneista on käytössään jokin verkkotietojärjestelmä. Vastausten perusteella keski-ikätietojen saatavuus osoittautui monelle verkonhaltijalle ongelmalliseksi. Tarkemmat selvitykset ikätietojen saatavuudesta löytyvät luvusta 7.1. Avoimissa kysymyksissä kysyttiin lisäksi verkonhaltijoiden näkemyksiä nykyisen maakaapeloinnin verkonarvon määrityksen ongelmista. Vastauksista ilmeni, että suuri joukko vastaajista oli tyytymättömiä nykyiseen määritystapaan. Erityisesti kaivuolosuhteiden määrityksen tulkinnanvaraisuus, todellisen kaivuasteen muuttuminen verrattuna ilmoitettuun, taajaman ja kaupungin erottaminen toisistaan sekä kaupungin kaivukustannusten kohoaminen reilusti yli yksikköhintojen koettiin ongelmallisiksi. Osassa vastauksia kerrottiin kuitenkin nykyisen mallin olevan riittävän hyvä. Yksiselitteisesti kaikista vastauksista kävi ilmi, että maakaapelointimäärä tulee kaikilla verkonhaltijoilla kasvamaan tulevaisuudessa.

19 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 15 5 MAAKAAPELOINNIN KAIVUOLOSUHTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN Tässä luvussa esitellään hankkeessa esille tulleita erilaisia vaihtoehtoisia tapoja maakaapeleiden kaivuolosuhteiden määrittämiseen. Hankkeessa on tutkittu ja kehitetty ensisijaisesti rinnakkain kolmea erilaista määritysperiaatetta: sanallisia määritelmiä, parametreilla määrittämistä ja kartta-aineiston avulla määrittämistä. Lisäksi on selvitetty myös neljännen kaivuolosuhteen (erittäin vaikea) määrittämistä nykyisten kolmen olosuhteen lisäksi. Nykyisiin käytössä oleviin sanallisiin määritelmiin on esitetty lisäyksiä ja selvitetty mahdolliselle neljännelle kaivuolosuhteelle kokonaan uusia määritelmiä. Eri karttapohja-aineistoja on raportissa esitelty hyvin yleisellä tasolla. Yksityiskohtaisempia tietoja niistä on saatavilla lähteiden viitteissä olevista linkeistä. Parametreilla määrittelyssä käydään läpi Energiamarkkinaviraston kehittämää parametrilaskentamallia kaivuolosuhteiden määrittämiseksi. Lopuksi esitellään tarkemmin uusien määritysten mahdollista soveltamista tulevassa kolmannen valvontajakson valvontamallissa. Hankkeen ohjausryhmän kokoukset pidettiin Energiamarkkinavirastossa ja Ohjausryhmään ovat kuuluneet Energiamarkkinaviraston asiantuntijoiden lisäksi Energiateollisuus ry:n verkko-omaisuuden hallintatoimikunnan ehdottamia asiantuntijoita seuraavista sähköjakeluverkonhaltijoista: Fortum Sähkönsiirto Oy, Nurmijärven Sähkö Oy, Turku Energia Sähköverkot Oy, Vantaan Energia Sähköverkot Oy ja Vattenfall Verkko Oy. Energiamarkkinaviraston tekemien selvitysten, ohjausryhmän kokousten sekä eri verkonhaltijoiden kommenttien ja ideoiden pohjalta on päädytty jäljempänä esitettyihin olosuhdejaottelutapoihin. 5.1 Sanalliset määritelmät Sanallisien määritelmien parhaana puolena ovat tarkat kuvaukset kaivuolosuhteista. Täten sanalliset määritelmät voivat olla hyvinkin oikeudenmukaisia ja tasapuolisia. Ongelmana sanallisissa määritelmissä on kuitenkin edelleen niiden tulkinnanvaraisuus määritelmiä käytäntöön sovellettaessa. Jokainen määritelmien käyttäjä voi tulkita sanallisia määritelmiä omalla tavallaan, niinpä pelkästään sanallisiin määritelmiin nojautuminen voi olla valvonnan kannalta liian epämääräistä ja joustavaa. Tämä ongelma on havaittu kaivuolosuhdemäärityksissä jo ensimmäisellä valvontajaksolla. Jäljempänä sanallisesti määritelmät eri kaivuolosuhteille on jaoteltu neljään alueeseen. Uutena alueena jaotteluun on määritelty erittäin vaikeita kaivuolosuhteita kuvaava alue. Sanallisia määritelmiä käytettäessä olisi kuvaavampaa käyttää termejä helppo, tavallinen, vaikea ja erittäin vaikea, koska tällöin päästäisiin eroon osittain kaupungin ja taajaman aiheuttamista vääristä mielikuvista. Myös taajama- tai kaupunkimainen alue voi olla kaivuolosuhteiltaan joko helppoa tai erittäin vaikeaakin. Sanallisia määritelmiä tulisi vielä tarkentaa huomattavasti lisää, jos haluttaisiin parantaa niiden soveltamisen luotettavuutta ja yksiselitteisyyttä. Määritelmiin voisi lisäksi lisätä numeerisia tarkennuksia. Esimerkiksi rakennustehokkuus tai käyttöpaikkojen ti-

20 16 ENERGIAMARKKINAVIRASTO heys voisivat muodostaa raja-arvoja eri olosuhteille. Haasteellisinta onkin tehdä selkeä ja yksiselitteinen raja vaikeiden ja erittäin vaikeiden kaivuolosuhteiden välille. Tässä hankkeessa sanallisten määritelmien osalta on päädytty seuraaviin: Helppo (esim. haja-asutusalueet): Samat määritelmät kuin ennen - vähäistä liikennettä - ei juurikaan pinnoitetta - helppo kaivuympäristö - muita verkostoja ei juurikaan Lisäykset aiempaan määritelmään - asemakaavan ulkopuoliset alueet - pienet kylät ja palvelukeskittymät - pääosin harvaa omakotiasutusta - melko vähän teitä Normaali (esim. taajama-alueet): Samat määritelmät kuin ennen - keskustojen reuna-alueet - aluekeskusten keskustat - päällystettyjä tie- ja katualueita - jonkin verran varottavia muita verkostoja Lisäykset aiempaan määritelmään - palvelukeskuksia - paljon eri tarkoituksiin varattuja alueita (urheilupuistot, jäähalli, jne.) - paljon rakennuksia Vaikea (esim. kaupunkien keskusta-alueet): Samat kaupungin määritelmät kuin ennen - paljon jalankulku- ja ajoneuvoliikennettä - kadunvarsipysäköintiä asiointiin - aktiivista toimintaa päivällä ja illalla - liiketoimintaa ja toimistoja - alueet päällystettyjä, erikoispäällysteitä (mm. kiveykset) - koneellinen kaivu edellyttää ojamiestä - useita verkostoja varottavana, sijoitusvaikeuksia Lisäykset aiempaan määritelmään - tiheästi monikerroksisia rakennuksia - joukkoliikennettä - kaivu edellyttää massansiirtoa

21 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 17 Erittäin vaikea (esim. suurkaupunkien ydinkeskusta-alueet): Samat kaupunkialueen määritelmät kuin ennen - paljon jalankulku- ja ajoneuvoliikennettä - kadunvarsipysäköintiä asiointiin - aktiivista toimintaa päivällä ja illalla - liiketoimintaa ja toimistoja - koneellinen kaivu edellyttää ojamiestä - useita verkostoja varottavana, sijoitusvaikeuksia Lisäykset kaupunkialueen määritelmään - kaikki alueet päällystettyjä, erikoispäällysteitä (mm. kiveykset) - erittäin tiheästi kerros-/tornitaloja - paljon joukkoliikennettä - paljon tiloja myös (parkkipaikkoja) maan alla - kaivu edellyttää massansiirtoa ja kalliita erityisjärjestelyjä liikenteelle - erittäin paljon erikoispäällysteitä 5.2 CLC2000/ kartta-aineisto ja muita aineistoja CLC2000/ eli Corine Land Cover (CLC) aineisto kuvaa koko Suomen maankäyttöä ja maanpeitettä vuonna Aineisto on päivitetty viimeksi vuonna 2005 ja uusi vuoden 2006 tilannetta kuvaava päivitys valmistuu vuoden 2010 aikana 3. EU tavoittelee aineiston päivittämistä 3-5 vuoden välein. Suomen ympäristökeskuksesta saadun tiedon perusteella vuodenkin välein tehtävä päivitys olisi mahdollista joidenkin teemojen, kuten rakennettujen alueiden ja peltojen osalta. Tällaisesta vuosittain tapahtuvasta päivityksestä ei kuitenkaan toistaiseksi ole tehty varsinaista suunnitelmaa tai päätöstä. CLC -kartta-aineisto koostuu satelliiteilla kerätystä ja tulkitusta datasta sekä rasterimuotoisesta paikkatietokannasta. Aineisto valmistui Suomen ympäristökeskuksessa vuonna 2004 osana eurooppalaisia CORINE2000 ja IMAGE2000 hankkeita. EU käyttää kyseistä kartta-aineistoa muun muassa maatalous-, alue-, ja ympäristöpolitiikan vaikuttavuuden arvioinnissa. Suomessa CLC -hankkeen tavoitteena oli tuottaa ensisijaisesti tarkempi kansalliseen käyttöön soveltuva maankäyttö- ja maanpeiteaineisto. CLC -aineiston maanpeitteen ja -tyypin kuvaus perustuu vuosina otetuista satelliittikuvista (LANDSAT 7 ETM) muodostettuun satelliittikuvamosaiikkiin (IMAGE2000). Satelliittikuvien analysoinnissa on käytetty VTT:n kehittämiä kalibrointi- ja tulkintatyökaluja. Maankäyttöä kuvaavat tiedot perustuvat olemassa oleviin paikkatietoaineistoihin (pääasiassa SLICES -maankäyttöaineistoon ja Väestörekisterikeskuksen rakennus- ja 2 Suomen ympäristökeskus, Maankäyttö ja -peiteaineistojen tuottaminen Corine Land Cover hankkeessa, [viitattu ]. Saatavilla: 3 Härmä Pekka, vanhempi tutkija, Suomen ympäristökeskus, sähköpostihaastattelut ja

22 18 ENERGIAMARKKINAVIRASTO huoneistorekisteriin sekä Digiroad -aineistoon). Maaperätietojen selvittämisessä on hyödynnetty Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa. Lähtötietojen ajantasaisuutta ja kattavuutta on paranneltu Suomen ympäristökeskuksessa. Kuvassa 9 on esitetty Suomen CLC -aineiston pääluokat ja niiden tietolähteet. SLI- CES tarkoittaa helikopterilennoilla kuvattua maanpintaa. Satelliittidataa käytetään enemmän metsien sekä kosteikkojen tulkitsemiseen ja SLICES -menetelmää puolestaan enemmän maankäytön ja maanviljelyn sekä soiden, kosteikkojen ja vesistöjen tulkitsemiseen. Rakennettujen alueiden (Artificial suface) tiedot päivitetään satelliittikuvatulkinnan avulla, mikäli tarkempaa paikkatietoaineistoa kohteesta ei ole saatavilla. Kuva 9. CLC kartta-aineiston pääluokat ja niiden tietolähteet 4 Karttapohja-aineisto muodostuu satelliittikuvatulkinnan avulla saadun maanpeitettä kuvaavan tiedon ja paikkatietoaineiston sisältämän maankäyttö- ja maanperätiedon yhdistelmästä. Suomessa tuotetun rasterimuotoisen paikkatietoaineiston pienin kartoitettava yksikkö vastaa maastossa 25 x 25 metrin alaa. Maankäyttöä ja maanpeitettä kuvataan viidellä pääluokalla ja niiden aliluokilla. Pääluokat jakautuvat 15 alaluokkaan ja alaluokat jakautuvat vielä kolmannella tasolla 44 eri luokkaan. Kuvassa 10 5 on lueteltu tärkeimpien luokkien nimet ja niiden värikoodit. Oleellisimmat luokat kaivuolosuhteiden kannalta ovat: (111) tiivisti rakennetut alueet, (112) väljästi rakennetut alueet, (121) teollisuuden ja palveluiden alueet ja (122) liikennealueet. Tiiviisti rakennetut asuinalueet luokka koostuu SLICES -menetelmällä kartoitetuista kerrostaloalueista ja Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) asuinkerrostaloista ja 4 Suomen Image2000 ja Corine Land Cover 2000 tarkkuuden arviointi, , [viitattu ]. Saatavilla: 5 CLC2000 maankäyttö/maanpeite (25m), [viitattu ]. Saatavilla:

23 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 19 asuntolarakennuksista sekä satelliittikuvilta päivitetyistä rakennetuista alueista. Tarkemmat määritelmät löytyvät kokonaisuudessaan EIONET:in sivuilta 6. Seuraavassa on kuvattu tiiviisti ja väljästi rakennettujen sekä teollisuuden ja palveluiden alueiden määritelmiä. Tiiviisti rakennetut alueet: - Suurimman osan maasta pitää olla rakennuksien tai liikenneverkoston peitossa. Rakennukset, tiet ja keinotekoisesti päällystetyt alueet peittävät yli 80 % koko pinta-alasta. Eli yli 80 % pinta-alasta tulee olla läpäisemätöntä. Paljas maa ja kasvillisuus ovat poikkeuksellisia. Kaupungin keskustat ja tiheät esikaupungit, joissa rakennukset muodostavat jatkuvan ja samanlaisen yhteiskuntarakenteen. Väljästi rakennetut alueet: - Väljästi rakennetut alueet luokkaa koostuu alueista, joiden läpäisemättömyys on %. Niilläkin valtaosa alueesta on rakennusten, teiden ja torien peitossa. Alueilla on vihreää maata satelliiteilla havaittavissa. Esimerkiksi jonkun verran takapihoja ja viheriöitä. Ei juurikaan kerrostaloja tai toimistorakennuksia. Väri kuvaa hyvin kaupunkimaista taajamaa. Teollisuuden ja palveluiden alueet: - Suurin osa alueesta päällystettyä ja alueilla ei ole kasvillisuutta. Kaikki isot kauppakeskukset, tutkimus ja kehitys rakennukset, voimalaitokset, sairaalat ja muut julkiset palvelurakennukset kuuluvat tähän ryhmään Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa tarkkuuden arviointiraportissa 7 SLICES - maankäytön luokkien luotettavuus kolmannella luokkatasolla on keskimäärin 82 % ja ensimmäisellä luokkatasolla 85 %. Tarkkuuden mittaamisessa on käytetty testipisteitä ja virheet muodostuvat tällöin lähinnä luokkien sekoittuessa toisiinsa. Esimerkiksi liikennealueet voivat joskus sekoittua tiiviisti rakennettuihin alueisiin tai teollisuuden ja palveluiden alueisiin. 6 Corine and Land Cover Classes, EIONET, päivitetty , [viitattu ]. Saatavilla: 7 Suomen ympäristökeskus, Suomen Image2000 ja Corine Land Cover 2000 tarkkuuden arviointi, [viitattu ]. Saatavilla:

24 20 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Aineiston voi ladata ilmaiseksi Suomen ympäristökeskuksen kotisivuilta 8. Samoilta sivuilta voi ladata myös muita hyödyllisiä karttapohja-aineistoja, kuten yhdyskuntarakenne-, taajama sekä asema- ja yleiskaavakarttapohjia. Kuva 10. Maankäytön/ Maanpeitteen värikoodit 9 CLC -aineistossa. Maankäytön/ maanpeitteen luokat 111, 121, 122, 123 ja 124 soveltuvat hyvin niin vaikean kuin erittäin vaikean olosuhteen kuvaukseen. Luokka 112 on ongelmallinen, sillä sen kuvaama alue voi olla olosuhteiltaan joko vaikeaa tai tavallista, riippuen maankäytöstä ja maanpeitteestä. Kuvassa 11 on CLC2000 -karttapohjan väreillä kuvattu pääkaupunkiseutua ja alemmassa kuvassa 12 on vastaava alue Fonecta Oy:n kartta-aineistolla esitettynä. 8 Suomen ympäristökeskus, Saatavilla: 9 Suomen ympäristökeskus, Saatavilla:

25 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 21 Kuva 11. CLC2000-kuva 10 (1:30 000). Lähde: OIVA -Ympäristö- ja paikkatietoaineisto Kuva 12. Sama alue kuin ylemmässä CLC-kartta-aineiston kuvassa kuvattuna Fonecta Oy:n karttapalvelun 11 avulla. Lähde: Fonecta Oy Kuvan 11 CLC -kartta-aineistosta voidaan selkeästi erottaa tiiviisti rakennetut alueet, väljästi rakennetut alueet, teollisuuden ja palveluiden alueet, liikennealueet sekä myös muut maankäyttöä sekä maanpeitettä kuvaavat luokat ja alueet, jotka on tarkemmin eritelty kuvassa CLC-2000, OIVA -ympäristö- ja paikkatietoaineisto, (viitattu ). Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659 SYKE (osittain MMM, MML, VRK) 11 Fonecta Oy. Kartat 2009 NLS, 2009 Tele Atlas.

26 22 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Suomen ympäristökeskuksen yhdyskunta-aluejakokarttapohjia 12 voi hyödyntää erityisesti tavallisen kaivuolosuhteen määrittämisessä. Määrittely perustuu rakennustehokkuuteen, rakennusten käyttötarkoitukseen ja väestömäärään. Esimerkiksi taajamaa kuvaava väritys perustuu 250 x 250 m laajaan alueeseen, jonka asukasmäärä on vähintään 200. Alueen määrittelyssä on huomioitu myös rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Aineisto sopii kuitenkin vain haja-asutusalueen erottamiseen taajamasta, koska määritelmää tai rajausta taajaman ja kaupungin välille ei toistaiseksi ole olemassa. Hankkeessa tutkittiin myös asemakaava-alueen rajoja. Aineistoa on verrattu yhdyskunta-aluejakoon sekä CLC -aineistoon. Selvityksessä havaittiin asemakaavan noudattavan hyvin yhdyskunta-aluejakoa sekä CLC -aineiston tiettyjen luokkien rajoja. CLC -aineiston luokkien 111, 112, 121, 122, 123 ja 124 ulkorajat seurasivat melko hyvin asemakaava-alueen rajoja. Tosin asemakaava-alueen sisällä saattoi olla myös luokkia 131 (maa-aineiston ottoalueet), 132 (kaatopaikat), 133 (rakennustyöalueet), 141 (taajamien viheralueet ja puistot), 142 (urheilu- ja vapaa-ajan toiminta-alueet) sekä joissain tapauksissa myös hieman metsää tai peltoa. Yhdyskunta-aluejakoaineiston kohdalla taajamaluokan rajojen havaittiin olevan lähes samat kuin asemakaavan rajat. Suomen ympäristökeskuksen asuinalueita kuvaava karttapohja 13 on myös hyödyllinen työkalu. Siinä alueet jaetaan 250 ha tarkkuudella kerrostalo- ja pientaloalueisiin sekä harvaan rakennettuihin pientaloalueisiin. Jaottelu perustuu pääosin Rakennus- ja huoneistorekisterin rakennusten määrään, kerrosalaan, talotyyppiin ja aluetehokkuuteen. Määrittelystä on jätetty pois alueet, joiden teollisuus-, toimisto-, liikerakennusten kerrosalan osuus on suuri. Aineistoa on käytetty hankkeen aikana esimerkiksi CLC - aineiston tietojen tarkastamiseen. CLC -aineiston tiheästi asuttu alue seuraa melko tarkasti tiiviiden kerrostaloalueiden rajoja. 5.3 Parametreilla määrittely Parametreilla määrittely perustuu puhtaasti laskentaan. Energiamarkkinaviraston määrittelemässä parametrien laskentamallissa käytetään parametreina verkonhaltijoiden ilmoittamia verkonrakennetietoja ja ns. teknisiä tunnuslukuja. Tarkoituksena määrittelyssä on saada kuvattua kaivuolosuhdetta tietyillä siihen sopivilla parametreilla, kuten asiakasmäärän suhteella verkkopituuteen, muuntamomäärällä asiakasta kohden, kaapelimuuntamotyypeillä, muuntajien kokoluokilla, kaapelityypeillä ja energiatiheydellä. Tällä hetkellä verkonhaltijoiden antamat tiedot, joita kaivuolosuhteiden parametrimäärityksessä voi hyödyntää, ovat melko rajalliset. Luotettavamman määrittelyn parametreilla voisi toteuttaa, jos verkon rakennetta käsitteleviä tietoja kerättäisiin merkittävästi lisää verkonhaltijoilta. Tästä aiheutuisi kuitenkin huomattavaa lisätyötä verkonhaltijoille. Muutamia hyviä parametreja, joita puuttuvien tietojen takia ei ole voitu toistai- 12 Suomen ympäristökeskus, Saatavilla: c 13 Suomen ympäristökeskus, Saatavilla:

27 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 23 seksi parametrimäärittelyssä soveltaa, olisivat esimerkiksi teho pinta-alaa kohden, liittymispisteiden määrä pinta-alaa kohden, teiden pituus pinta-alaa kohden, kuormien tyypit ja rakennustehokkuus. Parametrimallin kehityksessä on myös hyödynnetty Markku Hyvärisen väitöskirjassaan 14 tutkimaa kuormitustiheyden vaikutusta sähköverkon kustannuksiin. Väitöskirjan mukaan kuormitustiheys määrittää epäsuorasti rakentamisympäristön, koska suuri kuormitustiheys merkitsee myös suurta rakentamistehokkuutta, mikä puolestaan johtaa rajoitteisiin maankäytössä ja korkeampiin rakenteellisiin kustannuksiin. Myös Energiamarkkinavirasto on käyttänyt samoja perusteitaan parametrien laskentamallissa. Lähes kaikki mallin parametrit kuvaavat jollakin tavalla kuormitustiheyttä. Energiamarkkinaviraston parametrilaskennalla tapahtuva kaivuolosuhteiden määrittely perustuu eri jakeluverkonhaltijoiden vertaamiseen ideaaliseen kaupunkimaiseen ja ideaaliseen haja-asutusmaiseen alueeseen. Ideaalisen alueen määrityksessä jokainen parametri kuvaa joko kaupunkimaisuutta tai haja-asutusaluemaisuutta. Mitä suurempi on parametrin arvo, sitä enemmän alue on parametrin kuvaamaa aluetta. Laskemalla kaikkien positiivisten parametrien maksimiarvot yhteen saadaan ideaalista aluetta kuvaava tunnusluku. Kuvassa 13 on esitetty parametrilaskennan prosessin pääkohdat. Laskennassa jokaiselle verkonhaltijalle lasketaan parametreilla arvo, jota verrataan ideaalisen alueen arvoon. Tämän avulla saadaan kaupunkimaisuutta ja haja-asutusaluetta kuvaavien tunnuslukujen lähtöarvot. Näiden haja-asutusaluemaisuuden ja kaupunkimaisuuden arvojen avulla on laskettu taajaman osuus. Yksinkertaistetusti taajamaosuus lasketaan käyttäen hyväksi oletusta siitä, että olosuhde, joka ei kuvaa haja-asutusaluemaista tai kaupunkimaista aluetta kuvaa tällöin taajamamaista olosuhdetta. Kuva 13. Parametrien määrittelyprosessi. Parametrimallin yhtenä ongelmana on se, että sen olosuhdejaottelu perustuu keskimääräisiin laskentoihin. Tästä johtuen jotkut verkonhaltijat, joilla on pääosin pelkkää 14 Hyvärinen Markku, Electrical Networks and Economies of Load Density, Doctoral Dissertation, Saatavilla:

28 24 ENERGIAMARKKINAVIRASTO kaupunkimaista ja haja-asutusaluemaista aluetta pyöristyy keskiarvoisuuden johdosta todellista tilannetta enemmän taajamamaisemmaksi jakeluverkonhaltijaksi. Toisaalta kaupungin ympärillä on yleensä taajamamaista aluetta ja pelkän taajamakeskuksen ympärillä on yleensä myös haja-asutusaluetta. Taajamamaisuutta kuvaavan parametrimäärittelyn tueksi tarvittaisiin enemmän taajamalle ominaisia parametreja, sillä nykyisin maakaapeliverkon osalta sekä taajamissa että kaupungeissa käytetään lähes poikkeuksetta samoja verkostokomponentteja. Poikkeuksen muodostaa erityisesti vain kaasueristeiset sähköasemarakenteet, joita käytetään ainoastaan maankäytöltään ja olosuhteiltaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Toisaalta myös niin taajamissa kuin haja-asutusalueellakin käytetään maakaapeliverkon osalta samoja verkostokomponentteja ja -tekniikkaa. Lisäksi erityisesti uuden erittäin vaikean alueen määrittely kaipaisi sille ominaisia parametreja. Laskennan tarkkuutta voisi tarkentaa entisestään, jos eri olosuhteissa alueilla toimiville verkonhaltijoille laskettaisiin todelliset kaivuolosuhteet. Tämän jälkeen näiden laskettujen verkonhaltijoiden olosuhdejaottelua voisi käyttää referenssiarvoina parametrien mahdollisissa painotuksissa. Parametreilla määrittely on erittäin hyvin suuntaa-antava kaivuolosuhteiden määrittelytapa, mutta täysin tarkkoja prosentteja sillä ei pysty käytössä olevalla parametriaineistolla laskemaan. Parametrit antavat kuitenkin tietoja kaivuolosuhteista joltakin osin jopa paremmin kuin karttapohja. Karttapohja kuvaa vain maanpeitettä, kun parametreilla pystytään ottamaan huomioon enemmän myös ympäristön kompleksisuutta. 5.4 Määritysten soveltaminen Verkkotietojärjestelmätoimittajien osalta Energiamarkkinavirasto on ollut yhteydessä ABB Oy:hyn, Tekla Oyj:hin ja Tieto Finland Oy:hyn. Tietojärjestelmätoimittajien asiantuntemuksen avulla Energiamarkkinavirasto on kartoittanut erilaisia karttapohjan sovellustapoja. CLC2000 -aineiston karttapohja on hyvin sovellettavissa jo nykyisellään joko rasteri- tai vektorimuotoisena ainakin Tekla Oyj:n Xpower ja Tieto Oy:n PowerGrid verkkotietojärjestelmiin. Verkkotietojärjestelmiä on tarve kehittää olosuhdelaskennan ja raportoinnin osalta, jolloin kaivuolosuhdeosuudet voidaan määrittää automaattisesti suoraan karttapohjaaineiston värien avulla. Verkonhaltijoille, joilla on laaja maantieteellinen vastuualue, on liian työlästä määrittää käsityönä kaivuolosuhdeosuuksia. Verkkotietojärjestelmistä riippuen maakaapelien johtoreitit kuvataan hieman eri tavoin. Käyttämällä CLC -kartta-aineistoa rasteripohjaisena päästään riittävään tarkkuuteen jos maakaapelin olosuhteiden laskennassa johtoreittinä käytetään varsinaista maastossa kulkevaa johtoreittiä ja sen johtoalkioita. Johtoalkiot noudattavat oikein dokumentoituna maakaapelien todellista reittiä maastossa. Todellisella johtoreitillä alkioiden päätepisteitä on dokumentoitu huomattavasti tiheämmin kuin tarkasteltaessa pelkkiä johto-osan päätepisteitä. Käytettäessä rasteriaineistossa todellista maakaapelireittiä ja sen johtoalkioita, ei yksittäisten johtoalkioiden jakautuminen kahdelle olosuhdealueelle aiheuta merkittävää virhettä koko verkkomassan osalta. Verkkopituuk-