Eläinten merkintä ja rekisteröinti, kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet, eläintaudeista ilmoittaminen ja eläinten hyvinvointi

Uudistettu painos 2007 Eläinten merkintä ja rekisteröinti, kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet, eläintaudeista ilmoittaminen ja eläinten hyvinvointi

Julkaisija: Maa- ja metsätalousministeriö Kannen kuvat: MMM Kuva-arkisto, Raimo Lietsala, Helena Tuomaala/Kuvaliiteri Taitto: Pieni Huone Oy Paino: Edita Prima Oy 2

Sisällysluettelo Johdanto...4 1. Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti...6 1.1 Tärkeätä on, että...6 1.2 Eläinlajikohtaiset merkitsemis- ja rekisteröintioppaat...6 1.3 Sanastoa...7 2. Kasvinsuojeluaineet...9 2.1 Hyvän kasvinsuojelun vaatimukset...9 2.2 Käyttö maatilalla...9 3. Rehut...12 3.1 Kirjanpitovaatimukset...12 3.2 Rekisteröityminen rehualan toimijaksi...13 3.3 Rehujen turvallisuus...13 3.4 Eläinten ruokinnassa kielletyt tuotteet...13 3.5 Haitalliset aineet ja tuotteet...15 3.6 Hyväksyntämenettelyn alaiset rehut...15 4. Elintarvikkeet...16 4.1. Maidontuotantotilojen hygienia...17 4.2 Tuotantoeläimiltä kielletyt aineet ja vieraat aineet...19 4.3. Siipikarjatilojen salmonellavalvonta...20 5. Eläintaudit...22 5.1. TSE-taudit...22 5.2. Eläintauti-ilmoitukset...23 6. Eläinten hyvinvointi...24 6.1. Vasikoita, sikoja ja munivia kanoja koskevat tarkastukset...24 6.2. Muut tuotantoeläimet...24 7. Valvonta...25 Liite 1. Täydentäviä ehtoja koskeva lainsäädäntö...26 Liite 2 Pohjavesialueilla sallittuja kasvinsuojeluaineita...28 Liite 3. Rehujen haitalliset aineet ja tuotteet...31 Liite 4 Tilan rehutoimitukset, tuotanto ja käyttö...33 Liite 5. Vasikoita, sikoja ja munivia kanoja koskevat täydentävien ehtojen tarkastuksiin liittyvät eläinsuojelulainsäädännön vaatimukset....34 Liite 6. Muita tuotantoeläimiä koskevat täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät tilavaatimukset....37 3

Johdanto Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistus käynnistyi vuonna 2005. Osana uudistusta edellytetään täydentävien ehtojen noudattamista. Täydentävien ehtojen noudattaminen on EU:n suorien tukien myöntämisen edellytyksenä ja vuodesta 2007 alkaen myös uusien, ohjelmakauden 2007-2013 mukaisen ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen myöntämisen edellytyksenä. Suoria tukia ovat tilatuki sekä seuraavat tuotantoon sidotut tuet: sonni- ja härkäpalkkio, uuhipalkkio, valkuaiskasvipalkkio, energiakasvituki, tärkkelysperunan tuki, timotein siementuotannon tuki, non food -palkkio sekä urospuolisten teurasnautojen ja teurashiehojen, emolehmien ja peltokasvien tuotantopalkkiot. Täydentävien ehtojen EU-lainsäädäntö perustuu neuvoston tilatukiasetukseen (EY) N:o 1782/2003 sekä komission soveltamisasetukseen (EY) N:o 796/2004. Lainsäädäntöä täydentää jokaiseen lakisääteiseen hoitovaatimukseen kytkeytyvä EU- ja kansallinen lainsäädäntö, josta on luettelo liitteessä 1. Täydentävät ehdot muodostuvat hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset korvaavat aikaisemmat CAP-tukien viljelytapa- ja ympäristöehdot. Lakisääteiset hoitovaatimukset pohjautuvat voimassa olevaan, viljelijöitä sitovaan lainsäädäntöön. Täydentävät ehdot sisältävät vaatimuksia, jotka liittyvät viljelytapaan, ympäristöön, 4

taminen. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista on julkaistu erillinen viljelijäopas Viljelytapa ja ympäristöehdot. Tämä viljelijäopas ei korvaa eikä sivuuta voimassa olevia säädöksiä. Opas ei sisällä säädöksistä poikkeavia tai niitä muuttavia vaatimuksia. Lisätietoja Ahvenanmaata koskevista täydentävistä ehdoista saa Ahvenanmaan maakuntahallitukselta ja Ahvenanmaan lääninhallitukselta. Lisätietoja täydentävistä ehdoista saa seuraavilta tahoilta: Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti: Maaja metsätalousministeriö / elintarvike- ja terveysosasto (ELO), Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja lääninhallitukset (läänineläinlääkärit) Kasvinsuojeluaineet ja rehut: Maa- ja metsätalousministeriö / elintarvike- ja terveysosasto (ELO), Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, TE-keskusten maaseutuosastot ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset ihmisten, eläinten ja kasvien terveyteen ja eläinten hyvinvointiin. Vaatimusten tavoitteena on taata turvallisilla tuotantomenetelmillä elintarvikkeiden korkea laatu. Kaikki oppaassa selostetut ehdot ovat voimassa vuonna 2007. Tässä oppaassa kerrotaan täydentävistä ehdoista, jotka käsittävät seuraavat asiaryhmät: Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti Kasvinsuojeluaineiden käyttö Rehujen turvallisuus Elintarvikkeiden turvallisuus Eläintaudeista ilmoittaminen Eläinten hyvinvointi MMM Kuva-arkisto Elintarvikkeet: Maa- ja metsätalousministeriö / elintarvike- ja terveysosasto (ELO), Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, lääninhallitukset (läänineläinlääkärit), kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset ja kunnaneläinlääkärit Eläintaudeista ilmoittaminen: Maa- ja metsätalousministeriö / elintarvike- ja terveysosasto (ELO), Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, lääninhallitukset (läänineläinlääkärit) ja kunnaneläinlääkärit Eläinten hyvinvointi: Maa- ja metsätalousministeriö / elintarvike- ja terveysosasto (ELO), Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, lääninhallitukset (läänineläinlääkärit) ja kunnaneläinlääkärit Tämä viljelijäopas kumoaa vuonna 2004 julkaistun oppaan Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti sekä vuonna 2005 julkaistun oppaan Kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet ja eläintaudeista ilmoit- 5

1. Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti Vaatimus eläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä ei ole uusi. Eläintaudin puhjetessa on tiedettävä missä kukin eläin on ollut milläkin hetkellä, jotta todennäköisesti tartunnan saaneet eli sairastuneen eläimen kanssa jossain vaiheessa tekemisiin joutuneet eläimet voidaan erotella muista eläimistä. Oma eläintautilakimme on ollut tautien vastustustyössä ohjenuorana jo vuodesta 1980. Eläintautilakiin lisättiin vuonna 1994 maininnat yksilön tunnistamisen mahdollistavasta merkitsemisestä ja eläimen omistajan tai haltijan pitämästä eläinluettelosta. Samana vuonna annettiin myös rekisterien käyttöön liittyvä maaseutuelinkeinorekisterilaki. 1.1 Tärkeätä on, että olet rekisteröitynyt ko. eläinlajin eläintenpitäjäksi kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle eläimet ovat rekisteröidyssä pitopaikassa - pitopaikalla on pitopaikkatunnus eläinten merkitseminen on kunnossa - vapaita merkkejä syntyviä varten (naudat, lampaat, vuohet) - korvamerkit kiinnitetty / merkitseminen tehty eläinlajikohtaisten säännösten mukaisesti - korvausmerkit tilattu ja kiinnitetty tarpeen mukaan (naudat, lampaat, vuohet) eläinluettelo kussakin pitopaikassa on ajan tasalla (naudat, lampaat, vuohet ja siat) siirtoasiakirjoja on käytetty eläinten siirtojen yhteydessä (lampaat ja vuohet); asiakirjatilaukset puh. 02077 24333 rekisteri-ilmoitukset on tehty - nautaeläimistä nautarekisteriin, jota päivittää Maatalouden Laskentakeskus Oy - sioista sikarekisteriin, jota päivittää maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, puh. 020772 1400 - lampaista ja vuohista korvamerkki- ja korvausmerkkitilausten osalta lammas- ja vuohirekisteriin, jota pitää Elintarviketurvallisuusvirasto, puh. 02077 24333 eläinmääräilmoitukset tehty eläinlajikohtaisten säännösten mukaisesti (siat, lampaat ja vuohet) 1.2 Eläinlajikohtaiset merkitsemis- ja rekisteröintioppaat Eläinlajikohtaisiin oppaisiin on kerättynä sekä EUlainsäädännöstä että kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat eläinten merkitsemis- ja rekisteröintivaatimukset. Sen lisäksi oppaissa on esitettynä esimerkiksi korvamerkki- ja korvausmerkkitilausten sekä rekisteri-ilmoitusten tekemiseen käytettävissä olevat ilmoitusväylät. Nautaeläinten merkitsemis- ja rekisteröintiopas sekä Lampaiden ja vuohien merkitsemis- ja rekisteröintiopas on tulostettavissa Elintarviketurvallisuusviraston internetsivuilta (www.evira.fi). Oppaita voi myös tilata maksuttomasti Elintarviketurvallisuusvirastosta. Sikojen merkitsemis- ja rekisteröintiopas on valmisteilla ja sen valmistumiseen asti oppaana toimii sikojen merkitsemisestä ja rekisteröinnistä annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (1296/2001). Asetus on saatavissa yllä mainituilta Elintarviketurvallisuusviraston internetsivuilta tai tilattavissa maksuttomasti maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolta, puh. (09) 1605 3383. MMM Kuva-arkisto 6

Seija Suurinkeroinen 1.3 Sanastoa Eläintenpitäjä Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on vastuussa eläimestä pysyvästi. Myös mm. kesälampaan ja -porsaan pitäjät ovat eläintenpitäjiä. Tilapäisesti eläimestä vastuussa olevat eläinvälittäjät eivät kuulu tähän ryhmään. Eläintenpitäjän on ilmoittauduttava kuntansa maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja rekisteröidyttävä ko. eläinlajin pitäjäksi. Toiminnan lopettamisesta on ilmoitettava vastaavasti. Naudoista tehdään ensin eläinten poistoilmoitus, vasta sitten ilmoitus toiminnan lopettamisesta maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Pitopaikka Yksikkö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta laitoksesta, rakennuksesta, tarhasta tai muusta paikasta ja jossa tuotantoeläimiä pidetään, kasvatetaan tai käsitellään (navetat, pihatot, eläinhallit, laitumet). Katso tarkemmin eläinlajikohtaisista oppaista tai Hakuoppaan liitteestä F. Pitopaikkatunnus Rekisteröidylle pitopaikalle annettu tunnus, jota käytetään ilmoitettaessa rekisteriin ao. paikan eläinjoukossa tapahtuneista muutoksista (ostot, myynnit, siirrot toiseen pitopaikkaan jne.). Korvamerkki Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymä (naudat, lampaat ja vuohet) merkki, jossa on valmiiksi painettuna eläimen EU-tunnus. Kaikilla 1.1.1998 lähtien syntyneillä naudoilla ja pääsääntöisesti 9.7.2005 lähtien syntyneillä lampailla ja vuohilla on oltava kaksi merkkiä, joista vasemmassa korvassa oleva on ns. päämerkki. Katso tarkemmin eläinlajikohtaisista oppaista. 7

Merkintätunnus Eläintenpitäjäkohtainen nelinumeroinen tunnus, jota käytetään sikojen merkitsemiseen tatuointina tai korvamerkkiin kirjoitettuna. Eläinluettelo Eläintenpitäjän pitopaikkakohtaisesti pitämä, ajan tasalla oleva eläinluettelo, josta käy ilmi mm. eläinten perustiedot, mahdolliset osto- ja poistopäivämäärät, siirtopäivämäärät, myös lähtö- ja määräpaikkatiedot. Kunkin eläinlajin (nauta, sika, lammas ja vuohi) kohdalla on luettelonpidossa omat sääntönsä, jotka on syytä katsoa ao. eläinlajin omasta oppaasta. Luetteloiden tietoja on säilytettävä vähintään kolme vuotta. Siirtoasiakirja Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymä asiakirja, jonka on seurattava jokaista pitopaikasta lähtevää lammas- tai vuohierää. Asiakirjat tilataan Evirasta (puh. 02077 24333 tai lammasvuohi@evira.fi). Rekisteri, eläinrekisteri Atk-pohjainen tietokanta, johon kunkin eläintenpitäjän on ilmoitettava eläimistään perustiedot ja tapahtuneet muutokset. Katso tarkemmat ohjeet ja määräykset eläinlajikohtaisista oppaista. MMM Kuva-arkisto 8

2. Kasvinsuojeluaineet Kasvinsuojeluaineita on käytettävä asianmukaisesti ottaen huomioon hyvän kasvin suojelukäytännön periaatteet. Voimassaoleviin käyttöohjeisiin tulee perehtyä ja niitä on noudatettava. Ainoastaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka on hyväksytty käyttötarkoitukseensa Suomessa, on luvallista käyttää. Luettelo hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista on Elintarvike turvallisuus viraston (Evira) internetsivuilla osoitteessa www.evira.fi. 2.1 Hyvän kasvinsuojelun vaatimukset Kasvien terveys on kannattavan kasvintuotannon perusedellytys. Kasvien ja kasvituotteiden terveys pyritään turvaamaan ensisijaisesti ennakkotoimenpitein soveltamalla hyvän kasvin suojelu käytännön periaatteita. Tällä tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka parantavat viljelykasvien kilpailukykyä rikkakasveja, kasvitauteja ja tuhoeläimiä vastaan. Tavoitteena on tuottaa korkealaatuinen sato ja pitää samalla terveys- ja ympäristöriskit sekä kustannukset niin pieninä kuin mahdollista. Kasvinsuojeluaineita käytetään todetun tarpeen mukaan. Ensin otetaan huomioon ennaltaehkäisevä torjunta, josta esimerkkeinä ovat muun muassa kestävät lajikkeet, viljelykierto ja kasvu paikan mukaan valittu viljelytekniikka. Jos kasvinsuojeluaineita joudutaan käyttämään, valitaan torjuttavan kohteen ja ympäristön kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukainen valmiste, jota käytetään ohjeiden mukaan ja oikeaan aikaan. Kasvintuhoojien esiintymisen ja kasvustojen kehittymisen säännöllinen seuranta luovat perustan hyvälle kasvinsuojelulle. 2.2 Käyttö maatilalla Kasvinsuojeluaineena saa käyttää vain Suomessa hyväksyttyjä valmisteita. Kasvin suojelu aineita on käytettävä asianmukaisesti eli viljelijän on noudatettava valmisteen käyttöä koskevia myynti päällykseen merkittyjä sitovia määräyksiä. Viljelijän on tehtävä muistiinpanoja suorittamistaan kasvinsuojelutoimenpiteistä. Muistiinpanoihin kirjataan viljelykasvi, mitä rikkakasvia/rikkakasviryhmää, kasvitautia tai tuhoeläintä on torjuttu tai mihin tarkoitukseen kasvunsäädettä on käytetty sekä kasvinsuojeluaineen nimi. Jos viljelijä on sitoutunut ympäristötukeen, ympäristötuen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojelusta ovat riittävät. Kasvinsuojeluaineen myyntipäällyksen sisältämät merkinnät Myyntipäällyksestä ilmenee kasvinsuojeluaineen käyttötarkoitus (esim. rikkakasvien torjuntaaine), käyttökohde (esim. kevätvehnä), käyttömäärät ja käytön rajoitukset. Myyntipäällykseen on myös merkitty päivämäärä jolloin valmiste on hyväksytty käytettäväksi kasvinsuojeluaineena. Siinä mainitaan myös valmisteen sisältämien tehoaineiden nimet ja niiden määrät. Myyntipäällyksessä on merkittynä myös vaaraa ja turvallisuustoimenpiteitä osoittavat varoitusmerkit ja -lauseet. Päällykseen on kirjattu myös suojainohjeita, mahdollisia ruiskutusohjeita ja muita mainintoja, esimerkiksi varoitus resistenssin 1) mahdollisesta kehittymisestä. Valmisteen käytön rajoituksia ovat muun muassa varoaika 2) ja ympäristöhaittojen ehkäisytoimenpiteet. Rajoitus voi koskea myös käsittelyajankohtaa tai sadonkäyttöä. Ympäristöhaittojen ehkäisytoimenpiteitä ovat käyttörajoitukset vesistöjen lähei syy dessä ja pohjavesialueella, eliövaroitukset ja toistuvan käytön rajoitus. Myyntipäällysmerkinnät saattavat ajan kuluessa muuttua, joten on hyvä tarkistaa voimassaolevat merkinnät Eviran internetsivuilta (www.evira.fi). Käyttörajoitus vesistöjen läheisyydessä Koska eräät kasvinsuojeluaineet tai niiden sisältämät tehoaineet ovat vesieliöille myrkyllisiä, niille on määrätty käyttörajoitus vesistöille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Tämä rajoitus kieltää valmisteen käytön tietyllä etäisyydellä vesistöstä. Rajoituksen määräämän varoetäisyyden leveys riippuu aineen 1) Resistenssillä tarkoitetaan eliön vastustuskykyä eli kykyä vastustaa jotain ulkoista vaikutusta. Kasvinsuojeluaineiden yhteydessä sillä tarkoitetaan rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunta-ainekestävyyttä. 2) Varoajalla tarkoitetaan kasvinsuojeluainekäsittelyn jälkeistä aikaa, jolloin sadonkorjuu ei ole sallittu. 9

MMM Kuva-arkisto myrkyllisyydestä vesieliöille. Rajoitus on merkitty myyntipäällykseen. Esimerkki myyntipäällyksen tekstistä: Vesieliövaikutusten vuoksi valmistetta ei saa käyttää eikä levitysvälineitä puhdistaa 25/15/10 metriä lähempänä vesistöjä. Traktoriruiskun täyttöön vesistöstä ei saa käyttää ruiskun täyttölaitetta. Ruiskutettaessa on varmistauduttava, ettei torjunta-ainetta kulkeudu vesiin tuulen mukana. Ylijäänyttä ruiskutusnestettä ei saa päästää vesiin eikä viemäriin. Käyttö pohjavesialueilla Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton ja siitä on säädetty ympäristönsuojelulaissa. Tämän takia kasvinsuojeluaineiden käytössä pohjavesialueilla on noudatettava erityistä varovaisuutta. Eräät kasvinsuojelu aineet, niiden sisältämät tehoaineet tai niiden hajoamistuotteet ovat helposti kulkeutuvia ja siksi niiden käyttö pohjavesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II) on kielletty kokonaan tai niiden käyttöä on rajoitettu. Käyttökielto tai käytön rajoitus on merkitty myyntipäällykseen. Pohjavesilausekkeen ehdottomia määräyksiä on noudatettava. Kasvinsuojeluaineiden käyttö rajoitukset pohja vesi alueilla tulivat osaksi täydentäviä ehtoja jo vuonna 2005. Ennen kasvinsuojelu aineen hankkimista ja käyttöä viljelijän on syytä varmistaa, onko valmisteen käyttö sallittua pohjavesi alueella. Evira ylläpitää internet -sivuillaan päivitettyä luetteloa kasvinsuojeluaineista, joiden käytölle on asetettu rajoituksia pohjavesialueilla, sekä taulukkoa pohjavesialueille hyväksytyistä kasvin suojeluaineista. Liitteessä 2 on taulukko pohjavesialueille sallituista kasvinsuojeluaineista (tilanne 26.9.2006). Viljelijä voi myös tiedustella kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, onko tietyn kasvinsuojeluaineen käyttö pohjavesialueilla sallittu vai ei. Esimerkki myyntipäällyksen tekstistä: Torjunta-aine/torjunta-aineen hajoamistuote voi kulkeutua maassa, minkä vuoksi sitä ei saa käyttää tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II). Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää vähintään 30 100 metrin levyinen torjunta-aineella käsittelemätön suojavyöhyke. Torjunta-aineen käyttöä karkeilla hietamailla tai sitä karkeammilla maalajeilla tulisi välttää. 10

Toistuvan käytön rajoitus Eräiden kasvinsuojeluaineiden toistuvaa käyttöä samalla kasvulohkolla tai alueella perättäisinä vuosina on rajoitettu. Tämä johtuu siitä, että osa käytetyistä valmisteista voi peräkkäisinä vuosina käytettynä aiheuttaa riskiä maaperäeliöille tai säilyä maaperässä hajoamatta seuraavaan kasvu kauteen, jolloin ne voivat kertyä maaperään. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi jotkut perunan ja sokerijuurikkaan rikkakasvien torjunta-aineet. Toistuvan käytön rajoitus on merkitty valmisteen myyntipäällykseen. Kasvinsuojeluaineiden käsittely, varastointi ja säilytys Kasvinsuojeluainetta ei saa varastoida, myydä eikä muuten luovuttaa muutoin kuin alkuperäispakkauksessa. Kasvinsuojeluaineet on varastoitava erillään elintarvikkeista ja rehuista. Kasvinsuojeluaineiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet saattavat muuttua, mikäli niitä säilytetään pitkiä aikoja niistä voi tulla alkuperäistä myrkyllisempiä tai niiden teho voi muuttua. Vanhentuneet tai käyttämättömät, rekisteristä poistetut kasvinsuojeluaine-erät ovat ongelmajätettä, joka tulee viedä ongelmajätteiden keräyspisteeseen. Tiivistelmä vaatimuksista: Kasvinsuojelussa saa käyttää vain hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineita tulee käyttää ohjeiden mukaan. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä tulee pitää kirjaa. Lisätietoja: Kasvinsuojeluseura: Kasvikohtaiset oppaat (www.kasvinsuojeluseura.fi) Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita -kirja Evira: Torjunta-ainerekisteri (www.evira.fi) Torjunta-aineluettelo SYKE: Torjunta-aineet ja ympäristö -opas (www.ymparisto.fi) 11

3. Rehut Rehut1) vaikuttavat osaltaan elintarviketurvallisuuteen, joten niiden on oltava turvallisia ja jäljitettävissä. Rehu ei ole turvallinen, jos se vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai eläimestä tuotettu elintarvike ei ole rehun vuoksi ihmisravintona turvallista. Rehujen turvallisuudesta vastaavat rehualan toimijat, mukaan lukien viljelijät. Rehuille asetettavat vaatimukset koskevat rehuntuotantoa ja valmistusta omaan käyttöön, myyntiin sekä vastikkeettomaan luovutukseen. Lisäksi vaatimukset koskevat elintarviketuotantoeläinten 2) ruokintaa kotoisilla ja teollisilla rehuilla. 3.1 Kirjanpitovaatimukset Rehuista sekä niistä otettujen näytteiden analyysituloksista ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä on pidettävä kirjaa. Kirjanpito on perusedellytys myös rehujen jäljitettävyydelle ja se koskee kaikkia rehun tuottajia ja kotieläintuottajia. Rehujen jäljitettävyys on tarpeen, jotta rehuja voidaan mahdollisessa vaaratilanteessa vetää kohdennetusti markkinoilta (käytöstä). Tuottajan tulee pitää kirjaa seuraavista tiedoista: A. Tilalle ostetusta/vastikkeetta saadusta rehusta rehun myyjän/toimittajan nimi ja osoite, tuotteen nimi tai luonne (esimerkiksi rypsirouhe), toimituspäivä, määrä ja eläinryhmä, jolle rehu syötetty B. Tilalta myydystä/luovutetusta rehusta rehun ostajan/vastaanottajan nimi ja osoite, tuotteen nimi tai luonne (esimerkiksi kuivaheinä), toimituspäivä ja määrä C. Tilalla itse tuotetuista rehuista kullekin eläinryhmälle syötetyn rehun nimi tai luonne D. Rehun käytön lopettamisaika mikäli käyttöön liittyy varoaika E. Rehuista otettujen näytteiden tulokset F. Kasvinsuojeluaineiden käyttö Tiedot rehuihin liittyen voi kirjata esimerkiksi oppaan liitteessä 4 olevaan mallilomakkeeseen (www.evira.fi). Kirjanpitovaatimukseksi riittää myös osto/myynti- 1) Rehulla tarkoitetaan mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukien lisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittain jalostettu vai jalostamaton. 2 )Elintarviketuotantoeläimellä tarkoitetaan eläimiä, kuten nautoja sikoja ja kanoja, joita tai joiden tuottamia tuotteita käytetään elintarvikkeiden tuotannossa. MMM Kuva-arkisto 12

kuittien ja -tositteiden säilyttäminen, jos niistä käy selville kirjanpidossa vaadittavat asiat. Rehuista otettujen analyysitulosten kirjanpitovaatimukseksi riittää niistä saatujen analyysitodistusten säilyttäminen. Kasvinsuojeluaineiden kirjanpitovaatimukset on kuvattu edellä kohdassa Kasvinsuojeluaineet. Jos viljelijä on sitoutunut ympäristötukeen, ympäristötuen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojelusta ovat riittävät myös rehuvaatimusten osalta. Tietojen tulee olla tarvittaessa valvovan viranomaisen saatavilla ja niitä tulee säilyttää viisi vuotta rehun hankinta/luovutusvuoden jälkeen. 3.2. Rekisteröityminen rehualan toimijaksi Rehujen jäljitettävyyteen ja turvallisuuteen liittyen rehua tuottavan, sekoittavan, valmistavan ja käyttävän viljelijän on rekisteröidyttävä rehualan toimijaksi. Jos rehu käytetään omien eläinten ruokintaan ja näistä eläimistä saadut elintarvikkeet käytetään kokonaan omalla tilalla, rekisteröintivelvoitetta ei ole. Tukea hakevat tilat voivat rekisteröityä rehualan toimijaksi kevään päätukihaun yhteydessä tukihakemuslomakkeella (Lnro 101A) kohdassa Täydentävät ehdot (rehun alkutuotannon toimija ja/tai rehun sekoitus ja/tai rehun valmistaminen lisäaineita/esiseoksia käyttämällä ja/tai rehun käyttö). Vaihtoehtoisesti rekisteröityminen rehualan toimijaksi voidaan tehdä Eviraan ilmoittautumalla Eviran internetsivuilta löytyvällä lomakkeella (ilmoitus rekisteröintiä varten/ rehualan alkutuotannon toimija). Rehua saa hankkia vain rekisteröidyiltä tai hyväksytyiltä rehualan toimijoilta. Luettelo rekisteröidyistä laitoksista löytyy Eviran nettisivuilta www.evira.fi/attachments/kasvintuotanto_ja_rehut/rehut/toimijarekisteri/rekey183_2006.pdf. 3.3 Rehujen turvallisuus Tuotannon kaikissa vaiheissa on huolehdittava siitä, että rehut suojataan mahdollisilta saastumista ja pilaantumista aiheuttavilta tekijöiltä. Saastumista ja pilaantumista voi aiheuttaa esimerkiksi maaperästä tai vedestä lähtöisin oleva mikrobiologinen taudinaiheuttaja, lannoitteiden ja torjunta-aineiden jäämät sekä jätteiden vääränlainen käsittely ja hävittäminen. Tuhoeläinten torjunta on tärkeää sekä hyvän rehuhygienian vuoksi että eläintautien ennaltaehkäisemiseksi. Myös lintujen ulosteiden joutuminen rehuihin on estettävä muun muassa niihin liittyvän salmonellariskin vuoksi. Rehujen valmistuksessa, pakkaamisessa, varastoinnissa ja kuljetuksessa käytettävät tilat, laitteet, säiliöt ja kuljetusvälineet tulee pitää puhtaina ja tarpeen mukaan desinfioida puhdistuksen jälkeen. Eläinten juomaveden sekä laitteiden ja välineiden puhdistamiseen käytetyn veden on oltava puhdasta. Laidunruokinnassa on huomioitava kasvinsuojeluaineille asetetut varoajat. Lannan levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä on oltava riittävä aika, jotta lanta ei saastuta rehua. Eläinperäistä lannoitevalmistetta, kuten liha/luujauhoa, käytettäessä tulee noudattaa vähintään 21 vuorokauden varoaikaa eläinperäisen lannoitevalmisteen levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä. Lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita tulee varastoida, käsitellä ja käyttää valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Niiden sekä vaarallisten aineiden ja jätteiden käsittelyn ja varastoinnin on tapahduttava rehuista erillään. Eri eläinryhmille ja -lajeille tarkoitetut rehut ja lääkerehut on varastoitava siten, että estetään niiden joutuminen sellaiselle eläimelle, joille niitä ei ole tarkoitettu. Kaikilla rehualan toimijoilla, mukaan lukien viljelijöillä, on velvollisuus ilmoittaa Eviraan, jos on epäilys siitä, että tuotettu, valmistettu, maahantuotu tai jakelussa oleva rehu ei ole turvallista. Tällöin on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin kyseisen rehun poistamiseksi markkinoilta ja rehun ruokinta eläimille on lopetettava. 3.4 Eläinten ruokinnassa kielletyt tuotteet Eläinvalkuaisen käyttöön liittyvät kiellot Elintarviketuotantoeläimiä ei saa ruokkia eläinvalkuaisella eikä sitä sisältävillä rehuilla. Syynä kieltoon on nautojen BSE -taudin (hullun lehmän taudin) leviämisen ehkäisy. Edellä mainittuun kieltoon on kuitenkin joitakin poikkeuksia (ks. taulukko seuraavalla sivulla). Keskeisintä kiellossa on, että liha/luujauho on kielletty kaikkien elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa ja kalajauho on kielletty märehtijöiden ruokinnassa. Käytettäessä kalajauhoa tai sitä sisältäviä rehutiivisteitä yksimahaisten eläinten (siipikarja, siat) ruokinnassa tulee tilan olla Eviran kyseiseen tarkoitukseen hyväksymä tai rekisteröimä. 13

Eläinvalkuaisen kielletty/sallittu käyttö elintarviketuotantoeläimillä Eläinvalkuainen (mukaan lukien tuotteet, Märehtijät Muut elintarvikejotka voivat sisältää eläinvalkuaista) tuotantoeläimet Käsitelty eläinvalkuainen - liha/luujauho Kielletty Kielletty - muut eläimistä saatavat sivutuotteet, kuten sarveisjauho, verijauho Kielletty Kielletty - kalajauho Kielletty Sallittu tietyin edellytyksin *) Märehtijöistä saadut verituotteet (esimerkiksi kuivattu plasma, kuivatut punasolut) Kielletty Kielletty Muista kuin märehtijöistä saadut verituotteet (esimerkiksi kuivattu plasma, kuivatut punasolut) Kielletty Sallittu tietyin edellytyksin *) Hydrolysoitu valkuainen, joka peräisin märehtijöiden muista ruhon osista kuin vuodista ja nahoista Kielletty Kielletty Eläimistä saatu di- ja trikalsiumfosfaatti Kielletty Sallittu tietyin edellytyksin *) Märehtijöistä saatu gelatiini Kielletty Kielletty Maitotuotteet Sallittu tietyin edellytyksin *) Sallittu tietyin edellytyksin *) Muna- ja munatuotteet Sallittu tietyin edellytyksin **) Sallittu tietyin edellytyksin **) *) käyttöön voi liittyä ilmoitusvelvollisuus ja joissakin tapauksissa hyväksymismenettely (ks. jäljempänä) **) muna- ja munatuotteiden käyttö on sallittu, mikäli on varmistuttu siitä, että ne eivät sisällä salmonellaa. Kalajauhon, muista eläimistä kuin märehtijöistä saatujen verituotteiden ja di- ja trikalsiumfosfaatin käyttö muiden elintarviketuotantoeläinten kuin märehtijöiden ruokinnassa edellyttää, että seuraavat vaatimukset täyttyvät: Jos samalla tilalla on sekä märehtijöitä että muita elintarviketuotantoeläimiä, on eläinperäiset rehut ja niitä sisältävät rehuseokset käsiteltävä täysin erillään märehtijöistä ja märehtijöiden rehuista. Jos tilalla käytetään ko. eläinperäisiä rehuja, on toiminta ensin ilmoitettava Eviralle rekisteröintiä varten. Jos tilalla lisäksi on märehtijöitä, on rehun käytön oltava Eviran hyväksymä. Ilmoitusta ja hyväksyntää koskevat vaatimukset eivät koske täysrehuja käyttäviä tiloja, toisin sanoen tiloja, jotka eivät valmista kotiseoksia. Jos tilalla käytetään rehuja, joiden raakavalkuaispitoisuus on yli 50 %, on toiminnan oltava Eviran hyväksymä. Käytännössä tämä tarkoittaa puhdasta kalajauhoa kotiseosten valmistukseen käyttäviä tiloja. Jos tila valmistaa kalajauhoa, muista eläimistä kuin märehtijöistä saatuja verituotteita tai di- ja trikalsiumfosfaattia sisältäviä rehuseoksia myyntiin, on tilan oltava Eviran hyväksymä. Tilalla tapahtuvista eläinvalkuaisen käytön pysyvistä muutoksista tulee tehdä ilmoitus Eviralle. Maitoa tuottavalla tilalla syntyvät maitopohjaiset tuotteet voidaan käyttää tilan omien eläinten ruokintaan ilman ilmoitusvelvollisuutta Eviraan. Sen sijaan maitopohjaisia tuotteita ei saa toimittaa suoraan tilalta toiselle tilalle. Jos tilalle hankitaan maitopohjaisia rehuja, on huomioitava seuraavat vaatimukset: Käsittelemättömän raakamaidon, raakamaitopohjaisten tuotteiden sekä niiden prosessoinnissa syntyvien sivutuotteiden käyttö on sallittu ainoastaan sikojen ruokinnassa. Toiminta on ensin ilmoitettava Eviralle rekisteröintiä varten. Jos tilalla käytetään maitoalan laitoksesta, vähittäiskaupasta tai rehualan toimijalta tilalle hankittua maitoa tai maitopohjaisia tuotteita, on toiminta ensin ilmoitettava Eviralle rekisteröintiä varten. Ruokajäte Ruokajätteellä tarkoitetaan kaikkea ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä (myös keskuskeittiöt ja kotitalouksien keittiöt) peräisin olevaa jäteruokaa. Kaiken ruokajätteen käyttö on kiellettyä elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa, sillä eläin- ja kasviperäistä jätettä on mahdotonta pitää erillään toisistaan ja eläinperäinen jäte voi levittää muun muassa suu- ja sorkkatautia sekä sikaruttoa. Kielletyt ainekset Euroopan komission päätös ns. kielletyistä aineksista sisältää luettelon eläinten ruokinnassa kielletyistä 14

tuotteista. Kiellettyjä ovat esimerkiksi siemenet ja muu kasvien lisäysaineisto, jotka on sadonkorjuun jälkeen käsitelty kasvinsuojeluaineilla, sekä niiden sivutuotteet. Kiellettyjä ovat myös puunsuoja-aineilla käsitelty puu ja puusta saatavat sivutuotteet, kiinteät yhdyskuntajätteet, kuten kotitalousjätteet sekä pakkaukset ja pakkausten osat. 3.5 Haitalliset aineet ja tuotteet Haitallisia aineita ja tuotteita ovat raskasmetallit ja eräät muut epäorgaaniset aineet, homemyrkyt, torjunta-aineet, orgaaniset ympäristömyrkyt (esimerkiksi dioksiini) sekä kasviperäiset epäpuhtaudet (esimerkiksi myrkylliset kasvit ja siemenet sekä niiden prosessituotteet). Haitallisten aineiden ja tuotteiden esiintymistä rehuissa on rajoitettu asettamalla kyseisten aineiden pitoisuudelle raja-arvot. Rehut saattavat sisältää haitallisia aineita, joita ei ole tarkoituksellisesti lisätty niihin. Haitallisia aineita on saattanut tulla rehuihin kasvinviljelyssä, rehujen valmistuksessa ja käsittelyssä, pakkauksen aikana tai pakkauksista, kuljetuksessa tai ympäristöstä. Haitalliset aineet voivat aiheuttaa terveydellistä vaaraa sekä eläimille että ihmisille, jos niitä siirtyy tai kertyy eläimen lihaan, sisäelimiin tai muihin eläimistä saataviin elintarvikkeisiin kuten maitoon tai muniin. Haitalliset aineet voivat myös vähentää eläimen kasvua ja tuotantoa. Yleisimmin esiintyvät haitalliset aineet ja tuotteet on kuvattu tarkemmin liitteessä 3. 3.6 Hyväksyntämenettelyn alaiset rehut Rehun lisäaineet Rehun lisäaineita ovat sellaiset aineet, mikro-organismit 3) ja valmisteet, jotka tarkoituksellisesti lisätään rehuun. Lisäaineiden tarkoituksena on esimerkiksi vaikuttaa suotuisasti rehun tai eläimistä saatavien tuotteiden ominaisuuksiin tai edesauttaa eläintuotantoa ja eläinten hyvinvointia. Lisäaineita ovat myös muun muassa hivenaineet, vitamiinit ja aminohapot, jotka tyydyttävät eläimen ravitsemuksellisia tarpeita sekä kokkidiostaatit 4), joita käytetään ennaltaehkäisemään broilereiden ja kalkkunoiden suolistosairautta. Myös säilörehun säilöntäaineet ovat rehun lisäaineita. Vitamiineille ja hivenaineille on säädetty enimmäispitoisuus rehussa, koska niiden edullisen ja haitallisen annoksen ero ei ole kovin suuri. Hivenaineista (jodi, koboltti, kupari, mangaani, molybdeeni, rauta, seleeni, sinkki) erityisesti seleeni ja kupari ovat eläimille myrkyllisiä, mikäli niiden saanti ylittää säädetyn enimmäispitoisuuden. Kokkidiostaatteja 4) sisältävien rehujen käyttö on kielletty muniville kanoille kokonaan. Broilereille ja kalkkunoille käyttö on kielletty 1-5 vuorokautta ennen teurastusta rehun sisältämästä kokkidiostaatista riippuen (varoaika). Antibioottisten kasvunedistäjien käyttö rehuissa on kiellettyä. Rehun lisäaineita ei saa käyttää elleivät ne ole Euroopan yhteisön menettelyn mukaisesti hyväksyttyjä. Hyväksytyt rehun lisäaineet löytyvät Euroopan komission ylläpitämästä rehun lisäaineiden rekisteristä (http://ec.europa.eu/food/food/animalnutrition/ feedadditives/registeradditives_en.htm) Lisäaineiden käyttöön liittyy erilaisia ehtoja lisäaineen luonteesta riippuen. Jos kotieläintuottaja käyttää rehunvalmistukseen kokkidiostaatteja tai tiettyjä eläimen tuotantoon vaikuttavia lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia, tulee hänen hakea rekisteröitymisen lisäksi hyväksyntää Eviralta. Edellä mainittu vaatimus ei koske täydennys- tai täysrehuja käyttäviä tiloja. Valkuais- ja typpilähteinä käytettävät tuotteet Rehujen valkuais- ja typpilähteenä voidaan käyttää tietyillä teknisillä menetelmillä valmistettuja tuotteita, joita ovat esimerkiksi bakteereista ja hiivoista peräisin olevat tuotteet. Edellä mainittuja tuotteita ei saa käyttää elleivät ne ole Euroopan yhteisön menettelyn mukaisesti hyväksyttyjä. Lista hyväksytyistä valkuais- ja typpilähteenä käyttävistä tuotteista löytyy Eviran nettisivuilta (www.evira.fi). 3) Mikro-organismilla tarkoitetaan yhdestä tai muutamasta solusta muodostunutta eliötä, kuten bakteeria, alkueläintä ja yksisoluista levää. 4) Kokkidiostaatilla tarkoitetaan siipikarjan suolistosairauden, kokkidioosin, ehkäisyyn tarkoitettua valmistetta. 15

4. Elintarvikkeet Eläimistä, kasveista ja sienistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotantoon sovelletaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöä sekä elintarvikelakia, eläinten lääkitsemislakia ja näiden nojalla annettuja asetuksia. Viljelijällä on vastuu tuottamiensa elintarvikkeiden turvallisuudesta ja siksi hänellä on oltava riittävät tiedot tuottamastaan elintarvikkeesta ja sen käsittelyyn liittyvistä terveysvaaroista. Toimijan on huolehdittava ja valvottava, että myös hänen alaisuudessaan elintarvikkeita käsittelevät henkilöt ovat riittävästi perehtyneet elintarvikehygieniaan. Jos toimija epäilee tuottamansa elintarvikkeen voivan aiheuttaa terveysvaaraa ihmiselle, hänen on välittömästi ilmoitettava tästä kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle (esim. terveysvalvonnan johtaja, kunnaneläinlääkäri tai terveystarkastaja) ja käynnistettävä jo luovutetun tuotteen takaisinveto ja muut toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi. Alkutuotantopaikka on rakennettava ja hoidettava niin, ettei siellä tuotettavien ja käsiteltävien elintarvikkeiden turvallisuus vaarannu. Toimijan on huolehdittava, että tilat, laitteet, säiliöt ym. pidetään puhtaina. Tuotteiden suojaamiseksi saastumiselta rehun lisäaineita, lääkkeitä, kasvinsuojeluaineita ja muita kemikaaleja sekä jätteitä on käsiteltävä ja käytettävä oikein ja tuhoeläinten torjunnasta on huolehdittava. Tuotteet on suojattava haitallisilta ulkoisilta vaikutuksilta, kuten liialta kosteudelta ja auringonvalolta sekä vierailta hajuilta. Alkutuotannossa käytettävä vesi ei saa vaarantaa elintarvikkeiden turvallisuutta. Kasteluveden, joka osuu sellaisenaan syötäville kasvinosille, kasvisten ja munien pesuveden sekä lypsyvälineiden pesuveden on täytettävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 134/2006 (Liite 1, taulukko 4) säädetyt laatuvaatimukset. Elintarviketuotantoon käytettävien eläinten on oltava terveydentilaltaan sellaisia ja niitä on hoidettava ja käsiteltävä niin, että niistä saatavien elintarvikkeiden hyvä hygieeninen laatu turvataan. Alkutuotannon toimijan on osaltaan huolehdittava, että elintarvikkeet ovat jäljitettävissä. Toimijan kirjanpidosta on löydyttävä tiedot käytetyistä rehuista, kasvinsuojeluaineista, lääkkeistä ja muista hoidoista, eläinten sairauksista tai kasvitaudeista ja -tuholaisista sekä mahdollisista näytteistä, tutkimuksista ja tarkastuksista, joilla on merkitystä elintarviketurvallisuuden kannalta. Alkutuotantopaikalta lähetetyistä elintarvikkeista sekä elintarviketuotantoon käytettävistä saapuneista ja lähtevistä eläimistä on löydyttävä tiedot. Kirjanpito voi koostua yhdestä tai useammasta tiedostosta (esim. eläinten lääkintä- ja terveyskortisto, rehujen lähetysluettelot) ja olla osa alkutuotantopaikan laatu- tai muuta järjestelmää. Tietoja on säilytettävä vähintään kaksi vuotta (lääkityskirjanpitoa viisi vuotta). Toimijalla tulee 1.3.2007 alkaen olla kirjallinen selostus, miten hän alkutuotantopaikalla hoitaa hygienian ja elintarviketurvallisuuden kannalta keskeiset asiat (omavalvonnan kuvaus). Alkutuotantopaikalta lähtevien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden mukana on vastaanottajalle annettava edeltävän vuoden ajalta tiedot seikoista, jotka voivat vaikuttaa elintarvikkeiden turvallisuuteen, kuten todetuista vieraista aineista tai kananmunien salmonellavalvontaohjelman mukaisista tutkimuksista. Toimijan on voitava tarvittaessa osoittaa antaneensa tiedot vastaanottajalle. Siksi viljelijän on pidettävä kirjaa toimittamistaan tiedoista ja säilytettävä kirjanpitoa vuoden ajan. Teurastamoon siipikarjan mukana lähetettävistä tiedoista (ns. ketjuinformaatio) on lisäksi yksityiskohtaiset säännökset, jotka vaiheittain, vuoden 2009 loppuun mennessä, tulevat koskemaan muitakin teuraseläinlajeja. Maa- ja metsätalousministeriö ylläpitää alkutuotantopaikoista ja siellä harjoitettavasta toiminnasta rekisteriä. Toimijoiden, jotka eivät 1.3.2007 mennessä ole saaneet viranomaiselta vahvistusta rekisteröinnistä, tulee 1.6.2007 mennessä ilmoittautua kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Lisätietoja ja opastusta: kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset, lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot, Elintarviketurvallisuusvirasto. Alkutuotantopaikka (tila, tuotantotila) on maatila, puutarha tai muu paikka, jossa harjoitetaan elintarvikkeiden alkutuotantoa. Alkutuotannon toimija (toimija, viljelijä) on henkilö tai yritys, joka harjoittaa elintarvikkeiden alkutuotantoa, kuten kasvatusta ja viljelyä, sadonkorjuuta, lypsämistä ja kaikkia eläintuotannon vaiheita ennen teurastusta 16

Jaakko Helminen 4.1. Maidontuotantotilojen hygienia Tilojen, joissa pidetään ja lypsetään maitoa tuottavia eläimiä ja joissa käsitellään maitoa ja sen tuotantoon liittyviä välineitä ja laitteita, on oltava sijainniltaan ja rakenteiltaan sellaiset, että niissä on hyvät mahdollisuudet huolehtia eläinten puhtaudesta ja terveydestä sekä maidon hygieenisestä laadusta. Puhdistus ja desinfiointi on tehtävä niin, ettei maitoon joudu vieraita aineita. Tiloissa ei saa pitää sikoja eikä siipikarjaa eikä säilyttää mitään, mikä voisi heikentää maidon hygieenistä laatua. Rakennuksessa työskentelevien ja vieraiden käyttöön on oltava tila ja välineet käsien ja jalkineiden pesua sekä suojavaatteiden säilytystä varten. Kulkureitit ulkoa tiloihin, joissa lypsetään tai säilytetään maitoa, on pidettävä puhtaina. Maidon käsittelyssä käytettävien laitteiden ja välineiden puhdistusta ja säilytystä varten on oltava asianmukainen tila. Siivousvälineiden, pesu- ja desinfioimisaineiden, torjunta-aineiden sekä eläinlääkkeiden ja muiden eläinten käsittelyyn käytettävien aineiden asianmukaista säilytystä varten on oltava tilat. Eläimet Eläimet on pidettävä puhtaina eikä niissä saa olla sairauksia tai vikoja, jotka heikentävät maidon hygieenistä laatua. Karjanhoitajan on seurattava eläinten puhtautta ja kuntoa. Maidon jäähdytys- ja säilytystilat Maidon jäähdytystä ja säilytystä varten on oltava erillinen tila (maitohuone), joka ei ole suorassa yhteydessä eläintenpitotiloihin eikä muihinkaan sellaisiin tiloihin, joista voi siirtyä likaa tai hajua maitohuoneeseen. Maitohuone on erotettava tällaisista tiloista välitilan ja kahden suljettavan oven avulla taikka yhden oven avulla, jolloin ilmavirta ei saa olla likaisista tiloista maitohuoneeseen päin. Ennen 1.3.2008 lopettavilla tiloilla voi muunlainenkin, elintarvikevalvontaviranomaisen hyväksymä rakenteellinen ratkaisu tulla kysymykseen. Muuta kuin maidon ja lypsyvälineiden käsittelyä ei maitohuoneessa saa tehdä. Rakenteiden, kalusteiden ja laitteiden on oltava kestäviä ja helposti puhtaana pidettäviä ja laitteiden myös desinfioitavia. Ilmanvaihdon ja valaistuksen on oltava riittävää. Jätevesien poisto on järjestettävä tehokkaasti. 17

Vesi Tilalla on oltava riittävästi hyvälaatuista vettä eläinten juomavedeksi ja puhtaanapitoon. Vesi, jolla puhdistetaan ja huuhdellaan lypsämisessä ja maidon käsittelyssä käytettävät, maidon kanssa kosketuksiin joutuvat välineet, on tutkittava ennen käyttöönottoa ja sen jälkeen säännöllisesti, vähintään kolmen vuoden välein. Vedestä tehtävistä tutkimuksista ja tulosten arvostelusta sekä tutkimuksia tekevistä laboratorioista säädetään MMM:n asetuksessa 134/2006 (Liite 1, taulukko 4). Todistusta veden käyttöönottotutkimuksista on säilytettävä tilalla pysyvästi ja muita tutkimustodistuksia vähintään 10 vuotta ja ne on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Lypsy Lypsypaikan on oltava riittävän tilava ja valoisa sekä helposti puhtaana pidettävä. Lannanpoisto lypsypaikalta on järjestettävä tehokkaasti. Lypsäjien on huolehdittava käsien pesusta ja käytettävä puhtaita työvaatteita. Ennen lypsyä vetimet ja tarvittaessa utareet ja niiden lähialueet on puhdistettava huolellisesti. Vedinkastoon tarkoitettuja aineita saa käyttää vain välittömästi lypsyn jälkeen. Elintarvikkeeksi luovutettavassa maidossa ei saa olla utaretulehdukseen viittaavia tai muita havaittavia muutoksia. Eläimet, joissa havaitaan utaresairauksien oireita tai maidon välityksellä ihmiseen tarttuvan taudin oireita tai joiden maito sisältää esim. lääkityksen johdosta jäämiä, on lypsettävä viimeiseksi, erillisellä lypsykoneella, käsin tai välittömästi lypsyn jälkeen puhdistettavalla laitteistolla. Näiden eläinten maito on lypsettävä erilleen eikä maitoa saa luovuttaa elintarvikkeeksi. Ternimaito on lypsettävä erilleen muusta maidosta ja säilytettävä myös erillään. Lypsylaitteisto ja -välineet on pidettävä puhtaina ja hyvässä toimintakunnossa. Ne on käytön jälkeen pestävä ja tarvittaessa desinfioitava automaattilypsyssä vähintään kolme kertaa vuorokaudessa. Pesun ja mahdollisen desinfioinnin jälkeen laitteet ja välineet on huuhdeltava. Lypsykoneen hyvä kunto ja toiminta on varmistettava huoltamalla ja testaamalla kone tarpeen mukaisesti, vähintään kuitenkin kolmen vuoden välein. Todistusta testauksesta on säilytettävä tilalla vähintään 10 vuotta ja se on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Automaattisessa lypsylaitteistossa on oltava järjestelmä, joka itsenäisesti havaitsee ja ohjaa muuttuneen maidon erilleen elintarvikkeeksi tarkoitetusta maidosta ja johon lisäksi voidaan ohjelmoida tiedot eläimistä, joiden maito ohjataan erilleen. Lypsylaitteiston maitosuodattimet on vaihdettava lypsyn jälkeen automaattilypsyssä vähintään kolme kertaa vuorokaudessa. Tilalta luovutettavan raakamaidon laatu Maito on mahdollisimman nopeasti lypsyn jälkeen jäähdytettävä +6 asteen lämpötilaan tai sen alle ja myös säilytettävä tilalla tässä lämpötilassa. Maito ei saa kuitenkaan jäätyä. Kuljetussäiliöön siirrettävän maidon lämpötila saa olla korkeintaan +6 astetta (yksittäistapauksissa +10 astetta, jos kuljetussäiliön maidon lämpötila ei tämän seurauksena ylitä +6 astetta). Tilalta luovutettavan raakamaidon on täytettävä kokonaispesäkelukua ja solupitoisuutta koskevat vaatimukset *) riippumatta siitä, luovutetaanko se suoraan kuluttajalle tai kuljetettavaksi maitoalan laitokseen. Maitoon ei saa joutua vettä (jäätymispiste normaali, ks. MMMa 134/2006, Liite 1, taulukko 4). Ilmoitukset ja kirjanpito Tilan on kirjallisesti ilmoitettava kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle: maitopohjaisten tuotteiden valmistuksesta sekä näiden ja maidon luovuttamisesta tilalta suoraan lopulliselle kuluttajalle ternimaidon toimittamisesta pakattuna ja jäädytettynä tilan ulkopuolelle paikkaan, josta se sellaisenaan luovutetaan suoraan lopulliselle kuluttajalle. Automaattilypsyä käyttävällä tilalla on kirjanpitovelvollisuus muuttuneen maidon ja ternimaidon sekä lääkittyjen eläinten maidon eläinkohtaisesta erilleen ohjauksesta, lypsylaitteiden puhdistamatta jäämises- *) Lehmä kokonaispesäkeluku: kahden kuukauden geometrinen keskiarvo alle 100 000 pmy/ml, vähintään 2 näytettä/kk soluluku: kolmen kuukauden geometrinen keskiarvo alle 400 000 kpl/ml, vähintään 1 näyte/kk Muut eläimet kokonaispesäkeluku: kahden kuukauden geometrinen keskiarvo alle 1 500 000 pmy/ml, vähintään 2 näytettä/kk; vaatimus on 500 000 pmy/ml, jos tuotteen valmistukseen ei liity lämpökäsittelyä 18

tä, vedinpesun seurannasta sekä näitä seikkoja koskevista korjaavista toimenpiteistä. Toimijan on voitava esittää tämä kirjanpito valvontaviranomaiselle vuoden ajalta. 4.2 Tuotantoeläimiltä kielletyt aineet ja vieraat aineet Tuotantoeläimille saa käyttää vain sellaisia lääkevalmisteita, joiden sisältämä lääkeaine on hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille. Jos eläinlääkäri on määrännyt lääkityksen, hänen antamaansa ohjetta lääkkeen käytöstä on noudatettava. Reseptivapaiden lääkevalmisteiden käyttöohjeet ovat pakkausselosteessa. Lääkkeiden oikeasta käytöstä ja varoajoista on aina varmistuttava ennen lääkkeen antamista eläimelle. Tietoja lääkkeistä ja niiden oikeasta käytöstä saa eläinlääkäriltä tai apteekista. Tiettyjen lääkeaineiden käyttö tuotantoeläimille on erikseen kielletty. Joidenkin lääkeaineiden käyttötarkoituksia on rajoitettu. Tällaisia aineita ovat lähinnä kasvunedistämiseen tarkoitetut hormonit sekä lääkeaineet, joiden jäämille ei ole pystytty määrittelemään turvallista enimmäismäärää. Lääkkeiden käytön tulee olla hallittua. Lääkkeistä aiheutuvat lääkejäämien määrät eivät saa elintarvikkeessa ylittää niille asetettuja enimmäismääriä. Tuotantoeläimille hyväksytyille lääkevalmisteille on määrätty tämän vuoksi varoaika, jota tulee noudattaa huolella. Tuotantoeläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa eläimelle annetuista lääkkeistä. Eläimen omistajan tai haltijan on merkittävä pitämäänsä kirjanpitoon eläinlääkärin tuotantoeläimelle antamat lääkkeet sekä omistajan itsensä tai muun henkilön tuotantoeläimelle antamat lääkkeet. Myös tuotantoeläimelle annetut lääkerehut on merkittävä kirjanpitoon. Kirjanpidosta on lääkityksen osalta käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot: 1. eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot; 2. lääkityksen antopäivämäärä; 3. lääkkeen nimi; 4. lääkkeen määrä 5. lääkkeelle määrätty varoaika; sekä 6. lääkkeen myyjän nimi. Esimerkiksi nautojen, vuohien ja lampaiden tunnistustietona on suositeltava käyttää korvamerkin EUtunnusta. Lääkkeen määrällä tarkoitetaan eläimelle MMM Kuva-arkisto 19

MMM Kuva-arkisto annetun lääkkeen määrää esimerkiksi millilitroina tai grammoina. Lääkkeen myyjällä tarkoitetaan lääkkeen antanutta tai myynyttä eläinlääkäriä tai lääkkeen myynyttä apteekkia tai muuta vastaavaa yritystä. Eläinlääkärin nimen asemasta voidaan käyttää eläinlääkärin tunnusnumeroa. Eläimen omistaja tai haltija voi tehdä eläimen lääkitystä koskevat merkinnät esimerkiksi eläimen siemennys- ja terveyskorttiin, sikalakirjaan tai terveystarkkailukirjaan. Myös eläinlääkäreiltä saatujen lääkitystä koskevien kirjallisten selvitysten tai reseptien tallentaminen kansioon riittää lääkityskirjanpidoksi, jos eläimen omistaja tai haltija lisää asiakirjoihin niistä puuttuvat tiedot. Eläimen omistaja tai haltija voi myös kirjata eläimen lääkitystä koskevat tiedot tähän tarkoitukseen varaamaansa erilliseen vihkoon tai kirjaan. Kirjanpitoa voidaan pitää myös ATK:lla. Tuotantoeläimen lääkitystä koskevaa kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan. Kirjanpitoa on säilytettävä viisi vuotta, vaikka eläin teurastettaisiin sitä ennen. Jos eläin myydään tai sen pitopaikka vaihtuu kyseisenä ajanjaksona, lääkekirjanpidon on oltava aina eläimen kulloisenkin haltijan hallussa. Kiellettyjen kasvunedistämiseen käytettyjen aineiden löytyminen elävistä eläimistä tai niistä saaduista elintarvikkeista on aina vakava rikkomus. Myös piittaamattomuus varoajoista on elintarviketurvallisuutta heikentävä asia. Säädösten vastaista lääkkeiden käyttöä valvotaan kansallisessa eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevassa vierasainevalvontaohjelmassa tiloilla ja laitoksissa Tilalla tulee antaa riittävä apu, jotta tarkastus ja erityisesti näytteenotto ja muutkin eläimiin kohdistuvat tarkastustoimenpiteet voidaan suorittaa turvallisesti ja kohtuullisessa ajassa. Esimerkiksi kiellettyjen aineiden varalta otettavaa näytettä varten on tarvittaessa osoitettava tarkoitukseen soveltuva pakkopilttuu tai muu vastaava rakenne. 4.3. Siipikarjatilojen salmonellavalvonta Siipikarjaparvien salmonellavalvonta on pakollista kaikilla teurastamoille tai teurastuspaikkoihin lintuja toimittaville broileri- ja kalkkunatiloille sekä munapakkaamoihin kulutusmunia toimittavilla munantuotantotiloilla. Lisäksi salmonellavalvonta on pakollista hautomoilla sekä kana- ja kalkkunaemotiloilla. Salmonellavalvonnan toteuttaminen lainsäädännön mukaisesti on ollut osa täydentävien ehtojen valvontaa vuodesta 2006 alkaen. 20

Näytteenottotiheys eri tuotantolaitoksissa Tilatyyppi Näytteenottotiheys Näytetyyppi Virallinen näytteenottotiheys Emokasvattamo heti lintujen saavuttua tilalle untuvikkojen aluspapereita kerran vuodessa neljän viikon iässä ja kaksi viikkoa ennen siirtoa tossu tai uloste emokanalaan Emokanala kahdesti munintavaiheessa tossu tai uloste kahdesti munintavaiheessa Hautomo kahden viikon välein / emoparvi kuoriutumisen yhteydessä pohjapaperi tai munankuoret 16 viikon välein Broiler- tai kalkkunakasvattamo Munintakanojen kasvattamo ympäristönäyte vastaavan eläinlääkärin hyväksymän kirjallisen valvontaohjelman mukaan sively- ja pölynäytteet niin, että tulos on tiedossa ennen teurastusta tossu kerran vuodessa niin, että tutkimustulos on tiedossa ennen kanojen siirtoa kanalaan tossu tai uloste kerran vuodessa Kanala joka 15. viikko tossu tai uloste kerran vuodessa Tuotantotilan omistaja on velvollinen ilmoittamaan vastaavalle eläinlääkärille tilalle saapuneet parvet viimeistään viikon kuluttua kunkin parven saapumisesta. Tuotantotilan omistaja huolehtii siitä, että näytteet otetaan ja toimitetaan tutkittaviksi vastaavan eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan. Salmonellanäytelähete ja tutkimusvastaus tai sen kopio on säilytettävä tilalla vähintään kaksi vuotta. Jokaisella tuotantotilalla on vastaava eläinlääkäri, joka ohjeistaa ja valvoo salmonellavalvontaohjelman toteuttamista tuotantotilalla. Näytteenotto tehdään yleensä niin sanottuna omavalvontana, jolloin tilan omistaja vastaa näytteenotosta ja lisäksi tietyin, lainsäädännössä määrätyin väliajoin virallisena näytteenottona, jolloin vastaava eläinlääkäri vastaa näytteenotosta. Tuotantotilan omistajan on pystyttävä esittämään tiedot tilan siipikarjaparvien iästä sekä tilalla olevien ja vuoden sisällä poistuneiden parvien salmonellatutkimuksista. 21