YMPÄRISTÖKESKUS Tammiston luonnonsuojelualueen ja rauhoitettujen luontotyyppien hoito- ja käyttösuunnitelma 2010-2020 VANTAAN KAUPUNKI
Vantaan kaupunki Maankäyttö ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja 5, 01500 Vantaa Tekijä: Jarmo Honkanen Paino: Vantaan kaupungin paino
3 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 2 Tammiston luonnonsuojelualueen luonto... 5 2.1 Yleispiirteet... 5 2.2 Tammiston mäen nykyinen suojelutilanne... 5 2.3 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit... 8 3 Alueen virkistyskäyttö ja palveluvarustus... 8 4 Hoidon, käytön ja suojelun tavoitteet... 9 5 Toimenpiteet... 9 5.1 Rakenteet... 9 5.2 Luonnonhoito... 10 5.3 Jatkotoimenpiteet... 10 6 Toimenpiteiden vaikutukset uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin... 11 Liite. Tammiston luontoselvityksiä ja Tammiston luonnonsuojelualueen säännöt... 12
4
5 1 Johdanto Hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen tavoitteena on turvata alueen luontoarvojen säilyminen ja yhteensovittaa se alueen virkistyskäytön kanssa. Tammiston luonnonsuojelualue sijaitsee Vantaan eteläosassa Tuusulanväylän ja Vantaanjoen välissä, tiheästi asutun alueen kupeessa. Kapea viheryhteys länteen kohti Haltialan peltoja ja metsäalueita on toistaiseksi säilynyt. Tammiston luonnonsuojelualue rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1946, jota ennen se jo oli ollut yksityinen suojelualue. Alueen keskellä kohoavan itä-länsisuuntaisen kallioisen mäen ympärillä on etenkin tammia kasvavaa luontaisesti syntynyttä jalopuumetsikköä sekä pähkinäpensaslehtoa, jotka molemmat ovat luonnonsuojelulaissa suojeltuja luontotyyppejä. Rauhoitetun luonnonsuojelualueen laajuus on 13,5 hehtaaria. Tammistossa on tehty luonnonhoidon toimenpiteitä ainakin siitä asti, kun siitä tehtiin yksityinen suojelualue vuonna 1916. Tammien, metsälehmusten, vaahteroiden ja pähkinäpensaiden kasvuedellytyksiä on parannettu varjostavaa puustoa poistamalla. Luonnonhoidon tavoitteena on nykyäänkin säilyttää alueen jalopuumetsiköt ja pähkinäpensaslehdot samoin kuin avonaiset kalliokedot. 2 Tammiston luonnonsuojelualueen luonto 2.1 Yleispiirteet Suojelualueella erottuvat pohjoisen puoliskon kuusivaltaiset metsät, keskiosan harjanteen laen kalliokedot ja männiköt sekä etelärinteen lehtimetsät. Kasvillisuustyyppi on suurimmaksi osaksi lehtomaista kangasta ja lehtoa, jolla alueella ovat Tammiston suojellut luontotyypit: jalopuumetsiköt ja pähkinäpensaslehdot. Niin kangasmaista kuin lehdoistakin osa on kuusivaltaisia. Kalliokedot ovat melko pienialaisia, mutta maisemassa selvästi erottuvia. Etelärinteen valoisat lehtipuuvaltaiset alat poikkeavat huomattavasti pohjois- ja luoteisrinteen kuusivaltaisista alueista. Kuusimetsän puolella on paikoin erittäin paljon lahopuuta, kun suuria kuusia on kuollut pystyyn tai kaatunut myrskytuulissa. Järeissä rungoissa on paljon kääpiä. Tiheimpien kuusikoiden alta kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus on hyvin niukkaa tai puuttuu kokonaan, kun taas lehtipuuvaltaisten alojen kenttäkerroksen kasvillisuus on pääosin hyvin rehevää. 2.2 Tammiston mäen nykyinen suojelutilanne Vantaan kaupungin vuoden 2007 yleiskaavaan on merkitty Tammiston luonnonsuojelualueen ja -varauksen kokonaispinta-alaksi 15,3 hehtaaria. Siitä oli rauhoitettu 7,4 hehtaaria luonnonsuojelualueeksi vuonna 1946. Vuonna 2003 rajattiin luonnonsuojelulain suojeltuina luontotyyppeinä jalopuumetsikköä ja pähkinäpensaslehtoa 6,1 hehtaaria, jolloin lailla suojellun alueen koko kasvoi 13,5 hehtaariin. Loppuosa Tammiston metsän suojelualueesta on vuonna 2007 hyväksytyn Vantaan yleiskaavan luonnonsuojeluvarausta. Suojelutilanne on esitetty sivun 8 kartassa (kuva 2).
Kuva 1. Toimenpidekartta 6
7
8 2 3 1 3 3 0 100 200 metriä Kuva 2. Tammiston luonnonsuojelualueen nykyinen suojelutilanne. 2 1 2 3 vuoden 1946 luonnonsuojelualue vuonna 2003 suojeltu luontotyyppi vuoden 2007 Vantaan yleiskaavan ls-varaus 2.3 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Tammiston luonnonsuojelualueelta on tehty vaihtelevasti erilaisia lajistoselvityksiä. Niitä on koottu liitteeseen 1. Taulukko 1. Tammiston luonnonsuojelualueen uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit. Uhanalaisten lajien (lihavoitu teksti) yhteyteen on merkitty lajin tämänhetkinen uhanalaisuuden luokka, yli kymmenen vuotta vanhat havainnot on merkitty sulkuihin. VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen. linnut perhoset käävät putkilokasvit käenpiika VU paistelatvakääriäinen EN (poimukääpä VU) keltamatara VU pikkutikka VU aaltojuovaritariyökkönen (sirppikääpä VU) häränkieli (korpiludekääpä) (punakerikääpä) (ruostekääpä) (tippahaprakääpä) 3 Alueen virkistyskäyttö ja palveluvarustus Tammiston luonnonsuojelualue on suosittu virkistysalue etenkin lähiseudun asukkaiden keskuudessa. Poluilla liikkuu lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia ja äitejä lastenvaunuineen. Alueelle tehdään retkiä kouluista ja päiväkodeista, ja se on myös ympäristökeskuksen järjestämien luontoretkien kohde.
9 Tammistossa ei tällä hetkellä ole toimivaa luontopolkuverkostoa, joka mahdollistaisi mielekkään kierroksen, jossa ympyräreittiä kiertäen voisi palata lähtöpaikkaan. Luontopolut ovat erillisiä läpikulkupolkuja, jotka johtavat luonnonsuojelualueen yhdeltä reunalta toiselle. Suojelualueen itäosan kahdella kallioisella alueella on pöytä-penkkiyhdistelmät ja roska-astiat. Luonnonsuojelualueen opastaulut on uusittu vuoden 2009 lokakuussa. Ne on pystytetty luontopolkujen päihin Tammistontien varteen suojelualueen etelä- ja länsireunassa. Opastaulujen yhteyteen on myös sijoitettu pyörätelineet. 4 Hoidon, käytön ja suojelun tavoitteet Tammiston hoidon, käytön ja suojelun tärkeimpinä tavoitteina ovat säilyttää jalopuumetsiköiden, pähkinäpensaslehtojen ja avointen kallioketojen ominaispiirteet sekä suojella luonnonsuojelualueen uhanalaisia ja harvinaisia lajeja muun lajiston ohella jatkamalla alueen hoitoa samaan tapaan kuin tähänkin asti, eli estämällä jalopuumetsiköiden ja pähkinäpensaslehtojen kuusettuminen ja pitämällä kalliokedot riittävän avoimina poistamalla tarpeen mukaan varjostavaa puustoa. Luontopolustoa kehitetään niin, että suojelualueelle saadaan ympyräreitti, jota kiertäen alueen luontoon pääsisi tutustumaan nykyistä paremmin. Mielekäs reitti syntyy, kun kallioharjanteen länsiosan yli tehdään uusi pohjois-eteläsuuntainen polkuyhteys. Toimiva ympyräreitti kannustaa pysymään virallisilla poluilla. Niiden varsien puiden kuntoa seurataan, ja vaaralliset puut kaadetaan ja jätetään metsään lahopuuksi. Muita kuin virallisia luontopolkuja ei pidetä kunnossa, eikä esimerkiksi niiden yli kaatuneita puita raivata pois. Voimakkaasti maisemaa muuttavien vieraslajien leviäminen suojelualueelle estetään. Tavoitteeksi asetetaan lupiinin ja palsamipihdan kaltaisten lajien poistaminen määrätietoisesti kokonaan luonnonsuojelualueelta ja sen välittömästä läheisyydestä. 5 Toimenpiteet Rakenteiden uusimisen ja ylläpidon tehtävät sekä luonnonhoidon toimenpiteet on koottu taulukkoon 2 sivulla 10. Kohteet on numeroitu ja merkitty sivujen 6 ja 7 toimenpidekarttaan. 5.1 Rakenteet 1 Luontopolut Luoteisnurkkauksesta alkavan pääpolun pitkospuut uusitaan niin, että niiden yli pääsee helposti myös lastenrattaiden kanssa. (1a) Pöytä-penkkiyhdistelmälle johtavat huonokuntoiset portaat poistetaan. (1b) Uusi polkuyhteys rakennetaan. Kallion jyrkkiin kohtiin rakennetaan portaan ja kallion loivalle osalle laitetaan pitkospuut ohjaamaan kulkua ja estämään kasvillisuuden tallaantuminen. (1c) Luvattomia polkuja tukitaan aina mahdollisuuksien mukaan polkureitistön kunnossapidon yhteydessä kaadetuilla puilla.
10 2 Pöytä-penkkiyhdistelmät Lahonneet rakenteet uusitaan. Itäisemmän pöytä-penkkiyhdistelmän toinen istuinosa uusitaan, läntisemmässä pöytä-penkkiyhdistelmässä lahonneet lankut vaihdetaan uusiin. (2a ja 2b) Huonokuntoinen mutteripöytä poistetaan. (2c) 3 Suojelualueen rajojen merkintä Luonnonsuojelualueen ulkorajat merkitään näkyvästi (sivujen 6 ja 7 kartan sininen viiva). Hävinneiksi ja huonokuntoisiksi havaittujen rajamerkkien tilalle laitetaan uudet merkit mahdollisimman nopeasti. Sopiva merkkipaalujen väli on noin 50 metriä. 5.2 Luonnonhoito 4 Jalopuumetsiköt ja pähkinäpensaslehdot Tiheä kuusitaimikko poistetaan (4) 5 Vieraslajit Tammistontien varrella kasvavat lupiinit poistetaan. Suojelualueella kasvavat pihdat ja niiden taimet poistetaan jalopuumetsiköiden ja pähkinäpensaslehtojen hoidon yhteydessä. 5.3 Jatkotoimenpiteet Rakenteiden kunnossa pysymistä seurataan säännöllisin väliajoin ja havaitut puutteet korjataan nopeasti. Esimerkiksi vaaralliset puut kaadetaan luontopolkujen läheisyydestä. Suojeltujen luontotyyppien (jalopuumetsikkö ja pähkinäpensaslehto) alueella seurataan säännöllisin väliajoin (esim. 5 vuoden välein), että tammien, metsälehmusten ja vaahteroiden taimilla on kasvutilaa. Jalopuumetsiköiden ja pähkinäpensaslehtojen alueella huolehditaan siitä, että alat eivät pääse kuusettumaan. Harkinnan mukaan poistetaan kuusen taimia ja muuta puustoa. Lupiinit ja palsamipihdat poistetaan suojelualueelta ja sen välittömästä läheisyydestä aina tavattaessa. Taulukko 2. Rakenteiden uusimisen (a) ja ylläpidon (b) sekä luonnonhoidon toimenpiteiden (c) ja seurannan (d) ohjeellinen aikataulu. Rakenteiden ja luonnonhoidon kohteet on merkitty sivujen 6 ja 7 karttaan. Rakenteet 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 polut ja pitkospuut (2) a b pöytä-penkkiyhdistelmät (3) a b rajamerkit (1) a b b Luonnonhoito kuusentaimien poistaminen c d d vieraslajit c d d d d d d d d d d
11 6 Toimenpiteiden vaikutukset uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin Paistelatvakääriäisen ja aaltoritariyökkösen toukkien ravintokasvi on tammi, joten perhoset hyötyvät tammien suosimisesta samoin kuin vanhoissa tammissa elävä kääpä, häränkieli. Enimmäkseen lahoista lehtipuista ravintonsa etsivä pikkutikka ja lehtimetsien kolopesijä käenpiika hyötyvät myös tammien ja ylipäätään lehtipuuvaltaisen metsän tarjoamista mahdollisuuksista. Keltamatara on kuivien niittyjen laji, jolle kasvupaikan pysyminen aurinkoisena on elinehto. Keltamatara yhdessä muiden ketokasvien kanssa hyötyy kasvupaikkojen pitämisestä avoimina. Luontopolkujen kunnossapidon yhteydessä kaadettavat rungot jätetään maastoon lahopuuksi, joka hyödyttää uhanalaisia kääpiä niin kuin kaikkia muitakin lahopuulla eläviä eliöitä. Uusi polkuyhteys tehdään olemassa oleville polku-urille. Hyvin merkitty ja kallioalueella pääosin pitkospuilla ja vastaavilla rakenteilla varustettu polku ohjaa kulkua ja estää keltamataran ja muiden ketokasvien kasvupaikkojen tallaantumisen paremmin kuin nykyinen tilanne, jossa maastoon syntyneillä epävirallisilla poluilla joka tapauksessa liikutaan yleisesti.
Liite. Tammiston luontoselvityksiä Eerola, L. & Pääkkönen, P. 2002: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus. Tammiston eteläinen jalopuumetsä, Uusimaa, Vantaa. Julkaisematon Eerola, L., Pääkkönen, P. & Vuorinen, I. 2001: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus. Tammiston pohjoinen jalopuumetsä, Uusimaa, Vantaa. Julkaisematon. Jokinen, Kirsi 2009:Tammiston luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Luonnos. Kaitila, J., Vaalamo, K. & Wikström, B. 2001: Vuosiraportti Tammiston luonnonsuojelualueen pikkuperhoslajistosta vuodelta 2000. Julkaisematon Ojala, A. 2002: Tammiston kasvillisuus. Vantaan kaupunki, ympäristökeskus. Piippo, S. 1982: Tammiston luonnonsuojelualueen sammalkasvisto. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 58: 61 64. Salin, T. 2001: Tammiston luonnonsuojelualueen suurperhoslajiston tilanne sekä merkittävimmät 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Tammistossa tavatut perhoslajit. Julkaisussa: Tammiston luonnonsuojelualue. Hoito- ja käyttösuunnitelma vuosille 2000 2006. Vantaan kaupunki, ympäristökeskus. Vähämäki, J. 2007: Lintulajistosta. Tammiston metsän lintukartoitukset 1987 ja 2007. Julkaisematon. Vähämäki, J. 2001: Tammiston metsän linnusto 1987 ja 2001. Julkaisematon. Tammiston luonnonsuojelualueen säännöt Alueella on kielletty: liikkuminen osoitettujen reittien ulkopuolella suojelualueen kaikenlainen roskaaminen ja likaaminen kasvien ja eläinten vahingoittaminen sekä eläinten häiritseminen lemmikkieläinten irtipitäminen kasvi- ja maa-aineksen poisvienti maastoajo tulenteko, telttailu ja muu leirielämään verrattava toiminta samoin kaikenlainen muu luvaton toiminta, joka muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvi- ja eläinlajiston monimuotoisuuden säilymiseen. ISBN 978-952-443-306-8 C20: 2009