KESKI-POHJANMAAN MAAKUNNAN 4. VAIHEKAAVA

KESKI-POHJANMAAN LIITTO KESKI-POHJANMAAN MAAKUNNAN 4. VAIHEKAAVA TUULIVOIMA-ALUEIDEN VAIKUTUKSET LIN- Hannu Tikkanen ja Heikki Tuohimaa NUSTOON

Päivämäärä 10/07/2014 Laatija Hannu Tikkanen, Heikki Tuohimaa Tarkastaja Minna Vesisenaho Hyväksyjä Janna Räisänen Ramboll Pitkänsillankatu 1 67100 KOKKOLA P +358 20 755 7600 F +358 20 755 7602 www.ramboll.fi

KESKI-POHJANMAAN 4. VAIHEMAAKUNTAKAAVAN VAIKUTUKSET LINNUSTOON SISÄLTÖ 1. Johdanto 2 2. selvitetyt tuulivoimala-alueet 2 3. Aineisto ja menetelmät 4 4. Yleistä linnustovaikutuksista 6 5. Vaikutukset muuttolinnustoon 8 5.1 Lintujen muuttoreittien sijoittuminen Keski-Pohjanmaalla 8 5.2 Muuttolintujen kannalta riskialttiimmat alueet 15 5.3 Törmäysvaikutukset muuttolinnustoon 17 5.4 Este-/häiriövaikutukset muuttolinnustoon 21 5.5 Vaikutukset maakotkaan, merikotkaan, sääkseen ja muuttohaukkaan 21 6. Vaikutukset arvokkaisiin lintualueisiin 23 6.1 Yleistä 23 6.2 Kerääntymisalueet 24 6.3 Maakunnallisesti tärkeät pesimisalueet 25 7. Yhteisvaikutukset muiden maakuntien tv-alueiden kanssa 26 8. Voimalinjojen vaikutuksista 28 9. Epävarmuustekijät 29 10. Johtopäätökset ja suositukset 30 11. Kirjallisuus 32 Liite 1. Halsuan LUO-soiden linnustotiedot

1. Johdanto Tässä selvityksessä arvioidaan Keski-Pohjanmaan maakuntaan suunniteltujen tuulivoimahankkeiden vaikutuksia linnustoon. Työ on osa Keski-Pohjanmaan 4. vaihemaakuntakaavan vaikutusarviointia. Selvitys keskittyy muuttolinnustoon ja pesiviin suuriin petolintuihin kohdistuviin vaikutuksiin. Maakuntakaavan luonteen mukaisesti kyse on yleispiirteisestä selvityksestä, mikä pohjautuu pääasiassa olemassa olevaan tietämykseen arvioitavista linturyhmistä. Erillisiä maastoselvityksiä on tehty vain maakuntakaavan LUOkohteilla Halsualla. Keskeisinä aineistoina ovat lintutieteellisten yhdistysten tiedot lintujen muuttoreiteistä ja levähdysalueista sekä Metsähallituksen ja WWF:n merikotkatyöryhmän tiedot suurten petolintujen pesinnöistä. Työn päätavoitteita ovat: 1. alueiden luokittelu linnustoon kohdistuvien riskien suhteen sekä 2. eri tuulivoimala-alueiden yhteisvaikutusten merkittävyyden arvioiminen. Yhteisvaikutuksia arvioidaan muuttolinnuston osalta huomioiden naapurimaakuntien vastaavat selvitykset. Selvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy. Työstä ovat vastanneet FM, biologi Hannu Tikkanen ja ympäristösuunnittelija Fil. yo Heikki Tuohimaa. Keski-Pohjanmaan liitosta työtä on ohjannut aluesuunnittelija Janna Räisänen. 2. SELVITETYT TUULIVOIMALA-ALUEET Tarkastelussa ovat kaikki maakuntakaavaan suunniteltavat tuulivoima-alueet. Tuulivoima-alueet on määritetty Maakuntaliitossa maaliskuussa 2014. Alueet on valittu kaavaluonnoksesta saatujen lausuntojen sekä tammikuussa 2014 kuultujen kuntien näkemysten sekä ympäristövaikutusarviointien perusteella. Alueiden rajaus on ollut vuorovaikutteista myös tämän linnustoselvityksen ja maakuntakaavaan liittyen tehdyn Natura-arvioinnin kanssa. Kaavaehdotukseen on haettu sellaista kestävää ratkaisua, josta ei muodostuisi merkittäviä vaikutuksia tarkasteltaviin luontoarvoihin. Useita tuulivoima-alueita on mm. rajattu uudelleen huomioiden kotkareviirien sijainnit. Tarkasteltavat tuulivoima-alueet ja niille arvioidut voimalamäärät on esitetty taulukossa 1 ja kuvassa 1. Kaikki alueet ovat laajuudeltaan yli viisi neliökilometriä. Alueille voidaan sijoittaa niiden laajuudesta riippuen 10-50 voimalaa. Kaikkiaan kaava mahdollistaa noin 290 voimalan rakentamisen. Taulukko 1. Tarkasteltavat tuulivoima-alueet. Nimi Kunta Voimaloiden määrä Salmijärvi Lestijärvi 10 Järvineva Halsua 10 Mutkalampi Kannus 22 Toholampi itäinen Toholampi 50 Hilli Kokkola 16 Pulkkinen Veteli 20 Patanan tekojärvi Perho, Veteli 10 Lestijärvi 3 Lestijärvi 14 Toholampi läntinen A Toholampi 14 Toholampi läntinen B Toholampi 14 Kuuronkallio Kannus 12 Kalliolampi Lestijärvi 10 Lestijärvi 2 Lestijärvi 10 Akkainaho Halsua 10 Kokkoneva Perho 18 Honkakangas B Halsua 16 Honkakangas A Halsua 10 Kannisto Halsua 10 Ullava Kokkola 10 Summa 286 2

Kuva 1. Kaava-ehdotuksen tuulivoima-alueet keltaisella ja aiemmin tarkastelut, kaavaluonnoksessa esitetyt alueet katkoviivalla. Voimaloiden koot ja lopulliset määrät selviävät vasta hankesuunnitelmien yhteydessä. Mitoituksille ei esitetä vaihtoehtoja, vaan tässä tarkastellaan yhtä teoreettista voimalakokoa (3 MW), jossa voimalan kokonaiskorkeus on noin 200 metriä ja roottorin säde 60 metriä. Voimalatiheydeksi oletetaan, että alueille sijoittuisi keskimäärin 1 voimala neliökilometriä kohden, kuitenkin vähintään 10 voimalaa. Voimaloiden lisäksi kullekin alueelle rakennetaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet sekä sähkönsiirtoverkostot ja liitynnät valtakunnan verkkoon. Näiden tarkat sijainnit ja vaikutukset selviävät vasta hankesuunnitelmien yhteydessä. Maakuntakaavavaiheessa arvioidaan, onko kaava-alueille mahdollista toteuttaa vähintään 10 voimalan tuulivoimalapuistoja siten, ettei niistä todennäköisesti aiheudu merkittäviä vaikutuksia tarkasteltaville luontoarvoille. 3

3. AINEISTO JA MENETELMÄT Aineistot Arvioinnin keskeisinä aineistoina toimivat Keski-Pohjanmaan (KPLY) sekä Suomenselän (SSLTY) lintutieteellisten yhdistysten tiedot lintujen päämuuttoreiteistä sekä arvokkaista linnustoalueista, ympäristöhallinnon tiedot erityisseurannassa olevista petolintulajeista (maa- ja merikotka, sääksi ja muuttohaukka), hankkeiden YVA-aineistot sekä muut tutkimustiedot. Erillisiä maastokartoituksia tehtiin vain neljällä Halsuan suolla maakuntakaavan LUO-kohteiden arvon määrittämiseksi. Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys on määritellyt tätä selvitystä varten joidenkin lajien päämuuttoreitit ja arvioinut reittejä käyttävät yksilömäärät. Selvitetyt kohteet olivat: Merikotkan, maakotkan ja sääksen pesimisreviirit merikotkan päämuuttoreitti Suurten vesilintujen (hanhet, joutsenet) ja kurjen muutonaikaiset, tärkeimmät levähdysalueet Suurten vesilintujen ja kurjen päämuuttoreitit Arktisten vesilintujen päämuuttoreitit sekä levähdysalueet (kuikka, kaakkuri, mustalintu, pilkkasiipi, merimetso, haahka) Muiden huomionarvoisten lajien erityisen arvokkaat esiintymisalueet: kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti (MAALI) tärkeät lintualueet Tiedot pohjautuvat em. asiantuntijajärjestöjen hallussa olevaan pitkäaikaiseen havaintoaineistoon, julkaisuihin sekä lintuharrastajien Tiira-havaintorekisteriin kirjaamiin tietoihin. Merikotkatiedot saatiin WWF:n merikotkatyöryhmältä (Koivusaari 2013), Sääksitiedot Helsingin yliopiston eläinmuseolta (2012) ja maakotkatiedot Metsähallitukselta (Tuomo Ollila 2014). Koska julkisuuslain mukaan uhanalaisten suurten petolintujen pesäpaikkatiedot ovat salattavia tietoja, tässä yhteydessä ei esitetä arvioinnin tarkkoja tuloksia maakotkan osalta. Lajiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulokset on esitetty viranomaiskäyttöön maakuntakaavan Natura-arvioinnin yhteydessä (Tikkanen ja Tuohimaa 2014). Menetelmät Törmäysmallinnukset Bandin mallilla Törmäysriskiä arvioitiin laskentamenetelmällä, jonka teoreettinen mallinnus on peräisin Lucas ym. (2007) teoksesta Birds and windfarms kappaleessa 15 esitetyn teorian mukaan (Band ym. 2007). Arviointi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan maastohavaintojen ja todennäköisyyslaskelmien perusteella todennäköisyys, jolla tutkittava lintulaji kohtaa pyörivän tuulivoimalan. Laskelmassa huomioidaan tuulivoimala-alueen läpi riskikorkeudella lentävien lintujen määrät ja roottorien yhteispinta-ala. Toisessa vaiheessa lasketaan tuulivoimalan pyörivien lapojen läpi lentävän linnun todennäköisyys osua lapoihin. Törmäystodennäköisyyteen vaikuttavat linnun nopeus, koko, lentotapa, roottorin pyörimisnopeus, roottorin lavan pituus ja leveys, lapakulma ja lapojen lukumäärä. Laskennassa käytettiin laskentamenetelmän kehittäjien laatimaa Excel-taulukkoa (Band ym. 2013). Törmäysten määrä arvioitiin ns. tasomallilla, jossa voimalat sijoittuvat rintamana poikittain tutkimusikkunan läpi kulkeviin lentoihin. Mallissa oletetaan roottoreiden ja voimaloiden olevan poikittaissuuntaisesti linnun lentoreittiin nähden tasaisesti tutkimusikkunan leveydellä. Koska todellisuudessa tuulensuunnan mukaan kääntyvät roottorit sijoittuvat vaihtelevasti kulmaan linnun lentosuuntaan nähden, puolitettiin roottoreiden luoma riski-ikkuna. Tällöin puhtaasti matemaattisesti esimerkiksi naurulokilla tyypillisen roottorin läpi lentäessään on noin 4 % todennäköisyys päätyä törmäykseen pyörivään lapaan. Koska lintujen tiedetään yleensä väistävän len- 4

toreitilleen osuvat voimalat, käytetään törmäysmallinnuksissa vielä väistökertoimia. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että todellisuudessa jopa 98 99 % linnuista väistää roottoreita (mm. Desholm & Kahlert 2006, Scottish Natural Heritage 2010). Tuloksiin liittyy monia epävarmuustekijöitä, joten niihin on suhtauduttava vain suuntaa antavina. Käytetystä laskentamenetelmästä on myös esitetty kriittisiä näkemyksiä mm. parametrien epäluotettavuuksien ja lintujen alueellisten ja paikallisten käyttäytymiserojen vuoksi (Fielding & Haworth 2010, Ferrer ym. 2012). Muuttolintujen osalta törmäysriskimallinnukset perustuivat lintutieteellisten yhdistysten tietoihin, joiden perusteella arvioitiin jokaisen tuulivoima-alueiden läpi tiheydet muutamille törmäysherkille katsotuille lajeille ja joista tietoa oli riittävästi tiheyksien arvioimiseksi. Mallissa käytetyt keskeiset oletukset: linnustotiheydet ja alueiden kautta lentävät yksilömäärät on arvioitu tuulivoima-alueittain em. tiedoista (lintujen kokonaismäärät ja muuttokäytävän leveys ko. alueen kohdalla) oletettu, että linnuista noin 60 % lentäisi roottorien korkeudella tasaisesti jakautuen Joutsenista, hanhista ja kurjista 98-99 % sekä petolinnuista 95-98 % väistäisi voimalat Voimalat toimivat 75 % käyttöasteella voimaloiden tiheydeksi alueilla arvioitu keskimäärin 1 voimala/km 2 (kuitenkin väh. 10 kpl alueella voimaloiden roottoreiden lavan pituutena on käytetty 62,5 metriä. Populaatiomallit Törmäysten vaikutusten merkittävyyttä lintupopulaatioihin arvioitiin numeerisesti populaatiomallilla. Tässä käytettiin Koistisen (2004) esittämää tapaa, jolla saadaan ennuste kuolleisuuden aiheuttamasta populaatiomuutoksesta. missä Pk = P(1 - r) k P = Alkuperäinen populaatio Pk = Populaatio k vuoden jälkeen k = Aikajakson pituus vuosina r = Vuosittainen kuolleiden osuus populaatiosta Malliin on lisätty kirjallisuustietoihin perustuvat lajien populaatioiden kasvukertoimet noin 10-20 vuoden ajalta. Populaatioiden yksilömäärät perustuvat linnustoselvityksestä tehtyihin muuttavien lintujen kokonaismäärien kuvaten karkeasti maakunnan läpimuuttavien lintujen kantojen kokoa. Populaatiotarkastelu on hyvin pelkistetty. Siihen liittyy oletuksia ja epävarmuuksia, joten tuloksia on pidettävä vain suuntaa antavina. Malli ei huomioi populaatioiden todellisuudessa monimutkaista dynamiikkaa mm. poikastuotannon sekä ikäluokkien vaihtelevien elossa säilyvyyksien suhteen. 5

4. YLEISTÄ LINNUSTOVAIKUTUKSISTA Tuulivoimarakentamisen vaikutukset linnustoon on tässä tarkastelussa jaettu lintujen törmäyksiin tuulivoimaloihin sekä pesimis- ja elinympäristöihin kohdistuviin vaikutuksiin (este- ja häiriövaikutukset). Esteja häiriövaikutukset tarkoittavat esimerkiksi lajien käyttämien muuttoreittien muuttumista, muutoksia hyödynnettävissä lepäily- ja ruokailualueissa tai lentomatkojen pitenemistä edellä mainittujen muutosten vuoksi. Sekä törmäysriskeissä, että este- ja häiriövaikutuksissa on laji- ja lajiryhmäkohtaisia eroja. Yleisesti tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan, joiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset. Nämä vaikutusluokat ovat: Voimaloiden rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon. Voimaloiden aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä. Voimaloiden aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon ja lintupopulaatioihin. Tuulivoimaloista voi aiheutua vaikutuksia muuttaville lajeille joko estevaikutuksen tai törmäysten kautta. Muuttolintujen kannalta keskeisintä on kokonaisvaikutusten arviointi: kuinka koko maakuntakaavan mahdollistaman tuulivoimakapasiteetin oletettu vaikutus on eri lajien muuttokantojen kokoon? Erilaiset vaikutusmekanismit on esitettykaaviossa (Kuva 2). Kuva 2. Kaaviokuva tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista ja niiden vaikutusmekanismeista 6

Tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu nykyisten pääosin avomaa-alueille sijoittuvilla tuulivoima-alueilla (mm. avomeri, maatalousalueet, nummet), kun taas metsäympäristöihin sijoittuvien tuulivoimaloiden ja tuulivoimahankkeiden vaikutuksista seurantatietoa on olemassa vähemmän (mm. Rydell ym. 2011). Yleensä ihmistoiminnan lisääntymisen ja metsäalueiden metsäkuviokoon pieneneminen näkyvät voimakkaimmin nk. erämaalajien esiintymisessä. Metsien reuna-alueita suosivien ja ihmistoimintaa paremmin sietävien lajien osalta vaikutukset jäävät todennäköisesti paikallisemmiksi aiheutuen lähinnä vain suorista elinympäristömuutoksista. Tämänsuuntaisia metsälinnuston muutoksia on havaittu rakennetulla tuulivoima-alueilla Yhdysvalloissa, jossa tuulivoimapuiston toteuttamisen on havaittu vaikuttavan erityisesti yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien esiintymiseen sekä toisaalta lisäävän reunavaikutteisten lajien esiintymistä (Kerlinger 2000). Elinympäristömuutokset ovat tuulivoimapuistoalueelle aiheutuvia suoria vaikutuksia voimaloiden, teiden ja muiden rakenteiden johdosta. Elinympäristömuutosten vaikutus alueen linnuston kannalta voi korostua silloin jos rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai uhanalaisiin luontotyyppeihin. Häiriövaikutukset ovat epäsuoria ja niillä tarkoitetaan mm. tuulivoimaloiden aiheuttamaa karkotevaikutusta, mikä vähentää linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää. Tuulivoimaloiden häiriövaikutukset voivat aiheutua esimerkiksi niiden melusta, välkkeestä ja muista visuaalisista vaikutuksista. Myös ihmistoiminnasta aiheutuu etenkin rakennusvaiheessa ympäristön lintuihin kohdistuvaa häiriötä. Häiriövaikutukset eivät kohdistu pelkästään rakennusalueisiin vaan voivat ulottua useiden satojen metrien tai joskus jopa kilometrien päähän voimala-alueesta. Rydell ym. (2012) Kirjallisuustietojen perusteella mm. Norjan Smølassa useiden merikotkaparien on havaittu jatkaneen pesimistä tuulivoimapuistoalueella vielä voimaloiden rakentamisen jälkeen, mutta näiden parien poikastuotto on jäänyt säännöllisesti alueen keskimääräistä alemmalle tasolle, minkä lisäksi uusien reviirien muodostuminen alueelle vanhojen reviirien autioitumisen jälkeen on ollut vähäistä (Bevanger ym. 2010). Isossa-Britanniassa ja Norjassa puolestaan hiirihaukan (Pierce-Higgins ym. 2009) ja merikotkan (Bevanger ym. 2010) pesivien parimäärien on havaittu tuulivoima-alueilla jäävän hankkeen toteuttamisen jälkeen alueen keskiarvoja pienemmiksi tai niiden on havaittu taantuvan tuulivoimaloiden toteuttamisen jälkeen. Mahdollisiksi syiksi parimäärien pienenemiselle on arvioitu mm. tuulivoimala-alueilla pesivien parien siirtymistä pesimään alueen ulkopuolelle, emolintujen heikompaa pesimämenestystä tai alueen houkuttelevuuden alentumista uusien parien pesimäalueena (Bevanger ym. 2010). Estevaikutus syntyy lintujen taipumuksesta vältellä lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä, mikä lisää lintujen energiankulutusta, kun lentomatkat pitenevät esimerkiksi pesimä- ja ruokailupaikan välillä. Tuulivoimapuistot voivat rajoittaa alueen sisällä ja reuna-alueilla pesivien lintujen ruokailureviirin pinta-alaa ja pidentää lentoreittejä. Tämä vaikutus voi kohdistua etenkin pesimäpaikalta kaukaa ruokaa hakeviin lajeihin, kuten kuikka-, lokki-, varis- ja petolintuihin. Saalistuksen lisäksi petolintujen soidin- ja muu lentely ulottuu laajalle. Myös joutsenet ja kurjet liikkuvat pesimäkauden alku- ja loppuvaiheessa runsaasti. Monet muutkin lajit siirtyilevät runsaasti ainakin jossakin vaiheessa pesimäkautta peltojen, soiden ja vesistöjen välillä. Estevaikutus voi syntyä myös muuttaville linnuille, kun linnut kiertävät tuulivoimapuistoa. Törmäyskuolleisuus aiheutuu lintujen törmäämisestä voimaloihin, voimajohtoihin tai muihin rakennelmiin. Sillä voi olla vaikutusta lajin esiintymiseen alueella, mikäli populaatio ei pysty kompensoimaan törmäysten aiheuttamaa kuolleisuutta. Rydell ym. (2011) ovat kirjallisuuskatsauksessaan tarkastelleet eri elinympäristöihin sijoitettujen tuulivoimapuistojen aiheuttamia törmäysvaikutuksia jo rakennetuilla tuulivoima-alueilla. Eri lajien herkkyys tuulivoimaloiden vaikutuksille vaihtelee huomattavasti riippuen sekä lajin fyysisistä ominaisuuksista, lentokäyttäytymisestä, että populaatiodynaamisista tekijöistä. Yleensä ottaen lintujen on todettu huomioivan hyvin kookkaat voimalarakenteet ja muuttavan lentosuuntaa hyvissä ajoin. Tehdyissä tutkimuksissa on todettu linnuista 95-99,8 % väistävän voimaloita. Herkimpinä tuulivoiman vaikutuksille pidetään suurikokoisia harvalukuisia, hitaasti lisääntyviä, kannoiltaan taantuvia sekä roottoreiden korkeudella hitaasti tai kaarrellen lentäviä lajeja. Tällaisia ovat etenkin kotkat ja muut suuret petolinnut. Riski on huomattavasti pienempi runsaslukuisille, pienikokoisille lajeille, joiden muutto on suoraviivaisempaa. Tällaisia ovat mm. monet kahlaajat, varpuslinnut ja sorsalinnut. Suurimpia törmäysvaikutukset ovat yleensä rannikolle ja suurien vesistöreittien rantavyöhykkeille rakennetuissa tuulivoimapuistoissa (keskimäärin 15,5 lintua/voimala/vuosi), kun taas esimerkiksi avoimilla maatalousalueilla tör- 7

mäysriskit ovat huomattavasti pienempiä (1,4 lintua/voimala/vuosi) (Rydell ym. 2011). Ohimuuttavilla, vain kerran tuulivoimala-alueen läpi lentävillä törmäystodennäköisyys on paljon pienempi kuin mahdollisesti vuosikausia tuulivoima-alueen läheisyydessä elävä yksilöllä. Tässä selvityksessä keskitytään erityisesti törmäyskuolleisuuden aiheuttamien vaikutusten arviointiin. Monille lajeille aiheutuu todennäköisesti voimakkaampia vaikutuksia metsien pirstoutumisesta, häiriö- ja elinympäristömuutoksista. Elinympäristömuutoksille herkimpiä lajeja ovat todennäköisesti asutusta karttavat metsien lajit kuten metso ja monet kookkaat haukat ja pöllöt (mm. hiirihaukka, mehiläishaukka, lapinpöllö ja huuhkaja). Olemassa olevan havainto- ja tutkimusaineiston vähäisyyden vuoksi näihin kohdistuvia vaikutuksia ei tässä yhteydessä ole mahdollista arvioida. 5. VAIKUTUKSET MUUTTOLINNUSTOON 5.1 Lintujen muuttoreittien sijoittuminen Keski-Pohjanmaalla Keski-Pohjanmaan rannikolle sijoittuu usean lajin valtakunnallisesti merkittävät muuttoreitit (Toivanen ym. 2014). Meri pakkaa monien maalintulajien muuton rannikon läheisyyteen ja manner vastaavasti vesilintujen muuton rantaviivan läheisyyteen. Lintuvirtojen tiheys on suurimmillaan saarettomilla avoimilla rannikko-osuuksilla. Saaristot hajauttavat muuton laajemmalle alueelle. Tästä johtuen Keski- Pohjanmaalla muuttolinnustotiheydet eivät ole aivan niin suuria kuin esimerkiksi maakunnan pohjoispuolella Kalajoen ja Pyhäjoen välisellä saarettomalla rannikko-osuudella. Kuitenkin Keski-Pohjanmaallakin linnustotiheydet ovat rannikolla huomattavasti suurempia kuin jo muutamien kymmenien kilometrien etäisyydellä sisämaassa. Toki muuttomatkalla olevia parvia esiintyy myös päämuuttoreittien ulkopuolella. Hölttä ym 2013). Alla olevissa kuvissa on osoitettu tarkasteltujen lajien päämuuttoreittien sijoittumista Keski-Pohjanmaalla sekä arvioita reitin kautta muuttavien lintujen kokonaismääriä. Kaavaehdotuksen tuulivoimala-alueet on esitetty vihreällä. 8

Kuva 3. Laulujoutsen päämuuttoreitti keväällä Kuva 4. Laulujoutsenen päämuuttoreitti syksyllä 9

Kuva 5. Metsähanhen päämuuttoreitti keväällä Kuva 6. Merihanhen päämuuttoreitti keväällä 10

Kuva 7. Merihanhen päämuuttoreitti syksyllä Kuva 8. Kurjen päämuuttoreitti keväällä 11

Kuva 9. Kurjen päämuuttoreitti syksyllä Kuva 10. Merikotkan päämuuttoreitti 12

Kuva 11. Mustalinnun ja pilkkasiiven päämuuttoreitti Kuva 12. Merimetson päämuuttoreitti 13

Kuva 13. Kuikkalintujen päämuuttoreitit Kuvien 3-13 hahmotelmat pyrkivät kuvaamaan keskimääräistä tilannetta. Poikkeuksellisten sääolojen vallitessa muuttoreittien sijainti ja lintumäärät saattavat vaihdella huomattavastikin esitetyistä. Esimerkiksi syksyllä 2013 melko voimakas koillistuuli painoi kurjet selvästi tavanomaista lännemmäksi. Muuttoryntäyspäivinä 23.-24.9. maakunnan yli lensi yhteensä noin 20 000 kurkea, joista noin puolet maakunnan itäisimpien kuntien Lestijärven ja Perhon yli (Kuva 14) 14

Kuva 14. Yleistys kurkien muutosta Keski-Pohjanmaalla 23.-24.9.2013. Keltaisilla tähdillä havaintopaikat, mustat nuolet kuvaavat muuttajien tiheyttä eri osissa maakuntaa. Lukuina on esitetty arviot havaintopaikan kautta (+/- 10 km) muuttaneiden lintujen määristä ja keskimääräisestä tiheydestä (yks./km) 5.2 Muuttolintujen kannalta riskialttiimmat alueet Kokonaisuutena tarkasteltujen lajien muutto on voimallisinta rannikon läheisyydessä (Kuva 15). Myös monien muiden lajien, kuten varpuslintujen, kahlaajien, lokkilintujen, sepelkyyhkyn ja petolintujen, muuton tiedetään olevan voimakkainta rannikon läheisyydessä. Siten muuttolintujen läpimuuton kannalta riskialtteimpia ovat rannikon läheiset tuulivoima-alueet. 15

Kuva 15. Koonti tarkasteltujen lajien päämuuttoreiteistä Keski-Pohjanmaalla. Kaavaehdotuksen tuulivoimala-alueista riskialttein on Kokkolan Hilli, mikä sijoittuu osittain useiden lajien rannikon päämuuttoreitille. Tarkastelujen lintulajien yksilömäärät (yks/km) ovat arvion mukaan yli kolminkertaiset verrattuna maakunnan keskiosien tuulivoima-alueisiin. Hillissä alueen yli arvioidaan lentävän keskimäärin lähes 2000 tarkasteltujen lajien lintuyksilöitä kilometrin levyisen alueen yli ja esimerkiksi Vetelin Pulkkisen alueen yli noin 220 lintua/km. Kuvaan (Kuva 15) on piirretty myös Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen nimeämä Lohtajalta Kalajoelle ulottuva muuton keskittymä, minkä kautta muuttaa valtaosa rannikon joutsenista ja metsähanhista. Hillin voimala-alue sijoittuu tämän ns. pullonkaula-alueen läheisyyteen. Lohtajan eteläpuolella muuttovirta ei ole kuitenkaan niin keskittynyttä kuin maakunnan pohjoisosissa, johtuen saariston ja Vattajanniemen muuttoa jakavasta vaikutuksesta. Kuvassa (Kuva 16) esitetään arviot kaavaehdotuksen tuulivoimala-alueiden yli lentävien lintujen lentotiheys (yks./km) ja kuvassa (Kuva 17) arviot yli lentävien lintujen kokonaismääristä tarkastelluilla lajeilla. Kokkolan Hillin alue erottuu muista kohteista molemmissa tarkasteluissa. Alueen yli arvioidaan muuttavan yhteensä yli 13 000 hanhea, kurkea ja joutsenta. Maakunnan itäosan kurkireitille sijoittuvien alueiden linnustotiheydet ovat myös keskiarvoa suuremmat. Muilla alueilla lintumäärät määräytyvät lähinnä alueen koon ja muodon perusteella. Päämuuttosuuntaan kohtisuoraan sijoittuvan, leveän alueen yli lentää luonnollisesti runsaammin lintuja kuin päämuuttoreittien suuntaisen, kapea alueen yli. 16

2000,0 1800,0 1600,0 1400,0 1200,0 1000,0 800,0 600,0 400,0 200,0 0,0 Akkainaho Hilli Honkakangas A Honkakangas B Järvineva Kalliolampi Kannisto Kokkoneva Kuuronkallio Lestijärvi 2 Lestijärvi 3 Mutkalampi Patanan tekojõrvi Pulkkinen Salmijärvi Toholampi itõinen Toholampi lõntinen A Toholampi läntinen B Ullava merikotka merihanhi metsähanhi kurki joutsen Kuva 16. Tarkasteltujen lajien arvioidut keskiarvotiheydet (yks./km) kaavaehdotuksen tuulivoimalaalueilla. 16000,0 14000,0 12000,0 10000,0 8000,0 6000,0 4000,0 2000,0 0,0 Akkainaho Hilli Honkakangas A Honkakangas B Järvineva Kalliolampi Kannisto Kokkoneva Kuuronkallio Lestijärvi 2 Lestijärvi 3 Mutkalampi Patanan tekojõrvi Pulkkinen Salmijärvi Toholampi itõinen Toholampi lõntinen A Toholampi läntinen B Ullava merikotka merihanhi metsähanhi kurki joutsen Kuva 17. Arviot kaavaehdotuksen tuulivoimala-alueiden yli vuosittain lentävistä muuttolintumääristä. 5.3 Törmäysvaikutukset muuttolinnustoon Törmäysvaikutusten arvioinnin tueksi on viime vuosien aikana lisäksi kehitetty useitakin erilaisia matemaattisia malleja, jotka mahdollistavat karkealla tasolla eri tuulipuistoalueiden aiheuttaman lintukuolleisuuden arvioinnin ja vertailun. Lintujen törmäysriskiä arvioitiin ns. Bandin tasomallilla. Menetelmä on kuvattu aineisto- ja menetelmät luvussa. Kaikille voimala-alueille laskettiin teoreettinen muuttolintutiheys lintutieteellisiltä yhdistyksiltä saatujen lukumäärien ja päämuuttoreitin sijaintietojen perusteella. Muuttolinnuston tiheysarvoista laskettiin edel- 17

leen läpilentävien lintujen määrä kullekin alueelle huomioiden voimala-alueen leveys päämuuttosuunnasta katsoen. Vaikutukset muuttolinnustoon Tarkastelluista tuulivoima-alueista 5 sijoittuu kokonaan tai osittain jonkin lajin päämuuttoreitille. Hillin alue sijoittuu rannikonsuuntaiselle päämuuttoreitille, missä lintumäärät ovat moninkertaiset maakunnan sisäosiin verrattuna. Sekään ei sijoitu Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen määrittelemälle Kalajoen rannikolle sijoittuvaan muuton pullonkaula-alueeseen. Tuulivoima-alueiden välillä on suuria eroja riskitilan kautta lentävien lintujen määrässä. Yleisesti ottaen muuttolinnustoon kohdistuvat vaikutukset ovat suurimpia rannikolla; yksi voimala rannikolla muodostaa muuttolinnuille selvästi suuremman riskin kuin yksi voimala sisämaassa. Lentomääräarviot ovat lähtökohta törmäysriskin arviointiin. Lisäksi törmäysriskiin vaikuttavat lentokorkeudet. Lentokorkeudet vaihtelevat eri lajien välillä ja lisäksi säätekijät vaikuttavat korkeuksiin. Ruokailulennoillaan joutsenet, hanhet ja kurjet lentävät pääosin roottoreiden muodostaman riskikorkeuden alapuolella. Esimerkiksi kevään 2014 tarkkailuissa Pyhäjoella arvioitiin vain 14 % ruokailu- ja yöpymispaikkojen välillä lentäneistä joutsenista riskikorkeudella (vähintään 50 metriä), loput lensivät alapuolella (Tikkanen & Tuohimaa 2014b). Vastaavasti jotkin lajit, kuten kurki, lentävät pitkän matkan muuttolennossa tyypillisesti useiden satojen metrien korkeudella. Esimerkiksi syksyllä 2013 Lestijärvellä havaituista noin 9000 kurjesta peräti 99 % arvioitiin lentäneen riskikorkeuden (50-200 m) yläpuolella (sähköposti 30.6.2014/FCG, Ville Suorsa). Kuvassa 18 on esitetty laskennalliset arviot törmäysmääristä eri alueilla. Kullekin lajille mallinnettiin törmäysmäärät kahdella eri väistökertoimella (95 %, 98 ja 99 % %). Kuva on esitetty keskiarvo mallinnusten tuloksista ja taulukossa 2 lajikohtainen vaihteluväli. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Akkainaho Hilli Honkakangas A Honkakangas B Järvineva Kalliolampi Kannisto Kokkoneva Kuuronkallio Lestijärvi 2 Lestijärvi 3 Mutkalampi Patanan tekojõrvi Pulkkinen Salmijärvi Toholampi itõinen Toholampi lõntinen A Merikotka Kurki Joutsen Merihanhi Metsähanhi Kuva 18. Laskennalliset arviot törmäysmääristä eri tuulivoimala-alueilla. 18

Taulukko 2. Laskennalliset arviot maakuntakaavaehdotuksen tuulivoima-alueiden aiheuttamista törmäysmääristä eri lajeilla. Väistökerroin Metsähanhi Merihanhi joutsen Kurki Merikotka 99 % 3,4 0,1 1,4 7,2 0,04 98 % 6,9 0,1 2,9 14,3 0,1 95 % 17,2 0,3 7,2 35,8 0,2 keskiarvo 9,2 0,1 3,8 19,1 0,1 Arvion mukaan suurimmat törmäysmäärät tarkastelluilla lajeilla aiheutuvat rannikon päämuuttoreiteille sijoittuvista tuulivoimala-alueista sekä maakunnan itäosan laajoista voimala-alueista. Eri tuulivoima-alueilla on muuttolinnustoon yhteisvaikutuksia, koska muuttomatkalla linnut voivat kohdata useita voimala-alueita ja vaikutukset kohdentuvat samoihin lintupopulaatioihin. Mikäli kaikki kaavan voimala-alueet toteutuvat esitetyssä laajuudessa, edellä kuvattuja lähtöoletuksia käyttäen laskennallisesti törmäyksiä tapahtuisi eniten kurjelle (noin 7-36 törmäystä vuosittain) ja metsähanhelle (noin 3-17 törmäystä). Merikotkia törmäisi mallin mukaan kerran viidessä - kerran kymmenessä vuodessa. On huomioitava, että hankekohtaisesti tehdyt tutkimukset voivat antaa jonkin verran poikkeavia lentomääräarvioita kuin tässä käytetyt tiheysarviot ja siten antaa myös erilaisia törmäysriskiarvioita. Esimerkiksi Kannuksen Kuuronkallion vuoden 2013 (Kiiski ja Tuohimaa 2014) tarkkailujen perusteella arvioitiin muuttavien kurjen, metsähanhen ja merikotkan tiheyksien olevan noin kaksinkertainen verrattuna tässä esitettyihin tiheyksiin. Joutsenen osalta tiheys arvioitiin jopa kolminkertaiseksi. Toisaalta kaikille lajeille riskikorkeudella lentävien osuus oli tässä esitettyä pienempi. Yleisesti ottaen voidaan arvioida, että hankekohtaiset lentomääräarviot eivät poikkea näistä oletuksista niin ratkaisevasti, että niillä olisi vaikutusta muuttolintuihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin johtopäätöksiin maakuntatasolla. Vaikutusten merkittävyys Törmäyskuolleisuuden merkittävyyteen vaikuttaa oleellisesti lajien populaatioiden elinvoimaisuus ja populaatioiden suuruus. Taulukkoon 3 on kirjattu suuruusluokkia populaatioihin kohdistuvista riskeistä. Tieto on vaikutusarvioinnin kannalta tärkeämpi kuin pelkkä kuolleisuusarvio. Tässä käytettiin Koistisen (2004) esittämää tapaa, jolla saadaan ennuste kuolleisuuden aiheuttamasta populaatiomuutoksesta. Pk = P(1 - r)k, Missä P = alkuperäinen populaatio Pk = Populaatio k vuoden jälkeen k = Aikajakson pituus vuosina r = Vuosittainen kuolleiden osuus populaatiosta Koistisen (2004) huomautus: Kaava edustaa synkintä skenaariota, sillä siinä oletetaan, että vähenevä populaatio ei saa täydennystä muualta. Sen perusteella esimerkiksi vuotuinen populaatioriski 10 % (r = 0,1) on jo tuhoisa, sillä kymmenen vuoden kuluttua populaatio on enää 30 % alkuperäisestä. Tähän on suhtauduttava kriittisesti, sillä pitkällä aikavälillä populaation jäljelle jäävän osan riski voi pienentyä. Malliin on lisätty lisäksi arviot lajien keskimääräisistä kasvukertoimista viime vuosikymmeninä. Kasvukertoimet on saatu lintuatlasten (Väisänen ym. 1998 sekä Valkama ym. 2011) valtakunnallisista kannan arvioista. Menetelmä on hyvin pelkistetty eikä sellaisenaan kuvaa luotettavasti todellisuutta. Numeerisella tarkastelulla voidaan kuitenkin hahmottaa vaikutusten suuruusluokkia ja eri lajien eroja sietokyvyssä. 19

Populaatiokokoina tässä on käytetty arvioita maakunnan läpimuuttavien lintujen määristä. Kurjella, joutsenella ja merihanhella populaatiokokona on käytetty kevään ja syksyn muuttajien määrien keskiarvoa. Merikotkalla näin saatu populaatiokoko on puolitettu, johtuen siitä, että muista poiketen lajin muutto ei ole niin suoraviivaista kuin muilla lajeilla. Eri päivinä tehdyt havainnot voivat koskea samoja lintuyksilöitä, mistä johtuen kannan kokoa ei voida suoraan arvioida havaintomääristä. Metsähanhella populaatiokokona on käytetty kevään määrää, johtuen siitä että syksyllä hanhet muuttavat vain pieneltä osin maakunnan kautta. Useimpien lajien kohdalla kyse on minimiarviosta. Saman populaation lintuja muuttaa myös alueen ulkopuolella. Esimerkiksi taigametsähanhen (Anser fabalis rossicus) Luoteis-Euroopassa talvehtivan kannan koon on arvioitu olevan 40 000-45 000 yksilöä (Wetlands International 2012). Taulukko 3. Törmäysten vaikutus tarkasteltujen muuttolintujen lintupopulaatioihin. P (Populaati okoko yks.) Populaatio 10 v kuluttua Tuulivoimalaalueiden kautta muuttavien määrä Tuulivoimal oiden aiheuttama kuolleisuus % Populaatio koko 10 v tuulivoimal la P10 (Muutos yks/10v) Ero (%) 10 kuluttua tilanteseen ilman tuulivoimaa Laji Muuttavia keväällä Muuttavia syksyllä Populaatio n kasvu % Törmäy ksiä/v Kasvu % tuulivoimalla Kurki 10000 18000 14000 4,3 21309 59000 19,1 0,14 4,2 21031 277 2,0 Laulujoutsen 12000 20000 16000 5,7 27853 7700 3,8 0,02 5,7 27790 63 0,4 Metsähanhi 15000 4000 15000-3,4 10614 29000 9,2 0,06-3,5 10546 67 0,4 Merikotka 1000 1000 500 5,8 875 415 0,1 0,02 5,7 873 2 0,3 Merihanhi 8000 15000 11500 3,0 15455 1500 0,1 0,00 3,0 15454 1 0,0 Tarkastelun mukaan suurimmat muutokset aiheutuisivat kurjelle, jonka laskennallinen populaatio koko tulisi olemaan kymmenen vuoden kuluttua 2 % pienempi, kuin mitä se olisi ilman tuulivoimaa. Merikotkan ja metsähanhen kohdalla muutos jäisi noin 0,3 %:iin ja merihanhella ja joutsenella noin 0,4 %:iin (taulukko 3). Kurjella, joutsenella ja merihanhella vaikutusten merkittävyyttä vähentää se, että lajien kannat ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Suuresta kasvukertoimesta johtuen populaatio kestää melko suuren lisäkuolleisuuden ilman, että kannan koko kääntyisi laskuun. Populaatiomallinnusten mukaan yhdenkään runsastuvan lajin populaation kasvukerroin ei taittuisi. Esimerkiksi kurjella törmäykset hidastaisivat kasvunopeutta laskelman mukaan noin 0,1 %. Merkittävimpinä vaikutuksia voidaan pitää taantuville ja/tai harvalukuisille lajeille. Tarkastelluista lajeista näitä ovat metsähanhi ja merikotka. Taantuvien lajien kannan väheneminen kiihtyy tuulivoiman aiheuttaman lisäkuolleisuuden vuoksi. Esim. taigametsähanhen populaatio pienenee kirjallisuuden perusteella muista kuin tuulivoimarakentamisesta johtuvista syistä 3,52 %/vuosi (FCG 2012). Tuulivoiman aiheuttamaksi lisäkuolleisuudeksi arvioidaan maakuntatasolla 0,06 %/v (populaation koko 15 000 yksilöä, 9 törmää vuodessa). Tuulivoiman aiheuttama kuolleisuus lajille näyttäisi jäävän vähäiseksi verrattuna muihin tekijöihin, kuten metsästykseen. Harvalukuisten pienen poikastuoton lajien kuten merikotkan sietokyky lisäkuolleisuudelle on alhainen verrattuna moniin muihin lajeihin. Esim. Pohjanmaalla maakunnassa arvioitiin 10 yksilön vuotuisen lisäkuolleisuuden voivan pitkällä tähtäimellä vaikuttaa jo merkittävästi maakunnan merikotkakannan tilaan (Tikkanen, Tuohimaa ja Hölttä 2013). Selvityksen mukaan populaatiovaikutukset eivät vaikuta Keski-Pohjanmaan alueella dramaattisilta. Todennäköistä on lisäksi se, että käytetty matemaattinen malli ja väistöprosentti yliarvioi törmäysten määriä. Esimerkiksi Whitfield (2009) on yhdysvaltalaisissa tuulivoimapuistoissa kerätyn seuranta-aineiston perusteella arvioinut maakotkien 98,6 99,9 % tapauksista väistävän niiden lentoreitille osuvia tuulivoimaloita. Vastaavasti talvehtivien hanhien väistökyvyksi on arvioitu 99,8 % (Pendlebury 2006.). Rannikon päämuuttoreitille sijoittuu Keski-Pohjanmaalla vähän suunniteltuja tuulivoimala-alueita verrattuna mm. Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueisiin. Keski-Pohjanmaa rannikon läheisyyteen suunnitellut tuulivoimala-alueet ovat myös laajuudeltaan melko pieniä ja yksittäisinä alueina suhteellisen helposti kierrettäviä. Huomioitava on kuitenkin se, että tuulivoimatuotannon lisääntymisestä 20

seuraavat kumulatiiviset vaikutukset koko muuttoreitin varrella talvehtimisalueilta pesimäalueille voivat olla vaikutuksiltaan merkittäviä. Vaikutusten merkittävyyden tarkempi arvioiminen edellyttäisi valtakunnallista ja mahdollisesti kansainvälistä riskianalyysin tekemistä. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti suositeltavaa onkin, että tuulivoimala-alueita ei rakennettaisi rannikon läheisyyteen muuton keskittymille. Lisäksi yksittäisillä hankkeilla voi olla huomattavasti ennustettua suurempia törmäysvaikutuksia, mikäli tuulivoimala-alue sijoittuu kurkien, hanhien tai joutsenten ruokailu- ja yöpymispaikan väliin, jolloin lintujen lentoliikenne voi olla moninkertainen muuttajamääriin verrattuna. Luvussa 6.2. on kuvattu selvitysalueiden sijoittumista suhteessa maakunnallisesti arvokkaisiin kerääntymisalueisiin. Kerääntymis- ja yöpymisalueita ei tunneta kuitenkaan kattavasti, minkä vuoksi ne on tarpeellista selvittää yksityiskohtaisesti kunkin hankesuunnittelun yhteydessä. 5.4 Este-/häiriövaikutukset muuttolinnustoon Voimala-alueet todennäköisesti tulisivat ohjaamaan lintujen muuttoa. Kookkaiden lintujen on todettu yleensä välttävän voimala-alueelle lentämistä ja tekevän tarvittavat suunnan muutokset jo hyvissä ajoin ennen voimala-aluetta. Väistöliikkeet voivat pidentää muuttomatkan pituutta ja vaikuttavan siten jonkin verran lintujen energian kulutukseen. Pitkillä jopa tuhansien kilometrien matkoilla, tällä ei todennäköisesti ole oleellista vaikutusta. Keski-Pohjanmaalla rannikon päämuuttoreiteille sijoittuvat voimala-alueet ovat lisäksi helposti kierrettävissä melko pienten kokonsa ja sijaintinsa puolesta. Suunnitellut tuulivoimaalueet on mahdollista kiertää sekä mantereen että meren puolelta. Alueet eivät myöskään muodosta päämuuttoreiteillä yhtenäistä tuulivoimala-alueiden rintamaa, joka toimisi hankalasti läpäistävänä ketjuna. 5.5 Vaikutukset maakotkaan, merikotkaan, sääkseen ja muuttohaukkaan Lintulajeista suuret petolinnut, meri- ja maakotka ja sääksi lukeutuvat ominaisuuksiltaan lajeihin, joihin tuulivoimalat herkimmin voivat vaikuttaa. Maakotka, merikotka ja muuttohaukka lukeutuvat uhanalaisiin, vaarantuneisiin lajeihin. Kaikkia em. lajeja pesii myös Keski-Pohjanmaalla. Pesiviin lintuihin voimalat voivat vaikuttaa, joko suoraan pienentämällä potentiaalisia ruokailualueita tai aiheuttaen törmäyskuolleisuutta tai epäsuorasti kannanmuutosten kautta. Maakuntaan tiedetään sijoittuvan kuusi merikotkan reviiriä. Yhtä Kannuksen mahdollista reviiriä lukuun ottamatta kaikki pesäpaikat sijoittuvat rannikolle. Tarkastelluista tuulivoimala-alueista suoria vaikutuksia ei todennäköisesti muodostu merikotkille, pitkistä etäisyyksistä johtuen. Myös kaikkien tuulivoimalaalueiden aiheuttamat yhteisvaikutukset maakunnan pesiviin merikotkiin arvioidaan jäävän vähäisiksi. Mahdolliselle merikotkareviirille (10 km:n säde pesästä) sijoittuu vain yksi tuulivoimala-alue (Kannus Kuuronkallio). Johtuen pitkähköstä etäisyydestä pesään (yli 5 km), tuulivoima-alueen melko pienestä osuudesta reviirin sisällä (osuus pesän ympärille piirretyn 10 km säteen pinta-alasta noin 10 %) ja saalistusvesistöjen puuttumisesta tuulivoimala-alueen suunnassa, vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Suurempi riski voimaloista kohdistuu maakunnan maakotkakantaan. Yleisesti maakotkaa pidetään tuulivoimaloiden vaikutusten kannalta yhtenä riskialttiimmista lajeista, mihin ovat syynä useat eri puolilla maailmaa havaitut törmäysonnettomuudet (mm. Hötker ym. 2006, Thelander & Smallwood 2007, Bevanger ym. 2010). Kaikkiaan maakotkia tiedetään pesivän Keski-Pohjanmaan maakunnassa 13 paria. Pesivien parien pesäpaikoista noin 85 % sijoittuu Natura-alueille, joten niillä on keskeinen asema lajin suojelun kannalta. Maakotka reviiri on laaja, noin 300 km2 (Väisänen ym. 1998). Maakuntakaavan tuulivoimaalueet sijoittuvat yhteensä noin 12 kotkaparin reviirille. Maakotkaan kohdistuvia yhteisvaikutuksia on arvioitu maakuntakaavan Natura-arvion yhteydessä (Tikkanen ja Tuohimaa 2014). Tässä yhteydessä esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä tuloksista. Saalistaessaan maakotkat voivat liikkua hyvin laajalla alueella, joten törmäysriskiä saattavat aiheuttaa etäälle pesimäpaikoiltakin rakennettavat tuulivoimapuistot. Kuitenkin törmäysriski kasvaa, mitä enemmän ja lähemmäs pesää tuulivoimaloita rakennetaan. Samaan reviiriin voi kohdistua vaikutuksia myös 21

useammasta tuulivoima-alueesta. Tehdyssä tarkastelussa pyrittiin tunnistamaan tuulivoima-alueet, joilla riskit vaikutusten esiintymiselle ovat tavanomaista suuremmat. Kaava-ehdotuksen tuulivoima-alueiden rajaus on ollut vuorovaikutteista Natura-arvioinnin kanssa. Kaavaehdotukseen on haettu sellaista kestävää ratkaisua, mistä ei merkittäviä vaikutuksia tarkasteltaviin luontoarvoihin muodostuisi. Useita tuulivoima-alueita on mm. rajattu uudelleen huomioiden maakotkareviirien sijainnit. Laaditun arvion (Tikkanen ja Tuohimaa 2014) mukaan määritellyn merkittävän törmäysriskin raja ei ylity 98 %:n väistökertoimella laskettuna millään kotkareviirillä. Arvion mukaan aikuiskuolleisuuden lisääntyminen heikentäisi joidenkin kotkareviireiden laatua, mutta kyseiset reviirit voisivat säilyä elinkelpoisina hankkeiden elinkaaren (noin 25 v) ajan, mikäli maakunnan maakotkakanta muutoin säilyisi elinvoimaisena. Tuulivoiman aiheuttaman lisäkuolleisuuden vaikutusta maakunnan kotkapopulaatiolle tarkasteltiin numeerisella populaatiomallinnuksella, joka perustui kirjallisuudesta saatuihin tietoihin lajin poikastuotosta ja eri ikäluokkien elossa säilyvyydestä. Hitaan lisääntyminen ja pitkäikäisyyden vuoksi, maakotkan arvioidaan olevan herkkä laji aikuiskuolleisuuden kasvulle. Laaditun populaatiomallin mukaan kanta kääntyisi laskuun noin 0,5-1 yksilön lisäkuolleisuudella vuodessa kymmentä paria kohden riippuen käytettävästä kasvukertoimesta. Tarkastelu tehtiin oletuksella, että maakunnan maakotkapopulaatio olisi suljettu, eikä se saisi täydennystä muualta. Käytännössä näin ei ole, vaan koko Suomen kanta voidaan lukea kuuluvaksi samaan Fennoskandian kotkapopulaatioon. Törmäysmallinnuksella maakunnan kotkareviireille yhteenlasketuksi törmäysmääräksi saatiin 0,2-1 käytettävästä väistökertoimesta (95-99 %) riippuen. Kuten aiemmin on esitetty, tutkimusten mukaan suurempien väistökertoimien mukaiset, vähäisemmät törmäysmäärät ovat todennäköisempiä. Näin ollen arvioidaan, että tuulivoimalla voi olla vaikutusta maakunnan maakotkakannan elinvoimaisuuteen, mutta todennäköisesti maakunnan maakotkakanta pysyisi vakaana tai edelleen kasvaisi, mikäli elinolosuhteet lajille muutoin pysyisivät suotuisana. Lisäksi vaikutuksia vähentää, että todellisuudessa maakunnan maakotkakanta ei ole suljettu populaatio vaan lajin kannan tulevaan kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti myös ympäröivien alueiden kannan muutokset. Sääksi Sääksen saalistusalueen laajuus vaihtelee suuresti reviireittäin. Esim. suomessa satelliittilähettimin vuonna 2012 merkittyjen sääksien kotipiirien laajuus vaihteli 135 ja 487 neliökilometrin välillä (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2014). Reviirin laajuuteen vaikuttaa oleellisesti saalistukselle soveliaiden vesistöjen esiintyminen. Satelliittiseurannan perusteella tuulivoimaloiden vaikutusalue voi pesivän sääksen kohdalla teoriassa ulottua yli 10 km:n etäisyydelle pesäpaikasta. Sääksien liikkumistaajuus vähenee kuitenkin etäisyyden kasvaessa pesäpaikasta. Esimerkiksi "Ilmari"-sääksen, jonka kesäaikaisen saalistusalueen kokonaislaajuus oli 135 km2, paikannuksista 90 % sijoittui 36 km2 ja 75 % 21 km 2 :n alueelle. Sääksien pesimispaikkoja maakunnassa on tiedossa noin 50. Tuulivoimala-alueista noin 70 % sijoittuu yli viiden ja yli 75 % yli kolmen kilometrin etäisyydelle tiedossa olevista sääksen pesistä. Tuulivoimaloista riskiä kohdistuisi ensisijaisesti noin 6 sääksipariin, jotka pesivät tuulivoimala-alueesta alle 3 km:n etäisyydellä. Kaksi näistä tuulivoimala-alueista sijoittuu 2 kilometriä lähemmäksi sääksen pesästä. Sääksien pesintöjä ei maakunnassa seurata yhtä aktiivisesti vuosittain kuin meri- ja maakotkien pesintöjä, joten todennäköisesti osa reviireistä on autioitunut seurantavuoden jälkeen. Toisaalta kaikkia pesäpaikkoja ei luultavasti tunneta. Vaikutusten todennäköisyyteen vaikuttaa oleellisesti myös, missä kunkin reviirin saalistusalueet sijaitsevat ja missä suhteessa tuulivoima-alueet sijoittuvat pesäpaikan ja saalistusalueen välissä. Edellä mainituista reviireistä muutama sijoittuu siten, että saalistuslennot todennäköisesti suuntautuu suunnitellun tuulivoimala-alueen yli. Karttatarkastelun mukaan riskialttein tuulivoimala-alue on Lestijärven takainen Kalliolampi. Tuulivoima muodostaa riskin myös Lestijärvi 3:lla ja Toholampi läntisellä pesien läheisyyden vuoksi (1,7 km). Erityisesti näillä kohteilla suositellaan tarkemmassa suunnittelussa ottamaan huomioon sääkset ja säilyttämään mahdollisuuksien mukaan saalistus- ja pesäpaikkojen väliset esteettömät lentoreitit. 22

Muuttohaukka Muuttohaukkoja Keski-Pohjanmaalla tiedetään pesivän kahdella laajalla suoalueella. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja on kahdelta suolta. Muuttohaukkojen liikkeistä Keski-Pohjanmaalla ei ole tutkimustietoja käytettävissä, mutta oletettavaa on, että pesimissuo yhdessä lähistön (< 10 km) kosteikkoalueiden kanssa muodostaa lajin pääasialliset saalistusalueet. Tiedossa olevat pesimispaikat sijoittuvat etäälle, yli 8 km:n etäisyydelle lähimmistä tuulivoimala-alueista. Johtuen pesimäpaikkojen ja tuulivoima-alueiden pitkistä etäisyyksistä ja siitä, että tuulivoima-alueet eivät sijoitu pesimissuon ja oletettujen saalistusalueiden väliin, törmäysten todennäköisyys on pieni. Metsäalueille sijoittuvat tuulivoimala-alueet eivät myöskään vähennä saalistukseen soveltuvien elinympäristöjen määriä. Näillä perusteilla riskit muuttohaukkaan arvioidaan jäävän vähäisiksi. 6. VAIKUTUKSET ARVOKKAISIIN LINTUALUEISIIN 6.1 Yleistä Maakunnan alueelle sijoittuu useita joutsenten, hanhien ja kurkien muutonaikaisia kerääntymisalueita. Birdlife Suomi on valinnut 1990-luvulla kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat lintualueet (IBAja FINIBA). BirdLife Suomen jäsenyhdistykset ovat lisäksi valinneet ja/tai ovat parhaillaan valitsemassa toimialueiltansa maakunnallisesti arvokkaimpia lintualueita (ns. MAALI-kohteita). Keski-Pohjanmaan liiton alue sijoittuu kahden Birdlife Suomen jäsenyhdistyksen toimialueelle. Nämä ovat Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys (KPLY) ja Suomenselän lintutieteellinen yhdistys (SSLTY). Keski-Pohjanmaan kunnista Perho lukeutuu SSLTY:n ja muut kunnat KPLY:n toimialueeseen. MAALI-alueiksi valitaan tärkeimmät lintujen kerääntymisalueet, pesimisalueet sekä ns. muuton puollonkaulat. Molemmat ovat osoittaneet toimialueeltansa arvokkaimmat lintujen kerääntymisalueet hieman eri kriteereihin pohjautuen. Kuvassa (Kuva 19) on osoitettu nämä maakunnan arvokkaat lintualueet. SSLTY:n alueella MAALI-kohteet on valittu. KPLY:n alueella valinnat ovat alustavia, jotka voivat vielä muuttua. Kuvassa on esitetty myös Keski- Pohjanmaan maakuntakaavan mukaiset luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat suot (kaavassa merkityt LUO-suot). Tietämys maakunnan soiden linnustosta on osittain vielä puutteellinen ja on todennäköistä, että osa merkityistä LUO-soista täyttää Maali-kohteiden kriteerit. 23

Kuva 19. Keski-Pohjanmaan arvokkaat lintualueet ja niiden suhde suunniteltuun tuulivoimaan. Sininen alue=kerääntymisalue, kolmio=järvi, neliö=suo, ympyrä=rannikkokohde. Tuulivoima-alueet keltaisella, SSLTY:n Maali-rajaukset valkoisella, IBA- ja FINIBA-alueet tumman punaisella, Kokkola-Kalajoki muuton pullonkaula viivoituksella, maakuntakaavan LUO-kohteet vihreällä neliapila-symbolilla. 6.2 Kerääntymisalueet Maali-kohteisiin tuulivoimaloista voisi aiheutua vaikutuksia etenkin isojen lintujen kerääntymisalueilla, pesimisaikaisissa lintutihentymissä (esim. lokkikoloniat) sekä muuton pullonkauloissa. Keski- Pohjanmaalla riskit merkittäviin vaikutuksiin on kuitenkin vähäinen. Tärkeät rannikon kerääntymisalueet sijoittuvat valtaosin kauaksi, yli 15 km:n etäisyydelle tuulivoimala-alueista ja eivätkä sijoitu kerääntymisalueiden eteen lintujen päämuuttosuunnassa. Vain Perhon Kokkonevan kerääntymisalue sijoittuu lähelle tuulivoima-aluetta. SSLTY:n raportin (2013) mukaan Kokkonevan MAALI- alue koostuu peltoalueista Perhonjoen varrella. Pelloilla levähtää kevättulvien aikaan runsaasti vesilintuja sekä kahlaajia. Myös syysmuutolla kesäkuun lopulta alkaen alueella pysähtyvät monet lajit, erityisesti kahlaajat. Pesimälinnusto on alu- 24

eella melko monipuolinen ja lisäksi monet rajauksen ulkopuolellakin pesivät lajit ruokailevat tai saalistavat säännöllisesti pelloilla. Peltoalue on tärkeää pesimisaluetta mm. uhanalaisille peltosirkuille ja keltavästäräkille. Näihin peltojen lajeihin kohdistuvat riskit jäävät todennäköisesti pieniksi rakentamalla voimalat metsäalueelle ja jättämällä muutamien satojen metrien suojavyöhykkeet. Uhanalaisista lajeista pelloilla levähtää suokukkoja (20-150 yks.) sekä silmälläpidettäviä metsähanhia (20-40 yks.). Pelloille saapuvien tai sieltä lähtevien yksilöillä on pieni todennäköisyys törmätä voimaloihin. Lisäksi mahdollisesti etenkin kookkaammat linnut, jotka pyrkivät muuttolennossa väistämään voimalamuodostelmia, voivat siirtyä käyttämään muita lepäily- ja ruokailualueita. Kokonaisuutena arvioidaan, että vaikutukset eivät lajien kannalta ole merkittäviä. Muita levähtelyyn soveliaita peltoalueita on todennäköisesti riittävästi muuttoreitin varrella, jos yksittäisten kohteiden asema levähdysalueena vähenee. Lisäksi maakunnan mittakaavassa peltoalueella levähtävien lintujen määrät ovat sangen pieniä nykyiselläänkin verrattuna monille muille (esim. rannikon läheisyydessä oleville) peltoalueille. Muut määritellyt maakunnallisesti arvokkaat kerääntymisalueet sijoittuvat etäälle tuulivoimala-alueista, eikä tästä syystä merkittäviä vaikutuksia niihin ole odotettavissa. Keski-Pohjanmaalla maakunnallisesti arvokkaan alueen raja on määritelty melko korkeaksi, esim. metsähanhia, joutsenia ja kurkia tulee säännöllisesti esiintyä yli 300 yksilöä, ennen kuin alue on valittu MAALI-alueeksi. Kaikki kohteet sijoittuvat valtakunnallisesti merkittävien päämuuttoreittien varrella, joko rannikolla tai sisämaan kurkireitillä. Tuulivoimalaalueista Hilli sijoittuu rannikon kerääntymisalueille saapuvien lintujen muuttoreiteille. Laskelmien perusteella Hillin voimala-alueeseen voi törmätä joitakin lintuja, mutta lepäilijämääriin sillä ei todennäköisesti ole vaikutusta. Voimalat voivat kuitenkin jonkin verran muuttaa muuttoreittiä, mikä voi vaikuttaa kerääntymisalueiden sijoittumiseen tai suosioon. Huomattava on myös se, että paikallisesti tärkeitä, alle 300 yksilön kohteita tiedetään esiintyvän muuallakin mm. suunniteltujen tuulivoimala-alueiden läheisyydessä. Vaikutukset näihin on tärkeää selvittää yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. Lisäksi eri alueiden asemaa kerääntymisalueena ei myöskään aina tunneta, joten todellisuudessa MAALI-kriteerin ylittyminen jollakin vielä tuntemattomalla alueella on mahdollista. 6.3 Maakunnallisesti tärkeät pesimisalueet Tuulivoima-alueiden läheisyyteen, alle kahden kilometrin etäisyydelle sijoittuu muutamia maakunnallisesti arvokkaaksi (MAALI) luokiteltuja pesimisalueita. Näitä ovat Perhon Hangasneva-Suovaneva (Kokkonevan tuulivoimala-alue 0 km) ), Kokonnevan peltoalue (Kokkoneva 0,4 km), Lestijärvi (Kalliolammen tv-alue 1,3 km) ja Kälviän-Toholammin rajaseudun suot (Ullavan tv-alue 1,4 km, Toholampi läntinen 1,4 km, Kuuronkallio 1,3 km). Perhon Hangasneva-Suovanevan Maali-alueella tiedetään pesivän metsähanhia sekä uhanalaisista lajeista mm. jouhisorsa, tukkasotka, mustakurkku-uikku, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Vaikutuksia voi esiintyä lähinnä sellaisille lajeille, jotka liikkuvat suon lisäksi läheisillä metsäalueilla tai joiden ruokailulennot voivat kulkea voima-alueiden läpi. Edellä mainitut uhanalaiset lajit eivät lukeudu näihin riskialttiisiin lajeihin. Suot ovat SSLTY:n raportin mukaan heikohkosti kartoitettu, joten mahdollisesti MAALI-alueella pesii myös metsäalueilla saalistavia petolintuja, kuten sinisuohaukka ja pöllöt. Tuulivoima-alueet voivat vaikuttaa näihin lajeihin joko törmäyskuolemien kautta tai pienentämällä saalistukseen soveliaiden alueiden pinta-aloja. Kokkonevan tuulivoima-alue on laajan kokonsa puolesta mahdollista rajata siten, että riittävä suojavyöhyke jää suon ja tuulivoimaloiden väliin. Vaikutusten merkittävyyttä ja tarvittavan suojakaistan leveyttä on tarpeen selvittää yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. 25