PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2013

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry ISSN 1458-8064

Kirjoittajat Viivi Mänttäri Taustatiedot, kuormitus, vedenlaadun tarkkailu Marja Anttila-Huhtinen Pohjaeläintutkimus Janne Raunio Kalataloudellinen tarkkailu

TIIVISTELMÄ Porvoon edustan merialueen tilaa seurataan vesistökuormittajien yhteistarkkailuna. Merialueelle laskevat Porvoonjoki ja Mustijoki muodostavat suurimman osan alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta etenkin virtaamahuippujen aikaan. Jokien tuoman kuormituksen osuus typen, fosforin, kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta on yli 90 %, mutta vaihtelee vuosittain. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien mukana mereen pääsee myös vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2013 laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta StyroChem Finland Oy:n COD:n luparajan ylitystä helmikuussa. Jokien vaikutus näkyy erityisesti jokisuita lähimpänä sijaitsevilla tarkkailupisteillä, joilla vesi oli selvästi rehevämpää ja sameampaa. Talvella happitilanne pysyi sekä pinta että alusvedessä vähintään kohtalaisena. Kesällä alusveden happipitoisuus laski syvänteissä hyvin alhaiseksi minkä vuoksi myös alusveden fosforipitoisuudet olivat korkeita. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista eikä Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien tai jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ollut haettujen näytteiden perusteella havaittavissa. Jätevesikuormituksen aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea erottaa jokivesien kuormituksesta. Pohjaeläinnäytteet otettiin vain vuosittaisen seurannan näyteasemilta, asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Asemien pohjaeläimistössä näkyi sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Molemmilla näyteasemilla oli sedimentin pinnalla noin 3 senttimetrin hapellinen pintakerros. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria -monisukasmato, jonka määrä oli vain lisääntynyt edellisestä vuodesta öljysataman edustalla (as S), mutta romahtanut Svartbäckinselän eteläisellä syvännealueella (as B). Liejusimpukat olivat taantuneet molemmilla alueilla. Ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella Porvoon edustan merialueella kalasti vuonna 2013 kaksi sivu- tai pääammattikalastajaa. Kalastajat olivat käyttäneet pohjaverkkoja ja rantarysiä. Kalastusmatkoja kertyi kuukaudessa keskimäärin 8. Kalastajien saalis koostui pääosin kuhasta, lahnasta, siiasta ja hauesta, mutta näiden ohella saatiin myös mm. madetta ja taimenta. Kalastajat eivät olleet havainneet kaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävimmäksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi kalastajat kokivat tarkkailualueella hylkeiden runsauden.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT 1 2.1 Tutkimusalue 1 2.2 Sääolot 2 2.3 Jäätalvi 4 2.4 Merenpinnan korkeuden vaihtelu 4 2.5 Tuuliolot 4 2.6 Jokien virtaamat 5 3 MERIALUEEN KUORMITUS 6 3.1 Yleistä kuormituksesta 6 3.2 Jokien tuoma ravinnekuormitus 7 3.3 Jätevesikuormitus 7 4 TUTKIMUSAINEISTO JA METELMÄT 9 4.1 Vedenlaadun tarkkailu 9 4.2 Pohjaeläintutkimus 12 4.3 Kalataloudellinen tarkkailu 13 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 13 5.1 Vedenlaadun tarkkailu 13 5.1.1 Vedenlaatu talvella 13 5.1.2 Vedenlaatu kesällä 13 5.1.3 Pintaveden rehevyystaso 17 5.1.4 Vertikaaliset suolapitoisuus ja lämpötilamittaukset 19 5.1.5 Veden hygieeninen laatu 20 5.2 Pohjaeläintarkkailu 20 5.2.1 Pohjanlaadun maastohavainnot 20 5.2.2 Pohjaeläimistö 21 5.3 Ammattikalastajien saalistiedustelu 24 6 YHTEENVETO 27 7 TARKKAILUN JATKAMINEN 28 VIITTEET 29

LIITTEET Liite 1 Kartta vedenlaadun tarkkailun havaintopisteistä ja jätevesien purkupaikoista Liite 2 Porvoon merialueelle tuleva kuormitus Liite 3 Kartta jokien virtahavaintopisteistä sekä ainepitoisuuksien mittauspisteistä Liite 4 Vesinäytteiden tulokset Liite 5 Pintaveden rehevyystaso ja liukoiset ravinteet Liite 6 Vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten tulokset Liite 7 Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat Liite 8 Pohjaeläintulokset Liite 9. BBI arvojen laskentaan liittyvät termit Liite 10 Kalastustiedustelulomake TIEDOKSI Neste Oil Oyj/ Juha Heijari Neste Oil Oyj/ Sanna Honkimaa Borealis Polymers Oy/ Sina Rasela Ashland Finland Oy/ Outi Lankia StyroChem Finland Oy/ Jari Kyrö Uudenmaan ELY-keskus/ kirjaamo Uudenmaan ELY-keskus/ Kalatalousryhmä Uudenmaan ELY-keskus/ Sirpa Penttilä Porvoon kaupunki/ ympäristönsuojelu Porvoon kaupunki/ Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Sipoon kunta/ ympäristönsuojeluyksikkö Porvoon seudun kalastusalue/ Markku Välimäki Helsingin kaupunki/ ympäristökeskus Porvoon Energia Oy/ Tolkkisten höyryvoimalaitos

24.4.2014 1 JOHDANTO Porvoon edustan merialueen tilaa on tarkkailtu kattavasti jo useiden vuosikymmenien ajan. Merialueen tarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuna ja vuosina 2002 2010 se perustui SCC Viatek Oy Vesihydron (nykyisin Ramboll Finland Oy) 22.8.2002 laatimaan ja 12.5.2003 täydentämään yhteistarkkailuohjelmaan. Vuodesta 2011 eteenpäin yhteistarkkailu on perustunut Ramboll Finland Oy:n laatimaan (8.2.2011) tarkkailuohjelmaan: Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2011 2020 Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Uusi tarkkailuohjelma korvaa aikaisemmat ohjelmat. Tässä yhteenvedossa on esitetty yhteistarkkailun tulokset vuoden 2013 osalta. Vuonna 2013 tarkkailua toteutettiin ohjelman mukaisesti suppeana. Käytännön vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Porvoon merialueen yhteistarkkailuun on velvoitettu osallistumaan ne vesistökuormittajat, joiden jäte- ja jäähdytysvesien johtamista koskevissa lupa-päätöksissä on asetettu vesistöja/tai kalataloudellinen tarkkailuvelvoite (Taulukko 1). Taulukko 1. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuvelvolliset sekä niille myönnetyt ympäristöluvat/ -päätökset. tarkkailuvelvollinen ympäristölupa/-päätös Porvoon kaupunki, Hermanninsaaren JVP jätevedenpuhdistamo 13.9.2005 Nro 24/2005/1 Neste Oil Oyj, Porvoo, Kilpilahti öljynjalostamo 31.10.2006 30/2006/2 ja 29/2006/2 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti polypropeenituotanto 7.12.2012 Nro 211/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti PE2-tuotanto 7.12.2012 Nro 210/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti LDPE-tuotanto 7.12.2012 Nro 209/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti Borstar-koetehdas 7.12.2012 Nro 208/2012/1 Ashland Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polyesteritehdas 7.12.2012 Nro 207/2012/1 StryroChem Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polystyreenitehdas 7.5.2009 Dnro UUS-2008-Y-682-111 2 TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala ja alueen keskisyvyys onkin vain 7,1 metriä (Kekkonen ym. 2010). Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki (Liite 1). Porvoonjoki laskee Sikasaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emäsalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa. Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 1

erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on noin 14 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys näillä alueilla 20 30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on noin 8 metriä. Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettöminä Suomenlahdelle. Porvoon merialueelle laaditun 3D virtausmallin (Korpinen ym. 2002) mukaan virtaukset syntyvät tyypillisimmin silloin, kun tuuli puhaltaa lännen ja lounaan suunnasta tai idän ja kaakon suunnasta (Kekkonen ym. 2010). Länsi-lounaistuulilla virtaus kiertää Emäsalon myötäpäivään ja itä-kaakkoistuulilla vastaavasti vastapäivään. Svartbäckinselällä Kilpilahden edustalla virtaus kulkee vastapäivään. Jokivedet virtaavat yleensä lähellä pintaa ohuena kerroksena. Porvoon edustan merialuetta kuormittavat sekä joet (Porvoonjoki ja Mustijoki) että yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet. Jätevesikuormituksen nykyiset purkupaikat ovat Svartbäckin selän pohjoisosassa ja itse Svartbäckin selällä Emäsalon itäpuolella (Liite 1). Öljysatamassa sijaitsevan purku 1:n kautta purkautuvat Neste Oil Oyj:n sekä Borealis Polymersin petrokemian laitosten jätevedet. Osa teollisuusalueen sadevesistä kulkeutuu pintavaluntana Kilpilahden jalostamoalueen läpi virtaaviin puroihin, jotka purkautuvat mereen purku 2:n kautta. Borealis Polymersin muovitehtaiden, Ashland Finland Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jätevedet purkautuvat mereen purku 3:n (merivesitunneli) kautta. Lisäksi merivesitunneliin johdetaan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvedet. Jokien ainevirtaamien vaihtelu on erittäin suurta vuotuisista säävaihteluista johtuen, kun taas pistemäisen jätevesikuormituksen vuodenaikaismuutokset ovat vähäisiä. Pitkällä aikavälillä alueelle tuleva suora pistekuormitus on selvästi laskenut. Tätä nykyä alle 10 % alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta on peräisin teollisuus- tai yhdyskuntajätevesistä. Alueen muut kuormituslähteet ovat lähivaluma-alue, ilmaperäinen laskeuma, meriliikenne ja muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus (Ramboll Analytics Oy 2010). 2.2 SÄÄOLOT Vuoden 2013 aikana lämpötilan kuukausikeskiarvot poikkesivat useina kuukausina selvästi keskimääräisestä tasosta (Kuva 1). Helmikuu oli varsin lauha, kun taas maaliskuussa pakkasta oli selvästi tavanomaista edemmän. Maaliskuun jälkeen, etenkin touko- ja kesäkuussa, lämpötilat kuitenkin kohosivat nopeasti ja olivat selvästi tavanomaista korkeampia. Kesä- ja heinäkuu olivat vuoden 2013 lämpimimmät kuukaudet. Marras- ja joulukuussa lämpötila pysytteli selvästi tavanomaista korkeammalla eikä pakkaspäiviä juuri havaittu. Vuonna 2013 sademäärä vaihteli hyvin paljon (Kuva 2). Ajoittain sademäärät jäivät hyvin vähäisiksi ja toisinaan sadetta kertyi selvästi tavanomaista edemmän. Elo- ja marraskuussa satoi hyvin runsaasti, kun taas alkukesä sekä syyskuu olivat hyvin vähäsateisia. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

20 15 2013 1981-2010 lämpötila ( C) 10 5 0-5 -10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuva 1. Helsinki-Vantaalta mitatut lämpötilan kuukausikeskiarvot ( o C) vuonna 2013 ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 2010) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. Porvoota lähinnä sijaitseva sääasema, mistä on saatavissa kuukausikeskiarvot sekä kuluneelta vuodelta että pitkältä ajanjaksolta on Helsinki-Vantaan sääasema. 120 100 2013 1981-2010 sademäärä (mm) 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuva 2. Helsinki-Vantaalta mitatut kuukausittaiset sademäärät (mm) vuonna 2013 ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 2010) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. Porvoota lähinnä sijaitseva sääasema, mistä on saatavissa kuukausikeskiarvot sekä kuluneelta vuodelta että pitkältä ajanjaksolta on Helsinki-Vantaan sääasema. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 3

2.3 JÄÄTALVI Viimeisin jäätalvi luokiteltiin ilmatieteenlaitoksen jääpalvelun kolmiportaisen luokituksen perusteella keskimääräiseksi (Ilmatieteen laitos 2013a). Jäätalvi oli kuitenkin poikkeuksellinen, sillä jääalan laajuus vaihteli erittäin paljon talven aikana ja jääpeite oli laajimmillaan vasta maaliskuun lopussa. Jäät lähtivät myös hieman tavanomaista myöhemmin. 2.4 MERENPINNAN KORKEUDEN VAIHTELU Meriveden pinnankorkeus vaihteli -72 cm ja 57 cm välillä vuonna 2013 (Kuva 3). Vuoden alusta pinnankorkeus lähti laskemaan ja oli alimmillaan maaliskuun puolenvälin tienoilla. Tämän jälkeen pinnankorkeus lähti nousemaan ja pysytteli touko-lokakuun välillä melko tasaisena. Marraskuussa pinnankorkeus lähti jälleen nousemaan ja oli korkeimmillaan joulukuun lopulla. 80 60 40 vedenkorkeus (cm) 20 0-20 -40-60 -80 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 3. Meriveden pinnankorkeus Helsingin mareografilla vuonna 2013. Teoreettinen keskivesi (0 m) on ennuste vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta. Lähde: Merentutkimuslaitos. 2.5 TUULIOLOT Vuonna 2013 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi 15,9 %:a havainnoista (Taulukko 2). Myös länsituuli vallitsi melko usein. Kaakkois- ja lounaistuuli puhalsivat keskimäärin voimakkaimmin. Kovatuulisia (< 14 m/s) päiviä havaittiin Helsinki-Vantaan asemalla vain kaksi. Tuuli ei noussut missään vaiheessa myrskytuuleksi (< 21 m/s) asti vuonna 2013. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

Taulukko 2. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (%) Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuonna 2013. pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 1,9 2,1 3,1 3,5 3,3 3,0 3,0 3,1 maks 5,2 5,5 5,1 4,9 5,7 5,4 4,7 4,4 ka. 2013 12,3 3,8 12,3 3,9 10,8 3,8 8,8 4,3 12,7 4,2 15,9 4,3 14,4 4,0 12,9 3,9 2.6 JOKIEN VIRTAAMAT Sekä Mustijoen että Porvoonjoen virtaamat olivat korkeimmillaan loppukeväästä sulamisvesien vaikutuksesta ja syksyllä syyssateiden aikaan (Kuva 4). Tällöin virtaamat nousivat moninkertaisiksi verrattuna talven ja kesän virtaamiin. Porvoonjoen keskivirtaama vuonna 2013 oli 11,3 m/s ja Mustijoen 5,6 m/s. Kummankin joen keskivirtaama oli selvästi pienempi kuin edellisenä vuonna, jolloin virtaamat nousivat korkeiksi runsaiden sateiden seurauksena. Sekä Mustijoen että Porvoonjoen keskivirtaama oli vuonna 2013 hyvin samaa tasoa kuin vuonna 2011. 90 80 Porvoonjoki, Vakkola Mustijoki, Vekkoski 70 virtaama (m³/s) 60 50 40 30 20 10 0 1.1. 1.2. 3.3. 3.4. 4.5. 4.6. 5.7. 5.8. 5.9. 6.10. 6.11. 7.12. Kuva 4. Porvoonjoen ja Mustijoen keskivirtaama (m 3 /s) vuonna 2013. Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Virtaamat on korjattu valumaaluesuhteen perusteella. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 5

3 MERIALUEEN KUORMITUS 3.1 YLEISTÄ KUORMITUKSESTA Porvoon edustan merialueelle tuleva pistekuormitus koostuu Kilpilahden teollisuustuotantolaitosten, Porvoon kaupungin Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen (ei vaikutustarkkailuvelvoitetta) kuormituksesta. Lisäksi merkittäviä ravinne- ja kiintoainekuormittajia ovat alueelle purkautuvat joet. Kilpilahden tuotantolaitokset ja Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo ovat ympäristölupiensa perusteella velvoitettuja tarkkailemaan sekä mereen johdettavia jätevesiään että niiden vaikutuksia. Tolkkisten höyryvoimalaitos on velvoitettu tarkkailemaan vain mereen johdettavia jätevesiään. Tuotantolaitosten toimittamien kuormitus- ja virtaamatietojen sekä tarkkailuraporttien perusteella on laskettu Kilpilahden laitosten, Tolkkisten höyryvoimalaitoksen sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kokonaisjätevesikuormitus Porvoon edustan merialueelle vuonna 2013 (Liite 2). Jokien tuoman kuormituksen arvioinnissa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Hertta tietojärjestelmää. Vedenlaatutietojen sekä päivittäisten virtaamatietojen (m³/s) perusteella on laskettu jokien tuoma kuormitus merialueelle kuukausikeskiarvoina (kg/d) sekä vuosikeskiarvona (kg/v) vuoden 2013 osalta. Kuormitus on laskettu Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) virtaamatietojen sekä virtapaikkoja lähellä sijaitsevien vedenlaatuhavaintopisteiden (Liite 3) ainepitoisuuksien perusteella. Ainepitoisuuksien havaintopaikkoina käytettiin samoja pisteitä kuin edellisinä vuosina. Vuonna 2013 jokien tuoma kuormitus muodosti edellisvuosien tapaan selvästi suurimman osuuden alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta (Taulukko 3 ja Liite 2). Kiintoaineen osalta lähes kaikki kuormitus tulee jokien mukana. Jokien osuus typpi-, fosfori- ja CODkuormasta oli muutaman prosentin edellisvuotta pienempää johtuen pääasiassa edellistä vuotta pienemmistä virtaamista. Jokien osuus kuormituksesta on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut typen ja fosforin osalta keskimäärin 93 98 %. Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kiintoainekuormituksen osuus oli hieman teollisuusjätevesien osuutta suurempi, mutta muutoin Kilpilahden teollisuuslaitosten kuormitus oli jätevedenpuhdistamon kuormitus suurempaa. Taulukko 3. Porvoon merialueelle tulevan pistekuormituksen prosentuaalinen jakautuminen jokien (Porvoonjoki ja Mustijoki), teollisuusjätevesien (Kilpilahden tuotantolaitokset), Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen välille vuonna 2013. Kuormitusosuudet 2013 kok. P kok. N Kiintoaine COD * % % % % Porvoonjoki ja Mustijoki 94,6 93,7 99,9 94,1 Tolkkisten höyryvoimalaitos 0,1 0,06 0,03 ei seurata teollisuusjätevedet 3,9 3,7 0,006 4,5 Hermanninsaaren jvp 1,3 2,6 0,1 1,4 * Porvoonjoki ja Mustijoki CODMn, muut CODCr 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

3.2 JOKIEN TUOMA RAVINNEKUORMITUS Jokien mukanaan tuoma kuormitus oli vuonna 2013 hyvin samaa tasoa, mitä se keskimäärin on viimeisten vuosien aikana ollut. Virtaamat sekä kuormitus olivat selvästi pienempiä kuin edellisvuonna, jolloin korkeat virtaamat nostivat kuormituksen hyvin suureksi. Virtaamahuiput ja kuormituspiikit ajoittuivat vuonna 2013 hyvin tavanomaisesti huhtikuulle ja marraskuulle. Huhtikuussa sulamisvedet nostivat virtaamia ja marraskuussa puolestaan satoi erittäin paljon. Taulukko 4. Jokien (Porvoonjoki ja Mustijoki) tuoma keskimääräinen kuukausittainen kuormitus (kg/d) Porvoon edustan merialueelle vuonna 2013. Virtaama Kiintoaine Kok. P Kok. N CODmn m³/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi 1 310 586 49 157 139 3 503 12 873 helmi 597 275 16 159 48 1 709 9 050 maalis 427 457 7 833 35 1 309 5 989 huhti 5 197 011 307 055 710 20 921 82 366 touko 1 104 421 37 906 105 2 676 17 212 kesä 355 998 3 844 21 798 4 841 heinä 272 607 4 684 24 796 3 854 elo 713 354 5 408 42 2 294 7 317 syys 423 753 5 077 40 1 131 10 060 loka 1 253 813 124 232 237 4 853 20 061 marras 3 443 294 428 333 691 12 286 87 189 joulu 2 479 691 149 211 274 6 607 47 740 ka. 2013 1 464 938 94 908 197 4 907 25 713 3.3 JÄTEVESIKUORMITUS Kilpilahden tuotantolaitoksille sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolle on annettu ympäristöluvissa jäteveden luparajoja (Taulukko 5). Kilpilahden tuotantolaitoksilla seurataan ravinnekuormituksen lisäksi vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2013 kuormittajat toimivat pääsääntöisesti lupaehtojen mukaisesti. StyroChem Finland Oy:n COD -kuorman luparaja ylittyi helmikuussa, mutta muita luparajojen ylityksiä ei tapahtunut. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 7

Taulukko 5. Yhteistarkkailuvelvollisille kuormittajille asetetut jäteveden luparajat vuonna 2013. Neste Oil Oyj kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo Borealis Polymers Oy arvo enintään Öljy 22 kg/d 14 kg/d BOD7ATU 15 mg O₂/l Fenoli 1,5 kg/d 1,0 kg/d Kokonaisfosfori 1 mg/l Kokonaisfosfori 10 kg/d 8 kg/d Öljyhiilivedyt 50 kg/kk Kokonaistyppi 200 kg/d 150 kg/d CODCr 2400 kg/d 1600 kg/d Puhdistusteho BOD:n osalta vähintään 90 % ja fosforin osalta 80 % Hermanninsaaren jvp pitoisuus enintään käsittelyteho vähintään StyroChem Finland oy kuukausikeskiarvo BOD7ATU 10 mg O₂/l 95 % Styreeni 10 kg/kk CODCr 60 mg O₂/l 90 % CODCr 600 kg/kk kokonaistyppi - 70 % Kokonaisfosfori 0,5 mg/l 93 % Asland Finland Oy kuukausikeskiarvo CODCr 250 kg/kk Porvoon edustan merialueelle johdettava jätevesimäärä oli hiukan laskenut edellisvuodesta. Fosforikuorma oli pysynyt lähes muuttumattomana, mutta typen ja COD:n kuormat olivat puolestaan hieman nousseet ja kiintoainekuorma laskenut. Kiintoaineen osalta suurin osa kuormituksesta tuli Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolta (Taulukko 6). Muiden aineiden osalta Neste Oil Oyj:n kuormitus oli selvästi suurin. Neste Oil Oyj:n kuormitus oli selvästi noussut sekä typen että COD:n osalta verrattuna edelliseen vuoteen. Taulukko 6. Porvoon merialueen jätevesikuormittajien kokonaiskuormitus (kg/v) vuoden 2013 osalta. Kuormitus 2013 virtaama fosfori typpi kiintoaine CODCr m3/v kg/v kg/v kg/v kg/v Neste Oil Oyj 7 274 353 2 781 69 132 ei seurata 412 900 Ashland Finland Oy 27 099 ei seurata ei seurata ei seurata 1 069 Borealis Polymers Oy 946 776 39 ei seurata 1 393 27 720 StyroChem Finland Oy 138 698 186 1 100 800 3 900 Hermanninsaaren jvp 4 167 137 1 022 49 275 34 675 141 620 Tokkisten höyryvoimalaitos 1 301 560 93 1 173 11 597 ei seurata yhteensä 2013 13 855 623 4 121 120 680 48 465 587 209 Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesi otetaan Sandvikenin itäpuolelta 25 30 metrin syvyydeltä. Jäähdytysvedet johdetaan mereen merivesitunnelia (purku 3) pitkin ottoaukon pohjoispuolelle noin 0-4 metrin syvyydessä (Liite 1). Lupapäätöksen mukaisesti jäähdytysvesimäärä saa olla enintään 150 000 m³/h. Vuonna 2013 mereen johdettu jäähdytysvesimäärä pysyi selvästi luparajan alapuolella (Kuva 5). Sekä lämpökuorma että vesimäärä olivat hieman edellisvuotta suurempia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

250 000 200 000 vesimäärä lämpö 5 000 4 500 4 000 vesimäärä (m³/h) 150 000 100 000 50 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 lämpö (GJ/h) 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 0 Kuva 5. Kilpilahden tuotantolaitosten lämpökuorma ja mereen johdettu jäähdytysvesimäärä vuosina 2000 2013. 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen vedenlaadun tarkkailuun kuuluu suppeina tarkkailuvuosina yhteensä 9 havaintoasemaa (Taulukko 7 ja Liite 1). Vuosina 2012 ja 2013 havaintopisteen 8 vesinäytteet on otettu tarkkailuohjelmassa mainittujen koordinaattien osoittamasta paikasta. Näytepisteen tulisi sijaita syvänteessä, mutta koordinaatit osoittavat virheellisesti syvänteen vierelle pisteeseen, jonka syvyys on vain 26 metriä. Jatkossa näytteet tullaan ottamaan syvänteestä 34 metrin syvyydestä (Taulukko 7). Vesistönäytteitä haetaan kerran talvella (tammi-helmikuu) ja viisi kertaa avovesikauden aikana. Avovesikauden näytteenotto ajoittuu kesäkuulle (viikko 1-2), kaksi kertaa heinäkuulle (viikot 1-2 ja 4), elokuulle (viikko 3-4) ja syyskuulle (viikko 4). Talvinäytteet päästiin hakemaan vasta maaliskuussa (8 ja 12.3). Avovesikauden näytteenotto toteutettiin kuitenkin tarkkailuohjelman mukaisesti ja näytteitä käytiin hakemassa 13.6, 11.7, 26.7, 22.8 ja 25.9. Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin voimassa olevia ympäristöhallinnon suosituksia (Mäkelä ym. 1992 ja Kettunen ym. 2008). Porvoon edustan ulkosaariston tilasta saadaan tietoa myös Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoimalta UUS-15 Porvoo 55 havaintopisteeltä (Liite 1). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 9

Taulukko 7. Vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet sekä kunkin pisteen maksimisyvyys ja koordinaatit (YKJ yhtenäiskoordinaatisto). havaintopiste syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 8* Orrenkylänselkä 8 Orrenkylänselkä 26 6687180-3425120 25 Kuggsund 25 Kuggsundinsalmi 20 6689680-3422240 27 Illvarden koillinen 27 Kulloonlahti, Mustijoen edusta 18 6691310-3420500 32 UUS-11 Porvoo 32 Sköldvikin edusta, pohjoinen 23 6689000-3420360 38 Sköldvikin edusta 38 Sköldvikin edusta, etelä 20 6688260-3420440 48 UUS-13 Porvoo 48 Kalvön koillispuoli 40 6683880-3420540 P3 Kalvön NW Kalvön luoteispuoli 13 6683930-3418050 P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Löparöfjärden 19 6680590-3415736 P5 Stuvubergsudden W Esthamnsfjärden 46 6680042-3421755 * havaintopisteen 8 koordinaatit vuodesta 2014 eteenpäin ovat 6687026-3425175 ja syvyys 34 m Kaikilla havaintokerroilla jokaiselta tarkkailupisteiltä määritettiin näkösyvyys ja otettiin näytteet 1 m syvyydeltä sekä 1 m korkeudelta pohjasta. Tarkkailunäytteistä tehtiin ohjelman mukaiset analyysit pintavedestä, alusvedestä sekä 0-2 m kokoomanäytteestä (Taulukko 8 ja 9). Kaikki vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen laboratorio Oy:ssä (Liite 4 ja 5). Taulukko 8. Vesinäytteistä tehdyt analyysit sekä käytetyt määritysmenetelmät. analyysi yksikkö menetelmä a-klorofylli µg/l * SFS 5572:1993 happi mg/l * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 happikyllästys % * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 ph * SFS 3021:1979 saliniteetti Sisäinen menetelmä sameus FTU * SFS-EN-ISO 7027:2000 sähkönjohtokyky ms/m * SFS-EN ISO 27888:1994 kokonaistyppi (merivesi) µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 nitraatti-nitriitti typpi, NO3 + NO2 µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 ammoniumtyppi, NH4 µg/l * Fotom., SFS 3023:1976 kokonaisfosfori µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3026:1986 liukoinen fosfaattfosfori (nucleopore 0,4 µm) µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3025:1986 E.coli -bakteerit pmy/100ml * Colilert Kolimuotoiset bakteerit pmy/100ml * Colilert * FINAS-akkredioitu menetelmä 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

Taulukko 9. Kaikilla havaintopisteillä vesinäytteistä tehnyt analyysit näytesyvyyksittäin eri vuodenaikoina. talvella kesällä ja syksyllä 1 m pohja-1 m 1 m 0-2 m pohja-1 m lämpötila x x x x happipitoisuus x x x x hepenkyllästys x x x x ph x x x x sähkönjohtavuus x x x x sameus x x x x kokonaistyppi x x x x nitraatti-nitriitti -typpi x x ammoniumtyppi x x kokonaisfosfiori x x x x suodatettu fosfaattifosfori x x a -klorofylli x x Jäähdytysvesien tarkkailu Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien johtamiseen liittyen havaintopisteiltä 25, 27, 38, 48 ja P3 määritetään vesimassan verikaalinen lämpötila- ja suolapitoisuuskerrostuneisuus kaikilla näytteenottokerroilla (Liite 6). Suolapitoisuuskerrostuneisuus määritettiin mittaamalla saliniteetti kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 6920 V21) metrin välein 20 metrin syvyyteen asti ja tämän jälkeen 5 metrin välein. Bakteerimääritykset Meriveden hygieenistä tilaa seurattiin bakteerimääritysten avulla. Näytteet otettiin heinäkuun molemmilla näytteenottokerroilla havaintopaikoilta 25, 27, 38, 48 ja P3. Näytteistä määritettiin E.coli bakteerit sekä kolimuotoiset bakteerit (Liite 4). Meriveden hygieeninen tila määritettiin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 177/2008 perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Ylimääräiset näytteet Yhteistarkkailuun liittyvien näytteiden lisäksi havaintopaikoilta 8, 25 ja 27 otettiin ylimääräisiä näytteitä liittyen Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Maamet - hankkeeseen. Havaintopisteiltä analysoitiin yhteistarkkailunäytteiden lisäksi kaikilla havaintokerroilla 1 m syvyydeltä TOC ja saliniteetti sekä pohjanläheisestä vedestä ammoniumtyppi, nitraatti+nitriitti typpi sekä fosfaattifosfori. Lisäksi samoilta pisteiltä otettiin kasviplanktonnäytteet kesä-, heinä- ja elokuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 11

4.2 POHJAELÄINTUTKIMUS Ohjelman mukaisesti vuonna 2013 pohjaeläinnäytteet otettiin vain kahdelta vuosittaisessa seurannassa olevalta näyteasemalta, asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä) (Liite 7). Pohjaeläinnäytteet otettiin 23.9.2013 (Taulukko 10). Ns. laaja pohjaeläintutkimus, jossa näyteasemia on 15, tehtiin viimeksi vuonna 2011. Seuraava laaja pohjaeläintutkimus on vuonna 2015. Taulukko 10. Pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatutiedot. Asema ja näyt.ot. pvm Syvyys (m) KKJ YK Latitude KKJ YK Longitude Pohjan laatu + muuta As S 23 6688970 3420210 tarkat n-ottokoordinaatit 6689092-3420600, liejupohja, 23.9.2013 hapellinen kerros n. 3 cm, alla harmaa lieju, seassa sulfidiraitoja As B 35 6684420 3420100 liejupohja, hapellinen kerros n. 3 cm, alla musta 23.9.2013 H 2 S selvä (2/3) Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin standardin SFS 5076 (1989) ohjeistusta sekä vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym. 2001). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella, jonka pinta-ala on 231 cm 2. Kummaltakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteenoton yhteydessä tehtiin samalla havaintoja pohjasedimentin laadusta (Taulukko 10). Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n seulalla, poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus mitattiin millimetrin tarkkuudella. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internetsivuilla listattua kirjallisuutta (Ympäristöhallinto 2012). Nostokohtaiset tulokset (Liite 8) on viety myös ympäristöhallinnon tietojärjestelmän (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brackish water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012, Perus ym. 2007). Indeksin laskennassa käytetään lajimäärää, eri lajien yksilömääriä sekä eri eläinlajien tai ryhmien ympäristöstressin sietokykyä kuvaavia pistearvoja. BBI- ja BBI-ELS arvojen laskennassa käytettiin hyväksi ympäristöhallinnon sisällä laadittua Excel-pohjaista makrotyökalua (Perus & Österberg 2012). Liitteessä 9 on esitetty BBI-arvojen laskentaan liittyvää termistöä. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

4.3 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Pää- ja sivuammattikalastajien saaliita selvitettiin kalastustiedustelulla. Suomenlahden pyyntiruudulla 54 kalasti vuonna 2011 kaikkiaan 35 kalastajaa. Vuoden 2011 selvitysten perusteella tarkkailualueella kalastaa kuitenkin vain pieni osa kalastajista. Vuoden 2013 saalistiedot saatiin vain kahdelta tarkkailualueella kalastavalta kalastajalta. Näistä toinen oli pääammattikalastajaa ja toinen kotitarve/sivuammattikalastaja. Tiedustelulomake on esitetty raportin liitteessä 10. 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 5.1 VEDENLAADUN TARKKAILU 5.1.1 Vedenlaatu talvella Huonon jäätilanteen vuoksi Svartbäckinselän näytepisteeltä P4 ei pystytty ottamaan talvella ollenkaan vesinäytettä. Muilla pisteiltä näytteenotto pystyttiin kuitenkin suorittamaan (Liite 4). Pintaveden hapenkyllästys vaihteli talvella 65 86 %:n välillä ja oli alhaisin Kuggsundissa. Jokivesien vaikutus oli havaittavissa etenkin pintavedessä jokisuita lähinnä sijaitsevilla tarkkailupisteillä. Kulloonlahdella (piste 27), Kuggsundissa (piste 25) sekä Orrenkylänselällä (piste 8) vesi oli sameaa ja selvästi ravinnepitoisempaa kuin muilla tarkkailupisteillä. Klorofyllipitoisuus oli kaikilla pisteillä varsin matala. Alusvedessä happitilanne oli näytteenottohetkellä vähintään kohtalainen ja vaihteli 53 85 %:n välillä. Lievää hapenpuutetta oli havaittavissa Orrenkylänselällä sekä Svartbäckinselän kahdella syvimmällä pisteellä. Fosforipitoisuudet olivat Orrenkylänselkää lukuun ottamatta varsin tasaisia ja vaihtelivat 33 58 µg/l välillä. Orrenkylänselällä fosforipitoisuus oli 81 µg/l. Sameus ja typpipitoisuus olivat varsin samaa tasoa kaikilla tarkkailupisteillä eikä jokivesien vaikutus ulottunut alusveteen asti. 5.1.2 Vedenlaatu kesällä Pintaveden happikyllästys vaihteli kesällä 74 116 % välillä (Liite 4). Lievää levätuotannon aiheuttamaa hapen ylikyllästystä oli havaittavissa kaikilla tarkkailupisteillä kesän aikana. Alusveden happitilanne oli pääsääntöisesti heikoimmillaan loppukesällä elo-syyskuussa (Kuva 6). Svartbäckinselän syvänteessä pisteellä 48 happikyllästys oli vain 9 % ja Kuggsundissakin vain 10 %. Syyskuun lopulla vesimassa oli muutamilla pisteillä hyvin tasalämpöistä pinnasta pohjaan ja syystäyskierto oli päässyt tuomaan hapekasta vettä alusveteen. Pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli varsin tasainen koko alueella (Kuva 7). Keskimääräinen taso oli korkein jokivesien vaikutusalueella ja laski hieman siirryttäessä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 13

kohti ulompia Svartbäckinselän tarkkailupisteitä. Alusvedessä fosforipitoisuudet olivat selvästi pintavettä korkeampia ja etenkin vähähappisilla pisteillä (25, 48, P5) pitoisuudet kohosivat muita pisteitä korkeammiksi (Kuva 8), kun fosforia pääsi vapautumaan pohjasedimenteistä. Kuva 6. Alusveden alhaisimmat happikyllästysarvot (%) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2013. Suluissa havaintopäivämäärä. Kuva 7. Pintaveden keskimääräinen fosforitaso (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2013. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

Kuva 8. Alusveden keskimääräinen fosforitaso (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2013. Kuva 9 Pintaveden keskimääräinen typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2013. Typpipitoisuus oli tasainen koko alueella sekä pinta- että alusvedessä (Kuvat 9 ja 10). Alusvedessä pitoisuudet vaihtelivat hieman pintavettä enemmän ja korkeimmat pitoisuudet havaittiin Kuggsundissa sekä Svartbäckinselän syvänteissä heikon happitilanteen yhteydessä. Typpipitoisuudet olivat keskimäärin hyvin samaa tasoa kuin vuonna 2012. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 15

Kuva 10. Alusveden keskimääräinen typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2013. Pintavesi oli sameinta ja näkösyvyys heikoin jokisuita lähinnä sijaitsevilla pisteillä (Kuvat 11 ja 12). Näkösyvyys lisääntyi noin metrillä siirryttäessä kohti Svartbäckinselkää ja oli keskimäärin suurin näytepisteellä P5. Vertailupisteellä (UUS-15 Porvoo 55) näkösyvyys oli noin 3,4 m. Vähähappisilla pisteillä (pisteet 25 ja 48) sameus oli alusvedessä koholla. Kuva 11. Pintaveden keskimääräinen sameus (FTU) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2013. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

Kuva 12 Pintaveden keskimääräinen näkösyvyys (m) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2013. 5.1.3 Pintaveden rehevyystaso Pintaveden rehevyyttä ja levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus oli keskimäärin korkein Kuggsundissa (Kuva 13). Muilla tarkkailupisteillä pitoisuudet olivat hieman alhaisempia. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin pääsääntöisesti heinäkuun alun tai elokuun lopun näytteenottokerroilla, jolloin korkein pitoisuus (28 µg/l) havaittiin 21.8. Kuggsundissa (piste 25). Syyskuun loppupuolella levätuotanto oli jo hyvin vähäistä ja klorofyllipitoisuudet pieniä. Fosfaattifosfori (liuennut epäorgaaninen fosfori, PO 4-3) on levien pääasiassa käyttämä ravinne, mutta myös nitraatti (typen epäorgaaninen yhdiste, NO 3- ) kuuluu levien käyttämiin ravinteisiin (Oravainen 1999). Koska levät käyttävät hyväkseen vedessä olevia liukoisia ravinteita, niiden määrä on yleensä kesäisin varsin vähäinen. Fosfaattifosforin ja nitraattinitriittitypen määrä pintavedessä oli selvästi korkein talvella, jolloin levätuotantoa ei juurikaan ollut (Liite 5). Kesällä pitoisuudet laskivat hyvin alhaisiksi levien kuluttaessa ravinteita. Loppukesästä levätuotannon vähetessä ravinnepitoisuudet alkoivat hiljalleen kohota. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 17

Kuva 13. Pintaveden keskimääräinen klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2013. Ravinnesuhteita tarkastelemalla voidaan arvioida, mikä ravinne toimii pääasiallisena levätuotantoa rajoittavana tekijänä. Rajoittavaa ravinnetta arvioitaessa voidaan käyttää seuraavia rajoja (Forsberg ym. 1978): Taulukko 11 Pintaveden ravinnesuhteiden arvioinnissa käytetyt raja-arvot typen ja fosforin kokonaisravinnepitoisuuksille sekä liukoisille ravinnepitoisuuksille. kokonaisravinteet liukoiset ravinteet (NO2, NO3, NH4, POP4) N/P -suhde minimiravinne N/P -suhde minimiravinne < 10 typpi < 5 typpi 10-17 typpi tai fosfori 5-12 typpi tai fosfori > 17 fosfori > 12 fosfori Kokonaisravinnepitoisuuksien osalta Porvoon edustalla vallitsee ajankohdasta ja havaintopaikasta riippuen pääasiassa tilanne, jossa kumpi tahansa ravinteista voi toimia levätuotantoa rajoittavana tekijänä (Taulukko 12). Liukoisten ja leville suoraan käyttökelpoisten ravinteiden osalta tilanne vaihteli hyvin paljon sekä kuukausien että havaintopisteiden välillä. Alkukesästä fosfaatti oli selvästi rajoittava ravinne, mutta kesän edetessä myös typen liukoiset ravinteet olivat rajoittavina tekijöinä. Levätuotannon ollessa voimakkaimmillaan pintaveden fosfaattifosfori kului nopeasti loppuun ja ravinnesuhde oli jopa 28. Heinäkuun lopulla levätuotannon ollessa vähäistä fosfaattifosforia oli runsaammin 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

vedessä ja ravinnesuhde oli lähes kaikilla pisteillä alle 5 eikä fosfaatti ollut tuolloin rajoittava ravinne. Taulukko 12. Pintaveden (0-2 m) rehevyyttä kuvaavien parametrien keskimääräinen pitoisuus Porvoon edustan merialueella kesä-syyskuussa 2013. Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m liukoiset 25 394 10 11 38 5,4 8,7 1,3 10,4 3,9 27 462 13 14 42 4,4 14,7 1,0 10,9 6,2 32 418 14 21 41 6,8 9,7 1,2 10,2 5,1 38 408 11 16 37 5,2 10,0 1,3 11,0 5,3 48 406 10 15 34 6,0 7,6 1,4 11,8 4,3 8 388 8 11 29 3,4 7,5 2,1 13,2 5,6 P3 390 9 13 29 4,4 8,9 1,9 13,4 4,9 P4 380 8 11 28 3,4 7,6 2,3 13,8 5,4 P5 384 9 10 26 2,4 7,7 2,5 15,0 8,0 Ulompana rannikosta sijaitsevaa Uudenmaan ELY-keskuksen tarkkailupistettä (UUS-15 Porvoo 55) käytettiin vertailupisteenä. Vertailupisteellä sameus oli vähäisempää ja näkösyvyys suurempi kuin Porvoon edustan tarkkailupisteillä. Myös pintaveden fosforipitoisuudet (kasvukauden keskiarvo 22 µg/l) olivat alhaisempia. Typpipitoisuudet olivat kuitenkin hyvin samaa tasoa kuin lähempänä rannikkoakin. Kokonaisravinteiden suhde vaihteli yhteisrajoitteisuuden ja fosforirajoitteisuuden välillä. Sekä typen että fosforin liukoisten ravinteiden määrä oli selvästi Porvoon edustaa alhaisempi ja liukoiset ravinteet olivat kesällä vertailupisteellä kuluneet lähes loppuun. Liukoisten ravinteiden osalta suhde oli kasvukaudella keskimäärin 2 ja ilmensi typpirajoitteisuutta. Klorofyllipitoisuudet olivat selvästi rannikon tasoa alhaisempia (kasvukauden keskiarvo 4,3 µg/l). 5.1.4 Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Vertikaalisten suolapitoisuus- (saliniteetti) ja lämpötilamittausten avulla seurataan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien purkuun mahdollisesti liittyviä vaikutuksia. Jäähdytysvedet johdetaan merivesitunnelia (purku 3) pitkin mereen pisteen 38 läheisyydessä (Liite 1). Edellisinä vuosina jäähdytysvesien vaikutuksia ei ole havaittu. Helmikuun näytteenoton yhteydessä kenttäkäyttöinen sondi ei toiminut kunnolla ja näytepisteiden 25 ja 27 lämpötilaa ja suolapitoisuutta ei pystytty mittaamaan. Purkuvesiputkea lähinnä sijaitsevalla pisteellä (38) pinta- ja alusveden lämpötila olivat hyvin samaa tasoa. Lämpimin vesi oli kuitenkin jäänyt 5 10 metrin syvyyteen, jossa lämpötila oli reilu 2 C (Liite 6). Saliniteetti oli matalin pintavedessä ja korkein alusvedessä. Harppauskerros sijaitsi 0 5 m välillä, jossa saliniteetti kasvoi nopeasti. Koska saliniteetin ja lämpötilan kerrostuneisuus olivat hyvin erilaisia, on mahdollista, että merivesitunnelia pitkin johdetut jäähdytysvedet ovat aiheuttaneet lämpimimmän veden kertymisen väliveteen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 19

Tavallisesti lämpimin ja painavin vesi on talvisin painunut lähelle pohjaa. Svartbäckinselällä (P3 ja 48) kerrostuneisuus oli hyvin samanlaista sekä saliniteetin että lämpötilan osalta eikä jäähdytysvesien vaikutuksia ollut tulosten perusteella havaittavissa. Kesäkuussa pintavesi oli lämmennyt kaikilla pisteillä selvästi yli 14 asteen (Liite 6). Lämpötila- ja suolapitoisuuskerrostuneisuus oli kaikilla pisteillä hyvin samanlainen. Vesimassan kerrostuminen oli vielä kesäkuussa kesken eikä harppauskerros ollut muodostunut kovin voimakkaaksi. Heinäkuussa alussa vesimassan kerrostuneisuus oli voimistunut ja kaikilla pisteillä oli havaittavissa sekä saliniteetin että lämpötilan osalta selvä harppauskerros välivedessä. Pintavesi oli hiukan lämmennyt kesäkuusta, mutta erot kesäkuun lämpötiloihin olivat varsin pieniä. Heinäkuun puolenvälin jälkeen puhaltanut voimakas pohjoistuuli aiheutti koko Suomenlahdella kylmän alusveden kumpuamista kohti pintavettä (Ilmatieteenlaitos 2013b). Ilmiön seurauksena pintaveden lämpötila laski tavanomaista alhaisemmaksi. Ilmiö oli havaittavissa myös Porvoon edustalla, missä pintaveden lämpötila oli muutamaa pistettä lukuun ottamatta (25 ja P5) alle 10 astetta heinäkuun loppupuolella. Elokuun loppupuolella pintaveden lämpötila oli kaikilla pisteillä palannut heinäkuun alun tasolle ja vaihteli 14 17 asteen välillä. Syyskuun lopussa vesimassa oli lämmennyt hyvin tasalämpöiseksi kaikilla pisteillä 15 20 metrin syvyyteen asti ja saliniteetti noudatteli lämpötilakerrostuneisuutta. Matalimmilla pisteillä syystäyskierto oli jo ehtinyt sekoittaa vesimassaa. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutuksia ei ollut havaittavissa kesä-syyskuun näytteenottojen tulosten perusteella. 5.1.5 Veden hygieeninen laatu Heinäkuun näytteenottojen yhteydessä pisteillä 25, 27, 38, 48 ja P5 tehtyjen bakteerimääritysten perusteella vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimavesikelpoista kaikilla pisteillä (Liite 4). Pitoisuudet jäivät selvästi rannikon uimavesille asetetun toimenpiderajan alapuolelle (E.coli bakteerit 100 pmy/100 ml). 5.2 POHJAELÄINTARKKAILU 5.2.1 Pohjanlaadun maastohavainnot Näyteasemien S ja B pohjanlaatutiedot on esitetty taulukossa 10. Molemmat näyteasemat olivat liejupohjia. Öljysataman edustalla (as S) hapellisen pintakerroksen paksuus oli 3 cm, mikä oli hieman enemmän kuin parina edellisenä vuonna. Sen alla oli harmaata sulfidiliejua, jossa näkyi sulfidiraitoja. Asemalla B hapellisen kerroksen paksuus oli 3 cm eli lähes sama kuin edellisenä vuonna. Tällä asemalla hapellisen kerroksen alla oli mustaa sulfidiliejua, ja rikkivedyn haju oli selvää. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

5.2.2 Pohjaeläimistö Liitteessä 8 on esitetty sekä asemien S ja B nostokohtaiset että keskimääräiset neliömetritulokset. Tulostaulukossa on esitetty myös näyteasemien viralliset nimet, joilla tulokset löytyvät Hertasta. Ympäristöhallinnon vesimuodostumien tyyppijaon mukaan molemmat näyteasemat ovat Suomenlahden sisäsaaristoa. Öljysataman edustalla (asema S) pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta (Kuva 14). Pohjaeläinyhteisössä oli sekä makeanveden lajeja (Potamothrix/Tubifex harvasukasmatoja ja Chironomus surviaissääskentoukkia) että liejusimpukkaa (Macoma baltica), joka on murtovesilaji. Runsain laji oli edelleen Marenzelleria monisukasmato, jonka yksilötiheys oli kasvanut edellisestä vuodesta kuten myös Potamothrix/Tubifex harvasukasmatojen. Pohjaeläinten kokonaisyksilötiheys on ollut nousussa vuodesta 2009. Pohjaeläinten kokonaisbiomassa oli vähäisempi kuin vuonna 2012, mitä selittää liejusimpukkatiheyden väheneminen; näytteissä oli yhteensä vain neljä liejusimpukkaa (Kuva 15). Svartbäckinselän eteläosan syvällä alueella (asema B) pohjaeläinyhteisössä dominoi edelleen Marenzelleria, mutta sen yksilötiheydet ovat romahtaneet vuodesta 2011 (Kuva 14). Samankaltainen Marenzelleria tiheyksien laskeva trendi on havaittu myös muissa läheisten rannikkoalueiden pohjaeläintutkimuksissa (Anttila-Huhtinen 2013, Hällfors & Räsänen 2013). Myös liejusimpukka oli vähentynyt selkeästi, mikä selittää osaltaan kokonaisbiomassan pienenemistä. Liejusimpukoita oli näytteissä yhteensä vain 6 yksilöä, ja niiden kokoluokat vaihtelivat 3 mm:stä 15 mm:iin (Kuva 15). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 21

Havaintopaikka S 2000 200 1800 1600 1400 150 yks./m2 1200 1000 800 600 400 100 50 g WW/m2 200 0 0 2009 2010 2011 2012 2013 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 2009 2010 2011 2012 2013 BBI 0,299 0,206 0,462 0,336 0,380 BBI ELS 0,498 0,344 0,770 0,560 0,636 tilaluokka T T H H H Havaintopaikka B 10000 9000 17 000 yks/m2 100 8000 80 7000 yks./m2 6000 5000 4000 3000 60 40 2000 20 1000 0 0 2009 2010 2011 2012 g WW/m2 2013 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 2009 2010 2011 2012 2013 BBI 0,083 0,134 0,193 0,293 0,306 BBI ELS 0,138 0,223 0,322 0,488 0,510 tilaluokka Hu V V T T Kuva 14. Pohjaeläinten tiheys (yks/m2) ryhmittäin/lajeittain (Tub=Tubificidae, Mon=valkokatka, Chi=surviaissääsket, Mac=liejusimpukka, Marenz=Marenzelleria) ja kokonaisbiomassa (g WW/m2) näyteasemilla S ja B vuosina 2009 2013. Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Kaaviossa on esitetty myös ko. vuosien pohjaeläintuloksiin perustuvat BBI- ja BBI-ELS-arvot sekä näiden mukainen tilaluokka. Hu=huono, V=välttävä, T=tyydyttävä ja H=hyvä ja E=erinomainen 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

Rannikon pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa kuvaavan BBI-luokitteluindeksin mukaan pohjan tilaluokka oli pysynyt molemmilla asemilla samana kuin vuonna 2012; asemalla S tila oli BBI-ELS arvojen mukaan hyvä ja asemalla B tyydyttävä. Varsinaisten BBI-ELS arvojen mukaan pohjan tila oli hieman kohentunut edellisestä vuodesta molemmilla asemilla. Asemalla B pohjan tilaa kuvaavalla BBI-ELS arvolla on ollut nouseva trendi aina lähtien vuodesta 2009 (Kuva 14). Sekä BBI että BBI-ELS indeksi voivat saada arvoja väliltä 0 1. Mitä lähempänä indeksiarvot ovat nollaa, sitä heikompi on pohjaeläinyhteisön ja samalla pohjan ekologinen tila. Vesialueen pohjan ekologista tilaa kuvaava BBI-ELS arvo (BBI-Ekologinen LaatuSuhde) saadaan, kun aineistosta saatua BBI-arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen BBI-vertailuarvoon. BBI-ELS-arvo on havaitun BBI-arvon ja vastaavan BBI-vertailuarvon välinen suhde. Tuloksia tarkasteltaessa täytyy huomioida, että tässä esitetyt BBI-ELS arvot perustuvat vain yhden näyteaseman yhteen näytteenottoon. Yleensä pohjan ekologisen tilan arvioinnissa BBI-indeksi lasketaan vesimuodostelmalle ko. ajanjaksona, jolloin saadut indeksiarvot perustuvat laajempaan aineistoon. Lopullinen tilaluokka määräytyy 20th percentile- arvon eli hajontaa kuvaavan 20 % -jakauman mukaan; tällöin 80 % aineistosta edustaa vähintään ko. tilaa. Indeksin perustuessa yhteen ainoaan havaintoon ei ole havaintojen välistä hajontaa, jolloin tilaluokka määräytyy mediaanin mukaan, mikä on antaa liiankin hyvän kuvan vesistön tilasta. Molempien näyteasemien pohjaeläintulokset vastaavat suhteellisen hyvin muualta, Suomenlahden sisäsaaristosta saatuja tuloksia. Tuloksissa tulee näkyviin sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Rehevyyteen ovat tietenkin omalta osaltaan vaikuttaneet paikallinen kuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Samansuuntainen kehitys on havaittu myös läheisillä merialueilla. Syvillä näyteasemilla, joilta pohjaeläimistö on aikaisemmin puuttunut täysin tai lähes kokonaan, esiintyy nykyään suuret määrät Marenzelleria monisukasmatoa (Anttila-Huhtinen 2010, Anttila-Huhtinen 2013). Liejusimpukka oli vuonna 2013 taantunut molemmilla näyteasemilla verrattuna edelliseen vuoteen, mutta nytkin tiheydet olivat suurempia kuin esim. Loviisan edustan (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2014) tai Pyhtää Kotka Hamina edustan (Anttila-Huhtinen 2013) vastaavilla syvyyksillä. Edellistä selittää osittain suolapitoisuuden väheneminen itään päin, mutta osittain myös pohjan parempi happitilanne Porvoon tutkimusalueella. Tämän merialueen syvillä pohjilla vallitsisi luonnostaan valkokatka (Monoporeia affinis) kilkki (Mesidotea entomon) pohjaeläinyhteisö, mutta tällaista ns. luonnontilaista syvän veden pohjaeläinyhteisöä ei tutkimusalueen syvillä alueilla ole tavattu pitkään aikaan. Tutkimuksen kohteena olevilla näyteasemilla valkokatkaa on viimeksi tavattu merkittävinä tiheyksinä 1980-luvun alkupuolella. Pohjaeläimistön muutoksia pidemmällä aikavälillä tullaan käsittelemään tarkemmin vuoden 2015 laajassa vuosiraportissa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 23

10 Asema S 8 yksilöä 6 4 2 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm 10 Asema B 8 yksilöä 6 4 2 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm Kuva 15. Liejusimpukan (Macoma baltica) kokojakauma vuonna 2013 asemalla S (n=4) ja B (n=6). Liejusimpukoiden yksilömäärät jäivät molemmilla asemilla hyvin vähäiseksi. 5.3 AMMATTIKALASTAJIEN SAALISTIEDUSTELU Vain toinen vastanneista kalastajista ilmoitti kalastusmatkojen kuukausittaiset lukumäärät. Kalastaja teki kuukaudessa keskimäärin n. 8 kalastusmatkaa (Kuva 16). Kesäkuukausina ammattikalastaja ei pitänyt lainkaan pyydyksiä vedessä, mutta syyskuussa kalastusaktiivisuus oli suurinta. Näin oli myös vuonna 2012. Kalastajat olivat pyytäneet alueilla 1-3. Kalastajat olivat pyytäneet pääasiassa pohjaverkoilla. Lohi- tai silakkarysiä ei ollut kummallakaan käytössä. Toinen kalastaja oli käyttänyt kesällä lyhyen aikaa rantarysiä, mutta rysäpyynnin yksikkösaaliita ei pystytty laskemaan puutteellisten tietojen vuoksi. Sen sijaan pohjaverkkopyynnin keskimääräiset yksikkösaaliit voitiin laskea sekä kesä- että talviaikaiselle pyynnille. Talvikauden yksikkösaalis oli keskimäärin 0,57 kg/verkkovrk. ja kesäkauden 0,61 kg/verkkovrk. Kalastajat saivat yksikkösaaliiden perusteella pohjaverkoilla parhaiten kuhaa, lahnaa ja siikaa (Kuva 17). Yksikkösaaliit olivat siten melko 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014

hyviä, mikä selittyy osaltaan sillä, että kalastajat käyttivät 60 m pitkiä ja yli 3 m korkeita verkkoja. Massamääräisistä kokonaissaaliista suurin osa koostui kuhasta, lahnasta, hauesta ja siiasta (Kuva 18). Vuodenaikojen välillä ei ollut merkittäviä eroja saalislajien runsauksissa. Eroja oli lähinnä siika, taimen ja lahnasaaliissa. Kalastajat eivät olleet havainneet saaliskaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävinä kalastusta haittaavina tekijöinä he mainitsivat runsaat hyljekannat, jotka tekevät etenkin avovesiaikaisen verkkokalastukset hyvin vaikeaksi. Myös siian myyntihinnan katsottiin laskeneen. Kuva 16. Ammattikalastajan kuukausikohtaiset kalastusmatkojen lukumäärät. Kuva 17. Pohjaverkkopyynnin keskimääräinen yksikkösaalis talvi- ja kesäkaudella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 25

Kuva 18. Eri kalalajien suhteellinen osuus verkkopyynnin kokonaissaaliista talvella (ylempi kuva) ja kesällä (alempi kuva). 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014