PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2011

Transkriptio

1 PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 Marja Anttila-Huhtinen, Viivi Mänttäri ja Janne Raunio ISSN

2 TIIVISTELMÄ Porvoon edustan merialueen tilaa seurataan vesistökuormittajien yhteistarkkailuna. Merialueen kokonaiskuormituksesta suurin osa tulee Porvoonjoen ja Mustijoen mukana kevään ja syksyn virtaamahuippujen aikaan. Jokien tuoman kuormituksen osuus typen, fosforin, kiintoaineen sekä biologisen hapenkulutuksen osalta on yli 90 %. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien mukana mereen pääsee myös vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, klooratut hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2011 laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Borealis Polymers Oy:n ja StyroChem Finland Oy:n muutamia luparajojen ylityksiä. Pintaveden rehevyystaso oli vuonna 2011 hieman edellisvuotta korkeampi, vaikka kehitys viimeisten 20 vuoden aikana onkin ollut laskeva. Alusvedessä happipitoisuus laski kesän edetessä useilla paikoilla. Happivajeesta johtuen alusveden fosforipitoisuudet kohosivat kesällä selvästi pintavettä korkeammiksi. Talvella alusveden happitilanne kuitenkin pysyi pääsääntöisesti melko hyvänä eikä kohonneita fosforipitoisuuksia juuri havaittu. Jokivesien vaikutuksesta suolapitoisuus on alhaisin pintavedessä ja ajoittain pintavedessä havaittiin keskimääräistä korkeampia typpipitoisuuksia. Porvoon edusta on typpi-fosfori suhteen perusteella yhteisrajoitteinen, jolloin kumpi tahansa ravinteista saattaa rajoittaa tuotantoa. Porvoon edustan vesi oli kesällä hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutuksia ei havaittu ja vedenotto oli luparajan mukaista. Jokien tuoman kuormituksen voidaankin katsoa olevan merkittävin alueen vedenlaatuun vaikuttava tekijä. Orrenkylänselän pisteellä 8 kasviplanktonin biomassatulokset olivat kaikkina kesäkuukausina selvästi korkeammat kuin Kilpilahden edustan pisteellä 38 ja Svartbäckinselän pisteellä 48. Orrenkylän selällä leväbiomassa oli samaa tasoa kuin Helsingin ja Espoon edustalla vuonna Kaikkien tarkkailupisteiden sinilevätulokset vastasivat ilmavalvonta- ja satelliittihavaintoja Itämeren leväkukinnoista kesän 2011 ajalta. Pohjaeläimistön perusteella pohjien tila ei poikennut tutkimusalueella tyypillisestä tilanteesta itäisen Suomenlahden sisäsaariston alueella eikä pohjaeläimistössä voitu juurikaan havaita paikallisen kuormituksen suoria vaikutuksia. Kaikilla näyteasemilla esiintyi pohjaeläimistöä minimitaksonimäärän ollessa neljä lajia per asema. Matalilla alueilla tuli esille pohjien rehevyys valtalajien ollessa makean veden rehevän pohjan tyyppilajeja. Liejusimpukkaa esiintyi suhteellisen hyvin aina syvyysvyöhykkeelle metriä. Syvemmillä alueilla pohjan huono happitilanne nousi määrääväksi tekijäksi ja selvä valtalaji tai paikoin lähes ainut laji oli huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Rajuimmat muutokset alueen pohjaeläimistössä ajoittuvat jo 1980-luvulle, jolloin luonnontilaisen pohjan indikaattorilaji valkokatka hävisi alueelta lähes täysin. Verrattuna

3 2000-luvun alkuun pohjien rehevyys oli voimistunut useimmilla näyteasemilla; rehevyyttä ilmentävät lajit olivat runsastuneet ja vastaavasti liejusimpukka lievästi taantunut. Syvemmillä tutkimusalueilla Marenzelleria monisukasmadot olivat runsastuneet räjähdysmäisesti edellisistä tutkimuskerroista, mikä on ollut yleinen ilmiö Suomenlahden sisä- ja ulkosaariston syvännealueilla, joilla pohjien happitilanne on huono. Sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa ruoppausmassan laatukriteerien mukaisia ylityksiä todettiin mineraaliöljy- ja TBT-pitoisuuksissa. Suurin mineraaliöljypitoisuus mitattiin merivesitunnelin edustalla; pitoisuus ylitti sedimenttien läjityskriteerien tason 2 raja-arvon. Lähiasemien pitoisuudet jäivät ns. harmaalle alueelle. Lähes kaikki TBT pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvon ja kahdella asemalla tulos ylitti myös tason 2 raja-arvon. Sen sijaan sedimentin dioksiini- ja furaani- (PCDD/F) sekä ftalaattipitoisuudet olivat pieniä. Liejusimpukoiden PCDD/F pitoisuudet ja TBT pitoisuudet eivät merkittävästi poikenneet normaalista taustatasosta. Liejusimpukoiden TBT pitoisuuksissa on yleisesti 2000-luvulla havaittu selvä laskeva trendi. Kalastustiedustelun perusteella vuonna 2011 Porvoon edustalla kalasti yli 1100 ruokakuntaa, joiden kokonaissaalis oli n kg. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli n. 41 kg. Vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit olivat ahven, kuha, hauki, lahna ja särki. Vapaa-ajan kalastajien pyyntiponnistus jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui Haikonselällä ja Emäsalonselällä vapavälineillä. Sen sijaan Svartbäckinselällä ja Orrenkylänselällä kalastettiin eniten verkoilla. Vapaa-ajan kalastajat olivat havainneet yleisesti rannikkoalueen rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista. Rehevyydestä johtuvat haitat koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa. Merialueen verkkokoekalastusten yksikkösaaliit olivat melko suuria, vertailualueella keskimäärin n. 5,5 kg ja 195 kpl/koeverkko/yö ja kuormitetulla alueella 6,1 kg ja 153 kpl. Yleisimmät saalislajit olivat särki, ahven, kiiski, pasuri ja salakka. Porvoon edustan merialueen kalaston rakenteessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa vertailualueen ja kuormitetun alueen välillä. Näin ollen jätevesikuormituksella ei näyttänyt olevan merkittävää vaikutusta alueen kalastoon. Porvoon edustan ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet (0,2 ja 0,25 pg/g) olivat selvästi käyttökelpoisuuden raja-arvon (4 pg/g) alapuolella. Havaitut pitoisuudet olivat myös selvästi pienemmät kuin esim. Kotkan edustan merialueen ahvenissa (n. 1,4 pg/g). Myös orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä ja ne edustivat merialueen normaalia taustatasoa (n. 20 µg/kg). Aistinvaraisten arvioiden perusteella Porvoon edustan merialueen näytekalat arvioitiin käyttökelpoisuudeltaan melko hyviksi tai hyviksi. Sekä Svartbäckinselän eteläosan että Orrenkylänselän kaloissa havaittiin kuitenkin kypsennettyinä lieviä haju- ja makuvirheitä.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT Tutkimusalue Sääolot Jäätalvi Merenpinnan korkeuden vaihtelu Tuuliolot Jokien virtaamat 6 3 MERIALUEEN KUORMITUS Yleistä kuormituksesta Jokien tuoma ravinnekuormitus Jätevesikuormitus 11 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Vedenlaadun tarkkailu Pohjaeläintutkimus Sedimenttien ja eliöiden haitta-ainetutkimus Kalataloudellinen tutkimus 21 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU Vedenlaadun tarkkailu Vedenlaatu talvella Vedenlaatu kesällä Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Veden hygieeninen laatu Kasviplankton Vedenlaadun kehitys pitkällä aikavälillä Pohjaeläintutkimus Pohjanlaadun maastohavainnot Pohjaeläimistö Liejusimpukan kokojakauma 45

5 5.2.4 BBI indeksi Vertailu aikaisempiin tuloksiin Sedimenttien ja simpukoiden haitta-ainetutkimus Sedimentit Simpukat Kalataloudellinen tarkkailu Vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu Verkkokoekalastukset Kalojen haitta-aine tutkimukset ja aistinvaraiset arviot Ammattikalastajien saalistiedustelu 81 6 YHTEENVETO 82 7 SEURANNAN JATKAMINEN 87 8 VIITTEET 87 LIITTEET Liite 1. Kartta vesistötarkkailun vedenlaadun havaintopisteistä ja jätevesien purkupaikoista Liite 2. Kartta jokien virtahavaintopisteistä sekä ainepitoisuuksien mittauspisteistä Liite 3. Porvoon merialueelle tuleva kuormitus Liite 4. Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat Liite 5. Sedimenttitutkimuksen näyteasemat + kala- ja simpukkanäytteiden tutkimusalueet Liite 6. Sedimenttitutkimuksen analyysimenetelmät Liite 7. Kalataloudellisen tutkimuksen tiedustelulomake Liite 8 Talvinäytteiden vedenlaatutulokset Liite 9. Kesä-syyskuunnäytteiden vedenlaatutulokset Liite 10. Pintaveden rehevyystaso Liite 11. Vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten tulokset Liite 12. Kasviplanktonanalyysin tulokset Liite 13. Pohjaeläintutkimuksen keskimääräiset neliömetritulokset Liite 14. Pohjaeläintutkimuksen nostokohtaiset tulokset Liite 15. Liejusimpukan kokojakauma Liite 16. BBI-indeksin ja BBI-ELS-arvojen laskennassa käytetyt termit Liite 17. Simpukoiden haitta-aineanalyysien tulokset Liite 18. Verkkokoekalastuksen tulokset Liite 19. Kalojen haitta-ainetutkimuksen tulokset Liite 20. Kalojen aistinvaraisten tutkimusten tulokset

6 Kirjoittajat: Viivi Mänttäri Taustatiedot, Merialueen kuormitus, Vedenlaadun tarkkailu Marja Anttila-Huhtinen Pohjaeläintutkimus, Sedimentin ja simpukoiden haittaainetutkimus Janne Raunio Kalataloudellinen tarkkailu TIEDOKSI Neste Oil Oyj/ Henrik Westerholm Neste Oil Oyj/ Sanna Honkimaa Borealis Polymers Oy/ Anna-Maija Leino Ashland Finland Oy/ Outi Lankia StyroChem Finland Oy/ Jari Kyrö Uudenmaan ELY-keskus/ kirjaamo Uudenmaan ELY-keskus/ Kalatalousryhmä Uudenmaan ELY-keskus/ Sirpa Penttilä Porvoon kaupunki/ ympäristönsuojelu Porvoon kaupunki/ Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Sipoon kunta/ ympäristönsuojeluyksikkö Porvoon seudun kalastusalue/ Markku Välimäki Helsingin kaupunki/ ympäristökeskus Porvoon Energia Oy/ Tolkkisten höyryvoimalaitos

7 JOHDANTO Porvoon edustan merialueen tilaa on tarkkailtu kattavasti jo useiden vuosikymmenien ajan. Merialueen tarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuna ja vuosina se perustui SCC Viatek Oy Vesihydron (nykyisin Ramboll Finland Oy) laatimaan ja täydentämään yhteistarkkailuohjelmaan. Vuodesta 2011 eteenpäin yhteistarkkailu perustuu Ramboll Finland Oy:n laatimaan ( ) tarkkailuohjelmaan: Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Uusi tarkkailuohjelma korvaa aikaisemmat ohjelmat. Tässä yhteenvedossa on esitetty yhteistarkkailun tulokset vuodelta Vuosi 2011 oli laajan tutkimuksen vuosi, jolloin tarkkailuun sisältyi vedenlaatu-, pohjaeläin-, kalatalous- ja haitta-ainetutkimusta. Käytännön vesistötutkimuksista vastasi kymijoen vesi ja ympäristö ry. Porvoon merialueen yhteistarkkailuun on velvoitettu osallistumaan ne vesistökuormittajat, joiden jäte- ja jäähdytysvesien johtamista koskevissa lupa-päätöksissä on asetettu vesistöja/tai kalataloudellinen tarkkailuvelvoite. Yhteistarkkailuun osallistuvat taulukossa 1 esitellyt kuormittajat. Taulukko 1. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuvelvolliset sekä niille myönnetyt ympäristöluvat ja päätökset. tarkkailuvelvollinen ympäristölupa/-päätös Porvoon kaupunki, Hermanninsaaren JVP jätevedenpuhdistamo Nro 24/2005/1 Neste Oil Oyj, Porvoo, Kilpilahti öljynjalostamo /2006/2 ja 29/2006/2 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti polypropeenituotanto No YS Y Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti PE2-tuotanto No Ys 505 UUS-2002-Y Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti LDPE-tuotanto No YS 504 UUS-2002-Y Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti Borstar-koetehdas No YS 503 UUS-2002-Y Ashland Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polyesteritehdas No Ys 502 UUS-2002-Y StryroChem Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polystyreenitehdas Dnro UUS-2008-Y Stora Enso Timber Oy Ltd, Tolkkisten saha sahalaitos tarkkailuvelvoite päättynyt vuonna TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala ja alueen keskisyvyys onkin vain 7,1 metriä (Kekkonen ym. 2010). Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki (liite 1). Porvoonjoki laskee Sikasaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emässalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 1

8 hyvin matala Stensbölenselkä. Emässalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa. Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on 14,2 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys näillä alueilla metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on 8,3 metriä. Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettöminä Suomenlahdelle. Porvoon merialueelle on laadittu 3D virtausmalli (Korpinen ym. 2002), jonka mukaan virtaukset syntyvät tyypillisimmin silloin, kun tuuli puhaltaa lännen ja lounaan suunnasta tai idän ja kaakon suunnasta (Kekkonen ym. 2010). Länsi-lounaistuulilla virtaus kiertää Emässalon myötäpäivään ja itä-kaakkoistuulilla vastaavasti vastapäivään. Savartbäckinselällä Kilpilahden edustalla virtaus kulkee vastapäivään. Jokivedet virtaavat yleensä lähellä pintaa ohuena kerroksena. Porvoon edustan merialuetta kuormittavat sekä joet (Porvoon- ja Mustijoki) että yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet. Jätevesikuormituksen nykyiset purkupaikat ovat Svartbäckin selän pohjoisosassa ja itse Svartbäckin selällä, Emäsalon itäpuolella (liite 1). Öljysatamassa sijaitsevan purku 1:n kautta purkautuvat Neste Oil Oyj:n sekä Borealis Polymersin petrokemian laitosten jätevedet. Vedet, jotka eivät sisällä öljyä tai liuenneita orgaanisia aineita, johdetaan Kilpilahden jalostamoalueen läpi virtaaviin puroihin, jotka purkautuvat mereen purku 2:n kautta. Borealis Polymersin muovitehtaiden, Ashland Finland Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jätevedet purkautuvat mereen purku 3:n (merivesitunneli) kautta. Lisäksi merivesitunneliin johdetaan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvedet. Jokien ainevirtaamien vaihtelu on erittäin suurta vuotuisista säävaihteluista johtuen, kun taas pistemäisen jätevesikuormituksen vuodenaikaismuutokset ovat vähäisiä. Pitkällä aikavälillä alueelle tuleva suora pistekuormitus on selvästi laskenut. Tätä nykyä vain noin 5 10 % alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta on peräisin teollisuus- tai yhdyskuntajätevesistä. Alueen muut kuormituslähteet ovat lähivaluma-alue, ilmaperäinen laskeuma, meriliikenne ja muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus (Ramboll Analytics Oy 2010). 2.2 SÄÄOLOT Vuosi 2011 oli koko maassa normaalia lämpimämpi. Etelärannikolla kuukauden keskilämpötilat olivat normaalia korkeampia, Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuoden 2011 keskilämpötila oli noin 1 asteen normaalia lämpimämpi (kuva 1). Helmikuu oli erittäin kylmä ja keskilämpötila laski selvästi pitkän ajanjakson keskiarvon alapuolelle. Kevät kuitenkin alkoi monin paikoin hyvin aikaisin lämpötilojen kohottua maaliskuussa tavanomaista korkeammalle. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopulla ja 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

9 pintavedet alkoivat lämmetä nopeasti. Toukokuun puolivälissä myös koko Suomenlahti oli jäätön. Alkukesän helleaallon aikana useilla paikkakunnilla mitattiin uusia lämpöennätyksiä. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan näin lämmin kesä toistuu vain kerran vuodessa. Kesä-heinäkuun aikana paikannettiin myös tavanomaista enemmän salamoita. Loppuvuoden keskilämpötilat pysyttelivät poikkeuksellisen korkeina ja vielä syyskuun lopulla mitattiin 20 asteen ylityksiä. Talven tulo oli myöhässä koko maassa eikä terminen talvi ehtinyt alkaa maan eteläosassa vuoden loppuun mennessä (Ilmatieteenlaitos 2011, Suomen ympäristökeskus 2011) lämpötila ( C) tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 1. Helsinki-Vantaalta mitatut lämpötilan kuukausikeskiarvot ( o C) ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. Etelärannikolla koko vuoden sademäärä oli lähellä normaalia. Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuoden 2011 sadesumma oli 679 mm, kun pitkän ajan vastaava luku on 650 mm. Sateet ajoittuvat kuitenkin hyvin epätasaisesti eri kuukausille. Helmikuusta aina heinäkuulle asti oli poikkeuksellisen kuivaa, kun taas elo-lokakuussa ja erityisesti joulukuussa satoi erityisen paljon (kuva 2). Merialueilla myrskytuulia havaittiin joulukuussa poikkeuksellisesti 11 päivänä, kun tavallisesti myrskypäiviä on vain kolme. Vuosi 2011 päättyi sateiden ja myrskytuulten merkeissä (Ilmatieteenlaitos 2011). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 3

10 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä sademäärä (mm) elo syys loka marras joulu Kuva 2. Helsinki-Vantaalta mitatut kuukausittaiset sademäärät (mm) ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. 2.3 JÄÄTALVI Jäätalvi oli Ilmatieteenlaitoksen Jääpalvelun uuden luokittelun perusteella ankara (Itämeriportaali 2011a). Uusi luokittelu otettiin käyttöön, koska vanha ei enää vastannut todellisuutta. Marraskuun 2010 alkupuoli oli lämmin, mutta loppupuoli vastaavasti hyvin kylmä. Kylmä sää jatkui läpi joulukuun ja merijään määrä lisääntyikin nopeasti. Alkutalvi 2011 jatkui normaaliin tapaan leutojen ja kylmempien jaksojen vaihdellessa. Helmikuun puolivälissä sää kylmeni ja merijään määrä lisääntyi. Itämeren jääpeite oli laajimmillaan 25. helmikuuta, jolloin jäätä oli km²:n alueella. Vappupäivänä jääkentän laajuus oli vielä km², mutta tämän jälkeen jäät haurastuivat nopeasti ja viimeisetkin jäät sulivat toukokuun 25. päivänä Perämereltä (Itämeriportaali 2011b, Vainio 2011). 2.4 MERENPINNAN KORKEUDEN VAIHTELU Porvoota lähimpänä sijaitseva merenpinnan korkeuden mittauspiste on Helsingin mareografi. Vuonna 2011 meriveden pinnankorkeus vaihteli 46 ja 76 cm välillä (kuva 3). Alhaisimmillaan vedenpinta oli maaliskuussa ja korkeimmillaan loppuvuodesta joulukuussa. Edelliseen vuoteen verrattuna pinnankorkeuden vaihtelu oli hyvin samansuuntaista. Vedenpinta ei kuitenkaan laskenut yhtä matalalle kuin edellisvuonna ja nousi vastaavasti loppuvuodesta edellisvuotta korkeammalle. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

11 80 60 pinnankorkeus (cm) Kuva 3. Meriveden pinnankorkeus Helsingin mareografilla vuonna Teoreettinen keskivesi (0 m) on ennuste vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta. Lähde: Merentutkimuslaitos. 2.5 TUULIOLOT Vuonna 2011 tuuli puhalsi Helsinki-Vantaan havaintoasemalla eniten sektorilta etelä - lounas länsi; näiden tuulien osuus oli kokonaisuudesta jopa 52 % (taulukko 2). Harvinaisimpia olivat koillistuulet. Voimakkaimmin tuuli puhalsi lounaasta (ka. 5,1 m/s), mutta erot eri tuulensuuntien voimakkuuksissa olivat hyvin pieniä. Keskimääräinen kuukausittainen tuulenvoimakkuus vaihteli 2,2-8 m/s välillä. Taulukko 2. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (%) Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuonna pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s ka. 9,7 3,6 8,8 3,4 7,8 3,6 10,1 4,5 14,2 5,0 23,1 5,1 15,0 4,6 10,8 4,6 min 2,6 2,2 2,2 3,1 3,8 3,9 3,5 2,8 max 6,5 5,2 5,9 6,7 7,2 6,1 6,1 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 5

12 2.6 JOKIEN VIRTAAMAT Porvoon edustalle laskee kaksi merkittävää jokea: Porvoonjoki ja Mustijoki. Jokien virtaamat määritettiin edellisvuosien tapaan käyttämällä hyväksi Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) havaintoja (liite 2). Jokien kuukausittaiset keskivirtaamat vaihtelivat huomattavasti vuoden aikana (kuva 4). Porvoonjoen virtaama oli koko vuoden hieman Mustijoen virtaamaa suurempi. Kummassakin joessa virtaama oli pääsääntöisesti alle 10 m³/s, mutta keväällä sulamisvesien ja syksyllä sateiden seurauksena virtaama nousi moninkertaiseksi kummassakin joessa. Erityisesti keväinen virtaamahuippu oli suuri ja tuolloin joissa virtasi yli kymmenen kertaa enemmän vettä kuin normaalisti (kuva 4). Vuotuinen keskivirtaama on vaihdellut molemmissa joissa paljon kuluneiden vuosien aikana (kuva 5). Vuonna 2011 sekä Mustijoen että Porvoonjoen virtaama oli kuitenkin hyvin samalla tasolla kuin muutamana edellisenä vuotena. Virtaaman suuruudella ja vaihtelulla on suuri merkitys jokien ainevirtaamiin ja täten myös merialueelle tulevaan kuormitukseen. Suurin osa jokien tuomasta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta tulee mereen kevättulvien ja syyssateiden aikaan virtaama (m³/s) Porvoonjoki, Vakkola Mustijoki, Vekkoski 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Porvoonjoen ja Mustijoen kuukausittainen keskivirtaama (m 3 /s) vuonna Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Lähde: Herttatietojärjestelmä. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

13 18 16 Porvoonjoki Mustijoki virtaama (m³/s) Kuva 5. Porvoonjoen ja Mustijoen keskivirtaama (m 3 /s) vuosina Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä. 3 MERIALUEEN KUORMITUS 3.1 YLEISTÄ KUORMITUKSESTA Porvoon edustan merialueelle tuleva pistekuormitus koostuu Kilpilahden teollisuustuotantolaitosten, Porvoon kaupungin Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen (ei vaikutustarkkailuvelvoitetta) kuormituksesta. Lisäksi merkittäviä ravinne- ja kiintoainekuormittajia ovat alueelle purkautuvat joet. Kilpilahden tuotantolaitokset ja Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo ovat ympäristölupiensa perusteella velvoitettuja tarkkailemaan sekä mereen johdettavia jätevesiään että niiden vaikutuksia. Tolkkisten höyryvoimalaitos on velvoitettu tarkkailemaan vain mereen johdettavia jätevesiään. Tuotantolaitosten toimittamien kuormitus- ja virtaamatietojen, tarkkailuraporttien sekä TYVI-vahti palvelun perusteella on laskettu Kilpilahden laitosten, Tolkkisten höyryvoimalaitoksen sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kokonaisjätevesikuormitus Porvoon edustan merialueelle vuonna Edellisten vuosien kuormitustiedot on saatu aiemmista Porvoon merialueen yhteistarkkailun vuosiraporteista. Tolkkisten höyryvoimalaitoksen osalta aiempien vuosien tietoja ei ollut saatavilla edellisistä raporteista. Jokien tuoman kuormituksen arvioinnissa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Hertta tietojärjestelmää. Vedenlaatutietojen sekä päivittäisten virtaamatietojen (m³/s) perusteella on laskettu jokien tuoma kuormitus merialueelle kuukausikeskiarvoina (kg/d) sekä vuosikeskiarvona (kg/v) vuoden 2011 osalta. Kuormitus on laskettu Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) virtaamatietojen sekä virtapaikkoja lähellä sijaitsevien vedenlaatuhavaintopisteiden (liite 2) ainepitoisuuksien perusteella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 7

14 Ainepitoisuuksien havaintopaikoiksi valittiin Hertta-tietokannasta sellaiset näytepisteet, jotka sijaitsivat suhteellisen lähellä virtahavaintopaikkoja ja sisälsivät kattavan aineiston koko vuoden osalta. Muiden vuosien osalta on käytetty aiemmista vuosiraporteista löytyneitä kuormitustietoja. Vuonna 2011 jokien tuoma kuormitus muodosti edellisvuosien tapaan suurimman osuuden alueelle tulevasta BOD-, fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormituksesta (taulukko 3 ja liite 3). Porvoonjoen ja Mustijoen tuoman kuormituksen osuus oli noussut muutaman prosenttiyksikön edellisvuodesta. Joissa mitatut korkeat kiintoainepitoisuudet nostivat jokien osuuden alueen kiintoainekuormituksesta lähes 100 %:in. Jokien osuus kuormituksesta on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut biologisen hapenkulutuksen, typen ja fosforin osalta keskimäärin %. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien fosforikuorma oli hiukan Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kuormitusta suurempi, mutta muuten Kilpilahden tuotantolaitosten kuormitus jäi jätevedenpuhdistamon kuormitusta pienemmäksi. Kuormitusosuudet 2011 BOD7 kok. P kok. N Kiintoaine % % % % Porvoonjoki ja Mustijoki 97,7 93,7 95,7 99,8 teollisuusjätevedet 0,01 3,9 1,9 0,01 Tolkkisten höyryvoimalaitos 0,19 0,17 0,11 0,03 Hermanninsaaren jvp 2,1 2,2 2,3 0,12 Taulukko 3. Porvoon merialueelle tulevan pistekuormituksen prosentuaalinen jakautuminen jokien (Porvoonjoki ja Mustijoki), teollisuusjätevesien (Kilpilahden tuotantolaitokset), Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen välille vuonna Porvoon edustan merialueelle tuleva kokonaiskuormitus on vaihdellut hyvin paljon vuosittain (kuva 6). Jokien mukanaan tuoman kuormituksen vaihtelut vaikuttavat kokonaiskuormitukseen merkittävästi, koska ne muodostavat selvästi suurimman osuuden kokonaiskuormituksesta. Tärkein jokien kuormituksen suuruutta määräävä tekijä on virtaama. Alueelle tuleva typpikuorma on osoittanut selvää laskusuuntaa 1990-luvun alusta lähtien (kuva 6). Fosforikuormitus sekä kemiallinen hapenkulutus puolestaan ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla, mutta etenkin 2000-luvulla kuormituksen vuosien väliset vaihtelut ovat olleet suuria. Kiintoainekuorma on hiljalleen kasvanut 1990-luvulta lähtien. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

15 kokonaistyppi (t/d) CODcr (t/d) ,5 140 kokonaisfosfori (t/d) 0,4 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0, kiintoaine (t/d) Kuva 6. Porvoon edustan merialueelle tulevan kokonaiskuormituksen (tonnia/vuorokausi, joet + jätevedet) kehitys vuosina Kuvissa on esitetty myös lineaarinen trendiviiva. 3.2 JOKIEN TUOMA RAVINNEKUORMITUS Mustijoen ja Porvoonjoen mereen tuoma kuormitus oli vuonna 2011 suurempaa kuin edellisenä vuonna (kuva 7 ja liite 3). Vaihtelevista sääoloista johtuen ainevirtaamien vaihtelu oli vuoden aikana suurta (taulukko 4). Muutamien havaintokertojen suuret virtaamat sekä korkeat ainepitoisuudet näkyvätkin selvinä kuormituspiikkeinä huhtikuussa sekä loppuvuodesta. Pidemmällä aikavälillä jokien tuomassa kuormituksessa on havaittavissa lievää nousevaa suuntausta kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Fosfori- ja typpikuormitus ovat puolestaan pysyneet suhteellisen tasaisina. Kuormitus kuitenkin vaihtelee hyvin paljon ajallisesti riippuen kunkin vuoden sääoloista ja virtaamista. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 9

16 kokonaisfosfori (t/d) 0,3 0,2 0,1 0, kokonaistyppi (t/d) 6 Porvoonjoki Mustijoki 5 Lin. (Porvoonjoki) Lin. (Mustijoki) kiintoaine (t/d) CODMn (t/d) Kuva 7. Porvoonjoen ja Mustijoen keskimääräinen kuormitus (tonnia/vrk) Porvoon edustan merialueelle vuosina Kuvissa on esitetty myös lineaarinen trendiviiva. Arvot on korjattu valuma-aluesuhteella vuoteen 2010 asti. Taulukko 4. Jokien tuoma kuukausittainen kuormitus (kg/vuorokaudessa) Porvoon edustan merialueelle vuonna Virtaama Kiintoaine Kok. P Kok. N Kem. hap. BOD₇ m³/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu ka Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

17 3.3 JÄTEVESIKUORMITUS Kilpilahden tuotantolaitoksille sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolle on annettu ympäristöluvissa jäteveden luparajoja (taulukko 5). Kilpilahden tuotantolaitoksilla seurataan ravinnekuormituksen lisäksi vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, klooratut hiilivedyt ja styreeni). Kilpilahden tuotantolaitoksilla tapahtui muutamia luparajojen ylityksiä vuoden 2011 aikana. Borealis Polymers Oy:n luparajat ylittyivät fosforin osalta huhti-, touko- ja marraskuussa sekä biologisen hapenkulutuksen osalta huhtikuussa. StyroChem Finland Oy:n COD raja ylittyi 8 kertaa vuoden 2011 aikana. Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo toimi vuoden 2011 aikana lupaehtojen mukaisesti. Taulukko 5. Yhteistarkkailuvelvollisille kuormittajille asetetut jäteveden luparajat vuonna Neste Oil Oyj kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo Borealis Polymers Oy pitoisuus enintään Öljy 22 kg/d 14 kg/d BOD7ATU 15 mg O₂/l Fenoli 1,5 kg/d 1,0 kg/d Kokonaisfosfori 1 mg/l Kokonaisfosfori 10 kg/d 8 kg/d Kokonaistyppi 200 kg/d 150 kg/d Puhdistustehon oltava kummankin suhteen CODCR 2400 kg/d 1600 kg/d vähintään 80 % Hermanninsaaren jvp pitoisuus enintään käsittelyteho vähintään StyroChem Finland oy kuukausikeskiarvo BOD7ATU 10 mg O₂/l 95 % Styreeni 10 kg/kk CODCR 60 mg O₂/l 90 % CODCR 600 kg/kk kokonaistyppi - 70 % Kokonaisfosfori 0,3 mg/l 95 % Asland Finland Oy kuukausikeskiarvo CODCR 250 kg/kk Sekä Kilpilahden tuotantolaitosten että Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon jätevesikuormitus oli vuonna 2011 keskimäärin hyvin samaa tasoa kuin edellisinäkin vuosina (liite 3). Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo oli alueen suurin kuormittaja biologisen hapenkulutuksen, kokonaistypen sekä kiintoaineen osalta (taulukko 6). Kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Neste Oil Oyj oli puolestaan suurin kuormittaja. Kilpilahden alueen muiden tuotantolaitosten sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen kuormitus oli selvästi jätevedenpuhdistamon sekä Neste Oilin kuormitusta pienempää (taulukko 6). Taulukko 6. Porvoon merialueen kuormittajien kokonaiskuormitus (kg/v) vuoden 2011 osalta. Kokonaiskuormitus BOD7 kok. P kok. N kiintoaine CODCR fenoli öljy 2011 kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v Hermanninsaaren jvp Neste Oil Oyj Borealis Polymers Oy Ashland Finland Oy StyroChem Finland Oy Tolkkisten höyryvoimalaitos yhteensä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

18 Vaikka Kilpilahden laitosten vesimäärä on hiljalleen kasvanut 1990-luvulta lähtien, kuormitus on kuitenkin osoittanut pääsääntöisesti laskevaa suuntausta (liite 3). Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolla vesimäärä on puolestaan pysynyt melko tasaisena ja kuormitus on laskenut selvästi vain typen ja biologisen hapenkulutuksen osalta (liite 3). Porvoon merialueelle tuleva kokonaisjätevesikuormitus on osoittanut selvää laskusuuntaa viimeisten vuosikymmenien aikana kiintoaineen, kemiallisen hapenkulutuksen sekä typen osalta (kuva 8). Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut ajoittain melko suurta. Fosforikuormitus puolestaan on hieman noussut 1990-luvulta lähtien, mutta on kuitenkin selvästi 1980-luvun alkua vähäisempään (Ramboll Analytics Oy 2010). Fosforikuormituksen nousua selittävät ainakin osittain Neste Oil Oyj:n jalostamon vuosien 1997 ja 2005 huoltopysäytykset kokonaistyppi (kg/d) CODcr (kg/d) kokonaisfosfori (kg/d) kiintoaine (kg/d) Kuva 8. Kokonaisjätevesikuormitus (kg/vuorokaudessa, Kilpilahden tuotantolaitokset, Tolkkisten höyryvoimalaitos ja Hermanninsaaren jvp) Porvoon edustan merialueelle vuosina Kuvissa on esitetty myös kuormituksen lineaarinen trendiviiva. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesi otetaan Sandvikenin itäpuolelta metrin syvyydeltä. Jäähdytysvedet johdetaan mereen merivesitunnelia (purku 3) pitkin ottoaukon pohjoispuolelle noin 0-4 metrin syvyydessä (liite 1). Lupapäätöksen mukaisesti jäähdytysvesimäärä saa olla enintään m³/h. Vuonna 2011 mereen johdettu jäähdytysvesimäärä sekä lämpökuorma olivat hieman edellisvuotta suurempia (taulukko 7). Vesimäärä on pysynyt luparajan alapuolella lukuun ottamatta vuotta 2002, jolloin vesimäärä oli lähes m³/h. Vuodesta 2000 lähtien sekä vesimäärä että lämpökuorma ovat hiukan kasvaneet. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

19 Taulukko 7. Kilpilahden tuotantolaitosten lämpökuorma ja mereen johdettu jäähdytysvesimäärä. vuosi lämpö vesimäärä GJ/h m³/h TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen vedenlaadun tarkkailuun kuuluu laajoina tarkkailuvuosina (2011, 2015 ja 2019) yhteensä 14 havaintoasemaa (taulukko 8 ja liite 1). Vesistönäytteitä haetaan kerran talvella (tammi-helmikuu) ja viisi kertaa avovesikauden aikana. Avovesikauden näytteenotto ajoittuu kesäkuulle (viikko 1-2), kaksi kertaa heinäkuulle (viikot 1-2 ja 4), elokuulle (viikko 3-4) ja syyskuulle (viikko 4). Vuonna 2011 talvinäytteenotosta vastasi Ramboll Analytics Oy ja näytteet haettiin poikkeuksellisesti vasta maaliskuun alussa (8-9.3). Avovesikauden näytteenotto toteutettiin kuitenkin tarkkailuohjelman mukaisesti ja näytteitä käytiin hakemassa kesäkuuta, ja heinäkuuta, elokuuta sekä syyskuuta. Avovesikauden näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin voimassa olevia ympäristöhallinnon suosituksia (Mäkelä ym ja Kettunen ym. 2008). Porvoon edustan ulkosaariston tilasta saadaan tietoa myös Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoimalta UUS-15 Porvoo 55 havaintopisteeltä (liite 1). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

20 Taulukko 8. Vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet sekä kunkin pisteen maksimisyvyys ja koordinaatit (YKJ yhtenäiskoordinaatisto). havaintopiste syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 8 Orrenkylänselkä 8 Orrenkylänselkä Emässalo itä 5 Emäsalon kaakkoispuoli Kuggsund 25 Kuggsundinsalmi Sillvik 116 Silviken Illvarden koillinen 27 Kulloonlahti, Mustijoen edusta UUS-11 Porvoo 32 Sköldvikin edusta, pohjoinen Sköldvikin edusta 38 Sköldvikin edusta, etelä UUS-12 Porvoo 40 Svartbäckinselkä UUS-13 Porvoo 48 Kalvön koillispuoli P1 Svartbäckinselkä 1 Svartbäckinselkä P2 Svartbäckinselkä 2 Svartbäckinselkä P3 Kalvön NW Kalvön luoteispuoli P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Löparöfjärden P5 Stuvubergsudden W Esthamnsfjärden Kaikilla havaintokerroilla jokaiselta tarkkailupisteiltä määritettiin näkösyvyys ja otettiin näytteet 1 m syvyydeltä sekä 1 m korkeudelta pohjasta. Kaikki tarkkailunäytteistä määritetyt analyysit on esitetty taulukossa 9 ja kultakin näytesyvyydeltä tehdyt analyysit taulukossa 10. Kaikki vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen laboratorio Oy:ssä. Taulukko 9. Vesinäytteistä tehdyt analyysit sekä käytetyt määritysmenetelmät. analyysi yksikkö menetelmä a-klorofylli µg/l * SFS 5572:1993 happi mg/l * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 happikyllästys % * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1991 ph * SFS 3021:1979 saliniteetti Sisäinen menetelmä sameus FTU * SFS-EN-ISO 7027:2000 sähkönjohtokyky ms/m * SFS-EN ISO 27888:1994 kokonaistyppi (merivesi) µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 nitraatti-nitriitti typpi, NO3 + NO2 µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 ammoniumtyppi, NH4 µg/l * Fotom., SFS 3023:1976 kokonaisfosfori µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3026:1986 liukoinen fosfaattfosfori (nucleopore 0,4 µm) µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3025:1986 E.coli -bakteerit pmy/100ml * Coliert Kolimuotoiset bakteerit pmy/100ml * Coliert * FINAS-akkredioitu menetelmä 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

21 Taulukko 10. Kaikilla havaintopisteillä vesinäytteistä tehnyt analyysit näytesyvyyksittäin eri vuodenaikoina. talvella kesällä ja syksyllä 1 m pohja-1 m 1 m 0-2 m pohja-1 m lämpötila x x x x happipitoisuus x x x x hepenkyllästys x x x x ph x x x x sähkönjohtavuus x x x x sameus x x x x kokonaistyppi x x x x nitraatti-nitriitti -typpi x x ammoniumtyppi x x kokonaisfosfiori x x x x suodatettu fosfaattifosfori x x a -klorofylli x x Jäähdytysvesien tarkkailu Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien johtamiseen liittyen havaintopisteiltä 25, 27, 38, 48 ja P3 määritetään vesimassan verikaalinen lämpötila- ja suolapitoisuuskerrostuneisuus kaikilla näytteenottokerroilla. Talvella ja kesäkuussa suolapitoisuuskerrostuneisuus määritettiin mittaamalla sähkönjohtavuus 1 metrin välein 20 metrin syvyyteen asti ja tämän jälkeen 5 metrin välein. Heinä-syyskuussa suolapitoisuus puolestaan määritettiin kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 6920 V2) mittaamalla saliniteetti. Lisäksi samoilta viideltä havaintopisteeltä sekä pisteiltä P5 ja 5 otettiin vesinäytteet myös välisyvyyksiltä liittyen Uudenmaan ympäristökeskuksen kirjeessä ( ) edellytettyyn tarkasteluun välisyvyyksien näytteenoton tarpeellisuudesta. Välisyvyyksistä otetuista näytteistä tehtiin samat analyysit kuin pohjanläheisestä vedestä (taulukko 10). Bakteerimääritykset Meriveden hygieenistä tilaa seurattiin bakteerimääritysten avulla. Näytteet otettiin heinäkuun molemmilla näytteenottokerroilla havaintopaikoilta 25, 27, 38, 40, 48, P1, P2 ja P3. Näytteistä määritettiin E.coli bakteerit sekä kolimuotoiset bakteerit. Meriveden hygieeninen tila määritettiin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 177/2008 perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Kasviplankton Vedenlaatua seurattiin myös havaintopaikoilta 38, 48 ja 8 otettujen kasviplanktonnäytteiden perusteella. Näytteet otettiin kesä- heinä- ja elokuussa 0-2 m kokoomanäytteinä ja kestävöinnissä käytettiin Lugol-liuosta (0,5 ml/ 200 ml näytettä). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin Suomen ympäristökeskuksen ohjeistusta (Suomen ympäristökeskus 2004). Näytteistä määritettiin lajisto ja biomassa (Maija Huttunen, Ay Maija ja Timo Huttunen). Kasviplanktonanalyysi tehtiin Leitz DM IRB mikroskoopilla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

22 käyttäen HC12.5x/16 okulaareja. Näytettä laskeutettiin ml laskentakyvetille. Kullakin suurennoksella (125x, 250x ja 500x) tutkittiin ruudukkoa. Kvantitatiivinen kasviplanktonlaskenta tehtiin Utermöhl-menetelmällä noudattaen HELCOM combine manuaalia (Olenina ym. 2006). Ylimääräiset näytteet Yhteistarkkailuun liittyvien näytteiden lisäksi havaintopaikoilta 8, 25 ja 27 otettiin ylimääräisiä näytteitä liittyen Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Maamet - hankkeeseen. Havaintopisteiltä analysoitiin yhteistarkkailunäytteiden lisäksi kaikilla havaintokerroilla 1 m syvyydeltä TOC ja saliniteetti sekä pohjanläheisestä vedestä ammoniumtyppi, nitraatti-nitriitti typpi sekä fosfaattifosfori. Lisäksi pisteiltä 25 ja 27 otettiin kasviplanktonnäyte kesä-syyskuussa ja pisteeltä 8 syyskuussa. 4.2 POHJAELÄINTUTKIMUS Pohjaeläintutkimuksen näytteet otettiin yhteensä 12 näyteasemalta. Edellisen kerran ns. laaja pohjaeläintutkimus on tehty vuonna 2007, jolloin näyteasemia oli 15. Porvoon kaupungin uuden purkuputken (vuonna 2001) ja Stora Enso Timber Oy Ltd:n toiminnan loppumisen (vuonna 2009) myötä näyteasemat E ja G (Porvoon edusta) sekä näyteasema J (Emäsalonselän yläosa) eivät ole enää mukana uudessa, voimassa olevassa ohjelmassa. Välivuosina pohjaeläinnäytteet on otettu vain näyteasemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Näytteenottoasemat (12 kpl) on esitetty kartalla liitteessä 4 ja taulukossa 11 on esitetty näyteasemien taustatiedot. Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin standardin SFS 5076 (1989) ohjeistusta sekä vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym 2001). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella, jonka pinta-ala on 231 cm 2. Kultakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteenoton yhteydessä havainnoitiin pohjasedimentin laatua (taulukko 11). Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n seulalla, poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 10 minuuttia vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetken imupaperilla. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuilla listattua kirjallisuutta (River Life 2011). Nostokohtaiset tulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Määritysten yhteydessä mitattiin liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus millimetrin tarkkuudella. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

23 Taulukko 11. Pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatutiedot Asema n- otto pvm Syv m Latitude Longitude Pohjan laatu + muuta M I C N A Q S T liejupohja, hapellinen kerros n. 0,5 cm, alla musta sulfidilieju, seassa vähän savea liejupohja, hapelllinen kerros n. 1 cm, alla harmaa lieju, seassa savea liejupohja, hapellinen kerros n. 0,5 cm, alla lähes musta sulfidilieju, alla seassa savea, H2S selvä (2/3) liejupohja, hapellinen kerros n. 1 cm, alla lähes musta sulfidilieju, alla seassa vähän savea liejupohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla musta sulfidilieju, alla seassa vähän savea liejupohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla tummanharmaa sulfidilieju/-savi, seassa vähän hiekkaa tarkat n-ottokoordinaatit , liejupohja, hapellinen kerros n. 2 cm, alla harmaa sulfidilieju/-savi tarkat n-ottokoordinaatit , liejupohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla musta sulfidilieju, seassa vähän savea alempana, lievä H2S (1/3) V X B K liejupohja, hapellinen kerros n. 1 cm, alla musta sulfidilieju, selvä H2S (2/3), pohjasedimentti täynnä Marenzellerian käytäviä lieju-savipohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla sulfidilieju/- savi, alinna savi liejupohja, hapellinen kerros n. 1 cm, alla musta sulfidilieju, selvä H2S (2/3), pohjasedimentti täynnä Marenzellerian käytäviä liejupohja, hapellinen kerros 2-3 mm, alla musta sulfidilieju, lievä H2S (1/3) Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012). Tutkimuksen vertailuaineistona on käytetty varhaisempia tarkkailutuloksia aina vuodesta 1980 lähtien. 4.3 SEDIMENTTIEN JA ELIÖIDEN HAITTA-AINETUTKIMUS Sedimenttien haitta-ainetutkimus Sedimentin haitta-ainetutkimuksen näytteet otettiin ja Näyteasemia oli yhteensä 11 ja niiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 5 ja koordinaatit taulukossa 11. Näytteet olivat pintasedimenttinäytteitä (0-5 cm) ja ne otettiin Ekmanpohjanoutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Kahdella näyteasemalla, joilla pohja oli kovempaa, käytettiin näytteenotossa VanVeen noudinta (tilavuus 2 l, pinta-ala 260 cm 2 ) (taulukko Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

24 12). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenotossa noudatettiin voimassa olevia laatusuosituksia (Mäkelä ym. 1992). Näytteenoton yhteydessä kirjattiin ylös pohjasedimentin laatu (taulukko 12). Sedimenttinäytteet laitettiin Eurofins-laboratorion toimittamiin erikoismuovisiin näytepusseihin ja pakastettiin heti näytteenoton jälkeen. Taulukko 12. Sedimenttinäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatukuvailut. Näyte Syv. Koordinaatit N-otto N-otin Näytteen kuvailu asema m lat lon pvm A Ekman hapell. kerros 2cm, alla tumm.harmaa lieju, seassa sulfidiraitoja, alla musta sulf.lieju, seassa vähän savea alimmassa kerroksessa lievä haju: H 2 S (1/3) Q Ekman hapell. kerros 2cm, alla tummanharm. lieju, sulfidiraitoja, alinna musta sulf.lieju, seassa vähän savea, alimassa kerroksessa haju H 2 S (1/3) S Ekman hapell. kerros 2cm, alla harmaa lieju/savi/ sulfidilieju/-savi D Ekman hapell. kerros 1cm, alla liejun seassa öljyä, vähän hiekkaa ja savea, alinna sulf.lieju/-savi, öljyä, hiekkaa, haju: öljy T Ekman hapell. kerros 3cm, alla tummanharmaa sulf.lieju, alinna musta, seassa vähän savea, haju:h 2 S (1/3) V Ekman hapell. kerros 1,5cm, alla musta sulfidilieju haju: H 2 S (1/3) B Ekman hapell. kerros 2cm, alla musta sulfidilieju, alempana sulfidilieju/-savi, haju: H 2 S (1/3) I Ekman hapell. kerros 2cm, alla tummanharm. lieju, seassa vähän savea VanVeen hapell. kerros 1,5cm, lieju, alla savi PN Ekman hapell. kerros 3cm, alla harmaa lieju, seassa savea, PN VanVeen hapell. kerros 2cm, alla sulfidilieju/savi, seassa vähän kiviä Kaikkien havaintoasemien näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus (%), hehkutushäviö (% ka) ja savipitoisuus (<2 µm, % ka). Näytteistä määritetyt haitta-aineet olivat mineraaliöljyt, ftalaatit (erityisesti di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti)), dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä orgaaniset tinayhdisteet. Eri näyteasemilla haitta-ainemääritykset tehtiin taulukon 13 mukaan. Näytteiden käsittelystä ja analysoinnista vastasi akkreditoitu laboratorio Eurofins Oy Tampereella. Liitteessä 6 on tarkemmin esitelty eri tutkimusten menetelmät. Sedimenttinäytteisiin liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Haitta-ainepitoisuudet normalisoitiin Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa annettujen kaavojen mukaan (Ympäristöministeriö 2004). Näin saatuja tuloksia voidaan verrata em. ohjeessa esitettyihin raja-arvoihin, jotka ovat ns. normalisoituja haitta-ainepitoisuuksia. Ohjeessa esitetyt laatukriteerit on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan ruopattavien ja läjitettävien sedimenttien arviointiin, eikä niitä voida pitää suoraan sedimenttien pilaantuneisuuskriteereinä. Normalisoinnit tehtiin niiden haitta-ainepitoisuuksien osalta, joille em. ohjeessa on esitetty laatukriteerit. Tämä koski tämän tutkimuksen haittaainepitoisuuksista öljyhiilivetyjen (mineraaliöljyt) pitoisuuksien summapitoisuutta sekä 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

25 PSDD/F- ja tributyylitina -pitoisuuksia. Ruoppausmassojen laatukriteerien mukaan haitattoman ruoppausmassan pitoisuus alittaa tason 1 pitoisuuden. Mahdollisesti pilaantuneessa sedimentissä pitoisuus alittaa tason 1 mutta ei tason 2 pitoisuutta (ns. harmaa alue). Ruoppausmassa katsotaan pilaantuneeksi, kun pitoisuus ylittää tason 2 raja-arvon. Taulukko 13. Eri sedimenttinäyteasemilta tehdyt analyysit. Näyte- Kuiva-aine- Hehkutus- Savi- Öljyt DOP 1 PCDD/F 2 Organoasema pitoisuus häviö pitoisuus tinat A x x x x x B x x x x Q x x x x x S x x x x x x x D x x x x x x T x x x x x x x V x x x x x I x x x x x 9615 x x x x x PN5 x x x x x PN12 x x x x x 1 DOP = dioktyyliftalaatti 2 PCCD/F = dioksiinit ja furaanit Orgaanisten haitta-aineiden normalisointi tehtiin käyttäen taulukossa 14 olevaa muunnoskaavaa (Ympäristöministeriö 2004). Kaavan mukaan standardisedimentissä orgaanisen aineen pitoisuus (=hehkutushäviö prosentteina kuiva-aineesta) on 10 %. Tässä tutkimuksessa vastaavat luvut olivat useimmilla näyteasemilla hyvin normaalisedimentin tasoa eli lähellä 10 %:a, mutta muutamalla näyteasemalla orgaanisen aineen pitoisuus oli vain 2-5 % (asemat 9615 ja PN12). Taulukko 14. Sedimentin orgaanisten haitta-aineiden muunnoskaava tulosten korjaamiseksi standardisedimentin pitoisuuksiksi. C korj = C x 10 / orgaaninen aines Kaavassa: C korj. = pitoisuus (k.a.) standardisedimentissä k.a. = kuiva-ainetta C = mitattu pitoisuus (k.a.) orgaaninen aines = hehkutushäviö prosentteina kuivapainosta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

26 Sedimenttien haitta-aineiden vertailuaineistoa löytyy samoilta näyteasemilta edellisistä vastaavista tutkimuksista vuosilta 2003 ja 2007 ja myös aikaisemmilta vuosilta (Ramboll Analytics Oy 2010). Orgaaniset tinayhdisteet eivät kuitenkaan ole aikaisemmin olleet mukana sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa tämän yhteistarkkailun puitteissa. Läheisillä merialueilla on kuitenkin tehty kattavia sedimentin organotinaselvityksiä, joihin tuloksia voidaan verrata (Vatanen 2007, Vatanen 2010, Vatanen ym. toim. 2012, Anttila- Huhtinen & Mattila 2011). Eliöiden haitta-ainetutkimus Eliöiden haitta-ainetutkimus tehtiin pohjaeläimistä ja kaloista. Pohjaeläinten haittaainetutkimuksen tutkimuskohteena oli liejusimpukka (Macoma baltica) ja kalojen osalta ahven. Tutkimusalueet olivat molempien tutkimuskohteiden osalta Svartbäckinselän pohjoisosa (merivesitunnelin purkupaikan yläpuoli, alue A) sekä Svartbäckinselän eteläosa (merivesitunnelin purkupaikan alapuoli, alue B). Alueet on esitetty kartassa liitteessä 5. Simpukoiden näytemateriaali hankittiin sedimentti- ja pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä lokakuussa Ekman pohjanoutimella nostetut pohjasedimenttinäytteet seulottiin maastossa karkealla seulalla (1,0/3,5 mm) ja kussakin nostossa olevat liejusimpukat poimittiin seulalta talteen. Jo tässä vaiheessa ihan pienet liejusimpukat jätettiin pois. Vieras-ainemääritykset tehdään simpukoiden pehmytkudoksesta, jota tarvitaan yhteensä noin 50 grammaa / näytealue. Riittävän biomassan kokoamiseksi kummaltakin näytealueelta piti saada kokoon noin 300 liejusimpukkaa / näytealue, mikä vaati kymmeniä Ekman-nostoja kummallakin näytealueella. Laboratoriossa simpukoista poistettiin kuoret ja tarkastettiin pehmytkudoksen riittävyys. Näytteet laitettiin Eurofins-laboratorion toimittamiin erikoismuovisiin näytepusseihin ja pussit pakastettiin odottamaan lähetystä analysointilaboratorioon. Ahventen näytemateriaali saatiin osittain kalataloustarkkailuun kuuluvien koekalastusten yhteydessä verkoilla ja osittain lisäkalastamalla harvoilla verkoilla. Kalastuksista vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Kalastukset tehtiin elokuussa Näytemateriaalia oli alueelta A (Svartbäckinselän pohjoisosa) 4 ahventa (paino g ja pituus cm) ja alueelta B (Svartbäckinselän eteläosa) 6 ahventa (paino g ja pituus cm). Näytekalat fileoitiin ja pakastettiin näyteasemittain ennen analysointilaboratorioon lähettämistä. Sekä simpukka- että kalanäytteistä määritettiin dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä organotinayhdisteet. Lisäksi simpukkanäytteistä määritettiin rasvapitoisuus. Näytteiden käsittelystä ja analysoinnista vastasi akkreditoitu laboratorio Eurofins Oy Tampereella. Ennen varsinaista analysointia näytteet kylmäkuivattiin ja homogenisoitiin. Tulosliitteistä käy esille eri analyysien tutkimusmenetelmät. Tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kalojen haitta-ainetutkimuksissa laboratorio määritti pitoisuudet vain kuivapainoa kohden, joten tulokset muunnettiin tuorepainoa kohden kertomalla pitoisuudet 0,2:lla (Panu Rantakokko, THL; suullinen tiedonanto). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

27 Vertailuaineistoa löytyy sekä simpukoiden että kalojen PCDD/F-pitoisuuksista vuosien 2003 ja 2007 tarkkailututkimuksista. Vuonna 2003 tutkimuskaloina olivat ahvenen sijaista kuha ja kampela. Sen sijaan organotinayhdisteitä ei ole aikaisemmin tutkittu eliöistä tämän yhteistarkkailun puitteissa, mutta muualla on tehty vastaavia tutkimuksia. 4.4 KALATALOUDELLINEN TUTKIMUS Vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu Porvoon edustan merialueen vapaa-ajan kalastajien saaliita, kalastusta ja kalastusta haittaavia tekijöitä selvitettiin kalastustiedustelulla. Tiedustelu toteutettiin väestörekisteripohjaisena satunnaisotantana. Perusjoukkoon kuului yhteensä taloutta Porvoon (15 035) ja Sipoon (308) alueilta. Otoskoko oli 1250 taloutta, josta vakituisia asukkaita oli 1000 kpl ja mökkiläisiä 250 kpl. Tarkkailuohjelman mukaisesti tutkimusalue jaettiin neljään osa-alueeseen (Haikonselkä, Emäsalonselkä, Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselkä). Tiedustelulomake on esitetty liitteessä 7. Tiedustelu toteutettiin kolmen kontaktin periaatteella aikavälillä tammikuu-maaliskuu. Vastauksia saatiin kaikkiaan 762 kpl, eli vastausprosentiksi tuli 61 %. Verkkokoekalastukset Porvoon edustan merialueen verkkokoekalastukset suoritettiin elokuussa Koekalastuksissa käytettiin ns. COASTAL-yleiskatsausverkkoa. Koeverkon pituus on 45 m ja korkeus 1,8 m. Verkko koostuu yhdeksästä viisi metriä pitkästä havaspanelista, solmuväliltään mm. Tarkkailuohjelman mukaisesti tutkimusalueita oli kaksi, Svartbäckinselkä (kuormitettu alue) ja Orrenkylänselkä (vertailualue). Kummallakin alueella verkkoja laskettiin 15 ennakolta määriteltyyn paikkaan. Pyyntiaika oli n. 16 tuntia, ja kokonaispyyntiponnistus 30 verkkovuorokautta. Syvyysvyöhykkeitä oli kolme: 0-3 m, 3-6 m ja 6-10 m, ja pyyntiponnistus jaettiin tasan eri vyöhykkeiden kesken. Aineistosta laskettiin aluekohtaiset yksikkösaaliit g ja kpl/koeverkko/yö, ja tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin permanova-analyysillä. Menetelmä on erityisesti ekologisiin aineistoihin soveltuva tilastollinen testi, jonka avulla voidaan tarkastella lajistokoostumuksien eroja tutkittavien ryhmien (tässä koekalastusalueet) välillä. Testin etäisyysmittarina käytettiin Sörensenin indeksiä. Kala-aineisto jaettiin testissä lohkoihin syvyysvyöhykkeiden mukaan. Kalojen aistinvaraiset arviot Aistinvaraisiin arvioihin näytekaloja pyydettiin kolmelta alueelta Svartbäckinselän etelä- (i) ja pohjoisosasta (ii) sekä Orrenkylänselältä (iii). Haitta-ainetutkimuksissa alueina olivat Svartbäckinselän etelä- (i) ja pohjoisosa (ii). Analyysit tehtiin 6-8 ahvenen homogenoidusta kokoomanäytteestä. Aistinvaraisiin arvioihin toimitettujen kalojen keskipainot olivat alueittain: 175 g (pohjoisosa), 198 g (etelä) ja 203 g (Orrenkylänselkä). Aistinvaraiset arviot suoritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

28 Ammattikalastajien saalistiedustelu Ammattikalastajien saaliita selvitettiin tiedustelulla. Tiedustelulomake lähetettiin kaikille Suomenlahden pyyntiruudulla 54 kalastaville. Kyseisellä alueella kalasti vuonna 2011 kaikkiaan 35 kalastajaa. Näistä tiedustelun palautti 18 kalastajaa (51 %). 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Vedenlaatu talvella Pohjanläheisen veden happitilanne oli koko alueella pääasiassa hyvä maaliskuun näytteenoton aikaan eikä hapenpuutetta ollut juurikaan havaittavissa (liite 8). Pohjanläheisen veden happikyllästys vaihteli %:n välillä. Kyllästysprosentit olivat pohjan lähellä yli 80 % lukuun ottamatta Orrenkylänselän pistettä 8, jossa oli havaittavissa lievää hapenpuutetta (63 %). Pintaveden happikyllästys puolestaan vaihteli %:n välillä (liite 8). Alhaisin kyllästysarvo mitattiin pisteellä 27, joka sijaitsee Kulloonlahdella. Suurin kyllästysarvo mitattiin Orrenkylänselällä Emäsalon kaakkoispuolella pisteellä 5, jossa oli havaittavissa lievää ylikyllästyneisyyttä. Ylikyllästystilanne esiintyy yleensä pääasiassa vain kesäisin runsaan levätuotannon yhteydessä. Toisinaan poikkeukselliset olosuhteet, kuten korkeat ravinnepitoisuudet, saattavat kuitenkin aiheuttaa ylikyllästystilanteen keväisin jään alle. Pisteellä 5 pintaveden kohonneet ravinnepitoisuudet sekä a-klorofyllitaso viittaavat yhdessä hapen lievän ylikyllästystilan kanssa jään alla tapahtuneeseen leväkukintaan. Ylikyllästystilanne oli havaittavissa vielä 5 metrin syvyydessäkin, jossa kyllästysprosentti (107 %) sekä hieman kohollaan oleva ph arvo (8) antavat viitteitä leväkukinnasta (liite 8). Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli talvella µg/l välillä ja a- klorofyllipitoisuus 1,8 64 µg/l välillä (kuva 9 ja 10). Jään alla tapahtuneen leväkukinnan seurauksena tarkkailupisteellä 5 fosfori- ja klorofyllipitoisuus olivat korkeita. Myös Svartbäckinselän pisteiden P1 ja 38 korkeahkojen fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella, jään alla voidaan olettaa esiintyneen lievää levätuotantoa. Muutoin pintaveden kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat talvella melko tasaisia koko tutkimusalueella. Alusvedessä fosforipitoisuus oli hyvin tasainen koko alueella eikä juuri poikennut pintaveden arvoista (kuva 11). Koska happikyllästys pysyi hyvänä koko vesipatsaassa pinnasta pohjaan, hapenpuute ei päässyt aiheuttamaan sisäistä kuormitusta eikä pohjalla näin ollen havaittu korkeita fosforipitoisuuksia. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

29 Kuva 9. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Kuva 10. Pintaveden a-klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

30 Kuva 11. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Typpipitoisuus oli etenkin alusvedessä hyvin tasainen eikä vaihdellut merkittävästi eri alueiden välillä (kuva 12). Pintavedessä pitoisuudet olivat pääsääntöisesti samaa tasoa alusveden kanssa, mutta muutamalla tarkkailupisteellä havaittiin selvästi muita pisteitä korkeampia pitoisuuksia (kuva 13). Kulloonlahdella Mustijoen edustalla (piste 27), Kugsundissa (piste 25) sekä Kilpilahden edustalla (piste P1 ja 38) typpipitoisuus oli talvella noin 1000 (µg/l). Pisteillä 27 ja 25 korkeita typpipitoisuuksia on havaittu pintavedessä myös edellisinä vuosina ja etenkin pisteellä 25 typpipitoisuus on usein ollut korkea juuri talvisin. Talvella, kun vesimassat eivät pääse jään alla juuri sekoittumaan, typpeä runsaasti sisältävät jokivedet voivat kulkeutua jään alla pintavedessä kauaksikin merialueelle. Kilpilahden edustan pisteiden P1 ja 38 korkeat pitoisuudet saattavat olla seurausta myös jätevesikuormituksesta, koska pisteiden lähellä sijaitsee jätevesien purkupisteitä (liite 1). Veden sameus oli hyvin samaa tasoa pinta- ja alusvedessä (kuvat 14 ja 15). Korkeita sameusarvoja ei juuri havaittu lukuun ottamatta näytepisteen 116 pinta- ja alusveden pitoisuuksia. Korkeat pitoisuudet selittyvät luultavasti näyteaseman sijainnilla sekä jokivesien vaikutuksella. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

31 Kuva 12. Alusveden typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Kuva 13. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

32 Kuva 14. Pintaveden sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Kuva 15. Alusveden sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

33 5.1.2 Vedenlaatu kesällä Pintaveden happitilanne oli kaikilla tarkkailupisteillä hyvä läpi kesän ja happikyllästys vaihteli %:n välillä (liite 9). Suurimmalla osalla tarkkailupisteistä vallitsi hapen ylikyllästys lähes koko kesän ajan. Suurin pitoisuus (133 %) mitattiin heinäkuun alussa Svartbäckinselän pisteellä P1. Myös Kulloonlahdella (25) ja Kuggsundissa (27) happikyllästys kohosi lähes samalle tasolle heinäkuun lopulla. Pohjanläheisen veden happitilanne oli keskimäärin kohtalainen kesällä 2011 (kuva 16). Happitilanne oli melko hyvä vielä kesäkuussa ja oli Kuggsundin pistettä (25) lukuun ottamatta yli 60 % koko alueella (liite 9). Heinäkuun alussa oli kuitenkin jo havaittavissa useilla pisteillä selvää happivajetta, joka lisääntyi kesän edetessä. Huonoin happitilanne pohjanläheisessä vedessä vallitsi Kuggsundin pisteellä 25, jossa happipitoisuus oli heinäkuun lopulla 0,8 mg/l ja hapenkyllästys vain 7 % (kuva 17). Myös havaintopisteillä 48, 40 ja 5 happitilanne oli melko huono loppukesällä, jolloin kyllästysaste oli näillä pisteillä alle 40 %. Täysin hapettomia alueita ei kuitenkaan havaittu. Syyskuussa happitilanne oli pohjanläheisessä vedessä pääsääntöisesti parantunut vesikerrosten sekoittumisen seurauksena ja happipitoisuus- sekä kyllästysarvot olivatkin jo osalla pisteistä hyvin samaa luokkaa kuin heinäkuun alussa. Kuva 16. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) happikyllästys (%) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-elokuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

34 Kuva 17. Alusveden alhaisin happikyllästys (%) kullakin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä kesä-syyskuussa Suluissa havaintopäivämäärä. Pintaveden rehevyystaso pysytteli melko tasaisena koko kesän ajan (liite 10). Ravinnepitoisuus vaihteli pintavedessä vain vähän tarkkailupisteillä kesän aikana ja näyteasemien väliset erot olivat hyvin vähäisiä (kuvat 18 ja 19 sekä liite 9). Myös levämäärää kuvaava tuotantokauden keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli 0-2 metrin vesikerroksessa hyvin tasainen koko alueella (kuva 20). Klorofyllipitoisuus kuitenkin vaihteli ajallisesti ja korkeimmat arvot havaittiin pääsääntöisesti loppukesällä. Alusveden keskimääräiset typpipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin pintavedessä, vain Orrenkylänselällä (piste 8) ja Kuggsundissa (piste 25) alusveden keskimääräinen taso oli hiukan pintavettä korkeampi (kuva 21). Hapenpuutteesta johtuen alusveden fosforipitoisuudet olivat kuitenkin pintavettä korkeampia (kuva 22). Happikyllästyksen laskiessa osalla pisteistä alle 50 %:n fosforipitoisuudet kohosivat selvästi keskimääräistä tasoa korkeammalle. Korkeimmat arvot havaittiin Kuggsundin salmessa, jossa myös happipitoisuus oli alhaisin (liite 9). Myös liukoisen fosfaattifosforin sekä typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi korkeimmat alueilla, jossa alusveden happitilanne oli heikko (liite 9). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

35 Kuva 18. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Kuva 19. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

36 Kuva 20. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) a-klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Kuva 21. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

37 Kuva 22. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Veden sameusarvot vaihtelivat sekä alueellisesti että ajallisesti. Pintavesi oli yleisesti tarkasteltuna lievästi sameaa. Alusvesi oli keskimäärin selvästi päällysvettä sameampaa (kuva 23 ja 24). Päällysveden keskimääräistä suurempi sameus oli joillain pisteillä seurausta leväkukinnan aiheuttamasta sameuden lisääntymisestä, koska myös a- klorofyllipitoisuudet olivat korkealla samaan aikaan ko. näyteasemilla (kuva 20 ja 24). Korkeimmat sameusarvot arvot mitattiin kuitenkin pääsääntöisesti Mustijoen läheisyydessä ja sameus väheni siirryttäessä kauemmaksi jokisuulta kohti Svartbäckinselkää. Näkösyvyys vaihteli 0,7-3,8 metrin välillä ja oli alhaisin Mustijoen lähellä joen mukanaan tuoman materiaalin vaikutuksesta (liite 9 ja 10). Näkösyvyys parani selvästi siirryttäessä pois jokisuulta kohti uloimpia näytepisteitä. Kokonaisravinnesuhdetta kuvaava N/P suhde oli lähes kaikilla havaintokerroilla välillä (liite 10), jolloin kumpikaan ravinne ei ole selvästi kasvua rajoittava minimiravinne (Forsberg ym. 1978). Tämä on ollut tyypillistä Porvoon edustan merialueelle myös aiempina vuosina. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

38 Kuva 23. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Kuva 24. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

39 5.1.3 Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Vertikaalisten suolapitoisuus- ja lämpötilamittausten avulla seurataan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien purkuun mahdollisesti liittyviä vaikutuksia. Jäähdytysvedet johdetaan merivesitunnelia (purku 3) pitkin mereen pisteen 38 läheisyydessä (liite 1). Lämpötilamittaukset osoittivat, että vesi oli hyvin tasalämpöistä koko vesipatsaassa maaliskuun alussa pisteillä 25 ja 27 (liite 11). Muilla pisteillä (P3, 48, 38) vesi oli kylmintä lähellä pintaa, hieman lämpimämpi ja painavampi vesi oli painunut lähelle pohjaa. Lämpötilan harppauskerroksessa (termokliinissa) veden lämpötila nousi 0,5-1,3 C. Suolapitoisuus oli pintavedessä jokivesien vaikutuksesta alusvettä matalampi ja suolaisin vesi olikin painunut lähelle pohjaa kaikilla pisteillä. Kilpilahden tuotantolaitosten mereen johdettavien jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa maaliskuun näytteenoton aikaan. Kesä- ja heinäkuussa vallitsi selkeä kerrostuneisuus sekä lämpötilan että suolapitoisuuden suhteen kaikilla viidellä tarkkailupisteellä (liite 11). Kerrostuneisuus oli voimakkainta pisteillä 25 ja 48. Pintaveden lämpötila oli kesäkuussa 13,7 17,6 astetta ja kohosi heinäkuun lopulla 21,3 23,4 asteeseen. Elokuussa pintavedet alkoivat jälleen viilentyä ja elokuunlopun näytteenoton aikaan koko vesimassa oli pinnasta pohjaan hyvin tasalämpöistä pisteillä P3, 38 ja 27. Kuggsundin salmen havaintopisteellä (25) sekä Svartbäckinselän syvällä pisteellä (48) vesimassa oli edelleen selvästi kerrostunut sekä suolapitoisuuden että lämpötilan mukaan. Syyskuun lopulla pintaveden lämpötila oli laskenut jo noin 12 asteeseen. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa myöskään kesä-syyskuun näytteenottojen aikaan Veden hygieeninen laatu Heinäkuun kahdella tarkkailukerralla määritettyjen E.coli - bakteerien pitoisuudet havaintopisteillä (25, 27, 38, 48, 40, P1, P2, P3) jäivät hyvin alhaisiksi ja pitoisuudet olivat kaikilla pisteillä alle määritysrajan (< 10 pmy/100 ml) (liite 9). Vedenlaatu täyttikin E.coli - bakteerien osalta sosiaali- ja terveysministeriön asettamat uimaveden laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008), joiden mukaan E.coli - bakteerien pitoisuus rannikon uimavesissä tulisi olla alle 500 pmy/100ml. Bakteerimääritysten perusteella voidaan todeta, että merivesi oli heinäkuussa kaikilla havaintopisteillä uimakelpoista Kasviplankton Kasviplankton oli ensimmäistä kertaa mukana tarkkailuohjelmassa minkä vuoksi vertailua edellisiin vuosiin ei voida tehdä. Kvantitatiivista kasviplanktontulosta on tarkasteltu biomassatuloksena (ww mg/m 3 ) ja yksilömäärinä litraa kohden. Lisäksi tarkastellaan lajistokoostumusta ja pääasiallisina leväryhminä tarkastellaan sinileviä eli syanobakteereja (Nostocophyceae), nieluleviä (Cryptophyceae), panssarileviä (Dinophyceae), kultaleviä (Chrysophyceae), piileviä (Diatomophyceae) ja suomuviherleviä (Prasinophyceae) (liite 12). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

40 Sinilevät (Nostocophycaeae) ovat rakenteeltaan lähempänä bakteereita ja nykyään niistä käytetään nimitystä syanobakteerit. Planktisilla lajeilla on usein soluissaan kaasurakkuloita, aerosyyttejä, jotka helpottavat mahdollisesti valoisassa pintakerroksessa pysymistä. Syanobakteerit esiintyvät lämpiminä vuodenaikoina ja muodostavat usein pintalauttoja. Maksamyrkky nodulariinia tuottava Nodularia spumigena kuuluu tähän leväryhmään. Nielulevät (Cryptophyceae) ovat melko pieni yksisoluisten siimalevien ryhmä. Itämeressä esiintyy parikymmentä lajia, useimmat ympäri vuoden ja ajoittain hyvinkin runsaina. Useimmat lajit ovat autotrofeja tai miksotrofeja ja kooltaan 2,5 25 µm. Panssarilevät (Dinophyceae) eli dinoflagellaatit ovat pääasiassa yksittäisoluina eläviä yksisoluisia, kaksisiimaisia leviä. Solukoko vaihtelee 0,002-0,2 mm. Kultalevät (Chrysophyceae) ovat makean veden leviä, joista noin 60 lajin on todettu esiintyvän Itämeressä, useimmiten jokivesien tuomina. Ne ovat yleensä irrallisia yksittäissoluja tai yhdyskuntia. Soluissa on yksi tai kaksi eripituista siimaa. Itämeren kasviplanktonissa piilevät (Diatomophycaea) on tärkeä ja monilajinen leväryhmä. Kaikkiaan niitä on määritetty noin lajia ja osa on aidosti planktisia lajeja. Suomuviherlevät (Prasinophyceae) ovat yleensä yksisoluisia siimaleviä, mutta joillakin lajeilla on myös liikkumattomia vaiheita. Suomuviherleviä esiintyy sekä makeissa että suolaisissa vesissä. Tarkkailupiste 38 Alkukesän näytteessä (15.6) oli runsaimpana lajiryhmänä piilevät ( yksilöä litrassa ja biomassatulos 157,06 mg/m 3 ). Tässä näytteessä pienet kiekkomaiset Thalassiosira pseudonana, Cyclotella choctawhatcheeana ja Chaetoceros minimus levät muodostivat pääosan biomassasta. Muu lajisto koostui suomuviherlevä Pyramimonas spp:stä. ( yksilöä litrassa, 102,96 mg/m3), sinilevä Aphanizomenon flos-aquae:sta (25960 yksilöä litrassa, 50,88 mg/m 3 ), kultalevä Pseudopedinella elastica:sta (56630 yksilöä litrassa, 51,19 mg/m 3 ), panssarisiimalevä Dinophysis acuminate:sta (1888 yksilöä litrassa, 15,12 mg/m 3 ) ja Heterocapsa rotundata:sta ( yksilöä litrassa, 17,94 mg/m 3 ), silmälevä Eutreptiella spp:sta ( yksilöä litrassa, 41,59 mg/m 3 ) sekä Mesodinium rubrum:sta, joka kuuluu taksonomialuokkaan Ciliophora (11564 yksilöä litrassa, 86,15 mg/m 3 ) (liite 12 ja kuva 25) Heinäkuussa (26.7) alueella oli sinileväkukintaa, jolloin vedessä voi havaita vihertäviä tikkuja. Tämän kukinnan muodostivat Aphanizomenon flos-aquae ( yksilöä litrassa, biomassa 1932,34 mg/m 3 ), Anabaena lemmermannii ( yksilöä litrassa, 287,52 mg/m 3 ) sekä maksamyrkky nodulariinia tuottava Nodularia spumigena (24780 yksilöä litrassa, 95,40 mg/m 3 ). Nieluleviä oli yksilöä litrassa ja biomassan määrä oli 115,81 mg/m 3. Plagioselmis prolonga, Hemiselmis virescens, Teleaulax spp olivat tämän ryhmän valtalajeina. Panssarilevä Heterocapsa rotundata, tarttumalevä Chrysochromulina spp. ja kultalevä Pseudopedinella elastic muodostivat 12 % kokonaisbiomassasta. Piilevät Thalassiosira pseudonana, Cyclotella choctawhatcheeana ja Chaetoceros minimus puolestaan 3 % ja suomuviherlevä Pyramimonas spp. 4 % (liite 12 ja kuva 25). 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

41 Elokuussa (25.8) esiintyi runsaimpana yksilömäärinä litraa kohden pienikokoiset levät Plagioselmis prolonga (nielulevä), Chrysochromulina spp. (tarttumalevä), Monoraphidium minutum (viherlevä) sekä pienet pyöreät tai ovaalimaiset valomikroskopialla lajilleen tunnistamattomat flagellaatit. Sinilevän Aphanizomenon flos-aquae (72.72 mg/m 3 ), kultalevän Pseudopedinella elastica (71.70 mg/m 3 ) ja suurikokoisen piilevän Coscinodiscus granii (63,10 mg/m 3 ) osuus kokonaisbiomassasta oli 38 % (kuva 25 ja liite 12) NOSTOCOPHYCEAE 2000 CRYPTOPHYCEAE DINOPHYCEAE 1500 PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE 1000 DIATOMOPHYCEAE EUGLENOPHYCEAE 500 PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CRASPEDOPHYCEAE Kuva 25. Kasviplanktonin biomassa (mg/m 3 ) lajiryhmittäin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä 38 kesällä Tarkkailupiste 48 Alkukesän (15.6) kokonaisbiomassasta 34 % muodostivat panssarilevät Dinophysis acuminate (21,8 mg/m 3 ), Gymnodinium spp (20,9 mg/m 3 ), Oblea rotunda complex (202,5 mg/m3) ja Protoperidinium brevipes (18,1 mg/m3). Muut valtalajit olivat sinilevä Aphanizomenon flos-aquae (102,2 mg/m 3 ), nielulevä Plagioselmis prolonga, silmälevä Eutreptiella spp, tarttumalevä Chrysochromulina spp, sekä Ciliophora Mesodinium rubrum (liite 12 ja kuva 26). Heinäkuussa (26.7) sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli 59,9 %. Aphanizomenon flos-aquae biomassa määrä oli 1016 mg/m 3, Nodularia spumigenan 84,6 mg/m 3, Anabaena lemmermanniin 86,4 mg/m 3 ja Aphanizomenon gracilen 25,2 mg/m3. Nielulevät Plagioselmis prolonga, Hemiselmis virescens ja Teleaulax spp olivat ryhmän valtalajeina ja niiden osuus kokonaisbiomassasta oli 3,7 %. Panssarilevien Gymnodinium simplex (34,7 mg/m 3 ) ja Heterocapsa rotundata (15 mg/m 3 ) osuus kokonaisbiomassasta oli 12,4 %. Tarttumalevä Chrysochromulina spp (91mg/m 3 ), kultalevä Pseudopedinella elastic, piilevät Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

42 Cyclotella choctawhatcheeana (16,7 mg/m 3 ) ja Thalassiosira pseudonana (23,5 mg/m 3 ), silmälevä Eutreptiella spp (35,1 mg/m 3 ) sekä suomuviherlevä Pyramimonas.spp. muostivat 9 % kokonaisbiomassasta (liite 12 ja kuva 26). Elokuussa (25.8) Aphanizomenon flos-aquae (720,9 mg/m 3 ) ja Nodularia spumigena (39,5 mg/m 3 ) muodostivat yhdessä silmälevä Eutreptiellan (336,9 mg/m 3 ), panssarilevä Heterocapsa rotundatan (227,2 mg/m 3 ) ja kultalevä Pseudopedinella elastic:n (184,3 mg/m 3 ) kanssa 83 % kokonaisbiomassasta (liite 12 ja kuva 26) NOSTOCOPHYCEAE CRYPTOPHYCEAE DINOPHYCEAE PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CRASPEDOPHYCEAE EBRIIDEA Kuva 26. Kasviplanktonin biomassa (mg/m 3 ) lajiryhmittäin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä 48 kesällä Tarkkailupiste 8. Alkukesällä (16.6) kultalevä Pseudopedinella elastic:n (552,9 mg/m 3 ) osuus kokonaisbiomassasta oli 45,5 %, sinilevä Aphanizomenon flos-aquaen 11,9 % ja panssarilevien Oblea rotunda complex ja Heterocapsa rotundata 13,2 %. Silmälevän Eutreptiella spp biomassa määrä oli 147,5 mg/m 3 ja suomuviherlevän Pyramimonas.spp. 50,3 mg/m 3 (liite 12 ja kuva 27). Heinäkuussa (27.7) sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli 81,2 %. Lajisto koostui molekylaarista typpeä sitomaan pystyvistä lajeista Aphanizomenon flos-aquae (1552,8 mg/m 3 ), Anabaena lemmermannii (572,7 mg/m 3 ), Nodularia spumigena (555,4 mg/m 3 ), Nodularia baltica (62,6 mg/m 3 ), Pseudanabaena spp. (33,3 mg/m 3 ) sekä pienisoluisista koloniaalisista Snowella suvun levistä (27,4 mg/m 3 ). Panssarilevä Gymnodinium simplex (76,9 mg/m 3 ), kultalevä Pseudopedinella elastic (102,4 mg/m 3 ), nielulevä Plagioselmis prolonga (47 mg/m 3 ), tarttumalevä Chrysochromulina spp. (54mg/m 3 ), piilevät Cyclotella 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

43 choctawhatcheeana (38 mg/m 3 ) ja Thalassiosira pseudonana (47 mg/m 3 ), suomuviherlevä Pyramimonas spp. (61 mg/m 3 ) sekä sukuun Katablepharis kuuluvat heterotrofiset (kuluttajat ja hajottajat) levät (57,4 mg/m 3 ) olivat näytteen muut valtalajit (liite 12 ja kuva 27). Elokuussa (26.8) sinilevien osuus oli 50 % kokonaisbiomassata. Valtalajeina olivat Aphanizomenon flos-aquae, Nodularia spumigena, Nodularia baltica, Anabaena lemmermannii. Muu lajisto koostui kultalevästä Pseudopedinella elastic (225,3 mg/m 3 ), silmälevästä Eutreptiella spp (157 mg/m 3 ), piilevästä Dinophysis acuminate (119,13 mg/m 3 ) ja suomuviherlevästä Pyramimonas spp. (56 mg/m 3 ) (liite 12 ja kuva 27) NOSTOCOPHYCEAE CRYPTOPHYCEAE DINOPHYCEAE PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CRASPEDOPHYCEAE Kuva 27. Kasviplanktonin biomassa (mg/m 3 ) lajiryhmittäin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä 8 kesällä Yhteenveto Tarkkailupisteen 8 (Orrenkylänselkä) biomassatulokset olivat kaikkina kuukausina korkeimmat (taulukko 15). Kun verrataan korkeinta biomassa arvoa (3619 mg/m 3, 27.7) Helsingin edustan Katajaluodon tai Espoon Knaperskärin tuloksiin (Muurinen ym. 2012), voidaan todeta, että tarkkailupisteen 8 kokonaisbiomassa oli samaa suuruusluokkaa kuin Katajaluodon ja Knaperskärin tulos vuonna Kokonaisbiomassat Sköldvikin edustan pisteellä 38 (3431 mg/m 3 ) ja pisteellä 48 (2060 mg/m 3 ) asettuvat samaan luokkaan. Ilmavalvonta- ja satelliittihavaintojen mukaan Suomen merialueilla havaittiin kesällä 2011 laaja-alaisia sinileväkukintoja lähinnä kahden viikon ajanjaksona heinä-elokuun vaihteessa, jonka jälkeen sinilevien määrä vähentyi nopeasti. Kukinnat esiintyivät Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, eteläisellä Saaristomerellä sekä Suomenlahden länsiosassa ja suualueella. Kaikkien tarkkailupisteiden tulokset sinilevien osalta vastaavat näitä tuloksia Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

44 (taulukko 15). Heinäkuussa kukinnan aikana kokonaistyppiarvot (Ntot) olivat µg/l välillä ja kokonaisfosforiarvot (Kok.P) µg/l. Taulukko 15. Kasviplanktonin määrä (ww mg/m3) sekä pintaveden kokonaistyppi (µg/l) ja kokonaisfosfori (µg/l) Porvoon edustan merialueen kolmella tarkkailupisteellä kesällä ww mg/m3 Ntot µg/l Kok.P µg/l ww mg/m3 Ntot µg/l Kok.P µg/l ww mg/m3 Ntot µg/l Kok.P µg/l piste kesä kesä kesä heinä heinä heinä elo elo elo Ravinteiden hyödyntäminen ja levätuotannon nopeutuminen eivät ole aina suoraan kytköksissä. Levät saattavat ottaa ravinteita vedestä ja lisätä kuitenkin kasvuaan vasta parin päivän päästä, jolloin levät ovat jo liikkuneet paljonkin paikalta, josta ravinteet mitattiin. Usein leväyhteisöjen erot ovat vuodesta riippuvaisia, joten on myös muistettava, että leväyhteisön muutoksia ohjaavat laajemman mittakaavan prosessit, jotka ovat seurausta Itämeren ja sen valuma-alueen laajuisista muutoksista Vedenlaadun kehitys pitkällä aikavälillä Kasvukauden aikaiset päällysveden rehevyyttä kuvaavien tekijöiden (kok.p, kok.n ja klorofylli a) keskiarvot olivat koko tutkimusalueella vuonna 2011 hieman edellisvuotta korkeampia. Viimeisten vajaan 20 vuoden aikana Porvoon edustan merialueen keskimääräinen ravinnetaso on kuitenkin hieman laskenut (kuva 28). Päällysveden ravinnetasoa kuvaavat tekijät ovat osoittaneet lievää laskevaa kehityssuuntaa, mutta vuosien väliset vaihtelut ovat ajoittain olleet hyvinkin suuria. Pääravinteiden rajoittavuutta kuvaava N/P suhdeluku on pysytellyt välillä, jolloin levätuotantoa saattaa rajoittaa kumpi tahansa ravinteista. Suhdeluvun ollessa yli 17 fosfori on kasvua rajoittava ravinne ja typpi puolestaan suhdeluvun jäädessä alle 10. Kun ravinnetason kehitystä tarkastellaan alueellisesti, kilpilahden ja Tolkkisten edustan tarkkailupisteillä (27, 32, 38) pintaveden keskimääräinen ravinnetaso ei ole juurikaan muuttunut viimeisten vajaan 20 vuoden aikana (kuva 29). Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut suurta ja etenkin vuoden 2003 keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli erittäin korkea Kilpilahden edustalla (kuva 29). Tällöin keskimääräinen taso oli jopa yli 50 µg/l pisteellä 38. Vaikka ravinnepitoisuudet ovat 1990-luvun alusta lähtien pysyneet melko samalla tasolla, pidemmällä aikavälillä ravinnetaso on ollut kuitenkin noususuuntainen (Ramboll Analytics Oy 2010). Vuosien tuloksiin perustuvan yhteenvedon mukaan Kilpilahden tuotantolaitosten edustan havaintopisteillä ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman kasvussa ja N/P suhde on kehittynyt kohti typpirajoitteisuutta (N/P-suhde < 10). 38 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

45 kokonaisfosfori (µg/l) kokonaistyppi (µg/l) N/P -suhde a-klorofylli (µg/l) Kuva 28. Keskimääräinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen pintavedessä vuosina Kuviin on merkitty myös lineaarinen trendiviiva sekä N/P kuvaan raja-arvot (10 17), jolloin kumpikaan ravinne ei ole selkeästi kasvua rajoittava tekijä. kokonaisfosfori (µg/l) kokonaistyppi (µg/l) N/P -suhde klorofylli (µg/l) Kuva 29. Keskimääräinen vedenlaatu Kilpilahden edustan merialueen pintavedessä kolmella havaintoasemalla (27, 32, 38) vuosina N/P kuvaan on merkitty myös raja-arvot (10 17), jolloin kumpikaan ravinne ei ole selkeästi kasvua rajoittava. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

46 Porvoon edustan merialue voidaan luokitella reheväksi kasvukauden keskimääräisen klorofylli- ja fosforipitoisuuden perusteella (taulukko 16). Porvoon edustan merialueen tilaa ja kehitystä seurataan myös hieman ulompana sijaitsevalla tarkkailupisteellä UUS-15 Porvoo 55 (liite 1). Tämä Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoima havaintopiste sijaitsee selvästi rannikon ulkopuolella ja kuvastaakin merialueen tilaa ulkosaariston ja ulapan rajalla. Porvoon edustan merialue on selvästi rehevämpää kuin ulkomerialue, jossa etenkin keskimääräiset fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat selvästi alhaisemmat (taulukko 16). Myös Porvoon itäpuolella sijaitsevan Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen (koko rannikkoalueen keskiarvo) ravinnepitoisuudet ovat jonkin verran Porvoon edustaa matalampia (taulukko 16). Taulukko 16. Kasvukauden (touko-syyskuu) keskimääräinen vedenlaatu Porvoon edustalla (koko alueen keskiarvo), Porvoon edustan ulappapisteellä (UUS-15 Porvoo 55) sekä Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella (koko rannikkoalueen keskiarvo) vuonna kasvukauden keskiarvo fosfori (µg/l) PO4-P (µg/l) typpi (µg/l) NH4 (µg/l) klorofylli (µg/l) Porvoon edusta 37 4, ,5 15,6 Porvoo ulappa 28 10, ,3 6,3 Pyhtää-Kotka-Hamina 28 3, ,7 9,9 5.2 POHJAELÄINTUTKIMUS Pohjanlaadun maastohavainnot Näytteenotto oli keskitetty liejupohjille (taulukko 12, kartta liite 4), joten näyteasemien tulokset ovat pohjan laadun suhteen vertailukelpoisia. Näyteasemien syvyydet vaihtelivat välillä metriä. Liejun lisäksi useilla näyteasemilla esiintyi pintakerroksen alapuolella jonkin verran savea. Pohjasedimentin hapellinen pintakerros vaihteli muutamasta millistä 2 cm:iin. Lähes kaikilla näyteasemilla esiintyi ohuen hapellisen pintakerroksen alla tummanharmaata tai mustaa sulfidiliejua; ainoastaan matalimmalla näyteasemalla (asema I) sulfidiliejua ei havaittu. Kaikilla näyteasemilla, joiden syvyys oli 25 metriä tai enemmän, oli havaittavissa lievää tai selvää rikkivedyn hajua. Kahdella syvimmällä näyteasemalla rikkivedyn haju oli selvää ja pohjasedimentti oli täynnä Marenzelleria monisukasmadon käytäviä Pohjaeläimistö Liitteessä 13 on esitetty pohjaeläintutkimuksen keskimääräiset neliömetritulokset ja liitteessä 14 vastaavasti kunkin näyteaseman nostokohtaiset tulokset. Viimeksi mainitussa taulukossa on esitetty myös näyteaseman virallinen nimi, jolla tulokset löytyvät Hertasta. Ympäristöhallinnon vesimuodostumien tyyppijaon mukaan pohjaeläintutkimuksen näyteasemat ovat kaikki Suomenlahden sisäsaaristoa. Näyteasemien luonne muuttuu suuresti siirryttäessä matalalta rannikkoalueelta ulommas kohti ulkomerta. Näyteasemien syvyys vaihteli välillä metriä ja uloimpana sijaitsevat näyteasemat olivat syvimpiä. 40 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

47 Syvyyden kasvaessa myös pohjan happi-, rehevyys ja lämpötilaolot muuttuvat. Toinen hyvin oleellinen muuttuja pohjaeläimistön kannalta on jokivesivaikutuksen ja suolaisuusolojen muuttuminen tutkimusalueella siirryttäessä jokisuistoista ulommas merelle. Uloimmilla näyteasemilla syvänteiden suolaisuus on yli 5 promillea, kun taas lahtialuilla, lähempänä rannikkoa jokivesivaikutus voi olla ajoittain merkittävä, varsinkin päällysvedessä. Suomenlahdella on saariston ja pinnanalaisten pohjanmuotojen aiheuttamaa allastuneisuutta, joka heikentää veden vaihtuvuutta sisä- ja ulkosaariston välillä. Suomenlahti on suorassa yhteydessä Itämeren pääaltaaseen ja varsinaisen Itämeren syvänteiden vähähappinen vesi pääsee tunkeutumaan Suomenlahdelle. Tämä vesi on suolaista ja voimistuva suolaisuuskerrostuneisuus vaikeuttaa pohjanläheisen veden uudistumista. Suomenlahdella syvien vesien happitilanne seuraa kerrostuneisuuden vaihteluja ja happitilanne on sitä huonompi, mitä kerrostuneempaa vesi on. Pohjaeläinten yksilömäärät ja erityisesti pohjaeläinyhteisön koostumus muuttui suuresti tutkimusalueen sisällä. Pohjaeläinten yksilötiheys vaihteli näyteasemilla välillä yks/m 2, biomassa välillä 0,9 178 g/m 2 ja taksoniluku välillä Tutkimusalueen makroskooppisessa pohjaeläimistössä oli havaittavissa selviä muutoksia siirryttäessä Svartbäckin ja Orrenkylän selillä lähemmäs ulkosaaristoa (kuvat 30 ja 31). Svartbäckinselän pohjoisosassa (asemat N ja A) ja Kuggsundissa (asema M) pohjasedimentti oli ohuen hapellisen pintakerroksen alla mustaa tai lähes mustaa sulfidiliejua. Pohjaeläimistö koostui lähinnä makeanveden lajeista. Yksilömäärältään selvästi tärkein ryhmä oli harvasukasmadot ja näistä erityisesti rehevillä pohjilla viihtyvä Potamothrix/Tubifex harvasukasmatolaji. Seuraavaksi runsain ryhmä oli surviaissääskentoukat ja näistä yleisin laji oli rehevyyttä ilmentävä Chironomus plumosus tyyppi. Erityisen selvästi pohjaeläimistö oli makean veden lajistoa Kuggsundissa, jossa ainoastaan yksi näytteessä esiintynyt Corophium volutator katkayksilö edusti murtovesilajistoa. Asemalla N lajistoon tuli mukaan jo mereisempää harvasukasmatolajistoa (Paranais suku) ja liejusimpukka (Macoma baltica). Asemalle A siirryttäessä lajistoon tuli lisää murtovesilajistoa eli tulokaslaji Marenzelleria monisukasmato, jonka on todettu voivan esiintyä vähähappisissa ja jopa hapettomissa olosuhteissa. Asemilla N ja A biomassa koostui jo lähinnä liejusimpukasta (kuva 31). Orrenkylänselän pohjoisosan näyteasema (as I) oli näyteasemista matalin ja samalla näyteasemista ainoa, jolla ei esiintynyt tummaa sulfidiliejua. Pohjaeläimistön koostumus oli siellä hyvin samanlainen kuin asemalla N eli yksilömäärältään vallitsevia olivat makeanveden lajit Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot ja Chironomus plumosus surviaissääskentoukat. Liejusimpukkaakin esiintyi ja se oli biomassaltaan tärkein pohjaeläinryhmä. Orrenkylänselän eteläosan näyteasemalla (as C) hapellinen pintakerros oli vain 0,5 cm ja rikkivedyn haju oli selvä. Tällä asemalla sekä pohjaeläinten Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

48 Kuva 30. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärä (yks/m2) pohjaeläinryhmittäin/-lajeittain Porvoon merialueen näyteasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

49 Kuva 31. Pohjaeläinten kokonaisbiomassa (g WW/m2) pohjaeläinryhmittäin/-lajeittain Porvoon merialueen näyteasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

50 yksilömäärät että biomassat olivat vähäisiä. Yksilömäärältään tärkein pohjaeläinryhmä olivat Marenzelleria monisukasmadot. Vielä täälläkin tutkimusalueen uloimmalla asemalla tavattiin makeanveden Chironomus plumosus surviaissääskentoukkaa. Koko pohjaeläinaineistossa tavattiin kaksi valkokatka-yksilöä (Monoporeia affinis), joista toinen oli aseman C näytteessä. Öljysataman edustalla (asemat Q ja S) pohjaeläinyhteisön koostumus ei poikennut muusta tutkimusalueesta. Pohjaeläinyhteisön koostumus oli ikään kuin välimuoto Svartbäckinselän pohjois- ja eteläosan pohjaeläinyhteisöistä. Lajistossa oli edelleen makeanveden lajeja (Potamothrix/Tubifex harvasukasmatoja ja Chironomus surviaissääskentoukkia), mutta myös murtovesilaji Marenzelleria oli yleinen ja liejusimpukkaa esiintyi jopa runsaasti. Asemalla Q tavattiin tutkimuksen ainut Hediste diversicolor yksilö (suom. merisukasjalkainen). Svartbäckinselän eteläosan syvillä alueilla (asemat T, V ja B) pohjasedimentti oli mustaa sulfidiliejua ja rikkivedyn haju oli vähintäänkin mieto. Pohjaeläinyhteisöissä dominoi selkeästi Marenzelleria, mikä näkyi erityisesti näyteasemilla V ja B jo näytteenotossa; pohjasedimentti oli täynnä Marenzelleria n käytäviä. Marenzelleria n yksilömäärät olivat huikeita; syvimmällä B-näyteasemalla Marenzelleria n yksilötiheys oli yksilöä/m 2. Näyteasemilla esiintyi pienessä määrin myös liejusimpukkaa. Näyteaseman B näytteessä esiintyi yksi valkokatka yksilö (Monoporeia affinis). Svartbäckinselän eteläosan matalalla asemalla (as X) esiintyi erityisen runsaasti rehevän pohjan Chironomus plumosus surviaissääskentoukkaa ja liejusimpukkaa. Alueen kokonaisbiomassa oli liejusimpukan runsaan esiintymisen vuoksi näyteasemista suurin (kuva 31). Svartbäckinselän eteläisin näyteasema (as K) sijaitsi erillisessä syvänteessä Kalvön ja Kitön välissä. Pohjasedimentissä oli vain muutaman millimetrin hapellinen kerros ja musta sulfidilieju haisi rikkivedylle. Sekä yksilömäärältään että biomassaltaan pohjaeläimistö oli tällä asemalla näyteasemista vähäisintä. Pohjaeläinyhteisö koostui lähinnä Marenzelleria monisukasmadoista. Pohjaeläimistön perusteella tutkimusalueen pohjien tila ei poikkea tyypillisestä tilanteesta Suomenlahden sisäsaariston alueella. Tutkimusalueen pohjaeläimistö ilmentää ennen kaikkea tämän merialueen yleisiä ongelmia. Matalimmilla näytealueilla tulee esille merialueen rehevyys valtalajien ollessa rehevän pohjan tyyppilajeja, Potamothrix/Tubifex harvasukasmatoa ja Chironomus surviaissääskentoukkaa. Rehevyyteen ovat tietenkin omalta osaltaan vaikuttaneet paikallinen kuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus. Syvemmillä alueilla pohjan huono happitilanne nousee vaikuttavaksi tekijäksi ja selvä valtalaji tai paikoin lähes ainut laji on huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Samansuuntainen kehitys on havaittu myös läheisillä merialueilla. Syvillä näyteasemilla, joilta pohjaeläimistö on aikaisemmin puuttunut täysin tai lähes kokonaan, esiintyy nykyään suuret määrät Marenzelleria monisukasmatoa (Anttila-Huhtinen 2010). Tällä merialueella vallitsisi syvillä pohjilla luonnostaan valkokatka kilkki (Mesidotea 44 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

51 entomon) pohjaeläinyhteisö, mutta tällaista ns. luonnontilaista syvän veden yhteisöä ei tutkimusalueen syvillä alueilla tavattu. Koko tutkimusalueen näytteissä tavattiin kaikkiaan vain 2 valkokatka- ja 3 kilkkiyksilöä. Positiivista oli se, että täysin kuolleita pohjia ei tavattu lainkaan. Kaikilla näyteasemilla esiintyi vähintään neljää eri pohjaeläinlajia. Liejusimpukan on todettu taantuneen esim. läheisellä Pyhtää Kotka Hamina merialueella (Anttila- Huhtinen 2010). Taantumisen on arveltu siellä olevan yhteydessä pohjan tilan ja happiolosuhteiden yleiseen heikkenemiseen sekä suolapitoisuuden vähenemiseen. Porvoon tutkimusalueella liejusimpukkaa esiintyi kuitenkin hyvin syvyysvyöhykkeellä metriä ja tätäkin syvemmillä näyteasemilla lajia esiintyi pienessä määrin. Pohjaeläintutkimuksen tulosten mukaan tutkimusalueen pohjaeläimistössä ei ole juurikaan havaittavissa paikallisen kuormituksen suoria vaikutuksia. Pohjaeläintutkimuksen tulosten perusteella pohjan tila oli heikoin näyteasemalla K, joka oli tutkimusalueen uloimpia näyteasemia ja sijaitsee etäällä kuormituslähteistä. Syvillä näyteasemilla B ja V pohjan tila oli myös huono, mitä ilmensi erittäin runsaana esiintyvä Marenzelleria pohjaeläinyhteisö. Pohjan heikko tila on kuitenkin näillä alueilla ensisijaisesti yhteydessä Suomenlahden sisäsaariston syvännealueiden huonoon happitilanteeseen Liejusimpukan kokojakauma Määrityksen yhteydessä mitattiin liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus millimetrin tarkkuudella. Mittaustulokset on esitetty näyteasemittain graafisesti liitteessä 15. Näytteissä esiintyi yhteensä vain 73 liejusimpukkaa, joten asemakohtaiset aineistot olivat hyvin suppeita. Eniten simpukoita oli aseman X näytteessä (20 yksilöä). Koko aineiston perusteella liejusimpukkayhteisössä dominoivat suhteellisen vanhat, mm:n yksilöt (kuva 32). Alle 5 mm:n nuoria yksilöitä oli koko aineistossa vain 10 yksilöä yksilöä mm Kuva 32. Liejusimpukan (Macoma baltica) kokojakauma näyteasemien yhdistetyssä aineistossa (n = 73 yksilöä). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

52 Kerättäessä liejusimpukka-aineistoa haitallisten aineiden tutkimukseen (luku 4.3) jouduttiin kummallakin tutkimusalueella nostamaan kymmeniä Ekman-nostoja. Tuolloin havaittiin pieniä liejusimpukoita esiintyvän kuitenkin suhteellisen hyvin näytteenottoalueilla (kartta liite 5) BBI indeksi Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012). Näyteasemien BBI-indeksitulokset on esitetty taulukossa 17 ja liitteessä 16 on termien selitykset. Luokitteluindeksin perustana on olettamus, että lajiston monimuotoisuus pienenee ympäristöstressin kasvaessa. Indeksin laskennassa käytetään lajien lukumääriä, yksilömääriä sekä eri eläinlajien tai ryhmien ympäristöstressin sietokykyä kuvaavia herkkyysarvoja. BBI indeksi voi saada arvon väliltä 0 noin 1. Lähempänä nollaa olevat indeksiarvot kuvaavat pohjaeläinyhteisön heikkoa tilaa. Indeksin luokitteluperusteet ja laskentatavat on kuvattu tarkemmin julkaisuissa Perus ym. (2007) ja Vuori ym. (2009). BBI-indeksi ja BBI-ELS arvot laskettiin käyttäen valmista excel-pohjaista laskentapohjaa. Vesipolitiikan puitedirektiivin lähestymistavan mukaan havaittua BBI indeksiarvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen BBI-vertailuarvoon (indeksin odotusarvo). Vesialueen ekologinen tila määräytyy havaitun BBI-indeksin ja vastaavan BBI-vertailuarvon poikkeamien suuruuden perusteella. Mikäli em. suhdeluku (BBI-ELS, BBI-ekologinen laatusuhde) on lähellä lukuarvoa 1, tulkitaan paikan olevan ekologisesti häiriintymättömässä tilassa (Vuori ym. 2009). BBI-indeksi ei tällaisenaan soveltune kovin hyvin tälle tutkimusalueelle. Alue on Suomenlahden sisäsaaristoa. Matalilla alueilla lajistossa vallitsevat makean veden surviaissääsket ja harvasukasmadot, joita BBI-indeksi ei huomioi lainkaan lajitasolla. Näiden kummankin ryhmän taksonit käsitellään laskennassa ikään kuin yhtenä lajina, jonka herkkyys-/toleranssiarvo on luokittelun heikointa tasoa (1). Vastaavasti Marenzelleria, joka voi muodostaa massaesiintymiä hapettomilla tai lähes hapettomilla pohjilla, on saanut herkkyysarvon 5 (tolerantti) eli saman kuin esim. liejusimpukka (Macoma baltica). Kaiken kaikkiaan BBI-ELS luokitus antoi tutkimusalueen ekologisesta tilasta aika positiivisen kuvan verrattuna varsinaiseen lajistotietoon: hyvä tila 5 asemaa, tyydyttävä tila 2 asemaa, välttävä tila 4 asemaa ja huono tila 1 asema (taulukko 16). 46 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

53 Taulukko 17. Pohjaeläinaineistosta lasketut BBI- ja BBI-ELS arvot (BBI-ekologinen laatusuhde) sekä vastaavat laatuluokat (E=erinomainen, H=hyvä, T=tyydyttävä, V=välttävä ja Hu=huono). Taulukossa on esitetty myös muut indeksien laskentaan liittyvät taustatiedot ja arvot (selitykset liite 16). Näyteasemat M I C N A Q syv metriä Tyyppi Ss Ss Ss Ss Ss Ss AB_tot S H' 0,605 1,138 1,602 0,354 1,305 2,064 H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 0,62 1,21 3,30 0,80 1,73 2,89 BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,12 0,25 0,41 0,09 0,30 0,49 BBI-ELS 0,2 0,42 0,68 0,15 0,5 0,82 BBI Luokka V H H V H E BBI-ELS Luokka V T H Hu T H Näyteasemat S T V X B K syv metriä Tyyppi Ss Ss Ss Ss Ss Ss AB_tot S H' 1,699 0,229 0,220 1,583 0,114 1,210 H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 3,89 3,45 3,83 1,33 4,21 2,67 BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,46 0,17 0,19 0,32 0,19 0,31 BBI-ELS 0,77 0,28 0,32 0,53 0,32 0,52 BBI Luokka E T T H T H BBI-ELS Luokka H V V H V H Vertailu aikaisempiin tuloksiin Tutkimuksen vertailuaineistona on käytetty varhaisempia tarkkailutuloksia aina vuodesta 1980 lähtien. Svartbäckinselän pohjoisosassa (asemat N ja A) ja Kuggsundissa (as M) Tubificidae heimon harvasukasmatojen yksilötiheydet olivat huomattavasti suurempia kuin edeltävinä vuosina. Vuosina 1992 ja 1995 on viimeksi esiintynyt vastaavia tiheyksiä. Nämä Tubificidae heimon madot olivat tarkemmin määritettynä Potamothrix/Tubifex tyyppiä, joka on erityisesti rehevillä pohjilla viihtyvä harvasukasmato. Samanaikaisesti liejusimpukka väheni asemilla N ja A, mikä myös ilmensi pohjan tilan heikkenemistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

54 Asemalla M liejusimpukka puuttui lajistosta jo vuonna 2007 eikä laji ollut palautunut alueelle vuonna Näyteasemalla N Muut-ryhmä piti sisällään ennen kaikkea Paranais suvun harvasukasmatoja. Nämä ovat hyvin pieniä Naididae heimon harvasukasmatoja, jotka ovat saattaneet jäädä edellisissä tutkimuksissa huomioimatta. Pohjaeläinten biomassa on ollut näillä asemilla jo pitkään aika vakio. Biomassat ovat olleet koko luvun huomattavasti pienempiä kuin joskus 1980-luvulla, jolloin liejusimpukat nostivat suuresti kokonaisbiomassoja. Kokonaisuudessaan pohjaeläimistön tila on ollut luvulla suhteellisen vakaa; kuitenkin vuodesta 2007 vuoteen 2011 pohjan tilassa on havaittavissa heikentymistä asemilla N, A ja M luvun tilanteeseen verrattuna pohjien tila on heikentynyt selvästi kaikilla kolmella asemalla (kuva 33). Myös Orrenkylänselän pohjoisosan näyteasemalla (as I) Tubificidae heimon harvasukasmadot olivat runsastuneet selkeästi vuodesta 2007 ja muutos vastasi täysin asemien N, A ja M tilannetta. Kun samanaikaisesti myös Chironomus-toukkien määrä oli lisääntynyt, seurauksena oli kokonaisbiomassojen kasvu. Kun em. lisääntyneet pohjaeläinryhmät (Potamothrix/Tubifex ja Chironomus) ovat molemmat rehevän pohjan ilmentäjälajeja, voidaan pohjan rehevyyden katsoa voimistuneen asemalla I vuonna 2011 verrattuna aikaisempaan 2000-lukuun. Vuoden 2011 tutkimuksen mukaan pohjaeläimistön koostumus vastasi hyvin vuoden 1995 tilannetta; tilanne oli siis sama kuin asemilla N, A ja M luvun tilanteeseen verrattuna pohjan tila on heikentynyt selvästi asemalla I (kuva 34). Orrenkylänselän eteläosan näyteasemalla (as C) sekä yksilömäärät että biomassat olivat vähäisiä kuten koko 2000-luvun. Pohjaeläinten yksilömäärät romahtivat vuoden 1983 jälkeen, kun puhtaiden pohjien indikaattorilaji, valkokatka (Monoporea affinis), lähes hävisi alueelta. Vuoden 1986 jälkeen lajia on havaittu vain joitain satunnaisia yksilöitä, kun vielä vuonna 1983 lajin yksilötiheys oli 6500 yks/m 2. Tällä asemalla esiintyi pienessä määrin liejusimpukkaa vuonna 2007, mutta vuonna 2011 laji oli lähes hävinnyt. Pohjan tilan voidaan katsoa vuonna 2011 lievästi huonontuneen vuodesta 2007 (kuva 34). 48 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

55 3500 Havaintopaikka N yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 3500 Havaintopaikka A yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom yks./m Havaintopaikka M g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 33: Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (Tub=Tubificidae, Mon=valkokatka, Chi=surviaissääsket, Mac=liejusimpukka, Marenz=Marenzelleria) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla N, A ja M vuosina Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

56 Havaintopaikka I yks./m2 g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka C yks./m2 g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 34. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla I ja C vuosina Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Öljysataman edustalla asemalla Q liejusimpukka oli hieman runsastunut vuodesta 2007, mutta yksilömäärät olivat silti vähäisempiä kuin 2000-luvun alkuvuosina. Pohjaeläinyhteisö oli myös monipuolistunut vuodesta 2007, jolloin näyteasemalla oli lajeja vain 3, kun nyt lajiluku oli yhdeksän. Valkokatkaa asemalla ei ole esiintynyt vuoden 1998 jälkeen. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että 2000-luvulla pohjan rehevyys on lisääntynyt asemalla Q, mutta pohjan happitilanne ei ole kuitenkaan samalla heikentynyt (kuva 35). Näyteasemalla S pohjaeläinseuranta on ollut vuosittaista aina vuodesta 2001 lähtien luvulla aseman S pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia. 50 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

57 Marenzelleria n ja liejusimpukan asema valtalajina on vaihdellut 2000-luvulla. Kahtena viimeisenä tutkimusvuotena Marenzelleria on ollut valtalaji, mutta liejusimpukoiden tiheys kasvoi kuitenkin vuonna 2011 edellisestä vuodesta. Suurimmat muutokset näyteasemalla S ovat ajoittuneet 1980-luvulle, jolloin vuoden 1983 jälkeen alueelta katosivat valkokatkat ja vuosina 1986 ja 1989 lähes kokonaan koko makroskooppinen pohjaeläimistö (kuva 35). Havaintopaikka Q yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka S yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 35. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla Q ja S vuosina Svartbäckinselän eteläosan syvillä alueilla (asemat T, V ja B) huomionarvoisinta on viime vuosina ollut Marenzelleria monisukasmadon esiinmarssi. Vielä vuonna 2010 (as B) yksilömäärä oli alle 1000 yks/m 2, mutta vuonna 2011 yksilömäärät olivat todella suuria ja maksimitiheys oli noin yks/m 2 tutkimusalueen syvimmällä asemalla (as B). Edellinen suuri muutos syvimpien näyteasemien (as B ja V) pohjaeläimistössä tapahtui 1980-luvun alkupuolella, kun alueen valkokatkapopulaatiot romahtivat. Vuosina 1986 ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

58 1989 valkokatkaa esiintyi vielä pienessä määrin, mutta sen jälkeen on tavattu vain satunnaisia yksilöitä. Vuosina näyteasemilla esiintyi vielä jonkin verran liejusimpukkaa, mutta myös sen esiintyminen on ollut vuoden 1992 jälkeen hyvin satunnaista. Tämän jälkeen pohjaeläimistön tila on ollut näillä syvillä alueilla hyvin heikko ja välillä makroskooppinen pohjaeläimistö on puuttunut alueilta jopa lähes kokonaan. Vuoden 2011 tulokset kertovat samasta ilmiöstä, joka on havaittu muillakin itäisen Suomenlahden sisä- ja ulkosaariston syvillä alueilla. Pohjilla, jotka olivat aiemmin lähes kuolleita, esiintyy nyt valtavia Marenzelleria massaesiintymiä. Näyteasema T on hieman kahta edellistä näyteasemaa matalampi ja sen lajistossa näkyy selkeästi pohjan tilan heikkeneminen vuodesta 2003; liejusimpukka on vähentynyt samalla kun Marenzelleria on runsastunut (kuva 36). Svartbäckinselän eteläosan matalalla asemalla (asema X) pohjan rehevyys oli lisääntynyt vuonna 2011 verrattuna 2000-luvun alkuun. Rehevän pohjan indikaattorilajit Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot ja Chironomus- surviaissääskentoukat olivat runsastuneet merkittävässä määrin. Liejusimpukan runsaus oli kuitenkin pysynyt vakiona tai jopa hieman lisääntynyt samana ajanjaksona. Tällä matalalla alueella valkokatkaa esiintyi jossain määrin vielä vuonna 1995, mutta sen jälkeen lajia on tavattu vain satunnaisia yksilöitä (kuva 37). Svartbäckinselän eteläisimmältä näyteasemalta (as K) pohjaeläinaineistoa on vain kolmelta vuodelta eli vuodesta 2003 lähtien. Pohjan huonoista olosuhteista johtuen pohjaeläimistö on ollut koko ajan niukkaa. Vuonna 2011 kokonaisyksilömäärä oli edellisiä vuosia hieman suurempi johtuen Marenzelleria n esiintymisestä (kuva 37). 52 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

59 Havaintopaikka T yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka V yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka B yks/m yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 36. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla T, V ja B vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

60 2500 Havaintopaikka X yks./m2 g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka K yks./m2 g WW/m Tub Mon Chi Mac Marez Muut Biom Kuva 37. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla X ja K vuosina (asemalla K vain vuodet 2003, 2007 ja 2011). 5.3 SEDIMENTTIEN JA SIMPUKOIDEN HAITTA-AINETUTKIMUS Sedimentit Fysikaaliset ominaisuudet Näytteenoton yhteydessä tehdyn silmämääräisen tarkastelun mukaan pintasedimentit olivat näyteasemilla (kartta liite 5) lieju- ja liejusavityyppisiä (taulukko 11). Kahdella näyteasemalla (as 9615 syvyys 13 m, as PN12 syvyys 34 m) pohja oli muita näyteasemia kovempaa ja näytteet otettiin Ekman in sijasta VanVeen llä. Sedimentin pinnalla oli Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

61 senttimetrin vaaleampi, hapettunut kerros ja sen alla harmaa musta sulfidilieju, jonka seassa oli yleensä savea. Ainoastaan matalimmilla näyteasemilla (9615 ja PN5, 13 metriä) lieju ei ollut sulfidiliejua. Viidellä näyteasemalla, joiden syvyys vaihteli välillä metriä, oli havaittavissa sedimentissä lievää rikkivedyn hajua. Ainoastaan näyteasemalla D havaittiin pohjasedimentissä öljyä, kun vuoden 2007 sedimenttitutkimuksessa öljyä havaittiin D:n lisäksi myös asemilla T ja Q. Asema D sijaitsee merivesitunnelin edustalla (kartta liite 5). Orgaanisen aineen määrä (hehkutushäviö) oli useimmilla asemilla normaalisedimentin tasoa eli lähellä 10 %:a (taulukko 17). Ainoastaan kovapohjaisemmilla näyteasemilla (9615 ja PN12) orgaanisen aineen määrä oli vähäisempi (2-5 %). Näytteiden savipitoisuus vaihteli edellistä enemmän (taulukko 17). Enimmäkseen näytteiden savipitoisuus oli tasoa % kuiva-aineesta, mutta kovemmilla näyteasemilla (9615 ja PN12) savipitoisuus oli vähäisempi, kuten myös asemalla D. Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) Sedimenttinäytteiden PCDD/F pitoisuus on ilmoitettu kaikkien yhdisteiden ja toksisten yhdisteiden summana WHO:n toksisuusekvivalentteina (WHO-TEQ ng/kg ka). Em. laatua on käytetty myös ympäristöministeriön laatimassa ruoppaus- ja läjitysohjeessa (2004) PCDD/F-yhdisteiden laatuna. Saadut tulokset on esitetty taulukossa 18, jossa on myös vastaavat tulokset em. ohjeen mukaan normalisoituina. Taulukko 18. Sedimenttinäytteistä määritetyt öljyhiilivedyt ja PCDD/F WHO-TEQ pitoisuudet. Haitta-aineiden osalta on esitetty määritetyt pitoisuudet. Ruoppausmassojen laatukriteereissä olevien haitallisten aineiden osalta on esitetty myös normalisoidut pitoisuudet, joita on verrattu tason 1 ja 2 raja-arvoihin. Öljyhiilivetyjen osalta taso 1 ylittyi neljällä asemalla ja taso 2 selkeästi asemalla D. Öljyhiilivedyt mg/kg ka WHO(2005)-TEQ ng/kg ka piste k-aine h-häviö summa summa C10-C40 PCDD/F PCDD/F % % ka C10-C21 C21-C40 C10-C40 normalisoitu normalisoitu A Q S 35 7, ,6 6,3 D T ,1 10,1 V <LOQ <LOQ <75 <LOQ B I 25 9 <LOQ <LOQ <75 <LOQ ,6 12,8 PN ,7 4,6 PN ,3 6,5 Raja-arvot: TASO TASO Värikoodit: normalisoitu pitoisuus jää tasojen 1 ja 2 väliin ruoppausmassa on mahdollisesti pilaantunut normalisoitu pitoisuus ylittää tason 2 raja-arvon ruoppausmassa on pilaantunut Lyhenteet: PCDD/F = Polyklooridibentso-p-dioksiinit ja -furaanit LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

62 Normalisoidut PCDD/F pitoisuudet vaihtelivat välillä 4,6 12,8 ng/kg ka. Kaikki määritetyt pitoisuudet alittivat ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 raja-arvon (20 ng/kg ka), mikä tarkoittaa sedimenttien PCDD/F pitoisuuksien olevan haitattomalla tasolla. Vuoden 2011 tutkimuksessa mitatut PCDD/F-pitoisuudet olivat kuitenkin suurempia kuin edellisessä vastaavassa tutkimuksessa vuonna 2007, mutta vuosien 2007 ja 2011 väliset pitoisuuserot eivät olleet kuitenkaan merkittäviä (kuva 38). Vuoden 2003 tutkimuksessa asemalla T mitatun pitoisuuden (80 ng/kg ka) tasoisia tuloksia ei ole tutkimusalueella myöhemmin mitattu. Haitta-ainetutkimusten tulosten tarkastelussa tulee muistaa, että niihin sisältyy aina kohtalaista epävarmuutta sekä näytteenoton edustavuuden että analysointimenetelmien erilaisuuden ja menetelmien kehittymisen vuoksi. 90 PCDD/F WHO TEQ ng/kg ka Tason 1 raja arvo S T 9615 PN5 PN12 Näyteasemat Kuva 38. PCDD/F (WHO-TEQ ng/kg ka) yhdisteiden normalisoitu pitoisuus sedimettinäyteasemilla vuosina 2003, 2007 ja Vuosina 2007 ja 2011 tason 1 raja-arvo (haitattoman läjitysmassan raja-arvo) ei ylittynyt yhdelläkään näyteasemalla. Öljyt Öljyhiilivetyjen eli mineraaliöljyjen pitoisuus on esitetty erikseen lyhytketjuisille ja pitkäketjuisille hiilivedyille sekä näiden summalle (taulukko 17). Samassa taulukossa on lisäksi esitetty öljyhiilivetyjen summapitoisuuden osalta myös normalisoitu tulos. Korkein pitoisuus esiintyi merivesitunnelin suulla (as D), kuten aikaisempinakin vuosina. Asemalla D pitoisuus ylitti tason 2 raja-arvon ja pohjasedimentti voidaankin katsoa ko. paikalla öljyjen pilaamaksi. Muilla läheisillä asemilla (asemat A, Q, S ja T) pitoisuus jäi tasojen 1 ja 2 välille ja näiden sedimenttien läjityskelpoisuus tulisikin arvioida tapauskohtaisesti. Kilpilahden tuotantolaitoksista etäämpänä olevilla näyteasemilla (asemat V ja I) öljypitoisuus jäi alle määritysrajan. 56 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

63 Vuoden 2007 tutkimukseen verrattuna sedimentin öljypitoisuus oli laskenut merivesitunnelin edustalla (as D), mutta pitoisuus oli kuitenkin korkeampi kuin vuonna 2003 (kuva 39). Kaikilla muilla näyteasemilla pitoisuudet ovat laskeneet vuodesta 2003 ja pitoisuudet olivat nyt samalla tai alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2007 (kuva 39). Mineraaliöljyt sum C10 C40 mg/kg ka A Q S D T V I Näyteasemat taso 2 taso 1 Kuva 39. Mineraaliöljyjen (summa C 10 C 40 ) normalisoitu pitoisuus sedimenttinäyteasemilla vuosina 2003, 2007 ja Vuonna 2011 taso 1 ylittyi 4 asemalla ja taso 2 merivesitunnelin edustalla (as D). Pitoisuudet ovat laskeneet vuodesta 2003 muilla näyteasemilla, mutta eivät merivesitunnelin edustalla (as D). DOP (di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti) Ftalaatteja tutkittiin vain kolmella näyteasemalla ja kaikki tutkitut pitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Määritysraja oli kaikilla analyyseillä 1 mg/kg ka. Tutkitut ftalaatit olivat dimetyyliftalaatti (DMP), dietyyliftalaatti (DEP), dibutyyliftalaatti (DBP), butyylibentsyyliftalaatti (BBP), di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP/DOP) ja di-noktyyliftalaatti (DNOP). DOP -pitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä laskeneet (Ramboll Analytics Oy 2010) ja sama lasku on jatkunut ajanjaksolla (kuva 40). Pitoisuuksien pieneneminen on ollut voimakkainta lähimpänä kuormituspistettä eli merivesitunnelin edustalla (as D), jossa on aikaisempina vuosina mitattu selvästi taustatasoa korkeampia pitoisuuksia. Kuvassa 40 on käytetty vuoden 2011 pitoisuutena 0,5 mg/kg ka (= 0,5 x määritysraja). Orgaaniset tinayhdisteet Vuoden 2011 tutkimuksessa orgaaniset tinayhdisteet tutkittiin kaikilla sedimenttinäyteasemilla (11 asemaa). Vastaavissa aikaisemmissa tutkimuksissa orgaaniset tinayhdisteet eivät ole olleet tutkimuksen kohteena. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

64 50 DOP mg/kg ka S D T Näyteasemat Kuva 40. DOP (di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti) pitoisuus (normalisoitu) sedimenttinäyteasemilla vuosina 2003, 2007 ja Pitoisuudet ovat tällä aikajänteellä laskeneet erityisesti merivesitunnelin edustalla. Vuonna 2011 kaikki tutkitut pitoisuudet olivat alle määritysrajan (= 1 mg/kg ka). Eri tinayhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet on esitetty taulukossa 19 ja TBT:n (tributyylitina) osalta on esitetty myös normalisoidut pitoisuudet. Orgaanisista tinayhdisteistä vain TBT:lle (tributyylitina) on esitetty haitta-aineen laatukriteerit ruoppausja läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö 2004). Trifenyylitinan (TPhT) osalta vaikutuksia koskevat tiedot ovat vielä osin ristiriitaisia ja liian epävarmoja ohjearvon antamiseksi (Pajukallio 2004). Tässä tutkimuksessa TPhT-pitoisuudet jäivät useimmilla näyteasemilla alle määritysrajan (absoluuttinen pitoisuus <2-3,1 µg/kg ka). Vain kolmella asemalla TPhT-pitoisuus ylitti määritysrajan ja pitoisuudet olivat tasoa 3-19 µg/kg ka. 58 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

65 Taulukko 19. Sedimenttinäytteistä määritetyt orgaanisten tinayhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet ja TBT:n osalta myös normalisoidut pitoisuudet (µg/kg ka). Tason 1 raja-arvo ylittyi lähes kaikissa näytteissä ja asemilla Q ja PN12 ylittyi myös tason 2 raja-arvo. syvyys h-häviö Organotinat µg/kg ka piste m % ka MBT DBT TBT TBT norm. TTBT MOT DOT TPhT TCHT A <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ Q <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ S <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ D <LOQ 4 5 <LOQ <LOQ T <LOQ <LOQ <LOQ V <LOQ <LOQ 7 <LOQ B <LOQ <LOQ 3 <LOQ I 16 9 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ PN <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ PN <LOQ <LOQ 19 <LOQ Värikoodit: TASO 1 = mahdollisesti pilaantuneet ruoppausmassat, normalisoitu TBT pitoisuus yli 3 µg/kg kuiva-ainetta TASO 2 = pilaantuneet ruoppausmassat, normalisoitu TBT pitoisuus yli 200 µg/kg kuiva-ainetta Lyhenteet: MBT = Monobutyylitina (Monobutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DBT = Dibutyylitina (Dibutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TBT = Tributyylitina (Tributyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TTBT=Tetrabutyylitina (Tetrabutyltin), LOQ=2,0-3,1 µg cat/kg dw MOT=Mono-oktyylitina (Monoctyltintin), LOQ=0,84-2,3 ug cat/kg dw DOT = Dioktyylitina (Dioctyltin), LOQ=0,66-2,2 µg cat/kg dw TPhT=Trifenyylitina, LOQ=2,0-3,1 ug cat/kg dw TCHT=Trisykloheksyylitina, LOQ=2,0-11 µg cat/kg dw LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) TBT:n päälähteinä ovat veneiden ja laivojen pohjissa sekä vedenalaisissa rakenteissa käytetyt eliöidenestomaalit (antifouling). TBT:n käyttö on vähentynyt Suomessa vuodesta 1991 lähtien, koska tuolloin kiellettiin orgaanisia tinayhdisteitä sisältävien antifoulingmaalien käyttö alle 25 metrin aluksissa sekä teollisuuden jäähdytys-, prosessi- ja jätevesijärjestelmissä. Vuoden 2003 alussa Suomessa tuli voimaan orgaanisten tinayhdisteiden käyttökielto ja kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymän sopimuksen mukaan TBT-maalien täyskielto tuli voimaan vuonna Kuitenkin vielä nykyään Suomen merialueilla vierailee aluksia, joiden pohjat on maalattu TBT-maalilla. Eranti (2005) on arvioinut, että perinteinen, TBT-maalilla pohjamaalattu valtamerirahtialus päästää tributyylitinaa noin 200 grammaa vuorokaudessa. Pitkällä tähtäimellä TBTtilanteen oletetaan paranevan myrkkymaalien käytön kieltämisen myötä. Ruoppausmassojen laatukriteerien mukaan tason 1 raja-arvo on TBT:lle (normalisoitu pitoisuus) 3 µg/kg ka ja tason 2 raja-arvo 200 µg/kg ka (Ympäristöministeriö 2004). Tason 1 raja-arvo ylittyi yhtä asemaa lukuunottamatta kaikilla sedimenttinäyteasemilla (tulokset ns. harmaalla alueella) ja myös tason 2 raja-arvo näyteasemilla PN12 ja Q. Asema PN12 sijaitsee laivaväylien risteyskohdassa ja asema Q Kilpilahden tuotantolaitosten sataman lähistöllä (kartta liite 5). Tutkimuksen korkein TBT-pitoisuus mitattiin asemalla PN12, jolla absoluuttinen pitoisuus oli 504 µg/kg ka. Näyteasemalla PN12 pohja oli normaalia kovempi ja orgaanisen aineen määrä oli vain 5 %, minkä seurauksena normalisoituna pitoisuus nousi jopa 1008 µg:aan/kg ka. Asemalla Q orgaanisen aineen määrä oli lähempänä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

66 normaalisedimenttiä, joten tuloksen normalisointi ei nostanut pitoisuutta kovinkaan paljon. Asemalla 9615 TBT-pitoisuus oli alle määritysrajan ja samalla se oli ainut näyteasema, jolla sedimentti oli TBT-pitoisuuden mukaan haitatonta ruoppausmassaa. Asema 9615 sijaitsee näyteasemista kauimpana laivaväylistä. Muiden organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat pienempiä kuin TBT:n. TBT:n jälkeen seuraavaksi runsain organotinayhdiste oli DBT, jonka pitoisuudet olivat korkeita samoilla asemilla kuin TBT:nkin (taulukko 18) Tutkimusalueen itäpuolella eli Pyhtää-Kotka-Hamina - merialueella tutkittiin sedimentin haitallisia aineita velvoitetarkkailututkimuksessa viimeksi vuonna 2009 (Anttila-Huhtinen ja Mattila 2011). Tutkimuksen mukaan TBT pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä harmaalla alueella eli tasojen 1 ja 2 välillä. Korkeimmat pitoisuudet olivat tasoa µg/kg ka (normalisoitu pitoisuus) ja ne esiintyivät laivaväylällä Kotkan lähistöllä ja Kotkan Hietasen sataman lähistöllä. Porvoon itäpuolella Loviisan merialueella on selvitetty pintasedimentin organotinayhdisteitä (OT-yhdisteet) vuosina 2005 ja 2006 (Vatanen 2007). Maksimipitoisuus mitattiin sataman edustalla, 260 µg/kg ka. Muutoin normalisoidut pitoisuudet olivat tasoa µg/kg ka. Vuosaaren sataman ympäristössä on tutkittu sedimentin OT-pitoisuuksia vuosina (Vatanen ym. toim. 2012). Pitoisuudet ovat laskeneet ko. aikavälillä, ja näin erityisesti sataman lähialueella. Vuonna 2003 mitattu maksimipitoisuus oli 80 µg/kg ka. Vuonna 2008 TBT-pitoisuudet olivat vertailualueilla tasoa µg/kg ka. Tuoreimpia tuloksia löytyy Naantalin edustalta liittyen väylähankkeisiin (Vatanen 2010). Vesistötöiden jälkeen vuonna 2010 TBT pitoisuudet olivat tutkimusalueella µg/kg ka, maksimipitoisuuden ollessa lähimpänä satamaaluetta. Edellä esitettyyn tausta-aineistoon verrattuna tässä tutkimuksessa saadut maksimi TBT-pitoisuudet vaikuttavat korkeilta, varsinkin kun mitään näytteistä ei ole otettu varsinaiselta satama-alueelta/korjaustelakan välittömästä läheisyydestä. Vatanen (2005) on esittänyt orgaanisten tinayhdisteiden sedimenttitutkimuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi yhdisteiden laikuittainen esiintyminen voi vaikuttaa suurestikin saatuihin tuloksiin eli pitoisuuserot voivat olla merkittäviä pienenkin alueen sisällä. Myös pitoisuuksien normalisointimenettelyyn liittyy omia ongelmia Simpukat Simpukoiden primääritulokset haitallisten aineiden osalta on esitetty liitteessä 17. Tulokset on esitetty sekä tuorepainoa että kuivapainoa kohti. Taulukkoon 20 on koottu näytteiden taustatietoja ja keskeiset analyysitulokset sekä kuiva- että tuorepainoa kohti. Tulosten käsittely ja tarkastelu perustuu tuorepainotuloksiin. 60 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

67 Taulukko 20. Simpukkanäytteiden taustatietoja sekä keskeiset haitta-ainepitoisuudet sekä kuivaainetta että tuorepainoa kohti ilmoitettuna. ka ka rasva PCDD/F WHO- Organotinat ug/kg TEQ pg/g MBT DBT TBT TPT g/kg % % ka tp ka tp ka tp ka tp ka tp Simpukka alue A ,6 11,5 0,74 0,14 5,0 0,93 9,1 1, ,7 3,5 Simpukka alue B ,0 16,0 1,37 0,23 6,5 1,1 8,0 1, ,7 Dioksiinit Simpukoiden PCDD/f pitoisuuksissa (WHO-TEQ pg/g ka) ei ollut suurta eroa alueiden A ja B välillä (taulukko 20). Pitoisuudet olivat B alueella (Svartbäckinselän eteläosa) lievästi suurempia kuin selän pohjoisosassa (alue A). Simpukoiden kohdalla alueiden välinen ero dioksiinipitoisuuksissa oli hieman suurempi kuin kaloilla (luku 5.4.3). Näytesimpukat kerättiin kummallakin tutkimusalueella suhteellisen pienialaiselta näytteenottoalueelta (kartta liite 5), kun taas näytekalojen pyyntipaikat sijaitsivat huomattavasti laajemmalla alueella. Lisäksi kalat voivat liikkua tutkimusalueiden sisällä, mikä osaltaan pienentää alueiden välisiä mahdollisia eroja. Simpukoiden PCDD/F pitoisuuksia on tutkittu myös aiempina tutkimusvuosina (kuva 41). Pitoisuudet olivat vuonna 2007 erityisen alhaisia eikä alueen B simpukoille saatu tuolloin lainkaan tulosta, koska pitoisuus oli pienempi kuin analyysin määritystarkkuus. Vuonna 2011 A-alueen pitoisuus oli vuosien 2003 ja 2007 pitoisuustasojen välillä ja B-alueella lähempänä vuoden 2003 tasoa. 0,5 PCDD/F WHO-TEQ pg/g tp 0,4 0,3 0, ,1 0 Simpukka A Simpukka B Kuva 41. Liejusimpukoiden PCDD/F WHO-TEQ pitoisuus (pg/g tuorepainossa) tutkimusalueilla A (Svartbäckinselän pohjoisosa) ja B (Svartbäckinselän eteläosa) vuosina 2003, 2007 ja Vuonna 2007 alueen B pitoisuus jäi alle määritysrajan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

68 Orgaaniset tinayhdisteet Keskeiset tulokset on esitetty taulukossa 20 ja kuvassa 42. Selvästi tärkein organotinayhdiste sekä pitoisuuksiltaan että vaikutuksiltaan on TBT (tributyylitina). TBT:n osuus organotinayhdisteiden kokonaispitoisuudesta oli tutkimusalueilla % ja vaikutuksiltaan se on todettu selkeästi haitalliseksi aineeksi. Seuraavaksi merkittävin organotinayhdiste oli TPT (trifenyylitina), jonka haitallisista vaikutuksista ei olla vielä täysin selvillä. TBT pitoisuus oli alueen A simpukoissa B aluetta suurempi. Alueen A simpukat oli kerätty Illvarden saaren pohjois- ja koillispuolelta (kartta liite 5). Alue sijaitsee suhteellisen lähellä Tolkkisten satamaan kulkevaa laivaväylää ja lähistöllä on myös pienvenesatama. Alueen B simpukat on kerätty Pedarsändan in edustalta (kartta liite 5), josta on noin metriä lähimmälle laivaväylälle. Tämä väylä ei ole syväväylä, joten sillä ei ole ollut niin paljon laivaliikennettä kuin varsinaisella syväväylällä summa 46 ug/kg tp ug/kg tuorepaino summa 30 ug/kg tp TPT TBT DBT MBT 0 alue A alue B Kuva 42. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet (µg/kg tuorepaino) tutkimusalueilla A ja B. Orgaaniset tinayhdisteet eivät ole olleet mukana tässä tarkkailussa aikaisempien vuosien tutkimuksissa, mutta mm. Naantalin (Vatanen 2010) ja Loviisan merialueilla (Vatanen 2007) ja Vuosaaren sataman (Vatanen ym. toim. 2012) tutkimuksiin liittyen on selvitetty liejusimpukan organotinapitoisuuksia. Yleisesti voidaan todeta, että pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi 2000-luvulla. Esimerkiksi Vuosaaren sataman tutkimuksissa liejusimpukoiden TBT-pitoisuus oli vuonna 2003 vertailualueellakin 160 µg/kg tp, kun vuonna 2007 vastaavat pitoisuudet olivat 20 µg/kg tp (Vatanen ym. toim. 2012). Porvoon lähialueella Loviisassa liejusimpukoiden TBT-pitoisuudet olivat vuonna ,0 17,8 µg/kg tp (Vatanen 2007). Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että liejusimpukan LC 50 arvo (pitoisuus, jossa 50 % altistetun populaation yksilöistä kuolee käsittelyn aikana) on sedimentin TBT- 62 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

69 pitoisuutena vain 116 µg/kg ka (Peltonen 2008). Tämä raja-arvo ylittyi Porvoon tutkimusalueella kolmella näyteasemalla (absoluuttiset pitoisuudet). Lajin on todettu häviävän täysin, jos sedimentin TBT -pitoisuus on 700 µg/kg ka tai enemmän (Meador ym. 2002). Tätä raja-arvoa ei ylittänyt yksikään sedimentin TBT-tulos (absoluuttinen pitoisuus). 5.4 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu Kalastaneita vastaajia oli yhteensä 93 kpl (taulukko 20). Kun tulokset yleistettiin koko perusjoukkoon, oli arvio kalastaneiden ruokakuntien kokonaismäärästä 1142 kpl (taulukko 21). Arvion perusteella Porvoon edustan merialueelta saatiin yhteensä lähes kg kalaa, ja keskimäärin n. 41 kg/kalastanut ruokakunta. Kalastus painottui selvästi kesäkuukausille (kuva 43). Taulukko 21. Porvoon edustan merialueen kalastustiedustelun tulosten yhteenveto. Alue Kalastaneita vastaajia (kpl) Osuus kalastaneista (%) Kalastaneita ruokakuntia (kpl) Kokonaissaalis (kg) Kokonaissaalis/ ruokakunta Kokonaissaalis/ha (g/ha) (kg) Alue , ,1 6,6 Alue , ,7 15,4 Alue , ,9 20,9 Alue 4 6 6, ,9 0,3 Yhteensä ,9 6, Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Pyyntipäivien lukumäärä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuva 43. Vapaa-ajan kalastajien pyyntipäivien lukumäärät kuukausittain vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

70 Alue 1: Haikonselkä Haikonselän kokonaissaalis oli n kg (taulukko 21). Vajaa kolmasosa (32 %) koko tutkimusalueella kalastaneista kalasti Haikonselän alueella. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli noin 23 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Haikonselän alueella oli n pyyntivuorokautta. Pyyntiponnistus jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui vapavälineillä (kuva 44). Verkkokalastus oli alueella melko vähäistä. Kalastajien saaliista suurin osa muodostui ahvenesta, hauesta ja kuhasta (kuva 45). Kuva 44. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Haikonselän alueella. 64 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

71 Kuva 45. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Haikonselän alueella. Kalastajien havaintojen mukaan saaliskaloissa ei ole ollut havaittavissa maku- tai hajuhaittoja (kuva 46). Sen sijaan rehevyydestä kertovia seikkoja, kuten veden sameutta ja leväkukintoja oli havaittu. Rehevyydestä johtuvat haitat (veden sameus, vesikasvillisuuden runsaus ja kalavesien likaantuminen) koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 47). Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan oli 6,7. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

72 Kuva 46. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Haikonselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuva 47. Kalastusta haittaavat tekijät Haikonselän alueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

73 Alue 2: Emäsalonselkä Emäsalonselän kokonaissaalis oli n kg (taulukko 20). Noin viidesosa (20 %) koko tutkimusalueella kalastaneista kalasti Emäsalonselän alueella. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli noin 47 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Emäsalonselän alueella oli n pyyntivuorokautta. Pyyntiponnistus jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui vapavälineillä (kuva 48). Verkkokalastus oli alueella kuitenkin selvästi yleisempää kuin Haikonselällä (alue 1). Kalastajien saaliista suurin osa muodostui ahvenesta, hauesta ja kuhasta (kuva 49). Hauen ja kuhan suhteellinen osuus oli kuitenkin pienempi kuin Haikonselällä, sillä lahna ja särki olivat kokonaissaaliissa myös melko yleisiä lajeja. Kuva 48. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Emäsalonselän alueella. Kalastajien havainnot erilaisten ilmiöiden yleisyydestä viimeisen kolmen vuoden aikana olivat samantyyppisiä kuin Haikonselän alueen kalastajilla. Melko yksimielisiä kalastajat olivat siitä, että kaloissa ei ole ollut haju- ja makuvirheitä, eivätkä lohikalasaaliit ole kasvaneet (kuva 50). Lisäksi rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta ja leväkukintoja oli yleisesti havaittu. Rehevyydestä johtuvat haitat (veden sameus, vesikasvillisuuden runsaus ja kalavesien likaantuminen) koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 51). Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan oli 6,4. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

74 Kuva 49. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Emäsalonselän alueella. Kuva 50. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Emäsalonselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. 68 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

75 Kuva 51. Kalastusta haittaavat tekijät Emäsalonselän alueella vuonna Alue 3: Svartbäckinselkä Svartbäckinselän kokonaissaalis vuonna 2011 oli tiedustelun osa-alueista kaikkein suurin, n kg (taulukko 20). Myös kalastajamäärät olivat selvästi suurimmat, n. 41 % koko tutkimusalueella kalastaneista. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli 55 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Svartbäckinselän alueella oli n pyyntivuorokautta. Toisin kuin alueilla 1 ja 2, kalastus tapahtui pääasiassa verkoilla (kuva 52). Pyyntimuotojen ero alueisiin 1 ja 2 nähden heijastui myös saalislajistoon, sillä suurin osa saaliista muodostui ahvenesta, särjestä ja lahnasta (kuva 53). Silakka, hauki ja kuha olivat myös melko yleisiä saalislajeja. Kalastajien havainnot erilaisten ilmiöiden yleisyydestä viimeisen kolmen vuoden aikana olivat samantyyppisiä kuin alueilla 1 ja 2. Melko yksimielisiä kalastajat olivat siitä, että kaloissa ei ole ollut haju- ja makuvirheitä, eivätkä lohikalasaaliit ole kasvaneet (kuva 54). Lisäksi rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista oli havaittu yleisesti. Rehevyydestä johtuvat haitat (veden sameus, vesikasvillisuuden runsaus ja kalavesien likaantuminen) koettiin alueiden 1 ja 2 tavoin keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 55). Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan oli 6,5. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

76 Kuva 52. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Svartbäckinselän alueella. Kuva 53. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Svartbäckinselän alueella. 70 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

77 Kuva 54. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Svartbäckinselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuva 55. Kalastusta haittaavat tekijät Svartbäckinselän alueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

78 Alue 4: Orrenkylänselkä Orrenkylänselän kokonaissaalis vuonna 2011 oli tiedustelun osa-alueista kaikkein pienin, n kg (taulukko 20). Myös kalastajamäärät olivat selvästi pienimmät, ollen n. 6,5 % koko tutkimusalueella kalastaneista. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli vain 20 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Orrenkylänselän alueella oli n pyyntivuorokautta. Svartbäckinselän tavoin kalastus tapahtui Orrenkylänselällä pääasiassa verkoilla (kuva 56). Suurin osa saaliista muodostui ahvenesta, hauesta ja lahnasta (kuva 57). Kuva 56. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Orrenkylänselän alueella. 72 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

79 Kuva 57. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Orrenkylänselän alueella. Kalastajien havainnot erilaisten ilmiöiden yleisyydestä viimeisen kolmen vuoden aikana olivat samantyyppisiä kuin alueilla 1-3. Kalastajat olivat yksimielisiä siitä, että kaloissa ei ole ollut havaittavissa haju- ja makuvirheitä (kuva 58). Rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta ja hajuhaittoja, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista oli havaittu yleisesti. Rehevyydestä johtuvat haitat, kuten vesikasvillisuuden runsaus ja veden sameus koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 59). Kalastajien yleisarvosana kalastusalueestaan oli 7,4. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

80 Kuva 58. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Orrenkylänselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuva 59. Kalastusta haittaavat tekijät Orrenkylänselän alueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

81 5.4.2 Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastuksissa tavattiin kaikkiaan 14 eri kalalajia (liite 18). Koko tutkimuksen 30 koeverkon kokonaissaalis oli n. 173 kg ja 5225 kpl. Vertailualueen keskimääräinen yksikkösaalis oli 5,46 kg ja 195 kpl/koeverkko/yö ja kuormitettu alueen 6,1 kg ja 153 kpl. Vertailualueen yksikkösaaliit laskivat selvästi matalalta (0-3 m) syvemmille vyöhykkeille (3-10 m), mutta kuormitetulla alueella myös syvimmän vyöhykkeen yksikkösaaliit olivat suuria (kuvat 60 ja 61). Tilastollisen tarkastelun perusteella koealojen kalaston rakenteessa ei ollut merkitseviä eroja (p = 0,094), mutta tulos oli melko lähellä merkitsevän tuloksen rajaarvoa (p = 0,05). Yleisimmät saalislajit koealoilla olivat särki, ahven, kiiski, pasuri ja salakka (kuvat 62 ja 63). Alue 1 Alue kpl/verkkovrk m 3-6 m 6-10 m Kuva 60. Vertailualueen (alue 1) ja kuormitetun alueen (alue 2) keskimääräiset yksikkösaaliit (kpl/koeverkko) syvyysvyöhykkeittäin sekä tulosten keskihajonnat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

82 Alue 1 Alue g/verkkovrk m 3-6 m 6-10 m Kuva 61. Vertailualueen (alue 1) ja kuormitetun alueen (alue 2) keskimääräiset yksikkösaaliit (g/koeverkko) syvyysvyöhykkeittäin sekä tulosten keskihajonnat. särki 21,1 % vimpa 1,2 % ahven 16,5 % hauki 0,1 % salakka 7,6 % kiiski 18,4 % pasuri 23,8 % lahna 7,8 % kuha 3,4 % kuore 0,1 % Kuva 62. Vertailualueen saalislajien suhteelliset runsaudet (%) kappalemääräisestä kokonaissaaliista. 76 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

83 vimpa 0,6 % särki 38,1 % ahven 36,0 % siloneula 0,0 % kampela 0,2 % silakka 0,3 % salakka 9,6 % pasuri 4,6 % lahna 0,5 % kilohaili 0,0 % kuha 1,2 % kiiski 8,8 % Kuva 63. Kuormitetun alueen saalislajien suhteelliset runsaudet (%) kappalemääräisestä kokonaissaaliista Kalojen haitta-aine tutkimukset ja aistinvaraiset arviot Svartbäckinselältä pyydettyjen ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat pieniä (kuva 64, liite 19). Pitoisuudet olivat hieman pienempiä alueen pohjoisosan kaloissa. Dioksiinien ja furaanien raja-arvo on 4 pg/g tuorepainoa kohden, joka alittui selvästi tutkituissa kokoomanäytteissä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Kotkan edustan merialueen ahvenista on mitattu n. 1,3 pg/g:n pitoisuuksia. Orgaanisten tinayhdisteiden (dibutyylitina DBT, tributyylitina TBT, dioktyylitina DOT ja trifenyylitina TPT) summapitoisuudet olivat Svartbäckinselän eteläosassa n. 20 µg/kg ja pohjoisosassa n. 21 µg/kg (liite 19, kuva 20). Eniten kaloissa oli tributyyli- ja trifenyylitinaa. Merialueella ahvenen taustapitoisuus on 20 µg/kg (Hallikainen ym. 2008), joten tulokset edustivat taustatasoa. Lievästi saastuneilla/saastuneilla alueilla summapitoisuudet ovat tyypillisesti tasoa µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla summapitoisuudet ovat yli 150 µg/kg. Aiemmissa tutkimuksissa Porvoon edusta on ollut Naantalin, Rauman ja Helsingin ohella pahimmin saastuneita rannikkoalueita (Hallikainen ym. 2008). Orgaanisille tinayhdisteille ei ole asetettu pitoisuuksien raja-arvoja, vaan ainoastaan saannille. Tuloksien tarkastelua varten tutkimusalueiden kalojen havaitut pitoisuudet suhteutettiin miesten (80 kg), naisten (60 kg) ja lasten (20 kg) tyypillisiin painoihin ja laskettiin maksimi annosmäärä viikkoa kohden. Arvioiden perusteella keskipainoinen mies voisi käyttää Porvoon edustan ahvenia ravinnokseen n. 6,6-7 kg viikossa, nainen n. 5-5,2 kg ja lapsi n. 1,7 kg (kuva 21). Aikuisen keskimääräinen kalankulutus Suomessa on n. 0,2 kg/viikko ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

84 ammattikalastajien 0,5 kg/viikko, joten pitoisuuksista ei pitäisi aiheutua normaalilla kulutuksella terveysriskiä Kuva 64. Svartbäckinselän ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet (WHO 2005-PCDD/F TEQ). Lower bound: määritysten raja-arvot alittavia pitoisuuksia ei ole laskettu summapitoisuuksiin, upper bound: määritysten raja-arvot alittavat pitoisuudet on laskettu raja-arvoilla summapitoisuuksiin. Kuva 65. Porvoon edustan merialueen ahventen orgaanisten tinayhdisteiden (TPT, DOT, TBT ja DBT) pitoisuudet tutkituilla alueilla. 78 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

85 Kuva 66. Porvoon edustan merialueen ahventen maksimi viikkoannos keskipainoisille miehille, naisille ja lapsille laskettuna. Aistinvaraisten arvioiden perusteella Svartbäckinselän pohjoisosan kalat arvioitiin käyttökelpoisuudeltaan parhaimmiksi (tulosten keskiarvo: 4,17, kuvat 67 ja 68). Ero Svartbäckinselän eteläosan (tulosten keskiarvo: 3,79) ja Orrenkylänselän vertailualueeseen (tulosten keskiarvo: 3,70) oli kuitenkin melko pieni. Yleisarvion perusteella Orrenkylänselän näytekalat olivat käyttökelpoisuudeltaan melko hyviä ja Svartbäckinselän kalat hyviä (liite 20). Orrenkylänselän kaloissa havaittiin kypsennettynä erilaisia lieviä virheitä ulkonäössä, maussa ja hajussa (liite 20). Svartbäckinselän eteläosan kaloissa oli niin ikään kypsennettynä haju- ja makuvirheitä, mutta pohjoisosan kaloissa virheitä ei havaittu. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

86 Raakana ulkonäkö Raakana haju 9 8 Summa = 8,0 Summa = 7,5 Summa = 8,3 7 6 Pisteet Orrenkylänselkä Svartbäckinselkä, eteläosa Svartbäckinselkä, pohjoisosa Kuva 67. Porvoon edustan merialueen ahventen aistinvaraisten arvioiden tulokset raakana arvioiduista kaloista. Kypsennettynä ulkonäkö Kypsennettynä maku Kypsennettynä haju Kypsennettynä yleisarvio Pisteet Summa = 14,2 Summa = 15,3 Summa = 16,8 Orrenkylänselkä Svartbäckinselkä, eteläosa Svartbäckinselkä, pohjoisosa Kuva 68. Porvoon edustan merialueen ahventen aistinvaraisten arvioiden tulokset kypsennettynä arvioiduista kaloista. 80 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

87 5.4.4 Ammattikalastajien saalistiedustelu Ammattikalastajien vastausaktiivisuus oli kohtalainen (51 %). Osaltaan aktiivisuuteen saattoi vaikuttaa tiedustelun melko myöhäinen ajankohta (kevät-talvi 2012). Viive aiheutui, koska kalastajien yhteystietoja ei saatu ajoissa. Vastanneista kalastajista vain neljä ilmoitti kalastaneensa tutkimusalueella. Kalastajien vastaukset olivat kuitenkin puutteelliset, eikä tuloksista pystytty laskemaan keskeisiä tunnuslukuja. Vastauksista puuttui tyypillisesti pyyntipäivien ja/tai pyydysten lukumäärä. Kalastajista kaksi oli käyttänyt rysiä. Rysiä oli käytössä yhteensä viisi ja pyyntipäiviä oli 128. Rysäpyynnin osalta ei ollut kuitenkaan ilmoitettu lainkaan saaliita. Pyyntipäivien, pyydysten lukumäärän ja saaliit oli ilmoittanut ainoastaan yksi neljästä kalastajasta, joka oli kalastanut verkoilla. Saalistiedustelun tulokset esitetään ainoastaan näiden verkkotulosten osalta. Kyseisen ammattikalastajan yksikkösaalis oli kesäkaudella 1,33 ja talvikaudella 1,04 kg/verkkovrk. Kalastajan saalis koostui pääasiassa kuhasta, lahnasta ja siiasta (kuva 69). Kuva 69. Porvoon edustalla kalastaneen ammattikalastajan verkkopyynnin saalislajisto ja lajikohtaiset yksikkösaaliit (kg/verkkovrk.) talvella (siniset pylväät) ja kesällä (punaiset pylväät). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

88 6 YHTEENVETO Vedenlaatu Porvoon edustan merialueen tilaa ja vedenlaadun kehitystä on seurattu jo useiden vuosikymmenien ajan. Tässä laajassa vuosiraportissa on käsitelty merialueen tilaa vuoden 2011 osalta sekä tarkasteltu alueen pitkäaikaista kehitystä. Merialueen tilaa seurataan nykyisin vedenlaadun tarkkailun, pohjaeläinten, haitta-ainetutkimusten sekä kalataloudellisen tarkkailun avulla. Voimassaolevan tarkkailuohjelman mukaisesti laajaa tarkkailua toteutetaan vuodesta 2011 lähtien 4 vuoden välein. Muina vuosina tarkkailu toteutetaan suppeampana harvennetulla näytepisteverkostolla. Laajan tarkkailun yhteydessä arvioidaan aina myös alueen tilan kehitystä pidemmällä aikavälillä. Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, joiden osuus alueelle tulevasta kokonaisravinnekuormasta on selvästi yli 90 %. Jokien virtaamat olivat vuonna 2011 samaa tasoa kuin aiempinakin vuosina. Jokien mukana tuoma kuormitus oli kuitenkin hieman kasvanut edellisvuodesta johtuen kevään ja loppuvuoden suurista virtaamista, jotka aiheuttivat kuormituspiikkejä. Kilpilahden tuotantolaitoksista Borealis Polymers Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jäteveden luparajat ylittyivät muutamaan kertaan vuoden 2011 aikana. Muut Kilpilahden alueella toimivat ja yhteistarkkailussa mukana olevat laitokset sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo toimivat koko vuoden lupaehtojen mukaisesti. Alueelle tuleva kokonaisjätevesikuormitus oli fosforin ja kiintoaineen osalta hieman edellisvuotta suurempaa, mutta typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta puolestaan hieman pienempää. Viimeisten 20 vuoden aikana jätevesikuormitus on osoittanut laskevaa kehityssuuntaa typen, kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Fosforikuormitus puolestaan on hieman noussut, vaikka onkin selvästi 1980-luvun alkua pienempää. Kilpilahden tuotantolaitosten ottama jäähdytysvesimäärä oli vuonna 2011 lupaehtojen mukainen. Talvella veden happipitoisuus pysytteli koko vesipatsaassa pääsääntöisesti hyvänä eikä happivajetta juuri esiintynyt. Sekä pinta- että alusveden ravinnepitoisuudet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin tasaisia. Orrenkylänselällä havaittiin lievää hapen ylikyllästystä, joka luultavimmin on seurausta jään alla tapahtuneesta leväkukinnasta. Myös Orrenkylänselän korkea fosfori- ja klorofyllipitoisuus viittaavat jään alla tapahtuneeseen levätuotantoon. Tolkkisten edustalla ja Kuggsundissa pintaveden typpipitoisuus oli jokivesien vaikutuksesta selvästi muuta aluetta korkeampi. Myös Kilpilahden edustalla pintaveden typpipitoisuus oli muutamalla tarkkailupisteellä selvästi kohonnut, mahdollisesti jätevesien vaikutuksesta. Matalan Silvikenin lahden suulla sameus oli sekä pinta- että alusvedessä talvella selvästi muuta aluetta korkeampi. Kesällä lähes kaikilla pisteillä oli pintavedessä levätuotannon aiheuttama hapen ylikyllästystila elokuun lopulle asti. Alusveden happitilanne pysytteli kohtalaisena vielä 82 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

89 kesäkuussa, mutta tämän jälkeen useilla pisteillä havaittiin selvää hapenpuutetta. Happitilanne alkoi hiljalleen kohentua vasta syyskuussa vesimassojen alettua sekoittua syystäyskierron seurauksena. Pintaveden fosforipitoisuus pysytteli hyvin tasaisena koko alueella ja oli keskimäärin 38 µg/l. Alusvedessä oli puolestaan havaittavissa hapenpuutteen seurauksena selvästi pintavettä korkeampia fosforipitoisuuksia loppukesällä. Havaintopisteiden keskimääräinen klorofyllitaso vaihteli µg/l välillä ja kasvukauden keskimääräisen klorofyllipitoisuuden perusteella Porvoon edusta on rehevää vesialuetta. Typpipitoisuus oli pääsääntöisesti hyvin tasainen sekä pintavedessä että alusvedessä. Veden sameus oli suurin alusvedessä lähellä Mustijokea ja väheni siirryttäessä kauemmaksi jokiveden vaikutusalueelta. Veden E.coli bakteerien pitoisuudet olivat varsin matalia ja vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi kelpaavaa. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ei havaittu vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten perusteella. Pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat suurempia Porvoon edustalla kuin hieman ulompana merellä. Myös Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen keskimääräinen rehevyys taso ja ravinnepitoisuudet ovat hieman Porvoon edustaa alhaisemmat. Jätevesien aiheuttamia vaikutuksia vedenlaatuun ei ollut talven muutamaa korkeaa typpipitoisuutta lukuun ottamatta havaittavissa. Suurin alueen tilaan vaikuttava tekijä on jokien mukanaan tuoma kuormitus. Kasviplanktonin runsautta ja lajikoostumusta tutkittiin Orrenkylänselän, Kilpilahden edustan sekä Svartbäckin selän kolmella tarkkailupisteellä kesän ajan. Sinilevät (Nostocophycaea) muodostivat valtaosan biomassasta heinä- ja elokuussa. Orrenkylänselällä kasviplanktonin biomassan todettiin olevan selvästi suurempi kuin Kilpilahden ja Svartbäckinselän tarkkailupisteillä. Orrenkylänselän tulos on kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin Helsingin ja Espoon edustalla kesällä Kaikkien tarkkailupisteiden kasviplanktontulokset vastasivat Itämeren yleistä levätilannetta vuoden 2011 aikana Pohjaeläimet Pohjaeläinnäytteet otettiin 12 näyteasemalta. Näytealueet ovat kaikki Suomenlahden sisäsaariston liejupohjia, syvyydeltään metriä. Matalinta näyteasemaa lukuunottamatta kaikilla asemilla oli ohuen hapellisen pintakerroksen alla tummanharmaata-mustaa sulfidiliejua. Syvemmillä näyteasemilla myös rikkivedyn haju kertoi pohjien huonosta happitilanteesta. Tutkimusalueen pohjien tila ei pohjaeläimistön perusteella poikkea tyypillisestä tilanteesta itäisen Suomenlahden sisäsaariston alueella; tutkimuksen tulokset ilmentävät ennen kaikkea tämän merialueen yleisiä ongelmia. Matalimmilla näytealueilla tulee esille merialueen rehevyys valtalajien ollessa makean veden rehevän pohjan tyyppilajeja. Näillä alueilla myös paikallinen jätevesikuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus ovat omalta osaltaan vaikuttaneet rehevyyteen. Syvemmillä alueilla pohjan huono happitilanne nousee määrääväksi tekijäksi ja selvä valtalaji tai paikoin lähes ainut laji oli huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato; lajin tiheydet olivat paikoin huikeita Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

90 maksimitiheyden ollessa yksilö/m 2. Luonnontilaisen pohjan ilmentäjälajeja, valkokatkaa (Monoporeia affinis) ja kilkkiä (Mesidotea entomon) tavattiin kaikkiaan vain muutamia yksilöitä. Kuitenkin kaikilla näyteasemilla oli pohjaeläimistöä eli ns. kuolleita pohjia ei tavattu lainkaan. Kaikilla näyteasemilla esiintyi vähintäänkin neljää eri pohjaeläinlajia, ja liejusimpukkaa (Macoma baltica) esiintyi syvyysvyöhykkeellä metriä suhteellisen hyvin. Tutkimusalueen pohjaeläimistössä ei voitu juurikaan havaita paikallisen kuormituksen suoria vaikutuksia. Pohjaeläimistön perusteella pohjan tila oli heikoin uloimmalla näyteasemalla, joka sijaitsee etäällä kuormituslähteistä. Myös syvimmillä näyteasemilla pohjan tila oli huono, mitä ilmensi erittäin runsaana esiintyvä Marenzelleria yhteisö. Näillä alueilla pohjan heikko tila on kuitenkin lähinnä yhteydessä Suomenlahden sisäsaariston syvännealueiden yleiseen huonoon happitilanteeseen. Pohjaeläinnäytteiden liejusimpukkakokojakauman perusteella yhteisössä vallitsivat suhteellisen kookkaat, vanhat yksilöt. Näytteiden liejusimpukka-aineisto oli kuitenkin suppea (koko aineiston n=73). Tutkimusalueella ja erityisesti syvillä alueilla pohjaeläinyhteisöt muuttuivat rajusti luvulla, kun luonnontilaisen pohjan indikaattorilaji valkokatka hävisi alueelta lähes kokonaan. Laji ei ole palautunut alueelle; vuoden 2011 tutkimuksessa valkokatkaa tavattiin kaiken kaikkiaan vain pari yksilöä. Verrattuna 2000-luvun alkuun pohjien rehevyys oli voimistunut useimmilla näyteasemilla. Tämä näkyi rehevyyttä ilmentävien lajien runsastumisena ja vastaavasti liejusimpukan vähenemisenä. Öljysataman edustalla nämä muutokset eivät olleet niin suuria. Syvimmillä tutkimusalueilla Marenzelleria monisukasmatoyhteisöt olivat runsastuneet räjähdysmäisesti edellisistä tutkimuskerroista. Tämä on ollut yleinen ilmiö Suomenlahden sisä- ja ulkosaariston syvännealueilla, joilla pohjien happitilanne on huono. Haitalliset aineet (sedimentti, simpukat) Pintasedimenttinäytteet otettiin 11 näyteasemalta. Ruoppausmassan laatukriteerien (Ympäristöministeriö 2004) mukaisia ylityksiä oli mineraaliöljy ja TBT pitoisuuksien normalisoiduissa tuloksissa. Mineraaliöljypitoisuus oli merivesitunnelin edustalla (as D) 2670 mg/kg ka; tulos ylittää tason 2 raja-arvon eli sedimentti oli ruoppausmassana pilaantunutta. Lähiasemilla pitoisuudet jäivät ns. harmaalle alueelle eli tasojen 1 ja 2 välille. Etäämpänä Kilpilahden tuotantolaitoksista mineraaliöljypitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Merivesitunnelin edustalla pitoisuus on laskenut vuodesta 2007 ja muilla asemilla pysynyt samalla tasolla. Korkein normalisoitu TBT pitoisuus oli 1008 µg/kg ka ja se mitattiin laivaväylien risteysalueella Svartbäckinselällä (as PN12). Tulos ylittää selvästi tason 2 raja-arvon, joka ylittyi myös Kilpilahden tuotantolaitosten sataman lähistöllä (as Q). Kaikki muut mitatut TBT pitoisuudet olivat yhtä asemaa lukuun ottamatta ns. harmaalla alueella. Trifenyylitinapitoisuudet (TPhT) jäivät useimmilla asemilla alle määritysrajan; korkein määritetty absoluuttinen pitoisuus oli 19 µg/kg ka. Muut tutkitut sedimenttien haittaainepitoisuudet jäivät vähäisiksi. Normalisoidut dioksiini- ja furaanipitoisuudet (PCDD/F) olivat näytteissä 4,6 12,8 WHO-TEQ ng/g ka; kaikki pitoisuudet alittivat tason 1 rajaarvon. Pitoisuudet olivat lievästi suurempia kuin vuonna Kaikki tutkitut 84 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

91 ftalaattipitoisuudet, myös DOP -pitoisuudet (di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti), jäivät alle määritysrajan. DOP-pitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä laskeneet, ja laskua on ollut erityisesti kuormituslähteen lähistöllä eli merivesitunnelin edustalla. Simpukoiden haitta-ainepitoisuuksia tutkittiin kahdelta alueelta, Svartbäckinselän pohjoisosasta (alue A) ja eteläosasta (alue B). PCDD/F-pitoisuudet olivat alueilla 0,14 ja 0,23 WHO-TEQ pg/g tp. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna 2003; vuonna 2007 pitoisuudet olivat vielä vähäisempiä. Selvästi tärkein organotinayhdiste (OT) oli TBT, jonka osuus oli % OT-yhdisteiden kokonaispitoisuudesta. TBT-pitoisuus oli alueella A 39 µg/kg tp ja alueella B 24 µg/kg tp. Pitoisuudet ovat lievästi korkeampia kuin esim. läheisellä Loviisan merialueella vuonna 2006 (Vatanen 2007). Liejusimpukoiden TBT - pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi 2000-luvulla; vielä 2000-luvun alussa pitoisuudet olivat yleisesti vertailualueillakin µg/kg tp. Kalasto Porvoon edustan merialueen velvoitetarkkailun pitkäaikaisyhteenvedon (Kekkonen ym. 2010) perusteella vapaa-ajan kalastajien määrät ovat laskeneet vuodesta 1991, jolloin kalastajia oli vielä yli Vuonna 2011 Porvoon edustalla kalasti yli 1100 ruokakuntaa ja keskimäärin ruokakunnassa oli 1,65 kalastanutta henkilöä. Kalastaneiden henkilöiden määrä vuonna 2011 oli arviolta n. 1890, joka oli vähemmän kuin vuonna 2008 (n hlö.). Laskeva trendi kalastajamäärissä näyttäisi siten jatkuvan edelleen. Kalastajien määrän lasku heijastuu pienemmän pyyntiponnistuksen kautta myös vuosittaisiin kokonaissaaliisiin. Vuoden 2001 huippusaaliista (> 270 t.) viime vuosien (2008 ja 2011) saaliit ovat alle viidesosan (hieman alle 50 t. vuodessa). Viimeisen kymmenen vuoden aikana vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit ovat olleet ahven, kuha, hauki, lahna ja särki. Nämä saalislajit olivat yleisimpiä myös 1990-luvulla. Merkittäviä muutoksia ainakaan yleisimpien saalislajien kannoissa ei siten ole ilmeisesti tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana, vaikka saalismäärät sinällään ovat vaihdelleet paljonkin. Silakan ja kilohailin saaliit näyttäisivät pienentyneen pitkällä aikavälillä, mutta muutos voi liittyä pyyntitapojen muutokseen. Vapaa-ajan kalastajien pyyntiponnistus vuonna 2011 jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui Haikonselällä ja Emäsalonselällä vapavälineillä. Sen sijaan Svartbäckinselällä ja Orrenkylänselällä kalastettiin eniten verkoilla. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen saalis oli n. 41 kg. Kalastustiedustelun perusteella vapaa-ajan kalastajat olivat havainneet yleisesti rannikkoalueen rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta ja hajuhaittoja, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista. Rehevyydestä johtuvat haitat koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa. Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan vaihteli välillä 6,4-7,4. Porvoon edustan merialueen verkkokoekalastukset tehtiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran nk. Coastal-yleiskatsausverkoilla. Näin ollen vertailukohtaa aiempiin tuloksiin ei ole. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

92 Tosin vuonna 1980 tehtiin koekalastuksia hieman samantyyppisillä verkoilla. Tuolloin yleisimmät saalislajit olivat särki (34 %), kiiski (17 %), turska (12 %) ja ahven (11 %). Vuonna 2011 yleisimmät saalislajit olivat särki, ahven, kiiski, pasuri ja salakka. Turskan puuttuminen alueen nykyisestä saalislajistosta näyttäisi olevan merkittävin muutos pitkällä aikavälillä. Lisäksi särkikalojen, kuten pasurin ja salakan osuus saaliissa saattaa nykyään olla merkittävämpi kuin 1980-luvulla, mutta osa tästä muutoksesta voi olla menetelmiin liittyvien erojen aiheuttamaa virhettä. Vuonna 2011 Porvoon edustan merialueen kalaston rakenteessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tutkittujen koealojen (kuormitettu alue ja vertailualue) välillä. Näin ollen jätevesikuormituksella ei näyttänyt olevan merkittävää vaikutusta alueen kalastoon. Vaikka tilastollisesti merkitsevää eroa tutkittujen alueiden kalastossa ei havaittukaan, oli eri syvyysvyöhykkeiden yksikkösaaliissa ja lajikohtaisissa yksikkösaaliissa kuitenkin havaittavissa alueellisia eroja. Nämä erot saattoivat liittyä mm. vesialueiden morfologisiin eroihin, jotka edelleen heijastuivat saalislajien runsaussuhteisiin. Svartbäckinselän ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet (0,2 ja 0,25 pg/g) olivat selvästi käyttökelpoisuuden raja-arvon (4 pg/g) alapuolella. Havaitut pitoisuudet olivat myös selvästi pienemmät kuin Kotkan edustan merialueen ahvenissa (1,3 pg/g, Raunio & Mäntynen 2009). Myös orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä, ja ne edustivat merialueen normaalia taustatasoa. Porvoon edustan merialue näyttäisi siten puhdistuneen orgaanisista tinayhdisteistä, sillä aiemmissa tutkimuksissa Porvoon edusta on ollut Naantalin, Rauman ja Helsingin ohella pahimmin saastuneita rannikkoalueita (Hallikainen ym. 2008). Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista ei pitäisi aiheutua normaalilla kulutuksella terveysriskiä. Aistinvaraisten arvioiden perusteella Porvoon edustan merialueen näytekalat arvioitiin käyttökelpoisuudeltaan melko hyviksi tai hyviksi. Sekä Svartbäckinselän eteläosan että Orrenkylänselän kaloissa havaittiin kuitenkin kypsennettyinä lieviä haju- ja makuvirheitä. Vuosien aistinvaraisissa arvioissa näytekalat on niin ikään arvioitu melko hyviksi tai hyviksi ruokakaloiksi, joten kalojen käyttökelpoisuudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Ammattikalastajien saalistiedustelun vastausprosentti jäi melko heikoksi, mutta tutkimusalueella kalastaneista valtaosa vastasi tiedusteluun. Pitkäaikaisyhteenvedon (Kekkonen ym. 2010) perusteella alueella kalastaa neljä ammattikalastajaa, ja myös neljä kalastajaa ilmoitti kalastaneensa vuonna 2011 tutkimusalueella. Kalastajien vastaukset olivat useimmiten puutteelliset, eikä aineistosta voitu laskea keskeisiä tunnuslukuja, kuten rysäkalastuksen yksikkösaaliita. Yhden kalastajan verkkokalastuksen yksikkösaalis oli kesäkaudella n. 1,33 ja talvikaudella 1,04 kg/verkkovrk. Kalastajan saalis koostui pääasiassa kuhasta, lahnasta ja siiasta. 86 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

93 7 SEURANNAN JATKAMINEN Vuonna 2011 tarkkailua toteutettiin ensimmäisen kerran uuden tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailu toteutettiin laajana tutkimuksena. Seuraavina vuosina ( ) tutkimus toteutetaan suppeana, jolloin näytteitä otetaan vain osalta näytepisteistä, tutkimuksia ei tehdä yhtä laajasti ja osa tutkimuksista ei ole lainkaan mukana. Aiempina vuosina tietyiltä näytepisteiltä on määritetty veden fysikaalis-kemiallista laatua myös välisyvyyksiltä talvella ja elokuussa. Välisyvyyksien näytteenottoa on kuitenkin ehdotettu jätettäväksi pois ohjelmasta ja asiasta on laadittu tarkastelu sekä esitys Uudenmaan ELYkeskukselle (Ramboll ), joka kuitenkin katsoi asian vaativan yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Välisyvyyksien näytteenotosta tulevien vuosien osalta laaditaan uusi tarkastelu ja esitys Uudenmaan ELY-keskukselle ja asia pyritään saamaan päätökseen ennen vuoden 2013 talvinäytteenottoa. Eliöiden (simpukat, kalat) haitta-ainetutkimuksen näytealueiksi on ohjelmassa määritelty Svartbäckinselän pohjoisosa (=merivesitunnelin purkupaikan yläpuoli, alue A) ja Svartbäckinselän eteläosa (=purkupaikan alapuoli, alue B). Tämän ohjeistuksen mukaan tutkimusaineisto voidaan kerätä keskenään hyvinkin lähekkäisiltä alueilta ja silti se täyttää ohjelman vaatimukset. Jos tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Kilpilahden tuotantolaitosten tulevan kuormituksen mahdollisia vaikutuksia eliöiden haittaainepitoisuuksiin, voisi varsinainen tutkimusalue olla Svartbäckinselällä, merivesitunnelin alapuolella ja ns. vertailualue esim. Orrenkylänselällä jokseenkin vastaavalla alueella. Muutoin tarkkailuohjelmaan ei tämän raportin perusteella esitetä mitään muutoksia. 8 VIITTEET Anttila-Huhtinen, M Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina vuosina ja vertailua aikaisempiin tutkimuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 192/2010, 35 s + liitteet. Anttila-Huhtinen, M. & Mattila, J Haitalliset aineet Kymijoen edustan merialueen sedimenteissä vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 206/2011, 10 s + liite. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää L., Järvinen, M., Karjalainen, S., Kauppila, P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T. & Vuori K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, lopullinen käsikirjoitus. Eranti, E Raahen sataman ja väylän ruoppaushanke ruoppaus- ja läjitysratkaisuja koskevat selvitykset ja riskiarvioinnit. Eranti Engineering Oy, 12 s. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

94 Forsberg, C., Ryding, S-O, Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Int. Ver. Limnol. 21: Ilmatieteenlaitos Ilmastokatsaus > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto Itämeriportaali 2011a. Jäätalvi uuden luokituksen mukaan ankara. > Ajankohtaista > Itämeri-tiedotteet > Itämeriportaali 2011b. Jäätalvi on päättynyt. > Ajankohtaista > Itämeritiedotteet > Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 35 s. Kekkonen, J., Peltonen, H. & Jäntti, P Ramboll Analytics Oy: Porvoon edustan merialueen tila vuosina , 93 s. Kettunen, I., Mäkelä, A. ja Heinonen, P Ympäristöopas Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, 78 s. Korpinen, P., Kiirikki, M., Koponen, J., Sarkkula, J. ja Väänänen, P Rehevöitymiskehityksen arviointi Kotkan ja Porvoon edustan merialueilla 3D vesistömallin avulla. Suomen ympäristö, ympäristönsuojelu no 587. Muurinen, J., Pääkkönen, J-P., Räsänen, M., Vahtera, E., Turja, R. ja Lehtonen, K.K Helsingin ja Espoon merialueen tila vuosina Jätevesien vaikutusten velvoitetarkkailu. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10, 69 s + liitteet. Olenina, I., Hajdu, S., Andersson, A., Edler, L., Wasmund, N., Busch, S., Göbe,l J., Gromisz, S., Huseby, S., Huttunen, M., Jaanus, A., Kokkonen, P., Ledaine, I. ja Niemkiewicz, E Biovolumes and size-classes of phytoplankton in the Baltic Sea. Baltic Sea Environment Proceedings No.106, 144pp. Peltonen, J Orgaaniset tinayhdisteet (tributyylitina ja trifenyylitina) Saaristomerellä ja niiden biologiset vaikutukset liejusimpukkaan (Macoma balthica L.). Pro gradu tutkielma, Turun yliopisto, biologian laitos. Meador, J.P., Tracy, K.C. & Stein, J.E Determination of tissue and sediment threshold for tributyltin to protect prey of juvenile salmonids listed under the US Endangered Species Act. Aquatic Conservation Marine and Freshwater Ecosystems 12: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

95 Pajukallio, A.-M TBT usein esitettyjä kysymyksiä. Ympäristöministeriö, moniste, 3 s. Perus, J., Bonsdorff, E., Bäck, S., Lax, H.-G., Villnäs, A. & Westberg, V Zoobenthos as indikators of ecological status in coastal brackish waters: a comparative study from the Baltic Sea. Ambio 36(2-3): Ramboll Analytics Oy Porvoon edustan merialueen tila vuosina Työnro , moniste. Ramboll Analytics Oy Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille Vesistö- ja kalataloustarkkailu, 28 s. River Life Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta. > RiverLife-jokitietopaketti > Kirjallisuutta jokivesistöistä > Pohjaeläimet Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Suomen ympäristökeskus 2004, Ruoppa, M. & Heinonen, P. (toim.). Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät. Suomen ympäristö 682. Vainio, J Ilmastokatsaus toukokuu Ilmatieteenlaitos, 15 s. Vatanen, S Sedimenttien haitta-ainekartoitus Helsingin vesialueella vuonna Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen julkaisuja 8/2005. Vatanen, S Loviisan sataman- ja väylän syventämishankkeen vesistö- ja kalatalousseuranta Kala- ja vesitutkimus Oy, moniste, 17 s + liitteet. Vatanen, S. (toim.) Naantalin alueen vuoden 2009 vesistötöiden vesistö- ja kalatalousseurannan loppuraportti. Kala- ja vesitutkimusmonisteita nro 36. Vatanen, S., Haikonen, A. & Piispanen, A. (toim.) Vuosaaren sataman rakentamsien aikaisen ( ) vesistö- ja kalataloustarkkailun yhteenvetoraportti. Kala- ja vesitutkimusmonisteita nro 57. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3, 106 s + liitteet. Ympäristöministeriö Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöopas 117. Helsinki. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/

96 LIITE 1 Fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun tarkkailupisteet, vertailupisteenä toimiva ulappaalueen tarkkailupiste sekä yhteistarkkailuvelvollisten jätevesikuormittajien purkupisteiden sijainnit.

97 Mustijoen ja Porvoonjoen virtaamien sekä ainepitoisuuksien mittauspaikat. LIITE 2

98 Yhteistarkkailuvelvollisten ja jokien kuormitus Porvoon edustan merialueelle LIITE 3 Porvoon merialueen jätevesikuormitus Ashland Finland Oy Borealis Polymers Oy StyroChem Finland Oy virtaama CODCr virtaama kok. P CODcr kiintoaine virtaama kok. P CODcr kiintoaine styreeni m3/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d ,3 47 6,4 0, ,1 41 3,6 0, , ,9 0, , , ,1 0, , ,8 0, , ,1 0, , ,03 0, , , ,6 0, , , , , ,4 0, , , ,21 8,3 2,1 0, , , , ,11 9,3 2,6 0, , , ,13 5,4 1,9 0, , , , ,11 3,7 1,4 0, , , ,12 4,2 1,1 0, , ,1 5,1 0,8 0, , , ,17 6 1,1 0, , , , ,07 7,1 2,6 0, , , , ,05 4,8 1,6 0, , , , ,07 5,4 1,7 0, , , , ,17 15,9 5,8 0, , , , ,36 18,9 3,1 0, , , , ,68 23,6 3,2 0,058 ka. 90 6,3 ka , ka ,1 19 2,4 0,03

99 LIITE 3 Yhteistarkkailuvelvollisten ja jokien kuormitus Porvoon edustan merialueelle Porvoon merialueen jätevesikuormitus Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Neste Oil Oyj vuodet Kokonniemen ja Hermanninsaaren yhteenlaskettu kuormitus ja vuodesta 2002 eteenpäin Hermanninsaaren uuden puhdistamon kuormitus virtaama kok. P kok. N CODcr Öljy Fenolit virtaama kok. P kok. N CODcr kiintoaine BOD7 m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d , , , , , , , , , , , , , , , ,2 0, , , ,3 0, , , , , , ,7 0, , ,3 0, , ,1 0, , , ,5 0, , , ,6 0, , , ,5 0, , , , , , , ,6 0, , , ,3 0, , , ,9 0, , ,2 0, , , ,1 0, , , ,4 0, , ka , ,0 ka ,

100 Yhteistarkkailuvelvollisten ja jokien kuormitus Porvoon edustan merialueelle LIITE 3 Jokien tuoma kuormitus Porvoon merialueelle Mustijoki Porvoonjoki virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d ka ka

101 LIITE 4 Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat

102 LIITE 5 Haitallisten aineiden sedimenttinäyteasemat sekä simpukka- ja kalanäytteiden tutkimusalueet.

103 LIITE 6 Sedimenttien haitta-ainetutkimuksen analyysit ja menetelmät (Eurofins Scientific Finland Oy) Tutkimus Menetelmä Lab Hehkutushäviö SFS 3008/15169 mod T 1 Kuiva-ainepitoisuus Tre/K46 T 1 ÖLJYHIILIVEDYT T 1 Fraktio >C10-C21 Sov. ISO 16703:2004 T 1 Fraktio >C21-C40 Sov. ISO 16703:2004 T 1 Summa >C10-C40 Sov. ISO 16703:2004 T 1 Orgaaniset tinayhdisteet HG 2 Monobutyylitina (MBT) HG 2 Dibutyylitina (DBT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Tributyylitina (TBT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Tetrabutyylitina (TTBT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Mono-oktyylitina (MOT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Dioktyylitina (DOT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Trifenyylitina (TPhT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Trisykloheksyylitina (TCHT) AIR OC 129, LRMS HG 2 FTALAATIT JE 3 Dimetyyliftalaatti (DMP) EPA 8061A JE 3 Dietyyliftalaatti (DEP) EPA 8061A JE 3 Dibutyyliftalaatti EPA 8061A JE 3 Butyylibentsyyliftalaatti (BBP) EPA 8061A JE 3 Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP/DOP) EPA 8061A JE 3 Di-n-oktyyliftalaatti (DNOP) EPA 8061A JE 3 Ftalaatit (summa) EPA 8061A JE 3 Savipitoisuus <2 um DIN ISO JE 3 PCDD/F GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (1998)-PCDD/F TEQ (lower bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (1998)-PCDD/F TEQ (upper bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (2005)-PCDD/F TEQ (lower bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (2005)-PCDD/F TEQ (upper bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 I-TEQ (NATO/CCMS) excl. LOQ GLS DF 100, HRMS HG 2 I-TEQ (NATO/CCMS) incl. LOQ GLS DF 100, HRMS HG 2 T 1 = Tampere HG 2 = Eurofins Gfa GmbH, Hamburg, Saksa JE 3 = Eurofins Umwelt Ost GmbH, Niederlassung Jena, Saksa

104 LIITE 7 KALASTUS PORVOON EDUSTAN MERIALUEELLA VUONNA 2011 FISKET INOM BORGÅ HAVSOMRÅDE ÅR Kalastiko ruokakuntanne Porvoon edustan merialueella (ks. oheinen kartta) vuonna 2011 Fiskade ert matlag år 2011 inom Borgå havsområde (se bifogad karta) Kyllä, ja sai saalista Ja, och fick fångst Kyllä, mutta ei saanut saalista Ja, men fick ingen fångst Ei, mutta on kalastanut aikaisempina vuosina (ei tarvitse vastata muihin kysymyksiin) Nej, men har fiskat under tidigare år (behöver inte att svara på övriga frågor) Ei koskaan (ei tarvitse vastata muihin kysymyksiin) Aldrig (behöver inte att svara på övriga frågor) 2. Kalastusoikeutenne perustuu Er fiskerätt grundar sig på Vesialueen omistukseen Ägandet av vattenområdet Vesialueen omaistajan tai hänen edustajansa myymään lupaan Fiskelov sålt av vattenområdets eller dennes representant Maksuttomaan yleiskalastusoikeuteen Allmän, gratis riskerätt Läänikohtaiseen viehekalastuslupaan Länsvist spöfisketillstånd Muuhun lupaan/oikeuteen Annat tillstånd/rätt 3. Vuonna 2011 ruokakuntaanne kuului År 2011 hörde joista kalastukseen osallistui av vilka henkilöä personer till Ert matlag henkilöä personer deltog i fisket 4. Ruokakuntanne tärkeimmät kalastusalueet vuonna 2011(ks. kartta) Ert hushålls huvudsakliga fiskeområden år 2011(se kartan) Haikonselkä-Haikofjärden Tärkein Viktigaste Toiseksi tärkein Näst viktigaste Kolmanneksi tärkein Tredje viktigaste Neljänneksi tärkein Fjärde viktigaste Emäsalonselkä- Emsalöfjärden Svartbäckinselkä Svartbäckfjärden Orrenkylänselkä Orrebyfjärden

105 LIITE 7 5. Arvioikaa alla olevaan taulukkoon ruokakuntanne Porvoon merialueelta vuonna Uppskatta i den nedanstående tabellen den fångst (kg) Ert matlag fått med olika redskap 2011 eri pyydyksillä saama saalis (kg). Yhdessä muiden ruokakuntien kanssa från kustfiskevattnet i Borgå år Om ni fått fångst tillsammans med andra matlag skall saamastanne saaliista ilmoittakaa vain oman ruokakuntanne osuus. ni anmäla endast Ert matlags andel av fångsten. Arvioikaa myös Uppskatta även - monenako päivänä kukin pyydystyyppi oli pyynnissä tai käytössä - hur många dagar varje redskaps typ var i användning (punkt: Fångstdagar) (kohta: Pyyntipäivien lukumäärä) - hur många redskap, i medeltal, var samtidigt i användning per - montako pyydystä keskimäärin oli yhtä aikaa käytössä pyyntipäivää kohti fångstdag (punkt: redskap/fångstdag) (kohta: Pyydyksiä/pyyntipäivä) Pyydystyyppi Pyynti- Pyydyksiä / Ruokakunnan saalis pyydystyypeittäin, kg - Matlagets fångst redskapsvis, kg Redskaps typ päivien pyyntipäivä Silakka Kilohaili Siika Lohi Taimen Hauki Lahna Särki Turska Made Kuha Ahven Kampela Kuore Muut Verkko - nät 1 silmäharvuus 45-49mm maskvidd 45-49mm 2 silmäharvuus 50-60mm maskvidd 50-60mm 3 silmäharvuus yli 60mm maskvidd över 60mm 4 Silakkaverkko Strömmingsnät 5 Katiska Katsa 6 Pitkäsiima Långrev 7 Syöttikoukku Beteskrok 8 Pilkkivapa Pilkspö 9 Onki Metspö 10 Heittovapa & vetouistin Kastspö & trollingspö 11 Siikaonki Siikmete 12 Muu pyydys Övriga redskap lkm redskap / Ström- Vassbuk Sik Lax Öring Gäddä Braxen Mört Torsk Lake Gös Abborre Flundra Nors Övriga Fångst- fångstdag ming dagar

106 LIITE 7 6. Arvioikaa ruokakuntanne yhteenlaskettu kalastuspäivien lukumäärä (päivät, jolloin on kalastettu) kuukausittain vuonna 2011 Uppskatta antalet fisketurer Ert matlag gjort varje månad år 2011 (1) Tammikuu / Januari.. (7) Heinäkuu / Juni. (2) Helmikuu / Februari.. (8) Elokuu / Augusti. (3) Maaliskuu / Mars.. (9) Syyskuu / September. (4) Huhtikuu / April.. (10) Lokakuu / Oktober. (5) Toukokuu / Maj.. (11) Marraskuu / November. (6) Kesäkuu / Juni.. (12) Joulukuu / December. 7. Oletteko havainnut viimeisten 3 vuoden aikana Porvoon edustan merialueella seuraavia ilmiöitä? Har Ni under de tre (3) senaste åren märkt följande fenomen i Borgå havsområde? (1) Haju- tai makuvirheitä saaliskaloissa Lukt- eller smakförändringar i fisken (2) Ulkoisia vaurioita / haavaumia kaloissa Yttre skador / sår i fisken (3) Pyydysten nopeaa likaantumista Snabb nedsmutsning av fångstredskapen (4) Kalojen tavallista nopeampaa kuolemista pyydyksiin Att fisken dör ovanligt snabbt i fångstredskap (5) Särkikalojen voimakasta runsastumista Snabb ökning av mörtfisk (6) Siika-, taimen- ja lohisaaliiden runsastumista Ökning av sik-, örings- och laxfångsterna (7) Runsaita leväkukintoja Riklig algblomning (8) Veden sameutta Grumlighet i vattnet (9) Veden hajuhaittoja Luktolägenheter i vattnet (10) Muita poikkeavia muutoksia, mitä? Övriga förändringar, vad? Kyllä En En osaa sanoa Ja Nej Kan ej säga 8. Arvioikaa kuinka tyytyväinen olette nykyiseen kalastukseenne Porvoon edustan merialueella. Suorittakaa arviointi asteikolla 4-10 (4 = erittäin tyytymätön, 10 = erittäin tytyväinen). Pyrkikää muodostamaan arvionne ottamalla huomioon mm. saaliin koostumus ja käyttökelpoisuus, kalastusympäristö, kalastusjärjestelmän ja kalastuksen sääntelyn toimivuus, veden laatu, mahdolliset epäkohdat jne. Uppskatta hur nöjd Ni är med det nuvarande fisket inom Borgå havsområde. Använd skalan 4-10 (4 = mycket misnöjd, 10 = mycket nöjd). Gör uppskattningen med beaktande av bl. a. fångstens sammansättning och användbarhet, fiskemiljön, fiskesystemets och -regleringens funktion, vattenkvaliteten, eventuella missförhållanden osv. Arvioni asteikolla 4-10 on - Min uppskattning på skalan 4-10 är

107 LIITE 7 9. Seuraavassa on lueteltu eräitä mahdollisia ongelmia Porvoon edustan merialueen kalastuksessa. Merkitse rastilla kuinka suurena pidät kutakin ongelmaa. Vaihtoehdot ovat satunnaisessa järjestyksessä Nedan uppräknas eventuella problem i fisket i havsområdet utanför Borgå. Kryssa för hur stort Ni anser varje problem vara. Alternativen är i slumpmässig ordning. Ei ole Vähäinen Kohtalainen Huomattava En osaa haitannut ongelma ongelma ongelma sanoa Har ej Litet Måttligt Märkbart Kan ej stört problem problem problem säga (1) Kalavesien likaantuminen tai pilaantuminen Nedsmutsning elelr förorening av fiskevattnen (2) Veden sameus - Grumlighet i vattnet (3) Vesikasvillisuuden runsaus - Riklig vattenväxtlighet (4) Rantarakentamisesta johtuva kalastusmahdollisuuksien heikkeneminen - Försämrade fiskemöjligheter på grund av utbyggnad av stränderna (5) Liiallinen kalastus ja liikaa kalastajia Överdrivet fiske och fö många fiskare (6) Kalavesien rauhattomuus ja ilkivalta Oroliga fiskevatten och ofog (7) Saalislajisto ei vastaa toiveita Fångstarterna motsvarar ej önskemålen (8) Mahdollisuudet suurkalojen pyyntiin liian pienet Möjligheterna att fånga stora fisker ar för små (9) Hyviä kalastuspaikkoja liian vähän Brist på goda fångstställen (10) Pysäköintimahdollisuudet kalastuspaikkojen läheisyydessä huonosi järjestetyt - Dåligt ordnad bilparkering I närheten av fiskeställena (11) Kalastuslupien kalleus - Dyra fisketillstånd (12) Kalastuksen valvonta ei toimi kunnolla Fiskövervakningen fungerar ej tillfredställande (13) Kalojen istutuksia liian vähän - För liten fiskplantering (14) Pyydys- ja pyyntirajoituksia liikaa För mycket redskaps- och fångstbegränsningar (15) Jokin muu epäkohta, mikä? - Något annat, vad? 10. Lisätietoja - Tilläggsuppgifter

108 LIITE 8

109 LIITE 8

110 LIITE 8

111 LIITE 8

112 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 15,1 10, , , ,4 9,9 95 3, , <1 8 < , PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 13,7 10, , ,5 39 2,4 7,9 60 1, , <1 9 < , PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 13:50; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 16,4 8,9 94 6, , ,9 7, , < PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 14,4 10, , ,4 18 5,9 8,2 68 1, , <1 8 < , PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 46 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 13,5 10, , ,4 45 5,0 9,1 74 1, , <1 8 < , PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 29 m; Näk.syv. 3,7 m; Klo 12:55; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 13,5 10, , ,5 28 8,6 9,3 82 2, , <1 8 < ,8 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

113 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 16,2 8,7 91 4, , ,4 8,5 78 2, , < PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:35; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 15,7 9,6 99 2, , ,2 10, , , <1 9 < PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 14:15; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 16,4 8,7 91 6, ,2 23 9,8 8,1 74 4, , <1 9 < PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,3 9, , ,1 6,3 17 5,8 6,2 51 8, , < PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 16,4 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:10; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,6 8,9 96 7, ,3 6, ,0 8, , < < PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 33 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 15,2 10, , ,5 30 4,2 8,5 68 2, , <1 8 < Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

114 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 25,3 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 16,4 9, , ,4 6,5 24 3,7 7,9 62 5, , <1 8 < PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 7,7 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,2 9, , ,2 7 14,5 8, , , < PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 13 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,2 9, , ,7 < ,8 7, , , < < PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,1 10, , ,8 < ,8 7,7 62 2, , < < PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 14:25; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,0 10, , ,9 <10 < ,3 6, , , < < PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,6 9, , ,7 18 9,4 5, , , <2 15 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

115 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 46 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,4 10, , ,9 45 4,4 7,3 58 3, , < < PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 29 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 13:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,7 10, , ,8 < ,6 7,4 61 3, , < PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 13:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,8 10, , ,8 < ,8 6,8 56 2, , PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,2 11, , ,8 < ,2 7,2 69 3, , <5 <5 35 < PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 14:55; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,1 9, , ,6 23 8,0 7,3 64 4, , < PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 11:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,7 9, , , ,4 3, , , <2 17 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

116 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 0,7 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,4 9, , , ,9 4, , , < PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 33 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,7 9, , ,8 32 5,9 5,9 49 2, , < < PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 25 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt N; 1 23,4 9, , ,8 24 8,0 4,8 42 8, , < PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,4 8, , ,6 8 19,2 4, , , < PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 10:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,7 9, , ,5 < ,8 6, , < < PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,6 9, , ,6 < ,2 6,4 52 3, , <5 <5 26 <2 11 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

117 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 14:05; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,6 8, , ,4 < ,2 6, , < < PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,4 9, , ,6 18 8,0 5,0 44 7, , < < PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 45 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,2 9, , ,6 44 4,8 7,3 59 3, , <5 <5 25 <2 7, PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 28 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,7 10, , ,5 < ,0 7,0 58 2, , <5 <5 33 < PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,8 9, , ,5 < ,0 6,1 51 3, , < < PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:35; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,3 9, , ,5 < ,8 6, , < <2 21 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

118 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 14:35; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,0 9, ,4 23 7,7 5,8 50 8, , < < PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 24,2 10, ,6 < E 19 10,8 0, , < PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:30; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 24,2 10, ,6 < E 17 17,0 3, , < < PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 32 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,6 10, , ,7 31 5,6 6,8 56 3, , < < PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,2 10, , ,7 E 23 8,2 4,6 40 7, , < < , , ,5 20 8,5 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

119 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:05; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 24,4 9, ,5 8 20,6 6,5 74 7, , < PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 10:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,9 9, , , ,7 6,9 75 5, , <5 37 < PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,1 9, , ,4 39 5,1 4,4 36 6, , < PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 13:55; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,9 7,6 86 4, , ,8 6,2 67 9, , , PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 10, , , ,2 5, , , < PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 45 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,2 10, , ,5 44 5,9 6,0 50 3, , <2 30 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

120 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 28 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 9, , ,3 27 8,3 4, , < PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 13:20; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,8 8,4 95 1, ,2 29 7,9 4, , , PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 13:40; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 20,0 8,3 94 2, , ,6 7,6 84 1, , , PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 14:20; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,7 8, , , ,8 4, , PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 7,9 88 3, ,2 6,4 19 9,9 1,3 12 6, , PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,6 8,8 99 3, ,3 6, ,8 4, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /12

121 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 10/12 Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 32 m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,1 9, , ,5 31 7,4 3, , , < PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,3 9, , ,5 6,7 23 8,8 2, , , PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 20,1 9, , ,4 8 19,6 7, , , < PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,1 9,7 93 2, , ,1 7,5 69 1, , PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 16:35; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,6 10,2 97 1, ,0 39 5,9 5,6 47 3, , <5 < PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 17:40; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,3 9,7 93 6, ,0 19 9,0 6,6 59 4, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

122 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 11/12 Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 15:45; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt SW; 1 12,9 9,8 96 1, ,1 18 8,3 6,8 60 1, , < PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 45 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 16:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt W; 1 11,9 10,0 96 1, ,0 44 6,7 6,3 53 2, , <5 < PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 28 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 16:55; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,2 10,1 97 1, ,1 27 6,8 5,6 48 4, , <5 < PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,6 7,7 75 2, ,8 29 7,4 5,4 47 3, , PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 17:20; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,6 9,4 91 2, ,9 16 9,7 7,2 66 2, , PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 18:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,7 9,9 96 8, ,0 23 7,8 6,1 53 4, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

123 LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 12/12 Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,8 9,4 89 7, ,8 6,2 19 7,9 4,2 37 4, , < PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,6 8,6 81 9, ,7 6,3 17 8,6 5,7 51 7, , , PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 32 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,0 9,6 92 1, ,0 31 7,7 6,2 54 3, , < PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,8 9,5 90 5, ,0 6,1 23 8,0 5,9 52 5, , PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,2 9,5 91 8, ,9 8 11,4 6, , , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

124 Pintaveden rehevyystaso kesä-syyskuussa LIITE Havainto- kok. N NO2-N NO3-N NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m ,5 8 2, , ,5 8 2, ,5 14, , ,2 11, , ,8 10, , , ,5 9 2, ,2 12, , ,2 12, , ,6 13, ,5 9 2, ,5 3,8 13,3 P ,5 9 2, ,8 13,8 P ,5 8 2, ,8 3,7 15,5 P ,5 8 2, ,6 13,9 P ,5 8 2, ,2 2,8 13,3 P ,5 8 2, ,7 3,8 10, Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m ,1 14, , ,6 17, ,9 11, ,8 9, ,7 10, ,3 12, , ,4 14, ,6 16, , ,6 15,2 P ,5 2, ,5 17,1 P ,5 16,3 P , ,8 16,4 P ,5 16,8 P , ,7 16, Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m , ,1 19, , ,1 18, ,9 16, , , , , ,9 13, , , , , ,5 2, ,4 17,7 P , ,5 P ,5 2, ,1 15,8 P , ,9 P , ,3 19,6 P ,5 2, ,6 2,3 18,4

125 LIITE Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m ,8 15, , ,3 15, ,6 12, , ,5 11, ,4 9, ,1 11, ,4 10, ,5 15, ,4 14,4 P ,2 2,1 12,5 P ,1 P , ,3 14,9 P ,8 14,1 P ,4 13, Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m , , ,6 12, ,9 11, ,8 12, ,3 1 12, ,9 11, , ,8 10, ,5 2, ,3 10,2 P ,9 10,4 P ,5 2, ,1 10,0 P ,6 P , ,4 11,6 P ,5 2, ,9 11,3

126 Vertikaalinäytteenoton tulokset LIITE 11 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) lämpötila ºC sähkönjohtavuus ms/cm syvyys P syvyys P ,2 1 9,5 10 9,3 9 8, ,2 2 9, , ,2 3 9, ,1 10 9, ,2 4 9,5 10,1 10,2 10 9, ,2 5 9,7 10,1 10,2 10 9, ,2 6 9,8 10,1 10,2 10 9,4 7 0, ,2 7 9,8 10,1 10,2 10 9,4 8 0, ,2 8 9,8 10,1 10,2 10 9,4 9 0, ,2 9 9,8 10,1 10,2 10 9,4 10 0, ,2 10 9,8 10,1 10,2 10 9,4 11 1, ,2 11 9,8 10,1 10,2 10 9,4 12 1, ,2 12 9,8 10,1 10,2 10 9,4 13 1, ,2 13 9,8 10,2 10,2 10 9,5 14 1,3 0, ,2 14 9,8 10,3 10,2 10,1 9,5 15 0, , ,3 10,2 10,1 9,5 16 0,2 0,4 0 0, ,3 10,2 10,1 9,5 17 0,2 0,7 0 0, ,3 10,3 10,1 9,5 18 0, ,5 10,3 10,1 19 0,4 1,2 0, ,6 10,3 10,1 20 0, ,6 25 0, , ,1 35 0, ,2 39 0, , lämpötila ºC sähkönjohtavuus ms/cm syvyys P syvyys P ,1 13,7 16,4 17,3 17,6 1 9,3 9,2 9,3 9,3 9,1 2 14,7 13,5 16,5 16,5 17,3 2 9,2 9,2 9,3 9,3 9,1 3 14,1 13,5 16,3 16,4 16,4 3 9,2 9,2 9,3 9,3 9,3 4 13,6 13, ,4 15,3 4 9,2 9,2 9,3 9,3 9,3 5 13,5 13,4 15,1 16,2 14,7 5 9,1 9,2 9,3 9,3 9,4 6 13,2 13,4 14, ,3 6 9,1 9,2 9,3 9,3 9,3 7 13,2 13, ,2 13,7 7 9,1 9,2 9,3 9,4 9,3 8 13,1 13, ,4 8 9,1 9,2 9,2 9,3 9,2 9 13,1 13,3 13, ,4 9 9,2 9,2 9,2 9,4 9, ,2 13,2 7,8 13,4 10 9,2 9,2 9,2 9,8 9, ,8 13,1 13,2 6,4 13,5 11 9,2 9,2 9,2 10,0 9, ,3 12,9 13,2 5,7 13,6 12 9,3 9,2 9,2 10,1 9, ,4 12,7 13,1 5,6 13,7 13 9,3 9,2 9,2 10,1 9, ,5 13,1 5,5 13,8 14 9,2 9,2 10,1 9, ,3 13,1 5, ,3 9,5 10,1 9, ,2 12,7 5,2 16 9,3 9,5 10, ,6 5,8 17 9,4 9,6 10, ,9 11,5 18 9,5 9, ,7 11,9 19 9,6 9, ,6 20 9,7 25 9,6 25 9,8 30 3, ,6 35 1, ,1 39 2, ,4

127 LIITE 11 Vertikaalinäytteenoton tulokset KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) lämpötila ºC saliniteetti syvyys P syvyys P ,2 22,1 23,0 22,7 23,4 1 5,0 5,0 5,0 5,0 5,0 2 20,5 21,3 22,6 22,3 23,1 2 5,0 5,0 5,0 5,0 5,0 3 20,5 21,2 22,4 22,1 23,0 3 5,0 5,0 5,0 5,0 5,0 4 20,5 21,0 22,2 21,9 19,5 4 5,1 5,0 5,0 5,0 5,2 5 20,5 20,6 22,0 21,7 19,2 5 5,1 5,1 5,0 5,0 5,2 6 20,5 20,5 21,3 21,5 18,9 6 5,1 5,1 5,1 5,0 5,2 7 20,4 20,1 19,6 17,9 18,4 7 5,1 5,1 5,2 5,2 5,2 8 20,2 18,9 19,5 15,3 18,2 8 5,1 5,1 5,2 5,3 5,3 9 20,1 18,5 19,3 10,7 18,0 9 5,1 5,1 5,2 5,6 5, ,8 18,4 19,1 10,3 17,6 10 5,1 5,1 5,2 5,6 5, ,2 18,4 18,6 9,4 17,0 11 5,1 5,1 5,2 5,6 5, ,8 18,1 18,3 9,3 16,5 12 5,1 5,2 5,3 5,6 5, ,5 16,9 9,1 15,6 13 5,2 5,4 5,6 5, ,8 15,5 8,9 14,6 14 5,3 5,4 5,6 5, ,9 13,7 8,8 13,9 15 5,4 5,5 5,6 5, ,9 13,4 8,6 11,2 16 5,5 5,5 5,6 5, ,6 11,9 8,3 11,9 17 5,5 5,6 5,7 5,7 18 9,7 11,0 8,2 18 5,6 5,6 5,7 19 8,9 10,3 8,4 19 5,6 5,7 5,7 20 7,7 20 5,7 25 6,3 25 5,8 30 4,8 30 5,9 35 4,5 35 6,0 39 4,8 39 6,0 lämpötila ºC saliniteetti syvyys P syvyys P ,7 21,6 22,6 24,2 24,2 1 5,2 5,3 5,1 5,1 5,1 2 21,0 20,5 22,3 22,3 23,3 2 5,2 5,3 5,1 5,1 5,1 3 20,9 20,4 21,4 22,1 22,1 3 5,2 5,3 5,1 5,1 5,1 4 20,7 20,3 21,1 22,0 21,7 4 5,2 5,3 5,2 5,1 5,1 5 20,6 20,2 20,6 21,9 21,3 5 5,2 5,3 5,2 5,1 5,1 6 20,5 20,2 20,3 21,6 20,8 6 5,3 5,3 5,2 5,1 5,1 7 20,4 20,2 20,2 21,1 20,2 7 5,3 5,3 5,2 5,2 5,1 8 20,4 20,2 20,2 19,4 20,2 8 5,3 5,3 5,3 5,2 5,2 9 20,3 20,2 20,2 14,9 20,2 9 5,3 5,3 5,3 5,4 5, ,1 20,1 20,2 13,3 20,1 10 5,3 5,3 5,3 5,4 5, ,8 20,0 20,0 12,1 20,0 11 5,3 5,3 5,3 5,5 5, ,6 20,0 19,6 11,8 19,9 12 5,3 5,3 5,3 5,5 5, ,8 19,6 19,5 11,5 19,9 13 5,3 5,3 5,3 5,5 5, ,5 19,4 11,3 19,8 14 5,3 5,3 5,5 5, ,2 18,1 10,7 19,6 15 5,3 5,3 5,5 5, ,2 17,7 10,5 18,9 16 5,3 5,3 5,5 5, ,4 16,3 10,3 17,0 17 5,5 5,4 5,5 5, ,3 15,0 10,3 18 5,6 5,4 5,5 19 9,7 13,2 10,8 19 5,6 5,5 5,6 20 8,8 20 5,7 25 6,1 25 5,8 30 4,9 30 6,0 35 4,8 35 6,0 39 5,2 39 6,0

128 Vertikaalinäytteenoton tulokset LIITE 11 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) lämpötila ºC saliniteetti syvyys P syvyys P ,9 19,1 19,9 19,4 19,6 1 5,0 5,0 5,1 4,9 5,1 2 18,8 18,8 19,2 19,3 19,4 2 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 3 18,8 18,6 19,1 19,2 19,4 3 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 4 18,8 18,6 19,0 19,2 19,4 4 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 5 18,7 18,5 18,9 19,1 19,4 5 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 6 18,6 18,5 18,8 19,0 19,4 6 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 7 18,3 18,4 18,7 18,9 19,4 7 5,0 5,0 5,0 5,1 5,1 8 18,3 18,4 18,6 18,3 19,4 8 5,0 5,0 5,0 5,4 5,1 9 18,3 18,3 18,6 14,3 19,3 9 5,0 5,0 5,1 5,6 5, ,3 18,2 18,5 11,5 19,7 10 5,0 5,0 5,1 5,6 5, ,2 18,2 18,5 10,9 19,0 11 5,0 5,0 5,1 5,7 5, ,1 18,2 18,5 10,5 18,8 12 5,0 5,0 5,1 5,7 5, ,7 18,1 18,3 10,2 18,6 13 5,1 4,9 5,1 5,7 5, ,0 18,2 10,1 18,5 14 4,9 5,0 5,7 5, ,0 18,2 10,1 18,5 15 5,0 5,0 5,7 5, ,9 18,3 10,0 18,4 16 5,0 5,1 5,7 5, ,9 18,0 9,9 17,8 17 5,1 5,1 5,7 5, ,7 17,9 9,9 18 5,1 5,2 5, ,5 17,8 9,9 19 5,2 5,2 5, ,8 20 5,3 25 8,7 25 5,9 30 6,5 30 6,0 35 5,7 35 6,2 39 5,1 39 6,3 lämpötila ºC saliniteetti syvyys P syvyys P ,1 5,3 12,3 11,8 11,6 1 5,3 11,6 5,0 5,0 5,0 2 12,1 5,3 12,3 11,8 11,6 2 5,3 11,6 5,0 5,0 5,0 3 12,1 5,3 12,3 11,8 11,6 3 5,3 11,6 5,1 5,0 5,1 4 12,0 5,3 12,1 11,8 11,9 4 5,3 11,6 5,2 5,1 5,3 5 12,0 5,3 12,1 11,6 11,9 5 5,3 11,6 5,3 5,2 5,3 6 12,0 5,3 12,0 11,1 11,5 6 5,3 11,5 5,3 5,4 5,3 7 12,0 5,3 12,0 10,8 11,2 7 5,3 11,5 5,4 5,4 5,4 8 11,3 5,3 11,9 10,3 11,2 8 5,4 11,5 5,4 5,5 5,4 9 10,7 5,4 11,8 10,0 11,0 9 5,5 11,5 5,4 5,6 5, ,6 5,4 11,8 9,4 10,9 10 5,5 11,4 5,4 5,7 5, ,5 5,4 11,5 9,2 10,3 11 5,5 11,4 5,4 5,7 5, ,3 5,4 11,5 8,9 10,2 12 5,5 11,2 5,4 5,8 5, ,1 5,5 11,4 8,4 9,8 13 5,6 10,8 5,4 5,8 5,7 14 5,5 11,1 8,2 9, ,4 5,4 5,9 5,7 15 5,5 10,7 8,0 9, ,3 5,5 5,9 5,8 16 5,6 10,3 7,9 10, ,1 5,6 5,9 5,8 17 5,6 9,8 7,9 8,6 17 9,6 5,7 5,9 5,9 18 5,8 9,2 7,9 18 9,2 5,8 5,9 19 5,8 9,0 7,9 19 8,7 5,8 5,9 20 5,8 20 8,5 25 5,9 25 7,6 30 5,9 30 7,0 35 6,1 35 6,4 39 6,1 39 5,9

129 LIITE 11 Vertikaalinäytteenoton tulokset sähkönjohtavuus (ms/cm) syvyys (m) 8,5 9,0 9,5 10,0 10,5 11,0 11, P syvyys (m) lämpötila (ºC) -0,1 0,1 0,3 0,5 0,7 0,9 1,1 1,3 1, sähkönjohtavuus (ms/cm) syvyys (m) 9,0 9,5 10,0 10,5 11,0 11,5 12, saliniteetti ( ) syvyys (m) 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6, syvyys (m) syvyys (m) lämpötila (ºC) lämpötila (ºC)

130 Vertikaalinäytteenoton tulokset LIITE saliniteetti ( ) 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6, syvyys (m) saliniteetti ( ) 4,8 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6,2 6, syvyys (m) saliniteetti ( ) 4,8 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6, syvyys (m) syvyys (m) syvyys (m) syvyys (m) lämpötila (ºC) lämpötila (ºC) lämpötila (ºC)

131 LIITE 12 Po Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 NOSTOCOPHYCEAE , , ,71 CRYPTOPHYCEAE , , ,25 DINOPHYCEAE , , ,06 PRYMNESIOPHYCEAE , , ,87 CHRYSOPHYCEAE , , ,67 DIATOMOPHYCEAE , , ,37 EUGLENOPHYCEAE , , ,74 PRASINOPHYCEAE , , ,82 CHLOROPHYCEAE , , ,66 CRASPEDOPHYCEAE EBRIIDEA , , ,47 CILIOPHORA , , ,53 INCERTAE SEDIS , , ,81 OTHERS , , ,44 Total counted , , ,39 Total autotrophs , , ,72 Total heterotrophs , , ,8 Total mixotrophs , , ,87 Po Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 NOSTOCOPHYCEAE , , ,13 CRYPTOPHYCEAE , , ,37 DINOPHYCEAE , , ,85 PRYMNESIOPHYCEAE , , ,68 CHRYSOPHYCEAE , , ,61 DIATOMOPHYCEAE , , ,8 EUGLENOPHYCEAE , , ,91 PRASINOPHYCEAE , , ,5 CHLOROPHYCEAE , , ,21 CRASPEDOPHYCEAE EBRIIDEA , ,58 CILIOPHORA , , ,46 INCERTAE SEDIS , , ,66 OTHERS , , ,74 Total counted , , ,5 Total autotrophs , , ,85 Total heterotrophs , , ,64 Total mixotrophs , ,

132 LIITE 12 Po Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 NOSTOCOPHYCEAE , , ,5 CRYPTOPHYCEAE , , ,66 DINOPHYCEAE , , ,34 PRYMNESIOPHYCEAE , , ,36 CHRYSOPHYCEAE , , ,26 DIATOMOPHYCEAE , , ,06 EUGLENOPHYCEAE , , ,01 PRASINOPHYCEAE , ,46 CHLOROPHYCEAE , , ,18 CRASPEDOPHYCEAE ,48 EBRIIDEA , ,41 CILIOPHORA , , ,46 INCERTAE SEDIS , , ,44 OTHERS , , ,21 Total counted , , ,85 Total autotrophs , , ,5 Total heterotrophs , , ,46 Total mixotrophs , , ,88

133 LIITE 13 Porvoon merialuuen pohjaeläintutkimuksen keskiarvotulokset (yks/m 2 ja g WW / m 2 ) syksyltä Tulokset perustuvat kolmeen rinnakkaisnostoon (Ekman, p-ala 231 cm 2 ). Paikan nimi As M As I As C As N As A As Q As S As T As V As X As B As K Näytteenottoaika Näytteenottosyvyys [m] YKSILÖMÄÄRÄ /m2, keskiarvo yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² Ryhmä ja laji POLYCHAETA Hediste diversicolor 14 Marenzelleria OLIGOCHAETA Tubifex costatus Limnodrilus 14 Potamothrix hammoniensis Potamothrix/Tubifex Paranais 43 Paranais frici Paranais litoralis Nais elinguis 101 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum BIVALVIA Macoma baltica CRUSTACEA OSTRACODA Neomysis integer 14 Saduria entomon Monoporeia affinis Corophium volutator DIPTERA Chironomidae Chironomidae pup Tanypus vilipennis 29 Procladius Chironomus pup Chironomus juv Chironomus plumosus-t Microchironomus tener Stictochironomus rosenschoeldi 14 Summa Lajiluku Biomassa g WW/m 2, keskiarvo As M As I As C As N As A As Q As S As T As V As X As B As K Ryhmä / laji POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,01 Marenzelleria 0,39 1,15 5,93 5,00 18,21 33,14 0,51 57,73 0,31 OLIGOCHAETA 4,33 1,33 0,01 1,48 1,28 0,08 0,06 0,01 0,33 0,46 0,01 0,00 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,64 0,17 0,20 BIVALVIA Macoma baltica 43,14 10,71 30,36 55,65 119,52 85,62 22,15 9,38 168,10 7,12 CRUSTACEA Neomysis integer 0,04 Saduria entomon 0,27 0,12 0,17 Monoporeia affinis 0,02 0,04 Corophium volutator 0,01 0,24 DIPTERA Chironomidae 8,43 3,89 0,86 1,77 1,75 2,97 0,33 0,23 0,31 9,35 0,04 0,53 Summa 12,76 49,00 11,98 33,61 60,00 128,76 91,47 40,59 43,28 178,41 65,10 0,88

134 LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteen kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenottosyvyys (m) Pohjanlaatu Porvoo_meri_Emäsalonselkä_M liejupohja Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj. Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj. Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj. Ryhmä ja laji yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria , OLIGOCHAETA Potamothrix hammoniensis 3 3 1, Potamothrix/Tubifex , , Paranais frici , GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum , BIVALVIA Macoma baltica , , CRUSTACEA OSTRACODA 2 2 1, Monoporeia affinis 1 1 4, Corophium volutator 1 1 0, DIPTERA Chironomidae Chironomidae pup , Tanypus vilipennis , Procladius , , Chironomus pup , Chironomus juv , Chironomus plumosus-t , , Microchironomus tener 1 1 0, Summa Lajiluku 5 Porvoo_meri_Orrbyfjärden_I liejupohja 7 Porvoo_meri_Emäsalo_C liejupohja, selvä H 2 S 7 Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Emäsalonselkä_M Porvoo_meri_Orrbyfjärden_I Porvoo_meri_Emäsalo_C Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW/m² g WW g WW/m² g WW/m² g WW g WW/m² g WW/m² POLYCHAETA Marenzelleria 0,004 0,02 0,003 0,027 3,2 0,39 0,41 Oligochaeta 0,063 0,141 0,096 0,300 33,9 4,33 1,70 0,032 0,032 0,028 0,092 2,7 1,33 0, ,001 0,1 0,01 0,01 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,015 0,029 0,044 1,3 0,64 0,63 BIVALVIA Macoma baltica 2,283 0,707 2, ,14 50,59 0,742 0,742 89,4 10,71 18,55 CRUSTACEA Monoporeia affinis 0,001 0,001 0,1 0,02 0,03 Corophium volutator 0,001 0,001 0,1 0,01 0,02 DIPTERA Chironomidae 0,250 0,212 0,122 0, ,43 2,83 0,102 0,054 0,114 0,270 7,9 3,89 1,37 0,034 0,026 0,059 7,2 0,86 0,76 Summa 0,313 0,353 0,218 0, ,76 3,01 2,432 0,115 0,848 3, ,00 51,28 0,780 0,020 0,030 0, ,98 18,86

135 LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteet kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Porvoo_meri_Illvarden_koillinen_N Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_A Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_Q Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] Pohjanlaatu liejupohja liejupohja liejupohja Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Hediste diversicolor 1 1 1, Marenzelleria , OLIGOCHAETA Tubifex costatus , , Limnodrilus 1 1 1, Potamothrix hammoniensis , Potamothrix/Tubifex , , , Paranais , Paranais frici , Paranais litoralis 1 1 0, GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum , BIVALVIA Macoma baltica , , CRUSTACEA OSTRACODA 1 1 0, , Corophium volutator 3 3 3, DIPTERA Chironomidae Chironomidae pup , Chironomus plumosus-t , , Microchironomus tener 1 1 1, Summa Lajiluku Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Illvarden_koillinen_N Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_A Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_Q Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo g Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuuskeskiarvo Keskihaj g Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj g Ryhmä ja laji g WW WW/m² g WW/m² g WW g WW/m² WW/m² g WW g WW/m² WW/m² POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,001 0, ,01 0,03 Marenzelleria 0,016 0,036 0,028 0,079 1,9 1,15 0,45 0,154 0,108 0,149 0,411 4,6 5,93 1,08 OLIGOCHAETA 0,062 0,022 0,018 0,102 4,4 1,48 1,05 0,044 0,031 0,015 0,089 2,1 1,28 0,64 0,002 0,002 0,002 0,006 0,1 0,08 0,01 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,009 0,003 0,012 0,3 0,17 0,19 BIVALVIA Macoma baltica 0,916 1,188 2,104 90,3 30,36 26,94 1,371 1,200 1,285 3,856 92,7 55,65 3,71 2,612 3,226 2,445 8,283 92,8 119,52 17,82 CRUSTACEA Corophium volutator 0,017 0,017 0,2 0,24 0,42 DIPTERA Chironomidae 0,057 0,066 0,123 5,3 1,77 1,55 0,055 0,048 0,019 0,122 2,9 1,75 0,81 0,063 0,057 0,086 0,206 2,3 2,97 0,66 Summa 1,035 1,276 0,018 2, ,61 28,90 1,494 1,318 1,346 4, ,00 4,11 2,849 3,394 2,681 8, ,76 16,13

136 LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteet kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_S Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_T Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_V Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] 24 28,0-29,0 33 Pohjanlaatu liejupohja liejupohja, lievä H 2 S liejupohja, selvä H 2 S Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria , , , OLIGOCHAETA Potamothrix hammoniensis 2 2 3, , Potamothrix/Tubifex 3 3 4, , , Paranais litoralis 1 1 0, GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 2 2 3, BIVALVIA Macoma baltica , , , CRUSTACEA Saduria entomon 1 1 1, , DIPTERA Chironomidae Procladius 2 2 3, , Chironomus pup , Chironomus plumosus-t , , Stictochironomus rosenschoeldi 1 1 0, Summa Lajiluku Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_S Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_T Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_V Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji g WW g WW/m² WW/m² g WW WW/m² WW/m² g WW g WW/m² WW/m² POLYCHAETA Marenzelleria 0,122 0,148 0,076 0,346 5,5 5,00 1,58 0,590 0,362 0,310 1,262 44,9 18,21 6,45 0,565 1,157 0,575 2,297 76,6 33,14 14,66 OLIGOCHAETA 0,004 0,004 0,1 0,06 0, ,01 0,01 0,008 0,015 0,023 0,8 0,33 0,32 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,014 0,014 0,2 0,20 0,35 BIVALVIA Macoma baltica 0,788 2,312 2,833 5,933 93,6 85,62 46,00 0,816 0,719 1,535 54,6 22,15 19,29 0,650 0,650 21,7 9,38 16,24 CRUSTACEA Saduria entomon 0,018 0,018 0,3 0,27 0,46 0,008 0,008 0,3 0,12 0,20 DIPTERA Chironomidae 0,003 0,02 0,023 0,4 0,33 0,47 0,016 0,016 0,6 0,23 0,40 0, ,001 0,022 0,7 0,31 0,48 Summa 0,917 2,461 2,961 6, ,47 46,12 0,590 1,194 1,030 2, ,59 13,51 0,593 1,172 1,234 2, ,28 15,30

137 LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteet kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] Pohjanlaatu Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_X lieju-savipohja Näytteet yks Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_B liejupohja, selvä H 2 S Porvoon_meri_Svartbäckfjärden_K liejupohja, lievä H 2 S Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria , , , OLIGOCHAETA Potamothrix/Tubifex , Paranais frici 1 1 0, , Nais elinguis , BIVALVIA Macoma baltica , , CRUSTACEA Neomysis integer 1 1 4, Saduria entomon 1 1 0, Monoporeia affinis 1 1 0, DIPTERA Chironomidae Procladius , Chironomus juv , , Chironomus plumosus-t , Summa Lajiluku Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_X Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_B Porvoon_meri_Svartbäckfjärden_K Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo g Keskihaj g Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj g Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji g WW WW/m² WW/m² g WW g WW/m² WW/m² g WW g WW/m² g WW/m² POLYCHAETA Marenzelleria 0,004 0,023 0,008 0,035 0,3 0,51 0,43 1,200 1,501 1,3 4,001 88,7 57,73 6,64 0,005 0,006 0,01 0,021 35,2 0,31 0,12 OLIGOCHAETA 0,003 0,016 0,013 0,032 0,3 0,46 0, , ,01 0, ,2 0,00 0,00 BIVALVIA Macoma baltica 0,819 4,367 6,463 11,649 94,2 168,10 123,50 0,494 0,494 10,9 7,12 12,34 CRUSTACEA Neomysis integer 0,002 0,002 3,9 0,04 0,06 Saduria entomon 0,011 0,011 0,3 0,17 0,29 Monoporeia affinis 0,003 0,003 0,1 0,04 0,06 DIPTERA Chironomidae 0,223 0,189 0,236 0,648 5,2 9,35 1,06 0, ,001 0,002 0,1 0,04 0,02 0,004 0,033 0,037 60,7 0,53 0,79 Summa 1,049 4,595 6,720 12, ,41 124,01 1,695 1,516 1,301 4, ,10 8,53 0,009 0,042 0,010 0, ,88 0,80

138 LIITE 15 Liejusimpukan (Macoma baltica) kokojakauma 10 näyteasemalla (asemilla M ja K ei tavattu yhtään liejusimpukkaa). 6 5 Asema I 6 5 Asema S 4 4 yksilöä 3 yksilöä mm mm 6 5 Asema C 6 5 Asema T 4 4 yksilöä 3 yksilöä mm mm 6 5 Asema N 6 5 Asema V 4 4 yksilöä 3 yksilöä mm mm 6 5 Asema A 6 5 Asema X 4 4 yksilöä 3 yksilöä mm mm

139 LIITE 16 BBI-indeksin ja BBI-ELS-arvojen laskennassa käytetyt termit Vesimuodostumatyypit: Ss=Suomenlahden sisäsaaristo, Su=Suomenlahden ulkosaaristo, AB tot = kokonaisyksilötiheys yks/m2 S = laji- tai taksonimäärä H = Shannon-Wienerin indeksi H max = tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein H -arvo BQI = Benthic Quality Index BQI max = tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein BQI-arvo BBI vert.arvo = tyyppi- ja syvyysvyöhykekohtainen BBI-referenssiarvo (odotusarvo) BBI = Brackish water Benthic Index BBI-ELS = BBI indeksin ekologinen laatusuhde (BBI / BBI-vert.arvo) BBI ja BBI-ELS laatuluokat: Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono

140 Tutkimustodistus Tampere LIITE 17 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Marja Anttila-Huhtinen Tapiontie 2 C Kouvola Näytenumero Tilaajanumero Näytesarjan kuvaus Näytteenottaja Näytteenottopaikka Näyte FIM Liejusimpukkanäytteet/Marja Anttila-Huhtinen Jussi Mäntynen Saapumispvm Porvoon edusta, meri Tutk. aloittamispvm Valmistumispvm Pohjoinen (simpukkanäyte) 1 (1) * * Tutkimus Kuiva-aine Kuiva-aine. Rasva. PCDD/F WHO(1998)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(1998)-PCDD/F TEQ (upper bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (upper bound) ORGAANISET TINAYHDISTEET Monobutyylitina (MBT) Dibutyylitina (DBT) Tributyylitina (TBT) Tetrabutyylitina (TTBT) Mono-oktyylitina (MOT) Dioktyylitina (DOT) Trifenyylitina (TPT) Trisykloheksyylitina (TCHT) Tulos <2.0 <2.0 < <4.0 Yksikkö g/kg % % pg/g pg/g pg/g pg/g µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg Epäv. ± ± 10 % 10 % Menetelmä KVVY LA75 KVVY LA75 Gravimetrinen GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS Lab KY KY HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG Rasva-, PCDD/F- ja orgaanisten tinayhdisteiden tulokset on annettu kuivatulle näytteelle. Miljamartta Yritys Kemisti, Tämä tutkimustodistus on allekirjoitettu sähköisesti Eurofins Scientific Finland Oy, Hatanpäänkatu 3A, FIN TAMPERE, Finland, Web:

141 Tutkimustodistus Tampere LIITE 17 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Marja Anttila-Huhtinen Tapiontie 2 C Kouvola Näytenumero Tilaajanumero Näytesarjan kuvaus Näytteenottaja Näytteenottopaikka Näyte FIM Liejusimpukkanäytteet/Marja Anttila-Huhtinen Jussi Mäntynen Saapumispvm Porvoon edusta, meri Tutk. aloittamispvm Valmistumispvm Etelä (simpukkanäyte) 1 (1) * * Tutkimus Kuiva-aine Kuiva-aine. Rasva PCDD/F WHO(1998)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(1998)-PCDD/F TEQ (upper bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (upper bound) ORGAANISET TINAYHDISTEET Monobutyylitina (MBT) Dibutyylitina (DBT) Tributyylitina (TBT) Tetrabutyylitina (TTBT) Mono-oktyylitina (MOT) Dioktyylitina (DOT) Trifenyylitina (TPT) Trisykloheksyylitina (TCHT) Tulos <2.0 <2.0 < <5.5 Yksikkö g/kg % % pg/g pg/g pg/g pg/g µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg Epäv. ± ± 10 % 10 % Menetelmä KVVY LA75 KVVY LA75 Gravimetrinen GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS Lab KY KY HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG Rasva-, PCDD/F- ja orgaanisten tinayhdisteiden tulokset on annettu kuivatulle näytteelle. Miljamartta Yritys Kemisti, Tämä tutkimustodistus on allekirjoitettu sähköisesti Eurofins Scientific Finland Oy, Hatanpäänkatu 3A, FIN TAMPERE, Finland, Web:

142 LIITE 18 Alueiden 1 (vertailualue; koealat 1-15) ja 2 (kuormitettu alue, koealat 16-30) saalislajit, summasaaliit ja koordinaatit vuoden 2011verkkokoekalastuksissa.

143 LIITE 18