Pesäpuun lehti 3/2009

Pesäpuun lehti 3/2009 Valo ja varjo valokuvatyöskentely nuoren kanssa Uudet lastensuojelutilastot ilmestyneet Osattomuudesta osallisuuteen: kuusi sisällöllistä ydinteemaa lastensuojelutyön uuden aallon osaamisesta Sijaisvanhempi ja sijoitetun lapsen tunteet viikko sijaisperheen arkea päiväkirjojen valossa Lapsilähtöinen työskentely välineitä ja menetelmiä lastensuojeluun Ihan iholla -ryhmässä koettua Ärsyttää raivoava nuori etsii tunteitaan Uudet PRIDE-kouluttajat Pesäpuu ja Selviytyjät-tiimi My Way -messuilla Jyväskylässä Koulutuskalenteri

Pesäpuun lehti 3/2009 3...Puheenjohtajalta 4...Valo ja varjo valokuvatyöskentely nuoren kanssa 7...Uudet lastensuojelutilastot ilmestyneet 8...Osattomuudesta osallisuuteen: kuusi sisällöllistä ydinteemaa lastensuojelutyön uuden aallon osaamisesta 12...Sijaisvanhempi ja sijoitetun lapsen tunteet viikko sijaisperheen arkea päiväkirjojen valossa 14...Lapsilähtöinen työskentely välineitä ja menetelmiä lastensuojeluun 16...Ihan iholla -ryhmässä koettua 18...Ärsyttää raivoava nuori etsii tunteitaan 21...Uudet PRIDE-kouluttajat 22...Pesäpuu ja Selviytyjät-tiimi My Way 2009 -tapahtumassa Jyväskylässä 10. 11.11.2009 27...Tulevaa koulutusta Julkaisija Pesäpuu ry Ilmarisenkatu 17 A, 40100 Jyväskylä puh. (014) 332 2500, fax (014) 332 2550 toimisto@pesapuu.fi Kalevankatu 44 A 8, 00180 Helsinki puh. (09) 671 567 www.pesapuu.fi Päätoimittaja Raili Bäck-Kiianmaa, raili.back@pesapuu.fi Taitto ja ulkoasu Piritta Schulz, piritta.schulz@pesapuu.fi Painopaikka Kopijyvä, Jyväskylä 2 Pesäpuun lehti 3/2009

Strateginen kahva sivistyneessä yhteiskunnassa Pesäpuun 10-vuotista hienoa työtä juhlittiin keväällä. Juhlat onnistuivat, ne koskettivat yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Kuka omilta kyyneleiltään ja niiden peittelyltä tokeni, aisti tiheän tunnelman sekä näki miten liikutus valtasi juhlayleisön. Pinnassa oli monenlaisia tunteita, ja ne nousivat sijoitettuna olleiden nuorten naisten kokemuksista ja 10 faktan esityksestä ja siitä miten paljon mahtuu pieneen sydämeen - ja sijaisvanhempien arkeen. Juhlapakettiin kuului kaksi kirjaa ja juhlalehti jokainen niistä ansaitsee tulla huolella luetuksi ja tunnetuksi. Kohdakkain -kirjan saatesanoissa tiivistyy ydin: Kaikki me odotamme ja pyydämme, että tulisimme ravituiksi ihmisyyden lähteillä. Sinnikkäimpiä joutuvat olemaan ne lapset, jotka ovat kokeneet liikaa menetyksiä, liikaa pienelle lapselle haavoittavaa ja käsittämätöntä. Ja me aikuiset vastaamme siitä, että he pääsevät hyvän lastensuojelun piiriin, jossa syntyy uutta, korjaavaa, rakentavaa. Sellaista kohdakkaisuutta, missä mieli voi levätä ja eheytyä. Seuraavan 10 vuoden aikana onkin syytä pitää esillä yhtä ja samaa tärkeää asiaa: Yhteiskunnan vastuu huostaan otettujen lasten asiassa ei pääty siihen, että lapsi sijoitetaan alkukodista sen ulkopuolelle ja siihen, että päätös on tehty lainmukaisesti. Vastuu jatkuu. Valtionhallinnossa on havahduttu siihen, että huostaanotot lisääntyvät niin laman kuin nousukauden aikana ja että kustannuspaineet kasvavat kunnissa. Valtiosihteeri Risto Volanen tuli marraskuussa Nuorisotutkimuksen päivien paneeliin kaiken kiireensä keskellä kysymään tutkijoilta selitystä tähän. Hän halusi löytää kahvan, villakoiran ytimen ja lupasi jopa rahaa tilanteen korjaamiseen (jos se kahva löytyisi). Valtiosihteeri Raimo Sailas kirjoitti keväällä juhlalehdessämme: Kasvaneet huostaanottoluvut eivät hyvää kerro hyvinvointivaltioksi kutsumastamme yhteiskunnasta. Emme selviä laiminlyönneistämme ilmaiseksi edes lyhyellä aikavälillä puhumattakaan niistä kustannuksista, joita lapsiin kohdistuvat laiminlyöntimme aiheuttavat pitkällä aikavälillä. Sivistyneen ja vauraan yhteiskunnan on asia hoidettava, jos aikoo sivistyneenä, vauraana ja henkisesti vahvana pysyä. Mistä siis aloitetaan? Sijaishuollon toimintaedellytysten vahvistamisen puolesta puhuu moni tutkimustulos. Lastensuojelun keskusliiton ja Talentian kysely kertoo Puheenjohtajalta Tarja Heino henkilöstövajauksista, erityisesti julkisella puolella. Etelä-Suomen lääninhallituksen selvitys kertoo avohuollon sosiaalityön edelleen heikentyneestä todellisuudesta. Päätöksentekijöiden näyttää olevan vaikea vastaanottaa viestiä, joka edellyttäisi lisäkustannuksia, pysyvää henkilökuntaa, palkalla ja hyvillä työoloilla houkuttelemista. Lapset tarvitsevat pysyviä aikuissuhteita. Sijaishuollossa pysyvien aikuisten puute heikentää suoraan lasten hyvinvointia ja selviytymisen edellytyksiä. Pysyvyys ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan lasten ja nuorten kokemusten kuulemista, tarpeisiin vastaamista, välittävä ilmapiiriä, mitä mm. Sarianna Reinikainen peräänkuuluttaa väitöskirjassaan (2009). Professiokeskeistä ajatteluakin voisi hieman avata; ammattilaiset eivät pysy samalla tavalla lapsen elämässä, arjessa ja kokemuksissa kuin läheiset pysyvät. Tarkoitushan on, että jokaisen sijoitetun lapsen terveys ja hyvinvointi kohenee aina seuraavaan sukupolveen. Sukupolvet on siis pidettävä mukana lapsen elämässä. Voisi tunnustella, millaisena kahvana läheisneuvonpito toimisi erilaisissa siirtymissä ja saumakohdissa. Teksti Tarja Heino Pesäpuu ry:n hallituksen puheenjohtaja Kuva Veli-Matti Rajakallio Pesäpuun lehti 3/2009 3

Valo ja varjo valokuvatyöskentely nuoren kanssa Parhaassa tapauksessa valokuva voi toimia katalysaattorina, joka auttaa meitä aavistamaan olemassaolon ytimen ja elämän syvän ilon. Iloa ja valoa ei kuitenkaan ole ilman varjoa. Varjon tuominen tietoisuuteen on edellytys eheydelle ja luovuudelle. Lauri Mannermaa. 2008. Interstate lovesong. Galleria Luova. Valo ja varjo, hyvä ja paha Hyvä ja pahan taistelua on käyty ammoisten aikojen alusta, sekä todellisuudessa että fiktiivisissä saduissa ja tarinoissa. Pahuus pakottaa meitä miettimään elämän syvimpiä kysymyksiä emmekä pääse siitä karkuun. Oman pahan asian, paikan tai ajatuksen kohtaamisessa joudumme kohtaamaan omat pimeät puolemme ja sen, miten käsittelemme ja/tai hallitsemme näitä ajatuksia. Onko olemassa paikkaa, jossa ei enää ole mitään pahaa? Onko kokemus pahasta ja hyvästä sidoksissa uskontoon, ideologiaan, kulttuuriin vai sosiaalisiin suhteisiin? Törmäämmekö pahan ja hyvän tarkastelussa ennakkoluuloihin? Entä kun paha näytetään kauniina? Jos hyvän tarkoituksella tehdäänkin pahaa? Tai pahat kokemukset, jotka ovatkin kääntyneet hyväksi? Kahden erilaisen asian risteyksessä on mahdollista tarkastella eroja ja/tai yhtäläisyyksiä - niin esineen, asian, tunteen ja ajatusten tasolla. Lapsuuden kauhut aktivoituivat arkipäivään Pahan kanssa työskentelyssä törmää väistämättä koko tunteiden kirjoon. Pahaan voi sitoutua kauhua, pelkoa, surua, vihaa, mutta myös keskenään ristiriitaisia tuntemuksia. Lastensuojelussa voidaan puhua vihasta myös vastatunteena tai vastapelkona. Tällä tarkoitetaan nuoren ylläpitämää tunnesisältöä, joka on yhteneväinen hänen aikaisemmissa tai nykyisissä ihmissuhteissaan kokemien tunteiden kanssa. Jos nuori on kokenut tai kokee paljon Verinen veitsi. Tämä kuva herättää minussa negatiivisia tunteita sen takia että olen nuorempana viillellyt rajusti itteäni. Tämän takia minulla on ollut hyvin hankalat oltavat nämä viime vuodet. Minun kypäräni. Tämä kuva herättää minussa positiivisia ajatuksia koska minun koko elämä perustuu siitä että saan olla hevosten kanssa ja ratsastamassa. Minulla oli pienenpänä Poni ja se tuo hyviä muistoja minun ja sen välisestä yhteydestä. 4 Pesäpuun lehti 3/2009

vihaa ja pelkoa, haluaa hän jollakin tavalla ylläpitää tunnetilaa ja myös siirtää sitä toisiin. Näin ollen nuori voi tiedostamattaan olla riippuvainen kauhun kokemuksesta ja siksi myös hakeutuu sen äärelle. Voiko hyvän ja pahan kuvan työstämisellä kesyttää nuoressa elävää kauhua? Turvallisen ja luotettavan aikuisen opastuksella nuori voi työskentelyssä käsitellä sellaisia tuntemuksiaan, jotka Vinkkejä työntekijälle Tavoitteet: voivat olla kiellettyjä ja/tai joille on vaikea löytää sanoja. Hyvä tai paha kuva toimii ikään kuin väylänä, jonka kautta myös pahaolo voi kanavoitua. Yhtälailla nuoren voi olla vaikeaa ilmaista elämässään olevaa hyvää. Hyvien asioiden ilmaiseminen voi tuntua Määrittele työskentelylle tavoitteet. Ne voivat olla esimerkiksi seuraavia: Kuulla nuorten tarinoita omasta elämästään ja tukea heidän omaelämänkerronnallista kerrontaa. Auttaa nuorta hahmottamaan visuaalista kuvaa itsestään, omakuvaa. Tukea nuoren itseilmaisu valokuvatarinan keinoin. Kartoittaa nuorten kertomuksia ympäristön tuvallisista ja turvattomista tiloista. Aktivoida nuoret vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä. Kartoittaa kuvien ja niihin liittyvien tarinoiden avulla nuoren elämäntilannetta ja siihen liittyvien tukitoimenpiteiden tarvetta. Järjestää kuvista ja niihin liittyvistä tarinoista näyttely. Työskentelyn eteneminen: 1. Virittäytäyminen nuoren kanssa työskentelyyn: Puretaan päällimmäiset tunnelmat eli katsotaan, millä mielellä ollaan ja mikä tai mitkä asiat ovat päällimmäisinä mielessä. Katsotaan yhdessä esimerkiksi lehdesti leikattuja kuvia. Mietitään, minkalaisia merkityksiä kuviin liittyy: ovatko ne hyviä vai pahoja vai löytyykö kuvista molempia. Mietitään, miten niitä voisi muuttaa, jotta niistä tulisi turvallisia. Motivoidaan työskentelyyn. Kerrotaan nuorelle valokuvatyöskentelystä ja sen tavoitteista. Luodaan yhdessä pelisäännöt: työskentelyllä on alku ja loppu nuori tietää mitä tehdään ja miksi mitä ja / tai keitä saa ja ei saa kuvata. Tehdään yhdessä kivaa (vrt. sisäinen ja ulkoinen palkkio). Mitä nuori voi saada / hyötyy työskentelystä? Esim. elinympäristöön vaikuttaminen. Yritä löytää asioita, juttuja, toimintoja, joista nuori on kiinnostunut. Keskenjäänyt työskentely on viesti nuorelle, että pahuuden ja hyvyyden voi jättää huomiotta. erityisen kipeältä, varsinkin, jos niihin liittyy hylkäämisen, surun tai häpeän kokemuksia. Eräs nuorisokodissa asuva tyttö otti kuvan syntymäko dist aan ja kertoi siitä tarinaa: Tämä kuva muistuttaa minua perheestäni. Ikävää, koska en saa olla kotona silloin kun haluan. Koti on paras paikka. Hyvä asia, paikka tai esine voi olla myös niin arvokas, ettei nuori halua julkisesti tuoda sitä esille pilkan pelossa. Valokuvan katsomiseen ja tarinan kuulemiseen liittyykin olennaisesti kunnioittava ja nuorta arvostava ja kannustava ilmapiiri. Aina kun nuori pääsee kosketusiin omien aistien ja tuntemusten kanssa, on hän yhteydessä myös omaan minuuteensa. Tämä taas luo tilaa kasvuun ja kehitykseen. Hyvä kuva paha kuva Valokuvaterapiassa valokuva on tunteiden, ajatusten ja kokemusten aktivoimista ja käsittelyä terapeutin ohjauksessa. Nuoren kanssa tehtävä työskentely on taas terapeuttista valokuvausta, jonka päämääränä on omaehtoinen itsetutkiskelu ja itseilmaisu. (Lauri Mannermaa 2009). Valokuva voi toimia kielenä ja oppaana sellaisten asioiden ilmaisemiseen, joille on vaikea löytää sanoja. Valokuvan avulla voidaan tutkia esimerkiksi hyviä ja pa- jatkuu Pesäpuun lehti 3/2009 5

2. Toiminta: Nuori saa (kertakäyttö) kameran käyttöönsä. Nuori saa itse valita ja määritellä, mitä kuvaa. Huomio: yhteiset pelisäännöt! Valokuvat kehitetään (paperikuvista on aina saatavissa myös digikuvat). Valokuvia tarkastellaan yhdessä. Kuvista kootaan pöytänäyttely eli kaikki kuvat laitetaan pöydälle ja katsotaan kuvia yhdessä ja keskustellaan niistä. Nuori poimii kuvien joukosta muutaman hyvän ja pahan kuvan, muut kuvat laitetaan pois. Herätellään valittujen kuvien tarinaa. Jos nuoren on vaikea keksiä tarinaa voi aikuinen ohjata häntä apukysymyksien avulla. Aikuinen kirjaa tarinan. Keskustellaan kuvan herättämistä ajatuksista. Valitaan näyttelyyn otettavat kuvat. 3. Lopetus: Minkälaisia ajatuksia työskentely herätti teissä molemmissa? Mistä nuori tykkäsi? Mikä oli tylsää ja turhaa, mikä kivaa ja hydyllistä? Mitä voisi tehdä toisin? Minkälaisia asioita nuori oppi työskentelystä ja omasta itsestä? Mitä sinä aikuisena opit itsestäsi ja nuoresta? Kiitetään nuorta työskentelystä ja kerrotaan hänelle havaituista vahvuuksista. Muista, että kuvan tarinoihin voi aina palata uudestaan. 4. kuvista ja niiden tarinoista rakennetaan näyttely Valokuva-albumin työstäminen / PowerPoint esitys / valokuvanäyttely tarinoineen päivineen. Kysymyksiä avuksi ja tueksi: Valokuvaterapeutti Judy Weiser: Mistä kolmesta asiasta kuvassa pidän? Mitä kuvasta puuttuu? Mitä kuva sanoisi sinulle, jos voisi? Nimeä kolme tarvetta, jotka kuvalla on Kenelle haluaisit antaa kuvan? Hyvä ja paha kuva Mitä tai keitä kuvassa on? Miksi otit tämän kuvan? Miksi kuva on sinulle tärkeä? Mistä kuva kertoo? Miksi se on hyvä tai paha kuva? Kenen haluasit näkevän kuvan? Mitä ajatuksia ja muistoja kuva herättää? Mikä on kuvan viesti sinulle? Hyvä ja paha esine Mikä esine kuvassa on? Tiedätkö, mikä on esineen tarina? Kenelle se kuuluu tai on kuulunut? Liittyykö esineeseen joku tapahtuma, tietty aika ja paikka? Miksi kuva on sinulle tärkeä? Miksi se on hyvä tai paha kuva? Kenen haluasit näkevän kuvan? Mitä ajatuksia ja muistoja kuva herättää? Mikä on kuvan viesti sinulle? hoja esineitä, asioita ja paikkoja. Nuorten kuvissa hyvä ja paha voi näyttäytyä hyvin konkreettiselta, todelliselta. Olennaista on kuvien herättämät tarinat, joita ei analysoida eikä arvostella. Ne toimivat keskustelun ja vuorovaikutuksen välineenä, tienä nuoren kokemusmaailmaan ja / tai fiktiiviseen tarinaan. Jos pahan tutkimisen jättää vain kuvan tasolle, voi nuorelle tulla tunne, ettei pahaa vastaan tarvitse taistella. Keskenjäänyt työskentely on viesti nuorelle, että pahuuden ja hyvyyden voi jättää huomiotta. Hyvä kuva paha kuva -työskentelyssä joutuu aikuinenkin kosketuksiin myös omien mörköjensä kanssa. Aikuinen, joka tiedostaa pahaa tai kykenee käsittelemästä sitä, pystyy myös ruotimaan nuoren kanssa niitä asioita, jotka voivat olla nuorelle aivan ydin kysymyksiä. Hyvä ja pahan tarkastelussa voi päästä kiinni olennaisiin tarpeisiin. Ne herättävät kysymyksiä ja pohdintoja, mutta usein tarinat johtavat myös toimenpiteisiin. Kun nuori kertoo täyttymättömistä tarpeistaan tai pahasta olostaan, on aikuisten velvollisuus pysähtyä niihin ja toimia. Työskentelyn tavoitteena on aina nuoren elämänlaadun huomioiminen ja sen edistäminen. On itse asiassa pahaa itseään vielä pahempi asia ja se on välinpitämättömyys pahalle. Joseph Fletcher. Teksti Johanna Barkman Kuvat Lagmansgårdenin koulutuskeskus / valokuvaprojekti 2008 6 Pesäpuun lehti 3/2009

Tiesitkö, Uudet lastensuojelutilastot ilmestyneet laitokset päihittivät perhehoidon! Vuoden 2008 lastensuojelutilastot kertovat tuttua tarinaa lastensuojelun asiakkaiden määrä kasvaa edelleen, kasvua edelliseen vuoteen oli kahdeksan prosenttia! Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 67 000 lasta ja nuorta vuonna 2008. Kodin ulkopuolelle oli vuosituhannen vaihteessa sijoitettu lapsia noin 12 000, viime vuoden lopulla luku oli jo reilusti yli 16 000 (16 608). Edellisestä vuodesta on sijoitettujen määrä lisääntynyt noin kolme prosenttia. Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut viime vuosina kahdesta viiteen prosenttia vuosittain. Kiireellisten sijoitusten osuus uusista huostaanotoista on kolme neljäsosaa. Suurin kasvu on tapahtunut 2000-luvulla 16 17-vuotiaiden huostaanottojen määrässä. Perhehoidossa olevien määrä laskee edelleen. Vuonna 2007 oli perhehoidossa 34,1%:a (5494) kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista, viime vuonan suhteellinen osuus laski 33 prosenttiin (5468). Huomattavaa on, että ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin laitoksiin sijoitettiin absoluuttisestikin enemmän lapsia ja nuoria (5668) kuin perhehoitoon. Lisäksi ammatillisissa perhekodeissa oli sijoituksia 3159. Yksityinen sektori onkin jatkanut tasaista kasvuaan koko tämän vuosituhannen. Lähde: THL Teksti Raili Bäck-Kiianmaa Pesäpuun lehti 3/2009 7

Osattomuudesta osallisuuteen: kuusi sisällöllistä ydinteemaa lastensuojelutyön uuden aallon osaamisesta Lastensuojelun ytimissä (toim. Marjatta Bardy) tarjoaa punnittua tietoa lastensuojelun todellisuuksista. Ensisijaiseksi tehtäväksi on otettu sisällöllisesti kantavien teemojen tarkastelu. Viime vuosien tutkimus- ja kehittämistyö on syventänyt tietoa sekä tarkentanut ja monipuolistanut osaamista. Kirjoittajina on parikymmentä tutkimuksen ja käytännön asiantuntijaa. Teos koostuu kolmesta luvusta: I Lastensuojelun filosofia ja käytäntö; II Lapsen osallisuus ja ikäsensitiivinen lastensuojelu; III Hoitava ja kuntouttava lastensuojelu. Lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuonna on syytä pysähtyä sopimuksen humanitäärisiin arvoihin. Sopimusvaltioiden tulee taata jokaiselle lapselle sopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista erottelua. Kaikille yhtäläisen ihmisarvon tunnustaminen on suuri hiljainen käänne lapsuuden historiassa. Alati horjuvana tavoitteena se vaatii käytännössä jatkuvaa ponnistelua. Ihmisoikeudet liittyvät perustarpeisiin. Ihminen on aineellinen, sosiaalinen ja henkinen olento, jonka hyvinvointi edellyttää tarpeiden tyydytystä kaikilla kolmella ulottuvuudella. Osattomuus voi koskea mitä tahansa niistä, tilapäisesti tai pitkäkestoisesti. Ratkaisun avaimet parempaan osallisuuteen voivat liittyä elinoloihin, yhteisyyssuhteisiin tai maailmaan orientoitumiseen. Lastensuojelutyön ytimistä avautuu sanapari: osattomuudesta osallisuuteen. Lastensuojelussa on kyse siitä, mitä on tarjolla osattomuudesta osallisuuteen pääsemiseksi niin, että lapsen osallisuus huolenpitoon ja suojeluun toteutuu hänen osallisuuttaan kunnioittaen. Lasten määrä niin avohuollossa kuin sijaishuollossa on kaksinkertaistunut reilussa vuosikymmenessä, vuonna 2007 heitä oli yhteensä noin 76 000, lähes 7 % alaikäisistä. Kun lastensuojelun piirissä olevien lasten elämäntilanteita vertaillaan lapsiväestöön, havaitaan useita selviä eroja perherakenteen, vanhempien työhistorian ja toimeentulon suhteen. Lasten elämässä on tapahtunut myös paljon turvallisuutta koettelevia muutoksia. Eriarvoistumisen laajeneminen synnyttää sosiaalisia ongelmia. Ne tuottavat inhimillistä kärsimystä, joka näkyy myös kansanterveydessä ja kansantaloudessa. Asiakkuuskuvista muodostuu monia erilaisia muotokuvia, ja niissä on myös paljon hyviä ja ilahduttavia seikkoja. Avohuollon on arvioitu käynnistyneen riittävän varhain kahdella kolmesta mutta yhdellä kolmesta liian myöhään. Huostaanotto on arvioitu oikea-aikaiseksi vähän yli puolella (52 %) mutta lähes puolella (48 %) liian myöhään tapahtuneeksi. Huostaan otettujen tilanteen on arvioitu parantuneen 85 %:lla siitä, mitä se oli ennen huostaanottoa. Lastensuojelu on erityistä räätälöityä eriarvon tasoitusta, ja siihen tarvitaan monipuolista ja toimivaa palvelujärjestelmää, joka vastaa ihmisten tarpeisiin ja voi tarjota konkreettista käytännön apua niin aineellisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin. Seuraavaan on kiteytetty lastensuojelutyön uuden aallon osaamisesta keskeisiä teemoja. Kohtaaminen, kieli ja koordinaatio. Asiantuntijoiden, lasten, vanhempien ja/tai muiden läheisten tietojen ja kokemusten kohtaamiseksi tarvitaan taitoa, tilaa ja aikaa. Viranomaiskieli voi jäädä hämäräksi niin lapsille kuin aikuisille. Kielen käyttö vaatii tarkkaavaisuutta, ihmiskäsityksen 8 Pesäpuun lehti 3/2009

ja ammatillisen identiteetin pohdintaa. Toivorikkauteen tarvitaan konkreettisuutta, kunnioitusta ja totuudellisuutta, yksilöllisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Sosiaalityöntekijät johtavat lastensuojeluprosessia kokoamalla resursseja ja luotsaamalla kulloisiakin perhettä ympäröiviä läheisten ja ammattilaisten verkostoja sekä ohjaamalla ja arvioimalla työprosessia lastensuojelutarpeen arvioinnista sen päättymiseen saakka. Sosionomien toimenkuvissa korostuu käytännöllinen apu ja opastus arjen pyörittämisessä lasten ja vanhempien kanssa. Laitoksissa ja perhehoidossa eletään lähikontaktissa, työtä tehdään aivan iholla. Lasten ja nuorten osallistuminen. Lastensuojelun aikuiskeskeisyyttä on kritisoitu toistuvasti. Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen on ollut intensiivisen kiinnostuksen kohde tutkimus- ja kehittämistyössä. Lastensuojelussa kohdataan eriikäisiä lapsia ja nuoria vauvoista jälkihuollossa oleviin (21-vuotiaisiin). Kun lapsia ja nuoria on kuultu lastensuojelun palveluista, heidän toiveensa lastensuojelulle ovat pysäyttävän inhimillisiä: luottamus, yksilöllisyys, kunnioitus, aika ja avoimuus. Kun käytännön arkityössä on kehitetty lasten osallisuuden muotoja, lasten kokemukset ja havainnot ovat päässeet esille. Se on merkityksellistä lapsille itselleen ja se auttaa vanhempia vanhemmuuden korjaamisessa sekä mahdollisesti läheisten tuen antamisessa. Uusien ratkaisujen etsiminen helpottuu, kun päästään sanoittamaan konkreettisesti käytännön tilanteissa ilmeneviä tarpeita. Vaikuttavuus ja suhdeperustaisuus. Suhdeperustaisuus on keskeisimpiä onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lastensuojelu toteutetaan suhteissa ja se kohdistuu suhteisiin. Lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen keskittyminen ei välttämättä ole riittävää. Riittävää ei myöskään ole vain sosiaaliseen tukeen keskittyminen. Usein kyse on sekäettä asetelmasta. Osallistavat ja vahvuuksia etsivät voimauttavat menetelmät ovat tuloksellisempia kuin puutteisiin perustuvat ja asiantuntijalähtöiset menetelmät. Uusien tietojen aktiivinen tarjoaminen on tarpeen kuten myös neuvokkuutta lisäävien taitojen harjaannuttaminen. On tärkeä tuntea lasten kehitystä vaarantavat riskitekijät. Tärkeää on myös tietää, että riskilistan pituus ei yksilötasolla sellaisenaan kerro sitä, ketkä onnistuvat selviytymään, vaikka keskimäärin väestötasolla korkean riskin perheissä tulokset ovat vaatimattomampia kuin vähäisemmissä riskeissä. Tunteet ja selviytymiskyky. Vanhempien turvan horjuvuudesta ja pettämisestä seuraa epätoivoa. Kiintymys, viha ja jatkuu Pesäpuun lehti 3/2009 9

kaipaus saattavat leimata vaihtelevin muodoin läheissuhteita. Turvattomuus altistaa alisuoriutumiseen ja kantavien sosiaalisten suhteiden niukkuuteen. Häpeä on vaikeasti kohdattava ja lastensuojelussa kipeä ja yleinen tunne. Häpeää säätelee se, millaisissa suhteissa ihminen kokee elävänsä. Siirtymät paikasta toiseen voivat pahimmillaan johtaa siihen, että lapsi tai nuori jää ei-kenenkään -lapseksi. Kovista kokemuksista toipumiseen tarvitaan hyvää ja kunnioittavaa huolenpitoa sekä kokemusten kanssa työskentelyä, nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Itselleen ja muille todellistuminen on osalliseksi pääsemistä. Häpeä Kutsu IV valtakunnalliset lastensuojelun perhehoidon päivät pidetään Jyväskylässä 17. 18.11.2010. Valtakunnalliset päivät ovat merkittävä tapahtuma perhehoidon toimijoiden yhteistyön kehittämiseksi. Päiville osallistuu noin 350 400 alan toimijaa. Haemme työpajaesityksiä erityisesti seuraavasta teemasta: Lupa muistaa valmius kuulla. Työpajat kestävät 1h 30min. Toivomme, että kuvaus esityksestä lähetetään sähköisesti osoitteeseen toimisto@pesapuu.fi viimeistään 12.3.2010 mennessä. Lisätietoa tapahtumasta Pesäpuun toimistosta, puh. (014) 332 2500. voi hellittää ja resursseja vapautuu leikkiin ja opiskeluun. Olivatpa kokemukset millaisia tahansa, niissä on ainekset elämäntarinan luovaan rakentamiseen, pahan kesyttämiseen sekä eheyden etsimiseen. Tieto, kokemus ja ihmiskäsitys. Osaaminen on karttunut tutkimuksen, kokeilun, arvioinnin ja koulutuksen vuosia kestäneissä pitkissä ketjuissa. Koetellussa tiedossa yhdistyvät erilaiset tietämisen tavat ja tiedon lajit. Arkikäytännöissä ne limittyvät ja kerrostuvat toisiinsa, kuten kirjan läpi kulkevat tarinat osoittavat. Tieto juurtuu käytännöiksi kokemusten kannattelemana. Ihmiskäsitys yleensä ja lapsikäsitys erityisesti vaikuttavat ammatilliseen identiteettiin, joka ohjaa tiedon tulkinnan ja soveltamisen tapoja. Oman moraalikoodiston, maailmankatsomuksen ja elämänkäsityksen pohtiminen ja päivittäminen ovat välttämättömiä, jotta olo ja ote työssä on elävä. Yleiset ja erityiset palvelut yhteistä viitekehystä. Hyvin toimivien peruspalveluiden (neuvola, päivähoito ja koulu) merkitys sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä on valtavan suuri. Lapsi- ja perhepalveluissa pitäisi etsiä kantavia yhteisiä tehtäviä, jotka vastaavat lasten ja vanhempien tarpeisiin. Liikaa ei voi tähdentää aikuis- ja lapsipalveluiden likeisemmän yhteistyön tarvetta; lapset, vanhemmat ja työntekijät hyötyisivät suuresti päihdehuollon, mielenterveystyön ja lastensuojelun erityisten osaamisten integroinnista. KASTE-ohjelmalla on suuri tehtävä. Tarvitaan paljon ennakkoluulotonta vuoropuhelua ja koulutusta sekä tietoisuutta valtataisteluiden luonteesta. Tieteiden eriytymisen jäljet näkyvät vahvoina palvelujärjestelmässä. Lisääntyneen osaamisen rinnalla lastensuojelussa palveluiden pirstaleisuus ja työolojen ylikuormitus verottavat hyvin tehdyn työn mahdollisuuksia: pätevien sosiaalityöntekijöiden pako aiheuttaa paikoin kestämättömiä tilanteita lastensuojelussa. Teksti Marjatta Bardy YHTEISTYÖSSÄ PELASTAKAA LAPSET RY JA SOS-LAPSIKYLÄ RY KRISU 6V. Artikkeli perustuu Marjatta Bardyn Lastensuojelun ytimissä -kirjan tiedotusseminaarissa pitämään puheeseen Helsingissä 28.9.2009. 10 Pesäpuun lehti 3/2009

-projektin päätösseminaari 9.2.2010 Taitoja monikulttuuriseen kohtaamiseen eli Taimikko on neljän lastensuojelujärjestön kolmivuotinen yhteishanke. Hankkeessa on ohjattu ryhmiä ja kehitetty niiden pohjalta monikulttuurista sijaisperheiden valmennusta ja lasten vertaisryhmätoimintaa sekä maahanmuuttajataustaisten tukiperheiden koulutusta. Seminaarin aika ja paikka: tiistai 9.2.2010 klo 12.00 16.15, Väestöliiton koulutustila Helsingissä, Kalevankatu 16, 5.krs. Seminaarin sisältö Avaussanat, monikulttuurisuuden asiantuntija Anita Novitsky Väestöliitosta 12.00 13.30 Hankkeen kokemusten ja tuotosten esittely, Taimikko-projektin työntekijät Pesäpuu ry:stä 13.30-14.00 Kahvitarjoilu Kokemuksia arjesta monikulttuurisena sijaisperheenä, projektin PRIDEvalmennukseen osallistunut sijaisäiti Heli Ihatsu 14.00-14.30 Maahanmuuttajaperheiden rekrytointi tuki- ja sijaisperheiksi, maahanmuuttajatyön konsultti Said Aden Helsingin sosiaalivirastosta 14.30-15.00 Laitos- vai perhehoito maahanmuuttajataustaisen lapsen sijoituspaikkana, lastensuojelun palvelupäällikkö Sisko Pirilä-Karlström ja sosiaalityöntekijä Maritta Nikkinen Oulun perhehoidosta 15.00-15.30 Ilman huoltajaa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijalasten sijoittaminen perheisiin, sosiaalityöntekijä Mari Pyykkönen Perhehoito- Kumppanit Suomessa Oy:stä 15.30-16.00 Alueellinen yhteistyö monikulttuuristen sijaisperheiden rekrytoinnissa ja lasten sijoituksissa, johtavat sosiaalityöntekijät Päivi Sihvo ja Mervi Kariranta Helsingin ja Vantaan perhehoidosta Päätössanat, toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaa Pesäpuu ry:stä Puheenvuoroihin on varattu aikaa keskustelulle. Seminaari on maksuton. Tervetuloa! Ilmoittautumiset 29.1.2010 mennessä: toimisto@pesapuu.fi, puh. (014) 332 2500. Lisätietoa seminaarista: projektipäällikkö Ilse Niekka, ilse.niekka@pesapuu.fi Taimikko-projektin järjestöt: Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitoliitto ry ja Yhteiset Lapsemme ry. Pesäpuun lehti 3/2009 11

Pesäpuu tutkii Sijaisvanhempi ja sijoitetun lapsen tunteet - viikko sijaisperheen arkea päiväkirjojen valossa Pesäpuussa tehdyssä tapaustutkimuksessa (Välivaara 2009) havaittiin, että sijaisvanhempien ennakkovalmennuksella ja tuella on merkitystä sijaisvanhempien jaksamiseen ja kykyyn vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Lasten haastavuus on yhteydessä sijaisvanhempien rankaisevaan ja määräilevään kasvatustyyliin sekä heidän kokemaansa stressiin. Aiemman tutkimuksen mukaan kuitenkin tiedetään, että ohjaava ja terapeuttinen kasvatustyyli tukee parhaiten lapsen kehitystä. Terapeuttista kasvatustyyliä on mahdollista oppia. Kuinka haastavia sijoitetut lapset ovat? Viimeisimpien tutkimusten mukaan lastensuojelun perhehoidon sijoitusten katkeamisten syyt, erityisesti alle kouluikäisillä, liittyvät lasten haastavuuteen, sijaisvanhempien väsymiseen sekä yhteistyöongelmiin lapsen biologisen suvun kanssa. Tässä Pesäpuu ry:n, Perhehoitoliiton ja Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen siipien suojassa tehdyssä tapaustutkimuksessa pyrittiin pureutumaan sijaisperheen arjen haasteisiin tutkimalla viikon ajan sijoitettujen, alle kouluikäisten, lasten temperamenttia ja mielialavaihteluita. Lisäksi selvitettiin sijaisvanhempien arjen stressitekijöitä ja vanhemmuustyyliä sekä tarkasteltiin niiden yhteyttä lapsen haastavuuteen. Tutkimusmenetelmät, aineiston keruu ja tutkimukseen osallistuneet Aineiston keruussa sovellettiin Paletti-tutkimuksessa kehitettyä kyselylomaketta ja päiväkirjametodia, jota muokattiin sijaisperheille paremmin soveltuvaksi. Aineisto koottiin marraskuussa 2007 menetelmän ennakkotestauksen jälkeen. Tapaustutkimukseen osallistui 12 vapaaehtoista sijaisperhettä eri puolilta Suomea. Perheissä oli sijoitettuna vähintään kaksi sijoitettua lasta. Toinen sijoitetuista oli alle kouluikäinen ja hänen sijoituksestaan oli kulunut vähintään kaksi vuotta. Sijaisvanhemmat täyttivät kyselylomakkeiden lisäksi viikon ajan päivittäin omaa strukturoitua päiväkirjaansa sekä lapsen päiväkirjaa. Lapset kuvittivat omaa päiväkirjaansa. Lasten mielialojen tutkimisessa käytettiin Watsonin, Clarkin ja Tellegenin (1988) teoriaan perustuvaa mielialamittaria, joka mittasi lasten positiivista ja negatiivista mielialaa. Lasten temperamenttia tutkittiin Bussin ja Plominin (1984) temperamenttiteoriaan perustuvan mittarin avulla. Vilkkaita, Tunnevaltaisia ja Mukautuvia lapsia Tarkasteltaessa sijoitettujen lasten temperamenttia aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja emotionaalisuuden suhteen sijaisvanhempien raportoimana, aineistosta hahmottui kolme erilaista omalla tavallaan haastavaa lapsityyppiä. Vilkkaiden lasten temperamentissa korostui aktiivisuus ja käyttäytymisessä ylivilkkaus. Sijaisvanhemmat kuvailivat Vilkkaita energisiksi, levottomiksi ja puheliaiksi. Tunnevaltaiset lapset olivat muita emotionaalisempia sekä aktiivisia ja osin hyperaktiivisia. 12 Pesäpuun lehti 3/2009

Sijaisvanhemmat kokivat nämä lapset huomionkipeinä, dominoivina ja emotionaalisina. Mukautujat näyttäytyivät tutkimuksessa prososiaalisina sekä temperamentiltaan melko sosiaalisina ja aktiivisina. Sijaisvanhemmat kuvasivat mukautuvia lapsia hienotunteisiksi, avuliaiksi ja myönteisiksi. Tutkittaessa sijoitettujen lasten mielialoja tutkimusviikon aikana Vilkkailla ja Tunnevaltaisilla esiintyi jyrkimpiä mielialavaihteluita. Tunnevaltaisilla esiintyi enemmän kielteistä mielialaa kuin muilla lapsilla. Mukautujien mielialat olivat myönteisiä ja he olivat muita lapsia tasaisempia, tunteensa hallitsevia tai hillitseviä. Sijaisvanhempien kasvatustyyli ohjaavaa Tutkimukseen osallistuneet sijaisvanhemmat olivat vanhemmuustyyliltään pääasiallisesti auktoritatiivisia eli ohjaavia kasvattajia. Lieviä eroja ilmeni siinä, kuinka sallivuuden tai määräilevyyden sävyttämää ohjaava vanhemmuus oli. Lasten haastavuus oli yhteydessä sijaisäitien rankaisevuuteen sekä heidän kokemaansa vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvään stressiin sekä rajoitteisiin itsensä toteuttamisessa. Myös kasvatusstressiä kokevien sijaisäitien puolisot olivat stressaantuneita. Kasvatusstressiä potevat sijaisisät kokivat vanhemmuuden ehkäisevän itsensä toteuttamista muilla elämän alueilla. Tutkittujen sijaisperheiden sijaisvanhemmista yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat osallistuneet sijaisvanhempien ennakkovalmennukseen. He olivat tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa sekä parisuhteeseensa ja saivat ympäristöltään tukea. Sijaisperheissä toinen vanhemmista työskenteli kotona. Tutkimusjoukko oli tältä osin valikoitunutta eikä tuloksia voi yleistää koskemaan kaikkia sijaisperheitä. Ennakkovalmennus ja tuki sijaisvanhemmille on lapsen etu Tutkimus antaa viitteitä, että ennakkovalmennus ja riittävä tuki sijaisperheille voivat auttaa sijaisvanhempia vastaamaan paremmin haastavienkin sijoitettujen lasten tarpeisiin. Sijoitetut lapset hyötyvät ohjaavasta kasvatustyylistä. Pesäpuu ry:ssä kehitetäänkin parhaillaan sijaisvanhemmille uutta tukimuotoa, Ihan iholla teemallista kasvuryhmämallia. Teksti Christine Välivaara Kuva Pihla Välivaara Lähde: Välivaara, C. (2009) Sijaisvanhempi ja sijoitetun lapsen tunteet viikko sijaisperheen arkea päiväkirjojen valossa. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Tutkimus tullaan julkaisemaan Pesäpuun tutkimuksia sarjassa. Pesäpuun lehti 3/2009 13

Lapsilähtöinen työskentely välineitä ja menetelmiä lastensuojeluun Koulutuksesta uusia näkökulmia Koulutuksen aikana sai ahaa-elämyksiä, mitä tietyissä asiakastilanteissa tekee, että pääsee eteenpäin. Voin soveltaa menetelmiä suoraan käyttöön. Hyviä ideoita lapsen ja vanhemman kanssa työskentelyyn ja dokumentointiin. - ote koulutuspalautteesta Syksyn -09 aikana on järjestetty kaksi lapsilähtöisen työskentelyn kaksipäiväistä koulutusta; Kajaanissa ja Seinäjoella. Koulutuksissa on pohdittu oman työn kautta, mitä lapsilähtöisyys on, miten se toteutuu ja miten erilaiset välineet voisivat auttaa ja tukea työntekijää lapsilähtöisenpään työskentelyyn. Osallistujat ovat olleet eri perustehtävissä toimivia, lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, perheohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Erilaiset työtehtävät ja työkokemus ovat olleet rikastuttamassa yhteistä oppimisprosessia. Kouluttajien tehtävänä on ollut auttaa ja ohjata osallistujia välineiden käyttöön ja kokeiluun, rohkaista ja innostaa oman työn kehittämiseen. Kahden päivän aikana jokainen on saanut kerätä omaa materiaalipakkia käytännön työn apuvälineiksi. Omaa työtapaansa on hyvä pysähtyä tarkastelemaan aika ajoin. Myös omia asenteitaan työn tekemisen taustalla on hyvä tuulettaa. Ainakin itse olen joutunut parin viimeisen vuoden aikana puntaroimaan paljonkin lastensuojelun sosiaalityön toiminnan tapaa ja tavoitteita. Lapsilähtöisyydestä on puhuttu paljon ja paljon myönteistä kehitystä on tapahtunutkin, mutta edelleen on paljon sekä rakenteellisia että asenteellisia esteitä lapsen äänen kuuluvaksi tulemisen ja osallisuuden toteutumisen tiellä. Välineitä vuorovaikutuksen tukemiseen Toiminta on lapselle luontainen tapa ilmaista itseään. Erilaiset toiminnalliset välineet auttavat lasta pukemaan sanoiksi koettua, konkretisoivat ja tekevät näkyviksi asioita. Niin lapsen kanssa työskenneltäessä kuin aikuistenkin kanssa esimerkiksi kuvat tai kortit synnyttävät oivalluksia, ahaa-elämyksiä ja niiden kautta voi olla helpompi kertoa omista vaikeista asioistaan tai traumaattisista tilanteista. Väline tarjoaa välimatkaa ja helpottaa kertomista, kun voi esimerkiksi kuvan tai nuken kautta kertoa, mitä tapahtui. Katsekontaktia ei tarvitse ottaa suoraan työntekijään, molemmat tarkastelevat kuvia, kortteja tai esineitä pöydällä. Myös huumoria ja leikkisyyttä on mahdollista välineiden kautta tuoda työhön. Uusia näkökulmia omaan työhön Kahden koulutuspäivän aikana erilaisten harjoitusten kautta, 14 Pesäpuun lehti 3/2009

erilaisia kortteja, lomakkeita, kuvia ja tarinoita apuna käyttäen on harjoiteltu ja pohdittu työntekijän ja lapsen vuorovaikutusta. Nallekortteja, valovoimapeliä, väittämäkortteja ja paljon muuta osallistujat olivatkin jo työssään käyttäneet. Koulutuspalautteissa oli mukavaa huomata, että tavoite, löytää uusia tapoja ja näkökulmia välineiden käyttöön, toteutui. Välineillä on paljon erilaisia käyttömahdollisuuksia. Kussakin välineessä on ohjekirjanen, josta voi omatoimisestikin opiskella välineen käyttöä, mutta omakohtaista välineen käytön harjoittelua tarvitaan, jotta välineestä tulee tuttu ja sen uskaltaa ottaa käyttöön joskus hankalassakin lastensuojelun vuorovaikutustilanteessa. Jokaisen on myös pohdittava oman perustehtävänsä kautta, millaiset välineet kussakin tilanteessa palvelevat tavoitetta, jonka tapaamiselle on asettanut. Kollegojen kokemukset ja ideat ryhmässä antoivat kouluttajillekin uusia näkökulmia. Lapsen osallisuus ja työtapojen muutos Koulutuksissa on kysytty osallistujilta heidän arvioitaan, kuinka paljon työstä on työskentelyä lasten kanssa ja tyydyttääkö tilanne nykyisellään, vai haluaisiko siihen muutosta. Perhetyöntekijät tuntuvat olevan tyytyväisimpiä työaikansa jakautumiseen suurimmaksi osaksi suoraan työskentelyyn lasten kanssa. Arvatenkin sosiaalityöntekijöiden työajasta kovin pieni osa on suoraa työskentelyä lasten kanssa ja moni haluaisi sitä lisätä. Lastensuojelulain velvoite suorasta työskentelystä lasten kanssa aiheuttaa huonoa omaatuntoa siitä, että lain kirjainta ei voi noudattaa. Realistista lienee, että sosiaalityöntekijän työaika tulee jakautumaan ideaalitilanteessakin hyvin suurelta osin muuhun, kuin suoraan lasten kanssa työskentelyyn. Suunnitelmallista työtä on tehtävä myös lasten vanhempien kanssa ja sosiaalityöntekijä on vastuussa asiakirjojen laatimisesta sekä myös kantaa vastuun verkostojen yhteistyöstä lapsen asiassa. Mutta tässä työssä lapsilähtöisen työotteen säilyttäminen vaatii mielestäni erityistä tietoisuutta ja toiminnan tapojen muutoksia. Lastensuojelulaissa korostetaan vahvasti lapsen osallisuuden lisäämistä. Osallisuuden kokemus syntyy vuorovaikutuksessa. Tai jää syntymättä. Välineet voivat olla auttamassa ja tukemassa tasavertaisempaan ja osallistavampaan vuorovaikutukseen. Lapsen itsetunnon vahvistaminen, kokemus siitä, että olen arvokas, on yksi työn tärkeimpiä tavoitteita. Teksti Jaana Pynnönen Kuvat Christine Välivaara Pesäpuu järjestää Lapsilähtöinen työskentely menetelmiä ja välineitä -koulutusta tilauksesta sekä avoimina koulutuksina. Lisätietoja www.pesapuu.fi. Seinäjoen lastensuojelun sosiaali- ja perhetyöntekijät tutustuvat Pesäpuun koulutuksessa erilaisiin tapoihin tarkastella lapsen kanssa tämän ihmissuhteita ja verkostoja. Pesäpuun lehti 3/2009 15

Ihan iholla ryhmässä koettua Ilosta itkuun ja surusta toivon tunnelmiin Lastensuojelun perhehoidon sijoitusten katkeamisten syitä tutkimusten mukaan ovat sijaisvanhempien väsyminen, sijoitettujen lasten oireilu ja yhteistyöongelmat lapsen biologisen suvun kanssa. Miten sijoitusten katkeamisia voitaisiin ehkäistä? Pesäpuussa lähdettiin kehittämään teemallisia Ihan iholla kasvuryhmiä tueksi sijaisvanhempien arkeen. Miksi sijais- ja adoptiovanhemmat tarvitsevat tukea? Sijoitetut lapset ovat altistuneet traumaattisille kokemuksille, jotka liittyvät yleisimmillään vanhempien päihteiden käyttöön, mielenterveysongelmiin, kuolemaan, väkivaltaisuuteen ja kyvyttömyyteen huolehtia asianmukaisesti lapsen hoidosta. Lapsen kokemusmaailmaan liittyy myös usein häiriöitä varhaisissa kiintymyssuhteissa, jotka näyttäytyvät monin tavoin sijoitetun lapsen haastavana käyttäytymisenä. Sijoitetun lapsen kehityksellisiin tarpeisiin vastaaminen haastaa sijaisvanhemmat elämään lap- sen rinnalla läpi hänen kokemusmaailmansa liittyvät hylkäämiset, häpeät, pelot, vihat ja surut. Sijoitettujen lasten kasvattamisen arki nostattaa sijaisvanhemmissa uinuvat omat varhaiset mukset ja luurangot koketiedostamattomasti tapaan, jolla sijaisvanhempi lapsen käyttäytymiseen reagoi. Tiedetään, että mielen näyttämölle. Tämä vaikuttaa sijaisvanhempien ristiriitainen, määräilevä vanhemmuustyyli sekä arjessa koettu stressi ovat yhteydessä sijoitetun lapsen haastavaan käyttäytymiseen ja tunnevaltaiseen sekä vilkkaaseen temperamenttiin 1. Lapsen haastavaan käyttäytymiseen asianmukaisella tavalla vastaaminen edellyttää sijaisvanhemmilta ohjaavaa ja terapeuttista vanhemmuutta, johon yltääkseen sijaisvanhemmat tarvitsevat riittävästi tietoa sekä ympäristön tukea. Tällä hetkellä sijaisvanhemmat jäävät kasvatustehtävässään liian yksin, kun sijoitetut lapset tulevat ihan iholle. Mikä on Ihan iholla kasvuryhmä? Pesäpuu ry:ssä on kehitetty teemallinen, Ihan iholla - sijaisvanhempien kasvuryhmä, jonka pyrkimyksenä on vastata sijaisvanhempien tarpeisiin, jotka nousevat sijoitettujen lasten haastavuudesta. Mallin taustana on Pesäpuussa valmistunut päiväkirjatutkimus, Sijaisvanhempi ja sijoitetun lapsen tunteet viikko sijaisperheen arkea päiväkirjojen valossa 1 sekä sijaisvanhempien tunnoista ja tarinoista koottu lukemisto, Kohdakkain². Pesäpuussa pilotoitiin keväällä 5+1 kerran kasvuryhmäprosessia, jonka aikana osallistujat saivat tutkia sijaisvanhemmuuttaan ja siinä esiin nousevia tunteitaan omaelämänkerrallisesti. Tapaamiset kestivät 2½ 3 h kerrallaan ja osallistujia oli 6 11. Ryhmän ohjaajina toimi ohjaajapari. Prosessissa hyödynnettiin toiminnallisuutta, kuten elämänpolkua, valokuvia, kuvakortteja, kynä-paperiharjoituksia. Tapaamisten välillä osallistujat työstivät kotona pienimuotoisia välitehtäviä, osin yhdessä sijoitetun lapsen/nuoren kanssa. 16 Pesäpuun lehti 3/2009

Ymmärsin sen että oma menneisyys on ratkaisevassa asemassa millainen minusta tuli/miksi valitsin tämän tien. Ihan iholla -ryhmän keskeinen ajatus on se, että voisi tulla sijaisvanhempana tietoisemmaksi siitä, miten oma kasvuhistoria vaikuttaa tämän päivän kasvattajuudessa. Vanhempina emme voi oikoa yli oman historiamme, menetystemme ja selviytymiskokemustemme. Mielemme ja kehomme muistavat sen, miten meitä on lapsena kohdeltu. Sekä sijaisvanhempi että sijoitettu lapsi ovat saman kysymyksen äärellä, miten meistä on voinut ja voi kasvaa se, mitä ytimeltämme olemme. Pilottiryhmissä koko prosessin ajan kuljetettiin mukana omaa elämänjanaa, jota tutkittiin ja täytettiin kuvilla, symboleilla ja sanoilla. Oman elämänjanan tutkiminen koettiin innostavana ja valaisevana ja vastaavan osaltaan kysymykseen, miten oma kasvuhistoriani on vaikuttanut siihen, mitä minusta on tullut ja minkälainen vanhempi olen lapsille. Ryhmässä pohdittiin erilaisten kysymysten ja tehtävien valossa sijaisvanhemmuuteen liittyviä teemoja. Teemat oli jaoteltu luottamuksen, rakkauden, luopumisen ja selviytymisen teemoihin, joiden vastapuolia käytiin myös läpi. Perustunteita, iloa, vihaa, surua ja pelkoa käsiteltiin sekä puheessa että toiminnallisesti. Ryhmässä nousikin paljon kysymyksiä tunteista: miten uskallan olla vihainen ja miten ilmaisen vihaa, miten paljon sydämessäni on surua ja pelkoa tai kuinka osaan iloita itsestäni ja luoda toivon ilmapiiriä lähelleni? Pitkäkestoinen ryhmäprosessi ja muiden ryhmäläisten tuki mahdollistivat sen, että osallistujat pystyivät tutkailemaan niin omia kuoppiaan kuin selviytymisen väyliäänkin. Lasten kanssa työstin vaikeitakin asioita toiminnallisesti. Ryhmätapaamiset kestivät kerrallaan 2 ½ -3 tuntia. Niin kuin aina prosessissa, niin tässäkin oli tärkeää, mitä tapahtui ryhmätapaamisten välissä. Prosessin vetäjät antoivat jokaisen tapaamisen jälkeen käsiteltyyn teemaan tai tunteeseen liittyvän kotitehtävän. Tehtävät liittyivät usein konkreettisesti lapsen kuulemiseen ja suhteen rakentamiseen. Erityisen koskettavana tehtävänä osallistujat kokivat sydänpiirroksen lapsen kanssa: siinä sijaisvanhemman ohjeiden mukaisesti lapsi piirsi oman sydämen, johon hän kirjoitti ja väritti erilaisia sydämessään olevia tunteita. Aikuinen auttoi lasta nimeämään tunteita, jos lapsen oli vaikea niitä tunnistaa. Kaikki lapset tekivät tämän mielellään ja samalla se antoi sijaisvanhemmalle arvokasta tietämystä lapsen tämän hetkisestä olosta. Osallistujat tekivät saman tehtävän myös itsestään ryhmätapaamisen aikana. Hämmästystä ryhmässä herätti se, kuinka samanlaiselta joidenkin aikuisen ja lapsen sydämet tunteineen näyttivätkään! Kertoiko se virittäytymisestä lapsen tunnetilaan vai vaikeudesta olla erillään lapsen tunteista; tulkintoja sai jokainen tehdä vain itsestään. Työskentelyn toiminnallisuus sai paljon kiitosta. Toiminnallisuuden koettiin tukevan ja auttavan oman vanhemmuuden ja kasvattajuuden reflektoinnissa ja arvioinnissa. Samalla konkreettiset välineet ja tehtävät olivat sovellettavissa lapseen ja tukivat sijaisvanhemman ja lapsen vuorovaikutusta. Tunteita heräsi paljon, erityisesti tehtävien aikana. Niitä myös pystyi erittelemään keskusteluissa Ryhmiin osallistuneiden myönteinen palaute antoi vahvistusta sille, että tämäntyyppisille kasvuryhmille on kentällä tarvetta ja tilausta. Pesäpuu ry aloittaa keväällä kasvuryhmien ohjaajakoulutuksen, jossa osallistujat saavat valmiudet ohjata sijais- tai adoptiovanhempien kasvuryhmiä. Koulutukseen toivotaan osallistuttavan parin kanssa, sillä oman kasvuryhmän ohjaaminen kevään/ alkusyksyn aikana on osa koulutusta. Teksti Marja Kaskela ja Christine Välivaara Kuva Christine Välivaara ¹ Välivaara, C. (2009) Sijaisvanhempi ja sijoitetun lapsen tunteet viikko sijaisperheen arkea päiväkirjojen valossa. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. ² Kohdakkain sijaisvanhempien tuntoja ja tarinoita. (2009) toim. Kaskela, M., Pesäpuu ry. Ihan iholla teemallisen kasvuryhmän ohjaajakoulutus Jyväskylässä 27. 28.4. ja 5. 6.5.2010 (+1 pv myöhemmin sovittuna aikana). Ilmoittautumiset ja lisätietoja: www.pesapuu.fi. Hakuaika päättyy 31.3.2010. Pesäpuun lehti 3/2009 17

Toiminnalliset menetelmät osa 13 raivoava nuori etsii tunteitaan Aggressiivisuus, raivo, viha ja ärsyyntyminen syntyvät jo varhaisessa kehityksessä ilmaistessamme pahaa oloamme. Aggressiivisuus, raivo, viha ja ärsyyntyminen ovat alkuvoimaisia tunteita, täynnä tahtoa ja energiaa. Nämä myötäsyntyiset voimavarat laittavat meidät taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ilmaisemaan rohkeasti mielipiteitämme ja puolustamaan itseämme ja toisiamme. Nämä voimavarat saattavat kääntyä meitä vastaan, jos keinot niiden säätelemiseen, käsittelemiseen ja/tai hallintaan ovat jääneet riittämättömiksi. Tunteet ottavat vallan ja mielen tasapaino järkkyy. Yksi keino kesyttää ärsytystä tai aggressioita on tiedostaa niihin liittyvät ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset. Ärsytyksen tai aggression tunteissa ei siis ole mitään väärää pulmia ja haasteita tulee siitä, jos sisäisiä yllykkeitä, impulsseja, ei pystytä säätelemään, hillitsemään ja kanavoimaan rakentavasti. Gustav Schulmanin (2008) mukaan ongelman muodostaa aggressiivisen ja tuhoavan käyttäytymisen tilannekohtaisen säätelyn epäonnistuminen. Nuori ei saa tolkkua sotkuisiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, joten kaaos voi kanavoitua tuhovana voimana. Nykyisin tarjotaan kirjallisuudessa ja koulutuksissa malleja aggressiivisuuden hallintaan. Monet niistä peräänkuuluttavat uutta kasvatuskulttuuria, jossa tunteiden monipuolinen ilmaiseminen on sallittua (ks. Cacciatore 2008 ja 2009). Ihminen on myötäsyntyisesti itsekäs, joten lasta pitää opettaa ottamaan muita huomioon. Kiusaamisen vastustaminen, aggressiokasvatus ja tunnekoulut jatkavat kasvattajien vaativaa tehtävää lapsen kasvaessa kohti empaattista aikuisuutta. Pääviestinä kulkee ajatus: jollen ymmärrä tunnetta, ei ymmärrä tekoa eikä itseään. Raisa Cacciatore toteaa kirjassaan Aggression portaat (2008) väkivallan vähenevän, jos ihmiset oppivat hallitsemaan aggressiivisia tunteitaan. Hän painottaa sitä, että jokaisen, myös aikuisten, on ymmärrettävä oma vastuunsa tunnekuohun aikana. Aikuiset haluavat kasvattaa hyvällä itsetunnolla varustettuja nuoria, mutta kovan kurikasvatuksen läpikäyneiltä vanhemmilta ei aina löydy rakentavia keinoja vaikeiden tunteiden kohtaamiseen (Cassiatore 2009). Aikuisten on helpompi kohdata nuorten ärsyyntymistä, kun on käsitellyt omia tunteita ja ärsyyntymisen tilanteita. Selkeyttää sotkuisiin ajatuksiin ja tunteisiin Yksi keino mielen tasapainon ylläpitämiseksi on purkaa ärsyyntymisen ketjua esimerkiksi Ärsyttää-lomakkeen avulla. Ärsyyntyminen on luonnollinen asia, ja meidän pitää oppia hyväksymään ja ymmärtämään siihen liittyviä inhimillisiä tunteita. Lomake ohjaa nuorta palaamaan mielessään tilanteen, jossa hän oli ärsyyntynyt. Tämän jälkeen hän palauttaa ajatuksensa niihin syihin, jotka johtivat tunnetilaan. Lopuksi pohditaan yhdessä sitä, miten tilanne meni ohitse, mikä olisi auttanut nuorta rauhoittumaan ja mitä olisi pitänyt olla 18 Pesäpuun lehti 3/2009

toisin, että nuori olisi pärjännyt tunteidensa kanssa? Keskustelu auttaa nuorta ymmärtämään, mitä tilanteessa oikein tapahtui, mikä mätti, miten nuori toimi tilanteessa ja miten hän tapahtuman tulkitsee. Nuorella on mahdollisuus lomakkeen ja tunnekorttien avulla selkeyttää ajatuksiaan ja tunteitaan. Kysymykset ohjaavat nuorta kuvaamaan tilannetta ja ruudukot tarjoavat tilan tunteiden ja tuntemusten kirjaamiselle. Kokemuksen tunnistamisessa ja nimeämisessä suositellaan käytettäväksi tunnekortteja kuten Tunne Tyypit -kortteja. Nuoret ovat kuvanneet lomakkeen avulla monenlaisia tilanteita. Yksi nuori kuvasi kolme viikkoa kestäneen raivokohtauksen, kun sijaisäiti ilmoitti rock-konsertin peruuntuvan mummin syntymäpäivien takia. Toinen taas kertoi pettymyksestä ja surusta, jota koki, kun sijaisperhe lähti etelänlomalle jättäen sijaislapset kotiin. Olin saattanut olla varma jostakin, totesi tyttö. Kolmas kuvaa riitaa poikaystävän kanssa. Tilanteet nostivat ryhmäläisten tunteet pintaan ja herättivät ajatuksia perheen ja ihmissuhteiden tärkeydestä, pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Esimerkiksi sukujuhlissa saa tunteen, että kuuluu sukuun, perheeseen. Jos ne (sijaisvanhemmat) ymmärtäis, et vaikka kuinka vastustais ettei halu lähteä, niin silti ei saa antaa periksi. Jos antaa periksi niin se on merkki, ettei välitä ja ettei haluakkaan (sijaislasta) mukaan. Nuoret haluu vastustaa et ne tuntis itsensä tärkeiksi. Ärsyttää -työskentelyssä päädytään lähes aina keskustelemaan siitä, miten erilaisia ja samanlaisia olemme vihan, aggression ja ärsyyntymisen tunteiden ilmaisemisessa. Toiset ovat Kuumia Kalleja, jotka räjähtävät hallitsemattomasti. Nämä lautasten heittelijät joutuvat usein ja toistuvasti vaikeisiin tilanteisiin, joissa ihmissuhdetaidot ovat koetuksella. Toisaalta taas kiltit ja sisäänpäin itseään ilmaisevat pitävät tunteensa piilossa, jolloin he kohtaavat epäoikeudenmukaisuutta tai ajautuvat tilanteisiin, joissa heillä on riski joutua hyväksikäytetyksi. Valitettavan usein hiljaiset ja sisäänpäin reagoivat nuoret huomataan vasta silloin kun he ovat tehneet jotakin epätoivoista itselleen tai muille. Kuumat Kallet huomataan ja siksi he pääsevätkin paremmin tukitoimien piiriin. Jokaiselle nuorelle on kuitenkin pyrittävä viestittämään, että ongelmista voi selviytyä, niille löytyy ratkaisuja ja että jokaisella nuorella on voimavaroja ja taitoja, joilla he ylläpitävät selviytymistään. Aikuisen tehtävänä on huomata nuoren näkyvät ja piilossa olevat selviytymiskeinot ja voimavarat sekä tuoda ne myös nuorelle näkyväksi kerta toisensa jälkeen. Nuoret haluu vastustaa et ne tuntis itsensä tärkeiksi. Tutustu: Kun riskikäyttäytymisestä muodostuu normaali olotila Nuoret tuntevat voimakkaasti tunteita, jotka myös vaihtelevat ja heittelehtivät rajusti. Tunteet yllyttävät meidät toimimaan, joten keskeistä onkin ymmärtää vihan, aggression ja ärsyyntymisen takana olevia muita tunteita, kehollisia tuntemuksia ja ajatuksia. Kun nuori ymmärtää tunteitaan, voi hän saada ymmärrystä myös teoilleen, ajatuksilleen ja sitä kautta myös itselleen. Kun nuori ymmärtää omaa käyttäytymistään, voi hän paremmin ottaa siitä vastuuta ja muuttaa käytöstään. Lomake tarjoaa tarkastelukulman mahdolliseen elämän eri osa-aluilta tippumiseen esimerkiksi siten, jos nuorella on paljon kielteisiä tuntemuksia omasta itsestään, jotka hän kokee häiritsevänä ja pitkäaikaisina. Elämästä syrjäytymisen kysymykset ovat läsnä nuoren ajattelussa, tunteissa ja asenteissa, joita puheeksi ottamalla on mahdollista tarkastella. Toisaalta taas nuori on saattanut sokeutua tuhoaville toimintatavoilleen, jolloin riskikäyttäytymisestä on muodostunut nuorelle normaali olotila. Muutos edellyttää totuttujen toimintamallien rikkoutumista vuorovaikutuksessa toisen kanssa, jolloin mahdollisuus uudenlaisiin näkökulmiin, jatkuu Aggression portaat: www.vaestoliitto.fi Friends mielen hyvinvointia edistävä ohjelma koululaisille: www.asemanlapset.fi Kiva koulu -hanke: www.kivakoulu.fi Non Fighting Genaration NFG -nuorisokasvatusjärjestö:www.nfg.fi Suomen ART (Aggression Replacement Training) menetelmä: www.suomenart.com Pesäpuun lehti 3/2009 19

ajatuksiin ja tunteisiin aukeaa. Ajattelua voi aina rakentaa uudestaan. Tunnemyrskystä selviytyminen ja palautuminen Lomake ohjaa käsittelemään myös tunnetilasta selviytymistä ja palautumista. Jos nuoren selviytymis- ja palautumiskyvyt ovat heikot ja ympäristön voimavarat riittämättömät, voidaan tilannetta kuvata kuminauhaan, joka venyy, mutta ei palaudu. Haavoittavat ja turvattomat olosuhteet vahingoittavat lapsen luonnollista kykyä käyttää selviytymiskeinojaan ja siksi lapset tarvitsevat paljon ohjausta ja harjaantumista löytääkseen omat ainutlaatuiset tapansa toimia stressaavissa tilanteissa (Barkman 2009). Kun nuori on äärirajoillaan ja painaa paniikkinappulaa, ottaa hän käyttöönsä hänelle luontaiset tapansa toimia. Joustamattomat keinot murentavat nuoren elämänhallintaa ja vähitellen voi käydä niin, että kuminauha katkeaa. Lomakkeen tavoitteena onkin tiedostaa, ettei nuoren tarvitse turvautua tuhoisiin tapoihin selviytyäkseen voimakkaasta tunnetilasta tai tapahtumasta. Esimerkiksi viiltelemällä itseään nuori pyrkii useimmiten helpottamaan ahdistustaan tai pahaa oloaan. Kun nuori pääsee työstämään kokemuksiaan, voi se johtaa elämässä lisääntyvään itseymmärrykseen. Itseymmärrys merkitsee sitä, että esimerkiksi tuhoisat tavat käsitellä sietämättömiä tunnetiloja tulevat tarpeettomiksi (Jolkkonen & Varjonen 2002). Parhaan tuloksen saadaan, kun pystytään samanaikaisesti puuttumaan nuoren ympäristössä oleviin riskitekijöihin sekä vahvistamaan hänen psyykkistä selviytymiskykyään. Teksti Johanna Barkman Kuva Lahja Kallinen Lähteet: Barkman, J. (2009): Lasten ja nuorten elämäntarinan äärellä. Teoksessa Bardy, M. (toim): Lastensuojelun ytimissä. THL. Cacciatore, R. (2008): Aggression portaat. Opetushallitus ja Väestöliitto. Cacciatore, R. (2009): Kapinakirja. Väestöliitto. Jolkkonen, P. & Varjonen, P. (2002): Väkivalta tunteita, toimintaa ja vastatunteita. Miessakit ry:n julkaisuja 2002:2. Schulman, G. (2008): Väkivaltaisen / tuhoavan käyttäytymisen psykodynamiikka. Viha, tuhoavuus ja väkivalta -teemapäivä. Therapeia-säätiö. Lomakkeen visuaalisen ilmeen on toteuttanut Lahja Kallinen. Lomake on saanut hyvän vastaanoton nuorten sekä ammattilaisten parissa. Lehtiössä lomakkeita 20 kpl. Hinta 5 euroa/lehtiö+ohjeet. Lupaus lapselle Pesäpuu ry. 20 Pesäpuun lehti 3/2009