Miten tehostaa vesiensuojelua? Metsätalous ja turpeenkaivu? Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, pj Turvetuotannon päästöt ovat luonnonsuon luokkaa Kuka arvioi kuvien soiden vesistöpäästöt yhtä suuriksi?
Metsätalous Metsätaloudessakin haitallisimmat vesistöpäästöt syntyvät toiminnasta turvemailla. Siltä irtoaa eniten orgaanista ainesta, joka kulkeutuu veden mukana helposti ja kauas. Orgaanista-ja muuta kiintoainetta irtoaa aina kun maanpinta, sammalkerros, rikotaan. (Kuvassa ex noro hiesumaalla)
Kunnostusojitus aiheuttaa ensimmäisinä vuosina suuremman vesistöpäästön kuin uuden ojan kaivaminen. Tämä johtuu turpeen aiempaa pidemmälle edenneestä maatuneisuudesta. Samoin turpeenkaivuualueella päästö suurenee kun kaivaudutaan syvemmälle, eli maatuneempiin kerroksiin -> osasyy siihen, että päästövaikutuksiin on herätty myöhässä
Ojitusmätästys on vähintään yhtä paha kuormittaja kuin kunnostusojitus. Ojitusmätästys seuraa käytännössä lähes aina turvemaalla tapahtunutta avohakkuuta. (lietetasku)
Kantojennosto aiheuttaa turpeennostoalueeseen verrattavan päästön
Avohakkuualueen päästöt ovat suuria erityisesti kun suojavyöhykkeitäei ole
Metsää kasvavaa suota ei tarvitse kunnostusojittaa, jos siellä on puustoa noin sata kuutiometriä hehtaarilla. Tällöin puusto haihduttaa kaiken ylimääräisen veden, eli ojituksesta tulisi vain turhia kuluja maanomistajalle. Vähempikin puustomäärä riittää, jos sekapuuna on runsaasti haihduttavaa hieskoivua turvemaiden peruspuulajia. Jos ensimmäinen ojitus ei ole tuottanut yli sataa puukuutiota, on se alunperinkin ollut hukkainvestointi, jota ei kannata toistaa. Taimettuminen onnistuu turvemaalla jos puustoa on 60-100 kuutiometriä hehtaarilla Turvemaiden metsätalouden vesiensuojelu on siis yksinkertaista. Kun ei avohakata, ei tarvita kunnostusojitusta tai ojitusmätästystä ja samalla vesistöpäästöt pienenevät erittäin merkittävästi!
Ojitusten lopettamisella ja jatkuvapuustoisuudella on myös positiivinen vaikutus ilmastoon, eliöstöön, virkistyskäyttöön ja maisemaan: Kuvassa 2. hakkuukierron jälkeistä jatkuvankasvatuksen metsää, jossa puuta yli 100m2/ha.
Turvetuotantoalueet = punaiset ympyrät (vasen kuva), Punertava pohjaväri = Vesistöjen laatu heikko (oikea kuva) (K-S Maakuntaliitto B 143 Turvetuotannon vesistövaikutusten arviointi)
Punaiset avattuja turvesoita (Google Earth)
Vesistövaikutuksia käytännössä: - Leväkasvua ojitusmätästysalueen ojassa - Happamuuspiikintuhoamaa sammakonkutua - Mätilaatikko turvekurassa - Lima- ja sinilevää - Humusta ämpärissä
Turveteollisuus; vaihtoehdot
Turpeenkaivun vesistöpäästöjen huomioimisessa on liian paljon ongelmia Turpeenkaivun päästöarvioissa on suuruusluokaltaan 90% x 90% virhe: 1. 90% päästöistä syntyy tulva-aikoina (rankkasateet), eikä päästöjä silloin yleensä mitata. Tulvavedet myös karkaavat yleisesti ohi puhdistusjärjestelmien. 2. Hienojakoisia ja liuenneita orgaanisia aineita ei riittävästi huomioida lupaharkinnassa = 90% kaikista orgaanisen aineen päästöistä (vesissä org.aineson ongelma mm. bakteeriravintoverkon kautta + pohjien hapettomuuden aiheuttajana).
Parkanon Rukonevanjatkuvatoimisen mittarin virtaama (sininen käyrä) ja kiintoainepitoisuudet (vihreä) 8.-14.7. 2012 (http://www.vapo.fi/turvetuotantoavastuullisesti/ymparistonsuojelu/jatkuvatoiminen-mittaus/rukoneva). Huomaa kiintoaineen nopea liikkeellelähtö heti sateiden alettua. Kun irtain aines on mennyt, kiintoainepitoisuudet pysyivät pienempinä vaikka virtaamat olivat suuria.
Rankkasade Turpeenkaivualueella irrotetaan jyrsimällä suon pinnasta turvetta noin 20 000 kg jokaiselta hehtaarilta kerralla -> Kovalla sateella irtain turveaines nousee saralle syntyvän vesipatjan pinnalle ja hienojakoinen osa lähtee veden mukana -> suuria vesimääriä erittäin vaikea hallita ( sulakepadot, eli on pakko avata padot jotta vesi ei riko rakenteita). Kiintoainespitoisuus laskee jo tunteja sateen alkamisen jälkeen -> Jos näytettä ei oteta heti virtaaman kasvuvaiheessa, ei suosta irrotetun turvekerroksen karkaamista havaita!
Tulvivaturvesuoukkoskuuronjälkeen.Tulvavesiä ei saada kuriin suurten vesimäärien vuoksi -> 10 mm:n kuurosade = 10 milj. litraa vettä/km2. 20 mm = 20 l/m2.
Kuiva turvepuru kelluu ja kulkeutuu vesistöihin nopeasti, heti virtaaman lisääntymisvaiheessa
Siiranviidan turvekentän kevättulva 2011 Kevätpulssi 20.4.2011 valuu koko eteläpään laajuudelta purkuojaan. Veden alla on kaksi pientä kuoppaa laskeutusaltaana.
Rukonevalla: Rukonevanympäristölupapäätöksessä kiintoaineskuormituksen kuiva-aineen maksimimääräksi on asetettu 1200 kg/vuosi. Vapontietojen mukaan kiintoaineskuorma vuonna 2011 oli 2194 kg. 9.-10.7.2012 päästö oli jatkuvatoimisen mittauksen mukaan laskettuna n. 1000 kg. (Tämä vastaa n. 5000 kg märkää kiintoainesta tai jopa 50000 litraa pääosin vettä sisältävää turpeensekaista höttöäjärven pohjassa). Rukonevaon vasta avattu ja pintaturve on pääosin maatumatonta -> päästö maatuneessa kerroksessa ehkä 10x
Väite, että rankkasateiden aikainen vedenlaatu ei juuri poikkea kesän muiden näytteiden vedenlaadusta on mahdollinen vain, jos virtaaman nousuvaiheen kiintoainepiikit eivät ole ollenkaan mukana! (Helpoiten ne putoavat pois ominaiskuormitusarvoilla tai viikon välein suoritetun laskennan avulla).
n.700x päästö Vesistötarkkailussa on ajateltu viikon välein olevien mittauspäivien keskiarvon kuvaavan jakson päästömäärää. Punaisen janan (valumakäyrällä) siniset nuolet ovat viikon välein... Vastaavia kuormituspiikkejä ehkä 5kpl/kesä. => Käytännössä huomioiduiksi tulee vain alivaluntapäivien arvoja.
Kalmuneva, Keuruu: Mitatut arvot verrattuna ominaiskuormitusarvoihin 2011 ominaiskuormitusluvuilla laskettuna kiintoaineskuorma (netto, eli vähennettynä ns. luonnonhuuhtouma): 1 290 kg/a Mittausten mukainen vuoden 2011 kiintoaineskuorma: 10 112 kg/a (näytteet otettu n. viikon välein, eli yhä aliarvio, mutta oikeampi. 2012 kuormitus tn. huomattavasti suurempi). => n. 90% kuormituksen aliarvio!
Eristysojat Varsinainen turvekenttä ympäröidään ojilla, jotka ohjaavat ulkopuolelta tulevat vedet pois kaivuualueelta. Väitetään, että näiden eristysojien kuljettamat saasteet eivät tule turvekentältä -> Niitä ei siksi lasketa lupaprosessissa turpeennoston päästöihin eikä niitä tarvitse toiminnanharjoittajan puhdistaa. Jos suo on ennen turpeenkaivun aloitusta ollut ojittamaton, on selvää, että kaikki eristysojien tuottama lisäkuormitus tulee turpeenkaivuun oheistuotteena! Mutta ojitetunkin suon eristysojien kuljettama päästömäärä riippuu paljolti turpeenkaivuusta; -> Turvekentältä leviää lähiympäristöön turvepölyä n. 10 g/m²/kk. -> Kaikki suoraan eristysojiin laskeutuva pöly ja ainakin lähimmän metrin etäisyydelle ojasta laskeutuvan pölyn pääosa siirtyy veden kuljetettavaksi -> puhdistamattomana ja laskennan ulkopuolella vesistöön. (Lisäksi ojaeroosio yms).
Jämsä, Kynnyssuo
Pöly & eristysojat Jämsän Kynnyssuolla eristysojia ja muita kaivuualueen ulkopuolisia ojia on alle 300 metrin etäisyydellä pölyävästä turvekentästä yhteensä noin 10 kilometriä. -> Kaivuukaudenaikana näihin ojiin ja ojien välittömään läheisyyteen (yhteensä pinta-alaa 30 000 m²) leviää hienojakoista jyrsinturvepölyä n. 30 g/m², eli 900 kg. Tämä aines virtaa käsittelemättömänä alapuoliseen vesistöön. Samaan aikaan Vapoarvioi Kynnyssuon kiintoaineen nettokuormitukseksi 910kg/vuosi. -> Eristysojien vesistöön kuljettaman turvepölyn määrä on suuri ja siksi saatava osaksi lupajärjestelmää ja haittojen arviointia ja vesien puhdistusta. Myös lentävän pölyn suoraa vesistövaikutusta lienee aliarvioitu
Eristysoja Hartolassa 2012. Eristysojien päästöjä ei puhdisteta eikä oteta huomioon vesistöhaittoja arvioitaessa tai lupaa turpeenkaivulle harkittaessa.
Pato murtunut ja ojat syöpyvät: Eroosiota tapahtuu myös vesiensuojelurakenteiden jälkeen sekä eristysojissa -> niiden päästöjä ei huomioida vesistöhaittaa arvioitaessa
Luonnonhuuhtoumaa liioittelemalla kaivuun päästömäärä näyttää pienemmältä Kiintoaineen osalta luonnonhuuhtoumaksi on sovittu 2 mg/l. Mutta lukuarvon perusteet ovat heppoiset. -> Luonnontilaiselta suolta lähtevän veden kiintoainespitoisuus on eri tutkimuksissa keskimäärin noin 0,5 mg/l. Ei pidä sekoittaa kivennäismaiden kiintoaineslukuja turvemaiden vastaaviin! -> Myös vanhojen ja jo sammaloituneiden metsäojien kuormitus on lähellä 0,5 mg/l Kuormituslaskennassa käytetty luonnonhuuhtouma arvioi turpeenkaivualueen kuormitusta ennen kaivun aloittamista. Tämä luku vähennetään kokonaiskuormituksesta kun arvioidaan turpeenkaivun ns. nettokuormitusta. Kun luonnonhuuhtoumaa yliarvioidaan (n. 4x), vähätellään turpeenkaivun aiheuttamaa haittaa. -> Turvemaiden kiintoaineen luonnonhuuhtouman arvo on saatava todellista tilannetta vastaavaksi.
Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä? Kuvassa konsultin tekemää virtaamamittausta sankotestillä 2012! Kauanko sangon täyttyminen kestää??? -> virtaama-arvioissa on osoitettu olleen suuria virheitä.
Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä? Tulvien vedet eivät mene mittakaivon kautta! Virtaaman arviointi on heitellyt: jos luonnonpuron virtaama arvioidaan kaksinkertaiseksi todelliseen nähden, kiintoainekuljetus yliarvioidaan pahasti! Joessa orgaanisen aineen päästöä mitataan välivedestä, siis pohjan yläpuolelta ja pinnan alapuolelta: -> Näytteenottaja ei ole tulvan nousuvaiheessa paikalla ja vaikka olisikin, pinnassa kulkevaa kiintoainetta ei päädy näytteeseen. Myöhemmin turvekiintoaines on vettynyt, painunut höttönä pohjaan ja kulkee joessa pohjanmyötäisenä virtauksena. Nytkään ei saada näytteeseen poikkeavaa pitoisuutta, koska näyte otetaan (aivan ohjeiden mukaisesti) välivedestä, mutta kiintoainevirta kulkee sen alapuolella.
Muita ongelmia Kevyt turvekiintoaine kulkeutuu kauemmas, eikä pysähdy tavanomaisiin lietekuoppiin yms. siinä määrin kuin kivennäismaa. -> Vesiensuojelurakenteet toimivat heikosti; 50 % vähennys päästöissä on jo hyvä, mutta ei vesille riittävä, jos vastaanottokykyä ei enää ole. Paras TALOUDELLISESTI käytettävissä oleva tekniikka (BAT): -> Kosteikon rakennus- ja aloitusvaiheessa päästöt vain lisääntyvät onko siihen enää varaa? -> Myös rakennusaikaiset päästöt pitäisi laskea kuormitukseen ja ottaa siten luvassa huomioon! -> Kemikaloinnissaongelmia mm. ph:n alentumisesta ja vaikeasta säädeltävyydestä. -> Pintavalutuskenttä vaatii toimiakseen luonnontilaista pohjaa ja tasaista pintaa -> ei silti pysäytä humusaineita (se 90 %...). -> Suurten valumien aikaan vesi on pakko päästää ohi puhdistuksen tai se rikkoo järjestelmät ja estää turpeennoston (usein vesi karkaa itsekseenkin) -> paluu toiseen 90 % ongelmaan...
Maan mylläys aiheuttaa vesistöihin kulkeutuvan aineksen määrän lisääntymisen tehtiinpä kosteikkoa tai jotakin muuta. Etenkin Pohjanmaalla turpeen alta saattaa paljastua sulfiittisavea (muualla esim. mustaliusketta), joka hapen kanssa tekemisiin joutuessaan synnyttää rikkihappoa ja valtavan happamuuspiikin vesistöön. Kosteikkoa rakennetaan, päästö näkyy vedessä Ähtäri 2012
Pvm ka yläpuoli ka alapuoli CODmn yläpuoli CODmn alapuoli 19.7 29 15 47 45 2.8 7,1 6,1 31 42 13.8 15 5,1 27 35
Mitä mitattiin ja millainen tulos saatiin? Uudet vesiensuojelurakenteet tehtiin savimaahan Kun vesi pumpataan uudesta kokooma-altaasta laskutusaltaisiin, lähtee savea eli kiintoainetta veden mukana. Laskeutusaltaistavalutetaan vesi ojaa pitkin kosteikkoon. Siinä on ensimmäinen mittauspiste. Kosteikossa vedestä laskeutuu isommat savihiukkaset pohjaan ja tarttuu kasvillisuuteen. Mittakaivolla kosteikon jälkeen vedessä on vähemmän kiintoainetta kuin ennen kosteikkoa, eli mittaustilasto osoittaa kosteikon putsaavan kiintoainetta jätevesistä. Todellisuudessa tuo kiintoaine on savea, joka tuli kuivatusvesiin uusista ojista ja vesiensuojelurakenteista ja sitten osa siitä "putsattiin".
Pvm ka yläpuoli ka alapuoli CODmn yläpuoli CODmn alapuoli 19.7 29 15 47 45 2.8 7,1 6,1 31 42 13.8 15 5,1 27 35
Ratkaisuja 1. Ominaiskuormitukset jätettävä historiaan. Päästöjen arviointi tehtävä suokohtaisin tiedoin (luvan saamiseksi tarvitaan toimijalta tiedot suokerros-ja suoaluekohtaisesta turpeen laadusta). 2. Päästöjen laskenta (virtaama x pitoisuus) tehtävä jatkuvatoimisesti (tunnin välein otetuilla tiedoilla saisi jo tulvapiikit esille ja siten todellista tilastotietoa päästöistä). 3. Lupaharkintaan mukaan kaikki orgaaninen aines (ei vain karkeampi kiintoaines), päätöksiin selvät rajat, maksimimäärät orgaanisen aineen päästöille ja sanktiot ylityksistä. 4. Vesistöaluekohtainen päästöjen maksimimäärä vesistön kantokyvyn mukaan (arvioitava maakuntakaavassa).
Ratkaisuja 5. Eristysojien päästöt on laskettava osaksi turpeenkaivun päästöjä => nekin vedet on myös puhdistettava! 6. Luonnonhuuhtouman arvo on muutettava todellisemmaksi. Epäluotettavasta nettokuormituslaskennasta kannattanee luopua kokonaan. 7. Vesistötarkkailussa ja muissa kuormitusmittauksissa on mitattava myös pintaa ja pohjaa pitkin kulkeutuvan orgaanisen aineen määrää = keskeisen ongelman aiheuttajan päävirtoja. 8. Rakennusaikaiset päästöt otettava huomioon luvituksessa. Happamien maiden alueet erityistarkkailuun; ei lupia ongelmakohteille. 9. Maakuntakaavaan ei uusia turvevarauksia, suunnittelutarvemerkinnätkin selostuksen liitteiksi, koska riittäviä selvityksiä ei ole
Todellinen Ratkaisu Niin kauan kuin turvetta poltetaan, sitä myös kaivetaan. Kunnostusojituksiakin tuetaan valtion varoin Vesistöpäästöjä ei saada nykymenetelmin kuriin, eikä aikaa vuosikymmenien odotteluun enää ole! Turpeenpolton verohelpotukset ja muut tuet on poistettava! Se johtaisi turpeen korvautumiseen toiseksi halvimmalla polttoaineella, maakunnissa puulla. Ongelma on poliittinen. Turve nauttii Suomessa yhä poliittisesta tuesta; verohelpotuksia ei edes valtiontalouden ongelmissa uskalleta poistaa. Keskeisin vaikuttamismahdollisuus kansalaisilla on tällä hetkellä YSLnuudistus (YM, MMM, TEM, MTK, Kuntaliitto, EK) ja alkava ilmasto ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko (valtioneuvosto, TEM, kansanedustajat) -> Ilman kansalaisvaikuttamista muutoksia ei tule.
Vaihtoehdot?
Kiitos! risto.sulkava@sll.fi Ennallistamalla 1,5-2 ha keskimääräistä suota voi kompensoida henkilökohtaiset hiilipäästönsä loppuiäkseen (vuosituhansiksi) samalla alapuolisten vesistöjen luonnontila alkaa palautua (hitaasti, mutta ). Miksei ennallistamisesta tehtäisi bisnestä Suomelle?