Ikälain pilotointihankkeen pohjoisen alueen tutkimus Petri Vuorijärvi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 20.3.2014 http://www.ikakaste.fi/ikalainpilotointi
Pohjoisen alueen tutkimus Ikälain pilotointi hankkeen (2012-2013) pohjoisella alueella (Oulu, Kainuu, Ylä-Savo) koottiin lopputyövaiheessa olevista opiskelijoista tutkimusryhmä. Siihen osallistui ohjaajia ja opiskelijoita Oulun seudun ammattikorkeakoulun ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta, Lapin yliopiston sosiaalityön maisteriohjelmasta, Pohjois Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta, Savonia-ammattikorkeakoulusta ja Kajaanin ammattikorkeakoulusta. Tutkimusryhmä selvitti kahden laajan aineiston avulla sitä, miten iäkkään henkilön monipuolisen palvelutarpeen arviointi ja osallisuus toteutuvat. Myös vastuutyöntekijän tarpeellisuutta selvitettiin. Työntekijöille suunnattuun kyselyyn vastasivat ne pohjoisten pilottikuntien työntekijät, jotka arvioivat palvelutarvetta pilotoitavan mallin kokeiluvaiheessa. Kvantitatiivinen aineisto sisälsi työntekijöiden iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeesta tekemiä arvioita.
Toimintakyvyn eri osa alueiden huomioon ottaminen on vinoutunut Toimintakyvyn osa alueista fyysinen ja ilmeisesti muistisairauksien vuoksi kognitiivinen ulottuvuus painottuvat arvioinneissa eniten. Sosiaalinen toimintakyky vaikuttaa vähiten, ja myös psyykkinen toimintakyky jää jossain määrin katveeseen. Kaikista vajaimmaksi palvelutarpeen arvioinnissa jää riippuvuuksien sekä pari ja ihmissuhdeongelmien kartoitus. Noin puolet arvioinnin tekijöistä ilmoittaa, ettei heillä ole tietoa näistä asioista, kun kaikkien muiden arvioinnin kohteena olevien asioiden kohdalla tietämättömyys on tyypillisesti 5 10 %. Sosiaalista toimintakykyä arvioitaessa vähälle huomiolle jäävät myös kaltoinkohtelu tai sen uhka, ja psyykkistä toimintakykyä arvioitaessa mielenterveyttä vaarantavat tekijät. Johtopäätöksenä voi esittää kaksi kysymystä: Mitä vaikutuksia toimintakyvyn eri osa alueiden epätasaisella huomioon ottamisella on 1) iäkkään henkilön pärjäämisen ja omatoimisuuden ja 2) palvelujen kehittämisen ja palvelurakenteiden keventämisen kannalta?
Riippuvuudet ja pari-/ ihmissuhdeongelmat jäävät katveeseen ja eriytyvät muusta toimintakyvystä Terveyden ja toimintakyvyn osa alueista fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen sekä pääosin sosiaalinen toimintakyky muodostavat keskenään samansuuntaisesti ilmeneviä trendejä, jotka vaikuttavat palvelutarpeen arvioinnissa joko vähän, keskimäärin tai paljon. Kokonaiskuvaa häiritsevät sosiaaliseen toimintakykyyn sisältyvät riippuvuudet (esim. päihteet, pelit) sekä pari ja muut ihmissuhdevaikeudet, jotka ilmenevät muista toimintakyvyn osa alueista poikkeavalla tavalla. Lisäksi ne huomataan erittäin paljon harvemmin kuin muut toimintakyvyn osa alueet. Johtopäätöksenä voi todeta, että erilaisten riippuvuuksien sekä pari ja ihmissuhdevaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja tuen järjestämiseen on tarvetta kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Muutoin niiden aiheuttamat inhimil-liset ja taloudelliset kustannukset kasvavat nopeasti.
Koulutuksen erot näkyvät palvelutarpeen arvioinnissa Työntekijän koulutus ja sen välittämä ammatillinen viitekehys vaikuttavat siihen, mitkä asiat painottuvat iäkkään henkilön palvelutarpeen arvioinnissa. Silloin, kun arvioinnin tekijänä on terveydenhuollon koulutuksen saanut työntekijä, painottuvat toimintakyvyn eri osa alueet arvioinneissa keskimääräisellä tasolla. Riippuvuuksiin sekä pari ja muihin ihmissuhdeongelmiin sen sijaan kiinnitetään vähemmän huomiota. Vastaavasti sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen saaneiden tekemissä arvioinneissa riippuvuudet sekä pari ja ihmissuhdeongelmat vaikuttavat keskimääräistä enemmän. Johtopäätöksenä voi esittää: Jotta palvelutarpeen arvioinnin tulos on mahdollisimman luotettava, tulee arviointi tehdä riittävällä asiantun-tevuudella joko työparityöskentelynä tai niin, että käytetään moniammatillista konsultaatiota.
Palvelutarpeen arviointiin hakeutumisen reitit Iäkäs henkilö tulee palvelutarpeen arviointiin hakeutumalla (SHL 40 ) sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin joko itse, omaisen tai läheisen yhteydenoton perusteella, hyvinvointia edistävän toiminnan kautta, sosiaali tai terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoituksen johdosta tai silloin, kun on jo palvelujen piirissä, mutta toimintakyvyssä tai olosuhteissa on tapahtunut muutoksia. Sillä, mitä kautta asiakas hakeutuu palvelutarpeen arviointiin, ei ole suurta vaikutusta arvioinnin monipuolisuuteen. Riippuvuudet ja ihmissuhdevaikeudet vaikuttavat palvelutarpeen arviointiin eniten silloin, kun asiakas tulee arviointiin ammattihenkilön ilmoituksen kautta. Huomion arvoista on, että näissä tapauksissa toteutuu yksipuolisin palvelutarpeen arviointi. Vähiten riippuvuudet ja ihmissuhdevaikeudet vaikuttavat arviointiin silloin, kun ikäihminen hakeutuu arviointiin itse.
Arvioinnin sisällöllinen ja menetelmällinen monipuolisuus kulkevat käsi kädessä Palvelutarpeen arvioinnin laatuun vaikuttavat samanaikaisesti sisällöllinen kattavuus ja käytettyjen menetelmien monipuolisuus: mittarit, asiakkaan ja omaisten haastattelut, havainnointi, konsultaatio, asiakirja aineisto.
Millaista palvelusuunnitelmaa ja palvelu-jen toteutumista palvelutarpeen arviointi ennakoi? Iäkkään henkilön palvelusuunnitelman tulisi perustua palvelutarpeen monipuoliseen arviointiin, jossa ammatillinen arvio palvelun ja tuen tarpeesta on tasapainossa asiakkaan oman arvion kanssa. Tulokset viittaavat siihen, että monipuolinen ja muutoinkin laadukas palvelutarpeen arviointi ennakoi valtaosin hyvää palvelusuunnitelmaa ja mahdollisesti myös hyvää palvelujen toteutumista. Tämä näkyy sekä asiakkaan valitsemien palvelujen käynnistymisen varmistumisena että osallistavuuden, tavoitteellisuuden ja voimavaralähtöisyyden toteutumisena palvelusuunnitelmassa. Johtopäätöksenä voi korostaa palvelutarpeen arvioinnin merkitystä iäkkään henkilön palvelujen suunnittelussa. Sillä varmistetaan asiakkaan tarpeisiin nähden oikea aikaiset ja riittävät palvelut.
Takaako palvelusuunnitelma palvelupäätöksineen iäkkäälle henkilölle mahdollisuuden kokea elämänsä turvalliseksi ja mielekkääksi? Vastaajat arvioivat, että palvelusuunnitelma takaa iäkkäälle henkilölle turvallisen ja mielekkään elämän parhaiten silloin, kun toimintakyvyn osa alueet ovat vaikuttaneet arviointiin keskimääräistä enemmän, ja riippuvuudet sekä pari / ihmissuhdevaikeudet vähän. Johtopäätöksenä on esitettävä huoli siitä, sisältyykö iäkkäiden henkilöiden palvelusuunnitteluun eriarvoistavia ja syrjäyttäviä elementtejä.
Osaaminen palvelutarpeen arvioinnissa Kyselytulokset, jotka koskevat iäkkään henkilön palvelutarpeen arvioinnissa tarvittavaa osaamista, vahvistavat yleiskuvaa laadukkaan palvelutarpeen arvioinnin edellytyksistä. Mitä vahvempi oli palvelujärjestelmän ja palvelutarjonnan tuntemus sekä moniammatillisen työtavan ja kokonaisarvion osaaminen, sitä monipuolisempi on palvelutarpeen arviointi sisällöllisesti. Sama pätee gerontologisen osaamisen, vanhuspalvelulain sisällön tuntemisen sekä osallistavien arviointimenetelmien osaamisen kohdalla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että palvelutarpeen monipuolinen selvittäminen vaatii lain edellyttämää monipuolista ja moniammatillista asiantuntemusta.
Osallisuus vaihtelee palvelutarpeen arvioinnin kattavuuden ja asiakkaan tarpeiden mukaan Tulosten perusteella asiakkaan osallisuus ja valinnanmahdollisuudet sekä itsemääräämisoikeus toteutuvat parhaiten silloin, kun toimintakyvyn eri ulottuvuudet huomioidaan palvelutarpeen arvioinnissa keskimääräisesti. Tilanne on heikompi molemmissa ääripäissä eli silloin, kun palvelutarpeen arvio ei sisällöllisesti ole niin kattava tai jos se on erittäin kattava. Tätä ristiriitaiselta vaikuttavaa tulosta voidaan tulkita niin, että ei kattavissa arvioinneissa asiakkaiden osallisuus ei yksinkertaisesti toteudu niin hyvin. Kattavissa arvioinneissa osallisuuden heikko toteutuminen voi johtua asiakkaan huonokuntoisuudesta ja osallisuutta rajoittavista kommunikointikyvyn vajeista. Yleiskuvaan antaa oman lisänsä riippuvuudet ja ihmissuhdevaikeudet. Kun ne on otettu vahvasti huomioon palvelutarpeen arvioinnissa, toteutuvat asiakkaan osallisuus, valinnanmahdollisuudet ja itsemääräämisen heikommin, eikä osapuolten arvioiden yhteensovittaminen toteudu niin hyvin.
Muita osallisuuteen vaikuttavia tekijöitä Iäkkään henkilön osallisuuteen vaikuttavat tekijät muodostivat analyysissä kaksi sisältöaluetta (summamuuttajaa): Asiakkaasta nousevat tekijät: asiakkaan aktiivinen toimijuus, kommunikointikyky, omaisen rooli puolestapuhujana, asiakkaan osallisuutta ja oikeuksia korostava lainsäädäntö Työntekijästä ja toimintakulttuurista nousevat tekijät: työote, työmenetelmät, käytettävissä oleva aika, organisaation toimintakulttuuri
Osallisuuteen vaikuttavat tekijät vaihtelevat Asiakkaasta nousevien tekijöiden vaikutukset osallisuuden toteutumiseen jakautuvat tulosten perusteella. Eniten niiden vaikutus näkyy silloin, kun palvelutarpeen arviointi on keskimääräisen kattava. Ääripäiden osalta tilanne on samanlainen kuin edellä osallisuuden suhteen: Asiakkaasta nousevien tekijöiden vaikutus on heikointa silloin kun palvelutarpeen arvio ei sisällöllisesti ole niin kattava tai jos se on erittäin kattava. Tulosta voi tässäkin tapauksessa tulkita samansuuntaisesti kuin edellä: Asiakkaan toimintakyvyn ollessa heikko palvelun ja tuen tarve selvitetään todennäköisesti kattavammin. Toisaalta asiakkaan heikentynyt toimintakyky voi rajoittaa hänen omaa toimijuuttaan arviointitilanteessa eivätkä ammatilliset keinot ole riittäviä osallistamaan asiakasta. Työntekijän työotteesta ja toimintakulttuurista nousevat tekijät vaikuttavat asiakkaan osallisuuden toteutumiseen eniten silloin, kun toimintakyvyn eri ulottuvuudet ovat vahvasti mukana palvelutarpeen arvioinnissa.
Johtopäätöksiä asiakkaan osallisuuden toteutumisesta Osallisuutta koskevien tulosten perusteella voidaan esittää johtopäätöksiä, joista ensimmäinen liittyy asiakkaan osallisuuden edellytyksiin. Miten varmistetaan, että iäkkäät henkilöt voivat tasavertaisesti vaikuttaa oman palvelunsa suunnitteluun toiminta ja vuorovaikutuskyvystään riippumatta? Haaste kohdistuu ammattilaisten osaamiseen ja erityisesti asiakasta osallistavien menetelmien kehittämiseen. Toinen johtopäätös koskee huolta palvelutarpeen arvioinnin ja palvelujen suunnittelun eriarvoistavista käytännöistä. Huoli on aiheellinen, jos osallisuuden toteutuminen riippuu iäkkään henkilön tarpeiden sisällöstä, esimerkkinä riippuvuudet ja ihmissuhdevaikeudet.